Kuluttajien suhtautuminen hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin ja aikomus käyttää niitä omassa ruokavaliossa tulevaisuudessa

(1)

Outi Vartiainen

KULUTTAJIEN SUHTAUTUMINEN HYÖNTEISISTÄ VALMISTETTUIHIN ELINTARVIKKEISIIN JA AIKOMUS KÄYTTÄÄ NIITÄ OMASSA RUOKAVALIOSSA TULEVAISUUDESSA

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta

Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Savonlinna Kotitalousopettajien koulutus

Kotitaloustieteen pro gradu –tutkielma SYYSKUU 2017

(2)

Tiedekunta

Filosofinen tiedekunta Osasto

Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto Tekijä

Outi Vartiainen Työn nimi

Kuluttajien suhtautuminen hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin ja aikomus käyttää niitä omassa ruokavaliossa tulevaisuudessa

Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä

Pro gradu tutkielma X

Kotitaloustiede Sivuainetutkielma 28.9.2017 128 + 2 liitettä

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä

Tutkielmassa selvitettiin kuluttajien suhtautumista hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin ja aikomusta käyttää niitä omassa ruokavaliossa tulevaisuudessa. Tarkoituksena oli selvittää, aikovatko kuluttajat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ja mitkä tekijät selittävät käyttöaikomusta. Lisäksi selvitettiin, kuinka kuluttajien demografiset muuttujat, hyönteisten syönnin tuttuus ja pelko uusia ruokia kohtaan (neofobia) vaikuttavat aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tutkielmassa myös kartoitettiin, millä ehdoilla kuluttajat aikovat käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ja millaisiin ruokiin kuluttajat ajattelevat hyönteisten sopivan. Lopuksi selvitettiin syitä, miksi kuluttajat aikovat tai eivät aio käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita.

Tutkielmassa käytettiin suunnitellun käyttäytymisen teoriaa, jonka avulla selvitettiin mitkä tekijät selittävät kuluttajien aikomusta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Teoreettisessa tarkastelussa näkökulmina olivat lisäksi Furstin ruoan valinnan malli sekä jaottelu uusien ruokien hyväksyntään vaikuttavista tekijöistä. Tutkielman viitekehyk- sessä merkittävässä roolissa olivat hyönteisten syönnin havaitut edut, riskit sekä syyt, miksi hyönteisten syönti on länsi- maissa vähäistä.

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Tutkimuksen perusjoukko muodostui henkilöistä, jotka kyselylomakkeen vastauspyyntö tavoitti. Tutkimusnäytteen muodostivat henkilöt, jotka vastasivat kyselyyn ja lähettivät vastauksensa. Ai- neisto kerättiin e-kyselylomakkeella, jonka linkki julkaistiin Maaseudun Tulevaisuus –sanomalehden verkkolehdessä, tutkijan Facebook-profiilissa, tutkijan City-lehden blogialustalla pitämässä blogissa sekä YLE Tieteen Twitter-tilillä. Aineisto analysoitiin SPSS Statistics 23 -ohjelmalla. Laadullinen aineisto koodattiin ja kvantifioitiin teemoittain. Määrällisen aineiston analyysissa käytettiin Mann-Whitneyn U-testiä, Kruskal-Wallisin testiä, Spearmanin järjestyskorrelaatiotestiä, Pearso- nin korrelaatiotestiä, lineaarista regressioanalyysia ja K-keskiarvon ryhmittelyanalyysia.

Tutkimuksen näytteen muodostivat 567 kuluttajan vastaukset. Vastaajista naisia oli 67 % (n = 379) ja miehiä 33

% (n = 188). Iältään vastaajista 66 % (n = 374) oli 25–49-vuotta. Tulosten mukaan noin 70 % (n = 399) suhtautui myönteisesti aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Kielteisesti aikomukseen suhtautui noin vii- dennes 23 % (n = 127) vastaajista. Aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita vaikuttivat sukupuoli, asuinpaikka, koulutus, ikä, kokemus hyönteisten syönnistä ja pelko uusia ruokia kohtaan. Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomusta pystyttiin selittämään suunnitellun käyttäytymisen osatekijöillä asenne, subjektiivinen normi ja havaittu käyttäytymisen kontrolli. Merkittävin selittäjä oli asenne. Tilastollisesti malli selitti 82 % hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomuksesta (R²= .821). Myös neofobia oli tilastollisesti merkittävä käyttöaiko- musta selittävä tekijä. Neofobia selitti 25 % aikomuksesta käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita (R²= .25).

Kaikki hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käytön ehdot osoittautuivat kuluttajille tärkeiksi. Poikkeuksen elintarvikkeen ominaisuuksien ehdoissa oli elintarvikkeen hinta: lihaa halvempi hinta ei osoittautunut yhtä tärkeäksi kuin muut ominaisuudet. Kuluttajat voitiin ryhmitellä kolmeen ryhmään hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden käyttöaikomus- ten perusteella. Ryhmät nimettiin todennäköisiksi (n = 251), epätodennäköisiksi (n = 97) ja potentiaalisiksi käyttäjiksi (n

= 219).

Kuluttajat suhtautuivat myönteisimmin ruokaan, jossa hyönteiset ovat jauhettuna. Lisäksi hyönteisten koettiin sopivan paremmin suolaiseen tai mausteiseen kuin makealta maistuvaan ruokaan. Kasvatetuista hyönteisistä valmistettuun ruokaan suhtauduttiin myönteisemmin, kuin villinä kasvaneista hyönteisistä valmistettuun ruokaan. Kokonaisuutena erilaisiin hyönteisiä sisältäviin ruokiin suhtauduttiin hyvin myönteisesti. Eniten esiintyneet syy käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita oli niiden ympäristöystävällisyys, ekologisuus ja kestävän kehityksen mukaisuus. Eniten esiintyneet syyt olla käyttämättä hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita olivat kielteiset tunteet hyönteisiä ja niiden syömistä kohtaan. Syitä käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita esitettiin enemmän kuin syitä olla käyttämättä niitä.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuluttajat suhtautuvat myönteisesti hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin ja aikovat käyttää niitä tulevaisuudessa. Tulokset koskevat näytettä, eikä niitä voida yleistää koskemaan suomalaisia kuluttajia. Saadut tulokset kuitenkin vahvistavat aikaisempaa tutkimustulosta, jonka mukaan suomalaiset ovat hyvin kiinnostuneita hyönteisruoasta.

Avainsanat

Hyönteisten syönti, hyönteisistä valmistettu elintarvike, suunnitellun käyttäytymisen teoria, aikomus

(3)

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Faculty

Philosophical faculty School

School of Applied Educational Science and Teacher Education Author

Outi Vartiainen Title

Consumers’ attitude towards insect-based food supplies and intention to use them in their diets in the future

Main subject Level Date Number of pages

Pro gradu tutkielma X

Home Economics Sivuainetutkielma 28.9.2017 128 + 2 appendices

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract

The study examined consumers’ attitude towards insect-based food supplies and intention to use them in their diets in the future. The purpose was to examine, are the consumers intending to use insect-based food supplies and what contributes the intention. In addition, the study surveyed, how demographic variables, familiarity of eating insects and willingness to try unfamiliar foods (neophobia) influence consumers’ intention to use insect-based food supplies. The study also examined what the consumers’ conditions are on intention to use insect-based food supplies and what kind of food consumers think insects fit in. Lastly, the study examined the reasons, why the consumers intend to use insect-based food supplies, and why do they not intend to.

The study used the theory of planned behavior to determine the factors that explain the consumers’ intention to use insect-based food supplies. Moreover, the theoretical framework aspects were from the Furst model of food choice and classification of factors influencing acceptance of foods. Theoretical framework also treated the benefits and risks of eating insects and reasons, why eating insects is uncommon in Western countries.

The study was a survey. The basic study group formed of consumers, who the questionnaire reached. The study sampling formed of consumers who answered the questionnaire and sent it. The data was collected by the way of e-questionnaire, which was released on Maaseudun Tulevaisuus -newspaper’s website, on researcher’s Facebook-profile, on researcher’s blog on City-magazine blog base and on YLE science Twitter. The data was analyzed using SPSS Statistics 23 -software. The qualitative data was coded and quantified on themes. The statistical analysis of quantitative data was carried out using the Mann-Whitney U-test, Kruskal-Wallis test, Spearman’s rank correlation test, Pearson’s correlation test, linear regression analysis and K-means cluster analysis.

The study sample consisted of 567 consumers’ answers. 67 % (n = 379) of the respondents were women and 33 % (n = 188) were men. Of the respondents 66 % (n = 374) were 25-49 years old. The results indicate that approximately 70 % (n = 399) responded positively to the intention to use insect-based food supplies. 23 % (n = 127) responded negatively to the intention to use insect-based food supplies. The intention to use insect-based food supplies was affected by sex, residential area, education, age, familiarity of eating insects and neophobia. The components of the theory of planned behavior attitude, subjective norm and perceived behavioral control were explanators on consumers’

intention to use insect-based food supplies. The most significant explanator was attitude. The model explained statistically 82 % of the intention to use insect-based food supplies (R²= .821). Moreover, neophobia was also the explanator on behavioral intention. Neophobia explained statistically 25 % of the intention to use insect-based food supplies (R²= .25).

All conditions of using insect-based food supplies were important to the consumers. An exception on feature conditions was the price of food supplies: lower price compared to meat was not as important as other featured conditions.

The consumers were grouped in three groups based on conditions of using insect-based food supplies. The groups were named probable users (n = 251), improbable users (n = 97) and potential users (n = 219).

The consumers reacted more positively on food, where insects are grounded. Insects were considered to fit better on savory and spicy food than in sweet food. Food made of reared insects was looked more positively than food made of wild insects. In its entirety, different kind of insect-based food supplies were looked upon very positively. The most often expressed reasons to use insect-based food supplies were friendliness to the environment, ecology and sus- tainable development. The most often expressed reasons not to use insect-based food supplies were negative feelings towards insects and eating insects. Reasons to use insect-based food supplies were expressed more than reasons not to use them.

For the conclusion of the study it can be stated, that consumers have positive attitude towards insect- based food supplies and consumers have intention to use insect-based food supplies in the future. The results relate to the study sample and results cannot be extrapolated to all Finnish consumers. However, the results confirm former results that Finnish people are very interested in insect-based food supplies.

