Tietoja koskenperkaustöistä Pohjanmaalla sekä Ämmä- ja
Koivukosken suluista.
»K a j aan i 11 e» kirj. kruununvouti G. En w a I d.
Suomessa on jo vanhoista ajoista saakka toimitettu koskenperkauksia ja ne ovat, vaikka alkuaan tarkoittivat- kin venekulun helpottamista, paljon vaikuttaneet asutus- ja viljelysol9jen kehittyrn.iseen, erittäinkin Pohjan- maalla, jossa suurimmat ja tärkeimmä.t työt on tehty. Näihin töihin ryhdyttiin .io 1756 Samuel Chydenius'en johdolla mm. l{yrönjoessa ja niitä jatkettiin vuoteen 1767 nuoremman Jaakko Ste- nius'en johdolla.
Alkuaan koskenperkaustyöt suori- tettiin enimmäkseen kansan päivätöil- lä. joista joko ei maksettu mitään tai aivan väJhäinen ruokaraha, toisinaan paikkakunnan väestö vapaaehtoisesti otti työhön osaa. Työtä johtivat maan- mittarit ja myöhemmin 1799 asetettu koskenperkåusjohto'kunta.
Maamme koskien perkaamisen al- kuunpanija oli Sotkamon kap,palaisen Jaakko Chydenius'en poika Samuel Chydenius. Hän syntyi 22. 2. 1727 Kokkolassa, missä isänsä tähän aikaan palveli pappina. Oipiskeltuaan kotona isänsä ja yksityisen opettajan johdolla tuli hän ylioppilaaksi Turussa 1745 ja antautui mekaniikan ja fysiikan sekä filosofian tutkimiseen sekä suoritti filosofian kandidaattitutkinnon ja vi- hittiin maisteriksi 13. 8. 17 48. Jatkoi opintojaan Upsalassa ja ·Tukholmassa ruotsalaisen mekaniikon ja keksi.iän Kristofer Polhem'in oppilaana.. Nimi- tettiin Turun ylio.piston ensimmäiseksi kemian ja minerologian dosentiksi 5.
1'2. 1753 ja perusti omalla kustannuk- sellaan kemiallisen laboratoorion. Kun hän oli Ruotsin tiedeakatemialle eh- dc,ttanut, miten S,uomen kulkuyhteyksiä
koskien perkaamisella voisi parantaa, annettiin hänelle toimeksi tutkia Poh- janmaan ja Savon vesistöjä sekä sitten valvoa niissä alotettua ,perkaustyötä.
Hän teki myös monta merkillistä kek- • sintöä, esim. vesikoneen, jo'ka pui, jau- hoi ja seuloi jyvä.t, sekä tuuli- ja vesi- vc,imalla käynniss,ä pide_tyn poraus- koneen ym. Vuonna. 1755 perattiin Chydenius'en johdo-lla ja talonpoikain avustuksella mm. Oulujokea niin pal- jon, että isommat tavaroilla lastatut veneet voivat kulkea sitä nel.iätoista peninkulmaa.
Chydenius'en hallitukselle tekemät ehdotukset koskivat etupäässä maam- m.e ja varsinkin Pohjanmaan jokien ja vesien perkaamista venekululle kel- paavaan kuntoon. Sitäpaitsi lienee hän myös tehnyt hallitukselle ehdotuksen maamme vesistöjen kanavoimise~ta.
11ällaisia ehdotuksia tehtiin Chyde- nius' en aikana kolme. Eräs näistä tarkoitti kulkuväylän avaamista Kar- jalassa olevasta Pielis.iär,vestä maa-•
selänteen poikki Sotkamon vesistöön ja sieltä KaJaaninjoen, Oulujäven ja Oulujoen kautta Pohfanlahteen. 'Toi- sen ehdotuksen mukaan olisivat Iisal- men vesistöt yhdistettävät Oulufär- veen kanavalla, joka kulkisi Salahmin, R.otimon ja Rokajärvien kautta. Kol- mas ehdotus taas tarkoitti Iisalmen vesien yhdistä.mistä mereen kanavalla·, joka ku.1kisi Kiuruveden, Hauta.iärven ja Niemisj.ärven kautta V aaks.iärveen sekä siitä maanselänteen 'halki Komu- ja, Pyhä.iärveen, josta kana'Va sitten kulkisi Pyhäjokea pitkin Pohjanlah- teen. Ensiksi mainittu ehdotus on nähtävästi' Chydenius'en laatima, kos-
ka Sotkamo oli hänen kotipaikkansa ja hän myöhemminkin kävi siellä tutki- massa Sotkamon ja Savon välillä ole- vaa maanselännettä fa sen molemmilla puolilla olevia vesistöjä. Hallitus taas h) väksyi kolmannen ehdotuksen, mut- ta kun sen mukaan rakennettu kanava tulisi maksamaan yli kaksi miljoonaa riikintaalaria, ei sen toteuttamiseen voitu ryhtyä.
