MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS
Tiedote 5/88
TUOMO KIISKINEN
Kotieläinhoito-osasto
JAAKKO MÄKELÄ
Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto
Kasviperäisten valkuaisrehujen sulavuus minkeillä
Smältbarhet av vegetabiliska proteinfodermedel hos mmk Digestibility of protein feedstuffs derived from plants in mmk
TUOMO KIISKINEN
Kotieläinhoito-osasto
JAAKKO MÄKELÄ
Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto
KIRSTI ROUVINEN
Kotieläinhoito-osasto
Eri viljalajien sulavuus minkillä ja siniketulla
Smältbarhet av olika spannmål hos mmk och blåräv Digestibility of different grains in mmk and blue fox
JOKIOINEN 1988 ISSN 0359-7652
MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 5/88
KIISKINEN, T. JA MÄKELÄ, J. Sivut
KASVIPERÄISTEN .VALKUAISREHUJEN SULAVUUS MINKILLÄ
SMÄLTBARHET AV VEGETABILISKA PROTEINFODERMEDEL HOS MINK DIGESTIBILITY OF PROTEIN FEEDSTUFFS DERIVED FROM PLANTS IN MINK
KIISKINEN, T., MÄKELÄ, J. JA ROUVINEN, K.
ERI VILJALAJIEN SULAVUUS MINKILLÄ JA SINIKETULLA SMÄLTBARHET AV OLIKA SPANNMÄL HOS MINK OCH BLARÄV
DIGESTIBILITY OF DIFFERENT GRAINS IN MINK AND BLUE.FOX •
Kotieläinhoito—osasto 31600 JOKIOINEN
(916) 88 111
13
14 - 23
KIISKINEN, T. & MÄKELÄ, 1)
KASVIPERÄI STEN VALKUAISREHUJEN SULAVUUS MINKEILLÄ
SMÄLTBARHET AV VEGETABILISKA PROTEINFODERMEDEL HOS MINK DIGESTIBILITY OF PROTEIN FEEDSTUFFS DERIVED FROM PLANTS IN MINK
1) Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto Pl 5 01601 VANTAA 60
TIIVISTELMÄ
Minkeillä suoritetuissa kokeissa tutkittiin eräiden kasviperäisten valkuaisrehujen (soijatuotteet, gluteenit, vehnäproteiinit, peru- naproteiini, rankkijauhot) näennäistä sulavuutta. Myös jauhatusas- teen ja lisäkuumennuksen vaikutusta uutetun soijajauhon sulavuuteen selvitettiin. Kokeissa käytettiin ulosteiden kokonaiskeräilyyn perustuvaa erotusmenetelmää, jossa tutkittavaa rehua sekoitettiin 25-40 % perusrehuun.
Hienoksi jauhetun tavallisen soijajauhon orgaanisen aineen sulavuus oli keskimäärin 55,5 ja valkuaisen sulavuus 78 %. Erikoiskuumenne- tun, hienon soijajauhon arvot olivat vastaavasti 61 ja 83 %. Soijan karkeampi jauhatus alensi orgaanisen aineen sulavuutta 2-4 ja val- kuaisen sulavuutta 5-6 prosenttiyksikköä.
Soijavalkuaistiivisteen (Soycomil) sulavuusarvot olivat erittäin korkeita; orgaaninen aine 91 ja raakavalkuainen 93 %. Fermentoitu soi jajauho eli "soijajuusto" vastasi sulavuudeltaan uutettua soija- jauhoa. Soijajauhon raakahiilihydraattien sulavuus oli keskimäärin 20 %.
Myös gluteenien (vehnä, maissi) suiavuusarvoiksi saatiin korkeita lukuja; orgaaninen aine noin 86 ja raakavalkuainen 94 %. Vehnäglu- teenin valmistuksen sivutuotteina syntyvien vehnäproteiinien sula- vuus oli myös hyvä; orgaaninen aine n. 76 %, raakavalkuainen kes- kimäärin 87,5 sekä raakahiilihydraatit 64,5 % . Vastaavat arvot perunaproteiinille (Protamyl) olivat 81, 81, ja 85 %.
Kuivattu rankki näyttää sulavan huonosti minkeillä. Vehnärankki- jauho, jonka raakavalkuaispitoisuus oli n. 41 % kuiva-aineissa suli parhaiten; orgaaninen aine 51 ja raakavalkuainen 75 %.
Saatujen sulavuuskertoimien avulla laskettiin tutkittujen rehujen ME-arvot käyttäen yleisesti käytössä olevia kertoimia sulaville pääravintoaineille.
SAMMANDRAG
I försök utförda med mmk undersökte man vissa vegetabiliska pro- teinfodermedels (sojaprodukter, gluten, veteproteinkoncentrat, po- tatisprotein, drankmjöl) skenbara smältbarhet. Ocksä malningsgra- dens och specialbehandlingens inverkan på extraherat sojamjöl
utreddes. I försöken använde man sig av en differensmetod som base- rar sig på en total uppsamling av avföringen.
De organiska ämnenas smältbarhet i finmalt vanligt sojamjöl,var i medeltal 55,5 och proteinets smältbarhet 78,0 %. Motsvarande värden för specialbehandlat, finmalt sojamjöl var 61 respektive 83 %. En grövre malningsgrad av sojan sänkte de organiska ämnenas smältbar- het med 2-4 och proteinets smältbarhet med 5-6 procentheter.
Smältbarhetsvärden för sojaproteinkoncetrat (Soycomil) var synner- ligen höga; organiska ämnen 91 och räproteinet 93 %. "Sojaostens"
(fermenterat sojamjöl) smältbarhet motsvarade sojamjölets.
Smältbarheten för sojamjölets råkolhydrater var i medeltal 20%.
Smältbarheten hos de olika glutenen var ocksä hög; de organiska ämnena 86 och råproteinet 94 % i genomsnitt. Skillnaderna mellan vete- och majsgluten var oväsentliga. Smältbarhetsvärdena hos veteproteinkoncetraten, som uppkommer som biprodukter vid
framställningen av vetegluten, var rätt bra; de organiska ämnena vardera ungefär 76 %, råproteinet i medeltal 87,5 och kolhydraterna 64,5 %. Motsvarande värden för protatisprotein var 81, 81 och 85 %.
