Tuotantolaitosten lyhyen tähtäimen tuotannon optimointi. Case : Katri Antell Oy

Laskentatoimen suuntautumisvaihtoehto

5/7%^//V¿r7V

д^(/, Ä

TUOTANTOLAITOSTEN LYHYEN TÄHTÄIMEN TUOTANNON OPTIMOINTI

Case: Katriantell Oy

№ Laskentatoimen

pro Gradu -tutkielma Tomi Antero Lantto Kevätlukukausi 1997

Laskentatoimen _laitoksen

laitosneuvoston kokouksessa 23 / _L 1997 hyväksytty arvosanalla cum laude approbatur____________

KTT Kalervo Virtanen KTT Juha Kinnunen

Liiketaloustiede: laskentatoimen pro Gradu -tutkielma

Tomi Lantto 7.1.1997

TUOTANTOLAITOSTEN LYHYEN TÄHTÄIMEN TUOTANNON OPTIMOINTI Case: Katriantell Oy

Tutkielman tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena oli löytää optimi tuotantorakenne voiton maksimoimiseksi case-yrityksen kaltaisille usean tuotantolaitoksen yrityksille. Tutkimus etsii vastausta tuotantolaitosten väliseen lyhyen tähtäimen työnjakoon: mitä tuotteita tuotetaan kunakin päivänä kussakin tuotantolaitoksessa ja kuinka paljon. Case-yrityksenä on pohjoissuomalainen leipomoteollisuuden yritys: Katri Antell Oy.

Lähdeaineisto

Tutkielman lähdeaineistona käytettiin johdon laskentatoimen kirjallisuutta ja laskentatoimen tieteellisten aikakausilehtien artikkeleita. Tämän lisäksi käytettiin lineaarisen optimoinnin ja leipomoalan kirjallisuutta. Case-yritystä koskeva informaatio kerättiin haastattelemalla ja yrityksen sisäisistä raporteista sekä seurantalomakkeilla.

Osa tiedoista perustuu allekirjoittaneen omaan leipomoalan tuotantoprosessin tuntemukseen.

T utkimusmenetelmä

Mallin toimivuutta testattiin tuotannon aika-ja volyymiseurantalomakkeilla case- yrityksen suurimmassa leipomossa. Leivän pussittajat täyttivät lomakkeisiin seitsemän päivän ajan kaiken valmistuneen tuotannon ja merkitsivät ylös kunkin leipäsaijan alkamis-ja loppumisajankohdan. Näin kerättyä informaatiota verrattiin mallin antamiin tuloksiin samoilla tuotantovolyymeilla.

Tulokset

Tutkimuksessa onnistuttiin laatimaan malli, joka optimoi tuotannon kustannukset annetulla tuotantotasolla. Mallin tuloksia ei kuitenkaan voida pitää tämän tutkimuksen perusteella luotettavana, sillä malli aliarvioi tuotantoon kuluvan ajan. Tutkimuksessa pystyttiin kohtuullisella todennäköisyydellä paikantamaan mallin virheen aiheuttajat ja samalla paikallistamaan jatkotutkimuksen tarve. Mallin korjaamisen jälkeen

tutkimuksen tulosten tulisi olla laajennettavissa muualle leipomoteollisuuteen ja mahdollisesti myös muuhun teollisuuteen, jossa kuljetukset eri tuotantolaitosten välillä ovat mahdollisia, mutta tuotannon varastointi ei.

Avainsanat

throughput, tuotannon ohjaus, leipomoteollisuus

Haluan osoittaa kiitokseni kolmelle tämän työn valmistumiseen oleellisesti vaikuttaneelle ihmiselle.

Professori Kalervo Virtasen kärsivällisyys, paneutuminen työhöni ja kyky ohjata ovat hämmästyttäneet minua useammin kuin kerran. Olen myös kokenut professori Virtasen kyvyn antaa kritiikkiä erittäin myönteisesti. Hänen panoksensa tämän työn eteen on ollut merkittävä.

Toiseksi, tämä työ ei olisi valmistunut vielä pitkään aikaan, ellei Maj van Dijk olisi omalla esimerkillään kannustanut ja motivoinut minua istumaan kirjojen ja koneen ääreen.

Kolmanneksi haluan kiittää Katri Anteil Oy:n talouspäällikköä Sakari Annalaa. Näin mielenkiintoista toimeksiantoa harvalla on onnea saada.

Kiitos.

