I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
23
TIETEESSÄ TAPAHTUU 2/2005
Mihin kaikki lukuisat tohtorimme sijoittu- vat? Yliopistollinen perustutkimus ei pysty imemään kuin neljäsosan, jatkossa ehkä vii- desosan uusista tohtoreista. Muiden täytyy, ja useat nimenomaan haluavat, työllistyä muu- alle yhteiskuntaan, eikä välttämättä ollen- kaan tutkimustyöhön. Tohtorikoulutuksessa on pakko ottaa tämä realiteetti huomioon. Toi- saalta taas potentiaalisen työnantajan kom- mentti ”ei tohtoritutkinnolla ole sinänsä vält- tämättä väliä, kyllä maisterikin meille kelpaa kunhan on hyvä tyyppi” kuuluu menneisyy- teen. Työnantajien olisi syytä ottaa eneneväs- sä määrin tohtorien kompetenssi hyötykäyt- töön.
Kymmenen vuotta sitten mullistui tohtorikou- lutus Suomessa, kun Opetusministeriön tutkija- koulut aloittivat toimintansa. Aiemmin saattoi rekisteröityä jatko-opiskelijaksi, kunhan ohjaa- ja löytyi. Jatko-opinnot perustuivat yleensä oh- jaajan ja ohjattavan väliseen suulliseen yksityi- seen sopimukseen. Konfl iktitilanteissa ei opis- kelijalla välttämättä ollut oikeusturvaa. Tohtori- tutkintoon tarvittavat muodolliset opinnot ku- ten luento- ja laboratoriokurssit opiskelija valit- si enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesta ainelaitosten tarjonnasta. Kurssit perustuivat usein dosenttiopetukseen, ja tämän vähetessä 90-luvun alkupuolella Helsingin yliopistossa saattoivat opiskelijat olla pulassa opintoviikko- ja tohtoritutkintoonsa kerätessään.
Väitöskirjatyön tekijä rahoitti työnsä sieltä täältä keräämillään apurahoilla, ellei sitten toi- minut assistenttina tai saanut Suomen akatemi- alta sopivaa virkaa tai muuta rahoitusta. Jatko- opinnot kestivät keskimäärin aivan liian kau- an. Valmistuvien tohtoreiden keski-ikä oli vie- lä vuonna 1999 peräti 38 vuotta.
Opetusministeriön tutkijakoulujen perusta- misen tarkoitus oli nostaa tohtorikoulutuksen
tasoa tarjoamalla korkeatasoisia kursseja, ryh- distämällä ohjausta, lisäämällä kansainvälistä tutkimus- ja opetusyhteistyötä ja verkottamalla tutkijoita kotimaisten yliopistojen ja tutkimus- laitosten kanssa. Tutkijakoulut ovat nelivuotisia ja opetusministeriö perustaa ne Suomen akate- mian suorittaman opetustarjonnan ja käytäntei- den laadun arvioinnin perusteella, ottaen huo- mioon eri tieteenalojen tohtoritarpeen. Parhail- laan on menossa kolmas nelivuotiskausi.
Tutkijakouluja on nyt 114 ja ne kattavat suu- rimmat tieteenalat, toimien useamman yliopis- ton verkkokouluina, tai erityisesti biokeskuk- sissa paikallisina kouluina. Tutkijakouluihin on ministeriö allokoinut nelivuotisia tutkijaopiske- lijan palkkoja, tällä hetkellä yhteensä 1426, joille opiskelijat valitaan avoimen haun kautta. Kou- luihin kuuluu ainakin kaksinkertainen määrä opiskelijoita, jotka on palkattu muulla rahoi- tuksella. Kahdellakymmenelläkolmella koulul- la on myös ministeriön rahoittama tohtoritasoi- nen koordinaattori. Koulut ovat vastuussa kor- keatasoisen ja riittävän opetuksen järjestämises- tä ja rahoituksesta. Valtaosa tohtorikoulutetta- vista toimii edelleen koulujen ulkopuolella, hei- tä oli vuosina 1998–2002 yli 60 % väitelleistä.
