42 •
niin&näin
3/97H:n muotoinen veistos ja muita ongelmia
Jyr ki Si ukonen
I
E dellä ku va ilt u on ka t kelm a luonnoskirjasta sarjakuva-al- bu m iin “Tin t in et l’Alph -Ar t “ (T in t t i ja Aa k k os t a id e , e i su om .), joka jä i su u r en t a it ei- lijan Hergén viimeiseksi ja kes- keneräiseksi suunnitelmaksi.
Mutta tutkitaanpa hieman tar- kem m in t u ot a Ra m o Na sh in t eost a , joka pä ä t yy on n et t o- man Kapteeni Haddockin omis- t u kseen . Se on kolm iu lot t ei- n en ja koh t a la isen kokoin en , pleksist ä t eh t y veist os. Tyy- pillinen kysymys, jonka myös kaikki sarjakuvan roolihahmot vu or olla a n esit t ä vä t , ku u lu u :
“Mikä se on ?“ Ka pt een i H a d- dockin toistuva vastaus on: “Se on H .“
Hergé oli itse modernin tai- teen kerääjä ja arvelen hänen olleen h yvin selvillä esim er - kiksi kä sit et a it een ym pä r il- lä k ä ydyst ä k esk u st elu st a . Lä pin ä k yvä k ir ja in H voisi t ä ssä t a pa u k sessa olla siis karikatyyri tyypillisestä 1970- lu vu n a va n t ga r det a it eest a . Mutta entäpä jos otamme tämä k u vit t eellisen t a idet eok sen veist oksen a , m it en m e silloin va s t a is im m e k ys ym yk s een
“Mikä se on ?“.
II
Perinteisesti veistoksilta odo- tetaan tiettyjä ominaisuuksia.
Nä it ä ova t esim er kiksi m a s- sa a n , kolm iu lot t eiseen t ila a n ja plastisuuteen liittyvät asiat.
Veistoksen nimittäminen pel- k ä k si H :k si t u n t u isi oleva n edellä mainittujen ominaisuuk- sien m it ä t öim ist ä . On selvä ä , et t ä m it ä ä n n iist ä ei vä lt t ä - m ä t t ä t a r vit a ilm a isem a a n H:ta. Kolmiulotteinen H ei ole yh t ä ä n sen en em pä ä H ku in
kaksiulotteinen on. Vaikuttaa- kin siltä, että heti kun alamme a ja t ella Ra m o Na sh in t eost a k ir ja im en a m e la k k a a m m e ajattelemasta sitä veistoksena.
Katsotaanpa vertailun vuok-
si er ä st ä h iem a n m a t er ia a li- sempaa esimerkkiä. Se on osa om a a t eost a n i vu odelt a 1992.
Kyseessä on laaja installaatio, johon sisältyy muiden element- t ien oh ella k a k si k ir ja im en m u ot oist a objek t ia , A ja O.
Kuvitellaan nyt, että minä olin t eost a t eh dessä n i kiin n ost u - nut tilan ja massan kaltaisista,
p u h t a a s t i veis t ok s ellis is t a laaduista. Kuitenkin, heti kun m e lu em m e n ä m ä objek t it kirjaimiksi, niistä tulee jotakin muuta. On helppo arvella, että A ja O voisivat tarkoittaa vaik-
ka pa a lfa a ja om ega a . Niin - pä niin, edessämme ei olekaan en ä ä veist oksellisia m u ot oja va a n lyhenteen ka lta isia viit- tauksia historiaan, joka alkaa J ohanneksen Ilmestyskirjasta ja ulottuu aina Wittgensteiniin ja siihen, että kieleni rajat ovat m a a ilm a n i r a ja t .
E n siis sa n o, et t ä yksit t ä i- sen kirjaimen muotoinen veis- t os olisi “pu h t a a st i“ m a h do- t on , m u t t a sillä t u n t u u ole- va n helposti enemmä n kirja i- m ellisia ku in veist oksellisia ominaisuuksia. J älkimmäiset jäävät erilaisten, tarkoitettujen t a i t a r koit u kset t om ien a sso- sia a t ioiden a lle jo pelkä st ä ä n siksi, et t ä m e yleen sä t u n n is- t a m m e a n n et u n m u odon kir - ja im eksi. Ka pt een i H a ddock on siis aikalailla oikeassa tode- t essa a n veist oksen sa oleva n H .
