Eeva-Liisa Parkkonen
KAHDEKSAN TOISPUOLEISESTI KUURON HENKILÖN URAKERTOMUSTA
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Marraskuu 2017
Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta
Osasto – School
Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Tekijät – Author
Eeva-Liisa Parkkonen Työn nimi – Title
Kahdeksan toispuoleisesti kuuron henkilön urakertomusta.
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Kasvatustiede Pro gradu -tutkielma X 24.10.2017 86+5
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Termi toispuoleinen kuurous tai yksipuolinen kuulon menetys voi olla useimmille tuntematon käsite. Toispuoleisesti kuuro on henkilö, jolla toinen korva on kuuro. Syitä kuuroudelle on useita, ja ilmiönä toispuoleinen kuurous on moni- ilmeinen. Vaje voi aiheuttaa henkilölle osittaisen kuulemiskyvyttömyyden lisäksi haasteellisia tilanteita eri kuulemisympäristöissä sekä eriasteisia muutoksia kehityksessä. Tutkielmassa tarkasteltiin syntymästään asti olleita toispuoleisesti kuuroja omaelämäkerrallisen aikajanan avulla. Kyseessä on kvalitatiivista tutkimusperinnettä noudattava opinnäytetyö. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Teemojen painotus oli koulutuksessa, ammatinvalinnassa, työelämässä ja toispuoleisessa kuuroudessa. Lisäksi tarkastelussa oli toispuoleisesti kuurojen omat arviot kokemuksistaan, ja oliko toispuoleisella kuuroudella merkitystä minäkäsityksen ja identiteetin muotoutumiselle henkilökohtaisesta, sosiaalisesta ja ammatillisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Haastateltavia oli 8, joista naisia oli 3 ja miehiä 5.
Tutkielman teoriakehyksen tarkoituksena oli pohjustaa tutkielman eri osien, ja etenkin empiirisen osan käsittelyä ja hallintaa. Teoriakehyksen alussa käsiteltiin toispuoleista kuuroutta. Tämä auttaa ymmärtämään kyseistä aistivajeen tilaa sekä sen syntymekanismeja. Lisäksi teoriassa paneuduttiin tutkielman tehtävän näkökulmaan liittyen teema-alueiden määrittelyihin. Empiirisessä osassa aineistoa tarkasteltiin haastattelurungon ja tutkimustehtävän mukaisesti. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisesti aineistolähtöisellä sisällön analyysilla. Tutkielman päätehtävän kannalta keskeisin analyysi kohdistui haastateltavien omiin arvioihin elämäntilanteestaan ja kokemuksistaan. Haastatteluaineiston analyysissa käytettiin luokittelurungon muodostamisen lähtökohtana haastattelun teemoittelurunkoa sekä tutkimustehtävän tutkimuskysymyksiä. Analyysia ohjasi aineiston sisällön lisäksi taustateoria sekä fenomenologis-hermeneuttinen tieteenfilosofia merkitysten ymmärtämiseksi ja tulkitsemiseksi. Analyysin avulla pyrittiin saamaan pelkistetty kuva aineistosta.
Tutkielman tulosten mukaan toispuoleisesti kuurojen kertomuksista ilmeni hyvin erilaisia syitä koulutukseen ja työelämään liittyviin valintoihin. Valinnat olivat enimmäkseen yksilön omia itsenäisiä valintoja ilman ulkopuolisen tahon vaikuttamista. Tulokset eivät kuitenkaan antaneet ilmi, että toispuoleinen kuurous olisi vaikuttanut kovinkaan paljon näihin valintoihin. Aineistosta kävi kuitenkin ilmi, että jokainen oli kokenut eriasteisia haastavia tilanteita kouluaikana ja työelämässä toispuoleisesta kuuroudesta johtuen. Yleisesti ottaen tuloksista voidaan havaita, että haastateltavien minäkäsitykset olivat kertomusten osalta positiivisesti painottuneita, ja osalla hyvinkin laaja-alaisesti ja syvällisesti pohdittuja sekä tiedostettuja. Identiteettiä tarkasteltaessa tulokset näyttivät viittaavan siihen, että toispuoleisella kuuroudella on voinut olla vaikutusta henkilökohtaisen, sosiaalisen ja ammatillisen identiteetin muodostumisessa haastateltavien keskuudessa.
Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää eri elämän alueilla. Niin toispuoleisesti kuurot kuin heidän tilastaan tietoa tarvitsevat saavat perustietoa ilmiöstä ja siihen liittyvistä näkökulmista. Erityisesti kasvatustieteen ja psykologian alueella ihmisen kehityksestä ja kasvusta kiinnostuneille tutkielma tarjoaa monipuolisen näkökulman toispuoleisesti kuuron elämään. Myös muut tieteenalat ovat tutkielmassa edustettuina, ja tutkielmaa voi käyttää niidenkin tarkoituksiin.
Tulosten luotettavuus perustuu laadukkaaseen aineistoon sekä monipuoliseen teorian ja empirian yhdistämiseen.
Avainsanat – Keywords
toispuoleisesti kuuro, yksipuolinen kuulon menetys, ura, minäkäsitys, identiteetti
Tiedekunta – Faculty Philosophical Faculty
Osasto – School
School of Educational Sciences and Psychology Tekijät – Author
Eeva-Liisa Parkkonen Työn nimi – Title
Career stories by eight persons with single-sided deafness.
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Education Pro gradu -tutkielma X 24.10.2017 86+5
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
A term single-sided deafness (SSD) or unilateral hearing loss (UHL) might be an unfamiliar concept for most people. A single-sided deaf is a person whose one ear is deaf. There are various reasons for deafness, and as a phenomenon single-sided deafness is multi-faceted. In addition to partial deafness, a deficit may cause a person other challenging situations in various hearing environments and changes of different degrees in development. This thesis analyses persons born with single-sided deafness through their timeline. This thesis is based on qualitative research methods and tradition. The data were collected through thematic interviews. The themes focused on education, vocational and career choice, working life and single-sided deafness. In addition, it was reviewed how single-sided deaf assessed their own evaluations of their experiences, and whether deafness affected the development of their self -concept and identity from personal, social and professional perspectives. There were 8 interviewees, of which 3 were women and 5 men.
The purpose of the theoretic framework section of this thesis was to lay foundation for the different sections, and especially for the processing and controlling of the empirical section. In the beginning of the theoretical framework, single-sided deafness was discussed. This helps to understand the state of the deficit in question of the auditory sense and its causes. In addition, the theory section focused on the thesis purpose as it relates to the definitions of thematic topics. In the empirical section the data were analyzed in accordance with the interview outline and research questions.
The data were examined using qualitative content analysis. For the main research purpose, the most pivotal analysis focused on the interviewees’ own evaluations of their situation in life and their experiences.
In the analysis of the interview data, the interview thematic framework and thesis research questions were used as the basis for forming the classification frame. To understand and interpret the meaning, the analysis was guided, in addition to the content, by background theory and phenomenologist-hermeneutical philosophy of science. The aim of the analysis was to gain a simplified picture of the material.
According to the results of the thesis, there were very different reasons for choices related in education and working life in the stories of the single-sided deaf. The choices were mostly individuals’ own choices without an influence from an external party. However, results did indicate that every one of the interviewees had experienced challenging situations of varying degrees during their time in school and at work because of their single-sided deafness. Generally speaking, it can be seen from the results that the self-concepts of the interviewees are positive and with some of the interviewees have very broadly and deeply considered and recognized. When analyzing the identity, results indicate that single-sided deafness may have had influence on the formation of personal, social, and professional identity among the interviewees.
The results of this thesis can be utilized in different aspects of life. People with single-sided deafness as well as people needing information about their condition, get basic information about the phenomenon and perspectives relating to it.
Especially to those in the field of pedagogy and psychology who are interested in the development and growth of a human being, this paper provides multifaceted perspective of single-sided deaf’s life. Other fields of science are also represented in the thesis, and the paper may have utility for their ends.
The reliability of the results is based on data with a good quality and the combining of extensive theory and empiric research.
