Metsätieteen aikakauskirja
t i e t e e n t o r i – m u u t a i h e e t
Pentti Hyttinen ja Eeva Hellström
Päättäjien Metsäakatemia – uusi kanava metsäpolitiikan vuoropuheluun
S
iellä missä kansa elää pääasiassa metsän va- rassa, siellä on köyhyyttä, tietämättömyyttä, raa- kuutta ja juoppoutta.Näitä J.V. Snellmanin sanoja lainaten pääministeri Paavo Lipponen avasi 25.9.1996 ensimmäisen Päät- täjien Metsäakatemian. Snellmanin mielestä met- sän varaan ei kannattanut lähteä rakentamaan kan- sakunnan vaurautta. Pääministeri kiisti väitteen ja totesi, että nämä epäilyt ovat onneksemme osoit- tautuneet vääriksi. Metsälle on aikojen saatossa muotoutunut kaksi keskeistä yhteiskunnallista vas- tuualuetta: ympäristö ja taloudellinen hyvinvointi.
Metsäsektorin sisäinen keskustelu ei riitä
Suomen Metsäyhdistys on esittänyt perustelunaan Päättäjien Metsäakatemian käynnistämiselle, että metsäsektoria ravistelevat muutokset on nähty niin suurina ja kansallisesti merkittävinä, että niistä pi- täisi keskustella mahdollisimman laajasti ja moni- puolisesti. Metsäakatemian kantavana ajatuksena onkin, ettei metsäsektorin kysymyksiä voida rat- koa pelkästään metsäalan sisäisinä asioina. Tarvi- taan avointa vuorovaikutusta yhteiskunnan eri sek- toreiden välille.
Metsäakatemian tarkoituksena on tarjota keskus- telufoorumi, jossa yhteiskunnan eri sektorien kes-
keiset päättäjät ja metsäsektorin edustajat voivat yhdessä arvioida metsäsektorin tilaa, pohtia tule- vaisuuden kehitysvaihtoehtoja sekä luoda yli sek- torirajojen käyvää vuorovaikutusta ja yhteistyötä.
Vaikka Metsäakatemia ei olekaan varsinainen tie- deakatemia, sen toimintaa leimaavat akatemioiden yleiset tunnusmerkit: korkeatasoinen ja kehittyvä vaan ei ”lopullinen” tieto sekä avoin keskustelu.
Päättäjien Metsäakatemiaan kutsutaan keskeiset poliitikot ja virkamiehet, liike-elämän ja etujärjes- töjen johto sekä tieteen, taiteen, kansalaisjärjestö- jen ja tiedotusvälineiden edustajia. Kerrallaan kut- sutaan yhteensä 25 henkilöä pyrkien osanottajakir- joon, joka noudattaa tiettyä kiintiöintiä tahoittain.
Metsäsektorin edustajia kustakin saapumiserästä on noin kolmannes.
Metsäakatemia ja metsäpolitiikan keino- valikoima
Päättäjien Metsäakatemian taustan ja ensimmäisen kurssin lähempi tarkastelu voidaan aloittaa etsi- mällä sille ensiksi sijainti metsäpolitiikan keinova- likoimassa. Yleisesti ottaen politiikan toimijoilla on moninainen joukko vaihtoehtoisia keinoja, joi- den avulla voidaan tarvittaessa täydentää markki- navoimien toimintaa. Metsäpolitiikan oppikirjois- sa keinot on jaettu tyypillisesti seuraaviin ryhmiin:
3. Välillisesti vaikuttava taloudellinen ohjaus:
julkisen vallan oma metsäteollisuus ja metsän- omistus
4. Informaatio-ohjaus (tiedollinen ohjaus):
tutkimus- ja kehitystoiminta, koulutus, neuvonta, tiedotus, viestintä.
Tällä jaottelulla Päättäjien Metsäakatemia voidaan lukea kuuluvaksi neljänteen ryhmään. Uusimmissa politiikan tutkimuksen lähestymistavoissa on tosin erotettu vielä viideskin ryhmä: neuvotteleva ohjaus (ks. esim. Sairinen, R. 1996: Suomalaiset ja ympä- ristöpolitiikka. Tilastokeskus. Tutkimuksia 217).