III
J a t ket a a n pa h iem a n m a t ka a et een pä in t u ost a it sepin t a i- sest a H :st a . H er gén t a r in a s- sa Kapteeni ostaa nimenomaan H :n , koska se on h ä n en su - kunimensä ensimmäinen kir- jain. H niin kuin Haddock. Vitsi on siinä, että ranskan kielessä H jä t et ä ä n la u su m a t t a (Ka p- t een ille ka u pit ella a n kin en - Sivulla kolme Kapteeni Haddock kuljeskelee pitkin vilkasta liikekatua, kun hän
yhtäkkiä huomaa kuuluisan oopperadiivan Bianca Castafioren kävelevän häntä vastaan. Välttääkseen epämieluisan tapaamisen Kapteeni ryntää sisään ensim- mäisestä mahdollisesta oviaukosta. Hän löytää itsensä kaupallisesta taidegalleriasta, joka on täynnä aakkosten mallisia taideteoksia. Kyseessä on Ramo Nash nimi- sen taiteilijan näyttely, ja Kapteeni pian kohtaakin itse tekijän. Mutta voi ei, Bianca Castafiore sattuu olemaan Ramon henkilökohtainen ystävä ja oli koko ajan matkalla juuri samaan galleriaan (…siinä hän tulee).
Tapahtumat etenevät nopeasti ja sivulla viisi Kapteeni kantaa jo kotiin ostamaansa taideteosta, tuon alati lahjakkaan Ramo Nashin veistosta.
TAITEEN AAKKONEN
KRISTIAN SIMOLIN, SIUKONEN
3/97
niin&näin
• 43 sin A:n m u ot oist a t eost a …).H n iin k u in h ilja is u u s ja h en kä ys, H n iin ku in ei-m i- t ä ä n .
S em a n t t is es t i a ja t ellen yksittäisellä kirjaimella ei ole m er kit yksiä , ellei se sit t en satu olemaan yksikirjaiminen sana (ruotsin Ö) tai yleisesti kä yt et t y lyh en n e t a i m er k- ki (H n iin ku in vet y). Ta r - ka n m er kit yksen pu u t t u m i- n en voi a n t a a ku it en kin t i- la a m on ille m a h d ollis ille merkityksille. Klassinen esi- m er kki t ä lla isest a t a pa u k- sest a on P lu t a r kh oksen es- see Delfoin E -kir ja im est a ja sen t u n t em a t t om a st a m er - kit yksest ä . Delfoin Apollon temppelillä, mistä annettiin kuuluisat Pythioiden oraak- kelila u seet , oli kolm e piir t o- kirjoitusta. “Tunne itsesi“ ja
“Vältä äärimmäisyyksiä“ oli- vat ymmärrettäviä kehoituk- sia , joskin n ekin oliva t P lu - tarkhoksen mukaan antaneet a ih et t a lu kem a t t om iin filo- sofisiin keskusteluihin. Kol- m a s piir t okir joit u s oli pelk- kä kir ja in E . P lu t a r kh oksen essee kuvailee joukon ihmisiä poh t im a ssa m it ä E voisi t a r - koit t a a . H e kä yvä t lä pi seit - semän erilaista selitystä, mutta E :n t ä sm ä llin en m er kit ys on edelleen t ä n ä pä ivä n ä kin a r - voit u s.
Yhteistä ka ikille selitysyri- t yksille on , et t ä n iissä olet e- taan E:n olevan jotakin muuta ku in pelkkä E . Ta pa , jolla E ei ole a in a ka a n E t u o m ieleen
toisen maailmansodan aikai- sen saksalaisen salakirjoitus- koneen nimeltä Enigma. Liit- t ou t u n eiden on n ist u i selvit - tää koneen koodausjärjestelmä kun he huomasivat, että sala- kir joit et u ssa t ekst issä yksi- kä ä n kir ja in ei koska a n koo- dautunut samaksi kirjaimeksi a lku per ä isen ka n ssa . Toisin sa n oen sa n a n H a ddock H ei m illoin ka a n ollu t sa la kir joi- t et t u n a H va a n jokin t oin en kir ja in . Kä ä n t ä en t ä m ä t ie- t yst i t a r koit t a a , et t ä jos E t a i H ova t sa la kir joit u st a , n iin n iiden m er kit ys ei voi olla E tai H. Väittäessään H:n muo- toisen veistoksen olevan pelk- k ä H K a p t e e n i H a d d ock irtaantuu pitkästä eurooppa- laisen selittämisen traditiosta.