Avainsanat – Keywords
single-sided deafness, unilateral hearing loss, career, self-concept, identity
SISÄLTÖ
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 TOISPUOLEISESTI KUUROT TUTKIMUSKOHTEENA ... 4
2.1LÄÄKETIETEELLINEN TAUSTA ... 6
2.2TOISPUOLEISESTI KUURON KUULEMISKYKY ... 9
3 TOIMIJUUS SUBJEKTINA JA ROOLINOTTAJANA ... 11
3.1MINÄKÄSITYS ... 12
3.2IDENTITEETTI ... 12
3.2.1HENKILÖKOHTAINEN IDENTITEETTI... 15
3.2.2SOSIAALINEN IDENTITEETTI ... 16
3.2.3AMMATILLINEN IDENTITEETTI ... 16
4 SIIRTYMIÄ JA VALINTOJA ... 17
4.1TOISPUOLEINEN KUUROUS JA KOULUTUS ... 17
4.1.1KOULUTUKSEN MÄÄRITTELY ... 18
4.1.2TOISPUOLEINEN KUUROUS JA KOULUTUS TUTKIMUSTEN VALOSSA ... 19
4.2TOISPUOLEINEN KUUROUS JA AMMATINVALINTA ... 19
4.2.1AMMATIN MÄÄRITELMÄ ... 20
4.2.2AMMATINVALINTA TOISPUOLEISESTI KUURON NÄKÖKULMASTA ... 21
4.3TOISPUOLEINEN KUUROUS JA TYÖELÄMÄ ... 21
4.4KATSAUS URAVALINTOIHIN JA URAKEHITYKSEEN LIITTYVIIN TEORIOIHIN ... 22
5 TUTKIELMAN TEHTÄVÄT ... 25
TUTKIMUSTEHTÄVÄ ... 25
6 TOTEUTUS ... 26
6.1METODOLOGISET VALINNAT ... 26
6.1.1TUTKIELMAN TAUSTASITOUMUKSET ... 26
6.1.2YMMÄRTÄMINEN, TULKINTA JA SELITTÄMINEN ... 27
6.1.3TIEDON OLEMUS ... 29
6.2.AINEISTONKERUU JA KOHDEJOUKKO ... 30
6.2.1AINEISTONHANKINTAMENETELMÄN VALINTA JA KOHDERYHMÄN RAJAUS ... 30
6.2.2HAASTATTELUA EDELTÄVÄT TOIMENPITEET ... 33
6.2.3HAASTATELTAVIEN ETSINTÄ ... 34
6.3AINEISTON KERUU JA KÄSITTELY ... 35
6.4AINEISTON ANALYYSI ... 36
6.5LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS ... 37
7 TULOKSET ... 40
7.1HAASTATELTAVIEN KOULUTUS- JA TYÖURAT ... 40
7.2TOISPUOLEISESTI KUURON KOULUTUS- JA AMMATINVALINNAT ... 51
7.3TOISPUOLEISESTI KUURON KOULUTUS- JA TYÖAIKA ... 63
7.4HENKILÖKOHTAISEN, SOSIAALISEN JA AMMATILLISEN IDENTITEETIN YHTYMÄKOHTIA MINÄKÄSITYKSEEN. ... 68
8 TUTKIELMAN KOKONAISARVIOINTI JA POHDINTOJA JATKOTUTKIMUKSILLE ... 78
LÄHTEET ... 83 LIITTEET (5 KPL)
1
JOHDANTOToispuoleisesti kuurot tutkielman kohteena ja aiheena huomioi tämän heterogeenisen ryh- män yhtenä osana yhteiskuntaa, jossa yksilön toimintakelpoisuutta ja osallistumista tulisi tarkastella yksilökohtaisemmin standardoitujen mallien sijasta. Toispuoleisesti kuuron toi- mintavaje on muille ihmisille näkymätön aistivaje. Vajeen huomaamattomuus voi aiheuttaa erilaisia yllättäviä tilanteita niin vajeen omaavalle kuin ulkopuolisille. Toispuoleisesti kuu- ro ei kuule toisella korvalla. Englanninkielinen vastine tilan omaavalle henkilölle on ”a single-sided deaf”. Tilasta puhuttaessa voidaan käyttää toispuoleinen kuurous (engl. single- sided deafness, SSD) tai yksipuolinen kuulon menetys (engl. unilateral hearing loss, UHL), kun kuurouden tilan kynnysarvot toteutuvat. Vaje voi olla synnynnäinen tai hankinnainen.
Tutkielman kiinnostuksen kohteena on se, onko toispuoleinen kuurous vaikuttanut jollain tavalla henkilöön elinkaaren aikana, ja onko kuuroudella ollut merkitystä koulutus- ja am- matinvalintoihin. Aihe kiinnostaa erityisesti kasvatustieteellisestä näkökulmasta ihmisen kasvuun ja kehitykseen liittyen. Toispuoleinen kuurous vaikuttaa poikkeavasti kuulemis- kykyyn ja aistiminen ei ole samanlaista kuin mitä se on kahdella korvalla kuulevan kohdal- la. Tutkielman tarkoituksena on nostaa tämä näkymätön toimintavaje esille laajemmassa merkityksessä. Se ei ole pelkästään vastakkainasettelua kuulemiskyvyn tai kuulemiskyvyt- tömyyden välillä, vaan toimintavaje voi näkyä hyvin monella elämisen ja kehittymisen alueella.
Toispuoleisen kuurouden ei ole aiemmin katsottu olevan niin suuri haitta, kuin mitä uu- simmat tutkimukset antavat ymmärtää. Toispuoleista kuuroutta on saatujen tutkimustulos- ten valossa alettu ymmärtää yhä laajemmassa kontekstissa. Kuulemisvajeen omaavan hen- kilön lisäksi myös toispuoleisesti kuuron lapsen kasvattajat ja muut häntä lähellä olevat jäävät usein vaille tarpeellista tietoa, kuinka tilaan tulisi suhtautua, ja kuinka tulisi toimia muun muassa henkilön tulevaisuutta ajatellen. Toispuoleisesti kuuro voi jäädä kuulovam- maisten ryhmän ulkopuolelle ilman erityistä huomiota ja yhteiskunnallista tukea, koska toisen korvan kuuroutta ei nähdä niin suurena haittana, että kriteerit täyttyisivät tuen tai muun avun myöntämiselle.(ks. esim. Fitzpatrick, Grandpierre, Durieux-Smith, Gaboury, Coyle, Na & Sallam 2016; Phillion 2014.)
Suomessa toispuoleisesti kuuroja ei ole tutkittu kovinkaan paljoa omana ryhmänään, vaan kuulemiseen liittyvät tutkimukset ovat kohdistuneet laajemmin käsitettäviin kokonaisuuk- siin ja ryhmiin, kuten kuuroihin, huonokuuloisiin, kuulovammaisiin ja kuulemisen apuvä- lineitä käyttäviin, joissa toispuoleiset kuurot ovat olleet verrokkeina tai muulla tavoin yh- tenä osana tutkimusta. (Dalton 2011; Härkönen, Kivekäs, Rautiainen, Kotti, Sivonen, &
Vasama 2015; Kalela 2006; Passau 2011; Phillion 2014.) Lääketieteellisiä tutkimuksia on tehty toispuoleisesti kuuroista esimerkiksi diagnooseittain ryhmiteltyinä ja kapeammalla alueella, kuten perinnöllisyys- tai neurologian tutkimusten yhteydessä. Erilaisten geneettis- ten mutaatioiden yhteyttä kuulon menetykseen ja kuulon hoidettavuutta tutkitaan maail- manlaajuisesti (ks. esim. Eppsteiner, Shearer, …& Smith 2012).
Tutkimustieto on voinut usein jäädä sen erikoisalan piiriin, jota tutkimus koskee. Kun tois- puoleisesti kuurot ovat olleet mukana tutkimuksissa muiden kuulemisongelmaisten kanssa, niin tällöin tutkimustieto on saattanut koskettaa laajempaa kontekstia, jolloin kiinnostusta tiedon hyödyntämiseen on useammalta taholta. Viime vuosikymmeninä kuulemisen on- gelmat onkin nähty laajemmassa merkityksessä. Kiinnostusta vajeen yksilöllisiin ja yhteis- kunnallisiin vaikutuksiin on monelta taholta. Tämä auttaa monipuolisemman näkökulman rakentumista. Tutkijat, ammatti-ihmiset, kuulo-ongelmaiset ja heidän läheisensä ovat kiin- nostuneita ilmiöstä, ja tämä tukee monitieteellistä yhteistyötä. Tässä tutkielmassa monitie- teellisyydellä on suuri painoarvo, sillä tutkielman näkökulmasta johtuen teoriatausta sivuaa erilaisia alueita yksityisestä yleiseen ja yksilöstä yhteiskuntaan. Tarinoiden tarkastelu joh- taa melkeinpä väistämättä monitieteiseen näkökulmaan. Ulkomaisen tutkimustiedon runsa- us selittyy sillä, että toisen korvan kuulovajeesta ja sen vaikutuksista yksilöön on saatavilla enemmän tietoa ulkomailta, kuin Suomesta.
Suomalaisesta eri alan kirjallisuudesta löytyy kuitenkin tutkimustietoon perustuvaa moni- puolista pohdintaa kuuloaistin merkittävyydestä. Kuulolaitteiden yleistymisen ja kehitty- misen myötä myös toispuoleisesti kuuron käsitteen määrittelyyn on saatu monipuolista tutkimustietoa, sillä nimenomaan kuulolaitteiden käyttäjistä saatua tutkimustietoa on pys- tytty hyödyntämään vajeen aiheuttamien ongelmien paikantamiseen. Kuulolaitteiden ja niiden käyttäjien kokemustiedon yleistyttyä on huomattu muutoksia muun muassa puhees- sa, kielen oppimisessa ja aivotoiminnassa. (Jansson-Verkasalo & Guttorm 2010; Huttunen 2010; Korpilahti, Aaltonen & Laine 2010; Takala & Lehtomäki 2005; Yang ym. 2014.)
Näillä on merkitystä yksilön oppimiseen ja koulumenestykseen (Cleeland 1984; DeConde 1984; Hasan 2005; Lieu, Tye-Murray, Karzon & Piccirillo 2010; Kuppler, Lewis & Evans 2013). Kuulo-ongelmaisten sosiaalisista ja emotionaalisista toiminnoista sekä erilaisista haasteellisista olosuhteista raportoidaan lukuisissa tutkimuksissa ja selonteoissa (Dalton 2011; Hétu 1996; Oyler & McKay 2008; Passau 2011; Rasa 2005). Koulutus- ja työympä- ristön suhteen yhdellä korvalla kuuleva (monoauraali) toimii samoissa tiloissa kahdella korvalla kuulevien (binauraali) kanssa. Hietala, ja Lavikainen (2008) lähestyvät aihetta yhdenvertaisuuden näkökulmasta ja pohtivat syrjäytymisen riskejä. Kalelan (2006) yhteis- kunnallista näkökulmaa edustaa pohdinnat siitä, onko kuulemisen ongelman omaava huo- nokuuloinen, kuulovammainen tai muuta.
Toispuoleisesti kuuroja ei voi luonnehtia homogeeniseksi ryhmäksi, vaikka toisen korvan kuurous on yhdistävä tekijä. Kuurous voi olla synnynnäistä tai jossain vaiheessa elämää tapahtunut kuulon menetys. Kuurous johtuu monista eri syistä, kuten geeniperimästä, ras- kausajan häiriöistä, rakenteellisista epämuodostumista, traumoista ja sairauksista. (ks.
esim. DeConde 1984; Kuuloavain.fi 2017a; Kuuloliitto ry.) Tässä tutkielmassa tarkastel- laan syntymästä asti toispuoleisesti kuurona olleita sekä sellaisia, jotka ovat menettäneet toisen korvan kuulon alle neljä vuotiaana. Toisessa korvassa tutkittavilla on hyvä kuulo.
Muita merkittäviä toimintavajeita ei tutkielman tutkittavilla ole. Kuurouden syyt jäävät tutkittavien osalta ulkopuolelle. Osalla ne ovat jääneet diagnosoimatta.