1.1 Leipomoteollisuuden kehitys_______________________ \ 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaukset___________________________________________________4 1.3 Konstruktiivinen tutkimusmenetelmä___________________________________________________6

2. RELEVANTIT KUSTANNUKSET LYHYEN TÄHTÄIMEN

PÄÄTÖKSENTEOSSA _________________________________________ 9

2.1 Päätösprosessi_________________________________________________________________________9 2.2 Suoritekohtainen laskenta________________ ___________________________________________ П 2.3 Erikoistilausten hinnoittelu____________________________________________________________14 2.4 Tehdä itse vai ostaa vai poistaa tuotelistalta___________________________________________ 16 2.4.1 Tehdä itse vai ostaa alihankkijalta______ ____________________________________________17 2.4.2 Segmentin poistaminen___________________________________________________________ 21

2.4.3 Tuotteen lakkauttaminen_____________________________________ 23 2.4.4 Laadulliset tekijät_________________________________________________________________ 25

2.5 Rajoittavat tekijät ja suoritevalinta______ ____________________________________________ 25

2.6 Throughput-laskenta________________________________________ 27

2.6.1 Throughput-laskennan rakenne_______________________________ 28 2.6.2 Rajoitteiden teoria - Theory of Constrains (TOC)_____________________________________ 31

2.6.3 Throughputin mahdollisuudet_______ _____________________________________________33 2.6.4 Throughput-laskennan ja perinteisen kustannuslaskennan keskinäiset suhteet____________ 35 2.7 Pitkän tähtäimen kustannukset lyhyen tähtäimen päätöksenteossa______________________39

3. CASE: KATRI ANTELL OY_____________________________________ 41

3.1 Tuotantoprosessin kuvaus_____________________________________ 43

3.2 Tuotantolaitokset___________________________________________________________________47 3.2.1 Tuotantolaitosten väliset erot___________________________________________________ 48 3.2.2 Taukojen merkitys_____________________ ___________________________________ ______51

3.2.3 Joustot____________________________________________________ 52

4. ONGELMAN MALLINTAMINEN _________________________________53

4.1 Lineaarinen optimointi __________________________________________________ 53

4.2 Relevantit kustannukset_________________________________________ 60 4.3 Mallin rakentaminen_________________________________________________________________ 62

4.3.1 Käytettävät symbolit________________________________________ 62 4.3.2 Rajoittavat yhtälöt ja epäyhtälöt________________________________________________ 63

4.3.3 Tavoitefunktio___________________________________________________________________ 66

5.1. Mallin soveltaminen Case-yritykseen_____________________________________________68 5.1.1 Relevantit kustannukset case-yrityksessä___________________ 68 5.1.2 Tuotteet ja tuotteiden välittömät työkustannukset_____________________________________ 70 5.1.3 Mallin muuttujat______________________________________ 74 5.2 Tulosten esittely ja arviointi___________________________ 81 5.3 Suositukset _______________________________ __________________________________ 84 5.3.1 Ohjattavuus_________________________ 84 5.3.2 Koulutus ja laskentajärjestelmä ___________________________________________________ _ 86 5.3.3 Pullonkaulat__ __________________________________________________________________ 87 5.3.4 Kehitysohjelmien kannattavuus____________________________________________________ 88

6. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET __________________ 90

6.1 Tutkimusongelma ja tutkimuksen tavoitteet_____________________________________ 90 6.2 Tutkimuksen kulku ja tutkimusmenetelmien arviointi_____________________________ 90 6.3 Tutkimuksen keskeiset tulokset ________________________________________________ 93

LÄHTEET_____________________________________________________ 94

Kirjallisuus ____________________________________________________________________________94 Artikkelit______________________________________________________________________________ 96 Haastattelut_____________________________________________________________________ 97

