The product concept of building foundations

TEKNILLINEN KORKEAKOULU Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan osasto Rakentamistalouden laboratorio

Paavo Syrjö

TALONRAKENNUKSEN

PERUSTAMISTAPOJEN TUOTTEISTAMINEN

Diplomityö on jätetty opinnäytteenä tarkastet­

tavaksi diplomi-insinöörin tutkintoa varten.

Helsingissä, 01.11.1998

Työn valvoja: Professori Jouko Kankainen Työn ohjaaja: TkL Sakari Toikkanen /

TEKN”’ i »MIN X°3i<^AKOULU p. y" J-^Svuntatùkniüian os--Lon kiip-to

Rc.!:c

ALKUSANAT

Tämä diplomityö on tehty YIT-Yhtymä Oyj:n toimeksiannosta. Tutkimus on osa SUMA (Supply Management by product concept) tutkimusohjelmaa ja se on tehty opinnäytteenä diplomi-insinöörin tutkintoa varten.

Tutkimuksen valvojana on toiminut Teknillisen Korkeakoulun Rakennus-ja yhdyskunta­

tekniikan osaston Rakentamistalouden professori Jouko Kankainen ja ohjaajana YIT- Yhtymä Oyj:n Tekninen kehittäminen -yksikön kehityspäällikkö, TkL Sakari Toikkanen.

Haluan kiittää Jouko Kankaista asiantuntevista kommenteista työni aikana sekä Sakari Toikkasta työni aikana saamistani neuvoista ja kannustuksesta sekä mahdollisuudesta työn tekemiseen Tekninen kehitys -yksikössä. Lisäksi haluan kiittää diplomityön ohjaus­

ryhmään kuuluneita TkT Jarmo Laitista Tekninen kehitys -yksiköstä sekä DI Ahti Jur- mua Insinöörirakentaminen -yksiköstä. Kiitokset myös DI Tom Sandvikille Asuntotuo­

tanto Uusimaa -yksiköstä ja DI Jouko Lehtoselle Rautaruukki Oyj: stä.

Lopuksi haluan kiittää vanhempiani mm. opintojeni taloudellisesta tukemisesta, kaverei- tani opiskeluajan unohtumattomaksi tekemisestä - paria poikkeusta lukuunottamatta - sekä Kaisaa tuesta niin opiskelun kuin diplomityön tekemisenkin aikana.

Nullus est liber tam malus, ut non aliqua parte prosit.

Helsingin Käpylässä joskus syksyllä 1998

Paavo Syijö

Mikään kiija ei ole niin huono, ettei se joltakin osin olisi hyödyllinen.

DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ TEKNILLINEN KORKEAKOULU

Paavo Syrjö Tekijä:

Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen Työn nimi:

Sivumäärä: 88 01.11.1998

Päivämäärä:

Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan osasto Osasto:

Koodi: Rak-63 Rakentamistalous

Professuuri:

Professori Jouko Kankainen Työn valvoja:

TkL Sakari Toikkanen, YIT-Yhtymä Oyj Työn ohjaaja:

perustamistavat, perustamistavan valintaprosessi, tuotteistaminen, laatu________________________

Avainsanat:

Tämä tutkimus on osa YIT-Yhtymä Oyj:ssä meneillään olevaa rakennushankkeen tuot- teistamisprojektia. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käyttökelpoinen malli tuotteiste­

tulle perustamistavalle ja tuotteistaa tämän mallin mukaisesti käytetyimmät perustamista­

vat sekä perustamistavan valintaprosessi. Toisena keskeisenä tavoitteena oli perustami­

sessa ja perustuksissa ilmenneiden ongelmien vähentäminen.

Tuotteistamisella ymmärretään tuotestrategiaa, jossa asiakkaan yksityiskohtaisten toivei­

den mukainen tuote tehdään hyödyntäen yrityksen valmiiksi suunnittelemia, testattuja ja hyväksi toteamia vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Perustusten rakentaminen on aina tapauskohtainen prosessi, joka on hyvin voimakkaasti sidoksissa tontilla vallitseviin maaperäolosuhteisiin. Perustuksia suunniteltaessa on otet­

tava huomioon niin suuri joukko erilaisia muuttujia, joista jokainen omalta osaltaan vai­

kuttaa valittavaan perustusratkaisuun, ettei yhtä ”kaikenkattavaa” perustamistapaa voida tuotteistaa.

Tutkimuksessa tämä ongelma ratkaistiin tuotteistamalla eniten käytetyt perustamistavat rakennusosittain sisällytettäviksi YIT-Talo Menetelmäkortistoon. Tuotteistettaviksi pe­

rustamistavoiksi valittiin yksitoista erilaista perustamistapaa. Perustamistavan valintapro­

sessi tuotteistettiin siten, että sen tarkoituksena on ohjata perustamistavan valinta johon­

kin valmiiksi tuotteistetuista yhdestätoista perustamistavasta.

Menetelmäkortistoon sisällytettyihin tuotteistuskortteihin dokumentoitiin perustusten rakentamisen laatuvaatimukset ja menetelmät, joilla laatuvaatimusten täyttyminen varmis­

tetaan.

Tutkimuksessa testattiin menetelmäkorttien selkeyttä ja ymmärrettävyyttä sekä niiden vaikutuksia sopimusasiakirjojen liitteinä. Suhtautuminen Menetelmäkortistoon oli posi­

tiivista ja menetelmäkortit koettiin pääasiallisesti selkeiksi ja hyödyllisiksi.

ABSTRACT OF THE MASTER’S THESIS

HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGY

Paavo Syrjö Author:

The product concept of building foundations Thesis:

Number of pages: 88 1st November 1998

Date:

Department of Civil and Enviromential Engineering Department:

Code: Rak-63 Construction Economics and Management

Professorship:

Professor Jouko Kankainen Supervisor:

Lie. Tec. Sakari Toikkanen, YIT Corporation Instructor:

foundation, the foundation choice process, procuct concept, quality______________________________________________

Key words:

This study is a part of the product concept of a building project in YIT-Yhtymä Oyj.

The objective of the study was to generate a useful model for the product concept of a building foundation as well as the foundation choice process and to design the most used building foundations according to this model. Reducing problems in foundation works was the other important objective.

Product concept in construction serves as a strategy in which the design solutions spe­

cially designed for each customer are replaced with alternative solutions which have al­

ready been designed and tested by the construction company.

The building of the foundations is always a case-specific process which is very much dependent upon the soil contitions at the site. When designing the foundations, many different variables must be taken into consideration, each of which affects the solution to be chosen; one ”all-embracing” foundation cannot be found.

In the study this problem was solved with the help of product concept. The eleven most common types of foundation solutions were included in ”Menetelmäkortisto”. The pur­

pose of the foundation choice process will be to direct the choice to one of these eleven foundation solutions.

The quality requirements of the foundations and methods by which these standards are secured were documented in the form of the cards that were included in

”Menetelmäkortisto”.

The clarity and intelligibility of the method cards as well as their effects in the appendices of the agreement documents were tested in the study. The reaction to ”Menetelmäkor­

tisto” was positive and the method cards were mainly regarded as clear and useful.

