hahmojen keskinäissuhteita ja niis-
~ä ilmeneviä ristiriitoja, jotka ilmentävät tiettyjen kulttuuristen
(käyttäytymis)mallien_määrä~vyyttä.
Toiseksi tutkitaan, n1ten tlet- ty käsitys yhteiskunnall~s~~tä jä:.- jestyksestä kääntyy henk1lo1den va- lisiksi suhteiksi. Kolmanneksi tutkitaan ympäristön valikoivaa ha- vaitsemista ja viimeiseksi aikakä- sitystä. Luettelo on skemaattinen ja sellaisenaan viitteellinen.
Siitä on kuitenkin paikannettavissa niitä kiintopisteitä, joihin em- piirinen elokuvan historiantutki- mus voi pureutua, niitä 'elokuval-
1 i sen näkökyvyn' (kuin myös 'sokeu- den') ilmenemistasoja~ j~i~in his- toria on painautunut Ja JOlden
esiinkaivaminen on historioitsi- jan tehtävänä. Juuri tässä suun- nassa elokuvan ja historiantutki- muksen kohtaaminen on nähdäkseni kohdeherkästi sekä elokuvan että historian tutkimusta: (sosiaali- ja kulttuuri)historiantutkimusta, joka on myös elokuvan historian- tutkimusta.1
Kirjallisuus
BRAUDEL, Fernand. Capitalism and material life 1400-1800. London, Fontana/Collins, 1979 ( 1967).
CLARKE, John etc. (eds.). Working-class culture.
Studies in history and theory. London etc., Hutchinson & The Centre for Contemporary Cul- tural Studies, University of Birmingham, 1980
(1979). .
ERIKSSON, Jerker A. Esther Schub och Span1en - synpunkter på film och historia. Teoksessa SI~
LIUS, Raimo (toim.). Studio 9. Elokuvc:.r:. ~uos-z-
kirja 1979. Helsinki, Suomen elokuvasaat1o, 1979, s. 76-93.
ERIKSSON, Jerker A. Elokuva aikansa kuvastaja- na. Teoksessa IMNONEN, Kari (toim.). Taide aikansa kuvastajana. Historian perintö, nro 6.
Turun yliopiston historian laitos, 1980, s. 89- 113.
FERRO, Marc. Analyse de film, analyse de socie- tes. Une source nouvelle pour l'histoire. Pa- ris, Machette, 1976.
FERRO, Marc. Cinema et histoire. Paris, Denoel/
Gonthi er, 1977.
GREGOR, Ulrich & PATALAS, Enno. Geschichte des Films. GUtersloh, Sigbert Mohn Verlag, 1962.
HAUG, Wolfgang Fritz & 11AASE, Kaspar (toim.).
Materialistische Kulturtheorie und Alltagskul- tur. Argument-Sonderband AS 47. Berlin, Argu- ment-Verlag, 1980.
HIRSCH, Joachim. Der Sicherheitsstaat. Das 'Mo- dell Deutschland, seine Krise und die neuen so- zialen Bewegungen. Frankfurt am Main, Europä- ische Verlagsanstalt, 1980.
JAUSS, Hans Robert. Literaturgeschichte als Provokation. 6.Aufl. Frankfurt am Main, Suhr- kamp, 1979 (1970).
KRACAUER, Siegfried. From Caligari to Hitler.
A psychological hitory of the German film.
Princeton University Press, 1966.
LITZEN, Veikko. Kulttuurihistoria - historiaa vai kirjallisuutta? Teoksessa IMMONEN 1980, s.
144-52.
MALMBERG, Tarmo. Suomalaisen elokuvahistorioin- nin nollapiste. Filmihullu, 5 (4), 1972, s.
23-5.
NALr1BERG, Tarmo. Elokuva tutkimuksen kohteena.
Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos, ope- tusmoniste nro 4, 1973.
MALNBERG, Tarmo. Merkintöjä elokuvan sosiaali- historian tutkimukseen. Teoksessa PALDAN, L.
& PIETILÄ, K. (toim.). Kansallinen kulttuuri.
Kollokvioraportti. Tampereen yliopisto, tiedo- tusopin laitos, julkaisuja B, nro 3, 1981, s.
93-116.
PITHON, Remy. Cinema et recherche historique.
Esquisse d'une problematique - Elements metho- dologiques et hibliographiques. Revue Suisse d'Histoire, 24 (l), 1974, s. 26-65.
SORLIN, Pierre. Sociologie du cinema. Ouverture pour l'histoire de demain. Paris, Aubier Mon- taigne, 1977.
SORLIN, Pierre. The film history. Restaging the past. Oxford, Basil Blackwell, 1980.
\-JöLFFLIN, Heinrich. Kunstgeschichtliche Grund- begriffe. Das Problem der Stilentwicklung in der neueren Kunst. l5.Aufl. Basel - Stuttgart, Schwabe & Co., 1976 (1915).
atti Piispa
111 111
1 1 1 i
1 Johdannoksi: virittävyyden idea Tutkimuksiin joukkotiedotuksen vai- kutuksesta yhteiskunnan organisoi- tumistapaan sekä yksilöiden asen- teisiin, tietoihin ja käyttäyty- miseen on uhrattu vuosikymmenien varrella paljon rahaa ja aikaa.
Tulokset ovat olleet ristiriitai- sia, ja itse vaikutuksen käsi~e
on jäänyt epäselväksi (ks. es1m:
Pietilä V. 1977, 117-146, McQua1l 1977, 70-94). Tyypi 11 i sessä vai k~
tustutkimuksessa on mitattu kvasl- kokeellisella ennen-jälkeen -ase- telmalla yksittäisten joukkotiedo- tussanomien yksittäisissä vastaan- ottajissa lyhyellä aika~~lillä a~
kaansaamia muutoksia. V11me vuosl- kymmenien aikana tällainen lähe~
tymistapa on saanut osa~seen vol- makasta kritiikkiä. Yks1 tapa ede- tä olennaisempiin ongelmanasette- luihin on ollut vaikutuksen käsit- teen uudelleenmäärittely. Tässä kehittelytyössä on noussut esiin virittävyyden idea. .
Suomalaiseen keskusteluun Vl- rittävyyden käsitteen toi Veikko Pietilä. Pietilän tutkimus (1972) kohdistui siihen, oliko Yleisra- dion ohjelmapolitiikkaa koskeneel- la lehdistökirjoittelulla vaiku- tusta ihmisten mielipiteisiin Yleisradion ohjelmapoliittisessa suuntauksesta. Myöhemmin julkais-
s
111tussa artikkelissa Pietilä (1975, 139) esittää mielenkiinto~se~ ~ul
kinnan tuloksistaan: lehdlstoklr- joittelun vaikutus oli siinä, ~ttä
yleisö oppi tarkastelemaan ylels- radiokysymystä poliittisena. Tul- kinta voidaan laajentaa koskemaan mielipiteenmuodostusta ylee~sä:
yksilöt ottavat tiettyyn_as1aan kantaa poliittisin terme1n vasta sitten, kun he ovat huomanneet niin tehtävän myös sitä koskevassa julkisessa keskustelussa.
Virittävyyden idea on ollut keskeinen alkoholivalistusta ja sen yhteiskunnallisia edellytyk- Sla tutkivassa projektissa. Mutta kun Pietilä määritteli virittävyy- den sanoman kyvyksi antaa yksit- . täisille kansalaisille keskustelun aiheita ja keskustelun malleja, olemme me lähestyneet virittävyys- probleemaa poliittis-yhteiskunnal- Usen mielipiteenmuodostl!'k~en .. ta- solla. Tällöin sanoman v1r1ttavyys tarkoittaa sen kykyä herättää jul- kista keskustelua ja saada aikaan yhteiskunnan eri _o~ganis~a~ioiss~
ja liikkeissä to1m1nnall1sla alolt- teita (Partanen 1981, 9, ks. myös Virtanen 1981, 8-9).
Journalistinen kulttuuri - esi- merkiksi sanomalehdistön tapa kä- sitellä alkoholikysymystä- vai- kuttaa suuresti siihen, missä mää- rin ja millaista yhteiskunnallis-
ta keskustelua alkoholiongelmista ja alkoholipolitiikasta virittyy.
Siksi on tärkeää tutkia journalis- tisen kulttuurin "valistuneisuut- ta". Toinen ongelma sitten on, missä määrin edes valistunut jul- kinen keskustelu pystyy virittä- mään yksilöissä uudenlaisia ajat- telu- ja toimintatapoja - alkoho- linkäytöstä puheenollen: kyseen- alaistamaan suomalaista humalakult- tuuria.
Pertti Hemanus (1981, 192-199) suhtautuu epäillen alkoholivalis- tuksen mahdollisuuksiin vaikuttaa joukkotiedotuksen kautta, koska 1) joukkotiedotusvälineet ovat tavara, jonka tuottamisen intres- sinä on voiton maksimointi, 2) joukkotiedotus mieluummin heijas- taa yhteiskunnassa vallalla olevia arvoja kuin asettuu niitä vastaan ja 3) eri intressipiireillä on mahdollisuus käyttää joukkotiedo- tusvälineitä hyväkseen valistuksen tavoitteiden vastaisesti. Kritiik- kinsä lopuksi Hemanus vaatii, että virittävyyden idea on suhteutetta- va objektiivisuuden ihanteeseen joukkotiedotuksen sisällön ominai- suutena. Uusia ajattelun ja toimin- nan tapoja voi virittää vain sel- lainen journalismi, joka välittää vastaanottajille todellisuutta to- denmukaisesti ja asioiden olennai- set yhteydet paljastaen (ks. He- manus & Tervonen 1980).