Tutkijakoulut ovat osoittautuneet tehokkaik- si. Väittelijöitten mediaani-ikä kouluissa on lä- hellä kolmeakymmentä, ja väitöstyölle omistet- tu aika on lyhentynyt, muttei vielä neljään ku- ten ministeriö on toivonut. Useissa Euroopan maissa on kiinnostuttu tutkijakoulujärjestel- mästämme ja pohditaan sen mallintamista.
Valtaosa tohtoriopiskelijoista tekee väitöskir- jatyötään kuitenkin tutkijakoulujen ulkopuolel- la. Suomessa voitaisiin kehittää tohtorikoulu- tusjärjestelmää sellaiseksi, että tutkijakoulut laajenisivat pääasialliseksi väyläksi väitöskir- jatyötään päätoimisesti ja kokopäiväisesti te- keville. Näin nykyistä huomattavasti suurempi osa tohtoriopiskelijoista pääsisi osallisiksi tutki-
Onko tutkijankoulutus liian kapea-alaista?
Marja Makarow
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
24
TIETEESSÄ TAPAHTUU 2/2005
jakoulujen järjestämästä opetuksesta sekä nii- den kehittämistä opiskelijaa tukevista käytän- teistä.
Pitäisikö koulutuksen olla laaja-alaista?
Tutkijakoulujen järjestämä opetus on pääasias- sa laadukasta ja väitöskirjojen ohjauksen laatu on selvästi noussut. Korkeatasoiselle tutkimuk- selle taas on ominaista porautua mahdollisim- man syvälle kulloiseenkin tieteelliseen problee- maan. Mitä tarkoittaa sitten otsikon kysymys kapea-alaisuudesta? Miksi koulutuksen pitäisi olla laaja-alaista?
Tarkastellaan käsitettä ”kapea-alainen” en- sin tieteelliseltä kannalta. Tieteenalojen rajapin- noilla syntyy usein odottamattomia oivalluksia, joita omalle erikoisalalleen linnoittautunut tut- kimus ei pysty synnyttämään. Tästä syystä tuo- daan monitieteisyyttä nykyisin voimakkaasti esille niin tutkimuksen rahoittajien piirissä kuin myös yliopistoissa. Suomen akatemia on etsinyt tutkimusohjelmiinsa moni- tai poikkitieteellisiä hankkeita, ja löytänyt hienoja, yllätyksellisiäkin tieteenalakombinaatioita.
Monitieteellistä omintakeista tutkimusta ei voi kuitenkaan käskyttää tehtäväksi. Tutkijoi- den aito mielenkiinto ja motivaatio yhteistyö- hön syntyy vain ja ainoastaan heidän päässään, mutta sitä saattaa suuresti edesauttaa moni- puolinen koulutus. Jos tutkijakoulutuksessa on jo omaksuttu perustietoja ja menetelmiä naa- puritieteistä, madaltuu yhteistyöhön heittäy- tymisen kynnys, ja ymmärryksen ohella lisään- tyy arvonanto muita tieteitä edustavia kollegoja kohtaan. Moderniin tutkijakoulutukseen onkin sisällyttävä oman tieteenalan syvällisen ope- tuksen ohella tieteellistä yleissivistystä antavia kursseja. On hyvä muistaa, että tieteidenväli- nen tutkimus perustuu edelleen oman tieteen- alan vankkaan hallintaan, ei pintaliitoon useal- la tieteenalalla.
Jonkun tieteenalan tutkimus taas saattaa ke- hittyä suuntaan, missä muita tieteenaloja on pakko hallita ainakin jossain määrin. Hyvä esi- merkki on kemiaa, fysiikkaa, insinööritieteitä ja biologiaa yhdistävä nanoteknologia. Toinen esi- merkki on moderni biologinen tutkimus, jos- sa solun kymmenistä tuhansista proteiinimole- kyyleistä mahdollisimman monen yhtäaikais- ta toimintaa pyritään selvittämään ja mallinta- maan reaaliajassa. Tieteenalaa kutsutaan sys- teemibiologiaksi, ja se edellyttää tietoja ja taito- ja ei ainoastaan molekyyli- ja solubiologian alal-
la, vaan myös kemiassa, fysiikassa, biomatema- tiikassa ja tietotekniikassa. Tieteen kehitys aset- taa siis mahtavia monitieteisiä haasteita tutki- jakoulutukselle, jonka on vastattava ei vain tä- män päivän, vaan myös huomisen haasteisiin.
