Asunto-osakeyhtiöiden toiminnan kehittäminen
Hallituksien näkemys painopistealueista
Joonas Lahtinen
Opinnäytetyö Kesäkuu 2020 Liiketalouden ala
Tradenomi (AMK), liiketalous
Kuvailulehti Tekijä(t)
Lahtinen, Joonas Julkaisun laji
Opinnäytetyö, AMK Päivämäärä Kesäkuu 2020 Sivumäärä
45 Julkaisun kieli
Suomi
Verkkojulkaisulupa myönnetty: x Työn nimi
Asunto-osakeyhtiöiden toiminnan kehittäminen Hallituksien näkemys painopistealueista
Tutkinto-ohjelma
Tradenomi (AMK), liiketalous Työn ohjaaja(t)
Mari Karjalainen Toimeksiantaja(t)
Kiinteistöliitto Keski-Suomi Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvata, miten asunto-osakeyhtiöiden toimin- taa voitaisiin asunto-osakeyhtiöiden hallitusten mielestä kehittää. Tavoitteena oli kuvata asunto-osakeyhtiöiden toiminnan lähtökohdat ja selvittää hallituksien näkemyksiä tär- keistä ja arvostettavista asioista sekä trendeistä, jotka tulisi huomioida asunto-osakeyhtiöi- den toimintaa kehittäessä.
Opinnäytetyön teoriaosa jaettiin kolmeen pääaiheeseen: asunto-osakeyhtiöiden toimin- taan, arvon muodostumiseen asumisessa ja asumisen trendeihin. Taloyhtiöiden hallitusjä- senille toteutettiin kysely, jossa kartoitettiin näkemyksiä asumisesta ja taloyhtiöiden toi- minnasta. Empiirisessä osassa keskityttiin kuvaamaan tutkimusmenetelmiä sekä esittä- mään ja analysoimaan tutkimustuloksia.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä eli kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruume- netelmänä käytettiin verkkokyselyä. Kysely lähetettiin huhtikuussa 2020 Kiinteistöyhdistys Keski-Suomen jäsentaloyhtiöiden hallitusjäsenille jäsenrekisterin kautta sekä osana uutis- kirjettä, lisäksi kysely jaettiin myös yhdistyksen Facebook-sivulla. Kysely oli avoinna 20.4–
27.4.2020 välisenä aikana. Kyselyyn vastasi yhteensä 301 henkilöä. Tulosten analysointi suoritettiin käyttäen suoria jakaumia sekä ristiintaulukointia.
Tutkimustulosten perusteella todettiin, että taloyhtiöiden hallitukset kokivat pääsääntöi- sesti päätöksien syntyvän yksimielisesti ja toiminnan olevan on kaikkien edunmukaista.
Vastauksien perusteella todettiin, että osakkaiden kiinnostuneisuudessa taloyhtiön asioita kohtaan olisi eniten kehitettävää. Tutkimustulokset ilmaisivat, että osakkaiden kiinnostus koettiin heikommaksi huoneistokooltaan suuremmissa taloyhtiöissä ja kerrostaloyhtiöissä.
Käsitellyistä kehitysaiheista kiinnostavimmaksi nousi energiatehokkuuden kehittäminen.
Avainsanat (asiasanat)
asunto-osakeyhtiö, taloyhtiö, asuminen, arvon muodostuminen Muut tiedot (salassa pidettävät liitteet)
Description Author(s)
Lahtinen Joonas Type of publication
Bachelor’s thesis Date June 2020
Language of publication:
Finnish Number of pages
45 Permission for web publi-
cation: x Title of publication
Operational development in housing companies The boards’ perspectives on priority areas Degree programme
Business Administration Supervisor(s)
Karjalainen, Mari Assigned by
Kiinteistöliitto Keski-Suomi Abstract
The purpose of the thesis was to find out and describe how the operations of housing com- panies could be developed from the perspective of the boards of the housing companies.
The aim was to describe the basis of the housing companies’ operations and to find out the boards’ views on important matters, as well as the trends to consider when developing the operations of the housing companies. The theory part of the thesis was divided into three main topics: Functions of housing companies, value creation in housing and housing trends. A survey was conducted for the board members of the housing companies to map their views on housing and operations of the housing companies. The empirical part fo- cused on describing the research methods and presenting and analyzing the research re- sults.
The study was conducted as a quantitative study. The data was collected with an online survey that was sent to the board members of the housing companies that were members of the Kiinteistöyhdistys Keski-Suomi through the member register and the newsletter. The survey was also distributed on Facebook in April 2020. The survey was open from April 20 to April 27. A total of 301 persons responded to the survey. The results were analyzed by using direct distributions and cross-tabulation. Based on the results of the study, the boards of the housing companies generally felt that decisions were made unanimously with everyone's interest in mind. Based on the responds, the thing that needed most de- velopment was the shareholders’ interest in the affairs of the housing company. The re- sults also indicated that the shareholders’ interest was perceived to be weaker in housing companies that were apartment buildings and in housing companies with a larger number of apartments. Of the development topics covered, the most interesting was the develop- ment of energy efficiency.
Keywords/tags (subjects)
housing company, housing, value formation Miscellaneous (Confidential information)
Sisältö
1 Johdanto ... 3
2 Tutkimusasetelma ... 4
2.1 Tutkimusongelma ja -kysymykset ... 4
2.2 Tutkimusote ja -menetelmät ... 5
3 Asunto-osakeyhtiö... 12
3.1 Asunto-osakeyhtiöiden toiminta ... 12
3.2 Arvon muodostuminen ... 16
3.3 Asumisen trendit ... 19
4 Tutkimustulokset ... 21
4.1 Tutkimuksen toteutus ... 21
4.2 Tutkimuksen taustatiedot ... 23
4.3 Tulosten analysointi ... 30
5 Johtopäätökset ... 35
6 Pohdinta... 37
Lähteet ... 39
Liitteet ... 41
Liite 1. Kysely taloyhtiöiden hallituksille ... 41
Kuviot Kuvio 1. Asunto-osakeyhtiön päätöksenteko ... 15
Taulukot Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden rooli taloyhtiössä ... 23
Taulukko 2. Kyselyyn vastanneiden hallituskokemus ... 24
Taulukko 3. Asutteko itse edustamassanne taloyhtiössä? ... 24
Taulukko 4. Kyselyyn vastanneiden ikäjakauma... 25
Taulukko 5. Vastaajan edustaman taloyhtiön rakennustyyppi ... 25
Taulukko 6. Taloyhtiön rakennusvuosikymmen ... 26
Taulukko 7. Asuinhuoneistojen lukumäärä taloyhtiössä ... 26
Taulukko 8. Päätöksentekoon suhtautuminen taloyhtiössä ... 27
Taulukko 9. Taloyhtiön toimintaan suhtautuminen ... 28
Taulukko 10. Kiinnostus kehitysaiheisiin ... 29
Taulukko 11. Hallitusroolin vaikutus näkemykseen päätöksien teon yksimielisyydestä ... 30
Taulukko 12. Hallitusroolin vaikutus näkemykseen hallituksen toiminnasta kaikkien edun mukaisesti ... 31
Taulukko 13. Hallitusroolin vaikutus kiinnostukseen sähköistä asukasviestintää kohtaan ... 31
Taulukko 14. Vastaajan asuminen itse taloyhtiössä verrattuna näkemykseen hallituksen toiminnasta kaikkien edunmukaisesti ... 32
Taulukko 15. Vastaajan asuminen itse taloyhtiössä verrattuna kiinnostukseen asuintilojen muunneltavuuden mahdollisuuksia kohtaan ... 32
Taulukko 16. Iän vaikutus näkemykseen taloyhtiön päätöksenteon uudistusmyönteisyydestä ... 33
Taulukko 17. Näkemys osakkaiden kiinnostuksesta taloyhtiön asioihin kerros- ja rivitaloyhtiöissä ... 34
Taulukko 18. Näkemys osakkaiden kiinnostuksesta taloyhtiöiden asioihin taloyhtiön huoneistojen lukumäärän mukaan ... 34
1 Johdanto
Omistusasunto on usein ainoa sijoitus suomalaiselle, lisäksi tämä sijoitus on usein suuri. Asumiskulujen pienentämiseksi hallituksen jäsenet tekevät työtä ilmaiseksi tai ainakin puoli-ilmaiseksi omien töidensä lisänä. Pienissä taloyhtiöissä ollaan usein myös siinä uskossa osakkaiden toimesta, että ammatti-isännöitsijää ei tarvita tehtävien vähäisyyden vuoksi. Hallituksen ja isännöitsijän tehtäviä ja vastuuta
saatetaan vähätellä ja asunto-omaisuutta sen suuresta arvosta huolimatta hoidetaan sattumanvaraisesti valittujen henkilöiden toimesta. Suunnitelmallinen hallitustyö on tarpeellista. Valvonnan ja raportoinnin tärkeyteen herätään usein vasta, kun on liian myöhäistä. Suuret epäonnistuneet remontit tuovat herätyksen asioiden tärkeyteen.
Yhtiön asioiden hoitaminen vaatii paljon eri asioita hallitukselta ja isännöitsijältä.
(Viiala & Rantanen 2015, 5–6.)
Suomessa yleinen omistusasumisen muoto on asunto-osakeyhtiö. Asunto- osakeyhtiössä osakkaat myös hoitavat yhtiön asioita ja vaikuttavat omien asunto- osakkeidensa ja kiinteistön asioihin. Opinnäytetyö käsittelee taloyhtiöissä esille nousevia arvostuksen kohteita, trendejä ja seikkoja, jotka luovat arvoa asumiseen asunto-osakeyhtiössä.
