• Ei tuloksia

VANHEMMUUDEN VERKKOAVUSTEINEN TUKEMINEN: Vanhemmuuden tuki Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetin chat-palvelussa

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2023

Jaa "VANHEMMUUDEN VERKKOAVUSTEINEN TUKEMINEN: Vanhemmuuden tuki Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetin chat-palvelussa"

Copied!
88
0
0

Kokoteksti

(1)

VANHEMMUUDEN VERKKOAVUSTEINEN TUKEMINEN

Vanhemmuuden tuki Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetin chat-palvelussa

Janika Hyvönen Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö

Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto Syksy 2018

(2)

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiede- kunta

Laitos

Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä

Janika Hyvönen Työn nimi

VANHEMMUUDEN VERKKOAVUSTEINEN TUKEMINEN: Vanhemmuuden tuki Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetin chat-palvelussa

Oppiaine Sosiaalityö

Työn laji

Pro gradu -tutkielma Tutkielman ohjaaja/ohjaajat

Riitta Vornanen ja Leena Leinonen Aika

Marraskuu 2018 Sivumäärä

83+1 Tiivistelmä

Suomessa erityisesti viimeisen 25 vuoden aikana kiinnostus vanhemmuutta kohtaan on lisääntynyt, vai- kuttaen nykyvanhemmuuteen ja sen tukemiseen. Digitalisaation myötä, ihmisten vuorovaikutuksen siir- tyessä entistä enemmän verkkoon, on myös erinäisiä palveluita siirretty verkon kautta toimiviksi. Van- hemmuuden tukemisessa ennaltaehkäisyä pyritään painottamaan ja vanhempien vastuuta lasten kasva- tuksesta pyritty vahvistamaan. Tutkimalla verkkoauttamisen kontekstissa tapahtuvaa vanhemmuuden tu- kea, voidaan arvioida sen hyödyllisyyttä vanhemmuuden tukemiseksi ja perheiden hyvinvoinnin lisää- miseksi ajalla, jolloin verkon kautta tapahtuva neuvonta ja asiointi yleistyvät koko ajan entisestään.

Tutkimusaineistoni koostuu Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelimen chat-palvelun kautta kerätystä aineistosta. Tutkimustehtäväni on tutkia sitä, millaisissa asioissa vanhemmat hakeutuvat chat-palveluun ja millaista apua he palvelussa saavat. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu van- hemmuuteen vaikuttavista tekijöistä, vanhemmuuden tukemisesta ja verkkoauttamisesta. Tutkimusai- neistoa ja tutkimustuloksia analysoin Bronfenbrennerin (1979; 2018) bioekologista mallia mukaillen.

Teoriasidonnaisen analyysin avulla pyrin tarkastelemaan vanhemmuutta ja sen rakentumista suhteessa vanhemman monitasoiseen ympäristöön. Tarkastelen vanhemmuuden verkkoavusteista tukemista suh- teessa vanhempia ja perheitä tukevaan palvelujärjestelmään ja vanhemmuutta tukevan sosiaalisen tuen välittämiseen.

Tutkimus osoittaa keskustelunaiheiden ja tuen tarpeiden olevan moninaiset. Yleisimmin keskustelunai- heet ja niihin liittyvät tuen tarpeet liittyivät vanhemman välittömän sosiaalisen ympäristön sisäisiin ai- heisiin. Eniten vanhemmuuden tuen tarpeita on pienten alle kouluikäisten lasten äideillä. Tutkimustulok- set osoittivat verkkovälitteisen vanhemmuutta tukevan vertaistukeen perustuvan palvelun tuottavan sekä emotionaalista että tiedollista tukea. Palvelun etuina nähtiin anonyymius, kirjallisen vuorovaikutuksen helppous sekä päivystäjän asiantuntemus aiheesta. Haasteiksi koettiin ajan rajallisuus, lyhyeksi ja kesken jääneet keskustelut. Tulosten mukaan verkkoavusteinen vanhemmuuden tuki on positiivisena ja hyödyl- lisenä koettu ennaltaehkäisevä vanhemmuuden tukemisen tapa.

Asiasanat

vanhemmuuden tuki, ennaltaehkäisevä tuki, sosiaalinen tuki, verkkoauttaminen, bioekologinen malli Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto

(3)

Faculty

Faculty of Social Sciences and Business Studies

School

Department of Social Sciences Author

Janika Hyvönen Title

VANHEMMUUDEN VERKKOAVUSTEINEN TUKEMINEN: Vanhemmuuden tuki Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetin chat-palvelussa (transl. INTERNET-BASED PARENTAL SUP- PORT: Parental support in Mannerheim League for Child Welfare’s chat-service)

Main subject Social work

Level

Master's thesis Advisors

Riitta Vornanen ja Leena Leinonen Date

November 2018

Number of pages 83+1

Abstract

In Finland especially in last 25 years interest in parenting has risen influencing parenting of today and supporting it. Because of digitalization, people using the web more than before, different kind of services has been transferred to work via web. In parental support prevention of issues is now emphasized and parent’s responsibility of children’s upbringing is reaffirmed. By researching web-based parental support is possible to evaluate its usefulness in parental support and supporting families’ welfare in time when web-based guidance and running errands is becoming more common among citizen.

Research data consist of data gathered from Mannerheim League for Child Welfare’s parental support chat-service. Research task of this study is to study in which matter parents come to the service and what kind of help they get from it. The theoretical framework consists of factors of parenting, parental support and web-based help. The research data and result are analyzed with adaptation of Bronfenbrenner’s (1979; 2018) Bioecological model. By theory-bounded analysis I strive to observe parenting and founda- tion of it with relation to parent’s multilevel environment. I explore web-based parental support with relation to service system supporting parents and families and in relation to social support supporting parenting.

Study indicates manifold talking points and needs of supports concerning parenting. Common talking points and needs of support were related to parents’ immediate social surroundings. The most needs of parenting support had mothers with under school aged children. Research results indicated that web- based parental support generates both emotional and informational support. Benefits of the service were possibility of anonymous, ease of written interaction and workers expertise. Challenges of the service were time limits along with short and discontinued conversations. According to results web-based paren- tal support is found positive and useful way of preventing parental support.

Keywords

parental support, preventive support, social support, web-based help, Bioecological model Repository Library of University of Eastern Finland

(4)

1 Johdanto ... 2

2 Vanhemmuus ja sen rakentuminen ... 6

2.1 Perhe ja vanhemmuus käsitteinä ... 6

2.2 Vanhemmuuden prosessimalli ja vanhemmuuteen vaikuttavat sosiaaliset ympäristöt ... 8

2.3 Vanhemmuus ja sosiaalinen tuki ... 13

3 Vanhemmuuden tukeminen ... 17

3.1 Vanhemmuuteen liittyvät tuen tarpeet ... 17

3.2 Lainsäädäntö palveluiden perustana ... 18

3.3 Ennaltaehkäisyn keinoin vanhemmuutta tukevat palvelut ... 20

4 Vanhemmuuden tuki verkossa ... 25

4.1 Internetin käyttö ja sen yleisyys tilastojen valossa ... 25

4.2 Vanhemmuuden tuki ja verkkoauttaminen tutkimuksissa ... 26

4.3 Sosiaaliset yhteisöt ja vertaistuki verkossa ... 28

5 Tutkimuksen toteutus ... 31

5.1 Tutkimusmenetelmä ... 31

5.2 Aineisto ... 32

5.3 Analyysi ... 37

5.3.1 Aineiston rajaus ... 37

5.3.2 Teoriasidonnainen sisällönanalyysi ja aineiston ryhmittely ... 39

5.4 Eettiset kysymykset ... 42

6 Vanhempainnetin chat-palvelussa esiintyneet tuen tarpeet vanhemman eri sosiaalisissa systeemeissä ... 47

6.1 Vanhempainnetin chat-palvelun käyttäjät ... 47

6.2 Vanhemmuuteen liittyvät keskustelunaiheet sosiaalisten systeemien viitekehyksessä ... 50

6.3 Vanhempien erilaiset tuen tarpeet ... 51

6.4 Endotaso: Vanhempaan itseensä liittyvät tuen tarpeet ... 53

6.4.1 Vanhempaan itseensä liittyvät keskustelunaiheet ... 53

6.4.2 Tuen tarpeet ja niihin vastaaminen vanhempaan itseensä liittyvissä aiheissa ... 54

6.5 Mikrotaso: Vanhemman välittömässä sosiaalisessa ympäristössä esiintyvät tuen tarpeet ... 55

6.5.1 Vanhemman välittömässä sosiaalisessa ympäristössä esiintyvät keskustelunaiheet ... 55

6.5.2 Tuen tarpeet ja niihin vastaaminen vanhemman välittömässä sosiaalisessa ympäristössä ... 59

6.5.3 Mesotaso: Mikrotason systeemien välisiin suhteisiin liittyvät tuen tarpeet ja niihin vastaaminen ... 61

6.6 Eksotaso: Vanhempaan epäsuorasti kohdistuvat tuen tarpeet ... 62

6.6.1 Vanhempaan epäsuorasti liittyvät keskustelunaiheet ... 62

6.6.2 Tuen tarpeet ja niihin vastaaminen vanhempaan epäsuorasti liittyvissä aiheissa ... 63

6.6.3 Makrotaso: Sosio-kulttuurisen kontekstin kautta ilmenevät tuen tarpeet ja niihin vastaaminen ... 64

6.7 Kronotaso: Vanhempaan vaikuttavat ajassa tapahtuviin muutoksiin liittyvät tuen tarpeet ... 64

6.7.1 Ajassa tapahtuviin muutoksiin liittyvät keskustelunaiheet ... 64

6.7.2 Tuen tarpeet ja niihin vastaaminen ajassa tapahtuviin muutoksiin liittyen ... 65

7 Yhteenveto ... 67

8 Johtopäätökset ... 72

9 Pohdinta ... 78

Lähteet ... 80 Liitteet (1)

(5)

Kaavio 1 Vanhemmuuteen vaikuttavien tekijöiden prosessimalli Belskyä (1984) mukaillen. ... 9

Kaavio 2 Vanhemmuuden sosiaalisen ympäristön eritasoiset systeemit. ... 13

Kaavio 3 Lasten suojelun kokonaisuus Taskista (2012) mukaillen. ... 22

Kaavio 4 Palvelunkäyttäjän suhde lapseen. ... 36

Kaavio 5 Palvelunkäyttäjän ilmoittama perhemuoto. ... 37

Kaavio 6 Vanhemman sosiaalisen ympäristöjen eritasoiset osasysteemit. ... 40

Kaavio 7 Palvelunkäyttäjän suhde lapseen vuonna 2018. ... 47

Kaavio 8 Aineistossa esiintyneiden perhemuotojen määrät. ... 48

Kaavio 9 Palvelunkäyttäjien lasten ikien määrät sekä prosentuaaliset osuudet. ... 49

Kaavio 10 Keskusteluiden aiheiden yleisyys sosiaalisten tasojen mukaan ilmoitettuna. ... 51

