FARMASIAN AMMATTILAINEN
POTILASTIETOJÄRJESTELMÄN KÄYTTÄJÄNÄ
Sari Kauppinen Pro gradu -tutkielma
Sosiaali- ja terveydenhuollon tie- tohallinto
Itä-Suomen yliopisto
Sosiaali- ja terveysjohtamisen lai- tos
Kesäkuu 2021
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto
KAUPPINEN, SARI: Farmasian ammattilainen potilastietojärjestelmän käyttäjänä Pro gradu -tutkielma, 64 sivua, 3 liitettä (11 sivua)
Tutkielman ohjaajat: FT Virpi Jylhä FaT Susanna Saano
Kesäkuu 2021_________________________________________________________
Avainsanat: kirjaaminen, ohjeet, rakenteiset dokumentit, potilastietojärjestelmät, far- masia, moniammatillisuus, lääkitysturvallisuus, potilasturvallisuus
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia tämänhetkisiä farmasian ammattilaisten potilastie- tojärjestelmäkirjausten käytäntöjä ja ohjeistuksia, ja saada tietoa käytössä olevista kir- jaamisalustoista. Tutkimuksen tavoitteena oli koota yhteen potilastietojärjestelmää käyt- tävien farmasian ammattilaisten kirjaamiskäytäntöjä, ja tehdä näkyväksi heidän roolinsa ja kokemuksensa potilastietojärjestelmien käyttäjinä.
Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena, joka kohdistettiin farmasian ammattilaisille, jotka käyttävät työssään potilastietojärjestelmää. Tutkimuksen aineistona käsiteltiin 57 vas- taajan vastaukset. Vastaajat työskentelevät pääosin julkisen työnantajan, eli kaupungin, kunnan tai sairaanhoitopiirin palveluksessa. Osa heistä työskentelee sekä julkisen että avohuollon sektorin palveluksessa. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto (suljetut ky- symykset), muokattiin Excel-ohjelmiston työkalujen avulla graafiseen muotoon ja seli- tettiin auki sanallisesti. Kvalitatiivinen aineisto (avoin kysymys) luokiteltiin pää- ja ala- teemoihin kysymyksen asettelun ja vastausten sisällön mukaisesti.
Uusien asiakas- ja potilastietojärjestelmien käyttöönotto lisää farmasian ammattilaisten ammatillisen ja tietojärjestelmäosaamisen tarvetta tulevaisuudessa. Tämä tutkimus toi selkeästi esiin sen, että farmaseuttisella henkilökunnalla on oma roolinsa hoitotyön työ- yhteisöissä ja erilaisten tietojärjestelmien, myös potilastietojärjestelmän käyttäjinä. Nä- mä roolit, työtehtävät ja työn sisällöt on tärkeää määrittää sekä kansallisesti että organi- saatiotasolla. Farmasian ammattilaiset tarvitsevat työnsä tueksi kansallista koordinointia ja ohjeistusta, jotta he voivat toimia potilaan edun mukaisesti osana hoitotyön ammatti- laisten työyhteisöitä, ja lisätä potilas- ja lääkitysturvallisuutta kehittämällä tietojärjes- telmien käyttöä ja osaamista.
Jatkotutkimuksissa voisi tarkastella uusien asiakas- ja potilastietojärjestelmien ja auto- maatioiden käyttöönoton vaikutuksia farmasian ammattilaisten työhön ja hoitotyön ammattilaisten yhteistyöhön.
Abstract
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies, Department of Health Policy and Management, Health and human Services informatics
KAUPPINEN, SARI: A pharmaceutical professional as a user of a patient information system
Master's thesis, 64 pages, 3 appendices (11 pages) Thesis Supervisors: PhD Virpi Jylhä
PhD Susanna Saano
June 2021____________________________________________________
Keywords: documentation, instructions, structured documents, patient information sys- tems, pharmacy, interprofessionalism, medication safety, patient safety
The purpose of the study was to examine the current practices and guidelines for patient records in pharmaceutical professionals, and to obtain information on the recording plat- forms in use. The aim of the study was to bring together the registration practices of pharmacy professionals using a patient information system, and to make visible their role and experience as users of patient information systems.
The study was conducted as a questionnaire targeted at pharmaceutical professionals who use a patient information system in their work. The responses of 57 respondents were processed as research material. Respondents work mainly for a public employer, ie a city, municipality or hospital district. Some of them work in both the public and out- patient sectors. The quantitative material of the study (closed questions) was edited into a graphical format using the tools of Excel software and explained openly verbally.
Qualitative material (open-ended question) was classified into main and sub-themes according to the layout of the question and the content of the answers.
The introduction of new customer and patient information systems will increase the need for professional and information system expertise of pharmaceutical professionals in the future. This study clearly highlighted the role of pharmaceutical staff in nursing work communities and as users of various information systems, including the patient information system. It is important to define these roles, tasks and content of the work both nationally and at the organizational level. Pharmaceutical professionals need na- tional coordination and guidance to support their work so that they can act in the best interests of the patient as part of the work community of nursing professionals, and in- crease patient and medication safety by developing the use and expertise of information systems.
Further research could look at the effects of the introduction of new customer and pa- tient information systems and automations on the work of pharmaceutical professionals and the collaboration of nursing professionals.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 8
2 FARMASIAN AMMATTILAISET POTILASTIETOJÄRJESTELMÄN KÄYTTÄJINÄ JA KIRJAUSTEN TEKIJÖINÄ ... 13
2.1 Osastofarmasia Suomessa ... 13
2.2 Aikaisempi tutkimus kotimaassa ... 14
2.3 Aikaisempi tutkimus kansainvälisesti ... 17
2.4 Hoitotyön tiedonkäytön malli kirjaamistietojen viitemallina ... 20
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITE ... 24
4 TUTKIMUKSEN METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT ... 25
4.1 Tutkimuksen tieteellinen perusta ... 25
4.2 Tutkimuksen aineisto ... 28
4.3 Analyysimenetelmien valinta ... 30
5 TUTKIMUSTULOKSET ... 33
5.1 Taustakysymykset ... 33
5.2 Potilastietojärjestelmään kirjaaminen ... 37
5.3 Potilastietojärjestelmäkoulutus ... 43
5.4 Ohjeistus ... 44
5.5 Viestintä ... 47
5.6 Farmasian ammattilainen potilastietojärjestelmän käyttäjänä ... 48
6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 56
6.1 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ... 56
6.2 Tulosten pohdinta ... 59
6.3 Päätelmät ja jatkotutkimusaiheet ... 63
LÄHTEET ... 65
LIITTEET ... 71
LIITTEET
LIITE 1. Sähköpostikyselyn saate LIITE 2. Kyselylomake
LIITE 3. Kysymykset teoreettisen viitekehyksen mukaisesti KUVIOT
KUVIO 1. Hoitotyön tiedonkäytön malli (Goossen ym. 1997, Goossen 2003) ... 20 KUVIO 2. Hoitotyön tiedonkäytön viitetietomalli mukaellen Goossen ym. 1997; Tanttu 2007 (Mykkänen 2019) ... 21 KUVIO 3. Hoitotyön rakenteisen tiedon ensisijaisen ja toisiokäytön malli (Mykkänen,
2019) ... 22 KUVIO 4. Tiedon arvoketju signaaleista viisauteen, mukaellen Nelson 2002 ja Choo
2006 (Jylhä 2017) ... 27 KUVIO 5. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimuksen uudistettu
paradigma (Kuusisto-Niemi & Saranto 2009) ... 28 KUVIO 6. Potilastietojärjestelmää käyttävät farmasian ammattilaiset organisaatioittain.
Vastaaja on voinut valita vastatessaan useamman kuin yhden vastauksen. ... 33 KUVIO 7. Farmasian ammattilaisten käyttämät potilastietojärjestelmät. Vastaaja on
voinut valita vastatessaan useamman kuin yhden vastauksen. ... 34 KUVIO 8. Miten usein käytät työssäsi potilastietojärjestelmää. Vastaaja on voinut valita
vastatessaan useamman kuin yhden vastauksen. ... 35 KUVIO 9. Miten paljon aikaa käytät päivässä potilastietojärjestelmän käyttöön? ... 36 KUVIO 10. Missä työtehtävässä käytät potilastietojärjestelmää? Vastaaja on voinut
valita vastatessaan useamman kuin yhden vastauksen. ... 36 KUVIO 11. Millainen käyttöoikeus sinulla on potilastietojärjestelmään? Vastaaja on
voinut valita vastatessaan useamman kuin yhden vastauksen. ... 37 KUVIO 12. Onko sinulla jonkin potilastietojärjestelmän kautta lukuoikeus
Reseptikeskukseen tai Potilastiedon arkistoon? ... 38 KUVIO 13. Mihin kirjaamisalustaan teet kirjauksen potilastietojärjestelmässä, jota
käytät eniten? Vastaaja on voinut valita vastatessaan useamman kuin yhden
vastauksen. ... 39 KUVIO 14. Miten teet kirjaamisen potilastietojärjestelmässä, jota käytät eniten?
