Naisen kieli naisen suussa
Isosuinen nainen. Tutkielmia naisesta ja kielestä. Toim. LEA LAiTıNEN. Yliopisto- paino, Helsinki 1988. 315 s.
Lea Laitinen on toimittanut artikkeliko- koelman, joka sisältää 21 naisen ja kie- len suhdetta käsittelevää kielitieteellistä kirjoitusta. Kokoelma jakautuu kuuteen aihepiireiltään ja myös tutkimusmene- telmiltään erilaiseen jaksoon, joiden ot- sikointi on repäisevä ja selvästi viitteelli- nen.
Teoksen avauslukuna on SARA l-IEL NÄMAAn artikkeli Liisa Ihmemaassa. Sa- ra Heinämaa esittelee kahden tutkijan käsityksiä siitä, onko naisella kieltä ja millä tasolla naisen kieli eroaa miehen kielestä: käytön vai rakenteen tasolla.
Ensimmäisen jakson pääotsikkona on Kieleen piirretty nainen. Kieli heijastaa vallitsevan maailmankuvan biologisia, sosiaalisia tai kulttuurisia erontekoja.
Siitä todistaa LıısA TııTTuLAn tutkielma saksan kielen epätasa-arvoa osoittavista ominaisuuksista. Liisa Tiittulan mukaan saksalainen feministilingvistiikka on an- siokkaasti osoittanut, miten naisten dis- kriminointi heijastuu jokapäiväisessä kie- lenkäytössä ja miten saksan kieli mah- dollistaa diskriminoinnin monella tapaa (artikkelit, pronominit, ammattinimik- keet jne.). HELENA RAurALAn tutkimus, joka perustuu Syntyneitä-ilmoitusten asenteisiin, osoittaa selvästi, miten ge- nuksettomankin kielen, suomen, voi kie- lenkäyttäjä mukauttaa omiin tarkoituk- siinsa sopivaksi, esim. osoittamaan ar- vonantoa, ennakkoluuloja, naurettavuut- ta. MARı Sıı RoNEN kuvaa, mitä Nyky- suomen sanakirjan sana-artikkelit paljas- tavat lukijalle sukupuolten erilaisesta ar- vovarauksesta suomalaisessa yhteiskun- nassa. JAANA JAATıNEN pohtii, miten naista merkitsevät sanat (akka, eukko, muija, ämmä) ovat saaneet kielteisiä sä- vyjä, kun taas miestä tarkoittaviín sa- noihin (isä, iso, äijä, ukko) voi kuulua suuren tai huomionarvoisen merkitys.
MARJUT SALoNı EMıtutkii, miten erilaiset
Kirjallisuutta henkilönnimivariantit ilmaisevat sosiaa- lisia suhteita aikakauslehtien kirjoituk- sissa. Tutkittavista lehdistä Suomen Ku- valehti oli Eevaan ja Apuun verrattuna nimikäytännöltään muodollisin. Ensim- mäisen jakson viimeinen artikkeli on diskurssintutkimusta. AuLı HAKuLı NEN tulkitsee lingvistisin keinoin Veijo Meren tekstejä ja toteaa, miten semanttisesti lähes riisutut pronominit ovat saaneet pragmaattisia ja ihmissuhteita kuvaavia tehtäviä: pronominivaihtelun avulla voi- daan erottaa havaittavana oleva muistis- sa olevasta, kunnioitettava seksuaalisesti kiinnostavasta ja emotionaalisesti tärkeä ei-tärkeästä.
Toinen jakso, Muuttuja nimeltä nainen, sisältää kaksi naista ja kieltä koskevaa sosiolingvististä tutkimusta. PıRKKo NUoLı JÄRvi referoi laajasti ulkomaisia tutkimuksia, joissa on tutkittu naisten ja miesten kielen vaihtelua ja joissa variaa- tioiden syitä on pohdittu. Aı LA Mı ELı - kÅıNEN tarkastelee naista puhekielen säi- lyttäjänä ja uudistajana. Koulutus ja ammatti vaikuttavat eri ikäryhmissä eri tavoin sukupuolten välisiin kielellisiin eroihin. Myös eri kielenpiirteillä on alueittain erilainen asema säilymis- ja uudistumisprosessissa. Monet sukupuol- ten väliset kielelliset erot liittyvät puheti- lanteeseen, puheenaiheisiin ja rooleihin sekä koko kulttuuriympäristöön.