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimii Kiinteistöliitto Keski-Suomi. Tavoitteena on taloyhtiöiden hallituksille teetettävän kyselyn pohjalta selvittää ja kuvata
erityyppisten asunto-osakeyhtiöiden hallitusjäsenien näkemyksiä tärkeistä ja arvostettavista asioista ja trendeistä joita tulisi huomioida asunto-osakeyhtiöiden toimintaa kehittäessä. Näiden löydösten perusteella Kiinteistöliitto voi tarjota koulutusta ja neuvontaa jäsentaloyhtiöilleen. Opinnäytetyössä käsiteltäviin teemoihin haetaan vastausta taloyhtiöiden hallituksille teetettävällä kyselyllä.
2 Tutkimusasetelma
Tässä luvussa käsitellään tutkimuksen tutkimusongelmaa. Lisäksi luvussa käsitellään tutkimusotetta ja -menetelmiä.
2.1 Tutkimusongelma ja -kysymykset
Tutkimus kiteytyy ongelmaksi, johon haetaan vastausta kysymyksillä.
Tutkimusongelma on myös lähtökohta kyselylomakkeelle. Yksinkertaisuudessaan tutkimusongelma muutetaan kysymyksiksi, joihin tutkittavasta ilmiöstä haetaan vastauksia. Tieteellisessä työssä tutkimusongelman johtaminen ja sen edelleen johtaminen kysymyksiksi on usein vaikeaa. Tutkimusongelmat ovat usein liiketaloustieteessä monisyisiä joten työn suuntaaminen alkuvaiheessa voi olla hankala prosessi. Tutkimuskysymykset kuitenkin toimivat työn runkona. Tilanteessa, jossa kysymykset onnistutaan johtamaan sellaisiksi, että työ antaa niihin vastaukset, on ongelmat kirjoittamisen suhteen voitettu. Kysymykset antavat myös pohjan työn sisällysluettelolle. (Kananen 2008, 14.)
Opinnäytetyön tutkimusongelmana on ”Miten asunto-osakeyhtiöiden toimintaa tulisi kehittää?” Suomalainen asunto-osakeyhtiö on yhtiömuotona ainutlaatuinen.
Tavoitteena on selvittää, mitkä toiminnalliset ja arvostukselliset asiat nähdään tällä hetkellä tärkeinä ja kiinnostavina asunto-osakeyhtiöiden hallituksissa. Selvittämällä hallituksien arvostamia aiheita voidaan taloyhtiöille järjestää esimerkiksi vastaavaa koulutusta tai kehittää taloyhtiön viestintää. Tutkimusongelman ratkaisuun etsitään vastausta tutkimuskysymyksillä.
Tutkimuskysymykset tässä tutkimuksessa ovat seuraavat:
1. Mitkä ovat asunto-osakeyhtiön lain edellyttämät toiminnot ja niiden hoitamisen suurimmat ongelmat taloyhtiöissä?
2. Mitä ovat asumisen trendit, jotka yhtiöiden tulisi huomioida toimintaansa kehittäessään?
3. Millä asioilla voitaisiin tuoda lisäarvoa taloyhtiöiden asukkaalle?
Aiemmat tutkimukset
Tähän tarkoitus lisätä aiheeseen liittyviä aiempia tutkimuksia.
Asunto-osakeyhtiöiden toimintaa on tutkittu myös aiemmin ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä. Asunto-osakeyhtiöiden toimintaa on tutkittu useissa töissä strate- gian näkökulmasta. Esimerkiksi Suominen (2018) tutki opinnäytetyössään asunto- osakeyhtiöiden strategioiden käyttöönottoa.
Suomisen (2018) opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää missä määrin strategioita oli laadittu ja otettu käyttöön asunto-osakeyhtiöissä sekä tunnetaanko ja hyödynne- täänkö malleja strategian laadintaan liittyen. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivi- sena tutkimuksena ja työssä toteutettiin kysely ammatti-isännöitsijöille. Tuloksena selvisi, että taloyhtiöt olivat ottaneet strategioita käyttöönsä vähän, vaikka suunnitel- mallisuuden tärkeys tiedostettiinkin asunto-osakeyhtiöissä. (Suominen 2018, 1).
Taloyhtiöiden hallituksien taustoja on tutkittu aiemmin Kiinteistöliiton toimesta jä- senkyselynä. Kiinteistöliitto toteutti kyselyn jäsentaloyhtiöilleen vuonna 2018. Kyse- lyssä selvitettiin hallitusten jäsenten taustoja ja vastaajien määrä oli 4023. Kyselyssä käsiteltiin muun muassa vastaajien ikä, sukupuoli, koulutustausta, arvio hallitustyös- kentelyn tuloksekkuudesta sekä vastaajien edustamien taloyhtiöiden taustatietoja.
Tuloksista ilmenee muun muassa, että noin kaksi viidesosaa (40 %) kyselyyn vastan- neista oli eläkkeellä ja tärkeimmäksi ominaisuudeksi ihanteellisessa hallituskokoon- panossa nousi yhtiön asioihin perehtyneisyys. (Taloyhtiöiden hallitusten taustat 2018.)
2.2 Tutkimusote ja -menetelmät
Tutkimusote
Käytettävä tutkimusote riippuu tutkittavasta ilmiöstä, tutkimusotteet voidaan jakaa yksinkertaistetusti kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen tutkimukseen. Laadullisessa, kvalitatiivisessa tutkimuksessa voidaan selvittää, miten ilmiöön liittyvät tekijät
vaikuttavat toisiinsa ja mitä ilmiöön liittyvät tekijät ovat. Määrällisessä eli
kvantitatiivisessa tutkimuksessa edellytetään ilmiön tuntemista. Ilman tekijöiden tuntemista mittaaminen määrällisessä tutkimuksessa on mahdotonta, sillä ei tiedetä mitä mitataan. (Kananen 2011, 12.)
Määrällisessä tutkimusmenetelmässä tietoa tarkastellaan numeerisesti, menetelmä vastaa kysymyksiin, kuinka usein, kuinka paljon ja kuinka moni. Numeerisessa muodossa saatu tieto tulkitaan sanallisesti, tutkija kuvaa millä tavoin eri asia liittyvät tai eroavat suhteessa toisiinsa. Henkilöitä koskevien asioiden tutkiminen
määrällisesti on mahdollista siten, että asiat, joita tutkitaan, muutetaan
rakenteellisesti. Tutkittaville asioille annetaan arvo. Arvo voidaan ilmaista esimerkiksi numeroina tai kirjaimina. Jokaiselle muuttujalle eli mitattavalle asialle voidaan näin antaa symbolinen numeroarvo. (Vilkka 2007, 14 – 15.)
Tyypillisesti vastaajien määrä on suuri määrällisen tutkimuksen aineistossa.
Tilastollisia menetelmiä tutkimuksessa käyttäessä havaintoyksiköiden, esimerkiksi henkilöiden suositeltava vähimmäismäärä on 100. Tutkittavien asioiden selittäminen numeerisesti mahdollistuu tutkijalle ainoastaan suurella aineistolla, mikä
mahdollistaa havaintojen muodostamisen tästä näkökulmasta. (Vilkka 2007, 17.) Tavoitteena on tulosten yleistettävyys. Määrällisessä eli kvantitatiivisessa tutkimuksessa otoksen vastaajien eli pienen joukon edellytys on edustaa koko joukkoa eli perusjoukkoa. Määrällisessä tutkimuksessa tulosten voidaan katsoa edustavan koko joukkoa. (Kananen 2008, 10.)
Opinnäytetyössä käytetään kvantitatiivista tutkimusotetta, jotta saadaan luotua kokonaisvaltaisesti ymmärrystä erilaisten asunto-osakeyhtiöiden osakkaiden näkemyksistä. Tutkimuskohteena eli perusjoukkona toimivat Kiinteistöliitto Keski- Suomen jäsentaloyhtiöiden hallitukset eli noin 1 400 keskisuomalaista asunto- osakeyhtiötä hallituksineen. Työ toteutetaan kvantitatiivisena kyselytutkimuksena jäsentaloyhtiöiden hallituksille Webropol-kyselyohjelmalla. Kyselyn toteuttamiseen käytetään toimeksiantajan jäsenrekisteriä.
Kyselytutkimus
Vastaukset tutkimuskysymyksiin saadaan kyselylomakkeen kysymyksillä, jotka toimi- vat mittareina. Tiedonkeruuvaiheen kysymyksiä ei tule kuitenkaan sekoittaa tutki- muskysymyksiin. Tiedonkeruuvaiheen eli kyselylomakkeen kysymykset yhdessä tuot- tavat ratkaisun tutkimuskysymyksiin. (Kananen 2011, 26–27.)
Kyselyssä kaikilta vastaajilta kysytään samat asiat samalla tavalla sekä samassa järjes- tyksessä. Kysymysten muoto on siis vakioitu. Kyselylomaketta käytetään, kun havain- toyksikkönä on henkilö ja häneen liittyvät asiat kuten käyttäytyminen, ominaisuudet, mielipiteet tai asenteet. Tilanteessa, jossa tutkittavia on paljon ja tutkittavat ovat ha- jallaan on kysely sopiva tapa aineiston keräämiseen. (Vilkka 2007, 28.) Kyselytutki- mus soveltuu opinnäytetyön aiheeseen, perusjoukon ollessa laaja sekä hajallaan. Ta- loyhtiöt ovat erillisiä ja taloyhtiöiden hallitukset ovat erillisiä yksiköitä. Tutkimuksen toteutus kyselynä mahdollistaa parhaan tavoitettavuuden tässä tutkimusasetel- massa.