E-dellä m,ainituissa koskenperkaus- töissä oli Chydenius'ella apulaisena Jaakko Stenius ja kun Chydenius mit- taillessaån Kokemäenjoen kos'kia oli hukkunut Nis.kakoskeen heinäkuun l1 päivänä 1757, määrättiin hän jatka- maan Chydenius'en työtä Turun ja Porin läänin perkaustöiden johtajana fa siirrettiin 1759 samoihin töihin Pohjanmaalle.
Jaakko Stenius.. Pielisjärven kirkkoherran 1Jaakko · Stenius'en, n.k.
»Korpi-Jaakon» poika, syntyi 2. 2.
173'2; ylioppilas 17148 ja filosofian ,kan- didaatti 17515; julkaisi 175,7 väitöskirjan
~>Om bästa sättet att anlägga forss- b~ gnadeD» (,paraimmasta tavasta pe- rustaa koskirakennuksia) ja. nimitet- tiin 1760 mekaniikan dosentiksi Turun yliopistoon, mutta koski töidensä vuoksi ryhtyi hän vasta 1767 tähän virkaan; vihittiin papiksi 1767 ja nimi- tettiin seuraavana vuonna Pielisfärven ,kirkkoherraksi; johon virkaan seura-
kuntalaiset olivat vaalissa, antaneet hänelle yksimielisen kannatuksen.
Kirkkoherra:ksi tultuaankin toimi hän ahkerasti koskenperkauksissa, joten laveita -maa-alueita saatiin viljelyksel- 19 k.elpaaviksi. Hän kuoli 1809 ja on tunnettu nimellä •»Koski..,J aakko.»
Kun Suomi 1700-luvun 'keskipaikoilla sai oman maanmittarikuntansa, an- nettiin sille toimeksi, paitsi varsinaista työtänsä, pitää huolta muutamista koskenperkauksista. Saman vuosisa- dan viimeisinä vuosina koetettiin saat- taa nämä harrastukset entistä.än vaka- vammalle pohjalle siten_, että vuonna 1799 asetettiin !}>erityinen jo'htokunta koskenperkauksien toimittamista· var- ten Suomessa.>>, johon työhön 'käytet- tiin sotamiehistö.ä,.
~en keskeytyksen jälkeen, jonka vuoden 1808 sota aiheutti, fatkettiin koskenperkaustöitä uuden, vuonna 1816 asetetun johtokunnan johdolla. Tätä virastoa laajennettiin vähitellen ja se
tun sotilaalli.iesti Jadestetyn laitoksen, joka v. 1837 järjestettiin uudestaan ja sittemmin sai nimekseen
~>1Tie- ja vesikulkulaitosten insinööri- sai vuodesta 182il avukseen» Suome.n koskenperkauskunnan» nimellä tunne- knnta.»
Koskenperkausjohtokunnasta muo- dostettiin vuonna 1860 1»Tie- ja vesi- kulkulaitosten Ylihallitus», jo'ka yh- distettiin saman päällikkyyden alle sittemmin vuonna 1869 siviiliksi muu- tettuun insinöörikuntaan ja koko lai- tos muodostettiin taas. uudestaan ·"·
1887 Tie- ja vesirakennusten ylihalli- tukse'ksi sekä myöhemmin Tie-ja vesi- rakennushallitukseksi.
Maan metsätaloudelle on tukkien lauttaus erinomaisen tärkeä ja useim- mat maamme vesistöt ovat jo luonnos- taan soveliaat siihen tarkoitukseen.
