Satu Sundberg luonnos
YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ASETUS POHJOIS-POHJANMAAN MAAKUNNAN ETE- LÄISEN OSAN LUONNONSUOJELUALUEISTA
1. T au s ta
Asiassa on kysymys Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa sijaitsevien, valtion hallinnassa olevien valtakunnallisten suojeluohjelmiin, Natura 2000 –verkostoon kuuluvien sekä eräiden muiden valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin hankittujen alueiden perustami- sesta luonnonsuojelualueiksi. Alueet perustetaan luonnonsuojelulain 17 §:ssä tarkoi- tetuiksi muiksi luonnonsuojelualueiksi. Tällä ympäristöministeriön asetuksella pe- rustetaan lain 17 § 1 momentin nojalla ne alueet, joiden pinta-ala on enintään 100 ha.
Sitä suuremmat alueet perustetaan valtioneuvoston asetuksella.
Pohjois-Pohjanmaan eteläisen osan luonnonsuojelualueiden perustaminen on osa val- takunnallista säädösvalmistelua, jolla saatetaan voimaan usean vuosikymmenen ku- luessa luonnonsuojelutarkoituksiin hankituilla tai varatuilla valtion alueilla luonnon- suojelulain mukaiset rauhoitusmääräykset. Metsähallitus on valmistellut ympäristö- ministeriön ja sen asettaman säädösvalmistelutyöryhmän ohjauksessa alueiden suoje- lun toteuttamista.
Tämän ehdotuksen mukaisella ympäristöministeriön asetuksella perustettavat luon- nonsuojelualueet sijaitsevat Haapajärven, Oulaisten ja Pyhäjärven kaupunkien sekä Kärsämäen, Pyhännän, Sievin ja Siikalatvan kuntien alueella. Valmistelun alkuvai- heessa on kuultu maakunnallisia ja paikallisia sidosryhmiä. Keskusteluja on käyty lähes 20 eri tilaisuudessa, joissa on kartoitettu mm. maakuntaliiton, kuntien, luon- nonsuojelu- ja luonnonharrastusjärjestöjen, riistahallinnon ja metsästysseurojen nä- kemyksiä alueiden perustamisesta.
2. L u on n on s u ojel u a l u ei d en ta rk oi tu s ja si s äl tö
Asetuksella perustettavilla luonnonsuojelualueilla toteutetaan osaltaan valtakunnal- listen suojeluohjelmien, Natura 2000 –verkoston ja eräiden muiden suojelutarkoituk- siin osoitettujen valtion alueiden suojelutoimenpiteet Pohjois-Pohjanmaan maakun- nan eteläisellä alueella. Suojelualueiden perustamisen tarkoituksena on säilyttää nä- mä alueet luonnontilaisina ja turvata niiden ekosysteemien häiriötön kehitys, tarvitta- essa myös ennallistamalla muuttuneita luonnonympäristöjä.
Erityisinä suojelutavoitteina Natura 2000 –verkostoon kuuluvilla alueilla on lisäksi niiden suojeluperusteina olevien luontotyyppien ja niille tyypillisen lajiston sekä muiden suojeluperusteina olevien lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, lisäämi- nen ja parantaminen.
Ympäristöministeriön asetuksella perustettavilla alueilla ei pienuutensa vuoksi ole erityistä merkitystä luontomatkailun kannalta, mutta niillä on kuitenkin paikallista
merkitystä retkeily- ja opetuskäytön ja luontoharrastusten kannalta. Alueiden perus- taminen tukee myös luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kuten jokamiehen oi- keuksin tapahtuvaa marjastusta ja sienestystä sekä säännellysti myös metsästystä.
Tällä asetuksella perustettavien luonnonsuojelualueiden lukumäärä on 13 kpl, ja nii- den pinta-ala on yhteensä noin 480 hehtaaria, mikä vastaa noin 0,014 % Pohjois- Pohjanaan maapinta-alasta. Valtioneuvoston asetuksella on samanaikaisesti tarkoitus perustaa 27 aluetta, yhteispinta-alaltaan noin 21 400 ha.
