ks. Jay Rosenin haastattelu, Tie- dotustutkimus 311995) saavat Schudsondta vain varovaista tukea (vaiKka hänen vuodelta 1983 ole- va päätöstekstinsä lanseeraakin joukon kansa:aiSJournal:smin pe- rusideo'ta).
Schudson.n mielestä ihrristen yhteisöllisen aktivoiminen ja to m:van demokratian luominen ovat Journa ismin korkeimpia ta- VOitteita, rrutta realisti myöntää, että suuren osan elä.mästään in- miset viettävät aktiivisen yhteis- kunnallisen to1minnan ulkoouolel- la, tai parhaimmillaankin polltti- sen teatterin katsomossa.
Ni:npä JOurnallsmiltakaan ei pidä olettaa mahdottomia, Ja on nähtävä myös perinteisen uutis- journalismln arvo. Se tarJoaa ihmi- sille potentiaalisia tiedon resursse- ja, joista amme~taa silloin, kun yhteiskunnallisen toiminnan mah- doi''suus, osallistuminen julkiseen elämään ;uuh heille avautuu.
Schudsonin historiallinen, mal- tillinen Ja perusteellisen empiiri- nen ote JOhtaakin hänet melko lai- meaa1 lopputulemaan. Hänen kirJansa päätökseksi sijoit~ama teksti päättyy ajatukseen, jonka mukaan JOurnalismin pitäisi yrittää tulla toimeen oman sisäänraKen- net~n JakomieLsyytensä Kanssa.
Journalismin pitä1si ikäänkuin teeskennellä, että demokratia sa- nan vaat1vassa mielessä olisi :otta ja mahdollista. Mutta tämän kor- kealentoisen tavoitteen rinnalla sen pitä1si muistaa, että kaik1sta ihm1s'stä ei koskaan tule rationaa- lisia, akt11v1sia ja älyllisesti osallistu- via. Sen vuoksi Journalismin on 'edr,stettava' näitä ihmisiä va!lan käytävillä, jonne he itse eivät toh- di tai halua astua.
Tämän jakomielisyyden hyve piilee siinä, että molemmat ole- tukset ovat en tilanteissa päteviä, sanoo Schudson. Olipa tämä totta tai e1, on kuitenkin kirjan päät- teeksi eräänlainen antikliimaksi.
Itse asiassa Schudsor toistaa näm erään nykyaika;sen JOurnalismm 1tseilee1 luoman myytm, 'fliellku- van yleisöstä kolikko1a, jonka to sta poskea komcstaa akt1ivmen, osallistuva, JUlkisuuteen suJntau- tJva kansalainen Ja JOnka kääntö~
puolella 'pihtiputaan mummo' kutoo sukkaa keinutuolissa.
Kun on lukenut ,uuri ;ukenut par1 sataa sivua osuvaa Ja kiintoi- saa analyysia si1tä, rniten journalis- mi on a1kam kuiuessa muuttunut on jotenkin lamaannuttavaa, että lopputulos ,ournalismm nykyisen haasteiden edessä on näin vaisu.
Tahtomattaank1n Schudson näyt- tää sanovan, että Journalismi sittenkään kovm perustavalla ta- valla taida muuttua, Ja että sen luonne määräy:yy ser sisältä kä- sin. Mutta e'kös historian opetus ollut täysin päinvasta1nen 7
RISTO KUNELIUS
Tulevaisuuden~
tutkija
tietoyhteiskunnan kimpussa
Heinonen, Sirkka {1995) TIETOYHTEISKUNTA JA KESTÄVÄ KEHITYS.
RISKEISTÄ
MAHDOLLISUUKSIIN.
Tuievaisuuden tutkimuksen seura ry.
Helsin(l: Painatuskeskus. 154 s.
Idea luonnonmukaisesti itseään uudistavan Ja modernin informaa- tioyhteiskunnan risteysasemasta eli kestävän kehityksen tietoyh- te:skunr.asta :a' "reflektiivisen ekologisen cnodemsaation" yh- teiskunnasta on tutkimusaiheena haasteeilmen. Kuten Enk Ailardt taannoin totesi: "Erityisesti on syytä kiinnittää huo'flcota kol- meen ilmeiseen vaaratekijään. Ne ovat piittaamattomuus ympäristö- hävitystä osoittavista tutKimustu~
:oksista, humanistisen tutkimuk- sen alasaJO sekä tärnän hetken yhteiskuntatieteen ja filosofian kykenemättö"'yys vastata a1an haasteisiin".
