T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
66
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
Donella Meadows, Jorgen Randers ja Dennis Meadows: Kasvun rajat: 30 vuotta myöhem- min. Suomentanut Kati Pitkänen. Gaudeamus 2005. 334 sivua.
Kasvun rajat: 30 vuotta myöhemmin -kirjan te- kijöiden yhdessä nyt jo edesmenneen William W. Behrens III kanssa julkaisema Maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuutta koskeva ensim- mäinen kirja ilmestyi vuonna 1972 (suomeksi 1974 nimellä Kasvun rajat, Tammi) Rooman klu- bin tutkimussuunnitelmaan liittyvänä raportti- na. 20 vuotta myöhemmin samat tekijät julkai- sivat teoksensa jatko-osan Ylittyvät kasvun ra- jat (suomeksi 1993, Painatuskeskus Oy). Välillä ehti myös ilmestyä Mihajlo Mesarovicin ja Edu- ardo Pestelin kirjoittama Rooman klubin toinen raportti Ihmiskunta tienhaarassa (suomeksi 1974, Weilin & Göös).
Nyt 30 vuotta alkuperäisen raporttinsa jäl- keen tekijät palaavat päivittämään teemaansa.
Vuonna 2012 kun Kasvun rajat-raportin julkai- semisesta tulee kuluneeksi 40 vuotta tekijät lu- paavat jälleen palata asiaan. Mitä on tapahtu- nut ja mikä on muuttunut 30 vuoden aikana ja miksi uusi kirja?
Rooman klubi on kansainvälinen tiedemies- ten, liikemiesten ja yhteiskuntakriitikoiden muodostama epävirallinen elin, jonka tarkoi- tuksena on tutkia ja etsiä keinoja yhä monimut- kaistuvan maailman ongelmien ratkaisemisek- si. Klubin ensimmäisen raportin tietokonemal- leihin perustuvat skenaariot maailman tilasta näyttivät kaikki viittaavan kohti katastrofi a el- lei mihinkään toimenpiteisiin ympäristön tilan turvaamiseksi ryhdyttäisi.
Kirjan päätoteamus oli että väestö ja talous eivät kasva samaa vauhtia, vaan Maapalloa uh- kaa liikakansoitus, ja selvitäkseen tulevaisuu- desta ihmiskunnan on muutettava kehityksen suuntaa. Toisessa raportissa sen sijaan katso- taan, että maailman laajuiset kriisit voidaan tu- levaisuudessa välttää tai ainakin niiden vaiku- tuksia voidaan lieventää, mutta paikallisia ro- mahduksia olisi odotettavissa.
Kasvun rajat kirjaa pidetään yhtenä tunne- tuimmista ympäristönsuojeluun liittyvistä kir- joista ja se on käännetty kaikkiaan noin 30 eri kielelle. Teos oli hätähuuto maailman tilasta ja
se saikin sekä tiedemiehet, tavalliset kansalai- set että päättäjät havahtumaan. Niinpä Suomes- sakin aloitti erityinen ympäristöministeriö toi- mintansa lokakuussa 1983 tarkoituksenaan mm.
edistää kestävää kehitystä. Tavoitteena on hyvä ja turvallinen elinympäristö, luonnon monimuo- toisuuden säilyttäminen, ympäristöhaittojen eh- käiseminen sekä asunto-olojen kehittäminen.
Tämä uusi kirja lähtee siitä, että Maapallon kantokyvyn rajat on jo ylitetty, ja ellei yhteis- kunta valmistaudu tulevaisuuteen riittävän hy- vin, seurauksena on ylilyönti, jonka jälkeen yh- teiskunnan hyvinvointi heikkenee. Tekijät ei- vät kuitenkaan ennusta että edessä olisi tietyn- lainen, yksittäinen tulevaisuus, vaan esittävät kymmenen erilaista tietokonemalliin perustu- vaa kuvausta siitä, miten asiat saattavat 2000- luvulla kehittyä. Näin halutaan rohkaista luki- jaa oppimaan ja pohtimaan sekä tekemään hen- kilökohtaisia valintoja.