Keywords

Insect eating, insect-based food supplies, theory of planned behavior, intention

(4)

SISÄLLYS

1 JOHDANTO... 6

2 HYÖNTEISET JA HYÖNTEISTEN SYÖNTI ...10

2.1 Hyönteiset eliölajina ...10

2.2 Hyönteiset ihmisen ravintona...11

2.3 Hyönteisistä valmistettu elintarvike ja hyönteiset elintarvikkeissa ...12

3 HYÖNTEISTEN ELINTARVIKEKÄYTÖN PERUSTELU JA HAVAITUT RISKIT ...14

3.1 Hyönteisten tuotannon päästöt ja luonnonvarojen kulutus ...14

3.2 Hyönteisten ravintosisältö ...18

3.3 Hyönteiset toimeentulon edistäjänä ...20

3.4 Tiedon lisääntymisen tarve ...22

4 HYÖNTEISTEN SYÖNNIN HAASTEET ...24

4.1 Uuselintarvikelaki ja hyönteiset ...24

4.2 Eettinen ja terveydellinen näkökulma hyönteisten syöntiin ...26

4.3 Ruokaneofobia ...29

4.4 Kulttuurin vaikutus ...32

5 AIKAISEMPI TUTKIMUS ...36

6 TEOREETTINEN VIITEKEHYS ...42

6.1 Suunnitellun käyttäytymisen teoria ...42

6.2 Suunnitellun käyttäytymisen teoria ja uusien elintarvikkeiden hyväksyntä ...46

6.3 Furstin ruoan valinnan malli ...47

6.4 Teoreettisen viitekehyksen koonti ...49

7 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET...51

7.1 Tutkimusparadigma ja kotitaloustieteen näkökulma ...51

7.2 Hypoteesit ...52

7.3 Tutkimuskysymykset ...53

(5)

8 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ ...55

8.1 Kohderyhmä ja otanta ...55

8.2 Kyselylomake ja käytettävät mittarit ...56

9 ANALYYSI ...60

9.1 Aineiston valmistelu ...60

9.2 Aineiston tiivistäminen ...61

9.3 Käytetyt analyysimenetelmät...66

10 TUTKIMUSTULOKSET ...70

10.1 Taustamuuttujien esittely ...70

10.2 Aikaisempi kokemus ja tieto ...75

10.3 Suhtautuminen uusiin ruokiin ...79

10.4 Aikomus käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita ...80

10.5 Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöaikomusta selittävät tekijät ...85

10.6 Hyönteisistä valmistettujen elintarvikkeiden käyttöehdot ...88

10.7 Millaista hyönteisistä valmistettua ruokaa kuluttajat voisivat ajatella syövänsä? ...95

10.8 Miksi hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita aiotaan ja ei aiota käyttää .. 102

11 LUOTETTAVUUSTARKASTELU ... 110

12 POHDINTA ... 113

12.1 Tulosten yhteenveto ... 113

12.2 Tutkimusnäytteen luonne ... 119

12.3 Hyönteisten omaksuminen ruokavalioon ... 120

12.4 Jatkotutkimusaiheet ... 121

LÄHTEET ... 122 LIITTEET (2 kpl)

(6)

1 JOHDANTO

Ravitsemuslähteiden puutteen on tulevina vuosikymmeninä todettu olevan koko maailmaa koskeva ongelma (FAO 2009). Haasteena on etenkin riittävä proteiinintuotanto, sillä ta- vanomaiset proteiinin lähteet eivät riitä kattamaan maapallon kasvavan väestön tarpeita.

Siten tällä hetkellä lähinnä kolmansissa maissa esiintyvä ruokapula voi pahentua ja laajeta koskemaan myös vauraampia länsimaita. Perinteiseen karjankasvatukseen liittyy myös lukuisia ympäristöllisiä ongelmia. Maapallon kantokyvyn näkökulmasta nykyinen proteiinin tuotanto on kestämätöntä. Edellä esitetyn perusteella tarvitsemme vaihtoehtoisia proteii- ninlähteitä ympäristöllisen ja ravitsemuksellisen kestävyyden takaamiseksi. Yhdeksi rat- kaisuksi tähän ongelmaan on esitetty hyönteisten hyödyntämistä ihmisten ravintona. (Na- kagaki & Defoliart 1991; Oonincx, Van Itterbeeck, Heetkamp, Van Den Brand, Van Loon &

Van Huis 2010.)

Sirkat, madot ja lukuisat muut hyönteiset ovat kautta-aikojen kuuluneet ja kuuluvat edelleen vähintään kahden miljardin ihmisen ruokavalioon pääasiassa kehitysmaissa (Van Huis 2013; Van Huis, Itterbeeck, Klunder, Mertnes, Halloran, Muir & Vantomme 2013).

Euroopassa hyönteisten elintarvikekäyttö on kuitenkin vähäistä, vaikka hyönteisten syön- nille on esitetty lukuisia perusteluja. Näistä tyypillisimmät ovat hyönteisten ravintoarvot ja kasvatuksen ekologisuus. Hyönteiset ovat ravintosisällöltään ja etenkin proteiinipitoisuu- deltaan arvokasta ruokaa. On muun muassa havaittu, että hyönteisten proteiinipitoisuus on verrattavissa naudan- ja sianlihaan ja niiden sisältämä rasva on pääosin ravitsemuk- sellisesti hyvää tyydyttymätöntä rasvaa (Rumpold & Schlüter 2013). Lisäksi useiden hyön- teisten kasvatuksessa syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat perinteisen lihakarjankasva- tuksen päästöjä pienempiä (Oonincx et al. 2010). Hyönteisten kasvatuksen ympäristöys- tävällisyyttä lihakarjaan verrattuna lisäävät myös hyönteisten kasvatuksen vaatima vähäi- nen maa-ala sekä veden ja rehun kulutus.

Miksi hyönteisten syönti on Euroopassa harvinaista, vaikka hyönteiset vaikuttavat kestävältä ja suositeltavalta ravinnonlähteeltä? Yksi selitys on lainsäädäntö, sillä tällä het- kellä hyönteisten maahantuonti, myynti, markkinointi tai kasvattaminen elintarvikkeeksi on Euroopan Unionin alueella kiellettyä uuselintarvikeasetuksen nojalla (Evira 2016a).

Vuonna 2018 voimaan tuleva uusi elintarvikeasetus kuitenkin kohtuullistaa nykyisin usean- kin vuoden kestävää uuselintarvikkeen lupahakuprosessia ja voi mahdollistaa hyönteisten elintarvikekäytön. Tämänhetkistä uuselintarvikeasetusta voidaan kuitenkin pitää tulkinan- nanvaraisena, minkä vuoksi muutamat EU-maat ovat kansallisilla päätöksillään sallineet

(7)

hyönteisten elintarvikekäytön. Myös Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö muutti syyskuussa 2017 tulkintaansa uuselintarvikeasetuksesta siten, etteivät hyönteiset kuulu uuselintarvikeasetuksen piiriin ja ne olisivat siten käytettävissä elintarvikkeina. Hyönteisten kasvatus ja myynti elintarvikkeeksi voi alkaa, kun Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ilmaissut oman virallisen kantansa ja laatinut hyönteisten kasvatusta ja myyntiä koskevat ohjeet. (Maa- ja metsätalousministeriö 2017.)

Lainsäädännön ohella hyönteissyönnin yleistymisen suurimpana haasteena voitaneen pitää kuluttajien asenteita. Uutena elintarvikkeena hyönteisten voidaan alkuperänsä perusteella olettaa herättävän erilaisia kielteisiä reaktioita kuten inhoa, vastenmielisyyttä ja pelkoa (Pliner & Salvy 2006). Hyönteissyöntiä pidetään länsimaissa alkukantaisten ihmisten toimintana ja kulttuurisesti epäsopivana (Ramous-Elorduy 2009). Lisäksi hyönteisten turvallisuus elintarvikkeena herättää huolta. Pohdittavia kysymyksiä ovat, voivatko hyön- teiset levittää tartuntatauteja, ovatko hyönteiset hygieenistä ja mikrobiologisesti turval- lista ruokaa ja voivatko ne aiheuttaa allergiaa. Entä mitä seurauksia ilmenee, jos kasva- tushyönteiset karkaavat luontoon? Myös hyönteisten syönnin eettisyyttä on syytä pohtia.

Onko hyönteisillä tiettyjä eettisiä oikeuksia, jos hyönteisiä kasvatetaan elintarvikekäyt- töön? Eroavatko kasvatushyönteisten oikeudet luonnosta kerättyjen hyönteisten oikeuk- sista? Pidetäänkö hyönteisiä ylipäätään tiedostavina olentoina, joilla on oikeuksia? Eetti- seen tarkasteluun kuuluvat myös hyönteisten kasvuolosuhteisiin ja lopettamiseen liittyvät kysymykset. Tällä hetkellä tieto hyönteisten syönnin riskeistä ja eettisyydestä on puutteel- lista.

Puutteellisesta tiedosta ja elintarvikelainsäädännöstä huolimatta hyönteiset ovat nousseet joissakin Euroopan maissa kulinaristien suosioon ja todelliseksi trendiruoaksi.

Yhdysvalloissa hyönteiset ovat jo vallanneet markkinat ja niiden tarjonta ei paikoin pysty vastaamaan kysyntään (Ala-Kivimäki 2015; Kemppainen 2015). Myös Suomessa hyönteis- ten syönti herättää kiinnostusta tutkijoiden, elintarviketeollisuuden, ravintola-alan yrittä- jien ja tavallisten kansalaisten keskuudessa. Tätä konkretisoivat hyönteisten syönnin li- sääntynyt esiintyminen mediassa, hyönteistalouteen perustuvien yritysten perustaminen ja viranomaisten muuttunut kanta hyönteisten elintarvikekäytöstä. Suhtautumisessa hyönteissyöntiin voidaan kuitenkin havaita kaksijakoisuutta: se herättää samaan aikaan sekä pelkoa että mielenkiintoa. Erilaisten näkemysten ja tunteiden kirjo sekä hyönteis- syöntiin kohdistettu viimeaikainen kiinnostus olivat tämän tutkielman tekijälle merkittäviä motiiveja perehtyä aiheeseen tarkemmin.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia, miten suomalaiset suhtautuvat hyönteisiä sisältäviin elintarvikkeisiin ja aikovatko he käyttää niitä tulevaisuudessa ruoka- valiossaan. Mielenkiinnon kohteena on, kokevatko kuluttajat hyönteiset kiinnostavana uutuutena vai herättääkö jo ajatus hyönteisiä sisältävästä ruoasta inhon tunteita. Kiinnostus kohdistuu etenkin siihen, mitkä tekijät vaikuttavat kuluttajan myönteiseen tai kielteiseen

(8)

aikomukseen käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita. Tutkielmana avulla halu- taan myös selvittää, millainen hyönteisiä sisältävä elintarvike on kuluttajien näkökulmasta hyväksyttävä.

