”Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana” Jesajan kirjan suorat lainaukset Matteuksen evankeliumissa

(1)

”Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta

Jesajan sana”

Jesajan kirjan suorat lainaukset Matteuksen evankeliumissa

Ron Peter Väänänen Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian laitos Pro gradu -tutkielma

(2)

Itä-Suomen yliopisto, filosofinen tiedekunta teologian laitos

läntisen teologian koulutusohjelma

Väänänen, Ron Peter: ”Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana” Jesajan kirjan suorat lainaukset Matteuksen evankeliumissa

Opinnäytetutkielma, 71 sivua

Tutkielman ohjaajat, yliopistolehtori TT Lotta Valve & nuorempi tutkija Tommi Lenho Helmikuu 2023

Asiasanat: Matteuksen evankeliumin tutkimus, Jesajan kirjan reseptio, Vanhan testamentin käyttö Uudessa testamentissa, Uuden testamentin formelilainaukset & Septuaginta-tutkimus.

Abstrakti: Käsittelen tutkimuksessani Matteuksen evankeliumissa esiintyviä Jesajan kirjan suoria lainauksia. Kokonaisuudessaan voidaan sanoa, että Matteuksen evankeliumissa on muihin evankeliumikertomuksiin verrattuna erityisen paljon viittauksia Vanhaan

testamenttiin. Lisäksi valtaosa näistä on peräisin Jesajan kirjasta. Tutkimukseni koostuu yhdeksästä tapaustutkimuksesta. Käsiteltävinä tekstikohtina ovat seuraavat Matteuksen evankeliumin katkelmat: Matt. 1:22–23, Matt. 3:3, Matt. 4:15–16, Matt. 8:17, Matt. 12:17–21, Matt. 13:14–55, Matt. 15:7–9, Matt. 21:4–5 ja Matt. 21:13.

Opinnäytteeni tutkimusluvussa vertailen Matteuksen evankeliumin, Septuagintan ja

masoreettisen tekstin välisiä eroavaisuuksia sekä pyrin selvittämään Jesajan kirjasta peräisin olevien lainauksien alkuperän. Lainauksien alkuperän ohella pohdin Matteuksen evankeliumin ja Jesajan kirjan suhdetta toisiinsa. Intertekstuaalisessa eli tekstienvälisessä tutkimuksessa korostuu eroavaisuuksien tarkastelu, sillä se auttaa ymmärtämään kirjoittajan motiiveja ja vastaamaan kysymykseen, mitä tekstille on tapahtunut. Lingvistisen tarkastelun ohella pyrin huomioimaan tekstien hermeneuttisia näkökulmia. Tutkimukseni lähtöoletuksena pidän Matteuksen evankeliumin kirjoittajaa itsenäisenä evankeliumikertomuksen laatijana, joka oman toimintansa lisäksi on osana jatkamassa aikaisempaa tekstitraditiota. Tavoitteenani on alkuperäisen tekstilähteen ohella huomioida Matteuksen evankeliumin erityispiirteitä

lainauksien selittävänä tekijänä.

(3)

Tutkimustuloksena käy ilmi, että Matteuksen evankeliumin muokkaa tekstilähteitään itselleen edullisella tavalla, jotta Jesajan kirjan peräisin olevat tekstikatkelmat sopisivat Matteuksen evankeliumikertomukseen sitä tukien. Tällaisissa tapauksissa hermeneuttinen tarkastelu auttaa ymmärtämään Matteuksen evankeliumin kirjoittajan tapaa käyttää suoria lainauksia.

Matteuksen evankeliumi ei myöskään käytä tekstilähteenään yksiselitteisesti ainoastaan Septuagintaa, vaan lainauksissa on viitteitä muihinkin teksteihin.

Keywords: Study of the Gospel of Matthew, reception of the Book of Isaiah, the

intertestamental usage of the Old Testament in the New Testament, formula-quatations in the New Testament & study of Septuagint.

Abstract: In my Master’s thesis I will process Isaiah’s quatations in the Gospel of Matthew.

There are particularly many Old Testament quatations in the Gospel of Matthew and the major part of these are from the Book of Isaiah. My master’s thesis consists of nine case- studies, which are Matt. 1:22–23, Matt. 3:3, Matt. 4:15–16, Matt. 8:17, Matt. 12:17–21, Matt.

13:14–55, Matt. 15:7–9, Matt. 21:4–5 and Matt. 21:13.

In the research chapter of my study I will compare the textual differences between Gospel of Matthew, the text of Septuagint and Masoretic text. Based on this research activity I am trying to find out the origin of the quatations. Along with the origin of the quotations, I pondered the relationship between the Gospel of Matthew and the book of Isaiah. In intertextual research, the examination of differences is emphasized, because the examination of differences helps to understand the author's motives and to answer the text-critical question of what has happened to the text. Along with and after the linguistic examination, I will try to consider the hermeneutic examination of the texts. As the starting point of my research, I consider the author of the Gospel of Matthew to be an independent author of the Gospel narrative, who, in addition to his personal activity, is part of continuing the earlier textual tradition. Thus my aim is, in addition to the original text source, to consider the special features of the Gospel of Matthew as an explanatory factor for the quotations. The Gospel of Matthew does not

(4)

unequivocally use only the text of Septuagint as its text source. There are also references to other text sources in the quotations.

(5)

Sisällys

1 Johdanto... 1

1.1 Tutkimusongelma ja -tehtävä ... 1

1.1.1 Aihe ... 1

1.1.2 Tutkimuskohde ... 3

1.1.3 Matteuksen evankeliumin yleisö ... 5

1.1.4 Jesajan kirjan reseptio Toisen temppelin aikana ... 6

1.1.5 Lähteet ... 7

1.2 Menetelmät ... 9

1.2.1 Metodologiset ratkaisut ... 9

1.2.2 Tutkimuksen eteneminen ...10

2 Tutkimusluvut ...13

2.1 Matteuksen evankeliumi 1:22–23 ...14

2.2 Matteuksen evankeliumi 3:3 ...21

2.4 Matteuksen evankeliumi 8:17 ...34

2:8 Matteuksen evankeliumi 21:4–5 ...58

2:9 Matteuksen evankeliumi 21:13 ...61

3 Lopputulokset ...65

4 Kirjallisuusluettelo ...68

4.1 Lähteet ...68

4.2 Apuneuvot ...68

4.3 Kirjallisuus ...68

(6)

1 Johdanto

1.1 Tutkimusongelma ja -tehtävä

1.1.1 Aihe

Vanhan testamentti vaikuttaa Uuden testamentin tekstin taustalla. Lainauksia tai alluusioita Vanhasta testamentista on kaikissa Uuden testamentin kirjoissa paitsi Paavalin kirjeessä Filemonille sekä Johanneksen toisessa ja kolmannessa kirjeessä.¹ Tältä pohjalta voidaan olettaa, että Vanhan testamentin kirjallisuus on jo silminnähtävästi havaittavissa Uudessa testamentissa. Uuden testamentin kirjoittajat vetoavat Vanhaan testamenttiin niin moraalisin, puolustavin, opillisin, liturgisin kuin opettavin perustein. Kaikista Uuden testamentin kirjoista eniten viittauksia on Matteuksen ja Johanneksen evankeliumeissa.² Uuden testamentin kirjoittajien pyhien kirjoitusten kokoelmana oli lähtökohtaisesti käytössä Septuaginta eli hepreankielisten pyhien tekstien kreikkalainen käännös. Tästä seuraten on johdonmukaista ajatella, että Septuaginta on ratkaisevassa roolissa Uudessa testamentissa olevien Vanhan testamentin lainauksien ymmärtämisessä.³

Lainauksien korkea lukumäärä tekee Matteuksen evankeliumista tutkimuskohteena antoisan.

Ilmiölle täytyy olla jokin syy ja lainauksilla täytyy olla jokin käyttötarkoitus osana teoksen kokonaisuutta. Tämän tutkielman tutkimuskohteena on analysoida Matteuksen evankeliumin suoria lainauksia, joiden alkuperä on jäljitettävissä Jesajan kirjaan. Suorat lainaukset alkavat pääsääntöisesti lainausformeleilla eli johtolauseilla. Tällaisia lainausformeleja ovat ovat esimerkiksi ”sillä hän on se, josta profeetta Jesajan on sanonut” (Matt. 3:3) ja ”jotta täyttyisi profeetta Jesajan sana” (Matt. 4:14).

Nykyisessä Nestle-Alandin 28. painoksen painoasussa suorat lainaukset on eroteltu kursiivilla.

Lisäksi ulommaiset marginaalit osoittavat lainauksen alkuperäisen tekstiyhteyden Vanhassa

1 Evans & Mishkin 2019, 65.

2 Evans & Mishkin 2019, 65–66.

3 Kujanpää 2018, 240; Perkings 2007, 47–48.

(7)

testamentissa. Matteuksen evankeliumille on erityisen tyypillistä käyttää reflektiositaatteja, jolloin Jeesuksen ajan tapahtumia reflektoidaan Vanhan testamentin valossa.⁴ Reflektiositaatit ovat Matteuksen evankeliumin teologiaa ja kerrontaa hallitseva peruspiirre.⁵ Pääsääntöisesti Vanhan testamentin lainauksilla viitataan jonkin profetian täyttymiseen.⁶

Tutkimuskirjallisuudessa ilmiöstä puhutaan nimellä prooftexting. Matteuksen evankeliumin suorat lainaukset alkavat tavallisimmin niin kutsutulla täyttymisformelilla.⁷ Nämä suorat lainaukset ovat rakentamassa suoria tai epäsuoria intertekstuaalisuuksia Matteuksen evankeliumin ja Vanhan testamentin välille.