Vastaaja on voinut valita vastatessaan useamman kuin yhden vastauksen. ... 40
KUVIO 15. Mitä farmasian ammattilainen kirjaa potilastietojärjestelmään? Vastaaja on
voinut valita vastatessaan useamman kuin yhden vastauksen. ... 41
KUVIO 16. Kokemus potilastietojärjestelmän käytöstä ja soveltuvuudesta työhön ... 42
KUVIO 17. Potilastietojärjestelmän käyttökoulutus ... 43
KUVIO 18. Miten potilastietojärjestelmäkoulutus oli toteutettu? ... 44
KUVIO 19. Mikä taho on laatinut lääkehoidon kirjaamisen ohjeistuksen? Vastaaja on voinut valita useamman vaihtoehdon kysymykseen vastatessaan. ... 45
KUVIO 20. Lääkehoidon kirjaamisen ja potilastiedon kirjaamisen ohjeistus farmasian ammattilaiselle ... 46
KUVIO 21. Viestintä farmasian ammattilaisten ja hoitotyön ammattilaisten välillä. Miten viestintä tapahtuu?... 47
TAULUKOT TAULUKKO 1. Kyselylomakkeen kysymysten teemat ... 29
TAULUKKO 2. Kyselyn jakelu ... 29
TAULUKKO 3. Farmasian ammattilainen potilastietojärjestelmän käyttäjänä. Avoimen kysymyksen vastausten pää- ja alateemat ... 48
Pro gradu -tutkielman keskeiset lyhenteet ja termit Lyhenne/Termi Selite
AVI Aluehallintovirasto
CLMA Closed Loop Medication Administration; Katkeamaton lääkehoitoketju EAHP The European Assosiation of Hospital Pharmacy
ERVA Erityisvastuualue
Farmasisti Farmasian ammatti -tai yliopistotutkinnon suorittanut henkilö; farmanomi, farmaseutti, proviisori
Fimea Lääkealan tutkimus -ja kehittämiskeskus FIP International Pharmacy Federation LHA Lääkehoidon arviointi
LHKA Lääkehoidon kokonaisarviointi
PIC/S Pharmaceutical Inspection Convention, Pharmaceutical Inspection Coop- eration Scheme (PIC/S)
STM Sosiaali -ja terveysministeriö THL Terveyden -ja hyvinvoinnin laitos
Valvira Sosiaali -ja terveysalan lupa -ja valvontavirasto WHO World Health Organization
1 JOHDANTO
Farmasian ammattilaiset ovat melko uusi potilastietojärjestelmän käyttäjäryhmä. Osas- tofarmaseutit ovat edelläkävijöitä potilastietojärjestelmän lääkkeisiin ja lääkitykseen liittyvän farmaseuttisesta näkökulmasta tuotetun tietosisällön luomisessa, hyödyntämi- sessä, ylläpitämisessä ja jakamisessa. Potilastietojärjestelmän sisältämiä tietosisältöjä tulisi hyödyntää enemmän sairaala-apteekin ja osastojen välisessä yhteistyössä potilaan lääkehoitoon liittyen. Etenkin solunsalpaajien käyttökuntoon saattamiseen, lääkevalmis- tukseen ja koneelliseen annosjakeluun liittyvissä sairaala-apteekin työtehtävissä olisi hyödyllistä saada tietoa potilaasta ja hänen lääkityksestään. Lääkehoidon arviointia (LHA) tai Lääkehoidon kokonaisarviointia (LHKA) laadittaessa näiden tietojen hyö- dyntäminen ja tuottaminen on erityisen tärkeää. Lääkehuollon automaatioilla on keskei- nen rooli turvallisen lääkehoidon toteuttamisessa nyt ja tulevaisuudessa, sillä ne mah- dollistavat katkeamattoman lääkehoitoketjun (Closed Loop Medication Administration, CLMA) mukaisen lääkehoitoprosessin. Katkeamattoman lääkehoitoketjun toteutuminen edellyttää eri tietojärjestelmien, kuten automaatiosovellusten käyttöjärjestelmien ja poti- lastieto- ja apteekkijärjestelmien integraatiota (Metsämuuronen 2019). Katkeamatto- massa lääkehoitoketjussa potilaan lääkehoito pyritään varmistamaan sen toteuttamisen kaikissa vaiheissa WHO:n (World Health Organization) viiden oikean säännön mukai- sesti; oikea lääke, oikea lääkkeenantoreitti, oikea aika, oikea annos, oikea potilas. Olen- nainen osa katkeamatonta lääkehoitoketjua on myös potilaan hoitoon osallistuvien hoi- toalan ammattilaisten ammattiroolien ja työsisältöjen yhteensovittaminen yhtenäiseksi lääkehoitoprosessiksi, jossa keskiössä on potilaan lääkehoidon toteuttaminen potilas- ja lääketurvallisuuden näkökulmat huomioon ottaen (Inkinen, Volmanen & Hakoinen 2016).
Potilaan henkilötietoja on käsiteltävä Euroopan parlamentin ja neuvoston yleisen tie- tosuoja-asetuksen mukaisesti (EU) (2016/649). Hoitotyön kirjaamista ohjataan lailla asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007) ja asetuksella potilasasiakirjojen kä- sittelystä (298/2009). Lain ja asetuksen lisäksi potilasasiakirjojen laatimiseen ja käsitte- lyyn on olemassa Sosiaali- ja terveysministeriön laatima opas (STM 2012), sekä kir- jaamisen toteuttamisen ohjeistus; Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen opas Osa 1 (Virkkunen, Mäkelä-Bengs & Vuokko 2015) ja Potilastiedon rakenteisen kirjaamisen
opas Osa 1 (Jokinen & Virkkunen 2018). Potilaan lääkemääräyksen, lääkehoidon toteut- tamisen, lääkehoidon vaikutusten ja mahdollisten haittavaikutusten selkeä ja ajantasai- nen kirjaaminen potilastietojärjestelmään on tärkeää potilaan kokonaishoidon ja sen tukemisen kannalta. Lääkehoito on tärkeä osa potilaalle annettavaa hoitoa, mutta siinä havaittuja potilasturvallisuuteenkin liittyviä haasteita ovat esimerkiksi voimassa olevan lääkehoidon jäljittäminen, lääkehoidon toteutumisen seuranta sekä lääkkeen haittavaiku- tusten kirjaaminen (Vuokko 2011). Kun tieto tallennetaan rakenteisesti yhteisten ennalta sovittujen tietorakenteiden ja termistöjen mukaisesti, tarvittaessa vapaan tekstin avulla täydentäen, se on kaikkien potilasta hoitavien tahojen yhteisesti hyödynnettävissä. Tie- don tallentamisessa ja muokkaamisessa on pyrittävä yhtenäisiin tietorakenteisiin kerta- kirjaamisen periaattein (Kinnunen, Liljamo, Härkönen, Ukkola, Kuusisto, Hassinen &
Moilanen 2019).
Laki sähköisestä lääkemääräyksestä (2.2.2007/61) ja Lait sähköisen lääkemääräyksen muuttamisesta (21.5.2010/436, 28.3.2014/251) määrittelevät, että reseptikeskuksessa ja reseptiarkistossa olevia tietoja potilaan lääkemääräyksistä, niiden toimitustiedoista ja uudistamispyynnöistä saa luovuttaa terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksi- kölle ja lääkkeen määrääjälle potilaan terveyden- ja sairaanhoidon järjestämiseksi ja toteuttamiseksi, jos potilas on antanut siihen kirjallisen suostumuksensa. Valtakunnalli- seen potilastiedon arkistoon tallennetut tiedot ovat muiden toimintayksiköiden käytettä- vissä, jos potilas on antanut tietojen käyttöön suostumuksensa eikä ole kieltänyt tietojen käyttöä. Sairaanhoitopiirin kunnallisessa terveydenhuollossa eli niin sanotun yhteisre- kisterin alueella tiedot ovat käytettävissä, jos potilasta on informoitu yhteisrekisteristä, eikä potilas ole kieltänyt tietojen käyttöä (THL Ohje 6/2013).
Potilastietojärjestelmän ja potilastiedon arkiston käyttö- tai lukuoikeus on niillä far- masian ammattilaisilla, jotka ovat välittömästi tai välillisesti työtehtäviensä kautta poti- lastyössä ja he ovat saaneet valtuutuksen potilastietojen katseluun. Avohuollossa työs- kentelevällä farmasian ammattilaisella voi olla välillisesti työtehtäviensä kautta käyttö- oikeus potilastietojärjestelmän käyttöön jos hän esimerkiksi tekee lääkehoidon arvioin- teja sopimuksesta paikallisen terveyskeskuksen kanssa yhteistyössä (Kuntaliitto 2020.).
Hoitotyön kirjaamisen laeissa ja ohjeissa ei selkeästi erikseen mainita farmasian ammat- tilaisten roolia ja tehtävää. Lääkelaissa ja Fimean määräyksessä ei tarkenneta osasto- farmasian työtehtäviä tai niihin liittyviä ohjeistuksia. Määräyksessä 6/2012 sivulla seit- semän mainitaan, että lääkehoidon asiantuntijatehtäviin tulee olla riittävä pätevyys ja että työtehtäviin on saatava perehdytys dokumentoidusti. Lääkehuolto on osa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää. Järjestelmän osat hyötyvät yhteistyöstä ja yhteisenä tavoit- teena ovat toimivat palvelut, tyytyväiset asiakkaat ja potilaat. Lääkkeen käyttäjää tue- taan ottamaan vastuuta sairautensa hoidosta ja omasta toiminnastaan terveytensä ylläpi- tämisessä (STM 2011). Kansalaisia motivoidaan aktiiviseen omahoitoon ja päätöksen- tekoon omaan lääkehoitoon liittyvissä asioissa. Ammattilaisille pyritään kehittämään hoitotyön tiedon tuottamiseen, hallintaan ja johtamiseen ketteriä ja uudistuvia teknisiä työkaluja ja menetelmiä (STM ja Kuntaliitto 2017).
Suomessa vuonna 2017 käytössä olleet potilastietojärjestelmät on kartoitettu Suomen terveysdataympäristö -julkaisussa (Lehto & Neittaanmäki 2017). Kesäkuussa 2020 Kuntaliitto on päivittänyt tilannetta raportissaan Asiakas- ja potilastietojärjestelmien (APTJ) tilannekuva ja sen analyysi 2020. Raportissa on nykytilan kuvauksen lisäksi myös ennustettu sitä millainen vaikutus uusien alueellisten tietojärjestelmien käyttöön- ottoprojekteilla tulee olemaan terveydenhuollossa käytettävien tietojärjestelmien jakau- tuvuuteen. Raportin selvityksen mukaan erikoissairaanhoidossa käytetään pääasiassa Uranus -potilastietojärjestelmää, Pegasos- ja Mediatri -potilastietojärjestelmät ovat pää- asiallisesti perusterveydenhuollon järjestelmiä. Effica -potilastietojärjestelmää käytetään sekä perus- että erikoissairaanhoidossa. Apotti -potilastietojärjestelmä on käytössä Hel- singin seudun yliopistollisen sairaalan (HYKS) alueella, Esko on pohjoisen Suomen (Lappi, Länsi-Pohja) ja länsirannikon (Vaasa, Oulu) alueellinen potilastietojärjestelmä.