Tutkielman teoreettisen viitekehyksen runkona toimii Ajzenin (1991) suunnitellun käyttäytymisen teoria. Teoria olettaa, että yksilön käyttäytymisaikomus määrää hänen käyttäytymisensä. Siten aikomus käyttäytyä tietyllä tavalla ennustaa todellista käyttäyty- mistä. Tässä tutkielmassa mielenkiinto on aikomuksessa eikä toteutunutta käyttäytymistä tutkita. Tutkimusstrategiana käytetään määrällistä survey-tutkimusta, jonka avulla voidaan selittää, kuvailla ja vertailla ilmiötä (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 130). Tut- kielman aineisto kerätään e-lomakkeella ja sen analysointi suoritetaan kvantitatiivisin ja osin kvalitatiivisin metodein.

Kotitaloustieteen näkökulmasta tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena ovat kes- tävän kehityksen mukaiset ruokajärjestelmät, ruokakulttuurin muutos ja kuluttajien ruo- kakäyttäytyminen. Koska hyönteissyönnin yleistymisellä on mahdollisuuksia kohentaa maailman väestön ravitsemuksellista tilaa ja edistää kestäviä ruokajärjestelmiä, myöntei- syys hyönteissyöntiin voidaan tästä näkökulmasta pitää toivottavana. Toisaalta kestävän ruoan tuotannon ja ruoan turvallisuuden takaamiseksi on huomioitava hyönteisiä sisältä- vien elintarvikkeiden mahdolliset riskit. Edellä esitetyn perusteella tutkielma toteuttaa kotitaloustieteen empiiristä tehtävää kuvata inhimillisten ja aineellisten voimavarojen käyt- töä, kehittämistä ja ohjaamista yksilön, perheen ja yhteiskunnan hyväksi (Rauma 2004, 205).

Aikaisempien länsimaissa tehtyjen tutkimusten mukaan kuluttajien näkemykset hyönteisten syönnistä ja hyönteisiä sisältävistä elintarvikkeista ovat olleet varovaisen myönteisiä. Muun muassa Medigo tutkimusryhmineen (2014) havaitsi kuluttajien olevan halukkaita maistamaan hyönteisiä, vaikka he suhtautuisivat niiden syöntiin kielteisesti. Li- säksi hyönteisiä aikaisemmin maistaneiden on todettu olevan halukkaita syömään hyön- teisiä uudelleen (Medigo, Gierts, Belcker, Brostaux, Haubruge, Alabi & Francis 2016; Tan, van den Berg & Stieger 2016). Suomalaisten suhtautumista hyönteisten syöntiin on tutkittu vain Pihan ja kumppaneiden (2016) tutkimuksessa, jossa Suomalaisia kuluttajia verrattiin Pohjois- ja Keski-Eurooppalaisiin kuluttajiin. Suomalaisista 70 % ilmoitti olevansa kiinnostunut hyönteisruoasta. Verrokkimaissa osuus oli puolestaan merkittävästi pienempi.

Koska suomalaisten suhtautumista hyönteissyöntiin on tutkijan tietämyksen mukaan tutkittu vain yhdessä tutkimuksessa, voidaan tällä tutkielmalla nähdä olevan paikka tulevaisuudessa markkinoille tulevien elintarvikkeiden tutkimuksessa. Tämän pro gradu -tutkielman avulla hyönteissyöntiä sekä sen hyötyjä ja haittoja voidaan tuoda laajemmin esille ja herättää keskustelua hyönteissyönnin mahdollisuuksista ja haasteista. Tieto kuluttajien

(9)

aikomuksista käyttää hyönteisistä valmistettuja elintarvikkeita sekä vaikuttimet aikomus- ten taustalla ovat hyödyllistä tietoa myös hyönteiselintarvikkeiden tuotekehityksessä ja markkinoinnissa.

(10)

2 HYÖNTEISET JA HYÖNTEISTEN SYÖNTI

Puhekielessä hyönteisiksi saatetaan nimittää esimerkiksi hämähäkkieläimiä ja matomaisia eläimiä. Vaikka edellä mainitut eläimet muistuttavat monilta ominaisuuksiltaan hyönteisiä, tarkan tieteellisen määritelmän mukaan ne eivät niitä ole. Seuraavaksi tarkastellaan, mitkä ovat hyönteisten ulkomuodon erityispiirteet verrattuna muihin hyönteismäisiin eläimiin.

Tämän jälkeen paneudutaan hyönteisten elintarvikekäytön lähtökohtiin ja tämän tutkielman käsitykseen siitä, mitä hyönteisistä valmistetut elintarvikkeet ovat.

2.1 Hyönteiset eliölajina

Hyönteiset kuuluvat eläinkunnassa niveljalkaisten pääjaksoon. Hyönteisten ruumiinra- kenne, elintoiminnot ja elinkaari tekevät niistä verrattain vahvoja ja kestäviä erilaisille ym- päristöille ja niiden muutoksille. Ruumiiltaan hyönteiset ovat kolmiosaisia, niillä on kolme paria nivelikkäitä jalkoja, verkkosilmät ja tuntosarvet. Kitiinistä muodostuva ulkoinen tu- kiranka toimii hyönteisten suojana ympäristöä vastaan. (DeLong 1960.)

Ainoat siivekkäät selkärangattomat ovat hyönteisiä. Lentokykynsä ansioista siivek- käät hyönteiset voivat vaihtaa helposti elinalueitaan niiden muuttuessa epäsuotuisiksi. Eri vuodenaikoihin hyönteiset sopeutuvat metamorfoosin eli muodonvaihdoksen avulla. Hor- roksen avulla hyönteiset puolestaan selviytyvät niille sopimattomista ympäristöistä, etenkin kylmästä talvesta. Myös vaihtolämpöisyys auttaa erilaisiin ympäristöihin sopeutumi- sessa. Hyönteiset hengittävät ilmaputkien avulla, jonka ansioista ne sietävät ilmanpai- netta, korkealla lentämistä ja säteilyä. (emt.)

Hyönteiset voivat selviytyä pitkiä aikoja ilman ruokaa. Hyönteisten lisääntyminen on nopeaa ja ne muodostavat suuria populaatioita. Niiden elinkaari on kuitenkin lyhyt; ne elävät usein yksi sukupolvi kerrallaan. Siten hyönteisten jälkeläiset eivät saa, mutta toisaalta eivät DeLongin (1960) mukaan useinkaan tarvitse emojensa hoivaa.

Hyönteiset ovat monimuotoisin eläinryhmä maapallolla. Kuvailtuja lajeja on yli mil- joona, mikä on yli puolet tunnetuista elävistä organismeista. Lajien kokonaismäärän on arvioitu olevan 6-10 miljoonaa. Hyönteisiä esiintyy lähes kaikissa ympäristöissä, joskin pieni määrä lajeja esiintyy merissä yhdessä toisen niveljalkaisiin kuuluvan eläinryhmän, äyriäisten, kanssa. (emt.)

(11)

2.2 Hyönteiset ihmisen ravintona

Entomofagialla tarkoitetaan hyönteisten käyttöä ihmisen ruokana. Tavan juuret ovat pa- leoliittisella kaudella ennen kuin ihmiset alkoivat hankkia ruokaa metsästämällä. Hyöntei- set kuuluvat ihmisten ruokavalioon yli sadassa maassa pääasiassa trooppisilla vyöhykkeillä Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa sekä Kiinassa, Japanissa ja Meksikossa.

Afrikassa hyönteisten on havaittu olevan sadekaudella merkittävä ruokaturvan takaaja.

Afrikan lisäksi Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa viljojen ja hyönteisten satokausi vaikuttaa siihen, kuinka usein hyönteisiä syödään. Hyönteiset toimivat joissakin maissa keinona selviytyä. Hyönteisten syönti eli hyönteissyönti on monissa kulttuureissa kuitenkin enemmänkin henkilökohtainen valinta kuin välttämättömyys. (Van Huis et al. 2013.)

Syötävien hyönteisten määrää on vaikeaa määritellä tarkasti, koska maallikot eivät käytä hyönteisistä niiden tieteellisiä nimiä ja kansankielessä samasta hyönteisestä saatetaan käyttää useita nimityksiä. Tähän mennessä ihmisravinnoksi käytettäviä hyönteislajeja on enimmillään laskettu olevan hieman alle 2000. (emt., 9.) Maailmanlaajuisesti yleisim- min käytettyjä hyönteisiä ovat kovakuoriaiset (31 % syötävistä hyönteisistä). Seuraavana tulevat perhosten sukuun kuuluvat hyönteistoukat (18 %), pistiäisiin kuuluvat mehiläiset, ampiaiset ja muurahaiset (14 %), suorasiipisten lahkon heinäsirkat, kulkusirkat ja sirkat (13 %) sekä erilaiset kaskaat, kilpikirvat ja luteet (10 %). Termiittien, sudenkorentojen, kärpästen ja muiden lajien osuus on 5-3 %. On huomioitava, että osuudet vaihtelevat maanosa-, maa- ja aluekohtaisesti. Perhosia syödään yleisesti toukka-asteella ja pistiäisiä niiden toukka- ja kotelovaiheessa. Kovakuoriaisiin kuuluvia lajeja syödään täysin kehitty- neinä ja toukkina. Sen sijaan vähemmän käytettyjä lajeja syödään pääosin täysikasvui- sina. (Cerritos 2009.) Suorasiipisten lahkoon kuuluvista hyönteisistä Suomessa esiintyy 32 lajia. Huldénin (2015, 227) mukaan on todennäköistä, että nämä kaikki lajit ovat syötäviksi kelpaavia.

