n 95 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (1) – 2014
KIRJASTO
seenalainen. Kaaoksen reunalla toimimiseen liittyen en voi olla ajattelematta vuonna 2013 Nobelin fysiikanpalkinnon vastaanottaneen emeritusprofessori Peter Higgsin pohdintaa nykyisestä akateemisesta kiireen ja tulok- sellisuuden kulttuurista. The Guardian -leh- den haastattelussa1 Higgs arvelee, ettei mi- kään yliopisto enää nykyään palkkaisi häntä näennäisen tehottomuutensa vuoksi, ja ettei akateeminen kulttuuri enää nykyään tarjoa sellaista rauhaa ja hiljaisuutta, jota Nobel- palkinnon tuoneen hiukkasen teoreettinen löytäminen vuonna 1964 häneltä edellytti.
1 <http://www.theguardian.com/science/2013/dec/06/
peter-higgs-boson-academic-system> [haettu 15.1.2014]
Myös kirjoittajat toki muistavat mainita sekasorron aiheuttaman tuhon mahdollisuu- den, ja kaiken kaikkiaan he lienevät oikeas- sa sen suhteen, että alituinen muutos tar- joaa mahdollisuuden organisaation menes- tykseen. Uskoisin kuitenkin, että useimmat työuupuneet ja loputtomiin muutoksiin, esi- merkiksi julkisorganisaatioiden arjessa, tur- tuneet eivät ainakaan varauksetta jaa kirjoit- tajien näkemystä kaaoksen reunan tavoitelta- vuudesta ja autuudesta.
Tomi J. Kallio
nHinrichs, K. & Jessoula, M. (toim.) Labour Market Flexibility and Pension Reforms.
Flexible Today, Secure Tomorrow? Work and Welfare in Europe –series, Palgrave Macmillan: Hampshire. 2012, 262 s.
Mitä työmarkkinoiden joustavuus ja epätyy- pilliset työsuhteet merkitsevät kansalaisten eläketurvan kannalta Euroopan eri maissa?
Ikääntyvässä Euroopassa on viime vuosikym- meninä pyritty suitsimaan hyvinvointivaltion kustannuksia, mikä on johtanut eläkerefor- meihin useissa maissa. Onko eläkeuudistuk- sissa pystytty huomioimaan työmarkkinoi- den muutos, vai ovatko ne entisestään heiken- täneet epätyypillisessä työsuhteessa olevien asemaa? Pystyvätkö eurooppalaiset eläkejär- jestelmät turvaamaan vanhuusajan toimeen- tuloa uusien ja kasvaneiden työmarkkinaris- kien aikakaudella?
Näitä kysymyksiä käsitellään Karl Hin- richsin ja Matteo Jessoulan toimittamassa ar- tikkelikokoelmassa Labour Market Flexibility and Pension Reforms. Teoksessa yhdistyy kaksi tutkimusperinnettä, työmarkkinoiden joustavuuden ja eläkejärjestelmien tutkimus.
Näillä on perinteisesti ollut hyvin vähän teke- mistä toistensa kanssa. Juuri tässä on teoksen erityinen uutuusarvo: joustavien työmarkki- noiden ja sosiaaliturvan välistä yhteyttä ei tarkastella pelkästään työikäisten näkökul- masta, vaan katse ulotetaan myös ja erityi- sesti työuran jälkeiseen aikaan.
Teos on enemmän kuin toimitettujen ar- tikkeleiden kokoelma. Hinrichsin ja Jessoulan yhteisessä johdantoartikkelissa esitellään teoksen käsitteellinen viitekehys, jota eri kir- joittajien tuottamat maakohtaiset artikkelit pyrkivät noudattamaan. Ansiokkaassa pää-
Joustava työmarkkinoilla, turvassa eläkkeellä?
96 n
Kirjasto
Joustava työmarkkinoilla, turvassa eläkkeellä?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (1) – 2014 tösartikkelissa Hinrichs ja Jessoula muodos-
tavat maakohtaisten havaintojen perusteella synteesin strategioista, joilla Euroopan mais- sa on yhtäältä joustavoitettu työmarkkinoi- ta ja toisaalta mukautettu eläkejärjestelmiä joustavien työmarkkinoiden oloissa. Suomi ei ole maakohtaisten tarkastelujen joukossa, ja lukijan onkin kiinnostavaa pohtia, missä mie- lessä teoksen havainnot ja käsitteet ovat rele- vantteja Suomen oloissa.