Tähän ryhmään kuuluvien keinojen yhteisenä ni- mittäjänä on vuorovaikutteisuus, neuvotteleva on- gelmien ratkaisu sekä eri toimijoiden välinen kes- kinäinen sitoutuminen yhteisesti sovittuihin tavoit- teisiin tai toimenpiteisiin. Esimerkkejä ryhmän edus- tajista ovat kansainväliset ympäristösopimukset ja ympäristökonfliktien sovittelu. Vuorovaikutteista asioiden tarkastelutapaa korostavana Metsäakate- mia istuu tähän luokkaan ehkä kaikkein parhaiten, vaikkakaan siinä ei esimerkiksi tavoitella sopimuk- sia yhteisistä kaikkia osapuolia sitovista toimenpi- teistä. Informaatio-ohjauksen piirteitä Metsäakate- miaan puolestaan tuo sen yhtenä peruselementtinä oleva pyrkimys päättäjien metsä- ja ympäristötie- tämyksen lisäämiseen.
Metsäakatemiaa luotaessa taustalla oli yhtenä te- kijänä huoli perinteisten metsäpolitiikan ohjaus- keinojen heikentymisestä, minkä vuoksi metsäte- ollisuuden puuraaka-ainehuolto on tullut viime vuo- sina häiriöalttiimmaksi. Samalla metsämme ovat jääneet puuntuotannon näkökulmasta katsoen yhä enemmän luonnon ja markkinavoimien huomaan.
Ryhmässä 1 metsä- ja ympäristölainsäädännön uu- distus on nyt jossain määrin lisäämässä metsien käyttöä koskevaa yhteiskunnan normiohjausta. Toi- saalta EU-jäsenyyden myötä markkinavoimien val- taa puolestaan kasvattaa esimerkiksi se, että valta- kunnalliset puun hintasuositussopimukset ovat jää- neet historiaan.
tion omaisuuden yksityistäminen tai vaihtoehtoisesti siirto pois tuotannollisesta toiminnasta, joten puun- tuotannon ohjausmahdollisuudet heikkenevät tätä- kin kautta. Myös ryhmässä 4 on viime aikoina koh- dattu pääasiassa supistuksia. Metsäntutkimuksen, metsäopetuksen ja erityisesti metsätalouden neuvon- taorganisaatioiden rahoitusta on voimakkaasti lei- kattu. Nyt taitekohta tosin näyttää jo saavutetun ja esimerkiksi metsäviestintään varoja on jo lisättykin.
Pidemmän pohdinnan tulos
Päättäjille suunnatun metsäalan keskustelufooru- min perustamista pohdiskeltiin metsäsektorin or- ganisaatioissa jo 1990-luvun alkuvuosina. Idea-as- teella asiaa on viritelty jo 1960-luvulla, ehkä aikai- semminkin. Parikymmentä vuotta sitten 1970-lu- vun puolivälissä yhdenlainen keskeisten päättäjien keskustelukerho oli jopa toiminnassakin muutaman vuoden ajan. Se rakentui pääosin Metsäntutkimus- laitoksessa kehitetyn metsäsektorin laskentamallin (Messu) pohjalle. Mallin parametreja muuttamalla tarkasteltiin metsäsektorin ja koko kansantalouden vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä ja pohdittiin politiikan keinoja toivotunlaisen tulevaisuudenti- lan saavuttamiseksi. Metsäakatemiaan verrattuna lähestymistapa oli kuitenkin hieman toisentyyppi- nen, koska kysymyksessä oli pelkästään metsäntut- kijoiden ja päättäjien välinen vuoropuhelu – ei yh- teiskunnan eri sektorien välinen vuorovaikutus.
Konkreettisesti Päättäjien Metsäakatemian suun- nittelu lähti liikkeelle vuonna 1995, jolloin Suo- men Metsäyhdistys – tarkemmin ottaen puheen- johtaja Aarne Reunala ja toiminnanjohtaja Juhani Karvonen – kutsui koolle neuvonantajaryhmän poh- timaan ”maamme keskeisille päättäjille ja vaikut- tajille suunnatun keskustelufoorumin” tarvetta ja toteutustapaa. Neuvonantajaryhmään kuuluivat kansliapäällikkö Sirkka Hautojärvi, toimitusjohta- ja Matti Pekkanen, ministeri Toivo T. Pohjala ja tiedotuspäällikkö Kari Vitie. Ryhmän tukemana toh-
tori Pentti Hyttinen teki asiasta laajan esiselvitys- työn kesällä 1995.
