Gynekologisten syöpien epidemiologiaa Suomessa

(1)

1259 Duodecim 2018;134:1259–61

GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ

PÄÄKIRJOITUS TEEMA

S

uomessa todetaan noin 1 600 gynekolo- gista syöpää vuodessa (1). Niiden osuus kaikista naisten syövistä on noin 10 %.

Yli puolet uusista gynekologisista syövistä on kohdunrunkosyöpiä, mutta eniten syöpäkuole- mia aiheuttaa munasarjasyöpä.

Kohdunrunkosyöpä oli vuonna 2015 gy- nekologisista syövistä yleisin, ja kaikista naisilla todetuista syövistä neljänneksi yleisin. Uusia tapauksia ilmeni vuoden aikana noin 850, syö- päkuolemia 200. Suurin osa tapauksista on epi- teelilähtöisiä kasvaimia (91 % vuosina 2011–

2015), valtaosa näistä endometrioidia alatyyp- piä (2). Kohdunrunkosyövän ilmaantuvuus suureni vuosituhannen vaihteeseen asti, minkä jälkeen se on tasaisesti vähentynyt (^{KUVA 1}).

Syöpärekisterin ennusteiden mukaan ilmaantuvuus vähenee vuoteen 2030 mennessä noin viidenneksen nykyisestä. Ilmaantuvuuden

muutosten syynä ovat todennäköisesti monen- laiset muutokset riskiä lisäävissä ja sitä vähentä- vissä hormonaalisissa tekijöissä. Vaikutusta ha- vaittuun ilmaantuvuuteen saattaa kuitenkin olla kohdunpoistoillakin, joita erityisesti 1990-luvulla tehtiin paljon. Syöpärekisterissä pyritään tulevaisuudessa tuottamaan myös kohdunpois- tot huomioivat tilastot.

Ikävakioitu kuolleisuus kohdunrunkosyö- pään on pysynyt melko tasaisena (^{KUVA 2}).

Syöpään sairastuneiden elossaolo-osuudet suu- renevat kuitenkin jatkuvasti (^{KUVA 3}). Tuoreim- pien tilastojen mukaan kohdunrunkosyöpään sairastuneiden keskimääräinen viiden vuoden suhteellinen elossaolo-osuus on 83 %, ja kym- menen sekä viidentoista vuoden elossaolo- osuudet suunnilleen samat kuin viiden vuoden osuus (3). Erityisvastuualueiden välillä on kuitenkin pieni mutta merkitsevä ero: Helsingissä

Anni Virtanen ja Nea Malila

Gynekologisten syöpien epidemiologiaa Suomessa

Kohdunrunkosyöpä Munasarja- ja munanjohdinsyöpä, myös rajalaatuiset kasvaimet Munasarja- ja munanjohdinsyöpä Kohdunkaulasyöpä Ulkosynnytinsyöpä Emätinsyöpä 16

14 12 10 8 6 4 2 0 1956–

1960 1961–

1965 1966–

1970 1971–

1975 1976–

1980 1981–

1985 1986–

1990 1991–

1995 1996–

2000 2001–

2005 2006–

2010 2011–

2015 Suhde per 100 000, ikävakioitu

(maailman vakioväestö)

KUVA 1. Gynekologisten syöpien ilmaantuvuus Suomessa.

(2)

1260 A. Virtanen ja N. Malila

TEEMA: GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ

viiden vuoden suhteellinen elossaolo-osuus on 85 %, kun vastaava luku Tampereella ja Turussa on 80–81 %. Kuopion ja Oulun luvut eivät eroa Helsingin luvuista. Muihin gynekologisiin syö- piin sairastuneiden elossaolo-osuuksissa ei ole havaittu eroja erityisvastuualueiden välillä.

Kohdunkaulasyövän ilmaantuvuusprofiili on erilainen kuin muiden gynekologisten syö- pien. Ilmaantuvuus ja kuolleisuus vähenivät jyrkästi 1960-luvun jälkeen – kiitos tuolloin käynnistyneen kansallisen seulontaohjelman (^{KUVAT 1}ja ²). Nykyään kohdunkaulasyöpä on vasta kahdenneksikymmenenneksi yleisin naisten syöpä, vuosittain ilmenee 160 uutta tapausta ja kuolee 60 potilasta. Uusista ta pauksista levy epiteelikarsinoomia on noin 60 %, adeno- karsinoomia 30 % ja loput muita tai histolo- giselta tyypiltään tuntemattomia (2). Ilmaan- tuvuuden väheneminen on kuitenkin havait- tavissa vain levyepiteelikarsinoomien osalta, adenokarsinoomien ilmaantuvuuteen seulonta- ohjelmalla ei ole ollut vaikutusta.

Kohdunkaulasyöpä eroaa muista gynekologisista syövistä myös sairastumisiän osalta.

Yleensä syöpään sairastumisen riski suurenee iän karttuessa. Kohdunkaulasyöpään sairastu- neista puolet on alle 45-vuotiaita. Riski alkaa suurentua uudelleen naisten täytettyä 60 vuot- ta, mutta vasta 70-vuotiaana se on yhtä suuri kuin alle 45-vuotiaiden riski. Vuosina 2011–

2015 kaikista ikäryhmistä suurin vuosittainen ilmaantuvuus, 14,7/100 000 henkilöä, todet- tiin 35–39-vuotiaiden joukossa. Ilmaantuvuus lähenee siis seulontaohjelmaa edeltävää tasoa, joka oli noin 20/100 000 tässä ikäryhmässä.

