n 311
Kirjasto
Määräaikainen työ ja vanhemmuuden valinnat
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (3) – 2014 naisuus. Kirja tarjoaa oivan katsauksen kes-
keisiin perheellistymistä koskeviin käsittei- siin ja havaintoihin Euroopassa yleensä ja etenkin tarkasteltavissa kohdemaissa. Lisäksi loppuyhteenveto on mainio. Siinä keskustel- laan myös empiirisistä havainnoista poli- tiikkasuositusten näkökulmasta. Teoksessa tuodaan lisäksi hyvin esille epävarman työ- markkinatilanteen merkitys elämänkulussa ja perheellistymiseen liittyvissä suunnitel-
missa. Otaksun, että perheellistymistä tar- kasteleville tutkijoille kirjan anti on toisaalla, artikkeleissa käytetyissä teorioissa ja näiden mallinnuksissa empiirisesti sekä empiirisis- sä havainnoissa. Artikkelikokoelmat ovat jos- kus työlästä luettavaa yhteisenä kokonaisuu- tena ja kertomuksena, mutta tässä tavoittees- sa kirja onnistui hyvin.
Mia Tammelin
nNärvi, Johanna. Määräaikainen työ, va- kituinen vanhemmuus. Sukupuolistuneet työurat, perheellistyminen ja vanhempien hoivaratkaisut. Tutkimus 122. Helsinki:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2014. 242 sivua.
Johanna Närvin hiljattain julkaistu väitoskir- ja asettaa tutkimuksen keskipisteeksi työelä- män määräaikaiset sopimukset ja niiden vai- kutukset moniin vanhemmuuden keskeisiin kysymyksiin. Närvin tutkimus valottaa eten- kin sitä, miten määräaikaiset työsuhteet koe- taan perheen sisäisestä näkökulmasta, sil- loin kun on kyseessä elämän tärkeät päätök- set lasten hankinnasta tulevaisuuden talou- delliseen turvaan. Pätkätyösuhteiden lisään- tyessä Suomessa jatkuvasti Närvin tutkimus tuo merkittävää tietoa rakenteellisten olosuh- teiden vaikutuksesta yksilön toimijuuteen ja perheellistymispäätöksiin tilanteessa, jossa työsuhteen jatkumisesta ei ole varmuutta.
Kirjassa läpikäytävät perheiden kokemukset perustuvat haastatteluaineistoon, joka sisäl- tää miehiä ja naisia - 29 isää tai äitiä - joiden
päivittäinen elämä ja tietoiset valinnat tapah- tuvat pätkätyösuhteiden varjossa. Päätökset, kuten mikä on paras elämäntilanne ja työlli- syysaste, jotta lapsia uskaltaa hankkia ja kuin- ka perhevapaat jaetaan pätkätöiden lomassa, heijastavat sukupuolistuneita käytäntöjä suo- malaisissa perheissä. Siksi Närvin kirja toimii hienosti keskustelun aloittajana sekä työn so- siologian että sukupuolentutkimuksen kirjal- lisuudessa. Tutkimus on myös ajankohtainen perhesosiologian näkökulmasta, sillä määrä- aikaisissa työsuhteissa työskentelevät tyypil- lisesti perheenperustamisiässä olevat naiset.
Väitöskirja koostuu yhdeksästä luvusta, joissa poraudutaan syvälle teoriaan yksilön toimijuudesta ja valinnoista (3. luku) sekä heteroseksuaalisten perheiden sisäisiin neu- votteluihin työstä ja perheestä (luvut 5–7).