Kuitenkin ovat niin hyvin valtio kuin myöskin yksityiset ,puutavarain omis- tajat ja sahayhtiötkin lauttauksen hel- pottamiseksi tehneet suuria perkauk- sia ja kalliita laitoksia. Näistä mainit- ta.koon kaksi laitosta tukkien kulje- tusta varten Kitkafärvestä Livojä~.
veen Kuusamossa ja valtion lähemmäs 400.000 markan kustannuksella raken- tama lauttauskanava Oulujärvestä Sii- . kafokeen. Ainoastaan metsätuottei- den lauttauksen pääreittien pituuden la.sketa.an nousevan 10.000 kilometriin.
Kun Oulujoki 1700-luvun keskipai- koilla oli perattu venekuLkua vart~n.
tPkivät Kajaanin luona olevat Ämmä- ja Koivukosket vielä esteen suoranai- selle venekululle Kuhmoniemen ja Sotkamon vesistöistä Oulufärveen.
Kulkuyhteyttä näiden vesistöjen vä- lillä välitettiin vanhemmista ajoista siten, että veneet ynnä niiden lasti vedätettiin rattailla Kajaanin kaupun- gin kautta eli noin puolitoista kilo- metriä. Tätä tarkoitusta varten hank-
ki .kaupunki vuonna 1779 kahdet neli-
PJ öräiset, hevosten vedettävät rattaat ja kaupunkiin syntyi veneliikettä vä- littämään monilukuinen ajurikunta.
Tästä kuUetustavasta oli kuitenkin venekulkijoille paUon haittaa. Mo-
~esti sa.ivat he o-dottaa kauan aikaa, joskus kolmekin vuorokautta kuljetus- . vuoroa, ja lasti, jona pääasiallisesti
oli tervatynnyreitä da puutavaraa, oli ennen kuljetusta ,pur~ttava ja 'kuljet- tamisen jälkeen uudestaan sijoitettava
veneeseen. Sen ohessa olivat veneet fa, lasti kuljetuksen, aikana alituisessa vaarassa huolim~ttomuuden tähden särkYä ja terva vuotaa tynnyreistä.
Sitäpaitsi oli kuljetus tavattoman kal- lis ja paikkakunnan köyhää kansaa rasittava. Niinpä 1820-vuoden alussa maksettiin veneen kuUetuksesta 40 kopeekkaa ja tervatynnyrin kuljetuk- sesta 9 kopeekkaa ·hopearahaa, mikä määrä oli noin kaksikolmannesta niis-
tä • yhteenlasketuista kuljetuskustan-
nuksista, joita oli esim. matkalla Len- tuanfärvestä Kuhmoniemeltä Ouluun.
Näiden hankaluuksien välttämiseksi suunniteltiin aikojen kuluessa monen- laisia keinoja. Ajateltiin kanavan ra- kentamista Rehjan selän ja Oulujär- ven välille. Vuonna 1816 katsoi piiri- lääkäri HEä!nrik Deutsch, joka Suomen Talousseuran toimesta oli matkustel- lut Oulun lä.änin pohjoisosissa talou- dellisilla tutkimuksilla, mahdolliseksti.
sivuuttaa kosket siten, että Koivukos- ken etelärannalle kaivettaisiin 30 sY- len pituinen kanava ja .Ä.mmäkosken pr-hfoisrannalle rakennettaisiin puinen ta'i kivinen kouru, jota myöten veneet kdan avulla laskettaisiin alas ja ve- dettäisiin ylös. Näistä suunnitteluista ei kuitenkaan tullut sen enempää.