Syötäviä hyönteisiä kasvatetaan ja kerätään luonnosta. Kasvatushyönteisistä puhu- taan minikarjana (minilivestock). Minikarjaksi kutsutaan myös useita muita pienikokoisia kasvatuselämiä kuten kaneja, jyrsijöitä, matelijoita ja lintuja. Vaikka näiden eläinten kasvatus on pienimuotoista perinteisenä pidettyyn lihakarjankasvatukseen verrattuna, ne tar- joavat toimeentulon pienviljelijöille etenkin kehittyvissä maissa. (Wilson 2011.) Myös län- simaissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, kasvatetaan hyönteisiä ravinnoksi. Suomessa hyön- teisiä, pääasiassa sirkkoja ja jauhomatoja, kasvattavat tällä hetkellä hyönteisten syönnistä kiinnostuneet yksityishenkilöt sekä muutamat alaan erikoistuneet yritykset. Syihin hyön- teisten kasvattamisen vähyyteen etenkin EU:n alueella ja Suomessa paneudutaan tarkemmin luvussa 4.

(12)

Käytännössä hyönteisiä kulutetaan kolmella eri tavalla: kokonaisena, prosessoidussa muodossa jauhona tai tahnana sekä hyönteisistä erotettuna ravintoaineena kuten proteii- nina. Kokonaisia hyönteisiä syödään usein uppopaistettuna naposteltavana. Jauhetussa muodossa hyönteiset soveltuvat muun muassa täydentämään ravintoainepitoisuuksiltaan köyhiä ruokia ja eläinten rehua. (Klunder, Wolkers-Rooijackers, Korpela & Nout 2012.) Hyönteisiä on siis mahdollista syödä monin eri tavoin niin elävänä kuin kypsennettynä, sellaisenaan tai ruoan osana. Alkuperäiskansat ovat muun muassa nauttineet hyönteisiä uppopaistamisen lisäksi paahdettuna ja keitettynä (DeLong 1960). Yhdysvalloissa hyöntei- sistä on kehitetty erilaisia välipalatuotteita, kuten sirkkajauhoa sisältäviä energiapatukoita, jotka ovat olleet kuluttajien keskuudessa suosittuja (Kemppainen 2015).

2.3 Hyönteisistä valmistettu elintarvike ja hyönteiset elintarvikkeissa

Euroopan yleisen elintarvikeasetuksen 2 artiklan mukaan elintarvikkeella tarkoitetaan mitä tahansa ainetta tai tuotetta, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tu- levan ihmisen nautittavaksi. Sekä jalostetut, osittain jalostetut että jalostamattomat tuotteet kuuluvat asetuksen piiriin. Elintarvike käsittää juomien, purukumin ja veden lisäksi kaikki aineet, jotka on tarkoituksellisesti lisätty elintarvikkeeseen sen valmistuksen tai kä- sittelyn aikana. Määritelmään eivät sisälly rehut, kasvit ennen niiden korjuuta, tietyt direk- tiiveissä mainitut lääkkeet, kosmeettiset tuotteet sekä tupakka ja tupakkatuotteet, huu- meet ja psykoottiset aineet, jäämät ja epäpuhtaudet sekä elävät eläimet, paitsi jos ne on tarkoitus saattaa markkinoille ihmisten ravinnoksi. (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002.)

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitteellä hyönteisistä valmistettu elintarvike viitataan kokonaisina syötäviin hyönteisiin ja hyönteisten osiin, elintarvikkeisiin joissa aineso- sana ovat hyönteiset sekä ruokalajeihin, jotka sisältävät kasvatettuja tai luonnossa kasva- neita hyönteisiä tai niiden osia. Näissä elintarvikkeissa hyönteiset ovat tarkoituksellisesti syötäväksi tarkoitettua ravintoa. Myöhemmin hyönteisistä valmistettuihin elintarvikkeisiin viitataan myös sanalla hyönteiselintarvike.

Hyönteiset voivat olla elintarvikkeessa tai ruoassa sekä nähtävänä tai huomaamat- tomana osana. Tehdyt tutkimukset hyönteisiä sisältävien elintarvikkeiden hyväksyttävyy- destä vahvistavat oletusta, että juuri hyönteisten näkyvyys on merkittävä itse ruoan hy- väksyttävyyteen vaikuttava tekijä. Tan ym. (2016) ovat havainneet, että belgialaiset kuluttajat pitivät jauhomatojen näkymistä ruoassa epäsopivana. Hyönteisten näkyminen johti alhaisempaan arvioon ruoan aistittavista ominaisuuksista ja se vähensi halua maistaa ruokaa. Sveitsiläisten, hollantilaisten, australialaisten ja saksalaisten on puolestaan havaittu suhtautuvan hyönteisiin ruokana sitä myönteisemmin, mitä prosessoidummassa ja

(13)

näkymättömämmässä muodossa hyönteiset ruoassa ovat (Gmuer, Nuessli, Hartmann &

Siegrist 2016; Hartmann, Shi, Giusto & Siegrist 2015; Lensvelt & Steenbekkers 2014). de- Margistris ja kumppanit (2015) ovat tehneet johtopäätöksen, että kuluttajat vaikuttavat olevan valmiita maistamaan ja ostamaan elintarvikkeita, joissa hyönteiset ovat prosessoidussa ja näkymättömässä muodossa.

Vaikka hyönteiselintarvikkeet ja hyönteisruoka ovat länsimaissa vielä uutta ja inno- vatiivista, on hyvä huomioida, että useat tuotteet sisältävät jo nyt hyönteisiä tai hyönteis- peräisiä aineisosia. Esimerkiksi lisäaine karmiini (E120) saadaan kuivattujen kilpikirvojen munista ja rasvaosista ja sitä käytetään väriaineena muun muassa karamelleissa ja jugur- teissa (E-koodit.fi 2016). Toisaalta hyönteisjäämiä esiintyy myös jokapäiväisissä elintarvikkeissa, kuten mehuissa, hedelmissä ja pastassa. Siten ihmiset voivat syödä hyönteisiä tietämättään (Lensvelt & Steenbekkers 2014).

Kansalliset ohjeet pyrkivät kontrolloimaan hyönteisjäämien suuruutta elintarvikkeissa. Muun muassa Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) on määritellyt salli- tut jäämät useille elintarvikkeille. Esimerkiksi 100 grammassa suklaata saa olla enintään 60 hyönteisjäämää. (FDA 2013.) Suomessa kauppa- ja teollisuusministeriön ohjeet mää- rittelevät hyönteiset biologisiksi epäpuhtauksiksi elintarvikkeissa. Ohjeiden mukaan elintarvikkeet eivät saa sisältää eläviä, elintarviketta vioittavia tai siinä lisääntyviä hyönteisiä.

Elintarvike ei kuitenkaan ole ihmisravinnoksi sopimaton, jos elävät hyönteiset tapetaan lämpötilamuutoksen avulla tai muulla viranomaisen hyväksymällä tavalla ja elintarvike täyttää tämän jälkeen sille elintarvikelaissa asetetut vaatimukset. Selkärangattomien eläi- mien, kuten hyönteisten, vähäinen esiintyminen kasvikunnan tuotteissa on hyväksyttyä.

(Kauppa- ja teollisuusministeriö 1996.)

Tässä tutkielmassa hyönteisjäämiä ja hyönteisperäisiä ainesosia sisältävät elintarvikkeet eivät kuulu hyönteiselintarvikkeisiin. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita aikomuksesta syödä hyönteisiä tietoisesti, jolloin tarkoituksettomasti tai tiedostamatta kuluttajan ruokavalioon päätyvät hyönteiset on perusteltua jättää tarkastelun ulkopuolelle.

(14)

3 HYÖNTEISTEN ELINTARVIKEKÄYTÖN PERUSTELU JA HAVAITUT RISKIT

FAO:n julkaiseman raportin Edible insects, Future prospects for food and feed security (van Huis et al. 2013) mukaan hyönteisten syöntiä voidaan perustella kolmesta eri näkökul- masta. Nämä näkökulmat ovat hyönteisten tuotannon ympäristövaikutukset ja kestävä kehitys, hyönteisten terveellisyys ravintona sekä taloudellinen ja sosiaalinen toimeentulo.

Toisaalta hyönteisten käyttö elintarvikkeena ei ole täysin ongelmatonta. Kriittistä tarkas- telua vaativia seikkoja ovat muun muassa hyönteisten kasvatuksen ja syönnin eettisyys sekä hyönteisten turvallisuus elintarvikkeena. Seuraavaksi hyönteissyönnin etuja ja ongelmia tarkastellaan lähemmin.

3.1 Hyönteisten tuotannon päästöt ja luonnonvarojen kulutus

Tuotannon päästöt

Hyönteisten tuotannossa syntyy huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna monen muun eläinkunnan proteiinin tuotantoon. Lihakarjan osuus maailman kas- vihuonekaasupäästöistä on eri laskelmien mukaan arvioitu olevan 7-18 % (Gerber, Hen- derson & Makkar 2013, 1). Lihantuotannon metaanipäästöt ovat 35-40 % koko maailman metaanipäästöistä ja 80 % maanviljelyssä syntyvistä metaanipäästöistä. Typpioksidipääs- töjen osuus on 65 % koko maailman typpipäästöistä ja ammoniakkipäästöjen 64 %.

(Steinfeld, Gerber, Wassenaar, Castel, Rosales & Haan 2006, 114.) Eniten päästöjä tuottaa naudanlihan kasvattaminen, vähiten siipikarjan. Karjankasvatuksessa syntyy myös eläin- ten lannan ja virtsan mukana ammoniakkipäästöjä, jotka aiheuttavat maaperän happa- moitumista (Oonincx et al. 2010). Hyönteisistä vain torakat, termiitit ja pillerinpyörittäjät tuottavat metaania (Hackstein & Stumm 1994). Lisäksi hyönteisten kasvatuksen ammoni- akkipäästöjen on todettu olevan alhaisemmat perinteisen karjan kasvatukseen verrattuna.

Seuraavaksi esiteltävät tutkimukset osoittavat hyönteisten ympäristöllisiä etuja perinteisen lihakarjan kasvatukseen verrattuna.

Oonincx tutkimusryhmineen (2010) tutki viiden hyönteislajin osalta niiden tuottaman metaanin, typpioksiduulin, hiilidioksidin ja ammoniakin päästöt kasvukiloa kohden. Hyön-

(15)

teislajeista kolme, jauhomato, kotisirkka ja idänkulkusirkka, luokitellaan syötäviksi hyön- teisiksi. Samettiruusukuoriainen ja dubiantorakka eivät sen sijaan sovi ihmisravinnoksi.

Jauhomatoja tutkittiin niiden viidennessä toukkavaiheessa, kotisirkkoja viidennessä ja kuudennessa nymfivaiheessa, idänkulkusirkkaa kolmannessa ja neljännessä nymfivaiheessa, samettiruusukuoriaista kolmannessa toukkavaiheessa ja dabiantorakkaa kaikissa kehitysvaiheissa. Hyönteisten ruokintaan käytettiin erilaisia viljasekoituksia, kananrehua, ruohoa ja porkkanaa.

