97
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 0 . v s k . – 1 / 2 0 0 4 K I R J A -
A R V O S T E L U J A
Kuinka nähdä metsä puilta tulevaisuuden talouskehityksessä?
Osmo Kuusi Dosentti VATT
E
TLA on viimeisen kymmenen vuoden aika- na tullut johtavaksi Suomen pitkän ajan ylei- sen talouskehityksen ennakoijaksi. Kansantalo- us 2028 jatkaa laitoksen jo perinteeksi muodos- tunutta 25 vuotta eteenpäin katsovien laajojen tulevaisuuskatsausten sarjaa. Kirjan edeltäjiä ovat Kansantalous 2017 ja Kansantalous 2021.ETLA:n pitkän ajan talousennakointien voi tulkita ottaneen sen roolin, joka aiemmin oli VATT:n ja sen edeltäjän Taloudellisen suun- nittelukeskuksen viisitoista vuotta eteenpäin luodanneilla arvioinneilla. Viimeinen VATT:n pitkän aikavälin arvio, joka rinnastuu kattavuu- dessaan Kansantalous 2028 kirjaan, oli ”Glo- baalitalous ja Suomi” vuodelta 1995.
Vuonna 1992 ilmestyneen Kansantalous 2017 kirjan merkittävin anti yleiselle tulevai- suuskeskustelulle Suomessa oli Michael Porte- rin klusterianalyysin soveltaminen maahamme (Porter, 1990). Klusterianalyysi tarjosi ja tar- joaa edelleen perinteiseen toimialoihin perus- tuvaan tarkasteluun verrattuna ylivoimaisen ta- van hahmottaa yhteiskuntaa, jota tieto- ja vies- tintäteknologia ja muukin teknologinen kehi-
tys mullistavat. Klusterianalyysin keskeinen merkitys on, että sillä voidaan tehokkaasti kä- sitellä oppimista ja strategista osaamista kan- santaloudessa. Osaamisen yhteiskunnassa ta- loudellisesti keskeisintä on yritysverkostoissa tai yleisemmin oppimisyhteisöissä (Kuusi 1999) hyödynnetty osaaminen. Kansantalous 2028 kirjaa lainaten: ”Innovaatiokeskeisessä vaihees- sa… kilpailumenestys perustuu erikoistuneisiin tuotannontekijöihin ja niiden luomiseen: kor- keasti koulutettuun työvoimaan ja osaamispää- omaan, perustuotannontekijöiden (raaka-ai- neet, luonnonolot, ei-ammattitaitoinen työvoi- ma) rooli on vähäinen”.
Klusterit ovat erinomainen tapa kuvata vuorovaikutuksessa tapahtuvaa oppimista ja osaamiseen perustuvien vahvuuksien syntymis- tä. Erityisen hyvin niillä voidaan kuvata osaa- misen ja sitä kautta tuotannon siirtymistä uusille aloille. Tästä loistava esimerkki on Suo- men siirtyminen paperin valmistajasta paperi- koneiden valmistajaksi. Klusterilogiikalla voi hyvin perustella myös Kansantalous 2028 kir- jan ennakoimaa seuraavaa vaihetta: ”Seuraava
Kuinka nähdä metsä puilta tulevaisuuden talous- kehityksessä?
Pentti Vartia ja Pekka Ylä-Anttila:
Kansantalous 2028, ETLA B204, Helsinki 2003
98
KAK 1 / 2004 K I R J A - A R V O S T E L U J A
vaihe kehityksessä on paperikoneiden ja -tek- nologian viennin muuttuminen pääosin palve- luvienniksi”. Toimialatarkastelussa tämä saat- taa näkyä toimialan ’Liike-elämää palveleva toi- minta’ vahvistumisena. Ilman klusterin luon- nehtimaa yhteyttä toimialojen välillä tällainen kehitys jää arvoitukseksi. Tämä oli ilmeinen heikkous VATT:n Globaalitalous ja Suomi -kirjassa, jonka analyysi perustui vain toimialo- jen tarkasteluun.
Se, että juuri ETLA ennen muita taloudel- lisia tutkimuslaitoksia oivalsi klusterianalyysin merkityksen, ei ollut pelkkä sattuma. ETLA oli 1990-luvun alussa avoin vaikutteille, jotka tu- livat ahtaasti määritellyn taloustieteen ulko- puolelta. Sen sijaan varsinkin VATT pitäytyi perinteiseen makrotaloudelliseen tarkasteluun.