Sirkka Heinonen on tarttJnut rohkeast: tärkeään tutkimusaihee- seen. Pyritäänhän Suomesta mm.
valtiovarainministeriön Ja op<:tus- ministenön alo1ttein Ja toimenpi~
tein tekemään "tletoyhteiskun- . Samoin "kestävästä kehityk- sestä", Suomen "tulevaisuudes- ta" Ja jopa kansakunnan "henki- sestä tilasta" on laadittu roppa- kaupalla muistiaita ja selontekoja viime vuosina. Namä muistiot, se- lonteot ja tutkimukset taqoavat aineksia mielenkiintoiselle yhteiS- kuntatieteelliselle tutkimukselle Ja keskustelulle "kestävän kehityk- sen tietoyhteiskunnasta" vuosi- kausiksi eteenpäin.
Keskustelu puuttuu
T.etoyhteiskunnan ja kestävän ke- hityksen teemaa ei ole osattu yh- distää Suomessa valtionhallinnos- sa erityisen hyvin. EsimerkikSI vuo- de1 1995 alussa julkaistu Suomen kestävän kehityksen toimikunnan raportti "Kestävä kehitys. Lähi- vuOSien toimenpiteita Suomessa ja Suomen kansainvälisessä yh- teistyössä" sisälsi aika kepeät ai- nekset suhteessa tietoyhteiskun- nan kehittymiseen. Suomen Aka- temian kestävän kehityksen tutki- musohjelma, joka julkaistiin jo vuonna 1990, on ollut Suomen mittakaavassa varsin iaaja moni- tieteellinen tutkimushanke. Sen osana on syntynyt myös Sirkka Heinosen tutkimus Tietoyhteis- kunta ja kestävä kehitys.
Näin jälkikäteen arvioituna näyttaä s1!tä, että Suomen Akate- mian kestävän kehityksen tutki- musohjelman kautta saatuJa tu- loksia ei ole osattu käyttää hyväk- si eri ministeriöi>sä. "Kestävän ke- hityksen tietoyhteiskunta" ei ama- kaa tässä mielessä näytä käytän- nössä toteutuvan Suomessa. Hy- viä aJankohtaisia ja konkreettisia esimerkkejä oman suomalaisen
"tietoyhte;skuntamme" toimi- mattomuudesta tarjoavat vuonna 1993 julkaistusta Valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta Suomen tulevaisuus ja toimintavaihtoeh-
dot tai vuonna 1995 ju~ka1stusta Rooman K:ubin Suo110en komi- :ean raportista Kansainvälinen vastuumme. Suomen malli käyty yhteiskunnallinen "keskustelu"
eri med!oissa. Joukkotiedotusväl, ..
neissä keskustelua ole kåyty Kclytännössä laisinkaan.
1ulevaiSUUS nayttää olevan vai- kea rned1alle, va1kka mediat ovatkin yhä enemmän siirtyneet reaal:a ikaisesta r aporto' nn 1sta kohti tulevaisuuden ennustam s- ta. Asian tiivisti hyvin Suomen Pankin kansa'1talousosaston pääl- likkö Antti Suvanto todetessaan Vllrr.e rr.arraskuussa, ettå "Suo- messa arvioihlf• Vaikuttavat ohvet miel•pidemarkklnat".
Muun muassa näistä konkreet- tisista sy1stä jOh:uen Suomessa terr1ilc "~ietoyhte1skunta" tulee su~rautua varauksella. Tietoyh- teiskunnan toteutuminen vaatisi selkei:ä poilitt;s,a linjauksia ;a pää- töksiä strategisesta resursso,nnis- ta mn. MonipuoFser mediakritii- kln, tutkivan jourPa1ismin ja ny- kyistä aloitteeliisernman, ~ansa
la1syhte1skunnan tasolla toimvan kirJastolaitoksen kehittämiseen. 11- rnan näitä yhteiskunr1allisia perus- panostuksia tietoyhteiskunta e1 vo:ne to~eL.t1ja
Utopiat ja dysutopiat
Tulevaisuudentutk:rDuksen p•irissä (mm. Yonej1 Masuda, ."<lvin Toffler Jne.) on harrastettu paljonk.n kes- kustelua tietoyhteiskunnan kehi- tysmaf.Jdoilisuu~s,sta. Tie:oyhteis- kuntaa on lähestytty tulevaiSUU- dentutkimuksessa mm. utopioi- den, dysutop>o den, analog1o1den, r aidea;attelun, trend, ajattelun, skenaanoaJattelun, evolutlonaan- sen ajatteiLJr' Ja heikkojen s•gnaa- :,en r'1onitoroinnin kautta. Heino- nen käyttää omassa tietoyhteis- Kunta-analyysissään tu!evalsuu- dentutklmukselle orn>naisten uto- pian kehitte:yn (cs. tietoyhteiskun- ta megatrendinä) ja dysutopian kehittelyn (ts. tietoynteiskuma ne- gatrend'nä) metodeja.