Tutkimuksessa havaittiin suuria eroja eri hyönteislajien ja lihakarjan välillä päästöjen tuotannossa (taulukko 1). Metaanipäästöjä tarkastellessa havaittiin, että jauhomadon, ko- tisirkan ja idänkulkusirkan metaanipäästöt olivat olemattomia. Sen sijaan samettiruusu- kuoriaisen metaanipäästöt olivat sikaa muttei nautaa suuremmat. Hyönteisistä typpioksi- duulia tuottivat eniten idänkulkusirkka ja jauhomato, mutta nämä päästöt olivat vain hieman yli puolet sikojen päästöistä. Samettiruusukuoriainen tuotti hyönteisistä eniten hiili- dioksidia (121,86 g/kg). Määrä on kuitenkin merkittävästi lihakarjaa pienempi (2850 g/kg).

Sen sijaan syötäväksi kelpaavien sirkkojen ja jauhomatojen hiilidioksidipäästöt olivat huomattavasti pienempiä (1,57g/kg – 17,72 g/kg). Hyönteisistä eniten ammoniakkia tuotti kotisirkka (142 mg/pv/kg), mutta tämä tuotto oli vain alle 13 % sian ammoniakin tuotannosta.

TAULUKKO 1. Viiden hyönteislajin, sian ja naudan keskimääräiset metaanin (CH4), typpioksiduulin (N2O), hiilidioksidin (CO2) ja ammoniakin (NH4) päästöt kasvukiloa kohti (Oo- nincx et al. 2010 Huldénin 2015, 174 mukaan)

Toisessa tutkimuksessa Oonincx ja Boer (2012) toteuttivat jauhomadolle elinkaariar- vioinnin (life cycle asessment) eli arvion tuotteen vaikutuksesta ympäristöön koko sen

CH4 g/kg N2O mg/kg CO2 g/kg NH4

mg/päivä/kg

Samettiruusukuoriainen 4,9 1,03 121,86 3

Jauhomato 0,1 25,5 7,58 1

Dubiantorakka 1,4 5,7 37,54 54

Kotisirkka 0,0 5,3 1,57 142

Idänkulkusirkka 0,0 59,5 17,72 36

Sika 1,92 106 79,59 1140

Nauta 114 - 2850 -

(16)

elinkaaren aikana. Tutkimuksessa määritettiin elintarvikkeeksi tarkoitettujen jauhomatojen kasvihuonekaasupäästöt sekä energian ja maa-alan käyttö koko tuotteen elinkaaren ajalta ja verrattiin näitä lukuja perinteiseen lihakarjan vastaaviin lukuihin. Tulokseksi saa- tiin, etteivät jauhomadot tuota lainakaan metaania ja niillä on korkea lisääntymisaste. Li- säksi jauhomatojen kyky muuttaa syömäänsä rehua elopainokseen todettiin yhtäläiseksi verrattuna kanaan mutta vähäisemmäksi possuun ja nautaan verrattuna. Jauhomatojen lämmityspotentiaali, eli kasvihuonekaasun aiheuttaman lämmityksen suhteellinen voimak- kuus (Ilmatieteenlaitos 2017) syötäväksi käytettävää proteiinipainokiloa kohden oli pienempi maitoon, kanaan, possuun ja nautaan verrattuna. Fossiilisten polttoaineiden käyttö painokiloa kohden oli korkeampi kuin maidolla tai kanalla, yhtäläinen possun kanssa ja alhaisempi kuin naudan. Energian kulutuksen osalta todettiin, että 1 kilogramman tuottaminen jauhomatoja kulutti vähemmän energiaa, kuin vastaavan naudanlihan määrän tuottaminen. Lisäksi jauhomatojen kasvattamiseen tarvittiin kaksi tai lähes kolme kertaa vä- hemmän maa-alaa kuin maidon tai lihan tuotantoon. Näiden tulosten perusteella Oonincx ja Boer tekevät johtopäätöksen, että jauhomadot ovat ympäristön kannalta parempi eläin- proteiininlähde kuin maito, siipikarja, possu tai nauta.

Edellä esitetyt tutkimukset osoittavat, että tietyt hyönteislajit tuottavat päästöjä vä- hemmän, kuin perinteinen lihakarja. Nämä tulokset antavat viitteitä siitä, että myös muut syötävät hyönteislajit voisivat olla vähäpäästöisiä ja siten ympäristöystävällisempiä vaih- toehtoja perinteiselle lihakarjalle. Tutkimustietoa on kuitenkin vielä hyvin vähän. Lisäksi on huomioitava, että tutkimuksia hyönteisten päästöistä ei ole tehty Suomessa. Hyönteiset voivat vaatia hyvinkin lämpimiä kasvuolosuhteita, joiden ylläpitäminen kuluttaa energiaa ja tuottaa päästöjä. Päästöjen minimoimisen näkökulmasta kasvatushyönteisiksi lienee vii- sainta valita sellaisia lajeja, joille voidaan luoda luonnollinen kasvuympäristö mahdollisimman vaivattomasti ja vähäpäästöisesti. Käytännössä tämä tarkoittanee Suomessa jo esiin- tyvien hyönteisten valjastamista kasvatushyönteisiksi. Lisäksi hyönteisten tuotannon päästöissä tulisi huomioida kuljetuksen, rehun ja muiden tuotannossa tarvittavien tuottei- den ja palveluiden aiheuttamat päästöt, jotta voitaisiin muodostaa käsitys koko valmistus- prosessin päästöistä.

Rehun tarve

Lihan kysynnän kasvaessa myös viljojen ja proteiinipitoisen rehun kysyntä kasvaa. Pimen- tel ja Pimentel ovat laskeneet, että yhden kilogramman eläinproteiinin tuottamiseen tarvitaan 6 kilogrammaa kasviproteiinia (Van Huis et al. 2013, 60). Eläimen kyky muuttaa ra- vintoaan elopainokseen on kuitenkin lajikohtaista ja kasvatustavasta riippuvaista. Smilin (2002) mukaan Yhdysvalloissa tyypillisesti käytetyin kasvatusmenetelmin tarvittava määrä

(17)

rehua kanalle on 2,5 kg, sialle 5 kg ja naudalle 10 kg, jotta niiden paino lisääntyisin yhden kilogramman. Hyönteiset tarvitsevat puolestaan merkittävästi vähemmän rehua. Van Huis et al. (2013) mainitsevat esimerkkinä Collavon ja kollegoiden (2005) tutkimustuloksen, jonka mukaan sirkat tarvitsevat 1,7 kg rehua kasvattaakseen painoaan yhden kilogramman verran. Myös Oonincx tutkimusryhmineen (2010) havaitsi hyönteisten huomattavan kyvyn kasvattaa elopainoaan. Heidän tutkimuksessaan tutkittujen viiden hyönteisen päi- väkohtainen painonlisäys oli 4,0-19,6 %. Hyönteisten tehokas rehun muuntaminen elopai- noksi on mahdollista, koska hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä eläimiä eikä niiden tarvitse käyttää energiaa tasaisen ruumiinlämmön ylläpitoon. Lisäksi hyönteisten hyödynnettävyys ravintona on hyvä: heinäsirkasta voidaan syödä noin 80 %. Vastaavat luvut ovat siipikar- jalle ja sialle 55 % ja naudalle 40 %. (Van Huis et al. 2013, 60.)

Hyönteistuotannon kustannuksellinen ja ympäristöllinen etu on myös se, että hyön- teisten rehuksi voidaan käyttää orgaanista jätettä. Näin ruokittuja hyönteisiä voidaan puolestaan käyttää karjan rehuna. Tämä vähentää perinteisen eläinproteiinin tuotannon ym- päristöpäästöjä, sillä hyönteisten tuottaminen on ympäristöllisesti parempi valinta kuin muiden proteiinipitoisten rehujen tuottaminen. Se, millaisia riskejä näin tuotetulla lihakar- jalla voi olla ihmisille, on vielä epäselvää. Tähän hetkinen lainsäädäntö myös kieltää tällai- sen toiminnan. (emt., 61.) Yenin (2009) mukaan länsimailla on esitetty olevan resursseja kehittää niin pientä, maatiloilla tapahtuvaa, kuin suurta, kontrolloitua hyönteisten kasvatusta sekä elintarvikkeiden raaka-aineeksi, että eläinten rehuksi.

Maa-ala ja veden käyttö

Hyönteisten kasvatus ei vaadi suurta maa-alaa tai mittavia maanraivaustöitä. Eniten maa- alaa kuluu pääasiassa rehun tuotantoon. (Van Huis et al. 2013, 2.) Koska käytettävissä oleva maa-ala on tällä hetkellä tiukin rajoite kestävään ja vakaaseen ruoantuotantoon glo- baalisti (Oonincx & de Boer 2012), ovat hyönteiset tästä näkökulmasta erittäin varteen- otettava vaihtoehtoinen proteiinin lähde. Tutkimuksessaan Oonincx ja Boer (2012) havait- sivat, että jauhomatojen kasvatus vei merkittävästi vähemmän maa-alaa kuin maidon, kanan, possun tai naudan tuotanto. Monille hyönteislajeille onkin tyypillistä elää tiiviissä populaatiossa, jolloin ne eivät vaadi paljon tilaa. Eniten maa-alaa meneekin hyönteisten rehun tuottamiseen.

Maatalous ja maanviljelys kuluttavat 70 % maailman makean veden varannoista.

Makeasta vedestä on pulaa laajoilla alueilla ja yli miljardi ihmistä kärsii tällä hetkellä riit- tävän juomaveden puutteesta. (Pimentel, Berger, Filiberto, Newton, Wolfe, Karabinakis, Clark, Poon, Abbett & Nandagopal 2004.) Hyönteisten kasvatukseen tarvittavasta veden

(18)

määrästä ei ole tällä hetkellä tarkkaa tietoa, mutta sen voidaan arvioida olevan huomattavasti vähemmän kuin naudan-, sian- ja siipikarjan lihan kasvatukseen tarvittava määrä.

Tämä johtuu muun muassa siitä, että monet hyönteiset kestävät kuivuutta paremmin kuin perinteinen lihakarja. (Van Huis et al. 2013, 64.)