Tutkielmani tavoitteenani on vastata kysymyksiin, mistä tekstilähteestä Matteuksen

evankeliumin Jesajan kirjan lainauksien tekstimuodot ovat peräisin, miten lainaukset eroavat muista lähteistä ja miten ne tukevat Matteuksen tekstiä.⁸ Osana Matteuksen evankeliumin tarkastelua analysoin Jesajan kirjan tekstiä, sillä kyseessä on intertekstuaalinen eli

tekstienvälisyyttä korostava tutkimus. Intertekstuaalisessa tutkimuksessa tekstienvälinen suhde on keskeinen tutkimuskysymys. Tekstienvälisen suhteen ja erojen tarkastelu antaa vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitä merkityksiä Vanhan testamentin tekstiyksiköt antavat Matteuksen evankeliumille? 2) Mikä on tekstiyksikköjen merkitys niiden

alkuperäisessä Jesajan kirjan kontekstissa? 3) Mikä on merkityksien suhde Matteuksen evankeliumin ja Jesajan kirjan välillä?⁹

4 Riekkinen & Veijola 1983, 237.

5 Riekkinen & Veijola 1983, 244.

6 Evans & Mishkin 2019, 66–67. Täyttymisformeleissa on kreikan kielen täyttymistä tarkoittava sana πληρόω

7 Evans & Mishkin 2019, 66.

8 Beaton 2002, 11.

9 Weren 2014, 3–5. Seuraan työssäni tutkija Werenin esittämää kysymyksenasettelua: a) What meaning or meanings do textual units from the Hebrew Bible and/ or the LXX acquire when they are woven into Matthew’s book? b) What meaning do these textual units have within their own literary context? Put differently: what is their content, separate from the meanings they acquire as a result of their inclusion into Matthew’s Gospel?c) What are the relationships between the meanings that textual units acquire as a result of their reuse in Matthew’s Gospel and the meanings they have within their own literary setting?

(8)

1.1.2 Tutkimuskohde

Tutkimuskohde on monikerroksinen. Ensisijaisena tehtävänä on analysoida Matteuksen evankeliumikertomukseensa sijoittamia suoria lainauksia. Tutkimuskohteeni ja -aineiston rajaamiseksi valitsin Jesajan kirjasta peräisin olevat suorat lainaukset, jolloin muut

intertekstuaalisuuden lajit, kuten alluusiot jäävät tutkimukseni ulkopuolelle. Edellä mainitun rajauksen lisäksi myös muiden profeettojen sitaatit jäävät aineistoni ulkopuolelle. Matteuksen evankeliumissa on Jesajan kirjan lisäksi suoria lainauksia Hoosean, Jeremian, Miikan, Malakian ja Sakarjan kirjoista. Matteuksella on evankeliumeista eniten Vanhan testamentin suoria lainauksia, mutta lisää painoarvoa tutkimukselleni tuo se, että teos viittaa profeettakirjoista eniten nimenomaan Jesajan kirjaan.¹⁰ Kun tutkimusaineistoni rajautuu Jesajan kirjan suorien lainauksien analysoimiseen on Jesajan kirjan reseption tutkiminen Matteuksen evankeliumin ohella toissijainen tutkimuskohteeni.

Lisäksi Jesajan kirjan lainauksien analysoimisesta tekee tutkimuksellisesti mielenkiintoisen Jesajan kirjan Septuagintan käännöksen luonne. Jesajan kirjan Septuagintan käännöstä on tutkimuksessa luonnehdittu vapaaksi ja tulkitsevaksi.¹¹ Jesajan Septuagintan käännöksen luonnehdinta vapaaksi käännökseksi tuo tutkimukseeni mahdollisesti lisää seikkaperäisyyttä.

On mahdollista, että Matteuksen evankeliumi on sivuuttanut Septuagintan käännöksen paikkansapitämättömänä, korjannut Septuagintan tekstiä itselleen edullisella tavalla tai hyödyntänyt muita tarkempia tekstimuotoja. On huomioitava se, etteivät Matteuksen evankeliumissa esiintyvät Jesajan kirjan suorat lainaukset ole yksiselitteisiä. Joissakin tapauksissa Matteuksen evankeliumi yhdistää profetioita keskenään, jolloin evankeliumin kirjoittaja hyödyntää lainaustensa lähteenä Jesajan lisäksi muita profeettoja. Tällaisissa

päällekkäisissä tapauksissa evankelista kokoaa lainausmateriaalinsa useasta profeettakirjasta.

Käsittelen tutkimuksessani kaikki tapaukset, joissa Matteuksen evankeliumi lainaa Jesajan kirjan sanamuotoja. Määrittelen lainaukset tapauksiksi, joissa selkeä sanamuotojen yhteys on havaittavissa Jesajan kirjan ja Matteuksen evankeliumin välillä. Tämän lisäksi määritän

lainauksen niin, että se sisältää sekä lainauksen että formelilauseen. Tapauksissa, joissa

10 Beaton 2002, 88.

11 Seeligmann et al. 2004, 128.

(9)

Matteus kokoaa lainauksensa useammasta eri profeettakirjasta keskityn Jesajan kirjan sanamuodon käsittelemiseen.

Matteuksen evankeliumin ja Jesajan kirjan käännöksen välillä on epäsuora yhteys: yhteinen kieli, joka tunnetaan nimellä koinee-kreikka. Vaikka Uuden testamentin kirjoittajat eivät olisi tunteneet pyhien tekstien kokoelmaa, jota tutkimukseni yhteydessä kutsutaan

Septuagintaksi¹², on Uusi testamentti lingvistisesti yhteydessä Septuagintaan. Esimerkiksi sanasto voi aiheuttaa alluusioita, jotka eivät ole kirjoittajan laatimia tietoisia ratkaisuja.¹³ Septuagintan kieli on tutkitusti vaikuttanut Uuden testamentin kielelliseen ulkoasuun. Sanat ovat saaneet Septuagintan myötä uusia konnotaatioita eli sivumerkityksiä, joita ei ole ollut sellaisinaan käytössä klassisessa kreikassa.¹⁴ Yleisesti voidaan todeta Vanhan ja Uuden testamentin olevan selkeässä tekstienvälisessä yhteydessä toisiinsa.

Tekstienvälistä yhteyttä kutsutaan kirjallisuudentutkimuksessa intertekstuaalisuudeksi.¹⁵ Intertekstuaalisuuden tutkimuksessa lähtöajatuksena on, että teksti tietoisesti rakentuu pohjatekstilleen. Intertekstuaalisissa tapauksissa alkuperäinen teksti luo perustan tekstin tulkitsemiselle. Näin ollen Jesajan kirja luo pohjan Matteuksen evankeliumin tarkastelulle tutkimukseni tilanteessa, jossa analysoitavina ovat Jesajan kirjan lainaukset.

Intertekstuaalisessa tutkimuksessa pääpaino on yhtäläisyyksien sijaan erojen pohtimisessa.¹⁶ Myös konteksti on olennainen osa intertekstuaalisuuden tutkimusta. Ilman kontekstia

interteksti eli pohjateksti ei tule ymmärretyksi. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin

yhteydessä evankeliumin kirjoittajan mainitessa nimen Jesaja hän olettaa yleisönsä osaavan yhdistää nimen Jesajan kirjassa esitettyyn profeettaan.¹⁷ Lisäksi he luultavasti tuntevat Jesajan

12 Seppänen 2018, 37–38. Sana Septuaginta on monitulkintainen. Septuaginta on yleisnimitys koinee- kreikankieliselle Vanhan testamentin tekstiperheelle. Septuagintan käsikirjoitukset poikkeavat keskenään toisistaan. Tutkimuksessani termillä Septuagintalla viittaan tieteellisiin kriittisiin tekstieditioihin.

13 Silva 2016, 432.

14 Perkings 2007, 50.

15 Alanko & Käkelä-Puumala 2001, 109.

16 Weren 2014, 95.

17 Weren 2014, 98.

(10)

kirjan sisältöä, koska Matteuksen evankeliumi pyrkii saamaan kuulijansa vakuuttuneeksi oman kertomuksensa ja Jesajan kirjan profetian yhteydestä toisiinsa.

Konteksti on moninainen ilmiö, sillä tekstillä on oma käyttötarkoituksensa niin alkuperäisessä tekstiyhteydessä kuin uudessa ympäristössä, johon Matteus sen yhdistää. Matteuksen

evankeliumissa Jesajan kirjan tekstikatkelma saa uuden käyttötarkoituksen ja tekstiyhteyden.

Näin ollen tekstillä on kaksi rinnakkaista kontekstia ja merkitystä yhtäaikaisesti. Tämän lisäksi evankelista tietoisesti viittaa tekstin alkuperäiseen kontekstiin.¹⁸ Tutkimukseni yhteydessä alkuperäinen konteksti on luonnollisesti Jesajan kirja. On mahdollista, että merkitys on saattanut muuttua tai että Matteus tulkitsee tekstiä omakohtaisella tavalla.

1.1.3 Matteuksen evankeliumin yleisö

Matteuksen evankeliumin alkuperäisenä yleisönä ovat olleet Rooman valtakunnassa asuneet kristityt, mutta todellisuudessa Matteuksen yleisö on tätä laajempi.¹⁹ Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu arviolta 70-luvulla jKr. Teoksen kirjoittamisen ajankohdan määrittämisessä keskeinen tekijä on Markuksen evankeliumi ja sen kirjoitusajankohta. Moni tutkija pitää Markuksen evankeliumin kirjoitusajankohtana vuosia 69–70. Matteuksen evankeliumi on hieman Markusta nuorempi, sillä kaksilähdeteorian mukaan Matteus on käyttänyt Markuksen evankeliumia lähteenään.²⁰

Matteuksen evankeliumin kirjoittamisen taustana ja motiivina on pidetty evankeliumin

kirjoittamista kristityille, jotka tulevat ei-juutalaisesta taustasta. Laajasta yleisöstä osoituksena on Matteuksen evankeliumin universaali luonne. Monessa kohdassa Matteus osoittaa

sanomansa ei-juutalaisille tai kaikille kansoille. Toisaalta myös juutalainen tausta näkyy

vahvasti Matteuksen evankeliumissa. Juutalaisesta taustasta kertovat vuorisaarnassa mainitut juutalaisen lain kohdat sekä niiden tulkinta. Lisäksi on mahdollista, että Matteuksen

18 Weren 2014, 105.

19 Powell 2009, 5.

20 Evans 2012, 4. Synoptisten evankeliumien kirjoitusajankohdasta on eriäviä näkemyksiä tutkijoiden keskuudessa. Jotkut tutkijat ajoittavat kirjoitusajankohdan aikaisemmaksi. Jerusalemin temppelin tuho herättää kysymyksiä tutkijoiden keskuudessa. Evankeliumeissa ei ole mainintoja Jerusalemin temppelin tuhosta vaan ainoastaan viittauksia temppelin tuhoon. Tähän vedoten jotkut tutkijat argumentoivat sen puolesta, että synoptiset evankeliumit olisi kirjoitettu aikaisempana ajankohtana.

