Haasteelliset yksi(l)öt : Case-analyysi Tampereen uudiskohteiden yksiöiden monikäyttöisyydestä

(1)

Laura Kaisto

HAASTEELLISET YKSI(L)ÖT

Case-analyysi Tampereen uudiskohteiden yksiöiden monikäyttöisyydestä

Kandidaatintyö

Rakennetun ympäristön tiedekunta

Henri Käpynen, Tapio Kaasalainen

Toukokuu 2021

(2)

TIIVISTELMÄ

Laura Kaisto: Haasteelliset yksi(l)öt – Case-analyysi Tampereen uudiskohteiden yksiöiden monikäyttöisyydestä. (One room apartment challenges – a case analysis of the functional flexibility of new one room apartments in Tampere area)

Kandidaatintyö Tampereen yliopisto

Arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma Toukokuu 2021

Asumisen tarpeet muuttuvat niin väestön muutosten, ympäristön kuin taloudellisen tilanteen mukaan. Suomessa yksin asuvien määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosikymmenten aikana ja tarve pienille asunnoille on täten kasvanut. Asuntosuunnittelun ja monikäyttöisyyden nä- kökulmasta pienistä asunnoista yksiöt ovat haasteellisia pinta-alansa rajallisuuden tähden etenkin, koska valmistuvien yksiöiden keskikoko on kutistunut viime vuosien aikana nopeasti. Yksin asuvien määrän kasvaessa ja asukasryhmien laajentuessa entisestään myös yksin asuvien asumispreferenssit tulevat moninaistumaan, jolloin tarve asuntojen monikäyttöisyydelle tulee oletettavasti myös kasvamaan.

Tässä kandidaatintyössä tarkastelen uudisyksiöiden monikäyttöisyyttä. Tarkastelen yhden hengen asuntokuntien asumispreferenssien toteutumista ja uudisyksiöiden monikäyttöisyyttä case- analyysissa pohjapiirrosten avulla. Työn tavoitteena on osoittaa ja havainnoida Tampereen uu- disyksiöiden monikäyttöisyyttä estäviä ja edistäviä piirteitä. Työn tavoitteena on myös tarkastella, onko mahdollista rakentaa tilallisesti monikäyttöistä yksiötä, mikä täyttäisi monimuotoisten asukasryhmien tarpeet ja tukisi näin rakennuksen pitkäikäisyyttä vai ovatko yhden asuinhuoneen asunnot lähtökohtaisesti ongelmallisia ja ajallisesti kestämätön ratkaisu asuntosuunnittelussa.

Työni alussa käsittelen aihepiirini taustatietoa, asunnon monikäyttöisyyden vaatimuksia ja asu- kasryhmiä asumispreferensseineen. Esittelen menneiden vuosikymmenten esimerkkejä erilai- sista yksiöistä havainnoidakseni, millaisia yksiöitä on rakennettu ja kuinka ne mahdollisesti poik- keavat uudisyksiöistä ja kuinka monikäyttöisyys niissä toteutuu. Case-analyysissa esittelen asuntojen pohjapiirrosten avulla esimerkkejä Tampereelle vuosina 2021 ja 2022 valmistuvista uudis- yksiöistä. Tarkastelen kohteiden haasteellisuuksia ja mahdollisuuksia yhden hengen asuntoina monikäyttöisyyden ja asuntosuunnittelun näkökulmasta.

Case-analyysi osoitti, että tarkasteltujen uudisyksiöiden monikäyttöisyyteen selkeimmin vaikut- tava piirre on asunnon koko. Monikäyttöisyyttä vähentäviä piirteitä olivat odotetusti asunnon pieni koko sekä putkimainen muoto, mikä hankaloittaa avoimen tilan eri toimintojen paikkojen variointia. Analyysin perusteella yli 30 m²:n uudisyksiöt ovat helpommin varioitavissa kalustuksen ja kulkureittien kannalta ja asuntoihin muodostuu enemmän vapaata tilaa. Näissä asunnoissa myös esteettömät kulkureitit olivat toteutettavissa vaivattomammin kuin pienemmissä uudisyksiöissä.

Yli 30 m²:n asunnot voivat siis oletettavasti vastata useamman asukkaan asumistoiveisiin kuin vähemmän varioitavissa olevat pienemmät uudisyksiöt.

Case-analyysin perusteella voidaan olettaa, että monikäyttöisten uudisyksiöiden tuottaminen on mahdollista, mikäli asuntojen koko on tarpeeksi suuri. Pienempien uudisyksiöiden monikäyttöi- syys on rajallista ja on syytä pohtia, tukeeko pienten yksiöiden rakentaminen rakennuksen pitkää ikää vai muodostuvatko miniasunnot tulevaisuudessa ongelmaksi monikäyttöisyyden ollessa puutteellista.

Avainsanat: monikäyttöisyys, kestävyys, yksiö, uudisyksiö, asuntosuunnittelu

(3)

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO ... 1

1.1 Aiheen esittely ja rakenne ... 2

1.2 Aiheen rajaus ... 3

2. MONIKÄYTTÖINEN JA JOUSTAVA ASUNTO ... 5

3. PIENTEN ASUNTOJEN ASUKASPROFIILIT ... 7

3.1 Yhden hengen asuntokuntien asukasryhmät ... 7

3.2 Asumispreferenssit... 8

4. YKSIÖ ... 9

4.1 Läpi talon ulottuva yksiö 1900-luvulta ... 9

4.2 Sunilan työläisasunto 1930-luvulla ... 10

4.3 Yksiö ikkunallisella keittokomerolla ... 13

4.4 Yksiö 2010-luvulta ... 14

5. CASE-ANALYYSI ... 16

5.1 Case 1: Yli 30 m²:n yksiö ... 18

5.2 Case 2: Alkovillinen yksiö ... 20

5.3 Case 3: Parvekkeellinen yksiö ... 23

5.4 Case 4: Parvellinen tai monitasoinen yksiö ... 25

5.5 Case-analyysit, yhteenveto ... 27

6. PÄÄTELMÄT ... 29

LÄHTEET ... 31

KUVALÄHTEET ... 33

(4)

1. JOHDANTO

Suomessa on 1,4 miljoonaa yksinasuvaa (Tilastokeskus 2019), joista 27 % asuu yksiöiksi määri- tellyissä asunnoissa (Terämä et al. 2018, s.29). Yhden hengen talouksien määrä on kasvanut Suo- messa viime vuosikymmenten aikana noin 10 000:n asukkaan vuosivauhtia ja tarve pienille asunnoille suurissa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa on lisääntynyt. Rakennusteollisuus on vastan- nut tähän tarpeeseen tuottamalla yhä tiiviimmin, yhä pienempiä asuntoja (Karikallio et al. 2019).

Pienistä asunnoista etenkin yksiöt ovat haasteellisia tilansa rajallisuuden tähden niin asuntosuunnittelun kuin loppukäyttäjän asumiskokemuksen kannalta.

Pienten asuntojen ja etenkin yksiöiden kiihtyvä rakentaminen on puhututtanut mediassa viime vuosina muun muassa asuntojen laadun, koon ja asuntotuotannon yksipuolistumisen kannalta.

Vuonna 2019 Tilastokeskuksen Tieto &Trendit julkaisi artikkelin pienasuntojen rakentamisen tilasta Suomessa, josta kävi ilmi, että yksiöiden rakentaminen on kääntynyt laskuun suurissa kasvukeskuksissa Tamperetta lukuun ottamatta. Yksiöiden myyntihinnat ovat myös nousseet Tam- pereella huomattavasti, 15 %, vuodesta 2015 (Kannisto et al. 2019). Tampereella valmistuneiden yksiöiden koko on kutistunut ja valmistuvien uudisyksiöiden keskipinta-ala oli vuonna 2018 29 m², kun vielä vuonna 2010 se oli 40 m² (Karikallio et al. 2019, s.72).

Suomen rakentamismääräyskokoelma RakMk G1 (2005, s. 6) määrittelee asuinhuoneiston vä- himmäiskooksi 20 m². Tässä työssä käsittelemälläni yksiöllä tarkoitetaan vähintään 20 m²:n ja enintään 40 m²:n suuruista asuinhuoneistoa, jossa elämisen eri toimintoihin mitoitettujen tilojen tulee toteutua yhdessä asuinhuoneessa ja sitä tukevissa tiloissa, kuten kylpyhuone ja keittiö (K) tai keittotila (KT) eikä asunnossa ole erillistä makuuhuonetta. Käsittelen kandidaatintyössäni yksiöitä yhden hengen talouksina ja tarkastelen asuinhuoneistojen monikäyttöisyyttä nimen- omaan yhden vakituisen asukkaan tarpeita huomioiden.

Yhden hengen talouksia ennustetaan olevan Suomessa 1.5 miljoonaa vuonna 2030. Valtakun- nallisella tasolla kotitalouksien määrä on kasvanut etenkin pienten kotitalouksien osalta muiden asuntokuntatyyppien vähentyessä. (Terämä et al. 2018.) Näiden asioiden johdosta voimme olettaa, että pienten asuntojen rakentamisen trendi ja tarve tulee jatkumaan myös lähitulevaisuu- dessa ja että myös yksiöissä asuvien yksilöiden asukasprofiilit tulevat moninaistumaan entises- tään yhä useamman päätyessä asumaan yksin.

(5)

1.1 Aiheen esittely ja rakenne

Tässä kandidaatintyössä käsittelen yksiöiden monikäyttöisyyttä, tilallista ja ajallista joustavuutta ja soveltuvuutta eri käyttäjäryhmien tarpeisiin esimerkkikohteiden avulla. Mikäli tilallinen jous- tavuus on puutteellista, vaikuttaa se asuntojen ja rakennuksen monikäyttöisyyteen alentavasti ja täten mahdollisesti rakennuksen kestävyyteen ja pitkäikäisyyteen. Kandidaatintyössäni tarkastelen asuntosuunnittelun näkökulmasta yksiöiden monikäyttöisyyden haasteita ja rajalli- suuksia kestävänä asuntoratkaisuna yhden hengen asuntokuntina. Nostan tarkasteluni keskiöön myös yksiöiden loppukäyttäjäryhmät eli eri asukasryhmät asumispreferensseineen. Case-analyysissa tarkastelen muun muassa näiden ryhmien asumispreferenssien ja menneiden vuosikymmenten esimerkkiyksiötyyppien avulla monikäyttöisyyden toteutumista Tampereen uudisyksi- öissä.

Ensimmäisessä luvussa esittelen aiheeni taustoja, rakennetta ja rajausta. Tilastotiedon avulla tarkastelen pienasuntorakentamisen tämänhetkistä tilannetta ja tarvetta Suomessa. Toisessa luvussa käsittelen asuntosuunnittelulle asetettuja vaatimuksia ja ohjeistuksia RT-kortiston avulla sekä monikäyttöisyyden ja joustavuuden piirteitä kohdeasuntotyypissäni tukenani Jyrki Tarpion väitöskirja Joustavan asunnon tilallisista logiikoista (Tarpio 2015).