Strukturoiduilla kysymyksillä tarkoitetaan suljettuja kysymyksiä valmiilla vastausvaih- toehdoilla. Jotkut vastaajat saattavat pyrkiä välttämään esimerkiksi kritiikin anta- mista ja kaikki taas eivät välttämättä ole kielellisesti lahjakkaita siten, että osaisivat muotoilla vastauksiaan. Suljetuilla kysymyksillä voidaan pyrkiä välttämään edellä mainittuja ongelmia ja lisäksi yksinkertaistamaan vastausten käsittelyä. Vastausvaih- toehtoja voi olla kaksi tai useampi, valmiilla vaihtoehdoilla on helpompi antaa myös arvostelevia tai moittivia vastauksia. Suljetuissa kysymyksissä on kuitenkin huomioon otettavia asioita. Haluttu vastausvaihtoehto voi esimerkiksi puuttua, lisäksi vastauk- set voidaan antaa harkitsematta ja ”en osaa sanoa vaihtoehto” on myös houkutte- leva. Vaihtoehdoilla ja esittämisjärjestyksellä voidaan epähuomiossa johdatella vas- taajaa. Epäonnistunutta vaihtoehtojen luokittelua on vaikea korjata. (Heikkilä 2014, 49.)
Kyselyssä ongelmana on usein vastauslomakkeiden palautuminen tutkijalle, se tapah- tuu usein hitaasti. Sähköisesti toimitetussa kyselyssä kustannukset ovat pienemmät kuin postikyselyssä, myös muistutus kyselyyn vastaamiseksi onnistuu edullisemmin.
Ajoittaminen kyselyn lähettämisessä on oleellista, jotta vastausprosentti ei jää liian
alhaiseksi tutkimuksessa. (Vilkka 2007, 28.) Kysely toteutetaan Webropol-kyselyohjel- maa käyttäen, mikä mahdollistaa kyselyn toimittamisen sähköisesti. Perusjoukon käyttäytymisessä ei ole havaittavissa ajallista vaihtelua esimerkiksi sesonkeja, joten ajoittaminen kyselyn lähettämisessä ei ole niin oleellista.
Kyselylomakkeen laadinnassa on huomioonotettavia asioita kyselyn onnistumisen ta- kaamiseksi. Selkeys on tärkeintä, monitulkinnallisia sanavalintoja, teknisiä termejä ja ammattikieltä tulee välttää, huomioitavaa on myös johdattelevien kysymysten välttä- minen. Lyhyet kysymykset ovat helppoja ymmärtää, mitä tarkemmin kysymys voi- daan rajata, vähentyy tulkinnan mahdollisuudet. Osana monitulkinnallisuutta tulee huomioida myös se, että kysytään kerralla vain yhtä asiaa. Vastaajaa ei tule pakottaa vastaamaan, on hyvä tarjota ei mielipidettä vaihtoehto, koska ihmiset vastaavat her- kästi myös ilman tietoa tai kantaa. Monivalintavaihtoehdot ovat myös parempi kuin pakottaminen valitsemaan kahden väliltä. Kaksi vastausvaihtoehtoa laittaa vastaavan valitsemaan herkemmin vaihtoehdon, joka arvellaan suotavammaksi. Kysymysten järjestykseen ja määrään on kannattavaa käyttää aikaa. Helpommin vastattavat kysy- mykset kannattaa yleensä laittaa kyselyssä alkuun ja spesifimmät loppuun. Kyselyä laatiessa on otettava huomioon myös, että jotkut kysymykset voivat olla jollekin vas- taajalle arka aihe. (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2009, 202–203).
Tutkimuksen luotettavuudesta kertoo myös vastausprosentti, eli kuinka moni otok- seen valikoituneista vastasi täyttämällä ja palauttamalla kyselylomakkeen. Otoksen edustaessa perusjoukkoa, vaikuttaa alhainen vastausprosentti tällöin edustavuuteen.
Kato on sitä suurempi, mitä useampi jättää vastaamatta. Luotettavuutta arvioitaessa vastausprosentti on syytä ilmoittaa, jotta nähdään kuinka moni kyselyyn vastasi yli- päätään. Kato voi käydä tutkimuksessa pahastikin, vastausprosenttikin voi pudota, vaikka esimerkiksi kymmeneen, tällöin otos olisi melko epäedustava. Tyypilliset vas- tausprosentitkin ovat nykyään suuruudeltaan alle 50 %. (Vehkalahti 2014, 44.)
Perusjoukolla tarkoitetaan kohdejoukkoa, josta tutkimuksessa halutaan tehdä päätel- miä. Otos on tutkimuksen kohderyhmän, eli perusjoukon osa, jolla kokonaiskuva voi- daan saada kohderyhmästä. Otos on perusjoukkoa edustava, eli ominaisuuksiltaan samanlainen kuin koko perusjoukko. (Vilkka 2007, 51–52.) Perusjoukon ollessa suuri
edustavalla otoksella voidaan mahdollistaa luotettavien tutkimustulosten saanti, otoksen ominaisuuksien on vastattava perusjoukkoa (Heikkilä 2014, 31).
Otos muodostuu otantamenetelmää käyttäen, otantamenetelmiä ovat yksinkertai- nen satunnaisotanta, systemaattinen satunnaisotanta, ositettu otanta sekä ryväso- tanta. Kokonaisotanta ei varsinaisesti ole otantamenetelmä; silloin koko perusjouk- koon kuuluvat havaintoyksiköt (asiat, esineet tai ihmiset) mitataan. Kyseistä menetel- mää eli kokonaistutkimusta käytetään yleensä, jos havaintoyksikköjen määrä on pieni, alle sata. (Vilkka 2007, 51–52.)
Otanta tapahtuu vaiheittain, aloittaen perusjoukon määrittelystä. Perusjoukon ol- lessa määritelty, selvitetään sitä kuvaava rekisteri. Otantamenetelmän valitsemiseksi, tulee määritellä otosyksikön laatu, onko yksikkönä esimerkiksi perhe, henkilö tai yri- tys. Otantamenetelmä selvittyä, otoksen koko tulee ratkaista, sitten suunnitellaan to- teutus ja otanta suoritetaan. (Heikkilä 2014, 33.) Perusjoukkona tutkimuksessa on toimeksiantajan jäsentaloyhtiöiden osakkaat, rekisterinä toimii Kiinteistöliitto Keski- Suomen jäsenrekisteri.
Otoksen tarkoituksena on edustaa kaikkia perusjoukon ominaisuuksia, tämän takia jokaisella perusjoukkoon kuuluvalla havaintoyksiköllä kuuluisi olla samat mahdolli- suudet valikoitua otokseen. Tarvitaan suurempi otoskoko silloin, jos uskotaan, että mitattavaan ominaisuuteen vaikuttavia tekijöitä on enemmän. Karkeasti voidaan kat- soa, että mitä suurempi perusjoukko on, sitä suurempi on myös otoskoko ja mitä suurempi on otos, sitä luotettavammat ovat tulokset. (Vilkka 2007, 56–57.) Tässä tut- kimuksessa käytetään kokonaisotantaa, sillä verkkokyselyissä vastausprosentti jää usein pieneksi. Kysely lähetetään koko perusjoukolle, tällä pyritään varmistamaan tu- losten luotettavuutta.
Aineistonkäsittely ja analyysi
Tutkimusaineiston kerääminen, käsittely ja tulkinta ovat erillisiä vaiheita määrälli- sessä tutkimuksessa. Aineiston käsittelyvaihe alkaa, kun kyselyllä kerätty aineisto on koottu. Käsittelyllä tarkoitetaan lomakkeille saadun aineiston tarkistamista ja tietojen
syöttämistä ja tallentamista tietokoneella sellaiseen muotoon, että sitä voidaan nu- meraalisesti tutkia taulukko- ja tilasto-ohjelmia käyttäen. Käsittely aloitetaan tarkis- tamalla lomakkeiden tiedot, sekä arvioimalla vastausten laatu. Asiattomasti täytetyt lomakkeet poistetaan heti, lomakkeet käydään läpi myös kysymys kysymykseltä ja ar- vioidaan puutteelliset tiedot sekä virheet. Puutteellisesti täytetyt lomakkeet poiste- taan. Tarkastusvaiheessa saadaan jo suuntaa antavaa tietoa kysymysten onnistumi- sesta, esimerkiksi jos tiedot ovat painottuneet systemaattisesti ”en osaa sanoa” voi se olla merkki kysymyksen huonosta muotoilusta tai vaikeasta kysymyksestä. Merkit- tävän osan vastauksista jäädessä täyttämättä voidaan taas epäillä, että perusjoukolla ei ole tietoa kysytystä asiasta. (Vilkka 2007, 106.)
Määrällisessä tutkimuksessa tuloksia saadaan selvittämällä syy-seuraus-suhteita, määriä ja riippuvuuksia. Määrällistä aineistoa voidaan analysoida tunnusluvuilla, ris- tiintaulukoinneilla ja riippuvuusanalyyseillä (Kananen 2008, 51). Havaintomatriisi on tyypillisin muoto kyselytutkimuksen aineistolle. Vaakarivejä, jotka koostuvat kyselyyn osallistuneiden vastauksista, kutsutaan havainnoiksi. Pystyrivejä havaintomatriisissa kutsutaan muuttujiksi, jokaista lomakkeen osiota vastaa joko yksi tai useampi muut- tuja. (Vehkalahti 2014, 51.)
Luotettavuuden arviointi
Tutkimuksen luotettavuus ja laatu riippuvat kysymyksistä. Kysymykset toimivat tutki- muksen tiedonkeruumenetelminä. Kysymykset tiedon kerääjänä ovat vahvasti riippu- vaisia niiden toimivuudesta, vastaajalla tulee olla kysymysten edellyttämä tieto. Li- säksi kysymykset on kyettävä ymmärtämään oikein vastaajan toimesta, kysymysten tulee siis olla myös yksiselitteisiä. Kysymyksien tulee olla myös sellaisia, joihin liitty- vän tiedon vastaaja haluaa antaa. Kysymykset toimivat raaka-aineena tutkimukselle, joten on tärkeää varmistua, että kysymykset on laadittu huolella ja yllä olevat seikat huomioon ottaen. Tutkijan on myös huomioitava, että vastaajat eivät välttämättä ymmärrä kaikkea samalla tavalla kuin hän. (Kananen 2011, 30.)