(11)

evankeliumin kirjoittamisen aikaan on eletty siirtymäaikaa varhaisjuutalaisuuden ja

varhaiskristillisyyden välillä, jolloin Matteuksen yleisönä on ollut sekä syntyperäisiä juutalaisia että kristinuskoon kääntyneitä ei-juutalaisia.²¹ Monet tutkijat pitävätkin Matteuksen

evankeliumin kirjoittamisen motiivina juutalais-kristittyjä, jotka ovat pyrkineet vakuuttamaan lähiympäristönsä Jeesuksen messiaanisuudesta.²² Näin ollen juutalaisuus on vahvasti läsnä Matteuksen evankeliumissa. Myös viittaukset Vanhaan testamenttiin puhuvat sen puolesta, että Matteuksen evankeliumi olisi suunnattu yleisölle, jolle Vanhan testamentin kirjoitukset ovat olleet pyhiä kirjoituksia.

1.1.4 Jesajan kirjan reseptio Toisen temppelin aikana

Jesajan kirjalla on keskeinen asema Jerusalemin toisen temppelin aikaisessa kirjallisuudessa.

Uudessa testamentissa on eniten viittauksia Jesajan kirjaan ja Psalmien kirjaan. Sama pätee Qumranin yhteisön kirjoituksiin. Edellä mainituilla kirjoilla sekä Viidennellä Mooseksen kirjalla on ollut auktoriteettiasema toisen temppelin aikaisessa kirjallisuudessa sekä

varhaisjuutalaisessa uskonelämässä. Jesajan kirjan suhteen korostuvat tietyt Jesajan tekstikatkelmat, joiden sanoma on ollut laajalle levinnyttä. Muun muassa tutkimuksessani käsittelemäni Palvelijan laulut ovat hyvä esimerkki tekstikappaleista, jotka ovat olleet Toisen Jerusalemin temppelin aikaan tunnettuja ja laajalle levinneitä.²³

Evankeliumien kirjoittamisen aikaan typologinen tulkinta oli keskeinen tapa lähestyä pyhiä tekstejä. Typologinen eli esikuvallinen tulkintatapa eroaa allegorisesta tulkinnasta.

Typologiselle tulkintatavalle keskeistä käsitettä eli esikuvaa tulkitaan historiallisesta ja analogisesta näkökulmasta. Analogia on senhetkisten tapahtumien ja menneisyyden välillä.

Jumala toimii samalla tavalla kuin on aikaisemminkin historiassa toiminut. Ideologinen historia ja esikuvalliset tapahtumat luovat raamatuntulkinnalle pohjan. Esikuvallisiin tapahtumiin suhtaudutaan niitä ajankohtaisesti tulkiten.²⁴ Typologisen tulkinnan ohella kirjaimellinen ja allegorinen lukutapa olivat yleisiä tulkintaperiaatteita. Kirjaimellinen tulkinta

21 Evans 2012, 6–7.

22 Blomberg 2007, 1.

23 Moyise & Menken 2005, 7–8.

24 Laato 2006, 8.

(12)

helposti sivuuttaa tekstien hengellisen ulottuvuuden sen keskittyessä historiallisesti totena pidettyihin seikkoihin. Allegorisessa tulkintatavassa puolestaan hengellisiä merkityksiä pyritään löytämään sijoittamalla ilmiöitä henkilöhahmojen paikalle. Näiden tulkintatapojen lisäksi olivat Targumit keskeinen osa juutalaista raamatuntulkintaa. Valtaosa juutalaisista puhuivat äidinkielinään arameaa, minkä hepreankielisiä tekstejä selitettiin arameaksi.

Targumit sisältävät arameankielisen käännöksen ohella erilaisia lisäyksiä, jotka auttavat tulkitsemaan tekstiä.²⁵

1.1.5 Lähteet

Matteuksen evankeliumin kriittisenä tekstimuotona käytän Nestle-Alandin 28. painosta.

Septuagintan kriittisenä tekstinä käytän Joseph Zieglerin toimittamaa Jesajan kirjan

tekstieditiota. Tekstieditio kuuluu Göttingenin Septuaginta-sarjaan, joka on tieteellisesti laajin ja täsmällisin tekstieditio. Hepreankielisen tekstimuodon kohdalla hyödynnän Biblia Hebraica Stuttgartensia -tekstieditiota, joka edustaa Masoreettista tekstiperhettä. Biblia Hebraican teksti on suhteellisen tuore, sillä se perustuu Codex Leningradensis -käsikirjoitukseen. Käsikirjoitus on vasta vuodelta 1008 eKr., mutta sen katsotaan edustavan aikaisempaa proto-masoreettista tekstiperinnettä, jonka tiedetään olleen laajalti käytössä Matteuksen evankeliumin

kirjoitusaikana. Teksti on näin ollen tosiasiallisesti vanhempi kuin sen historiallinen tarkastelu äkkiseltään antaa ymmärtää.²⁶

Matteuksen evankeliumin kirjoittajaan ei voi suhtautua samalla tavalla kuten esimerkiksi Paavaliin voi viitata Roomalaiskirjeen kirjoittajana, sillä evankeliumin kirjoittajana pidetyn Matteus-henkilön historiallisuutta ei tunneta. Tämän voi päätellä Nestle-Alandin

tekstikriittisestä apparaatista. Alkuperäisen kirjoittajan historiallisuuden ja hänen nimensä ollessa tuntemattomia viittaan tutkimuksessani yleisesti Matteuksen evankeliumiin ja sen kirjoittajaan.

Matteuksen evankeliumin tapa käyttää Jesajan kirjaa herättää useita kysymyksiä. Yleisesti ottaen Matteuksen evankeliumia pidetään juutalaisimpana evankeliumikertomuksena, jolloin

25 Laato 2006, 7 & 10.

26 Weren 2014, 101–102.

(13)

Matteuksen maailma rakentuu Vanhan testamentin ympärille. Tämän maailman ympärille Matteus pyrkii rakentamaan kuvan Jeesuksen merkityksestä niin tuleville sukupolville kuin aikalaisyleisölle. Kyseisen kuvan rakentamisessa Jesajan kirjan lainauksilla on merkittävä osuus. Jesajan kirja on keskeinen osa toisen temppelin ajan kirjallisuutta. Tämän aikakauden kirjallisuudessa usein viitataan nimenomaan Jesajan kirjaan, mikä jo osaltaan auttaa

ymmärtämään Matteuksen evankeliumin kirjoittajan toimintaa.²⁷ Jesajan kirjan viittaukset herättävät lisäkysymyksiä: 1) Kuinka Matteus on vuorovaikutuksessa Jesajan kirjan kanssa? 2) Missä muodossa Matteus lainaa Jesajan kirjaa? 3) Mikä lainauksien käytännöllinen ja

sanomallinen merkitys on?

Matteuksen evankeliumin suorien lainauksien lähteenä pidetään joissakin tapauksissa Markuksen evankeliumia ja Q-lähdettä. Lisäksi Matteuksella on kirjoittajan itsensä käyttämi lainauksia. Tämän tutkimuksen painotuksena ei ole tehdä synoptista tarkastelua synoptisen ongelman periaatteiden mukaisesti, vaan tulokulmana on keskittyä Matteuksen evankeliumiin itsenäisenä teoksena ja huomioida lainaukset osana evankelistan tekstiä verraten sitä Jesajan kirjan pohjatekstiin. Kuitenkaan Markuksen evankeliumia ja Q-lähdettä ei voi sivuuttaa

lähteiden alkuperänä. Q-lähteen ajatellaan sisältävän enimmäkseen kaikuja tai alluusioita Vanhaan testamenttiin, jolloin Q-lähteen yhteydet Vanhaan testamenttiin koskevat usein yksittäisiä sanoja tai vanhatestamentillisia tausta-ajatuksia ja opetuksia, joita on kehitelty Q- lähteessä pitemmällä. Q-lähteestä ei myöskään ole olemassa käsikirjoituslähdettä, jolloin sen sisällön tarkastelu perustuu synoptisten evankeliumeiden tarkastelulle ja tieteelliselle

tutkimukselle.²⁸

Huomioitava seikka on, että redaktiokriittisten periaatteiden mukaisesti jokaisella

evankeliumikirjailijalla on ollut oma päätäntävalta vapaasti lisätä, poistaa tai muokata sisältöä niin että se tukee tekstin kerronnallista toimivuutta, mutta yhtäaikaisesti evankeliumin

kirjoittaja on välittämässä aikaisempaa tekstitraditiota.²⁹ Matteuksen evankeliumi ei kaikilta osin seuraa Markuksen evankeliumin tekstimuotoa. Tutkimukseni tehtävänä ei ole tarkastella kuinka Matteuksen evankeliumi hyödyntää Markuksen evankeliumia lähteenään, vaan mistä

27 Moyise & Menken 2005, 63–64.

28 Moyise & Menken 2005, 51–52.

29 Hagner & Young 2008, 28.

(14)

lainauksien sanamuoto on alun perin peräisin. De facto kaksilähdeteoria³⁰ edesauttaa tutkimustani.

1.2 Menetelmät

1.2.1 Metodologiset ratkaisut

Tutkimuksessani käytän historiallis-kriittistä metodia. Historiallis-kriittisen metodin

tavoitteena on joko määritellä mitä on oikeasti tapahtunut alkuperäisessä kontekstissa tai mikä on ollut kirjoittajan alkuperäinen tarkoitus. Pyrkimyksenä on ymmärtää tekstiä sen alkuperäisessä kontekstissa.³¹ Historiallis-kriittiseen metodiin kuuluvat monet erilaiset metodologiset ratkaisut.³² Näin ollen historiallis-kriittinen metodi ei ole yksittäinen metodi, vaan joukko metodeja ja metodologisia periaatteita. Historiallis-kriittiseen metodiperheeseen kuuluvat redaktio-, lähde- ja muotokritiikki muiden joukossa.³³ Tulokulma on tekstilähtöinen.

Metodin lähtökohtana on kirjoittajan ja tekstin tarkoituksen määrittäminen. Tekstin sisällön ja tarkoituksen kannalta on olennaista ymmärtää mitä teksti on lähtökohtaisesti tarkoittanut sen alkuperäiselle yleisölleen.³⁴

Tutkiessani Matteuksen evankeliumin sitaatteja olennaisin kysymykseni koskee evankelistan tapaa käyttää Vanhaa testamenttia. Muista lähteistä eroavat tekstimuodot herättävät

kysymyksiä kirjoittajan toiminnasta. Jotta Matteuksen voidaan osoittaa tehneen muutoksia tekstiinsä, tulee ensin todeta hänen käyttämänsä pohjateksti. Eroavaisuuksia verrataan kirjoittajan käyttämään pohjatekstiin. Tässä työkaluna on redaktiokritiikki.³⁵ Redaktiokritiikin

30 Powell 2008, 20. Kaksilähdeteorian mukaan Markuksen evankeliumi on evankeliumeista vanhin.

Matteus ja Luukas ovat hyödyntäneet Markuksen evankeliumia lähdetekstinään. Markuksen

evankeliumin lisäksi Matteus ja Luukas ovat tunteneet nk. Q-lähteen. Matteuksella ja Luukaksella on ollut käytössään omat versiot sekä Markuksen evankeliumista (Markus^M ja Markus^L) että Q-lähteestä (Q^Mja Q^L). Lisäksi Matteuksen ja Luukkaan evankeliumin kirjoittajilla on ollut käytössään omat erikoisaineistonsa. Kaksilähdeteoria kuvaa Matteuksen ja Luukkaan evankeliumin lähteitä suurpiirteisesti.

