212
näkökulmia kirjallisuuteen
Hegemonista maskuliinisuutta etsimässä
R.W. Connell (2005). Masculinities. University of California Press.
MIES- ja maskuliinisuustutkimuk- sen viitatuin tutkija on australialai- nen Raewyn (ent. R.W.) Connell.
Erityisesti sukupuolta ja koulutusta käsittelevästä tuotannosta tunne- tun Sydneyn yliopiston professo- rin (tiede)maailman laajuinen lä- pimurtoteos oli vuonna 1995 en- sijulkaisunsa saanut Masculinities.
Alkuperäisen teoksen 16 vuoden takaisesta ilmestymises- tä huolimatta teos on edelleen ajankohtainen – Google Scholar -tietokannan mukaan teokseen kohdistetuista 3500 viittauksesta yli puolet on tehty vuoden 2005 jälkeen – jonka lisäksi sitä on käännetty yhä 2000-luvulla useille kielille. Käsissämme oleva, uusittu englanninkielinen painos julkais- tiin vuonna 2005.
Tässä tekstissä keskitymme eri- tyisesti kirjan myötä esille nostet- tuun hegemonisen maskuliinisuu-
den käsitteeseen. Vaikka Connell on työskennellyt käsitteen parissa jo 1980-luvulta alkaen1, suurim- man huomionsa se on saanut vasta Masculinities-teoksen myötä.
Kyseessä on yksi keskeisimmistä ja käytetyimmistä mies- ja masku- liinisuustutkimuksen käsitteistä.
Vuoden 2005 painos muo- dostuu kolmesta ensimmäisen painoksen osasta sekä Connellin kirjoittamasta uudesta johdanto- luvusta. Ensimmäisessä osassa Connell esittelee maskuliinisuus- tutkimuksen keskeisimmät suun- taukset tarkastellessaan muun muassa maskuliinisuuden sosiaa- lista luonnetta ja maskuliinisuus- tutkimuksen historiaa. Toinen osa koostuu neljästä tutkimusku- vauksesta viimeisen keskittyessä maskuliinisuuden historialliseen luonteeseen ja miehuuden poli- tiikkoihin.
MASKULIINISUUS VUOROVAIKUTUKSEN PIIRTEENÄ
Lähtökohta on selvä – sosiaali- konstruktivistina tunnetun Con- nellin mukaan maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät perustu suku- puolten ”luonnollisiin” ominai- suuksiin, vaan hän näkee ne piir- teinä, joita liitetään sukupuoliin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Teoksen alussa Connell ku- vaa, kuinka yleiseen konstrukti- vistiseen maskuliinisuus- ja su- kupuolikäsitykseen on päädytty kolmiportaisesti. Ensimmäinen yritys maskuliinisuuden tieteellis- tämiseen tapahtui psykoanalyyt- tisen tutkimuksen piirissä, jonka jälkeen maskuliinisuuksien tutki- mus siirtyi sosiaalipsykologisten sukupuolirooliteorioiden piiriin.
Nykyistä yhteiskuntatieteellistä maskuliinisuuksien tutkimuksen
213
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
AIKUISKASVATUS 3’2011
paradigmaa hallitsee sosiaali- konstruktivistinen ymmärrys su- kupuolesta.
Connell korostaa, kuinka mas- kuliinisuudet ovat aina kulttuuri- ja tilannesidonnaisia sekä muo- dostuvat suhteessa kulttuurisiin feminiinisyyksiin. Tilannesidon- naista maskuliinisuutta hän kuvaa maskuliinisuuksien kulttuurisella repertuaarilla, josta yksilö voi va- lita kulloiseenkin tilanteeseen so- pivan käyttäytymismallin. Näin ollen yksilö voi eri tilanteissa toi- mia ”kuin mies” tai esiintyä lastaan hoivaavana isänä. Maskuliinisuuk- sien kulttuurisidonnaisuutta Con- nell alleviivaa toteamalla kuinka esimerkiksi maskuliinisuuden käsitettä ei kaikissa kulttuureissa tunneta.