Kaavio 11 Keskustelun tarkoitusten eli tuen tarpeiden yleisyys. ... 52

Kaavio 12 Keskustelunaiheiden yleisyys osasysteemitasojen mukaan ilmoitettuna. ... 68

Kaavio 13 Päivystäjien kokemukset keskusteluiden onnistumisesta. ... 70

TAULUKOT Taulukko 1 Aineistossa esiintyneet Mannerheimin Lastensuojeluliiton nimeämät keskustelunaiheet teemoittain. .... 34-35 Taulukko 2 Palvelunkäyttäjien perheen lasten iät ja palvelunkäyttäjien suhde lapseen. ... 50

Taulukko 3 Endotason osasysteemit ja aiheiden yleisyys osasysteemien tasolla. ... 53

Taulukko 4 Perheen osasysteemin aiheet ja niiden yleisyys. ... 56

Taulukko 5 Vanhemman ja lapsen osasysteemin aiheet ja niiden yleisyys. ... 57

Taulukko 6 Vanhemman ja puolison osasysteemin aiheet ja niiden yleisyys. ... 58

Taulukko 7 Mikrotason muut osasysteemit, niihin luokitellut aiheet ja aiheiden yleisyys. ... 58

Taulukko 8 Mesotason sisältämät aiheet ja aiheiden yleisyys. ... 61

Taulukko 9 Eksotason osasysteemit, niiden sisältämät aiheet ja aiheiden yleisyys. ... 62

Taulukko 10 Makrotason sisältämät aiheet ja aiheiden yleisyys. ... 64

Taulukko 11 Kronotason osasysteemit, niiden sisältämät aiheet ja aiheiden yleisyys. ... 65

(6)

1 JOHDANTO

Vanhempia, perheitä ja lapsia sekä heidän hyvinvointiaan tuetaan yhteiskunnassa monin eri palve- luin. Perheiden palveluiden tuottamiseen vaikuttavat muun muassa lainsäädäntö. Vanhemmat voivat kokea sekä lapsiin että omaan vanhemmuuteensa liittyviä haasteita. Haasteet vaikuttavat perheisiin eri tavoin, joten tuen tulee olla yksilöllisesti ja perhekohtaisesti suunniteltua ja toteutettua. Perheiden tukemista on pyritty siirtämään ennaltaehkäisevään tukemiseen ja ongelmien ehkäisyyn sekä varhai- seen puuttumiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018a). Kuluneella vuosikymmenellä digitek- niikka, kuten tietokoneet, älypuhelimet ja tabletit ovat yleistyneet. Puhutaan yhteiskunnan digitali- soitumisesta; siitä, että palvelut ja tieto siirtyvät verkkoon. Digitalisaation myötä verkkoa hyödyntävä digitekniikka on yleistynyt ja onkin vahvasti osana kansalaisten arkipäivää. Digitalisaatio on vaikut- tanut muun muassa pankkiasioiden hoitoon ja verohallintoon, mutta astunut jo osittain osaksi tervey- denhuoltoa. (Lipponen & Rönnholm 2016, 20-22.)

”Vanhempia kuulemalla suojellaan lapsia”

(Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2014, 5).

Nykypäivänä internet toimii välineenä erilaisten palveluiden tarjoamiseen ja esimerkiksi nuorille suunnattuja verkkoauttamisen sivustoja on tarjolla jo useita ja niitä on myös tutkittu (esim. Ylönen 2016). Vanhemmille suunnattuja internetpohjaisia vanhemmuutta tukevia palveluita on kuitenkin sekä tuotettu että tutkittu verrattain vähän, mutta kuten edellä oleva lainaus osoittaa, voidaan van- hempia tukevilla palveluilla suojella myös lapsia. Henkilökohtaiset kokemukseni nuorten verkkoaut- tamisessa ovat pysäyttäneet minun useasti pohtimaan sitä, olisiko vanhemmille suunnatuista verkko- auttamisen palveluista samankaltaista hyötyä kuin nuorille suunnatuissa palveluissa ja auttaisiko van- hempien saama apu ja tuki myös lapsen selviytymistä tilanteessa? Olen pohtinut myös sitä, kuinka vanhemmat saavat tukea nuoria askarruttavissa aiheissa, kuten vanhempien eroon, nuoren mielenter- veyteen tai koulunkäyntiin liittyvissä aiheissa, jotka koskettavat myös vanhempia. Näiden kysymyk- sien ja pohdintojen johdattamana lähestyn verkossa tapahtuvaa auttamista vanhemmuuden tukemisen näkökulmasta.

Suomessa on saatavilla vanhemmille suunnattuja verkkopalveluita, joista useat ovat suunnattu jolle- kin tietylle vanhemmuuden ryhmälle, kuten masentuneille tai erityislasten vanhemmille (esim. Ensi-

(7)

ja turvakotienliitto 2018b; Väestöliitto 2018; Äimä ry 2018). Jokainen vanhempi kokee joskus van- hemmuuteensa ja lapsen kasvatukseen liittyviä ristiriitaisia tunteita, liittyivätpä ne sitten lapsen kehi- tykseen tai vanhempien keskinäisiin ristiriitoihin. Tällöin vanhemmalla voi olla tarve kysyä neuvoja tai jakaa kokemuksiaan jonkun luotettavan ulkopuolisen henkilön kanssa. Ylösen (2016, 58-59) mu- kaan nuorten verkkokeskustelut ja niistä saatu apu synnyttävät nuorille voimaannuttamisen kokemuk- sia, rohkaisevat muutokseen konkreettisin neuvoin ja rohkaisevat hakeutumaan tarpeellisten palve- luiden piiriin, mutta tarjoavat myös mahdollisuuden oman tilanteen purkamiseen ja uusien selviyty- miskeinojen löytämiseen. Pyrkimykseni on selvittää, voiko verkkoauttaminen tuottaa samankaltaista tukea myös vanhemmille. Tutkimustehtäväni on tutkia sitä, millaisissa asioissa vanhemmat hakeutu- vat chat-palveluun ja millaista apua he palvelussa saavat

Yksi vanhemmille suunnattu verkkoapua tarjoava palvelu on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Van- hempainnetin chat-palvelu, jonka ideologiaan kuuluu, että palvelua voivat hyödyntää kaikki aikuiset, joilla on lapseen tai nuoreen liittyviä huolia (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2016, 4). Mannerhei- min Lastensuojeluliiton chat-palvelua toteutetaan osana Kansallisen audiovisuaalisen instituutin koordinoimaa FISIC (Finnish Safer Internet Centre) -hanketta, joka on osa Euroopan laajuista yhteis- työtä. Yhteistyön tavoitteena on edistää kansalaisten medialukutaitoa, kasvattajien mediakasvatus- valmiuksia sekä lasten turvallisuutta ja hyvinvointia. Yksi toiminnan keskeinen tavoite on tukea van- hemmuutta ja lasten kasvatusta. (Finnish Safer Internet Centre 2018.)

Vanhempainnetin chat-palvelu on yksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhemmuutta tukevista palveluista. Chatin lisäksi vanhempi voi ottaa yhteyttä vanhempainpuhelimen tai Vanhempainnetin kirjepalvelun kautta. Chatissa vanhempi voi keskustella luottamuksellisesti ja nimettömästi koulute- tun päivystäjän kanssa, joka on myös itse vanhempi. Vanhempi voi keskustella kaikkeen vanhem- muuteen ja lapsiperheen arkeen sekä lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioita ja kysymyksistä, joita vanhemmalla on. Vanhempainnetin chat-palvelu ja muut Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhemmuutta tukevat palvelut ovat ennaltaehkäisevää työtä, joiden tavoitteena on vahvistaa van- hempien jaksamista, selviytymiskeinoja ja kasvatusasioihin liittyvää tietoisuutta ja tätä kautta edistää lasten hyvinvointia. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2016, 4.) Tutkimuksen aineisto koostuu Van- hempainnetin chat-palvelussa käytyjen keskusteluiden perusteella tehdyistä kirjauksista ja palvelusta saaduista palautteista

(8)

Yksi näkökulma vanhemmuuden tukemiseen on tarkastella sen merkitystä lapsen kasvatuksen, kehi- tyksen ja hyvinvoinnin kautta. Lapsen kehitykseen vaikuttavat lapsen ympäristö ja siinä olevat ihmi- set, minkä vuoksi toimimaton vanhemmuus on uhka niin lapsen fyysiselle, psyykkiselle kuin sosiaa- liselle kasvulle ja kehitykselle (Laajasalo 2017). Lapsen hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta voi- daan edistää vahvistamalla vanhemmuutta ja siinä toimimista, mikä luo lapsen hyvinvoinnin ja van- hempien voimavarojen välille vahvan yhteyden (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Vanhem- milla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Tässä vastuussa van- hempia voidaan tarvittaessa tukea lapsi- ja perhekohtaisilla julkisilla, yksityisillä ja kolmannen sek- torin järjestämillä palveluilla. Tuki voi olla koko ikäryhmälle tarjottua universaalia tukea, kuten ter- veystarkastukset tai erityisempää, lapsiin ja perheisiin kohdennettua tukea. Erityisempää tukea tarjo- taan äitiys- ja lastenneuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa, opetuksessa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Palvelut voivat olla joko terveyttä ja hyvinvointia edistäviä, ongelmia ennaltaehkäiseviä tai niitä korjaavia. (Perälä, Salonen, Halme & Nykänen 2011, 17-18.)

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu vanhemmuuteen vaikuttavista tekijöistä, vanhemmuu- den tukemisesta ja verkkoauttamisesta. Tutkimusaineistoa ja tutkimustuloksia analysoin Urie Bron- fenbrennerin (1979; 2018) bioekologista mallia mukaillen. Teoriasidonnaisen analyysin avulla pyrin tarkastelemaan vanhemmuutta ja sen rakentumista suhteessa vanhemman monitasoiseen ympäris- töön. Tarkastelen vanhemmuuden verkkoavusteista tukemista suhteessa vanhempia ja perheitä tuke- vaan palvelujärjestelmään ja vanhemmuutta tukevan sosiaalisen tuen välittämiseen.

Kansainvälistä tutkimusta vanhempien internetin käytöstä ja verkkopohjaisesta vanhemmuuden tu- kemisesta on viimeisimmillä vuosikymmenillä tehty enenevissä määrin (esim. Baker, Morawska &

Sanders 2017; Dworkin, Connell & Doty 2013; Plantin & Daneback 2009). Kuitenkin kotimainen tutkimus aiheesta on ollut melko vähäistä. Erilaisten verkon kautta tarjottavien palveluiden yleisty- essä on tärkeää tarkastella myös sitä, millaisia tuen tarpeita vanhemmilla on ja voidaanko niihin vas- tata verkon kautta tarjottavilla palveluilla. Informaatio- ja kommunikaatioteknologialla on Ylösen (2016, 69) mukaan digitalisoituvassa yhteiskunnassa keskeinen rooli varmistaessa oikea-aikaista, kohtaavaa ja osallistavaa auttamistyötä. Keskeinen tutkimustehtäväni liittyykin uuden tiedon tuotta- miseen auttamisen ympäristöstä, joka tukee vanhemmuutta uudenlaisessa nyky-yhteiskunnan tottu- muksia vastaavassa ympäristössä verkossa.

