236
töksiä. Tutkimus nimittäin osoittaa, että mitä vahvemmaksi pätkätyön- tekijä arvioi omat mahdollisuuten- sa työllistyä työttömäksi jäädessään, sitä vähemmän hän kokee stressiä ja uupumusta. Työllistymisusko on yksilölle voimavara, jota voi- daan vahvistaa yhteiskuntapoliit- tisilla toimilla. Mutta epäilemättä prekariaatin työmarkkina-aseman parantamiseksi tarvitaan ammatti- yhdistysliikettä. Työnantajat eivät omatoimisesti ryhdy ajamaan pät- kätyöläisten asiaa.
Kirjan tutkimukset ovat peräi- sin Suomen Akatemian vuosina 2007–2010 toteuttaman Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus -tut- kimusohjelman hankkeista. Kirja aloittaa Gaudeamuksen ja Suo- men Akatemian Tutkitusti-kirja- sarjan, joka esittelee Akatemian tutkimusohjelmien tuloksia kor- keakouluyhteisöä laajemmalle lukijakunnalle, tarkoituksena he- rätellä keskustelua ajankohtaisista yhteiskunnallisista epäkohdista.
Kirja on pienen kokonsa vuok-
si hyvää matkaseuraa niille, jotka haluavat perehtyä ajankohtaisiin teemoihin sanoma- ja iltapäivä- lehtijuttuja perusteellisemmin.
Kohtuuhintaisena tällaisen voisi napata matkalle mukaan rautatie- ja lentoasemalta, jos näitä olisi siel- lä tarjolla.
Heikki Silvennoinen päätoimittaja, professori
Muutosprojektin tarina projektipäällikön silmin
Aaro Ollikainen (2012) Avain. Muutosprojektista menestys.
Kansanvalistusseura.191 s.
AVAIN – muutosprojektista menes- tys on takakannen tekstin mukaan
”ensimmäinen bisnesromaa- ni Suomessa”. Esikuvana lienee muiden muassaEliyahu Goldrat- tin vastaavat, romaanin muotoon kirjoitetut kirjat. Teoksessaan Ol- likainen tarttuu tärkeään ja ajan- kohtaiseen asiaan eli muutospro- jektien läpivientiin monimutkai- sessa toimintaympäristössä, jossa on toimittava vajaan tiedon varas- sa ja otettava huomioon organi- saation eri osapuolten moninaisia odotuksia. Kirjoittaja on aihepiirin kokenut kouluttaja ja konsultti.
Ollikaisen Avain on pankki- konsernin asiakassuuntautunei- suutta lisäävän muutosprojektin tarina. Projektin käynnistämiseen ja johtoon päätyy fiktiivinen hen- kilö Lauri Kilpiniitty. Päähenki- lö on mainio esimerkki yritysten tyypillisestä tavasta nimetä melko kokemattomia ihmisiä yritysten strategisen kehittymisen kannalta keskeisiin, vaativiin tehtäviin. Täs- sä onnekkaassa tapauksessa pää- henkilön tueksi tarjotaan paljon laajemman projektikokemuksen omaava asiantuntija ja mentori.
Varsinainen muutosprojektin
hallinnan tarina on nivottu osaksi päähenkilön arjen ja työn realis- tista kuvausta. Kertomus etenee projektiehdotuksen tekemisestä projektiryhmän muodostamiseen, projektin suunnitteluun, projektin läpivientiin, toteutuksen ohjauk- seen ja tulosten lanseeraukseen saakka projektipäällikön koke- muksen ja projektin tapahtumien kautta. Laurin pitämän ”projek- tipäällikön päiväkirjan” myötä syntyy käytännöllinen muistilista niistä asioista, joita projektipääl- likön kannattaa ottaa huomioon muutosprojektin eri vaiheissa.
237
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
AIKUISKASVATUS 3’2012
TYÖ JA VAPAA-AIKA SEKOITTUVAT
Kirjassa käsitellään yhden muu- tosprojektin läpivienti alusta loppuun saakka monine käytän- nöllisine ongelmakohtineen ja ristiriitoineen ja samalla oppimis- ta ja oivalluksia esiin nostaen. Yli puolet kirjasta kuluu projektin varhaiseen alkuvaiheeseen, mikä noudattelee tavanomaista muu- tossykliä, toisin sanoen suurim- mat haasteet ja mutkat koetaan projektin valmistelun ja suunnit- telun yhteydessä ja hyvin tehty suunnittelu luo puitteet projek- tin tehokkaalle toteuttamiselle.
