LUONTOSELVITYKSET 2019–2021

LUONTOSELVITYKSET 2019–2021

Agnico Eagle Finland Oy

30.9.2021

Agnico Eagle Finland Oy Jaakko Saukkoriipi

Envineer Oy

Tuomas Väyrynen Mikko Saviranta

etunimi.sukunimi@envineer.fi www.envineer.fi

Y-tunnus: 2850396-1

Projektinumero: 10322

Raportin kuvat: © Tuomas Väyrynen ja Mikko Saviranta Kansikuva: Toukokuun suomaisemaa alueelta

SISÄLLYSLUETTELO

1 Johdanto ... 2

2 Linnusto ... 3

2.1 Linnuston selvitysmenetelmät ... 3

2.2 Tulokset ... 3

2.3 Linnuston suojeluarvot... 5

3 EU:N luontodirektiivin liitteen IV (a) – lajit ... 6

3.1 Lepakot ... 7

3.2 Viitasammakko ... 8

3.3 Saukko ja majava ... 9

3.4 Lapinleinikki ... 13

4 Luontotyypit ja kasvillisuus ... 16

4.1 Kartoitusmenetelmä ... 16

4.2 Luontotyyppien luokittelu ... 17

4.3 Alueen luontotyyppien ja kasvillisuuden kuvaus ... 18

4.3.1 Seurujoen alue ... 18

4.3.2 Rouravaaran itäpuolinen alue ... 19

4.3.3 Kuusiselän alue ... 21

4.3.4 Hakokodanmaan alue (erillisalue) ... 22

4.3.5 Ketolan alue (erillisalue) ... 22

4.4 Uhanalaiset ja huomionarvoiset kasvilajit ... 23

4.5 Luontotyyppien uhanalaisuus ... 25

4.6 Suojellut luontotyypit ... 26

5 Kirjallisuus ... 28

1 JOHDANTO

Agnico Eagle Finland Oy:n kultakaivos sijaitsee Kittilän kunnassa Kiistalan kylässä. Kaivosalue sijaitsee noin 35 km etäisyydellä Kittilän keskustasta koilliseen Kiistala–Pokka-tien (tie 9552) varressa Rouravaaran kylän länsipuolella, Seurujoen itäpuolella. Kaivos koostuu avolouhoksista ja maanalaisesta kaivoksesta, prosessilaitoksesta apulaitoksineen, rikastushiekan varastointialueista sekä vesivarastoaltaista.

Kittilän kaivoksen tuotannon nostoon CIL-rikastushiekan hallintaan liittyen on käynnissä YVA- menettely. Osana YVA-menettelyä hankealueella ja sen lähialueella tehtiin luontoselvitykset vuosina 2019–2021. Selvityksen maastotyöt toteuttivat Tuomas Väyrynen, Mikko Saviranta ja Teemu Mäkinen Envineer Oy:stä. Raportoinnin toteuttivat Tuomas Väyrynen ja Mikko Saviranta.

Luontoselvitykset kohdennettiin kuvan (Kuva 1) mukaisille alueille.

Hankealue sijoittuu eliömaakunnan osalta Kittilän Lapin alueelle, metsäkasvillisuuden suhteen pohjoisboreaaliselle vyöhykkeelle ja suokasvillisuuden osalta Keski- ja Pohjois-Peräpohjolan aapasuovyöhykkeeseen. Maisemallisesti hallitsevia alueita ovat avoimet nevat, rämeet ja turvekankaat sekä pääsääntöisesti metsätalouden käsittelemät kuivahkon kankaan kangasmetsäalueet. Alueen vesistöistä merkittävimpinä voidaan mainita kaivospiirin luoteispuolella virtaava Seurujoki.

Kuva 1. Luontoselvitysten kohdealueet.

2 LINNUSTO

2.1 Linnuston selvitysmenetelmät

Linjalaskennat

Kaudella 2019 hankealueelle suoritettiin yksi ja kaudella 2021 kaksi linjalaskentaa (Kuva 2).

Linjalaskennat suoritettiin 25.6.2019 sekä 9.6.2021 ja 11.6.2021. Linjalaskentojen yhteispituus oli 15,5 kilometriä.

Kartoituslaskennat

Kartoituslaskentoja suoritettiin alueella ainoastaan vuonna 2019. Laskennat ajoittuivat toukokuun loppuun ja kesäkuulle (20.–23.5., 6.–7.6. ja 24.–25.6.). Kartoituslaskentojen kohdealueet on esitetty myös kuvassa 2.

Kuva 2. Linnustoselvityksen aikana suoritetut linjalaskennat (yht. 15,5 km) ja vuoden 2019 kartoituslaskenta-alueet.

2.2 Tulokset

Linjalaskennat

Linjalaskentojen perusteella hankealueen linnusto on alueellisesti hyvin tyypillistä. Pesivän maalinnuston keskimääräinen parimäärä alueella on 126,2 paria neliökilometrillä (Taulukko 1).

Tämä vastaa varsin hyvin Väisäsen ym. (1998) esittämää keskimääräistä linnuston tiheyttä pohjoisen metsälapin alueella (100–125 paria/km²).

Alueella pesii tyypillistä Lapin metsien ja soiden linnustoa. Metsäalueilla yleisimmät linnut ovat ns.

metsien yleislinnuista pajulintu (Phylloscopus trochilus), järripeippo (Fringilla montifringilla) ja metsäkirvinen (Anthus trivialis) ja havumetsiä suosivat laulurastas (Turdus philomelos) ja leppälintu (Phoenicurus phoenicurus). Lajisto on pääosin nuoria metsiä suosivaa, mutta vanhemman metsän lajeista havaittiin metso (Tetrao urogallus), kulorastas (Turdus viscivorus) ja kuukkeli (Perisoreus infaustus).