Esiselvitystyön kuluessa haastateltiin lähes 50 potentiaalista osallistujaa ja taustatahojen edusta- jaa sekä perehdyttiin muiden vastaavantyyppisten kurssien järjestelyihin. Eräänlaisina esikuvina Päät- täjien metsäakatemialle ovat puolustusministeriön järjestämät maanpuolustuskurssit ja Sitran talous- politiikan johtamiskurssit. Samalla tavoin myös niis- sä käsitellään monipuolisesti kansallisten etujem- me kannalta tärkeitä asioita.
Esiselvityksen pohjalta valtiovalta ja metsäsek- tori päätyivät siihen, että Päättäjien Metsäakatemia olisi oikea foorumi tällaisten Suomen kannalta tär- keiden asioiden käsittelyyn. Esiselvityksen mukai- nen toimintamalli päätettiinkin toteuttaa lähes sel- laisenaan. Ensi vaiheessa rahoitus myönnettiin vuo- siksi 1996–97. Hankkeen taustavoimaksi koottiin nimekäs neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana toimii valtiosihteeri Raimo Sailas valtiovarainmi- nisteriöstä. Muut jäsenet ovat Sirkka Hautojärvi (ympäristöministeriö), Timo Helle (Luonnonsuoje- luliitto), Esa Härmälä (MTK), Matti Korhonen (Metsäteollisuus ry), Aarne Reunala (Suomen Met- säyhdistys), Tapani Ruokanen (Suomen Kuvaleh- ti), Esa Swanljung (STTK) ja Reino Uronen (maa- ja metsätalousministeriö).
Pilottivaiheen kuluessa vuoden 1997 loppuun mennessä tullaan järjestämään yhteensä neljä kurs- sia kokeillen erilaisia konsepteja. Saatavien koke- musten perusteella tehdään päätökset mahdollises- ta pysyvämmästä toimintamallista. Käynnistysvai- heessa toiminta oli kolmen ministeriön (MMM, YM ja KTM) sekä metsäsektorin organisaatioiden rahoittamaa. Budjettiteknisistä syistä vuodesta 1997 alkaen julkinen rahoitus tulee kokonaan maa- ja metsätalousministeriön kautta.
Ensimmäinen Metsäakatemia Kirkko- nummella ja Pohjois-Karjalassa
Ensimmäinen Metsäakatemia toteutui syys-loka- kuussa 1996 kahdessa jaksossa: ensin kaksipäiväi- nen seminaarijakso Kirkkonummella ja sitten muu- taman viikon luovan tauon jälkeen samanmittainen maastojakso Pohjois-Karjalassa Tuupovaaran seu- dulla. Huolimatta metsäisistä keskustelunaiheista pääkaupunkiseutu katsottiin parhaaksi seminaari- jakson järjestelyjen kannalta sekä kustannus- että ajankäyttösyistä. Maastojakson kohdealuetta valit- taessa painoivat vaakakupissa monet Pohjois-Kar- jalaan liittyvät viimeaikaiset metsäkeskustelut. Esi- merkkejä tällaisista ovat mm. suojelu- ja työlli- Maastojaksolla pohdit-
tiin yhdessä ratkaisuja ajankohtaisiin metsä- kysymyksiin tuomalla ne mahdollisimman konkreettisesti esille metsäkohteilla ja metsäsektorin tuotanto- laitoksissa. Tässä tarkastellaan monimuo- toisuuden huomioon- ottoa hakkuukohteella.
nen, globalisoituminen ja teknistyminen. Nämä suuntaukset heijastuvat kaikkien toimialojen kehi- tykseen. Esimerkiksi pankki- ja kauppa-alalla vii- me vuosina toteutunut kehitys on ollut selvästi näi- den trendien sanelema. Myös metsäteollisuuden to- dettiin kulkeneen muutosten etulinjassa. Sen sijaan metsätalouden kentällä ei ole ehkä vieläkään pääs- ty kokonaan irti 1980-luvun hengestä.
