HENKILÖSTÖN ARVIOITA POTILASTURVALLISUUSKULTTUURISTA YHDESSÄ SOSIAALI- JA TERVEYSYHTYMÄSSÄ
Seija Suokas
Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Terveystieteiden opettajakoulutus Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Joulukuu 2018
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 POTILASTURVALLISUUSKULTTUURI TERVEYDENHUOLLOSSA ... 3
2.1 Tiedonhaun kuvaus... 3
2.2 Määritelmiä potilasturvallisuuskulttuurista ... 4
2.3 Potilasturvallisuuskulttuurin johtaminen ... 5
2.4 Potilasturvallisuuskulttuuri ja tiimityöskentely ... 7
2.5 Potilasturvallisuuskulttuuri ja vaaratapahtumien käsittely ... 8
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 9
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 11
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ... 12
4.1 Sosiaali- ja terveysyhtymä ... 12
4.2 Aineiston keruu ... 12
4.3 Kyselyn toteutus ja mittari ... 13
4.4 Aineiston analyysi ... 14
5 TULOKSET ... 16
5.1 Kyselyyn vastanneiden taustatiedot ... 16
5.2 Henkilöstön arvioinnit johtamisesta ... 20
5.3 Henkilöstön arvioinnit tiimityöstä ... 24
5.4 Henkilöstön arvioinnit vaaratapahtumien käsittelystä ... 29
5.5. Potilasturvallisuuskulttuurin arvioinnit eri osa-alueittain... 34
5.5.1. Tulosryhmien positiiviset arvioinnit johtamisesta ... 34
5.5.2 Tulosryhmien positiiviset arvioinnit tiimityöstä ... 39
5.5.3 Tulosryhmien positiiviset arvioinnit vaaratapahtumien käsittelystä ... 43
6 POHDINTA ... 49
6.1 Tutkimuksen keskeisten tulosten tarkastelua ... 49
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys... 52
6.3 Johtopäätökset ja suositukset ... 54
6.4 Jatkotutkimushaasteet ... 55
LÄHTEET ... 56 LIITTEET
Liitetaulukko 1. Teoreettisessa viitekehyksessä käytettyjä potilasturvallisuuskulttuuria käsitte- leviä artikkeleita.
Taulukko 2: Vastaajien (n=818) sukupuoli, ikäluokka, ammattiryhmä ja työyksikkö (%, n).
Taulukko 3: Vastaajien (n=818) työkokemus nykyisessä yksikössä ja ammatissa, työsuhteen muoto sekä työyksikkö (%, n).
Taulukko 4: Vastaajien (n=818) työaikamuodot ja välitön vuorovaikutus potilaan kanssa (%, n).
Taulukko 5: Vastaajien arvioinnit (%, n) lähijohtajien odotuksista ja toiminnasta potilasturvallisuuden edistämiseksi, johdon tuesta ja henkilöstömitoituksesta.
Taulukko 6: Vastaajien arvioinnit (%, n) tiimityöskentelystä työyksikössä ja yksiköiden välillä ja työvuorojen vaihdoista ja siirtymisistä.
Taulukko 7: Vastaajien arvioinnit (%, n) kommunikoinnin avoimuudesta.
Taulukko 8: Vastaajien arvioinnit (%, n) organisaation oppimisesta ja jatkuvasta kehittämisestä, yleisnäkemyksestä potilasturvallisuudesta ja ei-rankaisevasta virheiden käsittelystä.
Taulukko 9: Vastaajien arvioinnit (%, n) palautteesta ja kommunikaatiosta vaaratapahtumiin liittyen ja vaaratapahtumien raportoinnista.
Taulukko 10: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) lähijohtajien odotuksista ja toimista potilasturvallisuuden edistämiseksi ja johdon tuesta potilasturvallisuuden hyväksi ja vastausten keskiarvot.
Taulukko 11: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) henkilöstömitoituksesta ja vastausten keskiarvot.
Taulukko 12: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) tiimityöskentelystä työyksikössä ja yksköiden välillä ja vastausten keskiarvot.
Taulukko 13: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) työvuorojen vaihdosta ja siirtymisistä sekä kommunikoinnin avoimuudesta ja vastausten keskiarvot.
Taulukko 14: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) oppimisesta ja jatkuvasta kehittämisestä organisaatiossa sekä yleisnäkemyksistä potilasturvallisuudesta ja vastausten keskiarvot.
Taulukko 15: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) ei-rankaisevasta ja virheiden käsittelystä sekä palautteesta ja kommunikaatiosta vaaratapahtumiin liittyen ja vastausten keskiarvot.
Taulukko 16: Tulosryhmien positiivisten vastausten osuus (%) vaaratapahtumien raportoinnista ja vastausten keskiarvot
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Terveystieteiden opettajan koulutus
Suokas, Seija Henkilöstön arvioita potilasturvallisuuskulttuurista yhdessä sosiaali- ja terveysyhtymässä
Pro gradu -tutkielma, 61 sivua, 1 liite (8 sivua)
Ohjaajat: Professori, TtT Hannele Turunen ja
yliopistonlehtori TtT Pirjo Partanen Joulukuu 2018
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata potilasturvallisuuskulttuurin tilaa yhdessä suomalaises- sa sosiaali- ja terveysyhtymässä koko henkilöstön arvioimana. Lisäksi oli tarkoituksena selvit- tää miten eri tulosalueiden arvioinnit eroavat toisistaan.
Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä vuonna 2012 kokonaisotoksella. Kyse- lyyn vastasi 818 vastaajaa ja vastausaktiivisuus oli 19,7 %. Kyselylomakkeena käytettiin standardoitua, suomennettua versiota Hospital Survey on Patient Safety Culture-kyselystä, joka mittaa näkemyksiä potilasturvallisuuskulttuurista 12 osa-alueella Likert-asteikollisilla väittämillä. Tutkielman aineisto analysoitiin käyttäen IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmaa. Ai- neiston kuvailussa käytetään frekvenssejä, prosentteja, keskiarvoja ja keskiarvon luottamusvä- lejä. Lisäksi jokaisesta potilasturvallisuuskulttuurin osa-alueesta esitetään siihen positiivisesti vastanneiden osuus tulosryhmittäin prosenttiosuuksina sekä potilasturvallisuuskulttuurin osa- alueista muodostettujen summamuuttujien keskiarvoina.
Yhtymän työyksiköiden sisäinen yhteistyö oli ainoa potilasturvallisuuskulttuurin osa-alue, joka täytti vahvan osa-alueen kriteerit, sitä arvioi myönteisesti 82,1 % vastaajista. Potilastur- vallisuuskulttuurin kannalta kriittisimmin arvioitiin työvuorojen vaihtojen ja siirtymisten osa- aluetta (8,5-37,5 %) Lähijohtajien huomioita potilasturvallisuusongelmien toistuessa arvioitiin myönteisesti (63,3 %), mutta sairaalan johdon toimintatapaan reagoida potilasturvallisuuteen vasta, kun vaaratapahtuma on sattunut, arvioitiin kriittisesti (34,8 %). Kommunikaation avoi- muudessa oli myönteisesti arvioitu osa-alue: henkilöstö rohkenee kysellä asioista, jotka eivät näytä olevan oikein (60 %). Samoin henkilöstö arvioi myönteisesti aktiivisuuttaan parantaa potilasturvallisuutta (59,5 %). Kehittämiskohteeksi henkilöstö arvioi saadun palautteen vaara- tapahtumien pohjalta tehdyistä muutoksista, vastaajista 47,1 % arvioi saavansa palautetta har- voin tai ei koskaan. Yksiköiden välisen tiimityön kehittämiskohteeksi arvioi 44,7 % vastaajis- ta.
Yhtymän henkilöstön arvioinnit potilasturvallisuuskulttuurista olivat kriittisiä usealla osa- alueella ja niistä nousevia kehittämistarpeita on useita. Lähijohtajien toimintaa potilasturvalli- suuden edistämiseksi arvioidaan melko myönteisesti, mutta sairaalan johto koetaan etäiseksi.
Tiimityöskentely yksiköissä on vahvaa ja henkilöstö on erittäin motivoitunut kehittämään potilasturvallisuutta. Tiedonvälityksessä potilassiirroissa on kehittämistarpeita. Koko henkilö- kunnan näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia on lisättävä, jotta voidaan tehdä vertailevaa tutki- musta. Tutkimuksen kohteena olleessa organisaatiossa on tapahtunut suuria muutoksia or- ganisatorisesti ja toiminnallisesti. Uusi tutkimus samanlaisena kyselytutkimuksena olisi mie- lenkiitoinen.
Asiasanat: potilasturvallisuuskulttuuri, johtaminen, tiimityö ja vaaratapahtumat.
Department of Nursing Science Nursing Science
Nurse Teacher Education
Suokas, Seija Assessments by staff on patient safety culture in one social and health care group
Master's thesis, 61 pages, 1 appendix (8 pages) Supervisors: Professor Hannele Turunen, PhD and
University Lecturer Pirjo Partanen, PhD December 2018
The purpose of this study was to describe the status of patient safety culture in one Finnish social and health care group as assessed by its entire staff. A further aim was to determine how the assessments of different divisions differed from one another.
The research data were collected using an electronic survey with a total population sampling approach in 2012. The survey was filled out by 818 respondents, amounting to 19.7% re- sponse activity. A standardised version of the Hospital Survey on Patient Safety Culture trans- lated into Finnish was used as the questionnaire form. The survey measured views of patient safety culture in 12 areas with statements on a Likert scale. The research data were analysed using the IBM SPSS Statistics 24 software. Frequencies, percentages, means and confidence intervals for the mean were used in describing the data. In addition, the share of positive re- sponses to each area of patient safety culture is given in percentages per division and in mean averages formed of the sum variables formed out of the areas of patient safety culture.
The cooperation between the work units in the group was the only area fulfilling the criteria set for a strong area, as 82.1% of the respondents gave positive assessments to this. From the perspective of patient safety culture, the respondents were most critical in assessing the area of work shift changes and transitions (8.5–37.5%). While the respondents gave positive as- sessments on the observations by immediate supervisors on recurrent patient safety problems (63.3%), they were critical about the way the hospital management reacted on patient safety only once an incident had occurred (34.8%). The area of the openness of communication also received positive assessments: the staff do not hesitate to address issues that appear to not be in order (60%). The staff also positively assessed their activity in improving patient safety (59.5%). The personnel considered the changes made based on feedback on patient safety incidents as a development target; 47.1% evaluated that they rarely or never received feed- back. 44.7% of the respondents considered team work between the units as a development target.