3.2 Hyönteisten ravintosisältö

Toinen näkökulma hyönteissyönnin suositeltavuuteen ovat niiden ravintoarvot. Hyönteiset sisältävät paljon hyviä rasvoja, proteiinia, vitamiineja, kuitua ja mineraaleja kuten kal- siumia, rautaa ja sinkkiä. Esimerkiksi jauhomatojen proteiini-, vitamiini- ja kivennäisai- nepitoisuus on verrattavissa kalaan ja lihaan. Ravintoarvot kuitenkin vaihtelevat hyönteis- lajien välillä sekä hyönteisten kehitysasteiden, elinalueiden ja ravinnon seurauksena. Myös tavat valmistaa hyönteiset ruoaksi vaikuttaa ravitsemukselliseen arvoon. (Van Huis et al.

2013, 67.)

Hyönteisten ravintoarvoista on tehty muutamia tutkimuksia. Tutkimukset eivät kuitenkaan välttämättä ole vertailukelpoisia muun muassa hyönteisten eri kehitysasteiden ja analyysimenetelmien vuoksi. Lisäksi maissa, joissa hyönteisiä syödään, hyönteiset muodostavat vain osan ruokavaliosta, jolloin ne toimivat muun ravinnon täydentäjinä. Koska hyönteiset sisältävät paljon ravintoaineita, niillä on jo pieninä määrinä merkitystä ihmisen ruokavaliossa. (emt.)

Rumpold ja Schlüter (2013) ovat koonneet aikaisemman tutkimustiedon perustella 236 syötävän hyönteislajin ravintoainekoostumukset hyönteisten kuivapainolle. Myös Xiao- ming, Ying, Hong & Zhjyong (2010) ovat määrittäneet 177 Kiinassa esiintyvän hyönteisla- jin ravintoainepitoisuuksia. Vaikka tutkimukset toteavat hyönteisten ravintoarvoissa olevan paljon vaihtelua, voidaan niiden perusteella päätellä, että monet syötävät hyönteiset sisältävät ihmiselle tyydyttävän määrän energiaa ja proteiineja sekä riittävästi aminohappoja. Lisäksi hyönteisissä on paljon kerta- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja ja ne sisältävät useita hivenaineita, kuten kuparia, rautaa, magnesiumia, mangaania, fosforia, seleeniä ja sinkkiä sekä riboflaviinia, pantoteenihappoa, biotiinia ja joitakin foolihappoja.

Seuraavaksi esitellään tarkemmin eri ravintoaineiden keskimääräisiä osuuksia hyönteisissä ja verrataan niitä lihan, kalan ja soijapavun vastaaviin arvoihin (taulukko 2). Esitetyt arvot hyönteisten osalta on pyöristetty lähimpään kokonaislukuun.

(19)

TAULUKKO 2. Hyönteisten, lihan, kalan ja soijapavun ravintosisältö (Rumpold & Schlüter 2013, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017)

Energia (kcal/100g)

Hiilihydraatit (%) Proteiinit (%) Rasvat (%)

Hyönteiset 400–500 5–23 35–60 13–33

Naudanliha ¹ 143 0 48 52

Sianliha ² 195 0 39 61

Broileri ³ 109 0 84 16

Kala⁴ 145 0 53 47

Soijapapu⁵ 168 11 39 42

1naudanliha, rasvainen, keskiarvo

2sianliha, keskiarvo

3broileri, rintafilee, nahaton

4kala, painotettu keskiarvo

5soijapapu, keitetty, suolaton

Hyönteiset koostuvat pääosin proteiinista ja rasvoista. Tämän jälkeen eniten esiintyy kuitua ja typettömiä uuteaineita eli hiilihydraatteja. Energiaa hyönteiset sisältävät keski- määrin 400–500 kcal/100 g (kuivapaino). Energiapitoisuuden vaihtelu voi olla suurta sekä hyönteislahkojen sisällä että niiden välillä. Silti suurimmalla osalla syötävistä hyönteisistä on merkittävä energiasisältö jopa lihaan verrattuna. Tämä johtuu korkeasta proteiini- ja rasvapitoisuudesta. Keskimääräinen hyönteisten kuitupitoisuus vaihtelee 5 %:n ja 14 %:n välillä. Korkeimmillaan hyönteislajin kuitupitoisuus voi olla jopa 29 % ja alhaisimmillaan alle 1 %. Kuitupitoisuus voidaan nähdä merkittävänä erona hyönteisten ja lihan ravintoarvoissa (taulukko 2). Koska lihassa ei ole lainkaan hiilihydraatteja, ne eivät sisällä myöskään kuitua. Hiilihydraattien osuus hyönteisten eri lahkoissa on keskimäärin Rampoldin ja Schlü- terin mukaan 5–23 % ja Xiaoming ym. mukaan 2–10 %.

Ravintoaineista keskimäärin eniten hyönteisissä on proteiineja. Proteiinien osuus eri hyönteislajien välillä on esitetty hieman erisuuruisina tutkimuksesta riippuen. Rampold ja Schlüter esittävät hyönteisten proteiinipitoisuudeksi 35–61 % ja Xiaoming ym. 20–70 %.

Rampoldin ja Schlüterin mukaan Orthoptera lahkon hyönteiset, etenkin heinäsirkat ovat hyvä vaihtoehto muun muassa kasviproteiineille, kuten soijapavulle. Lahkon hyönteisten proteiinipitoisuus voi olla jopa 77 %, mikä on huomattavasti enemmän kuin soijapavulla ja sianlihalla (39 %). Hyönteisten aminohappopitoisuus on 30–60 %. Aminohapoista hyön- teisissä esiintyy runsaasti lysiiniä ja treoniinia ja niukemmin metioniinia ja kysteiiniä. Suu- rin osa hyönteisistä sisältääkin WHO:n aikuisille suunnatun suositusten mukaisen määrän

(20)

aminohappoja (mg/g). Hyönteiset sisältävät myös paljon vitamiineja ja mineraaleja, joskin niiden määrä on lajikohtaista. Siksi tietyn vitamiinin saamiseksi on valittava tiettyjä hyön- teislajeja.

Hyönteiset sisältävät proteiinin jälkeen toiseksi eniten rasvaa, Rampoldin ja Schlüte- rin mukaan 13–33 % ja Xiaomingin ym. mukaan 10–50 %. Rasvapitoisuus on kuitenkin keskimäärin pienempi kuin lihan, kalan ja soijapavun. Hyönteisten sisältämästä rasvasta suurin osa on tyydyttymättömiä rasvahappoja ja niiden osuus on yleisesti verrattavissa siipikarjaan ja kalaan.

Payne, Scarborough, Rayner & Nonaka (2016) vertailivat kahdella eri menetelmällä hyönteisten ravintosisältöä lihan ravintosisältöön. Toisen käytetyn tutkimusmenetelmän mukaan sirkat ja kärsäkkään toukat ovat merkittävästi terveellisempiä kuin naudan- ja kananliha. Muut tutkitut hyönteislajit eivät olleet merkittävästi terveellisempiä kuin perin- teiset lihat. Toisen käytetyn menetelmän avulla havaittiin, että hyönteisten ravintoai- nekoostumus on hyvin lajiriippuvainen. Vaihtelua lihaan verrattuna oli eniten rasvan ja proteiinipitoisuuden osalta. Hivenaineiden osalta sirkkojen ja mehiläisten rautapitoisuuden havaittiin olevan merkittävästi suurempi kuin naudanlihalla, mutta ei suurempi kuin naudan sisäelimillä. Sen sijaan kaikkien hyönteisten kalsium- ja riboflaviinisisältö oli suurempi kuin lihoilla tai sisäelimillä. Monissa hyönteisissä havaittiin korkeampi energian, natriumin ja tyydyttyneen rasvan sisältö kuin perinteisissä lihoissa. Siksi näitä hyönteisiä ei voida suositella lihan tilalle keinona vähentää yliravitsemusta. Hyönteisissä havaittiin myös korkea hivenainepitoisuus etenkin niiden ravintoaineiden osalta, joista on pulaa ruokaturvat- tomuudesta kärsivillä alueilla.

Edellä esitetyn perusteella voidaan sanoa, että hyönteiset eivät vaikuta ravitsemuk- sellisesti ja terveydellisesti ainakaan lihaa huonommalta vaihtoehdolta. Hyönteisten ravin- tosisällöllinen hyvyys lihaan verrattuna riippuu kuitenkin hyönteislajista ja siitä, mihin lihan ruhonosaan tai kalalajiin hyönteistä verrataan. Jotta hyönteisten monipuolisista ravintoarvoista voisi hyötyä monipuolisesti, tulisi syötäväksi valita monia lajeja jotka täydentävät ravintoainekoostumuksiltaan toisiaan. Tällä hetkellä hyönteiset vaikuttavatkin olevan lä- hinnä potentiaalinen ruokavalion lisä ja rikastaja ainakin länsimaissa.

3.3 Hyönteiset toimeentulon edistäjänä

Kolmas näkökulma hyönteissyönnin toivottavuuteen on toimeentulo sekä taloudellisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. Hyönteisten kasvatus ei välttämättä vaadi korkeaa tek- niikkaa, mittavia taloudellisia sijoituksia tai suurta maa-alaa. Siten kasvatusta voidaan toteuttaa niin kaupunki- kuin maaseutuympäristöissä. Helpon kuljetettavuuden ansiosta

(21)

hyönteisiä voidaan myydä sekä lähellä että kauempana tuotannosta. Koska hyönteisten lisääntyminen on nopeaa, ne tuottavat viljelijöille tuloja pitkin vuotta luoden taloudellista turvaa. Hyönteisten kasvatus antaa toimeentulon mahdollisuuksia etenkin yhteiskunnan köyhimmille, kuten kehitysmaiden naisille ja maattomille. Resurssien ja sijoitusten avulla hyönteisten kasvatuksesta on mahdollista tehdä myös hyvin teknistä ja uutta teknologiaa hyödyntävää. (FAO 2011; Hulden 2015; Van Huis et al. 2013, 2.) Hyönteisten viljelyllä on mahdollisuus parantaa sekä kehitysmaiden että länsimaalaisten viljelijöiden taloudellista turvaa. Suomessa hyönteisten viljelyn eräinä edelläkävijöinä voidaan pitää muutamia si- katilallisia, jotka sikatalouden kannattavuuden laskiessa ovat ottaneet koekasvatukseen sirkkoja. Sirkkojen voidaankin olettaa olevan Suomessa tällä hetkellä tunnetuin syötävä hyönteinen. Tulevaisuudessa lienee mahdollista, että perinteisen lihakarjan kasvatuksen kannattavuuden laskiessa pienemmillä maatiloilla siirrytään osittain tai kokonaan minikar- jan kasvatukseen. Jotta tämä olisi taloudellisesti kannattavaa, viljelijöitä vaaditaan vank- kaa tietämystä hyönteisten kasvatuksesta sekä riittävää hyönteisten kysyntää. Merkityk- sellistä on myös, että Euroopan Unioni hyväksyy hyönteiset kasvatuseläimiksi ja myöntää niiden kasvattajille maataloustukea.