Sosiaalialalla ammattilaiselta vaaditaan uudenlaista osaamista, asiakkaan parhaan ymmärtämistä sekä toimintakäytäntöjen arviointia, mitkä liittyvät tietoteknologian hyödyntämiseen myös sosiaalialalla

(9)

(Pohjola, Kääriäinen & Kuusisto-Niemi 2010, 11). Sosiaali- ja terveysministeriön (2018a) kuvauksen sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytilasta ja kehittämistarpeista mukaan terveydenhuollossa sähköiset palvelut ovat sosiaalihuoltoon nähden yleisempiä. Selvityksen mukaan sosiaalihuollon säh- köisiä palveluita tulisi sisällöltään monipuolistaa, saatavuutta parantaa ja turvata sekä asiantuntijoi- den osaamista vahvistaa. Kehittämiseen tulisi ottaa mukaan kansalaiset, asiakkaat ja asiantuntijat ja tätä kehittämistyötä tulisi koordinoida, linjata ja tukea. (Kauppila, Kiiski & Lehtonen 2018.) Kuten aiemmin toin ilmi, tutkielmani tavoite on tuottaa uutta tietoa vanhemmille suunnatusta verkkoautta- misesta, jota voidaan hyödyntää jo olemassa olevien palveluiden kehittämiseksi sekä mahdollisesti myös uudenlaisten palvelumuotojen toteuttamiseksi.

Tutkin sitä, kuinka Vanhempainnetin chat-palvelu tukee palvelunkäyttäjien vanhemmuutta. Käytän verkossa tapahtuvasta auttamisesta ja tukemisesta käsitteitä verkkoauttaminen ja verkkoavusteinen tukeminen. Tutkimuksen aineisto koostuu Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetin chat- palvelusta kerätyistä päivystäjien keskusteluiden perusteella tehdyistä kirjauksista sekä vanhempien antamista palautteista. Tarkastelen chat-keskusteluiden aihesisältöjä suhteessa vanhempien antamiin palautteisiin ja päivystäjien kirjauksiin liittyen vanhempien tarvitsemasta ja saamasta vanhemmuu- teen liittyvästä avusta ja tuesta. Tutkimustehtäväni on tarkastella sitä, millaisissa asioissa vanhemmat hakeutuvat chat-palveluun ja millaista apua he palvelussa saavat. Tutkimuskysymykseni on millaista tukea ja apua vanhemmat Vanhempainnetin chat-palvelun kautta hakevat ja saavat. Kysymyksen kautta lähestyn teemaa siitä, miten palvelu tukee palvelunkäyttäjien vanhemmuutta ja kasvatustehtä- vää. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat vanhemmuuden tuki, verkkoauttaminen, sosiaalinen tuki sekä ennaltaehkäisevä työ. Tutkimustehtäväni olen rajannut oman kiinnostukseni ja tieteellisen mer- kittävyyden vuoksi edellä mainituin rajauksin.

Tutkielmassa kiinnitän huomiotani erityisesti siihen, mitä avun tarpeita päivystäjät ovat keskuste- luista esiin nostaneet ja kuinka niihin on chat-keskusteluissa vastattu. Samanaikaisesti tarkastelen sitä, millaista apua vanhempi on kokenut palvelussa saaneensa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää vastaamaan ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen kysymykseen perheiden hyvinvoinnin tukemisesta nyky-yhteiskunnassa sekä hyödyntää jo olemassa olevien palveluiden kehittämiseksi ja mahdollisesti myös uudenlaisten palvelumuotojen tuottamiseksi.

(10)

2 VANHEMMUUS JA SEN RAKENTUMINEN

2.1 Perhe ja vanhemmuus käsitteinä

Vanhemmuuden tukea tutkiessa tulee käsitteellistää tuen kohteena oleva vanhemmuus ja siihen kyt- keytyvä perhe. Tutkimus keskittyy vanhemmuuden tukemiseen anonyymissa verkossa tapahtuvassa palvelussa, joka on suunnattu kaikille aikuisille, joilla on lapseen tai nuoreen liittyviä huolia. Tutki- musaineisto asettaa analyysille rajoitteita palvelun anonymiteetin vuoksi, koska kaikissa keskuste- luissa ei ole tietoa palvelunkäyttäjän vanhemmuussuhteesta. Aineiston asettamien rajoitusten ja tut- kimustehtävän vuoksi ei ole tarpeen käsitellä isyyttä tai äitiyttä eri kokonaisuuksina. Tutkimuksen kontekstissa voidaan puhua vanhemmuudesta yleisenä, molemmat vanhemmat ja lapsen kasvatuk- sesta vastaavat henkilöt huomioon ottavana käsitteenä.

Perheen käsite on nykyään moninainen ja ihmisen kuuluessa usein useampaan perheeseen, on per- heen käsite kunkin itsensä määriteltävissä. Ymmärrys perheestä liittyy tavanomaisesti parisuhteeseen sekä lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen, jotka määrittävät perhettä. Yleisin perhetyyppi on ydinperhe, johon kuuluvat vanhemmat sekä heidän kanssaan asuvat lapset. Kuitenkin nykyperheet poikkeavat usein tästä ydinperheen määritelmästä. Lainsäädännössä perhettä voidaan määritellä myös laajemmin sukulaisuuden ja yhteisen talouden näkökulmasta. (Faurie & Kalliomaa-Puha 2010, 28- 29.) Yleisen perhettä koskevan ymmärryksen mukaan perheen määritelmään liittyy vahvasti vanhem- muus, jota voidaan tarkastella muun muassa biologisen, sosiaalisen, psykologisen ja juridisen van- hemmuuden kautta (Huttunen 2001, 58-65). Vanhemmuuden tukemisen kannalta on tärkeää ottaa huomioon perheiden moninaisuus, koska tuen tarpeita vanhemmuudessa voi esiintyä myös henkilöllä, jolla ei ole esimerkiksi biologista sidettä lapseen. Tämän vuoksi otan biologisen vanhemmuuden li- säksi huomioon myös sosiaalisen ja siihen liittyvän psykologisen vanhemmuuden määritelmät sekä juridisen vanhemmuuden määritelmän, joka on keskeinen esimerkiksi palveluiden saatavuuden, oi- keuksien ja vastuiden kannalta. Seuraavaksi tarkastelen vanhemmuuden määritelmää sen eri ulottu- vuuksien kautta.

Sosiaalinen vanhemmuus määrittyy konkreettisen toiminnan ja huolenpidon kautta, jota vanhempi osoittaa lapsen arjessa ja lapsen kanssa eläessään. Sosiaalinen vanhemmuus liittyy ennen kaikkea vanhemman velvoitteeseen pitää huolta lapsesta käytännön tasolla. Sosiaalisesti vanhemmuutta tar- kastellessa vanhempi on siis se henkilö, joka hoitaa ja huolehtii lapsesta käytännön tasolla lapsen ja

(11)

vanhemman keskinäisessä vuorovaikutteisessa toiminnassa. (Ritala-Koskinen 2001, 58-59.) Usein etenkin sosiaalinen isyys liittyy käytännössä myös lailliseen eli juridiseen isyyteen, mutta nykyään on varsin yleistä, että isä on ainoastaan sosiaalinen vanhempi, eikä biologista tai juridista sidettä lap- seen ole (Huttunen 2001, 62-63).

Psykologinen vanhemmuus puolestaan viittaa vanhemman ja lapsen väliseen tunne- ja kiintymyssuh- teeseen, joka vanhemman ja lapsen välillä on. Psykologinen vanhemmuus kiinnittyy myös muihin perhesuhteiden ja vanhemmuuden ulottuvuuksiin, mutta psykologisella vanhemmuudella on nähty olevan merkittävä vaikutus lapsen kasvun ja kehityksen turvaamisessa. Psykologista vanhemmuutta voidaankin pitää jopa niin sanottuna ”oikeana vanhemmuutena”. (Ritala-Koskinen 2001, 58-59; Hut- tunen 2001, 64.) Psykologinen vanhemmuus ja etenkin psykologinen isyys on vaikeimmin hahmo- tettavissa ja saavutettavissa oleva vanhemmuuden ulottuvuus. Psykologinen vanhemmuus määrittyy ensisijaisesti lapsen kautta, jolloin keskeisiä ovat kysymykset siitä, ketä lapsi pitää vanhempanaan, kehen lapsi on kiintynyt, keneen lapsi turvaa ja kenellä on lapsen kasvatukseen liittyvää arvovaltaa.

Psykologisessa vanhemmuudessa sekä lapsi että vanhempi saavat molemmat aitoa iloa ja tyydytystä vuorovaikutteisesta yhdessäolosta, jossa lapsi voi kokea turvallisuutta sekä luottamusta vanhem- paansa. (Huttunen 2001, 64-65.)

Juridinen vanhemmuus liittyy vahvasti siihen, kenellä on yhteiskunnan antamia oikeuksia ja velvol- lisuuksia suhteessa lapseen lain näkökulmasta. Juridiseen vanhemmuuteen liittyvät muun muassa lap- sen huoltajuus, lapsen oikeus vanhempiinsa myös erotilanteessa, isyyden tunnustaminen, vanhempien elatusvelvollisuus ja perheen ulkopuolisen huoltajan määrääminen. Biologinen vanhemmuus ja ge- neettinen vanhemmuus liittyvät vahvasti toisiinsa, mutta lisääntymisteknologian kehityksen myötä sukusolujen siirtämisen mahdollistuttua ne voidaan erottaa toisistaan. Biologisella vanhemmuudella voidaan viitata lapsen kantajaan ja synnyttäjään, kun taas geneettinen vanhemmuus määrittyy sen kautta, kenen sukusolut ja lapsen geneettisen alkuperän määrittää. Kuitenkin tässä yhteydessä biolo- ginen vanhemmuus voidaan yksiselitteisesti määrittää siten, ketkä lapsen biologiset vanhemmat ovat eli katsoa biologisen vanhemmuuden perustuvan, siihen kenen sukusoluista lapsi on saanut alkunsa.

Biologinen vanhemmuus yhdistetään suomalaisessa kulttuurissa usein ”oikean vanhemmuuden”

määrittelyyn. (Ritala-Koskinen 2001, 55-58; Huttunen 2001, 58-62.)