2.1 Perustuksentoiminnallisetvaatimukset

2.2 Pohjarakentamistakoskevatmääräyksetjaohjeet

2.3 Perustamisessatarvittavatlähtötiedot

2.31 Pohjatutkimuslähtötietojenselvittämiseksi

2.32 Kaavasuunnittelujatohjasuhteet

2.33 Pohjavesi

2.34 Naapurirakennuksetjaympäristö 2.35 Routa

2.36 Radon

2.4 Mahdollisetperustamistavat

2.41 Perustamismenetelmienryhmittely

2.42 Kalliolleperustaminen

2.421 Kallio rakennuspohjana

2.422 Luonnontilaiselle kalliolle perustaminen 2.423 Louhitulle kalliopohjalle perustaminen

TALONRAKENNUKSEN PERUSTAMISTAPOJEN TUOTTEISTAMINEN

ALKUSANAT TIIVISTELMÄ ABSTRACT

SISÄLLYSLUETTELO

1

8 1.1 Tutkimuksentaustajatutkimusongelma

1.2 Tutkimuksentavoitteetjatoteutus

1.21 Tutkimuksentavoite

l .22 Tutkimusmenetelmät

10 10 11

2

UJNJК)ЮUJЫЮ

2.43 Maanvaraanperustaminen

2.44 Paaluilleperustaminen

2.441 Paaluperustusten käyttöjä paalujen toimintatavat 2.442 Lyöntipaalut

2.443 Puupaalut

2.444 Teräsbetonipaalut 2.445 Teräspaalut 2.45 Erikoisperustukset

2.451 Erikoisperustusten käyttökohteet 2.452 Suurpaalut

2.453 Elementti paalut 2.5 Perustamisenongelmat

2.51 Keskeisimmätongelmat

2.511 Kosteus 2.512 Painumat

2.513 Suunnittelukäytäntö

2.514 Pohjatutkimusten puutteellisuus

3

3.11 Mitätuotteistaminenon?

3.12 Mihintuotteistamisellapyritään? 3.13 Tuotteistamisenedutjahaitat

3.2 Rakennushankkeentuotteistaminen

3.21 Mitärakennushankkeentuotteistaminenon?

3.22 Mihinrakennushankkeentuotteistamisellapyritään? 3.3 Perustamistapojentuotteistamismalli

3.31 Tavoitteet

3.32 Perustamistavanvalintamenettely

3.4 yit-Talo Menetelmäkortisto

3.41 Rakennusuikkeenydinosaamisentietokanta

3.42 Varsinaisetmenetelmäkortit

3.43 Urakat

3.44 Detaljit

3.45 Selostukset

3.46 Apuvälineet

3.47 Asiakaspalvelu

3.48 YIT-Talo Menetelmäkortistonoheistoiminnot

40OnONONOO U>U>N>N)ЫЫ40 40OCOCOC

^

4.1 YIT-Talo Perustamistapojenvalinta

4.11 Valintakriteerit

4.11 Paaluperustus

4.111 Sallittu pohjapaine ja kuormat 4.112 Vuodenaika

4.113 Tuotantotekniikka ja käytetyt työmenetelmät 4.12 ANTURAPERUSTUS

4.121 Sallittu pohjapaine 4.122 Kuormat

4.123 Vuodenaika

4.124 Tuotantotekniikka ja käytetyt työmenetelmät

4.2 Perustamisenongelmienvähentäminenmenetelmäkortistonavulla

4.21 Tuotteistaminenongelmienratkaisussa

4.22 KOSTEUDENHALLINTA 4.23 Painumienvähentäminen

4.24 Suunnittelunohjaus

4.25 Tuotteistuksentuloksenasyntyneetmenetelmäkortit

5

5.1 TERÄSPAALUTUKSEN JA TERÄSBETONIPAALUTUKSEN VERTAILU 74 5.11 Vertailukohde

5.12 Suunnittelunohjauskustannustenhalunnankeinona

5.2 TERÄSPAALUTUKSEN TUOTTEISTUSKORTTIEN KÄYTÖSTÄ SAADUT KOKEMUKSET 76 S3 YIT-Talo Menetelmäkortistonkäyttöönotto

5.4 Yhteenvetojatutkimustulokset

5.5 Jatkotoimenpiteettoiminnankehittämiseksi

74 75 79 81 82

LÄHDELUETTELO LIITTEET

1 h

YIT-TALO PERUSTAMISTAVAT 50

A

ON

o o o o

0

o o U l^ U JU JU lU it U O '- O U lU iO J

JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen tausta ja tutkimusongelma

Rakennusteollisuus on yksi kansantaloutemme tärkeimmistä tuotannollisista sektoreista.

Sen toiminnan tehokkuudella on laaja vaikutus koko kansantalouden kustannusrakentei­

siin ja näin koko kansantalouden ja yritysten kilpailukykyyn. Tämän vuoksi onkin tärke­

ää, että rakennustoimiala kykenee kehittämään toimintaansa ja tuotannon tehokkuutta muun teollisuuden tahdissa.

Valitettavasti rakennustoimialan kyky vastata kysynnässä ja tuotteissa tapahtuneisiin muutoksiin ei ole ollut yhtä hyvä kuin muussa teollisuudessa, joka on kyennyt tuottamaan yksilöllisiä ja laadukkaampia tuotteita alenevin kustannuksin. Verrattaessa talonraken­

nuksen työn tuottavuuden kehitystä teollisuustyön tuottavuuteen saadaan asiasta oikea käsitys. (Kuva 1) Suuren yleisön silmissä koko rakennusalalla on nykypäivänä huono maine. Rakentamisen laatua ja rakennusliikkeiden laaduntuottokykyä arvostellaan jyrkin sanoin. Rakennusvirheet on median toimesta nostettu koko rakennusalaa dominoivaksi keskustelun aiheeksi. Median uutisointi on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin tasapuolis­

ta informaatiota. Onnistuneet rakentajat eivät ole uutiskynnystä ylittäneet.2

Yhdeksi rakennusteollisuuden tuottavuutta parantavaksi keinoksi on esitetty rakentami­

sen teollistamista. Rakentamisen teollistamisen tavoitteena on käyttäjien yksilöllisten vaatimusten ajallisesti joustava ja laatutietoinen tyydyttäminen alenevin kustannuksin.3 Tämä uusi asiakaslähtöinen teollinen tuotantotapa tulee muodostamaan III polven teolli­

sen rakennusteknologian perustan.

2 Rakennuslehti 24.09.1998/NRO 28. Media roiskii vastuuttomasti koko rakennusalaa. Antti Siekkinen.

3 TEKES. Asiakaslähtöinen teollinen rakentaminen. 1992. s. 10

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

Faavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

TYÖN TUOTTAVUUDEN KEHITYS 1973 = 100

250

Tavoite

Tehdasteollisuus

200 Tavoite.

/~

* /

150 V

T alonrakenta niinen 100

KIviteoDisuus

50

1990 2000 1970 I960

Rakennusteollisuuden tuottavuus. (Lähde: TEKES. Asiakaslähtöinen teol­

linen rakentaminen. 1992. s. 10) Kuva 1.

TEKESin teollisen talonrakennuksen teknologiaohjelmassa, joka on toteutettu vuosina 1986 - 1991, on pyritty selkeyttämään rakentamisen teollistamisen päämääriä ja keinoja.

Asiakaslähtöisen teollisen rakennustuotannon keskeiset kehityspiirteet ovat:4

• hierarkisesti tarkentuva tiedon hallinta ja palautetiedon kertymisen mahdollistava tie­

torakenteiden jäsentely

• motteen ja tuotannon suunnittelun yhdistäminen

• yritys- ja yritysryhmäkohtaisten tuotekonseptien kehittäminen

• tuotantovastuun siirtäminen koskemaan toiminnallisia kokonaisuuksia

• eri teknisten ratkaisujen ja tuotantotapojen kilpailuttaminen samassa kohteessa

• avoimen tietojäijestelmän periaatteiden käyttöönotto siten, että varmistetaan oikean tiedon saanti oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, tietojen hallinnan nopeus, virheettö­

myys ja tehokkuus sekä palautetiedon jatkuva hyväksikäyttö

• suunnittelussa ja tuotannossa käytetyn tiedon jäsentely siten, että se mahdollistaa pa­

lautetiedon ja oppimisen kumuloitumisen

• teollisen tuotannon periaatteiden käyttöönotto siten, että mahdollistetaan tuottavuu­

den ja laadun jatkuva nousu.

Tutkimus kuuluu TEKESin rahoittamaan SUMA (Supply Management by product con­

cept) - tutkimusohjelmaan. SUMA:n näkökulmia ovat asiakasohjautuva tuotehallinta ja toimituslogistiikan hallinnan tehostaminen. Tutkimus on osa YIT:llä meneillään olevaa rakennushankkeen tuotteistamisprojektia, jonka lopputuloksena syntyy YIT-Talo,

* 4 TEKES. Asiakaslähtöinen teollinen rakentaminen. 1992. s. 12 - 13

Faavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen К)

YIT-Yhtymä Oyj:n ja sen rakennusosatoimittajien ydinosaamiseen perustuva rakennus­

hanketta kuvaava kokonaisuus.

1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

1.21 Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena on luoda käyttökelpoinen malli tuotteistetulle perustamistavalle, YIT-Talo perustamistavalle, sekä tuotteistaa eniten käytetyt perustamistavat sisällytet­

täviksi YIT-Talo Menetelmäkortistoon.

Perustamistapojen tuotteistamIsmailin luomisen tavoitteeksi asetettiin kaksi toisiaan tu­

kevaa tavoitetta:

1. perustamistavan valintamenettelyn tuotteistaminen 2. varsinaisten perustamistapojen tuotteistaminen.

Perustamistavan valintamenettelyn tarkoituksena on ohjata valinta testattuihin, käytössä hyviksi havaittuihin ja teknisesti toimiviin ratkaisuihin, jotka on helppo rakentaa ja, jotka ovat taloudellisia.

Nämä edellä mainitut kriteerit täyttävät perustamistavat tuotteistetaan rakennusosittain YIT-Talo Menetelmäkortistoon sisällytettäviksi perustamistavoiksi, joilla merkittävä osa rakennettavista kohteista voidaan toteuttaa.

Tutkimus toteutetaan etsimällä vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

• Mitä perustukselta vaaditaan?

• Mitä lähtötietoja perustamistapaa valittaessa tarvitaan?

• Mitkä ovat mahdolliset perustamistavat?

• Millä perusteella perustamistapa valitaan?

• Mitkä ovat tyypillisimmät ongelmat ja virheet perustusten rakentamisen ja toisaalta rakennuksen käytön aikana?

• Millaisilla suunnitteluratkaisuilla ja toimintatavoilla nämä virheet voidaan ehkäistä?

• Mitä laatuvaatimuksia perustukselle asetetaan?

• Miten näiden laatuvaatimusten toteutuminen voidaan varmistaa?

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

1.22 Tutkimusmenetelmät Tutkimuksen pääosat ovat:

• lähtötietojen ja taustatekijöiden selvittäminen kirjallisuudesta sekä kohdeyrityksen omasta tilastoaineistosta

• lähtötietojen ja taustatekijöiden dokumentoiminen.