Tällä hetkellä hyönteisiä viljellään pääasiassa kotitalouksissa ja pienimuotoisesti yri- tyksissä. Koska hyönteisiä ei yleisesti pidetä ruoan ja rehun lähteenä lauhkean vyöhykkeen maissa, hyönteisten viljelyteknologia on vielä alkeellista ja kehityksen asteella. Laajan hyönteisten kasvatuksen vaatimuksena on sekä kasvatuksen että käsittelyn menetelmien automatisoituminen. Hollannissa kehitetään tällä hetkellä laajamittaista hyönteisten kasvatusta ja markkinointia ruoaksi ja rehuksi. Periaatteena on suhde ympäristön, tuottavuu- den ja tulevaisuudessa kohdattavan ravitsevan ja terveellisen ruoan puutteen välillä.

Hyönteisten toimitusketjun malli on kehä. Se perustuu hyönteisten kasvatukseen orgaani- sella jätteellä ja käyttämällä hyönteisiä ruoan ja rehun raaka-aineena. Näillä keinoilla py- ritään vastaamaan eläinproteiinin kasvavaan kysyntään, perinteisen lihakarjan tuotannon kielteisiin sivuvaikutuksiin ja jätemäärän kasvun ongelmiin. Lisäksi Afrikassa ja Yhdysval- loissa kehitetään hyönteisten tuotantoa eläinrehuksi. (van Huis et al. 2013, 110–115.) Myös Suomessa muun muassa espoolainen Entocube ja kouvolalainen Pohjolan Hyönteis- talous Oy (Nordic Insect Economy) ovat alkaneet kehittää hyönteisten kasvattamisen teknologiaa. Molempien yritysten voidaan katsoa toimivan merkittävinä alan kehittäjinä sekä tiedon tuottajina. Tämän lisäksi on oletettavaa, että hyönteissyönnistä kiinnostuneiden yk- sityishenkilöiden joukossa on myös heitä, jotka kehittelevät uusia menetelmiä hyönteisten kasvattamiseen.

Tietoisuus hyönteisten syömisestä ja sen yleistyminen länsimaissa on toivottavaa myös ruokakulttuurin säilymisen näkökulmasta. Kehitysmaiden elinolojen parantuminen on vaikuttanut maiden kansalaisten ruokavalioon. Perinteisesti hyönteisiä syövien kanso-

(22)

jen keskuudessa länsimaalaistuminen on johtanut hyönteisten syönnin vähenemiseen prosessoitujen, halpojen tuontiruokien käytön lisääntyessä (Sneyd 2013). Hyönteisten elin- tarvikearvon kasvu länsimaissa voi nostaa hyönteisten arvostusta kehitysmaissa ja säilyt- tää hyönteissyönnin kulttuuria (Verbeke 2015).

Hyönteiset tulisi ottaa huomioon nälkää kärsivien maiden ruokaturvan parantami- sessa. Yhdistyneiden kansakuntien ravitsemuskomitean mukaan suurin yksittäinen myö- tävaikuttaja sairauksien synnylle on virheellinen ravitsemus. Virheellisessä ravitsemuk- sessa kyse on puutteellisesta tai liiallisesta energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden, kuten vitamiinien saannista. Erityisen puutteellisen ruokaturvan alueilla jaetaan ravinto- aineilla rikastettuja elintarvikkeita (fortified blended food products, FBFs). Tyypillisesti nämä elintarvikkeet ovat esikypsennettyjä ja jauhettuja viljoja, kuten soijaa, papuja ja palkokasveja. Lisäksi jotkin ruoat voivat sisältää kasviöljyä tai maitojauhetta. Ravintoai- neilla rikastettujen ruokien ongelma on, että niiden raaka-aineet eivät yleensä ole osa paikkalista ruokavaliota eikä niitä ole paikallisesti saatavilla. Siten ne sopivat huonosti kes- tävään ruokavalioon ravitsemuksellisesta, sosiaalisesta ja ekologisesta näkökulmasta.

Hyönteisten hyvän ravintoainepitoisuuden, pienen ympäristöllisen kuormituksen, saata- vuuden ja kolmansien maiden ruokakulttuuriin sopivuuden vuoksi niiden käyttöä ravinto- aineilla rikastetuissa elintarvikkeissa tulisi harkita etenkin kehitysmaissa. (van Huis et al.

2013, 80.) Toisaalta erilaisia ravintoaineiden puutoksia esiintyy myös vauraammissa maissa virheellisen ravitsemuksen ja sairauksien vuoksi. Siksi hyönteisten käyttöä ravinnon rikastajina ei pidä jättää huomiotta myöskään länsimaissa.

Hyönteissyönnin kulttuurin säilyminen kehitysmaissa voi olla merkityksellistä myös sen yleistymisessä länsimaissa. Länsimailla ja kehitysmailla voidaan nähdä olevan mahdollisuuksia kehittää hyönteistaloutta ja hyönteisten syönnin yleistymistä yhdessä. Länsi- maat voivat tarjota teknistä osaamista ja pääomaa kehitysmaiden hyönteisiä syövien kan- sojen jakaessa käytännön tietämystään asiasta.

3.4 Tiedon lisääntymisen tarve

Yenin (2009) näkemyksen mukaan länsimailla on teknisiä mahdollisuuksia taata ruoan turvallisuus myös hyönteisten kohdalla. Mikäli hyönteisten käyttö ihmisravintona ja eläinre- huna yleistyy, hyönteisistä tulee tärkeitä tuotantoeläimiä. Tällä hetkellä tuotantoeläimistä määräävä lainsäädäntö ei kuitenkaan tunnista hyönteisiä. Lajikohtaisten kasvatusstandar- dien laatimiseksi tarvitaan tutkimusta, joka huomioi hyönteisten hyvinvoinnin. (Huldén 2015, 184.) Lisätutkimusta vaaditaan myös hyönteisten turvallisista kasvatus, varastointi ja ruoanvalmistusmenetelmistä, jotta hyönteiselintarvikkeet voidaan todeta kuluttajille turvallisiksi. Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että tämän hetken tutkimustiedon

(23)

valossa hyönteisten kasvattaminen ja syöminen ei eettisestä ja terveydellisestä näkökul- masta ole täysin ongelmatonta ympäristöllisistä, ekologisista ja ravitsemuksellisista eduista huolimatta. Tämän lisäksi haasteita asettavat myös yhteiskuntaan ja yksilöihin liit- tyvät tekijät, joihin paneudutaan seuraavaksi tarkemmin.

(24)

4 HYÖNTEISTEN SYÖNNIN HAASTEET

Vaikka hyönteisten syönti on monesta näkökulmasta suositeltavaa, sen yleistymisen haas- teina havaittujen riskien lisäksi ovat etenkin lainsäädäntö, kuluttajien asenteet ja yksilölli- set piirteet sekä kulttuuriset tekijät (van Huis et al. 2013). Seuraavaksi käsitellään lähem- min elintarvikelainsäädäntöä ja sen vaikutusta hyönteisten syöntiin. Lisäksi tarkastellaan ruokauutuudenpelkoa, joka vaikuttaa merkittävästi uusien ruokien hyväksyntään. Luvun lopuksi arvioidaan asenteiden ja kulttuurin vaikutusta hyönteiselintarvikkeiden hyväksyn- tään.

4.1 Uuselintarvikelaki ja hyönteiset

Suomen elintarvikelainsäädännön tarkoituksena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus ja laatu. Se myös varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää, eikä johda harhaan. Lailla suojataan kuluttajaa elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta ja taloudellisilta tappioilta sekä varmistetaan elintarvikkeiden jäljitettävyys. Laki turvaa korkealaatuisen elintarvikevalvonnan ja parantaa elin- tarvikealan toimijoiden toimintaedellytyksiä. EU-maana Suomi noudattaa kansallisessa elintarvikelainsäädännössään Euroopan unionin säädöksiä. (Elintarvikelaki 970/2006.)

Hyönteiset kuuluvat EU-lainsäädännössä uuselintarvikeasetuksen piiriin (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY N:o 258/97)). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen mukaan uuselintarvikkeet ovat tuotteita, joiden käyttö ihmisravinnoksi on ollut EU:n alueella hyvin vähäistä ennen toukokuuta 1997. (Evira 2016a.) Käytännössä uuselintarvikkeet ovat nimensä mukaisesti elintarvikekäyttöön tulevia uutuuksia. Hyönteisten li- säksi uuselintarvikeasetuksen piiriin kuuluvat muun muassa luonnonvaraisista kasveista valmistetut ja nanoteknologian avulla tuotetut elintarvikkeet (Evira 2016b).

Uuselintarvikkeiden markkinointiluvat annetaan kaikkien EU-maiden yhteisellä pää- töksellä elintarvikkeen turvallisuusarvioinnin jälkeen. Lupa myönnetään hakemuksesta, jossa on määrätyin edellytyksin esitetty selvitys tuotteen turvallisuudesta. Kun uuselintar- vike on saanut markkinointiluvan, olennaisesti vastaavat tuotteet voidaan tuoda markkinoille helpotetulla uuselintarvikeilmoitusmenettelyllä. (Evira 2016b.)

(25)

Tällä hetkellä EU:n komissio suosittelee tulkintalinjaa, jonka mukaan kokonaisten tai prosessoitujen hyönteisten maahantuonti, myynti, markkinointi ja kasvattaminen elintarvikkeeksi on kiellettyä ennen kuin kunkin lajin käyttöhistoria EU:ssa on voitu osoittaa tai sille on myönnetty uuselintarvikelupa. Tätä tulkintaa noudattavat useimmat EU-maat. Mi- käli jokin hyönteislajin todetaan olleen elintarvikekäytössä EU:n alueella ennen vuotta 1997, ei sitä lueta kuuluvaksi uuselintarvikkeisiin. Tällöin laji voidaan hyväksyä elintarvi- kekäyttöön. Tällä hetkellä hyönteiset kuuluvat uuselintarvikkeisiin, koska millekään lajille ei ole voitu osoittaa elintarvikekäyttöhistoriaa EU-alueella ennen vuotta 1997. (Evira 2016c.)