Kirjan lähtökohdasta, Maapallon kestoky- vyn jo tapahtuneesta ylittymisestä voidaan olla eri mieltä, mutta silti on tietysti itsestään sel- vää, että rajallisessa tilassa ei rajaton kasvu ole mahdollista, vaan ennen pitkää tulee seinä vas- taan. Voi myös helposti yhtyä siihen tekijöiden näkemykseen, että ravintoa Maapallolla kyllä on riittävästi kaikkien ihmisten tyydyttäväksi ruokkimiseksi, mutta ravinto vain on epäoikeu- denmukaisesti jaettu.
Kirjoittajat esittävät kymmenen erilaista ske- naarioita Maapallon ja ihmiskunnan tulevai- suudesta ottamalla tietokonemallissaan huomi- oon ne muuttujat, jotka heidän mielestään ovat relevantteja. Näitä muuttujia on noin 200 ja nii- tä sekä niiden välisiä vuorovaikutuksia tutki- malla päädytään erilaisiin mahdollisiin tulevai- suuksiin.
Käytetty malli käsittelee maailmaa yhtenä kokonaisuutena, mikä nykyisenä talouden ja ihmisten liikkuvuuden globalisaation aikana onkin puolustettavissa. Maapallon olosuhtei- den paikalliset vaihtelut enemmän huomioon ottava analyysi olisi silti tervetullut.
Ensimmäinen skenaario on viittauspiste ja lähtee siitä että maailmanyhteisö etenee enti- seen tapaan eikä merkittävästi muuta politiik- kaansa. Tämä tulevaisuuden vaihtoehto johtaa tekijöiden mukaan siihen, että elinaikaodote,
Kolmas kerta toden sanoo?
Petter Portin
I T T E E E S
SÄ
TA
PAHT UU
67
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
palvelut henkilöä kohden, teollisuustuotanto, ravinnon määrä ja yleinen inhimillinen hyvin- vointi kasvavat noin vuoteen 2010 saakka, mut- ta sitten seuraa romahdus.
Toisessa skenaariossa oletetaan uusiutumat- tomia luonnonvaroja löytyvän nykyisillä kus- tannuksilla käytettäväksi kaksinkertainen mää- rä ensimmäiseen skenaarioon verrattuna. Täl- löinkin kuitenkin romahdus tapahtuisi, mutta noin 30-40 vuotta myöhemmin.
Jos oletetaan, että luonnonvaroja on saatavil- la yhtä paljon kuin toisessa skenaariossa ja että lisäksi ryhdytään saasteiden torjuntaan, mitä on tutkittu kolmannessa skenaariossa, saadaan romahdus vain siirtymään. Samoin kävisi mi- käli lisäksi viljelysatoja saadaan suurennettua, mitä on tutkittu neljännessä skenaariossa. Ei edes edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi onnistuminen eroosion estossa, mitä on tutkit- tu viidennessä skenaariossa, siirrä romahdusta kuin noin vuoteen 2070.
Jos sen sijaan lisäksi myös luonnonvaroja opitaan käyttämään tehokkaammin (kahdeksas skenaario), päädytään mallissa esimerkiksi vä- estön määrän kehityksessä, elinajan odotteessa ja yleisessä hyvinvoinnissa jokseenkin tasaiseen ja kestävään kehitykseen.
Vielä parempaan tulevaisuuden näkymään päädytään jos oletetaan, että väestön määrän sekä henkilöä kohti lasketun teollisuuden tuo- tannon kasvun vakiintuminen, saasteiden tor- junta sekä luonnonvarojen käytön ja maanvil- jelyn tehostuminen olisi alkanut vuonna 2002 (yhdeksäs skenaario). Onko tällaista kehitystä maailman politiikassa tapahtunut voi jokainen itse tykönään päätellä. Kymmenes ja optimis- tisin skenaario lähtee siitä olettamuksesta, että äsken mainittu politiikan muutos olisi tapahtu- nut jo vuonna 1982.