Luotettavuuden arviointi syntyy yksinkertaistettuna reliabiliteetista ja validiteetista, molemmilla käsitteillä tarkoitetaan luotettavuutta. Validiteetilla tarkoitetaan, että
tutkitaan oikeita asioita tutkimusongelman kannalta. Reliabiliteetilla taas tarkoite- taan tutkimustulosten pysyvyyttä, eli tutkimusta toistettaessa saadaan samat tulok- set. Mittarin reliabiliteetti on korkea, kun se tuottaa aina saman tuloksen, kuitenkin mittari voi olla väärä; reliabiliteetti ei takaa validiteettia. Reliabiliteetissa on kaksi osatekijää, stabiliteetti ja konsistentti. Mittarin pysyvyyttä ajassa mittaa stabiliteetti, mittari voi olla validi ja omata korkean reliabiliteetin. Ilmiö voi silti muuttua ajan mu- kana, stabiliteettia voidaan nostaa suorittamalla mittauksia ajallisesti peräkkäin.
Opinnäytetyössä stabiliteettikysymykseen ei käytännössä juuri kiinnittää huomiota, uusintamittauksiin ei ole taloudellisista syistä mahdollisuuksia. Konsistentti tarkoittaa yhtenäisyyttä, sitä että mittarin osatekijät mittaavat samaa asiaa. Tutkimuksen validi- teetin ollessa kunnossa, reliabiliteettiin ei tarvitse juuri puuttua, koska validiteetti ta- kaa yleensä reliabiliteetin. (Kananen 2008, 79–81.)
Jos mittari mittaa mitä sen pitääkin, on se silloin validi. Käyttämällä oikeaa tutkimus- menetelmää, oikeaa mittaria ja mittaamalla oikeita asioita varmistetaan validiteetti.
Sisäinen validiteetti tarkoittaa syy-seuraus-suhteen oikeellisuutta, onko asian x syynä asia y. Syyn löytäminen ei ole aina helppoa ristiintaulukoinnissa. Ulkoinen validiteetti on yhteydessä tulosten yleistettävyyteen, se on kunnossa, jos otos on populaatiota vastaava, eli tulokset voidaan yleistää koskemaan kohdejoukkoa. Reliabiliteetin to- dentaminen kvantitatiivisessa tutkimuksessa on helppoa, kunhan työn vaiheet ovat dokumentoitu ja ratkaisut perusteltu. Sama pätee myös opinnäytetyöhön, jotta pro- sessin aukottomuus voidaan todeta alusta loppuun. Opinnäytetyön validiteettipoh- dinta voidaan rajoittaa sisäiseen ja ulkoiseen, joista muodostuu kokonaisvaliditeetti.
Sisäisen validiteetin toteutumisen arviointi on lähes mahdotonta, pienentävien teki- jöiden poistamiseen voidaan kuitenkin pyrkiä tutkimusprosessin tarkalla dokumen- toinnilla sekä tarkalla käsitteiden määrittelyllä ja johtamisella, joka perustuu mielel- lään teoriaan. Ulkoinen validiteetti tarkoittaa otoksesta saatujen tutkimustulosten vastaavuutta perusjoukkoon. (Kananen 2008, 81–84.) Tämän opinnäytetyön luotetta- vuus varmistetaan eri vaiheiden riittävällä dokumentoinnilla ja valittujen ratkaisujen perusteluilla. Tutkimuksen luotettavuutta käsitellään vielä pohdintaluvussa.
3 Asunto-osakeyhtiö
Tietoperustaa, jonka kautta opinnäytetyön aiheelle saadaan taustaa, käsitellään tässä luvussa, joka koostuu asunto-osakeyhtiön erityispiirteistä asumis- ja yhtiömuotona, asumisen trendeistä ja arvon muodostumisen teoriasta. Työn tavoitteena on kartoit- taa taloyhtiöiden hallituksien näkemyksiä asunto-osakeyhtiömuotoisen asumisen ke- hityskohteista ja asumisen haasteista.
3.1 Asunto-osakeyhtiöiden toiminta
Eri maittain asuntojen hallintamuodot vaihtelevat yllättävänkin paljon. Erilaisilla omistusjärjestelmillä on omat yksityiskohtansa kussakin maassa. Suomalainen erikoisuus on asunto-osakeyhtiöjärjestelmä. Osakeyhtiömuotoisia asuntoyhtiöitä on perustettu jo 1800-luvun lopulta lähtien, näissä malliyhtiöjärjestykset tuottivat vastaavan tuloksen kuin myöhemmin tehty asunto-osakeyhtiölaki. Asunto- osakeyhtiöjärjestelmä, joka on hallinnut Suomessa sodanjälkeisenä aikana asuntohuoltoa ja -tuotantoa kaupungeissa, vakiintui jo vuonna 1926 asunto- osakeyhtiölailla. Asunto-osakemallilla on vaikutusta asuntotuotannon määrän vaihteluun suhdanteiden mukaan Suomen asuntomarkkinoilla. Hintataso asunnoissa on pidetty korkeana ja rakennusvaiheessa asukkaaan mahdollisuudet vaikuttaa ovat jääneet pieniksi. Suomalainen yhtiömuoto on monipuolistanut asukasrakennetta kerrostaloissa sekoittamalla vuokra- ja omistusasuntoja. Asukasrakenteen
monipuolisuus talojen ja asuinalueiden kesken on estänyt sosioekonomisten erojen kasvua. (Juntto 2010, 24–25.) Talon sisäiset ihmissuhteet vaikuttavat kaikkeen toimintaan: ilmapiirin, yhteisön ja yhteisöllisyyden luovat talossa asuvat ihmiset (Viiala 2007, 7).
Yhtiöjärjestys ja asunto-osakeyhtiölaki
Asunto-osakeyhtiölaki (1599/2009) säätelee asunto-osakeyhtiön toimintaa. Lisäksi jokaisella asunto-osakeyhtiöllä on yhtiöjärjestys, joka laaditaan yhtiön perustamisvai- heessa. Yhtiöjärjestyksellä määrätään tarkemmin yhtiön toiminnasta. Yhtiöjärjestys koostuu määräyksistä, jotka täydentävät asunto-osakeyhtiölakia juuri kyseisen yhtiön
kohdalla. Laki määrittää yhtiöjärjestyksen vähintään sisältämät asiat kuten esimer- kiksi yhtiön toiminimi, kotipaikkana oleva Suomen kunta, yhtiön hallitsemien kiinteis- töjen ja rakennusten hallintaperuste ja yhtiövastikkeen määräämisen perusteet sekä kuka vastikkeen suuruuden ja maksutavan määrää. Jos yhtiöjärjestyksessä ei mainita esimerkiksi hallituksen jäsenten lukumäärää, isännöitsijää, yhtiökokouksen ajankoh- taa sekä kokouksessa käsiteltäviä asioita tai tilintarkastajia, noudatetaan laissa olevia säännöksiä. Asunto-osakeyhtiölaki sisältää myös säännöksiä, joita ei voida sivuuttaa yhtiöjärjestyksellä lain ollessa pakottava. Esimerkiksi yhtiökokouskutsun toimituk- sessa vähimmäisaika on kaksi viikkoa ennen yhtiökokousta. (Viiala & Rantanen 2015, 15–16.)
Yhtiöjärjestys myös määrää nimenomaisesti tietyistä asioista. Esimerkkinä voidaan käyttää vastikkeen maksuperustetta, se voi olla osakkaiden lukumäärä, huoneiston pinta-ala, veden, sähkön, lämmön tai muun hyödykkeen luotettavasti arvioitavissa oleva tai todellinen kulutus. Myös henkilömäärä voi olla maksuperuste, tällöin osak- kaan on ilmoitettava huoneistossa asuvien tai muuten sitä käyttävien lukumäärä.
Säännökset, joita yhtiöjärjestys sisältää voivat olla hyvin poikkeavia yleisestä käytän- nöstä, mutta silti sellaisia että niistä voidaan lain mukaan määrätä yhtiöjärjestyk- sessä. Toisaalta lainsäädännön muuttuminen, yleiset olosuhteet tai muutokset yhti- össä voivat tehdä yhtiöjärjestyksestä jopa lainvastaisen tai vanhentuneen. Yhtiöjär- jestyksen on suotavaa vastata voimassa olevaan lakia ja kiinteistössä vallitsevaa tilaa, sillä vanhentuneet tai muuttuneet tiedot voivat johtaa korvausvastuisiin sekä päätös- ten mitätöinteihin. Yhtiöjärjestystä voidaan siis päivittää ja muuttaa. Muutokset on- nistuvat hallituksen käsittelemällä muutosehdotusta, jonka jälkeen yhtiökokouksessa 2/3–määräenemmistöllä voidaan päätös hyväksyttää. Yhtiöjärjestys on tunnettava hallituksen ja isännöitsijän toimesta ja yhtiöjärjestyksen määräyksiä on noudatettava toiminnassa, viimeistään ennen yhtiökokousta myös osakkaan on tärkeää perehtyä yhtiöjärjestykseen. (Viiala & Rantanen 2015, 16–17.)
Yhtiökokous
Ylin päättävä elin asunto-osakeyhtiössä on yhtiökokous, se luo raamit yhtiöntoimin- nalle. Yhtiökokouksessa osakkailla on mahdollisuus vaikuttaa yhtiön asioihin, omalla
heille kuuluvalla äänioikeudellaan. Järkevä toiminta edellyttää pitkäjänteistä ja kau- askantoista työskentelyä ja edellytyksenä onnistumiseen on päätöksentekojärjestel- män tunteminen. Erilaisien kuntoselvityksien tekeminen ja kiinteistön kunnon seu- ranta ovat pitkäjänteistä toimintaa. Päätöksenteko asunto-osakeyhtiössä tapahtuu eri toimielimissä. Osakkaat eli yhtiökokous valitsevat hallituksen sekä tilintarkastajan tai toiminnantarkastajan tai -tarkastajat. Hallituksen valittavana on isännöitsijä sekä huoltoyhtiö ja siivous ynnä muut sopimuksen mukaisia tehtäviä hoitavat toimijat.