The assessments of the group’s staff on patient safety culture are critical in a number of areas, and several development needs arise from these. While the efforts made by immediate super- visors to promote patient safety are assessed fairly positively, the hospital’s management is perceived as distant. Team work at the units is strong and their staff is highly motivated to develop patient safety. There are development needs in the information flow of patient trans- fers. In order to carry out comparative research, there is a need for more studies from the per- spective of the entire staff. Major organisational and operative changes have occurred in the organisation that this study concerned. It would be interesting to carry out a new study with a similar questionnaire survey approach.
Keywords: patient safety culture, management, team work, patient safety incidents.
1 JOHDANTO
Potilasturvallisuuskulttuuri sisältää systemaattisen toimintatavan sekä sitä tukevan johtami- sen. Riskien arviointi, ehkäisevät ja toimintaa korjaavat toimenpiteet ja jatkuva kehittäminen kuuluvat potilasturvallisuuskulttuuriin. Turvallisuuskulttuuria vahvistamalla parannetaan hoi- don turvallisuutta ja laatua. (STM 2009.) Potilasturvallisuuden valtakunnallisessa ohjauksessa painotetaan, että terveydenhuollon toiminta on oltava näyttöön ja hyviin hoito- ja toiminta- käytänteisiin perustuvaa. Toiminta on oltava turvallista ja asianmukaista ja laadukkaasti toteu- tettua. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010: 8§.)
Kansainvälisesti Maailman terveysjärjestö (WHO) julisti vuonna 2004 maailmanlaajuisen kampanjan potilasturvallisuuden hoidon takaamiseksi. Kampanjan sisältönä olivat potilastur- vallinen hoito ja haittatapahtumien vähentäminen. (WHO 2014.) Euroopan unionin (EU) neu- vosto esitteli vuonna 2009 julkilausuman potilasturvallisuuden kehittämiskohteista jäsenvalti- oilleen. Julkilausumassa tuotiin esille, että 8-12 % terveydenhuollon asiakkaista kärsivät hait- tatapahtumasta hoidon aikana. Haittatapahtumia on sekä sairaalassa että perusterveydenhuol- lossa. 4,1 miljoonaa potilasta saa sairaalainfektion EU-maissa. (EU 2009.) Potilasturvallisuu- den eteen edistyksellisesti tehdystä työstä mainittiin myös WHO, the Council of Europe ja the Organization for Economic Cooperation and Development (OECD). Vuoden 2014 tärkeim- missä löydöksissä esiteltiin haittatapahtumailmoitusten hyvin erilaiset määrät eri maissa. Tä- mä vääristää tuloksia. Suosituksissa tuotiin esiin tarve saada ilmoitusten tekijät paremmin ymmärtämään omaan toimintaan tuleva hyöty. Ilmoitusten käsittely on tehtävä huolellisesti ja ei-rankaisevalla menettelyillä. Hyvän johtamisen avulla luodaan potilasturvallinen kulttuuri työyhteisöön. (EU 2014.) Potilasturvallisuuskulttuuria on tutkittu Suomessa (Laurema 2015, Kvist ym. 2013, Turunen ym. 2013) etupäässä sairaalan hoitohenkilökunnan näkökulmasta.
Potilasturvallisuuskulttuuria koko henkilöstön näkökulmasta on tutkittu selvästi vähemmän ja tutkimukselle on esitetty tarve (Laurema 2015, Turunen ym. 2013).
Potilasturvallisuuskulttuuri on arvosidonnaista potilaan hoitoa edistävää, johdon tukemaa toimintaa. Toimintatavat kohdistuvat riskien arviointiin ja haittatapahtumien ennakointiin.
Ereh-
tyminen on mahdollista ja vaaratapahtumista opitaan jatkuvasti. Avoin ja syyllistämätön toi- mintakulttuuri sisältyy turvallista toimintaa tukevaan johtamistapaan. Luottamuksellisessa ilmapiirissa haittatapahtumia ja läheltä piti -tapahtumia käsitellään luontevasti osana päivittäi- sen toiminnan kehittämistä. Moniammatillinen toimintatapa vahvistaa potilasturvallisuutta.
Ammattikoulutuksen tavoitteissa luodaan jo pohjaa tulevan työn turvallisuuskulttuuriin. (Ter- veyden ja hyvinvoinnin laitos 2011.) Organisaation toimintaa, päätöksiä ja valintoja ohjaavat yhteisesti jaettavat arvot. Terveydenhuollossa tavoitteena on suojella ja vaalia elämää. Hoito- työn- tekijän arvojen kohdatessa organisaation arvot toiminta on etenevää, samansuuntaista.
Sitoutuessaan työpaikkansa arvoihin terveydenhuollon työntekijä hyväksyy ne osaksi työn arvomaailmaa, jota omat arvot täydentävät. (Törmänen & Paasivaara 2012, 42–43.)
Tällä hetkellä kunnat järjestävät julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Tulevassa sosiaali- ja terveydenhuollon (SOTE) uudistuksessa palvelujen järjestämisvastuu siirtyy muodostuville maakunnille. Uusilla järjestelyillä tavoitellaan kansalaisille tasapuolista ja yhdenvertaista mahdollisuutta saada lainmukaiset sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut. Asiakkaalla on vah- vistuva valinnanvapaus. Asiakas voi vapaammin valita terveyspalvelujen tarjoajan. Suunni- telman mukaisen palvelun voi saada omasta maakunnasta tai sitten palvelusetelien tai muun rahoituksen turvin muulta palveluntuottajalta. Hoitoon pääsyä varmistetaan sujuvalla hoitopo- lulla ja nopeasti liikkuvilla potilastiedoilla. Jono muodostusta ei ole ja potilaat pääsevät nope- ammin lääkäriin. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2021 alussa ja uudistuminen tapahtuu vaiheittain. (Valtioneuvosto 2018.) Potilas- ja asiakasturvallisuuteen kuuluu osaava henkilökunta ja tarpeenmukaiset tilat, laitteet, tarvikkeet ja lääkkeet ja asianmukainen käyttö.
Ajankohtaisen potilas- ja asiakasturvallisuusstrategian 2017-2021 keskeisenä sisältönä on
`oikea-aikainen, turvallinen ja vaikuttava hoito, hoiva ja palvelut, joista on mahdollisimman vähän haittaa potilaalle ja asiakkaalle`. Potilas/asiakas on aktiivinen toimija hoitonsa laadun ja turvallisuuden varmistamisessa. (STM 2017.)
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata potilasturvallisuuskulttuuria henkilöstön näkö- kulmasta yhdessä sosiaali- ja terveysyhtymässä. Tavoitteena on potilasturvallisuuskulttuurin näkökulmasta tutkia koko henkilökunnan arvioita johtamisesta, tiimityöstä ja vaaratapahtu- mien käsittelystä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää kehittäessä potilasturval- lisuuskulttuuria sosiaali- ja terveysyhtymässä.
2 POTILASTURVALLISUUSKULTTUURI TERVEYDENHUOLLOSSA 2.1 Tiedonhaun kuvaus
Tiedonhaku tehtiin konsultoiden Itä-Suomen yliopiston informaatikkoa. Lopullisen valinnan jälkeen tutkimuksia on 24. Manuaalisen haun kautta on viisi tutkimusta.
Tiedonhaun tarkoituksena oli hakea tietoa potilasturvallisuuskulttuurista johtamisen, tiimityön ja vaaratapahtumien näkökulmista. Tiedonhaku tehtiin kotimaisesta Medic-tietokannasta kan- sainvälisistä Cinahl ja PubMed –tietokannoista. Hakusanoina käytettiin Medic- tietokannassa potilasturvall* AND kultt*, potilasturvall* AND johtam*, potilasturvall* AND tiimit* ja poti- lasturvall* AND vaaratapaht*. Cinahl-tietokannassa patient safety culture, safety culture AND management, safety culture AND teamwork, safety culture AND adverse event. Pub- Med- tietokannassa käytettiin patient safety culture, patient safety culture AND management, patient safety AND teamwork, safety culture AND adverse event. Vaaratapahtumien käsitte- lylle ei löytynyt tuloksia tuottavaa hakusanaa. Rajauksina käytettiin Medicissä asiasanojen synonyymit käytössä, kaikki kielet, kaikki julkaisutyypit, vuosirajaus ad 2005-2015, 2016- 2018. Cinahlin hakua rajattiin peer reviewed eli vertaisarvioinnilla, abstracct eli tiivistelmä saatavilla, englannin kielivalinnalla, research articles eli tutkimusartikkelit ja references eli lähdeluettelo oli oltava saatavilla ja vuosirajaus oli 2010-2015, 2016-2018. PubMedissa rajat- tiin hakua Clinical study/trial eli kliininen tutkimus, review eli tarkastus, tiivistelmä saatavilla, full text eli kokoteksti saatavilla, humans eli ihmisiin liittyvät tulokset, vuodet 2010-2015, 2016-1/2018, 02/2018-12/2018 ja englannin kieli. Viimeisin tiedon haku on tehty joulukuussa 2018. Tarkastelun perusteella valittiin 24 tutkimusta. Lähdemateriaalia on haettu myös manu- aalisesti valittujen artikkelien lähdeluetteloa lukemalla. Hakutuloksista käytiin läpi otsikot ja tiivistelmät.
Taulukko 1. Tutkimusartikkelien tiedonhaku tietokannoista
Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutulos Valitut
Medic potilasturvall* AND year 2005-2015 16 1
kultt* OR 2016- 2018 johtam* 19 0
OR tiimit* OR 3 1
vaaratapaht* 21 3
Cinahl patient safety culture 43 4
safety culture AND management OR year 2010-2015 36 5
teamwork OR 2016-2018 20 2
adverse event 11 4
PubMed patient safety culture 115 1
patient safety culture AND management five years 57 0
patient safety AND 2016-1/2018 teamwork 2/2018- 18 3
safety culture AND 12/2018 adverse event 80 0
2.2 Määritelmiä potilasturvallisuuskulttuurista
Potilasturvallisuuskulttuuri organisaatiossa muodostuu yksilön ja ryhmien arvoista, asenteista, havaintokyvystä, pätevyydestä ja tavoitteisiin sitoutuneista toimintavoista sekä taitavasta ter- veyden ja turvallisuuden johtamisesta. Vahva potilasturvallisuuskulttuuri näkyy organisaa- tiossa keskinäisenä luottamuksena, yhteisesti jaettuina turvallisuuden arvoina ja ennaltaehkäi- sevän työn painottamisena. (AHRQ 2016.) Suomalainen potilasturvallisuusstrategia määritte- lee potilasturvallisuuskulttuurin sosiaali- ja terveydenhuollossa yhteiseksi vastuunottamiseksi ja kulttuurin vahvistuessa riskienhallinta paranee ja potilaat ja asiakkaat kohtaavat vähemmän toiminnasta aiheutuvia haittoja. Potilaiden, asiakkaiden ja omaisten rooli on aktiivinen toimija
laadun ja turvallisuuden kehittämisessä. Avoin ilmapiiri ja nopea puuttuminen epäkohtiin tu- kee turvallisuuskulttuurin jatkuvaa kehittämistä. (STM 2017.)