Vanhemmuuden määritelmän ulottuvuuksien moninaisuuden vuoksi on perusteltua tarkastella van- hemmuutta laajana kaikki ulottuvuudet kattavana käsitteenä eikä yksiselitteisesti ainoastaan yhden ulottuvuuden, kuten esimerkiksi biologisen vanhemmuuden kautta. Tutkimuksessani vanhemmuuden

(12)

tukemisen taustalla on ajatus perheen ja lapsen hyvinvoinnin sekä arjessa pärjäämisen eli käytännön vanhemmuuden tukemisesta. Tämän vuoksi vanhemmuutta ei suoraan voida määrittää yksiselittei- sesti minkään edellä kuvatun suhteen ulottuvuuden kautta, vaan perheessä voi olla läsnä useampi ulottuvuus, joiden painotukset vaihtelevat eri suhteiden ja tilanteiden aikana. Koen, että vanhemmuu- den tukemisesta puhuttaessa keskeisimpiä ulottuvuuksia kuitenkin ovat juurikin sosiaalinen ja psy- kologinen vanhemmuus, jotka määrittyvät yksilö- ja perhekohtaisesti ottaen huomioon eri tyyppiset ja moninaiset perhetyypit. Esimerkiksi uusperheessä toisella aikuisella ei ole biologista suhdetta puo- lison lapsiin, mutta vanhemmuus määrittyy sosiaalisesti ja mahdollisesti psykologisesti perheen ar- jessa tai kun lapsi sijoitetaan perheen ulkopuolelle jo lapsen ollessa nuori, säilyy lapsen biologinen ulottuvuus biologisiin vanhempiin, mutta käytännössä vanhemmuudesta ja perheen arjesta sekä niissä esiintyvistä tuen tarpeista vastaavat sijaisperheen vanhemmat, jolloin suhde lapseen voi määrittyä niin juridisesti, sosiaalisesti kuin psykologisesti.

2.2 Vanhemmuuden prosessimalli ja vanhemmuuteen vaikuttavat sosiaaliset ympäristöt

Aineiston koskiessa palvelua, joka vastaa vanhemmuuteen liittyviin yleisiin, vanhempien tarpeista nouseviin erilaisiin kysymyksiin on tärkeää hahmottaa vanhemmuuden rakentuminen kokonaisuu- tena. Vanhemmuuden ymmärtämiseksi ja sen tukemiseksi on tärkeää nähdä erilaiset tekijät, jotka vaikuttavat vanhemmuuden rakentumiseen ja erilaisiin vanhemmuuteen liittyviin tuen tarpeisiin.

Belskyn (1984) vanhemmuuden prosessimallin mukaan vanhemmuuteen ja vanhemman toimintaan vaikuttavat monet tekijät, joko suorasti tai epäsuorasti. Vanhemman kehityshistorian vaikutukset van- hemmuuteen ovat epäsuoria; vanhemman oma lapsuus ja koettu vanhemmuus vaikuttavat vanhem- man persoonallisuuteen, joka puolestaan vaikuttaa suoraan omaan vanhemmuuteen. Vanhempien vä- linen parisuhde ja työ vaikuttavat vanhemmuuteen sekä suorasti että epäsuorasti persoonallisuuden kautta. Lapsen piirteet ja kehitys vaikuttavat toisiinsa ja vuorovaikutuksessa vanhemmuuteen, jolloin esimerkiksi vanhemman vanhemmuuden roolit mukautuvat lapsen kulloiseenkin kehitysvaiheeseen.

Lisäksi vanhemmuuteen vaikuttaa sosiaalinen verkko, joka voi koostua esimerkiksi muista läheisistä ystävistä tai perheestä. Belskyn (1984) mukaan vanhemmuuteen vaikuttavat merkittävästi vanhem- man psyykkinen hyvinvointi, parisuhde aviopuolisoon sekä sosiaalisen tuen saaminen. (Belsky 1984, 84-90.)

(13)

Kaavio 1 Vanhemmuuteen vaikuttavien tekijöiden prosessimalli Belskyä (1984) mukaillen.

Edellä olevassa kaaviossa 1 kuvaan Belskyn (1984) prosessimallia, johon olen Belskyn mallista poik- keavasti kuvannut lapsen piirteet ja kehityksen vuorovaikutteisiksi tekijöiksi suhteessa vanhemmuu- teen (Kaavio 1). Nuolet kuvaavat eri tekijöiden välistä vaikutusta toisiinsa. Koska nykyään vanhem- muuden prosessimalleissa vanhemman ja lapsen välinen suhde tunnustetaan vastavuoroiseksi, ei lap- sen piirteitä ja kehitystä voida nähdä ainoastaan vanhemmuuteen yksisuuntaisesti vaikuttavina teki- jöinä (Viljamaa 2003, 16).

Vanhemmuuden prosessimallia on käytetty laajasti vanhemmuuden tutkimisessa. Sitä on hyödyn- netty muun muassa vanhemmuuden minäpystyvyyden ja siihen vaikuttavien tekijöiden tutkimiseen (Sevigny & Loutzenhiser 2009) sekä vanhempien tyytyväisyyden lapsen ja vanhemman välisissä suh- teissa sekä vanhemman voimavarojen tutkimisessa (Downing-Matibag 2009.) Belskyn (1984) van- hemmuuden prosessimalliin eivät kuitenkaan sisälly laajemmat sosiaaliset ja yhteiskunnan ympäris- töt, jotka osaltaan vaikuttavat myös vanhemmuuden rakentumiseen ja kehittymiseen. Lasten ja per- heiden tutkimisessa onkin usein keskitytty ainoastaan vanhemman ja lapsen välisiin suhteisiin, mutta viime aikoina on alettu ottaa huomioon yksilö osana laajempaa perhesysteemiä ja sen sisäisiä systee- mejä, jotka vaikuttavat yksilöön ja sen kehitykseen (Cox & Paley 2003, 193).

Vanhemmuuteen vaikuttavat laajemmat sosiaaliset verkostot ja yhteiskunnan vaikutteet, kuten lain- säädäntö ja yhteistyö koulun kanssa, minkä vuoksi lähestyin aineistoa Urie Bronfenbrennerin (1979) ekologisen, myöhemmin bioekologiseksi nimitetyn systeemiteorian ohjaamana. Bioekologinen malli kehittyi 1970-luvun mallista Bronfenbrennerin kuolemaan, vuoteen 2005, saakka. Tutkimuksessani otan alkuperäisen mallin lisäksi huomioon kehityksen, jota mallissa tapahtui liittyen muun muassa

(14)

aikaan ja siinä tapahtuviin muutoksiin sekä mikrosysteemien yksilöihin liittyviin sisäisiin ominai- suuksiin kehitykseen vaikuttavina tekijöinä. Bioekologisen mallin mukaisen kehityksen taustalla vai- kuttavat yksilön ja ympäristöjen väliset proksimaaliset eli vuorovaikutus prosessit (Rosa & Tudge 2013, 243-244; 252-253.) Bioekologisen mallin kautta pyrin tuomaan tutkimukseen näkökulman, joka kuvaa vanhemmuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä laajana systeeminä, jonka eri osat ovat vuo- rovaikutuksessa toisiinsa.

Bronfenbrennerin (1979) kehityspsykologinen bioekologinen teoria selittää ihmisen kehittymistä yh- teiskunnan kokonaisvaltaiseen jäsenyyteen eli tutkielmani kontekstissa yksilön kehittymistä vanhem- pana. Alun perin bioekologinen malli on kehitetty kuvaamaan lapsen kehitystä ja sosialisaatiota. Teo- riassa ihmistä tarkastellaan koko elinajan tapahtuvan ihmisen ja hänen välittömien elinympäristöjen muuttuvien ominaisuuksien ja niiden sopeutumisten sekä ympäristön välisten suhteiden ja laajempien kontekstien mukaan kehittyvänä yksilönä. Teoriassa taustalla nostetaan esiin kehittyvän yksilön sekä yksilön ympäristön ja ympäristön henkilöiden väliset suhteet, roolit, toiminnot ja prosessit. Yksilön kehitykseen vaikuttavat yksilön ympäristön erilaajuiset kehät, joiden kanssa yksilö on aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Ympäristö siis koostuu erilaajuisista sisäkkäisistä kehistä ja niiden keskinäisistä suhteista. Nämä kehät Bronfenbrenner on nimittänyt mikro-, meso-, ekso- ja makrosysteemiksi sekä myöhemmin malliin lisätyn kehän kronosysteemiksi. (Härkönen 2008, 21, 23-24.)

Bronfenbrennerin (1979; 2018) ekologista ja bioekologista mallia on hyödynnetty erinäisissä van- hemmuutta ja lasten kasvatusta käsitelleissä tutkimuksissa, jotka ovat ottaneet huomioon mallin eri sosiaalisia systeemejä ja niissä ilmeneviä tekijöitä suhteessa tutkittuihin aiheisiin. Bronfenbrennerin (1979; 2018) bioekologista mallia ovat hyödyntäneet muun muassa Kekoni, Miettinen, Häkälä ja Sa- volainen (2017) tutkimuksessaan lapsen kehityksestä perhehoidossa. Tutkimuksessaan he tarkasteli- vat lapsen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä eri bioekologisen mallin systeemien tasoilla. Ekologista mallia on myös hyödynnetty tutkimuksessa isän osallisuudesta lastenhoitoon. Tutkimus tarkasteli isyyttä, sen rooleja ja niihin vaikuttavia tekijöitä yksilö-, mikro- ja makrosysteemien tasoilla (Kulik

& Sadeh 2015). Sosiaaliset systeemit ja niiden huomioimisen tärkeys tulivat esiin myös kehitysvam- maisten lapsien vanhempien vanhemmuuden onnistumista ja siinä esiintyviä haasteita tutkineessa Al- goodin, Harrisin ja Hongin (2013) tutkimuksessa. Tutkimustulokset osoittivat, että vanhemmuudessa onnistutaan vanhemmuuden eri tasoisten systeemien ottaessa huomioon lasten ja perheiden tarpeet ja tuen sijoittuessa sekä mikro-, meso- että makrotason systeemeihin. (Algood, Harris & Hong 2013, 133.) Mallin soveltuessa vanhemmuuden ja lapsen kehityksen tutkimiseen, on perusteltua hyödyntää

(15)

sitä myös tutkimukseni kontekstissa. Tutkielmassani tulen hyödyntämään bioekologista mallia erityi- sesti näkökulmana jäsentää tutkimustuloksia vanhemmuuden tuen tarpeista suhteessa vanhemman sosiaalisiin ympäristöihin enkä niinkään teoriaa testatakseni.

Mikrosysteemissä ovat yksilön välittömässä ympäristössä olevien ihmisten kanssa muodostuvat vuo- rovaikutussuhteet, jotka muodostavat yksilön lähiympäristön. Vanhemmille näitä mikrosysteemejä ovat esimerkiksi koti, harrastuspiiri ja työpaikka. Mikrosysteemi on muuttunut Bronfenbrennerin oman kritiikin myötä jo ottamaan huomioon yksilön muutoinkin kuin sosiaalisten roolien ja suhteiden kautta. Nykyään mikrotaso pitää sisällään välittömän ympäristöön kuuluvien henkilöiden piirteet, jotka vaikuttavat yksilön kehitykseen. Mesosysteemi sisältää yksilön kahden tai useamman mikrosys- teemin väliset suhteet ja prosessit. Eksosysteemissa yhteys ja prosessit tapahtuvat kahden tai useam- man systeemin välillä, joista ainakaan yhteen yksilö ei sisälly. Nämä yhteydet ja prosessit vaikuttavat yksilön välittömän ympäristön eli mikrosysteemin prosesseihin ja sitä kautta epäsuorasti yksilöön.