• perustettavasta rakennuksesta sekä perustamisolosuhteista riippuvien vaihtoehtoisten perustamistapojen dokumentoiminen

• YIT-Talo perustamistapamallin luominen

• tuotteistettavien perustamistapojen valinta

• valittujen perustamistapojen tuotteistaminen YIT-Talo perustamistavoiksi

• tutkimuksen tuloksena syntyneiden tuotteistuskorttien käytöstä saatujen kokemuksien käsittely.

Tutkimuksen lähtötietoina ja taustatekijöinä esitetään yleiset perustuksille asetetut toi­

minnalliset vaatimukset kuten viranomaisten asettamat lait, määräykset ja ohjeet, perus­

tamisessa tarvittavat lähtötiedot sekä talonrakennuksessa yleisimmin käytetyt perustamis­

tavat. Perustamisessa esiintyvät ongelmat ja virheet selvitetään kirjallisuudesta ja kohde­

yrityksen omasta tilastoaineistosta. Lähtötiedot, taustatekijät ja ongelmakartoituksen tulos dokumentoidaan tutkimuksen teoriaosaan.

YIT-Talo perustamistapamallin mukaiset perustamistavat integroidaan YIT-Talo Mene­

telmäkortistoon. Menetelmäkortisto on yrityksen ydinosaamisen tietokanta, jonka avulla rakentaminen hallitaan entistä tehokkaammin unohtamatta kuitenkaan laadullisten tavoit­

teiden toteuttamista.

Tutkimuksen tuloksena syntyneiden Menetelmäkortistoon integroitujen tuotteistuskortti­

en hyödyntämismahdollisuudet rakentamisen teollistamisen edellytysten parantamisessa selvitetään valitulle joukolle suunnatun haastattelututkimuksen avulla. Lopuksi kootaan tutkimuksen yhteenvetoja esitellään tarvittavat jatkotoimenpiteet.

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

2 PERUSTAMINEN

2.1 Perustuksen toiminnalliset vaatimukset

Kaikki rakenteet - rakennukset, sillat, tiet, vesirakenteet ym. - tarvitsevat perustuksen.

Perustus on rakenneosa, jonka tehtävänä on siirtää sen päällä olevien rakenteiden sekä itsensä aiheuttamat kuormitukset maa- ja kalliopohjalle niin, että maapohjan kantavuus ei vaarannu ja että perustusten painumat ja niistä johtuvat rakenteiden muodonmuutokset pysyvät siedettävinä.5 Lisäksi routa- ja kosteusvauriot on pystyttävä estämään.

Perustusten avulla tasoitetaan rakennuspohjan topografian ja pohjasuhteiden aiheuttamat korkeuserot niin, että ylärakenteen rakentaminen voidaan aloittaa suunnitelman mukaisel­

ta korkeudelta.6

Perustusten suunnittelussa on myös otettava huomioon, että perustusten rakentaminen voidaan toteuttaa taloudellisesti ja turvallisesti. Perustus töillä ei myöskään saa vaarantaa lähirakenteiden kestävyyttä ja säilymistä eikä tarpeettomasti vaikeuttaa lähiympäristön myöhempää rakentamista.

Nämä edellä esitetyt perustuksille asetettavat toiminnalliset vaatimukset on pystyttävä toteuttamaan lakien, asetusten ja määräysten mukaisesti sekä hyvää rakentamistapaa noudattaen.

2.2 Pohjarakentamista koskevat määräykset ja ohjeet

Nykyistä pohjarakennustoimintaa ohjaamaan on laadittu useita määräyksiä, ohjeita ja säädöksiä, joiden vaikutusalueita ovat:7

5 Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus, s. 19

6 Talonrakennuksen maatyöt ja pohjarakenteet, Rak 50.122. Opetusmonisteet, s. 50 7 Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus, s. 10-11

13 Haava Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

• pohjarakenteiden tekninen suunnittelu ja toteuttaminen

• työsuojelu.

Euroopan Unionin jäsenyyden myötä on Suomessakin jouduttu paneutumaan EU:n poh­

jarakentamista koskeviin määräyksiin ja ohjeisiin. Tällä hetkellä prosessi on kuitenkin vielä käymistilassa, joten tässä työssä keskitytään ainoastaan kansallisiin määräyksiin ja ohjeisiin.

Pohjarakenteiden tekninen suunnittelu ja toteuttaminen

Teknisistä ohjeista keskeisimmät sisältyvät koko pohjarakentamista koskevaan normi­

luonteiseen standardiin ”Pohjarakennusohjeet 1988” (RIL 121, SFS 4315). Pohjaraken­

nusohjeet on laadittu selittämään Suomen rakentamismääräyskokoelman (SRMK) osaa B3 Pohjarakennus. Pohjarakennusohjeita täydentävät sitten lukuisat muut pohjaraken­

tamisen eri osa-alueita tarkemmin käsittelevät normit ja ohjeet. (Kuva 2).

SUOMEN RAKENTAMISMÄÄRÄYSKOKOELMA OSA В 3, POHJARAKENNUS

MAA- JA POHJARAKENNUS

SUUNNITTELU RAKENTAMINEN

POHJATUTKIMUKSET

RIL 121 Pohjarakennus-

ohjeet SFS 4315 TPO-83

Talonrakennuksen pohjatutkimus­

ohjeet

RYL 2000 Maaryl 2000 Runkoryl 2000

GEO-82A Maa- ja pohja- rakennussuunnittelun

tehtäväluettelo ALPO-86

Aluesuunnittelun pohjatutkimus­

ohjeet

RS-81 Rakennusselitys-

ohje

PRV-84 Pohjarakennus-

töiden valvontaohjeet GEO-84B

Maa- ja pohja- rakennussuunnittelun

palkkioperusteet RKO-79

Rakennusalan kallioluokitus-

ohjeet

PRP-84 Pohjarakennus- piirustusohjeet oppaat

I-V

LPO-87 Lyöntipaalutusohjeet LAB-8S

Laboratorio- tutkimusohjeet

SPO-95 Suurpaalutusohjeet

Muut ohjeet

Kuva 2. Talonrakennuksen maa-ja pohjarakennustöitä koskevat määräykset ja oh­

jeet. (Lähde: SGY r.y. PRV-84. Pohjarakennustöiden valvontaohjeet.

1984. s. 9.)

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

Pohjarakennusohjeita täydentävinä on myös mainittava lukuisat Valtion teknillisen tutki­

muskeskuksen (VTT) geotekniikan laboratorion tutkimusjulkaisut, joita on tehty mm.

maa- ja kallioluokituksen sekä monen pohjarakentamisen osa-alueen aihepiiristä. Talon­

rakentamisen pohjarakennustöissä em. ohjeiden edelle asettuu ”Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset 2000”. Nämä laatuvaatimukset perustuvat kuitenkin varsin suurelta osin kuvassa 2 esitettyihin määräyksiin ja ohjeisiin.

Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa B3 Pohjarakennus määritellään perusteet seuraaville pohjarakentamisen osa-alueille8

• rakennuspohjan laadun selvittäminen

• pohjarakennussuunnitelma

• pohjarakennustöiden suoritus.

Rakennuspohjan laatu on selvitettävä yleensä ennakolta jokaisen rakennushankkeen yhte­

ydessä. Jos rakennuspaikalta on käytettävissä riittävä määrä muissa yhteyksissä tehtyjen pohjatutkimusten tuloksia tai muita tietoja, ei rakennushankkeen yhteydessä tarvitse erik­

seen suorittaa pohjatutkimuksia. Muussa tapauksessa on pohjatutkimuksilla selvitettävä maan geotekniset ominaisuudet. Pohjatutkimusten laajuus määräytyy rakennuspohjan, kuormitusten ja rakenteiden perusteella.

Pohjarakennussuunnitelman tulee perustua pohjatutkimuksiin siten, että rakenteiden mi­

toitus vastaa käyttövaiheen tilannetta ja täyttää myös eri työvaiheiden vaatimukset. Poh­

jarakennussuunnitelman tulee olla sitä yksityiskohtaisempi mitä vaativampi ja merkityk­

sellisempi pohjarakennuskohde on rakentamistavoitteen, rakenteiden, pohjasuhteiden ja työtoimenpiteiden sekä näiden toteuttamisen seurausvaikutusten osalta.

Pohjarakennustyö on suoritettava ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti. Pohjaraken- nustyöllä ei saa aiheuttaa haitallisia muutoksia maa- ja kalliopohjassa. Jos muutoksia on odotettavissa, on niiden vaikutukset selvitettävä. Jos pohjasuhteissa todetaan poikkea­

mista suunitelman tiedoista, on pohjarakennussuunnitelmaa tarvittaessa muutettava.

Pohjarakennustyön ympäristölle ja naapurirakennuksille aiheuttamat vaikutukset on tar­

vittaessa selvitettävä. Pohjarakennustyön kelpoisuuden selvittämiseksi on työn aikana pidettävä riittävän yksityiskohtaista suorituspöytäkirjaa asianmukaisine mittaus-ja ha- vaintotuloksineen, jos työn tulos ei ole katselmuksissa muutoin luotettavasti todettavissa.