Seuraavassa arvioimme Hemanuk- sen kritiikin pätevyyttä ja yri- tämme antaa aineksia joukkotiedo- tuksen luonteesta käytävään kes- kusteluun erittelemällä alkoholi- poliittisen mielipideilmaston ke- hittymistä Suomessa 1970-luvulla.
2 Alkoholipoliittisen mielipide- ilmaston muutos
2.1 Kansalaismielipiteen taso Mielipidekyselyjen mukaan väestön
alkoholipoliittiset asenteet kiris- tyivät 1970-luvulla (ks. Mäkelä l976a, Simpura 1978, Kom.miet. 1978:33). Mistä muutos johtui ja mikä oli sen sisältö?
Klaus Mäkelä (1976b, 53-70) pää- tyi näkemykseen, että alkoholipo- liittinen mielipiteenmuodostus pe- rustui 70-luvulla osin erilaisiin lähtökohtiin kuin ennen. Yhteen juomiskertaan liittyvien haitto- jen (järjestyshäiriöiden merkitys) alkoholipoliittisessa keskustelus- sa heikkeni, kun taas kansantalou- delliset ja kansanterveydelliset alkoholiongelmat olivat nousemas- sa etualalle. Samalla alkoholikont- rollin painopiste siirtyi järjes- tysviranomaisilta sosiaali- ja ter- veysviranomaisille.
Kysymys moraalisen argumentaa- tion osuudesta alkoholipoliittisten mielipiteitten kiristymiseen jää Mäkelän analyysissa auki. Eräät tutkimustulokset (ks. Mäkelä l976a, 13) viittasivat siihen, että alko- holin käyttöön sinänsä ei suhtau- duta enää moraalisen torjuvasti, vaan sen katsotaan kuuluvan taval- liseen elämänmenoon. Alkoholipo- liittisten rajoitusten kannattami- nen perustuisi tällöin lähinnä al- koholinkäytön yhteiskunnallisten haittavaikutusten tiedostamiseen. Toisaalta Mäkelä olettaa, että kansainväliseen talouskriisiin liittyvä yhteiskunnallisen uudis- tusmarginaalin kaventuminen johtaa moraalisesti tuomitsevien kannan- ottojen lisääntymiseen 70-luvun loppua kohti.
Juha Partanen (1978) on yrittä- nyt selvittää em. ongelmaa analy- soimalla vuosina 1968, 1969 ja 1976 suoritettujen haastattelutut- kimusten aineistoja. Hän lähtee näkemyksestä, jonka mukaan moraali- sen ryhtiliikkeen seurauksena väes- töryhmien välisten erojen suhtau- tumisessa alkoholiin pitäisi kär-
ta keskustelua alkoholiongelmista ja alkoholipolitiikasta virittyy.
Siksi on tärkeää tutkia journalis- tisen kulttuurin "valistuneisuut- ta". Toinen ongelma sitten on, missä määrin edes valistunut jul- kinen keskustelu pystyy virittä- mään yksilöissä uudenlaisia ajat- telu- ja toimintatapoja - alkoho- linkäytöstä puheenollen: kyseen- alaistamaan suomalaista humalakult- tuuria.
Pertti Hemanus (1981, 192-199) suhtautuu epäillen alkoholivalis- tuksen mahdollisuuksiin vaikuttaa joukkotiedotuksen kautta, koska 1) joukkotiedotusvälineet ovat tavara, jonka tuottamisen intres- sinä on voiton maksimointi, 2) joukkotiedotus mieluummin heijas- taa yhteiskunnassa vallalla olevia arvoja kuin asettuu niitä vastaan ja 3) eri intressipiireillä on mahdollisuus käyttää joukkotiedo- tusvälineitä hyväkseen valistuksen tavoitteiden vastaisesti. Kritiik- kinsä lopuksi Hemanus vaatii, että virittävyyden idea on suhteutetta- va objektiivisuuden ihanteeseen joukkotiedotuksen sisällön ominai- suutena. Uusia ajattelun ja toimin- nan tapoja voi virittää vain sel- lainen journalismi, joka välittää vastaanottajille todellisuutta to- denmukaisesti ja asioiden olennai- set yhteydet paljastaen (ks. He- manus & Tervonen 1980).
Seuraavassa arvioimme Hemanuk- sen kritiikin pätevyyttä ja yri- tämme antaa aineksia joukkotiedo- tuksen luonteesta käytävään kes- kusteluun erittelemällä alkoholi- poliittisen mielipideilmaston ke- hittymistä Suomessa 1970-luvulla.
2 Alkoholipoliittisen mielipide- ilmaston muutos
2.1 Kansalaismielipiteen taso Mielipidekyselyjen mukaan väestön
alkoholipoliittiset asenteet kiris- tyivät 1970-luvulla (ks. Mäkelä l976a, Simpura 1978, Kom.miet.
1978:33). Mistä muutos johtui ja mikä oli sen sisältö?
Klaus Mäkelä (1976b, 53-70) pää- tyi näkemykseen, että alkoholipo- liittinen mielipiteenmuodostus pe- rustui 70-luvulla osin erilaisiin lähtökohtiin kuin ennen. Yhteen juomiskertaan liittyvien haitto- jen (järjestyshäiriöiden merkitys) alkoholipoliittisessa keskustelus- sa heikkeni, kun taas kansantalou- delliset ja kansanterveydelliset alkoholiongelmat olivat nousemas- sa etualalle. Samalla alkoholikont- rollin painopiste siirtyi järjes- tysviranomaisilta sosiaali- ja ter- veysviranomaisille.
Kysymys moraalisen argumentaa- tion osuudesta alkoholipoliittisten mielipiteitten kiristymiseen jää Mäkelän analyysissa auki. Eräät tutkimustulokset (ks. Mäkelä l976a, 13) viittasivat siihen, että alko- holin käyttöön sinänsä ei suhtau- duta enää moraalisen torjuvasti, vaan sen katsotaan kuuluvan taval- liseen elämänmenoon. Alkoholipo- liittisten rajoitusten kannattami- nen perustuisi tällöin lähinnä al- koholinkäytön yhteiskunnallisten haittavaikutusten tiedostamiseen.
Toisaalta Mäkelä olettaa, että kansainväliseen talouskriisiin liittyvä yhteiskunnallisen uudis- tusmarginaalin kaventuminen johtaa moraalisesti tuomitsevien kannan- ottojen lisääntymiseen 70-luvun loppua kohti.
Juha Partanen (1978) on yrittä- nyt selvittää em. ongelmaa analy- soimalla vuosina 1968, 1969 ja 1976 suoritettujen haastattelutut- kimusten aineistoja. Hän lähtee näkemyksestä, jonka mukaan moraali- sen ryhtiliikkeen seurauksena väes- töryhmien välisten erojen suhtau- tumisessa alkoholiin pitäisi kär-
jistyä, kun taas alkoholiongelmien yhteiskunnallisen tiedostamispro- sessin tulisi johtaa asenne-erojen kaventumiseen. Tulos on, että al- koholin kulutukseltaan toisistaan eroavien ryhmien väliset erot suh- tautumisessa alkoholin käyttöön yleensä sekä näkemyksissä nuorten
ja aikuisten alkoholin käytöstä ovat selvästi pienentyneet 70-lu- vun aikana. Alkoholiasioissa on siis ollut käynnissä yhteiskunnal- linen oppimisprosessi.
Alkoholipoliittisissa mielipi- teissä 70-luvulla tapahtunut ki- ristyminen on ihmeellistä sikäli, että samaan aikaan alkoholin kulu- tus on yli kaksinkertaistunut vuo- desta 1968 ja juomatavat ovat muut- tuneet entistäkin suomalaisemmik- si: "yhä useampi juo, kaikki juo- vat entistä enemmän ja ~yös entis- tä rajummin" (Simpura 1978, 5-6).
Terveen järjen mukaanhan asenteet myötäilevät käyttäytymistä: mikä- li jokin ilmiö yleistyy, siihen aletaan suhtautua suvaitsevaisem- min. Viime vuosikymmenellä sen si- jaan henkilökohtaiset alkoholin- käyttötavat ja -normit erosivat jyrkästi suhtautumisesta alkoho- lin käyttöön yleensä. Eli kuten Simpura (emt.) toteaa: vaikka suo- malaiset ovatkin entistä vakuuttu- nempia alkoholin turmiollisista vaikutuksista, vain harvat uskovat, että näitä vaikutuksia voisi sat- tua heille henkilökohtaisesti.
Väestön alkoholiasenteissa ja alkoholipoliittisissa mielipiteissä 70-luvulla tapahtuneelle kehityk- selle voidaan antaa kokoava tulkin- ta käyttämällä arkikoodin ja po- liittis-yhteiskunnallisen koodin käsitteitä. Arkikoodit syntyvät ja uusiintuvat yksilöiden välittö- mässä vuorovaikutuksessa. Alkoho- lin käyttöön liittyessään ne sää- televät mm. sitä, milloin ja kuin-
ka paljon on sopivaa juoda ja mis- sä maar1n on lupa humaltua. Arki- koodit tulevat ilmi juomatavoissa.