Kuulemisympäristö on toispuoleisesti kuuron kehityksellisestä näkökulmasta katsottuna huomionarvoinen tutkimuskohde. Tiedon perille meneminen vaatii hyvää vastaanottoky- kyä aistien osalta. Yksilön kehitykseen liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkä ais- timinen. Esimerkiksi neurologiaan ja psykologiaan liittyvistä tutkimuksista löytyy tutkiel- maa ajatellen monipuolistavaa näkökulmaa. Aivojen kehityksen yhteys muuhun yksilön kehitykseen on merkittävä. Pelkästään toisen puolen korvalla kuuleminen voi vaikuttaa monin tavoin aivojen eri osien järjestäytymiseen. (Cleeland 1984; Kral, Hubka, Heid &
Tillein 2013; Oyler & McKay 2008; Yang ym. 2014.) Tästä syystä synnynnäisen toispuo- leisen kuurouden toteaminen varhain on ensiarvoisen tärkeää, jolloin lapsen kehityksen kulkuun voidaan vaikuttaa mahdollisimman suotuisasti ja kokonaisvaltaisesti. Nykyisin tutkimusmenetelmät ovat sen verran kehittyneitä, että jo vastasyntyneiltä voidaan tehdä alustava kuulokyvyn kartoitus.
Yksilön minäkäsitykseen ja sen kehitykseen liittyen tutkielman teoriataustaa tukevat henki- lökohtaisen, sosiaalisen ja ammatillisen identiteetin alueet. Ihmisillä on taipumus tarkastel- la itseään suhteessa muihin ( arr & Moghaddam 2003; Noonan 1991, Peltomaa ym.
2008, 62-66; Saastamoinen 2006). Joskus joku toimintavaje voi korostaa tätä ja yksilö tar- kastelee itseään erityisesti vajeen kautta. Se, kuinka yksilö loppujen lopuksi päätyy johon- kin ratkaisuun ja suuntaa valitsemallaan tiellä, voidaan kytkeä monenlaiseen viitekehyk- seen ja ajatusketjuun. Edellä mainittuihin liittyen teoreettisena viitekehyksenä toimivat urakehitykseen ja -valintoihin liittyvät teoriat (Brown ym. 2002). Minäkäsitys ja uravalinta voidaan kytkeä tämän tutkielman teema-alueisiin luontevasti.
Tutkielma noudattelee laadullisen tutkimusperinteen periaatteita, jossa teoria ja empiria pyritään yhdistämään luontevasti toisiinsa. Empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatte- lulla kahdeksalta henkilöltä. Teemoina ovat koulutus, ammatinvalinta, työelämä ja toispuo- leinen kuurous. Kyseessä on retrospektiivinen asetelma, jossa omaa elämää tarkastellaan ja peilataan kertomuksen avulla. Tämän laadullisen tutkielman tutkimustehtävänä on saada tietoa toispuoleisesti kuurojen koulutus- ja työelämäkokemuksista ja urakehityksestä. Ha- luan selvittää, miten toispuoleisesti kuurojen toiveet ovat toteutuneet ja mikä merkitys toispuoleisella kuuroudella on ollut henkilöiden koulutuksellisiin ja ammatillisiin valintoi- hin. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on tarkastella haastateltavien minäkäsitystä persoo- nallisen, sosiaalisen ja ammatillisen identiteetin näkökulmasta sekä haastateltavien näke- mystä toispuoleisesta kuuroudesta. Aineistosta saadaan jokaisesta henkilöstä aikajana, jonka avulla voidaan havaita erilaisia siirtymiä henkilön elämän eri vaiheissa. Haastatelta- vien haastattelukysymyksissä painotetaan erityisesti koulutuksen ja oppimisen kontekstiin liittyviä näkökulmia sekä työelämäkokemuksia.
2
TOISPUOLEISESTI KUUROT TUTKIMUSKOHTEENAToispuoleisesti kuuro on henkilö, jolla toinen korva on kuuro ja toinen kuuleva. Tässä tut- kielmassa toispuoleisesti kuurolla tarkoitetaan henkilöä, jolla kuulevassa korvassa on hyvä kuulo. Toispuoleisesti kuuro voi olla syntymäkuuro tai jossain vaiheessa elämää kuuroutu-
nut. Eri puolilla maailmaa on tehty arvioita esiintyvyydestä. Yhdysvalloissa on arvioitu noin 1-6/1000 syntyvällä lapsella ja noin 3 %:lla kouluikäisistä olevan jonkin asteinen toispuoleinen kuulon menetys (Oyler & McKay, 2008; Kuppler ym. 2013). Lukemat eivät kata pelkästään toispuoleista kuuroutta, mutta heidät lasketaan tähän mukaan. Yhdysval- loissa arvioidaan lisäksi 60 000 henkilön kohtaavan vuosittain toispuoleisen kuulon mene- tyksen jossain vaiheessa elämää eri syistä johtuen. Yhdistyneissä kuningaskunnissa (UK) uusia tapauksia arvioidaan ilmenevän vuosittain noin 7500 (Martin, Lowther, Cooper, Holder, Irving, Reid, & Proops 2010).
Täsmällistä ja luotettavaa tilastotietoa on mahdotonta saada johtuen monien maiden eri- tasoisesta mahdollisuudesta, kyvystä tai halukkuudesta tilastoida näitä tapauksia. Kehitty- neistä maista voidaan saada karkeita arvioita lisääntyneen tutkimustiedon ja kiinnostunei- suuden myötä. Ongelmana on myös tutkimustulosten hajautuneisuus eri alojen toimipistei- siin ja rekistereihin. Tämä johtuu siitä, että toispuoleisesti kuuroja tutkitaan kuurouden ilmenemisen ja sen aiheuttamien seurausten takia eri toimijoiden taholta, ja tulokset eivät välttämättä saavuta kaikkia mahdollisia kiinnostuneita. On myös tilanteita, joissa ympäris- tötekijät, kuten ympäristömyrkyt, voivat olla osasyynä kuuroutumiselle. Tällöin on mahdo- tonta tehdä luotettavia arvioita maailmanlaajuisesti. Aluekohtaisia arvioita voidaan tehdään lukumääräisesti. Esimerkiksi Ranskassa vuonna 2014 tehdyssä tutkimuksessa saatiin seu- raavanlaiset tulokset eriasteisista kuulohaitoista (de Kervasdoué & Hartmann 2016, 14):
Kuurous (Deafness) 182 000 0.3 %
Huonokuuloisuus (Hard of hearing, HOH) 1 062 000 1.7 %
Toispuoleinen kuurous (Single-sided deafness) 974 000 1.5 %
Muu kuulon menetys, mutta ei huonokuuloinen eikä kuuro (Other hearing loss but neither hard of hearing, nor deaf) 3 153 000 0,05
Muu kuulo-ongelma, tinnitus, suhina … (Other hearing trouble (tinnitus, buzzing, ringing in the ears…)) 2 012 000 3.2 %
Ainakin yksi kuulovaje (At least one hearing impairment) 7 056 000 11.2 %
Toispuoleisesti kuuroja koko Ranskan väestöstä on noin 1.5 % (974 000). Kuulemison- gelmaisten osuus koko väestöstä on kohtuullisen merkittävä.
Seuraavissa kahdessa alaluvussa esittelen toispuoleisesti kuuron lääketieteellistä taustaa sekä kuulemiskykyä, jotka voivat ainakin osittain selittää lukijalle, mistä toispuoleisessa kuuroudessa on kyse, ja miksi toispuoleisesti kuuroja ei voida käsitellä homogeenisena ryhmänä.
2.1 Lääketieteellinen tausta
Toispuoleinen kuurous voi johtua monesta syystä. Se voi olla synnynnäinen tai jossain vaiheessa elämää tapahtunut kuulon menetys. Ohessa on mainittu yleisimpiä lääketieteelli- sesti tutkittuja syitä. Kuva 1. havainnollistaa korvan rakenteen avulla, mistä on kyse, kun puhutaan esimerkiksi välikorvasta ja sisäkorvasta.
Kuva 1. Korvan rakenne. (Kuuloliitto ry.)
Kuulovika voi olla geneettisesti periytyvä, raskausaikana tullut tai syntymään liittyvä. Pe- rinnöllinen kuulovika on usein synnynnäinen, mutta joskus kuulo voi huonontua varhais- lapsuudessa esimerkiksi tapauksissa, joissa kuulovika liittyy johonkin perinnölliseen oi- reyhtymään. Usein kuulovian lisäksi on muitakin oireita tai vajavuuksia. Joskus äidin ras- kausaikana olevat vaikeat yleissairaudet altistavat sikiöaikaisille häiriöille ja myöhemmin synnytyksen aikana voi tapahtua jotain, jonka seurauksena kuulovika syntyy. Lapsi voi syntyä keskosena, hänellä voi olla hapenpuute, tai lapsi vammautuu synnytystilanteessa.
Sisäkorvaperäisiä kuulovammoja aiheuttaa yleisesti esimerkiksi Herpes-virusten sukua oleva Sytomegalovirus. (Kuuloavain.fi 2017a; DeConde 1984.)
Auditiivisessa neuropatiassa vika on korvan ja aivokuoren välisissä auditiivisissa radoissa.
Kuulontutkimuksissa kuulon alenema ei välttämättä näy. Tällöin ongelmat ilmenevät kuul- lun prosessoinnissa. Mikrotiasta ja atresiasta johtuvat kuuloviat vastaavasti voivat olla ha- vaittavissa ulkoisesti. Mikrotiassa ulkokorva ja korvakäytävä ovat eriasteisesti epämuodos- tuneita. Sisäkorvan toiminta voi olla normaali, mutta kuulovika on useimmiten välikorvas- sa. Ääni ei pääse sisäkorvaan saakka riittävän voimakkaana, jos korvakäytävää ei ole tai se on epämuodostunut. Atresiasta on kyse silloin, kun korvakäytävä on umpeutunut. (Kuu- loavain.fi 2017a; DeConde 1984.)