Terveydenhuoltojärjestelmämme on moniulotteinen ja toimii jatkuvassa muutoksessa. Toimi- joina ovat erilaiset terveydenhuollon peruspalvelut ja erikoissairaanhoidon palvelut ja tervey- denhuollon ammattilaiset. Huolellinen toiminnan suunnittelu ja yhteistoiminta turvaavat poti- laalle parhaan mahdollisen hoidon. Järjestelmän monimutkaisuus tekee siitä haavoittuvan ja virheiden mahdollisuus kasvaa. (Bagnasco ym. 2011.) Potilasturvallisuuskulttuurin vahvista- minen pienentää hoidon riskien mahdollisuutta ja vähentää potilaalle tapahtuvia haittatapah- tumia hoidon aikana (Helovuo ym. 2011, 93).
Tutkimusten mukaan asian esiin nostaminen vahvistaa potilasturvallisuuskulttuurin tiedosta- mista. Kouluttaminen ja ohjaaminen lisäävät henkilökunnan osaamista ja vähentävät haittata- pahtumien mahdollisuutta potilaille. Henkilökunnan suorittama haittatapahtumien raportoimi- nen erityiseen haittatapahtumajärjestelmään on informatiivinen ja toimiva. Suurin este raport- tien kirjoittamiselle on henkilökunnan asenteet ja työssä vallitseva kulttuuri. Aktiivisen rapor- toinnin luomiseksi on järjestettävä koulutusta, tuettava koko organisaation sitoutumista poti- lasturvallisuuden edistämiseen ja luotava positiivinen, turvallinen ilmapiiri. Luottamukselli- nen työyhteisö ei etsi syyllisiä, vaan oppii virheistään. (Bagnasco ym. 2011, Vaismoraldi ym.
2014.) Potilasturvallisuuskulttuurilla on yhteyttä haittatapahtumien lisäksi potilaan kuollei- suuteen, infektioihin ja asiakkaan/potilaan palvelukokemukseen (Kuosmanen ym. 2018).
Osaston sisäinen hoitohenkilökunnan välinen yhteistyö on yleensä hyvää (Khater 2014, Kuosmanen 2013), mutta ammattiryhmien välinen hierarkkinen eriarvoisuus voi aiheuttaa jännitteitä avoimelle kommunikaatiolle (Abdi ym. 2015). Haittatapahtumien raportoinnin tu- lokset on tuotava potilasturvallisuusasioista. Johdon tuki on tärkeää sallivan ympäristön luo- miselle virheiden esiin tulemiseksi ja haluksi tehdä haittailmoituksia. (Abdi ym. 2015, Ling ym. 2016, Smits ym. 2012.)
2.3 Potilasturvallisuuskulttuurin johtaminen
Terveydenhuoltolaissa (2010, § 8) velvoitetaan terveydenhuollon toimintayksikön laatimaan toimintasuunnitelma potilasturvallisuuden ja laadunvarmistuksen täytäntöönpanosta (Tervey- denhuoltolaki 2010). STM:n asetus 1 § 1 momentti 1 määrittää suunnitelman sisällön. Potilas- turvallisuussuunnitelmassa osoitetaan terveydenhuollon johdon sekä henkilöstön vastuu poti-
lasturvallisuudesta. Johto kantaa aina kokonaisvastuun potilasturvallisuudesta ja vastuuta ei voi siirtää muille. Johdon vastuulla on riittävän osaava henkilökunta ja riittävät resurssit poti- lasturvallisuuden takaamiseksi. Johto vastaa turvallisuusriskien arvioinnista ja huolehtii tie- donkulusta riskeistä, vaaratilanteista sekä haittatapahtumista. Johto vastaa myös potilasturval- lisuuden ja palvelujärjestelmän kehittämistoiminnasta. (STM 2009.) Hyvä potilasturvallisuus- kulttuuri on kaikkien yhteistä, tarvittaessa rajoja ylittävää toimintaa. Hyvin organisoitu toi- minta takaa laadukkaan työn. Esimiesten tehtävänä on luoda turvallisuuskulttuuria tukevat olosuhteet, johon kuuluu riittävät resurssit, osaamisen taso, selkeä vastuunjako ja järjestelmäl- linen toiminta poikkeustilanteissakin. (Helovuo ym. 2011, 96-97.) Palautteen saaminen ja keskustelu haittatapahtumista lisää haittatapahtumien ilmoitusten teon aktiivisuutta (Ammouri ym. 2014). Haittatapahtumaan osallisena olleet työntekijät ovat herkässä tilassa osallistumaan potilasturvallisuuden kehittämiseen ja jakamaan arvokasta tietoutta turvallisuutta lisäävien toimenpiteiden luomisessa (Buchanan & Moore, 2015). Hoitotyön johtajien keskeisiä tehtäviä on järjestää potilasturvallinen työympäristö riittävällä ja osaavalla henkilökunnalla sekä tuen antaminen potilasturvallisuuden edistämiselle (Turunen ym. 2015, Turunen ym. 2013). Hoito- työn johtajilla on tärkeä rooli potilasturvallisuuskulttuurin vahvistamisessa ja edistämisessä (Kuosmanen ym. 2013, Turunen ym. 2013).
Hoitotyön johtamisen tärkeä päämäärä on työntekijöiden kuunteleminen ja tukeminen ja sel- keä osallistuminen päätöksentekoon (Berland 2012). Tämän tutkimuksen mukaan hoitotyöte- kijöillä voi olla alentunut työmoraali ja välinpitämätön asenne potilasturvallisuuteen. Työvuo- rojen väliset suulliset raportoinnit jäävät helposti jopa väliin kiireen vuoksi. Aika kirjoitetun raportin lukemiselle voi tulla vasta pitkän ajan kuluttua vuoron alkamisesta. Sähköiset kirjaa- misjärjestelmät voivat olla vaikeita omaksua ja opetella. Riittämätön pätevyys on riski potilas- turvallisuudelle. Työn tekeminen ilman selkeitä ohjeistuksia luo epävarmuutta nopeasti vaih- tuviin tilanteisiin. Työnjaon epävarmuus on osoitus toimimattomasta johtajuudesta. Vahva johtaja huolehtii alaisten kouluttamisesta ja kannustaa heitä keskustelemaan hoitotyön toi- minnoista päivän aikana ja vuorojen vaihtuessa. Potilasturvallisuussuunnitelmien tekeminen on laissa määrätty ja on jokaisen hoitotyön johtajan velvollisuus luoda ohjeeksi alaisilleen.
(Berland 2012.) Hoitotyön johtajien osallistuminen ja näkyvä tuki potilasturvallisuuden kehit- tämiselle lisää henkilökunnan luottamusta johtoa kohtaan ja motivoi edistämään potilasturval- lista hoitoa. Tuen antava ympäristö ja avoin, aktiivinen kommunikaatio mahdollisista haitta- tapahtumista ja hoidon mahdollisista vaaroista vahvistaa potilasturvallisuutta. (Auer ym.
2014, Ammouri ym. 2014.) Hoitotyön johtajalla on keskeinen asema innovatiivisen palvelu-
kulttuurin luomisessa. Työssä oppiminen vahvistaa myös hoitotyön opiskelijoiden itseluotta- musta ja urakehitystä. Palvelukeskeinen oppiminen on valmistuville hoitajille hyödyllistä ja voimaannuttavaa. Luova ja edistyksellinen työkulttuuri edistää potilasturvallisuutta. (Christi- ansen ym. 2010.) Sairaanhoitajaopiskelijoiden opinnot potilasturvallisuudesta vahvistavat turvallisuutta terveydenhuollossa (Tella 2015). Vaismoradin ym. (2014) mukaan terveyden- huoltojärjestelmämme olisi kannustettava asiakkaitaan osallistumaan aktiivisena toimijana omaan hoitoonsa. Potilashoidon esimiesten olisi luotava salliva kulttuuri, joka rohkaisee poti- laita tuomaan esille mahdolliset virheet. Potilaan aktiivinen rooli vahvistaa itsemääräämisoi- keuden tunnetta. Henkilökunnan rohkaiseva tuki potilaalle helpottaa päätöstä osallistua oman hoidon turvallisuuden lisäämiseen.
2.4 Potilasturvallisuuskulttuuri ja tiimityöskentely
Tiimi on enemmän kuin osiensa summa. Kliininen tiimityö on enemmän kuin tiimin yksittäi- sen työntekijän taidot ja osaaminen. Toimivan yhteistyön puuttuminen heikentää potilastur- vallisuutta. Tehokas tiimi havaitsee nopeasti muuttuvat tilanteet ja toimii tehokkaasti kommu- nikoiden. Suljettu silmukka - kommunikaatio on todettu toimivaksi. Suljettu silmukka on suunnitelmallinen tapa toimia, jossa tehtävät jaetaan selkeästi ja kuuluvasti, otetaan selkeästi vastaan, suoritetaan ja ilmoitetaan tehdyksi. (Siassakos ym. 2011.) Hyvin toimivassa tiimissä kaikista niin sanotuista normaaleistakin asioista mainitaan ääneen ja kaikki tietävät tapahtu- mien kulun ja mahdolliset poikkeamat ajoissa (Mustajoki ym. 2014).
Haittatapahtuman syntymiseen vaikuttaa huono kommunikaatioyhteys tiimin jäsenten välillä.