Poliittis-yhteiskunnalliset koodit syntyvät ja uusintuvat julkisessa keskustelussa ja sisältävät alko- holikysymykseen liittyessään mm.
näkemyksiä alkoholihaittojen luon- teesta ja niiden sääntelymahdol- lisuuksista (Partanen 1981, 163).
1970-luvun kuluessa nämä koodit ovat erkaantuneet toisistaan: kan- salaiset kantavat huolta alkoho- lin käytöstä ja sen sääntelymah- dollisuuksista yhteiskunnassa yleensä, mutta ovat henkilökohtai-
sessa alkoholikäyttäytymisessään perisuomalaisen humalanormiston vankeja.
Ajattelun kaksijakoisuus tuli selkeästi esiin Marja Holmilan
(1981) tutkimuksessa talouselämän ja politiikan vaikuttajahenkilöi- den sekä työssään alkoholiongel- mien kanssa tekemisiin joutuvien ammattiryhmien (lääkärit, Alkon paikallisjohtajat) alkoholipoliit- tisista mielipiteistä. Vapaamuo- toisissa haastatteluissa kyseiset henkilöt perustivat pohdintansa alkoholiongelmien luonteesta, nii- den syistä ja sääntelykeinoista omakohtaisiin kokemuksiin. Enem- mistölle vastaajista vapaa-aikaan ja seurusteluun keskittyvä alko- holin käyttö näyttäytyi harmitto- manaja positiivisena. Normaalis- ti juova enemmistö ja alkoholihait- toja aiheuttava vähemmistö erotet- tiin selvästi toisistaan. Väärin- käytön esiintymistä selitettiin usein yksilön ominaisuuksilla; täl- löin alkoholiongelmien ratkaisu ei voi olla alkoholipolitiikan har- joittamisessa.
Johdonmukainen seuraus juomis- ta koskevista käsityksistä oli al- koholipoliittisten rajoitusten to- teaminen arveluttaviksi, yk~ilön
vapautta loukkaaviksi ja ongelmia lisääviksi toimenpiteiksi. Mutta kun vaikuttajahenkilöiltä kysyt- tiin erikseen suhtautumista käy- tössä oleviin sääntelykeinoihin, he useimmiten kannattivat niitä.
Tätä liberalismista luopumista perusteltiin mm. sillä, että ra- joitusten kohdistaminen ainoas- taan väärinkäyttäjiin on käytän- nössä mahdotonta. Kyse oli myös siitä, että alkoholipolitiikka edustaa virallista, julkisen kes- kustelun kautta legitimoitunutta käytäntöä: hintapolitiikka ja saatavuuden rajoitukset hyväksy- tään, vaikka niitä ei pidettäisi- kään hyvinä keinoina.
2. 2 Lehd1.:stömielipiteen taso
Vielä 1950-luvulla vallalla ollut raittiusmielisyys menetti lehdis- tömielipiteen tuen perinpohjin 60-luvun kuluessa. Sanomalehdet levittivät liberaalia näkemystä, jonka mukaan kohtuullinen alkoho- linkäyttö on luonnollinen osa ar- kielämää. Julkisen vallan kontrol- li ja holhous sen suhteen ei ole tarpeen; ne pikemminkin aiheutta- vat lisäongelmia rajoittaessaan al- koholikulttuurin kehittämistä. Li- beraalin näkemyksen mukaan kohtuu- käyttäjien ja alkoholistien välillä on laadullinen ero: alkoholiongel- mat ovat poikkeavuusongelmia, joi- den esiintymiseen alkoholipoliit- tisilla toimenpiteillä ei kyetä vaikuttamaan.
Liberalismi oli sanomalehdistön argumentaation peruslinja myös 70- luvulla. Kirjoittelun määrässä ja sisällössä tapahtui kuitenkin eräi- tä tärkeitä muutoksia. Olemme tii- vistäneet nämä muutokset ilmaisuun
"liberalismin ristiriitaistuminen"
(ks. Piispa 1981):
l) Alkoholiaiheinen kirjoitte- lu oli vilkkaampaa kuin edellisil- lä vuosikymmenillä. Alkoholiongel- mia ja/tai alkoholipolitiikkaa kä- sitteleviä pääkirjoituksia julkais- tiin 70-luvun loppupuolella vuosit- tain lähes viisinkertainen määrä 50-luvun ja 60-luvun alun vuosiin verrattuna. Samalla kasvoi niiden suhteellinen osuus kaikista pää- kirjoituksista.
2) Kirjoituksissa käsiteltiin aikaisempaa enemmän alkoholinkäy- tön haittavaikutuksia. Vielä 70- luvun alussa haitta-argumentaatio perustui liberaaliin näkemykseen -painotettiin liian kauan har- joitetusta tiukasta kontrollipoli- tiikasta johtuvia järjestys- ja turvallisuusongelmia sekä alko- holismia poikkeavuusongelmana. Jatkossa nuorten juopottelusta muodostui alkoholiolojen yleisen vaikeutumisen symboli. 1970-lu- vun loppua kohti sanomalehtikir- joittelussa esiintyi yhä enemmän mainintoja ja tutkimustuloksia terveydellisistä haitoista ja niis- tä aiheutuvista kansantaloudelli- sista rasituksista. Kansantervey- dellisen näkökulman murtuminen julkiseen keskusteluun problema- tisoi yhden liberaalin argumen- taation kulmakivistä: mietojen juomien kulutusosuuden käytön al- koholiolojen arvioinnin kriteeri- nä.
3) Vastalääkkeeksi kulutuksen ja haittojen lisääntymiselle leh- distö ehdotti valistusta. Tiukat kontrollitoimenpiteet, esimerkik- si keskioluen myynnin palauttami- nen Alkon yksinoikeudeksi, sen si- jaan torjuttiin, koska niitä pi- dettiin sivistyneen alkoholikult- tuurin kehittämistavoitteen kan- nalta taka-askeleena. Liberaali näkemys oli siis näiltä osin elin-
jistyä, kun taas alkoholiongelmien yhteiskunnallisen tiedostamispro-
sessin tulisi johtaa asenne-erojen kaventumiseen. Tulos on, että al- koholin kulutukseltaan toisistaan eroavien ryhmien väliset erot suh- tautumisessa alkoholin käyttöön yleensä sekä näkemyksissä nuorten ja aikuisten alkoholin käytöstä ovat selvästi pienentyneet 70-lu- vun aikana. Alkoholiasioissa on siis ollut käynnissä yhteiskunnal- linen oppimisprosessi.
Alkoholipoliittisissa mielipi- teissä 70-luvulla tapahtunut ki- ristyminen on ihmeellistä sikäli, että samaan aikaan alkoholin kulu- tus on yli kaksinkertaistunut vuo- desta 1968 ja juomatavat ovat muut- tuneet entistäkin suomalaisemmik- si: "yhä useampi juo, kaikki juo- vat entistä enemmän ja ~yös entis- tä rajummin" (Simpura 1978, 5-6).
Terveen järjen mukaanhan asenteet myötäilevät käyttäytymistä: mikä- li jokin ilmiö yleistyy, siihen aletaan suhtautua suvaitsevaisem- min. Viime vuosikymmenellä sen si- jaan henkilökohtaiset alkoholin- käyttötavat ja -normit erosivat jyrkästi suhtautumisesta alkoho- lin käyttöön yleensä. Eli kuten Simpura (emt.) toteaa: vaikka suo- malaiset ovatkin entistä vakuuttu- nempia alkoholin turmiollisista vaikutuksista, vain harvat uskovat, että näitä vaikutuksia voisi sat- tua heille henkilökohtaisesti.
Väestön alkoholiasenteissa ja alkoholipoliittisissa mielipiteissä 70-luvulla tapahtuneelle kehityk- selle voidaan antaa kokoava tulkin- ta käyttämällä arkikoodin ja po- liittis-yhteiskunnallisen koodin käsitteitä. Arkikoodit syntyvät ja uusiintuvat yksilöiden välittö- mässä vuorovaikutuksessa. Alkoho-
lin käyttöön liittyessään ne sää- televät mm. sitä, milloin ja kuin-
ka paljon on sopivaa juoda ja mis- sä maar1n on lupa humaltua. Arki- koodit tulevat ilmi juomatavoissa.
Poliittis-yhteiskunnalliset koodit syntyvät ja uusintuvat julkisessa keskustelussa ja sisältävät alko- holikysymykseen liittyessään mm.
näkemyksiä alkoholihaittojen luon- teesta ja niiden sääntelymahdol- lisuuksista (Partanen 1981, 163).
1970-luvun kuluessa nämä koodit ovat erkaantuneet toisistaan: kan- salaiset kantavat huolta alkoho- lin käytöstä ja sen sääntelymah- dollisuuksista yhteiskunnassa yleensä, mutta ovat henkilökohtai-
sessa alkoholikäyttäytymisessään perisuomalaisen humalanormiston vankeja.
Ajattelun kaksijakoisuus tuli selkeästi esiin Marja Holmilan
(1981) tutkimuksessa talouselämän ja politiikan vaikuttajahenkilöi- den sekä työssään alkoholiongel- mien kanssa tekemisiin joutuvien ammattiryhmien (lääkärit, Alkon paikallisjohtajat) alkoholipoliit- tisista mielipiteistä. Vapaamuo- toisissa haastatteluissa kyseiset henkilöt perustivat pohdintansa alkoholiongelmien luonteesta, nii- den syistä ja sääntelykeinoista omakohtaisiin kokemuksiin. Enem- mistölle vastaajista vapaa-aikaan ja seurusteluun keskittyvä alko- holin käyttö näyttäytyi harmitto- manaja positiivisena. Normaalis- ti juova enemmistö ja alkoholihait- toja aiheuttava vähemmistö erotet- tiin selvästi toisistaan. Väärin- käytön esiintymistä selitettiin usein yksilön ominaisuuksilla; täl- löin alkoholiongelmien ratkaisu ei voi olla alkoholipolitiikan har- joittamisessa.