KUVIO 1: HENKILÖSTÖN MÄÄRÄ LEIPOMOTEOLLISUUDESSA 1989-93 2

KUVIO 2: KONSTRUKTIIVISEN TUTKIMUKSET OSATEKIJÄT 7

KUVIO 3: GARRET AUTOMOTIVEN KOKEMUS THROUGHPUT-LASKENNAN

MERKITTÄVYYDESTÄ 35

KUVIO 4: LEIPOMOIDEN MARKKINAOSUUDET 1995 41

KUVIO 5: VAIHTOEHTOISIA TUOTANTOJÄRJESTELYJÄ 59

KUVIO 6: TODELLISEN JA MALLIN MUKAISEN KAPASITEETIN KULUTUKSEN VERTAILUSI

Taulukkoluettelo

TAULUKKO 1 : ERIKOISTILAUKSEN VASTAANOTTAMINEN 16

TAULUKKO 2: TUOTANTOKONEEN RAKENTAMISEN RELEVANTIT KUSTANNUKSET JA

KIRJANPIDOLLISET VIENNIT 18

TAULUKKO 3: RELEVANTIT KUSTANNUKSET - KAHDEN TUOTTEEN VERTAILU 19

TAULUKKO 4: VAIHTOEHTOJEN RELEVANTIT KASSAVIRRAT 20

TAULUKKO 5: SEGMENTOITU KANNATTAVUUSANALYYSI, ALUEITTAISET TUOTOT JA

KUSTANNUKSET 21

TAULUKKO 6: POHJOISEN ALUEEN RELEVANTIT TUOTOT JA KUSTANNUKSET 22

TAULUKKO 7: RAJOITTAVAT TEKIJÄT 26

TAULUKKO 8: KONETUNNIT RAJOITTAVANA TUOTANNONTEKIJÄNÄ 26

TAULUKKO 9: LAKKAUSTUNNIT RAJOITTAVANA TUOTANNONTEKIJÄNÄ 27

TAULUKKO 10: THROUGHPUT-LASKENNAN TULOSLASKELMA 29

TAULUKKO 11 : THROUGHPUTS MUKAISET TUOTEKUSTANNUKSET 33

TAULUKKO 12: PERINTEISEN KUSTANNUSLASKENNAN JA THROUGHPUT-LASKENNAN

EROAVAISUUDET 36

TAULUKKO 13: TUOTTEIDEN X & Y TYÖVAIHEET JA KAPASITEETIT 57

TAULUKKO 14: TUOTTEIDEN X & Y KUSTANNUKSET JA KATE 57

TAULUKKO 15: TYÖVAIHEIDEN KUSTANNUKSET OULUSSA ILMAN

SOSIAALIKUSTANNUKSIA 71

TAULUKKO 16: VÄLITTÖMÄT TYÖKUSTANNUKSET TUOTTEITTAIN

SOSIAALIKUSTANNUKSINEEN 73

TAULUKKO 17: TUOTTEIDEN VÄLISET TAUOT TUOTANNOSSA 77

TAULUKKO 18: TOTEUTETUT TÄRKEIMMÄT KEHITYSOHJELMAT JA PARHAITEN

TUOTTANEET KEHITYSOHJELMAT. 88

TAULUKKO 19: VÄHITEN TÄRKEÄT JA HUONOITEN TUOTTANEET KEHITYSOHJELMAT 89

1. Tutkimuksen lähtökohdat

”Kustannuslaskentaa käyttää liikkeenjohto hyväkseen liikkeen toiminnan taloudellisuuden parantamiseen.”

-Kauppat. yo. V. Riistämä, 1954

1.1 Leipomoteollisuuden kehitys

Suomalainen leipomoteollisuus keskittyy voimakkaasti. Leipuriliiton jäsenyrityksistä yli 50 työntekijän leipomoyritysten lukumäärä on laskenut neljässä vuodessa 17:stä

10:een (1991-94). Vähennys johtuu ainakin 3 suurleipomon konkurssista vuonna 1992.

Loput neljä ovat joko pienentyneet alle 50 työntekijän yrityksiksi tai sulautuneet isompiin konsemeihin.1

Keskisuurien leipomoiden (31-50 työntekijää) lukumäärä on vastaavasti vähentynyt noin 20 %. Pahiten rakennemuutos on iskenyt paitsi isoihin, myös pieniin leipomoihin joissa on 6-10 työntekijää: näiden määrä on romahtanut kolmanneksella. Ainoastaan 1-

5 työntekijän leipomoiden lukumäärä on lähes ennallaan: niiden määrä on vähentynyt katsantokaudella 9 % (310:stä 282:een).2 Pienet leipomot näyttäisivätkin olleen kilpailukykyisiä ja pystyneen vastaamaan asiakkaidensa tarpeisiin3. Rakennemuutos jatkuu edelleenkin.

Leipuriliiton jäsenmäärä ei kuvaa yksittäisten tuotantolaitosten vaan yritysten määrää.

Tarkastelujakson viimeisenä vuonna havaitsemani keskisuurten leipomoiden

lukumäärän nousu voi siis johtua joko pienten leipomoiden fuusioitumisesta tai isojen leipomoiden irtisanomisista. Todennäköisesti molemmat tekijät ovat vaikuttaneet kehitykseen.

1 Suomen Leipuriliitto Ry, 1994, s 6, 19 2 Suomen Leipuriliitto Ry, 1994, s 6 3 Miettinen, 1992, s 43

Suurimmat vaikeudet ovat kohdanneet 6-10 hengen yrityksiä. Näiden osalta toiminta on usein loppunut ja tuotantolaitteisto myyty konkurssin yhteydessä.

Henkilöstö määrä on rakennemuutoksen seurauksena vähentynyt leipomoteollisuudessa voimakkaasti. Vuosina 1989-93 alalta on poistunut lähes 29 % työpaikoista. (Kuvio 1) Myös kokonaiskysyntä on ruokaleipien osalta ollut laskeva mitattaessa myyntiä kilogrammoina. Laskua on ollut 7 % neljässä vuodessa.4 Tätä kehitystä vaimentaa kuitenkin kulutuksen siirtyminen kalliimpaan leipään.

Henkilöstömäärän kehitys leipomoteollisuudessa 12000

10000

8000 6000 4000 2000

0

1989 1990 1991 1992 1993

Kuvio 1: Henkilöstön määrä leipomoteollisuudessa 1989-93

Alan keskittyminen näkyy myös investointihalukkuudessa. Elintarviketieto Oy.n suorittaman tutkimuksen mukaan (1994) liikevaihdoltaan yli 50 miljoonan markan leipomoista 100 % aikoi investoida seuraavana vuonna. Leipomoista, joiden liikevaihto oli 10-49 miljoonaa, investointisuunnitelmia oli 73 prosentilla. Pienissä leipomoissa (LV 0,5 - 1 miljoonaa) tilanne oli päinvastainen: vain 14 % aikoi investoida ja 77 % oli päättänyt olla investoimatta.5

Leipomoiden vähenemisen myötä markkinoilla on käytettyjä leipomokoneita ja kokonaisia leipomoita runsaasti myytävänä. Rakennemuutoksen syynä on alan