Heikko tiedonkulku on ilmoitusten perusteella usein syynä haittatapahtumassa. (Mustajoki ym. 2014.) Simulaatiot, harjoitukset ja roolipelit kuvastavat hyvin todellisia tilanteita ja pa- rantavat tiimin kommunikaatiota ja yhteistyötä (Weaver ym. 2014, Siassakos ym. 2011). Si- muloidussa tiimiharjoituksessa opiskelijat lisäävät tietojaan potilasturvallisuudesta ja vahvis- tavat positiivista asennettaan tiimityöhön (Badowski 2017). Tiimityön harjoitteleminen yksi- puolisesti ei johda tehokkaaseen lopputulokseen ja pysyvyyteen. Samoin organisaation toi- minnan parantaminen ei johtanut yksilön työn integroitumiseen jokapäiväiseen potilasturvalli- sen työn ideologiaan. Yhdistelmä yksilöllisestä oppimisesta ja organisaation kehittämisestä teki työntekijät voimaantuneiksi ja motivoituneiksi potilasturvallisessa tiimityössä. (McCul- loch ym. 2017.)
Tiimityön pätevyys vahvistuu hyvän kommunikaation, toimivan johtamisen ja tilannetietoi- suuden avulla. Organisaation tukitoimet (hoitoprosessien ja tiimien kokoonpanojen suunnitte- lu) tehostavat tiimityötä. Selkeät ohjeet ja tarkistuslistat tukevat jokapäiväistä tiimityötä. Te- hokas tiimityön koulutus sisältää alkuarvioinnin, moniammatillisen osallistujaryhmän, ohjeis- tetun ja huolellisesti kommunikoivan toiminnan, loppuarvioinnin, kouluttamisen ja tiimityön sisällön kehittämisehdotukset. (Weaver 2014.) Aikaisemmissa tutkimuksissa on tullut esille, että tiimityö toimii paremmin oman työyksikön sisällä verrattuna tiimityöhön muiden yksi- köiden kanssa (Khater 2014, Kuosmanen ym. 2013, Kvist ym. 2013, Turunen ym. 2015).
2.5 Potilasturvallisuuskulttuuri ja vaaratapahtumien käsittely
Turvallisen hoitokulttuurin luomiseen tarvitaan jokaista terveydenhuollon ammattilaista. Ohje potilasturvallisen hoidon turvaamiseksi ei ole monimutkainen. Terveydenhuollon ammattilai- nen hoitaa potilasta laadukkaasti ja pyrkii kaikin mahdollisin keinoin ehkäisemään haittata- pahtumien syntymistä potilaan hoidon aikana. Turvallinen ja tuen antava työympäristö vah- vistaa potilasturvallisuuskulttuuria. (Ulrich & Kear 2014.) Haittatapahtumien kerääminen rekisteriin ei ole itsetarkoitus, vaan niiden pohjalta tapahtuva toiminnan kehittäminen ja hen- kilökunnan oppiminen. Terveydenhuollon läpinäkyvyys lisääntyy haittatapahtumajärjestel- män käytön kautta. (Keistinen ym. 2008.) Työntekijät ovat ilmaisseet huolensa vaaratapahtu- mien raportoinnin vähäisyydestä. Vaaratapahtumailmoitusten tekeminen koetaan hankalaksi ja vaikeaksi. Ilmoitukset saattavat olla puutteellisia. Kiire vähentää ilmoitusten tekemistä.
Monet hoitajat kokevat koulutuksen ja kannustuksen tärkeäksi tekijäksi raportoinnin lisää- miseksi. Hoitajat pelkäävät joutuvansa syytöksien kohteeksi ilmoituksen tekemisen jälkeen.
Syyllistävä toimintakulttuuri ei tue haittailmoitusraporttien tekemistä, vaan jopa lisää virhei- den mahdollisuutta. (Birk ym. 2016, Ulrich & Kear 2014.) Sairaanhoitajat haluavat käsitellä tarkasti tapahtuneet haittatapahtumat ja suunnitella tarvittavat toimenpiteet potilasturvallisuu- den lisäämiseksi. Potilaan ja potilaan omaisten informoiminen tapahtui kuitenkin yleisesti vasta todellisen haittatapahtuman vaaran ollessa kyseessä. (De Freitas ym. 2011.) Sairaanhoi- tajien tekemien vaaratapahtumailmoitusten määrä on merkittävästi suurempi kuin lääkäreiden (Salonpää ym. 2017). Henkilökunnan on oltava jatkuvasti tietoinen potilasturvallisuusasioista.
Tietoisuus lisää aktiivisuutta jokapäiväisten hoitotoimenpiteiden turvallisuuden arviointiin.
Haittatapahtumien ilmoittaminen on osa hoitohenkilökunnan ammatillisuutta. (Birk ym.
2016.) Kehittämistoimenpiteitä tehdään vain pieneen osaan ilmoituksista, vaikka poikkeama on aiheuttanut potilaalle haittaa (Salonpää ym. 2017). Henkilöstön on tunnistettava ja rapor-
toitava vaaratapahtumiin liittyviä tekijöitä entistä paremmin. Potilasturvallisuuden riskienhal- linta muodostuu näiden olosuhteiden tunnistamisesta. (Rauhala ym. 2018.)
Organisaation johto ja lähijohtaminen luovat perustan potilasturvallisuuskulttuurille. Virhei- den käsittely tapahtuu avoimesti ja turvallisessa ilmapiirissä. Virheiden mahdollisuus hyväk- sytään ja ne käsitellään koko systeemin tasolla tapahtuvana ongelman ratkaisuna. Systeemi sisältää organisaation, työntekijät ja tekniset toimenpiteet. Toimivan haittapahtumajärjestel- män kautta organisaatio saa merkittävää tietoa potilasturvallisuuden suojamekanismien toimi- vuudesta. Johtaminen tukee turvallisen työilmapiirin luomista. Henkilökuntaa kuunnellaan ja kehittämistarpeet huomioidaan. Henkilökunnalle järjestetään tukitoimenpiteitä haittatapahtu- man tapahtuessa. (Kanerva ym. 2012.) Ulrich ja Kear (2014) ja Kanerva ym. (2012) tuovat esiin oppivan organisaation positiivisen vaikutuksen potilasturvallisuutta edistäviin muutok- siin. Avoimuus, yhteistoiminnallinen työympäristö, kaikkien osallistujien välinen kommuni- kaatio, uusien asioiden kouluttaminen ja ajantasaisten ohjeistuksien ylläpito edistävät potilaan turvallista hoitoa. Kvist ym. (2013) ja Turunen ym. (2013) korostavat oppivan organisaation ja jatkuvan koulutuksen merkitystä potilasturvallisuuskulttuurin vahvistamiseksi.
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Vahva potilaskulttuuri rakentuu henkilöstön yhteisesti jaetuista arvoista ja asenteista sekä taitavasta potilasturvallisuuden johtamisesta. Suomalainen potilasturvallisuusstrategian kes- keinen määritelmä on `oikea-aikainen, turvallinen ja vaikuttava hoito, hoiva ja palvelut, joista on mahdollisimman vähän haittaa potilaalle ja asiakkaalle`. Potilas/asiakas on aktiivinen toi- mija hoitonsa laadun ja turvallisuuden varmistamisessa. Terveydenhuoltojärjestelmämme moniulotteisuus ja jatkuva muutos tekevät siitä haavoittuvan ja virheiden mahdollisuus kas- vaa. Jatkuva kouluttaminen ja ohjaaminen tukevat henkilökunnan osaamista ja vähentävät haittatapahtumien määrää. Johdon aktiivinen tuki vahvistaa sallivaa ympäristöä virheiden esiin tulemiseksi ja haluksi tehdä haittailmoituksia.
Sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee terveydenhuollon toimintayksikön laatiman potilas- turvallisuussuunnitelman sisällön. Suunnitelmassa määritellään johdon ja henkilökunnan vas- tuu potilasturvallisuudesta. Johto on aina vastuussa kokonaisuudesta, varmistamalla osaavan henkilökunnan ja riittävät resurssit potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Johdon vastuulla on myös tiedottaminen, erityistilanteet ja jatkuva kehittäminen. Kaikkien yhteinen, rajojakin ylit-
tävä toiminta vahvistavat potilasturvallisuuskulttuuria. Hyvin organisoitu toiminta takaa laa- dukkaan työn. Palautteen saaminen ja keskustelu tapahtuneesta haittatapahtumasta lisää hait- tatapahtumailmoitusten tekemistä. Riittämätön pätevyys on riski potilasturvallisuudelle.
Työnjaon epävarmuus on osoitus toimimattomasta johtajuudesta. Vahva johtaja huolehtii alaisten kouluttamisesta ja kannustaa avoimeen kommunikaatioon päivän tapahtumista. Hoi- totyön johtajien luoma innovatiivinen palvelukulttuuri voimaannuttaa myös valmistuvia hoi- totyön opiskelijoita. Hoitotyön johtajilla on keskeinen asema potilasturvallisuuskulttuurin vahvistamisessa ja edistämisessä.
Tehokas tiimi havaitsee nopeasti muuttuvat tilanteet ja toimii tehokkaasti kommunikoiden.
Toimimaton yhteistyö heikentää potilasturvallisuutta. Haittatapahtumalle altistaa heikko kommunikaatioyhteys tiimin sisällä. Simulaatiot, harjoitukset ja roolipelit vahvistavat tiimin yhteistyötä. Yhdistelmä yksilöllisestä oppimisesta ja organisaation kehittämisestä voimaan- nuttaa työntekijät toimimaan potilasturvallisesti tiimityössä. Tiimityön pätevyys vahvistuu hyvällä kommunikoinnilla, toimivalla johtajuudella ja herkällä tilannetietoisuudella. Jokapäi- väistä tiimitoimintaa tukee tarkistuslistat ja selkeät toimintaohjeet.
Terveydenhuollon läpinäkyvyys lisääntyy haittatapahtumailmoitusten kautta. Haittatapahtu- mien keräämisen kautta tapahtuu toiminnan kehittäminen ja henkilökunnan oppiminen. Työn- tekijät ovat ilmaisseet huolensa haittatapahtumailmoitusten vähäisyydestä. Kiire ja osaamat- tomuus tehdä ilmoitusta vähentää ilmoitusten tekemistä. Hoitajat pelkäävät joutuvansa syy- töksien kohteeksi raportoimisen seurauksena. Johtaminen tukee turvallisen työilmapiirin luo- mista. Virheiden mahdollisuus hyväksytään ja ne käsitellään koko systeemin tasolla tapahtu- vana ongelman ratkaisuna. Henkilökuntaa kuunnellaan ja haittatapahtuman tapahtuessa järjes- tetään tukitoimenpiteitä. Jatkuva koulutus ja oppiva organisaatio vahvistavat potilasturvalli- suuskulttuuria.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata potilasturvallisuuskulttuuria yhdessä sosiaali- ja ter- veysyhtymässä. Tutkimuksen tulosten ja johtopäätösten perusteella voidaan kehittää yhtymän potilasturvallista hoitoa henkilökunnan arvioimien johtamisen, tiimityöskentelyn ja vaarata- pahtumien käsittelyn näkökulmista.