Suolinnusto on myös Lapin olosuhteisiin nähden hyvin tyypillistä. Runsaimmat lajit laskennoissa olivat keltavästäräkki (Motacilla flava), liro (Tringa glareola) ja pajusirkku (Emberiza shoeniculus), mitkä ovat runsaita ja tyypillisiä suolajeja koko Lapin alueella. Harvalukuisammista lajeista havaittiin runsaasti mustavikloja (Tringa erythropus), mikä kertoo alueen soiden märkyydestä sekä mm. riekko (Lagopus lagopus). Rämeitä ja jokivarsien korpia suosivia pohjansirkkuja (Emberiza rustica) havaittiin linjalaskennoissa vain yksi, vaikka laji on muuten alueella yleinen. Tämä johtuu lähinnä linjojen sijoittumisesta.

Taulukko 1. Hankealueen linjalaskentojen yhdistetyt tulokset (K=kuuluvuuskerroin).

Kartoituslaskennat

Vuoden 2019 kartoituslaskentojen tulokset on esitetty tiivistetysti taulukossa (Taulukko 2). Näiden laskentojen perusteella alueen soilla pesii alueellisesti hyvin tyypillinen linnusto, mikä noudatteli pääpiirteissään myös myöhempien linjalaskentojen tuloksia. Yleisimpiä lajeja ovat kahlaajista liro ja taivaanvuohi (Gallinago gallinago) sekä varpuslinnuista keltavästäräkki ja niittykirvinen (Anthus pratensis). Alueella havaittiin jonkin verran myös petolintuja ja niiden pesäpaikat lienevät jossain

Laji Tutkimussarka K Paria/km² Laji Tutkimussarka K Paria/km²

Riekko 1 9,08 0,6 Punakylkirastas 15 4,24 4,4

Teeri 2 3,8 0,5 Kulorastas 2 2,81 0,4

Metso 2 15,9 2,2 Pajulintu 145 3,51 35,1

Taivaanvuohi 3 1,8 0,4 Harmaasieppo 3 9,72 2,0

Pikkukuovi 3 1,57 0,3 Kirjosieppo 1 4,21 0,3

Mustaviklo 6 2,58 1,1 Hömötiainen 1 7,82 0,5

Valkoviklo 4 1,16 0,3 Talitiainen 2 6,3 0,9

Liro 18 2,78 3,5 Kuukkeli 1 8,77 0,6

Käki 4 0,55 0,2 Korppi 1 0,64 0,0

Metsäkirvinen 64 3,42 15,1 Peippo 8 4,42 2,4

Niittykirvinen 1 4,98 0,3 Järripeippo 100 3,16 21,8

Keltavästäräkki 24 6,35 10,5 Vihervarpunen 10 3,6 2,5

Tilhi 1 3,99 0,3 Urpiainen 16 2,52 2,8

Korppi 2 5,66 0,8 Pikkukäpylintu 5 6,02 2,1

Leppälintu 29 2,68 5,4 Pohjansirkku 1 8,79 0,6

Pensastasku 1 6,05 0,4 Pajusirkku 6 5,15 2,1

Laulurastas 27 3,13 5,8

126,2

Vanha metsä Suot ja kosteikot Havumetsä

Metsän yleislinnut

lähiseudulla. Ainoastaan tuulihaukka (Falco tinnunculus) tuntui viihtyvän niin tiiviisti alueella, että sen pesiminen Seurujoen varrella oli todennäköistä.

Huomionarvoisimpana voidaan pitää alueella erittäin runsaana esiintyvää pohjansirkkua. Lajin vahvimpia esiintymispaikkoja ovat Seurujoen rantakorvet, mutta myös muualla soiden laitamilla ja korvissa laji pesii yleisenä. Seurujoen rantapajukoissa viihtyvät myös sinirinnat (Luscinia svecica), joita havaittiin useita laulavia yksilöitä.

Taulukko 2. Linnuston kartoituslaskentojen yhteenveto.

Laji Määrä Kuvaus

Joutsen 2 Latovuomalla 1 pesivä pari, lisäksi Seurujoella 1 yksilö

Tavi 1 Pesivä naaras Kuusiselän alueella

Telkkä 1 Pesivä naaras Seurujoki

Maakotka 2 2 havaintoa kiertelevästä linnusta

Merikotka 1 1 kiertelevä yksilö

Piekana 1 1 kiertelevä yksilö

Tuulihaukka 1 useita havaintoja Seurujoen alueelta

Riekko 2 2 havaintoa, todennäköisesti runsaampi

Teeri 4 k 4 koiraan soidin Kuusiselän alueella

Kurki 4 3 pesivää paria

Kapustarinta 1 1 pesivä

Töyhtöhyyppä 1 1 pesivä

Liro 9-15 runsas, parimääräarvio

Valkoviklo 1 1 pesivä

Taivaanvuohi 3-6 runsas, parimääräarvio

Jänkäkurppa 1 1 pesivä

Keltavästäräkki - Yleinen pesimälaji

Niittykirvinen - Yleinen pesimälaji

Sinirinta 5 5 laulavaa yksilöä Seurujokivarressa

Pensastasku 1 Ainoa pesivä yksilöä Ketolan alueella

Pohjansirkku 15 Runsas pesimälaji Seurujoen varrella, parimääräarvio

2.3 Linnuston suojeluarvot

Linnustolaskennoissa havaittiin pesintään viittaavasti yhteensä 44 lajia (Taulukko 3). Näistä kansallisessa uhanalaisluokittelussa vuodelta 2020 kaksi lajia on arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN):

hömötiainen (Poecile montanus) ja piekana (Buteo lagopus). Vaarantuneeksi (VU) on puolestaan luokiteltu neljä lajia: maakotka (Aquila chrysaetos), riekko, pensastasku (Saxicola rubetra) ja pajusirkku. Lisäksi seitsemän lajia on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Silmälläpidettävistä lajeista yksi laji (mustaviklo) on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi (RT) alueella 4b Perä-Pohjola.