32 Powell 2009, 5.

34 Hagner & Young 2008, 13–14.

35 Beaton 2002, 11.

(15)

pyrkimyksenä on selvittää, miten tekstien yksityiskohdat ovat muuttuneet kirjoitusten kokemien eri työvaiheiden myötä. Matteuksen evankeliumi on käynyt läpi ennen lopullista kirjallista ulkoasuaan pitkän muokkausvaiheen, jonka vaiheet jakautuvat niin suulliseen kuin kirjalliseen perinteeseen. Vanhan testamentin suorat lainaukset kuuluvat evankelistojen redaktioperiaatteisiin.³⁶

Toisaalta tutkimukseni tulee lähelle narratiivista ja retorista tutkimusta. Narratiivisen kritiikin tarkoituksena on selittää lainauksien rooli osana Matteuksen evankeliumikertomusta.

Narratiivinen kritiikki on olennainen osa evankeliumien tutkimusta. Sen pyrkimyksenä on lukea tekstiä alkuperäisen ja oletetun lukijan näkökulmasta. Narratiivista kritiikkiä käytetään hermeneuttisen tiedon keräämiseksi. Hermeneuttisena päämääränä on selvittää kirjoittajan alkuperäinen tarkoitus, sekä lukijan tapa ymmärtää ja vastaanottaa kirjoittajan sanoma.³⁷ Alkuperäisen lukijan ymmärtämiseksi tulee pohtia hänen taustaansa ja tietotaitoaan.

Matteuksen evankeliumin lukijasta huomioitavia seikkoja ovat hänen roomalainen taustansa sekä Vanhan testamentin tuntemuksensa. Kuitenkaan ei voida olettaa, että alkuperäinen lukija olisi tuntenut muita evankeliumeita. Tutkijan ei myöskään pidä lisätä paljoa tietoa tai omia olettamuksia.³⁸

1.2.2 Tutkimuksen eteneminen

Tutkimukseni ensimmäisenä työvaiheena vertaan Matteuksen evankeliumissa esitettyjen suorien lainauksien sanamuotoa Septuagintan tekstimuotoon. Pidän tätä johdonmukaisena ratkaisuna, sillä Uuden testamentin lainauksien oletetaan useammassa tapauksessa olevan peräisin Septuagintasta.³⁹ Toiseksi Septuaginta edustaa tekstimuotona vanhempaa

tekstimuotoa kuin masoreettinen teksti. Mikäli Matteuksen evankeliumin teksti ei vastaa sanamuodoiltaan Septuagintan tekstiä vertaan sitä masoreettiseen tekstiin. Huomionarvoista on se, että Uuden testamentin kirjoittajilla ei ole ollut näin tarkkoja tekstimuotoja käytössä

36 Riekkinen & Veijola 1983, 211 & 237.

37 Powell 2009, 64. Powell jakaa hermeneuttiset tavoitteet kolmeen kategorian: 1) author-oriented hermeneutic, 2) text-oriented hermeneutic & 3) reader-oriented hermeneutic.

38 Powell 2009, 59–61.

39 Moyise & Menken 2005, 5.

(16)

Vorlagenaan eli pohjatekstinään.⁴⁰ Evankeliumin kirjoittajalla on ollut todennäköisesti

käytössään vokalisoimaton hepreankielinen teksti ja tekstimuodot ovat saattaneet vaihdella, eivätkä ne ole olleet samaan tapaan yhteneväisiä, kuten ne nykypäivänä tunnetaan.

Osana tutkimustyötäni sijoitan tekstit taulukoihin, sillä tekstien yksityiskohtainen tarkastelu auttaa selvittämään suorien lainauksien alkuperän. Tekstikriittiset rekonstruoidut tekstit ovat pohjana sitaattien alkuperän määrittämisessä. On todennäköistä, että Matteuksen

evankeliumin tekstimuodot eroavat Septuagintasta ja masoreettisesta tekstistä. Matteuksen käyttämät suorat lainaukset eroavat käyttämistäni lähteistä kirjoittajan hyödyntämien lähteiden ja hänen tekemiensä muokkauksien myötä.⁴¹ Taulukointi auttaa myös Matteuksen tekemien muokkauksien analysoimisessa sekä ilmaisujen semanttisessa tarkastelussa.

Tapauskohtaisesti arvioin tarpeen käsitellä muita hepreankielisiä käsikirjoituksia, kuten Qumranin tekstilöydöksiä. Mikäli lainauksia on käytetty muissa rinnakkaisissa teksteissä, auttavat tällaiset tapaukset ymmärtämään lainauksen käyttötapaa. Mahdollisissa tapauksissa lainauksien käyttö on voinut olla yleinen tapa hengellisissä kirjoituksissa. Lainaukset voivat syystä tai toisesta erota Septuagintasta, jota oletusarvoisesti pidetään lainauksien alkuperänä.

Kirjoittaja on saattanut tiedostaa kreikankielisen Septuagintan tekstin erot heprealaiseen tekstiperheeseen, jolloin hän on korjannut tekstiään heprean- tai arameankielisen tekstin mukaiseksi. Toisena selittävänä tekijänä hänellä on saattanut olla Vorlagenaan muista kreikankielisistä käsikirjoituksista poikkeava teksti, joka ei ole säilynyt tähän päivään.

Useimmiten tällaisissa poikkeustapauksissa, joissa lainauksien sisältö eroaa Septuagintasta joko alkuperäisen tekstilähteen vuoksi tai kirjoittajan tekemien muutoksien myötä, on kyseessä joko Paavalin kirjoitukset tai Matteuksen evankeliumi.⁴²

Suorien lainauksien sanamuotojen alkuperän selvittämisen jälkeen siirryn tarkastelemaan historiallis-kriittisiä kysymyksiä. Tarkoituksena on alkuperäistä kontekstia kunnioittaen pohtia, mikä Matteuksen evankeliumin sanoma on ollut alkuperäisille lukijoille tai kuulijoille. Tällöin tulee unohtaa nykylukijan tulkinta ja suuntautua muotokriittisesti miettimään, mitä lainaukset

40 van Der Bergh 2009, 160.

41 Beaton 2002, 25–26.

42 Perkings 2007, 48.

(17)

ovat tarkoittaneet alkuperäiselle lukijalle tai kuulijalle sekä kirjoittajalle.⁴³ Tavoitteenani on hermeneuttinen tiedonintressi, jossa kommunikoidaan tekstin syntykontekstin kanssa.

Hermeneuttinen tiedonintressi nostaa eksegetiikassa keskeisiksi kysymyksiksi alkuperäisen kielen ja tekstin merkityksen kirjoittajalle sekä kuulijalle.⁴⁴

43 Powell 2009, 64–65.

44 Hagner & Young 2009, 14; Alanko & Käkelä-Puumala 2001, 68.

(18)

2 Tutkimusluvut

Tämän tutkimusluvun alaluvuissa vertaan Matteuksen evankeliumissa esiintyviä Jesajan kirjan suoria lainauksia niihin Vanhan testamentin kohtiin, joihin Uuden testamentin alkukielisen tekstilaitoksen Novum Testamentum Graece tekstikriittinen apparaatti esittää niiden viittaavan.

Tutkimustyöni saavutettavuuden ja työni hahmottamisen tueksi sijoitan tekstikatkelmat taulukoihin. Tekstikatkelmien kreikankieliset yhteiset sanamuodot erotan alleviivaamalla ne.

Taulukoissa sijoitan vasemmalle Neste-Alandin tekstin, keskelle Septuagintan tekstin ja

oikealle masoreettista tekstiä edustavan Biblia Hebraican tekstin. Pyrin sijoittamaan aineistoni rinnakkain, jotta lukijan on interlineaarisesti helppo seurata Septuagintan ja Biblia Hebraican tekstiä suhteessa Matteuksen evankeliumin tekstiin. Lisäksi teen käännökset jokaisesta tekstilähteestä. Käännös on sanatarkka, jotta lukijan olisi helppo seurata tekstien välisiä eroja myös suomeksi. Taulukoissa käytän Septuagintasta lyhennettä LXX ja masoreettisesta

tekstistä lyhennettä MT. Sijoittelutapa edustaa tutkimukseni työskentelyjärjestystä.

Ensin tutustun Matteuksen evankeliumin tekstiin, jota vertaan Septuagintan tekstimuotoon.

Mikäli tekstien välisiä eroja ilmenee, vertailen Matteuksen tekstiä masoreettiseen tekstiin.

Tekstien vertailun tarkoituksena on selvittää Matteuksen evankeliumin suorien lainauksien alkuperä ja selittää mahdollisten tekstien välisten eroavaisuuksien syitä. Tekstimuodon tarkastelun jälkeen vertailen tekstien käyttöyhteyttä ja kontekstia samantapaisessa järjestyksessä. Ensiksi käsittelen Uuden testamentin tekstiyhteyttä, jonka jälkeen pohdin Vanhan testamentin taustaa suhteessa Uuteen testamenttiin. Mikäli jotkin muut rinnakkaiset lähteet ovat käyttäneet lainausta otan sen huomioon tutkimuksessani.

Ensimmäinen Matteuksen evankeliumin suora lainaus on kohdassa Matt. 1:22–23. Kohta viittaa Jesajan kirjaan kohtaan 7:14 ja aloittaa Matteuksen evankeliumin lainausformelien käytön.⁴⁵ Käyn suorat lainaukset systemaattisesti läpi kerronnallisessa kronologisessa

järjestyksessä. Tutkimuksessani on yhdeksän tapaustutkimusta. Käsiteltävät kohdat ovat Matt.

(19)

1:22–23, Matt. 3:3, Matt. 4:15–16, Matt. 8:17, Matt. 12:17–21, Matt. 13:14–55, Matt. 15:7–9, Matt. 21:4–5 ja Matt. 21:13.

2.1 Matteuksen evankeliumi 1:22–23

Taulukko 1.