(Viiala & Rantanen 2015, 11–13.)
Osakkaat muodostavat yhtiökokouksen, asunto-osakeyhtiölain nojalla osakkaalla on oikeus saada yhtiökokoukselle kuuluva asia sen käsiteltäväksi. Asian käsittelyä tulee kuitenkin vaatia kirjallisesti hallitukselta hyvissä ajoin, että asia voidaan ottaa mu- kaan kokouskutsuun. Osakkaalla on oikeus saada tarkempaa tietoa seikoista, jotka voivat vaikuttaa käsiteltävin asioihin yhtiökokouksessa. Tietoja yhtiökokouksessa on oikeus pyytää hallitukselta ja isännöitsijältä käsiteltävän asian arviointia varten. Tilin- päätöstä käsiteltäessä hallituksella ja isännöitsijällä on tiedonantovelvollisuus yhtiön taloudellisesta asemasta yleisemmin. (Viiala & Rantanen 2015, 39–40.)
Asunto-osakeyhtiössä yhtiöjärjestyksellä voidaan määrätä osakkeiden tuottamasta oikeudesta. Jos yhtiöjärjestyksessä ei määrätä toisin, tuottavat kaikki osakkeet yhti- össä yhtäläiset oikeudet. Tällöin ei saa tehdä päätöksiä tai ryhtyä toimenpiteisiin, jotka tuovat epäoikeutettua etua osakkaalle yhtiön tai toisen osakkaan kustannuk- sella. Tällaisen yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisen päätöksen voi tehdä vain, jos osakas, jonka etua loukataan antaa suostumuksensa olemalla läsnä ja hyväksymällä päätöksen. Hyväksyntä voidaan antaa myös ennen tai jälkeen yhtiökokousta. Osak- kaalla on myös maksuvelvollisuus yhtiölle yhtiövastikkeen muodossa, tällä katetaan yhtiön menot. Osakkaan kunnossapitovastuuseen sisältyy osakehuoneiston sisäosat.
(Viiala & Rantanen 2015, 40–41.)
Kuvio 1. Asunto-osakeyhtiön päätöksenteko (Viiala & Rantanen 2015, 13, muokattu)
Hallitus
Taloyhtiöllä on aina oltava hallitus. Hallitus ja isännöitsijä muodostavat yhtiön joh- don, toimintaa ohjaa velvollisuus toimia yhtiön edun mukaisesti ja huolellisesti. Yh- denvertaisuusperiaatteen vastaisten päätösten tekeminen on myös kiellettyä. Laki määrittää hallituksen yleisiksi tehtäviksi yhtiön hallinnon, kiinteistön ja rakennuksen pidon ja muun toiminnan järjestämisen asianmukaisesti sekä huolehtimisen siitä.
Hallitus ei voi ryhtyä toimiin ilman yhtiökokouksen päätöstä, jos toimet ovat epäta- vallisia tai suuria yhtiön kokoon ja toimintaan suhteutettuna. Toimiin, jotka vaikuttai- sivat osakkaiden hallitsemien osakehuoneistojen käyttämiseen, yhtiövastikkeen mak- suvelvollisuuteen tai muihin osakehuoneiston käytöstä aiheutuviin kuluihin ei myös- kään voida ryhtyä ilman yhtiökokouksen päätöstä. Hallituksen aktiivisuudella on mer- kitystä, koska käytännössä hallitus ja yhtiön johto määrittää kuinka hyvin asiat ovat
valmisteltu silloin kun yhtiökokous saa ne päätettäväkseen. (Arjasmaa & Kaivanto 2014, 34–37.)
Jos yhtiöjärjestyksessä ei määrätä toisin, on asunto-osakeyhtiön hallitukseen valit- tava kolmesta viiteen varsinaista jäsentä. Mikäli hallituksessa enemmän kuin yksi jä- sen on sille valittavat puheenjohtaja, hallitukselle kuuluvat asiat kulkevat ensisijai- sesti hänen kauttaan. Puheenjohtajan aktiivisuus on tärkeässä roolissa, sillä puheen- johtajan tulee olla perillä yhtiön asioista, lisäksi puheenjohtajan tulisi olla hyvin pe- rehtynyt hallinnollisiin, teknisiin ja taloudellisiin vaatimuksiin, joita asunto-osakeyh- tiölaki asettaa hallituksille. (Arjasmaa & Kaivanto 2014, 39–40.)
3.2 Arvon muodostuminen
Hyödyn ja hinnan välinen suhde muodostavat arvon, hinta ei suoraan ole välttämättä rahallista arvoa vaan se voi olla myös sidosryhmän tai asiakkaan tekemä uhraus hankinnan eteen. Taloudellisen arvon lisäksi huomioidaan tällöin myös hankinnan vaatinut vaiva. Arvolla siis tarkoitetaan sidosryhmän kokemaa hyödyllisyyttä. Arvo on suhteessa aiempiin kokemuksiin ja arvostuksen kohteisiin, asialle muodostuu arvo, jos joku kokee sen tietyn arvoiseksi, absoluuttista arvoa ei ole. Palvelun tai tavaran avulla saavutettu asia tai ratkaistu ongelma saa asiakkaan kokemaan saavansa arvoa.
Arvo kiinteistössä, ajoneuvossa tai vaikkapa palvelussa konkretisoituu, kun joku kokee sen tietyn arvoiseksi. Halvempikin tuote voi luoda enemmän arvoa, jos koettu hyöty on suhteessa parempi kuin kalliimmassa, kalliimmalla ei siis luoda
automaattisesti enemmän arvoa. (Tuulaniemi 2011, 30–32.)
Arvo koostuu yksittäisistä episodeista sekä koko suhdetta koskevista kokemuksista.
Hyötyä asiakkaalle tuottaa ydinratkaisut sekä mahdollisesti siihen liittyvät
lisäpalvelut. Lisäarvoa käsitellään usein jonain uutena tai ylimääräisenä. Haasteena on ymmärtää mitkä asiat ovat todellisuudessa arvokkaita asiakkaalle ja lisäävät heidän kokemaansa arvoa. Ensisijaisesti ei ole tärkeintä luoda uutta vaan parantaa vanhaa, tämä on usein myös tehokkaampaa . (Grönroos 2009, 193–196.)
Hyvä ja arvokas taloyhtiö on monen tekijän summa. Useat tekijät taloyhtiössä ovat roolissa kun summataan yhteen arvokasta taloyhtiötä sekä koko yhtiön, osakkaiden että myös asukkaidenkin näkökulmasta. Hyvässä taloyhtiössä osakkaita kiinnostaa yhtiön arvon säilyminen ja yhtiön asiat. Osakkaiden osallistaminen ja kuuntelu lisäävät kiinnostusta ja aktiivisuutta yhteisiin asioihin. Kokonaisuutena yhteishenki vaikuttaa nostavasti asumisviihtyvyyteen ja yhteisöllisyyteen. Taloyhtiön hallituksen tulee olla aktiivinen tehtävänsä hoitamisessa. Yhtiön arvon säilyttäminen,
innostuneisuus tehtävien hoitamiseen ja yhtiön edun vieminen eteenpäin hyvässä hengessä ovat hyvän taloyhtiön piirteitä. Osakkaat sitoutuvat päätöksiin, kun hallitustyöskentely on läpinäkyvää ja hyvin toteutettua; asioiden valmistelu
toteutetaan huolellisesti ja tarvittaessa on hyvä turvautua myös asiantuntijatahojen apuun. Tärkeänä osana hallituksen tehtävistä on päätös isännöitsijän valinnasta.
Hyvän isännöinnin voidaan ajatella pitävän sisällä monia asioita, kuten
ammattitaitoa, luotettavuutta, suunnitelmallista kiinteistönpitoa, hyvää viestintää sekä asioiden hoitamista sovitusti. Viestinnän suunnittelu on osa hyvän yhtiön toimintaa, kun kaikilla on tieto mitä asioita yhtiössä on suunniteltu vietävän eteenpäin ja mitä päätöksiä on tehty syntyy luottamus. Korjaustarpeiden
kartoittaminen on oleellista, suunnitelmien puute ei välttämättä kerro siitä etteikö remontit voisi olla tarpeellisia. Hyvin hoidetussa yhtiössä ei odoteta yllättävän korjaustarpeen syntymistä. (Lithenius 2019, Mistä on hyvä taloyhtiö tehty?)
Koti edustaa asukkailleen fyysistä ja psyykkistä turvapaikkaa, neljä viidestä suomalaisesta pitää turvallisuutta tärkeimpänä tunteena asumiseen liittyen.
Asumisen tulevaisuudesta keskustellessa tekniset, kaavoitukselliset ja teknologiset asiat saavat suuremman roolin kuin tunneasiat. (Keränen 2013, 19.) Tunteet tekevät asunnosta kodin. Koti herättää tunteita positiiviseen ja negatiiviseen suuntaan vahvasti. Vaikuttaa, että omaan kotiin ollaan samaan aikaan tyytyväisiä ja
tyytymättömiä. Monelle unelmakoti toimii päämääränä täydellisen tyytyväisyyden saavuttamiseen, tämä synnyttää jännitteen todellisen ja unelmakodin välisistä eroista. Esimerkiksi varallisuus toimii tässä rajoitteena, positiivisia tunteita vahvistamalla ja negatiivisia tunteita poistamalla voidaan pienentää etäisyyttä todellisen ja unelma kodin välillä. (Mts. 75-76.) Yhä useampi asuu
kaupunkiympäristössä, vaikka samanaikaisesti moni vieroksuu kehityssuuntaa.
Kaupunkiasumiseen tuodaan elementtejä maalaiselämästä esimerkiksi kasveilla, koristeilla ja materiaalivalinnoilla. Kiire ja tehokkuus ovat merkittävä trendi suomalaisessa yhteiskunnassa, suurin osa suomalaisista kokee kodin ensisijaisesti lepopaikaksi, jossa rentoutua ja latautua. (Mts. 80–81.)