V uosti.na 1819 ja 1820 rakensi Hyryn- salmen kirkkoherra .Johan Wegelius, jonka anomus sulun rakentamisesta .Ä.mmäkoskeen oli hyljätty, venekourun lankuista kosken etelärannalle. Toisen kourun niin ikään lankuista rakensi"
hän Koivukosken kohdalle. Kourut eivät kuitenkaan olleet täysin kulku- kelpoisia ja vaarattom'ia. Sen ohessa kr,.upungin ajurit, joiden kohtuutto- mille pyyteille We.gelius'en · laitokset olivat loukkauskivenä, pilkkasivat näi- t;i laitoksia ja koettivat saattaa ne epäluulon alaisiksi yksinkertaisen kansan keskuudessa. Tämän tähden eivät ne aluksi saavuttaneetkaan yleis- tä luottamusta ja monet käyttivät yhä -
€delleen ajureja. '
Vuonna 1824 toimitti insinöörikap- teeni F. A. Hällström, joka Kajaanin kaupungin anomuksen johdosta kau- pungin taloudellisen tilan parantami- sesta oli saanut toimekseen tutkia ve- neväylän aukaisemise~ mahdollisuuk- sia Vienanmeren ja Pohjanlahden vä- liJle Kajaanin kautta, tämän tehtävän yhteydessä myöskin· tutkimuksia Koi-
vu- ja .Ä.mmäkoskista. Tutkimuksen PHusteella ehdotti1hän, koska kana- vien rakentaminen koskien ohi ei käy- nyt päinsä, että Wegelius'en venekou- rut korjattaisiin .ia rakennettaisiin ki- vestä ja niiden 111uurit varustettaisiin kolmella tukkirivillä. Tämä ehdotus ei kuitenkaan johtanut muuhun· tulokseen kuin että hallitus vuo11.na 1825 määräsi.
että koskien perkauksia sanotussa ve- sistössä venekulkua varten oli so,pivan tilaisuuden sattuessa toimitettava. Ha- , vaittuaan, että Ä.mmäkoskeen raken- nE'ttu venekouru voisi saada sopivam- man paikan kosken pohjoisrannalla, siirsi Wegelius vuonna 182'7 kourun sinne, samalle rannalle ra'kennutta- ma.nsa myllyn koskenpuoleiselle sivul- le. Tämän jälkeen käytti yleisö kourua suuremmalla 1 uottam uks ella.
Mutta ei tämäkään par:;i.nnus ollut taysin tyydyttävä; Sen tähden ehdotti Oulun läänin silloinen kuvernööri C.
Stiernschantz vuonna 183,0, että toimi- tettaisiin tutkimus siitä, voitaisiinko koskien välttämiseksi 'kaivaa kanava yläpuolella olevan Rehjanjärven Ku- luntalahdesta Oulujärven Jormuan- la.hteen, mutta tutkimuksessa havait- tiin, ettei kanavan kaivamista tätä ti~tä voinut toimittaå erään korkean harjanteen tähden. Samoin näyttä.y- tyi tutkittaessa mahdottomaksi avata veneväylä Kajaanin eteläpuolelle, jos- sit olisi voinut tulla kysymykseen väylä Karankalahdesta Karankajokea pitkin Karankajärveen ja Hoikanjär- veen sekä siitä edelleen Lamtrnen Ärri- mäkosken alapuolella. Tämä,n johdos- ta uudisti tutkimuksen toimit'tafa, in- sinöötikapteeni Hällström vuonna 1824 tekemänsä ehdotuksen kivikourujen rakentamisesta Ämmä- ja Koivukos- ken kohdalle, esittäen, että kourut teh- täisiin 10 jalan levyisiksi ja tarpeelli- sen syviksi. Tämän ehdotuksen hy- väksyi hallitus lopullisesti tammikuun, 4 pä:ivänä 1800.
Sitten kun rovasti Wegelius oli luo-
'
punut kaikista oikeuksistaan venekou- ruihinsa 1.000 setelirupla korvausta vastaan, ryhdyttiin työhön Ämmäkos- ken pohjoisrannalla syksyllä ·1836. Kun ke.ikki maankaivuu ja noin puolet lou- himistöistä oli suoritettu sekä 'kourun yläsuun yläpuolella oli toimitettu per- lrn,usta, havaitsi koskenperkaus- ja kana voimistöiden päälli,kkö Carl von
R.osenkampff, käydessään kesällä 1838 Kajaanissa, · että veden korkeud-en vaihtelu Ämmä- samoin kuin Koivu- koskessakin aiheuttaisi korkean ve- den aikana suurta vaaraa suunnitel- luista venekouruista. laskettaessa sekä tekisi matalimman veden aikana miltei mahdottomaksi niitä käyttää. Sen ohessa ei kouruja myöten· Yoisi kul- .i f'ttaa täy.dessä lastissa olevia veneitä ylöspäin ilman erityistä koneellista la,itosta, jota oli vaikea hoitaa ja pitää kunnossa sellaisella paikkakunnalla kuin Kajaani tähän aikaan oli. Tähän nähden määräsi tie- ja vesi.kulkulai- tosten johtokunta 1838, parooni von Rosenkampff'in esityksestä, että sa- nottu.ien avointen kourujeil . asemasta oli tehtävä kunnolliset sulut, joiden koko oli sovitettava paikkakunnalla käytettyjä pitkiä ja kapeita tervave- neitä varten ja sulut muutoinkin teh- tä.vä· yksinkertaisinta lajia. Tämän jälkeen .iatketWn työtä muutetun suunnitelman mukaan, mutta edistyi se monien vaikeuksien tähden hitaasti:
Pahimpia vaikeuksia oli se, että kallio, .iohon Ämmäkosken sulku oli raken- nettava, oli haurasta ja täynnä halkea- mia, joten ·täytyi toimittaa lukematto- mia. savitiivistystöitä, ennen 'kuin se sulun kohdalla saatiin vedenpitäväksi.