Kolmannessa luvussa tutkin yksiöiden loppukäyttäjää, yksinasujaa, ja heidän tämänhetkistä ti- lannettaan Suomessa. Tarkastelen, keitä tyypilliset yksiöiden loppukäyttäjäryhmät ovat ja min- kälaisia toiminnallisuuksia ja tilavariaatioita he asuntokuntana mahdollisesti tarvitsevat ja toivo- vat. Neljännessä luvussa paneudun yksiön määritelmään ja tarkastelen yksiön eri muotoja men- neiltä vuosikymmeniltä apunani Jyrki Tarpion väitöskirjassaan määrittelemä avotilalogiikka (Tar- pio 2015, s.111) sekä RT-kortiston ohjeistukset. Nostan esimerkkiyksiöiksi muun muassa Alvar Aallon suunnitteleman työläisasunnon 1930-luvulta sekä ennen kohdealueeni Tampereen suu- rinta yksiöiden rakennusbuumia valmistuneen 2010-luvun yksiön.

Viidennessä luvussa, case-analyysissa, nostan esiin uudisyksiöiden monikäyttöisyyttä estäviä ja edistäviä piirteitä. Tarkastelen käytännön esimerkkien kautta, millaiset ratkaisut asuntosuunnittelussa voisivat palvella yksiöiden asukasryhmiä mahdollisimman monipuolisesti ja aikaa kestä- västi. Tarkastelen myös millaiset asuntosuunnittelulliset ratkaisut tekevät uudisyksiöistä mahdollisesti lyhytikäisempiä ja tilavariaatioiltaan rajoitetumpia. Työssäni käsittelen case-analyysin avulla Oikotie.fi-sivustolla yksiöiksi määriteltyjä alle 40 m²:n asuntoja. Tarkastelen esimerkiksi RT-kortiston mukaisen standardimitoitetun kalustuksen avulla, millaiset ominaisuudet tekevät

(6)

tai tekisivät yksiöistä asuntosuunnittelun näkökulmasta monikäyttöisiä, ajallisesti kestäviä ja asuinmukavuudeltaan toimivia mahdollisimman monelle asukasryhmälle.

Luvussa 6 kokoan havaintoni Tampereen uudiskohdeyksiöiden kyvystä vastata niin asukasryhmien tarpeisiin kuin kestävän ja monikäyttöisen asuntosuunnittelun haasteisiin tämän case-analyysin pohjalta.

1.2 Aiheen rajaus

Tässä kandidaatintyössä tutkin kohdeasuntotyypin, yksiön, monikäyttöisyyttä asunnon kokoluokan kautta. Keskityn tutkimuksessani asuntojen pohjapiirustuksiin ja käsittelen monikäyttöi- syyttä olemassa olevan asunnon ja rakennuksen kehyksessä, ottamatta kantaa rakennusteknisiä muutoksia vaativiin ratkaisuihin. Rajaan kohteeni kokoluokan lisäksi rakennustyypillä kerrosta- loyksiöihin sekä case-analyysissa alueellisella ja ajallisella rajauksella. Kohdeasuntojen loppu- käyttäjät, yksilöt, huomioin löyhästi rajattuina asukasryhminä, joiden tarpeita ja toiveita käsit- telen luvussa 3. Työssäni rajaan tarkasteltavat asukasryhmäni yksinasujiin, yhden hengen asun- tokuntiin, ja jätän tarkasteluni ulkopuolelle esimerkiksi yksiöissä asuvat kahden hengen asunto- kunnat.

Valitsin analyysini kohdealueeksi Tampereen, sillä kyseisessä kaupungissa yksiöitä on rakennettu runsaasti, esimerkiksi koko 2010-luku enemmän kuin kolmioita (Karikallio, et al. 2019, s.62).

Tampereella yksiöille myönnettävien rakennuslupien määrä on myös edelleen kasvussa, vaikka muissa Suomen suurissa kasvukeskuksissa yksiöille myönnettävien rakennuslupien kappale- määrä on jo kääntynyt laskuun (Kannisto et al. 2019). Tarkastelen kerrostalorakentamisessa tuotettavia yksiöitä jättäen rajauksen ulkopuolelle esimerkiksi minitalot ja loft-tyyppiset yhden huoneen asuntoratkaisut. Case-analyysissani tarkasteltavat kohteet valitsin Oikotie.fi-sivustolta 22.4.2021 suoritetussa haussa löytyneistä uudisrakennuksista Tampereen alueelta. Rajasin ha- kutulokseni myytävinä oleviin yhden asuinhuoneen uudisasuntoihin, joiden valmistumisvuosi sijoittuu vuosille 2021 tai 2022. Kävin kaikki haun tulokset läpi ja jaoin yksiöt ryhmiin yli 30 m²:n koon, alkovin, parvekkeen ja monitasoisuuden perusteella. Monitasoisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä asunnon sisäisiä tasoeroja, kuten parvea tai portaita vaativaa tasannetta.

Jaettuani yksiöt ryhmiin valitsin jokaisesta ryhmästä kaksi esimerkkikohdetta analysoitavaksi.

Valintametodinani käytän omaan tietopohjaani perustuvaa näkemystä analyysini viitekehyk- sessä kiinnostavista yksiöistä. Valinnassani kiinnitän huomiota monikäyttöisyyden analysoinnis- sani apuna käyttämäni Tarpion avotilalogiikkaan (Tarpio 2015, s. 111) liittyviin piirteisiin sekä

(7)

yksiön pohjan näennäisiin monikäyttöisyyttä edistäviin tai estäviin ratkaisuihin, kuten kulkureittien mahdollisuuksiin ja kalustettavuuteen. Huomioin myös alaluvussa 3.2 esiin nousseita asukasryhmien asumispreferenssejä. Valinnassani pyrin siihen, että analyysini valikoituvat kohteet ovat toisistaan jollain oleellisella tavalla poikkeavia myös lajitteluryhmiensä sisällä.

Uudiskohteita vertaan löyhästi kandidaatin työn neljännessä luvussa esittelemiini aiempien vuosikymmenten yksiöesimerkkeihin, Jyrki Tarpion avotilalogiikan periaatteisiin ja RT-kortiston oh- jemitoituksien toteutumiseen kolmen aihepiirin, mitoitus, kulkureitit ja vapaa tila, avulla. Aihe- piirien sisältöä käsittelen luvun 5 alussa. Havainnoin edellä mainittujen aihepiirien kautta uudiskohteiden tilallista ja ajallista toimivuutta sekä sopeutumisvalmiutta loppukäyttäjien toiveisiin.

Käytännössä havainnointi tarkoittaa kulkureittien ja kalustettavuuden visualisointia pohjapiirroksiin. Asuntoja tarkastelen yksiöiden pohjapiirroksista sekä asuntomyynti-ilmoituksista Oiko- tie.fi-sivustolta saamani informaation avulla.

(8)

2. MONIKÄYTTÖINEN JA JOUSTAVA ASUNTO

Asumisen tarpeet ovat liitännäisiä muun muassa aikaan, kulttuuriin, ympäristöön ja elämänti- lanteisiin. Elämme Suomessa kaupungistumisen aikaa, jossa asuminen on muuttunut tiiviim- mäksi ja keskittynyt kasvukeskuksiin. Viime vuosien aikana kasvukeskuksissa kysyntään on vas- tattu tuottamalla etenkin yksiöitä (Karikallio et al. s.50). Tässä luvussa tarkastelen monikäyttöi- syyttä ja joustavuutta asuntosuunnittelun kannalta.

Asunto eli asuinhuoneisto on kokonaisuus, mikä koostuu yhdestä tai useammasta asuinhuo- neesta sekä keittiöstä, keittokomerosta tai keittotilasta. Asunto on tarkoitettu ympärivuotiseen asumiseen ja asuinhuoneistolla on oltava oma sisäänkäynti. (Tilastokeskus.) Asunto on siis tila tai sarja tiloja, joiden tulee taata asuntokunnalle edellytykset asumiseen. Tässä työssä rajaan tutkimukseni yksiöihin eli yhdestä huoneesta ja keittiöstä tai keittokomerosta tai keittotilasta koostuviin kokonaisuuksiin. Tarkasteltavieni kohteiden neliömetrimäärien ollessa rajalliset, korostuu asuntosuunnittelun tärkeys. Asuntosuunnittelua koskevia ohjauksia ja määräyksiä on koottu Suomessa muun muassa Suomen rakentamismääräämiskokoelmaan. Pykälässä 8 määri- tellään asuinhuoneiston tilallisiksi ja varustuksellisiksi perusvaatimuksiksi ”toiminnan kannalta tarkoituksenmukaiset tilat lepoa, oleskelua ja vapaa-ajanviettoa, ruokailua ja ruoanvalmistusta, hygienian hoitoa sekä asumiseen liittyvää välttämätöntä huoltoa ja säilytystä varten”.

Monikäyttöisyydellä tarkoitetaan käsiteltävän kohteen mukautumiskykyä eri tarpeisiin ilman ra- kenteellisia muutoksia ja sitä voidaan tarkastella esimerkiksi huoneen tai asunnon kokoluokassa.

Tämän työn case-analyysissa käytän yksiöiden monikäyttöisyyttä tutkiessani tukenani Jyrki Tar- pion esittämää avotilalogiikkaa (Tarpio 2015 s. 111-147), jossa lähtökohtana on avoin tila, johon sijoitetaan tarvittavat toiminnot ja niille varatut paikat, oli kyseessä sitten julkinen tai yksityinen tila.

Nykyrakentamisessa avotilalogiikkaa sovelletaan esimerkiksi toimistorakentamisessa, jossa työ- tiloja ei ole tarkoituskaan rajata kiinteillä väliseinillä. Asumisessa avotilalogiikkaa voi soveltaa huoneiksi jakamattomissa tiloissa, kuten yksiöissä, joissa asumisen eri toiminnoille varatut paikat jakavat tilaa kiinteiden väliseinien sijasta korkeintaan tilapäisillä ratkaisuilla, kuten esimerkiksi kalusteilla tai muilla helposti muutettavilla elementeillä, kuten sermeillä tai verhoilla. Poik- keuksena asunnoissa avotilalogiikkaan tuovat vesipistettä vaativat toiminnot, kylpyhuone ja keittiö, joiden sijainti tulee olla ennalta määritelty niiden vaatiman rakennustekniikan takia.

(9)

Kun avotilalogiikkaa toteuttavassa asunnossa huonetilaa varioidaan eri toiminnoille varatuille paikoille esimerkiksi kalusteiden avulla, on paikkojen sijaintia myös ideaalitilanteessa helppoa ja nopeaa muuttaa. Tämä on Tarpion (2015) mukaan suuri etu verrattuna huoneiksi kiinteillä väli- seinillä jaettuihin asuinhuoneistoihin. Avotilalogiikan toimivuus ja toteutuvuus asettaa asunto- suunnittelulla joitain haasteita. Jotta eri toiminnoille osoitetut paikat voivat joustavasti muuttua keskenään, tulisi jokaisen paikan olla mitoitukseltaan sellainen, että eri toiminnot voivat siinä toteutua. Kun avotilalogiikallinen tarkastelu kohdistetaan mitoitukseltaan rajalliseen yksiöön, on haasteita oletettavasti edessä, sillä pienessä tilassa tarpeeksi väljän mitoituksen toteuttaminen on hankalaa.