3. Al u ei d en l u on n o n s u ojel u l l i s e t p e ru s te et
Luonnonsuojelualueiden perustamisella turvataan valtakunnallisten suojeluohjelmien alueiden, METSO-ohjelman puitteissa valtiolle hankittujen alueiden sekä eräiden muiden luonnonsuojelutarkoituksiin osoitettujen alueiden luonnonarvojen säilymi- nen.
Natura 2000- verkostoon kuuluvilla alueilla asetuksella toimeenpannaan niiden suo- jelutavoitteita vastaava suojelu luonto- ja lintudirektiivin edellyttämällä tavalla. Alu- eilla esiintyy mm. lintujen suojelulle tärkeitä kosteikkoalueita sekä luontotyyppejä boreaaliset luonnonmetsät, keidassuot, puustoiset suot, kuivat niityt ja pensaikot, bo- reaaliset lehdot sekä niille ominaista lajistoa. Natura 2000 –alueiden suojelutavoittei- na olevat luontotyypit ja lajit ilmenevät tarkemmin Natura 2000 –tietokannasta.
Kokonaisuutena nämä Pohjois-Pohjanmaan eteläosien luonnonsuojelualueet yhdessä valtioneuvoston asetuksella perustettavien suojelualueiden kanssa edustavat moni- puolisesti Pohjois-Pohjanmaan suo- ja metsäluontoa.
Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosa kuuluu Keski-Pohjanmaa –nimiseen eliömaakuntaan. Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeissä alue kuuluu keskiboreaali- seen vyöhykkeeseen. Pohjois-Pohjanmaa on Suomen soisin maakunta, noin puolet maapinta-alasta on suota. Ihmistoiminta on muuttanut alueen suoluontoa laajasti, maakunnan eteläosien suo- ja turvemaista lähes 80 % on ojitettu. Pohjois-Pohjanmaa on aapasoiden keskeistä esiintymisaluetta ja alueella on tältä osin suuri merkitys myös EU:n tasolla. Suojelualueeksi perustettavien soiden suojelun toteutus täydentää merkittävästi maakunnan soidensuojelun tilaa. Uusien suojelualueiden perustaminen merkitsee täällä maamme luonnonalueiden säilymistä ympäristöä muuttavilta toi- menpiteiltä.
Suoalueiden osalta Pohjois-Pohjanmaan alueen suurimmat, pääosin vielä luonnonti- laiset suot tulevat suojelluiksi valtioneuvoston asetuksella. Ympäristöministeriön asetuksella perustettavissa alueissa on kuitenkin mukana näitä täydentäviä pienialai- sempia suokohteita, kuten Korteojankorven tervaleppäkorpi.
Pohjois-Pohjanmaan vähäisistä aarnimetsistä on asetuksella perustettavissa alueissa mukana vanhojen metsien alueita Pajuperänkangas, Vihtaneva, Latvakangas, Musta- kytö, Mäykänaho, Sammakkolammen metsä ja Alakangas. Ympäristöministeriön asetus sisältää näitä täydentävän METSO-ohjelman puitteissa valtiolle hankitun pie- nialaisen Pulkkilan metsien alueen. Vanhojen metsien määrä ja pinta-ala jää kuiten- kin suhteellisen vähäiseksi.
Metsien rauhoittamisen yhteydessä suojelun piiriin tulee Natura 2000 –
luontotyyppejä boreaaliset luonnonmetsät. Alueisiin sisältyy lisäksi valtakunnalli- sessa perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi luoki- teltu Kursun yhteislaitumen alue, jossa suojelun piiriin tulee Natura 2000 –
luontotyyppejä runsaslajiset niityt, kostea suurruohokasvillisuus, niitetyt niityt sekä vaihettumissuot ja rantasuot.
Tarkempi erittely alueiden kohdentumisesta eri luonnonsuojeluohjelmiin ja Natura 2000 –verkostoon ilmenee tämän muistion liitteestä 1.
4. Rau h oi tu s mää rä yk s et s ek ä h oi d on j a k äytön tavoi t t ee t
Ympäristöministeriön asetuksella perustettavat alueet ovat lain 17 §:ssä tarkoitettuja muita luonnonsuojelualueita. Niillä tulevat olemaan voimassa luonnonsuojelulain 17 a §:n 1 momentista johtuen lain 13 - 15§:ssä säädetyt rauhoitusmääräykset. Asetuk- seen otettaisiin näitä koskevat viittaussäännökset.