Muutosprojektin ja sen toteutta- jaryhmän tarina on elävä ja todel- linen. Samankaltaisia todellisuuk- sia olen päässyt havainnoimaan useita kertoja erilaisissa yrityksis- sä. Liiketoiminnan arki ja tem- poilevuus on esitetty jopa siinä määrin todentuntuisesti, että kii- reisten, poissaolevien johtajien ja huonon johtamisen ympäristön kuvaukset ovat kovinkin raadol- lista, jopa tuskaista luettavaa (kun itse haluaisin uskoa ja toivoa, että suomalainen johtajuus olisi jo ke- hittynyt hieman pidemmälle).
Intensiivisen ja vaativan pro- jektityön sotkeutuminen projek- tipäällikön ja hänen lähipiirinsä vapaa-aikaan ja ihmissuhteisiin on esitetty realistisesti ja myös hienolla tavalla emotionaalisia näkökulmia esiin nostaen, mikä on harvinaista liikkeenjohdolli- sissa teksteissä. Arkikielen käyttö ja liiketoiminnan slangi toimivat melko hyvin, ja teksti on lenno- kasta ja helppolukuista. Kirja ei sorru saarnaamiseen eikä liialli-
seen asiapitoisuuteen, vaan pysyy kautta linjan tarinamaisena. Ro- maanimainen ote toimii erittäin hyvin, ja silti projektinhallinnan perusasiat etenkin ryhmänmuo- dostuksen, aikataulutuksen ja riskianalyysin alueella on katettu sopivalla tasolla.
PROJEKTI RYHMÄN
JOHTAMISEN NÄKÖKULMASTA
Kirjan rajoitteena on valitun näkö- kulman suppeus projektinhallin- nan käytännön moninaisuuteen nähden. Vaikka Ollikainen itse kirjan lopussa kertookin valin- neensa ryhmänjohtamisen paino- tuksen tarkoituksella, lukijan kan- nattaa olla tietoinen siitä, että hy- vään projektinhallintaan kuuluu (kirjassa painotettujen asioiden lisäksi) myös projektien ideointi ja strateginen valinta, resurssien ja kustannusten hallinta, hankin- tojen ja sidosryhmäsuhteiden hallinta ja moniprojektiohjaus.
Liiketoiminnallisia näkökulmia, projektin seurantaa ja raportoin- tia, ohjausryhmän laadukasta toi- mintaa sekä projektivalintaa edel- täviä ja projektilanseerausta seu- raavia vaiheita käsitellään varsin pintapuolisesti ja niukasti, vaikka nekin ovat projektitoiminnassa varsin oleellisia. Lukukokemusta tällaiset rajoitteet eivät silti häirin- neet, vaan ne pikemminkin voivat antaa aihetta uusiin projektibis- nesromaaneihin.
Projektinhallinnan tieteellisen tutkimuksen kriittisessä suuntauk- sessa on viime vuosina korostettu projektinhallinnan todellisia, ruo- honjuuritason käytäntöjä. Huo- mio on siis kohdennettu siihen,
mitä projektipäälliköt ja projekti- henkilöstö tekevät saavuttaakseen onnistumisia, ei niinkään projek- tinhallinnan muodollisissa ohjeis- sa ja ”hyvissä käytännöissä”. Olli- kaisen kirja on erinomainen esi- merkki nimenomaan käytännön projektinhallinnasta eli muutos- projektien vetäjien ja toteuttajien toiminnasta menestyksen lähtee- nä. Tarinaan sisältyy muutoinkin tutkimuksellisesti ajankohtaisia ilmiöitä, joita projektinhallinnan käsikirjat eivät välttämättä kata:
esim. projektiryhmän identitee- tin synty ja kehittyminen, muu- tosprojektien kytkeytyminen yri- tyksen strategiseen johtamiseen, tarve suojata projektia ulkoisilta vaikutuksilta toteutuksen kriitti- sissä vaiheissa, projektista toiseen oppiminen ja työn ja vapaa-ajan rajapintojen häviäminen (tilapäi- sissä) projekteissa.
Jätän paljastamatta sen, on- nistuuko tarinan projekti vai ei – joka tapauksessa lukijalle tarjo- taan sekä jännittäviä käänteitä että tunne-elämän koko kirjo. Voin lämpimästi suositella kirjaa kai- kille muutosprojekteihin osallis- tuville sekä perustiedon lähteeksi että lohduksi ja henkiseksi tueksi projektien ongelma- ja ristiriitati- lanteissa. Myös organisaation ja projektitoiminnan kehittämisen ammattilaisille ja tutkijoille kir- jassa on sopivia virikkeitä haasta- maan omaa ajattelua.
Miia Martinsuo professori
Tampereen teknillinen yliopisto, teollisuustalouden laitos