Minkarna verkar smälta torkad drank dåligt. Vetedrankmjöl, vars råproteinhalt var ca 41 % i torrsubstansen, smälte bäst; organiska ämnen 51 och råprotein 75 %.
Pä basen av erhållna smältbarhetskoefficienter beräknades fodrens OE-värden med de allmänt använda koefficienterna för de smältbara näringsämnena.
SUMMARY
Apparent digestibility of some protein feedstuffs of plant origin (soybean products, glutens, wheat protein concentrates, potato
protein, dried distillery by-products) was studied in mmk. Also the effect of grinding and special processing on extracted soybean meal (SBM) was investigated. In the experiments the conventional difference method of total excreta collection was used by mixing the test ingredients at 25-40 % of the basic diet.
Digestibility. of organic matter and crude protein in the finely ground.extraöted SBM were on an avårage 55,5 and. 78,0 %, . . respectively.' The corresponding values for the special processed fine SBM were 61 and 83 %. The coarsely ground SBM had a 2-4' percentage units lower digestibility value for organic matter and.
5-6 percentage'units lower value' for crude protein. The soyprotein concentrate (Soycomil) was highly digestible; örganic matterSl and crude protein 93 % and the fermented SBM ("soy yeast")' was digested as. well as SBM. Digestibility. of carbohydrates in SBM was on an average 20 %.
Digestibility of organic matter and crude protein were for glutens (wheat and corn) 86 and 94 %, for wheat protein concentråtes
(by-products of the Finnish starch industry) 76' and 87,5 % and for potato protein (Protamyl) 81 and 81 %.
Dried distillery by-products seem to be poorly digestible in mink.
A product which originated from wheat and contained 41 % crude protein in dry matter had the best values; 51 % for organic matter and 75 % for crude protein.
Using the digestibility values and the common energy coefficients for the digestible main nutrients the ME values of the investigated products were calculated.
JOHDANTO
Turkiseläimiä varten tavallinen soijarouhe jauhetaan öljypuristamo- teollisuuden toimesta Suomessa erittäin hienoksi (80-90 % <100 um).
Tämä tehdään enemmänkin rehun vedensitomiskyvyn kuin soijan sula*- vuuden parantamiseksi. Samalla teollisuus on kiinnostunut tavano- maisen prosessin lisäksi annetun erikoiskäsittelyn (lämpö ym.) vai- kutuksesta soijan ravintoarvoon turkiseläimillä. Erikoiskäsitellyn ja hienoksijauhetun soijajauhon sulavuutta tutkittiin minkeillä yhdessä tavallisen soijajauhon sekä eräiden muiden soijatuotteiden kanssa Maatalouden Tutkimuskeskuksessa Jokioisilla. Myös karkeu- deltaan erilaisia soijajauhoja oli vertailtavana. Lisäksi muiden- kin teollisuudesta peräisin olevien kasvivalkuaisrehujen kuten vil- javalkuaisten ja perunavalkuaisen sulavuusmäärityksiä suoritetun.
AINEISTO JA MENETELMÄT Eläimet, kokeiden suoritus
Koe-eläimet olivat yleensä täyskasvuisia standard-urosminkkejä...
Mikäli saman vuoden pentuja käytettiin, niiden ikä oli 4-6 kk.
Ryhmää kohden laitettiin 6-8, tavallisesti 6 eläintä. Sulavuuskoe- menetelmä perustui sonnan kokonaiskeräilyyn ja perusrehun käyttöön. • Perusrehuna oli tavallisesti joko pelkkä naudan etumahoista muodos- tuva teurasjäte tai teurasjätteen ja kalan seos, johon lisättiin nestemäistä vitamiinivalmistetta (Monivim). Yhdessä kokeessa, jossa tutkittiin mm. perunaproteiinia oli perusrehuna puolipuhdas proteiiniton dieetti (vehnätärkkelys, soijaöljy, kivennäiset, vita- miinit): Tutkittavien rehujen osuus kokofiaisrehun kuiva-aineesta vaihteli 25-40 %. Totutuskauden ja keruukauden pituus oli 5 vuoro- kautta ja rehuannos 200-250 g eläintä kohden päivässä.
Tutkittavat rehut
Soijajauho. Kokeessa 1 'cii kolmella seulakoolla (0,5; 1,0; 2,5 mm) jauhettua tavallista uutettua soijajauhoa. Sihtianalyysin tulos oli seuraava:
seulakoko
0,5mm 1,0mM - 2,5mm
< 1.80 um % 60. 37,' 11
> 390 " 3 28 69
> 670 " 2 41
Kokeissa 2-5 käytetyissä hienoksi jauhetuisSa soijajauhoissa oli alle 100 pm:n partikkeleita 80-90 % ja alle 56 um:n hiukkasia 50- 60 %. Karkea soija (koe 5) sisälsi 1-2 mm:n partikkeleita noin 60 % ja alle 1 mm:n osasia 38 %. Näiden kokeiden åoijajauhot, eri- koiskäsitelty soija mukaanluettuna, toimitettiin Öljynpuristamo Oy:ltä. Erikoiskäsittelystä ei ole saatavissa tietoja, mutta sen ilmoitetaan perustuvan muuhunkin kuin kuumennukseen.
Soycomil K on Hollannissa (Unimills) valmistettu valkuaistiiviste erityisesti vasikoiden maidonkorvikerehuja varten. Se on erittäin hienoksi jauhettu tuote osasten koon ollessa valmistajan ilmoituk- sen mukaan alle 63 piti (99 %). Sen sanotaan olevan myös vapaata antigeeneistä.
"Soijajuusto" oli ulkomaista fermentoitua soijarouhetta, ja proses- sin sanotaan parantavan hiilihydraattien sulavuutta ja vähentävän niiden haittavaikutuksia lihansyöjäeläimillä.
vehnägluteeni ja vehnäproteiinit olivat peräisin tärkkelysteolli- suudesta (Raision Tehtaat). Vehnäproteiinit ovat vehnägluteenin valmistuksen sivutuotteita ja edustavat gluteenin erotuksen jälkeen jäljelle jäävää valkuaista. Rankkijauhonäytteet, joissa kaksi oli peräisin vehnästä ja yksi ohrasta, saatiin alkoholiteollisuudelta (Alko). Maissigluteeni ja perunaproteiini (Protamyl) olivat tuon-
tirehuja.