Asuinalueet ja kaupunginosat eroavat toisistaan vetovoimalla, palvelun monipuolisuus ja keskeinen sijainti työpaikkaan ja päivittäiseen asiointiin ovat luonnollisesti usein asuinalueen houkuttelevuutta lisääviä tekijöitä. Osa alueista vetää asukkaita puoleen ja näin nostaa asuntojen hintoja, ääripäänä toiset alueet koetaan viimeisenä vaihtoehtona, kun edellytyksiä asumiseen muualla ei ole.
Asukkaat vaikuttavat myös alueeseen ja asuinalueen valintaan, sosioekonomiset taustat vaikuttavat millaisessa ympäristössä lapset kasvavat ja millaisia kavereita he saavat. Asukkaiden välinen yhteisöllisyys, aktiivisuus ja vuorovaikutus vaikuttavat myös alueen vetovoimaan. Edellä mainitut asiat muodostavat kulttuurillisen kerroksen asumisessa. (Aledin 2013, 91.)
Naapurussuhteen muodostuminen ei ole yksioikoista. Asuintalon tyyppi ja elämänvaihe vaikuttavat paljolti haluun sekä tarpeeseen olla vuorovaikutuksessa naapuriin. Kerrostalossa vuorovaikutus vaihtelee välttelemisestä jutusteluun ja sen kautta vaikkapa ruoka-aineiden lainaamiseen. Nuoret asukkaat kerrostalossa eivät yleensä kaipaa kontaktia naapureihin, asuinrakennuksen jakaminen ei riitä
kaveruuden siteeksi. Pientaloasumisessa naapurusto halutaan yleensä tuntea, turvallisuuden tunne syntyy, kun naapurin taustoista ja kiinnostuksen kohteista saadaan selvää. Pientaloasuminen tarjoaa myös paremmin mahdollisuuksia vuorovaikutukseen esimerkiksi taloyhtiön yhteisillä alueilla. (Aledin 2013, 92–93 ).
Esteettömyys toimii laatutekijänä, josta hyötyvät kaikki. Esteettömyyttä arvostetaan esimerkiksi liikkuessa muuttokuorman, lastenvaunujen tai liikkumisen apuvälineiden kanssa, joillekkin esteettömyys on myös välttämättömyys. Asumisen
perustoimintojen pitäisi olla mahdollisia asukkaan tai vieraiden toimintakyvystä riippumatta. Asumisen perustoiminnoilla tarkoitetaan esimerkiksi nukkumista, ruokailua, vieraiden kanssa seurustelua sekä hygienista huolehtimista. Rakennuksen esteettömyyttä tarkastellessa huomioon otettavia asioita on useita. Esimerkiksi jo
ovissa voidaan ottaa huomioon lukituksen uusiminen, ovitiivisteiden uusiminen sekä ovipumppujen säätäminen joilla voidaan helpottaa ovien avaamista ja siihen
tarvittavaa voimaa. Myös ovien kätisyyttä sekä kynnyksien tarpeellisuutta voidaan miettiä osana esteettömyyttä. Esteettömyyteen taloyhtiössä liittyy runsaasti vaihtoehtoja joiden tarpeellisuutta taloyhtiö voi arvioida. Esimerkkeinä vielä porrashuoneen valoisuus ja kaiteet, piha-alueen pintamateriaalit sekä sujuva pääsy taloyhtiln yhteisiin tiloihin. Esteettömyys on hyödylistä huomioida
peruskorjaushankkeen yhteydessä, usein parannuksia esteettömyyteen voi toteuttaa osana muita korjauksia. (Esteettömyys on laatutekijä 2019).
3.3 Asumisen trendit
Asumisen trendinä on monimuotoistuminen. Tulotason sekä varallisuuden lisäänty- minen kasvattaa asumisen monimuotoisuutta. Tulevaisuus asumisessa on sidoksissa vahvasti koko yhteiskunnan kehitykseen. Kokonaisnäkemyksen muodostaminen on haastavaa, sillä se on riippuvainen esimerkiksi globaalista maailmantalouden kehityk- sestä, energiatalouden, energia- ja tietoteknologian kehityksestä, sosiaalisista ongel- mista, ympäristöongelmista ja ratkaisutavoista. (Lahti & Heinonen 2010, 253.)
Talouskasvun jatkuessa nousee varustelutaso asunnoissa, esimerkiksi myös asumis- väljyys, työhuoneet ja harrastehuoneet. Asuntojen lukumäärä myös kasvaa, mukaan voidaan lukea vapaa-ajan asunnot ja kakkos- ja kolmosasunnot. Määrien kasvaessa myös variaatiot ja asumisratkaisut monimuotoistuvat. Kehityksessä osana on myös ympäristö ja energiankulutus, päästöt. Asuntokannan kasvaessa, ympäristö- ja ter- veysongelmia edistävät asiat tulee huomioida entistä tarkemmin, tämä taas asettaa rajoituksia energiaa kuluttaviin ja päästöjä tuottavien ratkaisujen käyttöön. (Lahti &
Heinonen 2010, 254.)
Kehityksen ennustaminen on kaksisuuntaista. Toisaalta asuminen kertoo sosiaalista viestiä asukkaansa elämäntavasta ja tulo- ja varallisuustasosta. Nopeassa kehityk- sessä ihmisten liikkuvuus kasvaa myös, tämä tuo uudenlaisen tarpeen asuntosuunnit- teluun muun muassa massaräätälöinnin konsepti ja joustavuus ja muunneltavuus
mahdollistaa asukkaalle enemmän valintamahdollisuuksia asumismuotoihin. Globaa- lissa ympäristössä, kulttuurit ja teknologiat saavat vaikutteita toisistaan, tämä näkyy myös asumisessa, pilvenpiirtäjät suurkaupungeissa näyttävät enemmän toisiltaan ja samanlaista kehityssuuntaa on ennustettu myös kerros- ja omakotitaloasumiseen, kansalliset ja paikalliset asumispiirteet katoavat. (Lahti & Heinonen 2010, 255).
Erikoisemmat ratkaisut häviävät ja asumiselta tavoitellaan perinteisempiä turvalli- suuden, terveellisyyden, pysyvyyden ja paikalle asettumisen arvoja nopean muutok- sen vastapainoksi. Muunneltavuuden tarve lisääntyy, mutta se myös yhtenäistää rat- kaisuja. Moninaisuus siis sekä lisääntyy, mutta myös vähentyy. Virtuaalisuus, kommu- nikointi ja työskentely verkossa näkyy myös arjessa. Asunnossa voidaan olla samaan aikaa sekä läsnä ja poissa, elämä verkossa voi olla merkitsevämpää kuin fyysinen asunto, mutta virtuaalisuuskin vaatii fyysisen tilan ja sopivan varustelun. Virtuaalinen elämä luo myös uusia tarpeita, kuten yhteistiloja kerrostaloihin ja asuinalueille. Tieto- järjestelmät mahdollistavat asumiseen vaikuttavien tekijöiden kuten asunnon tai asuinympäristön ekologisten tai taloudellisten asioiden seuraamisen tai turvajärjes- telmien seurannan. Asunto ja asuinympäristö toimii yhä enemmän aistien jatkeena ja yhteytenä maailmaan. Kiinnostus ympäristön muutokseen lisää huomioon otettavia asumistoimintoja, tästä esimerkkinä voidaan ajatella, vaikka kotiviljelyä ja siirtola- puutarhojen siirtymistä pihoille, parvekkeille tai kattoterasseille. (Lahti & Heinonen 2010, 255–256.)
Muutokset tapahtuvat eri tahtiin, on nopeita ja hitaita trendejä. Esimerkkeinä hidas rakenteellinen ja trendimäinen kehitys, kuten asuntojen keskimääräisen pinta-alan kasvu tai asumisväljyyden kasvu, yhden vuoden asuntotuotanto vastaa noin prosent- tia asuntokannasta. Nopeat muutokset ovat enemmän alttiita suhdanteille, talouske- hitys ja työpaikkakehitys säätelee muuttoliikettä ja tätä kautta rakentamistarvetta.
Väestönkehityksessäkin tapahtuu eri tahtisia muutoksia, väestön kuolleisuus ja ovat hitaita trendejä, myös maahanmuutto on osa väestörakenteen muutosta, kotitalou- det ja ihmiset kuitenkin muuttavat paikasta toiseen nopeasti. Vahvoja ajureita asumi- sessa voi tulevaisuudessa olla rakenteelliset tekijät kuten kaupungistuminen, ikäänty- minen, työvoiman liikkuvuus, energian kuten lämmityksen ja liikkumisen kallistumi-
nen ja talouskasvu. Vahvat trendit voivat kuitenkin muuttua tulevaisuudessa epävar- moiksi, kuten talouskasvu ja oman asunnon suosio sijoitusmuotona. (Juntto, 2010, 260–262.)
Asumisen infrastruktuurisella tasolla muunneltavuus ja joustavuus muunneltavuu- teen ei vielä kohtaa kovin suurta kysyntää. Energiatehokkuus ja energian säästämi- nen taas kiinnostaa ihmisiä laajemmalti riippumatta talotyypistä, odotetusti kiinnos- tus korostuu omakotiasukkaissa. Osittain energiatehokkuuden nähdään olevan hyvin tehtyjen tiivistystöiden aikaansaannosta rakentamisvaiheessa, jolloin energiaa ei mene hukkaan. Haittapuolena mielessä on kuitenkin laatuongelmat asumisessa, ku- ten sisäilman huonontuminen, yli puolet suomalaisista uskoo tällaiseen uhkaan. (Ke- ränen 2013, 41.)