4 Elintarviketeollisuus, 1995, s 7 5 Leipuri 4/1994, s. 10

vapauttaminen yötyörajoitteista, josta on seurannut ylikapasiteettia. Ylikapasiteetti purkautuu markkinoilla hintakilpailuna. Toinen ylikapasiteettia ehkä merkittävämpi tekijä on kaupan ketjuuntuminen. EU-jäsenyys ei ole ollut oleellinen

rakennemuutoksen tekijä, sillä alaa suojaavat tuotteiden tuoreusvaatimukset, paikalliset makutottumukset, tuotteiden edullisuus ja työläästi hoidettava logistiikka.6

Kaupan ketjuuntuminen leipomoiden näkökulmasta

Kauppaketjuna tässä tutkimuksessa tarkoitetaan К-lähikauppojen, KK-markettien, Anttiloiden, Valintatalojen ja Siwojen tapaisia ryhmiä, jotka toimivat keskitetysti.

Kaupan ketjuuntuminen tarkoittaa myyntityön oleellista muutosta. Vuosisopimuksien myötä painopiste on siirtynyt ketjutoimittajuuden tavoitteluun7. Ketjutoimittajana leipomolla on kaupan takuu siitä, että leipomon tuotteet ovat kaikissa ketjun kaupoissa tavaravalikoimassa koko vuoden. Mikäli leipomo ei pääse ketjutoimittajaksi, kyseisen ketjun kaupat voivat olla useitakin päiviä ostamatta leipomon tuotteita.

Ketjuuntumisen seurauksena leipomo joutuu palvelemaan laajempaa asiakaskuntaa kuin ennen. Voidakseen toimittaa leipää yhteen ketjun kauppaan, joutuu leipomo

toimittamaan samaa leipää kaikkiin ketjun kauppoihin. Tilannetta mutkistaa eri ketjujen erikokoiset alueet, joille leipomo joutuu toimittamaan leipää.

Helsingissä kaupan ketjuuntumisen myötä ketjutoimittaja joutuu palvelemaan

suhteellisen pientä aluetta. Eholla pitkä kuljetusreitti on esimerkiksi noin 30 km, kun taas tämän tutkimuksen case-yrityksen reitillä Pohjois-Suomessa saattaa olla pituutta 300 km. Ymmärrettävästi pieni leipomo ei tähän pysty.

6 Suomen Leipuriliitto ry, 1994

7 Ketjutoimitussopimus on sopimus, joka tehdään vuosittain ketjun ja tavarantoimittajan kesken, jolloin sovitaan, onko tavarantoimittaja ketjutoimittaja vai ei. Leipomoteollisuudesta kaupat ottavat yleensä kaksi leipomoa ketjutoimittajiksi. Ketjutoimittajat sopivat kauppojen kanssa ketjutuotteet. Yksittäinen tuote voi olla ketjutuotteena aina 3 päivästä 4 kuukauteen, joskus koko vuoden.

Leipomoteollisuus näkee lähinnä kolme vaihtoehtoista toimintamallia selviytyäkseen kaupan ketjuuntumisesta: 1) leipomo voi kasvaa ja pyrkiä ketjutoimittajaksi, 2) leipomo voi fuusioitua toisten leipomoiden kanssa ja pyrkiä ketjutoimittajaksi, 3) leipomo voi olla erittäin pieni ja palvella pientä paikallista markkina-aluetta.

Tutkimuksen case-yritys on valinnut kasvamisen strategian ja on ja pyrkii jatkossakin olemaan ketjutoimittaja. Tämän tutkimuksen tehtävänä on palvella ketjutoimittaja- strategian toteutusta case-yrityksessä.

1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaukset

Tutkimuksen tavoitteena on löytää optimi tuotantorakenne voiton maksimoimiseksi case-yrityksen kaltaiselle usean tuotantolaitoksen yritykselle. Tutkimus etsii vastausta tuotantolaitosten väliseen lyhyen tähtäimen työnjakoon: mitä tuotteita tuotetaan kunakin päivänä kussakin tuotantolaitoksessa ja kuinka paljon.

Tutkimuksen teoriaosassa käyn läpi lyhyen tähtäyksen päätöksentekotilanteita ja näihin vaikuttavia tekijöitä. Keskityn työssä relevantteihin kustannuksiin ja toiminpiteisiin lyhyen tähtäimen päätöksenteossa. Teoriaosan toisena tavoitteena on esitellä yleisesti optimointimalli, jota voi käyttää case-yrityksen kaltaisten ongelmien ratkaisussa.

Tutkimuksen empiirisen osan tavoitteena on löytää leipomoteollisuudessa toimivalle usean tuotantolaitoksen case-yritykselle optimi tuotanto-ohjelma kustannusten minimoimiseksi annetulla tuotantotasolla. Empiriaosa etsii vastausta yrityksen tuotantolaitosten väliseen lyhyen tähtäimen työnjakoon.

Leipomoteollisuudessa jokaisen päivän tuotanto myydään vasta edellisenä arkipäivänä, joten tuotannonsuunnittelun tulee olla nopeaa ja tuotannon joustavaa. Optimi

tuotantorakenne joudutaan etsimään päivittäin erilaisille tuotekombinaatioille.