Teoksen kolmas jakso Juorupalsta on omistettu ››tyypilliselle›› naisten diskurs- sinlajille, juorulle. JYRki PöYsÄ selvittää juoru-käsitteen käyttökelpoisuutta tutki- muksessa: miten juoru määritellään ja mitkä ovat juorun lähteet, kohteet ja ai- heet. Juorusta, jota miesten diskurssin- lajina kutsutaan jutteluksi, voidaan erot- taa erilaisia rakenneosia, esimerkiksi al- kuformula, kertomus ja päivittelyosa.
Auu HAKULINEN analysoi juoruilua tie- tyntyyppisenä yleisinhimillisenä vuoro- vaikutustilanteena. Neljän miehen kes- kustelu muuttuu ryhmähengen vahvis- tuessa juoruiluksi, jonka tyyppejä ovat panettelu, arkiasiat ja uskoutuminen.
Juoruiluun kuuluu moralisointi ja erään- lainen negatiivinen vallankäyttö.
551
Kirjallisuutta
Yksi nurin, kaksi oikein -jakso on keskusteluntutkimusta: siinä analysoi- daan naisten keskustelua ja verrataan sukupuolten erilaisia keskustelutaitoja.
LEA LAITINEN analysoi koti- ja ansio- äitien käymiä mielipidekeskusteluja.
Hän tarkastelee äitien rooleja semanttis- ten roolien (AGENTıı vı, KoKuA jne.) avul- la, mutta analysoi äidin roolia myös kansansatujen myyttisten aktanttimallien (Roisro, sANKARı jne.) mukaisesti. Lea Laitinen käsittelee myös moraalisuuden ja modaalisuuden vaikutusta sekä uhrin ongelmaa. LıısA LAuTAMATıN artikkelista selviää, miksi miehet ovat naisia val- miimpia julkisiin neuvottelutilanteisiin.
Naisen on opittava neuvottelukieli, neu- vottelukeskustelun rakenne ja osallistu- jien erilaiset roolit (hallitseva, vetäytyvä) menestyäkseen neuvotteluissa miesten tavoin. LıısA TAı Nıo tutkii naisten ja miesten vallankäyttöä keskusteluissa.
Vallankäytön yhtenä mittarina voidaan pitää keskeyttämistä. Keskeyttämista- voísta Liisa Tainio esittelee luokitus- mahdollisuuksia varoittaen kuitenkin harhaanjohtavista päätelmistä ja kehot- taen tarkempaan tutkimukseen. Erilaiset palautteet ja niiden käyttö ovat MARJA- LEENA SoRJosEN artikkelin aiheena. Tut- kimusten mukaan naiset käyttävät mi- nimipalautetta positiivisesti tukemaan miehen sanomaa pitkin keskustelun kul- kua, kun taas miehet täyttävät minimi- palautteella vuoron paikan ja saattavat sillä osoittaa kiinnostuksen puutetta.
Saattaa olla kuitenkin niin, että naisten pitemmät palautteet toimivat miesten minimipalautteiden tavoin ja naisten minimipalautteet ovat konventionaalis- tuneet kuluneiksi ja sisällöttömiksi pa- lautteiksi.
Viides jakso, Nykysuomen synnyttäjät, kuvaa monipuolisesti sitä, miten naisia on tarvittu kielen uudistamis- ja vakiin- nuttamisvaiheissa. PAULA SAJAvAARA tarkastelee ensimmäisen suomalaisen oi- keakielisyysoppaan sisältöä ja merkitys- tä. Kari Gustaf Suomalaisen opas on tarkoitettu suomen kieltä suosiville Suomen naisille karsimaan heidän kie-
552
lestään erilaisia ruotsalaisuuksia. LıısA VARTıAıNENkertoo, miten Ilmi Hallstén ja Lilli Lilius toimittivat Kodin sanaston (1896). Sanasto oli tuona aikana Koti- kielen seuran mittavin uudissanatyö:
8000 hakusanaa käsittävä ruotsalais- suomalainen sanakirja. LEA LAıTiNEN ja LıısA VARTıAıNEN selvittelevät naisten osuutta nykysuomen syntyyn: miten si- vistyneiden äitien kasvatustehtävän ohel- la tyttökoulut, naisyhdistykset ja naiskir- jailijat ovat vaikuttaneet nykysuomen
muotoutumiseen.