Kansainvälistä toimintaympäristöä ja sen muu- toksia koskevan keskustelun keskeinen viesti oli, että näköpiirissä oleva tulevaisuus on metsäteolli- suustuotteiden kysyntänäkymien puolesta turvattu, mutta samalla toisaalta epäiltiin, kuinka kauan met- säsektori voi perustaa strategiansa paperin kulu- tuksen jatkuvan kasvun varaan. Kilpailukyvystä huolehtiminen, samoin kuin investointikohteista päättäminen, on ensisijaisesti yritysten oma asia.
Suomi säilyy houkuttelevana investointikohteena, kunhan vain pidetään huolta metsäteollisuuden toi- mintaedellytyksistä (perusinfrastruktuuri ja osaa- minen sekä työvoiman, energian, raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten hinnat). Suomalaisen met- säteollisuuden – mitä sillä sitten tarkoitetaankin – tulevaisuus riippuu ennen muuta sen kyvystä säi- lyttää maksavat asiakkaat. Vientiponnistelujen mer- kitys korostuu entisestään. Markkinointitaidot ja kielitaito ovat menestyksellisen viennin kulmakiviä.
Metsäpolitiikalla kannustettava metsän k ä y t t ö ä
Toinen keskeinen viesti oli, että Suomen on oltava aktiivinen kansainvälisissä metsäpolitiikan kysy- myksissä, koska useimmat muutkin maat ajavat asioitaan hyvin itsekkäästi kansallisista näkökoh- dista lähtien. Suomenkin tulee olla terveellä tavalla itsekäs ja osallistua aktiivisesti erityisesti euroop- palaisen metsäpolitiikan luontiin. EU:ssa on tar- peen tietynasteinen koordinaatio metsään liittyvis- sä asioissa, jotta vältettäisiin metsän joutuminen alisteiseen asemaan suhteessa esim. maatalous-, puhujaksi oli kutsuttu johtaja Richard Eglin Maail-
mankaupan järjestöstä, WTO:sta. Kaupan ja ympä- ristön teema oli erittäin ajankohtainen, sillä saman- aikaisesti viimeisteltiin raporttia ensimmäiselle, jou- lukuussa 1996 Singaporessa pidetylle WTO:n mi- nisterikonferenssille. Eglinin mukaan kaupan ja ym- päristön suhteeseen liittyy kaksi merkittävää kaup- papoliittista kysymystä. Järjestön säännöt estävät jäseniä asettamasta sellaisia kaupan rajoitteita, joil- la pyritään maan rajojen ulkopuolisten ympäristö- varojen suojeluun. Säännöt myös periaatteessa es- tävät jäseniä erottelemasta tuotteita rajoilla sen pe- rusteella, miten ne on tuotettu. Molemmat kysy- mykset todettiin keskeisiksi myös Suomen metsien ja metsäteollisuuden tulevaisuuden kannalta.
Välittömästi avajaisten jälkeen alkaneella semi- naarijaksolla osanottajat keskustelivat valituista tee- moista asiantuntija-alustusten pohjalta kahden tun- nin mittaisissa teemaistunnoissa. Teemaistuntojen aiheet olivat
1. Suomen metsät ja kansainvälinen kehitys
2. Metsäsektori kohti kolmatta vuosituhatta – jälki- teollisen tietoyhteiskunnan uhkakuvat ja mahdolli- suudet
3. Metsäsektori, työllisyys ja hyvinvointi 4. Suomen metsästrategiavalinnat
Maastojaksolla näitä samoja kysymyksiä pohdit- tiin käytännön näkökulmasta metsäkohteilla ja met- säsektorin tuotantolaitoksissa. Kaikissa teemoissa kantavana ajatuksena oli tuoda esille metsäsektorin ja muun yhteiskunnan väliset kytkennät. Mitään varsinaista yhteistä ja kaikkien osanottajien hyväk- symää julkilausumaa ei Metsäakatemiassa katsottu olevan tarkoituksenmukaista tavoitella. Seuraavis- sa kappaleissa on koottu yhteen seminaari- ja maas- tojaksoilla käytyjen keskustelujen keskeistä antia.