Enemmistö EU-maista on toistaiseksi kieltänyt hyönteisten elintarvikekäytön. Nyky- lainsäädäntö on kuitenkin tulkinnanvarainen, sillä uuselintarvikeasetuksen (EY) 258/97 artiklan 1 mukaisesti sen piiriin kuuluvat elintarvikkeiden ainesosat, jotka ovat peräisin eläi- mistä. Joissakin jäsenmaissa tämä on tulkittu niin, että kokonaisina käytettävät ja syötävät hyönteiset eivät kuulu asetuksen piiriin. Tämä tilanne on esimerkiksi Belgiassa ja Hollan- nissa. Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö muutti tulkintaansa uuselintarvikeasetuksesta syyskuussa 2017 niin, että hyönteisten kasvattaminen ja myyminen elintarvikkeena sallitaan ja hyönteiset tulevat elintarvikevalvonnan piiriin. Hyönteisten tuotanto ja myynti elintarvikkeena voi käytännössä alkaa, kun Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ilmaissut oman virallisen myönteisen kantansa tulkintaan ja laatinut toimintaa koskevat ohjeet.

(Evira 2016c, Maa- ja metsätalousministeriö 2017.)

Euroopan parlamentin ja neuvoston uusi elintarvikeasetus ((EU) 2015/2283) helpot- taa hyönteisten hyväksymismenettelyä elintarvikkeeksi. Uusi asetus on astunut voimaan vuoden 2015 lopussa ja sitä sovelletaan täysimääräisesti vuoden 2018 alusta alkaen. Ase- tuksen mukaan Euroopan komissio käsittelee kaikki hakemukset ja myöntää luvat ja Eu- roopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) suorittaa elintarvikkeiden turvallisuus- arvioinnit. Turvallisuusarvioinnilla ja lupamenettelyllä on aikarajat, jolloin luvanhakupro- sessin kokonaisaika lyhenee nykyisestä. Asetuksen sanamuotoja on tarkennettu niin, että asetus kattaa selkeästi myös kokonaiset hyönteiset. Lisäksi EU:n ulkopuolisista maista tu- leville perinteisille elintarvikkeille on annettu helpotettu ilmoitusmenettely. Perinteisellä elintarvikkeella on oltava todistetusti turvallinen käyttöhistoria lähtömaassa sekä jatkuvaa käyttöhistoriaa elintarvikkeena 25 vuoden ajan merkittävän väestönosan keskuudessa.

Vain ravintolisissä käytetyt elintarvikkeet eivät voi olla perinteisiä elintarvikkeita. (Evira 2017.)

Vaikka hyönteisten käyttöhistoriaa elintarvikkeena EU:n alueella ei ole voitu toistaiseksi osoittaa, monissa EU:n ulkopuolisissa maissa hyönteisten syönnillä on pitkät pe- rinteet. Siten hyönteisten turvallisen käyttöhistorian osoittaminen EU:n ulkopuolisessa maassa voi olla mahdollisuus hyönteisten elintarvikekäytön vapautumiselle koko EU:n alueella.

(26)

Euroopan komissio ja jäsenvaltioiden viranomaiset käyvät keskustelua siitä, miten toimintatavat hyönteisten syönnin osalta saataisiin yhtenäisiksi kaikissa jäsenvaltioissa.

Siten komissio tekee työtä hyönteisten elintarvikekäytön ongelmien ratkaisemiseksi ja aikaisemman hyönteisten elintarvikekäyttöhistorian arvioimiseksi. (Evira 2016a.) Tämän työn ja uudistetun elintarvikeasetuksen voidaan nähdä osoittavan, että hyönteisten poten- tiaali ihmisen ravintona on tunnustettu myös päättäjien keskuudessa. Lainsäädännön hel- pottuminen voidaan nähdä merkittävimpänä askeleena hyönteisten syönnin yleistymiselle EU:ssa. Se mahdollistaa hyönteisten markkinoinnin ja myynnin ympäristöystävällisenä ruokana eikä laittomana uutuutena. Lainsäädännön muuttuminen ei kuitenkaan poista tiet- tyjä yksilöön ja kulttuuriin liittyviä piirteitä, jotka oletettavasti hidastavat hyönteisten pää- tymistä kuluttajien ruokavalioon. Näihin piirteisiin perehdytään seuraavaksi.

4.2 Eettinen ja terveydellinen näkökulma hyönteisten syöntiin

Vaikka hyönteisten elintarvikekäytössä ja hyönteisten syönnissä voidaan nähdä kestävän kehityksen näkökulmasta paljon myönteisiä piirteitä, on asiaa tärkeää tarkastella myös kriittisestä näkökulmasta. Hyönteiselintarvikkeet sisältävät erilaisia riskejä ja haasteita muiden elintarvikkeiden tavoin niin tuotannon kuin käytön näkökulmasta.

Kasvatuksen ja keräämisen eettisyys

Hyönteisten kasvatuksessa on otettava huomioon hyönteisten hyvinvointi. EU:n Welfare Quality -hanke on määritellyt tekijöitä tuotantoeläinten hyvinvoinnin mittaamiseen. Hyvin- voinnin mittareina käytetään asianmukaista eläinten ruokintaa, hyvää pitopaikkaa, hyvää terveyttä ja mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. (Työryhmämuistio 2006.) Mi- käli hyönteisistä tulee tuotantoeläimiä, tulisi niiden hyvinvointi turvata samoin kuin mui- denkin tuotantoeläinten. Lajityypillisen käyttäytymisen osalta huomio kiinnittyy hyönteis- ten pitopaikkaan. Monien kasvatuseläinten tavoin hyönteisiä kasvatetaan pienissä ja rajoi- tetuissa tiloissa. Hyvinvoinnin takaamiseksi kasvatushyönteisillä tulisi olla tarpeeksi tilaa suhteessa niiden luonnolliseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi kulkusirkat ovat seurallisia ja esiintyvät luonnossa hyvin tiheästi. Myös jauhomadoilla on taipumus muodostaa ryhmiä.

Kasvatusolosuhteiden tulisi pyrkiä vähentämään kuolleisuutta ja kasvattamaan tuotta- vuutta. (Van Huis et al. 2013, 65.)

Huldénin (2015, 183) mukaan kasvatushyönteisten hyvinvointi on monitahoinen ongelma. Jos ajatellaan, että hyönteiset eivät ole tiedostavia olentoja, niitä voidaan huoletta kasvattaa ja käyttää luonnonvarana muiden ohella. Mikäli ajatellaan, että nimenomaan

(27)

kasvatettavilla hyönteisillä on erityisiä eettisiä oikeuksia, joudumme pohtimaan asiaa tarkemmin. Jos ravinnoksi tuotettavalla torakalla on oikeus luonnonmukaiseen käyttäytymi- seen ja ruokintaan, miksi viljelyksiä tuhoavat hyönteiset voidaan tappaa myrkyillä? Mo- lemmissa tapauksissa kyseessä on sama eläin, joka kuolee ihmisten hyvinvoinnin vuoksi.

Eettisyyden näkökulmasta on myös pohdittava hyönteisten kykyä tuntea kipua. Tällä het- kellä varmaa tietoa asiasta ei ole. Sen vuoksi on suositeltavaa, että hyönteiset tapettaisiin mahdollisimman vähän kärsimystä aiheuttavilla tavoilla, kuten jäädyttämällä. (van Huis et al. 2013, 65.)

Eettisiä haasteita on myös luonnonhyönteisten ravinnoksi keräämisessä. Kuten monien luonnonvarojen, myös tiettyjen hyönteislajien säilyminen on uhattuna. Luonnonhyön- teisten kerääminen horjuttaa hyönteisten elinkykyisyyttä eikä hyönteisten vähenemisen vaikutuksia niiden saalistajiin tiedetä (Choo 2008 teoksessa Van Huis et al. 2013, 45).

Peto- ja lahottajahyönteisten vähenemisellä voi olla haitallisia vaikutuksia muihin hyön- teislajeihin ja ekosysteemin toimintoihin. Morrisin (2004) ja Schabelin (2006) mukaan hyönteisten riistokäyttö on merkittävä haaste jo nyt ja tulevaisuudessa (Van Huis et al.

2013, 45). Näin on etenkin, jos hyönteisiä kerätään ennen kuin ne ovat ehtineet lisäänty- mään (Cerritos 2009). Ramos-Elorduy (2006) on arvioinut Meksikossa olevan 40 uhattuna olevaa hyönteislajia. Uhattuja lajeja on myös Itä-Aasiassa. Tämä johtuu hyönteisten kes- tämättömillä tavoilla toteutetusta keräämisestä ja niiden elinalueiden tuhoutumisesta.

Metsien hävittäminen ja niiden huononeminen, maaperän muuttuminen sekä saasteet ra- sittavat hyönteispopulaatioita ja vaikeuttavat lajien selviytymistä. Syynä ihmisen kestä- mättömään toimintaan ovat tiettyjen hyönteisten suuri kysyntä niitä ruokana käyttävissä maissa sekä tietämättömyys ja välinpitämättömyys. (emt.; Van Huis et al. 2013, 47.)

Tiedon lisääntyminen hyönteisten biologiasta ja ekologiasta saattaa lisätä tietoa hyönteisten esiintymisen kausiluontoisuudesta ja tehokkaista keruumenetelmistä, mutta myös tavoista muunnella syötävien hyönteisten elinalueita ja siten niiden saatavuutta.

Elinalueiden muuttamista kutsutaan osittaiseksi viljelyksi (semi-cultivation). Se muistuttaa viljelyä tai kasvatusta, jonka tavoitteena on lisätä eliön kasvua tai laatua työn sekä tiedon avulla. Tällaista hyönteisten elinalueiden muuntamista on van Itterbeeckin ja van Huisin (2012) mukaan tapahtunut jo antiikin aikaan. Osittainen viljely ei useinkaan hyönteisten kohdalla vaadi huolenpitoa kuten täydellinen viljely tai kasvatus. Osittain kasvatetut hyön- teiset elävät yleensä luonnossa villissä populaatiossa suurimman osan elinkaarestaan.

Osittaisella viljelyllä on mahdollista edistää hyönteisten elinalueiden suojelua ja ruokatur- vaa etenkin maissa, joissa hyönteisiä on perinteisesti syöty. (Van Huis et al. 2013, 51.)