Kun ei vilkuiltu sivulle siihen, mitä tapahtui lii- ketaloustieteessä puhumattakaan ortodoksisen makroekonomistin syvästi halveksimassa tule- vaisuudentutkimuksessa, monet heikot mur- roksen merkit jäivät havaitsematta ja ottamat- ta huomioon. Kun heikot merkit sitten muut- tuivat vahvoiksi, merkkejä herkemmin seuran- nut ETLA oli paljon edellä kokonaistaloudel- lisen kehityksen olennaisuuksien tunnistami- sessa. Kun Kansantalous 2028 nyt julistaa osaa- misen hyvää sanomaa, on kuitenkin syytä muis- tuttaa, että tulevaisuudentutkijoiden piirissä alettiin puhua osaamisen yhteiskunnasta jo 1980-luvun alkupuolella. Itse käytin käsitettä ensimmäisen kerran vuonna 1983.
Kansantalous 2028 jatkaa aiempien 25-vuo- tisarvioiden perinnettä heikkojen tulevaisuus- signaalien analysoinnissa erityisesti klusterei- den tulevaisuudennäkymien pohdintana. Teos nojaa kuitenkin edeltäjiään selvemmin hyvin pitkiin menneisyyden aikasarjoihin. Yksi kirjan alkupään luvuista on omistettu ”sille valtaval- le muutokselle, joka Suomessa on tapahtunut
noin 150 vuotta kestäneen kansallisen kasvu- ja sivistysprojektin aikana”. Lukijaa valistetaan paitsi talouden perussuureiden kuten BKT:n pitkän aikavälin kehityksestä myös esimerkik- si siitä, että vuonna 2003 käytettiin henkeä kohti ruisjauhoa vain kahdeskymmenesosa sii- tä mitä 1900-luvun alussa ja että pankkien lu- kumäärä Suomessa oli vuonna 1872 40 kpl, 1938 1616 kpl ja 2002 336 kpl. Kansallisen kasvu- ja sivistysprosessin tarkastelulla haetaan taustaa vuoden 2028 yhteiskunnalle, missä
”vallitsee yksimielisyys siitä, että koulutus, tut- kimus ja innovatiivisuus hyödyttävät koko yh- teiskuntaa”.
Pitkät aikasarjat toki antavat perspektiiviä tulevaisuuden tarkastelulle, mutta ne luovat myös väärää turvallisuutta tyyliin ”mikään ei ole lopultakaan olennaisesti muuttunut eikä tule muuttumaan auringon alla”. Kirjan toises- sa luvussa varoitetaan liiasta herkkäuskoisuu- desta kehityksen jatkuvuuden suhteen. Epäilen kuitenkin, että kirja erityisesti teknologisen kehityksen osalta tuudittaa yleisöä pettävään pitkien aikasarjojen luomaan turvallisuuden- tunteeseen. Tulevaisuuden ja teknologian tut- kijana olisin kaivannut huomattavasti perus- teellisempaa nykyisten heikkojen tulevaisuus- signaalien analyysiä.
ETLA:n tai kirjan kirjoittajien intoa tarttua haastaviin tulevan kehityksen heikkoihin ja osin jo melko vahvoihinkin signaaleihin on ehkä rajoittanut laitoksen rooli taustayhteisö- jensä ”äänenkannattajana”. Suurimmat ongel- mat Kansantalous 2028 kirjassa liittyvät mie- lestäni valtaan, teknologian kehityksen vaiku- tuksiin ja siihen miten hyvinvointia tarkastel- laan.
Kirjan sivulla 13 esitetään retorinen kysy- mys: Kuka omistaa Suomen 2028? Syynä ky- symykseen oli kaksi asiaa, joiden suhteen Suo-
99 O s m o K u u s i
men talous on ratkaisevasti muuttunut parissa kymmenessä vuodessa. Ensimmäinen suurista muutoksista näkyy vertailemalla teollisuusyri- tysten työvoimaa Suomessa ja suomalaisten omistamissa tytär- tai osakkuusyhtiöissä ulko- mailla. Vuonna 1981 ulkomaisten työntekijöi- den osuus oli 5 %, mutta 2001 jo 112 %. Toi- nen syy kysymykseen on se, että suurimmat suomalaiset yritykset – erityisesti Nokia – ei- vät ole enää osake-enemmistön mielessä suo- malaisten omistuksessa.
