MOR-Y08-085
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 4520000
4520000
4521000
4521000
4522000
4522000
6969000 6969000
6970000 6970000
6971000 6971000
6972000 6972000
6973000 6973000
HANGASLAMMEN KUMPUMOREENIALUE ENO
Tietokantatunnus: MOR-Y08-085 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:4242 09 Alueen pinta-ala: 46,1 ha
Korkeus: 115 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 12 m Muodon suhteellinen korkeus: 12 m
Moreenimuodostuman sijainti: Hangaslammen kumpumoreenialue sijaitsee Koitajoen Pamilonkosken eteläpuolella, 14 km Enosta itäkoilliseen.
Geologia
Hangaslammen 1800 x 500 metrin kokoinen kumpumoreenialue sijoittuu Ilomantsin kumpumoreenikentän länsiosaan. Luode-kaakkosuuntainen alue koostuu loivasti kumpuilevista lohkareisista kankaista ja niiden liepeillä olevista kumpuryhmistä. Kummuilla on paikoin heikko jäätikön virtaussuuntaan nähden poikittainen lounas-koillissuuntaus. Luoteisosan yhtenäinen, reunoiltaan kumpuileva kangas on 400 x 300 metrin kokoinen, kaakkoisosan epäyhtenäisemmän kankaan mitat ovat noin 1100 x 200 metriä. Alueen yksittäiset kummut ovat 50-200 metrin kokoisia ja 2-12 metriä korkeita. Jyrkkiä rinteitä on vähän. Suot rajaavat kankaita ja
kumpuryhmiä, mutta alueen sisällä ei juuri ole soistumia. Kohdealue on osa pitkää ja kapeaa luode- kaakkosuuntaista kumpumoreenikaistaletta. Alueen yksittäiset muodostumat ovat varsin tyypillisiä
kumpumoreenimuotoja, mutta niiden ryhmittyminen selvärajaiseksi, hyvin suuntautuneeksi suurmuodoksi on hieman epätavallisempaa. Välittömästi alueen koillispuolella maasto kohoaa kalliomäkien hallitsemaksi vaaraseuduksi, ja alueen itäpuolelta hahmottuu useita peräkkäisiä lohkareisia uomia. Ne ovat ilmeisesti olleet jäätikön reunan editse virranneita (marginaalisia) Koitereen-Ilomantsin jääjärvisysteemin lasku-uomia, jotka kuivuivat pian alueen pohjoispuolisen Koitajoen Pamilonkosken väylän avauduttua.
Kalliosta ei ole havaintoa, mutta se voi olla paikoin lähellä pintaa. Alueen lounaispuolella on useita lohkareikon peittämiä pieniä kalliokumpuja. Tieleikkauksissa on soraista hiekkamoreenia. Pintalohkareisuus vaihtelee kohtalaisesta hyvin suureen (1-yli 10 kpl aarilla). Lohkareita on eniten keski- ja kaakkoisosissa, missä on myös lohkarepainanteita. Lohkareet ovat keskikokoisia tai suuria (1-4 m), ja kiviä on runsaasti. Ylin ranta lienee seudulla noin 110 metrin tasolla (Yoldiamerivaihe), joten alue on vapautunut jäästä rantavyöhykkeeseen ja on ilmeisesti pääosin subakvaattinen.
Biologia
Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alueen metsät ovat lähinnä havumetsiä (Syke:CLC2000- maankäyttö/maanpeite (25m)-aineisto). Puusto on jokseenkin tasaikäistä mäntytaimikkoa, kasvatusmännikköä tai varttunutta männikköä. Painanteissa ja alarinteillä on kuusta ja koivua. Palokantoja löytyy sieltä täältä. Suot ovat melko tiheäpuustoisia rämeitä.
Maisema ja muut arvot
Soiden rajaama alue erottuu hyvin kartalla, ja suuri osa muodoista näkyy tiestöltä. Maastossa muodostumat hahmottuvat niin ikään mainiosti. Peitteiseltä ja matalalta alueelta ei kuitenkaan avaudu näkymiä ympäristöön, pienet lammetkin näkyvät vasta läheltä. Sisäinen maisema on melko vaihtelevaa lohkareista kummukkoa ja näkyvyys on yleensä kohtalainen. Alueen pohjoispuolella on Koitajoen Pamilonkoski polkureitteineen.
Pamilonkoski on ollut nykyisen kaltainen vähävetinen nähtävyys v. 1955 alkaen, jolloin sen yläjuoksulle padottiin laaja Tekojärvi. Koitajoen ja Koitereesta laskevan Haapojoen vedet ohjattiin tämän jälkeen
tekoaltaiden kautta länteen Pamilon tunnelivoimalaan. Koitajokeen pääsee alueelta vettä enää Haapojoen uoman poikki rakennetun säännöstelypadon kautta, ja joen keskimääräinen virtaama on enää vain murto-osa entisestä.
Pamilonkoskella on kuvattu useiden tukkilaiselokuvien koskenlaskukohtauksia. Pari kilometriä kohdealueen pohjoispuolella on Kirjovaaran Natura-alue (FI0700051).