Teoksen kysymyksenasettelut rakentuvat joustoturva-käsitteen (flexicurity) ympärille.
Joustoturvassa työmarkkinoiden tarkoituksel- linen joustavoittaminen (mm. heikentämällä irtisanomissuojaa ja helpottamalla epätyypil- lisiä työnteon muotoja) yhdistyy kattavaan työttömyysturvaan sekä aktiiviseen työllisyys- politiikkaan. Teoksen keskeinen kysymys on, onko tarkastelun kohteena olevissa maissa työmarkkinoiden (lisääntynyt) joustavuus ja sosiaaliturva yhdistetty tavalla, joka huomioi taloudellisen turvan toteutumisen myös työ- elämän jälkeen, eläkeiässä.
Hinrichs ja Jessoula pohjustavat asetelman huolellisesti johdantoartikkelissaan. He nosta- vat esiin niin ”perinteiset” epätyypilliset työt (määräaikainen ja osa-aikainen työ) kuin uu- demmat epätyypillisen työn muodot (mm. yrit- täjyyden ja palkkatyön välimaaston ja ”halpa- työt”), jotka ovat kokonaisuutena yleistyneet Euroopassa. Samaan aikaan työsuhdeturvaa on useissa Euroopan maissa heikennetty, jos- kin vastakkaisiakin esimerkkejä on. Eri mais- sa toteutetuissa eläkeuudistuksissa he näkevät merkkejä kahdesta erityyppisestä strategiasta.
Yhtäältä olemassa olevia järjestelmiä on hiot- tu säästeliäämmiksi parametrisillä uudistuk- silla: on nostettu eläkeikää, asetettu katto elä- kemaksuille, tiukennettu yhteyttä ansiotyön ja etuuksien välillä samalla, kun vähimmäiselä- keturvaa on saatettu parantaa. Toisaalta on ha- vaittavissa rakenteellinen siirtymä: rahastoivi- en (ammatillisten tai yksityisten) järjestelmien roolia on kasvatettu samalla, kun julkista peru- seläketurvaa on heikennetty.
Maakohtaisille artikkeleille Hinrichs ja Jessoula määrittelevät kolme tarkasteluteh-
tävää. Missä määrin epätyypilliset työt ovat yleistyneet ja ”normaali” palkkatyösuhde vä- hentynyt 1980-luvulta nykypäivään? Millaisia työmarkkinauudistuksia tuohon ajanjak- soon on sisältynyt? Entä millä tavalla eläke- järjestelmää on uudistettu samalla aikavälil- lä? Teoksessa esitellään seitsemän Euroopan maata: Saksa, Italia, Puola, Iso-Britannia, Sveitsi, Tanska ja Hollanti.
Suomalaisen lukijan kannalta kiinnos- tavimpia näistä maakuvauksista lienevät Tanska ja Hollanti sekä Saksa. Tanska ja Hollanti ovat molemmat joustoturvan malli- maita; idea kehitettiin näissä maissa 1990-lu- vulla. Sovellustapa on kummassakin maassa erilainen, silti molemmissa hyvin tuloksin.
Niels Plougin kirjoittama kuvaus Tanskan työmarkkinamallista on kiertelemättömän ylistävä. Artikkelista käy ilmi Tanskan jousto- turvamallin historia – 50 vuoden ajalta. Ploug sanoo Tanskan mallin olevan pikemminkin pragmaattisen evoluution kuin tavoitteellisen revoluution tulos. Mallissa työmarkkinoiden joustavuuden takaa irtisanomisen helppous ja työpaikkojen vaihtuvuus onkin Tanskassa yksi OECD:n korkeimmista. Työttömyysturva on kuitenkin suhteellisen korkeatasoinen ja pitkäkestoinen. Työvoimapolitiikka on aktii- vista ja toimenpiteet räätälöidään yksilölli- sesti. Joustoista huolimatta sekundäärityö- markkinoita huonoin palkoin ja työsuhteen ehdoin ei ole syntynyt. Esimerkiksi tuetusta työstä saa saman palkan, oikeudet ja etuu- det kuin normaalissa työsuhteessa. Kun työt- tömyys on Tanskassakin viime vuosina kas- vanut, on mielenkiintoista nähdä, tehdäänkö malliin jotain muutoksia.