Jesajan kirjan kohdasta Jes. 7:14 peräisin oleva lainaus Matt. 1:23 on ensimmäinen suora lainaus Matteuksen evankeliumissa. Jesajan kirjan sanamuotoa lainaava kohta alkaa

Matt. 1:22–23

22 τοῦτο δὲ ὅλον γέγονεν ἵνα πληρωθῇ τὸ ῥηθὲν ὑπὸ κυρίου διὰ τοῦ προφήτου λέγοντος·

23 ἰδοὺ ἡ παρθένος ἐν γαστρὶ ἕξει καὶ τέξεται υἱόν, καὶ καλέσουσιν τὸ ὄνομα αὐτοῦ Ἐμμανουήλ,

LXX Jes. 7:14

14 διὰ τοῦτο δώσει κύριος αὐτὸς ὑμῖν σημεῖον·

ἰδοὺ ἡ παρθένος ἐν γαστρὶ ἕξει καὶ τέξεται υἱόν, καὶ καλέσεις τὸ ὄνομα αὐτοῦ Εμμανουηλ·

MT Jes. 7:14

14 תוֹא םֶכָל אוּה יָנֹדֲא ן ֵתִי ןֵכָל

תא ָר ָקְו ן ֵב ת ֶדֶל ֹיְו ה ָר ָה ה ָמ ְל ַע ָה הֵנ ִה ל ֵא וּנ ָמ ִע וֹמ ְש

Käännös

22 Tämä kaikki tapahtui, jotta täyttyisi Herran profeetan kautta ilmoittama sana.

23 Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen, ja häntä kutsutaan nimellä Emmanuel.

Käännös

14 Tämän vuoksi Herra itse antaa teille merkin:

”Katso neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Ja sinä kutsut häntä nimellä Emmanuel.

Käännös

14 Sen tähden antaa Herra itse teille merkin:

”Katso, nuori nainen tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hän kutsuu häntä nimellä Immanu-el.

(20)

ilmauksesta ἰδοὺ ἡ παρθένος, jota masoreettisessa tekstissä vastaa ilmais ה ָמ ְל ַע ָההֵּנ ִה. Kohta Matt. 1:22–23 ja Septuagintan tekstimuoto Jes. 7:14 vastaavat toisiaan lukuun ottamatta yhtä verbimuotoon liittyvää eroa. Suora lainaus alkaa lainausformelilla τοῦτο δὲ ὅλον γέγονεν ἵνα πληρωθῇ τὸ ῥηθὲν ὑπὸ κυρίου διὰ τοῦ προφήτου λέγοντος eli suomennettuna: ”tämä kaikki tapahtui, jotta täyttyisi Herran profeetan kautta ilmoittama sana”. Kirjoittaja korostaa lainausformelilla Jeesuksen syntymän merkittävyyttä tapahtumana. Lainausformelin tehtävänä on liittää profeettakirjan teksti osaksi Matteuksen evankeliumin kerrontaa sekä vakuuttaa alkuperäinen lukijansa tai kuulijansa Jesajan kirjan ja Matteuksen evankeliumin ensimmäisen luvun kuvauksen yhteneväisyydestä. Tällöin Matteus kuvaa Jeesuksen syntymän olevan Jesajan kirjan profetian täyttyminen. Suorassa lainauksessa on mielenkiintoista se, että evankelista sijoittaa poikkeavaan tapaan suoran lainauksen keskelle tekstikatkelmaa.

Tavanomaisesti lainaukset sijaitsevat tekstiyhteyden loppupuolella.

Lainausformeli on jo itsessään kerronnallinen; Matteus ei vähäsanaisesti kerro, kuinka tapahtumat viittaavat profetiaan, vaan sen sijaan kirjoittaja lisää kerronnallisia piirteitä

tekstiinsä.⁴⁶ Formelilause viittaa Matteuksen evankeliumin ensimmäisen luvun kuvaukseen ja tapahtumiin eli kertomukseen Jeesuksen syntymästä. Näihin tapahtumiin viitataan sanoilla τοῦτο δὲ ὅλον γέγονεν ἵνα. Lainausformeli on kirjoitettu painokkaaseen sävyyn ja korostaa profetian toteutumista. Profetian kuvataan olevan peräisin Herralta, millä kirjoittaja korostaa profetian jumalallista alkuperää. Matteuksen evankeliumi ei viittaa profetian olevan Jesajalta eikä myöskään mainitse profeettaa nimeltä, vaan korostaa sen olevan peräisin Herralta eli alkukielen mukaisesti τὸ ῥηθὲν ὑπὸ κυρίου. Kohtaa Jesaja 7:14 ei tiedettävästi ole käytetty laajalti muissa toisen temppelin ajan teksteissä viittaamaan Messiaan tulemiseen, jolloin lainauksen käyttötapaa ei voi verrata muihin teksteihin.⁴⁷

Lingvistisesti tarkasteltuna Matteuksen evankeliumin ja Septuagintan Jesajan kirjan

tekstimuotojen välillä on ainoastaan ero verbien taivutusmuodoissa Matteuksen käyttäessä akt.ind.fut.mon.3. muotoa καλέσουσιν. Jesajan käyttämä verbimuoto καλέσεις on

akt.ind.fut.yks.2. Kohtien ollessa lähes identtisiä voidaan todeta Matteuksen lainaavan

46 Perkings 2007, 178.

47 Beaton 2002, 90–91.

(21)

Septuagintan sanamuotoa. Todennäköisenä selityksenä erolle Matteuksen kirjoittaja hieman muokkaa Septuagintan verbimuotoa.

Masoreettinen teksti ei pysty selittämään eroavaisuutta Matteuksen evankeliumin ja Septuagintan välillä, sillä alkuperäinen heprealainen lukutapa on תא ָר ָקְו. Masoreettinen

lukutapa on ongelmallinen suhteessa Matteuksen evankeliumiin, sillä hepreankielinen muoto on qal.kons.pert.yks.3.fem. Muoto on yksikön feminiini, minkä myötä sana viittaa Jesajan kirjassa nimenomaan kertomuksen nuoreen naiseen eli naispuoliseen henkilöön, joka

kertomuksessa synnyttää lapsen. Masoreettinen teksti eroaa Septuagintan tekstistä siltä osin, ettei siinä suoranaisesti mainita neitsyttä, vaan masoreettisessa tekstissä on heprean kielen nuorta naista tarkoittava sana ה ָמ ְל ַע. Septuagintan käännösvastine παρθένος ei täysin merkitykseltään vastaa masoreettisessa tekstissä olevaa sanaa ה ָמ ְל ַע. Heprean kielen sanan ה ָמ ְל ַע semanttinen tausta on hankala. Toisaalta nuori nainen on liian laaja ja toisaalta neitsyt on liian kapea ilmaus. Sana viitannee seksuaalisesti kypsään naiseen, joka on kelvollinen avioliittoon.⁴⁸ Kreikankielisen ja hepreankielisen lukutavan välillä on selkeä semanttinen ero.

Näiltä kahdelta osin eli verbimuodossa ja nuoreen naiseen viittaavassa ilmauksessa masoreettinen teksti ja Jesajan kirjan Septuagintan käännös eroavat keskenään. Tosin myöhemmät Vanhan testamentin kreikankieliset käännökset ovat korjanneet tekstiä

hepreankielisen tekstin mukaiseksi. Aquilan, Theodotionin ja Symmakhoksen käännökset ovat korvanneet sanan παρθένος kreikan kielen sanalla νεᾶνις⁴⁹, joka on tarkempi käännösvastine sen vastatessa semanttisesti paremmin hepreankielisen tekstin nuorta neitoa. Jesajan kirjan kääntäjän käännösratkaisun motiivia ei tiedetä⁵⁰. Neitseestä syntyminen vaikuttaa olevan Matteuksen evankeliumille keskeinen kerronnallinen yksityiskohta. Neitseestä syntymisellä Matteuksen evankeliumi luo kuvaa Jeesuksen henkilökuvasta jo elämän alkuvaiheista lähtien.

Matteuksen evankeliumin ensimmäinen luku kuvaa Jeesuksen syntymää ja sitä, kuinka Maria oli Pyhän Hengen vaikutuksesta raskaana. Marian raskauden kuvauksen myötä voidaan

48 Watts 1985, 99.

49 Beaton 2002, 89; Watts, 104. Kysymys neitseestä syntymisestä on vanha. Jo kirkkoisät ovat

keskustelleet asiasta. Toisella vuosisadalla Justinos Marttyyri käsittelee asiaa teoksessa Dialogi Tryfonin kanssa.

50 Friesen 2009, 72.

(22)

todeta, ettei mielikuva neitsyestä ei rajoitu ainoastaan Jesajan kirjan lainaukseen. Tosin

Matteuksen evankeliumin tekstiyhteys ja Jesajan kirjan suora lainaus vahvasti tukevat toisiaan.

Kuten aiemmin todettua Matteuksen evankeliumi ja Septuagintan teksti ovat ristiriidassa.

Tällöin tekstikriittisenä kysymyksenä tulee esittää perinteiset kysymykset mitä on tapahtunut ja miten muutos on selitettävissä.⁵¹ Septuagintan tekstin mukaan καὶ καλέσεις τὸ ὄνομα αὐτοῦ Εμμανουηλ eli ”sinä tulet kutsumaan häntä Emmanueliksi”, jolloin Matteuksen evankeliumin yhteydessä voidaan pohtia, miksi kirjoittaja käyttää muotoilua ”häntä kutsutaan nimellä Emmanuel”.⁵² Huomioitavaa on se, että suora lainaus on osa laajempaa tekstiyhteyttä (Matt.

1:18–25). Edellä mainittu tekstikatkelma kertoo Jeesuksen syntymästä. Matteuksen

evankeliumin kirjoittaja olisi voinut lyhentää lainaustaan ja jättää kyseisen Emmanuel-kohdan pois. Maria ja Joosef käyttivät nimeä Jeesus, joka on kertomuksen mukaan Joosefin antama nimi.⁵³ Joosef antoi Herran enkelin kehotuksen mukaisesti lapselle nimeksi Jeesus (Matt. 1.20–

21).