Tutkimuskysymykset:
1. Millaiseksi henkilöstö arvioi johtamista potilasturvallisuuskulttuurin näkökulmasta?
2. Millaiseksi henkilöstö arvioi tiimityötä potilasturvallisuuskulttuurin näkökulmasta?
3. Millaiseksi henkilöstö arvioi vaaratapahtumien käsittelyä potilasturvallisuuskulttuurin nä- kökulmasta?
4. Miten tulosryhmien (Peruspalveluskeskus, Ensihoito- ja päivystyskeskus, Keskussairaala, Lääketieteellisten palvelujen keskus, Kuntoutuskeskus ja Tukipalvelukeskus) arvioinnit eroa- vat toisistaan?
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Sosiaali- ja terveysyhtymä
Tutkimuskontekstina on sosiaali- ja terveysyhtymä eri tulosryhmineen.
Tulosryhmiä on yhteensä kuusi (6): 1.Peruspalvelukeskus (Hyvinvoinnin ja terveyden edis- täminen) johon kuuluvat Sosiaalipalvelut (Sosiaalityön palvelut, Vammaispalvelut ja työtoi- minta, Kevahuolto, Pd ja mt- palvelut), Koti- ja asumispalvelut (Vuodeosastopalvelut, Koti- ja asumispalvelut) ja Terveyden ja sairaanhoidon vastaanottopalvelut (Terveydenhuollon vas- taanottopalvelut, Suun terveydenhuollon vastaanottopalvelut, Mielenterveyspalvelut), 2.Ensihoito- ja päivystys, johon kuuluvat Ensihoito- ja sairaankuljetus sekä Päivystys- ja tarkkailuyksikkö, 3.Keskussairaala, johon kuuluvat Operatiivinen tulosalue (Kirurgia, Nais- tentaudit, Silmätaudit, Korva- nenä- ja kurkkutaudit sekä hammassairaudet, Leikkaus- ja anestesiatoiminta (päiki, kipupkl, kesle ja teho)), Konservatiivinen tulosalue (Sisätaudit, Las- tentaudit ja lastenneurologia, Ihotaudit, Neurologia, Hengityshalvausyksikkö ja Keuhkosai- raudet) ja Psykiatrinen tulosalue (Sairaalapsykiatria, Psykiatrian avohoito sekä Lastenpsykiat- ria ja nuorisopsykiatria), 4. Lääketieteellisten palvelujen keskus, johon kuuluvat Laborato- riotoiminnot, Kuvantaminen ja Lääkehuolto, 5.Kuntoutuskeskus, johon kuuluvat Fysiatria ja Kuntoutustutkimusyksikkö ja 6.Tukipalvelukeskus, johon kuuluu Ravintopalvelut.
4.2 Aineiston keruu
Tämän tutkimuksen aineistona käytettiin vuonna 2012 yhdessä sosiaali- ja terveysyhtymässä koottua potilasturvallisuuskulttuurikysely -aineistoa. Henkilöstöä oli tuolloin yhteensä 3993, joista vakinaisia 3157 (79,1 %). Kyselyyn vastasi 818 henkilöä seuraavasti: Peruspalvelus- keskus (n=160), ensihoito- ja päivystys (n=43), keskussairaala (n=397) (operatiivinen (n=181), konservatiivinen (n=106) ja psykiatrinen (n=68)), lääketieteellisten palvelujen kes- kus (n=60), kuntoutuskeskus (n=36) ja tukipalvelukeskus (n=109). Vastausprosentti oli 19,7
%.
4.3 Kyselyn toteutus ja mittari
Kysely on suoritettu sähköisesti huhtikuussa 2012. Kyselylomake oli lähetetty koko yhtymän henkilöstölle sähköpostin välityksellä. Vastausaikaa oli 11 pv. Muistutusviesti tutkimuksesta oli lähetetty päivää ennen vastausajan loppumista. Muistutusviestejä lähetettiin yhden kerran.
Kyselyn yhteyshenkilönä ja toteuttajana oli sosiaali- ja terveysyhtymän potilasturvallisuus- koordinaattori.
Kysely tehtiin potilasturvallisuuskulttuuria henkilöstön näkökulmasta mittaavalla HSPSC – Hospital Survey on Patient Safety Culture – kyselylomakkeen suomennetulla versiolla. Mitta- ria on käytetty maassamme eri tyyppisissä sairaaloissa ja organisaatioissa ja todettu luotetta- vaksi. AHRQ (the Agency for Health Research and Quality) on ollut mittarin kehittämisen takana rahoituksen ja muun tukemisen antajana. Mittari on kehitetty sairaalan henkilöstön näkökulmasta kuvaamaan potilasturvallisuuskulttuuria. Henkilöstö tarkoittaa kaikkea henki- löstöä siivoojista, turvallisuushenkilöistä aina välitöntä potilastyötä tekevään hoitohenkilös- töön ja sairaalan johtoon asti. Kysymykset etsivät tietoa potilasturvallisuuteen liittyvillä ai- heilla ja kartoittavat myös virhe- ja haittatapahtuma- raportoinnin kysymyksiä. Kysymykset ovat sekä toimintayksikön että sairaalan tasolla. Lisäksi on neljä yleistä kysymystä. Mittarin kehittäjät ohjaavat mahdollisimman pieniin muutoksiin eri maiden käyttäessä mittaria. Muu- tokset voivat vaikuttaa mittarin reliabiliteettiin ja validiteettiin. (Sorra & Nieva 2004.) Hospi- tal Survey on Patient safety Culture – mittari soveltuu keskeisten potilasturvallisuuden osa- alueiden arviointiin yksilö-, yksikkö- ja organisaatiotasolla. Mittari on hyödyllinen väline potilasturvallisuushankkeiden suunnittelussa. Kyselyn tuottaman sisällön avulla potilasturval- lisuuskulttuurin tilaa voidaan arvioida lisäämällä tietoisuutta potilasturvallisuudesta, arvioi- malla potilasturvallisuushankkeiden vaikuttavuutta ja vertaamalla tuloksia muihin sairaaloi- hin. (Sorra & Dyer 2010.)
Mittarissa on taustakysymyksiä ja Likert-arviointiskaalalla vastattavia väittämiä (1 = Täysin eri mieltä/ei koskaan, 2 = eri mieltä/harvoin, 3 = vaikea sanoa/joskus, 4 = samaa mieltä/usein ja 5 = täysin samaa mieltä/jatkuvasti). Tutkimuksessa käytetty mittari on käännetty suomen kielelle ja takaisin englannin kielelle. Sen jälkeen mittaria verrattiin alkuperäisen kanssa ja tehtiin tarvittavat muutokset. Mittarin sisäistä johdonmukaisuutta on arvioitu Cronbachin al- fakertoimella. Kaikkien osa-alueiden sisäinen johdonmukaisuus oli >0.70 eli hyvä. (Turunen ym. 2013.)
4.4 Aineiston analyysi
Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 24- ohjelmalla. Aineiston analyysissä käytetään aineiston kuvailuun frekvenssejä ja prosenttiosuuksia, keskiarvoa ja keskiarvon luottamusvä- liä. Luottamusvälissä lasketaan otoskeskiarvolle sen 95 %:n tai 99 %:n todennäköisyys perus- joukossa, johon yleistetään tuloksia (Metsämuuronen 2009, 457). Tavallisesti tiivistetään ha- vaintoaineiston antama informaatio esittämällä muuttujan arvot frekvensseinä eli lukumäärinä tai suhteellisina frekvensseinä eli prosenttiosuuksina (Karjalainen 2010, 39). Tässä tutkimuk- sessa käytettiin aineiston kuvailussa frekvenssejä, prosentteja, keskiarvoja ja keskiarvon luot- tamusvälejä. Kahden muuttujan välisen riippuvuuden testaamiseen käytetään X2 - riippumattomuustestiä. Testin käytön edellytyksenä on satunnaisesti poimittu otos, korkein- taan 20 % odotetuista frekvensseistä saa olla pienempiä kuin 5 ja kaikki odotetut frekvenssit ovat suurempia kuin 1. (Karjalainen 2010, 224.) Tässä tutkimuksessa tutkimuskohteena oli koko yhtymän henkilökunta ja riippumattomuustestin käytön edellytykset eivät toteutuneet.
Vastaajien taustatiedoista esitetään sukupuoli, ikä, ammattiryhmä, työsuhteen muoto, työajan muoto, työskentelyalue, toimiiko vastaaja välittömässä kontaktissa potilaan kanssa tai välit- tömässä vuorovaikutuksessa potilaan kanssa ja työkokemuksen pituus nykyisessä ammatissa ja nykyisessä yksikössä. Tässä tutkimuksessa ei ollut tarkoituksena selvittää taustatekijöiden yhteyttä potilasturvallisuuskulttuurin arviointiin, joten se jää raportoinnin ulkopuolelle.
Tutkimuskysymysten mukaisesti henkilöstön arvioita potilasturvallisuuskulttuurista kuvataan frekvensseinä ja prosenttiosuuksina alkuperäisten väittämien mukaisesti. Mittarissa suuri osa väittämistä oli ilmaistu niin, että väittämän arvot 4 ja 5 (samaa mieltä ja täysin samaa mieltä) tarkoittavat potilasturvallisuuskulttuurin kannalta myönteisiä arvioita. Mittarissa oli kuitenkin käänteisessä muodossa olevia väittämiä, jolloin näiden väittämien potilasturvallisuuden kan- nalta myönteisiä arvioita olivat arvot 1 ja 2 (täysin eri mieltä ja eri mieltä). Näihin väittämiin on taulukoissa 4-6 liitetty merkintä (k) osoittamaan käänteistä merkitystä. Taulukoiden alla on lisäksi erillinen selite.