Tutkimuksessa oletetaan, että tilaukset pystytään aina toimittamaan määräaikaan mennessä. Kapasiteetti yritystasolla oletetaan riittäväksi. Samaan aikaan oletetaan, että tuotantolaitos voi vastaanottaa omaa kapasiteettiaan suuremmat tilaukset, joita

joudutaan jakamaan muille tuotantolaitoksille valmistettavaksi. Ongelma pelkistyy kysymykseen: missä tuotantolaitoksessa on mahdollista valmistaa tilattu tuotanto pienimmillä kustannuksilla.

Tutkimuksessa oletetaan, että suoritteiden myyntihinnat ja myönnettävät alennukset eivät riipu tuotantopaikasta. Kustannusrakenne oletetaan annetuksi.

Laskentamenetelmät oletetaan konsernin sisällä vertailukelpoisiksi.

Empiirinen tutkimus kohdistuu vain päivittäistuotteisiin. Näistä tuotteista keskitytään 10 myydyimpään ruokaleipään. Patonkeja, konditoria- tai kahvileipätuotteita ei ole tutkimuksessa mukana, sillä näiden tuotanto poikkeaa oleellisesti tutkittavien tuotteiden tuotannosta. Ruokaleivän tuotantoyksiköitä on case-yrityksessä 3 kpl, joissa yhteensä 4 tuotantolinjaa.

Määritelmät

Ketjutuote on tuote, jota myydään ketjuille ja jota sitoudutaan toimittamaan kaikkiin ketjun kauppoihin ketjun määrittelemällä alueella. Vastaavasti ketju sitoutuu pitämään tuotteen päivittäisessä valikoimassaan kaikissa alueensa kaupoissa. Ketjutuotteen tulee olla identtinen koko kauppaketjun alueella.

Ruokaleivällä tarkoitetaan yleisesti ei-makeita leipiä mukaanlukien sämpylät, patongit, limput ym. Kahvileipään kuuluvat pullat, pitkot, wienerit, korput ym. makeat tuotteet.

Konditoriatuotteiksi luokitellaan kakut ja leivokset.

Tämä ensimmäinen luku luo puitteet tutkimukselle. Edellä esittelin lyhyesti Suomen leipomoteollisuuden nykytilan ja osoitin, kuinka nykyinen tilanne on tehnyt tämän tutkimuksen tarpeelliseksi. Ensimmäisen luvun toisessa kappaleessa rajasin

tutkimusalueeni ja määrittelin työlle tavoitteet sekä esittelin eräitä määritelmiä. Kolmas

kappale käsittelee konstruktiivistä tutkimusotetta, johon tämä tutkimus perustuu.

Seuraavassa, toisessa luvussa, käyn läpi lyhyen tähtäimen päätöksentekotilanteita ja näiden tilanteiden relevantteja kustannuksia. Kolmas luku esittelee Case-yrityksen ja neljännessä luvussa luon mallin case-yrityksen ongelman ratkaisemiseksi edellisten lukujen tiedoilla. Viidennessä luvussa tutustutaan mallin toimivuuteen case-yrityksessä, tutkimuksen tuloksiin ja esitetään eräitä toiminpidesuosituksia. Viimeisessä,

kuudennessa luvussa, esitetään yhteenvetoja keskeiset tutkimustulokset.

1.3 Konstruktiivinen tutkimusmenetelmä

”Konstruktiolla tarkoitetaan oliota, joka antaa ratkaisun johonkin eksplisiittiseen ongelmaan.

Tarkoituksena on saavuttaa tietystä lähtötilasta liikkeelle lähtien haluttu lopputila. Tässä mielessä konstruktion kehittäminen on luonteeltaan normatiivista toimintaa. Konstruktion kehittäminen on ongelmanratkaisua, jonka tuloksena on jotakin selvästi uutta, aikaisemmasta poikkeavaa. Tavoitteena on siis ikäänkuin uuden todellisuuden luominen. Konstruktiolle on lisäksi ominaista, että sen toimivuus todennetaan.”8

Konstruktiivinen tutkimus on oleellisesti lähtökohdiltaan erilainen kuin analyyttinen mallinrakennus, joka on elegantti, mutta usein käytännössä vaikeasti osoitettavissa toimivaksi. Konstruktiivinen tutkimus puolestaan on nimenomaan toimivaa. Yleisesti ottaen konstruktiivinen tutkimus on ongelmanratkaisua mallin, kuvion, suunnitelman, organisaation, koneen tms. rakentamisen avulla. Soveltavan tieteen tuloksia tulee arvioida tulosten käytännöllisen hyödyllisyyden kannalta, jolloin oleellisia tekijöitä ovat ainakin relevanssi, yksinkertaisuus ja helppokäyttöisyys.9

Konstruktiivisen tutkimusotteen piirteisiin kuuluu, että se tuottaa innovatiivisen ja teoreettisesti perustellun ratkaisun käytännön kannalta relevanttiin ongelmaan, jossa tuloksen toimivuus osoitetaan käytännössä ja jossa tulosten voidaan mahdollisesti osoittaa toimivan laajemmaltikin. Näin ollen konstruktiivinen tutkimusote poikkeaa selkeästi paitsi perustutkimuksesta, niin myös analyyttisestä mallinrakentamisesta,

8 Kasanen, Lukka, Siitonen, 1991, s 302 9 Kasanen, Lukka, Siitonen, 1991, s 301-304

jossa ratkaisun todistus korostuu käytännön toimivuuden kustannuksella.