Vihdoin saatiin työ vuonna 18417 eli yksitoista vuotta rakennustöiden alka- misen jälkeen valmiiksi.
Jo edellisenä vuonna -1846 olivat ra- kennustyöt edistyneet niin pitkälle, että sulut syyskuun .2 päivänä voitiin avata liikenteelle, sitten kuin ne olivat kestäneet varta vasten toimeenpannun koettelun. Avaus.päivää vietettiin juh- lallisesti työtä johtaneen insinööri'kap- teeni Hällströmin, -parooni Rosen- kampiff'in ja Oulun läänin kuvernöörin R. W. Lagerborgin saapuvilla ollessa.
Ensimmäisinä laskettiin suluista kaksi venettä, joista edellä.kulkevassa oli 25 virkamiestä .ia .iälkimmäisessä 30 nuor-
ta neitosta. lllemmällä oli tanssiaiset kaupungin raatihuoneella ja kansan- juhla sillalla ja linnan raunioilla, jotka valaistiin palavilla tervatynnyreillä.
,Jvhlan aikana ammuttin alinomaa lau- lrnuksia reijistä, .ioita oli porattu kal- lioon. Juhlapäivänä päästettiin myös 18 tervavenettä maksutta sulku.ien läpi .
Vuodesta 190'~ alkaen väheni liiken-
n<.J Kajaanin suluissa, osittain tervan-
polton ~ähentymisen vuoksi ja osittain siitä syystä. että tervan kuljetus Ka- jaanin-Iisalmen radan valmistuttua 1904 alkoi suuntautua maan eteläisiin satama.kaupunkeihin. Kun tähän ra- ta.an vielä liitettiin satamaradat, joista toinen .kulki Rehjan selän ja toinen Oulujärven rantaan ja nämä satama- ra.dat elokuun 2 päivänä 1-907 avattiin liikenteelle, väheni liikenne suluissa aivan mitättömäksi.
Liikenteen tavattoman vähenemisen vuoksi ja kun Koivukosken sulku oli käynyt niin lahoksi, että se olisi ollut uudestaan rakennettava viimeistään v.
191,5 ja tämä uusiminen olisi tullut erit- täin kalliiiksi eikä enää olisi vastannut tositarpeita, ehdotettiin, että liikenne sulku.ien kautta kokonaan lakkautet- taiså.in. Kun ehdotuksen johdosta oli kuultu asianomaisia kuntia ja suurem- pia liikennöitsijöitä ynnä metsähalli- tusta, maaras1 senaatti · 21 päivänä marraskuuta 1912, että liikenne Ämmä-
ja, Koivukosken sulkujen kautta oli tammikuun 1 päivästä 1915 alkaen lak- kautettava. Sittemmin määrättiin vie- lä, että ~oivukosken sulku da ohjaus- pato olivat talvella 1915 revittävät ja vesri ohjattava takaisin koskeen.
Näiden määräysten johdosta puret- tiin Koivukosken sulku ja ohjauspato k0konaan vuonna 1915 sekä Ämmäkos- ken sulkuun johtava kanava suljettiin fa peitettiin. lankuilla ja sulkuporttien kääntökoneistot poistettiin.