(10)

3. PIENTEN ASUNTOJEN ASUKASPROFIILIT

Kaupungistumisen myötä yhä useammat päätyvät asumaan yksin. Suomessa yksinasuvista 56

% on naisia, mutta yksinasuvien miesten määrä on kaksinkertaistunut viimeisen reilun 20 vuo- den aikana (Terämä et al. 2018, s.19). Yksin asuva asuu muita asuntokuntia useammin vuokralla ja kerrostalossa kaupunkialueella. Yksiöissä asuvat ovat kasvukeskuksissa selkeästi useammin vuokralla asuvia, kuin suuremmissa asunnoissa asuvat. (Karikallio et al. 2019.)

Tässä luvussa tutkin yksiöiden asukkaita ja heidän asumispreferenssejään. Tarkkarajaisten asukasprofiilien sijaan pyrin käsittelemään yksiöiden loppukäyttäjiä väljästi määriteltyinä yhden hengen asuntokuntien asukasryhminä, joiden monimuotoisuutta ja asumisen tarpeita ja toiveita tarkastelen seuraavissa alaluvuissa.

3.1 Yhden hengen asuntokuntien asukasryhmät

Tilastotiedon valossa tyypillisin yksiössä yksin asuva henkilö Suomessa on vuokra-asunnossa kasvukeskuksessa kerrostalossa asuva 20-29-vuotias mies. Toisaalta, vaikka yksin asuvien miesten määrä on kaksinkertaistunut viimeisten vuosikymmenten aikana, asuu yksin tyypillisemmin nainen kuin mies, mutta yksin asuvat naiset asuvat miehiä useammin yksiötä suuremmissa asunnoissa. Yksiöissä asuu yhden hengen asuntokunnista 27 %. (Terämä et al. 2018, s.29.)

Yksin asujia tarkastellessa ikäryhmien kautta voimme havaita, että yksin asuminen on yleistynyt niin nuorten aikuisten, työikäisten kuin eläkeläisten keskuudessa. Yhden hengen asuntokuntien lisääntymisen syiksi on esitetty muun muassa väestön ikärakenteen kehitystä, avioerojen lisään- tynyttä määrää, hyvää sosiaaliturvaa sekä taloudellista tilannetta ja nuorten aikaista itsenäisty- mistä. Toisaalta yksiöissä ja yksin asutaan myös heikon taloustilanteen takia. Kovien neliöhinto- jen vuoksi esimerkiksi nuorilla ei ole varaa ostaa asuntoa, ja he päätyvät asumaan kalliisti vuokralla. (Karikallio et al. 2019. s. 10-15.)

Yksin asumiseen vaikuttaa siis useat elämän osa-alueet, eikä asukkaita voi ongelmitta jakaa sel- keärajaisiin asukasprofiileihin eikä yksin asuvia tarkastella yhtenäisenä väestöryhmänä. Esimer- kiksi ainoastaan iän avulla asukasprofiilien määritteleminen jättää huomiotta muut yksin asumisen syihin vaikuttavat yksilöä koskevat elämän osa-alueet, kuten työ, opiskelu, perhesuhteet sekä taloudellinen asema. Pienten asuntojen asukasryhmiä tarkasteltaessa ei tule unohtaa myöskään asunnon ulkopuolisten asioiden, kuten asunnon sijainnin, vaikutusta asunnon valin- taan.

(11)

3.2 Asumispreferenssit

Asumispreferensseillä viitataan tässä työssä pienissä asunnoissa yksin asuvien yksilöiden asumistoiveisiin ja -tarpeisiin. Asumispreferenssien tutkiminen ei ole yksiselitteistä, sillä esimerkiksi kyselytutkimuksessa vastauksiin vaikuttaa aina yksilön sekä tutkijan konteksti esimerkiksi varal- lisuuden näkökulmasta. Jos asumispreferenssejä käsittelevään kyselytutkimukseen vastaaja tie- tää taloudellisen tilanteensa pysyvän nykyisen kaltaisena, vastasi hän useammin olevansa tyyty- väinen nykytilanteeseensa (Tervo & Lilius 2017).

Toisessa kyselytutkimuksessa kartoitettiin yksin asuvien toiveita koskien asunnon kokoa. Tutki- muksessaan Backman toteaa, että kyselytutkimuksen perusteella yksin asuva kokisi itselleen sopivimmaksi kaksion kokoisen (45 m²-59 m²) asunnon. Lähes 30 % vastaajista toivoi asuntonsa olevan kolmion (60 m²-75 m²) kokoinen. Yksiön kokoluokan asuntoja (20 m²-39 m²) taas toivoi yksinasuvista reilusti alle 15 %. (Backman 2015, s.44-45.)

Haastattelututkimuksessaan Tervo ja Lilius (2017) havaitsivat, että yksin asuvien joukko osoit- tautuu hyvin moninaiseksi toiveiden ja tarpeidensa kannalta. Haastattelututkimuksessaan Tervo ja Lilius haastattelivat pääkaupunkiseudulla yksin asuvia henkilöitä ja tarkastelivat millaisia yh- teisiä ja eriäviä asumispreferenssejä ja tilantarpeita yksinasuvilla on. Tästä heterogeenisesta yksin asuvien joukosta osoittautui vaikeaksi erotella tarkkarajaisia, perusteltuja preferenssejä, mutta joitain toistuvia toiveita nousi esiin. (Tervo & Lilius 2017.)

Tutkimuksessaan Tervo ja Lilius antoivat yksin asuville mahdollisuuden sijoittaa hypoteettisesti asuntoonsa 10 neliötä lisätilaa. Lisäneliöt sijoittuivat useimmiten ruokailutilaan tai makuutilaan tai parvekkeeseen mikäli asunnossa ei sellaista ollut. Yksiöissä asuvista tutkimukseen osallistu- neista kolme neljäsosaa tekisivät hypoteettisilla lisäneliöillään yksiöistään kaksion. Tämän lisäksi yksin yksiöissä asuvien haastateltavien toiveista nousi toistuvasti esiin toive väljemmin mitoite- tusta ruokailutilasta, johon mahtuisi esimerkiksi suurempi ruokapöytä. (Tervo & Lilius 2017.)

(12)

4. YKSIÖ

Suomessa yksin asuvien talouksia on jo lähes 45 % kaikista maamme asuntokunnista. (Terämä et al. 2018, s.15). Kyselytutkimusten mukaan yksin asuva kokisi itselleen sopivimmaksi 45-59 m²:n kokoisen asunnon ja lähes 30% toivoisi asuntonsa olevan 60-75 m²:n kokoinen (Backman 2015, s.44). Tästä huolimatta yksiöiden rakentaminen on yleistynyt 2010-luvulla huomattavasti ja yksiöiden koko uudiskohteissa pienentynyt (Karikallio et al. 2019, s 77). Suurin yksiöiden rakentamisen trendi on kääntynyt pääkaupunkiseudulla laskuun vasta viime vuosina. Case-analyysini kohdekaupungissa Tampereella vastaavaa muutosta ei ole toistaiseksi havaittavissa. (Kan- nisto et al. 2019.)

Asuntosuunnittelun kannalta yksiöstä tekee haastavan sen tilallinen rajallisuus. Hyvän asuntosuunnittelun mukaisesti jokaisesta asunnosta tulee löytyä eri asumistoimintoihin mitoitetut tilat (kts. luku ”Monikäyttöinen ja joustava asunto”), kuten tila levolle, työlle, liikkumiselle, peseytymiselle ja tila ruoanlaitolle. RT-kortistossa (RT 93-10924 2008) on mitoitettu edellä mainituille tilatarpeille vähimmäismitat, joiden lisäksi asunnon suunnittelussa tulee huomioida myös esimerkiksi esteettömyysvaatimukset sekä asunnon riittävä valonsaanti.

Haasteellisuutta yksiön suunnitteluun tuovat myös sen eritarpeiset loppukäyttäjät eli asukasryh- mät. Monikäyttöisyyden merkitys korostuu suunniteltaessa neliömetrimäärältään pientä asuintilaa, jossa kooltaan hyvin rajallisen asuinhuoneiston tulisi vastata eri asukasryhmien tarpeisiin.

Tässä luvussa esittelen toisistaan poikkeavia yksiötyyppejä menneiltä vuosikymmeniltä ja nostan pohjapiirustusten perusteella esiin tekemiäni havaintoja kohteiden monikäyttöisyydestä. Valit- sen esimerkkiyksiöni tämän kandidaatintyön viitekehystä ajatellen. Esittämäni esimerkit eivät siis välttämättä ole tyypillisimpiä esimerkkejä kyseisen vuosikymmenen pienten asuntojen ark- kitehtuurista.

4.1 Läpi talon ulottuva yksiö 1900-luvulta

Tämä läpi talon ulottuva 33,5 m²:n yksiö sijaitsee Punavuoressa, Helsingissä. Vuonna 1906 valmistuneen jugend-talon ylimpään kerrokseen sijoittuvassa yksiössä on asuintila, makuutila, avo- keittiö, kylpyhuone, parvi sekä kattoterassi. Valitsin tämän yksiön esimerkkikohteeksi Oikotie.fi -sivustolta sen pohjaratkaisun takia. Rakennuksen runkosyvyyden ollessa pienempi, voivat yk- siöt olla myös esimerkiksi läpi talon ulottuvia ja silti neliömäärältään kohtuullisia. Asunnon ulot- tuessa useammalle julkisivulle, saa kapeahko asuinhuoneisto luonnonvaloa useammasta suun- nasta taaten asunnon eri toiminnoille osoitettujen paikkojen riittävän valonsaannin. Asuntoa

(13)

tarkastellessa on huomioitava, että saatavilla olevan tiedon pohjalta ei voida varmasti todeta, onko tämä yksiö ollut alun perin itsenäinen asunto vai esimerkiksi ajalle tyypillisemmin alem- missa kerroksissa asuvan varakkaamman asukkaan apulaisen asunto tai suuremmasta asunnosta myöhemmin omaksi asunnokseen erotettu osa.

Asunnon pohjan malli jakaa asunnon luontaisesti eri toimintoihin tarvittaviin tiloihin. Pohjapiir- roksessa (kuva 1) makuutilaksi nimetty alue on mahdollista erottaa muusta asunnosta esimerkiksi makuu- tai työtilaksi. Rakennuksen kahdelle julkisivulle avautuvat ikkunat mahdollistavat riittävän valonsaannin myös tiloja erotettaessa väliaikaisesti toisistaan. Huoneiston korkea huo- nekorkeus asunnon keskivaiheilla on mahdollistanut parven rakentamisen ja se on sijoitettu avo- keittiön ylle, luoden asuntoon jälleen yhden erotettavan toiminnallisen tilan. Kokonaisuuden heikkoudeksi yksiöissä asujien asukaspreferenssejä ajatellen (katso alaluku 3.2 ”Asukasprefe- renssit”) näkisin ainoastaan hyvin pieneksi mitoitetun keittiötilan, mikä näkökenttään suoraan sisääntulon jälkeen.