Konstruktiivinen tutkimus erottuu myös tieteellisestä ongelmanratkaisutoiminnasta, jossa tuotetaan tieteellisillä menetelmillä tietoa, mutta vain ainutkertaiseen käyttöön.

Erityisesti konstruktiivinen tutkimus eroaa konsultoinnista, jossa ongelmanratkaisuun ei välttämättä käytetä teoreettisia perusteita eikä todistusta.10 *

Konstruktiivinen tutkimus lähtee liikkeelle käytännön ongelmasta ja pyrkii luomaan konstruktion, joka käyttää hyväkseen aikaisempaa teoreettista tietämystä ja luo näiden pohjalta käytännön ratkaisun ongelmaan ja samalla teoreettista uutuusarvoa. Kuvio 2 havainnollistaa konstruktiivisen tutkimuksen osien suhteet.

Kuvio 2: Konstruktiivisen tutkimukset osatekijät11

Konstruktion menetelmälle on tunnusomaista, että siinä edetään askel askeleelta niin, että askelten luonne on määritelty taustajäijestelmän mukaan ja että jokaisen askeleen on oltava tarkistettavissa. Menetelmän kolmas tunnuspiirre on päämäärähakuisuus.12

Konstruktiivisen tutkimusotteen etuna on, että se tuo tieteellisen tutkimuksen

lähemmäksi käytäntöä, mikä on todettu tarpeelliseksi liiketaloustieteissä. Esimerkiksi laskentatoimessa suurimmat taloushallinnolliset innovaatiot on kehitetty yrityksissä ja konsulttitoimistoissa, jolloin akateemisen kirjallisuuden tehtäväksi on jäänyt

jälkikäteen eritellä ja tulkita tapahtunutta.13

10 Kasanen, Lukka, Siitonen, 1991, s 317

" Kasanen, Lukka, Siitonen, 1991, s 306 12 Kasanen, Lukka, Siitonen, 1991, s 320 13 Kasanen, Lukka, Siitonen, 1991, s 309

Konstruktiivinen tutkimus liittyy usein field- tai case-tutkimuksiin, joissa pyritään saamaan erittäin syvällinen näkemys hyvin suppeasta kohteesta. Tällöin tulee

ongelmaksi tutkimustulosten yleistettävyys. Konstruktiivisen tutkimuksen yleistäminen on kuitenkin erilaista kuin tilastollinen päättely otoksen perusteella. Konstruktiivisessa tutkimuksessa ovat usein mukana kvalitatiiviset tekijät kvantitatiivisten tekijöiden ohella.14

Yhteenvetona konstruktiivisesta tutkimusotteesta voidaan todeta, että vaikka se ei ole perinteinen tieteen muoto, se täyttää tieteen tunnusmerkit ja tuo tiedettä lähemmäs käytäntöä. Konstruktiivinen tutkimusote voi jopa auttaa tiedettä kysymään uusia, parempia kysymyksiä, joihin edelleen etsiä ratkaisua tieteellisesti hyväksyttävillä tavoilla.

Tämä tutkimus pohjautuu konstruktiiviseen tutkimusotteeseen. Tutkimuksessa etsitään ratkaisua käytännön ongelmaan rakentamalla malli, jonka toimivuus osoitetaan ja testataan käytänössä.

14 Kasanen, Lukka, Siitonen, 1991, s 314-315

2. Relevantit kustannukset lyhyen tähtäimen päätöksenteossa

Kustannukset ovat oleellinen tekijä optimoitaessa yrityksen kannattavuutta lyhyellä tähtäimellä. Näin ollen on perusteltua tutustua lyhyen tähtäimen

päätöksentekotilanteisiin ja kustannusteoriaan. Tässä kappaleessa käyn läpi ensin hyvin yleisesti kustannuslaskennan tehtävät ja näistä keskityn katetuottolaskennan mukaiseen suoritelaskentaan. Luvun toisesta kappaleesta lähtien käyn läpi lyhyen tähtäimen päätöksentekotilanteita.

Kustannuslaskenta on osa operatiivista laskentatoimea. Kustannuslaskennan tehtäviä ovat mm. seuraavat:15

1. Suoritekohtaisten kustannusten selvittäminen 2. Toimia suunnittelun apuna

3. Tuotantoprosessin kuvaaminen ja analysointi 4. Informaation tuotto valvontaa varten

5. Toimia apuna hinnoittelussa

6. Toimia strategisen päätöksenteon apuna

Näistä tehtävistä tämä tutkimus hyödyntää lähinnä kahta ensimmäistä: tutkimus perustuu suoritekohtaisten kustannusten laskemiselle ja näitä laskelmia käytetään suunnittelun apuna.