Ero persoonamuodossa herättää kysymyksen siitä, minkä vuoksi Matteuksen evankeliumi muuttaa verbimuotoa. Verbimuoto voi olla Matteuksen kirjoittajalta tietoinen ratkaisu, jolla on kerronnallinen motiivi. Nimen Emmanuel myötä kerronta ei kohdistukaan enää Mariaan ja Joosefiin, vaan joihinkin muihin ihmisiin ja laajempaan ihmisjoukkoon. Monikon kolmas persoona vaikuttaa viittaavan yleisemmällä tasolla laajempaan väkijoukkoon kuin Joosefiin ja Mariaan. Suoran lainauksen merkitys Matteuksen evankeliumin tulkinnassa on

kaksinapainen: toisaalta kertomus selittää lapsen ihmeenomaista syntymistä, mutta tätä tärkeämpänä painottaa nimeä Emmanuel, joka rinnastaa Jeesuksen Jumalaan. Nimi on ennen kaikkea symbolinen ja teoforinen nimi.⁵⁴ Edellä mainittua seikkaa Matteuksen evankeliumi korostaa selittämällä nimen Emmanuel merkitystä kohdassa ὅ ἐστιν μεθερμηνευόμενον μεθ’

ἡμῶν ὁ θεός, joka suomennettuna tarkoittaa ”Jumala on meidän kanssamme”.

51 Aejmelaeus 2018, 281

(23)

Kriittinen lukutapa osoittaa kuitenkin Jeesuksen rinnastuksen Jumalaan olevan

tulkinnanvarainen.⁵⁵ Tekstissä ei ole selkeää parallelismia tai muuta syntaktista rakennetta, joka liittäisi Jeesuksen ja Jumalan yhteen. Nimi ei välttämättä ole henkilökohtainen, vaan viittaa Jeesuksen suorittamaan tehtävään eli tehtävään tuoda Jumala keskuuteemme. Monet tutkijat ajattelevat kohdan liittyvän Matteuksen evankeliumin loppuun kohtaan Matt. 28:20, jossa mainitaan: ”Ja katso minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”⁵⁶ Nimen Emmanuel esiintyminen Matteuksen evankeliumissa on merkittävä seikka, sillä se varmistaa lainauksen alkuperäksi Septuagintan. Kohdassa Matt. 1:22–23 on yhden sijaan kaksi lainausta. Ilmaisu μεθ’ ἡμῶν ὁ θεός on peräisin Jesajan kirjan kohdasta Jes. 8:8. Kohdassa Jes.

7:14 Septuaginta kääntää heprean ilmauksen ל ֵּאוּנ ָמ ִע käännös vastineella Εμμανουηλ, joka vastaa kreikan kieleksi translitteroitua hepreaa. Kohdassa Jes. 8:8 Septuaginta ei translitteroi heprean kielen ilmausta ל ֵּאוּנ ָמ ִע, vaan kääntää sen sanasta sanaan muodossa μεθ’ ἡμῶν ὁ θεός.⁵⁷ Näin ollen yhden Septuaginta-sitaatin sijaan lainauksessa on kaksi viittausta Jesajan kirjan Septuagintan tekstiin.

Matteuksen evankeliumi pyrkii jo ensimmäisessä luvussa rakentamaan kuvaa Jeesuksesta Daavidin jälkeläisenä tai Messiaana. Kohdassa Matt. 1:1 puhutaan Jeesuksen Kristuksen Daavidin pojan ja Abrahamin pojan sukuluettelosta. Jeesuksen sukuluettelo liittää Jeesuksen osaksi Israelin historiaa. Abraham ja Daavid ovat merkittäviä uskonnollisia juutalaisia

henkilöitä, sikäli kun Jumala solmi liittonsa Abrahamin ja Daavidin kanssa.⁵⁸ Nimet Jeesus, Emmanuel ja Daavidin poika liittyvät jollakin tasolla toisiinsa, vaikka itse Messiaasta ei vielä tässä vaiheessa evankeliumia ole mainintaa. Tosin Messias-nimen kreikkalainen muunnos Kristus on kohdassa Matt. 1:16. Näistä huomioista huolimatta Matteuksen evankeliumi luo vahvan kuvan Jeesuksesta pelastavana hahmona, jossa on Jumala läsnä. Pelastavaan hahmoon viittaavat nimet Jeesus⁵⁹ ja Emmanuel sekä kohta Matt. 1:21, jossa mainitaan Jeesuksen pelastavan kansan synneistä. Nimet Jeesus ja Emmanuel ovat joltakin osin

55 Beaton 2002, 94. Kirkkoisät, kuten Irenaeus, ovat tulkinneet kohdan viittaavan Jeesuksen jumaluuteen. Tulkintatapa edustaa kirkollista tulkintaa nimen Emmanuel merkityksestä.

56 Hagner 1993, 20.

57 Weren 2014,128.

58 Piotrowski 2016, 35–36.

59 Nimi Jeesus tarkoittaa Jahve pelastaa. Nimi Jeesus on kreikkalainen muoto hepreankielisestä nimestä Joshua.

(24)

yhdistettävissä Vanhassa testamentissa esitettyyn pelastavaan ja ihmisten keskuudessa asuvaan Jumalaan. Huomiona nimi Emmanuel ei esiinny Matteuksen evankeliumin muissa kohdissa.

Jesajan kirjan konteksti on erilainen kuin Matteuksen evankeliumin. Kohta ei Jesajan kirjassa viittaa messiaanisuuteen tai Daavidin jälkeläiseen.⁶⁰ Jesajan kirjan kohtaa ei myöskään ole käytetty muissa tekstiyhteyksissä viittaamaan Messiaaseen.⁶¹ Jesajan kirjassa Emmanuelista puhutaan myös kohdassa Jes. 8:8–10. Alkuperäinen Jesajan kirjan tekstiyhteys on

geopoliittinen. Seitsemännessä luvussa Herra puhuu kuningas Ahasille ja kehottaa Ahasia pyytämästä merkkiä Jumalalta Resinin ja Pekahin uhatessa Juudaa. Ahas oli Juudan kuningas ja kuului Daavidin sukuun, jolloin merkki koski koko Daavidin kuninkaallista sukua.⁶² Kaikesta huolimatta Ahas kieltäytyy pyytämästä merkkiä Jumalalta. Tähän vastauksena profeetta Jesaja kertoo Jumalan itsensä antamasta merkistä, joka tunnetaan Immanuel-profetiana.⁶³

Immanuelin eli pojan syntymä on poliittinen merkki Ahasille Jumalan vaikutuksesta ja

maallisesta mahdista.⁶⁴ Immanuelin syntymän myötä Jumala takaa olevansa Daavidin suvun hallinnon takajaana ja turvana.⁶⁵ Laaton mukaan Jesajan kirjan Immanuel-profetia seuraa vanhatestamentillista syntymäennustusten kaavaa.⁶⁶ Äidin tai pojan identiteetti ei ilmene tekstiyhteydestä, mutta luultavasti nainen on ollut profeetta Jesajan lähipiiriin kuuluva henkilö.⁶⁷ Pojan rooli on olla ennen kaikkea poliittinen ja sotilaallinen hahmo, joka vapauttaa Israelin kansan.⁶⁸

Jesajan kirja kuvaa vapautumista poliittisesta tilanteesta⁶⁹, kun taas Matteuksen evankeliumi sananmukaisesti tähdentää vapautumista synnistä (Matt. 1:21). Toisaalta myös Matteuksen

60 Beaton 2002, 95.

62 Weren 2014, 130.

64 Friesen 2009, 71.

65 Piotrowski 2016, 206.

66 Laato 2007, 109. Laadon mukaan Vanhan testamentin syntymäennuksien kaava jakautuu neljään osaa: 1) Ilmoitus lapsen syntymästä. Tämä aloitettiin sanalla: ”katso”. 2) Ilmoitus siitä, minkä nimen äiti on antava lapselleen. 3) Perustelu, sille miksi kyseinen nimi annetaan lapselle. Perustelu alkaa sanalla

”sillä”. 4) Kerrotaan jotakin lapsen tulevaisuudesta.

67 Friesen 2009, 70.

68 Friesen 2009, 85.

69 Beaton 2002, 96.

(25)

evankeliumissa Jeesus voidaan nähdä jonkinasteisena poliittisena johtajahahmona.

Matteuksen evankeliumin kerronnassa mainitaan, kuinka Herodes säikähtää Messiaan syntymää ja kutsuu koolle valtaa pitäviä uskonnollisia hahmoja. Kuitenkaan Matteuksen evankeliumi ei viesti, että Jeesus olisi kaatamassa Herodeksen valtaa tai Rooman

valtakuntaa,⁷⁰ jolloin ei voida puhua vastaavanlaisesta tilanteesta kuin Jesajan kirjassa vallitsee sen kirjoittamistilanteessa. Kuitenkin samaan tapaan kuin Jesajan kirjassa Jeesuksen

syntyaikaan Juuda oli vieraan vallan eli Rooman alaisena.⁷¹ Lisäksi Jesajan kirjan profetia viittaa lähitulevaisuuteen, sillä nuori nainen on luultavasti ollut joku henkilö profeetta Jesajan näköpiiristä.⁷²

Lähitulevaisuuteen viittaavat myös hepreankielisen tekstin verbimuodot. Raskautta tarkoittava sana ה ָר ָה on feminiinen adjektiivi, jolloin kyseessä on nominaalilause.

Nominaalilause luo vaikutelman, että nainen olisi jo Jesajan profetian hetkellä raskaana, joten Septuagintan selkeästi futuurinen muoto sopii paremmin Matteuksen evankeliumin

kontekstiin, mikäli ottaa huomioon profetian lausumisen ja Jeesuksen syntymän välisen aikaeron.⁷³ Toiseksi Jesajan kirjan kertomus liittyy vahvasti kuningas Ahasin niskuroivaan käytökseen ja senhetkiseen historialliseen tilanteeseen. Ilmiselvästikään profetia ei Matteuksen evankeliumissa liity millään tapaan Resin ja Pekahin kohdistamaan uhkaan Juudeaa kohtaan.⁷⁴ Matteuksen evankeliumi tulkitsee Immanuel-profetian täyttymisen typologisesti ja alkuperäisestä Jesajan kirjan historiallisesta tilanteesta irrallisena. Jesajan kirjan historiallinen tilanne ei ole enää ajankohtainen Matteuksen evankeliumissa muuten kuin, että Juuda on vieraanvallan alaisena. Immanuel-profetia esitetään uudesta

viitekehyksestä käsin, jolloin sanoma vastaa typologisella eli esikuvallisella tavalla Jesajan kirjan alkuperäistä sanomaa.⁷⁵

Yhteenvetona Matteuksen evankeliumi tulkitsee Jesajan kirjassa olevan Immanuel-profetian viittaavan Jeesuksen syntymään. Lainauksen sanamuodon alkuperä on Septuagintan

70 Beaton 2002, 96.

71 Laato 2006, 116.

72 Watts 1985, 99–102.

73 Weren 2014, 126.

74 Watts 1985, 103

75 Laato 2006, 117.

(26)

tekstissä. Jeesuksen neitseestä syntymisen kuvaus ei rajoitu ainoastaan suoraan lainaukseen, vaan Matteuksen evankeliumin ensimmäisen luvun kertomuksessa on viitteitä Jeesuksen ihmeenomaiseen syntymään, jolloin lainaus ja kertomus tukevat toisiaan. Matteuksen kertomus ei kokonaisuudessaan toteuta Vanhan testamentin syntymäennustuksien kaavaa, mutta Jesajan kirjan suora lainaus sopii evankeliumin kontekstiin erityisesti sen Septuagintan tekstin muodossa, vaikka sen käyttöyhteys Vanhassa testamentissa on erilainen. Lainauksella on myös muita tehtäviä eli rakentaa Jeesuksen henkilökuvaa sekä kertoa Jeesuksen

merkityksestä ja tehtävästä kansansa keskuudessa.