Edellä mainittujen lisäksi kuulovian syntymiseen vaikuttavat harvinaiset vamma- ja saira- usryhmät, joita on diagnosoitu maailmanlaajuisesti satoja. Suomessa diagnooseja on useita kymmeniä, mutta Suomessa voi olla vain muutama tai mahdollisesti yksi ainoa kyseisen diagnoosin saanut. Kuulemisen vajaus voi liittyä oireyhtymään, jolloin oireilu on yksi muiden muassa. Lisäksi sairastuminen esimerkiksi bakteerin aiheuttamaan aivokalvontu- lehdukseen voi lisätä riskiä kuulovauriolle. Joillakin lääkkeillä on myös havaittu olevan yhteyttä sisäkorvavaurioihin. (Kuuloavain.fi 2017a; DeConde 1984.)
Toispuoleisesti kuurot voidaan määritellä huonokuuloisiksi tai kuulovammaisiksi. Tämä ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteistä. Riippuen tarkastelukulmasta, toispuoleinen kuurous on nähtävä sen mukaisesti. Henkilö voi pitää itseään normaalisti kuulevana, kun taas joku ulkopuolinen taho voi pitää häntä kuulovammaisena tai huonokuuloisena. Toispuoleisesti kuuro sijoittuu kuuron ja normaalisti eli kahdella korvalla kuulevan välimaastoon. Taval- laan kuuleminen on stereokuulemisen sijasta monokuulemista.
Kuulovamma todetaan usein lääkärin toimesta, jolloin näkökulma on lääketieteellinen.
Näkökulma voi olla myös toimintaan ja osallistumiseen liittyvä, jolloin voidaan puhua osallistumisnäkökulmasta tai kasvatuksen alalla pedagogiseksi näkökulmaksi. Osallistumi- seen liittyy läheisesti kommunikointi ja kielenkehitys, jolloin vuorovaikutuksellinen näkö- kulma on sosiaaliseen kanssakäymiseen painottuva. (Takala 2005, 26–28.) Toiminnallisesti nähtynä kuulovammaa voidaan pitää aistivajeena. WHO on muuttanut termin vamma ter- miksi toiminnanvajaus (emt. 26–28), jolloin kuulovamman käsite kuulostaa kuulotoimin- nanvajaukselta. Vajauksella voi olla myös siitä johtuvaa kuulemisen ulkopuolista, toissi- jaista toiminnanvajausta. Yhteiskunnan tukijärjestelmän kannalta kuulemiskyvyn vajausta voidaan tarkastella esimerkiksi puheenkehitykseen liittyen, jolloin puheterapian käytön
tarpeellisuus tulee kyseeseen. (Takala 2005, 26–28.) Tutkimukset antavat viitteitä, että lieväkin kuulovika voi vaikuttaa lapsen puheen ja kielen kehitykseen. Ajan kuluessa tämä voi näkyä eriasteisena alempana suoriutumisena monella elämän alueella, kuten sosiaali- sissa tilanteissa, opinnoissa ja työelämässä. (Dalton 2011; Hermanson 2012; Huttunen 2010, 224 ja 227; Phillion 2014.) Ahti (2005, 55) kuitenkin mainitsee, että kaikissa on näh- tävissä yksilöllisiä eroja, ja tärkeää onkin selvittää perimmäiset syyt mahdollisille vaikeuk- sille. Kielen- ja puheenkehityksen suhteen tutkimustulokset antavat viitteitä aivotoiminnan erilaiseen järjestäytymiseen kahdella korvalla kuulevien ja yhdellä korvalla kuulevien vä- lillä. Hermostollisen kuuloradan kypsyminen korvasta aivoihin on todettu häiriintyvän synnynnäisen kuulovian johdosta. Kuulohavaintojen vähäisyyden tai puutteen on nähty haittaavan esimerkiksi aivorungon kehitystä. (Huttunen 2010, 223.) (ks. myös Cleeland 1984).
Lääketieteellisesti kuulovammat voidaan jakaa sijaintinsa mukaan konduktiivisiin ja senso- rineuraalisiin. Sensorineuraalisiin puutteisiin luetaan myös sentraaliset kuulovammat. Kuu- lemisongelma voi olla myös sekatyyppinen eli kaikista edellä mainituista koostuva. Kon- duktiiviset eli johtumiskuuloviat aiheutuvat ulko- tai välikorvan alueen ongelmista. Senso- rineuraaliset viat aiheutuvat sisäkorvan tai kuulohermon ongelmista. Sentraaliset kuulemi- sen puutteet paikantuvat aivokuorelle tai aivorunkoon. (Huttunen 2010, 222; Takala 2005, 27.)
Kuulovamman aste voidaan ilmaista äänen voimakkuutena eli desibeleinä (dB) ja äänen taajuutena eli hertseinä (hz) (Ks. Kuva 2. ja 3.). Kuurouden kriteereissä on vaihteluja eri maiden välillä. Takala (2005, 28) mainitsee esimerkkinä Suomen ja USA:n erot. USA:n eri osavaltioissa voi olla lisäksi erilaiset määrittelyt. Suomessa noudatetaan EU:n asiantuntija- ryhmän (1996) laatimaa kuulovamman neliportaista vaikeusasteluokitusta. Kuurouden tila määritellään kuulonalenemana noin 70–95 dB:n välillä eri maissa. (Takala 2005, 28; Ahti 2005, 56.)
Kuva 2. Kuulemisalueet (Kuuloavain.fi 2017c)
Kuva 3. Grades of hearing impairment. (WHO 2017)
2.2 Toispuoleisesti kuuron kuulemiskyky
Toispuoleinen kuurous on lähtökohtaisesti kuulemiskykyyn vaikuttava toimintavaje. Ihmi- sellä tulisi oletusarvoisesti olla kaksi kuulevaa korvaa toimiakseen kokonaisvaltaisesti kuu- lon suhteen. Kuulemiselle tärkeitä alueita ovat suuntakuulo, spatiaalinen eli avaruudellinen kuulo, stereokuulo ja puheen erottelukyky. Nämä kyvyt puuttuvat toispuoleisesti kuurolta, ja kuuleminen jää vajaaksi. Jos toispuoleista kuuroutta verrataan molemmilla korvilla kuu- lemiseen (binauraalikuulo), niin erottelukyky taustahälyssä, äänen suunnan paikallistami- nen ja äänen voimakkuus pään varjon vaikutuksessa (pää vaimentaa ääntä äänilähteestä toiselle puolelle päätä) ovat keskeisimpiä toimintoja, jotka ovat heikentyneitä toisen kor-
van ollessa kuuro. (Kuuloavain.fi 2017b; Rothpletz ym. 2012.) Meluisa kaupunkiympäristö aiheuttaa vaaratilanteita esimerkiksi kadun ylityksissä, metsässä äänen suunnan paikallis- taminen (suuntakuulo) voi olla eksyksissä olevalle ongelma ja äänen voimakkuuden arvi- oiminen heikentyy, jos ääni tulee ensimmäisenä kuuron korvan puolelta (pään varjon vai- kutus) (Kuuloavain.fi 2017b).
Molemmilla korvilla kuuleminen siis auttaa kuulijaa kaikin tavoin paremmin ja tarkemmin kuulemaan. Aivot toimivat paremmin äänen tullessa molemmista korvista ja kaikenlainen kohina ja häly eivät häiritse niin paljoa kuulijaa. Puhutaan summavaikutuksesta ja ko- hinasalpauksesta (Kuuloavain.fi 2017b.) Toisen korvan ollessa kuuro, henkilö joutuu kes- kittymään tarkemmin ja käyttämään enemmän muita aisteja tukenaan. Kompensoimista voi näin tulla esimerkiksi näköaistin käyttöä tehostamalla. Se edellyttää suurempaa henkistä vireystilaa, että pystyy havainnoimaan mahdollisia ympäristön ääniärsykkeitä, niiden tulo- kulmaa ja mihin se kohdistuu.
Puheen erottelukyvyn puutetta voidaan havainnollistaa tekstien avulla (Kuva 4). Ne kuvas- tavat hieman sitä tilannetta, josta toispuoleisesti kuuro voi joskus itsensä löytää. Tilanne voi olla jälkikaiuntatilassa tai taustahälyssä kuultua. Taustalla voi olla toisten ihmisten pu- hetta tai muuta ääntä.
Kuva 4. Kuulemisen häiriötekijät visuaalisesti havainnollistettuna. (Kuuloavain.fi. 2017d)
3
TOIMIJUUS SUBJEKTINA JA ROOLINOTTAJANAToispuoleisesti kuuron koulutus- ja työelämää sekä erilaisia valintoja näihin liittyen tarkas- tellaan tässä tutkielmassa elinkaarijanan avulla. Siinä edetään lapsuusajoista kohti koulu- tusta, ammatinvalintoja ja työelämää. Elinkaarijanan avulla saadaan hahmotettua koko- naiskuva yksilön omasta etenemisestä.
Tilanne työmarkkinoilla on muuttunut paljon, jos tilannetta verrataan esimerkiksi 50 vuo- den takaiseen. Työpaikka oli tuolloin monen työntekijän ensimmäinen ja ainoa siihen asti, kunnes pääsi eläkkeelle. Työura saman työnantajan palveluksessa saattoi kestää siis useas- ta vuodesta kymmeniin vuosiin. Ammattiin oppiminen oli usein noviisi-kisälli-mestari pe- riaatteella, ja muodollista koulutusta ei kaikkiin töihin vaadittu. Usein ammatti tuli ”perin- tönä” isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle. Ammattiin ja työyhteisöön päästiin sisälle hiljal- leen. Ammattiylpeys ja arvostus kasvoivat ajan oloon, kun työtaito kasvoi ja syveni. Yksilö toimi yksilönä, mutta työyhteisön jäsenenä tietynlaisena roolinottajana ja ammattiinsa si- toutuneena.
Työvoiman liikkuvuus on nykyisin nopeaa ja joustavaa niin kansallisesti kuin globaalisti.
Koulutusvaatimukset ovat lisääntyneet ja kouluttautumista voidaan toteuttaa monipuolises- ti eri menetelmin. Ajan ja paikan määreet ovat joustavia tilanteen mukaan. Yhä useamman työura muuttaa muotoaan, ja henkilö voi löytää itsensä samalta alalta, mutta vaihtelevasti eri työnantajan palveluksessa. Ala voi myös vaihtua aivan toiseksi, ja uusi työ näyttäytyy elinkaarijanalla siirtymänä uuteen työhön. Kuinka sopeutuvainen ja joustava ihminen lop- pujen lopuksi on, määrittelee sen, miten hyvin hän mukautuu vaihteleviin olosuhteisiin.