Kuva 1. Läpitalon yksiö 1906 valmistuneessa rakennuksessa. (Oikotie.fi)

4.2 Sunilan työläisasunto 1930-luvulla

Alvar Aallon Sunilaan sellutehtaan työntekijöille suunnittelema asuinalue, metsälähiö, rakentui vuosina 1938–1939. Ensimmäisessä rakennusvaiheessa rakentuivat muun muassa työläistalot Mäntylä ja Honkala sekä asumista tukevat huoltorakennukset. Mäntylä ja Honkala ovat pitkiä lamellitaloja, niin sanottuja ketjutaloja, joissa sijaitsevat työläisasunnot ovat 45 m²:n kaksioita ja

(14)

tarkastelemamme kaltaisia 30 m²:n yksiöitä. (Pro Sunila Ry 2018–2020.) Yksiöt on sijoitettu kahden suuremman asunnon väliin siten, että yksiön syvyys ei ole liian suuri luonnonvalon takaa- miseksi asuntoon. Asunnossa on erillinen eteinen, josta on kulku asunnon kylpyhuoneeseen.

Keittiö tai keittokomero on sijoitettu asunnon porraskäytävän puoleiselle seinustalle eli asunnon varjoisammalle puolelle. Täten asunnon yleiskäyttötilalle, olohuonetilalle, jää käytettäväksi asunnon valoisin osuus.

1920-luvulla Keski-Euroopasta ja Ruotsista alkoi rantautua Suomeen asumisen uudistamista koskevia moderneja ajatuksia, kuten miniasunnon ja sen myötä yksiön malli. Suomessa kerrostalo- yksiöiden rakentaminen aloitettiin 1930-luvulla. Tällöin yksiöitä suunniteltiin asunnoiksi lapset- tomille pariskunnille ja yksinasuville. (Tarpio 2015, s.131.) 30 m²:n yksiö edusti aikanaan kunni- anhimoista asuntosuunnittelua, hyvin tilavaa työläisasuntoa ja työläisten asumistason nousua (Pro Sunila Ry 2018–2020). Sunilan tehdas ja työläisten asuinalue toimivat tiiviinä yhteisönä 1980-luvulle saakka tarjoten asukkailleen elämiseen tarvittavia palveluita asuntojen välittö- mässä läheisyydessä. Ajan kuluessa tehdas ja asuinalue kuitenkin erkanivat toisistaan, työläis- korttelit muuttuivat asuinlähiöiksi, palvelut hajautuivat ja rakennukset jäivät kunnostamatta.

Mäntylä ja Honkala peruskorjattiin 2000-luvun alussa vastaamaan nykyaikaisia säädöksiä esimerkiksi kylpyhuoneiden osalta. Peruskorjauksesta huolimatta asuinalueen asuntoja ei koeta nykypäivänä vetovoimaiseksi esimerkiksi sijaintinsa vuoksi (Melender 2020).

Kuva 2.Vasemmalla ylhäällä: Mäntylän ja Honkalan asuntopohjat ovat yhdenmukaiset. Alkuperäinen yh- teen porrashuoneeseen kytkeytyvien asuntojen pohja- piirros (yksiö keskellä) ennen kylpyhuoneiden nykyai- kaistamista. (Arkkitehtitoimisto Iivanainen & Musto- nen / Tapani Mustonen)

Kuva 3.Vasemmalla alla: Pohjapiirros LVIS-peruskor- jauksen ja kylpyhuoneremontin jälkeen. Yksiössä kyl- pyhuonetta on laajennettu ja eteinen on erotettu muusta huoneistosta seinällä ja oviaukolla. (Arkkitehti- toimisto Iivanainen & Mustonen / Tapani Mustonen)

(15)

Kuva 4. Alla esimerkkikalustus alkuperäisen pohjapiirroksen mukaan. Kulkureitit vähimmäis- mitta(keltainen) ja esteetön vähimmäismitta (lila), pisteviivaympyrät pyörähdysympyröitä. (K Kuva 5. Alimmaisena: Esimerkkikalustus LVIS-peruskorjauksen jälkeen. Asuntoon on sijoi-

tettu suurempi pöytäryhmä. Paikka työlle ja ruokailulle on yhdistetty siihen.

Mäntylän ja Honkalan yksiöt edustavat tyylisuun- naltaan funktionaalista arkkitehtuuria. Asunnot ovat selkeälinjaisia, ja tilojen toiminnallisuus on ollut suunnittelun keskiössä. Esimerkkiyksiössä avointa asumistilaa tukevat tilat, keittiötila, kylpyhuone, eteinen ja säilytystila, sijaitsevat pääosin asunnon porraskäytävän puoleisella seinustalla va- raten asunnon kokonaispinta-alasta noin 40 %.

Avoimessa asuintilassa on yhtenäisiä seinäpintoja, jotka edesauttavat tilan monikäyttöisyyttä ja jous- tavaa kalustettavuutta. Kalustettavuuden kannalta kiinteät kaapistot asunnon kulmassa voivat osoittautua haasteellisiksi. Toisaalta kiinteät kaapistot rajaavat keittiön ja asuinhuoneen väliin ka- pean alkovin, johon voi sijoittaa ruokapöydän tai työpisteen. Kuten kuvasta 4 voi havaita, alkuperäi- nen asunnon pohjapiirros olisi kylpyhuoneen ja eteisen kannalta esteettömyysvaatimuksiltaan puutteellinen, sillä 1300 mm:n pyörähdysympyrä ei mahtuisi näihin tiloihin risteämättä kalusteiden kanssa. LVIS-peruskorjauksen myötä asunnon kalustettavuus muuttui hieman (kuva 3 ja 5), sillä kylpyhuoneen puoleisen asuntoa rajaavan seinän vapaa tila kapeni niin, ettei siihen enää mahtuisi standardimitoitettu sänky sekä vähimmäismitoitettu työpöytä (RT 93-10924 2008). Asunnon muodon vuoksi asunto on oletettavasti valoisa ja asunnon eri toiminnoille valittujen paikkojen varioiminen on mahdollista myös esteettömästi. Samoin, kuin useimmissa case-analyysin (luku 5) kohteissa, myös tämän esimerkkiasunnon kohdalla ajaudutaan tilan rajallisuuden takia helposti kompromisseihin eri toiminnoille valittujen paikkojen kanssa.

(16)

4.3 Yksiö ikkunallisella keittokomerolla

Tässä vuonna 1974 valmistuneessa 34,5 m²:n yksiössä on muusta asuintilasta erotettu ikkunal- linen keittokomero (KK), eli alle 7 neliömetrinen ruoanlaitolle tarkoitettu tila (Tilastokeskus). Yk- siössä on kompakti kylpyhuone, mikä ei täytä nykyaikaisia esteettömyysvaatimuksia, vaatehuone ja alkovi.

Monikäyttöisyyden kannalta tämä yksiö valikoitui esimerkiksi tilajaottelunsa ja keittokomeron ikkunallisuuden takia. Asunnon alkovi mahdollistaa esimerkiksi levolle tai työnteolle varatun tilan sijoittamisen muusta tilasta erilleen niin, ettei se näy välittömästi asuntoon tultaessa. Eteisen ja vaatehuoneen säilytystilat vapauttavat olohuoneen (OH) tilan muulle asuinkäytölle, ruokailulle ja vapaa-ajalle. Yksiö ei ole muodoltaan syvä verrattuna leveyteensä, ja keskeisen asuintilan lisäksi myös keittokomerossa on ikkuna, joten voimme olettaa asunnon olevan valaistusominai- suuksiltaan hyvä.

Asunnossa keittokomero, kylpyhuone (KPH), vaatehuone (VH), eteinen (ET) sekä alkovi sijoittuvat asunnon pohjaan nähden L-muotoon. Tämänkaltainen avotilatyyppinen miniasunnon malli tuli yleiseksi Suomen asuntotuotannossa 1950-70-luvuilla (Tarpio 2015. s132-133). Asunnoissa tilallinen asettelu jättää asunnon päätilan (OH) avoimeksi ja asukkaalle vapaasti jaoteltavaksi.

Kun yksiö on pinta-alaltaan väljempi, kuten tämä yksiö on, jää asunnon päätilaan enemmän vapaata tilaa esimerkiksi yhtenäisen seinäpinnan muodossa, mikä taas edesauttaa asunnon kalustettavuutta ja kulkureittien jatkuvuutta.

Kuva 6. Yksiö erillisellä, ikku- nallisella keittiöhuoneella (Oiko- tie.fi)

(17)

4.4 Yksiö 2010-luvulta

Yhden hengen asuntokuntien määrä on kasvanut Suomessa 1970-luvulta lähtien (Borg, et al.

2016). Tiiviin rakentamisen yleistyessä kasvukeskuksissa, korostuu myös tarve tehokkaalle asuntosuunnittelulle, jotta pienistä asunnoista saadaan mahdollisimman toimivia kokonaisuuksia.

2000-luvun tyypillisessä yksiössä ikkunat ovat asunnon yhdellä seinäpinnalla ja kylpyhuoneet ovat menneiden vuosikymmenten kylpyhuoneisiin verrattuna väljiä esteettömyysvaatimusten vuoksi. Keittiötila on ratkaistu avokeittiönä, asuinhuoneen seinän viereen aseteltuna jonona keittiökalusteita, kulmaan sijoitettuna keittotilana tai avokeittiönä mahdollisen saarekkeen kera. Rajallisesta neliömäärästään huolimatta yksiöistä löytyy usein sauna sekä esteettömästi mitoitettu parveke.

Esimerkki 2010-luvun yksiöstä on vuonna 2011 valmistunut 32,5 m²:n asunto Tampereen Här- mälänrannasta. Tampereella yksiöiden rakentaminen vilkastui huomattavasti 2010-luvulla ja vilkkain uudisyksiöiden valmistumisaikakausi alkaa vuodesta 2016 (Karikallio et al. 2019). Asun- nossa (kuva 3) on koko ikkunaseinän peittävä parveke, mikä luo mahdollisesti haasteita asunnon valoisuudelle. Keittiötila ja saunallinen kylpyhuone on sijoitettu porrashuonetta vasten. Kylpy- huoneen ja parvekkeen välissä on muusta asuintilasta suojaisampi alkovi. 32,5 m² asunto on vuonna Tampereella 2011 valmistuneeksi uudisyksiöksi pinta-alaltaan keskiarvon alapuolella, kun taas jo vuonna 2018 valmistuneiden yksiöiden keskipinta-ala Tampereella oli vain 29 m² (Karikallio et al. 2019).

