“Music research in the digital age” - musiikkia ja tutkimusta New Yorkissa
Maaria Harviainen & Irmeli Koskimies
Musiikkikirjastoilla, -arkistoilla ja musiikin tiedotuskeskuksilla on yhteinen katto- järjestö IAML (International Association of Music Libraries and Documentation Centres). IAML järjestää vuosittain konferenssin jossakin päin maailmaa. Muu- taman vuoden välein konferenssi järjestetään yhdessä musiikkitieteilijöiden kanssa. Vuonna 2015 kesällä kokoonnuttiin New Yorkiin teemana musiikintut- kimus digitaalisella aikakaudella.
IAML kokoaa kirjastot, arkistot ja tutkijat
Osanottajia konferenssissa oli tällä kertaa 480 ja heistä suurin osa tuli Amerikasta, osa Euroopas- ta ja kaukaisimmat Japanista, Australiasta ja Uu- desta Seelannista. Määrä on sopivan pieni, osan- ottajat ja esitykset mahtuvat vaikka musiikkiop- pilaitoksen tiloihin.
New Yorkissa oli mukana myös IMS (Interna- tional Musicological Society). Konferenssin paik- kana oli perinteikäs Juilliard School, joka sijait- see aivan Lincoln Centerin ja Metropolitan oop- peran läheisyydessä.
Jokaisessa IAML:n jäsenmaassa toimii kansal- linen musiikkikirjasto-yhdistys, joka antaa ra- porttinsa aina kuluneen vuoden toiminnastaan IAML:n hallitukselle. Kunkin jäsenyhdistyksen edustaja on äänioikeutettu mahdollisissa äänes- tyksissä hallituksen kokouksessa konferenssin ai- kana. Lisäksi IAML:ssa on yhteisiä toimielimiä, jotka keskittyvät johonkin toimintaan kuten luet- telointi tai kokoavat yhteen tietyn tyyppisiä mu- siikkikirjastoja kuten musiikkioppilaitosten kir- jastot. (www.iaml.info)
Digitaalisuus ja musiikki
New Yorkin konferenssin teema oli Music rese- arch in the digital age. Teemaa käsiteltiin mo-
nesta näkökulmasta luennoilla, keskusteluissa ja postereissa. Erilaiset musiikin digitointi-projek- tit olivat paljon esillä. Digitaalisuutta käsiteltiin tutkimuksen näkökulmasta mm. paneelikeskus- telussa.
Keskeisinä aiheina konferenssin ohjelmassa oli myös musiikintutkimuksen ns. R-tietokan- nat: musiikin tutkimuskirjallisuuden tietokanta RILM, nuottikäsikirjoitusten paikkatietoja si- sältävä RISM ja vanhoja musiikkilehtiä sekä ko- konaisina teksteinä että viitteinä sisältävä RIPM.
Myös musiikin ikonografisesta RIdIM –tieto- kannasta oli konferenssissa kaksi esitystä.Tieto- kantojen kehitystyötä tehdään työryhmissä, jot- ka kokoontuvat konferenssin kuluessa. Kaikista R-tietokannoista oli musiikkikustantajien näytte- lyosastolla esittelyjä, kuten niin paljosta muusta- kin musiikkikirjallisuuden, nuottikustantajien ja säveltäjien koottujen teosten laajasta tuotannosta.
Musiikintutkimus on marginaalissa
Virginia Danielsson New Yorkin yliopistosta toi- voi digitaalisia aineistoja mahdollisimman jousta- vaan ja laajaan käyttöön yliopistojen sisällä. Tek- niset ongelmat tai aineistojen lisensoinnin ehdot eivät saisi olla este digitaalisten aineistojen tutki- muskäytössä.Renessanssin musiikkiin erikoistunut tutkija
Philippe Vendrix totesi, että musikologian tutki- mus ei yleensä pääse päivälehtien otsikoihin, se on aina vähän marginaalissa. Siitä huolimatta musii- kintutkimukselle tärkeiden aineistojen digitointi tarvitsee julkista rahoitusta.