Odotukset tietoyhteiskunnan Kehittyrn•stä kobtaan ovat olleet kov1a. Joskus on rakennettu rank- koja science fict'on -tanroita tai on kuv.teltu autoMaattisesti "tie- toyhtelskuntaraiteella" päädyttä-
vän tietoyhteiskuntaan de,:s~ovaister. paratiisiin", Jossa 'bmisen kom•nun;kat:ivinen raTio- naalisuus haberrr.aslais1~ta.n to- teutuu.
Tuleva1suudentutki,at Ja '!1onet tiedotustutkqatlc1n ovat klitett<i- välla 'avalla osal:istJneet tietoyn- teiskurr.asta ja sen ke'l:tyksen si- sällöstä käytyyn keskusteluun Hy- vänä tuoreena es1merk~inä ovat olleet Esa Väliverrosen uraaL;urta- vat tut,imukse; ympäristöongel- mien käsittelystä t1eteen valossa Länsimaisten yhtelsKuntien ~iS
tonall•nen kulttuurievoluutio eri mc;rrosvaiheineen keräilytalou- desta maa:a'outeen, maatalou- desta teollisuusyhteiskuntaan sekä edelleen teollisuusyhteiskun- nasta tieto- ta1 palveluyhteiskun-·
taan on yhä kiehtova tutkimus- aihe tulevaisuudentutkimuksen kannalta. Nykyään tieto nähdään yhä selvemmin tietoyhteiskunnas- sa "neljännekSI" tuotannonteki- jäksi työ11, maan ja päaor.1an rin- nalla. Ehkä seuraava tutkimusaihe tuleeKin. olemaan se, milii seuraa tietoyhteiskunnan mahdollisesta toteutumisesta? Voiko tieto lisätä 1i1kaa 1hmisen kokemaa tuskaa?
Tietoyhceisk u n nasta käydyt keskuste'ut ovat olleet toisaalta voimakkaasti teknolog;aan tie- teen mahdollisuuksiin uskovia, toisaalta on esiintynyt voimakasta teknologta- Ja t1edeoess1mism:ä.
Heinosen esittämä näkemys s'Joit- tuu näiden välirraastoon. Analyyt- tinen,, ;äqestelmällinen tieTOyh- teiskunnan r1skiana1yysi ja riskien elimrno,nnin ongelma on toistai- seksi saanut aika vähän huom1ota tuleva1suudentutkimuksessa, vaik- ka Ulrich Beck herätti a1nakin so- SiOlogit ruususen unestaan 1980-luvun lopussa riskiyhteis- kur nasta käynmstämällääm kes- kLstelulla. luun tähän mie1enkiin- toiseen tutkin'uskenttään Sirkka Hemonen on tutkiJana tarttunut Kir;an aiaotsake "riskeistä ma~
dollisuuksiin" kuvaa juun tutk'- musongelma~ luonnetta.
Megatrendeistä negatrendeihin
Tutkimuksen tekem1nen tietoyh- teiskunnan negatrendeistä e,kä vain rnegatrer:deistä - on tärkea haaste viestl'ltä)ärJeste'män toimi-
vuutta arvio,valle tulevaisuuden- tutkimukselle. l(;rpilaan SirKka He'nonen silrtä;!Kir: Beckin JO klas- Siseksi muodostuneen riskiyhte•s- kuntakritrikin myös tulevaisuu- dentJtkimJksen tuthnusonge'- maks•
R'sklajattelu merkitsee muut- -:-uvaa suhdetta tu1eva!sJL:tee,'l Täma onkin He1nosen kirJan ehkä merk1ttavin t•edotustutkimukseen lii:tyvä kontribuut'o. Häfl tutk11 misten tavoi" muuttuvaa suh- detta todellisuuteen. Tästä on tie- dotustutkiioiden hyva jatkaa omil- la tietee!lisilla media-a'lalyysei!