Vastausten jakaumien lisäksi esitetään jokaisesta potilasturvallisuuskulttuurin osa-alueesta siihen potilasturvallisuuskulttuurin kannalta positiivisesti vastanneiden osuus tulosryhmissä (Taulukot 10-16). Positiivisten vastausten esittäminen ja vertailu ovat yleistä tämän ilmiön raportoinnissa. Vahvoina osa-alueina pidetään arvioita, joiden myönteisten arvioiden osuus on
75 % tai yli. Kriittiset, kehittämistä vaativien osa-alueiden myönteisten arvioiden osuus 50 % tai alle. (AHRQ 2016, Turunen ym. 2015)
5 TULOKSET
5.1 Kyselyyn vastanneiden taustatiedot
Koko sosiaali- ja terveysyhtymän henkilöstöstä kyselyyn vastasi 818 henkilöä. Sairaanhoita- jat, kätilöt, terveydenhoitajat, suuhygienistit ja apulaisosastonhoitajat muodostivat ammatti- ryhmistä suurimman vastaajaryhmän. Heitä oli vastaajista 40 %. Toiseksi suurimpaan ammat- tiryhmään kuuluivat lähi-/perus-/mielenterveyshoitajat, hammashoitajat, välinehuoltajat, lää- kintävahtimestarit ja kuntoutusohjaajat, yhteensä 17,2 %. Seuraavaksi suurimpia ryhmiä oli- vat lääkärit (6,1 %), hoitotyön johtajat (5,5 %), fysioterapeutit, röntgenhoitajat ja laboratori- onhoitajat (6,7 %) sekä osastonsihteerit, tekstinkäsittelijät, toimistosihteerit ja terveyskeskus- avustajat (7,2 %). Naisvastaajia (88,1 %) oli miehiä enemmän. Iältään suurimmat ryhmät oli- vat 41-45 vuotiaat (15,4 %), 46-50 vuotiaat (18,5 %) ja 51-55 vuotiaat (35,1 %). Vastaajien iän keskiarvo (ẍ) oli 43 vuotta. Vastaajien iän keskiarvo sijoittui 95 %:n todennäköisyydellä välille 42,2-43,6 vuotta. (Taulukko 2.)
Taulukko 2. Vastaajien (n=818) sukupuoli, ikäluokka, ammattiryhmä ja työyksikkö (%, n)
Taustatieto % n
Sukupuoli
nainen 88,1 721
mies 11,9 97
Ikä
30 vuotta tai alle 12,5 102
31-35 vuotta 7,8 64
36-40 vuotta 10,8 88
41-45 vuotta 15,4 126
46-50 vuotta 18,5 151
51 vuotta tai enemmän 35,1 287 Ammattiryhmä
Sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja, 40,0 327
suuhygienisti, apulaisosastonhoitaja
Lähi-/perus-/mielenterveyshoitaja, hammashoi-
taja, välinehuoltaja, lääkintävahtimestari, kun- 17,2 141 toutusohjaaja
Osastonsihteeri, tekstinkäsittelijä, toimistosih-
teeri, terveyskeskusavustaja 7,2 59
Fysioterapeutti, röntgenhoitaja, laboratorionhoi-
taja 6,7 55
Lääkäri 6,1 50
Hoitotyön johtaja (ylihoitaja, osastonhoitaja, 5,5 45 lähiesimies)
Muu 5,4 44
Laitoshuoltaja, hoitoapulainen 2,7 22
Puhe-, toiminta- tai muu terapeutti, psykologi 2,3 19 Yhtymän, tulosryhmän tai -alueen hallintotehtä-
vä
1,7 14
Sosiaalityöntekijä, -ohjaaja 1,6 13
Lääkärijohtaja (esim. ylilääkäri) 1,5 12
Tekninen henkilöstö, ammattimies 1,1 9
Ravitsemustyöntekijä 0,6 5
Järjestelmäasiantuntija 0,4 3
Tulosalueista vastaajia oli eniten keskussairaalassa (48,5 %), peruspalvelukeskuksessa (19,6
%) ja tukipalvelukeskuksessa (13,3 %). Lääketieteellisten palvelujen keskuksessa oli 7.3 %, ensihoitokeskuksessa oli 5,3 % ja kuntoutuskeskuksessa oli 4,4 %. Yhtymän, tulosryhmien ja tulosalueiden hallinnossa vastaajia oli 1,6 %. (Taulukko 3.)
Suurin osa vastaajista (85,6 %) toimi vakituisessa työsuhteessa ja 14,4 % oli tutkimusajankoh- tana määräaikaisessa työsuhteessa. Suurin vastaajaryhmä oli 1-5 työkokemusvuotta (33 %), kun tarkastellaan työkokemusta nykyisessä yksikössä. 6-10 vuotta nykyisessä yksikössä työs- kennelleitä oli 18,6 %. Alle vuoden nykyisessä yksikössä työssä olleiden osuus oli 11,4 % ja yli 25 vuotta 10.9 %. Vastaajien työkokemus nykyisessä yksikössä keskiarvo (ẍ) oli 7,4 vuot- ta. Vastaajien työkokemus nykyisessä yksikössä keskiarvo sijoittui 95 %:n todennäköisyydel- lä välille 6,9-7,9 vuotta. Nykyisessä ammatissa 1-5 vuotta (22,6 %) työkokemusta oli suu- rimmalla osalla vastaajia. Lähes yhtä paljon vastaajista omaavat yli 25 vuotta (19,2 %) työko- kemusta nykyisessä ammatissa. Nykyisessä ammatissa 11-15 vuotta työssä olleita oli 15,4 %.
Vastaajien työkokemus nykyisessä ammatissa keskiarvo (ẍ) on 12,3 vuotta ja vastaajien työ- kokemus nykyisessä ammatissa keskiarvo sijoittuu 95 %:n todennäköisyydellä välille 11,8- 12,8 vuotta. (Taulukko 3.)
Taulukko 3. Vastaajien (n=818) työkokemus nykyisessä yksikössä ja ammatissa, työsuh- teen muoto sekä työyksikkö (%, n).
Taustatieto % n
Työkokemus nykyisessä yksikössä
alle 1 vuosi 11,4 93
1-5 vuotta 33,3 272
6-10 vuotta 18,6 152
11-15 vuotta 11,0 90
16-20 vuotta 7,8 64
21 vuotta ja enemmän 18,0 147
Työkokemus nykyisessä ammatissa
5 vuotta tai alle 22,6 185
6-10 vuotta 17,0 139
11-15 vuotta 15,4 126
16-20 vuotta 12,5 102
21-25 vuotta 13,3 109
26 vuotta ja enemmän 19,2 157
Työsuhteen muoto
Toistaiseksi voimassa (vakinainen) 85,6 700
Määräaikainen 14,4 118
Työyksikkö
Keskussairaala 48,5 397 Peruspalvelukeskus 19,6 160 Tukipalvelukeskus 13,3 109 Lääketieteellisten palvelujen keskus 7,3 60 Ensihoito ja päivystyskeskus 5,3 43 Kuntoutuskeskus 4,4 36 Yhtymän hallinto, tulosryhmien hallinto, tulosalueiden hallinto 1,6 13
Suurin osa vastaajista (79,4 %) toimi välittömässä vuorovaikutuksessa potilaan kanssa. Pää- asiallisena työaikamuotona vastaajilla oli hieman enemmän päivätyö (53,4 %). Valtaosalla vastaajista viikkotyöaika oli 31-40 tuntia (87,4 %). Vastaajista 6,4 % työskenteli 20-30 tuntia ja vastaajista 1,5% työskenteli alle 20 tuntia viikossa. (Taulukko 4.)
Taulukko 4. Vastaajien (n=818) työaikamuodot ja välitön vuorovaikutus potilaan kanssa (%, n).
Taustatieto % n
Pääasiallinen työaikamuoto (n=818)
Päivätyö 53,4 437
Vuorotyö 46,6 381
Viikkotyöaika nykyisessä tehtävässä (n=818)
Alle 30 tuntia 7,9 64
31-40 tuntia 87,4 715
41 tuntia tai enemmän 4,7 39
Välitön vuorovaikutus tai kontakti potilaan kanssa (n=815)
Kyllä 79,4 647
En 20,6 168
5.2 Henkilöstön arvioinnit johtamisesta
Taulukossa 5 on esitetty johtamisen arviointia kolmella eri osa-alueella, jotka olivat lähijohta- jien odotukset ja toiminta potilasturvallisuuden edistämiseksi, johdon tuki potilasturvallisuu- delle ja henkilöstömitoitus (väittämiä yhteensä 11).
Lähijohtajien toiminnan ja odotusten alueella vastaajista 40,7 % arvioi oman esimiehensä antavan myönteistä palautetta, kun huomaa työn tehdyn potilasturvallisesti. Lähijohtajan toi- minnassa suurin kriittisyys kohdistui palautteen antamiseen. Useampi kuin joka kolmas (37,4
%) vastaaja arvioi, että myönteistä palautetta potilasturvallisesti tehdystä työstä ei tule riittä- västi. Noin kuusi kymmenestä (63,3 %) oli sitä mieltä, että esimies huomioi potilasturvalli- suusongelmia niiden toistuessa. Noin kuusi kymmenestä (61,7 %) oli samaa mieltä, että esi- mies ottaa vakavasti henkilökunnan ehdotukset potilasturvallisuuden parantamiseksi. Vastaa- jista 58,1 %:n mielestä esimies ei painosta työskentelyyn nopeammin paineen alla, jolloin toiminta mahdollisesti lipsuisi. (Taulukko 5.)
Sairaalan johdon tukea potilasturvallisuudelle oli vastaajien mielestä paljon vaikeampi arvi- oida kuin lähiesimiesten toimintaa. Vaikea sanoa -vastauksen osuus tällä osa-alueella oli mel- kein puolet (40,0-44,3 %). Lähes joka kolmas (30 %) vastaajista arvioi, että sairaalan johdolla on mahdollistajan rooli edistää potilasturvallista työympäristöä. Potilasturvallisuutta johdon
prioriteettina arvioi myönteisesti 27 % sekä kielteisesti lähes neljännes vastaajista (24,4 %).
Sairaalan johdon kiinnostukseen potilasturvallisuutta kohtaan suhtauduttiin kriittisimmin:
vastaajista yli kolmannes (34,8 %) arvioi johdon olevan kiinnostunut potilasturvallisuudesta vain, kun vaaratapahtuma on sattunut. (Taulukko 5.)