Kemialliset analyysit ja tilastollinen tarkastelu
Rehu- ja sontanäytteistä tehtiin tavanomaisen rehuanalyysin lisäksi myös rasvan eetteriuuto 3 N HC1-,hydrolyysin jälkeen. Typpi- ja
rasvamääritykset perusrehusta, seoksista ja sonnasta tehtiin sula- tetuista ja sekoitetuista näytteistä ennen kuivausta. Rehuanalyy- sin tulokset tutkituista rehuista esitetään taulukossa 1. Niiden kokeiden, joissa tutkitiin samantyyppisiä rehuja, tulokset analy- soitiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä ja keskiarvojen väliset erot testattiin tarvittaessa t-testillä.
TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU
Soijan karkeus vaikutti selvästi valkuaisen sulavuuteen, vaikka ero hienoksijauhetun ja karkeamman soijan välillä oli merkitsevä
(P< 0,05) vain toisessa kokeessa (Koe 1, Taulukko 2). Ero hienon soijajauhon hyväksi oli kummassakin kokeessa (Kokeet 1 ja 5) samaa suuruusluokkaa, 5-6 prosenttiyksikköä. Kokeessa 5 myös orgaanisen aineen ja hiilihydraaattien sulavuudet olivat merkitsevästi
(P<0,05) paremmat hienoksi jauhetussa kuin karkeassa soijassa.
Tanskalaisessa tutkimuksessa ei soijan hienoksi jauhaminen paranta- nut merkitsevästi valkuaisen tai hiilihydraattien sulavuutta nor- maaliin jauhatukseen verrattuna (JORGENSEN ja GLEM HANSEN 1975a), mutta norjalaisten (SKREDE ja HERSTAD 1978) mukaan mikronisoidun soijajauhon hienoksi jauhaminen paransi valkuaisen ja rasvan sula- vuutta. Tavanomaisen uuttamisprosessin lisäksi tapahtuvalla eri- koiskäsittelyllä näyttää olevan soijan valkuaisen sulavuutta paran- tava vaikutus ja ero kokeessa 2 oli merkitsevä (P<0,05). Kun
kaikki kokeet otetaan huomioon olivat orgaanisen aineen ja raaka- valkuaisen sulavuudet tavallisessa hienoksijauhetussa soijajauhossa keskimäärin 55,5 ja 78,2 % sekä erikoiskäsitellyssä tuotteessa
61,1 ja 82,9 % vastaavasti. Aikaisemmin on saatu jonkinlaista näyttöä lisäkuumennuksen positiivisesta vaikutuksesta uutetun soi- jajauhon valkuaisen sulavuuteen (KIISKINEN ja MÄKELÄ 1975). Hiili- hydraattien sulavuuteen erikoiskuumennuksella on tuskin vaikutusta.
Soijan raakahiilihydraattien sulavuus oli noin 20 %, mikä keskimää- rin vastaa aikaisempia tuloksia (ALÅN ja JOHANSSON 1975, JORGENSEN ja GLEM HANSEN 1975b, KIISKINEN ja MÄKELÄ 1975, SKREDE 1977).
Soijavalkuaistiivisteen (Soycomil K) sulavuus oli erittäin hyvä;
orgaaninen aine 91,0, raakavalkuainen 92,9 ja raakahiilihydraatit 72,4 %. Tanskalaisissa tutkimuksissa on eräille muille soijatii- visteille raportoitu näennäiseksi valkuaisen sulavuudeksi 81-85 % (GLEM HANSEN 1978) ja todelliseksi sulavuudeksi 92 % (MEJBORN
1983). Hiilihydraattien näinkin hyvä sulavuus tuntuu oudolta, koska Soycomil'in hiilihydraateista valmistajan mukaan pääosa on pento- saaneja. Käytetty menetelmä ei ole riittävän tarkka pienten hiili- hydraattimäärien sulavuuden selvittämiseksi. Soijajuuston sula- vuusluvut vastaavat normaalin hienoksijauhetun soi jajauhon sula- vuutta.
Gluteenien sulavuusarvot olivat myös erittäin korkeita ja molem- milla tuotteilla lähes samat, orgaaninen aine 96,2, raakavalkuainen 93,7 ja raakahiilihydraatit 40,3 % keskimäärin (Taulukko 3). Mai- nittakoon myös maissigluteenin rasvan sulavuus 92,3 %. Vehnäglu- teenissa oli vähemmän rasvaa, joten sen sulavuutta ei voitu
riittävällä tarkkuudella määrittää. Maissigluteenin raakavalkuai- sen sulavuus oli noin 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin tanska- laisissa tutkimuksissa (JORGENSEN ja GLEM HANSEN 1975c, MEJBORN 1985).
Molempien vehnäproteiinien orgaanisen aineen sulavuus oli lähes sama 76,0-76,4 %. Raakavalkuaisen sulavuus oli parempi (89,3/85,6 P<0,05) tuotteessa, jonka valkuaispitoisuus oli korkeampi. Hiili- hydraattien sulavuudessa suhde oli päinvastainen 60,6 ja 68,4 % (P<0,05). Erot johtuvat ilmeisesti komponenttien koostumuseroista
sekä hiilihydraattien osalta myös erilaisesta kypsennysliaikutuk- sesta.
Perunaproteiinin (Protamyl) raakavalkuaisen näennäinen sulavuus 80,9 % on lähestulkoon sama, minkä MEJBORN (1985) on määrittänyt, mutta pienempi kuin GLEM HANSEN'in (1977) esittämä 95 %. Protamyl- 'in hiilihydraattien sulavuudeksi laskettiin tässä kokeessa 85 %.
Rankkijauhon sulavuus minkeillä on verrattain heikko. Noin 41 % raakavalkuaista kuiva-aineessa sisältävä vehnärankki suli parhai- ten; orgaaninen aine 51,4 ja raakavakuainen 74,6 %. Kahden muun rankkijauhon vastaavat sulavuusluvut olivat selvästi pienemmät.
Rasvan sulavuus oli 81-85 % sekä hiilihydraattien sulavuus vehnä- rankissa 16-25 ja ohrarankissa, jossa kuitupitoisuus oli korkea, vain 7 %.
Saatujen sulavuuskertoimien perusteella sekä käyttämällä rasvalle sulavuusprosenttia 80-85 % on taulukkoon 1 laskettu tutkittujen rehujen ME-arvot.