Teoksen viimeinen jakso, Kieltä piirtä- vä nainen, on omistettu naistutkijalle.
LAURI HAKULı NEN esittelee Otto Jesper- senin ajatuksia kielestä ja sukupuolesta (vuodelta 1926). Naisten sanavarasto on niukempi, kirjoitukset helpompia, ajatte- lu yhdenmukaisempi ja tajuaminen hi- taampaa kuin miehillä. Sujuvasanaisuu- destaan huolimatta naiset keskeyttävät puheensa miehiä useammin. Kı RsTı Ko- sosEN artikkeli Herroille marjassa kertoo Sanakirjasäätiön kokoelmia kartutta- neista naisista, heidän keruuaiheistaan, kielimestareistaan ja kenttäkokemuksis- taan. Viimeisenä artikkelina on profes- sori Eeva Kangasmaa-Minnin haastatte- lu. Haastattelijat LEENA KYröMAkı ja HiaLENA RAUTALA ovat kirjanneet alal- laan ensimmäisenä naisena väitelleen ja apulaisprofessorin viran saaneen nais- tutkijan elämää lapsuudesta nykyvuosiin asti. Samalla käy ilmi tieteenalan kehitys ja miesten suhtautuminen menestynee- seen naistutkijaan.
Teoksen esipuheessa tekijät mainitsevat, että kirjalla tuntui olleen selvästi sosiaa- linen tilaus. Näin ollen Isosuinen nainen edustaakin naistutkimusta parhaimmil- laan: siinä käsitellään niin naisen kieltä, valtaa, tasa-arvoa ja asemaa julkisuudes- sa kuin kielellistä seksismiäkin monipuo- lisesti. Naisnäkökulma on tietoisesti nos- tettu esiin, mutta perustelemattomia tai hätiköityjä päätelmiä miesten ja naisten kielen eroista ei tehdä. Aikaisempiin tutkimuksiin ja lähdeteoksiin kohdistuva terve kritiikki on selvästi havaittavissa.
Naistutkimusote näkyy aineiston valin- nassa ja tulosten tulkinnassa. Tosin mo- net käsitellyistä aiheista ja ongelmista ovat sellaisia, joista on muissa yhteyksis- sä aiemmin mainittu (Jespersenin aja- tuksetl), keskusteltu (kielellinen diskri- minointi) tai joita on jo pitempäänkin tutkittu (sosiolingvistiset tutkimukset).
Näin yhteen teokseen koottuna tutki- mukset vahvistavat toinen toistaan ja antavat lukijalle rautaisannoksen osit- tain tuttuakin tietoa mutta uudesta nä- kökulmasta.
Tieteenalan uudehkot ja hyväksi ha- vaitut menetelmät ovat osoittaneet ky- kynsä paljastaa myös naisnäkökulman kannalta mielenkiintoista tietoa kielestä ja kielenkäytöstä. Mitään uutta feminis- tistä analyysimenetelmää ei ole kehitetty, vaikka otsikoiden häkellyttämä lukija
Kirjallisuutta saattaisi sellaista odottaakin. Positiivisen vaikutuksen tekee se, että kirjoittajat ovat osoittaneet hallitsevansa monta eri- laista kielentutkimuksen menetelmää (roolianalyysi, diskurssintutkimus, sosio- lingvistiset menetelmät jne.) ja saaneet näillä menetelmillä hyviä tuloksia.
Teos on tarkoitettu kielestä kiinnos- tuneelle lukijalle. Useat artikkelit vaati- vat lingvististä taustatietoutta, jotkut melko paljonkin, mutta kokonaisuutena teos tarjoaa maallikollekin virkistäviä ajatuksia ja ennen kaikkea uuden näkö- kulman kieleen. Isosuinen nainen on naisten kielen tutkimuksen pikkujättiläi- nen, joka jokaisen, ainakin naisen, olisi luettava.
HELENA SULKALA