Henkilöstömitoituksessa vastaajat arvioivat tilapäistyövoimaa käytettävän maltillisesti. Yli puolet vastaajista (51,7 %) arvioivat, että tilapaistyövoimaa ei käytetä enempää kuin tarpeel- lista. Myös yli puolet vastaajista (52,7 %) arvioi, että osaston työvuorot ovat sopivan pituisia parhaalle mahdolliselle potilashoidolle. Työtä tehdään liian paljon, liian nopeasti 44, 1 %:n mielestä, kun vastaajista 38 %:n mielestä työtä tehdään sopivasti sopivalla nopeudella. Henki- lökunnan määrään osoitettiin suurinta kriittisyyttä. Alle kolmannes (29,8 %) vastaajista arvioi myönteisesti henkilökunnan riittävyyttä työmäärään nähden. Yli puolet (57,4 %) vastaajista suhtautui kriittisesti henkilökunnan riittävyyteen. (Taulukko 5.)
28,2 (191) 9,2 (62) Taulukko 5. Vastaajien (n=818) arvioinnit (%, n) lähijohtajien odotuksista ja toiminnasta poti- lasturvallisuuden edistämiseksi, johdon tuesta ja henkilöstömitoituksesta.
Johtaminen Täysin samaa Samaa Vaikea Eri Täysin eri
mieltä mieltä sanoa mieltä mieltä
% (n) % (n) % (n) % (n) % (n) Lähijohtajien odotukset ja toiminta potilasturvallisuuden edistämiseksi
Esimieheni an-
taa myönteistä 7,2 (49) 33,5 (227) 21,4 (145)
palautetta, kun
hän huomaa,
että työ on teh-
ty potilasturval-
lisesti.
Esimieheni ottaa vakavasti henki-
lökunnan ehdo- 13,3 (109) 48,4 (396) 22,7 (186) 9,7 (79) 4,5 (37)
tukset potilas-
turvallisuuden
parantamiseksi.
Kun syntyy työ-
painetta, esimie- 3,1 (25) 13,6 (111) 24,2 (198) 46,9 (384)
11,2(92) heni haluaa mei-
dän työskentele-
vän nopeammin,
vaikka se merkit-
sisi toiminnassa
lipsumista. (k)
Esimieheni jättää
huomioimatta po- 3,2 (26) 7,8 (64) 24,3 (199) 41,1(336)
22,2 (182) tilasturvallsuuson-
gelmia niiden tois- tumisesta huoli-
matta. (k)
Johdon tuki potilasturvallisuu- delle
Yhtymän johto
mahdollistaa po- 4,2 (34) 25,8 (211) 40,0 (327) 19,1 (156) 8,2 (67) tilasturvallisuutta
edistävän työil- mapiirin.
Yhtymän johdon
toimet osoittavat, 2,7 (22) 25,3 (207) 44,3 (362) 17,6 (144) 6,8 (56) että potilasturval-
vallisuus on kes- keinen prioriteet-
ti.
Johdon toimet
osoittaa kiinnos- 6,2 (51) 28,6 (234) 40,1 (328) 19,4 (159) 2,8 (23) tusta potilasturval-
lisuuteen ainoas-
taan, kun vaarata-
pahtuma on sattu-
nut. (k)
Henkilöstömitoi-
tus
Meillä on riittä-
västi henkilö- 4,5 (37) 25,3 (207) 12,3 (101) 41,1 (336) 16,3 (133) kuntaa työmäärää
nähden.
Henkilökunta te- kee tässä yksikös-
3,5 (29) 18,5 (151)
24,3 (199) 39,9 (326)
12,8 (105) sä pidempiä työ-
vuoroja kuin olisi parasta potilas-
hoidon kannalta.
(k)
Käytämme enemmän tilapäis-
voimaa kuin olisi 7,2 (59) 17,1 (140) 22,9 (187) 32,6 (267) 19,1 (156)
parasta potilashoi-
don kannalta. (k)
Työskentelemme
`kuin viimeistä 13,3 (109) 30,8 (252) 17,1 (140) 32,3 (264) 5,7 (47) päivää´ yrittäes-
sämme tehdä liian paljon, liian nope-
asti. (k)
K= väittämä, jossa on käänteinen asteikko: Täysin erimieltä/eri mieltä on potilasturvallisuuden kan- nalta myönteinen vastaus.
5.3 Henkilöstön arvioinnit tiimityöstä
Taulukossa 6 on esitetty tiimityön arviointia neljällä eri osa-alueella, jotka olivat tiimityös- kentely työyksikössä ja yksiköiden välillä, työvuorojen vaihdot ja siirtymiset ja kommunikaa- tion avoimuus (11 väittämää).
Yksikön sisäinen tiimityö arvioitiin positiivisesti. Kahdeksan kymmenestä vastaajasta (79,9%) ilmoitti tukevansa toisiaan ja 63,6 % arvioivat työntekijöiden kunnioittavan toinen toistaan.
Työn nopeuttamiseksi työskentely tiiminä arvioi onnistuvan kahden kolmesta (66 %) vastaa- jan mielestä. Kriittisemmin tällä osa-alueella vastattiin avunsaantiin kiiretilanteessa: Lähes neljännes vastaajista (23,5 %) kokee avun olevan liian vähäistä. Vastaajista 58,7 % arvioivat avunsaannin toimivan hyvin. (Taulukko 6.)
Yksiköiden välisen tiimityön vastaajat arvioivat vähemmän myönteiseksi kuin osaston sisäi- sen. Lähes puolet vastaajista (44,7 %) arvioivat, että yksiköiden välinen tiimityö ei toimi.
Kuitenkin 59,3 % vastaajista koki, ettei toisten yksiköiden henkilökunnan kanssa ole epämiel- lyttävää työskennellä. Yhteistyö on hyvää niiden yksiköiden kanssa, joiden on toimittava yh- dessä 53,7 %:n mielestä ja 39,8 % vastaajista arvioi, että sairaalan yksiköt toimivat hyvässä yhteistyössä taatakseen potilaille parhaan hoidon. Useampi kuin joka viides vastaaja (21,6 %) arvioi, että yksiköiden välinen yhteistyö ei suju parhaan mahdollisen hoidon tarjoamiseksi potilaille. (Taulukko 6.)
Työvuorojen vaihdot ja siirtymiset olivat vaikeimmin arvioitava osa-alue tiimityössä. Työvuo- rojen vaihtoajankohtien vaikutus potilastietojen katoamiseen ja ongelmallisuus potilaille oli yli 40 %:n mielestä (40,6 -45,1 %) vaikea arvioida. Vastaajista 42,8 % koki, ettei tärkeitä po- tilastietoja hukata usein työvuorojen vaihtuessa. Reilu kolmannes (32 %) vastaajista arvioi, että työvuorojen vaihtoajankohdat eivät ole potilaalle ongelmallisia. Yli puolet (52,7 %) hen- kilöstöstä vahvisti asioiden katoavan, kun potilasta siirretään paikasta toiseen. Ongelmia eri yksiköiden välisessä tiedonvälityksessä arvioi olevan 59,5 % vastaajista. (Taulukko 6.)
Taulukko 6. Vastaajien arvioinnit (%, n) tiimityöskentelystä työyksikössä ja yksiköiden välil- lä ja työvuorojen vaihdoista ja siirtymisistä.
Tiimityö Täysin sa- Samaa Vaikea Eri Täysin eri
maa mieltä mieltä sanoa mieltä mieltä
% (n) % (n) %(n) % (n) % (n)
Tiimityöskentely työyksikössä
Henkilöt tukevat
toisiaan tässä 19,9 (163) 60,0 (491) 10,6 (87) 7,8 (64) 1,1 (9) yksikössä.
Kun on tehtävä
paljon työtä nope- 12,0 (98) 54,0 (442) 14,4 (118) 16,9 (138) 1,8 (15) asti, työskente-
lemme yhdessä tiiminä, että saamme työt tehtyä.
Yksikössämme työntekijät koh-
11,0 (90) 52,6 (430) 18,8 (154) 14,5 (119)
2,2 (18)
televat toinen toi- siaan kunnioittaen.
Kun jollain alueel-
la tässä yksi- 8,7 (71) 50,2 (411) 16,5 (135) 20,3 (166) 3,2 (26) kössä on hyvin
kiireistä, toiset
auttavat.
Yksiköiden väli-
nen tiimityö
Yhtymän eri yksi-
köt eivät toimi hy- 6,6 (54) 38,1 (312) 34,8 (285) 16,0 (131) 2,1 (17) vässä yhteistyössä/
koordinaatiossa.
(k)
Yhteistyö on hy-
vää niiden yksiköi- 3,5 (29) 50,2 (411) 27,0 (221) 15,2 (124) 1,1 (9) den kesken, joiden
on toimittava yh- dessä.
Yhtymän toisten
yksiköiden henki- 2,2 (18) 11,7 (96) 23,6 (193) 48,2 (394) 11,1 (91) kunnan kanssa
on usein epämiel- lyttävää työsken- nellä. (k)
Yksiköt työskente-
levät hyvässä yh- 3,4 (28) 36,4 (298) 35,3 (289) 19,4 (159) 2,2 (18) teistyössä tarjotak-
seen parasta hoi- toa potilaille.
Työvuorojen vaihdot ja siirtymi- set
Asioita katoaa tai
jää hoitamatta, kun 8,3 (68) 44,4 (363) 33,3 (272) 9,4 (77) 1,3 (11) potilaita siirretään
paikasta toiseen.
(k)
Tärkeitä potilas- hoidon tietoja hu- kataan usein
1,5 (12) 11,4 (93) 40,6 (332) 35,2 (288) 7,6 (62)
työvuorojen
vaihtuessa. (k)
Tiedonvälityksessä
esiintyy usein on- 9,9 (81) 49,6 (406) 20,2 (165) 16,7 (137) 1,1 (9) gelmia sairaalan
eri yksiköiden välillä. (k)
Työvuorojen vaih-
toajankohdat ovat 2,6 (21) 17,1 (140) 45,1 (369) 26,9 (220) 5,1 (42) ongelmallisia po-
tilaille. (k)
K= väittämä, jossa on käänteinen asteikko: Täysin erimieltä/eri mieltä on potilasturvallisuuden kannalta myönteinen vastaus.
Taulukossa 7 esitetty kommunikaation avoimuus on myönteisesti arvioitu osa-alue. Lähes puolet vastaajista (49,0 %) nosti usein esille asiat, jotka voisivat vaarantaa potilashoitoa. Kuu- si kymmenestä vastaajasta (60,0 %) rohkenee kysellä asioista, jotka eivät näytä olevan oikein.