Ihminen ei kuitenkaan ole yhden ja saman muotin tuotos. Lähtöasetelmat ovat kullakin yksilöllä omanlaiset. Toispuoleisesti kuuron toimijuuden tarkastelun lähtökohtana on tä- män erilaisuuden huomioiminen.
Seuraavassa esitellään yleisellä tasolla minäkäsitystä ja identiteettiä, jotka ovat tutkielmas- sa tulosten tarkastelussa olennaisessa osassa. Identiteetin alakäsitteinä tutkielmassa ovat henkilökohtainen, sosiaalinen ja ammatillinen identiteetti.
3.1 Minäkäsitys
Vastasyntyneellä on kyky kohdistaa huomiota, ja hän on tietoinen yksilö aisteineen. Hänel- tä kuitenkin puuttuu tietoisuus itsestä suhteessa toisiin, koska hänelle ei ole vielä kertynyt kokemusta ympäristöstään. Kokemuksen karttuessa, hänelle alkaa rakentua käsitys itsestä ja muista. Minäkäsitys eri roolissa olemisessa kehittyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Tietous ja kokemus itsestä ja muista, sekä kaikkien odotuksista lisääntyy. (Savickas 2002, 161.)
Ihmisen toimintaa ohjaavat Savickasin (2002) mukaan sisäiset mallit. Näiden jäsentynei- den tietorakenteiden ja toimintakokonaisuuksien avulla ihminen pystyy esimerkiksi muis- tamaan, tulkitsemaan, arvioimaan ja valitsemaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivan mallin.
Sisäistä mallia itsestä voidaan kutsua minäkäsitykseksi. Minäkäsitykselle, kuten monelle muullekin käsitteelle löytyy erilaisia luonnehdintoja, mutta tässä tutkielmassa käsityksellä tarkoitetaan uskomusta omasta pystyvyydestä ja kyvykkyydestä ajattelu-, havaitsemis- ja toimintatilanteissa. Malli rakentuu varhaislapsuudesta lähtien. Tiedon sekä kokemuksen kautta saatujen taitojen avulla malli muuttuu, järjestäytyy ja vakiintuu. Kokemushistorian lisääntyessä ihminen voi ennakoida eri tilanteissa omia onnistumismahdollisuuksiaan. (Sa- vickas, 2002; Peltomaa ym. 2008, 62–63.)
Minäkäsitys voi olla muuntautunut eri konteksteissa. Savickas (2002, 160–161, 163–164) tuo esille ammatillisen minäkäsityksen, joka liittyy erilaisiin roolin ottoihin eri konteksteis- sa. Yksilö esimerkiksi puhuu roolin kautta. enkilö voi kysyä: ”Kuka tai mikä minä olen tässä tilassa?”. Sama kysymys toistuu useissa elämäntilanteissa, joissa on vuorovaikutusta toisten kanssa. Opiskeluaikana opiskelijan roolissa henkilöllä on käsitys itsestä opiskelija- na. Vanhemmuuden aikana henkilön rooli on esimerkiksi kasvattajana ja esikuvana. Saas- tamoinen (2006, 170) käyttää identiteetin määrittelyn tukena näitä kysymyksiä. Yksilö itse ja muut määrittelevät, kuka tai mitä yksilö on. Seuraavassa luvuissa käsitellään identiteettiä yleisesti sekä identiteetin persoonallista, sosiaalista ja ammatillista osa-aluetta.
3.2 Identiteetti
Identiteetin yleismäärittely voi mennä ikuisuusprojektiksi, jos sitä yrittää kuvailla tyhjentä- västi. Noonan (1991,104–105) antaa vaihtoehtoisen lähtökohdan tälle ongelmalle. Identi-
teettiä voi lähestyä joko yksinkertaisella tai monimutkaisella ulottuvuudella. Tutkielman tekijän lähtökohtana on mieltää identiteetti yksilön elinajan kestäväksi rakennusprojektiksi, jossa aika ja tila määrittelevät sen, miten yksilö kulloinkin nähdään suhteessa johonkin.
Ihminen tulisi siis nähdä keskeneräisenä, mutta tarkastelutilanteen hetkellä joksikin raken- tuneena ja tietyllä tavalla toimivana suhteessa johonkin. Törrönen (2010, 180) luonnehtii identiteetin vakaampaa tilaa prosessin välitilaksi, jossa identiteetin merkitys nähdään kon- teksti- ja tilannekohtaiseksi. Tässä tutkielmassa tarkastelunäkökulmana on henkilökohtai- nen, sosiaalinen ja ammatillinen identiteetti suhteessa toispuoleisesti kuuron toimijuuteen yksilönä ja osana muita toimijoita. Aikaa ja tilaa kuvaa dynaamisuus, kun taas toispuoleista kuuroutta ilmentää tietynlainen vakaus. Yksilöllä on läsnä pysyvä aistivaje, jolla on merki- tystä toimintaan kuulohavainnon osalta. Syntymästä asti toispuoleisesti kuuro on kerryttä- nyt henkilökohtaista kokemushistoriaa, jota hän voi ilmentää ja jäsentää kielellisesti (sanat, kertomukset) ja toiminnallisesti (kehollinen ilmaisu). Henkilö keskustelee niin itsensä kuin muiden henkilöiden kanssa kokemuksistaan. Näin syntyy sekä henkilökohtaista että kollek- tiivista kokemustarinaa. Vuorovaikutustilanne sisältää myös kompromisseja, joiden avulla molempien osapuolien näkemyksistä syntyy uudenlainen näkemys.
(Ahti 2005; Gottfredson 2002; Harré, 1983; arr & Moghaddam 2003; Laurén, 2010;
Noonan, 1991; Saastamoinen2006.)
arr n (1983) psykologisen avaruuden kehä (Kuva 5) havainnollistaa henkilön identiteetin muotoutumista ja sen ilmenemistä. Malli on tutkielman kannalta sopiva kuvaamaan yksi- lön minuuden ja ympäristön suhdetta.
Kuva 5. Psykologisen avaruuden kehä ( arr 1983, 44–45, 107, 258).
Kuvalähde: Unkari-Virtanen 2011.
Kun käsitellään henkilökohtaista, sosiaalista tai ammatillista identiteettiä, niin on huomioi- tava se, etteivät ne ole toisistaan erillisiä ominaisuuksia. Henkilön tuottamaa tiedostettua tai tiedostamatonta esitystapaa identiteetistään ei voida käsitellä jonain järjestelmällisesti luokiteltuna esitystapana. Kokemusten kertymiä ja niistä jäsenneltyä tuotosta voisi verrata hermeneuttiseen kehään, jota tässä tutkielmassa käytetään analyysin ja tulkinnan apuna.
Psykologisen avaruuden kehässä on samankaltaisuutta. Siinä identiteetti on jatkuvassa liik- keessä ja uudistumistilassa. Yksilöllisyys ja kollektiivisuus muokkaavat identiteettiä, kuten myös kokemuksen luonnetta. ( arr , 1983 107, 113; Tuomi & Sarajärvi 2004, 34–35.) Kuten Laurén (2010) sekä Tuomi ja Sarajärvi (2004, 34–35) tuovat esille, kokemukset syn- tyvät useiden aistimusten avulla. Vanhat ja uudet kokemukset synnyttävät koko ajan uu- denlaisia merkityksiä ja ne vaikuttavat tuleviin havaintoihin. Lisäksi Laurén (2010) esittää, että jokainen havainto on oma kokonaisuus, joka vastaavasti liittyy toisiin havaintoihin.
Havaintomme ovat myös ennalta merkityksellisiä, jolloin uudet havainnot muokkaavat kokemusmaailmaamme. Seuraavaksi esittelen käytännönläheisesti Hárren psykologisen avaruuden kehän tulkintaperiaatetta.
Kun henkilö esimerkiksi vaihtaa työpaikkaa, niin uudessa työpaikassa organisaatiokulttuuri voi poiketa aiemmin koetusta. Henkilön on omaksuttava (engl. appropriation) uudet käy- tänteet. Näihin liittyy paljon säänneltyjä ja muodollisia käytänteitä kuten lait ja kirjoitetut säännöt ja ohjeet. Käytänteitä ovat myös niin sanotut kirjoittamattomat lait, jotka ovat yh- teisöön vakiintuneita toimintatapoja (toiminnan perusta). Arvot ja vallitseva kulttuuri nä- kyy yhteisön jäsenien toiminnassa tietynlaisina käytänteinä, jotka voivat poiketa esimer- kiksi yksilön kotikäytänteistä. Omaksumisen jälkeen henkilö muuntaa (engl. transformati- on) käytänteet henkilökohtaiselle tasolle rakentaen uuden tavan ajatella ja toimia suhteessa esimerkiksi omiin arvoihin ja asenteisiin. Näin syntyy tavallaan uusi skeema eli näkemys uudenlaisesta traditiosta, jonka henkilö julkistaa (engl. publication) ammatillisen identi- teetin ominaisuudessa. Tämä uusi traditio vakiintuu (engl. conventionalization) ajan kans- sa nivoutuen organisaatiokulttuuriin sopivaksi toimintatavaksi- tai malliksi. Henkilökoh- tainen omaksumisprosessi sekä sosiaalinen kanssakäyminen antavat ammatilliselle identi- teetille omat lisänsä. Tämän takia on vaikea nähdä mitään identiteetin alanimikettä omana erillisenä lajina. Identiteetti voidaan kuitenkin nähdä, tulkita ja ymmärtää muuntautuneena sen suhteen, onko esitystapa yksityinen vai julkinen. ( arr 1983, 44–45, 107, 258.)
Toiminta voidaan nähdä myös ihmisen intentionaalisena prosessina, joka tuottaa muutok- sen. Ihmisen mieli suuntautuu tietoisesti maailmaan, joka tulee merkitykselliseksi koke- musten, aistimusten, tietämyksen, uskomusten ym. välityksellä. Laurén (2010, 427.) Kun tähän lisää muiden ihmisten antamat vaikutteet ajatus- ja merkitysmaailmaan, niin Harrén psykologisen avaruuden malli näyttää soveltuvan hyväksi selitysmalliksi identiteetin muo- toutumisprosessille.