Lintudirektiivin liitteessä I esitettyjä lajeja havaittiin puolestaan yhdeksän: laulujoutsen (Cygnus cygnus), merikotka (Haliaeetus albicilla), maakotka, metso, teeri (Lyrurus tetrix), kurki (Grus grus), liro, kapustarinta (Pluvialis apicaria) ja sinirinta. Suomen kansainvälisen suojelun vastuulajeja havaittiin 13 kappaletta.

Taulukko 3. Alueella havaitut lintulajit ja niiden suojelustatus. U = kansallinen uhanalaisluokitus, RT = alueellisesti uhanalainen, D = lintudirektiivi ja V = Suomen vastuulaji.

Laji U RT D V Laji U RT D V

Hömötiainen EN Pajusirkku VU

Jänkäkurppa I Peippo

Järripeippo NT Pensastasku VU

Kapustarinta x Piekana EN

Keltavästäräkki Pikkukuovi I

Kirjosieppo Pikkukäpylintu

Korppi Pohjansirkku NT

Kulorastas Punakylkirastas

Kurki x Riekko VU

Kuukkeli NT I Sinirinta x

Käki Tavi I

Laulujoutsen x I Taivaanvuohi NT

Laulurastas Taviokuurna II

Leppälintu I Teeri x I

Liro NT x II Telkkä III

Maakotka VU x Valkoviklo NT II

Merikotka x Talitiainen

Metso x I Tilhi

Metsäkirvinen Tuulihaukka

Mustaviklo NT RT III Töyhtöhyyppä

Niittykirvinen Urpiainen

Pajulintu Vihervarpunen

3 EU:N LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN IV (A) – LAJIT

Hankealueelta selvitettiin muuta erillislajistoa seuraavasti:

 Lepakot

o 23.7.2021

o Aktiivikartoitusmenetelmä, hankealueen lepakoiden esiintymis- sekä lisääntymis- että levähdyspaikkojen kartoitus.

 Viitasammakko o 3.6.2021

o Potentiaalisten alueiden inventointi

 Saukko ja majavat

o 7.4.2021, 8.4.2021, 26.4.2021 ja 20.7.2021

o Potentiaalisten alueiden karttarajaus, jälkien havainnointi sekä reviiri- ja esiintymisalueiden kartoitus.

 Lapinleinikki o 3.7.2021

o Esiintymisalueiden kartoitus Leppäojalla ja Kuusiselän eteläpuolisissa vesistöissä.

3.1 Lepakot

Suomesta tunnetaan tällä hetkellä 13 lepakkolajia, joista kaikki ei-muuttavat lajit käyttävät yksinomaan tai lähes yksinomaan metsiä lisääntymiseen, ruokailualueina tai päiväpiiloina.

Suomessa kaikki lepakkolajit ovat rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, mikä suojaa lajien lisääntymis- ja levähdyspaikat kaikenlaiselta häirinnältä.

Lepakkokartoitukset tehdään hyödyntäen niiden kuunteluun tarkoitettua laitetta eli lepakkodetektoria. Laite muuntaa lepakoiden lähettämät ultraäänet ihmiskorvin kuultaviksi ääniksi.

Lajit ovat useimmiten erotettavissa tämän äänen perusteella toisistaan. Kartoittamista voidaan tehdä joko aktiivimenetelmällä, missä kartoittaja kulkee selvitettävällä alueella tai passiivimenetelmällä, missä laite sijoitetaan maastoon ja jätetään havainnoimaan ohilentäviä lepakoita pitemmäksi aikaa. Lisäksi lepakoiden osalta voidaan kartoittaa mahdollisia lisääntymis- ja levähtämispaikkoja, kuten esim. luolia ja louhikoita, vanhoja rakennuksia ja kellareita tai kolopuita.

Kartoituksen perusteella lepakkoalueet voidaan arvottaa kolmeen luokkaan; I, II ja III Suomen Lepakkotieteellisen yhdistyksen ohjeistuksen mukaisesti (SLTY ry 2012). Luokitteluun otetaan mukaan vain selkeät keskittymät eli lepakkojen säännöllisesti käyttämät ruokailualueet sekä lisääntymis- ja levähdyspaikat. Luokka I on luokista arvokkain.

 Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka

o Ehdottomasti säilytettävä, hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa (1096/1996) kielletty

 Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti

o Alueen arvo lepakoille huomioitava maankäytössä

 Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue

o Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille.

Kuva 3. Lepakkokartoitusalueet, kaivospiiri ja CIL3-altaan vaihtoehtojen A-C sijainnit.

Hankealueen lepakoita selvitettiin aktiivikartoitusmenetelmällä heinäkuussa 2021 (23.7.2021) yhden illan/yön aikana. Ultraäänitallentimina käytettiin älypuhelimeen liitettävää ultraäänimoduulia (Wildlife Acoustics Echo Meter Touch 2 Pro). Kartoitus toteutettiin kulkemalla selvitysalueen metsäautoteitä polkupyörällä ja havainnoimalla lepakoiden esiintyminen lepakkodetektorilla. Toteutuneet kartoitusalat ovat esitetty yllä. (Kuva 3)

Alueella ei havaittu lepakoita tai merkkejä lepakoiden esiintymisestä.