2.1 Päätösprosessi

Jotta päätöksentekotilanne olisi olemassa, on päätöksentekijällä oltava vähintään kaksi vaihtoehtoa joista valita: toinen voi olla status quo. Intuitiivinen päätös on kyseessä,

Tällöin hän ei pyri järjestelmällisesti määrittämään ongelmaansa tai etsi ratkaisuun

15 Riistämä & Jyrkkiö, 1991, s 54, 155

vaikuttavia tekijöitä eikä mittaa näitä tekijöitä. Intuitiivisen päätöksen vastakohtana on järjestelmällinen päätöksenteko, jossa päätöksentekijä etsii päätökseen vaikuttavia tekijöitä ja mittaa näiden painoarvot ja näin toimimalla pyrkii rajaamaan tuntematonta aluetta mahdollisimman pieneksi.16

Hyvä päätös on päätös, joka on johdonmukainen tavoitteiden kanssa, ottaen huomioon päätöksentekotilanteessa tarjolla ollut informaatio. Hyvä päätös ei aina johda toivottuun lopputulokseen, sillä olosuhteet saattavat muuttua ajan kuluessa. Mikäli päätöksentekijä on kuitenkin käyttänyt käytettävissä olevan informaation hyväkseen, voidaan päätöstä pitää hyvänä päätöksentekohetkellä.17

Druryn mukaan hyvä päätösprosessi on seitsemänvaiheinen.18

1. Määrittele tavoitteet

2. Etsi vaihtoehtoiset toimintatavat

3. Kerää tietoa eri vaihtoehtojen vaikutuksista 4. Valitse toimintatapa

5. Toteuta päätös

6. Vertaa toteutuneita ja odotettuja tuloksia 7. Reagoi toteutumapoikkeamiin korjaamalla ne

Drury on laajentanut päätöksenteon prosessiksi, johon kuuluu myös seuranta ja korjaavat toimenpiteet. Hirsch & Louderback käsittelevät päätöstä lähinnä Druryn prosessin ensimmäisenä viitenä vaiheena.

16 Riistämä & Jyrkkiö, 1991, 265 17 Hirsch & Louderback, 1986, s 132 18 Drury, 1994, s 6

2.2 Suoritekohtainen laskenta

Katetuottolaskenta jakaa kustannukset kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin.

Tuottojen ja muuttuvien kustannusten erotusta sanotaan katetuotoksi. Kun tästä vähennetään kiinteät kustannukset saadaan tulos.19

Suoritekalkvvlit

Riistämä ja Jyrkkiö esittävät kolme erilaista ratkaisua suoritekohtaisen kalkyylin laskemiseksi: minimi-, keskimääräis-ja normaalikalkyyli.

Minimikalkyyli ottaa huomioon vain ja ainoastaan muuttuvat kustannukset eli kustannukset, joita voidaan pitää erilliskustannuksina. Minimikalkyylin kaava on:

Minimikalkyyli = laskentakauden muuttuvat kustannukset (2.1) suoritemäärä

Keskimääräiskalkyyli ottaa huomioon myös laskentakauden kiinteät kustannukset.

Keskimääräiskalkyyli = laskentakauden kokonaiskustannukset (2.2) suoritemäärä

Keskimääräiskalkyyli muuttuu toiminta-asteen mukaan, eikä näin ollen ole hyvin perusteltavissa laskettaessa tuotteiden kannattavuuksia. Erityisen epäsopiva keskimääräiskalkyyli on tämän tutkimuksen aiheeseen, jossa päivittäin siirrellään tuotantoa laitoksesta toiseen.

Kolmas Riistämän ja Jyrkkiön esittelemä kalkyyli on normaalikalkyyli, jossa

laskentakauden muuttuvat kustannukset jaetaan suoritemäärällä ja kiinteät kustannukset normaalilla suoritemäärällä.

19 Riistämä & Jyrkkiö, 1991, s 208

Normaalikalkyyli = muuttuvat kustannukset + kiinteät kustannukset (2.3)20 todellinen suoritemäärä normaalisuoritemäärä

Normaalikalkyylia ei voi ajatella käytettävän tuotantolaitosten päivittäisen tuotannon optimoimisessa. Tällöin tulisi laskea kaikki tuotantolaitokset yhteen ja jakaa näiden kiinteät kustannukset tasan kaikkien tuotantolaitosten kesken. Ei ole helppoa määritellä, mikä on oikeudenmukainen tapa jakaa kiinteät kustannukset tasan. “Katetuottokäsite on suoritekohtaisessa lyhyen tähtäimen kannattavuusmittauksessa perustelluin, jos

painotamme mittauksen luotettavuutta ja aiheuttamisperiaatteen soveltamista.”21 Näin ollen edellä esitetyistä vaihtoehdoista minimikalkyyli on tämän tutkimuksen kannalta ehdottomasti selkein ja oikea vaihtoehto tuotekalkyylin laskentaa varten.

Kiinteiden ja muuttuvien kustannusten harmaa vyöhyke

Kuten jäljempänä tullaan osoittamaan, relevantit kustannukset eivät jakaannu kiinteisiin tai muuttuviin, vaan saattavat sisältää molempia tai vain toisia kustannuksia. Pitkällä aikajänteellä yhä useampi kustannus voidaan katsoa muuttuvaksi. Näin ollen

päätöksentekijä joutuu jokaisessa päätöstilanteessa arvioimaan uudelleen, mitkä kustannukset ovat muuttuvia.22 Lyhyellä aikajänteellä ei voida ajatella muutettavan kapasiteettia tai palkattavan lisää työntekijöitä, mutta ajanjakson muuttuessa päivistä vuosiin lähes kaikki on mahdollista. Voidaankin todeta, että muuttuvien ja kiinteiden kustannusten välinen raja liukuu ajan kulumisen seurauksena.