Johdonmukainen seuraus juomis- ta koskevista käsityksistä oli al- koholipoliittisten rajoitusten to- teaminen arveluttaviksi, yk~ilön
vapautta loukkaaviksi ja ongelmia lisääviksi toimenpiteiksi. Mutta kun vaikuttajahenkilöiltä kysyt- tiin erikseen suhtautumista käy- tössä oleviin sääntelykeinoihin, he useimmiten kannattivat niitä.
Tätä liberalismista luopumista perusteltiin mm. sillä, että ra- joitusten kohdistaminen ainoas- taan väärinkäyttäjiin on käytän- nössä mahdotonta. Kyse oli myös siitä, että alkoholipolitiikka edustaa virallista, julkisen kes- kustelun kautta legitimoitunutta käytäntöä: hintapolitiikka ja saatavuuden rajoitukset hyväksy- tään, vaikka niitä ei pidettäisi- kään hyvinä keinoina.
2. 2 Lehd1.:stömielipiteen taso
Vielä 1950-luvulla vallalla ollut raittiusmielisyys menetti lehdis- tömielipiteen tuen perinpohjin 60-luvun kuluessa. Sanomalehdet levittivät liberaalia näkemystä, jonka mukaan kohtuullinen alkoho- linkäyttö on luonnollinen osa ar- kielämää. Julkisen vallan kontrol- li ja holhous sen suhteen ei ole tarpeen; ne pikemminkin aiheutta- vat lisäongelmia rajoittaessaan al- koholikulttuurin kehittämistä. Li- beraalin näkemyksen mukaan kohtuu- käyttäjien ja alkoholistien välillä on laadullinen ero: alkoholiongel- mat ovat poikkeavuusongelmia, joi- den esiintymiseen alkoholipoliit- tisilla toimenpiteillä ei kyetä vaikuttamaan.
Liberalismi oli sanomalehdistön argumentaation peruslinja myös 70- luvulla. Kirjoittelun määrässä ja sisällössä tapahtui kuitenkin eräi- tä tärkeitä muutoksia. Olemme tii- vistäneet nämä muutokset ilmaisuun
"liberalismin ristiriitaistuminen"
(ks. Piispa 1981):
l) Alkoholiaiheinen kirjoitte- lu oli vilkkaampaa kuin edellisil- lä vuosikymmenillä. Alkoholiongel- mia ja/tai alkoholipolitiikkaa kä- sitteleviä pääkirjoituksia julkais- tiin 70-luvun loppupuolella vuosit- tain lähes viisinkertainen määrä 50-luvun ja 60-luvun alun vuosiin verrattuna. Samalla kasvoi niiden suhteellinen osuus kaikista pää- kirjoituksista.
2) Kirjoituksissa käsiteltiin aikaisempaa enemmän alkoholinkäy- tön haittavaikutuksia. Vielä 70- luvun alussa haitta-argumentaatio perustui liberaaliin näkemykseen -painotettiin liian kauan har- joitetusta tiukasta kontrollipoli- tiikasta johtuvia järjestys- ja turvallisuusongelmia sekä alko- holismia poikkeavuusongelmana.
Jatkossa nuorten juopottelusta muodostui alkoholiolojen yleisen vaikeutumisen symboli. 1970-lu- vun loppua kohti sanomalehtikir- joittelussa esiintyi yhä enemmän mainintoja ja tutkimustuloksia
terveydellisistä haitoista ja niis- tä aiheutuvista kansantaloudelli- sista rasituksista. Kansantervey- dellisen näkökulman murtuminen julkiseen keskusteluun problema- tisoi yhden liberaalin argumen- taation kulmakivistä: mietojen juomien kulutusosuuden käytön al- koholiolojen arvioinnin kriteeri- nä.
3) Vastalääkkeeksi kulutuksen ja haittojen lisääntymiselle leh- distö ehdotti valistusta. Tiukat kontrollitoimenpiteet, esimerkik- si keskioluen myynnin palauttami- nen Alkon yksinoikeudeksi, sen si- jaan torjuttiin, koska niitä pi- dettiin sivistyneen alkoholikult- tuurin kehittämistavoitteen kan- nalta taka-askeleena. Liberaali näkemys oli siis näiltä osin elin-
voimainen. Mutta toisaalta suppeus alkoholipoliittisia sääntelytoi- menpiteitä kohtaan lisääntyi. Sel- vimmin tämä näkyi suhtautumisessa alkoholijuomien hinnankorotuksiin:
vielä 70-luvun alkuvuosina erityi- sesti sitoutumattomat lehdet ja oikeistolehdet väittivät, että ko- rostusten vaikutus alkoholioloihin on lähinnä kielteinen, mutta vuo- desta 1974 lähtien ne myönsivät, että hintapolitiikalla voidaan
ainakin jarruttaa kulutuksen kas- vua sekä laajentaa kriisiytyvän hyvinvointivaltion pelivaraa mui- denkin taloudellisten ja sosiaa- listen ongelmien hoidossa.
Kun 60-luvulla alkoholilta py- rittiin julkisessa keskustelussa riisumaan ongelmaluonne (Mäkelä 1976, 35), niin 70-luvulla joudut- tiin tunnustamaan, että alkoholi- ongelma ei vain ole olemassa, vaan se myös sisältää uusia ulottuvuuk- sia. Suomalaisen humalakulttuurin pitkän perinteen murtaminen osoit- tautui paljon vaikeammaksi tehtä- väksi kuin 60-luvulla uskottiin.
Arvioidessaan kesällä 1978 Alkoho- likomitean mietintöä (Kom.miet.
1978: 33) sanomalehdistö oli yksi- mielinen siitä, että alkoholin ku- lutuksen kasvu rasittaa tuotantoa, kansantaloutta ja työvoiman uusin- tamista sekä pakottaa ainakin väli- aikaisesti tiukentamaan valtiollis- ta sääntelyä.
3 Valistus - joukkotiedotus - yleisö
3.1 Valistus- joukkotiedotus Julistuksellisesta alkoholivastai- suudesta valtiolliseen haittainfor- maatioon- näin voidaan tiivistää
sanomalehtien pääkirjoitusten al- koholiongelmia koskevassa argumen- taatiossa kolmen viime vuosikymme- nen kuluessa tapahtunut muutos.
1970-luvulla käydyn lehdistökeskus- telun sisältö oli huoli alkoholin- käytön yhteiskunnallisista haitta- vaikutuksista, ei huoli alkoholin käytöstä sinänsä. Raittiusliikkeen näkemykset saivat hyvin vähän huo- miota osakseen. Valtion alkoholi- yhtiön auktoriteetti sen sijaan vahvistui - lehdistön kannanotot perustuivat useimmiten sen tilas- totuotantoon, selontekoihin ja tutkimuksiin. Sitä mukaa kun hait- tavalistuksen ruokkima keskustelu alkoholiongelmista muuttui huoles- tuneemmaksi, myös alkoholipoliit- tinen tiedotustoiminta, jonka yleistavoitteeksi voidaan määri-
tellä alkoholimonopolin välttämät- tömyyden perustelu (ks. Virtanen 1981, 21-27), saavutti lehdistös- sä lisääntyvää vastakaikua. Tiedo- tuksen keskeinen teema oli tehok- kaan hintapolitiikan propagoimi- nen, ja.se tehosi lehdistökeskus- teluun erityisesti 70-luvun jälki- puoliskolla, kun kulutuksen kasvu oli pysähtynyt. - Sanomalehdistön alkoholikirjoittelun valtiollistu- minen voidaan tiivistää käsittee- seen viranomaisjulkisuutta palve- leva ja luova valistusjournalismi.
Alkoholiongelmia ja alkoholipo- litiikkaa koskevan sanomalehtikir- joittelun toinen päätyyppi on ol- lut uutisointi poikkeavasta, nor- maalia elämänmenoa häiritsevästä alkoholikäyttäytymisestä. Tätä tyyppiä edustavat esimerkiksi ju- tut asunnottomien alkoholistien yömajojen liepeiltä, nuorison mel-
lastelusta huvipaikoilla ja rat- sioissa kiinnijääneistä rattijuo- poista. Mukaan liitetään usein al- koholipoliittisten toimijoiden ja asiantuntijoiden lausuntoja, mut- ta pääpaino on dramaattisessa ai- neksessa. Tästä kirjoittelutyypis- tä voidaan käyttää käsitettä yh- teiskunnan moraalijärjestystä luo-
va ja ylläpitävä sensaatiojourna- Usmi.
3.2 Joukkotiedotus- yleisö Jorma Miettisen (1980) tutkimus- tulosten perusteella voidaan ar- vioida, että alkoholikirjoittelu kiinnostaa sanomalehtien lukijoi- ta. Miettisen mukaan jutun luke- mistadennäköisyys on suuri sil- loin, kun se käsittelee arkielä- män peruskysymyksiä (esim. ter- veyttä ja ravintoa) ja lukija tun- nistaa sen sisällöstä oman elämän- käytäntönsä aineksia. Kaikki luki- jat joutuvat jatkuvasti tekemisiin alkoholin kanssa- vaikka ei itse käyttäisikään alkoholia, tekee lä- hes päivittäin havaintoja alkoho- lin vaikutuksista lähiympäristössä.