Clinisoft ja Safir Spider ovat etenkin teho- ja päivystysyksiköissä käytettyjä potilastieto- järjestelmiä (Kuntaliitto 2020.).
Sairaalafarmasian toteuttamisen yhtenäistämiseen on laadittu kansainvälisiä lauselmia, joiden tarkoituksena on antaa ohjeistuksia yhtenäisen ja tasalaatuisen toiminnan toteut- tamiseen. Lauselmia ovat olleet laatimassa International Pharmacy Federation (FIP 2015) ja The European Assosiation of Hospital Pharmacy (EAHP 2014). ”Baselin lau- selmissa” mainitaan lääketiedon välittämiseen ja tallentamiseen liittyen ensimmäistä
kertaa se, miten farmasian ammattilaiset voivat omalta osaltaan vaikuttaa oikean lääke- tiedon välittymiseen. Sairaalafarmasisteja kehotetaan työskentelemään tiiviissä mo- niammatillisessa yhteistyössä potilasta hoitavien ammattilaisten kanssa. Farmasisteille on sallittava täysivaltainen pääsy ja kirjausoikeus potilastietojärjestelmiin ja lääkehoito- prosessissa pitää toteutua ”seitsemän oikean” -malli (oikea potilas, oikea lääke, oikea annos, oikea antoreitti, oikea tieto, oikea dokumentaatio, oikeaan aikaan). Sairaalafar- masistien pitää olla mukana välittämässä oikeaa lääketietoa potilaan siirtyessä hoitoyk- sikön sisällä tai niiden välillä (FIP 2015). EAHP:n ”Baselin lauselmissa” kehotetaan farmasisteja olemaan aktiivisesti mukana lääkeprosesseihin liittyvien tietojärjestelmien suunnittelussa, parametrien määrittelemisessä ja arvioinnissa siten, että farmaseuttiset palvelut ovat osa sairaalan yleistä tietojärjestelmäkokonaisuutta. Potilastyössä olevilla farmasisteilla tulisi olla pääsy työskentelyalueensa potilaiden tietoihin ja sairaalafarma- sistien tekemät lääkehoidon interventiot tulisi dokumentoida potilastietoihin. Lisäksi potilaan lääketieto tulisi ajantasaistaa ja kirjata potilastietojärjestelmään samalla far- maseuttisesti arvioiden. Sairaalafarmasistien tulisi olla kiinteä osa potilaan hoitotiimiä ja varmistaa oikean ja asianmukaisen lääketiedon välittyminen (EAHP 2014).
Lääkehoidon tiedonhallinnan kokonaisarkkitehtuurin esiselvityksessä (STM, 2019) to- detaan, että lääkehoitoprosessin onnistumisessa tarvitaan lääkehoidon ja lääkehuollon ammattilaisten saumatonta yhteistyötä ja tietojärjestelmien yhteen toimivuutta. Luotet- tava ja riittävä lääkeinformaatio vaikuttaa potilaan kokonaishoidon onnistumiseen. Poti- laan hoitoon osallistuvien tahojen yhteisesti sovitut toimintamallit ja sujuva tiedonkulku yhtenäistävät käytäntöjä ongelmanratkaisussa ja sujuvoittavat hoitokokonaisuuksia.
Osastofarmaseutti tai -proviisori työskentelee hoitoyksiköissä moniammatillisessa yh- teistyössä potilaan hoitotiimin jäsenenä. Hoitotyön ammattilaisia opastetaan rakenteisen kirjaamisen tekemiseen (Virkkunen ym. 2015, Jokinen & Virkkunen 2018), mutta far- masian alan ammattilaisia ei näihin päiviin mennessä ole mainittu ohjeistuksissa. Kesä- kuussa 2018 julkaistussa Potilastiedon rakenteinen kirjaaminen -oppaassa mainitaan ensimmäisen kerran kliinisen farmakologian ammatillinen näkymä KLIFA (Jokinen &
Virkkunen 2018), johon kliinisen farmakologian ammattilaiset voivat kirjata lääkehoi- toa koskevia huomioita.
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia tämänhetkisiä farmasian ammattilaisten potilastie- tojärjestelmäkirjausten käytäntöjä ja ohjeistuksia, ja saada tietoa käytössä olevista kir- jaamisalustoista. Tutkimuksen tavoitteena on koota yhteen potilastietojärjestelmää käyt- tävien farmasian ammattilaisten kirjaamiskäytäntöjä, ja tehdä näkyväksi heidän roolinsa ja kokemuksensa potilastietojärjestelmien käyttäjinä.
2 FARMASIAN AMMATTILAISET POTILASTIETOJÄRJESTELMÄN KÄYTTÄJINÄ JA KIRJAUSTEN TEKIJÖINÄ
2.1 Osastofarmasia Suomessa
Sairaala-apteekin ja lääkekeskuksen perustehtävänä on sairaaloiden, terveyskeskusten ja muiden toimialueensa yksiköiden lääkehuollon logistiikasta, lääkeinformaatiosta ja lää- kevalmistuksesta huolehtiminen. Tehtäviin kuuluu myös yksiköissä tapahtuvan lääkeva- rastoinnin ja lääkkeiden käsittelyn valvominen ja opastaminen Lääkelain (395/1987) ja Lääkealan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) määräyksen 6/2012 mukaisesti.
Lääkelain tarkoituksena on ylläpitää ja edistää lääkkeiden ja niiden käytön turvallisuutta sekä tarkoituksenmukaista lääkkeiden käyttöä. Lääkelaki myös varmistaa lääkkeiden asianmukaisen valmistuksen ja saatavuuden maassamme. Fimean määräyksen mukai- sesti sairaala-apteekin ja lääkekeskuksen tehtäviä ovat lääkkeiden tilaus ja hankinta tuk- kukaupoista tai maahantuonti ulkomailta (esimerkiksi erityisluvalliset lääkkeet), lääk- keiden varastointi ja varaston valvonta, velvoitevarastointi ja peruslääkevalikoiman laa- timinen ja noudattaminen, erityisvarastointia tai kirjanpitoa vaativien lääkkeiden säily- tyksen ja kulutuksen seuranta, lääkeinformaatio, kliinisten lääketutkimusten lääkkeistä huolehtiminen, lääkkeiden erityisluvat, lääkkeiden valmistus ja käyttökuntoon saattami- nen (esimerkiksi solunsalpaajat), osastojen lääkkeiden säilytyksen ja käsittelyn ohjeis- tus, valvonta ja tarkastaminen, lääkkeiden jako potilaille (esimerkiksi annosjakelu).
Suomessa on 21 sairaala-apteekkia ja 5 sairaanhoitopiirien sairaala-apteekkia (Fimea 2018), 32 kunnallista, 3 valtiollista ja 40 yksityistä lääkekeskusta (Fimea 2020).
Sairaala-apteekin lääkevalmistustoimintaa ja -tehtäviä ohjeistetaan Lääkelain ja Fimean määräyksen lisäksi EU-lainsäädännöllä (Eudralex. Vol. 4. 2011) ja Pharmaceutical In- spection Convention ja Pharmaceutical Inspection Cooperation Scheme (PIC/S) oppail- la; osa 1 (PIC/S 2012) ja osa 2 (PIC/S 2009), jotka kuvaavat lääkkeiden valmistuksen hyviä periaatteita terveydenhuollon toimintayksiköissä parhaan tämänhetkisen tietä- myksen mukaan. Sairaala-apteekin on turvattava potilaan lääkehoito Terveydenhuolto- lain (1326/2010), Terveydenhuollon ammattihenkilölain (559/1994) ja -asetuksen (564/1994) mukaisesti. Lääkehoidon toteuttamista terveydenhuollon toimintayksiköissä ohjeistetaan lisäksi Turvallinen lääkehoito -oppaan (Inkinen ym. 2016) avulla.
Farmasian ammattilainen voi työskennellä myös sairaaloiden ja terveyskeskusten osas- toilla. Farmaseuttisen henkilökunnan tulee osallistua turvallisen, tehokkaan ja tarkoituk- senmukaisen lääkehoidon tukemiseen toimintaympäristössään. Toimintaympäristön tulisi hyödyntää farmaseuttisen henkilöstön osaamista lääkehoidon laadunhallintaan (seurantajärjestelmät ja poikkeamien käsittely) ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanon suunnitelmien (lääkehoitosuunnitelma) laadinnassa (Fimea 6/2012). Lainsäädännön ja määräysten lisääntyessä sairaala-apteekit ja lääkekeskukset ovat joutuneet miettimään omaa rooliaan ja tehtäviään toimintayksiköiden palveluiden tarjoajina ja toteuttajina.
Farmaseuttisten perustehtävien rinnalle on ilmennyt tarvetta uusille palvelumuodoille ja työtehtäville. Tietojärjestelmät ja automaatio ovat tulleet vähitellen olennaiseksi osaksi sairaala-apteekkien toimintaa. Farmaseuttiselle osaamiselle on kysyntää myös sairaala- apteekkien ulkopuolella; kliinisen farmasian osaamista tarvitaan osastoilla ja palveluyk- siköissä. Vuosituhannen vaihteesta lähtien osastofarmasia on ollut yksi eniten lisäänty- neistä sairaala-apteekin palvelumuodoista sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.
Farmasistit (farmanomit, farmaseutit ja proviisorit) ovat uusi henkilöstöryhmä hoitoalan ammattilaisten moniammatillisissa tiimeissä. Farmasisti toimii farmasian ammattilaise- na hoitoyksikön työyhteisössä. Sekä hoitoalan ammattilaisten että farmasian ammatti- laisten toimintaa ohjataan terveydenhuollon ammattihenkilölain (559/1994) ja - asetuksen (564/1994) avulla. Toiminnan valvonta toteutetaan kuitenkin eri viranomais- ten tahoilta. Hoitoalan ammattilaisten toiminnan valvontaa toteuttaa Valvira (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto), hoitoalan yksiköiden toimintaa valvoo AVI (Aluehallintovirasto). Sairaaloiden ja lääkekeskusten henkilöstön ja yksiköiden toimin- taa valvoo Fimea (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus). Sosiaali- ja terveyden- huollon yksiköiden toimintaa seuraa, arvioi ja ohjaa myös THL (Terveyden ja hyvin- voinnin laitos), jonka tehtävät on määritelty laissa, Laki Terveyden ja hyvinvoinnin lai- toksesta (668/2008).