3.2 Viitasammakko

Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV(a) -laji. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat luonnonsuojelulain nojalla suojattuja ja niiden hävittäminen tai heikentäminen ovat kiellettyjä. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja uhkaavat pääasiassa elinympäristöjen häviäminen ja vesistöjen laadun heikkeneminen. Laji suosii jonkin verran rehevämpiä vesistöjä kuin tavallinen sammakko eli ruskosammakko. Viitasammakko ei ole yleisesti tavattava laji Kittilän kunnassa, sillä lajista on vain yksi havainto kunnan alueelta koko havaintohistorian ajalta. (Suomen lajitietokeskus, 2021)

Lajin kartoittaminen tapahtuu kutuaikaan suoritettavalla kutuääntelyn kuuntelukartoituksella. Kutu tapahtuu keväällä lumien sekä jäiden sulettua ja vesien jonkin verran lämmettyä. Parhaiten kutuääntelyä kuulee iltayöstä ja yöllä muun luonnon ollessa rauhallinen. Laji saattaa äänellä myös lämpiminä päiviä auringon lämmittäessä matalia vesistöjä. Oikea-aikaisesti suoritettu kutuääntelyn kartoitus antaa luotettavan kuvan lajin esiintymisestä.

Kuva 4. Viitasammakon kartoitusalueet sekä CIL3-altaan vaihtoehtojen A-C sijainnit.

Kartoitus toteutettiin 3.6.2021-4.6.2021 välillä 18:00-01:00. Sääolosuhteet kartoitushetkellä olivat erinomaiset. Lämpötila vaihteli välillä +18°C - +23°C ja tuuli oli 4 m/s lounaistuulta. Kartoitusalueet sijoittuivat hankealueen läheisyydessä oleville suo- ja kosteikkoalueille. Selvitysalueet ovat esitetty kuvassa 4. Kartoituksessa käveltiin karttatarkastelun ja ennakkotietojen perusteella valitut kohteet ja pyrittiin saamaan kutuääntelyyn liittyviä havaintoja. Kartoitusaloilla ei havaittu viitasammakkoa.

3.3 Saukko ja majava

Saukko

Saukkokartoitus alueella suoritettiin 6.-8.4.2021 ja 25.–26.4.2021. Alueelta saatiin useita saukkohavaintoja, jotka sijoittuivat seuraavien vesistöjen äärelle:

 Nuutijoki (Sierumaselän alue)

 Seurujoki (Talvitienmukka)

 Seurujoki (Kuoksumukka)

 Loukinen (Kiistalantien sillan läheisyys)

 Loukinen (Loukisen ja Leppäjoen yhtymäkohta)

 Loukinen (Kielisenkuusikon eteläpuoli)

Kartoitusalueet ja havaintojen sijainnit ovat esitetty kuvissa (Kuva 5 ja Kuva 6).

Kuva 5. Kartoitusreitti ja saukkohavainnot kartoitusreitillä (oranssi) sekä CIL3-altaan vaihtoehtoiset sijainnit.

Kuva 6. Kartoitusreitti sekä saukkohavainnot Loukisen yläosan alueella.

Tarkkaa yksilöiden määrää on vaikea määritellä, mutta oletettavasti alueella voidaan todeta sijaitsevan 3–4 yksilön reviirit. Jälkihavainnot ja niiden lähiympäristöt voidaan todeta olevan luontodirektiivin lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Kuvassa (Kuva 7) on esitetty elinympäristöjä ja jälkihavaintoja.

Kuva 7. Ylävasemmalla kuva Seurujoelta, Kolvakosken luonnonsuojelualueen vierestä, jossa saukon tekemää urajälkeä. Yläoikealla kuva Nuutijoelta vanhasta urajäljestä. Vasemmassa alareunassa kuva Loukiselta, Leppäojan ja Loukisen yhtymäkohdasta, jossa saukon tekemä liukujälki. Alaoikealla kuva Loukiselta, Kielisenkuusikon eteläpuolelta, jossa saukon jälkiä jäällä.

Majava

Loukiselta löydettiin euroopanmajavan asuttama reviiri ja pesä 26.4.2021. Alue sijoittui Loukiselle joen meanderoivaan kohtaan, Kielisenkuusikon lounaispuolelle (Kuva 8). Syönnösjäljet, pesän sijainti ja näiden kohteiden lähiympäristöt voidaan todeta olevan luontodirektiivin lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Alueelta kerättiin lastunäytteet luonnonvarakeskuksen DNA-määritystä varten, jotta voitiin varmista alueelta tavattu yksilö euroopanmajavaksi sitä läheisesti muistuttavasta kanadanmajavasta (Terhi Iso-Touru, LUKE. Kirjallinen tiedonanto 17.6.2021).

Seurujoella tehtiin majavakartoitukset 20.7.2021 kulkemalla kanootilla Tuonkasomman itäpuolelta Nuutijokea pitkin Seurujoelta Lintulan kylälle (Kuva 9). Aikaisemman tiedon perusteella viime vuosina Seurujoelta on tehty majavahavaintoja (Markus Piekkari, suullinen tiedonanto), mutta vuoden 2021 kartoituksessa majavasta ei tehty havaintoja.

Kuva 8. Euroopanmajavan ruokailualue ja pesän sijainti Loukisella.

Kuva 9. Majavakartoitusalue, kaivospiiri ja CIL3-altaan vaihtoehtojen A-C sijainnit.

Kuva 10. Euroopanmajavan syönnösjälkiä ja pesä kuvattuna Loukisella 26.4.2021.

3.4 Lapinleinikki

Lapinleinikki (Ranunculus lapponicus) on Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, joka kasvaa tyypillisimmin puronvarsien luhtaisissa ruoho-, heinä- ja sarakorvissa ja näiden laitamilla.

Lajin päälevinneisyyttä on Pohjois-Suomi, missä lajia kasvaa paikoitellen runsaasti sille soveltuvilla kasvupaikoilla. Esiintyminen on runsainta Kittilän, Sompion ja Inarin lapissa. Lapinleinikki kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin.