Alkoholi on usein läsnä, kun ihmi- set kokoontuvat yhteen - jos ei pulloissa niin ainakin puheissa.
Ja jokaisella on mielipide alköho- liasioissa.
Mitä tapahtuu, kun lukija pa- neutuu alkoholiaiheiseen juttuun?
Edelleen Miettiseen (emt.) tukeu- tuen voidaan olettaa, että sensaa- tiojournalismi kiinnittää lukijan huomion puoleensa todennäköisem- min kuin valistusjournalismi. Sa- nomalehti kertoo suurten kuvien ja näyttävän taidon avulla, että poliisi oli täystyöllistetty rah- datessaan alaikäisiä tyttöjä ja poikia Juhannusjuhlilta selviämis- asemalle. Lukija tuumii: oho, on- pa rajua menoa ... ei minun nuoruu- dessani tuolla tavoin ... kyllä tart- tis tehdä jotain. Sitten hänen kiinnostuksensa suuntautuu muualle.
Nuorison juopottelua käsitelleen jutun virittämänä lukija kiinnit- tää seuraavan päivän lehteä selail- lessaan huomiota uutiseen, jossa esitellään tilasto- ja tutkimustie- toa nuorten alkoholinkäytöstä sekä
kerrotaan, että Alko suunnittelee nuorisoon suunnattavaa valistus- iskua. Huolissaan ollut kansalai- nen rauhoittuu: ongelmat tunnetaan ja ne ovat viranomaisten hallinnas- , sa.
Sanomalehdistön alkoholikirjoit- telun lukeminen on kuin osanotto loputtomaan "normienrikkomispeliin" (ks. Prokop 1981): tietyt henki- löt/ryhmät asettavat alkoholinkäy- töllään vallitsevan moraalijärjes- tyksen kyseenalaiseksi, sitten tu- levat viranomaiset ja ottavat ti- lanteen hallintaansa, kunnes on- gelmia puhkeaa jossakin muualla ... Sensaatiojournalismi virittää elä- myksiä alkoholiongelmista, "joil- le jonkun olisi tehtävä jotakin", valistusjournalismi antaa lukijal- le alkoholipoliitikon tai -asian- tuntijan silmät tarkastella alko- holioloja (vrt. Pietilä 1981). Ja tutkija saa tulokseksi, että alkoholipoliittiset mielipiteet ovat kiristyneet.
Sanomalehdistön alkoholikir- joittelu on yhdessä välittömästä elämänympäristöstä tehtyjen ha- vaintojen kanssa virittänyt 70- luvulla kansalaisissa ongelmatie- toisuutta ja suopeutta alkoholi- poliittisia sääntelytoimenpitei- tä kohtaan. Valistuksella on ol- lut vaikutusta. Mutta sillä on ollut vaikutusta vain poliittis- yhteiskunnallisiin alkoholikoo-
deihin, ei arkikoodeihin eli juo- matapoihin. Sanomalehden lukija myöntää, että "jonkun (viranomais- ten) on tehtävä jotakin alkoholi- ongelmille", mutta hän ei tule ajatelleeksi, että voisi itse tehdä jotakin omille alkoholin- käyttötavoilleen.
Miksi ei? Kauko Pietilän (1981) mukaan sanomalehtijutun lukemises- sa on kysymys astumisesta minän ulkopuoliseen maailmaan, vaikkapa
voimainen. Mutta toisaalta suppeus alkoholipoliittisia sääntelytoi- menpiteitä kohtaan lisääntyi. Sel- vimmin tämä näkyi suhtautumisessa alkoholijuomien hinnankorotuksiin:
vielä 70-luvun alkuvuosina erityi- sesti sitoutumattomat lehdet ja oikeistolehdet väittivät, että ko- rostusten vaikutus alkoholioloihin on lähinnä kielteinen, mutta vuo- desta 1974 lähtien ne myönsivät, että hintapolitiikalla voidaan ainakin jarruttaa kulutuksen kas- vua sekä laajentaa kriisiytyvän hyvinvointivaltion pelivaraa mui- denkin taloudellisten ja sosiaa- listen ongelmien hoidossa.
Kun 60-luvulla alkoholilta py- rittiin julkisessa keskustelussa riisumaan ongelmaluonne (Mäkelä 1976, 35), niin 70-luvulla joudut- tiin tunnustamaan, että alkoholi- ongelma ei vain ole olemassa, vaan se myös sisältää uusia ulottuvuuk- sia. Suomalaisen humalakulttuurin pitkän perinteen murtaminen osoit- tautui paljon vaikeammaksi tehtä- väksi kuin 60-luvulla uskottiin.
Arvioidessaan kesällä 1978 Alkoho- likomitean mietintöä (Kom.miet.
1978: 33) sanomalehdistö oli yksi- mielinen siitä, että alkoholin ku- lutuksen kasvu rasittaa tuotantoa, kansantaloutta ja työvoiman uusin- tamista sekä pakottaa ainakin väli- aikaisesti tiukentamaan valtiollis- ta sääntelyä.
3 Valistus - joukkotiedotus - yleisö
3.1 Valistus- joukkotiedotus Julistuksellisesta alkoholivastai- suudesta valtiolliseen haittainfor- maatioon- näin voidaan tiivistää sanomalehtien pääkirjoitusten al- koholiongelmia koskevassa argumen- taatiossa kolmen viime vuosikymme- nen kuluessa tapahtunut muutos.
1970-luvulla käydyn lehdistökeskus- telun sisältö oli huoli alkoholin- käytön yhteiskunnallisista haitta- vaikutuksista, ei huoli alkoholin käytöstä sinänsä. Raittiusliikkeen näkemykset saivat hyvin vähän huo- miota osakseen. Valtion alkoholi- yhtiön auktoriteetti sen sijaan vahvistui - lehdistön kannanotot perustuivat useimmiten sen tilas- totuotantoon, selontekoihin ja tutkimuksiin. Sitä mukaa kun hait- tavalistuksen ruokkima keskustelu alkoholiongelmista muuttui huoles- tuneemmaksi, myös alkoholipoliit- tinen tiedotustoiminta, jonka yleistavoitteeksi voidaan määri-
tellä alkoholimonopolin välttämät- tömyyden perustelu (ks. Virtanen 1981, 21-27), saavutti lehdistös- sä lisääntyvää vastakaikua. Tiedo- tuksen keskeinen teema oli tehok- kaan hintapolitiikan propagoimi- nen, ja.se tehosi lehdistökeskus- teluun erityisesti 70-luvun jälki- puoliskolla, kun kulutuksen kasvu oli pysähtynyt. - Sanomalehdistön alkoholikirjoittelun valtiollistu- minen voidaan tiivistää käsittee- seen viranomaisjulkisuutta palve- leva ja luova valistusjournalismi.
Alkoholiongelmia ja alkoholipo- litiikkaa koskevan sanomalehtikir- joittelun toinen päätyyppi on ol- lut uutisointi poikkeavasta, nor- maalia elämänmenoa häiritsevästä alkoholikäyttäytymisestä. Tätä tyyppiä edustavat esimerkiksi ju- tut asunnottomien alkoholistien yömajojen liepeiltä, nuorison mel-
lastelusta huvipaikoilla ja rat- sioissa kiinnijääneistä rattijuo- poista. Mukaan liitetään usein al- koholipoliittisten toimijoiden ja asiantuntijoiden lausuntoja, mut- ta pääpaino on dramaattisessa ai- neksessa. Tästä kirjoittelutyypis- tä voidaan käyttää käsitettä yh- teiskunnan moraalijärjestystä luo-
va ja ylläpitävä sensaatiojourna- Usmi.
3.2 Joukkotiedotus- yleisö Jorma Miettisen (1980) tutkimus- tulosten perusteella voidaan ar- vioida, että alkoholikirjoittelu kiinnostaa sanomalehtien lukijoi- ta. Miettisen mukaan jutun luke- mistadennäköisyys on suuri sil- loin, kun se käsittelee arkielä- män peruskysymyksiä (esim. ter- veyttä ja ravintoa) ja lukija tun- nistaa sen sisällöstä oman elämän- käytäntönsä aineksia. Kaikki luki- jat joutuvat jatkuvasti tekemisiin alkoholin kanssa- vaikka ei itse käyttäisikään alkoholia, tekee lä- hes päivittäin havaintoja alkoho- lin vaikutuksista lähiympäristössä.
Alkoholi on usein läsnä, kun ihmi- set kokoontuvat yhteen - jos ei pulloissa niin ainakin puheissa.
Ja jokaisella on mielipide alköho- liasioissa.
Mitä tapahtuu, kun lukija pa- neutuu alkoholiaiheiseen juttuun?
Edelleen Miettiseen (emt.) tukeu- tuen voidaan olettaa, että sensaa- tiojournalismi kiinnittää lukijan huomion puoleensa todennäköisem- min kuin valistusjournalismi. Sa- nomalehti kertoo suurten kuvien ja näyttävän taidon avulla, että poliisi oli täystyöllistetty rah- datessaan alaikäisiä tyttöjä ja poikia Juhannusjuhlilta selviämis- asemalle. Lukija tuumii: oho, on- pa rajua menoa ... ei minun nuoruu- dessani tuolla tavoin ... kyllä tart- tis tehdä jotain. Sitten hänen kiinnostuksensa suuntautuu muualle.