'ään. Ovathan toimittaJat yhä useammin todellisia tulevaisuu- dentekijöitä
Yhteisku'lnan haavoittuvuu- den lisääntyn-:inen, systeem,hä•- riö:, robottien tietokoneicen virheet tie:okonenkollisuus, tieto- tekniikan tuottamat ongelmajät- teet ja muu: va1kutukset tar,oavat laa~an ja äärettömän mie\enkiln- to•sen tutkimuskentän myös t~le
vaisuudentutkijalle - sarnoin ku1n t•edotustutkijo;lle.
Liian usein ycte~>kuntatieteilljät
"ten'pautuval" kflt1ik•ttörnäst1 rT:egatrend:en valtaan :a 'JKenta- vat a1van liian y11optirr:istisia visioi- ta tietoyhteiskunna1 ruusuisesta kestävän cehityksen tu:evais~,;u
desta. Siksi juuri negatrendien tut- kimus onlcie vähmtäänkin yhtä tärkeää kui:l megatrend1en tutki- mus. Mitä tapahtuu. kun tuie- vaisuudentutk:mus löytaä riskiyh- teiskunnan J
Voidaanko kestävä kehitys tur- vata määräh:toisella t1etoyhte1s kunnan kehittämisellä? Heinosen vastaus or: ky:lä ja e1. Tutkimusra- portissa tar~asteilaan tletoynte•s- kuntaa sekä uhkana että mal:dol- lisuutena kestävän <ehityksen p•osessm kanna 1ta. Tietoyhteis- ku1nan Mahdo111suuksiks1 Heino- nen näkee yrnpäristökasvatuksen ja -koulutuksen taqoamat mah- dollisuudet, seurannan, sirnulo:n- nin ;a säätelyn tuornat mahdolli · suudet sekä er.!a1sten etätoirnrn- tojen (etä- ja joustotyö, etäKoulu- tus, etäpankki, etäkaupoa, etater- veydenhuolto, etä~ulttuuri, elä- matkailu ;ekä etädemokrat1a sekä etäosal!isturn1ne1) :uomat mah- dot:isuudet kestävätie keh1tykse!le.
Ekaälykäs kehitys
Se, etääntyykö ih'l'lrnen likaa to- de!lisuJdesta etäto<rr.intOJen etä- ynte skunnassa. Jää He;noselta problematiso•matta. Tietoyhteis- kunnan uhkatekijöiksi Helnone~
näkee lisääntyneen yhteiskunnan haavorttuvuuden, t•etokonersta- cnrsen ympä'IStövaikutukset, t'e- tokoneistamisen ail·eutta:nat yk- silötason negatiiviset henkiset var- kutakset kuten teknofobran ja teknostressin.
He.nosen teoksen loppuosan miele:1kiintoista a.ntia on iapan,n tretoyhteiskuntamall•n arviornti eräimä f'lahdollisena tietoyhteis- kuntavi.slona. Tässä os!ossa or, palJon J·yödyl!rsta luettavaa nnlle 'ukijoille, Jotka haluavat o'la perillä
"walli>esta" Japanrn tiede- Ja tek- no!ograpolrtii~a~ suunnasta, jo- non kuulc~vat mm. pyrkimykset saastuttaJasta ekaälykkyyden ede!läkäv;Jäks:, New Earth 21 -toirnenprdeohjei'Tla maapallon lampenemisen pysäyttiimiseksi seKa turevaisuushaku:sen teknolo giapolitr'kan määr:tteryt suh:eessa maapallon gloDaal'rn ilmastomuu- tokseen.
Eri ynteyksissä Heinonen nos- taa ydrnkäsitteeksi ajatuksen eko- älykkäästä kehrtyksestä, jol'a tar- ko:tetaan kestävän kehityksen mukaista tietoyh:eiskuntakehrtys- tä Ydinkysymykselzsr muodostu;, se, miten :hminen vo, ha!!Jta ih- miseen, teknologian Ja yr1pänstön vuorovarkutuslzehän. Mrs:ä löytyy ekaälykkään ~ehrtyksen koor- droaattori7 Ovatko markkinavoi- mat hyvä renki vai isäntä kestävän kehi:ykse~ tietoyn:eiskunnassa' Heinosen rnukaan ekaälykKään keh:'yksen turvaamiseksi ihmisen tulisr sekä tredostaa että hallita samanarkarsest' sekä teknirkan mega- negatrend;t. Tämän pe- rusongelman suhteen esrrnerKrksi kaaasteor,an es'ttarnät k:irttiset näkökulmat ouuttuvat Hernosen k''Jasta
He.nosen tunnistamara r'skite- kijänä on se, että enkä lopulta saadaan aiKaise~sr sel:a:sen "tie- toyrterskunta", JOSsa t1edon "nää- rä kasvaa teaon laaduf1 kustan- nuksella. Eräänä lähes itsestaän selvänä humanistrsena ratkaisuna tietoyhteiskunnan vaikutusten
hallinnan ongelmiin Srrkka Herno- nen tarjoaa ihm:sen t:etoisuuden
<asvua TäMä taas edellyttää rv1rr ..