Esimerkiksi vanhempien eksotason suhde voi olla koulun ja naapuruston yhteys ja prosessit. (Bron- fenbrenner 2018, 263-265; Härkönen 2008, 21, 27-30.)

Makrosysteemi on yksilöä ympäröivä sosio-kulttuurinen konteksti, jossa otetaan huomioon mikro-, meso- ja eksotason ympäristöissä ilmenevät kehitystä kiihdyttävät esimerkiksi sukupuolilta toisille siirtyneet käyttäytymis- ja käsitysjärjestelmät, voimavarat, vaarat, elämäntavat, mahdollisuusraken- teet, elämänkulun vaihtoehdot ja sosiaalisen vuorovaikutuksen muodot. Makrojärjestelmä sisältää muun muassa erilaiset kulttuuriset arvot, tavat ja lait. (Bronfenbrenner 2018, 265-266; Härkönen 2008, 30-32.) Vanhemman ekosysteemin esimerkkinä voi esittää kulttuurisen kontekstin, jossa ym- päröivässä kulttuurissa vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla eikä tämän vuoksi apua vanhem- muuteen ole juurikaan tarjolla, jolloin makrotason vaikutukset ulottuvat vanhemman mikrotasolla tapahtuvaan vanhemmuuden kasvatustehtävään.

Viides systeemi, kronosysteemi tuli osaksi Bronfenbrennerin (1979) systeemiteoriaa jälkikäteen ja se lisää teoriaan ajan ulottuvuuden. Kronosysteemi kuvaa ulkoisten ympäristöjen ajassa tapahtuvaa ke- hityskulkua, jossa muutokset ja kehitys voivat tapahtua niin pitkillä kuin lyhyillä aikaväleillä. Kro- nosysteemissä huomio on kiinnitetty erityisesti elämäntapahtumien tai kokemusten aiheuttamiin ke- hityksellisiin muutoksiin. Muutokset voivat olla yksilössä tai ympäristössä tapahtuvia muutoksia.

Näitä kronosysteemin muutoksia vanhemmalla voivat olla esimerkiksi yksilössä tapahtuvat muutok- set kuten avioero tai ulkoisessa ympäristössä tapahtuvat muutokset kuten läheisen ihmisen vakava sairastuminen. (Bronfenbrenner 2018, 235-236.)

(16)

Etenkin lapsen näkökulmasta Bronfenbrennerin (1979) ekologisesta teoriasta on tehty useita mallin- nuksia, joissa monissa myöhemmin lisättyä kronosysteemiä esitetty lainkaan. Aineiston analysoi- miseksi vanhemmuuden näkökulmasta tukeuduinkin vanhemmuuden tukemista tutkineen Marja- Leena Viljamaan (2003) mukaelmaan vanhemmuuden sosiaalisen ympäristön eritasoisista systee- meistä, jota hyödyntäen koostin kaavion 2 mukaelman vanhemman eri tasoisista systeemeistä. Vilja- maa (2003) on mukaillut vanhemmuuden sosiaalisen ympäristön systeemejä hyödyntäen Hirston (2001) koostamaa yksilön systeemikokonaisuutta, joka ottaa huomioon bioekologisen mallin mukai- sissa yhteyksissä ja prosesseissa syntyvien systeemien lisäksi vahvasti myös minuuden. (Viljamaa 2003, 17.) Myös Belsky (1980) on lasten kaltoinkohtelua tutkiessaan ottanut huomioon Bronfenbren- nerin (1979) ekologisen mallin ohella Tinbergenin (1951) yksilön kehityksen (ontogenic develop- ment) tason. Yksilön taso ottaa huomioon sosiaalisen ympäristön lisäksi myös yksilön sisäiset tekijät osana kehityksen tarkastelua. (Belsky 1980, 320-321.)

Hirston (2001) mukaan on tärkeää huomioida myös yksilö toimivana systeeminä. Hirsto (2001) on laajentanut ekologisten ympäristöjen teorioiden: Bronfenbrennerin (1979) ekologisen mallin, Hurrel- mannin (1988) teorian sekä pragmaattisen konstruktivismin (Rauste-von Wright 1994) mukaisia ke- hitysympäristöjä kuvaamallaan endosysteemin käsitteellä. Endosysteemi ottaa huomioon minuuden konseptin (the concept of the self) kehityksen keskiössä. Minuus ohjaa yksilön toimintaa ja ymmär- rystä muiden ihmisten toiminnasta. (Hirsto 2001, 10-11, 33-34.)

(17)

Kaavio 2 Vanhemmuuden sosiaalisen ympäristön eritasoiset systeemit Belskyä (1984), Bronfenbrenneriä (1979;2018), Hirstoa (2001) ja Viljamaata (2003) mukaillen.

Kaavion 2 mukaisissa vanhemmuuden sosiaalisen ympäristön systeemeissä edellä kuvatut Belskyn (1984) vanhemmuuden prosessimallin tekijät sijoittuvat sekä vanhemman endosysteemiin (vanhem- muus, persoonallisuus, kehityshistoria) että mikrosysteemeihin (lapsen persoona ja kehityspiirteet, parisuhde, työ, sosiaalinen verkko). Bioekologinen näkökulma ottaa huomioon kuitenkin myös muut vanhemman sosiaaliset systeemit meso-, ekso- ja makrotasoilla. Viljamaan (2003) ja Hirston (2001) bioekologisen teorian mukaelmia hyödynnän aineiston ja tutkimustulosten analysoinnissa.

2.3 Vanhemmuus ja sosiaalinen tuki

Verkkoauttamiseen ja internetin kautta välitettyyn vanhemmuuden tukemiseen liittyy useissa tutki- muksissa sosiaalisen tuen merkitys (esim. Dworkin, Connell & Doty 2013; Plantin & Daneback 2009;

Niela-Vilén, Axelin, Salanterä & Melender 2014). Sosiaalisen tuen on katsottu olevan tärkeä vasta- voima stressin vahingollisiin vaikutuksiin vanhemmuudessa. Sosiaalisen tuen vanhemman hyvin- vointia edistävät muodot, kuten emotionaalinen tuki, edistävät myös käytännön vanhemmuutta.

(18)

(Belsky 1984, 87; Leinonen, Solantaus & Punamäki 2003, 416.) Vanhemmuuden verkkoavusteista tukemista tutkittaessa sosiaalista tukea onkin syytä avata tarkemmin.

Sosiaalinen tuki liitetään usein yksilön terveyden ja hyvinvoinnin muutoksiin, jotka seuraavat sosi- aalista tukea välittävästä vuorovaikutuksesta. Sosiaalista tukea on määritelty eri tavoin ja sitä on jaettu erilaisiin tuen muotoihin, mutta toistaiseksi yhtenäistä sosiaalisen tuen määritelmää ei ole lukuisista määritelmistä huolimatta onnistuttu määrittämään. Sosiaalisen tuen lukuisista määritelmistä suosi- tuimmaksi sosiaalisen tuen määritelmäksi Williams kumppaneineen (2004) nostivat Sidney Cobbin (1976) sosiaalisen tuen määritelmän sekä toiseksi yleisimmin käytetyksi Cohenin ja Symenin (1985) määritelmän. Cobbin (1976) määritelmässä sosiaalinen tuki johtaa yksilön kokemukseen välitetyksi ja rakastetuksi tulemisesta sekä tuottaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Cohen ja Syme (1985) puoles- taan määrittävät sosiaalisen tuen yksilöiden tuottamaksi resurssiksi, jonka merkitykset yksilön hyvin- vointiin vaihtelevat elämän aikana. (Williams, Barclay & Schmied 2004, 950, 954.)

Edellä mainitun Sidney Cobbin (1976), James Housen (1981), Robert L. Kahnin (1979) ja Catherine F. Kanen (1988) sosiaalisen tuen määritelmiä yhteenvetäen Tarkka (1996, 12-13) tiivistää sosiaalisen tuen olevan ihmisten välistä vuorovaikutusta, jossa osapuolet sekä antavat että saavat henkistä, emo- tionaalista, tiedollista ja aineellista tukea. Sosiaaliseen tukeen liittyy vuorovaikutuksen positiivinen vaikutus vuorovaikutuksessa olevien välillä. Sosiaalista tukea annetaan ja saadaan sosiaalisista ver- kostoista, joihin voi kuulua ihmisen merkittäväksi ja tärkeiksi kokemia henkilöitä, kuten läheisiä per- heenjäseniä, ystäviä tai ammattihenkilöitä. Keskeistä sosiaalisessa verkostossa kuitenkin on, että sii- hen kuuluvat kaikki ne henkilöt, jotka antavat ja saavat toisiltaan tukea. (Tarkka 1996, 12-13.)

Esko Kumpusalo (1991, 14) tiivistää sosiaalisen tuen määritelmän hyödyntäen House & Kahnin (1985), Deanin (986), Nutbeamin (1986) sekä Caplanin (1974) määritelmiä ihmisten väliseksi vuo- rovaikutukseksi, jossa sekä annetaan että saadaan henkistä, emotionaalista, tiedollista, toiminnalta ja aineellista tukea. Kumpusalon (1991, 14) mukaan sosiaalisen tuen muotoja on siis viisi: aineellinen, toiminnallinen, tiedollinen, emotionaalinen ja henkinen tuki. Näistä aineellinen tuki on esimerkiksi rahaa tai tavaraa ja toiminnallinen tuki esimerkiksi jokin palvelu. Tiedollinen tuki on nimensä mukaan tietoa lisäävää, kuten neuvo tai opastus. Emotionaalinen tuki on tunneperäistä tukea, kuten empatiaa tai kannustamista ja henkinen tuki esimerkiksi yhteiseen aatteeseen tai uskoon viittaavaa. (Kumpu- salo 1991, 14.) Sosiaalista tukea on siis määritelty hyvin useiden tutkijoiden toimesta ja näitä määri- telmiä on tiivistetty melko samankaltaisin tuloksin. Tutkimuksessani tiivistän sosiaalisen tuen vuoro- vaikutuksessa annettavaksi ja saatavaksi voimavaraksi.