Nuorison juopottelua käsitelleen jutun virittämänä lukija kiinnit- tää seuraavan päivän lehteä selail- lessaan huomiota uutiseen, jossa esitellään tilasto- ja tutkimustie- toa nuorten alkoholinkäytöstä sekä
kerrotaan, että Alko suunnittelee nuorisoon suunnattavaa valistus- iskua. Huolissaan ollut kansalai- nen rauhoittuu: ongelmat tunnetaan ja ne ovat viranomaisten hallinnas- , sa.
Sanomalehdistön alkoholikirjoit- telun lukeminen on kuin osanotto loputtomaan "normienrikkomispeliin"
(ks. Prokop 1981): tietyt henki- löt/ryhmät asettavat alkoholinkäy- töllään vallitsevan moraalijärjes- tyksen kyseenalaiseksi, sitten tu- levat viranomaiset ja ottavat ti- lanteen hallintaansa, kunnes on- gelmia puhkeaa jossakin muualla ...
Sensaatiojournalismi virittää elä- myksiä alkoholiongelmista, "joil- le jonkun olisi tehtävä jotakin", valistusjournalismi antaa lukijal- le alkoholipoliitikon tai -asian- tuntijan silmät tarkastella alko- holioloja (vrt. Pietilä 1981).
Ja tutkija saa tulokseksi, että alkoholipoliittiset mielipiteet ovat kiristyneet.
Sanomalehdistön alkoholikir- joittelu on yhdessä välittömästä elämänympäristöstä tehtyjen ha- vaintojen kanssa virittänyt 70- luvulla kansalaisissa ongelmatie- toisuutta ja suopeutta alkoholi- poliittisia sääntelytoimenpitei- tä kohtaan. Valistuksella on ol- lut vaikutusta. Mutta sillä on ollut vaikutusta vain poliittis- yhteiskunnallisiin alkoholikoo- deihin, ei arkikoodeihin eli juo- matapoihin. Sanomalehden lukija myöntää, että "jonkun (viranomais- ten) on tehtävä jotakin alkoholi- ongelmille", mutta hän ei tule ajatelleeksi, että voisi itse tehdä jotakin omille alkoholin- käyttötavoilleen.
Miksi ei? Kauko Pietilän (1981) mukaan sanomalehtijutun lukemises- sa on kysymys astumisesta minän ulkopuoliseen maailmaan, vaikkapa
Juhannusjuhlille ryyppaavan nuo- rison keskelle tai Alkon johdon järjestämään tiedotustilaisuuteen.
"Jutun lukeminen voi silloin mer- kitä lukijalle identiteettisiir- tymää, identiteetin kiinnittymis- tä sanomalehtijutun aistillis-esi- neellisiin kvaliteetteihin" (Pie- tilä, emt.). Lukija kadottaa tietoisuuden omasta asemastaan ja omista alkoholinkäyttötavoistaan, hän irtautuu arjesta Juhannusjuh- lille tai alkaa harjoitella Alkon pääjohtajan ajatuksien lausumis- ta ikään kuin ne olisivat hänen omia ajatuksiaan. Tällöin sanoma- lehdistön alkoholinkirjoittelu ei voi toimia lukijoiden juomatapojen problematisoijana. Problematisoi- vaa voi olla vain sellainen jour- nalismi, joka auttaa lukijaa tule- maan tietoiseksi omasta alkoholin- käyttäjä-identiteetistään.
Veikko Pietilä (1981, 44) on kritikoinut Kauko Pietilän edellä referoitua ajattelua siitä, että se olettaa lehden lukijan minäl- tään tyhjäksi sanomien kulutta- jaksi tai ainakin kykenemättömäk- si ajatukselliseen vastarintaan julkisuuden henkilöiden argumen- taatiota kohtaan. Kansalaisten al- koholipoliittisista mielipiteistä käytettävissä olevan tiedon valos- sa kritiikki vaikuttaa perustel- lulta. Yleinen alkoholipoliitti- nen huolestuneisuus ("viranomais- ten olisi tehtävä jotakin") ei välttämättä lainkaan merkitse si- tä, että ao. henkilö kannattaisi julkisessa debatissa esiinnostet- tuja kontrollitoimenpiteitä. Yk- silön arkikokemukset alkoholin käyttäjänä ja noihin kokemuksiin kytkeytyvät merkitykset pikemmin- kin muodostavat pohjan spontaanil- le kriittisyydelle kaikenlaisia alkoholipoliittisia holhoamisyri- tyksiä kohtaan (esimerkiksi huo-
mautus "viina on aina hintansa väärti" vasta-argumenttina hinnan- korotusten perusteluille). ~~ut-
ta kriittisyys ulottuu vain "hei- hin": alkoholipoliitikkoihin ja - a s i a n t u n t i j o i h i n , ei "me i h i n " : vallitsevaan elämäntapaan syvälle ankkuroituneisiin alkoholin käyt- tötapoihin ja -merkityksiin. -Jour- nalistisen kulttuurin vaikutuksia pohdittaessa tuntuu- perustellulta erottaa toisistaan identiteetin säilyttäminen ja identiteetistä tietoiseksi tuleminen. Vaikka lu- kija ei kadottaisikaan identiteet- tiään, niin ei hän toisaalta tule siitä tietoiseksikaan. Ja vasta tietoiseksi tuleminen mahdollistaa omien alkoholinkäyttötapojen prob- lematisoinnin.
3.3 Alkoholi yhteiskunnallisena ongelmana
Erittely alkoholivalistuksen, al- koholiaiheisen lehdistökirjoitte- lun ja väestön alkoholipoliittis- ten mielipiteitten keskinäissuh- teista on osoittanut, että niissä tapahtui 70-luvulla yhdensuuntai- nen muutos, joka merkitsi alkoholi- poliittisen argumentaation voimis- tumista. Mielipideilmaston kiris- tymiseksi nimetyn muutoksen liik- keellepannut voima oli alkoholi- ongelman uusi yhteiskunnallistumi- nen. Se ilmeni muun muassa seuraa-
villa tavoilla:
Alkoholin kulutus- ja haittakäy- rien käännyttyä rajuun nousuun vuonna 1969 julkinen keskustelu tarttui ensimmäiseksi järjestys- ja turvallisuusongelmiin. Juoppo- ja syytettiin katukuvan rumentami- sesta ja "kunnon kansalaisten" rau- han häiritsemisestä. Kannanotot ei- vät läheskään aina olleet alkoholi- keskeisiä; pikemminkin juopumukses- ta aiheutuvia järjestyshäiriöitä
tll
Ii
r1·,
'· '
tarkasteltaisiin vain yhtenä esi- merkkinä laajemmista kurinpito- ongelmista. Näin päästiin vaati- maan poliisin resurssien lisäämis- tä ja rangaistusten koventamista.
Kyseessä oli vastareaktio 60-lu- vulla omaksutulle humaanille kont- rollipolitiikalle, jonka väitet- tiin johtaneen rikollisuuden li- sääntymiseen (ks. Miikkulainen - Suominen 1981, 309-317). Reaktio perustui oikeiston asemien vah- vistumiseen koko poliittisessa ja kulttuurisessa kentässä (esim.
Y l e i s r a d i on " no rma l i s o i n t i " , k s . Hemanus 1976, 278-306).
Työelämän alkoholihaitoista käydyn keskustelun vilkkaus vaih- teli melkoisesti pitkin 70-luvua.
Kiivaimmillaan se oli vuosina 1973-74, jolloin tilapäisen täys- työllisyyden seurauksena alkoholi- ongelmat "siirtyivät puistoista ja kaduilta tehdassaleihin" (~1ä
kelä 1980, 5). Työnantajajärjes- töt virittelivät huolestuneisuutta juopottelun aiheuttamista poissa- oloista ja taloudellisista tappi- oista; hoitoonohjausjärjestelmän kehittäminen vauhdittui, kun kas- vavan alkoholin kulutuksen arvi- oitiin vaarantavan ammattitaitoi- sen työvoiman uusintamista (ks.
Mäkelä 1976, 56-58; Piispa ym.
1980, 252-255). Sitoutumattomien ja oikeistolehtien täyskäännös suhtautumisessa alkoholijuomien hinnankorotuksiin liittyi tähän alkoholiongelmien tuotannollisen sietokynnyksen madaltumiseen.
Alkoholihaittojen vakavuuden ar- vioinnin riippuvuutta taloudelli- sesta suhdanteesta osoittaa myös se, että 70-luvun loppupuolen joukkotyöttömyyden oloissa keskus- telu työelämän alkoholiongelmista ja hoitoonohjausjärjestelmästä ty- rehtyi.
Keskustelu alkoholin terveydel-
lisistä haittavaikutuksista v.ilkas- tui 70-luvun loppua kohti. Argumen- taatio perustui usein taloudelli- siin näkökohtiin: alkoholiongelmai- set rasittavat terveyspalveluja ja aiheuttavat kustannuksia julki- selle vallalle~ Tämä oli ristirii- dassa pyrkimykseen säädellä hyvin- vointivaltion kriisiä sosiaali- ja terveydenhoitomenoja rajoittamal- la. Terveydellisten haittojen mää- rä sinänsä oli - vielä 70-luvulla - siedettävä, mutta niitä alkoi olla liikaa suhteessa sosiaalipoliit- tisiin resursseihin. Tilanne li- säsi julkisen mielipiteen suo- peutta alkoholipoliittisia rajoi- tustoimenpiteitä kohtaan: esimer- kiksi hinnankorotuksilla voitiin sekä jarruttaa kulutuksen ja hait- tojen kasvua että laajentaa val- tion toimintamarginaalia talouden rakenneongelmien hoidossa.