Näissä neuvotteluissa esille nousevat puoli- soiden (ihanteelliset) käsitykset kodin työn- jaosta, naisen ikääntymisestä sekä perheen taloudellisesta epävarmuudesta. Kysymysten asettelu seuraa kolmea toisiinsa liittyvää tee- maa, joista ensimmäisessä pohditaan, miten määräaikainen työ muokkaa naisten ja mies-
Määräaikainen työ ja vanhemmuuden valinnat
312 n
Kirjasto
Määräaikainen työ ja vanhemmuuden valinnat
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (3) – 2014 ten käsityksiä perheenllistymisestä ennen
kuin lapsenhankintapäätös on tehty. Närvin elämänkerrallisen haastatteluaineiston ana- lyysissä (luku 5) etenkin naiset pitivät vaki- tuista työtä perheen perustamisen edellytyk- senä, mutta myös muut asiat, kuten vanhene- misen riskit raskaudelle, puolison työtilan- teen vakaus ja tulot, vaikuttivat heidän pää- tökseensä tulla raskaaksi. Yllättävän harvois- sa perheissä lapsen hankintaa oli lykätty jom- man kumman (tai jopa molemman) puolison määräaikaisen työn takia. Toisaalta, etenkin korkeasti koulutetut naiset ja miehet olivat huolissaan työsuhteen jatkuvuudesta ja tule- vaisuuden uramahdollisuuksista. Kyseessä on siten “itsestään selvä, monimutkainen valin- ta” (s.115), jossa henkilökohtaiset päätökset tehdään omien ihanteiden ja yhteiskunnal- listen asetelmien (muun muassa työmarkki- noiden ja sosiaalipolitiikan sekä kulttuuris- ten odotusten) puitteissa. Määräaikaisuus li- sää taloudellista epävarmuutta, mutta lapsen hankintaa se ei aseta täysin mahdottomaksi.
Toisessa Närvin yleisteemoista tarkastel- laan perheen perustamisvaihetta ja siihen liit- tyviä seuraamuksia. Luvussa 6 – “Vauva tulos- sa – ja kuinkas työlle kävikään” – elämäntari- noiden analyysi ajoittuu raskausaikaan, jol- loin neuvottelut työn jatkumisesta sekä äitiys- ja vanhempainvapaista tulevat ajankohtaisek- si työpaikalla ja kotona. On itsestään selvää, että määräaikaisessa työsuhteessa työsken- televillä on epävarmempi neuvotteluasema kuin vakinaisessa työsuhteessa olevilla työn- tekijöillä. Analyysissä tulevatkin esille vauva- uutisen paljastamistilanteen riskialttius pät- kätyöläiselle, sillä huonosti menneet neuvot- telut voivat johtaa pahimmassa tapauksessa työsuhteen päättymiseen. Määräaikainen työ- suhde monen haastateltavan kohdalla merkit- sikin työsuhteen “luonnollista” päättymäkoh- taa, sillä työsuhdetta ei monen osalta jatket- tu äitiysvapaan jälkeen. Pätkätyöläisnaisille raskaudesta ilmoittaminen esimiehelle oli selvästi merkityksellisempi tilanne kuin mie- hille, joista useimmat eivät edes muistaneet koko tilannetta. Monilla naisilla oli sen sijaan
hyvinkin negatiivisia kokemuksia esimiehen tai -naisen kanssa käydyistä äitiysvapaaneu- votteluista, joissa he pätkätyöläisenä jäivät epävarmaan asemaan työn jatkomahdolli- suudesta.
Kolmannen teeman puitteissa pohditaan lapsen syntymän jälkeisiä työn ja perheen rat- kaisuja. Seitsemännessä luvussa, “Vanhempien työnjako ja hoivaratkaisut”, Närvi tarkastelee, miten epävakaa työtilanne vaikuttaa vanhem- pien työhönpaluun ajankohtaan lapsen saan- nin jälkeen. Haastatteluaineistosta tulee esiin, kuinka helppoa perheiden on luisua perintei- seen kodin työnjakoon ja sukupuolistunei- siin käytäntöihin etenkin silloin, kun jomman kumman vanhemman työura on epävarmem- pi kuin toisen. Kun pätkätyösuhteet suomalai- sessa työelämässä kasaantuvat perheenperus- tamisiässä oleville naisille, Närvi toteaa, että käytännössä perheet usein valitsevat äidin epävarman ja isän varmemman - tai ainakin suurempituloisemman - uran väliltä (s. 173).
Näin ollen työn määräaikaisuus ja perintei- set, sukupuolistuneet kodin työnjaon käytän- nöt ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja mahdollisesti myös rajoittavat perheiden sisäistä tasa-arvoa, tasavertaista työnjakoa sekä molemman vanhemman uran yhtäläistä arvostusta.