2.2 Matteuksen evankeliumi 3:3

Taulukko 2.

Matteus 3:3

3 οὗτος γάρ ἐστιν ὁ ῥηθεὶς διὰ Ἠσαΐου τοῦ προφήτου

λέγοντος·

φωνὴ βοῶντος ἐν τῇ ἐρήμῳ·

ἑτοιμάσατε τὴν ὁδὸν κυρίου, εὐθείας ποιεῖτε τὰς τρίβους αὐτοῦ.

LXX Jesaja 40:3

3 φωνὴ βοῶντος ἐν τῇ ἐρήμῳ

῾Ετοιμάσατε τὴν ὁδὸν κυρίου, εὐθείας ποιεῖτε τὰς τρίβους τοῦ θεοῦ ἡμῶν·

MT Jesaja 40:3

הָּוהְי ךְ ֶּר ֶּד וּנּ ַּפ ר ָּב ְד ִּמ ַּב א ֵרוֹק לוֹק 3 וּני ֵהלֹא ֵל ה ָּל ִּס ְמ ה ָּב ָּרֲע ָּב וּר ְשַּי

Käännös

3 Sillä hän on se, josta

profeetta Jesajan on sanonut:

”ääni huutaa asumattomilla seuduilla, valmistakaa Herran tie, oikaiskaa hänen

polkunsa.”

Käännös

3 Ääni huutaa asumattomilla seuduilla: ”Valmistakaa Herran tie, oikaiskaa meidän

Jumalamme polut.”

Käännös

3 Ääni huutaa: ”asumattomilla seuduilla valmistakaa Herran tie, autiomaassa suoristakaa

(27)

Jae Matt. 3:3 alkaa lainausformelilla οὗτος γάρ ἐστιν ὁ ῥηθεὶς διὰ Ἠσαΐου τοῦ προφήτου λέγοντος. Jesajan kirjan sanamuodon lainaaminen alkaa kohdasta φωνὴ βοῶντος, jota masoreettisessa tekstissä vastaa ilmaus א ֵּרוֹקלוֹק. Huomionarvoista on lainausformelissa se, että evankeliumin kirjoittaja tällä kertaa mainitsee Jesajan lainauksensa lähteenä. Mitä luultavimmin kyseisen suoran lainauksen yhteydessä Matteus käyttää Markuksen

evankeliumia tai Q-lähdettä ensisijaisena lähteenään.⁷⁶ Kyseinen lainaus on nimittäin samassa muodossa Markuksen evankeliumin alussa kohdassa Mark. 1:3. Matteuksen ja Markuksen evankeliumit jakavat saman tekstimuodon, mutta ennen lainausta Markus liittää lainauksen eteen tekstikatkelman, jota ei ole Matteuksella. Matteukselta puuttuva tekstikatkelma on peräisin Malakian kirjan kohdasta 3:1. Markuksen evankeliumi esittää lainauksen olevan peräisin Jesajalta, vaikka tosiasiallisesti lainaus on peräisin sekä profeetta Malakialta että profeetta Jesajalta.⁷⁷

Matteuksella ja Septuagintan tekstillä on hienovaraisia eroja sanamuodoissa jakeiden loppupuolella. Matteuksen evankeliumi pääsääntöisesti seuraa nimenomaan Septuagintan tekstiä masoreettisen tekstin sijaan, sillä Septuagintan teksti selkeästi eroaa masoreettisesta tekstistä. Masoreettisessa tekstissä on paralleelinen rakenne, jolloin jakeen rytmi ja painotus on erilainen kuin Septuagintan tekstillä. Vastaavanlainen rakenne on kohdassa Jes. 40:6, jonka Septuaginta kääntää samantapaisesti kuin kohdassa 40:3. Heprean kielen verbi א ֵּרוֹק on

qal.part.mask.yks., jolloin se liittyy sanaan לוֹק. Masoreettisessa tekstissä autiomaa luetaan osaksi ilmausta הָוהְיךְ ֶּר ֶּדוּנ ַפ eli autiomaassa valmistakaa Herran tie. Tällöin ääni huutaa ilmaisu

לוֹק

א ֵּרוֹק jää ilmaisusta הָוהְיךְ ֶּר ֶּדוּנ ַפ erilleen. Matteuksen evankeliumin ja Septuagintan lukutapa

φωνὴ βοῶντος ἐν τῇ ἐρήμῳ painottaa sitä, kuinka ääni nimenomaan huutaa erämaassa.

Merkittävä erottava tekijä Septuagintan ja Masoreettisen tekstin välillä on se, ettei

77 Stock 1989, 46.

maantie meidän Jumalallemme.”

(28)

Septuagintassa ole käännösvastinetta ilmaukselle ה ָב ָרֲע ָב, joka viittaa myös erämaahan ja on synonyyminen termin ר ָב ְד ִמ ַב kanssa. Ilmaisun puuttuminen vahvistaa Septuagintan käytön Matteuksen evankeliumin lähteenä.

Erot Matteuksen evankeliumin ja Septuagintan välillä esiintyvät tekstikatkelman lopussa.

Matteuksen evankeliumi kertoo, kuinka ”hänelle tulee tasoittaa polut, kun taas Septuagintan teksti ilmaisee ja kääntää masoreettisen tekstin mukaisesti ”tasoittamaan polut meidän Jumalallemme”. Ero selittynee tekstikontekstilla. Matteuksen evankeliumin tarkoituksena on tähdentää, kuinka Jeesus on se Herra, jonka polut tulee oikaista.⁷⁸ Septuagintan teksti puolestaan vetoaa sananmukaisesti ”tasoittamaan Herralle tien, oikaiskaa polut meidän Jumalallemme”. Muutoksen motiivina on osoittaa Jeesuksen olevan se Herra, josta lainauksessa puhutaan. Näin ollen Matteuksen evankeliumin kirjoittaja on päätynyt

korvaamaan sanamuodon τοῦ θεοῦ ἡμῶν sanallaαὐτοῦ.Sana αὐτοῦ viittaa lauseen tasolla Herraan. Masoreettinen tekstion yhteneväinen Septuagintan tekstin kanssa. Masoreettinen teksti käyttää termiä ּוּני ֵּהלֹא ֵּל, joka viittaa myös meidän Jumalaamme. Huomionarvoista on se, ettei masoreettinen teksti käytä kuitenkaan Jumalan erisnimenä tunnettua tetragrammia הָוֹהְי.

Masoreettisessa tekstissä sana הָוֹהְי on jakeen alussa, mutta Septuaginta on kääntänyt sen sanalla κυρίου. Matteuksen evankeliumi seuraa tässä yhteydessä Septuagintan tekstiä.

Teksti sijoittuu Matteuksen evankeliumissa Johannes Kastajasta kertovaan kohtaan. Tämä on mielenkiintoinen huomio, sillä lainaus kertoo epäsuorasti Jeesuksesta. Ennen lainausta on vahva viittaus Jeesukseen jakeessa Matt. 3:2, jossa sanotaan: ”Kääntykää, taivasten valtakunta on tullut lähelle”. Matteuksen evankeliumi ei käytä tämän lainauksen yhteydessä kreikan kielen täyttyä-verbiä πληρόω, jolloin tämä on ainoa kerta, kun Matteuksen evankeliumi ei käytä vastaavanlaisessa formelilainauksessaan sanaa πληρόω.⁷⁹ On mahdollista, että evankelista käyttää kyseistä termiä ainoastaan viitatessaan suoraan Jeesukseen.⁸⁰

Kerronnallisesti pääosassa on Johannes Kastaja. Tämän paljastaa lainauksen formelilause οὗτος γάρ ἐστιν ὁ ῥηθεὶς διὰ Ἠσαΐου τοῦ προφήτου λέγοντος suomennettuna: ”sillä hän on se,

79 Blenkinsopp 2006, 150.

80 Blomberg 2007, 12.

(29)

josta profeetta Jesaja sanoo”. Kohdasta Matt. 3:1 voidaan päätellä tekstin viittaavan nimenomaan Johannekseen.

Jesajan kirjan lainaus kuvaa hyvin tekstikatkelman uutta käyttötarkoitusta. Alkuperäisessä Jesajan kirjan asiayhteydessä tekstikatkelma kuvaa israelilaisten pakkosiirtolaisuutta. Tällöin tekstiä tulee tutkia osana toisen temppelin kirjallisuutta. Matteuksen evankeliumissa

tekstikatkelma kuvaa Johannes Kastajan roolia Jeesuksen edelläkävijänä, jolloin kyse ei ole enää juutalaisesta pakkosiirtolaisuudesta.⁸¹ Matteus tulkitsee autiomaassa huutavan äänen viittaavan Johannes Kastajan julistukseen Juudean asumattomilla seuduilla.⁸² Myös muualla Jesajan kirjassa on läsnä ajatus Jumalasta, joka kulkee kansansa edellä pois Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Kohdassa Jes. 52:11–12 kuvataan osuvasti tätä mielikuvaa. Jesajan kirjassa Jumalan palaaminen Babyloniasta Jerusalemiin kuvastaa Jumalan palaamista asuinsijalleen Jerusalemiin.⁸³ Tekstikatkelma ei Jesajan kirjassa suoranaisesti viittaa

pakkosiirtolaisuudesta irtaantumiseen tai lähtöön, joka olisi parhaillaan käynnissä, vaan se tulee tulkita julistuksena pakkosiirtolaisuuden loppumisesta. Jesajan kirjan tekstin mukaisesti Jumala ilmoittaa pakkosiirtolaisuudesta lähtemisen ja autiomaavaelluksen olevan vasta valmisteilla. Samalla pakkosiirtolaisuuden loppuminen tarkoittaa jonkin uuden aikakauden alkamista ja Jumalan paluuta omalle asuinsijalleen.⁸⁴ Hengellisesti tulkittuna Jesajan kirjan sanoman lukujen 40–55 on katsottu viittaavan syntien anteeksisaamiseen niistä synneistä, jotka alun perin aiheuttivat pakkosiirtolaisuuteen joutumisen. Merkkinä syntien

anteeksisaamisesta Jumala kansansa edellä palaa Jerusalemiin.⁸⁵

Matteuksen evankeliumissa suora lainaus ei luonnollisestikaan viittaa maanpaon

päättymiseen ja Palestiinaan palaamiseen, vaan jonkun uuden aikakauden koittamiseen. On kuitenkin mahdollista, että kirjoittaja viittaa hengelliseen maanpakolaisuuteen lainaamalla Jesajan kirjan kohtaa. Tutkimuksessa puhutaan ilmiöstä nimellä spiritual exile.⁸⁶ Tällöin maanpakolaisuutta ei ymmärretä historiallisesti tai maantieteellisesti, vaan maanpako ja