Lajin esiintymistä alueella kartoitettiin maastokausilla 2019 ja 2021. Lajin todentaminen on helpointa kesäkuussa kukinnan aikaan, mutta tunnusomaiset lehdet ovat löydettävissä koko kasvukauden ajan. Lajin etsintää suoritettiin Seurujoen rantavyöhykkeellä, missä lajin esiintyminen tunnetaan jo entuudestaan sekä Pokantien itäpuolelta noin kolme kilometriä Rouravaarasta itään sijoittuvilta rantakorvilta ja Leppäojan varrelta.

Kuva 11. Lapinleinikki, oikealla lajin runsautta korpimetsän pohjakerroksessa.

Lapinleinikki on alueella erittäin yleinen ja alueen vesistöjen rantakorpien tunnuskasveja. Vuoden 2019 kartoituksissa tallennettiin yhteensä 67 esiintymäpistettä, joissa jokaisessa kasvoi 1–50 yksilöä. Käytännössä lajia esiintyy Seurujoen rannalla kaikkialla missä lajin elinympäristövaatimukset täyttyvät (eli kosteat rantakorvet) ja laji puuttuu ainoastaan niiltä kohdin, missä on joko kovaa kivennäismaata tai avointa suota. Seurujoen rannat ovat valtaosin lajille soveltuvaa elinympäristöä.

Seurujoen rantakorpien lisäksi lajia löydettiin runsas esiintymä yhdestä suosaarekkeesta joen eteläpuolelta. Lisäksi lajia kasvaa pohjoisesta laskevan Suasjärvenojan rantakorvissa hyvin yleisenä.

(Kuva 12) Lapinleinikin seuralaislajeina harvalukuisammista lajeista todettiin mm. harajuuria (Corallorhiza trifida), pohjanruttojuuria (Petasites frigidus), herttakaksikkoa (Neottia cordata) ja tähtitalvikkia (Moneses uniflora).

Vuoden 2021 kartoituksissa lapinleinikkiä havaittiin runsaasti Rouravaaran lähialueiden purojen ja joenvarsien reunamilta sekä näiden lähellä sijaitsevista kuivahkoista ojista (Kuva 13). Lajia esiintyi molempien pienvirtavesien lähellä aivan vedenrajasta aina uomien yläreunoille asti. Edellä mainittujen alueiden ja Pokantien väliin jäävän hakkuualueen pohjoispuoliset kosteat alueet suon reunasta kartoitettiin. Alueet olivat suokasvillisuuden pohjustamia metsän ja suon vaihettumisalueita eikä näiltä alueilta havaittu lapinleinikkiä.

Lajista saatiin runsaasti havaintoja, mutta esiintymiä on varmuudella löydettyä enemmän. Lajin kartoittaminen on haasteellista, sillä rantakorvet ovat paikoin erittäin vaikeakulkuisia ja peitteisiä.

Kuva 12. Vuonna 2019 todetut lapinleinikin kasvupaikat, kaivospiirin raja sekä CIL3-altaan vaihtoehtoiset sijainnit A-C.

Kuva 13. Lapinleinikin esiintymät ja kartoitusalat vuoden 2021 kartoituksissa, kaivospiiri ja CIL3-altaan vaihtoehtojen A-C sijainnit.

4 LUONTOTYYPIT JA KASVILLISUUS

4.1 Kartoitusmenetelmä

Hankealueella ja sen tuntumassa suoritettiin kasvillisuuden ja luontotyyppien kartoittamista sekä vuonna 2019 että 2021. Kartoitusalueilta kerättiin myös sammalnäytteitä, jotka määritettiin Oulun yliopiston kasvitieteellisellä museolla. Määrityksen suoritti museon yli-intendentti Risto Virtanen (FT). Kartoitusalueet on esitetty kuvassa (Kuva 14). Kartoituksia tehtiin yhteensä noin 5 maastotyöpäivää. Maastotarkastuksissa havainnoitiin kunkin kohteen luontotyyppi, luonnontilaisuus, kasvillisuus ja tehtiin karttarajaus sekä arvioitiin kohteen suojelulliset arvot.

Suojelullisesti arvotettuja kohteita ovat mm:

 Luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n mukaiset luontotyypit

 Vesilain (587/2011) 2 luvun 11 §:n suojellut pienvesikohteet

 Metsälain (1093/1996) 10 §:n erityisen tärkeät elinympäristöt

 Suomessa uhanalaiseksi luokitellut luontotyypit (luonnontilaisuudeltaan luokkiin 4–5 kuuluvat luontotyypit)

 Luontoarvojen puolesta muuten arvokkaat kohteet

Kuva 14. Kasvillisuuskartoitusalueet, kaivospiirin raja sekä CIL3-altaan vaihtoehtoiset alueet A-C.

4.2 Luontotyyppien luokittelu

Hankealueen luontotyyppikuviot luokiteltiin luonnontilaisuudeltaan 6-portaisella asteikolla.

Luokittelu on muodostettu Lindholm ja Tuominen (1993) sekä Kontulan ja Raunion (2018) esittämien perusteiden mukaan ja ne on esitetty taulukossa (Taulukko 4).

Taulukko 4. Luontotyyppien luonnontilaisuuden luokittelussa käytetty luokitus.

LT-luokka Selite

5 Luontotyypeillä ei ole merkkejä ihmistoiminnasta tai metsätaloudesta. Puusto on

luontaisesti syntynyttä, kerroksellista ja eri-ikäistä. Lahopuuta ja kuolevia puita esiintyy yleisesti. Tavataan yleensä suojelualueilla ja niiden ulkopuolella harvinaisia.

4 Luontotyypeillä metsätaloustoimet ja merkit ihmisen toiminnasta ovat olleet vähäisiä.

Puusto on pääasiassa luontaisesti syntynyttä, kerroksellista ja eri-ikäistä. Lahopuuta ja kuolevia puita esiintyy jonkin verran. Luontotyypin edustavuus on hyvä.

