240
Työntekijän ja työyhteisön hy- vinvointi, työhyvinvointi, on nousemassa keskeiseksi arvok- si työpaikoilla. Muutos – sen voiman ja vauhdin lisääntymi- nen on huomattu ja sen vaiku- tuksia niin työhön, työnteki- jään, työyhteisöön kuin johta- miseenkin on tutkittu ja analy- soitu varsin paljon. Muutosvoi- ma on vahva, se tuntuu niin mielessä kuin ruumissakin. Sik- si esimerkiksi jaksamisen teemat ovat olleet viime vuosina paljon esillä työn ja työyhteisöjen ke- hittämisessä sekä HRD – osaa- jien tehtävissä. Terveyden kä- site on myös saanut uutta ulot- tuvuutta: fyysisen terveyden rinnalle on noussut henkisen terveyden, henkisen hyvin- voinnin turvaaminen. Tämä on oleellinen ja merkityksellinen asia, kun puhutaan johtamises- ta ja työn tuloksellisuuden pa- rantamisesta. Syystä jo kysy- täänkin: onko työhyvinvointi avain kestävään menestyk- seen?
Onko näin? Varsin selkeän vastauksen asiaan antaa Merja Kärkkäinen kirjassaan Menesty innolla! Työhyvinvoinnin joh- tamisen haasteet, jossa hän tar- kastelee asiaa tietotyön ja tie- toyritysten näkökulmasta. Vas- tauksia voi etsiä myös Työter- veyslaitoksen Työyhteisön ter- veys ja hyvinvointi -kirjasta, MERJA KÄRKKÄINEN (2002).
Menesty innolla! Työhyvinvoin- nin johtamisen haasteet.
Talentum.
KARI LINDSTRÖM, ANNELI LEPPÄNEN (toim.)(2002).
Työyhteisön terveys ja hyvin- vointi. Työterveyslaitos.
TYÖHYVINVOINNISTAKO MENESTYSTÄ?
johon alan tutkijat ovat koon- neet tietämystään työyhteisö- jen kehittämisestä ja erilaisten kehittämistoimien vaikuttavuu- desta. Kirjan käytännön esimer- kit koskevat sekä julkisen että yksityisen sektorin työyhteisö- jä.
Lukijalle kumpikin kirja antaa paljon. Ne innostavat! Vakuu- tuin itse ainakin siitä, että työ- hyvinvoinnin turvaamiseen ra- kentuva työyhteisöjen kehittä- minen on se perusta, jolle luo- daan työn ja osaamisen tulevai- suutta.
TYÖHYVINVOINNIN EDISTÄMINEN TIETO- ORGANISAATIOSSA Merja Kärkkäinen keskittyy kir- jassaan Menesty innolla! Työ- hyvinvoinnin johtamisen haas- teet tietotyöhön ja sen vaati- muksiin. Kirjoittaja toteaakin, että koska tietotyö poikkeaa perinteisestä työstä, se asettaa myös henkilöstölle ja johdolle uudenlaisia vaatimuksia. Fyysi- nen terveys ei yksin ratkaise työssä jaksamista. Siihen vai- kuttavat myös yhteisölliset sei- kat: työyhteisössä tehtävä työ, ihmisten välinen vuorovaikutus ja tiedon hallinta.
Tietotyössä muutoksen ryt- mi on nykyisin niin nopea, ettei muutosten välillä ole enää pit- kiä vakiintuneen toiminnan jak- soja. Siksi työhyvinvointia ja sen kehittämistä onkin lähestyt- tävä itse työn muutoksen, joh- tamisen sekä työn ja muun elä- misen rytmityksen kautta. Kärk- käinen painottaa, että työhyvin- voinnin kehittämisessä on kyse sellaisten toiminta- ja johtamis- mallien luonnista, jotka varmis-
tavat, että työntekijät pysyvät mukana työnsä muutoksessa, työympäristö on motivoiva ja työntekijät kykenevät jatku- vaan yhteistyöhön eli sosiaali- sen pääoman kasvattamiseen.
Vuorovaikutteisesti toimiva yh- teisö selviää Kärkkäisen mu- kaan hyvin myös työympäris- tön yllättävissä muutoksissa.
Kärkkäinen antaa lukijalle selkeitä käytännön esimerkkejä siitä, millaisin keinoin tieto-or- ganisaatioissa voidaan edistää sekä yhteisön että yksilön työ- hyvinvointia. Keinojen ohella hän tarkastelee myös työhyvin- voinnin seuraamisen mittareita.
Kärkkäinen korostaa, että mitta- rit on luotava työyhteisöjen ke- hittämisen välineiksi. Tällaisia mittareita ovat esimerkiksi tu- loskorttiin (BSC) sidotut mitta- rit ja nk. työyhteisöpulssi.
Työyhteisön työhyvinvoin- tia edistävinä keinoina Kärkkäi- nen esittelee kokonaisvaltaisen työhyvinvointiohjelman eli Steissin sekä esimiesvalmen- nus- ja työyhteisövalmennus- ohjelmat. Steississä henkilö- kunnan odotukset ovat olleet lähtökohtana toimintatapoja ja työvälineitä kehitettäessä. Esi- miesvalmennuksen tavoitteena on ollut kouluttaa esimiehistä työn ja työyhteisönsä kehittä- jiä. Työyhteisövalmennus poh- jautuu kehittävän työntutki- muksen sovelluksen, muutosla- boratorion, pohjalle. Myös osaamisyhteisöjen perustami- nen on tieto-organisaatioissa tärkeää tiedon vaihdon vuoksi.