Työsuojelu

Työturvallisuutta koskevat säädökset ja määräykset ovat yleisesti ja myös pohjaraken­

tamista koskevilta osiltaan varsin velvoittavia. Niitä on annettu lakeina, asetuksina ja valtioneuvoston sekä eri ministeriöiden ja työsuojeluhallituksen päätöksinä. Luonteestaan johtuen ne ovat yleensä julkipidettäviä työpaikoilla. Tärkeimmät pohjarakennustöihin

liittyvät säädökset ja päätökset ovat:

• valtioneuvoston päätös, joka sisältää rakennustyössä noudatettavat järjestysohjeet (247/69)

Suomen rakentamismääräyskokoelma. B3 Pohjarakennus, s. 10

Faavo Syrjii: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

• valtioneuvoston päätös, joka sisältää räjäytystyössä noudatettavat järjestysohjeet (362/65)

• työturvallisuuslaki (299/58).

2.3 Perustamisessa tarvittavat lähtötiedot

2.31 Pohjatutkimus lähtötietojen selvittämiseksi

Perustamisessa tarvittavat lähtötiedot saadaan pohjatutkimuksen tuloksena. Pohjatutki­

mukset ovat pohjana pohjarakennussuunnittelulle ja suunnitelmien kautta ne ovat pohjana koko maarakennustyön suunnittelulle ja tekemiselle. Perustamistöiden kustannusten hal­

linnan näkökulmasta pohjatutkimusten tekemistä voidaankin pitää erittäin tärkeänä toi­

menpiteenä.9

Puutteellisista tai virheellisistä pohjatutkimuksista johtuen työn aikana usein huomataan, että pohjasuhteet ovat erilaiset kuin pohjatutkimustuloksista oli arvioitu. Jos pohjasuhtei­

den muutosten takia joudutaan perustamistapaa vaihtamaan työmaan ollessa jo käynnis­

sä, aiheutuu tästä lisä- ja muutostöitä sekä aikatauluongelmista johtuvia lisäkustannuksia.

Hyvin tehdyillä pohjatutkimuksilla voidaan välttää pohjaolosuhdemuutoksista aiheutuneet työnaikaiset häiriöt. Häiriötön pohjarakennustyö edellyttää hyvin tehdyn pohjatutkimuk­

sen lisäksi myös ammattitaidolla tehtyä pohjarakennussuunnitelmaa.10 11

Pohjatutkimusten avulla selvitetään ennen rakentamisen aloittamista rakennuspaikan pin­

nan muodot, rakennuspaikan maaperän kerrosjäijestys, maakerrosten ominaisuudet, pohjavesisuhteet ja kalliopinnan asema sekä tarvittaessa kallion rakenne. Pohjatutkimus­

ten yhteydessä on riittävässä määrin selvitettävä myös kuivatusvesien purkupaikat ja -tavat sekä rakennusalueen läheisyydessä olevien rakennusten ja rakenteiden perustusten laatu ja kunto. Rakennusalueen läheisyydessä olevien rakennusten ja rakenteiden laatu ja kunto on tärkeää selvittää erityisesti silloin, kun on aiheellista olettaa rakennustöiden aiheuttavan ympäristössä tärinää tai pohjavedenpinnan alentumista. Tärinän ja pohjave­

den muutosten vaikutukset tulee selvittää riittävässä laajuudessa jo ennen rakennustyön aloittamista. Pohjatutkimusten yhteydessä on lisäksi selvitettävä rakennuspaikan mahdol­

liset terveydelliset riskit, kuten radonkaasun esiintyminen tai haitallisten aineiden esiin­

tyminen rakennuspaikalla."

2.32 Kaavasuunnittelu ja pohjasuhteet

Kaavoituksessa varataan alueita yhdyskunnan toimintoja varten siten, että yhdyskunnan kehittämiselle asetetut tavoitteet toteutuvat mahdollisimman hyvin. Näitä tavoitteita ovat

9 Raunio Jyri. Talonrakennuksen maarakennustöiden kustannusten hallinta. 1995. s. 11 10 Raunio Jyri. Talonrakennuksen maarakennustöiden kustannusten hallinta. 1995. s. 12 11 Suomen rakennusinsinööriliitto ry. Pohjarakennusohjeet. RIL 121. 1988. s. 24

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen !6

mm. rakennusmaan varaaminen, yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, rakennetun ympäris­

tön parantaminen, luonnon virkistyskäytön säilyttäminen ja luonnonvarojen käytön suunnitelmallisuus. Maankäytön suunnittelutavoitteet muodostuvat yhdyskunnan kehit­

tämiselle asetetuista vaatimuksista.12

Hyvät rakentamisalueet on Helsingissä jo pääosiltaan käytetty. Muuallakin Suomessa rakentaminen suuntautuu tulevaisuudessa myös huonopohjaisille pehmeikköalueille. Ra­

kentamisen siirtyessä pehmeiköille rakenteiden perustamiseen liittyvät ongelmat kasvavat ja rakentamiskustannukset nousevat. Geoteknistä suunnittelua tulee tehdä jo kaavoitus- vaiheessa, jotta kaavaratkaisujen toteuttamiskelpoisuus ja maaperäolosuhteiden kustan­

nusvaikutukset voidaan arvioida.

Kaavoitettaessa aluetta, jonka pohjasuhteet ovat epäedulliset, on kokonaiskustannusten säästämiseksi kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota rakennusten sijoitteluun ja massoitte­

luun ja vasta toissijaisesti verkostojen ja muiden rakenteiden sijoitteluun, koska rakennus­

ten perustuskustannusten osuus yhdyskunnan rakentamisen lisäkustannuksista kasvaa pohjasuhteiden heikentyessä. Tämän vuoksi tulisi kaavoittaa harkiten rakennusoikeutta huonolle maapohjalle.13 14

Kaavasuunnitelmassa sidotaan kaavan toteuttamisen kustannuksista valtaosa: yleiskaa­

vassa alueen sijainnin ja rakenteen osalta sekä asemakaavassa kaavan rakenteen osalta.

Valitettavan usein geotekninen tutkimus- ja suunnitteluvastuu jää kuitenkin alueen raken­

tajalle toteutusvaiheessa. Tällöin rakentajalle on jäänyt rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa hankkeensa pohjarakennuskustannuksiin, koska eri kaavavaiheessa asetetaan rakentami­

selle reunaehtoja. Reunaehdot koskevat kaikkia eri käyttötarkoituksiin varattavia alueita asuin- ja teollisuusrakentamisesta katujen ja teknisen huollon verkostojen rakentami-

_ 14

seen.

Tontilla rakennuksen sijoituspaikkaa valittaessa on pyrittävä maastonmuodoiltaan sopi­

vaan ja pohjasuhteiltaan edulliseen paikkaan ottaen huomioon myös hankkeen kokonais­

taloudellisuus. Massataloudellisesti edullisinta on sijoittaa rakennukset mahdollisimman tasaiseen maastoon, missä pohjasuhteet puolestaan taas usein ovat epäedulliset. Mäkises­

sä ja kallioisessa maastossa rakennusalueiden tasauksesta aiheutuu lisäkustannuksia.

Mahdollisuuksien mukaan on syytä välttää paksujen hienorakeisten tai eloperäisten maa­

kerrosten alueita sekä myös kohtia, joissa pohjasuhteiden vaihtelu on äkillistä kuten esi­

merkiksi pehmeiden ja kantavien maakerrosten tai kallion rajakohtia. Erityisesti on syytä välttää jätetäyttöalueita ja muita alueita, jotka voivat aiheuttaa terveydellisiä riskejä.

2.33 Pohjavesi

Pohjarakenteiden sijoittaminen rakentamista edeltävää pohjavesipintaa alemmaksi saattaa aiheuttaa ympäristöhaittoja sekä työn aikana että sen jälkeen. Pohjarakenteiden kuivatuk­

sen vuoksi pohjavedenpinta yleensä alenee. Tästä on seurauksena hienorakeisten maaker-

12 Suomen geoteknillinen yhdistys ry. Aluesuunnittelun pohjatutkimusohjeet, ALPO-86. 1986.

13 Sisäasiainministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto. Asuntoalueiden kaavoitus- ja rakentamiskustan n ukset. Tiedoitus 2/1979. s. 30

14 Leiskallio A. ja Lehtonen J. Maankäytön geotekninen suunnittelu. 1993 s. 1-2

Paavo Syrjii: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen 17

rosten ja niiden varaan perustettujen rakenteiden painumista ja siitä johtuvia putkien rik­

koutumisia, paaluperusteitujen rakenteiden paalukuormien lisääntymistä ns. negatiivisena vaippahankauksena, puisten perustusrakenteiden eli lähinnä puupaalujen lahoamisvaaraa sekä ympäristön kasvillisuuden vahingoittumista.