3.2.1 Henkilökohtainen identiteetti
Henkilökohtaisen tai persoonallisen identiteetin tarkastelussa näkökulma kohdistuu nimen- sä mukaisesti henkilöön itseensä ja kuinka hän itse tulkitsee itseään kokonaisuutena. Tähän kokonaisuuteen sisältyy niin ulkoinen kuin sisäinen yksilön olemus. Ulkoisena voidaan käsittää yksilön fyysinen kokonaisuus, jossa ihon, silmien tai hiusten väri, toimintakyky, ulkonäkö ja rakenteellinen ulkoinen olemus määrittävät osaltaan identiteetin rakentumista.
Sisäinen olemus muodostuu muun muassa yksilön arvoista, mielipiteistä, moraalista, kult- tuuritaustasta, kielestä ja persoonallisista piirteistä. Myös sukupuoli ohjaa osaltaan yksilön identiteetin muodostumista. Henkilökohtainen identiteetti ei siis synny tyhjästä. Vastasyn- tyneen kohdalla henkilökohtaisesta identiteetistä puhuminen ei ole tarkoituksenomaista edellä mainituista johtuen. Vastasyntyneellä ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi kontaktipintaa reflektoidakseen itseään johonkin. Iän ja kokemuksen lisääntyessä lapsi alkaa tiedostaa itsestään erilaisia ominaisuuksia. Mitä vanhemmaksi ihminen elää ja mitä enemmän koke- musta karttuu erilaisista asioista, sitä enemmän henkilölle kertyy identiteetin rakennusai- neita.
enkilökohtainen identiteetti on matka minuuteen, jossa ”minä” on sekä subjekti että ob- jekti. Subjektina yksilö tiedostaa itsensä ajattelevana ja tuntevana ihmisenä. Objektina yk- silö näkee itsensä tietynlaisena ihmisenä esimerkiksi peilikuvan kautta. Kun ihminen tar- kastelee itseään suhteessa muihin, niin hän alkaa vertailla itseään samuuksien ja erilaisuuk- sien kautta. Henkilökohtainen identiteetti rakentuu yksilön henkisten ja fyysisten ominai- suuksien kokonaisuudeksi, joka on jokaisella ihmisellä ainutlaatuinen ja persoonallinen kaikkine piirteineen. Henkilöllä voi olla samanlaisia ominaisuuksia kuin muillakin ympä- rillä olevilla ihmisillä, mutta jokaisella ominaisuudet sisältävät omat eroavaisuudet jonkin suhteen. Identiteetti voi olla hyvin tai epätyydyttävästi kehittynyt. (Noonan, 1991; Saasta- moinen, 2006.)
3.2.2 Sosiaalinen identiteetti
Identiteetin sosiaalinen tulokulma painottaa yksilön sosiaalista puolta. Erona henkilökoh- taiseen identiteettiin sosiaalisessa identiteetissä tarkastelun kohteena on ihminen sosiaali- sena toimijana, ja kuinka henkilö kokee erilaiset sosiaaliset tilanteet. Ihminen sosiaalisena toimijana voi kokea hakeutuvansa toiveidensa mukaisiin tilanteisiin. Mikäli sosiaalinen tilanne ei ole toivotunlainen, voi yksilössä herätä tietynlaisia ajatuksia tilanteen suhteen.
Tilanteen aiheuttama tuntemus juontuu usein henkilön aiemmista kokemuksista. Sosiaali- suus ja sosiaaliset taidot rakentuvat lapsuudesta lähtien. Jokaisella on erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet harjoittaa sosiaalisia taitojaan, ja tarkastella itseään toimijana erilaisissa toimintaympäristöissä. Yksilö reflektoi itseään suhteessa muihin ja kokee tilanteet esimer- kiksi onnistumisina tai epäonnistumisina. Sosiaalisen identiteetin rakentumisessa kielellä ja kulttuurilla on iso merkitys. Kieli voidaan nähdä symboleina, ja kulttuuri aikaan ja paik- kaan nivoutuneena vuorovaikutusprosessina, jossa kokemukset ja tuntemukset ohjaavat sosiaalisen identiteetin muodostumista. Henkilökohtaisella identiteetillä on merkitystä so- siaalisen identiteetin muodostumisprosessissa. Oman itsensä hyväksyminen ja hyvin muo- dostunut henkilökohtainen identiteetti antavat hyvät mahdollisuudet tasapainoisen sosiaali- sen identiteetin rakentumiselle. Ihmisillä on usein tarve kuulua johonkin. Sosiaalinen iden- titeetti kuvaa sitä, kuinka yksilö kokee itsensä suhteessa muihin toimijoihin, ja kuinka hän näkee tilanteiden olevan suhteessa itseensä ja omiin kykyihin toimia kulloisessakin tilan- teessa. (Kalela, 2006; Keltikangas-Järvinen, 2010; Scott, 2015.)
3.2.3 Ammatillinen identiteetti
Ammatillisen identiteetin lähtökohtia ovat edellisissä luvuissa mainitut henkilökohtaiset ja sosiaaliset identiteetit. Ammatillinen identiteetti asettaa tarkastelunäkökulman tiettyihin raameihin ja nimensä mukaisesti työhön liittyvään kontekstiin. Ammatillinen identiteetti nähdään yksilön sisäistämänä tietoisuutena omasta osuudestaan ammatissaan. Tietoisuus voi olla sisäistä tunnetta omasta kyvykkyydestä ja osaamisen hallinnasta. Ammatillinen identiteetti voi näkyä myös henkilön ulkoisesta olemuksesta esimerkiksi tietynlaisena käyt- täytymisenä työympäristössä tai muussa ammattiin liittyvässä kontekstissa. Tiedostamiseen ja käyttäytymiseen vaikuttavat henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi ulkopuolelta tul- leet vaikutteet. Henkilökohtaisia ominaisuuksia ovat muun muassa arvot, uskomukset, tun-
temukset ja koettujen tilanteiden käsittelykyky ja vasteet niihin. Ulkopuoliset vaikutteet ovat työorganisaation, yhteiskunnan, työyhteisön ja kulttuurin puolelta tulleita koodistoja, lakeja, säännöksiä ja periaatteita. Jotkut ovat virallisia ja kaikille yhteisesti noudatettavia sääntöjä. Jotkut ovat vastaavasti kirjoittamattomia yleisiä käyttäytymismalleja, jotka ku- vastavat tietyn ammattialan toimintamalleja. Identiteettiin voi liittyä tietyn roolin ottami- nen, joka kuvastaa niin henkilökohtaisia kuin ammatillisia ominaisuuksia. Ympäristön kulttuuriset merkitykset näkyvät silloin, kun henkilö vaihtaa esimerkiksi paikkakuntaa tai muuttaa toiseen maahan.
Ammatillinen identiteetti kypsyy ja kehittyy ajan kanssa. On hyvin vaikeaa määritellä, milloin se kunkin henkilön kohdalla on tietyn tasoista. Hyvin paljon identiteetin muodos- tumiseen vaikuttaa oma henkilökohtainen tuntemus osaamisesta, työyhteisöön kuulumises- ta, työn luonteen ja kanssaihmisten arvomaailmasta sekä halusta olla työssä, jota tekee.
Ammatillisen identiteetin rakentumiseen tarvitaan kuitenkin sen verran aikaa, että erilaiset työpaikan käytänteet, oma osallistuminen ja työn tekeminen mahdollistavat ammattiin liit- tyvän kokonaisuuden hahmottamisen. Sivulla 13 esitetty Hárren (1983) psykologisen ava- ruuden kehä on jatkuvaa reflektointia ympäristön ja oman minän kesken. Tähän kehään liittyy myös tiedon omaksuminen, joka muokkaa ammatillista identiteettiä. Henkilölle ker- tyy taidollista ja tiedollista pääomaa, joka ajan kanssa näkyy yhä lisääntyvänä tietoisuutena laajemman kontekstin hallinnasta ja omasta olemisesta suhteessa kontekstiin. Kuten muut- kin identiteetin lajit, ammatillinen identiteetti voi muodostua henkilölle tasapainoiseksi tai vääristyneeksi kuvaksi. Tähän vaikuttavat niin ympäristö kuin henkilön omat henkilökoh- taiset ominaisuudet ja kokemukset. (Slay 2011.)
4 S
IIRTYMIÄ JA VALINTOJA4.1 Toispuoleinen kuurous ja koulutus
Toispuoleisesti kuuron koulutukseen on tässä tutkielmassa kiinnitetty huomio niistä näkö- kulmista käsin, jotka mahdollisesti ovat yleisiä kaikille vajeen omaaville. Riippumatta kuu-
rouden syystä, toispuoleinen kuuleminen ja kuulemattomuus aiheuttavat omia toimenpitei- tä kuulemisympäristön sopeuttamiseksi kuulemisen maksimoimiseksi. Kuuleminen on tär- keä tekijä oppimisprosessissa. Jos henkilö ei kuule kunnolla, niin tällöin on olemassa esi- merkiksi väärinymmärryksen mahdollisuus, tiedon perille menemisen katkeaminen tai kuullun lauseen kokonaisuuden rikkoutuminen. Oppiminen voi viivästyä ja kouluttautumi- nen estyä kuurouden aiheuttamista ongelmista ja omasta henkilökohtaisesta tai ulkopuolis- ten tietämättömyydestä johtuen.