Vähemmän myönteisesti tältä osa-alueelta arvioitiin vapaudesta kysellä johtajilta heidän toi- mistaan ja päätöksistään: Vastaajista noin joka kolmas (32,8 %) arvioi, että ei voi vapaasti kysellä johtajilta heidän toimistaan. Vastaajista 38,5 % kokee voivansa vapaasti kysellä. (Tau- lukko 7.)
Taulukko 7. Vastaajien arvioinnit (%, n) kommunikoinnin avoimuudesta.
Tiimityö Jatkuvasti Usein Joskus Harvoin Ei koskaan
%(n) %(n) %(n) %(n) %(n)
Kommunikaation avoimuus
Henkilökunta nostaa esiin
asiat, jotka voisivat vaa- 7,2 (59) 41,8 (342) 37,3 (305) 8,9 (73) 2,2 (18) rantaa potilashoitoa.
Henkilökunta kokee voi-
vansa vapaasti kysyä joh- 8,9 (73) 29,6 (242) 26,2 (214) 24,7 (202) 8,1 (66) tajiltaan heidän päätöksis-
tään ja toimisan.
Henkilökunta ei rohkene
kysellä asioista, jotka ei- 1,8 (15) 10,5 (86) 25,3 (207) 40,2 (329) 19,8 (162) vät näytä olevan oikein. (k)
K= väittämä, jossa on käänteinen asteikko: Täysin eri mieltä/eri mieltä on potilasturvallisuuden kannalta myönteinen vastaus.
5.4 Henkilöstön arvioinnit vaaratapahtumien käsittelystä
Taulukossa 8 ja 9 on esitetty vaaratapahtumien käsittelyn arviointia viidellä osa-alueella, jotka olivat oppiminen ja jatkuva kehittäminen organisaatiossa, yleisnäkemykset potilasturvallisuu- desta, ei-rankaiseva virheiden käsittely, palaute ja kommunikaatio vaaratapahtumiin liittyen ja vaaratapahtumien raportointi (väittämiä 16).
Oppiminen ja jatkuva kehittäminen organisaatiossa koettiin vaikeaksi arvioida. Noin kol- mannes vastaajista (33,6 %) arvioi virheiden johtavan myönteisiin muutoksiin, 45,8 % vastaa- jista koki arvioimisen vaikeaksi. Yli puolet vastaajista (59,5 %) toimii aktiivisesti parantaak- seen potilasturvallisuutta. Yli 40 % (41,4 %) vastaajista arvioi potilasturvallisuuden paranta- miseksi tehtyjen muutosten vaikuttavuutta. (Taulukko 8.)
Yleisnäkemykset potilasturvallisuudessa on myönteisesti arvioitu potilasturvallisessa työta- vassa kiiretilanteessa: vastaajista lähes puolet (48,5 %) arvioi, että töitä ei tehdä potilasturval- lisuutta vaarantavasti. Sattumaa ei ole, ettei täällä tapahdu vakavampia virheitä 47,4 %:n vas- taajan mielestä. Yksikössämme on potilasturvallisuuteen liittyviä ongelmia 36,9 %:n vastaa- jan mielestä ja ongelmia ei ole 35 %:n mukaan. Vaikein arvioitava tältä osa-alueelta oli toi- mintaprosessien ja järjestelmän arvioiminen poikkeamien ehkäisyssä: yli puolet vastaajista (55,1 %) koki arvioinnin vaikeaksi. Vastaajista joka neljäs (24,6 %) epäili toimintaprosessien ja järjestelmän tehokkuutta estää hyvin poikkeamia, vajaa viidennes vastaajista (18,7 %) tu- kee näkemystä. (Taulukko 8.)
Ei -rankaiseva virheiden käsittely on myönteisesti arvioitu virheiden näkymisessä henkilö- kohtaisissa tiedoissaan: lähes puolet (42,3 %) vastaajista luotti, että virheet eivät näy heidän henkilökohtaisissa tiedoissaan. Vajaa kolmannes (28,6 %) vastaajista kokee, että vaaratapah- tumaraportoinnin jälkeen huomio kohdistuu henkilöön eikä itse ongelmaan. Vastaajista 39,4
% arvioi huomion kohdistuvan vaaratapahtuma-asiaan henkilön sijaan. Vastaajista 35 % arvi- oi, että virheet eivät käänny heitä vastaan, lähes neljännes (24,6 %) epäilee tekemiensä virhei- den kääntyvän heitä vastaan. (Taulukko 8.)
Taulukko 8. Vastaajien arvioinnit (%, n) organisaation oppimisesta ja jatkuvasta kehittämises- tä, yleisnäkemyksestä potilasturvallisuudesta ja ei-rankaisevasta virheiden käsittelystä.
Vaaratapahtumien käsittely
Täysin sa- maa mieltä
Samaa mieltä
Vaikea sanoa
Eri mieltä
Täysin eri miel- tä
% (n) % (n) % (n) % (n) % (n)
Oppiminen ja jatkuva kehittäminen organisaatiossa Toimimme aktiivisesti
parantaaksemme 8,3 (68) 51,2 (419) 27,3 (223) 11,0 (90) 1,2 (10) potilasturvallisuutta.
Virheet ovat täällä joh-
taneet myöntei- 2,7 (22) 30,9 (253) 45,8 (375) 16,1 (132) 3,1 (25) siin muutoksiin.
Tehtyämme muutoksia
parantaaksemme poti- lasturvallisuutta,
3,1 (25) 38,3 (313) 36,9 (302) 17,1 (140) 3,3 (27)
arvioimme niiden
vaikuttavuutta.
Yleisnäkemykset potilasturvallisuudesta On vain sattuma, ettei
täällä satu vaka- 8,9 (73) 21,3 (174) 20,7 (169) 34,0 (278) 13,4 (110) vampia virheitä.
(k)
Potilasturvallisuutta
ei koskaan vaaran- 12,3 (101) 36,2 (296) 25,4 (208) 20,9 (171) 4,4(36) neta sen vuoksi, että
saataisiin enemmän
töitä tehdyksi.
Yksikössämme on
potilasturvallisuu- 7,9 (65) 29,0 (237) 27,1 (222) 28,9 (236) 6,1 (50) teen liittyviä
ongelmia. (k)
Toimintaprosessimme
ja järjestelmämme 1,0 (8) 17,7 (145) 55,1 (451) 20,9 (171) 3,7 (30) estävät hyvin
poikkeamien synnyn.
Ei-rankaiseva virheiden käsittely Henkilökunta kokee,
että heidän vir- 3,8 (31) 20,8 (170) 38,6 (316) 27,6 (226) 8,2 (67) heensä käänty-
vät heitä vastaan. (k)
Kun vaaratapahtuma
on raportoitu, 4,8 (39) 23,8 (195) 31,1 (254) 32,2 (263) 7,2 (59) tuntuu että se kohdis-
tuu henki- löön eikä itse ongelmaan. (k)
Henkilökuntaa huoles-
tuttaa, että hei- 2,1 (17) 12,6 (103) 42,2 (345) 32,4 (265) 9,9 (81) dän tekemänsä vir-
heet näkyvät heidän
henkiläkohtaisissa tiedoissaan. (k)
K= väittämä, jossa on käänteinen asteikko: Täysin erimieltä/eri mieltä on potilasturvallisuuden kannalta myönteinen vastaus.
Palaute ja kommunikaatio vaaratapahtumien jälkeen arvioitiin vähemmän myönteisesti.
Myönteisesti arvioitiin keskustelua vaaratapahtumien jälkeen: 38,9 % vastaajista ilmoitti käy- vänsä vaaratapahtumia estävää keskustelua yksikössä jatkuvasti tai usein. Tiedottamista sattu- neista vaaratapahtumista jakoi henkilöstön lähes yhtä suuriin ryhmiin myönteisyydessä ja kriittisyydessä: Vastaajista 32,9 % koki saavansa tietoa jatkuvasti tai usein ja 27,7 % vastaa- jista harvoin tai ei koskaan. Vastaajista 47,1 % arvioi saavansa palautetta vaaratapahtumien pohjalta tehdyistä muutoksista harvoin tai ei koskaan. Vastaajista 35,7 -41,1 % arvioi pa- lautetta ja kommunikointia vaaratapahtumiin liittyen tapahtuvan joskus. (Taulukko 9.)
Vaaratapahtumien raportointi on parhaiten arvioitu tilanteessa, jossa potilas olisi voinut va- hingoittua: 50,8 % vastaajista arvioi raportoivan jatkuvasti tai usein. Vastaajista 37,2 % arvioi raportoivan tilanteesta, joka ei voi aiheuttaa vahinkoa potilaalle harvoin tai ei koskaan, usein tai jatkuvasti arvioi raportoivansa neljännes (25,1 %) vastaajista. Tasaisimmin arvioitiin ra- portoinnin tapahtuvan, kun on tehty virhe, joka on korjattu ennen kuin se on aiheuttanut va- hinkoa potilaalle: Usein (23,6 %) tai jatkuvasti (7,5 %), joskus 27,4 % ja harvoin (21,6 %) tai ei koskaan (8,8 %). (Taulukko 9.)
Taulukko 9. Vastaajien arvioinnit (%, n) palautteesta ja kommunikaatiosta vaaratapahtumiin liittyen ja vaaratapahtumien raportoinnista.
Vaaratapahtumien käsit-
tely Jatkuvasti Usein
Joskus Harvoin Ei koskaan % (n) % (n) % (n) % (n) % (n) Palaute ja kommunikaatio vaaratapahtumiin liittyen Saamme palautetta
vaaratapahtumara- 2,4 (20) 12,0 (98) 35,7 (292) 30,8 (252) 16,3 (133) porttien pohjalta teh-
dyistä muutoksista.
Meille tiedotetaan yksikössämme sat- tuneista vaaratapah- tumista.
7,1 (58) 25,8 (211) 37,3 (305) 19,6 (160) 8,1 (66)
Keskustelemme yk- kössämme toiminta- tavoista, joilla estäm- me vaaratapahtumien toistumisen.
9,2 (75) 31,4 (257) 41,1 (336) 12,3 (101) 3,5 (29)
Vaaratapahtumien raportointi
Kun on tehty virhe,
mutta se on havaittu 7,5 (61) 23,6 (193) 27,4 (224) 21,6 (177) 8,8 (72) ja korjattu ennen
kuin sillä oli vaiku-
tuksia potilaaseen, miten usein se rapor-
toidaan?
Kun on tehty virhe,
jonka ei ole mahdol- 6,4 (52)
18,7 (153) 26,4 (216) 26,4 (216) 10,8 (88)