Jos perustamistaso sijoittuu merkittävästi pohjavesipinnan alapuolelle, aiheutuu siitä lisä- työvaiheita ja pohjarakennuskustunnukset kasvavat. Lisätyövaiheista mainittakoon suoja- seinien rakentaminen sekä peruskaivannon kuivanapito kaivannosta pumppaamalla tai pohjavettä ennakolta alentamalla. Yleensä rakennetussa ympäristössä pohjavedenpintaa ei saisi pysyvästi alentaa hienorakeisessa maaperässä.15 Pohjaveden pysyvää alentamista ei yleensä myöskään sallita keskusta-alueilla, joten pohjaveden alapuolelle sijoitettavat kellarit tehdään vesitiiveiksi. Mikäli pohjavedenpintaa joudutaan kuitenkin pysyvästi alentamaan, on alenemisen vaikutus ympäristöön selvitettävä tarkoin. Tähän kuuluu oleellisena osana viereisten rakennusten perustamistapojen selvitys.16

Kaikissa riskialttiissa kohteissa on pohjarakennussuunnitelmaan sisällytettävä pohjavesiti- lanteen suunnittelu, johon itse rakennuskohteen pohjavesiratkaisujen suunnittelun lisäksi sisältyvät mm. riskialueen laajuuden ja riskien suuruuden selvitys sekä vahinkojen eh­

käisemiseksi tarvittavien toimenpiteiden ja tarkkailutoimenpiteiden suunnittelu. Tarkkai- lutoimenpiteinä tulevat kysymykseen pohjavedenpinnan riittävän pitkäaikainen tarkkailu, ympäröivän maaston ja painumien tarkkailu sekä vuotovesien mittaaminen maanalaisten tilojen kuivatusjäijestelmistä.17

Rakennuksen alimpien lattioiden ja perustamistasojen korkeustasovalintoihin vaikuttaa useimmiten pohjavedenpinnan korkeusasema rakennuspaikalla. Valinnat tulisi tehdä siten, että rakentamisen aikainen kuivanapitotarve on mahdollisimman vähäinen ja että raken­

nuksen käyttövaiheen kuivanapitoratkaisu on edullisin mahdollinen, käyttövarma ja ym­

päristön pohjavesisuhteet huomioonottava.

Pysyviä kuivanapitoratkaisuja ovat:18

• Rakennuspohjaa ei salaojiteta.

• Rakennuspohja salaojitetaan. Purku tapahtuu viettoviemäriin tai imeytysrakenteisiin.

• Rakennuspohja salaojitetaan. Perusvedet johdetaan pumppaamoon, josta ne pumpa­

taan pois.

• Rakennuspohjaa ei salaojiteta ja kellaritilat rakennetaan vesitiiveiksi.

Vaikka rakennuspohjaa ei salaojiteta pysyvästi ja kellaritilat rakennetaan vesitiiveiksi, on usein tarkoituksenmukaista rakentaa työnaikainen salaojitus kellarin lattiarakenteen ala­

puolelle. Kaivannon työnaikainen kuivanapito ja pohjavedenpaineen kohdistuminen kel- larirakenteisiin estetään pumppaamalla vettä tästä järjestelmästä rakennusaikana ennen kuin vesipaine-eristettävät tai muutoin vesitiiveiksi rakennettavat kellarirakenteet ovat valmiit. Samoin voidaan kellarirakenteisiin käyttöaikana kohdistuva pohjavedenpaine

15 Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus, s. 23

16 Suomen rakennusinsinööriliitto ry. Pohjarakenteet. RIL 166. 1986. s. 88 17 Suomen rakennusinsinööriliitto ry. Pohjarakennusohjeet. RIL 121. 1988. s. 36 18 Suomen rakennusinsinööriliitto ry. Pohjarakenteet. RIL 166. 1986. s. 84

18 Faavo Syrjö: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

tarvittaessa, esimerkiksi vesipaine-eristyksissä ilmenevän vuodon yhteydessä, poistaa pumppaamalla salaojakaivosta.

2.34 Naapurirakennukset ja ympäristö

Varsinkin kaupunkimaisessa rakentamisessa olevan tilanteen säilyttäminen rakennuspai­

kan ympäristössä asettaa monella tavalla rajoituksia pohjarakentamisen kokonais- ja osa- ratkaisujen tekemiselle, mitoituksen suorittamiselle sekä työtoimenpiteiden valinnalle.

Tältäkin osalta tilanne muodostuu sitä vaativammaksi mitä pohjarakentamispainottei- sempi rakennushanke on tai mitä merkityksellisemmäksi pohjasuhteet rakennuspaikalla muodostuvat.19

Pohjarakenteet suunnitellaan ottaen huomioon lähellä olevien rakennusten ja rakenteiden perustukset sekä mahdollisuuksien mukaan myös tuleva rakentaminen, kaivaminen ja täyttäminen sekä mahdolliset pohjavedenpinnan korkeusaseman muutokset

Kun uusi rakennus joudutaan perustamaan aivan olemassa olevan naapurirakennuksen viereen ja tämän perustuksia syvemmälle on naapurirakennuksen perustukset ulotettava rakennustyön aikana riittävän syvälle tai muutoin vahvistettava niin, että naapuriraken­

nukselle ei aiheudu vaurioita.20

Yleensä rakennustyössä ei saa käyttää sellaisia työmenetelmiä, jotka aiheuttavat tai saat­

tavat aiheuttaa pysyviä haittoja ympäristön rakenteille.Välittömästi vanhan perustuksen vieressä tehtävät tärinää tai maan tiivistymistä aiheuttavat pohjarakennustyöt, kuten paa­

lujen tai suojaseinien maahanlyönti aiheuttavat usein vanhan perustuksen painumis- ja siirtymisvaaraa sekä vahvistamistarvetta.

Olemassa olevaan katuun nähden rakennuksen perustukset ja muut pohjarakenteet sekä pohjarakennustyö suunnitellaan siten, etteivät kadussa olevat putkijohdot tai katurakenne vaurioidu pohjarakennustyön aikana ja että katualueen pintakuivatus voidaan hoitaa. Mi­

käli tämä ei ole mahdollista, on putkijohdot siirrettävä tai tuettava pohjarakennustyön ajaksi. Tulevaan katuun nähden rakennuksen perustukset sijoitetaan siten, ettei kadun ja siihen normaalisti tulevien putkistojen rakentaminen vaurioita rakennusta.

Kaduissa sijaitsevien kaapeleiden ja putkien omistajiin on oltava yhteydessä jo hyvissä ajoin ennen rakennustyön aloittamista, jotta kaapeleiden ja putkien sijainti saadaan selvi­

tettyä ja kannatusjäijestelyt voidaan sisällyttää suunnitelmiin. Myös pohjarakennustyön vaikutusalueella asuviin ja työskenteleviin ihmisiin on hyvä olla yhteydessä ennen työn aloitusta. Tämä ehkäisee puutteellisista tiedoista johtuvaa työmaan haittavaikutusten ar­

vostelua.21

19 Suomen rakennusinsinööriliitto ry. Pohjarakennus. RIL 95. 1974. s. 121 20 Suomen rakennusinsinööriliitto ry. Pohjarakennusohjeet. RIL 121. 1988. s. 37 21 Markku Tuhola. Maarakennustyömaan ympäristöopas. 1997. s. 13

Paavo Syrjii: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen 19

2.35 Routa

Routa on lähinnä pohjarakenteiden diagonaaliseen sijoitteluun vaikuttava tekijä. Maalajin routivuus tai routimattomuus on siten otettava huomioon perustamissyvyyttä valittaessa.

Roudattomalla perustussyvyydellä (routimattomalla perustussyvyydellä) tarkoitetaan sitä perustussyvyyttä, johon perustukset on ulotettava silloin, kun ei käytetä routasuojauksia.

Roudattomaan perustussyvyyteen luetaan mukaan perustusten alla mahdollisesti oleva routimattomasta materiaalista rakennettu täytekerros, jos voidaan varmistautua siitä, että tämä kerros pysyy varmasti routimattomana. Roudaton perustussyvyys on yleensä sama kuin sallittu roudan tunkeutumissyvyys perustuksen vieressä." Lämpimien rakennusten yhteydessä käytettävä routimaton perustussyvyys riippuu maata vasten olevien tilojen lämpötilasta ja alapohjan lämmöneristyksestä tai ryömintätilan lämpötilasta sekä lisäksi perustusten rakenteesta.

Roudan syvyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat:21

• maalaji (lämmönjohtavuus, lämpökapasiteetti, vesipitoisuus)

• ilmasto (pakkasmäärä, vuoden keskilämpötila, lumikerroksen paksuus)

• maan pintakasvillisuus ja topografia sekä

• rakennus ja perustuksen rakenne.

Lämpöteknisesti on edullisinta, jos maan pintakerros on kuiva ja sen alla on kosteaa maalajia. Pintakerros toimii tällöin lämmöneristeenä ja sen alla olevan maan jäätymisvas- tus on suuri.

Perustamistaso voidaan suunnitella myös roudattoman syvyyden yläpuolelle, jos käyte­

tään routasuojauksia.22 23 24 Perustussyvyyden pienentäminen ja routasuojauksen käyttö ai­

heuttavat kuitenkin routasuojauskustannuksia. Perustussyvyyden valinta on siten opti­

mointitehtävä, jossa rakennuspohjan laadulla saattaa olla ratkaiseva merkitys. On kui­

tenkin aivan ilmeistä, että esim. erittäin kivisessä ja lohkareisessa moreenissa matalape- rustus routasuojauskustannuksista huolimatta on taloudellisesti edullista.25

Maalajin routivuutta arvioidaan yleensä sen rakeisuuden perusteella (Kuva 3). Maalajit jaetaan routimattomiin, routiviin ja lievästi routiviin maalajeihin.