(19)

Tutkimukseni kannalta merkityksellisiä ovat sosiaalisen tuen vaikutukset vanhemman hyvinvointiin, koska vanhemman hyvinvointi ja selviytyminen vaikuttavat vanhemman kykyyn toimia kasvattajan ja vanhemman roolissa. Yksilön sosiaalisella tuella on keskeinen vaikutus yksilön mukautuessa eri- laisiin elämän muutosvaiheisiin, kuten raskauden aikana ja perheelliseen elämään asettuessa. Sosiaa- lisen tuen tarve kasvaa tilanteessa, joissa yksilö kokee muutoksia tai stressiä. Henkilön on havaittu selviävän paremmin tilanteissa, joissa hänellä on ainakin yksi tukija verrattuna henkilöihin, joilla ei ole lainkaan tukijaa. Sosiaalisella tuella on suora vaikutus yksilön terveyteen ja hyvinvointiin, mutta myös epäsuora vaikutus yksilön selviytymiseen rasittavissa elämäntilanteissa. (Tarkka 1996, 14-16.)

Tutkimus äitiydestä sosiaalisen tuen viitekehyksessä osoitti, että äidin tukiverkoston tukijoiden mää- rällä ei ole yhteyttä äidin selviytymiseen äitiyden varhaisvaiheessa, vaan merkityksellistä on äidin saama sosiaalisen tuen laatu sekä intensiteetti (Tarkka 1996, 122). Sosiaalisen tuen vaikuttavuuden ja tehokkuuden edellytys on tuen oikea ajoitus, mikä tarkoittaa sitä, että tuen olisi oltava tarjolla sil- loin, kun henkilön omat voimavarat ovat vielä käytössä ja hän tarvitsee ulkopuolista tukea. Tuen laatuun ja välittämiseen vaikuttaa myös tukijoiden ominaisuudet sekä sosiaalinen ympäristö, jossa sosiaalista tukea välittävä vuorovaikutus tapahtuu. (Kumpusalo 1991, 16-17.)

Oikea-aikaisuuden näkökulmasta verkko tarjoaakin väylän, jossa sosiaalista tukea voidaan välittää vapaammin ajasta ja paikasta riippumatta silloin, kun vanhempi apua kipeimmin tarvitsee ilman esi- merkiksi erillistä ajanvaraamista lähimpään perheneuvolaan. Sosiaalisen tuen lähteitä etsitään ver- kosta hyvin eri syistä, joita ovat esimerkiksi pitkät välimatkat läheisiin ihmisiin, ajatus toisten vai- vaamisesta ja usko siitä, että vain samassa tilanteessa olevat ihmiset voivat ymmärtää omaa tilannetta (Joinson 2003, 150-151).

Sosiaalisen tuen ollessa merkittävä tekijä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, on ilmiselvää, että inter- netin käytön yleistyessä myös sosiaalista tukea annetaan ja vastaanotetaan verkon kautta. Verkkovä- litteinen sosiaalinen vuorovaikutus mahdollistaa sosiaalisen tuen kannalta asioita, jotka eivät kasvok- kaisessa vuorovaikutuksessa olisi mahdollisia. Näitä verkkovälitteisen sosiaalisen tuen jakamisen eri- tyispiirteitä ovat anonyymius, vuorovaikutuksen kirjallinen luonne sekä mahdollisuus sosiaalisten verkostojen luomiseen ajasta ja paikasta riippumattomatta. Vuorovaikutuksen kirjallinen luonne voi jo itsessään auttaa, kun ihminen kirjoittaa tilannettaan ja siihen liittyviä asioita toisen ymmärrettä- väksi tarinaksi. Kirjoittaminen mahdollistaa myös oman asian kertomisen ilman keskeytyksiä, joita kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa voi herkemmin ilmetä. (Tanis 2007, 139-143; Joinson 2003, 149- 150.)

(20)

Verkkoauttamisen kontekstissa sosiaalisen tuen muotoja on kuitenkin syytä problematisoida, koska laaja-alainen vanhemmuuden tukeminen sen kaikkine mahdollisine muotoineen, kuten aineellinen ja toiminnallinen tuki eivät ole ei ole verkon kautta välitettävissä. Verkkovälitteinen sosiaalinen tuki liittyy tutkimuksissa pääasiassa emotionaaliseen ja tiedolliseen tuen välittämiseen (Tanis 2007 144- 150; Joinson 2003, 145-153). Verkon kautta välitettävissä olevan emotionaalisen tuen merkitys onkin tärkeää vanhemmuuden tukemisen kannalta (Belsky 1984, 87; Leinonen, Solantaus & Punamäki 2003, 416). Sosiaalisen tuen muotojen lisäksi verkkoperustaisen sosiaalisen tuen välittämiseen liittyy haasteita muun muassa anonymiteetin mahdollistamaan vihamieliseen käytökseen liittyen, anonymi- teetin rikkoutumiseen, riippuvuuteen verkossa oleviin sosiaalisiin yhteisöihin sekä keskittymiseen tilanteesta puhumiseen eikä niinkään tilanteen parantamiseen. Sosiaalisen tuen välittämistä verkon kautta onkin tutkittu pääasiassa erilaisten sosiaalisten yhteisöjen kautta, jolloin myös edellä mainitut haasteet painottuvat verkkoyhteisöihin. (Tanis 2007, 148-149.) Edellä mainittuja verkkovälitteiseen sosiaalisen tukeen liittyviä erityispiirteitä tulen tarkastelemaan osana tutkimustani vanhemmuuden verkkovälitteisen tukemisen kontekstissa.

(21)

3 VANHEMMUUDEN TUKEMINEN

3.1 Vanhemmuuteen liittyvät tuen tarpeet

Vanhemmuus on ilmiö, joka on noussut julkisessa keskustelussa vahvasti esiin 1900-luvulla. Erityi- sesti viimeisen 25 vuoden aikana kiinnostus vanhemmuutta kohtaan on lisääntynyt, joka on vaikutta- nut nykyvanhemmuuteen ja sen tukemiseen. Tämä muutos näkyy myös hallitusohjelmissa, joissa vanhemmuuden tukeminen on esiintynyt vuodesta 1999 saakka. Perheen politisoitumisen myötä perhe on alettu näkemään yhteiskunnallisena ja sosiaalisena ongelmana. Vanhemmuutta tukevia hankkeita tutkineen Sihvosen (2016) mukaan lasten kasvatusvastuu on siirtynyt liikaa julkisten pal- veluiden vastuulle. Vanhempien vastuuta lasten kasvatuksesta pyritään vahvistamaan, mutta Sihvo- sen (2016) tutkimuksessa mukana olleiden hankkeiden kuvaus vanhemmuudesta viestii huolesta van- hempien kyvystä selviytyä lastenkasvatuksesta. Kasvatuskäytänteiden sijaan tuen tarve kuitenkin kohdistuu vanhemmuuden psyykeeseen, kuten epävarmuuteen omasta vanhemmuudesta, epäluotta- mukseen omista kyvyistä ja omien voimavarojen tiedostamattomuuteen. Vanhempia voimaannutta- misella uskotaan voivan vahvistaa vanhempien omaa vanhemmuutta ja kasvattavan vanhemman vas- tuullisuutta kasvatustehtävässään. (Sihvonen 2016, 72-73, 82.)

Vanhempana toimimiseen liittyvä tyypillisin huoli on vanhempien omasta jaksamisesta. Muita yleisiä huolenaiheita vanhemmilla ovat ajan riittävyys lapsen kanssa, huoli omista vanhemmuuden taidoista sekä huoli maltin menettämisestä ristiriitatilanteissa. (Perälä, Salonen, Halme & Nykänen 2011, 73.).

Vanhempaa rasittavat tekijät voivat vaikuttaa vanhemman jaksamiseen lapsen kanssa, mikä pitkään jatkuessaan voi vaikuttaa kohonneeseen riskiin lapsen mielenterveys-, käytös- ja koulunkäynninon- gelmille. Perhettä kuormittavat tekijät voivat vaikuttaa aiheuttaen muutoksia perheen tasapainoon, perheenjäsenten rooleihin ja arjen sujuvuuteen, jolloin vaikutukset voivat olla kielteisiä lapsen ikä- tasoisen kehitykseen suhteen. Mahdollisia vanhempia rasittavia tekijöitä ovat esimerkiksi terveyteen liittyvät huolet, avioero, työttömyys, taloudelliset ongelmat, vanhemman päihdeongelma ja perheen sisäinen väkivalta. (Lasten mielenterveystalo 2018a.) Vanhempia kuormittavien tekijöiden, kuten ta- louteen liittyvien paineiden tai työmäärän kasvamisen on nähty vaikuttavan kielteisesti käytännön vanhemmuuteen ja lisäävän rankaisevaa vanhemmuutta. Sosiaalisen tuen saamisen on osoitettu kom- pensoivan kuormittavien tekijöiden kielteistä vaikutusta tasapainottaen kuormittavien tekijöiden vai- kutuksia vanhemmuuteen. (Leinonen, Solantaus & Punamäki 2003, 414-416.)

(22)

Vanhemmuuden tukemista voi tarkastella erilaisten vanhemmuuden riskitekijöiden kautta, jotka hei- kentävät vanhemman kykyä ymmärtää lapsen tarpeita tai niihin vastaamista. Tällöin riskitekijöiden seurauksena vanhempien kyky huolehtia lapsesta voi heikentyä. Vanhemmuuteen vaikuttavat riski- tekijät voivat olla niin ympäristöön, vanhempiin kuin perheeseen liittyviä riskitekijöitä. Ympäristöön liittyviä vanhemmuuden riskitekijöitä ovat kaikki olosuhteet, joissa vanhempi ei kykene suojelemaan lasta vahingoittumiselta tai muutoin huolehtimaan lapsen fyysisistä ja psyykkisistä perustarpeista.

Ympäristöön liittyvät riskitekijät voivat olla esimerkiksi köyhyys, luonnonmullistukset tai rikoksen tai väkivallan uhriksi joutuminen. Vanhempiin liittyviä riskitekijöitä on muun muassa vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelmat, omassa lapsuudessa koettu laiminlyönti sekä vanhemman ihmis- suhteissa koetut vaikeudet, kuten vanhempien väliset ristiriidat. Hyvään vanhemmuuteen liittyykin vanhemman kyky vanhemmuuden jakamisesta toisen aikuisen kanssa. (Puura 2016.)

Kunnan ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen vastuulla on huolehtia siitä, että palveluilla tuetaan vanhempia tai muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä. Yhtei- siä piirteitä tukea tarvitsevien perheiden tilanteista on havaittavissa, vaikka tilanteet ja tuen tarpeet ovat hyvin moninaisia. Yhtäläisyyksiä tuen tarpeissa ovat muun muassa vanhemmuuden stressin hel- pottaminen, realistiset odotukset suhteessa lapseen, lapsen tarpeisiin vastaaminen myös haastavissa tilanteissa, sosiaalinen tuki sekä vanhemmuuteen liittyvien tunteiden, arvojen ja uskomusten tutkimi- nen. (Taskinen 2012, 23-33.)