3 Luontotyypeillä on havaittavissa merkkejä metsätaloustoimista, esim. kantoja tai

harvennuksen merkkejä. Voi esiintyä useampaa puusukupolvea ja vähäisessä määrin kuolevia puita tai lahopuustoa.

2 Kohteella on havaittavissa selviä merkkejä metsänkäsittelystä tai muusta

ihmistoiminnasta. Luonnontila on selvästi muuttunut ja luonnonmetsien ominaispiirteitä ei ole havaittavissa.

1 Voimakkaasti käsitellyt luontotyypit. Yksipuolinen ja tasaikäinen puusto. Hakkuutähteet

ainoa lahopuun muoto. Esim. muokatut nuoret ja varttuneet kasvatusmetsät.

0 Voimakkaasti käsitellyt kohteet, joissa sekä puusto, pohjakasvillisuus ja maapohja ovat muuttuneet. Esim. avohakkuut ja taimikot.

4.3 Alueen luontotyyppien ja kasvillisuuden kuvaus

4.3.1 Seurujoen alue

Kuva 15. Seurujoen luontotyypit.

Kuusiselän kangasalue on voimaperäisen metsätalouden piirissä. Kangas on pääosin kuivahkon kankaan puolukka-variksenmarjatyyppiä (EVT), jossa paikoin on soistuneempaa metsämaata tai rämeitä. Alue on kuitenkin näiden osalta ojitettu ja puustoiset suotyypit ovat menettäneet ominaispiirteensä. Vaivaiskoivu (Betula nana) kasvaa näillä paikoin kaiken peittävänä mattona.

Kuusiselän ja Seurujoen väliin sijoittuu pieniä soita, jotka ovat laajoilta osin melko vähäravinteisia sirppisammalnevoja, mutta paikoin löytyy ravinteikkaampia lettorämeitä. Lettorämeillä tavataan joitakin vaateliaampia kasveja kuten pussikämmekkää (Coeloglossum viride), läätettä (Saussurea alpina) ja mähkää (Selaginella selaginoides). Myös suopunakämmekkää (Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata) tavataan alueella. Yhden lettorämeen reunassa on havaittavissa pohjavesivaikutteista kasvillisuutta ja vähäisiä tihkupintoja, mutta varsinaista lähdettä alueelta ei löydy. Kohde on tässä luokiteltu lähdesuoksi. Muutamilla pienillä kangasmetsäsaarekkeilla on melko luonnontilainen puusto ja ne voidaan luokitella metsälain tarkoittamiksi erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi.

Seurujoen lähellä yhden metsäsaarekkeen toinen osa on kosteaa ja runsaskasvuista luhtakorpea.

Täällä kasvaa vaateliaammasta korpikasvillisuudesta runsaasti pohjanruttojuurta (Petasites frigidus) ja lapinleinikkiä (Ranunculus lapponicus). Lapinleinikin kukkivia yksilöitä tavattiin kohteelta vähintään noin 500 kappaletta.

Seurujoen ranta on pääosin reheväkasvuista luhtaista ruoho- ja heinäkorpea. Vain paikoin on avoimempaa pajuluhtaa tai pienialaisia rantaniittyjä. Rannat ovat ryteikköisiä ja vaikeakulkuisia mm.

runsaasta pajukosta ja tupassarakasvustoista (Carex nigra subsp. juncella) johtuen. Lapinleinikki on Seurujoen rantakorpien tavanomaista kasvillisuutta. Käytännössä lajia esiintyy Seurujoen rannalla kaikkialla missä lajin elinympäristövaatimukset täyttyvät (eli kosteat rantakorvet) ja laji puuttuu ainoastaan niiltä kohdin, missä on joko kovaa kivennäismaata tai sitten avointa suota. Lapinleinikin seuralaislajeina harvalukuisammista lajeista todettiin mm. harajuuria (Corallorhiza trifida), pohjanruttojuuria, herttakaksikkoa (Neottia cordata) ja tähtitalvikkia (Moneses uniflora).

4.3.2 Rouravaaran itäpuolinen alue

Kuva 16. Rouravaaran luontotyypit.

Rouravaaran ja Kuusiselän välissä on pitkänomainen ja kapea avosuo. Suo on pääpiirteissään melko tavanomaista rimpistä nevaa, jonka luonnontilaa reunoille kaivetut ojat ovat jonkin verran heikentäneet. Suon Seurujoen suuntaan laskeva luoteispää on laajalti ojitettua rämemuuttumaa.

Kuusiselän lounaisrinteen juurella sijaitsee kivikkorakka ja sen alapuolella pieni saraa kasvava vesipainanne. Elinympäristö lienee pohjavesivaikutteinen, vaikka selvää lähdettä ei ole havaittavissa. Kohteen luonnontilaa on muutettu kaivamalla ojituksia alueen läpi ja sen kasvillisuus on tavanomainen.

Suon eteläreunalta löytyy luontoarvoiltaan koko kartoitusalueen merkittävin luontokohde. Kyseessä on lähteisten ja ravinteisten suotyyppien kokonaisuus, missä tavataan vaateliastakin kasvilajistoa.

Suolta saa alkunsa puro ja tämän puron ympärille sijoittuu näitä kasvistollisesti rikkaita

elinympäristöjä. Alueen luonnontilaisuutta on jonkin verran heikennetty metsäojituksin, mutta silti luontotyyppien ominaispiirteet ovat pääosin hyvin säilyneet.