Kyseinen yksiö valikoitui Oikotie.fi -sivustolta esimerkiksi, koska pienen asunnon haasteiden li- säksi tässä yksiössä on myös tilallisia onnistumisia. Yksiössä (kuvat 7 ja 8) on tilallista vaihtele- vuutta alkovin ja avoimemman asuintilan välillä, mikä mahdollistaa esimerkiksi nukkumiseen tai työn tekemiseen varatun paikan osittaisen erottamisen muusta asuintilasta. Yksiön seinäpin- noista löytyy yhtenäisiä osia, mikä helpottaa kalustettavuutta. Parvekkeelle kulku on sijoitettu niin, ettei se rajoita suuresti alkovin tai keittotilan edustan kalustettavuutta ja toisaalta se jakaa keskeistilan alkovin puolen ja tupakeittiön puolen toisistaan. Eteistilasta saavutaan keskelle asuintilaa, mistä asunnon kulkuväylät hajautuvat eri toimintojen paikkoihin (kuva 7, kuva 8). Uu- disyksiöihin verrattuna tämä yksiö on pinta-alaltaan ja mitoitukseltaan väljähkö eikä asunnon malli ole putkimainen. Nämä ominaisuudet edesauttavat tilan monikäyttöistä kalustettavuutta.

Lisäksi suuri lasitettu parveke tuo osan vuodesta asuntoon kaivattua lisätilaa vapaa-ajan vietolle.

Vaikka asunnossa on väljyyttä verrattuna case-analyysin niukkaneliöisiin uudisyksiöihin, on esi- merkkiyksiöönkin haastavaa sijoittaa tilat työlle, levolle, ruoanlaitolle, ruokailulle ja vapaa-ajalle peseytymisen lisäksi. Kompromissina esimerkkikalustuksessa (kuva 6) vapaa-aikaa on ajateltu

(18)

viettävän niin ruokailulle varatun pöydän paikassa, levolle varatussa alkovissa tai parvekkeella.

Mikäli yksiössä löylyhuoneen neliöt olisi siirretty alkoviin, olisi siitä saatu mahdollisesti moni- käyttöisempi niin, että siihen voisi sijoittaa makuupaikan myös pitkittäin. Asunnon eteisessä si- säänkäynnin ja kylpyhuoneen ovien säteet risteävät toisensa ja pyörähdysympyrän kanssa. Tämä voi osoittautua käytännön kannalta haastavaksi esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvalle asukkaalle.

Kuva 7. Vasemmalla: vuonna 2011 valmistunut yksiö. Ei mittakaavassa. (oikotie.fi)

Kuva 8. Oikealle: esimerkkikalustettu yksiö. Ei mittakaavassa. Kulkureitit keltaisella, irtoka- lusteet pistekatkoviivalla.

(19)

5. CASE-ANALYYSI

Analyysin kohteet ovat Tampereen uudiskohteiden yksiöitä, joiden valmistumisvuosi ajoittuu vuosiin 2021 tai 2022. Hain Oikotie.fi -sivustolta Tampereen myynnissä olevat yksiöt 22.4.2021 kohteenani edellä mainitut valmistumisvuodet. Hakutuloksia tuli 228 kpl. Kävin jokaisen haku- tuloksen tarjoaman yksiön läpi ja jaottelin yksiöt tilajaottelunsa perusteella seuraaviin ryhmiin:

yli 30 m²:n yksiö, alkovillinen yksiö, parvekkeellinen yksiö ja monitasoinen yksiö. Osa yksiöistä sijoittui useampaan kuin yhteen ryhmään. Lajiteltuani yksiöt ryhmiin, valitsin jokaisesta ryh- mästä kaksi esimerkkikohdetta analyysiin. Mikäli analysoitavaksi valikoitui sama yksiö useammasta ryhmästä, tein uuden valinnan. Analyysin tavoitteena on tarkastella uudisyksiöiden mo- nikäyttöisyyttä heikentäviä ja edistäviä piirteitä ja että onko monikäyttöisyys mahdollista tarkas- teluaineistoni kohteissa. Case-analyysissani tarkastelen jokaisen kohteen parissa seuraavia kol- mea aihepiiriä:

Mitoitus

Ollakseen monikäyttöinen, asuinhuoneiston tulee olla mitoitukseltaan sellainen, että eri toiminnoille varattavat paikat ovat helposti ja nopeasti varioitavissa asukkaan asumispreferenssien mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa verrattain väljää mitoitusta. Yksiöt ovat neliömäärältään rajallisia ja pieneen tilaan elämiseen tarvittavien tilojen, kuten tila levolle, tila ruoanlaitolle, tila ruokailulle, tila työlle, tila peseytymiselle ja tila vapaa-ajalle, mahduttaminen voi olla haastavaa.

Tarkastelen, kuinka paikat edellä mainituille toiminnoille on mahdollista toteuttaa ja varioida kohdeyksiöissäni. Käytän case-analyysissa standardimitoitettuja kalusteita havainnoimaan tilojen toteutumista.

Kulkureitit

Asunnossa tulee voida kulkea ongelmitta eri toiminnoille varattujen paikkojen välillä. Kulkureit- tejä havainnoidessani, kiinnitän huomiota, toteutuuko asunnossa vähimmäismitoituksen lisäksi esimerkiksi pyörätuolilla kuljettavat kulkureitit. Yksiöissä esteetön kulkureititys on hyvin haastavaa, mikäli asunnon huoneistoala on pieni. Käytän kulkureittejäni havainnointiin RT-kortiston ohjeistamia 600 mm:n ja 850 mm:n (esteetön) levyisiä kulkuväylien vähimmäismittoja (RT 09- 11137 2013). Case-analyysin pohjapiirroksiin kulkureitit visualisoin keltaisella (600 mm:n vähim- mäisleveys) ja vaalean violetilla (850 mm:n vähimmäisleveys esteettömälle kulkureitille) värillä.

(20)

Vapaa tila

Asunnon monikäyttöisyyden ja viihtyvyyden tähden on tärkeää, että asunnossa on myös vapaasti käytettävää tilaa, mikä ei suoraan lukeudu kohtien mitoitus tai kulkureitit alle asuinhuoneistossa. Vapaa tila tuo joustavuutta ja mahdollisuuksia variaatioille eri asukkaiden tarpeiden mukaan. Tarkastelen kohteissani muun muassa kalustettavuuteen vaikuttavia asioita, kuten onko asunnossa yhtenäisiä seinäpintoja ja kuinka eri sisäänkäynnit on sijoitettu.

Yksiöitä analysoin saatavillani olevan informaation pohjalta, eli käytännössä kohteen pohjapiirroksesta sekä Oikotie.fi-sivuston myynti-ilmoituksesta ilmenevän informaation pohjalta. Tämä rajaa analyysistäni monikäyttöisyyden kannalta oleellisen asian, huonekorkeuden suurelta osin pois, sillä pohjapiirrosten perusteella en voi tarkalleen päätellä huoneiston korkeutta, mikäli sitä ei ole erikseen ilmoitettu. Analyysikohteissani huoneiston korkeus oli esitetty esimerkiksi moni- tasoisissa (parvellisissa) kohteissa. Huoneiston korkeus taas vaikuttaa huoneiston valonsaantiin ja sitä kautta välillisesti asumisviihtyvyyteen ja tilan monikäyttöisyyteen. Yksiöiden ilmoitettua pinta-alaa käsittelen huoneistoalana. Oikotie.fi-sivuston asuntoilmoitusten pinta-alojen ilmoit- tamisessa ei käynyt selväksi, onko asunnoissa käytetty mitä tapaa asunnon pinta-alan ilmoittamisen taustalla. Asuntojen myynti- ja vuokraussivusto Kiinteistömaailma.fi-sivustolla asunnon asuinpinta-alan ilmoittamisen standardista sanotaan seuraavasti: ”Kerrostaloissa asuintiloja ovat asuinhuoneiston kaikki tilat, eli asuintilojen pinta-ala on yhtä kuin huoneiston huoneistoala”

(Kiinteistömaailma). Huoneistoala tarkoittaa asunnon ulkoseinien sisäpintojen rajaamaa asunnon pinta-alaa, johon lasketaan mm. kiinteät kalusteet, mutta ei kantavia rakenteita, parvekkeen pinta-alaa tai korkeintaan 160 cm korkeaa parvitilaa (RT 12-11055 2011).

Analyysissani tutkin asunnon monikäyttöisyyttä asunnon sisätilojen puitteissa. Jätän huomiotta ratkaisumahdollisuudet mitkä vaatisivat taloteknisiä toimenpiteitä ja keskityn olemassa olevien tilojen mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Käytän analyysissani apuna Jyrki Tarpion väitöskirjassaan esittelemää avotilalogiikkaa (kts. luku 2) sekä RT-kortiston mukaiseen standardimitoitukseen (RT 93-10924 2008) perustuvia kalusteita, joita sijoitan asuntoihin havainnollistamaan yksiön toimivuutta ja toimimattomuutta monikäyttöisyyden kannalta. Asunnon monikäyttöisyyden kannalta oleellista on myös asunnon kulkureiteille varattu tila. Tutkin kulkureittien toimivuutta eri toiminnoille osoitettujen paikkojen ja huonekalujen välillä käyttäen ohjenuoranani RT-kortiston kulkureittien ja kalusteiden mitoitussuosituksia (RT 93-10924 2008; RT 09-11137 2014).

Uudisyksiöiltä vaaditaan esteettömästi mitoitettuja kylpyhuoneita, joihin on mitoitettu halkai- sijaltaan vähintään 1300 mm vapaata tilaa. Vastaava kääntymistila, pyörähdysympyrä, vaaditaan

(21)

myös keittiöstä ja eteisestä, mikäli rakennuksessa edellytetään hissiä (RT 103260 2020, s.7). Tut- kimuksessaan Tervo & Lilius (2015) havaitsivat, että yksiössä asuvat toivoivat suurempaa ja laadukkaampaa keittiötilaa, mihin mahtuisi ruokapöytä useammalle ihmiselle (Tervo & Lilius 2015).

Tarkastelen analyysissani, kuinka analyysiin valikoituneet yksiöt joustavat esimerkiksi tämän ha- vaitun asumispreferenssin toteuttamisessa.

5.1 Case 1: Yli 30 m²:n yksiö

Rakentamisen tiivistyminen, kerrostalojen runkosyvyyden kasvaminen ja yksiöiden neliömäärän pienentyminen ovat ajaneet nyky-yksiöiden pohjaratkaisut kirjaimellisesti ahtaalle. Uudisyksiöi- den tyypillisiä piirteitä ovat putkimaisuus ja luonnonvalon pääseminen asuntoon ainoastaan yh- deltä, huoneiston kapeammalta sivulta.

Tässä case-ryhmässä analysoin kahta selkeästi nykyistä valmistuvien uudisyksiöiden keskikokoa suurempaa yksiötä ja neliömäärän merkitystä yksiön monikäyttöisyyteen. Vuonna 2018 valmistuneiden yksiöiden keskipinta-ala Tampereella oli vain 29 m² (Karikallio et al. 2019, s.72).

Yksiöissä asuvat toivoisivat suurempaa ja laadukkaampaa keittiötilaa mihin mahtuisi esimerkiksi suurempi ruokapöytä (Tervo & Lilius 2015). Pienten asuntojen parissa mainitaan usein esimerkiksi myynnissä olevien asuntojen yhteydessä ”keittotila” keittiön sijasta. Keittotilalla (KT) tarkoitetaan asunnon seinän viereen tai kulmaan sijoitettua muun asuinhuoneen yhteydessä ole- vaa ruoanlaittoon tarkoitettua alle 7 neliömetristä tilaa (Tilastokeskus). Näissä, pinta-alaltaan hieman väljemmissä yksiöissä suuremman tilan varaaminen ruokailulle ja ruoanlaitolle olisi mahdollista toteuttaa (Kuvat 10,11,13).