Luonnonsuojelulain 13 § sisältää luonnonsuojelualueilla kielletyt toimet. Kiellettyä on: 1) rakennusten, rakennelmien tai teiden rakentaminen, 2) maa-ainesten, kaivos- kivennäisten ottaminen ja maa- tai kallioperän vahingoittaminen, 3) ojittaminen, 4) sienien, puiden, pensaiden tai muiden kasvien tai niiden osien ottaminen tai vahin- goittaminen, 5) luonnonvaraisten selkärankaisten eläimien pyydystäminen, tappami- nen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläimien pyydystäminen tai kerääminen, 6) muutkin toimet, jotka vaikuttaisivat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien säilymiseen.
Perustamisasetukseen ei oteta liikkumista koskevia rajoituksia. Lain 18 ja 20 §:n no- jalla Metsähallitus voi alueiden haltijaviranomaisena kuitenkin myöhemmin järjes- tyssääntöön otettavalla määräyksellä rajoittaa alueilla liikkumista, mikäli alueen eläimistön tai kasvillisuuden suojelu sitä vaatii.
Lain 14 § sisältää poikkeukset 13 §:ssä kielletyistä toimista. Sallittua on: 1) alueen hoitoa, valvontaa, tutkimusta, yleisön opastamista, retkeilyä ja alueeseen tutumista varten tarpeellisten rakennusten, rakennelmien ja polkujen rakentaminen, entistämi- nen ja kunnostaminen, 2) luonnonympäristöjen ja perinneluontotyyppien hoitaminen ja ennallistaminen sekä alueen luontaisen kehityksen palauttaminen, 3) alueen opas- tustoiminnan kannalta tarpeellisen tien rakentaminen, 4) marjojen ja hyötysienien poimiminen, 5) onkiminen ja pilkkiminen [1.1.2016 lukien: kalastaa kalastuslain (379/2015) 7 §:ssä säädettyjen yleiskalastusoikeuksien mukaisesti], 6) poronhoitolain mukainen poronhoito, 7) alueella olevien teiden, sähkö- ja puhelinlinjojen sekä niihin liittyvien laitteiden käyttäminen ja kunnostaminen, 8) merenkulun turvalaitteiden, vesistön kuluväylien kunnostaminen sekä vähäiset turvalaitteiden edellyttämät raiva- ukset, 9) kartoitus ja maanmittaustyöt. Lisäksi alueella saadaan tilanteen niin vaaties- sa ryhtyä pelastuspalvelun, palontorjunnan, rajavalvonnan, eläintautien vastustami- sen sekä eläinsuojelun edellyttämiin välttämättömiin toimenpiteisiin.
Lain 15 §:ään sisältyvät luvanvaraiset poikkeukset 13 §:n rauhoitusmääräyksistä.
Metsähallitus voi alueen haltijaviranomaisena kyseisen lainkohdan nojalla antamal- laan luvalla sallia alueen perustamistarkoitusta vaarantamatta: 1) tutkimusta tai muu-
ta tieteellistä tarkoitusta tai opetusta varten eläinten pyydystämisen tai tappamisen, sienien, kasvien tai niiden osien, eläinten pesien ja kivennäisnäytteiden keräämisen, 2) vierasperäisten sekä, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi, muunkin kasvi- tai eläinlajin yksilöiden lukumäärän vähentämisen, 3) sellaisten pyyntiluvanvaraisten riistaeläinlajien yksilöiden, jotka suojelualueen ul- kopuolella aiheuttavat ilmeisen uhan ihmisen turvallisuudelle tai omaisuudelle aiheu- tuvasta merkittävästä taloudellisesta vahingosta, poistamisen, 4) alueelle kaatuneen riistaeläimen haltuun ottamiseen, 5) muutoinkin kuin onkimalla tai pilkkimällä kalas- tamiseen [1.1.2016 lukien: kalastaa muutoinkin kuin kalastuslain (379/2015) 7 §:ssä säädettyjen yleiskalastusoikeuksien mukaisesti], 6) poronhoitoon liittyvien rakennus- ten ja rakennelmien rakentamisen, 7) geologisen tutkimuksen ja malminetsinnän, 8) ilma-aluksella laskeutumisen, 9) muidenkin kuin 14 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen ra- kennusten ja rakennelmien entisöinnin kunnostamisen.