Puron alkupäässä on lähteinen lettoräme, jolla yhteensä 7 lähdettä (sijainnit Kuva 20) tai tihkupintaa. Lähteiden ympäristössä tavataan vaateliasta kasvilajistoa ja näistä merkittävintä on lettorikon (Saxifraga hirculus) runsas esiintyminen kohteella. Lajia tavataan vähintään 3 lähteen lähiympäristössä ja kesällä 2019 kohteelta inventointiin yhteensä noin 140 kukkivaa yksilö (90 + 40 + 10 kukintoa). Lisäksi kohteella tavataan mm. pussikämmekkää, liereäsaraa (Carex diandra) ja hentosuolaketta (Triglochin palustris). Sammallajistossa kultasammal (Tomentypnum nitens) ja heterahkasammal (Sphagnum warnstorfii) ovat vallitsevia ja lisäksi itse lähteissä tavataan mm.

hetehiirensammalta (Pthychostomum weigelii), hetekuirisammalta (Calliergon giganteum) ja rassisammalta (Paludella squarrosa). Ravinteisuustasoltaan lajisto ilmentää melko rehevää meso- eutrofista lähdesuota.

Toinen vastaava lähdesuo on hieman alempana puron itäpuolella. Tällä alueella sijaitsee noin 10 erikokoista lähdettä (Kuva 20) tai tihkupintaa. Puronvarren ojitukset ovat täällä merkittävämmin vaikuttaneet suon vesitalouteen ja ainakin osin on havaittavissa selvää suon pinnan alenemista ja ilmeisesti ainakin yksi lähde on kuivanut kokonaan. Ojat ovat kuitenkin jo vanhoja ja kuivamiskehitys on pysähtynyt. Ojien takia myös lähteiden ja tihkupintojen tulkitseminen on ajoittain hieman hankalaa. Kasvillisuus on tälläkin lähdesuolla kuitenkin arvokasta. Lettorikkoja kasvaa kolmella paikalla ja kukkivien yksilömäärä on yhteensä 130 (100 + 2 + 10). Toinen arvokas laji kohteella on soikkokaksikko (Neottia ovata), jota löydettiin aivan kuvion eteläosista hieman kuivemmalta lettorämeeltä.

Lettorämeen eteläpuolella on idän suunnalta isommalta suolta laskevan puron varressa hieno luonnontilainen ruoho- ja heinäkorpi. Korven kasvillisuus on melko rehevää sisältäen mm.

pohjanruttojuurta ja läätettä. Myös lapinleinikki kasvaa korvessa yleisenä usean kymmenen yksilön voimin.

Lapinleinikki on tyyppilaji myös pohjoisesta laskevan suopuron rantakorvissa. Lajia kasvaa käytännössä koko matkalla, jonka puro kulkee inventoidulla alueella. Alueella lienee useita tuhansia yksilöitä siitä huolimatta, että alueen luonnontila on muuttunut metsäojitusten seurauksena.

Lapinleinikin vielä vahvempi esiintymisalue sijoittuu selvitysalueen itäpuolella sijaitsevan Leppäojan varteen. Täälläkin lapinleinikki on luonnontilaisen puron rantakorpien tyyppilajeja.

Kokonaisyksilömäärää voi puron varrella vain arvioida, mutta varmuudella puhutaan sadoista kasvustoista ja tuhansista yksilöistä.

4.3.3 Kuusiselän alue

Kuva 17. Kuusiselän luontotyypit.

Kuusiselän itäosan kangasalue on voimaperäisessä metsätalouskäytössä länsiosan tapaan. Metsien ja niiden yhteydessä olevien puustoisten soiden luontoarvot ovat vähäiset.

Kangasalueen itäreuna rajoittuu kapeaan suon lahdelmaan ja korpiseen notkoon. Suo on osa Kuusiselän pohjoispuolella olevaa laajempaa nevaa. Suo laskee vetensä Leppäojaan suolta lähtevän puron kautta. Tämän puron varrelle sijoittuu lettosuoalue, joka on kasvillisuudeltaan melko vaatelias. Letolla tavataan huomionarvoisista lajeista mm. pussikämmekkää ja suopunakämmekkää sekä muusta vaateliaammasta lajistosta mm. vaaleasaraa (Carex livida), lettokirkiruohoa (Gymnadenia conopsea subsp.alpina), mähkää , kultasammalta ja lettosirppisammalta (Scorpidium cossonii).

Lapinleinikkiä tavataan myös tällä alueella. Lajia kasvaa ojitetussa korvessa mikä yhdistää Kuusiselän etelä- ja pohjoispuolisia suoalueita.

4.3.4 Hakokodanmaan alue (erillisalue)

Kuva 18. Hakokodanmaan luontotyypit

Vuoden 2019 aikana kartoitettiin myös Seurujoen pohjoispuolella olevaa Hakokodanmaan aluetta.

Kangasalue itsessään on luontoarvoiltaan vaatimatonta koostuen lähinnä tuoreen ja kuivahkon kankaan metsistä ja erityyppisistä rämeistä. Aluetta on myös ojitettu, mikä on heikentänyt rämeiden luontoarvoja. Arvokkainta alueella on Seurujoen rantakorvet, jotka ovat paikoin luonnontilaisia ja edustavia kosteita ruoho- ja heinäkorpia. Lapinleinikki on myös tällä alueella totutun yleinen rantakorpien laji.

4.3.5 Ketolan alue (erillisalue)

Vuonna 2019 kartoitettiin myös kaivoksen eteläpuolista ns. Ketolan aluetta. Täällä soiden luonnontilaisuus on paikoin voimakkaasti muuttunutta ojitusten seurauksena. Alueen luontotyyppien edustavuus on heikko ja kasvillisuus tavanomaista. Eniten nevamuuttuman alueella kiinnitti huomioita paikoittainen aapasaran (Carex rotundata) runsaus.

Kuva 19. Ketolan alueen luontotyypit.

4.4 Uhanalaiset ja huomionarvoiset kasvilajit

Alla olevassa taulukossa on esitetty kartoitusalueella kirjattua kasvilajistoa (Taulukko 5 ja Kuva 20).