Putkiremontti on koskettanut yhä useampaa asuntokannan vanhentuessa, oman asunnon kohdalla se tarkoittaa märkätilojen uusimista. Energian ja veden säästämi- seen liittyvät ratkaisut ovat nykyään itsestäänselvyys. Korjauksissa voidaan myös sel- vittää mittavampia ratkaisuja energiansäästöön, kuten esimerkiksi lämmitysmuodon vaihtaminen kokonaan maalämpöön. Usein uusitaan myös sähkö- ja telejärjestelmät vastaamaan nykypäivän tarpeita sähkönsaannin ja internetyhteyksien osalta. Re- montti on kuitenkin myös mahdollisuus kehittää tai muokata yhteistiloja esimerkiksi saunan uusinta tai uudenlaisen käyttötarkoituksen kehittäminen kylmäkellareille. Ta- loyhtiöiden korjauksessa suunnittelu ja ammattimainen johtaminen ovat tärkeimpiä vaiheita. (Keränen 2013, 56.)
4 Tutkimustulokset
4.1 Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin verkkokyselyä. Kyselyn vastaanottajat olivat Kiinteistöliitto Keski-Suomen jäsentaloyhtiöiden hallitus jäsenet ja hallituksien puheenjohtajat. Etuna kyselyssä on
nopeus ja vaivaton aineiston saanti, ongelmaksi verkkokyselyssä muodostuu kato, suurelle valikoimattomalle joukolle lähetetty kysely ei useinkaan saa suurta vastaus- prosenttia. (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2009, 196). Usein pieneksi jäävän vastaus- prosentin takia verkkokysely päätettiin lähettää kaikille jäsentaloyhtiöiden hallitusjä- senille ja puheenjohtajille.
Kysely toteutettiin Webropol-kyselyohjelmalla. Kyselyssä oli ensin taustakysymyksiä taloyhtiöiden hallitusjäsenille ja näiden jälkeen väittämiä asenneasteikoilla taloyhtiön päätöksenteosta sekä taloyhtiön toiminnasta yleisemmin. Viimeisenä kysyttiin asen- neasteikolla mielipiteitä taloyhtiöiden toiminnan kehittämiseen liittyvistä aiheista.
Asenneasteikkoina käytettiin Likertin asteikkoa.
Tavallisesti 4- tai 5-portainen Likertin asteikko on mielipideväittämissä käytetty as- teikko. Ääripäät asteikossa ovat yleisesti täysin samaa mieltä ja täysin eri mieltä. Vas- taajan on tarkoitus valita omaa käsitystä parhaiten edustava vaihtoehto. Asteikkoa käytettäessä on harkittava, kuinka monta arvoa asteikolle otetaan. Lisäksi arvojen il- moittamiseen sanallisesti tulee kiinnittää huomiota. Asteikon keskikohtaan tulee myös kiinnittää huomiota, muotoillaanko vaihtoehdoksi en osaa sanoa vai eri samaa eikä eri mieltä. Keskikohta on myös mahdollista jättää pois tai sijoittaa en osaa sanoa vaihtoehto viimeiseksi vaihtoehdoksi. (Heikkilä 2014, 51).
Kysely lähetettiin julkisena nettilinkkinä 20.4.2020 sähköpostitse lähetetyn Kiinteistö- liiton uutiskirjeen yhteydessä 4111 henkilölle, lisäksi kysely lähetettiin 3266 hallitus- jäsenelle jäsenrekisterin kautta 24.4.2020. Lopuksi kysely jaettiin vielä yhdistyksen Facebook-sivuilla 25.4.2020, sivuilla oli kyselyä jaettaessa seuraajia 295. Kyselyllä oli eri kanavissa samoja vastaanottajia. Kyselyn toimituksella useammissa kanavissa tah- dottiin nostaa kyselyn vastaajamäärää. Kysely oli avoinna 20.4–27.4.2020 välisenä aikana, ja se sulkeutui lopetuspäivänä 23.59. Vastauksia tuli yhteensä 301. Vastaus- prosenttia ei voida määrittää yksiselitteisesti, koska eri kanavissa lähetettynä kyse- lyllä oli paljon päällekkäisiä vastaanottajia. Lähetys useassa kanavassa oli kuitenkin perusteltua, koska uutiskirjeen kautta lähetettynä kyselyn vastausmäärä vaikutti jää- vän vain noin 30 vastauksen tasolle. Kysely koostui (ks. liite 1), kyllä, ei- ja monivalin- takysymyksistä. Yhteensä kyselyssä oli kymmenen kysymystä.
4.2 Tutkimuksen taustatiedot
Kyselyn ensimmäiset neljä kysymystä liittyivät vastaajan taustatietoihin. Taustatie- toina vastaajista selvitettiin vastaajien rooli taloyhtiössä, kauanko vastaajat ovat toi- mineet taloyhtiön hallituksessa, asuvatko vastaajat itse taloyhtiössä sekä vastaajien ikä. Vastaajien taustatietoihin liittyviä kysymyksiä esitettiin, jotta voitiin verrata, poik- kesivatko vastaukset vastaajan roolin mukaan, eri ikäryhmien kesken tai hallituskoke- muksen kesken. Vertailua tehtiin myös sen perusteella, asuuko vastaaja taloyhtiössä itse.
Taulukosta 1 nähdään kyselyyn vastanneiden roolien jakautuminen taloyhtiössä. Vas- taajista niukka enemmistö oli hallituksen puheenjohtajia (51 %). Alle puolet vastaa- jista olivat hallituksen jäseniä tai varajäseniä (46 %). Vastaajista kolme eivät olleet hallituksen jäseniä ja isännöitsijänä toimi seitsemän vastaajaa. Vastauksella ”En ole hallituksen jäsen” kysely hyppäsi automaattisesti kysymykseen kolme.
Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden rooli taloyhtiössä
N %
Hallituksen puheenjohtaja 152 51
Hallituksen jäsen/varajäsen 139 46
Isännöitsijä 7 2
En ole hallituksen jäsen 3 1
Yhteensä 301 100
Taulukosta 2 huomataan kyselyyn vastanneiden toimintavuodet taloyhtiön hallituk- sessa. Tarkkaa määrää hallituksessa toimimisvuosista ei kysytty vaan vuodet jaettiin kuudeksi ryhmäksi. Kaksi viidesosaa (40 %) vastaajista oli toiminut hallituksessa 1–5 vuotta. Toiseksi suurin osa vastanneista, lähes kolmannes (30 %) oli toiminut hallituk- sessa 6–10 vuotta.
Taulukko 2. Kyselyyn vastanneiden hallituskokemus
N %
alle vuosi 14 5
1–5 vuotta 119 40
6–10 vuotta 90 30
11–15 vuotta 38 13
16–20 vuotta 18 6
yli 20 vuotta 19 6
Yhteensä 298 100
Kyselyssä selvitettiin, kuinka moni vastaajista asuu itse edustamassaan taloyhtiössä.
Taulukosta 3 nähdään, että suurin osa vastaajista (83 %) asui edustamassaan taloyh- tiössä.
Taulukko 3. Asutteko itse edustamassanne taloyhtiössä?
N %
Kyllä 249 83
Ei 52 17
Yhteensä 301 100
Tuloksista kävi ilmi, että taloyhtiöiden hallituksissa toimii eniten henkilöitä ikäryh- mästä 65–74-vuotiaat. Tulosta tukee myös Kiinteistöliiton aiemmin tekemä tutkimus vuodelta 2018, jossa 65–74-vuotiaiden vastaajien osuus oli myös suurin, muodostaen 33 prosenttia vastaajista. (Taloyhtiöiden hallitusten taustat 2018.)
Taulukosta 4 huomataan kyselyyn vastanneiden ikäjakauma. Vastaajilta ei kysytty tarkkaa ikää vaan ikä oli jaoteltu eri ikäryhmiin, jotka jaettiin seitsemään ikäluokkaan.
Vastanneista lähes puolet (43 %) oli 65–74-vuotiaita. Alle 25-vuotiaita vastaajia oli yksi. Toiseksi suurimman osan vastaajista, lähes neljänneksen (23 %) muodostivat 55–64-vuotiaat.
Taulukko 4. Kyselyyn vastanneiden ikäjakauma
N %
alle 25 1 0
25–34 15 5
35–44 30 10
45–54 32 11
55–64 70 23
65–74 130 43
yli 75 23 8
Yhteensä 301 100
Kysymykset viisi, kuusi ja seitsemän käsittelivät taustatietoja vastaajan taloyhtiöstä.
Kysymykset käsittelivät taloyhtiön rakennustyyppiä, rakennusvuotta ja asuinhuoneis- tojen lukumäärää taustatietoina. Taulukosta 5 nähdään vastaajien edustaman taloyh- tiön rakennustyyppi. Lähes kolme neljästä (72 %) vastaajasta ilmoitti edustavansa ta- loyhtiötä, jonka rakennustyyppinä toimi kerrostalo. Rivitaloksi taloyhtiön rakennus- tyypin kertoi neljäsosa (26 %) vastaajista. Paritaloa edusti kaksi vastaajaa ja erillista- loa kolme vastaajaa.
Taulukko 5. Vastaajan edustaman taloyhtiön rakennustyyppi
N %
Kerrostalo 217 72
Rivitalo 79 26
Paritalo 2 1
Erillistalo 3 1
Yhteensä 301 100
Kyselyn kysymyksessä 6 kysyttiin taloyhtiön rakennusvuotta. Rakennus vuotta kysyt- tiin vuosikymmenen tarkkuudella. Taulukosta 6 selviää, että hieman alle neljäsosa (22 %) vastaajista edusti taloyhtiötä, joka oli rakennettu 1970-luvulla. Toiseksi eniten, hieman alle viidesosa (18 %) vastaajista edusti taloyhtiötä, joka oli rakennettu 2010- luvullla tai myöhemmin. Vähiten (5 %) vastaajia oli 1990-luvulla rakennetusta taloyh- tiöstä.