2.2 Aikaisempi tutkimus kotimaassa
Eila Virkkunen on tutkinut väitöskirjassaan vuonna 2008 sairaalafarmasian ammattilais- ten työkenttää ja näkemyksiä omasta työstään sairaalaympäristössä. Väitöskirjatutki- muksessa on tarkasteltu myös farmasian alan ammattirooleja, ammattiin suhtautumista
ja työtehtäviä ja verrattu Suomen ja Ruotsin kliinisen farmasian toimintaympäristöjä keskenään. Tutkimuksen kohteena on ollut lisäksi ammatillinen yhteistyö hoitoalan ammattilaisten kanssa. Väitöskirjassa kuvataan myös Yhdysvaltojen sairaalafarmasia- käytäntöjä. Osastofarmasia ja kliinisen farmasian osaaminen mainitaan uutena kehitty- vänä professiona, jonka tärkeys ja mahdollisuudet osastoympäristössä havaitaan usein vasta yhteistyön alettua. Tutkimuksessa keskitytään yhteistyön ja yhteistoiminnan ku- vaamiseen. Tietojärjestelmistä, potilastiedon tai lääketiedon kirjaamisesta ei löydy mai- nintoja. Väitöskirjan julkaisusta on kulunut jo kymmenen vuotta. Jotkut yksityiskohdat ovat vanhentuneet ja muuttuneet, mutta kirjoittajan ennuste kliinisen farmasian roolin vahvistumisesta ja osaamisen tarpeesta on osoittautunut oikeaksi.
Osastofarmasiaa, sen nykytilaa ja tulevaisuutta on tutkittu myös uudemmassa vuonna 2017 julkaistussa Pro gradu -tutkielmassa Osastofarmasian tilanne, hyödyt ja tulevai- suus Suomessa (Aronpuro 2017). Tutkielmassa tullaan samaan johtopäätökseen kuin Eila Virkkunen väitöskirjassaan vuonna 2008. Kliinisen farmasian osaamista tarvitaan osastoilla yhä enemmän. Farmasistit ja heidän työpanoksensa ovat tulleet näkyviksi osastojen työympäristöissä ja heille on muotoutunut oma ammatillisesti tärkeä roolinsa osana potilaan lääkehoitoprosessia. Tutkielmassa mainitaan, että osastofarmaseuteilla oli käyttöoikeus potilastietojärjestelmään 96 %:ssa valtakunnalliseen kyselytutkimuk- seen osallistuneista sairaala-apteekeista tai lääkekeskuksista. Kirjaamisen käytännöistä tai siihen liittyvistä ohjeistuksista ei kuitenkaan mainita mitään. Osastoilla toimivat far- masian alan ammattilaiset vahvistavat omalta osaltaan lääkitysturvallisuutta ja potilas- turvallisuutta lisääviä toimintamalleja, ja ovat varmistamassa oikean ja ajantasaisen lää- ketiedon välittymistä.
Kristiina Häyrinen (2011) on tutkinut väitöskirjassaan lääkäreiden, hoitajien ja fysiote- rapeuttien moniammatillisia kirjaamisen käytäntöjä potilastietojärjestelmissä. Hän on tutkinut potilastietojärjestelmään syötetyn tiedon laatua ja tiedon merkitystä potilaan hoitoprosessissa. Näiden havaintojen pohjalta hän on laatinut moniammatillisen kirjaa- misen ohjeellisen mallin. Häyrinen toteaa: ”Sähköiseen potilaskertomukseen dokumen- toitujen tietojen ja tietokokonaisuuksien tulee kuvata potilaan hoitoprosessi ja edistää tiedonvaihtoa potilaan hoitoon osallistuvien henkilöiden välillä sekä mahdollistaa tie- donsiirto yhdellä palvelunantajalla ja palvelunantajien välillä, jotta oikea tieto on saata-
villa oikeassa paikassa oikeaan aikaan potilaiden hoidossa”. Häyrisen tekemät havainnot ovat yleistettävissä myös farmasian alan ammattilaisen kirjaamiseen liittyviksi perusläh- tökohdiksi, mutta tutkimuksen pohjalta ei suoraan voi vetää johtopäätöksiä farmasian erikoisalakirjaamisen ohjeistukseen ja kirjaamisen mallinnukseen.
Hanna Kauppinen on tutkinut Sähköisen reseptin käyttöönottoon liittyviä kokemuksia väitöskirjassaan, joka on julkaistu alkuvuodesta 2018. Kauppinen on koonnut yhteen lääkäreiden, farmaseuttien ja proviisoreiden kokemuksia käyttöönoton ajalta. Tutkimuk- sessa on tarkasteltu myös terveydenhuollon- ja apteekkitietojärjestelmien sekä kansalli- sen potilastiedon arkiston ja Reseptikeskuksen perustamishistoriaa ja kehitystä. Sähköi- nen resepti teknisenä ratkaisuna toimii hyvin ja lisää lääkitysturvallisuutta ja potilastur- vallisuutta. Tutkimuksesta käy ilmi, että potilaan kokonaislääkitystä ja sen ajantasai- suutta on vaikea hahmottaa potilastietojärjestelmän, apteekkijärjestelmän, Reseptikes- kuksen ja potilastiedon arkiston tietojen perusteella (Kauppinen 2018). Väitöskirjassa viitataan 2020-luvun vaihteessa käyttöönotettavaan Kansalliseen Lääkityslistaan (Joki- nen & Virkkunen 2018), jonka toivotaan yhtenäistävän lääketiedon laatua ja helpottavan ajantasaisen lääkitystiedon saavuttamista. Kauppinen toteaa: ” Lääkityslistan valtakun- nallinen käyttöönotto edellyttää potilas- ja apteekkitietojärjestelmien, Reseptikeskuksen sekä Potilastiedon arkiston saumatonta integrointia, jotta potilaan hoito- ja lääkitystiedot siirtyvät luotettavasti ja ajantasaisesti järjestelmien välillä. Terveydenhuollon ja apteek- kien farmaseuttisen henkilöstön vastuut potilaan ajantasaisen ja asianmukaisen lääkityk- sen seurannassa tulee myös olla selkeästi määritelty.”
Minna Mykkänen toteaa syksyllä 2019 väitöskirjassaan Tietorakenteet hoitotietojen käsittelyssä ja potilastiedon toisiokäytössä: ”Kirjaamisessa käytetään tietorakenteita, jotka ovat päällekkäisiä muiden ammattiryhmien käyttämien tietorakenteiden kanssa.
Kirjaamisessa käytetään määriteltyjen tietorakenteiden lisäksi myös muita yhtenäisesti määrittelemättömiä tietorakenteita.” Mykkänen kertoo myös, että jos potilaan hoitoa koskeva tieto kirjataan loogisesti, yhteisiä tietorakenteita käyttäen ja kerralla oikein, se on helposti uudelleenkäytettävissä. Väitöskirjassa ei erikseen mainita farmaseuttisen henkilökunnan tekemiä kirjauksia mutta käsitän ne muiden ammattiryhmien tekemiin kirjauksiin kuuluviksi kirjauksiksi. Kaikkien potilaan hoitoon osallistuvien tulisi siis toimia samoin periaattein potilastietoa kirjatessaan siten, että tietoa etsivän on mahdolli-
simman helppoa löytää etsimänsä. Potilastietojärjestelmän ohjeistusten ja koulutuksen tulisi olla kohdistettu kaikille potilastietojärjestelmää käyttäville ja heidän näkemyksen- sä tulisi niitä laadittaessa ottaa huomioon (Mykkänen 2019).
2.3 Aikaisempi tutkimus kansainvälisesti
Ranskalaisessa opetussairaalassa Pariisissa (The European Georges-Pompidou Hospital;
HEGP) on tutkittu farmasistien tekemien interventioiden vaikutusta potilasturvallisuu- teen ja lääkitysturvallisuuteen (Loustalot, Berdot, Sabatier, Durieux, Perrin, Karras &
Sabatier 2019). Tutkimuksessa on kerätty tietoa kahteen otteeseen kymmenen vuoden aikajänteellä farmasistien tekemien lääkitysten tarkastusten ja lääkehoidon arviointien ja potilastietojärjestelmän käytettävyysongelmien vaikutuksista potilasturvallisuuteen ja lääkehoidon turvallisuuteen. Tutkimuksessa huomattiin, että farmasistien rooli lääkitys- virheiden esiin nostajina ja lääkehoitoprosessin kehittäjinä on vahvistunut. Toisaalta potilastietojärjestelmää on opittu käyttämään paremmin ja sitä kautta lääkemääräämi- seen liittyvät virheet ovat vähentyneet. Farmasistit ovat ottaneet oman paikkansa hoito- työn yhteisössä ja he voivat olla mukana kehittämässä potilastietojärjestelmää ja lääke- hoitoprosessia kunhan heidän kokemustaan ja osaamistaan vaan osataan käyttää hyväksi ja heidät otetaan mukaan lääkehoidon kehittämistyöhön. Farmasisteja tarvitaan koosta- maan lääkehoitoon liittyvää tietoa, vaikka tietojärjestelmät pystyvätkin tuottamaan tie- toa lääkäreille lääkehoidon päätöksenteon tueksi.
Myös Saudi-Arabiassa on havahduttu siihen, että farmasian alan ammattilaisilla on lää- kehoidon erityisosaamista, jota voidaan hyödyntää hoitoyksiköissä, ja jonka avulla he voivat vahvistaa yhteistyötä hoitotyön moniammatillisten tiimien kanssa potilasturvalli- suuden ja lääkitysturvallisuuden lisäämiseksi. Farmasistit voivat olla mukana luomassa tutkimustietoon ja näyttöön perustuvia kustannustehokkaita potilaan hoitopolkuja, ja toimia yhteistyötahona ja tiedon välittäjänä uusien lääkehoitoon liittyvien käytäntöjen jalkauttamisessa ja niiden vaikutusten arvioinnissa (Sherine, Mohamed, Rayf, Hani &
Mujtaba 2018).