Varallisuuden ja vallan välistä suhdetta on kirjassa käsitelty hyvin pinnallisesti. Valtakysy- myksen ohittamiseksi voidaan tarjota kahta
”rauhoituslääkettä”. Toisen mukaan osake- omistuksen hajautuminen monille tahoille joh- taa siihen, että yritykset saavat toimia omine nokkineen niin kauan kuin voitot pysyvät koh- tuullisina. Amerikkalaiset eläkesäätiöt eivät ole kiinnostuneita muusta kuin rahasta. Toisen mukaan menestyksen perustuessa osaamiseen jääminen lepäämään laakereilleen johtaa pian tuhoon. Tämän johtopäätöksen hengessä Kan- santalous 2028 varoittaa erityisesti Suomea omaksumasta ns. vaurauskeskeisen talouden arvoja.
Rauhoituslääkkeiden vaikuttavuuden aset- taa kuitenkin kyseenalaiseksi kaksi näkökoh- taa: vallan siirtyminen kauas niistä, joihin val- lankäyttö suuntautuu eli suomalaisiin työnte- kijöihin sekä teknologisen kehityksen erityinen luonne työvoimakehityksen suhteen. Edellinen näkökohta on saanut varsin selkeän ilmenemis- muodon sinä kylmäkiskoisuutena, jolla irtisa- nomisia suomalaisissa teollisuusyrityksissä hoi- dettiin vuonna 2003. Kun isännät ovat kauka- na ja kiinnostuneita lähes pelkästään yrityksen pörssiarvon kehityksestä, se luo paineita yritys- johdolle mitä kylmäkiskoisimpaan käyttäytymi- seen työntekijöitä kohtaan. Tilanne on toki ai-
van erilainen kuin vaikkapa Valkeakosken teh- dasyhdyskunnassa 1930-luvulla, kun työnteki- jät ja tehtaanomistaja asuivat muutaman kilo- metrin päässä toisistaan.
Kylmäkiskoista ”rationaalisuutta” työvoi- makysymyksissä ja osakkeen omistajien etujen valvontaa on perusteltu sillä, että se johtaa pit- källä tähtäimellä myös työntekijöiden kannal- ta parempaan kehitykseen tuottavuuden paran- tuessa. Mutta miten kävikään Orion yhtymäs- sä? Vuoden 2003 aikana yhtiö ensiksi irtisanoi 300 pääasiassa tutkimuksessa ja tuotekehityk- sessä toimivaa henkilöä seurauksena epäonnis- tuneesta lääkekehityshankkeesta. Näin säästy- neitä varoja ja tytäryhtiönsä Noiron myynnistä saatuja varoja yhtiö ei ohjannut uusiin tuote- kehyshankkeisiin vaan jakoi 100 miljoonaa Eu- roa lisäosinkona osakkailleen. Jos Suomen ta- loushistoriasta voi jotain oppia, niin meidän maamme menestysinnovaatiot ovat syntyneet pitkäjänteisen kehitystyön eikä nopeatempoi- sen pörssikursseilla ratsastamisen tuloksena.
Tähän pitkäjänteisyyteen on liittynyt myös pit- käjänteinen henkilöstöpolitiikka. Eli ETLA:ssa olisi tarpeen miettiä innovaatiokeskeisen vai- heen, globalisoitumisen ja yritysten henkilös- töpolitiikan suhdetta.
Ajatellen vuotta 2028 vielä haastavampi val- taan liittyvä ongelma kuin persoonaton pää- oma on teknologian kehitys. Toiveikkaasti Kansantalous 2028 lainaa OECD:n laajan tut- kimushankkeen johtopäätöstä: ”Teknologinen kehitys johtaisi korkeaan työttömyyteen vain maailmassa, jossa tarpeet on tyydytetty ja ky- syntää pysyvästi rajoitettaisiin. Tällaista tilan- netta ei ole ollut menneisyydessä, eikä sellai- nen näytä todennäköiseltä myöskään nähtävis- sä olevassa tulevaisuudessa”. Käsitykseni mu- kaan johtopäätös on hyvin ongelmallinen ns.