Taulukko 6. Taloyhtiön rakennusvuosikymmen
N %
1950-luvulla tai aiemmin 26 9
1960-luvulla 46 15
1970-luvulla 66 22
1980-luvulla 49 16
1990-luvulla 15 5
2000-luvulla 45 15
2010-luvulla tai myöhemmin 54 18
Yhteensä 301 100
Viimeisessä taustatietoja kartoittavassa kysymyksessä selvitettiin vastaajien edusta- man taloyhtiön kokoa asuinhuoneistojen lukumäärällä. Tarkkaa huoneistojen määrää ei kysytty vaan taloyhtiöt jaettiin asuinhuoneistojen lukumäärän perusteella seitse- mään ryhmään. Taulukosta 7 selviää, että vastaajista yli neljäsosa (27 %) edusti talo- yhtiötä, jossa asuinhuoneistojen lukumäärä oli 31–50. Yli 80 asuinhuoneiston taloyh- tiötä edusti kaksi vastaajaa.
Taulukko 7. Asuinhuoneistojen lukumäärä taloyhtiössä
N %
1–5 17 6
6–10 29 10
11–20 67 22
21–30 68 22
31–50 81 27
51–80 37 12
80+ 2 1
Yhteensä 301 100
Päätöksenteko taloyhtiössä ja taloyhtiön toiminta
Kyselyssä kysymyksessä 8 selvitettiin taloyhtiöiden päätöksentekoa viiden väittämän avulla, joita arvioitiin asteikolla 1–5 (1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri mieltä, 4=jokseenkin samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä). Samalla asteikolla arvioitiin kysymyksessä 9 kuutta eri väitettä yleisemmin taloyhtiöön liitty- vistä teemoista.
Taulukko 8. Päätöksentekoon suhtautuminen taloyhtiössä
Täysin eri mieltä
(1)
%
Jokseenkin eri mieltä
(2)
%
Ei samaa eikä eri
mieltä (3)
%
Jokseenkin samaa
mieltä (4)
%
Täysin sa- maa mieltä
(5)
%
Yh- teensä
% Päätökset tehdään yksimielisesti
N=301 1 5 3 48 43 100
Taloyhtiössä on helppoa tuoda
oma mielipide esille N=301 2 5 4 38 51 100
Taloyhtiön hallitus toimii kaikkien
edun mukaisesti N=301 2 3 1 30 64 100
Osakkaat ovat kiinnostuneita ta-
loyhtiön asioista N=301 2 27 24 39 8 100
Taloyhtiö on uudistusmyönteinen
päätöksenteossa N=301 2 10 17 50 21 100
Taulukosta 8 huomataan, että ”Jokseenkin samaa mieltä” ja ”Täysin samaa mieltä”
vastausvaihtoehdot kattoivat 91 prosenttia väittämästä, päätökset tehdään yksimieli- sesti. Vastaajista yli puolet (51 %) olivat täysin samaa mieltä siitä, että taloyhtiössä on helppoa tuoda oma mielipide esille. Lähes kaksi kolmasosaa (64 %) vastaajista oli täy- sin samaa mieltä siitä, että taloyhtiön hallitus toimii kaikkien edun mukaisesti. Osak- kaat ovat kiinnostuneita taloyhtiön asioista väittämästä jokseenkin eri mieltä oli yli neljännes (27 %) vastaajista, ei samaa eikä eri mieltä oli lähes joka neljäs (24 %) vas- taaja. Vastaajista puolet (50 %) oli jokseenkin samaa mieltä, että taloyhtiö on uudis- tusmyönteinen päätöksenteossa.
Kyselyssä kysymyksessä 9 esitettiin kuusi väitettä taloyhtiöstä. Väittämiä arvioitiin as- teikolla (1=täysin eri mieltä, 2=jokseenkin eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri mieltä, 4=jokseenkin samaa mieltä, 5=täysin samaa mieltä). Lisätietoja alla olevasta taulu- kosta 9.
Taulukko 9. Taloyhtiön toimintaan suhtautuminen
Täysin eri mieltä
(1)
%
Jokseenkin eri mieltä
(2)
%
Ei sa- maa eikä eri
mieltä (3)
%
Jokseenkin samaa
mieltä (4)
%
Täysin samaa mieltä (5)
%
Yh- teensä
% Taloyhtiössä ollaan tyytyväisiä
isännöintiin N=301 4 9 7 48 32 100
Taloyhtiössä ollaan tyytyväisiä
huoltoon N=301 2 12 19 53 14 100
Taloyhtiön viestintä on suunnitel-
tua N=301 4 19 25 37 15 100
Korjaustarpeita on kartoitettu ta-
loyhtiössä kattavasti N=301 1 6 7 41 45 100
Asuminen edustamassasi talo-
yhtiössä on edullista N=301 1 10 19 44 26 100
Taloyhtiössä on kiinnostusta vastata asumisen muuttuviin tar-
peisiin N=301 1 11 27 48 13 100
Taulukosta 9 huomataan, että vastaajista lähes puolet (48 %) olivat melko samaa mieltä siitä, että taloyhtiössä ollaan tyytyväisiä isännöintiin ja lähes joka kolmas (32
%) oli täysin samaa mieltä kyseisen väittämän kanssa. Yli puolet (53 %) vastaajista oli- vat jokseenkin samaa mieltä siitä, että taloyhtiössä ollaan tyytyväisiä huoltoon. Yli kolmasosa (37 %) vastaajista oli jokseenkin samaa mieltä, että taloyhtiön viestintä on suunniteltua, neljäsosa (25 %) vastaajista ei ollut samaa eikä eri mieltä kyseistä väit- teestä. ”Jokseenkin samaa mieltä” ja ”Täysin samaa mieltä” vastausvaihtoehdot kat- toivat 86 prosenttia väittämästä, korjaustarpeita on kartoitettu taloyhtiössä katta- vasti. Asuminen edustamassasi taloyhtiössä on edullista väittämän kanssa reilu kaksi viidesosaa (44 %) vastaajista oli jokseenkin samaa mieltä, kymmenesosa (10 %) vas- taajista oli jokseenkin eri mieltä tästä väittämästä. Melkein puolet (48 %) olivat jok- seenkin samaa mieltä, että taloyhtiössä on kiinnostusta vastata asumisen muuttuviin tarpeisiin, yli neljännes vastaajista ei ollut väittämästä samaa eikä eri mieltä.
Taloyhtiön toiminnan kehittäminen
Kyselyssä selvitettiin vastaajien kiinnostusta taloyhtiöiden toiminnan kehittämiseen liittyviin aiheisiin viiden väittämän avulla, joita arvioitiin asteikolla 1–5 (1=ei lainkaan kiinnostava, 2=ei juuri kiinnostava, 3=neutraali, 4=melko kiinnostava, 5=erittäin kiin- nostava).
Taulukko 10. Kiinnostus kehitysaiheisiin
Ei lainkaan kiinnostava
(1)
%
Ei juuri kiin- nostava
(2)
%
Neut- raali (3)
%
Melko kiin- nostava
(4)
%
Erittäin kiin- nostava
(5)
%
Yh- teensä
% Energiatehokkuuden kehittämi-
nen N=301 2 6 18 46 28 100
Esteettömyyden kehittäminen
n=301 4 12 37 32 15 100
Ryhmäkorjaukset ja muu yhteis- toiminta taloyhtiöiden välillä
N=301 6 17 34 31 12 100
Yhteistilojen käyttötarkoituksien
kehittäminen N=301 8 13 35 31 13 100
Mahdollisuudet asuintilojen
muunneltavuuteen N=301 8 21 42 23 6 100
Sähköinen asukasviestintä talo-
yhtiöstä N=301 2 11 22 38 27 100
Taulukosta 10 selviää, että hieman yli neljännes (28 %) vastaajista piti energiatehok- kuuden kehittämistä erittäin kiinnostavana. Esteettömyyden kehittämistä melko kiin- nostavana piti lähes kolmannes (32 %) vastaajista, lähes kaksi viidesosaa (37 %) suh- tautui esteettömyyden kehittämiseen neutraalisti. Hieman yli kymmenesosa (12 %) piti ryhmäkorjauksia ja muuta yhteistoimintaan taloyhtiöiden välillä erittäin kiinnos- tavana. Reilu kolmannes (35 %) suhtautui neutraalisti yhteistilojen käyttötarkoituk- sien kehittämiseen. Yli kaksi viidesosaa (42 %) suhtautui neutraalisti mahdollisuuksiin asuintilojen muunneltavuudesta. Lähes kolmannes (27 %) vastaajista piti sähköistä asukasviestintää erittäin kiinnostavana.
4.3 Tulosten analysointi
Tässä kappaleessa käsitellään kyselyn vastauksia ristiintaulukoimalla näkemyksiä vas- taajien ilmoittamiin taustatietoihin. Taulukosta 11 selviää hallituksen puheenjohta- jien ja hallituksen jäsenten ja varajäsenten näkemys päätöksien teon yksimielisyy- destä. Kaksi viidesosaa (40 %) hallituksen jäsenistä/varajäsenistä oli täysin samaa mieltä, että päätökset tehdään yksimielisesti. Vastaavasti hallituksen puheenjohta- jista reilu kaksi viidesosaa (45 %) oli täysin samaa mieltä väittämän kanssa.
Taulukko 11. Hallitusroolin vaikutus näkemykseen päätöksien teon yksimielisyydestä
Päätökset tehdään yksimieli- sesti
Täysin eri mieltä
(1)
%
Jokseenkin eri mieltä
(2)
%
Ei sa- maa eikä eri
mieltä (3)
%
Jokseenkin samaa
mieltä (4)
%
Täysin samaa mieltä
(5)
%
Yhteensä
% Hallituksen puheenjohtaja
N=152 0 4 2 49 45 100
Hallituksen jäsen/varajäsen
N=139 1 6 4 49 40 100
Taulukosta 12 voidaan nähdä, että reilu kaksi kolmasosa (70 %) hallituksen puheen- johtajista oli täysin samaa mieltä, että taloyhtiön hallitus toimii kaikkien edun mukai- sesti. Lähes kolme viidesosaa (58 %) hallituksen jäsenistä/varajäsenistä täysin samaa kyseisestä väittämästä.