Kohteeni ovat Ranta-Tampellaan sijoittuva 34,5 m²:n sekä Hatanpäälle sijoittuva 32,5 m²:n uu- disyksiö. Molemmissa tarkastelemissani asunnoissa on alkovi sekä parveke ja keittotila. Asuntoja yhdistävä tekijä on myös putkimainen muoto. Putkimaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä asunnon pitkää muotoa, mikä johtuu rakennuksen suuresta runkosyvyydestä. Neliömäärältään pienestä asunnosta tulee näin helposti putkimainen asunto, jossa luonnonvaloa saadaan asuntoon vain yhdeltä julkisivulta. Putkimaisuus voi vaikuttaa asunnon valonsaantiin huomattavasti ja sitä kautta välillisesti asunnon asumisviihtyvyyteen. Case-analyysini aineistoa tarkastellessani havaitsin, että valtaosa yli 30 m²:n uudisyksiöistä oli pohjapiirrokseltaan valitsemieni kohteiden kaltaisia.

Kohdeasuntoni (kuvat 9-11 ja 12-15) eroavat toisistaan kokonsa, parvekemallinsa ja keittotilansa sijoittamisen suhteen. Etenkin kiinteiden keittiökalusteiden asemointi vaikuttaa asunnon kalus-

(22)

tamiseen ja kulkureititykseen. Suurempi parveke on tämän tutkimuksen kannalta monikäyttöi- sempi, sillä sitä voivat käyttää myös liikuntarajoitteiset asukkaat ongelmitta. Väljästi mitoitettu lasitettu parveke voi toimia osan vuodesta myös olohuoneen jatkeena monikäyttöisemmin, kuin tiukemmin mitoitettu parveke. Asuntojen alkovit sijoittuvat olohuoneen ja kylpyhuoneen väliin ja ne on mitoitettu niin, että tarvittaessa niihin on mahdollista sijoittaa parisänky tai esimerkiksi työpiste. Näissä case-kohteissa asuntoihin oli mahdollista sijoittaa paikat työlle, ruoanlaitolle, ruokailulle, vapaa-ajalle ja levolle sekä peseytymiselle. Kohteisiin oli myös mahdollista sijoittaa ruokapöytä 4:lle. Alla oleviin kuviin, olen havainnollistanut kuinka asuntoihin voisi sijoittaa eri toimintoja ja niille varattuja paikkoja sekä kulkureittejä (kuvat 10-11, 13-14). Etenkin Hatanpään kohteessa (kuvat 10-12) vapaata tilaa on asunnossa huomattavasti parvekkeen, neliömäärän tuovan väljyyden sekä ehjien seinäpintojen tarjoamana. Haasteelliseksi Ranta-Tampellan ja Ha- tanpään kohteissa voisi käyttäjän kannalta osoittautua asunnon putkimaisuuden aiheuttama porraskäytävän puoleisen osan varjoisuus sekä keittotilan niukka mitoitus.

Kuva 9. Yllä vasemmalla: Ranta-Tampella, asunnon myynti-ilmoituksessa oleva pohjapiirros (Oikotie.fi)

Kuva 10. Yllä keskellä: Ranta-Tampella, asunnon kalustettu pohjapiirros. Kulkureitit ja esi- merkkikalustus parisängyllä ja suuremmalla ruokapöydällä.

Kuva 11. Yllä oikealla: Ranta-Tampella, asunnon kalustettu pohjapiirros. Kulkureitit ja esimerk- kikalustus 90 cm leveällä sängyllä ja suuremmalla ruokapöydällä.

(23)

Kuva 12. Yllä vasemmalla: Asunnon pohjapiirros (Oikotie.fi)

Kuva 13. Yllä keskellä: Hatanpää, asunnon pohjapiirros, esimerkkikalustus ja kulkureitit suu- remmalla ruokapöydällä ja sängyllä.

Kuva 14. Yllä oikealla: Hatanpää, asunnon pohjapiirros, esimerkkikalustus ja kulkureitit.

5.2 Case 2: Alkovillinen yksiö

Ranskalaisella parvekkeella ja väliseinälokeroilla varustettu 28 m²:n yksiö Takahuhdista (kuvat 15-17) valikoitui analysoitavaksi lokeromaisen pohjaratkaisunsa takia. Avotilalogiikan kannalta tämä ratkaisu on mielenkiintoinen, sillä väliseinäkkeet jakavat avotilan keskeistilaksi ja sitä L- kirjaimen muodossa reunustaviksi ikkunattomiksi alkovitiloiksi, eteiseksi ja kylpyhuoneeksi.

Nämä alkovit (ALK) ovat mitoitettu niin, että niiden suojaan mahtuu standardimitoitettu 90 cm kapea sänky tai esimerkiksi työpöytä tai pieni ruokailuryhmä mikä luo asunnolle tilallisia variaa- tiomahdollisuuksia. Esimerkkikalustuksista (kuvat 15-17) huomaamme, että parisängyn sijoitta- minen yksiöön olisi esteettömästi mahdotonta, ellei sänkyä halua sijoittaa keskelle OH-tilaa. Mi- käli parisängyn sijoittaa ALK-tilaan, osuu se ranskalaisen parvekkeen oven tielle, jos taas RK-mer- kittyyn tilaan, tukkii se kulkureitin eteiseen. Samat haasteet nousevat esiin, mikäli alkoveihin haluaisi sijoittaa esimerkiksi suuremman ruokapöydän tai sohvan.

(24)

Asunnon ikkunat sijoittuvat yhdelle julkisivulle ja pohjapiirroksesta päätellen ikkunapinta-ala on verrattain pieni. Siinä missä alkovit antavat mahdollisesti näkösuojaa toivotusti, esimerkiksi si- sään tultaessa ei näe suoraan asukkaan sänkyä, luovat väliseinäkkeet myös esteen valon kululle, mikä saattaa aiheuttaa asunnon takaosaan huonon valon saannin.

Kuva 15. Vasemmalla asuntoilmoituksen pohjapiirros (Oikotie.fi)

Kuva 16. Keskellä: esimerkkikalustettu pohjapiirros ongelmallisella sängyn sijoituksella, tila ruokailulle ja tila työlle yhdistetty samaan paikkavaraukseen RT-tilaan.

Kuva 17. Oikealla: esimerkkikalustettu pohjapiirros 900 mm leveällä sängyllä. Tässä versiossa vapaa-aikaan varattu paikka on yhdistetty ruokailulle varattuun tilaan ja levolle varattuun tilaan.

Toinen alkovillinen case-analyysin kohde on Niemenrantaan valmistuva 26 m²:n yksiö, jossa alkovi on sijoitettu pesuhuonetta (PH) vasten (kuvat 18-20). Valitessani kohteita analysoitavaksi, kiinnitti tämä Niemenrannan yksiö huomioni ongelmallisen esimerkkikalustuksen takia. Kohteen esimerkkikalustuksessa (kuva 18) oletettavasti tv-taso on sijoitettu ranskalaisen parvekkeen eteen, mikä estäisi ranskalaisen parvekkeen käytön. Katkoviivalla merkitty ruokapöytä on sijoitettu niin että pöydän ja keittotilan (KT) kaapistojen väliin jää niin pieni tila, että toisen istuma- paikan käyttäminen olisi ahdasta. Pohjapiirroksen (kuva 18) eteiseen sijoitettu pyörähdysym- pyrä risteää kiinteiksi kalusteiksi merkittyjen eteisen kaapistojen kanssa, mikä on ongelmallista asunnon esteettömän käytön kannalta.

(25)

Kuva 18. Vasemmalla asunnon myynti-ilmoituksen pohjapiirros (Oikotie.fi) Kuva 19. Keskellä esimerkkikalustettu pohjapiirros, lepotila, ruokailutila, olotila.

Kuva 20. Oikealla esimerkkikalustettu pohjapiirros, lepotila parisängyllä, ruokailutila.

Takahuhdin uudisyksiön alkovit, väliseinäkkeillä erotellut lokerot, samalla määrittelevät mitoi- tuksellaan asunnon eri toimintoihin tarkoitettuja tiloja, mutta myös tuovat mahdollisuuksia. Toi- sin kuin osaan case-kohteistani, Takahuhdin (kuvat 15-17) yksiöön oli verrattain helppo sijoittaa neljä viidestä (tila levolle, ruoanlaitolle, ruokailulle, vapaa-ajalle ja peseytymiselle) tavoitteena olevasta tilavarauksesta. Mikäli voimme olettaa, että asukas voi esimerkiksi ruokailla ja tehdä työtä saman pöydän ääressä tai luopua erillisestä vapaa-ajan tilasta ja voi käyttää kapeaa sänkyä, on yksiö kalustettavuudeltaan toimiva. Niemenrannan (kuvat 18-20) yksiössä tilan käyttö on haastavampaa kalustuksen ja kulkureittien kannalta. Ranskalainen parveke rajoittaa asunnon ik- kunaseinälle sijoitettavien kalusteiden variointia. Ransk. parvekkeen asemointi lähelle asunnon nurkkaa estää esimerkiksi 90 cm leveän sängyn sijoittamista asunnon oikealle seinustalle. Asun- non toiselle pitkälle sivulle levittäytyvä keittotila taas haastaa asunnon sen osan kalustamista.

(26)

5.3 Case 3: Parvekkeellinen yksiö

Uudisyksiöissä parvekkeen pinta-ala verrattuna koko asunnon pinta-alaan voi olla merkittävän suuri. Tarkastelen tässä case-ryhmässä vaikuttaako parvekkeen olemassaolo uudisyksiön moni- käyttöisyyteen muun tilajaottelun ohessa. Esimerkkikohteikseni valitsin uudiskohteita tarkastellessa kaksi hyvin eri kokoista yksiötä, mutta joissa kummassakin on koko yksiön kapeamman seinän peittävät parvekkeet. Kyselytutkimuksessaan Tervo ja Lilius havaitsivat, että mikäli yksi- öissä asuvat eivät muuttaisi yksiöitä hypoteettisilla lisäneliöillä kaksioiksi (kts. luku 3.2), sijoittai- sivat asukkaat lisäneliönsä esimerkiksi parvekkeisiin, mikäli sellaista ei asunnossa ollut (Tervo &

Lilius 2017).