82 Blomberg 2007, 12.

83 Friesen 2009, 233.

84 Blenkinsopp 2006, 244.

86 Eskola 2015, 23.

(30)

ihmisten syntien sovittaminen Jumalalle on laajempi ilmiö, joka saavuttaa myös hengellisen ulottuvuuden. Matteuksen evankeliumin kirjoittamisen aikana juutalaisten pakkosiirtolaisuus oli päättynyt, jolloin juutalaiset asuivat kotimaassaan tai diasporassa ympäri Välimeren aluetta. Pakkosiirtolaisuus ei Matteuksen evankeliumin yleisölle merkinnyt Jesajan kirjan alkuperäistä sanomaa. Kuitenkin ensimmäisellä vuosisadalla monet juutalaiset ryhmittymät käsittivät maanpakolaisuuden jatkuvana ilmiönä ja katsoivat elävänsä synnin vaikutuksen alaisina.⁸⁷ Tapausesimerkkinä Qumranin yhteisössä vallitsi kyseinen ajatus.⁸⁸

Jesajan kirjassa katkelma kuuluu Deutero-Jesajaksi nimettyyn jaksoon. Deutero-Jesajan

profetiassa tapahtuu muutos. Jesaja ei enää profetoi senhetkisestä tilanteesta, vaan kohdistaa profetiansa päähuomion tulevaisuuden restauraation⁸⁹ eli Jumalan ja ihmisen välisen suhteen ennallistamiseen. Jumala palaa kansansa kanssa maanpaosta takaisin Palestiinaan. Jumala kulkee kansansa edellä sen ollessa vielä pakkosiirtolaisuudessa. Kertomuksessa painotetaan sitä, kuinka Jumalalle valmistetaan tie kotiseudulleen ja Jumala kulkee kansansa edellä. Vasta myöhemmin kohdassa Jes. 62:10 valmistellaan kansan siirtymistä pakkosiirtolaisuudesta vapauteen. Jesajan kirjan luku 40 on sävyltään julistava. Luvun sanoma julistaa Jumalan takaamaa syntien anteeksiantoa ja lohdutusta Israelin kansalle. Jumala on antanut ihmisten synnit anteeksi ja sovittaa suhteensa ihmisten kanssa. Tekstiantaa ymmärtää, että

nimenomaan Jahve palaa kuninkaana kansansa kanssa Israeliin.⁹⁰ Ajatus Jumalan paluusta kuninkaana kotiseudulleen on yhdistettävissä Matteuksen evankeliumin kertomukseen. Tosin Jumalan sijasta Jeesus edustaa Jumalaa ja Johannes on hänen edelläkävijänsä.

Kohdan Jes. 40:3 reseptio ei ainoastaan rajoitu Uuteen testamenttiin, sillä myös Qumranin yhteisössä oman luostariyhteisön merkitystä on perusteltu nimenomaisella kohdalla.

Qumranin yhteisön tulkintatavan tarkasteleminen auttaa ymmärtämään lainauksen käyttöä Matteuksen evankeliumissa. Qumranin yhteisö katsoi yhteisönsä olevan kohdan Jes 40:3 täyttymys.⁹¹ Suora lainaus kohdasta Jes. 40:3 on nk. Yhdyskuntasäännössä.

87 Eskola 2015, 30–31.

88 Eskola 2015, 35.

89 Blomberg 2007, 12.

90 Blomberg 2007, 12.

91 Blomberg 2007, 13.

(31)

Yhdyskuntasäännössä on myös muissa kohdissa alluusioita kyseiseen Jesajan kirjan kohtaan.⁹² Erona Matteuksen evankeliumiin Qumranin yhteisö käsitti Jesajan kirjan tien Mooseksen antamana lain opetuksena.⁹³ Qumranin yhteisö on omaksunut jakeen sen masoreettisessa muodossa.

Qumranin yhteisö ymmärsi Jesajan kirjan kohdan hyvin kirjaimellisesti. Viittaus autiomaahan oli Qumranissa yhdistettävissä yhteisön sisällä vaikuttavaan periaatteeseen eristäytyä omaksi yhteisökseen toisista juutalaisista, jotka eivät noudata lakia samaan tapaan kuin he

noudattavat. Äänen tulkittiin vaikuttavan autiomaassa eli paikassa, jossa qumranilaiset elivät.

Ajatus on yhdistettävissä myös siihen, kuinka evankeliumit tulkitsevat kyseistä kohtaa. ⁹⁴ Kuten aikaisemmin mainittua Matteuksen evankeliumi käyttää lainausta samaan tapaan spatiaalisessa eli tilaan viittaavassa merkityksessä sen yhdistäessä Johannes Kastajan

julistuksen ja Juudan autiomaan toisiinsa. Qumranin yhteisössä kyseinen Jesajan kirjan kohta ilmenee myös laajemmissa tekstuaalisissa yhteyksissä. Qumranin kääröissä on pidempiä lainauksia Jesajan kirjan tekstikatkelmasta, mutta niiden käyttökontekstista ei voida sanoa paljoa.⁹⁵

Matteuksen evankeliumin ja Jesajan kirjan kuvaukset ovat sanomaltaan suhteellisen lähellä toisiaan. Molemmat tekstit viittaavat pelastuksen läheisyyteen. Jesajan kirjan konteksti kertoo siitä, kuinka Jumala valmistaa tien pakkosiirtolaisuudesta kansansa edellä ja paluu

pakkosiirtolaisuudesta on lähellä, kun puolestaan Matteuksen evankeliumi kuvaa Johannes kastajan julistusta siitä, kuinka taivasten valtakunta on tullut lähelle. Matteus viittaa

Jeesukseen käyttäessään ilmausta αὐτοῦ, kun Septuaginta ja masoreettinen teksti viittaavat selkeästi Jumalaan ilmauksilla θεοῦ ἡμῶν ja וּני ֵּהלֹא ֵּל. Sanamuotojen tasolla Matteuksen

evankeliumin sanamuoto on yhteydessä Septuagintan versioon. Septuagintan vaikutus näkyy erityisesti siinä, kuinka Matteuksen evankeliumi seuraa jakeen Septuagintan syntaktista

92 Blomberg 2007, 12–13. 1QS VIII.

93 Metso 2017, 42–43. 1 QS VIII: 14–15 kriittisen suomennosvalikoiman käännös: ”Onhan kirjoitettu:

Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Tämä (tie) on Lain opetus, [jonka] Hän antoi Mooseksen kautta, jotta he tekisivät kaiken sen mukaan, mitä on ajasta aikaan ilmoitettu”.

94 Blenkinsopp 2006, 244–245.

95 Blomberg 2007, 13. Blomberg mainitsee käärön 4Q176.

(32)

rakennetta ja jättää masoreettiselle tekstille keskeisen paralleelisen rakenteen huomioimatta.

Matteuksen tapa suhtautua ja tulkita Jesajan kirjaa vastaa typologisen tulkintatavan piirteitä.

Esikuvalliset historian tapahtumat yhdistetään Matteuksen evankeliumin kertomukseen. On johdonmukaista ajatella, ettei Matteus hylkää kokonaisuudessaan hylkää Jesajan kirjan alkuperäistä kontekstista ja pakkosiirtolaisuuden jatkumisesta, vaan tulkitsee Jeesuksen kansansa keskuuteen palavana Jumalana.⁹⁶

2.3 Matteuksen evankeliumi 4:14–16

Taulukko 3.

Matt. 4:14–16

14 ἵνα πληρωθῇ τὸ ῥηθὲν διὰ Ἠσαΐου τοῦ προφήτου λέγοντος·

15 γῆ Ζαβουλὼν καὶ γῆ Νεφθαλίμ, ὁδὸν θαλάσσης, πέραν τοῦ Ἰορδάνου, Γαλιλαία τῶν ἐθνῶν,

16 ὁ λαὸς ὁ καθήμενος ἐν σκότει φῶς εἶδεν μέγα, καὶ τοῖς καθημένοις ἐν χώρᾳ καὶ σκιᾷ θανάτου φῶς ἀνέτειλεν αὐτοῖς.

LXX Jes. 9:1

1 Τοῦτο πρῶτον ποίει, ταχὺ ποίει,

χώρα Ζαβουλων, ἡ γῆ Νεφθαλιμ ὁδὸν θαλάσσης καὶ οἱ λοιποὶ οἱ τὴν παραλίαν κατοικοῦντες καὶ πέραν τοῦ Ιορδάνου, Γαλιλαία τῶν ἐθνῶν, τὰ μέρη τῆς Ιουδαίας

2 ὁ λαὸς ὁ πορευόμενος ἐν σκότει, ἴδετε φῶς μέγα· οἱ κατοικοῦντες ἐν χώρᾳ καὶ σκιᾷ θανάτου, φῶς λάμψει ἐφ᾽ ὑμᾶς.

MT Jes 8:23 & 9:1

ל ַּק ֵה ןוֹשׁא ִּר ָּה 23

ןוֹר ֲח ַא ָהְו י ִל ָת ְפַנ הָצ ְר ַאְו ןוּלֻב ְז הָצ ְר ַא ׃םִיוֹג ַה לי ִל ְג ן ֵד ְרַי ַה ר ֶב ֵע םָי ַה ךְ ֶר ֶד די ִב ְכ ִה

1 ם ָע ָה לוֹדָג רוֹא וּא ָר ךְ ֶש ֹח ַב םי ִכ ְל ֹה ַה

׃ם ֶהיֵלֲע הַּגָנ רוֹא תֶו ָמ ְל ַצ ץ ֶר ֶא ְב י ֵב ְש ֹי