Australialaisten tutkijoiden tekemässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa (Me- konnen, McLachlan & Brien 2016) kerrotaan, että farmasian alan ammattilaisten teke-
mällä suunnitelmallisella ja dokumentoidulla lääkehoidon ajantasaistamisella on merkit- täviä vaikutuksia potilasturvallisuuteen ja lääkehoidon turvallisuuteen etenkin laitossiir- roissa ja kotiutuksessa. Lääkehoidon ajantasaistaminen ja lääkehoidon ohjaus vähentä- vät lääkitykseen ja lääkkeiden yhteisvaikutuksiin liittyviä sairaala- ja päivystyskäyntejä, ja tukevat lääkehoidon toteuttamista kotiuttamisen jälkeen.
Potilastietojärjestelmän käyttöönoton vaikutuksia osastofarmaseuttien työhön on kuvat- tu ajankohtaisessa tutkimusartikkelissa vuodelta 2019 (McLeod, Karampatiks, Heyli- gen, McGinley & Franklin 2019). Tutkijat ovat havainnoineet ja haastatelleet englanti- laisen sairaalan osastofarmaseutteja ennen potilastietojärjestelmän käyttöönottoa ja sen jälkeen. Käyttöönottoa on tutkittu tilanteessa, jossa farmaseutit ovat olleet uusi potilas- tietojärjestelmän käyttäjäryhmä. Tutkimuksessa on tarkasteltu myös potilastietojärjes- telmän vaikutusta farmaseuttiseen potilastyöhön, moniammatilliseen yhteistyöhön ja lääkitysturvallisuuteen. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että potilastietojärjestelmän käyttöönotolla on monenlaisia vaikutuksia osastofarmaseutin työhön. Potilastietojärjes- telmän kautta farmaseutit saivat paljon enemmän tietoa potilaasta ja hänen lääkitykses- tään. Tästä seurasi se, että tietoa on haastavampaa koostaa ja se on erilaisessa muodossa kuin aiemmin. Potilastietojärjestelmän päätöksentuki ja lääkityksen turvatarkastuksen työkalut lisäsivät, eli toisin sanoen tehostivat lääkehoidon ajantasaistamisessa ja arvi- oinnissa farmaseuttien ilmoittamia lääkehoitoon liittyviä virhetapahtumia. Tietojärjes- telmän käyttäminen ja tiedon prosessointi vei enemmän aikaa, joka on pois potilastyöstä ja potilaan sekä hänen hoitoonsa osallistuvien tahojen kohtaamisesta. Farmaseutit koet- tiin potilastietojärjestelmän lääkitysosion erityisosaajiksi ja käyttäjätueksi, joihin lääkä- rit ja hoitohenkilökunta tukeutuivat mielellään.
Carroll ja Richardson ovat tutkineet tuoreessa kirjallisuuskatsauksessaan vuodelta 2020 akuuttisairaaloiden osastofarmasiapalveluita ja siinä mahdollisesti käytössä olevia sai- raala-apteekkien toiminnanohjausjärjestelmiä. He tutkivat sitä, mitkä tekijät voisivat parantaa osastofarmasiapalveluiden laatua ja mitkä tekijät ovat esteenä paremmalle osastofarmasiapalveluiden tarjoamiselle. Tutkijoiden havaintojen mukaan osastofar- masiatyössä tarvitaan hyvää tietojärjestelmäosaamista sekä sairaala-apteekin toimin- nanohjausjärjestelmän että potilastietojärjestelmän osalta. Lisäksi olennaista on vahva lääkeinformaatio-osaaminen ja osastofarmasian ammattilaisen roolin omaksuminen ja
vahvistaminen osana hoitoyhteisön toimintaa. Osastofarmasiapalvelun laadun paranta- miseksi ja osastofarmasiapalveluiden turvaamiseksi tarvitaan kansallista sairaalafar- masiastrategiaa yhteisten näyttöön perustuvien, kokonaistaloudellisten toimintamallien saavuttamiseksi. Lääkehoidon toteuttamisen työprosessin pullonkaulat on poistettava prosessiosaamisen työkalujen avulla yhteistyössä hoitotyön ammattilaisten kanssa. Lää- kekustannusten kasvu ja tarve taata hyvä potilas- ja lääkitysturvallisuus vaativat uusien automaatioiden ja teknologioiden käyttöönottoa ja tietojärjestelmien integraatioita.
Osastofarmasiapalveluiden paremman saavutettavuuden ja kehittämisen suurimmat es- teet ovat lainsäädännön vaatimukset ja potilaan hoidon maksavien tahojen yhä lisäänty- vä rahapula. Lisäksi havaittiin, että eri ammattiryhmien välinen yhteistyö on riittämä- töntä etenkin potilaiden kotiutusvaiheeseen liittyvissä asioissa. Farmaseuttisten palve- luiden puute, työnkuvien sisällön epämääräisyys ja työprosessien siiloutuminen ja ajan- tasaistamattomuus ovat esteenä tehokkaalle työskentelylle. Voisiko osastofarmasiapal- veluita tarjota automaatioiden avulla 24/7 periaatteella ja paremmalla suunnittelulla siten, että farmasian alan ammattilaisen työpanos kohdentuisi farmaseuttisten ongelmi- en, ei tietojärjestelmäongelmien ja erilaisten työprosessien ongelmien ratkomiseen.
(Carroll & Richardson 2020.)?
Farmaseuttisen osaamisen hyödyntämistä potilastietojärjestelmän käytössä ja yhdistä- mistä moniammatilliseen yhteistyöhön potilaslähtöisessä hoitotyössä on tutkittu kan- sainvälisesti useissa eri hoitotyön toimintaympäristöissä. Tutkimusartikkeleita on jul- kaistu esimerkiksi siitä, millaisia vaikutuksia farmasian ammattilaisen osaamisella on oraalisten solunsalpaajien hoidon aloituksessa ja seurannassa (Finn, Bondarenka, Ed- wards, Hartwell, Letton & Perez 2016), onkologisessa hoidossa (Segal, Bates, Fleszar, Holle, Kennerly-Shah, Rockey & Jeffers 2019), tehohoidossa (Barra, Culbreth, Sylves- ter & 2017) ja hemofiliapotilaiden hoidossa (Shay, Kennerly-Shah, Neidecker, Beatty, Witkoff, Brown & Kraut 2018). Kyseisten tutkimusten perusteella farmaseuttiselle osaamiselle on tarvetta hoitotyön eri osa-alueiden ja erikoisaloilla potilastietojärjestel- män lääketietojen tallentamisessa, muokkaamisessa ja kehittämisessä. Farmasisteilla on todistetusti tärkeä rooli potilaan lääkehoidon toteuttamisessa ja ajantasaisen lääke- ja lääkitystiedon tuottamisessa, hyödyntämisessä ja välittämisessä. Farmasian ammattilais- ten osaamista voidaan hyödyntää potilaan lääkehoitoprosessin kehittämisessä ja suju- voittamisessa kuten myös potilas- ja lääketurvallisuuden lisäämisessä.
2.4 Hoitotyön tiedonkäytön malli kirjaamistietojen viitemallina
Tässä tutkimuksessa farmasian ammattilaisten kirjaamiskäytäntöjä ja ohjeistuksia tar- kastellaan hoitotyön tiedonkäytön mallin (Nursing Information Reference Model, NIRM) avulla. Hoitotyön tiedonkäytön mallin tarkoituksena on antaa suositus yhtenäi- seen potilastiedon kirjaamisen malliin, joka edistää ammattiryhmien välistä kommuni- kaatiota ja yhteistyötä, asettaa potilaan edun ja potilasturvallisuuden kirjaamisen keskei- seksi johtavaksi teemaksi ja yhtenäistää eri tietokantojen tietosisältöjen hyödyntämistä erikoisalojen kesken ja yli organisaatiorajojen. Mallissa erotetaan neljä erilaista tiedon kirjaamisen tasoa, joiden avulla potilaasta tehdyt suorat havainnot ja niiden tulkinnat kirjataan sähköiseen potilastietojärjestelmään rakenteisesti tietorakenteisiin, joista ne ovat käytettävissä ja hyödynnettävissä hoitoprosessin eri vaiheissa päätöksenteon väli- neinä. Goossen työryhmineen suosittelee kirjaamiseen periaatetta ”kirjaa kerran - käytä monta kertaa”. Potilaskohtaisesti kerätty ja kirjattu tieto ei saisi olla tallennettuna siilou- tuneesti eristetyiksi ”tiedon saarekkeiksi”, joista potilaan hoitoon osallistuvien tahojen on hankala löytää etsimäänsä tietoa (Goossen, Epping & Dassen 1997.).
KUVIO 1. Hoitotyön tiedonkäytön malli (Goossen ym. 1997, Goossen 2003)
Minna Mykkänen on jalostanut Goossenin hoitotyön tiedonkäytön mallia (KUVIO 1.) väitöskirjassaan, joka käsittelee hoitotyön tietorakenteiden käsittelyä ja potilastietojen
toisiokäyttöä. Mykkänen on suomentanut mallin (KUVIO 2.) ja sovittanut sen käsitteet suomalaiseen hoitotyön kontekstiin sopivaksi. Ensimmäinen taso käsittää potilaan taus- tatiedot, suorat havainnot potilaasta ja hänen tilastaan ja tämänhetkisen tilanteen kuva- uksen. Toinen taso käsittää ensimmäisen tason tietojen perusteella tehtyjen havaintojen perusteella tehdyt yhteenvedot, tulkinnat ja yhteenvedot potilaan hoitoa koskien. Tason kolme avulla muodostetaan aikaisempien kirjausten perusteella hoitotyön perustietokan- ta (Nursing Minimun Data Set, NMDS) ja hoitotyön hallinnollinen perustietokanta (Nursing Management Minimum Data Set, NMMDS), joiden avulla tietoja voidaan käyttää tieteellisessä tutkimuksessa ja hallinnollisessa päätöksenteossa. Neljännen tason tieto on käytettävissä vain jos tieto on tallennettu järjestelmiin alempien tasojen vaati- musten ja sopimusten mukaisesti. Tällä tasolla kerättäviä hoitotyön tietoja voidaan käyt- tää arviointi- ja vertailutietona kansallisen ja kansainvälisen hoitotyön tutkimuksen poh- jana (Mykkänen 2019.).