Parvekkeelliset case-kohteet eroavat toisistaan kooltaan ja muodoltaan. Koivistonkylän 25 m²:n uudisyksiössä (kuvat 21-23) parveke on koko asunnon kapeamman sivun levyinen ja asunnon pesuhuone (PSH) ja eteinen (ET) sijoittuvat asunnon porraskäytävän puoleiseen osaan. Keittotila (KT) jatkuu suoraa eteisen säilytystiloista osittain limittyen eteistilan kanssa. Asunnon eri toiminnoille varattu päätila, olohuone (OH), on asunnon koon tähden oletetusti hyvin rajallinen ja kapea ja se rajoittaa asunnon monikäyttöisyyttä ja edellyttää toimiakseen tilallisia kompromisseja eli joidenkin toiminnoille varattavien paikkojen yhdistämistä. Lasitettu parveke tuo helpotusta tilallisiin haasteisiin kesäkuukausina ja voi silloin toimia esimerkiksi paikkana ruokailulle (kuva 23). Kuvassa 22 parveketta on hyödynnetty vapaa-ajan viettoon havainnollistaen sohvalla, mutta on hyvä huomioida, että tämä ratkaisu ei välttämättä toimisi liikuntarajoitteiselle asukkaalle parvekkeen syvyyssuuntaisen kapeuden takia.

Toinen parvekkeellinen uudisyksiökohde on Hervantajärvelle valmistuva 34,5 m²:n asunto (kuvat 24-26), joka on kokonsa kannalta helpommin kalustettava. Hervantajärven yksiö on Koivis- tonkylän yksiötä leveämpi ja siinä keittotila, eteinen, kylpyhuone ja alkovi muodostavat L-kirjaimen mallisen kehyksen asunnon keskeistilalle. Hervantajärven 34,5 m²:n asuntoon on mahdollista sijoittaa erilaisia kalustusvariaatioita niin, että myös esteettömät kulkureitit ovat mahdolli- sia. Asuntoon on mahdollista sijoittaa kaikki tavoitellut paikkavaraukset eri toiminnoille (Kts.

luku 5, sivu 17). Asunnon väljästi mitoitettu parveke palvelee asukasta kesäkuukausina niin ruo- kailutilana (kuva 26) kuin vapaa-ajan vietossa (kuva 25).

(27)

Kuva 21. Yllä vasemmalla asunnon myynti-ilmoituksen pohjapiirros (Oikotie.fi)

Kuva 22. Yllä keskellä esimerkkikalustettu pohja: tila levolle, tila työlle ja ruokailulle yhdistetty, ruuanlaitolle.

Kuva 23. Yllä oikealla esimerkkikalustettu pohja: tila työlle ja ruokailulle yhdistetty työpöydälle varattuun tilaan, tila vapaa-ajalle, levolle, ruoanlaitolle. Parvekkeelle sijoitettu tila ruokailulle kesäkautena.

Kuva 24. Vasemmalla myynti-ilmoituksen pohjapiirros parvekkeellisesta 34,5 m²:n yksiöstä (Oikotie.fi)

Kuva 25. Keskellä esimerkkikalustettu pohja, jossa alkoviin sijoitettu parisänky. Keskeistilaan mahtuvat kaikki tarvittavat paikat eri toiminnoille.

Kuva 26. Oikealla esimerkkikalustettu pohja, jossa 900 mm leveä sänky ja suurempi ruoka- pöytä.

(28)

5.4 Case 4: Parvellinen tai monitasoinen yksiö

Parvellinen tai monitasoinen asunto tuo asuntoon uuden tilallisen ulottuvuuden, sillä avointa yhden huoneen tilaa ei käytetä vain yhdessä tasossa. Tämä tuo mahdollisesti myös variaa- tiomahdollisuuksia tilan monikäyttöisyyteen sekä parantaa asunnon valaistusolosuhteita korke- amman huonekorkeuden takia. Parvellisia yksiöitä tarkastellessa on otettava huomioon, että lii- kuntarajoitteisille asukkaille parvi ei olisi välttämättä käytettävissä. Tämän case-analyysin kannalta tämä vaikuttaa asunnon monikäyttöisyyteen negatiivisesti, sillä pyrkimyksenä on löytää mahdollisimman monille asukasryhmille toimivia ratkaisuja. Annalan 21 m²:n uudisyksiössä mo- nikäyttöisyys on käytännössä mahdotonta ilman parven tuomaa lisätilaa, mutta väljemmässä 28 m²:n parvellisessa yksiössä tilojen variointi myös yhdessä tasossa on jo joustavampaa.

Case-analyysini monitasoiset uudisyksiöt valmistuvat Tampereen Annalaan. Uudiskohteista pienempi, vain 21 m²:n yksiö (kuvat 27-29) on ilmoitetulta neliömäärältään case-analyysini pienin.

21 m²:n asuintilan lisäksi asunnossa on oletettavasti alle 160 cm korkea makuuparvi, jolloin parven neliömäärää ei lasketa huoneiston huoneistoalaan. Toinen Annalan kohteista on 28 m²:n parvellinen uudisyksiö omalla pihalla (Kuvat 30-32). Sekä 21 että 28 m²:n yksiöissä parvi sijoittuu eteisen ja kylpyhuoneen yläpuolelle. Parvien mataluuden takia ne soveltuvat parhaiten makuutilaksi. Molemmissa asunnoissa on parveke, 28 neliön asunnossa myös oma piha-alue. Pienem- mässä yksiössä parvelle kulku on sijoitettu keittotilan (KT) eteen. Portaikon alle vapautuvaan tilaan on mahdollista sijoittaa esimerkiksi työpiste tai oleskelunurkkaus. Suuremmassa uudisyk- siössä parvelle kulku on asunnon vasemmanpuoleisen (kuvat 30-32) seinän vieressä ja kulun alle on sijoitettu muun muassa jääkaappi.

Monikäyttöisyyden kannalta suurempi yksiöistä (Kuvat 30-32) on odotetusti toimivampi: Suu- remmassa tilassa eri toimintojen paikkoja on mahdollista varioida joustavammin ja kun makuutila sijoitetaan parvelle, saa avoimeen tilaan kalustettua ongelmitta tilan työlle, ruokailulle, ruoanlaitolle sekä vapaa-ajalle. Liikuntarajoitteisen asukkaan olisi luultavasti tehtävä tilassa kompromisseja makuutilan käyttäessä samaa tilaa muiden kanssa. 21 m²:n yksiössä makuutilan sijoit- taminen parvelle helpottaa muuta kalustusta ja reititystä asunnossa, mutta se ei silti vastaa kaik- kiin tilatoiveisiin ja kuten edellä on mainittu, ilman parven tuomaa lisätilaa, monikäyttöisyys on tämän case-analyysin valossa käytännössä mahdotonta.

(29)

Kuva 27. Yllä vasemmalla asunnon myynti-ilmoituksen pohjapiirros (oikotie.fi)

Kuva 28. Yllä keskellä esimerkkikalustettu asunto, jossa työtila sijoitettu parvelle vievien por- taiden alle.

Kuva 29. Yllä oikealla esimerkkikalustettu asunto, jossa portaiden alle sijoitettu oleskelunurk- kaus ja asuntoon sijoitettu kookkaampi ruokapöytä.

Kuva 30. Vasemmalla asunnon myynti-ilmoituksen pohjapiirros (Oikotie.fi)

Kuva 31. Keskellä esimerkkikalustettu yksiö, jossa makuutila sijoitettu parvelle, tilat peseytymi- selle, työlle, ruokailulle, vapaa-ajalle ja ruoanlaitolle täyskorkeassa asuintilassa. Kulkureitit havainnoivat vähimmäisleveyttä (keltainen) ja esteettömän kulkureitin vähimmäisleveyttä (lila)

Kuva 32. Oikealla esimerkkikalustuksen toinen variaatio baaripöydällä keittotilan yhteydessä.

(30)

5.5 Case-analyysit, yhteenveto

Analyysissäni kiinnitin huomiota monikäyttöisyyteen kalustettavuuden ja asunnon sisäisten kulkureittien toteutuvuuteen RT-kortistoon perustuvan mitoituksen perusteella. Monikäyttöisyyttä tutkiessani käytin tukenani myös Jyrki Tarpion avotilalogiikkaa (Tarpio 2015, s.111-147). Case- kohteitteni joukko oli analyysissani rajattu alueellisesti Tampereelle, rakennustyypiltä kerrosta- loihin ja rakennusvuosilta 2021 sekä 2022 valmistuviin, Oikotie.fi -sivustolla myynnissä 22.4.2021 olleisiin uudisyksiöihin. Hakutulosten joukosta valitsin analyysiin yksiöt luvussa 1.2 määrittelemälläni tavalla. Valintaperusteistani johtuen tätä case-analyysia ja sen päätelmiä tarkastellessa on otettava huomioon, että analysoitavaksi valitut kohteet eivät välttämättä edusta vuosien 2021 ja 2022 uudisyksiöiden tyypillisimpiä suunnitteluratkaisuja Tampereella. On myös otettava huomioon, että valintajoukkoni on verrattain suppea ja sattumanvarainen ja edustaa vain yhtenä päivänä myynnissä olleiden kohteiden tarjontaa Tampereen uudisyksiöistä.

Case-analyysissani havaitsin, että uudisyksiöt ovat mitoitukseltaan hyvin vaihtelevia, eikä useim- piin kohteista ollut mahdollista sijoittaa kaikkia analyysin tavoitteena olleita tilavarauksia eri toiminnoille (tila levolle, työlle, ruoanlaitolle, ruokailulle, vapaa-ajalle sekä peseytymiselle) omina paikkavarauksinaan. Kompromisseja oli tehtävä esimerkiksi työtilan yhdistämisellä ruokailutilan kanssa. Mikäli asuntoon sijoitettiin standardimitoitettu 4 hengen ruokapöytä tai parisänky mini- mimitoitetun sängyn (90 cm) ja pöydän (2 hlöä) sijaan, osoittautui toimintojen variointi erityisen haastavaksi. Asunnot osoittautuivat siis toistuvasti ongelmallisiksi monipuolisen kalustettavuuden kannalta. Monipuolinen kalustettavuus ja eri asumisen toiminnoille varattujen paikkojen varioitavuus taas on edellytys asunnon monikäyttöisyydelle. Toistuvia haasteita toivat parvekkeen tai ranskalaisen parvekkeen oven asemointi niin lähelle asunnon kulmaa, että se tekee ka- lustettavuudesta ja kulkureittien toimivuudesta ongelmallista (kuva 18, kuva 27). Analyysini perusteella parvekkeen tai ranskalaisen parvekkeen olemassaolo saattaa haastaa kalustettavuutta oviaukon tehdessä katkon asunnon ikkunaseinään. Tämä haaste korostuu kapeissa huoneis- toissa (kuva 18-20). Asunnon kapeus ja putkimaisuus osoittautuivat myös monikäyttöisyyttä alentaviksi tekijöiksi, sillä silloin kulkureittien ja kalusteiden asemointi asuntoon osoittautui mahdottomaksi, mikäli osaa edellä mainituista tilatoiveista ei karsita (kuva 19 ja 20). Kapeapoh- jaisissa asunnoissa vapaan tilan määrä oli rajallisempaa, koska esimerkiksi ehjiä seinäpintoja oli vähemmän kuin leveämmissä asunnoissa. Myös kulku asuntoon eteistilasta vaikeutti putkimai- sissa kohteissa kalustettavuutta enemmän kuin muissa kohteissa, sillä kulun osuus kalustetta- vasta seinäpinnasta on huomattavan suuri.