Vendrixin mukaan humanistitutkijat eivät ole tekniikan suhteen sen huonompia kuin vaikka- pa kemistit. Myös humanistien on opittava käyt- tämään moderneja työvälineitä. Niin lääkäritkin tekevät, ottavat jatkuvasti käyttöön uusia mo-
derneja työkaluja mutta tarkastelevat niitä myös äärimmäisen kriittisesti. Vaikka musiikintutki- muksessa ei ole kysymys elämästä ja kuolemasta, humanistitutkija voi ottaa oppia tekniikan hyö- dyntämisessä.
Digitaaliset aineistot muuttavat tutkimusta
Dörte Schmidt Berliinin Taideyliopistosta esitti, että musiikkiaineistojen digitointia ei pidä jät- Juilliard School
Kuv
Illanvietto kirjastossa Kuv
aaja: Maaria Harviainen
tää pelkästään kaupallisten toimijoiden tehtä- väksi. Digitointia pitäisi tehdä julkisissa laitok- sissa ja yliopistoissa, jotta aineisto olisi julkisesti saatavilla. Schmidt´n mukaan on olemassa vaa- ra, että kulttuuriperintö sulkeutuu julkisesta käy- töstä jos kaupalliset toimijat hallitsevat aineisto- jen digitointia.
Musiikintutkimuksen aineistojen digitaa- linen saatavuus muuttaa musiikintutkimusta Schmidt´n mukaan. Vanhojen äänitteiden digi- tointi muuttaa käsityksiä esimerkiksi esityskäy- tännöistä ja jopa historian tapahtumista. Aineis- tojen digitalisoituminen kuitenkin muuttaa myös tutkimuksen käytäntöjä.
Tutkijan saatavilla olevan aineiston määrä kas- vaa koko ajan. Lähdekritiikki on äärimmäisen tärkeää myös digitaalisen aineiston tutkimukses- sa. Huomattavaa on myös, että kirjastojen, arkis- tojen ja tietotekniikan asiantuntijoiden yhteis- työ on lisääntynyt digitalisoitumisen myötä. Di- gitointiprojektit opettavat työntekijät erilaisista ympäristöistä keskustelemaan keskenään ja löy- tämään sujuvia yhteistyön tapoja.
Yhtenä esimerkkinä digitointiprojektien mer-
kityksestä tutkimukselle voisi mainita Toron- ton yliopiston musiikkikirjaston työn. Kirjastos- sa digitoitiin viulisti Kathleen Parlow´n koko- elmaa, joka aikanaan oli lahjoitettu kirjastolle.
Digitointityön ansiosta Parlow´n arkisto tutkit- tiin huolellisesti ja löydettiin Johan Halvorsenin kadonneeksi luullun viulukonserton partituuri.
Halvorsen omisti konserton Parlow´lle ja tämä myös kantaesitti konserton. Parlow esitti konser- ton tiettävästi kaksi kertaa v. 1909, mutta sen jäl- keen konserttoa ei ilmeisesti ole julkisesti kuultu ja nuotit hautautuivat Parlow´n arkistoon ja sit- temmin kirjaston arkistoon.
Tiivis viikko konferenssiohjelmaa
Konferenssin viikon ohjelma oli tiivis. Viisi pe- räkkäistä istuntoa päivässä ja jopa seitsemän is- tuntoa samanaikaisesti. Jokainen voi valita mie- leisensä ohjelman taustaorganisaationsa mukaan tai sitten kuunnella vaan ihan mielenkiinnosta eri aiheita ja tunnettuja tutkijoita. Mielenkiintoisia ja musiikin tutkimuksen kannalta kuuluisia luen- noitsijoita olivat professorit Robert S. Hatten ja Elliott Antokoletz, molemmat Texasin yliopistos- Lincoln Centerin ja Metropolitanin aukio. Istumassa vasemmalla professori Elliott Antokoletz.Kuvaaja: Maaria Harviainen
jon muita säveltäjiä.