Lopputoteamuksena tulkoon mainituksi että prosessoitujen ja kon- sentroitujen kasvivalkuaisten sulavuus on yleensä varsin hyvä (80-90 %) ja siinä suhteessa verrattavissa kuivattuihin eläinval-
kuaisiin, mutta puutteellinen aminohappokoostumus, korkea hinta, hiilihydraattien heikosta sulavuudesta johtuva alhainen energia- arvo ja haitalliset tekijät rajoittavat niiden käyttöä turkis- eläinten rehuna.
KIRJALLISUUS
ALDEN, E. & JOHANSSON, A-H. 1975. Sojamjöl som foder till mmk.
Våra Pälsdjur. N:o 3: 75-77.
GLEM HANSEN, N. 1978. Erfarungen mit dem Soyaprotein-Produkt
"Nurupan". Die Muhle + Mischfuttertechnik, 115:572.
- 1979. Anvendelse af kartoffelprodukter i minkfodringen.
NJF's subsektion för pelsdjur Möte 1979, Uppsala. 11 p.
JORGENSEN, G. & GLEM HANSEN, N. 1975a. Sammensaetningen og fordojeligheden af forskellige sojaprodukter. 422. Beretning fra forsogslaboratoriet pp. 19-27.
10
& GLEM HANSEN, N. 1975b. Traestofindholdet og formalingsgradens indflydelse på fordojeligheden af sojaskrå til mmk. 76. Medd.
fra Statens Husdyrbrugsforsog, 4 p.
& GLEM HANSEN, N. 1975c. Kemisk sammensaetning og fordojelighed af majsglutenmel. Stantens Husdyrbrugsforsog Medd. Nr. 73, 2 p.
KIISKINEN, T. & MÄKELÄ, J. 1975. Om sojamjölets användningsmöj- ligheter som foder till mmk. Finsk Pålstidskrift, 9: 476-485.
MEJBORN, H. 1983. Den sande fordojelighet af aminosyrer i et sojaproteinkoncentrat -"Danpro n-ti1 mmk. Statens Husdyrbrugs- forsog Medd. Nr. 514, 3 p.
1985. Aminosyrefordojeligheden af majsgluten of kartoffelprotein til mmk. Statens Husdyrbrugsforsog Medd. Nr. 584, 4 p.
SKREDE, A. 1977. Soybean meal versus fishmeal as protein source in mmk diets. Acta Agr. Scand. 27: 145-155.
& HERSTAD, 0. 1978. Mikronisert korn og soya til mmk og hons.
Meldinger fra Norges Landbrukshögskole. 57, no. 9, 11 p.
•
03 1.1 V • • 44 44 co 0 4-1 14 • e-1
(1) 4-1 LL1 0 '0 1
04 4-1 4.1• 4) 0 0 .54 -•-4 .54 :0 0 W4-) 1-1 0 a31.1 V 01 rö 1-1 o
14• 4-1 V
> 0 r-I 16 4-1 V 0 o 1/1 00 CO 14
'1 rI 1-1 ON (41
4:1 1-1 03 0 V o .0 4-1 o a> ni 0 0 to 0 x u r-i 1-1 Ml
4 0 140 0 u
It/
43 o e-1 10 VI r-I
Kl
›.• rts (6 4-1 03 4-1 0 0
1.1 4) >4 -14 9:5
0 1-1 rz4 C14
^.
C>
(.0 •
. 1+1 1.C) t-I C*1 :11 C1NN C*1 kzi• . M rn rn m .
1-1. C*1 Cc) mm e--1
z
1:(1 Lr). ON
(r) 11..4
-1
14 14 U
C1N .•••••• cn
•••••
1-1 00
••••• •••••
(41 (f) (f)
1 •
N m ‘,0
0 ...
.-.., .4-1 • ()) 0 - 0)' C1 W 0 4-1 ra
43 0 0
fel 12:1 4-1 14 . co r-.
tri r-1 :0- ----
43 •rn 4.) 43 >I o 4.i (0 0 fct ni o 10 4-> (0 0 0 x - w o .-4
0 o b„. "-I .0 •
.0 0 .0 0 • • .-. 0 4 4 1.4
,. 1-1 CO
0 . 9-1 C1 . •••1 (N1
0 10 0 •r1 03 4.1 43 0 03 4-1 0) • 4-1 •-•• 1-1 (Nl Cr) 14
r•1 0 0 0 0 1-1 >1 • • • fti4 ri bii 14 14 14 Clr E 'en
01 04 C14 C14 4:1 (1:1 • :f0 •r-1 .
w :16 0 4-1 X Ox x 16 4-3 C4 0 43 0 0 0 ...14 .W 1.4
cl) r1 (0 4 o .0 1-1 $4 0 0 (V 0 (c1 011i l0> tO (xf 0
E - 1:4 1:4
.011)
• C14
4-) 0 14
+1 c•I
'ii
/4 • . 1» 4->
La 4 fis aN ,--t T-1 1-1 1) 0:1 .15 rn 0 ... cn 0 1.4 L.e 0 (0 V • 0 N al Ln V 0 :o.,-1 .0 .0 V1 4-> CU .0 1• 0 0 r-1 --4(6 U 0 0 1-i 9-1 M CO) V CU U 0 Pia) 1.. ..0 › M 04 0)4.1 ml o ta 1-- Ii" r-1 -0 o N N .--1 •:/'
. . . 031-1 0 .0 01 1-1 N 1-1 (0 4-) 4-> 9-1
4-1 04 CO •-I 0 0 •--1 • .-i 14 9-1 0
>4 ta o - w V
•-I 0 • *0' C*1 1.0 01 r1 0) 03
, 1.4 ••-1 :0
IN C*1 r9-4 C*1 (-• szr W 4-1 (tg 1-1 4-> 171 tn -1->
rzi • --4.016
CO C*1 • 1/1 LC) .