Mooren lain mukaan yhä älykkäämmiksi kehit-
100
KAK 1 / 2004 K I R J A - A R V O S T E L U J A
tyvien koneiden ja uuden geenitekniikan maa- ilmassa. Erona aikaisempaan tekniseen kehi- tykseen on, että koneet tulevat yhä tehokkaam- min tunkeutumaan ihmisten todellisten vah- vuuksien eli älykkyyden ja joustavuuden alueil- le. Voi hyvin ajatella, että jotkut ihmiset eivät vuonna 2028 millään hintatasolla pysty kilpai- lemaan koneiden tarjoaman panoksen kanssa.
Tätä kehitystä vielä jouduttaa mahdollisuus siirtää vaikeasti automatisoitavaa yksinkertais- ta työtä kehitysmaihin – ehkä erityisesti Kii- naan ja Intiaan.
Varsin uskottavalta skenaariolta vaikuttaa, että vuoden 2028 maailmassa käydään yhä sel- keämmin kamppailua osaamiseen ja omistami- seen perustuvan valtaeliitin ja demokraattisen vallankäytön välillä. Ristiriidan kärjistymistä voidaan pumpuloida esimerkiksi negatiivisella tuloverolla, joka tukee kohtuullista toimeentu- loa erilaisissa palvelu- ja hoivatehtävissä. Näi- täkin voidaan toki tulevaisuudessa hoitaa yhä tehokkaammin itsepalveluna koneilla ja van- husten itsenäisen selviämisen apulaitteilla.
Vanhukselle ainakin kuuntelemaan valmiin ih- misen antama apu on toki arvokkaampaa kuin koneen antama apu.
Jos palvelemiseen yhdistyy vallankäyttö, se voi muodostua nöyryyttäväksi joko palveltaval- le tai palvelijalle. Vanhuksen kodin tiuskiva sii- vooja on hänelle huonompi ratkaisu kuin hil- jaa lattioilla kuljeskeleva automaattipölynimu- ri. Vuonna 2028 nöyryytysten riski on kuiten- kin vielä paljon suurempi palvelijoilla. Monil- la uuteen eliittiin kuuluvilla on varmasti tarve nöyryyttämällä näyttää mahtiaan. Tästä vallan- täyteisyydestä henkilökohtaiset palvelijat tule- vat varmasti saamaan osansa: kotien siivoojat, syntymäpäiväkakkujen valmistajat, ovenvartijat jne.
Kansantalous 2028:n näkemys hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä on kovin yksipuolinen ja kapea. Ensinnäkin näyttää siltä, että tulevai- suuden työhyvinvointi ei ole lainkaan kiinnos- tava kysymys. Ikään kuin työntekijät olisivat työssään kiinnostuneita vain palkastaan. His- toriallisessa katsauksessa kyllä havainnolliste- taan entisen elämän niukkuutta ja terveysriske- jä, kuten huonoja hampaita. Mutta mitä ovat esimerkiksi tulevaisuuden mielenterveysongel- miin vaikuttavat kysymykset? Mitä tältä kan- nalta merkitsisi kirjan ehdottama valtion tuen leikkaaminen puolivirallisilta organisaatioilta, joista hyvin suuri osa on keskittynyt mielenter- veysongelmien ja muiden terveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon?
Ekonomistina oleminen ei oikeuta tarkas- telemaan vain rahassa mitattavia asioita.
ETLA:n puolustukseksi – ja samalla yleisem- mäksi syytökseksi ekonomistien ammattikun- taa kohtaan – voidaan todeta, ettei se ole yk- sin rahallisia vaikutuksia korostavine asentei- neen. Jotkut ekonomistit ovat katsoneet esi- merkiksi tarpeelliseksi tarkastella viime aikai- sia viinan hinnan alennuksia vain kuluttajien ostovoiman kasvun näkökulmasta.
Kirjallisuus:
Kuusi, Osmo (1999): Growing and learning entre- preneurial networks as the focus of the national innovation strategy. Kirjassa G. Schienstock and O. Kuusi (Toim.): Transformation Towards a Learning Economy, the Challenge of the Finnish Innovation System, Sitra 213, Helsinki.
Porter, Michael (1990): The Competitive Advantage of Nations, Basic Books, New York.