Närvin analyysi on hienosäkeistä, ja teoria sekä aineisto limittyvät luontevasti läpi koko kirjan. Väitöskirjalle ominaiset metodikes- kustelut (etenkin luvussa 4) ovat sekä alaan perehtymättömän lukijan että ammattilaisen ymmärrettävissä. Metodikeskustelu jatkuu analyysin lomassa myös itse tutkimusaineis- toa käsittelevissä luvuissa. Närvin elämänker- rallisessa teemahaastattelumetodissa on mie- lenkiintoisia nyansseja, kuten tutkijan haas- tateltavalta pyytämä paperille piirretty oma elämänviiva (liite 4) ja sen pohdinta haastat- telutilanteessa, mikä tuo tilanteeseen konk- reettisia ja kirkkaita välähdyksiä kokemusten henkilökohtaisesta merkityksestä haastatel- tavalle ja syvyyttä tutkijan analyysille. Näiltä osin väitöskirja toimii hyvänä oppaana myös kvalitatiivisten menetelmien opiskelijoille.
n 313
Kirjasto
Töiden jälkeen vanhuus?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (3) – 2014 Kirjassa käytetty keskusteleva kirjoitustyyli
hieman vaikeuttaa teemojen ja asiakokonai- suuksien löytämistä tekstistä, mutta suhteel- lisen yksityiskohtainen sisällysluettelo aut- taa lukijaa paikantamaan oman kiinnostuk- sen kohteena olevat tutkimustulokset.
Kirjan lopussa Närvi tarjoaa joitakin sosi- aalipoliittisia kannanottoja varsinkin työelä- mää edustaville osapuolille. Hän suosittaa eri- tyisesti työpaikkakohtaisia muutoksia määrä- aikaisten työntekijöiden kohteluun ja käytän- töihin ennemmin kuin koko maan kattavia työ ja perhepoliittisia ratkaisuja. Miksi ei työnan- tajallekin olisi suotuisaa kohdella pätkätyön- tekijöitä vakituisten vertaisina, tukea niitä määräaikaisia, jotka haluavat pitää vanhem- painvapaan ja tarjota pienten lasten äideille mahdollisuuden osa-aikatyöhön juuri silloin, kun lapsi on pieni? Se, millä keinoilla työpaik- kakohtaista kulttuuria sitten voitaisiin muut-
taa, jää hieman epäselväksi. Toisaalta Närvin peräänkuuluttama, työorganisaatiokohtainen määräaikaisten työntekijöiden arvostaminen ja siihen liittyvä muutosprosessi avaavat uu- sia tulevaisuuden tutkimuskysymyksiä.
Kokonaisuudessaan kirja on monipuoli- nen kannanotto suomalaiseen määräaikais- työhön ja sen vaikutuksiin työntekijöiden elä- mään, taloudelliseen turvaan ja perheen va- lintoihin. Suosittelen kirjaa niille, joiden työn- kuvaan kuuluu perheystävällisempien työ- käytäntöjen ja organisaatiokulttuurien inno- vointi ja tutkimus. Teos toimii myös oppikir- jana työ-, perhe- ja sukupuolentutkimuksen opintokokonaisuuksissa, joissa toimijuuden teoria sekä haastateltavien elämä- ja työrat- kaisut tulevat varmasti herättämään vilkasta keskustelua.
Marjukka Ollilainen
nOjala, Hanna & Pietilä, Ilkka (toim.) Miehistä puhetta. Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit. Tampere:
University Press. 2013. 308 sivua.
Äksyiltyään vuosia kirjallisuudessa, teatterei- den lavoilla ja mediassa Mielensäpahoittaja valloitti Suomen valkokankaat syksyllä 2014.
Samalla kun Mielensäpahoittaja naurattaa suomalaisen mielenmaiseman kliseillä, se edustaa hegemonista vanhuskuvaa, sotasu- kupolven työorientoitunutta maalaisäijää.
Tosielämän suuret ikäluokat haastavat kli- seisen kuvan työelämästä eläkkeelle vyö- ryessään. Vanhu(u)skäsitysten purkutalkoi-
siin osallistuvat myös useamman sukupolven tutkijat Hanna Ojalan ja Ilkka Pietilän toimit- tamassa teoksessa Miehistä puhetta: Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit.
Miehet ovat pitkään tehneet taivalta su- kupuolitutkimuksen ja tasa-arvopolitiikan marginaaleissa. Miesten suhteellinen valta monilla elämänalueilla ja monilla mittareilla mitattuna sekä miesten keskinäinen polari- saatio ovat omalta osaltaan ehkäisseet mie- hiä koskevien ongelmien tematisoitumista sukupuolikysymyksinä. Kuitenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana suomalai- nen ihmistieteiden tutkimuskenttä on aihe ai-