22 VTT Yhdyskuntatekniikka. Talonrakennuksen routasuojausohjeet. 1997. s. 10 23 VTT Yhdyskuntatekniikka. Talonrakennuksen routasuojausohjeet. 1997. s. 13 24 Suomen rakennusinsinööriliitto ry. Pohjarakennusohjeet 1988. RIL 121. s. 47 25 VTT Yhdyskuntatekniikka. Talonrakennuksen routasuojausohjeet. 1997. s. 1

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen 20

Hiekka Sora

Siltti 100

•/.

60 :0L

O

5 60E 1 2 3

>1Л :0- 40 :da

_l 20

O0,006 0.02 0,06 0.2 0,6 6 20 mm 64

Raekoko

Routivuuden määrittäminen rakeisuuden perusteella. Maalajit, joiden rakei­

suuskäyrät sijaitsevat alueella 1, ovat routivia. Maalajit, joiden rakeisuus­

käyrät sijaitsevat alueella 2, 3 tai 4, ovat routimattomia elleivät käyrien alapäät pääty vasemmanpuoleisen rajakäyrän yläpuolelle. (Lähde ISSMFE TC-8)

Kuva 3.

Routimattomiksi maiksi voidaan ilman tarkempia tutkimuksia nimittää vain sora ja karkea hiekka.26 Routimattomissa maissa voidaan perustukset jättää roudattoman syvyyden ylä­

puolelle, kunhan kantavuus on riittävä.

2.36 Radon

Radon on luonnossa esiintyvä radioaktiivinen jalokaasu, jota muodostuu maa- ja kallio­

perässä esiintyvän radioaktiivisen alkuaineen, uraanin, hajoamissaijassa. Radon hajoaa edelleen kiinteiksi hajoamistuotteiksi. Merkittävin säteilyrasituksen aiheuttaja on radonin lyhytikäisten hajoamistuotteiden lähettämä alfasäteily.

Rakennuspohjan radontuottoon vaikuttavat radonia tuottavan maa- ja kallioaineksen radiumpitoisuus sekä rakennuspohjan radonläpäisevyysominaisuudet, joista merkittä­

vämpiä ovat rakeisuus, huokoisuus ja vesipitoisuus.

Huoneilman merkittävin radonlähde on yleensä maa-ja kallioperä. Toissijaisia lähteitä voivat olla kiviainespohjaiset rakennusaineet ja radonpitoinen talousvesi.27 Suurimmat

26 Leinonen, Rahikainen, Lokonenja Pussinen. Taloja koti. 1979. s. 18

27 Kettunen, Bergman ja Viljanen. Radonin merkitys talonrakennustekniikassa, Rakennuspohjan tuule­

tuksen suunnittelu. 1990. s. 11-16

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen 21

radonpitoisuudet on mitattu asunnoista, jotka rajoittuvat maanvastaisiin lattia- ja seinära­

kenteisiin. Nämä rakennukset ovat useimmiten pientaloja. Korkeimmat huoneilman ra­

donpitoisuudet on mitattu joko harjuille tai kallioille rakennetuissa taloissa. Savialueilla pitoisuuskeskiarvot ovat olleet selvästi pienempiä kuin sora-alueilla.

Radontekninen suunnittelu on osa rakennussuunnittelua. Tapauskohtaisesti tulee aina tarkistaa, onko radon otettava rakennussuunnittelussa huomioon. Tässä apuna voidaan käyttää rakennuspohjan radonluokitusta. Rakennuspohja! jaetaan maa-ja kivilajien, maan radiumpitoisuuden ja huokosilman radonpitoisuuden perusteella neljään eri radonluok- kaan; alhainen, normaali, korkea ja erittäin korkea. (Taulukko 1)

Taulukko 1. Rakennuspohjan radonluokka ja -aktiivisuus sekä arvio niiden vaikutukses­

ta rakentamistapaan. (Lähde: Kettunen, Bergman, Viljanen. Radonin merkitys talonrakennustekniikassa, Rakennuspohjan tuuletuksen suunnitte lu. 1990. s. 15)

VAIKUTUS RAKENTAMIS­

TAPAAN RADIOAKTIIVISUUS

RADONLUOKKA

Rna

Normaali hyvä rakentamistapa

< 1 Alhainen

Normaali hyvä rakenta­

mistapa; maanvastaisten rakenteiden saumojen ja huokoisten materiaalien tiivistys; ryömintätilan tuuletuksen varmistus 1 ...2

Normaali

Radonvarmat rakennerat­

kaisut (tiivis, yleensä monikerroksinen maanvas- tainen rakenne ja/tai tuule­

tettu rakennuspohja tai ryömintätila)

2... 3 Korkea

Erittäin huolellinen rakentamistapa, radon- varmat rakenneratkaisu- yhdistelmät

> 3 Erittäin

korkea

Radontekninen suunnittelu voi tapauskohtaisesti vaihdella tasoltaan ja laajuudeltaan pal­

jon. Radonteknisen suunnittelun laajuus arvioidaan suunnittelun lähtötietojen perusteella, joista tärkeimmät ovat rakennuspohjan radonluokka, valittu rakennustyyppi ja rakentei­

den radontekniset ominaisuudet

Paavo Svrjö: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen 22

Suunnittelun laajuuden arvioinnin jälkeen suoritetaan tarkasteltavan rakennuksen radon- kriittisyyden arviointi. Tällä tarkoitetaan maanvastaisten rakenteiden ilmanpitävyydelle asetettavia vaatimuksia, jotta huoneilman radonpitoisuus ei ylittäisi suunnitteluarvoa.

Radonkriittisyyden perusteella voidaan valita kulloinkin sopiva rakenneratkaisu, ilman­

vaihtojärjestelmä tai mahdollisesti vaihtaa valittua rakenneratkaisua.28 29

2.4 Mahdolliset perustamistavat

2.41 Perustamismenetelmien ryhmittely

Perustamismenetelmät voidaan ryhmitellä seuraavasti:“9 (Kuva 4)

•

kalliolle perustaminen

•

maanvarainen perustaminen

• perustaminen paaluille

•

erikoisperustukset.

Perustettaessa pyritään rakennekuormat siirtämään mahdollisimman yksinkertaisin ja taloudellisin menetelmin ja rakentein kalliolle tai maapohjalle. Kun kallio on pinnassa tai lähellä maan pintaa on kalliolle perustaminen tarkoituksenmukaisin ratkaisu. Jos kallio on huomattavasti ajateltua perustamis tasoa alempana on tavallisin tapa perustaa rakenteet maanvaraisesti edellyttäen, että maapohjan kantavuus on riittävä eivätkä rakenteiden pai­

numat muodostu liian suuriksi. Maanvarainen perustaminen voi toisinaan tapahtua myös vaihdetun maan tai maan päälle tuodun täytteen varaan. Tämä kuitenkin edellyttää, että täyte on tarkoituksella rakennettu perustuspohjaksi. Kun kallio tai ”kova pohja” on hyvin syvällä rakenteet perustetaan usein paaluille. Hankalien ympäristöolosuhteiden tai esim.

avoveteen ulottuvan rakentamisen vuoksi on toisinaan käytettävä erikoisperustuksia.

28 Teknillinen korkeakoulu. Talonrakennustekniikka, Pohjarakennus ja maamekaniikka. Säteilyturva­

keskus. Radon uudisrakentamisessa, Moreenipohjaisen pientaloalueen radontutkimus. 1987. s. 3 29 Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus, s. 19

л л л л л

I I I ^I

/Л I II

KALLIO

/Л HIEKKA* *

Л\ MOREENI

/Л ' .*

/Л /л /л „ /л л\/л /л /л ^г\/Л Л А ^

/л /л /л

/ч Л Л X X Х"Х

^ x x

Perustamismenetelmien ryhmittely. (Lähde: Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus. 1990. s. 20)

Kuva 4.