Toisin kuin Tanskassa, Hollanissa työ- markkinat ovat edelleen vahvasti säädellyt ja vakituisessa työssä olevien työsuhdeturva on lähes yhtä vahva kuin Saksassa, kirjoittaa Karen Anderson. Hollannin työmarkkinamal- lissa joustavuus muodostuu pääosin kahdes- ta tekijästä: työttömät pyritään saamaan no- peasti takaisin töihin ja osa-aikatyön osuus on suuri (korkein OECD maista), varsinkin naisil- la. Työttömyysturva on leikattu tasoltaan ma-
n 97
Kirjasto
Joustava työmarkkinoilla, turvassa eläkkeellä?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (1) – 2014 talaksi ja sen saaminen edellyttää merkittä-
vää aktiivisuutta. Samalla se on laajennettu kattamaan myös epätyypillistä työtä tekevät (paitsi yrittäjät). Epätyypillistä työtä tekevil- le on Andersonin mukaan onnistuttu turvaa- maan pitkälti samat oikeudet ja ammatillinen sosiaaliturva (ml. eläketurva) kuin perintei- sessä normaalityösuhteessa. Tämä koskee erityisesti osa-aikatyötä, josta on Hollannissa tullut ”normaalia” sekä työsuhdeturvan että työolojen laadun suhteen. Kuva ei ole yhtä ruusuinen niin sanottua ”joustotyötä” (työ- suhde lyhyt määräaikainen tai viikkotyöaika joustava) tekevien kohdalla. Kohtalaisen vah- vasta sääntelystä huolimatta työttömyys on Hollannissa edelleen alhainen.
Epätyypillistä työtä tekevien vanhuuden- turvan kannalta merkittävintä Hollannin ja Tanskan järjestelmissä on, että suomalais- ta kansaneläkettä vastaava yleinen vanhuu- seläke on molemmissa maissa tasoltaan koh- talaisen korkea. Yleisen vanhuuseläkkeen osuus keskimääräisestä eläkkeestä onkin näissä maissa suuri. Molemmissa maissa on oma historiallinen syynsä yleisen vanhuu- seläkkeen korkeaan tasoon: Hollannissa se oli yhden perheenelättäjän malli ja naisten vähäinen työhön osallistuminen, Tanskassa taustalla on se, että ansiosidonnainen elä- ke tuli yksityiselle sektorille vasta 1990-lu- vulla. Sekä Ploug että Andersen korostavat, että riittävän suuren yleisen vanhuuseläk- keen ansiosta osa-aikatyö ja joustotyö eivät kummassakaan maassa ole johtamassa van- husköyhyyteen pienestä työeläkekertymäs- tä huolimatta. Hollannissa yleiseen vanhuu- seläkkeeseen kohdistuu tosin jatkuvia leikka- uspaineita, kansalaisten vastustuksesta huoli- matta. Tanskassa kansaneläkkeelle on ilmei- sesti vahva poliittinen tuki.
Kuvauksen Saksan tilanteesta on kirjoitta- nut Karl Hinrichs. Kiinnostavinta Saksan työ- markkinoilla on ehkä matalapalkkatöiden tie- toinen lisääminen. Matalapalkkatyö yhdistyy Saksassa usein muullakin tavoin marginaa- liseen asemaan työmarkkinoilla: vuokratyö- hön, osa-aikatyöhön tai ”minityöhön” (viikko-
työtunteja hyvin vähän). Jos työura pitkältä ajalta perustuu tällaiseen työhön, jää eläke- kin mitättömän pieneksi. Matalapalkkaisten tilannetta heikentää, että eläkejärjestelmän kustannuksia on karsittu pienentämällä an- sioperusteisen eläkkeen kertymistä. Vuonna 2003 Saksassa otettiin käyttöön ”perustur- vaeläke”, joka on suomalaisen takuueläkkeen tasoa. Saadakseen perusturvaeläkkeen tasoi- sen eläkkeen ansiotyön perusteella, joutuu matalapalkkatyössä laskelmien mukaan te- kemään selvästi yli 40 vuoden työuran.
Työttömyyden toistuvuuteen, pitkittymi- seen ja alueelliseen kasautumiseen liittyy elä- keturvan riittävyyden toinen suuri ongelma Saksassa. Eläkejärjestelmä on pääosin ansio- perusteinen ja työnteon ja eläketurvan vä- listä sidettä on uudistuksissa tiukennettu.