KUVIO 2. Hoitotyön tiedonkäytön viitetietomalli mukaellen Goossen ym. 1997; Tanttu 2007 (Mykkänen 2019)
Suomennetun hoitotyön tiedonkäytön viitetietomallin pohjalta Mykkänen on kehittänyt hoitotyön rakenteisen tiedon ensisijaisen ja toisiokäytön mallin (KUVIO 3.). Eri tasoilla tuotettua ja analysoitua tietoa voidaan käyttää apuna kliinisessä, hallinnollisessa ja po- liittisessa päätöksenteossa. Mykkänen toteaa väitöskirjassaan, että Goossenin hoitotyön viitetietomalli on itsessään hyvä kuvaus hoitotyön tiedon käytön perusteista mutta se ei
enää täysin vastaa nykypäivän jatkuvassa muutoksessa ja kehityksessä olevan tervey- denhuollon toimintaympäristön tarpeisiin (Mykkänen 2019). Hoitohenkilökunta ja myös potilas itse tuottavat paljon tietoa hoitoprosessissa. Näihin päiviin saakka hoitohenkilö- kunta on tallentanut potilaan kertomaa ja tuottamaa tietoa potilastietojärjestelmään. Ny- kypäivän automaatio, sähköiset palvelut ja tietotekniset ratkaisut antavat potilaalle ja hänen omaisilleenkin mahdollisuuden hoitotiedon tuottamiseen. Potilaat kokevat, että he voivat sitoutua paremmin hoitoonsa osallistumalla itseään koskevan tiedon tuottami- seen (Kivekäs 2019).
KUVIO 3. Hoitotyön rakenteisen tiedon ensisijaisen ja toisiokäytön malli (Mykkänen, 2019)
Mykkäsen luoma malli (KUVIO 3.) tuo esiin sen, että potilaan hoitotyössä ja päätöksen- teossa tarvittavaa laadukasta ja uudelleenkäytettävää tietoa on saatavissa vain jos tiedon tuottamiselle ja käytölle on olemassa hyvät edellytykset; kliinisen tiedon rakenteet on määritetty ja ohjeistettu, ja niiden käyttämiseen on sitouduttu. Mykkänen on lisännyt alkuperäiseen Goossenin luomaan hoitotyön viitetietomalliin juuri nämä mainitut kolme pääotsikkotasoa ja niiden lisäksi hän on tarkentanut otsikkotasojen sisältöä. Malliin on
tuotu selkeästi esiin se, mikä on laadukkaan hoitotiedon peruspilari; tiedon tuottaminen ja sen käsitteleminen tietojärjestelmien ja niiden sisältämien tietovarantojen avulla. Ra- kenteinen hoitotyön kirjaaminen mahdollistaa tiedon tuottamisen, käytön ja potilastie- don toisiokäytön (Mykkänen 2019).
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITE
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia tämänhetkisiä farmasian ammattilaisten potilastie- tojärjestelmäkirjausten käytäntöjä ja ohjeistuksia, ja saada tietoa käytössä olevista kir- jaamisalustoista.
Tutkimuksen tavoitteena on koota yhteen potilastietojärjestelmää käyttävien farmasian ammattilaisten kirjaamiskäytäntöjä, ja tehdä näkyväksi heidän roolinsa ja kokemuksen- sa potilastietojärjestelmien käyttäjinä.
Tutkimuksen tarkoituksena on saada vastaus tutkimuskysymyksiin:
Millaisia kirjaamisen käytäntöjä ja kirjaamisalustoja farmasian ammattilaisilla on Suo- messa käytössä olevissa potilastietojärjestelmissä?
Miten farmasian ammattilaisia ohjeistetaan potilastietojärjestelmään tehtävien lääke- ja lääkityskirjaamisten tekemiseen?
4 TUTKIMUKSEN METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT
4.1 Tutkimuksen tieteellinen perusta
Tiede tutkii ihmisen ympäristöä ja sen ilmiöitä, teoriat ovat tieteellistä tutkimusta oh- jaavia perusperiaatteita, joihin eri tieteenalojen tutkimus ja tutkimustiedon hallinta to- teutetaan. Juhani Aaltola kuvaa kirjassa Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2 tieteen olevan tutkimustoiminnan tuloksia ja osa tieteellistä tutkimusprosessia. Tiede on myös toimin- taa, joka etsii uutta tietoa ja ratkaisuja sekä uusiin että vanhoihin ongelmiin systemaat- tisten menetelmien avulla objektiivisesti ja itsekriittisesti (Valli & Aaltola 2015). Ilkka Niiniluoto puolestaan määrittelee tieteen olevan luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koske- vien tietojen systemaattinen kokonaisuus ja sen avulla tavoitellaan tietoja tarkoitukselli- sesti ja järjestelmällisesti (Niiniluoto 1980).
Tutkimusmetodologialla tarkoitetaan menetelmäoppia, eli sääntöjä ja ohjeita siitä, miten tieteellistä tutkimusta tulee tehdä (Nummenmaa 2010). Teoreettinen viitekehys ohjaa tieteellistä tutkimusta. Tutkimuksen prosessi toteutetaan yhteisesti sovittujen määrätty- jen käytäntöjen mukaan, sitä käsitellään määrättyjen käytäntöjen mukaan ja se suodate- taan kriittisen keskustelun läpi. Tutkija luo tutkimuksen kohteista käsityksiä käsitteiden ja teorioiden avulla mutta tutkimukseen vaikuttavat myös tutkijan elämänkokemukset ja omaksutut arvot (Valli & Aaltola 2015).
Tieto on ihmisen käsittelemää ja tulkitsemaa informaatiota (Nummenmaa 2010). Tieto ei ole yhtä kuin tiede. Tieto on narratiivista, kulttuurisidonnaista kerrontaa, toisaalta tieteellistä, tutkimukseen pitäytyvää tietoa. Tieto ei ole palautettavissa tieteeseen, eikä tietämykseen. Tietämys antaa meille valmiuksia erottaa oikea väärästä. Tiede on osa tietämystä, tieteen lausumat/väittämät tulee olla todistettavissa ja toistettavissa. Tieto käsitteenä koostuu erilaisista tasoista; tietotaito, elämäntaito, kuuntelemisen taito, te- hokkuus, oikeudenmukaisuus, onnellisuus, äänten ja värien aistiminen. Tiedon yksi osa- alue on tottumukset ja tavat, jotka liittyvät siihen minkä kulttuurin osa ihminen on (Ly- otard 1985).
Ilkka Niiniluoto pohdiskelee käsiteanalyysissään hyvin perusteellisesti tietoa ja sen eri tasoja, informaatiota, tietämystä, viisautta ja näitä määritteleviä käsitteitä. Hänen mie- lestään tieto on taitoa, osaamista ja niiden tekniikkaa sekä taitotietoa ei-kielellisellä, kielellisellä, piilevällä ja välineellisellä tasolla. Tieto on hänen mukaansa myös proposi- tionaalista väitelauseilla kielellisesti ilmaistavaa tietoa luokiteltuna singulaariseen, ylei- seen, tilastolliseen, modaaliseen, konditionaaliseen, selitykselliseen, välineelliseen ja arvioivaan alatyyppiin. ”Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus”, kuten hän lainaa mai- nitsemaansa Platonin klassista määritelmää. Tieto on sirpalemaista hajatietoa tai syste- maattista tietoa. Informaatio käsitteenä jakautuu Niiniluodon mielestä ei-kielelliseen (fysikaaliseen) ja kielelliseen informaatioon. Fysikaalinen informaatio on fysikaalinen prosessi, missä kone, eliö tai ihminen ottaa vastaan signaaleja, jotka saavat aikaan tietyn reaktion. Kielellinen informaatio perustuu merkkijärjestelmiin/kieleen, jonka avulla mahdollistetaan viestintä lähettäjän ja vastaanottajan välillä puheen tai ilmaisun tasoilla (Niiniluoto 1996).
Kielellistä informaatiota jaotellaan syntaksin (kielen merkkien keskinäisten suhteiden), semantiikan (kielen merkityksen) tai pragmatiikan (kielen käytön ja sen käyttäjien) ta- soille. Tietämys on Niiniluodon mukaan tietojen kokonaisuuden määrää ja laajuutta ilmaiseva termi. Viisaudesta hän kirjoittaa seuraavasti: ”Viisaus liittyy kokonaisvaltai- sen ja tasapainoisen maailmankatsomuksen näkemykseen. Tiedon kasvu ei yksinään riitä lisäämään viisautta. Tosiasiatiedon ohella viisauteen kuuluu olennaisesti filosofisia aineksia tietoteorian ja etiikan aloilta. Pelkän tietämyksen sijasta viisauteen sisältyy näkemys asioiden laajemmista yhteyksistä ja merkityksistä, käsitys tiedon hankintata- voista ja luotettavuuden asteista sekä omakohtaisesti punnittu ja ihmiskunnan kokemuk- seen nojautuva arvojärjestelmä hyvän elämän päämääristä”.
KUVIO 4. Tiedon arvoketju signaaleista viisauteen, mukaellen Nelson 2002 ja Choo 2006 (Jylhä 2017)
Data, informaatio ja tieto ovat osa tiedon arvoketjua (Kuusisto-Niemi 2016). Tiedon arvoketjun (KUVIO 4.) voidaan katsoa alkavan jo datan signaaleista, havainnoista, joita ihmiset tahattomasti muodostavat toimiessaan. Tieto muuttuu prosessissa lopulta vii- saudeksi. Tällöin tieto ymmärretään ja sitä osataan soveltaa toimintaympäristössä (Jylhä 2017). Tämän tutkimuksen kontekstissa yksittäiset lääke- ja lääkitystiedot ja potilastie- tojärjestelmään tehdyt kirjaukset ovat osa potilaskertomusta, josta tietoa voidaan louhia ja hyödyntää hoitopolun eri vaiheissa.