Suojelullisesti arvokkaista kasvilajeista havaittiin seuraavat:

o Lapinleinikki: rauhoitettu, luontodirektiivin laji, Suomen vastuulaji

o Lettorikko: rauhoitettu, vaarantunut. *erityisesti suojeltava laji, luontodirektiivin laji, Suomen vastuulaji

o Pussikämmekkä: silmälläpidettävä

o Soikkokaksikko: rauhoitettu, alueellisesti uhanalainen o Suopunakämmekkä: silmälläpidettävä

o Vaaleasara: Suomen vastuulaji

Taulukko 5. Kasvillisuusselvityksessä havaittua lajistoa. Lihavoidut lajit ovat suojelullisesti luokiteltuja ja kursivoidut alueelle ominaisia yleensä harvalukuisia lajeja.

aapasara korpiorvokki mesiangervo riippasara

harajuuri kultapiisku metsäkurjenpolvi ruohokanukka

harmaasara kultasammal mutasara ruostevilla

hentosuolake kurjenjalka mähkä siniheinä

hetehiirensammal lapinleinikki rauh, D, V mätässara siniyökönlehti

hetekuirisammal lettolierosammal nuokkuhelmikkä soikkokaksikko rauh. RT heterahkasammal lettokirkiruoho nuokkutalvikki suohorsma

hetesirppisammal lettopaju nurmitatar suopunakämmekkä NT

hilla lettorikko rauh. VU*, D, V ojakellukka suoputki

huopaohdake lettosirppisammal pohjanpaju tupasluikka

isotalvikki leväkkö pohjanruttojuuri tähtitalvikki

jouhisara liereäsara pullosara vaaleasara V

juurtosara luhtakastikka puolukka vaivaiskoivu

järvikorte luhtakuusio purolähdesammal vanamo

kaarlenvaltikka luhtamatara pussikämmekkä NT vesisara

karhunruoho luhtavilla raate villapääluikka

kataja lääte rahkasara vilukko

kiiltolehväsammal maariankämmekkä rassisammal äimäsara

korpikastikka mesiangervo rentukka

Kuva 20. Kartoitusalueella havaitut arvokkaat kasvilajit (pl. lapinleinikki) ja lähteet.

4.5 Luontotyyppien uhanalaisuus

Suomen luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu vuonna 2018. Tässä luontoselvitysraportissa luontotyyppien uhanalaisuus arvioidaan tarkastelluista kuvioista vain luonnontilaisen kaltaisille luontotyyppikuvioille (luokat 4 ja 5). Muilta osin luontotyypit katsotaan niin pitkälle muuntuneiksi, että ne voi tulkita luontotyyppeinä romahtaneiksi eikä niiden uhanalaisuustarkastelu ole siten tarkoituksenmukaista.

Seuraavassa taulukossa (Taulukko 6) on esitetty kaikki uhanalaisuustarkastelun mukaiset luontotyypit, joiden luonnontilaisuus sijoittuu luokkiin 4 tai 5. Suurin osa näistä arvioidaan Pohjois- Suomessa elinvoimaisiksi (LC).

Taulukko 6. Uhanalaistarkastelun mukaiset luontotyypit

Uhanalaisuustarkastelun mukainen luontotyyppi

Uhanalaisuusluokka Pohjois-Suomi

Uhanalaisuustarkastelun mukainen luontotyyppi

Uhanalaisuusluokka Pohjois-Suomi

isovarpurämeet LC rimpiletot NT

koivuletto VU rimpinevat LC

lettorämeet VU ruohokorvet NT

luhtanevat LC sarakorvet NT

lyhytkorsirämeet LC saranevat LC

lähdeletot NT tupasvillarämeet LC

min. lyhytkorsinevat LC vanhat havupuuvaltaiset tuoreet

kankaat EN

muurainkorvet NT vanhat kuivahkot kankaat EN

pallosararämeet LC välipintaletot EN

Uhanalaisten luontotyyppien sijoittuminen on esitetty alla olevassa kuvassa (Kuva 21).

Pääpiirteissään niitä löytyy soiden kangasmetsäsaarekkeista, alueen korvista ja ravinteisilta soilta.

Kuva 21. Uhanalaiset luontotyypit kartoitusalueella.

4.6 Suojellut luontotyypit

Hankealueella ei havaittu luonnonsuojelulain suojaamia luontotyyppejä.

Vesilain suojaamia luontotyyppejä ovat alueella havaitut lähteet (Kuva 20).

Metsälain 10 §:n mukaisia elinympäristöjä tunnistettiin seuraavasti (rajaukset ovat aiemmin esitettyjen mukaisia):

 Kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla

 Luonnontilaisten lähteiden välittömät lähiympäristöt

 Ruohokorvet

 Letot (pienialaiset kohteet)

Kuva 22. Lähde ja runsas lettorikkoesiintymä.

5 KIRJALLISUUS

Jokinen, M. 2012. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkarajausten vaikuttavuus lajin suojelukeinona. Suomen ympäristö, 94 s. Helsinki 2012.

Kontula, T. & Raunio, A. (toim.), 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki.

Kontula, T. & Raunio, A. (toim.), 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 2: luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki.

Lindholm T. & Tuominen S., 1992. Metsien puuston luonnontilaisuuden arviointi. Metsähallitus, Vantaa 1992. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 3.

Sulkava, R., 2017. Saukko (Lutra lutra, Linnaeus, 1758). – Julkaisussa: Nieminen, M. & Ahola, A.

(toim.), Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt, s. 72-77. Suomen ympäristö 1/2017.

Suomen lajitietokeskus, 2021. Viitasammakkohavainnot karttapalvelussa.

https://laji.fi/observation/map?target=MX.37621, viitattu 14.9.2021

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys (SLTY), 2012. Lepakot Suomen lainsäädännössä http://www.lepakko.fi/lepakoiden-suojelu/lep viitattu 4.11.2020

Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruun painolaitokset. 567 s.

envineer.fi