Työyhteisöjen työnohjaus on puolestaan hyvä keino henkis- ten voimavarojen oikein koh- dentamisessa.
AIKUISKASVATUS 3/2003 KIRJA-ARVIOITA
241
Yksilön työhyvinvointia voi- daan arjessa edistää Kärkkäisen mukaan ennaltaehkäisemällä stressiä ja uupumista työn ryt- mittämisen avulla. Työn rytmit- tämisen tulisi palvella sekä työn että työntekijän henkilökohtai- sia, vapaa-ajan tarpeita. Käy- tännön esimerkkeinä työn ryt- mittämisestä Kärkkäinen mainit- see työn tauottamisen, säännöl- lisen rentoutumisen ja hieron- nan, ajanhallinnan koulutuksen sekä mahdollisuuden etä- eli joustotyöhön. Myös henkisten voimavarojen edistäminen elä- mänhallinnan ja oman toimin- nan johtamisen keinoin koros- tuvat. Käytännössä näitä voi- daan edistää yksilötyönohjauk- sella, itsensä kehittämisellä kult- tuurin avulla sekä luomalla hy- vää työyhteisöä muiden kanssa.
TYÖYHTEISÖJEN KEHITTÄMISTÄ 20 VUOTTA
Työterveyslaitoksen julkaise- massa kirjassa Työyhteisön ter- veys ja hyvinvointi on pureu- duttu varsin monipuolisesti työyhteisöjen kehittämisen ar- keen. Kirjoittajajoukko, 19 tut- kijaa ja kehittäjää, on käsitellyt omaa aihepiiriään pitkälti oman tutkimus- ja kehittämiskoke- muksensa pohjalta. Tätä tietoa on kertynyt lähes 20 vuoden ajalta. Kokemustiedon jakami- nen ja siitä oppiminen onkin varsin oleellinen asia työyhtei- söjen kehittämisessä.
Kirja on jaettu kuuteen, työ- yhteisöjen kehittämisen vaihe- mallia seuraavaan, kokonaisuu- teen. Niiden kautta lukijan on mahdollista päästä varsin hel- posti kiinni aihepiirin oleellisiin kysymyksiin sekä niiden taus- toihin ja tavoitteisiin; tutkimuk- sellinen tieto on myös tuotu lu- kijaa varsin lähelle, mikä on kir-
jan eittämätön ansio.
Kirjan ensimmäinen kokonai- suus Tavoitteena työyhteisön ja yksilön hyvinvointi kuvaa työyhteisön nykyisiä kehittä- mishaasteita ja tavoitteita sekä niitä vaiheita, joiden kautta ke- hittämistyöhön on tullut työyh- teisöjen terveyden ja hyvin- voinnin näkökulma. Toinen ko- konaisuus Työyhteisön kehittä- misen taustateorioita ja lähtö- kohtia kuvaa ajankohtaisia or- ganisaatioteorioita, kuten oppi- vaa ja tervettä organisaatiota.
Lisäksi siinä kerrotaan, kuinka organisaatiotasolla osaamista voidaan kehittää ja johtaa sekä millaisia välineitä siihen on käy- tettävissä. Esimerkkeinä käy- tännön työyhteisön kehittämis- tavoista on projektimainen ke- hittävä ote ja ongelmatilanteis- ta lähtevä ote. Kolmas kokonai- suus Työyhteisön kehittämisen prosessi keskittyy kehittämis- prosessin eri vaiheisiin ja niis- sä sovellettaviin käytännön menetelmiin. Siinä käydään läpi alkuselvittelyn toteuttaminen, työyhteisön nykytilanteen kar- toittaminen eri menetelmien avulla sekä kehittämishankkei- den itsearviointi. Lisäksi kerro- taan, kuinka työyhteisöjen ke- hittämisessä ehkä yleisimmin käytetty tapa eli kyselypalaute- menetelmä toteutetaan hyvin, esitellään työkonferenssit ja kehittämisryhmät osallistumi- seen ja yhteistoimintaan perus- tuvina kehittämisen tapoina sekä kuvataan työyhteisön ke- hittämiskonsultoinnin tehtäviä ja rooleja.
Neljäs kokonaisuus Työn ja työyhteisön kehittämisen lä- hestymistavat kuvaa varsin konkreettisesti kuutta erilaista työyhteisöjen kehittämistapaa:
1) työyhteisö toimivaksi -pro- jektimallia, 2) työprosessien ke-
hittämistä, 3) työryhmien muo- dostamista, toimintaa ja kehittä- mistä, 4) organisaatioiden yhte- ystyövalmiuksia ja verkostojen rakentamista, 5) ihmissuhde- konfliktien ja kriisien käsittelyä työyhteisössä sekä 6) erilaisten organisaatioiden kehittämiseen liittyviä näkökulmia ja eroja. Vii- des kokonaisuus on Työelämän muutostavoitteet, muutokset ja niiden seuraukset. Siinä tarkas- tellaan tasa-arvoa toiminnallise- na tavoitteena, työyhteisön muutosta ja sen toteuttamista työyhteisössä sekä tehdään yhteenveto tutkimustuloksista, jotka koskevat rakennemuutos- ten vaikutuksia työntekijän ter- veyteen. Kuudes kokonaisuus Työyhteisön kehittämisen tu- lokset keskittyy sekä organi- saation toiminnan laadun että erilaisten kehittämisprosessien laadun arviointiin ja keinoihin.
Lisäksi pohditaan, miten saa- daan näyttöä kehittämisen vai- kuttavuudesta.
Päivi Koivuniemi
AIKUISKASVATUS 3/2003 KIRJA-ARVIOITA