01.0 C*1 C> 03
.01-1 C> t`r1
CO Cil
11. ('91t1 Cr% N
4-1 e-I 0 .r1
4-1 41 4.1--I C 4-1
U1 e-1 0 1 0 tO rci 140 :ml C 1E1
0 14 P4 >1•,-1 .L.J 4.) 4-1 >4 • • e-1
011.> .0 •-1 • 0 C..) -1
4-1 VI W e-1 tO 11) -f 11) 0 ON • m
4-1 14 -e-1 (64-1 V 0
a>
4.1.• $)
tt3 4-) 4.) U1 1.1 10 0 4) (04-) 0 4) 0 V
I'. C11 CNI 1-1 N nl o'CP CO l'••• szr
r-
Cr, 01 ON ON 03 Lfl ON
4.,1
•••••••
Cl) • • • 1..• $.1 1.4 0 0 0
12
• 4 4J 1-1 1.4 4-4 (0
'0 '0
txs 0 4-> .4 0.0 10.2 $-1
ra
. :0 .
a• 0)-
9c 10 .0 n▪ i
4-- .01 0 % 411 10 N k0 Lfl Lf1 4-- 0 :0
•• .k. . C:11 ' . . . . . . . 44-4 4.11 ni 4.41 r-1 CO r--• 03 LII 01 •Cli •:, ‘0
+1 +I +1 +1 +I +1 +1 +1+1 +I +I +I P 01
1 1 03
. . . . . . . . . . . . . . 0
1.0 U, 01 0 (.0 N‘1 03 ',C r- fr/ r4 01 ril 4-- .--1 10 r-- f•1 k.0 r-1 r-1 VZ1 Lf/ 0 01 40 r-1 C4 1-1 C4 f•1 N r- N N r-1 1-1 f•1 1-4 0
1-1 (0 0 9:5 ct)
.0 ucs 1.4
eli .0 .0 * 03 .0 rx1 ›
ON C•2 CrI C‘I Ul 1-1 rs. <V 0 CO C•I t--.
. . . . . . . •••• . • . . . 0 1-1 •:11 sZP f•I .4' L0 1-1 `Cr f•1 f•I kf) f•1 10
+1 +1 +1 +1 +1 +1+1 +1+1 +1 +1 +I r-1 fel LII \Co ‘0 01 '.001 1-1 CO 03 Cl r-1 N 01 g--I
. . . . . . . . . , . 1:14
N r-1 r-I 1-- 1-4 1.0 N re) CO 05 •zr •-i 03 C4 Ei r- r- r- r- CO 0304 034-- r-- r-- ao r-- 03
'0 0 1-1 • 0 r-1 4-3 .44»
0 5
10 .0 10
fr1 l0 fyl 01 0 . . . . . r-1 0 V, 03 01 1Y1 143 . . . . . . . 0 0 0 ai N 41.1 41I •:10 N N N 1-1 rf1 0 rfl %-1 .4 X
+1+1+1 +1 +1 +1+1 +1+1 +1 +1 +1 •,-4 w
.:41 10 e-I r- 1-1 N 0 1.11 01 UI CNI 03 t.C1 1-1 44
in is, Ln 01 N N .... , . •:11 CO 03 r-1 0103 r- rff 03 U2 111 \ I) 01 Lf/ 10 UI 10 10 Ul l0 01 rm .... •• . . . . . . . UI 1-1 0 . . .14 aj 5 cn 112
0 . •"-I ua r_i cn
.--1 ▪ ,-
•••••• ••••••• :10 ' U
it, 93 › ›
4:1) 11)
-.11) (1) (I)
IT, 111 • ••••• -0) 0) 4
a w4» 4» V 4» '04» 7-1 4-1
U0 0 0 U o
M = = 14 0 - 01.. 1 4 w
0 0 0 0 0
W
›
tn 0401 01 $.4 Li tai (0 4»
Lt1 0 UI . . . >1 •- . • ••••••• E >1 • t:n >I • a) 0 01 - cu trl 0 4.3 C> ri N 1-4 •
.--; ca •--1 r-1 ••-s 0 4 0 ,-,1 ....- ,.1 -- ,...1 ..-- 02
a) 9:5 - 1-: W'0 Z .he C czo 0 0 ol 0 w -.-1 0 PO 0 al 0 Ccl ••
cm ta u) 40 11) (0 02 0 -,-, (cs ca > .,--1 iti U2 .. o - .4 Z • CO -- 0) - .0 .0 1-1 ---- 44 .-- 4 UI V0 --- 4-1 .0 0 0 -4» Z -E 0 Z .w
.0 Z .0 Z 4-1 CO • ca .1:1 - - u:1 • .0 Z 03 CO r-1 CO cn cn cn 4., cn - Z .-1 cn 4-> rn 0 w 0 ---- 0 ,-1 - ,-, - ,-, ..- .. r-1 W v-1 UI 10 r--1 r4 •-••• 10 44 rti (0 4-) •• 40 ••• u2 40 -- 4-1 •• 40 40 V) 44 0 cn Z 0 -1 • .,-1 • ..-1 •u) ZEZ4-1,-1 ,-IzEl••-i •
4-3 0 .--, --, CO ..-1 0 -r1 0 - r-v 0 -r 0 UI 0 :// 03 U • 0) cn 0 0 -r-1 o LI 04-r, Z •-• "4 0 • 0) • 0 • 10 ,-. •v-1 •--- 0 CU "1-111:5 ••-•••• ..-1 0 • $4 ' 0
>4 (0r1 P2 - 0111) 0111) 01 to '1-1 • 44 U Ov • 0 44 Clv UI 0 kl 1-1:0 UI • ta u) 11)0 • - • in Uj 0 • ..-.• in 4-1
.,-1 9-1... 1-1 • ... • ... • ... • U) • rn 1-1 ... 1--1 .... • :11:1 0
•• 0 0 • .4 .4 .0 4 ... •• • • 4-1 • ...-1 • • 4 › .W14140,--I 1/)0 •0 ,0 • • o 0 .0 in › • .0 - cn .0 • 0 a) 0 :0 -rlecl 10 0 10 fa ml 0 ni 0 0 0E 0 E10 u) --1
w 0 o w a-r-+O-r-1 OT-+ •0 1-14-, 0 .0 1-1 0 03 w 0 -r-1 4-) 4-1
$1 01 0 0 0 0 0 0 10 0 1-1 W tn 0 -r-l-ri 4) -r-1 0 ..-1 -i :0 0 0 .4-1 X ..-1 X 9-1 0-1 .4 .4 0 0 •.-1 0 ••-•• ..14 +1 14 0 ••- 4.2.4 ,X
ki -,-1 4.1 0 ••••4 413 UI 10 44) 4.42 -.-I V) 0 0 -f-1 V) ..-4 tA 4/1 :(0 -.-1 ta U) 1/) Li en - ,--1 01 03 ,-, „Nig ..-4 ..94 r1.4. la -r1 ..4 •1-1 1-1 •W r-1 0 9-1 .54 :03 •--1 .-N4 -v-1 .54 0 -.4
v-1 •.-1 o •-1000 000 00(0 r-10.-ta:000,100.0 Z cs) -1 itt i-i .C.1 (Nl ta C.4 0 r") X 0 0 •:14 ...4 0 -mm itl 0 ni .4 .4 c.-1 al
>0>i >0)-.-10) .,-1 cu ›, •,-, ou •,-, > a.) > Le -,-, ci) .. › 0 •ri 0
0 0 (0 0 cl) ta -.-1 1-4 ”-1 a) )..1 -.-1 o a) Li -.-1 0 a) af -.-1 ca cO ..1 9-1 u) to -•-1 1.4 -.-1 .041 0E-1>u20E-1.0t4.00til.0c.nOtzl.0u)0E-1.0E-1.4‘44(1.1E"..0tx1.0 1
1:4 W t4 t4 1:4 • >4 ro
e-1
1414 0.