Seminaarijaksolla osanottajien välistä vuorovaikutusta aktivoitiin lyhyillä tietoiskumaisilla asiantuntijoiden puheenvuoroilla, joten kalvojakaan ei voitu välttää, vaikka painopiste olikin keskusteluissa.
alue-, ympäristö- ja kilpailupolitiikkaan. Suomen kannalta olisi järkevää pyrkiä saamaan metsätalous
”EU:n erityisessä suojeluksessa olevaksi asiaksi”.
Tämä on olennainen ajattelutavan muutos verrattu- na parin vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin EU:n metsäpolitiikan tarve yksiselitteisesti torjuttiin.
Osanottajien keskuudessa vallitsi yksimielisyys siitä, että niin kansainvälisessä kuin kotimaisessa- kin metsäpolitiikassa tehtävien ratkaisujen olisi mahdollisimman paljon tuettava metsän käyttöä.
Metsien käyttöön perustuvien kasvumahdollisuuk- sien ollessa kuitenkin rajallisia, on metsäalan osaa- misen ylläpitäminen ja kehittäminen eräs koko met- säklusterin kehityksen tärkeimmistä perustoista.
Ensiharvennuksilla työllisyys- ja alue- politiikkaa
Raaka-aineen suhteen metsäteollisuuden kannalta huolestuttavin tekijä on epävarmuus puun markki- noilletulosta. Kotimaisen puuraaka-aineen riittävyys ei sinänsä ole välitön ongelma, koska ns. hakkuu- säästöä on metsiimme kertynyt kolmen vuosikym- menen ajan. Metsänhoitoon panostaminen on kui- tenkin erittäin tärkeää, koska metsätalous on selke- ästi ylisukupolvista toimintaa ja niin tehtyjen kuin tekemättömien töiden jäljet näkyvät viiveellä. Yh- teinen huoli oli, että metsänhoitoon yhteiskunnan
suuntaamien varojen niukkuus uhkaa metsänhoi- don tasoa.
Ennen kaikkea ensiharvennusrästien purkamisen todettiin vaativan välittömästi kannustavia toimen- piteitä. Ensiharvennusten perusongelmana on saa- tavan puun huono soveltuvuus teollisuudessa ny- kyään käytettäviin prosesseihin sekä kallis hinta.
Näihin voidaan vaikuttaa panostamalla toisaalta tai- mikonhoitoon, toisaalta puunkorjuu- ja jalostus- teknologiaan. Toimenpiteet ensiharvennuspuun kor- juun kannustamiseksi ovat perusteltavissa myös sen vuoksi, että niillä on työllisyyttä lisäävä vaikutus ja se kohdentuu ennen kaikkea sellaisille alueille, jois- sa työllisyystilanne on erityisen huono.
Edistysaskeleet ympäristökysymyksissä tuotava esille
Ympäristökysymyksissä todettiin viime vuosikym- meninä saavutetun jo erittäin merkittävää myön- teistä kehitystä. Edelläkävijän rooli talous- ja ym- päristökysymysten yhteensovittamisessa onkin tie- dostettava ja tuotava selkeämmin esille sekä koti- maisessa että kansainvälisessä kanssakäymisessä ja viestinnässä.
Tämänhetkisessä metsäkeskustelussa päällimmäi- senä on ekosertifiointikysymys, jonka todettiin kai- paavan vielä paljon perusteisiin pureutuvaa työtä.
Päättäjien Metsäakatemia politiikan työkaluna
Osanottajien palautteen ja toteutusta seuraavan neu- vottelukunnan arvioinnin mukaan ensimmäisen Päättäjien Metsäakatemian katsottiin onnistuneen tärkeimmässä tavoitteessaan lisätä metsäsektorin ja muun yhteiskunnan välistä avointa vuorovaiku- tusta. Metsäsektorin ja yhteiskunnan muiden sek- toreiden päättäjien osallistuminen kurssille saman- aikaisesti takasi vilkkaan ja moniulotteisen keskus- telun, jossa kaikki osallistujat saattoivat sekä välit- tää että vastaanottaa tietoa ja kokemuksia. Asioi- den käsittelytapaa, jossa eri näkökulmat tuotiin esille tasapuolisesti ja jätettiin johtopäätökset kuulijalle, pidettiin niin ikään onnistuneena.