Hinrichs on erityisen huolissaan entisen Itä- Saksan asukkaiden tulevasta eläketasosta.
Työmarkkinatilanne on siellä vaikea ja nuo- remmilla, 1960 jälkeen syntyneillä ikäluokil- la keskieläke uhkaa jäädä alle 30 prosenttiin työssäkäyvien keskiansiosta. Teoksen ilmes- tymisen jälkeen Saksan työttömyys on tosin jatkanut reipasta vähenemistä.
Vaikka maakohtaisissa artikkeleissa on monipuolista kuvausta ja tietoa, ovat ne teok- sen heikko kohta. Yhdenmukaisempi ja syste- maattisempi asioiden käsittelytapa maakuva- uksissa olisi helpottanut maiden välisten ero- jen ja samankaltaisuuksien hahmottamista, etenkin kun teoksessa liikutaan niin monella eri ulottuvuudella – työmarkkinoiden raken- ne ja muutos, työmarkkinapolitiikan muutos, eläkejärjestelmien rakenne ja eläkepolitiikan muutos.
Teoksen päätösartikkelissa Hinrichs ja Jessoula ryhmittelevät maat mielenkiintoi- sella tavalla sen mukaan, miten hyvin niis- sä noudatettu työmarkkina- ja eläkepolitiik- ka onnistuvat tuottamaan turvaa työmarkki- noilla joustaville yksilöille. He erottavat yh- täältä työmarkkinoiden suhteen homogee- niset maat, joille on tunnusomaista inklusii- visuus ja epätyypillisten töiden samanarvoi- suus perinteisen normaalityösuhteen rinnal-
98 n
Kirjasto
Joustava työmarkkinoilla, turvassa eläkkeellä?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (1) – 2014 la, ja toisaalta segmentoituneiden työmarkki-
noiden maat, joissa joustoa on haettu lähinnä työttömien ja epätyypillisessä työssä olevien kustannuksella. Eläkepolitiikan suhteen jat- kumon yhdessä ääripäässä ovat integroivat maat, joissa eläkejärjestelmä takaa onnistu- neesti vanhuudenturvan myös epätyypillistä työtä tekeville. Toisessa ääripäässä ovat puo- lestaan dis-integroivat maat, joissa eläketurva on uudistusten myötä järjestetty entistä ko- rostuneemmin perinteisen, pitkän ja kokoai- kaisen, työsuhteen pohjalle.
Tanska ja Hollanti näyttäytyvät molem- pien ulottuvuuksien suhteen onnistuneina;
niiden työmarkkinat ovat homogeeniset ja eläkejärjestelmä epätyypillisen työn tekijöi- tä integroiva. Saksa sen sijaan on esimerkki segmentoituneen työmarkkinapolitiikan ja dis-integroivan eläkepolitiikan maasta.
Miten Suomi sijoittuisi tällaisessa luokit- telussa? Työsuhdeturvan sääntelyssä Suomi lienee melko lähellä Hollantia, mutta epätyy- pillinen työ on kuitenkin selvästi harvinai- sempaa ja työolojen suhteen marginalisoi- tuneempaa kuin Hollannissa. Työttömyys,
erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on ongel- ma kuten Saksassakin, ja se ilmenee myös samankaltaisena turvan puutteena kuin Saksassa. Sinänsä epätyypillistä työtä teke- vät on Suomessa varsin hyvin integroitu elä- kejärjestelmään: eläkeoikeus siirtyy työnte- kijän mukana, pienestäkin työmäärästä ker- tyy eläkettä, samoin useilta palkattomilta ajoilta (mm. ansiosidonnainen sosiaaliturva, opiskelu ja hoitovapaa). Kansaneläkkeen ja takuueläkkeen taso on kuitenkin matalahko, ja ansioperusteisen eläkkeen keskeisyyden vuoksi Suomen eläkejärjestelmä ei turvaa rikkonaisen työuran tehneen tai pienipalk- kaisen ihmisen vanhuutta.
Hinrichs ja Jessoula onnistuvat teokses- saan avaamaan ikkunan uudenlaisiin näky- miin. Siihen, miten onnistumme yhdistämään työmarkkinoiden joustavuuden ja sosiaalitur- van koko elämänkaarta ajatellen. Näiden nä- kymien herättämiä oivalluksia näemme var- masti lisää lähivuosina ja toivoakseni myös Suomea koskevia analyysejä.
Noora Järnefelt