Valtaosa tohtoreista yliopistotutkimuksen ulkopuolelle
Tohtorikoulutuksen kapea-alaisuutta voidaan tarkastella myös tohtorien työllistymisen kan- nalta. Vuonna 2003 valmistui maassamme 1280 tohtoria, mutta opetusministeriö haluaa nostaa vuotuisen tuotannon muutaman vuoden sisäl- lä 1600:een. Usein kysytään, eikö tämä ole ihan liikaa ja eikö tohtoreita jää työttömäksi. Viime marraskuisen tilaston mukaan tohtoreita oli maassamme 12 858, joista vain 2,2% oli työttö- minä. Mielenkiintoista on, että ikäluokassa 25–
39-vuotiaat oli yhteensä 2822:sta tohtorista vain 22 työtöntä, siis alle 0,8%. Tutkijakoulut ja li- sääntynyt tohtorituotanto eivät ole synnyttä- neet työttömyyttä.
Mutta mihin kaikki nämä tohtorit sitten si- joittuvat? Yliopistollinen perustutkimus ei pys- ty imemään kuin neljäsosan, jatkossa ehkä vii- desosan uusista tohtoreista. Muiden täytyy, ja useat nimenomaan haluavat, työllistyä muualle yhteiskuntaan, eikä välttämättä ollenkaan tut- kimustyöhön. Tohtorikoulutuksessa on pakko ottaa tämä realiteetti huomioon. Viikin biokes- kuksessa järjestettiin viime syksynä tilaisuus, jossa bioalan työantajat, esimerkiksi tiedehal- linnon, ministeriöiden, sektoritutkimuslaitos- ten, patenttitoimistojen ja bioyritysten edustajat kertoivat, mitä he työnhakijoilta edellyttävät.
Tarvittavat työelämävalmiudet koostuivat pitkästä listasta tietoja ja taitoja, substanssin ja sille ominaisten menetelmien osaamisen lisäk- si: esimerkiksi kirjalliset ja suulliset kommuni- kaatiotaidot ja sosiaaliset kyvyt, johtamistaidot, nopea uuden tiedon omaksumiskyky, psykolo- ginen joustavuus tutkimusaiheen mahdollises- ti muuttuessa, tieteellinen yleissivistys, biotek- niikkalainsäädännön ja eettisten sääntöjen tun- temus, käsitys keksintöjen patentoinnista, edes alkeistietoja elinkeinoelämän ominaispiirteistä, sekä monipuolinen kielitaito.
Vaatimukset ovat kovat mutta niihin pysty- tään kyllä vastaamaan tutkijakoulutukseen si- sällytettävillä kursseilla. Toisaalta taas poten- tiaalisen työnantajan kommentti ”ei tohtori- tutkinnolla ole sinänsä välttämättä väliä, kyl- lä maisterikin meille kelpaa kunhan on hyvä
I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
25
TIETEESSÄ TAPAHTUU 2/2005
Suomen kirurgiyhdistys r.y:n ja kirurgian edistämissäätiön
nuoren kirurgin koulutusapuraha
ulkomailla tapahtuvaa lisäkoulutusta varten
Apurahan tarkoitus: Suomen Kirurgiyhdistys ry. ja Kirurgian Edistämissäätiö jakavat molemmat yhden apurahan vuodessa nuorelle kirurgille ulkomailla tapahtuvaa kliinistä jatko-opiskelua varten, jonka pituus on 3–12 kuukautta. Apurahan suuruudesta päättää kumpikin organisaatio erikseen vuosittain.
Apurahan saajan edellytykset: hakijan tulee olla Suomen Kirurgiyhdistys ry:n jäsen ja korkeintaan 40-vuotias. Hakijan tulee olla jonkin kirurgian erikoisalan erikoislääkäri tai koulutuksensa loppuvaiheessa.