,•••••••
13 re) CO C4 CO 1-1 'cr CO ‘C)
01 111 ef1 C4 ...1 1+1+1+1 41 +1 +I 44
••
1--1 01 c/3 in ,•:31 V3 r- fr) ‘.0 CO C4 r-1
1-1 c0 •:11 cn ▪ r- 0.1 c•I I-1
. . . :0 • ce) •-1 rn
+1 +1 +1 +1 +I +1 +1 +1 • 0 zt• M C:11 .b4 r1:1
. . . . 0 0 :i• tr) ON 0 1-- •o1 tal
c0 o3 o3 t.rs
V P4 0 C0 uis r-1 '-411)14
o o Cel CON 1•••• CO 01 Ii) r4 1-1
. . :(0 0)
r-1 0 0 .-4 1-1 •-1 $-1 '0 1+1 +1 +1 +1 +1 +1 +1 •-1 v3 c0o •O• en ago• LI/ 0 1) Id
(1) Lf) k0 1-1 •:11 r4 01 •,-1 c•1 c0 r- o3 •:11 11) c•I
.4▪ .0 tO 0 0
.••• ••••••
IX, 0 0 0 1-1 (1) .-I.,.4
. 4» 0 0
4.1 .0 0 1-1
0 0 •r•I tai
cu 1:14
4.) -.I 0 10
10 14 ID 4-1 C44 0
▪ 1 01 sa/ 4)4.11.1 ai 4 .0 wwo 0 4.)
(014 W
0 - a)
4 0 0 0 cn cc) .1-1 A G1 A ni RS 4-1 0)0 Ci C1 C1 r-1 .• 4-1 4-1 .54 r-1 .C1
11) 0 0 . •-1 (1) 4-) 44 1-1 r-1 ni CU 4) 0 04 01 :0 :0 :0
1-1 4:11 11) •r-yr-l• ni
171 4-1 000 OrtIcu us IV 0 .4.4.4 C (1) 0 0 0 a) a) 4.) ccS 0(0 (0
cD 1.1 1.•I ....I 4-1
1-1 cN1 C 1 C 10 0 1.1 irs 0 0 0 rn 4.)
w :ml 0 0
W Wi4r.4 000 1(0 (0 CU 4.1 a) 11.1 .0 4 .0 0
1n 9-1
,-I OOr-4IdidId 4.14.1 11.1 1.1 LI >1"n• in•
(71.'4 Cli 04 -r< •*-1 -54 0 0 in utl :10 «I .-NC 1-1 Cri On 4-1 440000 Zcoul
rlf CU o 1•4 ccS 04 1:4 i:4 1:4 * r-
I - c•••1
KIISKINEN, T., MÄKELÄ, J. & ROUVINEN, K.
14
ERI VILJALAJIEN SULAVUUS MINKILLÄ JA SINIKETULLA SMÄLTBARHET AV OLIKA SPANNMAL HOS MINK OCH BLARÄV
DIGESTIBILI.TY OF DIFFERENT GRAINS IN MINK AND BLUE FOX
TIIVISTELMÄ
Minkeillä ja siniketuilla suoritetuissa sulavuuskokeissa tutkittiin raa'an ja kypsennetyn viljan hiilihydraattien sulavuutta. Viljan osuus oli minkkien rehussa 13-20 % (40-54 % kuiva-aineessa) ja ket- tujen rehussa 17-22 % (46-58 % ka:ssa). Minkeillä käytettiin tie- dotteen ensimmäisessä osassa kuvattua menetelmää. Ketuilla mene
-
telmä perustui indikaattorin käyttöön (4 N HC1 liukenematon •tuhka, AIA-menetelmä).
Nämäkin koetulokset osoittivat, että vehnän hiilihydraattien sula- vuus paranee huomattavasti kypsennyksen ansiosta. Minkillä vehnän hiilihydraatit sulivat keskimäärin 30 ja ketulla lähes 20 prosent- tiyksikköä paremmin (P<0,05) kypsennyksen ansiosta. Näin suuri lisäys vaikuttaa merkittävästi myös rehun energia-arvoon (ME).
Keitetyn viljan hiilihydraattien sulavuus näyttää pysyvän tietyissä rajoissa suuriakin viljamääriä käytettäessä.
Tulosten perusteella kauran kypsentäminen ei vakuta mainittavasti sen hiilihydraattien sulavuuteen ketulla ja ohrankin kypsentältinen kettujen ruokintaa varten on taloudellisesti kyseenalaista. Tulok- set viittaavat siihen että kettu sulattaa minkkiä paremmin varsin- kin kypsentämättömän viljan hiilihydraatteja. Kypsennetyn viljan kohdalla erot ovat vähäisiä.
SAMMÄNDRAG
försök utförda med mmk och blåräv undersöktes kolhydraternas smältbarhet både i förbehandlad och oförbehandlad spannmål.
Spannmålens andel var i minkarnas foder 13-20 % (40-54 % i torr- substans) och i rävarnas foder 17-22 % (46-58 % i ts). Försöksme- toden för minkar var den samma, som framstäldes i den föregående rapporten. För blårävarnas del baserade sig bestämningen på bruk av indikator (4 N HC1 olöslig aska).