Konferenssissa oli nähtävillä postereita kahte- na eri päivänä, molempina päivinä eri työt. Alle- kirjoittaneiden (Antti Rousi & Maaria Harviai- nen) oli esiteltävänä tiistain posterisessiossa. (Pos- terin sisällöstä on lyhyt selostus erillisessä osios- sa.) Esittelytilaisuuksia oli sekä aamupäivällä että iltapäivällä, joten käytännössä koko päivä kului posterin merkeissä. Oma posterimme oli aiheel- taan hieman muista poikkeava. Pääasiassa esitel- tiin erilaisia digitointiprojekteja ja meidän poste- rimme keskittyi musiikin tiedonhankinnan tut- kimukseen. Mutta posterimme herätti myös pal- jon kiinnostusta – erityisesti musiikintutkijoissa.
Konsertit
IAML:n konferenssien parhaita perinteitä ovat konsertit. Konserteille on varattu kaksi iltaa ja konsertit esittelevät yleensä järjestävän maan pe- rinteistä musiikkia tai kirjastojen ja arkistojen kätköistä löytyneiden käsikirjoitusten esityksiä.
Vuosien kuluessa konserteissa on kuultu huip- pumuusikoita mm. Kronos-kvartetti, musiikkia eri instrumenteille mm. kampiliira-orkesteri tai säkkipilli-seitsikko, mm. irlantilaista (aitoa) kan- samusiikkia jne.
New Yorkissa tiistai-illan konsertissa kuultiin musiikkia Juilliardin kirjaston arkistosta Juilliar- dista valmistuneiden muusikoiden esittämänä.
Konsertti oli otsikoitu: Selected treasures from The Juilliard School Library. Konsertin ohjel- miston alkuperäiset nuottikäsikirjoitukset löyty- vät Juilliardin kirjastosta. Suurin osa käsikirjoi- tuksista on tullut kirjastoon lahjoituksina kuten pianisti Artur Rubinsteinin kokoelma ja Soulima ja Igor Stravinskin kokoelma.
Artur Rubinsteinin kaksi tytärtä olivat läs- nä konsertissa. Juilliardin kirjaston johtaja Jane Gottlieb kertoi, että kun Artur Rubinstein saapui emigranttina Yhdysvaltoihin, hän päätyi Ellis Is-
landille odottamaan mantereelle pääsyä. Saapu- mishallissa oli piano ja tarinan mukaan Rubin- stein alkoi aikansa kuluksi harjoitella Villa-Lo- bosin äärimmäistä virtuoosisuutta vaativaa pia- noteosta Rudepoema. Harvoin esitetty Rudepo- ema kuultiin illan konsertissa.
Torstai-iltana kuulimme Metropolitan-ooppe- ran esityksen Leoncavallon I Pagliacci –oopperas- ta, tosin nauhoitettuna esityksenä elokuvateatte- rissa. Oopperaan emme päässeet, koska esityksiä ei juuri silloin ollut, konferenssi ajoittui ooppe- ran esityskausien väliin. Jouduimme siis tyyty- Maaria Harviainen New Yorkin matkalla. Kuv
aaja: Irmeli Koskimies.
Musiikkikustantajien näyttelyalue. Kuv
aaja: Irmeli Koskimies.
mään nauhoitukseen. Samoja nauhoituksia voi nykyisin seurata monessa maassa elokuvateatte- reissa kuten Suomessa.
Juilliardin kirjasto
Ensimmäisen konsertin jälkeinen illanvietto pi- dettiin Juilliardin kirjastossa (http://library.juil- liard.edu). Kirjasto on kokoelmiltaan ja hengel- tään hyvin samankaltainen Sibelius-Akatemian kirjaston kanssa. Kokoelmien laadussa SibA:n kirjastolla ei ole mitään hävettävää, olemme py- syneet hyvin ajankohtaisina.