Tämä tutkimus pohjautuu Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigmaan, jossa se kohdentuu tarkemmin entiteettien Tieto ja Toimijat välisiin tietorakenteisiin ja toimintamalleihin (KUVIO 5.). Mielenkiinto kohdistuu siihen, miten farmasian ammat- tilaiset potilastietojärjestelmien käyttäjinä muodostavat, käsittelevät ja hyödyntävät tie- toa potilaan lääkehoitoprosessissa. Tässä yhteydessä tieto ymmärretään hierarkkisena jatkumona datasta viisauteen; tiedon arvoketjuna, jossa kompleksisuus ja verkostomai- suus lisääntyvät siirryttäessä yhä jalostetumpaan tietomuotoon.
KUVIO 5. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimuksen uudistettu para- digma (Kuusisto-Niemi & Saranto 2009)
Toiminnalla tarkoitetaan palvelujen suunnittelua, toteutusta, käyttöä ja arviointia. Mene- telmillä tarkoitetaan toiminnassa syntyneiden tietojen käsittelyyn, tallentamiseen ja vä- littämiseen liittyviä teknisiä ja sosiaalisia toimintatapoja. Toimijoilla tarkoitetaan sosi- aali- ja terveydenhuollon palveluja käyttäviä tai tuottavia henkilöitä tai yhteisöjä (Kuu- sisto-Niemi & Saranto 2009, Kuusisto-Niemi 2016).
4.2 Tutkimuksen aineisto
Tutkimuksen aineisto käsittää sähköpostikyselyn (LIITE 2.) vastaukset ja sen tuloksiin perustuvan analyysin. Kyselylomakkeen kysymykset pohjautuvat kerättyyn taustatie- toon ja tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen (LIITE 3.), joka on Hoitotyön raken- teisen tiedon ensisijaisen ja toisiokäytön malli (Mykkänen 2019, KUVIO 3). Kyselyn kysymykset on ryhmitelty pääteemoihin taulukon 1 mukaisesti.
Kysely laadittiin Webropol -sovelluksen avulla kevään ja kesän 2020 aikana. Kysely- lomakkeen kysymykset esitestattiin testiryhmällä, johon kuuluivat tutkielman ohjaajat (2 henkilöä) ja testihenkilöt (2 henkilöä). Kysely kohdistettiin farmasian ammattilaisille (ammattinimike laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö farmaseutti/proviisori), jotka käyttävät työssään potilastietojärjestelmää (esim. Effica, Mediatri, Pegasos). Tällä kohdistuksella vastaajaryhmästä haluttiin rajata pois ne farmasian ammattilaiset, jotka eivät käytä työssään potilastietojärjestelmää (apteekkisektori).
TAULUKKO 1. Kyselylomakkeen kysymysten teemat
Teema Kysymyksen järjestysnumero
Suostumus tutkimukseen vastaami- seen
1
Taustakysymykset 2-7
Potilastietojärjestelmään kirjaami- nen
8-14
Potilastietojärjestelmäkoulutus 15–17
Ohjeistus 18–23
Viestintä 24
Avoin kysymys 25
Kysely (LIITE 1.) lähetettiin 11.6.2020 Suomen Farmasialiiton yhdyshenkilön kautta sähköpostilla noin 4800 vastaanottajalle (TAULUKKO 2.). Tämä ei ole Farmasialiiton jäsenmäärä, sillä vastaanottajien määrästä jätettiin pois opiskelijat sekä eläkeläiset. Pois jätettiin myös henkilöt, jotka ovat kieltäneet sähköpostimarkkinoinnin. Suomen Far- masialiiton jäsenmäärän jakautumisesta eri sektoreille ei ole saatavissa tietoa. Jäsenis- töstä sijoittuu apteekkisektorille noin 80 %, lääketeollisuus- ja tukkusektorille noin 8 %, kuntasektorille noin 9 % ja valtio-, yliopisto- & KELA-sektorille noin 3 % (Suomen Farmasialiitto. Sähköpostitiedonanto. 20.10.2020). Tiedossa ei ole kuinka suuri prosent- tiosuus farmasian ammattilaisista kuuluu Farmasialiittoon.
TAULUKKO 2. Kyselyn jakelu
Kyselyn jakelu Arv.määrä
Farmasialiitto, sähköpostijakelu 11.6.20 ja 20.8.20 Koko määrä 100%
Apteekkisektori 80 %
Muu kuin apteekkisektori 20 % Lääketeollisuus ja tukku 8 % Kunta 9%
Valtio, yliopisto, KELA 3%
4800 3840 960
Sairaalafarmasiaverkosto, Facebook-sivu 20.8.20 430
Kyselyn vastausaika oli aikavälillä 11.6.–30.8.2020, jonka aikana yhdyshenkilö lähetti kohderyhmälle muistutusviestin 20.8.2020. Muistutusviesti oli tarkoitus lähettää heinä-
elokuun vaihteessa mutta lähettäminen viivästyi kesälomien vuoksi. Yhteyshenkilö sai elokuun 2020 aikana pyynnön kyselyn jatkolähettämiseen Sairaalafarmasiaverkoston Facebook -sivulle, jolla on 7.11.20 tarkistetun tiedon mukaan 430 seuraajaa. Yhteys- henkilö välitti kyselyn liitteineen eteenpäin 20.8.2020. Kyselyn Webropol -linkki suljet- tiin 30.8.2020.
Webropol -kyselyyn vastasi määräaikaan mennessä 71 vastaajaa. Vastaajista 61 halusi vastata kyselyyn, 10 kieltäytyi vastaamasta. Vastauksista poistettiin neljä vastausta, joista yksi oli tutkijan oma testivastaus ja kolme selkeästi avoimen vastauksen sisällön perusteella vain avohuollon apteekissa työskentelevän vastaajan vastausta. Näissä kol- messa vastauksessa vastaajat kertoivat selkeästi, etteivät he käytä työssään potilastieto- järjestelmää. Testivastauksen avulla kartoitin kyselyn aikana saadun palautteen perus- teella kyselylomakkeen kysymys-vastaustoimintoja. Neljä kyselyn kohderyhmän ulko- puolelle asettuvaa vastausta on poistettu aineiston kaikista vastauksista. Vastaajien mää- rä on aineiston tarkastuksen jälkeen seuraavanlainen; 67 vastaajaa, joista 57 halusi vas- tata ja 10 kieltäytyi vastaamasta kyselyyn.
Kyselyn kysymysten Jokin muu, mikä -kenttään vastattuja avoimia vastauksia käsitel- tiin kahdella tavalla. Jos vastaus vastasi alkuperäisen kysymyksen vaihtoehtoon, se li- sättiin kyseisen kysymyksen vastauspääluokan alle. Jos vastaus/vastaukset muodostivat oman pääluokan, siitä/niistä muodostettiin oma vastauspääluokka. Kyselyn kohderyhmä vastasi kyselyyn toivotulla tavalla ja kohdennus on onnistunut hyvin, koska oli nähtä- vissä selkeästi vain kolme kohderyhmän ulkopuolista vastausta.
4.3 Analyysimenetelmien valinta
Kerätyn aineiston analyysi, tulkinta ja johtopäätösten teko on tutkimuksen ydinasia.
Analyysivaiheessa tutkijalle selviää minkälaisia vastauksia hän saa ongelmiin. Niinkin voi käydä, että analyysivaiheessa tutkijalle selviää miten ongelmat olisi oikeastaan pitä- nyt asettaa. Aineistoa voidaan analysoida monin tavoin. Ne voidaan jäsentää karkeasti kahdella eri tavalla. Selittämiseen pyrkivässä analyysissä käytetään tilastollista analyy- siä ja päätelmien tekoa. Ymmärtämiseen pyrkivässä analyysissä käytetään laadullista analyysiä ja päätelmien tekoa. Valittavan analyysimenetelmän olisi tuotava parhaiten
vastaus tutkimusongelmaan tai tutkimustehtävään (Hirsjärvi, Remes, & Sajavaara 1997.).
Määrällinen yhteiskuntatieteellinen tutkimus pyrkii kuvailemaan ja selittämään tutki- muksen kohteena olevia ilmiöitä järjestelmällisten havaintojen avulla. Empiirisen ha- vainnoinnin eli mittauksen kohteita voidaan kutsua havaintoyksiköiksi. Havaintoyksik- kö määräytyy tutkimusongelman perusteella. Havaintoyksikön valinnan jälkeen tutkijan tulee ratkaista, kuinka monesta havaintoyksiköstä hän kerää tietoa. Havaintoyksiköiden muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan tutkimuksen perusjoukoksi. Tutkimuksen koh- teena olevat perusjoukkoa pienemmät havaintoyksikköjoukot voidaan jakaa otoksiin ja näytteisiin. Tarkasti perusjoukon ominaisuuksia kuvastavaa otosta kutsutaan edustavak- si otokseksi. Käytännössä edustavan otoksen saaminen tutkimusaineistoa kerättäessä on haastavaa, ellei mahdotonta. Tämän vuoksi aineiston keruussa useimmiten käytetään satunnaisotantaa (yksinkertainen satunnaisotanta, systemaattinen satunnaisotanta, ry- väsotanta) ja kohdistetaan tutkimuksen kysely haluttuun kohderyhmään. Joissakin tapa- uksissa satunnaisotoksen saaminen perusjoukosta on mahdotonta. Varsin usein tutkijalla ei ole käytettävissään tietoja kaikista havaintoyksiköistä, jolloin niiden satunnainen va- linta koko perusjoukosta on mahdotonta. Tällöin tutkijan on tyydyttävä harkinnanvarai- seen näytteeseen (Tietoarkisto 2021.). Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että jos ha- vaintoja on 30, niitä on jo riittävän paljon parametriseen menetelmään (Metsämuuronen 2009).