4 Johtopäätöksiä
Edellä kuvattuja alkoholin yhteis- kunnallisessa asemassa tapahtuneita muutoksia ovat tulkinneet ja vä- littäneet julkiseen keskusteluun monet alkoholipolitiikkaan kiin- nittyneet tahot ja organisaatiot: järjestys-, sosiaali- ja terveys-. viranomaiset, tuskastuneina työ- taakkaansa alkoholiongelmaisten kontrolloijina ja kuntouttajina, vaativat resurssiensa lisäämistä tai rangaistuskäytännön muuttamis- ta; raittiuslautakunnat esiintyi- vät aktiivisesti kunnallisten kes- kiolutkieltojen puolesta nuorison suojelemiseksi alkoholipaheelta; eduskunnan lausunnot Alkon toimin- taselostuksista tiukkenivat vuosi vuodelta.
Tärkein muutosprosessien tulkit- sija oli kuitenkin Alko. Sen va- listus- ja tiedotustoiminta alko- holinkäytön yhteiskunnallisista
Juhannusjuhlille ryyppaavan nuo- rison keskelle tai Alkon johdon järjestämään tiedotustilaisuuteen.
"Jutun lukeminen voi silloin mer- kitä lukijalle identiteettisiir- tymää, identiteetin kiinnittymis- tä sanomalehtijutun aistillis-esi- neellisiin kvaliteetteihin" (Pie- tilä, emt.). Lukija kadottaa tietoisuuden omasta asemastaan ja omista alkoholinkäyttötavoistaan, hän irtautuu arjesta Juhannusjuh- lille tai alkaa harjoitella Alkon pääjohtajan ajatuksien lausumis- ta ikään kuin ne olisivat hänen omia ajatuksiaan. Tällöin sanoma- lehdistön alkoholinkirjoittelu ei voi toimia lukijoiden juomatapojen problematisoijana. Problematisoi- vaa voi olla vain sellainen jour- nalismi, joka auttaa lukijaa tule- maan tietoiseksi omasta alkoholin- käyttäjä-identiteetistään.
Veikko Pietilä (1981, 44) on kritikoinut Kauko Pietilän edellä referoitua ajattelua siitä, että se olettaa lehden lukijan minäl- tään tyhjäksi sanomien kulutta- jaksi tai ainakin kykenemättömäk- si ajatukselliseen vastarintaan julkisuuden henkilöiden argumen- taatiota kohtaan. Kansalaisten al- koholipoliittisista mielipiteistä käytettävissä olevan tiedon valos- sa kritiikki vaikuttaa perustel- lulta. Yleinen alkoholipoliitti- nen huolestuneisuus ("viranomais- ten olisi tehtävä jotakin") ei välttämättä lainkaan merkitse si- tä, että ao. henkilö kannattaisi julkisessa debatissa esiinnostet- tuja kontrollitoimenpiteitä. Yk- silön arkikokemukset alkoholin käyttäjänä ja noihin kokemuksiin kytkeytyvät merkitykset pikemmin- kin muodostavat pohjan spontaanil- le kriittisyydelle kaikenlaisia alkoholipoliittisia holhoamisyri- tyksiä kohtaan (esimerkiksi huo-
mautus "viina on aina hintansa väärti" vasta-argumenttina hinnan- korotusten perusteluille). ~~ut-
ta kriittisyys ulottuu vain "hei- hin": alkoholipoliitikkoihin ja - a s i a n t u n t i j o i h i n , ei "me i h i n " : vallitsevaan elämäntapaan syvälle ankkuroituneisiin alkoholin käyt- tötapoihin ja -merkityksiin. -Jour- nalistisen kulttuurin vaikutuksia pohdittaessa tuntuu- perustellulta erottaa toisistaan identiteetin säilyttäminen ja identiteetistä tietoiseksi tuleminen. Vaikka lu- kija ei kadottaisikaan identiteet- tiään, niin ei hän toisaalta tule siitä tietoiseksikaan. Ja vasta tietoiseksi tuleminen mahdollistaa omien alkoholinkäyttötapojen prob- lematisoinnin.
3.3 Alkoholi yhteiskunnallisena ongelmana
Erittely alkoholivalistuksen, al- koholiaiheisen lehdistökirjoitte- lun ja väestön alkoholipoliittis- ten mielipiteitten keskinäissuh- teista on osoittanut, että niissä tapahtui 70-luvulla yhdensuuntai- nen muutos, joka merkitsi alkoholi- poliittisen argumentaation voimis- tumista. Mielipideilmaston kiris- tymiseksi nimetyn muutoksen liik- keellepannut voima oli alkoholi- ongelman uusi yhteiskunnallistumi- nen. Se ilmeni muun muassa seuraa-
villa tavoilla:
Alkoholin kulutus- ja haittakäy- rien käännyttyä rajuun nousuun vuonna 1969 julkinen keskustelu tarttui ensimmäiseksi järjestys- ja turvallisuusongelmiin. Juoppo- ja syytettiin katukuvan rumentami- sesta ja "kunnon kansalaisten" rau- han häiritsemisestä. Kannanotot ei- vät läheskään aina olleet alkoholi- keskeisiä; pikemminkin juopumukses- ta aiheutuvia järjestyshäiriöitä
tll
Ii
r1·,
'· '
tarkasteltaisiin vain yhtenä esi- merkkinä laajemmista kurinpito- ongelmista. Näin päästiin vaati- maan poliisin resurssien lisäämis- tä ja rangaistusten koventamista.
Kyseessä oli vastareaktio 60-lu- vulla omaksutulle humaanille kont- rollipolitiikalle, jonka väitet- tiin johtaneen rikollisuuden li- sääntymiseen (ks. Miikkulainen - Suominen 1981, 309-317). Reaktio perustui oikeiston asemien vah- vistumiseen koko poliittisessa ja kulttuurisessa kentässä (esim.
Y l e i s r a d i on " no rma l i s o i n t i " , k s . Hemanus 1976, 278-306).
Työelämän alkoholihaitoista käydyn keskustelun vilkkaus vaih- teli melkoisesti pitkin 70-luvua.
Kiivaimmillaan se oli vuosina 1973-74, jolloin tilapäisen täys- työllisyyden seurauksena alkoholi- ongelmat "siirtyivät puistoista ja kaduilta tehdassaleihin" (~1ä
kelä 1980, 5). Työnantajajärjes- töt virittelivät huolestuneisuutta juopottelun aiheuttamista poissa- oloista ja taloudellisista tappi- oista; hoitoonohjausjärjestelmän kehittäminen vauhdittui, kun kas- vavan alkoholin kulutuksen arvi- oitiin vaarantavan ammattitaitoi- sen työvoiman uusintamista (ks.
Mäkelä 1976, 56-58; Piispa ym.
1980, 252-255). Sitoutumattomien ja oikeistolehtien täyskäännös suhtautumisessa alkoholijuomien hinnankorotuksiin liittyi tähän alkoholiongelmien tuotannollisen sietokynnyksen madaltumiseen.
Alkoholihaittojen vakavuuden ar- vioinnin riippuvuutta taloudelli- sesta suhdanteesta osoittaa myös se, että 70-luvun loppupuolen joukkotyöttömyyden oloissa keskus- telu työelämän alkoholiongelmista ja hoitoonohjausjärjestelmästä ty- rehtyi.
Keskustelu alkoholin terveydel-
lisistä haittavaikutuksista v.ilkas- tui 70-luvun loppua kohti. Argumen- taatio perustui usein taloudelli- siin näkökohtiin: alkoholiongelmai- set rasittavat terveyspalveluja ja aiheuttavat kustannuksia julki- selle vallalle~ Tämä oli ristirii- dassa pyrkimykseen säädellä hyvin- vointivaltion kriisiä sosiaali- ja terveydenhoitomenoja rajoittamal- la. Terveydellisten haittojen mää- rä sinänsä oli - vielä 70-luvulla - siedettävä, mutta niitä alkoi olla liikaa suhteessa sosiaalipoliit- tisiin resursseihin. Tilanne li- säsi julkisen mielipiteen suo- peutta alkoholipoliittisia rajoi- tustoimenpiteitä kohtaan: esimer- kiksi hinnankorotuksilla voitiin sekä jarruttaa kulutuksen ja hait- tojen kasvua että laajentaa val- tion toimintamarginaalia talouden rakenneongelmien hoidossa.
4 Johtopäätöksiä
Edellä kuvattuja alkoholin yhteis- kunnallisessa asemassa tapahtuneita muutoksia ovat tulkinneet ja vä- littäneet julkiseen keskusteluun monet alkoholipolitiikkaan kiin- nittyneet tahot ja organisaatiot:
järjestys-, sosiaali- ja terveys-.
viranomaiset, tuskastuneina työ- taakkaansa alkoholiongelmaisten kontrolloijina ja kuntouttajina, vaativat resurssiensa lisäämistä tai rangaistuskäytännön muuttamis- ta; raittiuslautakunnat esiintyi- vät aktiivisesti kunnallisten kes- kiolutkieltojen puolesta nuorison suojelemiseksi alkoholipaheelta;
eduskunnan lausunnot Alkon toimin- taselostuksista tiukkenivat vuosi vuodelta.