(31)

Tämän case-analyysin viitekehyksessä monikäyttöisyyttä edistäviä piirteitä yksiöissä olivat asunnon suurempi pinta-ala, parvi sekä osan aikaa vuodesta parveke. Parvi on huomattavasti moni- käyttöisempi, mikäli se on seisomakorkuinen verrattuna alle 160 cm korkeaan makuuparveen (kts. case 4), sillä silloin sen käyttöä voisi varioida monipuolisemmin. Parvellisten asuntojen mo- nikäyttöisyys on kuitenkin rajallista, mikäli asunnon koko parven lisäksi on hyvin pieni, sillä parvi ei tuo lisätilaa esteettömyyttä vaativille asukkaille. Muodon kannalta monikäyttöisyyttä lisää suorakulmion mallinen asunto, jonka tahkojen mitat eivät eroa toisistaan huomattavasti eli asunnon avoin tila ei ole putkimainen. Selkein asuntojen monikäyttöisyyttä edistävä piirre oli asunnon koon suhde monikäyttöisyyteen. Siinä, missä pienet ja putkimaiset asunnot osoittautuivat ongelmallisiksi, osoittautuivat yli 30 m²:n uudisyksiöt monikäyttöisyyden kannalta onnis- tuneimmiksi. Esimerkiksi kuvissa 25 ja 26 esimerkkikalustettu 34,5 m²:n parvekkeellinen uudis- yksiö osoittautui pohjapiirrokseltaan toimivaksi monikäyttöisyyden kannalta. Myös case 1:n putkimaiset, mutta neliömäärältään väljähköt yksiöt osoittautuivat monikäyttöisemmiksi kuin pie- nemmät tarkasteltavat uudisyksiöt.

(32)

6. PÄÄTELMÄT

Yksinasujat ovat heterogeeninen joukko yksilöitä, joiden määrä tulee luultavasti kasvamaan en- tisestään tulevaisuudessa ja joiden asumispreferenssit voivat erota toisistaan huomattavasti.

Neliömäärältään pienet yksiöt ovat asuntosuunnittelun kannalta haastavia, mikäli asunnon toi- votaan olevan monikäyttöinen ja vastaavan mahdollisimman monen loppukäyttäjän asumistar- peita ja -toiveita.

Case-analyysissa monikäyttöisyyden suurimmaksi edistäväksi tekijäksi nousi asunnon suurempi pinta-ala. Muita monikäyttöisyyttä mahdollistavia ja edistäviä piirteitä olivat asunnon monita- soisuus sekä yksiön ei-putkimainen muoto. Monitasoisuutta tarkastellessa etenkin seisomatilai- nen parvi olisi monikäyttöisyyden kannalta tilallisesti kiinnostava ja variaatioita mahdollistava.

Kuitenkaan tämä monikäyttöisyyttä edistävä piirre ei koske liikuntarajoitteisia asukkaita, sillä heillä parven tuoma lisätila ei mahdollisesti olisi käytettävissä. Muodoltaan nelikulmaiset, reu- nustavien seinien mitoitukselta yhteneväisemmät yksiöt edesauttoivat kalustettavuuden variointia yhtenäisten seinäpintojen ja asunnon keskelle jäävän avoimen keskeistilan ansiosta. Täl- laisen asuntomallin monikäyttöisyyttä puolsi myös huomiot kulkureittien ongelmattomasta to- teutumisesta case-kohteissa. On kuitenkin otettava huomioon, että näistäkin asunnoista useimmissa eri toiminnoille varattujen paikkojen sijoittamisessa tuli tehdä kompromisseja, eikä suu- reen osaan case-analyysin kohteista ollut mahdollista sijoittaa kaikille halutuille toiminnoille omia paikkoja. Jos asuntoon haluttiin sijoittaa parisänky tai vähimmäismitoitusta suurempi ruo- kapöytä, oli kompromissien tarve vielä todennäköisempi.

Monikäyttöisyyden esteet riippuvat määrittelevistä tekijöistä, kuten siitä millaisiin toimintoihin asuinhuoneistossa tulee löytyä tilaa. Tässä työssä käytin asuinhuoneiston perusvaatimuksena Suomen rakentamismääräämiskokoelman pykälässä 8 määriteltyjä vaatimuksia (kts. luku 2, s.5).

Monikäyttöisyyttä tarkasteltaessa avotilalogiikan (Tarpio 2015, s.111-147) sekä RT-kortiston irtokalusteiden ja kulkureittien vähimmäismitoituksen avulla, tämän case-analyysin perusteella uudisyksiöiden monikäyttöisyys on joko haastavaa tai mahdotonta mikäli yksiön pinta-ala on hyvin pieni. Haasteellisuus korostuu, mikäli pieni yksiö on myös muodoltaan putkimainen. Tarkkaa monikäyttöisyyden kannalta haastavan yksiön neliömetrimääräistä kokorajaa on vaikea asettaa, sillä monikäyttöisyyteen vaikuttaa myös asunnon muut piirteet, kuten sen muoto. Tämä case- analyysi antaa kuitenkin viitteitä siihen, että kalustettavuuden ja kulkureittien variointi helpot- tuu uudisyksiön koon ollessa yli 30 m².

(33)

Analyysini tuloksen todenperäisyyttä suhteessa Tampereen uudisyksiöiden monikäyttöisyyteen tulee tarkastella kriittisesti, sillä case-analyysin kohteet on valittu verrattain suppeasta otan- nasta sekä verrattain suppeassa aikaikkunassa. Jotta uudisyksiöiden monikäyttöisyyden tilannetta voisi tarkastella perinpohjaisesti, tulisi aiheesta tehdä kattavampi tutkimus Tampereelle valmistuvista uudisyksiöistä.

(34)

LÄHTEET

Backman, L. 2015, Yksinasuvien Helsinkiläisten asumispreferenssit. Helsinki: Helsingin yliopisto Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/156659

Borg, P., Keskinen, V. & Väliniemi-Laurson, J. 2016. Yksin Kaupungissa. Helsinki: Helsingin kaupunki, Tietokeskus, Helsinki. Saatavissa: < https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkai- sut/pdf/16_04_25_Yksin_kaupungissa_ValiniemiLaurson_Borg_Keskinen.pdf> [Noudettu:

20.3.2021].

Kannisto, O., Kokkonen, P., Korhonen, M. & Vuorio, E. 2019. Myös yksiöiden rakennusbuumi hiipuu – mitä tilastot kertovat ilmiöstä?, Tieto&Trendit [verkkojulkaisu]. 27.6.2019 Saatavissa:

<https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2019/myos-yk-sioiden-rakennusbuumi- hiipuu-mita-tilastot-kertovat-ilmiosta/>

Karikallio, H., Keskinen, P., Kiviholma, S., Reijonen, J., Ruuskanen, O-P., Vuori, L., Härmälä, V. &

Lamminkoski, H. 2019. Pienten asuntojen osuus asuntotuotannossa ja vaikutukset asuinalueiden eriytymiseen. PTT. Saatavissa: <https://www.ptt.fi/media/pttrap262.pdf > [Noudettu:

18.3.2021].

Kiinteistömaailma. Miten asunnon pinta-ala ilmoitetaan? [verkkosivu] Saatavissa:

https://www.kiinteistomaailma.fi/pohtimassa/miten-asunnon-pinta-ala-ilmoitetaan

Kotilainen, S., Hedman, M. & Heikkinen, J. (toim) 2015, Joustavat asuinympäristöt: 10 visiota aikaa kestävään kaupunkiasumiseen. Housing Design, Tampereen teknillinen yliopisto. Arkkiteh- tuurin laitos, Tampere.

Melender, T., 2020. Takana loistava tulevaisuus – Alvar Aallon suunnittelemaan Sunilaan ei halua muuttaa kukaan, IMAGE [verkkojulkaisu]. 18.7.2020. Saatavissa: <https://www.apu.fi/artikkelit/takana-loistava-tulevaisuus-alvar-aallon-suunnittelemaan-sunilaan-ei-halua-muuttaa-kukaan> [Noudettu: 20.3.2021].

Pro Sunila Ry, 2018 – 2020, Aallon Sunila. [verkkosivusto] Saatavissa: <www.alvaraaltosunila.fi>

[Noudettu: 20.3.2021].

RT 93-10924 2008 Asuntosuunnittelu. Irtokalusteiden tilantarve. Rakennustietosäätiö. Helsinki.

RT 103141 2019 Esteetön liikkumis ja toimintaympäristö. Rakennustietosäätiö. Helsinki RT 09-11137 2014 Ihmisen mitat ja ulottuminen. Rakennustietosäätiö. Helsinki.

(35)

RT 103260 2020 Asuntosuunnittelu. Määräyksiä ja ohjeita. Rakennustietosäätiö. Helsinki RT 12-11055 2011 Rakennuksen pinta-alat. Rakennustietosäätiö. Helsinki

Suomen rakentamismääräyskokoelma G1. 2005. Asuntosuunnittelu, määräykset ja ohjeet. Ym- päristöministeriö. [verkkojulkaisu] Saatavissa: <http://www.edilex.fi/data/rakentamismaarayk- set/g1.pdf> [Noudettu: 27.3.2021].

Tarpio, J. 2015. Joustavan asunnon tilalliset logiikat: erilaisiin käyttöihin mukautumiskykyisen asunnon tilallisista lähtökohdista ja suunnitteluperiaatteista. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto. Saatavissa: <https://tutcris.tut.fi/portal/files/5912129/Jyrki_Tarpio_Joustavan_asun- non_tilalliset_logiikat.pdf> [Noudettu: 20.3.2021]

Tervo, A. & Lilius, J. 2017. Urbaanien yksinasujien asuintilatoiveita. Yhdyskuntasuunnittelun seura Ry. [verkkojulkaisu] Saatavissa: [viitattu pvm]: https://www.yss.fi/journal/urbaanien‐yksinasujien‐asuintilatoiveita/ [Noudettu: 20.3.2021]

Terämä, E., Tiitu, M., Paavola, J., Vainio, A., Määttänen, N., Miettinen, A., Kontula, O. & Hiilamo, H., 2018. Yksin osana elinkaarta. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. Saatavissa: https://julkai- sut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161168 [Noudettu: 18.3.2021]

Tilastokeskus 2019, Asunnot ja asuinolot [verkkojulkaisu].

ISSN=1798-6745. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 1.5.2021].

Saantitapa: http://www.stat.fi/til/asas/2019/index.html

Tilastokeskus. Käsitteet. Asunto. [verkkosivu] Saatavissa:

https://www.stat.fi/meta/kas/asunto.html [Noudettu: 30.4.2021]

Tilastokeskus. Käsitteet. Keittiö. [verkkosivu] Saatavissa: https://www.stat.fi/meta/kas/keit- tio.html [Noudettu: 30.4.2021]

Wallin, S. 2017. Yksiöiden ja kaksioiden kaupunki. Yhdyskuntasuunnittelun seura Ry. [verkkojulkaisu] Saatavissa: [viitattu pvm]: https://www.yss.fi/journal/yksioiden‐ja‐kaksioiden‐kaupunki/ [Noudettu: ]