IV
“On kysyt t ä vä , ova t ko lu vu t , viiva t , ku viot ja pist eet su bs- t a n sseja va i eivä t , ja jos n e ova t su bst a n sseja , ova t ko n e er illä ä n a ist ein h a va it t a vist a asioista vai sisältyvätkö ne nii- h in .“, k ir joit t i Ar is t ot eles . Kreikkalaisperäisiä ilmaisuja vu ola a st i kir osa n oiksi sovel- t a va Ka pt een i ei eh kä poh t isi H :t a a n t ä llä t a va lla , va a n nimittäisi Aristotelesta vähin-
täänkin “polygraafiksi“. Mutta kysykä ä mme me, ennen kuin lopet a m m e, m ih in Ka pt een i saattaisi viitata, kun hän sanoo taideteoksen olevan H? Puhuu- ko hän nimenomaan ostaman- sa veistoksen ulkoisesta, aistein h a va it t a va st a m u odost a va i H:sta jonakin erillisenä oliona?
Va i on k o n ä id e n a s ioid e n vä lin en su h de va in sa m a n t a - pa in en ku in oli edellä H :n ja veist oksen kä sit t een vä lillä ? Onko niin, että heti kun alam- m e a ja t ella H :t a kir ja im en a m e la kka a m m e a ja t t elem a s- ta sitä oliona? Asiastaan varma n u or i Wit t gen s t ein vä it t i:
“Olioit a voi va in n im it t ä ä. Mer kit edu st a va t n iit ä . Voin a in oa st a a n pu h u a n iistä, en voi ilm aista n iitä. La u se voi sa n oa va in , m illain en olio on ,
ei m itä olio on .“
Olisiko siis n iin , et t ä H a d- dockin nimen lausumatta jäävä H , se jost a on va iet t a va , py- syy oliona meiltä tavoittamat- t om issa . Meillä on va in sit ä edu st a va m er kki, lä pin ä kyvä veist os, jot a em m e edes t u le a ja t elleeksi veist oksen a . Ky- symykseen “Mikä se on?“ voim- m e va st a t a va in ker t om a lla millainen se on, niin kuin Kap- t een i H a ddock t u n n ollisest i t ekee.
V
H a lu a n lopu ksi vielä m a in i- ta eräästä toisesta kirjaimesta.
Sit ä ei it sessä ä n ollu t t a r koi- t et t u t a idet eok sek si, m u t t a La u r i An t t ila t oi sen om a n t yön sä osa n a t a it een m a a il- maan. Kyseessä oli ensimmäi- n en At la n t in va lt a m er en yli lä h et et t y r a dioviest i vu odel- t a 1901, yksi a in oa kir ja in S.
Lä h et in sija it si Cor n wa llin kä r jessä E n gla n n issa ja va s- t a a n ot t im en pa ikka n a oli St . J oh n ’s, Ka n a da . La it t eist on rakensi mies nimeltä Marconi.
Se m it en Ma r con i ka ikki- en va ikeu ksien ja kokeilu jen jälkeen onnistui on kiehtovaa h ist or ia a , m u t t a m in u a jä i kiehtomaan tuon merkittävän viest in m er k it yk set t öm yys, yk si m it ä t ön k ir ja in , jok a sä h köt et t ä essä m u u t et a a n pelkä ksi kolm eksi pist eeksi
… Kuinka vähän voi olla vies- t i, m it en pien i kelpa a m er - k ik s i? L a u r i An t t ila lle Ma r con in lä h et ys on er ä ä n - la in en t a idet eos, t ila ssa ja a ja ssa m a t ka a va pist eja n a , korvin kuulematon ja silmin näkemätön. Kysyttäessä kui- tenkin “Mikä se on?“ hän luul- tavasti osaisi vastata: “Se on S.“
Olen kiitollinen professori Ste- phen Bannille, joka kiinnitti huomioni Plutarkhoksen teks- tiin. Esitelmä on pidetty tou- koku u ssa Tu r u ssa T aid e- ja filosofia sem in a a r issa .
Kirjallisuus
Alb e r t Algou d , L e H a d d ock Illu st r é - l’in t égr a le des ju r on s du Capitaine, Casterman, Paris 1991
Ar ist ot eles, Met a fysiikka , Ga u - dea m u s, H elsin ki 1990 Lauri Anttila, Yli horisontin, Wäinö
Aa lt osen m u seo, Tu r ku 1996 H e r gé , T in t in e t l’Alp h -Ar t ,
Ca st er m a n , P a r is 1986 P lu t a r ch , Th e E a t Delph i, t eok-
s es s a Mor a lia , vol. 5, Loeb Cla ssica l Libr a r y, H ein em a n , Lon don 1969
J yr ki Siu kon en , P yör eä H u on e, Sara Hildénin taidemuseo, Tam- per e 1992
Lu dwig Wit t gen st ein , Tr a ct a t u s Logico-P h ilosoph icu s, WSOY, H elsin ki 1972
JYRKI SIUKONEN