Kvantitatiivinen tutkimus korostaa yleispäteviä syyn ja seurauksen lakeja, joiden taus- talla on realistinen ontologia, jonka mukaan todellisuus rakentuu objektiivisesti todetta- vista tosiasioista. Kvalitatiivinen tutkimus pyrkii löytämään tai paljastamaan tosiasioita tutkimuskohteesta tavoilla, joita ei voi mitata suoraan määrällisesti. Kvalitatiivinen tut- kimus pyrkii todellisen elämän tutkimukseen (Hirsjärvi ym. 1997). Aineistoa voi käsi- tellä myös abduktiivisesti (olettamus aineiston keskeisistä tuloksista), induktiivisesti (aineiston pohjalta) tai deduktiivisesti (taustateoriaan perustuen). Näitä tapoja voi käyt- tää etenkin kvalitatiivisen, laadullisen aineiston analyysiin. Abduktiota käytettäessä voidaan luottaa ihmisen synnynnäiseen kykyyn tehdä oikeita päätöksiä intuitiivisesti.
Intuitiivinen tieto vahvistetaan aineiston avulla. Deduktion avulla voidaan arvioida ja
jatkojalostaa hypoteesia, joka todistetaan induktiivisesti empiirisen aineiston ja jatkotut- kimustarpeen osoittamisen kautta (Valli ym.2015).
Kvantitatiivisen aineiston tutkimusmenetelmää valittaessa kiinnitetään huomiota tutki- muksessa käytettyjen selittävien ja selitettävien muuttujien määrään (yksi-, kaksi- tai monimuuttujamenetelmät) ja tutkimuksessa käytettyjen mittareiden (luokittelu- tai jär- jestysasteikko, välimatka- tai suhdeasteikko) mitta-asteikkoihin. Tavallisin kvantitatii- vinen tutkimusmenetelmä on ristiintaulukointi, jota voidaan käyttää yhden tai muuta- man muuttujan analyysissä. Kun tarkastelun kohteena on vain yksi muuttuja, tutkimus- tulosten jakauman kuvailuun voidaan käyttää graafisia kuvaajia sekä keski- ja hajonta- lukuja (Tietoarkisto 2021). Kvalitatiivisen aineiston tyypillisin tutkimusmenetelmä on sisällön analyysi, jonka menetelmällä tutkimusaineistoa voidaan analysoida systemaatti- sesti ja objektiivisesti. Tällä analyysimenetelmällä pyritään saamaan tutkittavasta ilmi- östä kuvaus tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. Kerätty aineisto saadaan järjestetyksi johtopäätösten tekoa varten luokittelemalla tai tyypittelemällä aineisto pääluokkiin (Tuomi & Sarajärvi 2018).
Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin sähköpostikyselynä Webropol -sovelluksen avulla tehdyn kyselylomakkeen avulla. Analysoinnissa käytettiin sekä kvantitatiivisia (määräl- lisiä) että kvalitatiivisia (laadullisia) menetelmiä. Kvantitatiivinen aineisto (suljetut ky- symykset), muokattiin Excel-ohjelmiston (Microsoft 2010) työkalujen avulla graafiseen muotoon ja selitettiin auki sanallisesti. Kvalitatiivinen aineisto (avoin kysymys) luoki- teltiin pää- ja alateemoihin kysymyksen asettelun ja vastausten sisällön mukaisesti.
Tutkimuksen vaiheet voidaan kuvata joko syklisenä ja joustavana prosessina, jossa tut- kimuksen alkupistettä ei määritellä lainkaan tarkasti, tai portaittaisena prosessikuvauk- sena, jossa on selkeästi erotettavissa eri vaiheet (Hirsjärvi ym. 1997). Tämä tutkimus eteni Hirsjärven. ym. kuvaaman viisiportaisen tutkimusprosessin mukaisesti. Ensim- mäinen vaihe käsitti aiheen valinnan, toisessa vaiheessa kerättiin tutkimuskohteeseen liittyvä taustatieto, kolmannessa vaiheessa kerätty tausta-aineisto ja kyselytutkimuksen tuloksena saatu tutkimusmateriaali arvioitiin. Neljännessä vaiheessa aineisto järjestet- tiin, jonka jälkeen viidentenä vaiheena tutkielma kirjoitettiin valmiiksi.
5 TUTKIMUSTULOKSET
5.1 Taustakysymykset
Tutkimuksen aineistoon hyväksyttiin 67 vastaajan vastaukset. Vastaajista 57 halusi vas- tata kyselyyn, 10 kieltäytyi vastaamasta. Farmasian perustutkinnon lisäksi vastaajista (n=57) hieman alle puolella (39 %, n=24) ei ole erikoistumiskoulutusta. Yli puolella vastaajista (62 %, n=38) on lääkityksen arvioinnin erikoistumiskoulutus tai jokin muu ammatillinen erityispätevyys. Jos verrataan kysymyksen vastauksia (n=62) vastaajien määrään (n=57), huomataan että, joillakin vastaajilla on useampi kuin yksi erityispäte- vyys tai lisäkoulutus.
Vastausten määrän (n=73) mukaan suurin osa (92 %, n=67) työskentelee julkisen työn- antajan, eli kaupungin, kunnan tai sairaanhoitopiirin palveluksessa (KUVIO 6.). Pieni osa (8 %, n=6) vastaajista kertoo työskentelevänsä avohuollon apteekissa. Kun verra- taan vastausten määrää vastaajien määrään (n=57), huomataan että osa vastaajista työs- kentelee mahdollisesti sekä julkisen työnantajan että avosektorin työnantajan (avohuol- lon apteekki) palveluksessa. Avohuollon apteekeissa käytettävissä tietojärjestelmissä ei ole suoraa käyttöyhteyttä potilastietojärjestelmiin. Näitä tietojärjestelmiä käytetään toi- minnanohjausjärjestelminä lääkelogistiikkaan, lääkemääräysten käsittelyyn, reseptimer- kintöjen tekemiseen ja reseptikeskuksen tietojen käsittelyyn ja tarkasteluun.
KUVIO 6. Potilastietojärjestelmää käyttävät farmasian ammattilaiset organisaatioittain.
Vastaaja on voinut valita vastatessaan useamman kuin yhden vastauksen.
52 8
6 4 3
0 10 20 30 40 50 60
Sairaala-apteekki Kunta Avohuollon apteekki Lääkekeskus Kaupunki
Vastauksia 73 kpl
Kysyttäessä farmasian ammattilaisilla käytössä olevista potilastietojärjestelmistä kaikki vastaajat (n=57) ilmoittautuivat ainakin yhden potilastietojärjestelmän käyttäjäksi. Vas- tausten määrän (n=72) perusteella huomataan, että jotkut vastaajista käyttävät mahdolli- sesti useampaa kuin yhtä potilastietojärjestelmää työssään. Ainakin yhtä potilastietojär- jestelmää käyttää vastausten määrän perusteella yli puolet (79 %; n=57) vastaajista.
Useampaa kuin yhtä potilastietojärjestelmää käyttää viidennes vastaajista (20 %; n=15).
Yleisimmin käytössä olevat tietojärjestelmät ovat Effica ja sen päivitetty versio Effica Lifecare sekä Uranus (64 %, n=46). Muiden käytössä olevien potilastietojärjestelmien (Mediatri, Apotti, Pegasos, Esko, Muu; Safir Spider ja Clinisoft) osuus vastaajien kes- kuudessa on noin kolmannes (36 %, n=26) (KUVIO 7.). Uranus, Effica ja Effica Lifeca- re ovat myös eniten käytössä olevia potilastietojärjestelmiä, koska 43 prosenttia vastaa- jista (n=32) ilmoittaa käyttävänsä niitä työssään päivittäin (KUVIO 8.).
KUVIO 7. Farmasian ammattilaisten käyttämät potilastietojärjestelmät. Vastaaja on voinut valita vastatessaan useamman kuin yhden vastauksen.
Potilastietojärjestelmät ovat päivittäisessä käytössä vastausten määrän perusteella hie- man yli puolella vastaajista (62 %; n=46). Noin viidennes (18 %; n=13) kertoo käyttä- vänsä niitä viikoittain. Kuukausittain (9 %; n=7) tai harvemmin (11 %; n=8) potilastie- tojärjestelmät ovat käytössä noin kymmenesosalla vastaajista. Suhteellisesti ahkerim- massa päivittäisessä käytössä potilastietojärjestelmistä on Uranus (26 %, n=19). Viikoit- tain eniten käytetty potilastietojärjestelmä on Effica Lifecare (7 %, n=5), kuukausittain eniten käytetään Pegasos- ja Effica Lifecare -tietojärjestelmää (8 %, n=6). Vain päivit-
22 21 8
7 4 4 3 3
0 5 10 15 20 25
Uranus Effica Lifecare Pegasos Apotti Esko Mediatri Effica Muu potilastietojärjestelmä
Vastauksia 72 kpl
täisessä käytössä on vastausten perusteella luokkaan Muu potilastietojärjestelmä kuulu- vat vastaukset. Nämä potilastietojärjestelmät ovat Clinisoft ja Safir Spider. Vastausten määrää tarkasteltaessa huomataan, että vastauksia (n=74) on enemmän kuin vastaajia (n=57). Jotkut käyttäjistä käyttävät työssään mahdollisesti siis useampaa kuin yhtä poti- lastietojärjestelmää (KUVIO 8.).
KUVIO 8. Miten usein käytät työssäsi potilastietojärjestelmää. Vastaaja on voinut valita vastatessaan useamman kuin yhden vastauksen.
Potilastietojärjestelmän käyttö vie valtaosalta (70 %; n=40) vastaajista aikaa enemmän kuin kaksi tuntia päivittäisestä työajasta (KUVIO 9.). Noin kolmannes vastaajista (29
%, n=17) käyttää työajastaan alle kaksi tuntia potilastietojärjestelmän parissa. Kaikki kyselyyn vastaajat (100 %; n=57) ilmoittavat käyttävänsä jonkin verran päivittäisestä työajastaan potilastietojärjestelmän käyttöön.
19 11
2 4 2
3 2
3
2 5
1 2 1
1 1
3 3
1
2 2 2
1 1
0 5 10 15 20 25
Uranus Effica Lifecare Pegasos Apotti Effica Mediatri Esko Muu potilastietojärjestelmä
Vastauksia 74 kpl
Päivittäin Viikottain Kuukausittain Harvemmin