Säveltäjien koottujen teosten kokoelma on laa- jempi Juilliardissa. Sävellyskäsikirjoituksia Juil- liard on saanut lahjoituksina suuria määriä; mm.
Beethovenin 9. sinfonian viimeisimmän version käsikirjoituksen. Elektronisia aineistoja Juilliar- dissa on käytössä kattavasti. Toisaalta voi tode-
ta, että Sibelius-Akatemian kirjastolla on käytös- sä hyvin paljon samoja aineistoja.
Kirjasto on sinänsä jo hieman vanhahko tila ja sen huomaa mm. siitä kuinka yhä lisääntyvä tek- niikka on yritetty saada toimimaan tilassa, jota ei siihen ole suunniteltu. Kirjasto on kuitenkin keskellä koko oppilaitosta, se on keskellä opetus- luokkia ja siis keskeisellä paikalla, jossa on help- po käydä. &
Tietoa kirjoittajista:
Maaria Harviainen, johtava informaatikko Sibelius-Akatemian kirjasto, Taideyliopisto Email. maaria.harviainen@uniarts.fi Irmeli Koskimies, kirjastonjohtaja Sibelius-Akatemian kirjasto, Taideyliopisto Email. irmeli.koskimies@uniarts.fi
New York Public Library, marmoriaula. Kuv
aaja: Maaria Harviainen
na on lähestyä musiikki-informaatiota sen eri abstraktiotasojen kautta (ks.
Rousi, 2014; Rousi, Savolainen & Vakkari, 2016). Pyrkimyksenä on tarkas- tella sitä, miten musiikilliseen tietoon liittyvien merkkijärjestelmien näh- dään vaikuttavan (situational relevance) tiedonhankintatehtävässä tapah- tuvaan oppimiseen. Siinä, missä aikaisempi tiedonhankinnan tutkimus on lähestynyt musiikki-informaatiota verraten yksiulotteisesti, hankkeen vii- tekehyksessä tekstuaalinen informaatio on vain yksi musiikki-informaati- on muodoista, vailla erityisasemaa.
Alustavat tulokset esiteltiin aineistosta, joka oli kerätty Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirjaston jatko-opiskelijoille suunnatun Tutkimustai- dot-kurssin yhteydessä. Tuloksissa eri merkkijärjestelmien, kuten kehon- kielen, auditiivisien kokemuksien ja musiikin ikonisten representaatioiden, tulkinnallinen itsenäisyys korostui. Toisin sanoen, eri merkkijärjestelmil- le usein määrittyi omat roolinsa ja täten omat tulkintansa liittyen tiedon- hankintatehtävään.
Alustavat tuloksemme olivat linjassa musiikkisemioottisen kirjallisuuden (esim. Tarasti, 1994) kanssa, jossa eri musiikki-informaatiotyypit määritel- lään luonteeltaan itsenäisiksi merkkijärjestelmiksi ja samanaikaisesti toisis- taan riippuvaisiksi musiikillisen tiedon luomisessa ja välittämisessä. Tarjo- amme Sibelius-Akatemian jatko-opiskelijoilta kerättyyn aineistoon poh- jautuvaa artikkelia tulevaisuudessa alamme lehtiin.
Lähteet
Rousi, AM. 2014. Enaktiiviset, ikoniset ja symboliset informaation representaa- tiot musiikkiin liittyvässä tiedonhankintatehtävässä. Informaatiotutkimus. Vol.
33(3). Informaatiotutkimuksen päivien abstraktit 2014. ITY ry. http://ojs.tsv.fi/in- dex.php/inf/index
Rousi, AM., Savolainen, R. & Vakkari, P. 2016 (hyväksytty julkaistavaksi). A ty- pology of music information for studies on information-seeking. Journal of Do- cumentation. Vol. 72(2).
Tarasti, E. (1994). A theory of musical semiotics. Bloomington: Indiana Univer- sity Press.