Apurahojen hakeminen: hakuaika päättyy 31.3.2005. Hakemukset: Suomen Kirurgiyhdistys, PL 49 00501 Helsinki.
Vapaamuotoisessa hakemuksessa tulee ilmetä:
1. Millä erikoisalalla ja missä mahdollisessa keskuksessa hakija haluaa työskennellä.Hakijan perustelu koulutuspaikan valinnasta ja koulutuksessa hankitun uuden tiedon ja taidon käyttötarkoituksesta kotimaahan palattuaan.
3. Hakijan CV
Suosituskirje kotimaan esimieheltä ja koulutuksen tarpeellisuudesta hakijalle.
Selvitys muista samanaikaisesti tai matkaa varten jo myönnetyistä apurahoista.
6. Matkankustannusarvio ja suunnitelma apurahan käytöstä
Lisätietoja: Ulla-Maija Kirjonen, puh. (09) 393 0768, ullamaija.kirjonen@sky.fimnet.fi tyyppi” kuuluu menneisyyteen. Tietointensii-
visillä aloilla on ymmärrettävä, että tohtoritut- kinnon suorittaminen on poikkeuksellinen älyl- linen suoritus, edellyttää syvällistä tieteenalan tuntemista, ja vaativan monivuotisen urakan it- senäistä ja menestyksellistä läpivientiä. Monien työnantajien olisi syytä ottaa enenevässä mää- rin tohtorien kompetenssi hyötykäyttöön. Kun satsaamme laadukkaaseen ja monipuoliseen tohtorikoulutukseen, satsaamme Suomen glo- baaliin kilpailukykyyn.
Suomi Euroopassa
Useimmissa maissa edellyttää tohtorintutkin- to vain menestyksellisesti puolustettua väitös- kirjaa, mahdollisesti lisäksi tenttiä. Meillä taas tarvitaan väitöskirjan lisäksi lähes lukuvuo- den opintoja vastaava määrä opintoviikkoja.
Suomalainen tutkinto on siis raskaampi, mut- ta myös laadukkaampi. Kurssit antavat mah- dollisuuden monipuolistaa tietoja ja taitoja niin tieteellisen yleissivistyksen kuin työelämäval- miuksien omaksumiseksi, kunhan koulutuk- sesta vastaavat niitä tarjoavat.
Bolognaprosessiin ollaan kytkemässä tohto- ritutkintoa ’kolmanneksi sykliksi’. Monissa Eu-
roopan maissa tohtoritutkinto on mahdollista suorittaa, tai se peräti pitää suorittaa kolmes- sa vuodessa. Mielestäni Suomen ei pidä puris- taa tutkintoa kolmeen vuoteen, meillä suoritet- takoon itse väitöskirjan vaatimat työt kolmessa vuodessa, ja yksi ylimääräinen vuosi omistetta- koon edelleenkin laaja-alaiselle, myös työelä- mävalmiuksia tarjoavalle koulutukselle. Suo- malaisen tohtoritutkinnon suorittaneet olisivat kansainvälisessä kilpailussa etulyöntiasemassa laadukkaan koulutuksensa vuoksi.
Lissabonin ja Barcelonan hallitustenvälisis- sä kokouksissa päätettiin kehittää EU:sta maa- ilman kilpailukykyisin tietoyhteiskunta, nosta- en kansalliset investoinnit tutkimus- ja kehitys- työhön nykyisestä alle kahdesta prosentista kol- meen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä lisäys merkitsisi viiden, jopa seitsemänsadan- tuhannen tutkijan lisätarvetta Euroopassa. Laa- dukas tohtoritutkinto olisi siis tulevaisuudessa vielä arvokkaampi investointi kuin tänään.
Kirjoittaja on sovelletun biokemian ja molekyylibio- logian professori sekä tutkimuksesta ja tutkijakoulu- tuksesta vastaava vararehtori Helsingin yliopistos- sa. Kirjoitus perustuu esitelmään Tieteen päivillä 2005, sessiossa ”Tieteiden väliset suhteet” (13.1.).