2.42 Kalliolle perustaminen

2.421 Kalliorakennuspohjana

Kun kallio on pinnassa, lähellä maanpintaa tai vain vähän alimman lattian vaatiman kaivu- tason alapuolella, on teknisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista perustaa rakenteet perusmuurein tai pilarein suoraan kallion varaan. Kalliolle perustamisen merkittävin etu on siinä, että eheä ja terve kallio on peruspohjana käytännöllisesti katsoen kokoonpuris- tumaton ja routimaton. Kun kalliopinta sijaitsee enintään 1 ...2 m syvyydessä maanpinnas­

ta tai kaivutasosta, perusmuurit ulotetaan sellaisenaan kallioon. Jos kallion syvyys on em.

arvoa suurempi, on usein taloudellisempaa perustaa kallioon ulottuville pilareille, joille rakennekuormat siirretään palkistojen välityksellä.30 Tämä perustamistapa tulee kysy­

mykseen ennenkaikkea silloin, kun kallion tai kovan pohjan syvyys on vaihteleva ja suh­

teellisen pieni tai kun kuormat ovat niin suuria, että tavallinen paalutus ei enää riitä. Ko­

van pohjan syvyyden kasvaessa yli 5...7 m ei pilariperustus keveissä rakenteissa enää

30 Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus, s. 26

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen 23

PERUSTAMINEN PAALUILLA KALLIOLLE

PERUSTAMINEN MAANVARAINEN PERUSTAMINEN

Paaluilla pohja­

kerroksen varaan Vaihdetun maan Vahvistetun maan

varaan Suoraan maan

varaan Suoraan kallion

varaan varaan

C < □ □

□ □

—4

□ □

■ ■

□ □ □ □ s

■ 1 5 3

□ □

■ ■

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen 24

pysty kilpailemaan paaluperustuksen kanssa, mutta raskaissa rakenteissa joudutaan jos­

kus turvautumaan pilariperustukseen vielä kallion syvyyden kasvaessa yli 10 m.11

Kalliolle perustettaessa on kallion rakenteellisella kiinteydellä suuri merkitys etenkin pe- rustustöiden aiheuttaman louhinnan osalta. Kiinteän kallion geotekninen kantavuus on perustusrakenteiden betonin puristuslujuuden suuruusluokkaa, joten perustaminen kiin- teälle kalliolle voi tapahtua perusmuurein ja -pilarein ilman pohjapainetta pienentävää anturalaajennusta. Jos kalliossa on kapea heikkousvyöhyke, tulisi perustus suunnitella rakenteena, joka siirtää rakennekuormat heikkousvyöhykkeen yli ehjille kallio-osille.

Kauttaaltaan löyhälle tai rikkonaiselle kalliolle tehtävä perustus suunnitellaan maanvarai- perustuksen tapaan ja yleensä anturaperustuksena jolloin kallion geotekninen kanta-

monesti rinnastettavissa tiiviin kitkamaan tai moreenin kantavuuteen. (Kuva 5) sen

vuus on

LÖYHÄ JA RAPA­

UTUNUT KALLIO RIKKONAINEN

KALLIO KIINTEÄ, niVIS-

RAKOINEN KALLIO

Л Л Л ЛЛ, А Л ^/

Ä- p

p p ^17,

Г'«.'

HEIKKOUSVYÖHYKE

Kalliolaadun vaikutus perustusrakenteisiin. (Lähde: Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus. 1990. s.27)

Kuva 5.

Kalliolle perustamisessa erotetaan kaksi tapausta sen mukaan perustetaanko rakennus luonnontilaisen kallion vai luohitun kallion varaan.

2.422Luonnontilaisellekalliolleperustaminen

Perustettaessa rakenteita luonnontilaiselle kiinteälle graniitti- ja gneissikalliolle sekä muille lujuudeltaan vastaaville kallioille voidaan perustusten geoteknisena kantavuutena käyttörajatilassa ilman eri selvitystä käyttää p = 10 Mpa ja perustettaessa kiinteälle hiek­

ka- tai kalkkikivikalliolle p = 5 Mpa. Jos kallio on kauttaaltaan rikkonaista tai löyhä kal­

lio on raparakenteista, on perustusrakenne mitoitettava kuten maanvaraisessa perustami­

sessa. Kallion rakenteellinen kiinteys on geoteknisen tai rakennesuunnittelijan aina todet­

tava ennen perustusten rakentamista. Suunnittelussa on kuitenkin otettava huomioon

31 К. V. Helenelund. Pohjarakennus. 1980. s. 68

s

ООО

Y b

oSo<р

s

я

ООО°о

°< и ft

o j

<?

Q

О°п

Haava Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

poikkeuksellisen suuret ja keskittyneet kuormat joiden merkitys kantavuuteen on erik­

seen arvioitava.12

Löyhän tai rikkonaisenkin kallion geotekninen kantavuus on varsinkin anturaperus tu Itsel­

le hyvin riittävä, joten perusmuurien tai pilareiden ulottaminen luohimalla ja / tai rusnaa- malla kiinteämpään ja suuremman kantavuuden omaavaan kallioon on epätaloudellista.

Aikaisemmin oli käytäntönä, että rapautunut ja irtonainen kallioaines oli lähes aina pois­

tettava perustaniiskohdilta kiinteään kalliopintaan asti. Näin onkin syytä menetellä, mikäli rapautunut kalliokerros on ohut ja rajautuu selvästi kiinteään kallioon. Kallion rapautu- neisuus ja heikkolaatuisuus jatkuu kuitenkin usein metrien syvyyteen ja kallion kiintey­

tyminen tapahtuu ilman selvää rajaa. Tällaisessa tilanteessa rapautuneen aineksen pois­

taminen eli rusnaus ei ole järkevää, koska rusnaukselle ei ole osoitettavissa selväpiirteistä lopettamissyvyyttä.

Perustuspohjana olevan kalliopinnan kaltevuus ja vaakasuorat kuormitukset voivat yh­

dessä tai erikseen aiheuttaa perustuksen liukumisvaaran. Tällöin kalliopinta on porrastet­

tava, sen kaltevuutta on muutettava luohimalla sopivaksi tai pulteilla aikaansaatava kit­

kan lisäksi riittävä liukumisvastus. Käytettäessä pultteja pysyvissä rakenteissa on huo­

lehdittava niiden riittävästä korroosiosuojauksesta. Rikottu karhea ja särmikäs kalliopinta lisää osaltaan perustuksen ja kallion välistä kitkaa.

Kallion louhiminen tasaiseksi on usein hankalaa ja suhteettoman kallista. Jos kalliopohja on hyvin epätasainen voidaan perusmuuri perustaa kalliolle pisteittäin. Perusmuuri toimii tällöin palkkina. Pienet epätasaisuudet voidaan tasata betonilla suoraan perusmuurin ja pilareiden valun yhteydessä.

Lämpötilavaihtelut ja betonin kutistuminen aiheuttavat muodonmuutoksia ylärakenteissa, kun taas kallioon tartuntapultein kiinnittyvissä perustuksissa muodonmuutokset ovat lähes olemattomia. Jotta nämä muodonmuutoserot eivät aiheuttaisi suoraan kalliolle pe­

rustettuihin rakenteisiin lämpö- ja kutistumishalkeamia, tulisi perusmuureihin ja yläraken­

teisiin tehdä liikuntasaumoja, joiden väli lämpimissä rakennuksissa saisi olla noin 40 m ja kylmissä rakennuksissa noin 15 m.32 33

2.423 Louhitullekalliopohjalleperustaminen

Louhitulle ja sen jälkeen rusnatulle kalliopohjalle perustamisessa menetellään kuten luon­

nontilaiselle kalliopohjalle perustettaessa. Louhitun kalliopinnan käsittely riippuu mm.

perustuksesta kallioon aiheutuvista jännityksistä ja sallituista muodonmuutoksista.

Useimmiten riittää, että kallion pinnasta poistetaan luohinnan yhteydessä syntynyt irto­

nainen aines.34

32 Suomen rakennusinsinööriliitto ry. Pohjarakennusohjeet. RIL 121. 1988. s. 50 33 Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus, s. 27-29

34 Suomen rakennusinsinööriliitto ry. Pohjarakenteet. RIL 166. 1986. s. 99

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen 26

Perustukset voidaan rakentaa myös suunnitelmallisesti louhimalla rikotulle ja sen jälkeen tiivistetylle louhepohjalle.Tällöin louhepohjan geotekninen kantavuus on vain pieni osa vastaavaa kivilajia olevan kiinteän kallion geoteknisestä kantavuudesta. Tällaisen rikotun ja tiivistetyn kalliopohjan geoteknisenä kantavuutena käytetään arvoa p= 0,5 Mpa, jolloin

noin 1 m paksuisella louhekerroksella perustuksen painumat ovat 5... 10 mm. Rikotulle ja tiivistetylle louhepohjalle perustaminen tapahtuu samanlaisin rakentein ja menetelmin kuin perustaminen kantavalle maapohjalle.

Louheen on oltava riittävän pieniläpimittaista. Liian suuret lohkareet poistetaan tai riko­

taan pienemmiksi. Louheen kaivu ulotetaan vähintään 0,1 m perustamistason alapuolelle ja tämän jälkeen louhepohja tasataan perustamistasoon kiilakivikerroksella ja murskeella.

Louhepohja on myös tiivistettävä tehokkaasti tarkoitukseen sopivalla kalustolla. Veden kertyminen louhetäytteen alla oleviin kalliokoloihin olisi pyrittävä estämään luohetäytteen kuivatuksella, jotta veden mahdollinen jäätyminen ei aiheuttaisi täytteen routimista.

Luohitulle kalliolle perustaminen on tarkoituksenmukaista silloin, kun kalliopinnan suu­

ren korkeusvaihtelun vuoksi osa rakennuksesta joudutaan perustamaan louhetäytön va­

raan.³⁵

2.43 Maan varaan perustaminen

Maanvaraiset perustamistavat voidaan jaotella kolmella eri tavalla. Jako ryhmiin tapahtuu sen mukaan, kiinnitetäänkö huomiota perustusrakenteisiin, perustamissyvyyteen vaiko perustusten alla olevaan maapohjaan.