3.2 Lainsäädäntö palveluiden perustana

Ennen perhettä ja vanhemmuutta tukevien palveluiden tarkastelua, on syytä perehtyä palveluita oh- jaavaan lainsäädäntöön. Lapsen kasvuympäristöön vaikuttavia palveluita säätelevät muun muassa YK:n lapsen oikeuksien sopimus, sosiaalihuoltolaki (1301/2014), lastensuojelulaki (417/2007), nuo- risolaki (1285/2016), oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013), terveydenhuoltolaki (1326/2010) sekä varhaiskasvatuslaki (540/2018). Kukin edellä mainituista laeista ja niiden alla toimivista palve- luista vaikuttaa perheen ja lapsen elämään sen hetkisen tilanteen ja tuen tarpeiden mukaisesti. Yh- denvertaisesta kohtelusta, tasa-arvon ja perusoikeuksien toteutumisesta muiden monien oikeuksien ja velvollisuuksien lisäksi säädetään Suomen perustuslaissa (731/1999).

Lainsäädännön lisäksi lapsi- ja perhepalveluihin vaikuttavat vallitsevat lapsi- ja perhepolitiikan lin- jaukset. Suomalaisen perhepolitiikan tavoitteena on luoda lapselle turvallinen kasvuympäristö sekä

(23)

tukea vanhempien mahdollisuuksia perheen perustamisessa ja lasten kasvatuksessa turvaamalla van- hempia niin aineellisin kuin henkisin keinoin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013, 6). Maakuntauu- distuksen myötä myös lapsi- ja perhepalvelut uudistuvat sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä kuntien järjestettävistä palveluista maakuntien vastuulle. Alueellisella muutos ja kehittämistyöllä LAPE-hankkeessa pyritään luomaan toimivia malleja palvelujen järjestämiseen verkostoituina koko- naisuuksina, jotka ovat perheiden helposti tavoitettavissa alueellisista perhekeskuksista. (Valtioneu- vosto 2018.) Uudistuksen aikana jo aiemmin vallinneet perhepoliittiset painopisteet jatkuvat samoina.

Painopisteinä ovat edelleen työn ja perheen yhteensovittaminen, lisätä isien osuutta perhevapaiden käytössä isyyden vahvistamiseksi sekä turvata lapsiperheiden toimeentuloa. (Terveyden ja hyvin- voinnin laitos, 2017a.)

Kuntien järjestäminä palveluina säilyvät maakuntauudistuksesta huolimatta alueellisen vapaa-ajan palveluiden, kulttuuri- ja liikuntapalveluiden, perusopetuksen sekä varhaiskasvatuksen järjestäminen.

Näiden järjestämiseen vaikuttavat eri lainsäädännöt ja niiden mukaiset suunnitelmat, joista esimer- kiksi varhaiskasvatuksen toimintaa säätelevät varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaiset valtakunnal- liset ja paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat sekä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa laadittavat lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2017b; Opetushallitus 2018; Varhaiskasvatuslaki 540/2018).

Terveydenhuoltolain (1326/2010) 2§ mukaan yksi perheiden ja vanhemmuuden tukemisen kannalta keskeisin tarkoitus on edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä sosiaalista turvallisuutta. Tämän tarkoituksen edistämiseksi laissa määritellään terveydenhuoltopal- veluiden sisältöä, kuten neuvolapalveluita, mielenterveyspalveluita sekä kouluterveydenhuoltoa, joilla on vaikutuksensa perheiden hyvinvointiin. Näitä palveluita täydennetään tarvittaessa yhteis- työssä sosiaalihuollon kanssa, jolloin palveluihin vaikuttavat myös sosiaalihuoltolain (1301/2014) säännökset. Kuten terveydenhuoltolain (1326/2010) tarkoitus, myös sosiaalihuoltolain (1301/2014) yksi tarkoituksista on edistää ja ylläpitää kansaisten hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta sekä turvata riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut ja muut hyvinvointia edistävät toimenpiteet. Myös so- siaalihuoltolaissa (1301/2014) on määritelty yksityiskohtaisemmin eri palveluiden sisältöjä tavoittei- neen. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010; sosiaalihuoltolaki 1301/2014.)

Oppilas- ja opiskelijahuoltolakia (1287/2013) sovelletaan perusopetuksessa olevan oppilaan sekä lu- kiossa ja ammatillisessa koulutuksessa olevan opiskelijan oikeudesta opiskeluhuoltoon, jonka tarkoi- tuksena on edistää opiskelijoiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia sekä osallisuutta ja ehkäistä

(24)

ongelmien syntymistä. Tämän lisäksi tarkoituksena on muun muassa turvata varhainen tuki ja tuen piiriin ohjaaminen varhaisessa vaiheessa sitä tarvitseville. Laki säätelee muun muassa opiskelijan oikeutta terveydenhoitajan, psykologin ja kuraattorin palveluihin. Nuorisolain (1285/2016) tavoit- teena on muun muassa tukea alle 29-vuotiaiden nuorten kasvua ja itsenäistymistä sekä parantaa nuor- ten kasvu- ja elinoloja. Nuorisolaissa (1285/2016) säädetään muun muassa nuorten kanssa toimivien toimijoiden monialaisesta yhteistyöstä ja erityisesti nuorille suunnatuista palveluista ja niiden toteut- tamisesta, kuten etsivästä nuorisotyöstä ja nuorten työpajatoiminnasta. Vaikka oppilas- ja opiskelija- huoltolaki (1287/2013) sekä nuorisolaki (1285/2016) ovat niin sanottua lapsilainsäädäntöä, ovat lap- sen ja nuorten hyvinvointia tukevia palveluita ohjaavat lait merkityksellisiä vanhemmuuden ja koko perheen tukemisen näkökulmasta.

Lapsilainsäädännön perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka on kaikkia alle 18-vuotiaita koskeva ihmisoikeussopimus. Lapsen oikeuksien sopimuksen tärkein tavoite on turvata kaikille lap- sille perusoikeuksien toteutuminen eli terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan perheillä ja sen luomalla hyvinvoinnin ja lapsen kasvu- ympäristöllä on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua, jotta se kykenee täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa. Jokaisen valtion velvollisuutena on taata mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle, kunnioittaen vanhempien ja huoltajien vastuuta, oikeuksia sekä velvollisuuksia lapsen kasvatuksessa. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan van- hemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen edun mukaisesta kasvatuksesta ja kehityksestä, minkä toteutumiseksi valtiolla on velvollisuus tukea vanhempia tässä tehtävässä. (Unicef 2018.)

3.3 Ennaltaehkäisyn keinoin vanhemmuutta tukevat palvelut

Vanhempainnetin chat-palvelu on vertaistukeen perustuvaa ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, jossa vanhempia tukemalla tuetaan koko perheen hyvinvointia (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2018a). Tutkielman keskiössä oleva palvelu sijoittuu yhteiskunnan palvelujärjestelmän ennaltaehkäi- seviin palveluihin, minkä vuoksi tarkastelen perhettä ja vanhemmuutta tukevia palveluita erityisesti ennaltaehkäisevien palveluiden kautta. Pyrin avaamaan palvelukokonaisuutta koko perheen näkökul- masta, koska lapselle suunnatut palvelut vaikuttavat lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen tukemisen kautta vanhemmuuteen ja lapsen kasvatukseen. Tavoitteeni on paikantaa järjestöpohjaisen vanhem- muuden tukemista osana vanhemmuutta, lapsia ja perheitä tukevaa palvelukokonaisuutta.

(25)

Nykyisin hyvinvointia ja terveyttä edistävissä palveluissa pääpaino on asetettu ongelmien ennaltaeh- käisyyn, ongelmien varhaiseen havaitsemiseen sekä tarpeen vaatiessa tehokkaaseen puuttumiseen.

Lapsia, nuoria ja perheitä kohtaavassa työssä ensisijainen lähtökohta onkin tukea vastuullista van- hemmuutta asettuen vanhempien kumppaniksi ja edistää lapsiperheiden arjen sujumista ja elämän- hallintaa. Usein vanhempien kaipaamina tuen antajina voivat toimia vanhempien lähiverkoston ihmi- set, mutta toisinaan vanhempi kaipaa apua ja vastuunjakajaa lähiverkoston ulkopuolelta omien voi- mien ehtyessä. Vanhemman tarvitsema tuki voi löytyä erilaisista perhepalveluista, joiden kautta kes- kinäisellä yhteistyöllä voidaan rakentaa yhteisöjä, jotka tukevat vanhemmaksi kasvua ja vanhempana olemista. Tällöin työskentelyssä tärkeää on jaettu osallisuus, joka pohjautuu kumppanuuteen, vuoro- vaikutukseen, yhteistyöhön, vaikutusmahdollisuuksiin ja koettuun oppimiseen. Osallisuuden toteutu- minen edellyttää keskinäistä kunnioitusta ja hyväksyntää, joilla voidaan rakentaa luottamuksellinen ja turvallinen vuorovaikutus- ja yhteistyösuhde. Mahdollisuus jakaa ja kuulla toisten vertaisten koke- muksia mahdollistuu oman toiminnan prosessointi ja oppiminen. Kuten lapset ja nuoret, myös van- hemmat tarvitsevat lämpimiä ja turvallisia ihmissuhteita. (Helminen 2006, 9-10, 204-205.)

Vanhemmuuden tukemisen palvelukokonaisuutta voi tarkastella lasten suojelun kokonaisuuden kautta, jonka koostin kaavioon 3 Taskista (2012) mukaillen (Kaavio 3). Lasten suojelu laaja-alaisena käsitteenä perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (Taskinen 2012, 19, 23). Lastensuojelulain (417/2007) 2§ mukaan vastuu lapsen hyvinvoinnista on lapsen vanhemmilla tai muilla huoltajilla.

Lasten ja perheiden kanssa työskentelevien on puolestaan tuettava vanhempia ja muita huoltajia hei- dän kasvatustehtävässään tarjoten perheen tarvitsemaa apua riittävän varhaisessa vaiheessa. Lasten elämään vaikuttavat merkittävästi yhteiskunnalliset päätökset ja laajempi hyvinvointipolitiikka, jota yhteiskunnassa toteutetaan. Kaaviossa 3 kuvattu lasten suojelun kokonaisuus koostuu peruspalve- luista, ehkäisevästä lasten suojelusta sekä lapsi- ja perhekohtaisesta lastensuojelusta. (Taskinen 2012, 19, 23.) Vanhempainnetin chat-palvelu sijoittuu kaavion 3 osioon ”Ehkäisevä lasten suojelu” ja näin ollen toimii tämän hetkisten hyvinvointia ja terveyttä edistävien palveluiden tyypillisin painopistein ongelmien ennaltaehkäisyn keinoin.

(26)

Kaavio 3 Lasten suojelun kokonaisuus Taskista (2012) mukaillen.

Sirpa Taskinen (2012) on määrittänyt kasvuolojen vaikuttamisen ja edistämisen sekä peruspalveluissa tukemisen ennaltaehkäiseväksi lastensuojeluksi, jossa vanhemmat saavat tietoa ja tukea lapsen kas- vatukseen. Nykyään yhteiskunnassa perhe-elämässä tarvittavien tietojen perinteinen jakaminen su- vun jäsenten kesken on vähäisempää eikä moniin yhteiskunnassa uudenlaisiin tilanteisiin ole vielä muodostunut selkeitä toimintamalleja, joista vanhemmat saisivat tietoa kasvatustehtävänsä tueksi.