Lisäksi Metsähallitus voi suojelualueen haltijaviranomaisena sen suojelutarkoitusta vaarantamatta 15 §:n 2 momentin nojalla sallia hirvenajon metsästyksen yhteydessä.
Asetuksen valmistelun yhteydessä maakunnallisten ja paikallisten tahojen kanssa käydyissä keskusteluissa ovat nousseet esiin erityisesti metsästykseen liittyvät kysy- mykset. Metsähallitus on eräissä tapauksissa vuokrannut kyseisiä luonnonsuojelualu- eiden perustamista varten valtiolle hankittuja alueita metsästykseen laajemmin kuin, mitä luonnonsuojelulain rauhoitusmääräysten mukaan voidaan sallia. Tämän vuoksi tehtyjä vuokrasopimuksia on tarpeen tarkistaa. Suojelualueiden perustaminen ei kui- tenkaan merkitse sitä, että alueiden käyttö metsästykseen kokonaan estyisi. Asetuk- seen otettaisiin voimaantuloa koskevaan 4 §:ään siirtymäsäännös siitä, että olemassa olevien sopimusten mukainen metsästys voisi jatkua rauhoitusmääräysten estämättä 31.1.201[7] saakka. Tällä pyritään varaamaan riittävä aika sopimusten uusimiselle.
Lain 15 §:n luvanvaraiset poikkeusmahdollisuudet mahdollistavat hirven ajon salli- misen. Tämä mahdollistaa suojelualueiden sisällyttämisen jatkossakin perinteisiin metsästysalueisiin, mikäli alueita vuokranneet seurat näin haluavat. Kun ympäristö- ministeriön asetuksella perustettavat alueet ovat pääsääntöisesti varsin pieniä, suurin osa alueista on kooltaan alle 50 ha, ja kattavat kaikkiaankin vain 0,014 % maakunnan maapinta-alasta, ei vuokrattavan metsästysoikeuden rajaaminen suojelualueiden osal- ta pelkästään hirvenajoon aiheuta merkittäviä muutoksia hirvenmetsästyksen järjes- tämiseen.
Lisäksi 15 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti Metsähallitus voi sallia vieraslajien yksilöiden vähentämisen. Kanadanmajavan, minkin, supikoiran ja muidenkin vieras- lajien metsästykseen oikeuttavia metsästyslupia ja vuokrasopimuksia voidaan alueilla jatkaa sen jälkeen, kun alueen haltijaviranomaisena toimiva Metsähallituksen luonto- palvelut on tehnyt sallimista koskevan päätöksen.
Luvanvaraiset poikkeukset voivat lain 15 § 1 momentin 2 kohdan mukaisesti liittyä myös muunkin liikaa lisääntyneen tai vahingolliseksi osoittautuneen lajin yksilöiden vähentämiseen tai 3 kohdan mukaisesti suojelualueen ulkopuolella aiheutuvan turval- lisuus- tai vahinkouhan torjumiseksi tarpeelliseen pyyntiluvanvaraisen riistaeläimen yksilöiden poistamiseen.
Muun luonnonsuojelualueen perustamisasetuksella voidaan lain 17 a §:n 5 momentin nojalla sallia myös mm. tien, johdon ja kaapelin rakentaminen, ojan kaivaminen ja muu vastaava toimenpide, jos toimenpiteet eivät vaaranna alueen perustamistarkoi- tusta. Tällaisia tarpeita ei ole toistaiseksi tullut näiden ympäristöministeriön asetuk- sella perustettavien alueiden osalta esiin.
Luonnonsuojelulain nojalla suojeltavien alueiden hoidon ja käytön keskeisin tavoite on alueiden säilyttämien luonnontilaisina siten, että ekosysteemit kehittyvät luonnon omien prosessien mukaisesti ja ihmisen aiheuttamat häiriöt ovat mahdollisimman vähäisiä. Suurimmalla osalla Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosien alueista tämä on riittävä toimenpide suojeluarvojen turvaamiseksi.