4.1.1 Koulutuksen määrittely
Kasvatus, koulutus ja opetus ovat käsitteitä, jotka on mielletty oppimiseen ja kehittymi- seen. Ensiksi mainittuja on kuitenkin Filanderin (2006) mukaan alettu pitämään vanhakan- taisina ja niiden käyttäjiä ajan hermolta pudonneiksi. Tilalla tulisi käyttää käsitteitä kuten ohjaus, oppiminen ja kehittäminen. Etenkin oppimiseen liitetään nykyisin käsite elinikäi- nen oppiminen, jolla jotkut ovat viitanneet koulutukseen elinikäisenä prosessina. Tähän elinikäiseen prosessiin ovat vastanneet eri koulutusjärjestelmän tasot tekemällä eroa men- neisiin koulutusjärjestelmiin, jota Filander (2006) havainnollistaa oppilaitosten nimenvaih- doilla. Ammattikoulut ovat muuttaneet nimiään instituuteiksi ja opettajat ovat ohjaajia tai tuutoreita. Oppimisympäristöt ovat monimuotoisia kehittyneen teknologian avulla ja kou- lutusta voidaan antaa tähän tarkoitukseen suunnitellussa rakennuksessa, työpaikalla tai yhdistysten toimitiloissa tai vaikkapa verkossa. Koulutus voi olla lyhytkestoista, työelämä- lähtöistä räätälöityä täsmäkoulutusta tai pitkäkestoista. (Emt. 43–47.) Koulutusvalinnat ovat kuitenkin edelleen käytössä opintopolkujaan miettivillä. Pitäydyn tutkielmassani koulutus-käsitteessä, vaikka se näyttäisi vanhanaikaiselta joidenkin mieles- tä.
Tässä tutkielmassa koulutuksella tarkoitetaan oppivelvollisuuden sisältämää peruskoulu- tusta, vapaaehtoista valmentavaa tai yleissivistävää koulutusta (lukio tms.) sekä tutkintoon johtavaa koulutusta, joka antaa valmiudet toimia jonkin alan ammatissa. Lisäksi koulutuk- seen sisällytetään asevelvollisuuden suorittaminen.
4.1.2 Toispuoleinen kuurous ja koulutus tutkimusten valossa
Koulutus antaa jokaiselle uusia mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. Koulutuksen onnis- tumiseen ja koulutukseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan niin yksilön omaa kuin muidenkin tietämystä asianmukaisesta opiskelun hallinnoimisesta. Mikäli henkilöllä on vaikeuksia jollakin oppimisen alueella, niin niiden huomiotta jättämisellä voi olla kau- askantoisia seurauksia. Pieni lapsi ei osaa itse kertoa omista vajeistaan. Joskus vanhemmat tai muut lapsen kanssa vuorovaikutuksessa olevat henkilöt eivät hekään välttämättä huo- maa, jos hänellä on vaikeuksia eri oppimisen alueilla. Syntymästään asti toispuoleisesti kuuroilla on tutkimustiedon valossa erilaisia kehitykseen liittyviä riskejä jo hyvinkin var- hain. Myös varhain toisesta korvasta kuuroutuneilla lapsilla on samanlaisia riskejä. Yksi näistä riskeistä on kielen ja puheen oppimisen häiriöt ja viiveet. (Jansson-Verkasalo &
Guttorm 2010; Huttunen 2010; Lieu ym. 2010; Takala & Lehtomäki 2005.) Kielen ja pu- heen oppiminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ongelmien tunnistaminen, kartoi- tus ja tukitoimet edesauttavat henkilöä opintopolulla kohtaamien haasteiden kanssa.
Sosiaaliset suhteet kuuluvat merkittävänä osana koulutus- ja oppimisympäristöä. Vuoro- vaikutussuhteita ylläpidetään kuulevien ympäristössä puheen ja kielen avulla. Mikäli kuu- leminen vaikeutuu, niin tällöin vaikeutuu myös sosiaalisten suhteiden ylläpito ja vuorovai- kutustilanteiden seuraaminen. Dalton (2011) mainitsee, että toispuoleisesti kuurolle tämä voi merkitä sosiaalisia ja emotionaalisia haasteita. Omilla oikeilla jatkokoulutusvalinnoilla toispuoleisesti kuuro voi ehkäistä turhia kokeiluja opintopolun aikana ja sen jälkeen.
4.2 Toispuoleinen kuurous ja ammatinvalinta
Ammatinvalinta on yksi osa henkilön elämän aikaisiin siirtymähetkiin liittyviä päätöksiä.
Valinta tehdään useista eri syistä johtuen. Joillekin valinta on selkeä ja päämäärätietoinen yksi valinta. Joillekin valinta voi olla monien kokeilujen tie. Toispuoleisesti kuurolle valin- ta voi olla jossain mielessä ongelmallinen, jos tietoa valinnan merkityksestä kuulemiseen ei ole tarpeeksi.
4.2.1 Ammatin määritelmä
Ammatinvalinta käsitteenä voi joskus olla hieman harhaanjohtava ja epämääräinen ilmaisu.
Ammatinvalinnan yhteydessä voitaisiin vaihtoehtoisesti käyttää myös koulutusvalinnan käsitettä.
Kun henkilö pohtii, mille alalle suuntautuisi, niin aina koulutusvalinta ei ilmaise suoraan, mitä kyseinen henkilö tutkinnon suoritettuaan tulee tekemään ammatikseen. Esimerkkinä mainittakoon humanistinen ja yhteiskunnallinen generalistiala. Tämän tutkintolinjan valin- nut yliopisto-opiskelija ei valmistu suoraan mihinkään ammattiin. Hän voi hakeutua työs- kentelemään valtion, kunnan tai yksityisen sektorin puolelle, ja kaikissa näissä ovat omat alakohtaiset ammatti-, virka- ja tehtävänimikkeet. Jos puhutaan ammattiryhmistä, kuten toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöistä tai rakennus- ja korjaustyöntekijöistä, niin amma- tin- ja koulutusvalintatilanteessa henkilö voi pohtia omaa kiinnostustaan ja sopivuuttaan kyseisiin ryhmiin. Ryhmistä ei kuitenkaan käy ilmi, mitä ammattinimikkeitä ryhmät sisäl- tävät. Riippuen tilanteesta ja käyttötarkoituksesta, ammattien ryhmittelyä voidaan jaotella tarpeen mukaan. Tilastokeskuksessa käytetään esimerkiksi palkkatilastojen luomisen poh- jana 15 000 erilaista ammattinimikettä. (Rouhelo, 2006; Tilastokeskus; TE-palvelut) Ammatillisissa oppilaitoksissa voidaan suuntautua suoraan esimerkiksi hitsaajan, parturi- kampaajan tai sairaanhoitajan ammatteihin. Yliopistoista valmistuu lääkäreitä, ravitsemus- ja puheterapeutteja, farmaseutteja, proviisoreita jne. Tällöin ammatti ilmenee jo koulutus- valinnan yhteydessä. Henkilö voi ohjautua työskentelemään koulutusta vastaavassa tai vas- taamattomassa ammatissa, ja syy voi olla oma halu tai joskus tahdosta riippumaton syy.
Ammatinvalinta yleiskäsitteellisenä tilanteena voidaan käsittää myös yksittäiseksi ammatin valinnaksi tai ammattiin ohjautumiseksi. Tässä tutkielmassa ammatinvalinnalla tarkoite- taan haastateltavan henkilökohtaista kiinnostusta tiettyä koulutus- ja ammattialaa kohtaan.
Suuren kiinnostuksen kohteina tutkielmassa ovat ne tekijät, joiden perusteella henkilö te- kee koulutuksellisia ja ammatillisia valintojaan. Lisäksi on huomioita se, että ensimmäisen tai toisenkaan koulutuspaikan valinta ei määritä sitä, mikä henkilön työura tulee olemaan.
Työuran ohella tai sijasta voidaan puhua ammatillisesta polusta tienhaaroineen. (Opinto- polku.fi.)
4.2.2 Ammatinvalinta toispuoleisesti kuuron näkökulmasta
Toispuoleisesti kuuro henkilö voi opiskella useimpiin kaikille tarjolla oleviin ammatteihin.
On kuitenkin olemassa ammatteja, joissa toispuoleisesti kuuro ei voi työskennellä ollen- kaan, työskentely tuottaa ylimääräistä rasitusta työntekijälle tai työympäristö voi olla esi- merkiksi työsuojelullisesta näkökulmasta haastava. Tällaisia ammatteja voivat olla esimer- kiksi kenttäpoliisi, vartija, ammattilentäjä, sotilas, audionomi ja puheterapeutti. Haastavia ammatteja voivat olla ala-asteen opettaja, lastentarhanopettaja, ison marketin kassatyönte- kijä tai asiakaspalvelija, tarjoilija, muusikko, nopeatempoisen lajin joukkueurheilija (kori- palloilija, jalkapalloilija). Ammatti voi olla myös vaarallinen, mikäli kuulokyvyn on oltava nopeaa reagointia varten kunnossa ja se ei ole sitä. Varoitusäänet on kuultava hyvin, ja ryhmätyöskentelyssä on oltava saumaton toiminta ja sujuva viestintä, mikäli tehtävä vaatii sitä. Kuunteluympäristön on oltava sellainen, että kuuleminen on suhteellisen vaivatonta (Rasa 2005).
Ammatinvalinnan suhteen on tärkeää, että toispuoleisesti kuurolla on riittävä tietämys siitä alasta, joka häntä kiinnostaa. Erityisesti kuulemisen näkökulma on otettava riittävällä laa- juudella huomioon. Koulutusympäristö voi olla erilainen kuin tuleva työympäristö. Amma- tinvalintaan on syytä paneutua huolellisesti. Nuori ei välttämättä osaa huomioida sellaisia asioita, joista ei vielä ole kokemusta. Väärän ammatin valinta ei palvele kenenkään etua, ja usea väärä valinta on ajanhukkaa sekä on valinnan tekijälle turhauttavaa.
4.3 Toispuoleinen kuurous ja työelämä
Toispuoleinen kuurous on työelämässä otettava huomioon sillä tavalla, kuin se kulloinkin on tarkoituksenmukaista. Aistivajeen merkitys yksilölle on tapauskohtainen, eikä yksiselit- teistä ohjeistusta voi antaa niin työntekijälle kuin työnantajallekaan. Työelämä ympäristönä eroaa koulutuksen aikaisesta. Oppilaitoksen työympäristökin voi vaihdella monessa suh- teessa, jos ajatellaan vaikkapa työelämää opettajuuden näkökulmasta. Työnkuva määritte- lee sen, millainen työympäristö kulloinkin on. Työelämää luonnehtivat toispuoleisesti kuu- ron näkökulmasta katsottuna samanlaiset olosuhteet ja näkökulmat kuten aiemmin on to- dettu koulutuksen ja ammatinvalinnan suhteen. Seuraavassa luvussa sivutaan myös työ- elämää uran näkökulmasta sekä tarkastellaan sitä, kuinka työelämä voi näyttäytyä monesta
näkökulmasta käsin. Siksi työelämää ja toispuoleista kuuroutta on ongelmallista käsitellä lyhyesti. Yhtenä näkökulmana on kuitenkin hyvä pitää yhdenvertaisuuden näkökulmaa, jota Hietala ja Lavikainen (2008) ovat pohtineet. Myös työympäristön toimivuuden näkö- kulma on hyvä pitää mielessä, jossa kuunteluympäristö on toispuoleisesti kuuroille oleelli- nen osa tätä (Rasa 2005). Työympäristön vaihtuvuus tuo oman ongelman toimivan kuunte- luympäristön osalta.