Metsäpolitiikan kannalta kurssin nähtiin toimi- van arvokkaana kontribuutiona esimerkiksi edus- kunnalle vuonna 1998 valtioneuvoston toimesta teh- tävän metsäpoliittisen selonteon valmistelussa. Sa- malla tavoin Metsäakatemialla on käyttöä jo vuon- na 1997 laadittavien metsätalouden alueellisten ta- voiteohjelmien koostamisessa sekä niiden pohjalta laadittavan koko Suomen metsästrategian valmis- telussa.
Metsäakatemiaan kutsutut alustajat kokivat foo- rumin tärkeäksi ja useimmat heistä olivat valmis- telleet esitelmiinsä erityisen painavaa sanottavaa.
Alustusten pitäjät edustivat vahvasti erityisalojen tutkijoita. Jatkossa on ehkä tarpeen käyttää enem- män sekä poikkititeellistä tutkimustyötä tekeviä tut- kijoita että etenkin käytännön metsätalouden edus- tajia. Tiedotusvälineissä alustajista suurimman huo- mion sai pääministeri Paavo Lipponen, joka avaus- puheenvuoronsa jälkeisessä lehdistötilaisuudessa arvosteli voimakkain sanakääntein ympäristöjärjes- töjä niiden halusta päästä yksipuolisen määrääjän asemaan metsäkysymyksissä.
Myös kehittämistarpeita jatkoa ajatellen luonnol- lisesti jäi. Vaikka sisällön osalta keskeisten teemo- jen todettiinkin tulleen käsitellyiksi, esimerkiksi mekaanisen puun hyödyntämisen ja puun energia-
osanottajien asiantuntemusta olisi mahdollista hyö- dyntää enemmän. Näihin asioihin kiinnitettiinkin erityistä huomiota valmisteltaessa toista Metsäaka- temiaa, joka kokoontui tammi–helmikuussa 1997 pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla.
Aika näyttää, millaisen sijan Päättäjien Metsä- akatemia tulee saamaan metsäpoliittisessa keskus- telussa. Joka tapauksessa ainakin kiinnostus Met- säakatemiaa kohtaan on ollut vilkasta heti alusta lähtien. Ensimmäisen kurssin osanottajaksi kutsu- tuista vain muutama kieltäytyi – ja heilläkin oli siihen selvästi perusteltu syy. Myös kurssin kestä- essä poissaolot olivat varsin vähäisiä – lukuunotta- matta kansanedustajien ryhmää, jossa poissaoloja oli jopa harmittavankin paljon.
Päättäjät näyttävät joka tapauksessa olevan ai- dosti kiinnostuneita siitä, mitä metsissä ja metsäte- ollisuudessa todella tapahtuu. Kuriositeettina mai- nittakoon, että syksyllä 1996 Kauppalehden Opti- ossa ”trendikkään johtajan” ykköskurssina mainit- tiin nimenomaan Metsäakatemia. Mielenkiintoa ruokkinee se, että julkisen sanan ja jopa tutkijoiden antama kuva metsäalan kysymyksistä on varsin ris- tiriitainen. Suomen Metsäyhdistykseen tulee jatku- vasti tiedusteluja mahdollisuuksista osallistua Met- säakatemiaan, eli kurssille pääsystä suorastaan kil- paillaan. Suomen Metsäyhdistyksen puheenjohtaja Aarne Reunalan arvio ensimmäisen kurssin ava- jaispuheessa olikin, että Metsäakatemiaa tarvitaan ainakin seuraavien kymmenen vuoden ajan.
Kirjallisuus
Hyttinen, P. (toim.). 1997. Päättäjien Metsäakatemia 1.
72 s. (Kirja on Päättäjien Metsä-akatemian 1. kurssi- julkaisu, jota jakaa Suomen Metsäyhdistys).
■Päättäjien Metsäakatemian johtajana toimi käynnistämis- vaiheen ajan Pentti Hyttinen lokakuuhun 1996, josta lähtien johtajana on toiminut Eeva Hellström.