15
16
Också dessa resultat visade ått förbehandlingen förbätttar avsevärt kolhydraternas smältbarhet i vete. Förbättringen hos mmk var. 30 och hos räv. 20 procentenheter (P<0,05) och den ökar också märkbart fodrets energivärde (ME). Kolhydraternas smältbarhet i förbehand- lad spannmål syns bli inom vissa bestämda gränser även i stora koncentrationer.
På grund av resultaten inverkar havrens kokning•inte nämnvärt på kolhydraternas smältbarhet hos räv och även kornets kokning kan vara ekonomiskt tvivelaktig för räv. Resultaten ger en antydning att räv skulle smälta bättre än mmk åtminstone kolhydrater i oförbehandlad spannmål. När det angår förbehandlad spannmål är skillnaderna sinä.
SUMMARY
Digestibility of carbohydrates in raw and heat processed grain was studied in minks and blue foxes. Grain was included 13-20%
(40-54 % in dm) in mmk diets and 17-22 % (46-58 % in dm) in blue fox diets. The same method described in the first part of this report was used for mmk. The method used for fox was based on the use of an indicator (4 N HC1 insoluble ash, AIA method).
Also these results showed that digestibility of carbohydrates in wheat will be improved remarkably as a result of processing. The improvement of digestibility was 30 percentage units in mmk and 20 percentage units in« fox (P<0,05).
Increase of this size in digestibility has an notable effect on the metabolizable energy of the diet, too. In spite of the high die- tary concentration of processed grain digestibility of carbohydra- tes seems to stay within the certain determined limits.
The results indicate that cooking of oats does not influence noti- ceably on digestibility of carbohydrates in fox and also processing of barley is economically questionable. The results suggest that the fox can digest better than the mmk carbohydrates in raw grain and as regards processed grain differences are small.
17
JOHDANTO
Turkiseläinten rehun tärkein hiilihydraattilähde on vilja ja'eri- tyisesti sen sisältämä tärkkelys, jota jyvän kuiva-aineessa on vil- jalajista ja -lajikkeestakin riippuen 40-75 %. Tärkkelyksen merki- tys korostuu myös sen vuoksi, että viljan sisältämän vähäisen soke- rimäärän (1-2 %) lisäksi tärkkelys on ainoa hiilihydraatti, jota turkiseläimet pystyvät sulattamaan. Raaka viljan tärkkelys, var- sinkin vehnässä ja maississa, sulaa verrattain huonosti turkiseläi- millä. Viljalajien välisen eron katsotaan johtuvan tärkkelysjyväs- ten erilaisesta rakenteesta. Lähinnä tanskalaisten tutkimusten (JORGENSEN ja GLEM HANSEN 1973) perusteella tiedämme, että viljan
kypsennys (tärkkelyksen gelatinisoituminen) parantaa vehnän ja maissin hiilihydraattien sulavuutta minkillä enemmän kuin ohran ja kauran. Myös kotoisen viljamme, kypsentämätöntä vehnää lukuunotta- matta, jauhatusasteella on selvä vaikutus hiilihydraattien sulavuu- teen minkeillä, mikä korostuu varsinkin kypsennetyn vehnän kohdalla (JORGENSEN ja GLEM HANSEN 1973).
Vuosien 1985-1986 aikana tehtiin Maatalouden tutkimuskeskuksessa yhteistyössä Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton kanssa su- lavuuskokeita, joissa tutkittiin raa'an ja kypsennetyn viljan hii- lihydraattien sulavuutta sekä minkeillä että siniketuilla.
KOKEIDEN TARKOITUS, AINEISTO JA MENETELMÄT
Koe 1. Kokeessa selvitettiin kahden kypsennysmenetelmän, autoklaa- vi- ja extruderkäsittelyn, vaikutusta vehnän hiilihydraattien sula- vuuteen. Sulavuuskoemenetelmä oli tavanomainen, ulosteiden koko- naiskeräilyyn perustuva erotusmenetelmä viiden vuorokauden totutus- ja keruujaksoineen. Vehnä oli ainoa hiilihydraattilähde seoksissa, joissa eläinperäinen rehu oli hyvälaatuista teurasjätetä täyden- nettynä nestemäisellä vitamiinivalmisteella (Monivim). Vehnää käytettiin runsaasti n. 20 % tuoreessa rehussa, mikä vastasi n. 54
% kuiva-aineesta. Rehuannos oli 200g eläintä kohden päivässä.
18
Koe 2. Tämän kokeen tarkoituksena oli lähinnä tarkistaa'STKL:n koetarhalla Maxmossa saadut sulavuuskokeen tulokset. Kokeessa oli tutkittavana 3 viljanäytettä:
1. Kostutettu (20 % vettä) ja kuumennettu vehnä. (Tärkkelyksen kypsyysaste 70 % ja Maxmossa määritetty hiilihydraattien sulavuus 75,5 %).
Kuivakuumennettu ohra. (Tärkkelyksen kypsyysaste 77 %, hiili- hydraattien sulavuus 70 %).
3. Kostutettu (20 % vettä) ja kuumennettu ohra. (Tärkkelyksen kypsyysaste 84 %, hiilihydraattien sulavuus 58,7 %)
Suoritus oli sama kuin kokeessa 1. Viljan osuus oli kokonaisre- hussa n. 13 %, eli n. 40 % kuiva-aineesta. Rehuannos eläintä koh- den oli 250 g/pv.
Koe 3. Tarkoitus oli määrittää hiilihydraattien sulavuus käytet- täessä verrattain suurta viljamäärää sekä minkkien että sinikettu- jen rehussa. Viljat (vehnä, ohra, kaura) kypsennettiin autoklaa- villa rehutehtaalla. Viljan osuus oli minkkien rehussa 16 % (45%
kuiva-aineessa) ja kettujen rehussa 22 %, (58 % ka.:ssa). Ryhmää kohden oli 6 urosminkkiä (standard) ja 4 paria sinikettuja. Sinike- tuilla määritys perustui indikaattorin (4N HC1 liukenematon tuhka) käyttöön ja sen vuosi seoksiin lisättiin silikaattia (Celite 545) - 0,5 %. (AIA-menetelmä).