Miten realistisia mallit ja niiden lähtöolet- tamukset sitten ovat? Kaikki mallit, olivat- pa ne sitten kielellisiä tai matemaattisia, ovat aina rajoitettu kuvaus todellisuudesta. Täydel- linen malli maailmasta voi olla vain maailma itse. Kirjassa esitettyjen mallien tarkoituksena ei niinkään olekaan maailman tarkka kuvaami- nen vaan olla oppaana päätettäessä niistä toi- menpiteistä, jotka tulevaisuuteemme vaikutta- vat. Mutta onko jotain olennaisia muuttujia jää- nyt tai jätetty pois?
Minusta näyttää siltä, että tekijät ovat jättä- neet ottamatta huomioon innovaatioiden mer- kityksen. Esimerkiksi geenitekniikan he sivuut- tavat tietoisesti väittäen, ettei siitä vielä tiede- tä tarpeeksi. Kuitenkin geenitekniikka keksit-
tiin samana vuonna kuin Rooman klubin en- simmäinen raportti ilmestyi 1972. Toisaalta gee- nitekniikan kustannusvaikutusten osalta asia saattaakin olla tekijöiden olettamalla tavalla.
Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta vie- lä merkityksellisempi kuin ravinnon riittävyys on energian saanti. Suprajohtavuuden teorian kehittäminen niin, että ilmiö saataisiin toimi- maan huoneen lämmössä mullistaisi koko maa- ilman energiatalouden kun sähkö saataisiin siirtymään ilman vastusta. Myös fuusioreak- tion mahdollisuudet tulevaisuudessa ovat vielä vain arvauksen varassa. Toisaalta raportissa ei ole luonnollisestikaan kyetty näkemään ennalta nykyistä maailmanlaajuista terrorismia.
Olivatpa mallit realistisia tai eivät, tosiasia on se että Maapallon ja ihmiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta on syytä olla huolissaan. Rajat ovat todellisia ja lähellä – ehkä joissakin tapauk- sissa ne on jo ylitettykin.
Tekijät kuitenkin ajattelevat, ja tässä yhdyn heidän näkemyksiinä, että aikaa, energiaa, ma- teriaa ja rahaa on juuri riittävästi, joskaan niitä ei ole hukattavaksi. Samoin ympäristö on vie- lä tarpeeksi joustava ja ihmisessä on tarpeek- si oppimiskykyä, rehellisyyttä ja hyvyyttä, jot- ta ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä voidaan pienentää hallitusti. Näin luodaan kestävyyden vallankumous, joka johtaa parempaan maail- maan.
Ihmiskunnalla ei ole edessään mitään ennal- ta määrättyä tulevaisuutta vaan omissa käsis- sämme oleva valinta. Teknologista osaamista jo on, mutta puuttuuko poliittista tahtoa sen käyt- töön ottamiseksi? Kysymys on lopulta koko ih- miskunnan tulevaisuudesta.
Kirjan suomentaja on tehnyt hyvää työtä, mutta kirjan käyttökelposuutta haittaa hake- miston puuttuminen. Silti teos on suositeltava oppikirja perinteisten tieteiden rajat ylittävissä ympäristötieteissä eri tasoilla.
Kirjan hyödynnettävyyttä oppikirjana ja tut- kimuksen lähtökohtana edesauttaa se, että teki- jät ovat luoneet käyttämästään maailman mal- lista muidenkin saataville cd-rompun, joka si- sältää mallin ja siihen liittyvän dokumentaati- on. Kaiken kaikkiaan tällä teoksella on edelly- tykset saavuttaa samanlainen klassikon ase- ma kuin huomattavasti suppeammilla edeltä- jillään.
Kirjoittaja on Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori.