uuaenlarsra arvoJa, asenteita, aJat- te'utapoJa Ja elämäntyylejä
Heinosec ydinkäsite "ekoäiy- käs kehrtys" octaa vars:n annettu- na tretynlaise~ perushumanist:sen te~nologiaoot'm'smrn 1
a
JO ajassa olemassa olevat muutostrendit, vaik~a i'än torsaarta vetoaakin pe- rusceelliseer. asenteiden arvojen muutokseen.Kiqasta löytyy joitakin "riskiyn- terskunnan vastamyrkkyjä", joilla näyttää olevan merkittävää rele- vanssia tietoyhterskuntakeskuste- iun yhteyr)essä. KurtenKin esimer- kiks' se, että Heinonen jättää tie- toyhteiskunnan rrskien arvroinnin paäosi~ poL!tikkoJen vastuulle ei Irene kuitenkaan täysin Beckin kiyhteiskuntaKr:tllkir aJatusten muKaista. Hernosen omin sano:n lrraistura "Poliitikkojen tehtä- väksr täl!öin jää oaä~täa rnitä riske- jä tulee ottaa esrtetty'h'n vaihto- ehtoihin sisältyviec riskien valas- . MiKSI He:nonen esittää asran
Beckin mukaan Juuri tietoihin
!i ttyvien nskren määr ttelyoikeu- den sirrtyminen pcofess·onaalisille eliiteiile kuten medrael'itrn Jäsenil- le on eras keskersrn ongelma myös tietoyhteiskunr.assa. Tretoyhteis- kunnan nega- trendikeskustelussa tämä kysymys on keskeinen
Srrkka Hernosen tutkrmusra- portti tretoy.nteisbnnan uhkista Ja :iskerstä suhteessa kestävän ker.r- tyksen proo'ematiikkaan on uusia uria avaava, mielenkiintornen ;a tu:ustumisen arvoinen kaikille viestmnär, tretoybteisku.nnan Ja yhteiskuntatreteellrsen ympäristö- tutk:muksen ammattilaisille.
Ehka Ulrich Beckrn esittämä
"riskryhte'skuntakritii~ki" sarno:n ku:n Georg Henrik von Wrightrn
·~ ta~ve~tivan hurnanismir: kritiik- ki" kannattilisr huor!'ioida astet:a selkeärnm<n pohdittaessa tretoyh- teiskunnan mega- negah;nde·
jä. Jo strategiakir,allisuuden pe- rusoppikir;at esittävät, että peri- aatteessa tietoyhteiskunnan me- gatrendrt tulrsr hyödyntää ja nega- trenoit tul:sr ei minorda. Jos tässä vaativassa tehtävässä lopuJta Ofl- nrstuttaisi:n, voitarsrin ryhtyä pu- humaan "kestävän kehityksen :ie-
toyhteisku n nasta".
Se, rniten tretoyhteiskuntaan liittyvät positiiviset odotukse:
muutetaan todellisuudeksi, on vielä Heinosen k.rjankin Julkarsun jälkeenkrn avoin kysyrrys Suomes- sa. "Tietoyhteis~unta" on kesken- eräinen proJekti, mutta nirn on
"kestävä kehityskin" ja taitaapa olla "demokratiakin". Sirkka Hei- nosen esittämät hahmotelma\
kestävän kehityksen tietoyhte•s- wn:akulttuunn sisällöstä ovat lä- 'lemrrän tutustumisen arvorsia kaiki'le tiedotustutkijoille ja kestä- vän kehityksen ongelmakentästä
~iinnostunellle. Hei·1osen teos vor Jopa olla uusi merkrtlävä oelin- avaus tiedotustutkir'luksen 0irrrssä neräävälle t~levaisuudentutki
rnukse11e.
JARl KAIVO-OJA