Ilmaantuvuus on 30–35-vuotiaiden joukossa li- sääntynyt kolmenkymmenen viime vuoden aikana alle viidestä tapauksesta 100 000 henkilöä kohti samansuuruiseksi kuin ennen seulontaa (10/100 000). Tämä on syövän torjuntatoi- mien kannalta tärkeää, koska vaikka nuorten sairastuneiden ennuste on erinomainen, on hoidoista johtuva hedelmällisyyden mahdolli- nen menetys merkittävä haitta (4).

Emätin- ja ulkosynnytinsyöpien ikäva- kioitu ilmaantuvuus tai kuolleisuus eivät ole merkittävästi muuttuneet. Ulkosynnytinsyö- piä todetaan vuosittain noin 90–100, syöpä- kuolemia noin 35. Yleisin histologinen tyyp- pi on levy epiteelikarsinooma (79 % vuosina 2011–2015), seuraavaksi yleisin Pagetin tauti (9 %) ja melanooma (6 %). Emätinsyövät ovat harvinaisia, niitä ilmenee noin 10–15 tapausta vuodessa. Emätinsyöpien yleisimmät histologi- set tyypit ovat levyepiteelikarsinooma (69 %), melanooma (9 %) ja adenokarsinooma (8 %).

Munasarjasyöpä oli vuonna 2015 naisten kahdenneksitoista yleisin syöpä. Uusia tapauksia ilmenee noin 440 vuodessa, ja lisäksi mu- nanjohdinsyöpiä todetaan noin 40. Nykykäsi-

KUVA 2. Kuolleisuus gynekologisiin syöpiin Suomessa.

Munasarja- ja munanjohdinsyöpä, myös rajalaatuiset kasvaimet Munasarja- ja munanjohdinsyöpä Kohdunrunkosyöpä Ulkosynnytinsyöpä Kohdunkaulasyöpä Emätinsyöpä 8

7 6 5 4 3 2 1 0 1956–

1960 1961–

1965 1966–

1970 1971–

1975 1976–

1980 1981–

1985 1986–

1990 1991–

1995 1996–

2000 2001–

2005 2006–

2010 2011–

2015 Suhde per 100 000, ikävakioitu

(maailman vakioväestö)

(3)

1261

KUVA 3. Kohdunrunko-, kohdunkaula- ja munasarjasyöpiin sairastuneiden potilaiden suhteelliset viiden vuo- den elossaolo-osuudet (%).

Kohdunrunkosyöpä Kohdunkaulasyöpä Munasarjasyöpä

90 80 70 60 50 40 30 20 10 0

Ikävakioitu suhteellinen viiden vuoden elossaolo-osuus (%)

1959–

1961 1965–

1967 1971–

1973 1977–

1979 1983–

1985 1989–

1991 1995–

1997 2001–

2003 2007–

2009 2013–

2015

tyksen mukaan valtaosa munasarjasyövistä on munanjohdinperäisiä, joten ^{KUVASSA 1} esi- tetään munasarja- ja munanjohdinsyöpien ilmaantuvuus yhdistettynä. Vuosina 2011–2015 näistä syövistä yhteensä 82 % oli epiteliaalisia kasvaimia, joista serooseja 53 %, musinooseja 8 %, endometrioideja 8 %, kirkassoluisia 4 % ja muita 10 % (2). Muista tyypeistä suurin ryhmä olivat granuloosasolukasvaimet, joita oli noin 5 % kaikista munasarjasyövistä. Munasarjasyö- vän ilmaantuvuus oli suurinta 1990-luvulla, ja vuosituhannen vaihteesta läh tien se on vähen- tynyt. Sama muutos on havaittu muissakin Pohjoismaissa (4).

Syöpärekisteriin tallennetaan tiedot myös munasarjojen rajalaatuisista eli mahdollises- ti pahanlaatuisista kasvaimista, joita on viime vuosina rekisteröity vuosittain keskimäärin 170. Kun nämä lisätään leviävien kasvainten joukkoon, ilmaantuvuuden väheneminen viime vuosikymmeninä tasoittuu hieman (^{KUVA 1}).

Osa ilmaantuvuuden muutoksista selittyneekin siis tautiluokitusten ja diagnostiikan tarkentu- misella, kun uutta tietoa on kertynyt.

Kuolleisuus munasarjasyöpään on selvästi suurinta ja sen ennuste gynekologisista syö- vistä huonoin. Luvut eivät ole merkittävästi parantuneet viidentoista viime vuoden aikana (^{KUVA 3}). Viiden vuoden suhteellinen elossaolo-osuus on nykyisin hieman yli 40 %, eikä

erityisvastuualueiden välillä ole eroja. Syöpä- rekisterin ennusteiden mukaan kuolleisuus vä- henee vuoteen 2030 mennessä vain muutaman prosentin nykyisestä, jos kehitys ei merkittäväs- ti muutu.

■

ANNI VIRTANEN, LT Suomen Syöpärekisteri HUSLAB Patologia

NEA MALILA, LT, professori Suomen Syöpärekisteri Tampereen yliopisto

SIDONNAISUUDET

Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia

KIRJALLISUUTTA

1. Syöpätilastot [verkkotietokanta]. Suomen Syöpärekisteri. https://

syoparekisteri.fi/tilastot/tautitilastot/.

2. Suomen Syöpärekisterin tietokanta, versio 2.4 (17.11.2017).

3. Syöpä Suomessa 2016. Suomen Syöpärekisterin raportit. https://

www.syopajarjestot.fi/julkaisut/raportit/syopa-suomessa-2016/.

4. Engholm G, Ferlay J, Christensen N, ym. NORDCAN: cancer inci- dence, mortality, prevalence and survival in the Nordic countries.

Version 8.0. Association of the Nordic Cancer Registries; Danish Cancer Society 20.12.2017. http://www.ancr.nu.

Gynekologisten syöpien epidemiologiaa Suomessa