Tärkein muutosprosessien tulkit- sija oli kuitenkin Alko. Sen va- listus- ja tiedotustoiminta alko- holinkäytön yhteiskunnallisista
haittavaikutuksista ja niiden val- tiollisen sääntelyn välttämättömyy- destä tarjosi kansalaisille ja joukkotiedotusvälineille käsittei- tä, joilla nämä pystyivät jäsentä- mään yksittäisiä havaintoja ja uutismateriaalia alkoholin osuu- desta arkielämän tapahtumavirras- ta. Veikko Pietilän yleisradiokir- joittelun vaikutuksista tekemä päätelmä vaikuttaa pätevältä myös alkoholikirjoittelun kohdalla: sen myötävaikutuksella väestö on oppi- nut tarkastelemaan alkoholikysy- mystä (alkoholi)poliittisesta pers- pektiivistä. Hemanuksen alussa re- feroitu arvio joukkotiedotuksen ei-valistuksellisesta luonteesta osoittautuu tässä suhteessa liian pessimisti seksi.
Alkoholipoliittisen mielipide- ilmaston dynamiikan tarkastelun päätulos on siis se, että valis- tuksen ja joukkotiedotuksen vai- kutuksia tutkittaessa on erotetta- va toisistaan poliittis-yhteiskun- nallinen koodi ja arkikoodi. Ensik- si mainittu voi muuttua.nopeasti ja jyrkästikin, mutta arkielämän rakenteeseen ja kulttuuriperintöön syvälle juurtuneet arkikoodit vas- tustavat sitkeästi "tosiasioiden painetta". Kyse on "ylhäältä"
(valtioapparaateista) "alas" (ato- misoituneisiin yksilöihin) suun- tautuvan valtiollisen alkoholipo- liittisen ideologian (ks. Hänninen 1981, 328-333, myös Haug 1979, 178- 204) rajoista. Alkoholikulttuurin voi saada liikkeeseen vain ruohon- juuritasolla tapahtuva, uusia elä- mänkäytäntöjä synnyttävä yhteis- kunnallinen organisoituminen.
Kirjallisuus
ALKOHOLIKOMITEAN mietintö. Komiteanmietintö 1978:
33. Helsinki, 1978.
HAUG, Wolfgang Fritz. Umrisse zu einer Theorie des Ideologischen. Teoksessa PROJEKT IDEOLOGIE THEORIE. Theorien Uber Ideologie. Argument Son-
derband 40. Berlin, Argument Verlag, 1~79, s.
178-204.
HEMANUS, Pertti. Reporadiosta kohti hallituksen radiota 1965-76. Teoksessa TULPPO, Pirkko (toim.).
Radioamatööreistä tajuntateollisuuteen. Puoli vuosisataa suomalaista yleisradiotoimintaa. Por- voo, WSOY, 1976, s. 278-306.
HEMANUS, Pertti. Alkoholi, valistus ja kampanjat.
Alkoholipolitiikka, 46 (4), 1981, s. 192-199.
HEMANUS, Pertti & TERVONEN, Ilkka. Objektiivinen joukkotiedotus. Helsinki, Otava, 1980.
HOLMILA, Marja. Alkoholipoliittisen ajattelun pulmakohtia. Vaikuttajien mielipiteitä alkoholi- politiikasta. Alkoholipoliittisen tutkimuslaitok- sen tutkimusseloste N:o 148, 1981.
HÄNNINEN, Sakari. Alkoholipolitiikka ja valtion rakennemuutokset. Säännöstelystä valikoivaan sää- sääntelyyn. Alkoholipolitiikka, 46 (6), 1981.
MCQUAIL, Denis. The Influence and Effects of Mass Media. Teoksessa CURRAN, J. et al. (eds.). Mass Communication and Society. London, Edward Arnold, 1977, s. 70-94.
MIETTINEN, Jorma. Sanomalehtien lukeminen. Maa- kuntien ykköslehtien lukijoiden kiinnostus sekä väline- ja sisältökäyttö. Helsinki, Weilin+Göös, 1980.
MIIKKULAINEN, Kimmo & SUOMINEN, Elina. Vankein- hoito ja lehdistö 1946-78. Teoksessa Suomen van- keinhoidon historiaa. Helsinki, 1981, s. 267-324.
MÄKELÄ, Klaus. Väestön alkoholipoliittisia mieli- piteitä Suomessa vuosina 1953-1974. Alkoholipo- liittisen tutkimuslaitoksen tutkimusseloste N:o 97, l976(a).
MÄKELÄ, Klaus. Alkoholipoliittisen mielipideil- maston vaihtelut Suomessa 1960- ja 1970-luvulla.
Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus- seloste N:o 98, l976(b).
MÄKELÄ, Klaus. Den sociala alkoholfrågans fram- tid. Repressiva åtgärder eller restriktiv alko- holpolitik? Alkohol och narkotika, 74 (4), 1980, s. l-6.
PARTANEN, Juha. A moral climate or a recognition of alcohol problems? An analysis of changes in public opinion in Finland 1968-1976. Julkaisema- ton käsikirjoitus, 1978.
PARTANEN, Juha. Teesejä valistuksesta. Alkoholi- politiikka, 46 (4), 1981, s. 161-168.
PIETILÄ, Kauko. Informaatioiden tavarataloissa.
Tiedotustutkimus, 3 (4), 1981, s. 58-68.
PIETILÄ, Veikko. Lehdistökirjoittelu ja mieli- teenmuodostus. Tutkimus lehdistökirjoittelun vaikutuksista yleisön käsityksiin Yleisradion ohjelmapolitiikan oikeisto- tai vasemmistosuun- taisuudesta 1960-luvun loppuvuosina. Tampereen yliopiston tutkimuslaitos, tutkimuksia N:o 41.
Tampere, 1972.
PIETILÄ, Veikko. Lehdistökirjoittelu ja mielipi- teenmuodostus Yleisradion ohjelmapolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. Teoksessa LITTUNEN, Y.
& SINKKO, R. (toim.). Yhteiskunnallinen tieto
ja tiedotustutkimus. Tapiola, Weilin+Göös, 1975, s. 115-140.
PIETILÄ, Veikko. On the Effects of Mass Media:
Some Conceptual Viewpoints. Teoksessa BERG, M.
et al. (eds.). Current Theories in Scandinavian Mass Communication Research. Grenaa (Denmark), 1977, s. 117-146.
PIETILÄ, Veikko. Tiedon siirtoa vai yhteisyyttä?
Tiedotustutkimus, 4 (4), 1981, s. 36-48.
(jatkuu sivulla 76)
Mainonta kielenä ja tutkimuskoh- teena
Mainonnan pääasiallisena tehtävä- nä on avittaa yksityistä pääomaa sen arvonlisäysongelmissa. Se toteuttaa tätä tehtäväänsä itsel- leen ominaisen kielen avulla.
Kielenä mainonta edustaa tavaroi- ta symbolisessa muodossaan. Mai- nonta luo ja esittää tavaroiden ja yritysten mielikuvia, imagoja.
1
Koska tavarat ja tarpeemme ei- vät suoraan vastaa toisiaan, mai- nonnan toimena on tulkita tarpei- tamme ja kääntää niitä tavaroiden kielelle. (Lindner 1977, 25-33.) Sitä se ei tee neutraalisti, vaan toimii kuin mikä tahansa kieli omana ajatusmuotonaan. Koska tar- peemme ovat parhaiten aktivoita- vissa siten, että niille osoite- taan esineellinen kohde, mainon- ta pyrkii jäsentämään havainto- jamme ja esittämään tarpeillemme esineellisen kohteen. Tämä on mainonnan toimintatavan yksi puoli.
Toinen puoli on se, että mai- nonnan on saatava ihmisten huo- mio kiinnittymään itseensä. Tä- hän se käyttää niitä aineksia, joita valtakulttuurin symboliset merkitykset tarjoavat. Ne vaih- televat sekä sosiaalisesti että historiallisesti.
Mainonnan tutkimisessa jos
111
1
missä tuntuu birminghamilaisen kulttuuritutkimuksen kehittelemä koodaus/dekoodaus -malli mielek- käältä (ks. Paldan 1982). Mainon- ta välittää tarpeitamme ja tava- raa symbolisessa muodossa. Se tekee mainostamiensa tavaroiden kulutuksen "järkeväksi". Sen koo- daushorisonttina on turvallinen, keskiluokkainen kadunmieheni-nai- sen näkökulma ja sen aineksina yleisen mielipiteen nykyvirtaukset.
Mainoksiin koodatut merkityk- set on puolestaan asetettu tar- koitukselliseen järjestykseen. Ensinnä tulee mainoksen huomio- arvo, ne symbolit, jotka tekevät mainoksesta suositun: seksi, nuo- ruus, poikkeuksellinen muoto jne. Sitten tulee mainoksen "substans- si", tavaran ostamisen perustele- va aines, hinta, laatu, alkuperä jne. Lopuksi mainokset sisältä- vät dekoodausmallin, jolla on tar- koitus saada tuki omalle koodaus- tavalle. K-kaupan Väiski tulee perheen olohuoneeseen kertomaan vaimolle, mitä ruokaa ja mistä aineksista se kulloinkin kannat- taa valmistaa.
Eivät vain mainosten symboli- set merkitykset ole historialli- sesti muuttuvia, vaan myös ne koh- teet, joiden puoleen mainonta ke- hottaa kääntymään. Tämä näkyy
51
'1