Koe 4. Kokeen tarkoitus oli selvittää siniketuilla eri viljalajien- (vehnä, ohra, kaura) hiilihydraattien sulavuutta sekä raakana että
keitettynä. Viljan osuus rehussa oli 17 % (46 % kuiva-aineessa) ja keitetyn puuron kuiva-aineen osuudessa pyrittiin samaan kuin raa- ankin viljan. Jauhetun (3mm) viljan keitto suoritettiin öljyvaip- pakattilassa siten, että puuron lämpötila oli 85°C tunnin ajan.
Koemenetelmä oli sama kuin ketuilla kokeessa 2. Ryhmässä oli 4 eläinparia.
Analyysit
Tutkituista viljoista tehtiin tavanomainen rehuanalyysi (Taulukko 1). Rehu- ja sontanäytteistä suoritettiin määritykset kuten' tie- dotteen ensimmäisessä osassa on selostettu. Kokeiden 1-3 tulokset analysoitiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä sekä testaamalla keskiarvot tarvittaessa t-testillä.. Kokeen 4 tulokset analysoitiin kaksisuuntaisella varianssianalyysillä tarkastelemalla päävaikutus- ten (kypsyys, viljalaji) lisäksi myös mahdollisia yhdysvaikutuksia.
TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU
Vehnän kypsentäminen paransi huomattavasti (P<0,05) hiilihydraat- tien ja samalla rehuseoksen orgaanisen aineen sulavuutta (Koe 1, Taulukko 2). Kuiva-aineen kulutus laski n. 5 g:lla eläintä kohden päivässä (P<0,05) rehun lisääntyneen energiaväkevyyden (P<0,05) ansiosta. Vehnän raakahiilihydraattien sulavuus ja sen paraneminen keskimäärin lähes 30:11ä prosenttiyksiköllä vastaa niitä tuloksia, mitä tanskalaiset ovat aikaisemmin esittäneet keiton vaikutuksesta (JORGENSEN ja GLEN HANSEN 1973). Autoklaavilla käsitellyn vehnän
hiilihydraatit sulivat hieman paremmin (P<.0.05) kuin extruderilla kypsennetyn vehnän.
Kokeessa 2 oli kuivana kypsennetyn ohran hiilihydraattien sulavuus 63,5 ja kosteana kypsennetyn 66,0 %. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä ja molemmat arvot olivat merkitsevästi (P<0,05) pie-
nemmät kuin vehnän 75,6 %. Maxmossa saatuihin tuloksiin verrattuna hiilihydraattien sulavuus oli yhdenmukainen vain vehnän osalta.
Tulokset vastaavat em. tanskalaisen tutkimuksen arvoja kypsenne- tylle viljalle.
Kokeessa 3 kypsennetyn ohran hiilihydraattien sulavuus sekä min- keillä että ketuilla oli vain hieman korkeampi kuin kauran mo- lempien viljojen sulavuus minkeillä edusti kypsennetyn kauran pie- nimpiä arvoja. Ohran huono sulavuus kypsennyksestä huolimatta joh- tui varmaankin siitä, että se oli osittain liian karkeaa, koska
19
20
kokonaisia jyviä löytyi lannan joukosta. Kypsennetyn ohran sula- vuus oli tässä kokeessa suunnilleen sama kuin tanskalaiset ovat määrittäneet karkeaksi jauhetulle, keitetylle ohralle (JORGENSEN ja GLEM HANSEN 1973). Rehun karkeus vaikutti ilmeisesti myös seoksen valkuaisen ja rasvan sulavuutta heikentävästi ketuilla. Vehnän hiilihyraattien sulavuus (72 %) oli lähes sama minkeillä ja ke- tuilla ja merkitsevästi (P<0,05) parempi kuin ohran ja kauran Ketuilla (koe 4) viljan keitto tehosi parhaiten vehnään ja sen jälkeen ohraan (Taulukko 4). Kauran hiilihydraatteihin kypsennyk- . sen vaikutus oli olematon sulavuuden kannalta ja ohrankin osalta vain n. 7 prosenttiyksikköä (P<0,05). On kyseenalaista, kannat-
,
taako ohraakaan kypsentää ketuille. Tässä yhteydessä on syytä vii- tata aikaisemmin saatuun myönteiseen koetulokeen raa'an ohra-kaura- seoksen käytöstä ketunpentujen ruokinnassa (KIISKINEN ym. 1978).
Vaikka tässä kokeessa käytettiin eri menetelmää kuin minkeillä suo- ritetuissa sulavuuskokeissa yleensä, tulokset viittaavat siihen, että kettu sulattaa minkkiä paremmin raa'an viljan hiilihydraatte- ja, mutta kypsennetyn viljan sulatuksessa erot ovat vähäisiä.
KIRJALLISUUS
JORGENSEN, G. & GLEM HANSEN, N. 1973. Kornarternes fordojelighed efter forskellige behandling. Saertryk af Forsogslaboratoriet årbog 173: 285-288.
KIISKINEN, T., MÄKELÄ, J. & LOHI, 0. 1978. Koe raa'alla ohra-kau- raseoksella minkkien ja kettujen rehussa. Turkistalous 50:
368-371.
CD 1.11, C,CD VD nn ry o N rq eq r4 rn ry ry nn
nn v, rq rq V) V1 . . .
Ch 1/40 03 03 V) 03 Cq 03 V)
r- r- r- r- r- r- VD
CD nn un r- 1 r-1 CDCD
. . .
nn un cy ry nn un CD
c)N 1-4 CN V) CD rq 1.11
. .
1-1 rq eq eq 111 rq rq VI
CO eq rn c, Ch.o ri r- m • m Lt") M •Cr 0rIm
1-4 1-1 1-1 1-1 1-1 1-1 rq r1
un 1-1 1-1 'Cr eq CD
N11' r- VD r- CD . r- un Ch Ch 03 03 OD , 0103 OD
4-) (NlW fq 01 191 01 1/2
(0 4-)
tl) a) LI Q> 031 ml (1) CD 0 .0 0 ta 0 0 0. 00 0 0 0
C1:1 t4 r4 . .14 1:4 >4
. . w
:40 0) o ua uts to 44 :(C/ 113
4-) (1:1 1-) 0 0 03 14 > 0 101.1
4 0)4-1 0 4 4 14 0 to 4 0 0, W. MM 04 rel
› '-' 0 `--• › or:>>4—>01:4
jo
21