Lapsen hyvinvointia tukeva kasvuympäristö koostuu turvallisista ja jatkuvista aikuiskontakteista, ter- veellisestä ja virikkeitä antavasta kasvuympäristöstä sekä lapsen huomioon ottavista toimintatavoista.

Kasvuolojen kehittämiseen vaikuttavat muun muassa lapsi- ja perhepolitiikka ja hyvinvoinnin seu- ranta. (Kaavio 3; Taskinen 2012, 19-23.)

Erilaisten kasvatuksen tueksi tarjottavien palveluiden kehittämisessä on kiinnitettävä erityistä huo- miota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin. Perheiden peruspalveluita ovat muun muassa neu- vola, varhaiskasvatus, nuorisotyö, päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä kulttuuri- ja vapaa-ajanpal- velut, joiden tehtävänä on tukea lapsia ja vanhempia varhaisessa vaiheessa peruspalveluiden kautta.

Ehkäisevä lasten suojelu tarjoaa erityistä tukea lapsille ja vanhemmille ja sitä tarjotaan niin osana peruspalveluita, erityispalveluita, järjestötyötä ja seurakunnissa. Lapsi- ja perhekohtainen lastensuo- jelu puolestaan tarjoaa erityisempää vanhempien ja lasten palveluita, jotka on jaoteltu eri lastensuo- jelun osa-alueiden mukaisesti lastensuojelu tarpeen selvittämisestä, avohuollon palveluihin, sijais- huoltoon ja jälkihuoltoon. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014; Lastensuojelulaki 417/2007; Taskinen 2012, 19-23.)

(27)

Vanhemmuutta tukevaa perhekasvatusta ja kasvatuksen neuvontaa varten kunnassa voi olla tarjolla muun muassa vauvaperhetyötä, vanhempien kokoontumistiloja, keskusteluiltoja kasvatuskysymyk- sistä, talouden hoidon ja keittotaidon kursseja sekä opasvihkosia perheiden erilaisten ongelmatilan- teiden varalle. (Taskinen 2012, 23-33.) Tällä hetkellä perheiden saatavilla olevia palveluita ovat muun muassa äitiys- ja perheneuvolan palvelut sekä muut lapsiperheiden terveyspalvelut, kotipalvelu, per- hetyö, perheneuvolan palvelut, lapsioikeudelliset palvelut, varhaiskasvatus sekä järjestöjen ja seura- kuntien palvelut. Maakuntauudistuksen myötä nämä hajanaiset perheille tarkoitetut palvelut on tar- koitus verkostoida yhtenäiseksi kokonaisuudeksi perhekeskuksissa mahdollistaen moniammatillisen tuen tarjoamisen helposti ja nopeasti. Paikallisesti perhekeskusmalleja on jo ruvettukin rakentamaan ja maakuntauudistuksen myötä perhekeskustoiminta otetaan käyttöön kaikkialla Suomessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018a.)

Perhekeskusten tehtävänä on muun muassa edistää ja seurata lasten ja perheiden hyvinvointia ja ter- veyttä, tukea vanhemmuutta ja parisuhdetta, toimia kohtaamispaikkana sekä antaa varhaista tukea helpottaen ja nopeuttaen palveluihin pääsyä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018a). Perhekeskuksessa perheiden arjen tukemiseksi järjestettävä palvelukokonaisuus ei koostu ainoastaan kunnallisista toi- mijoista vaan kokonaisuuteen liittyvät myös alueelliset järjestö, seurakunta sekä yksityisen sektorin toimijat. Perhekeskuksien toiminnan lähtökohtana on se, että vanhempia ja vanhempana toimimista tukemalla voidaan edistää lapsen hyvinvointia ja terveyttä. Perhekeskuksien toiminnassa painopiste on vahvasti ennaltaehkäisevässä työssä, koska parhaiten vanhemmuutta voidaan vahvistaa kaikki lap- siperheet tavoittavissa matalan kynnyksen peruspalveluissa. (Halme, Kekkonen, Perälä 2012, 3, 15.) Perhekeskuksissa näyttöön perustuvat vanhemmuuden tuen menetelmät tuodaan eri ammattilaisten saataville (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018a).

Perheiden peruspalveluita täydennetään muun muassa monilla eri kolmannen sektorin toimijoiden toiminnoilla ja palveluilla sekä verkon kautta että paikallisten toimijoiden ylläpitämänä. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitto tarjoaa erilaisia perheitä tukevia avopalveluja, jotka tukevat vanhemmuutta ja arjessa jaksamista. Yhdistys tarjoaa myös chat-palvelua päihteitä käyttäville raskaana oleville tai pienen lasten äideille, erotilanteessa tukea tarvitseville sekä vauvan uneen ja perheen väkivaltaan liittyviin kysymyksiin. Yhdistyksellä on lisäksi samoihin teemoihin liittyviä, vertaistukeen perustuvia nettiryhmiä ja ryhmäkeskusteluita. (Ensi- ja turvakotien liitto 2018a; 2018b.) Suomen evankelis-lu- terilainen kirkko tarjoaa maksutonta perheneuvontaa paikallisissa perheneuvottelukeskuksissa, joissa selvitetään parisuhteeseen, perheeseen ja ihmisen henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä

(28)

(Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2018) Edellä mainitut perhettä ja vanhemmuutta tukevat kol- mannen sektorin palvelut ovat vain yksittäisiä esimerkkejä laajasta vanhemmuutta tukevasta palve- lutarjonnasta. Palvelut voivat sijoittua Taskisen (2012) lasten suojelun kokonaisuuden eri osioihin, joskin monet palveluista ovat Vanhempainnetin chatin kaltaisesti ennaltaehkäiseviä palveluita. Eri- laisia perheitä ja vanhempia tukevia palveluita on siis runsaasti ja niitä pyritään kehittämään entises- tään paremmin perheiden tarpeita vastaavaksi. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia erilaisten palveluiden toimintaa juuri vanhemmuuden ja vanhempien tarpeiden näkökulmasta, jotta palvelut osataan suun- nitella tuen tarpeita vastaaviksi, vanhemmuutta ja perheitä tukeviksi.

(29)

4 VANHEMMUUDEN TUKI VERKOSSA

4.1 Internetin käyttö ja sen yleisyys tilastojen valossa

Verkkoauttamista tarkastellessa on tärkeää kiinnittää huomiota sen käyttöympäristöön eli internetiin sekä sen käytön yleisyyteen. Internetin käyttöön liittyvää tutkimusta on tehty viime vuosien aikana enemmän. Vuoden 2016 Digibarometrin (Kaupan liitto ym. 2016, 59) mukaan kansalaiset ovat tavoi- tettavissa sähköisin viestintäteknologisin välinein melko erinomaisesti Suomen saadessa arvon 9,1 (0-10, jossa korkein arvo kuvaa 10 ihmisen tavoitettavuutta sähköisin viestintäteknologisin menetel- min erinomaisesti). Internetin käytön yleisyyden puolesta puhuu myös Tilastokeskuksen (Suomen virallinen tilasto 2017) tutkimus, jonka mukaan vuonna 2017 alle 55-vuotiaista internetiä käyttivät lähes kaikki. 16-24 vuotiasta 95 % ja 25-34-vuotiaista 96 % käyttää internetiä yleensä useita kertoja päivässä. Yhä useammin internetin kautta asioidaan myös viranomaisten ja muiden julkisten palve- lujen kanssa. Yhteisöpalveluiden suosio on jatkanut kasvuaan edelleen (Suomen virallinen tilasto 2017, 1-5).

Tietotekniikka on edistänyt peruspalveluiden saantia Suomessa melko merkittävästi Suomen saa- dessa arvon 5.7 (1-7, korkeampi arvo viittaa tietotekniikan merkittävyyteen palvelun saatavuudessa).

Terveydenhoidon mobiilisovelluksia, kuten lääketieteellistä konsultaatiota Suomessa hyödyntää 85.4 asukasta 100 000 asukasta kohden. (Kaupan liitto ym. 2016, 60-61.) Tilastokeskuksen (Suomen vi- rallinen tilasto 2017) tulosten mukaan internetin yleisimmät käyttötarkoitukset ovat asioiden hoita- minen, tiedonhaku, viestintä ja median seuraaminen. Viranomaisten ja julkisten palveluiden sivus- toilta tietoja haki 73 % vastaajista. Netistä tietoa tuotteesta tai palvelusta tietoa haki 79 % vastaajista.

64 % suomalaisista haki terveyteen, sairauksiin ja ravitsemukseen tietoa verkosta. Tuloksien mukaan tietotekniikan käyttö on melko yleistä, mutta tulokset eivät kerro sitä, mihin tietotekniikkaa tarkalleen hyödynnetään. Suomessa internetiä käytetään hyvin paljon erilaisten asioiden hoitamiseen eikä inter- netin käytön yleisyys ole korkeaa ainoastaan nuorten ”diginatiivien” keskuudessa. (Suomen viralli- nen tilasto 2017.) Internetin käyttö on siis Suomessa yleistä, mikä selittää myös sitä, miksi erilaisia verkkopalveluita hyödynnetään kattavasti eri ikäryhmissä.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tutkimuksen luotettavuuden puolesta puhuu myös se, että saadut tutkimustulokset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa, joissa on tutkittu vanhemmuuden ja

Vaik- ka isien osuutta pienten lasten elämään osallistumisesta on alettu korostaa entistä enem- män, niin siitä huolimatta yhä useampi isä asuu lapsistaan

Biologisen vanhemmuuden diskurssin mukaiset biologisen äidin ja biologisen isän positiot asettuvat seuraavassa (saman miehen) aineistonäytteessä järjestykseen suhteessa toisiinsa

Äidinhoivan diskurssi asettaa naisen ensisijaiseksi vanhemmaksi ja biologisen vanhemmuuden diskurssissa ei sosiaalisen vanhemman positio tule ymmärrettäväksi. Jaetun

Kehittämiskohteet: Matalan kynnyksen palveluiden ja erityisesti perhekeskustoimintamallin, asukasosalli- suuden, lapsivaikutusten arvioinnin sekä vanhemmuuden ja parisuhteen

Eläminen lapsen erityistarpeen kanssa vaikuttaa vanhempien jokapäiväiseen elä- mään tutkimusten mukaan siinä määrin, että vanhemmuuden stressi on vaarassa kroonis- tua ja

Hock ja Mooradian (2013) käsittävät vanhemmuuden harmonian (parental harmony) yh- deksi yhdessä kasvattamisen osatekijäksi, johon sisältyy yhteinen linja lapsen

(2014) tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, että sekä maahan- muuttaja- että ei-maahanmuuttajanaisilla on hyvin samanlaisia toiveita ja odo- tuksia äitiysneuvolan