Purkaessaan kulttuurillis- ta konstruktiota yhtenäisestä ja
”luonnollisesta” maskuliinisuu- desta Connell hahmottelee viite- kehyksen, jossa hän kuvaa neljää (karikatyyristä) toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevaa mas- kuliinisuuden muotoa. Nämä ovat hegemoninen (hegemony), alistei- nen (subordination), myötämieli- nen (complicity) ja marginalisoitu (marginalization) maskuliinisuus.
Yhteiskuntatieteellisissä dis- kursseissa vakiintuneella, mutta kiistanalaisella hegemonisen mas- kuliinisuuden käsitteellä Connell tarkoittaa (ajan ja paikan suhteen vaihtuvan) valtakulttuurin hyväk- symää maskuliinisuuden konst- ruktiota, joka hallitsee käsityksiä normaaleista ja järkevistä tavois-
ta ”olla mies”. Yhteiskunnallista ylivaltaa ja hallintaa kuvaavaan gramscilaiseen hegemonia-käsit- teeseen viittaavaa konstruktiota voidaan ymmärtää sukupuolittu- neiden käytäntöjen nivoutumana, jotka pitävät yllä patriarkaalisen vallan oikeutusta sekä miessuku- puolen hallitsevaa asemaa.
Alisteisiksi maskuliinisuuksiksi (euroamerikkalaisessa viitekehyk- sessä) Connell nimeää muun mu- assa homoseksuaalisten miesten maskuliinisuuden – hegemonises- sa viitekehyksessä homoseksuaali- suus vertautuu feminiinisyyteen.
Myötämielisiksi maskuliini- suuksiksi Connell määrittelee ne maskuliinisuuksien muodot jotka eivät edusta hegemoniaa, mut- ta hyötyvät siitä ”patriarkaalisen osingon” – muun muassa korkea yhteiskunnallinen asema tai pa- rempi palkka – kautta. Myötämie- lisiä maskuliinisuuksia edustavat miehet muodostavat Connellin mukaan kenties suurimman mas- kuliinisuuksien ryhmän, sillä suu- rin osa esimerkiksi perheitään ja vaimojaan rakastavista, kunnioit- tavista ja väkivallattomista mie- histä saa kuitenkin osuutensa pat- riarkaalisesta osingosta.
Marginalisoiduiksi Connell ni- meää muun muassa yhteiskunta- luokan tai etnisen taustan pohjalta hegemonisuudesta eroavat mas- kuliinisuudet.
Hegemonisen maskuliinisuu- den kiistanalaisuutta kuvaa sen kohtaama kritiikki, joka on koh- distunut muun muassa käsitteelli-
seen epäselvyyteen ja monitulkin- taisuuteen2. Sitä, mihin maskulii- nisuuden käsitteellä ylipäätänsä viitataan, on pidetty epäselvänä – Connellin mukaan neljä kes- keisintä ja toisistaan keskeisesti poikkeavaa tapaa määritellä mas- kuliinisuutta ovat essentialistinen, positivistinen, normatiivinen ja semioottinen. Myös käsitteeseen liitetty heteronormatiivisuus on saanut kritiikkiä, sillä sen on näh- ty oikeuttavan ja hyväksyttävän miesten ja naisten välisiä eroavai- suuksia.
Maskuliinisuuden käsitteen voidaan nähdä myös unohtavan sukupuolien sisäiset erot kes- kittyessään sukupuolten välisiin eroihin. Hegemonisen masku- liinisuuden käsitteellistä moni- tulkintaisuutta kuvaa kysymys siitä, kuka edustaa hegemonista maskuliinisuutta – Marlboro- miehet, elokuvatähdet, urheilijat vai huippujohtajat? Esimerkiksi sosiaalinen valta ei yksistään riitä täyttämään hegemonisen masku- liinisuuden ideaalia. Käsitettä on kritisoitu myös sen kohtaamat- tomuudesta ”miesten eletyn elä- män” kanssa, jonka lisäksi sen on nähty tuottavan yksinkertaistuksia sukupuolten välisistä suhteista.