Erilaisin rakentein toteutettavan maanvaraisen perustamisen perustus rakennetyyppejä ovat: (Kuva 6)

• perusmuun

• pilari

• yhtenäinen laatta.

35 Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus, s. 31

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

YHTENÄINEN LAATTAPERUSTUS PILARIPERUSTUS

PERUSMUURI

_jo <зг W \V W « - О ГГТ'

eåe

ee>.°

Maanvaraisperustusten rakenteellinen jaottelu. (Lähde: Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus. 1990. s. 32)

Kuva 6.

Perusmuuriperustus ja pilariperustus ovat usein perustamisvaihtoehtoja, jolloin valinta niiden välillä tulisi tehdä taloudellisuusnäkökohtien perusteella. Pilariperustus muodostuu perusmuurin käyttöä edullisemmaksi yleensä suurehkoissa (>2...2,5 m) perustamissy- vyyksissä. Mikäli rakennus on pilarirakenteinen, pilariperustus on luonnollisin ratkaisu ja pilarien paikat määräytyvät runkopilariden kohdille. Maanvaraisen perusmuuri- ja pilari- perustuksen yhteydessä käytetään lähes aina pohjapainetta pienentävää ja perustuksen kantavuutta lisäävää anturaa. Täten maanvaraisperustamisessa voidaan puhua kahdesta perustustyypistä: anturaperustuksesta ja laattaperustuksesta.

Anturaperustusten yhteydessä rakennuksen pohjakerroksen lattia voi olla kantava tai maanvarainen. Anturaperustuksilla perustetaan enimmäkseen karkearakeisten maakerros­

ten ja moreenien varaan.

Laattaperustuksia käytetään, kun perustetaan keveitä ja yksinkertaisia rakennuksia hieno- rakeisten maakerrosten varaan. Laattaperustuksia voidaan käyttää myös kun maapohjan geotekninen kantavuus ei ole riittävän suuri anturaperustukselle tai kun anturoiden väli tulee niin pieneksi, että on käytännöllisempää suunnitella anturat yhtenäiseksi laataksi.

Eräissä tapauksissa laattaperustusta käytetään painumaerojen tasoittamiseen tai muista rakenteellista syistä myös karkearakeisten maakerrosten tai moreenin varaan perustetta­

essa. Hyvin tavallinen laattaperustus on pientaloperustuksena rakennettaessa savikolle kuivakuorikerroksen varaan. Kerrostaloperustuksena laattaperustus tulee kysymykseen vain poikkeustapauksessa.

Maanvarainen perustaminen voidaan jaotella myös perustamissyvyyden mukaan, jolloin puhutaan:

• matalaperustamisesta

• roudattomaan syvyyteen perustamisesta.

Matalaperustaminen tarkoittaa lähinnä routarajan yläpuolelle routivalle maapohjalle suoritettavaa perustamista, jolloin routavaurioiden ehkäisemiseksi joudutaan tekemään routasuojauksia. Matalaperustamisella pyritään sijoittamaan rakennuksen kaikki tilat

41

g

o4

V

$ ti f

19.

o4

4

i--------

o'

O

r

'f r- sr n v- к

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen 2S

päälle. Matalaperustamista on esimerkiksi pientalon perustaminen pehmeikköalu- maan

cella kuivakuorikerroksen varaan.

Roudattomaan syvyyteen perustamisella tarkoitetaan sitä, että routivassa maassa perus­

tusrakenteet viedään niin syvälle, ettei routa voi aikaansaada haitallista perustuksen liik­

kumista. Perustettaessa routarajan alapuolelle ei erillisiä routasuojauksia tarvitse käyttää.

Perustusten alla olevan maan perusteella tapahtuva maanvaraisperustusten jaottelu on:

• luonnontilainen maapohja

• rakennettu maapohja eli vaihdettu maa tai maanpinnalle tehty täyte

• vahvistettu maapohja.

Mikäli perustaminen luonnontilaiselle maapohjalle osoittautuu mahdottomaksi tai talou­

dellisesti kannattamattomaksi on perusteltua rakentaa perustukset vaihdetun tai vahviste­

tun maan varaan.

Rakennetun rakennuspohjan käyttöön päädytään yleensä seuraavista syistä:

• Halutaan korottaa rakennuspaikan maanpintaa.

• Epätasainen tai kalteva rakennuspaikka halutaan tasata vaakasuoraksi esimerkiksi elementtirakentamisen vuoksi.

• Rakennuspohja halutaan saada paremmaksi vaihtamalla pohjan heikosti kantavat tai routivat maalajit paremmin kantaviin tai routimattomiin.

Täytteelle rakentaminen luokitellaan hyvin vaativaksi pohjarakentamiseksi. Soveliainta rakennetun rakennusspohjan käyttö on laajoissa aluerakennuskohteissa sekä yksittäisissä kevytkuormitteisissa rakennuksissa - pientaloissa ja matalissa kerrostaloissa.36

Geotekniikassa pohjanvahvistuksella tarkoitetaan maakerrosten geoteknisten ominai­

suuksien parantamistoimenpiteitä. Vahvistettu maapohja on siis pohjanvahvistuksen jäl­

keenkin ainakin suurimmalta osaltaan maata. Pohjanvahvistuksella pyritään maan kanto­

kyvyn lisäämiseen ja painumien pienentämiseen. Maapohjan vahvistamistarvetta on erityi­

sesti silloin, kun maan huokostilavuuden osuus on suuri. Maa koostuu maarakeista, il­

masta ja vedestä. Maan vahvistamisessa pyritään pienentämään ilman ja veden suhteellis­

ta osuutta mekaanisin, kemiallisin tai lämpöteknisin menetelmin.37

36 Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus, s. 39 37 Rantamäki M. ja Tammirinne M. Pohjarakennus, s. 186-187

Paavo Syrjä: Talonrakennuksen perustamistapojen tuotteistaminen

2.44 Paaluille perustaminen

2.441 Paaluperustusten käyttö ja paalujen toimintatavat

Rakennusten ja rakenteiden perustaminen paaluille tulee kysymykseen silloin, kun kanta­

va pohja on syvällä ja ylempänä esiintyvät maakerrokset ovat niin pehmeitä, ettei maan­

varainen perustaminen perustuskuormitusten aiheuttamien painumien suuruuden tai maa­

pohjan heikon kantavuuden vuoksi ole mahdollista eikä kantavaan pohjaan ulottuvilla perusmuureilla tai -pilareilla perustaminen ole taloudellisesti kannattavaa. Jos maapohjan vahvistaminen ei ole mahdollista, paaluilla perustaminen on yleensä ainoa perustamista- pavaihtoehto. Paaluperustusten valintaan vaikuttavat myös ympäristössä olevien raken­

nusten ja rakenteiden sijainti ja perustamistaparatkaisut.38

Toimintatapansa perusteella paalut jaetaan tukipaaluihin, kitkapaaluihin, koheesiopaalui- hin ja välimuotopaaluihin. Tukipaalun pää tukeutuu kallioon tai tiivisrakenteiseen maa­

pohjaan pääasiassa paalun kärjen kautta. Kitkapaaluissa paalun kuorma välittyy ympäröi­

vään kitkamaahan pääosin paalun vaippapinnan ja maan välisen hankauksen avulla sekä vähemmässä määrin myös paalun kärkituennalla. Koheesiopaalun kuorma välittyy paalua ympäröivään koheesiomaahan käytännöllisesti katsoen kokonaan paalun vaippapinnan ja ympäröivän maan välisen koheesion avulla. Välimuotopaalussa yhdistyvät yleensä tuki­

paalun sekä kitka- tai koheesiopaalun toimintatavat

Valmistustavan perusteella paalut voidaan jaotella seuraavasti:

• valmiina maahan lyötävät paalut eli lyöntipaalut

• maahan tehtyyn reikään valmistettavat paalut, mm. suurpaalut

• elementtipaalut

2.442 Lyöntipaalut

Lyöntipaalulla tarkoitetaan puu-, teräsbetoni- tai teräspaalua, joka saatetaan maahan lyömällä sitä pudotusjärkäleellä tai muulla vastaavalla iskevällä laitteella ja joka jää raken­

teen toimivaksi osaksi. Toimintatavaltaan lyöntipaalu voi olla tuki-, kitka-, koheesio- tai välimuotopaalu.

Paalutustyöt jaetaan paalutusluokkiin I, II ja Ш. Paalutustyön luokkaa määritettäessä tulee ottaa huomioon rakennuskohteen luonne, pohjatutkimusten seikkaperäisyys, paalu­

jen laatu, paalutuskaluston sekä paalutustöiden suorituksen ja tarkastustoimenpiteiden eli valvonnan laatu ja seikkaperäisyys.39

Paalutuslaitteen on oltava rakenteeltaan sellainen, että paalun tunkeutumista maahan voi­

daan riittävän tarkasti seurata, lyönti voidaan halutessa keskeyttää, lyönnin voimakkuutta

38 Suomen rakennusinsinööriliitto ry. Pohjarakenteet. RIL 166. 1986. s. 161 39 Suomen geoteknillinen yhdistys ry. LPO-87. Lyöntipaalutusohjeet. 1987. s. 23