4.4 Katsaus uravalintoihin ja urakehitykseen liittyviin teorioihin
Uravalinta ja urakehitys voidaan nähdä monella tapaa. Ei ole yhtä ja samaa tapaa edetä koulutuksen ja työelämän alueella, jota tässä tutkielmassa tarkastellaan. On mahdollista myös, että uravalinta kohdistuu urheilu-uraan tai muuhun vastaavaan, joka ei ole suoraan työelämään liittyvä ura. Tämän tutkielman näkökulma on lähtökohtaisesti koulutuksellinen ja työelämään liittyvä, jolloin työuraan liittyvä teoriataustoitus saa vahvan osan tutkielmas- sa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta yhdistää urateorioita soveltuvin osin mui- hin ura-alueisiin. Uravalintoihin liittyy paljon sekä yksilöllisiä että yksilön ulkopuolisia tekijöitä. Minäkäsityksen ja identiteetin voidaan nähdä olevan oleellisia tekijöitä myös uravalintoja tehdessä. Analyysivaiheen kannalta näiden kaikkien taustaselvitys on oleelli- nen osa tutkielman prosessia.
Ura ja etenkin työura käsitteenä on kokenut murroksen postmodernissa yhteiskunnassa.
Nykymaailman tilaa ja työuria luonnehditaan nopeasti muuttuviksi, epävakaiksi ja hanka- liksi ennustaa. Työuran kulkuun liittyy yhä enemmän epävarmuutta ja epäjatkuvuutta.
(Rouhelo 2006, 122.) Postmodernin ajan työn piirteitä kuvaillaan laaja-alaisesti. Tilannetta voi luonnehtia samanlaiseksi myös koulutuksen osalta. Tunnusomaista on teknologinen kehitys, kansainvälistyminen, verkottuminen, työntekomuotojen epätyypillistyminen, toi- mintatapojen joustavoituminen, ryhmämäiset työskentelytavat, madaltuvat organisaatiot, tuloksellisuuden ja tehokkuuden korostuminen, jatkuvan koulutustarpeen lisääntyminen vs.
jatkuva muutos. Näille piirteille löytyy kannattajia ja vastustajia. Varsinkin yhden työuran malliin tottuneille, varttuneemmalle työväestölle nämä nähdään usein haasteellisina (Ruo- holinna 2006, 155–156.) Tässä tutkielmassa näkökulma kohdistuu toispuoleisesti kuurojen
koulutuksellisiin ja ammatillisiin uranäkymiin. Tarkasteluaika on uran alkutaipaleelta haas- tatteluhetkeen asti.
Työurasta tai urasta ylipäätään tulisi kysyä: ”Mikä se on?”, ”Mitä tiedän siitä?” ja ”Kuinka teemme asioita sen suhteen?”. Kysymyksiä, joita asetamme normaalisti muihinkin tilantei- siin. Lisäksi tulisi ottaa huomioon erilaiset muuttujat ja tekijät, jotka vaikuttavat uraan ja sen muotoutumiseen, sillä jokainen urapolku on monien tekijöiden summa. Yksi tekijä voi olla edistävänä ja toinen tekijä estävänä. Esimerkiksi työmarkkinapolkua ohjaavat sekä yksilölliset että yhteiskunnalliset tekijät. Yksilön henkilökohtainen tilanne, tehdyt valinnat ja päätökset sekä ominaisuudet vaikuttavat urapolkuun ja sen muodostumiseen. Yhteiskun- nallisista tekijöistä koulutus- ja työmarkkinatilanne ohjaavat osaltaan yksilön valintoja ja mahdollisuuksia. (Rouhelo 2006, 123; Savickas 2002, 154–157.) Youngin ym. (2002, 154–
157) esittämät 16 kohtaa laajennettuna Superin (1953) alkuperäisestä 10 kohdan urateorias- ta havainnollistavat uran moniulotteisuutta. Erityisesti kohdat 11. ja 12. kuvaavat Harrén psykologisen avaruuden tapaan sitä kehämäistä ja syklistä olemusta, joka ihmisen elämässä on alati läsnä. Näissä 11. ja 12. kohdissa otetaan huomioon mahdollisia ihmiselämässä tapahtuvia käännekohtia itsestä tai ulkoisista tekijöistä johtuen. Gottfredson (2002, 85–86) tuo esille kulttuurisen näkökulman samalla, kun hän kytkee siihen yksilön osana ryhmää, mutta samalla osana omaa itseään. Samoissa olosuhteissa kasvaneilla voi olla hyvinkin erilaiset pyrkimykset, ja oman mieleisen minän toteutus onnistuu vaihtelevasti johtuen eri tekijöistä. Young ym. (2002) painottavat kokonaisuutta uran tarkastelussa, vaikka yksittäi- set tekijät, kuten kulttuuri ja sukupuoli voivat osaltaan olla vaikuttamassa henkilön ura- suunnittelussa ja sen toteutumisessa. Kokonaisuuden tarkastelussa huomioidaan toiminta ja sen tarkoitus eri konteksteissa (projekti, ryhmätyö jne.) sekä toiminnan osa-alueet (vaiheet, tavoitteet jne.). Toiminnan luonteeseen kuuluu sen tulkinta ja kerronta vuorovaikutustilan- teissa, joihin vaikuttavat historia, kulttuuri, yhteiskunta, suhteet ja kieli. (emt. 218–221.) Vuorovaikutustilanteissa kerronta ei ole asioiden toistamista, vaan siihen sisältyy monia vivahteita puolin ja toisin. Young ym. (2002, 221–223) nostavat esille tunteiden merkityk- sen, jotka tiedon ja tietämyksen ohella ovat keskeisiä ihmisen toimintaa sääteleviä ja oh- jaavia tekijöitä. Tämä kokonaisvaltaisesti uran muodostumista lähestyvä teoria on tutkiel- man kannalta sopiva Harrén identiteettiteorian kanssa, jossa henkilön kehitys on aina suh- teessa johonkin.
Tässä tutkielmassa uraa tarkastellaan myös toispuoleisesti kuuron ammattina, sosiaalisena liikkuvuutena ja jatkumona sekä yksilöllisenä elämänrakenteen osana. Työuraa voidaan tarkastella yksilön sisäisenä (subjektiivinen) tai ulkoisena (objektiivinen) työurana (Sa- vickas 2002, 151–153). Sisäinen työura kattaa yksilön kokemukset työhistoriastaan. Tässä tutkielmassa kyseiset kokemukset saadaan yksilöhaastattelulla. Ulkoisessa työurassa tar- kastellaan eri jaksoja koulutuksen, työssäolon ja työelämän ulkopuoliselta ajalta. Tutkiel- man tekijä voi tarkastella aikajanan avulla uran eri vaiheita. Työuran aikana henkilö voi liikkua saman työnantajan palveluksessa työtehtävistä toiseen tai pysyä samoissa tehtävissä koko työssäoloajan.
Henkilö voi myös vaihtaa työpaikkaa ja työnantajaa. Hän voi olla myös itse itsensä työnan- taja eli yrittäjä.
Vertikaalisessa tarkastelussa uran kehitystä seurataan hierarkian näkökulmasta, jolloin ura voidaan mieltää eteneväksi, paikallaan pysyväksi tai taantuvaksi. Tässä tutkielmassa ei olla kiinnostuneita ammattistatuksesta tai palkkakehityksestä, jotka voidaan mieltää hierarkki- sina tarkasteluina. Tarkastelukulma on lähinnä horisontaalinen, jolloin kiinnostuksen koh- teena on jatkumo koulutus- ja työajasta sekä mahdollisista urapohdinnoista elämän varrel- la. Asiantuntijuus voi syventyä, mutta se ei välttämättä tarkoita niin sanotusti nousevaa uraa, vaan asiantuntijuuden kehittymistä samassa ammatissa tai työtehtävässä ilman statuk- sen, palkan, vastuun tai muun korotuksia.
5 TUTKIELMAN TEHTÄVÄT
Tutkimustehtävä
Tutkielman tarkoituksena on saada tietoa toispuoleisesti kuurojen koulutus-, ammatinvalin- ta- ja työelämäkokemuksista heidän elinkaaren aikana. Haluan selvittää toispuoleisesti kuurojen näkökulmasta, millä perusteilla he ovat tehneet edellä mainittuihin liittyviä valin- toja eri elämän vaiheissa. Elinkaaren myöhemmissäkin vaiheissa voi tulla eteen kouluttau- tumisen ja ammatinvalinnan pohdintoja (esim. uudelleenkoulutus, ammatinvaihto), vaikka ne olisivat jo kertaalleen tehty. Tarkoitus on selvittää toispuoleisen kuurouden merkitystä myös näihin pohdintoihin.
Lisäksi tarkastelen saadun aineiston avulla toispuoleisesti kuuron minäkäsitystä ja identi- teettiä persoonallisesta, sosiaalisesta ja ammatillisesta näkökulmasta.
Tutkielman tutkimuskysymykset:
1. Mitkä tekijät vaikuttavat toispuoleisesti kuuron koulutus- ja ammatinvalintoihin?
2. Miten toispuoleisesti kuuro arvioi koulutus- ja työssäoloaikaa?
3. Mikä merkitys toispuoleisella kuuroudella on minäkäsityksen ja identiteetin muo- toutumiselle (persoonallisesta, sosiaalisesta ja ammatillisesta näkökulmasta tarkas- teltuna)?