LÄNSIMAISEN MASKULIINISUUDEN KOLONISAATIO
Sittemmin, Masculinitiesin jul- kaisun jälkeen, Connell on jatka- nut hegemonisen maskuliinisuu- den käsitteellistämistä esitetyn
214
kritiikin pohjalta3. Hän puoltaa yhä käsitteen merkitysten moni- naisuutta, sillä ymmärrys useista erilaisista maskuliinisuuksista on yleisesti hyväksytty miestutkimuk- sen parissa. Connellin mukaan hegemonisen maskuliinisuuden ei tarvitse myöskään ilmetä joka- päiväisessä elämässä tyypillisim- pänä piirteenä poikien ja miesten keskuudessa. Hegemonia toimii pikemminkin esimerkkien tuot- tamina, kuten urheilusankareiden tai rock-tähtien muodossa. Näin hegemonia on ideaalinen malli, jota miehet ja pojat noudattavat vaihtelevissa mittasuhteissa.
Sen sijaan Connell toteaa, että ymmärrys sosiaalisista suhteis- ta on liian yksinkertainen ja hän korostaa tarvetta laajempaan ym- märrykseen sukupuolihierarkiois- ta. Ongelmalliseksi Connell näkee myös yleisen tulkinnan maskulii- nisuuksista piirreteorian kaltaise- na piirteiden kokoelmana, joiden myötä maskuliinisuuksia voidaan tarkastella kiinteiden tunnuspiir- teiden myötä. Yhdeksi käsitteen keskeiseksi kehityskohteeksi Con- nell onkin nostanut ymmärryksen
”maskuliinisuuksien maantietees- tä”. Hän toteaa että maskuliini- suuden suurin murros ei ole esi- merkiksi ”länsimaisen maskulii- nisuuden pehmeneminen”, vaan sen kolonisaatio – länsimaisen maskuliinisuuden laajentuminen globaaliksi maskuliinisuudeksi.
Petteri Eerola KM, tohtorikoulutettava Kasvatustieteiden laitos Jyväskylän yliopisto
Teemu Kuosmanen YTM, jatko-opiskelija
yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto
1 Ks. esim. seuraavat teokset:
Kessler, S. J., Ashenden, D. J., Connell, R.W. & Dowsett, G.
W. 1982. Ockers and disco- maniacs. Sydney: Inner City Education Center.
Carrigan, T., Connell, R.W. & Lee, J.
1985. Toward a new sociology of masculinity. Theory and Society 14 (5), 551-604.
Connell, R.W. 1987. Gender and power. Sydney: Allen and Unwin.
Connell ja James Messerschmidt ovat pohtineet käsitteen kohtaamaa kritiikkiä
yksityiskohtaisesti artikkelissa:
Connell, R.W. & Messerschmidt, J. 2005. Hegemonic masculinity.
Rethinking the concept. Gender
& Society 19 (6), 829–859 Connell, R.W. & Messerschmidt, J.
2005. Hegemonic Masculinity.
Rethinking the Concept. Gender
& Society 19 (6), 829–859.
Kun Masculinitiesin ensipai- noksesta on kulunut puolitoista vuosikymmentä, on helppo ha- vaita teoksen saavuttama arvos- tettu mutta kiistelty asema sekä yhteiskuntatieteellisessä mies- ja maskuliinisuus- että sukupuolen- tutkimuksessa yleisestikin ottaen.
Näyttää siltä, että teos tulee myös pitämään asemansa kiistanalaise- na ”uutena klassikkona”. Saman- aikaisesti sen kuvamaat käsitteet, kuten hegemoninen maskulii- nisuus, ovat kuitenkin jatkuvas- sa merkitysten läpivirtauksessa, muuttuen asiayhteyden, ajan ja paikan mukana. Tämä korostaa kyseisten käsitteiden ja sisältöjen merkitysten ymmärtämisen ja kriittisen tarkastelun merkitystä myös jatkossa.