Eräillä alueilla on kuitenkin tarpeen tehdä ennallistamistoimenpiteitä. Tällaisia tar- peita on mm. suoalueiden hydrologisten kokonaisuuksien kannalta merkityksellisissä ojitetuissa reunaosissa. Myös niitty- ja laidunalueiden luonnonarvojen turvaaminen ja lisääminen edellyttää hoitotoimenpiteitä. Tämä voi tapahtua esim. alueiden vuok- raamisella karjan tai lampaiden laiduntamiseen. Tällaista toimintaa on jo tällä hetkel- lä Kursun yhteislaitumen alueella.
5. E h d otu k s en h al l i n n ol l i s et j a tal ou d e l l i s et vai k u tu k s et
Kaikki perustettavat luonnonsuojelualueet ovat valtion omistuksessa ja Metsähalli- tuksen hallinnassa ja hoidossa, eikä suojelualueiden perustaminen aiheuta erityisiä hallinnollisia vaikutuksia. Toiminnallisena alueyksikkönä toimii Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut.
Uusien luonnonsuojelualueiden perustaminen aiheuttaa sekä investointiluonteisia kustannuksia että vuotuisia hallinto- ja hoitokuluja. Edellisiä ovat muun muassa maanmittaustoimitusten aiheuttamat kustannukset, jotka olisivat arviolta noin 23 000 euroa. Vuotuisia kustannuksia aiheutuu muun muassa alueiden luonnon ja käytön seurannasta sekä valvonnasta. Näiden kulujen arvioidaan olevan noin 16 000 euroa vuodessa.
6. L au s u n n ot
Asetusluonnoksesta on pyydetty lausuntoa seuraavilta tahoilta: maa- ja metsätalous- ministeriö, puolustusministeriö sekä valtiovarainministeriö, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun liitot, Pohjois-Pohjanmaan ja Kai- nuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, alueen kaupungit ja kunnat, Suo- men riistakeskus, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun luonnonsuojelupiirit, BirdLife Suomi, Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun lintutieteelliset yhdistykset sekä runsaat 30 metsästysseuraa ja riistanhoi- to- tai muuta yhdistystä.
8. Voi maan tu l o
Asetuksen ehdotetaan tulevan voimaan päivänä kuuta 201.
Taulukko 1. Ympäristöministeriön asetuksella perustettavien luonnonsuojelualueiden pinta-alat ja jakautuminen sijoittuminen Natura 2000 –verkostoon ja kansallisiin suojeluohjelmiin tai –
päätöksiin.
Nimi Pinta-
ala, ha
Maa, ha
Vesi, ha
Natura 2000 verkosto
Kansallinen suojeluohjelma- tai päätös
Natura 2000 pin- ta-ala, ha
Ohjelma- tai METSO- pinta-ala, ha
Muu pinta- ala, ha Tunnus Tyyppi
Jämsänkallion LSA 41 41 FI1002007 SAC AMO000081 41 41
Korteojankorven LSA
8 8 FI1002006 SAC AMO000023 8 8
Pajuperänkankaan LSA
41 41 FI1002017 SAC 41
Vihtanevan LSA 12 12 FI1002018 SAC AMO000082 12 12
Latvakankaan LSA 26 26 FI1101804 SAC AMO20613 26 26
Mustakydön LSA 19 19 FI1102802 SAC AMO110536 19 19
Kursun yhteislaitu- men LSA
24 24 FI1002021 SAC 24
Särkijärven LSA 88 61 27 LVO110255 88
Mäykänahon LSA 44 44 FI1104406 SAC AMO11059 44 44
Ison Lamujärven saarten LSA
14 14 14
Sammakkolammen metsän LSA
33 33 FI1104407 SAC AMO 110540 29 33
Alakankaan LSA 58 58 FI1002008 SAC AMO110533 58 58
Pulkkilan metsien LSA
50 50 METSO 30 20
Käytetyt lyhenteet:
AMO = vanhojen metsien suojeluohjelma LSA = luonnonsuojelualue
LVO= lintuvesien suojeluohjelma
METSO = Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma SAC= Euroopan yhteisön erityisten suojelutoimien alue
SPA= Euroopan yhteisön erityinen suojelualue