Osa kustannuksista muuttuu hyppäyksin. Malliesimerkki hyppäyksin kasvavista

kustannuksista lienee toisen kirjanpitäjän palkkaaminen kiijaustapahtumien lukumäärän kasvaessa. Hyppäyksin muuttuvat kustannukset kuuluvat kiinteiden ja muuttuvien kustannusten väliseen harmaaseen vyöhykkeeseen.

Jos ollaan todella tarkkoja, niin lähes kaikki kustannukset muuttuvat pienin

hyppäyksin. Tässä tutkimuksessa tullaan kuitenkin käsittelemään sekä työvoima- että

20 Riistämä & Jyrkkiö, 1991, s 156-159 21 Neilimo Kari, 1981, s 28

22 Homgren, Foster, 1987, s 304

raaka-ainekustannuksia tasaisesti muuttuvina kustannuksina. Tämä on perusteltua, sillä näyttää siltä, että tulevaisuudessa yhä useampi työsuhde on osa-aikainen ja joustava:

työtä tehdään niin kauan kuin työtä on.

Transaktiokustannukset

Cooper ja Kaplan toteavat tutkimuksessaan, että useat välilliset kustannukset eivät vaihtele volyymin mukaan vaan tuotantoprosessin monimutkaistumisen ja

monipuolistumisen seurauksena. Esimerkki havainnollistaa asiaa. Verrataan kahta tehdasta. Toinen tuottaa yhtä tuotetta miljoona kappaletta vuodessa. Toinen tehdas tuottaa samaa tuotetta 100 000 kappaletta ja lisäksi 900 000 kappaletta 199 muuta samantapaista tuotetta, joiden valmistusvolyymi vaihtelee 100:sta 100 000

kappaleeseen. Ensimmäisen tehtaan tuotantoympäristö on erittäin yksinkertainen eikä vaadi juurikaan tukitoimintoja, kun taas toisessa tehtaassa joudutaan käyttämään runsaasti aikaa tuotannon suunnitteluun, ohjaukseen, koneiden säätämiseen, varaston järjestelyyn ja tarkastukseen. Tämän monimutkaisuuden hallitsemiseen tarvitaan

enemmän tukihenkilöstöä kuin ensimmäisessä tehtaassa.23

Ongelma on, että perinteiset laskentajäijestelmät eivät havaitse edellä esitettyä ongelmaa. Tukihenkilöstö tekee enemmän ja enemmän töitä laskentakauden aikana kunnes havaitaan, että nyt ei enää nykyisellä henkilökunnalla pärjätä ja budjetoinnin yhteydessä päätetään palkata lisää väkeä, mutta tätä lisäystä ei laskuteta uusimmille tuotteille, jotka ovat todellisuudessa aiheuttaneet uuden henkilöstön palkkausvaateen.

Palkattu henkilöstö nähdään siis kiinteänä kustannuksena perinteisissä

laskentajärjestelmissä. Ongelman toinen puoli on, että usein tukihenkilöstöllä on yrityskohtaista erityistietoa ja päätöksentekijät ovat erittäin haluttomia vähentämään tämän tietotaidon määrää yrityksessä vaikka laman seurauksena tai muusta syystä tukitoiminnoissa yllättäen olisikin liikaa työntekijöitä.24

23 Cooper & Kaplan, 1988, s 23 24 Cooper & Kaplan, 1988, s 23-25

Cooper & Kaplan kiinnittävät huomionsa transaktiokustannuksiin25. He argumentoivat, että transaktiokustannuksia ei voi jakaa volyymin perusteella vaan ne tulee jakaa transaktioiden perusteella. Luonnollisesti tämä tarkoittaa, että pienivolyymisille tuotteille tulee suuremmat kustannukset per kappale kuin suurivolyymisille tuotteille.

Tämän lisäksi tutkijat havaitsevat, että mitä suurempi ero volyymituotteiden ja pienten tuotteiden välillä on, sitä suuremmaksi transaktiokustannukset nousevat. Näin ollen tutkijoiden mukaan yksi erittäin suurivolyyminen ja yksi erittäin pienivolyyminen tuote tulevat kalliimmaksi kuin kaksi tasavolyymista tuotetta. Mikäli transaktiokustannukset jaetaan volyymin perusteella seuraa tästä kaksi vääristymää: yksikkökustannukset

vääristyvät merkittävästi sekä lisäksi vähämenekkiset tuotteet näyttävät systemaattisesti kannattavammilta kuin ne todellisuudessa ovat ja menekkituotteet näyttävät

systemaattisesti kalliimmilta kuin ovat.26 Cooper & Kaplan ehdottavatkin, että kustannuksia ei enää jaettaisi tuotteille vaan tuotantosarjoille ja nämä kustannukset jaettaisiin tuotteille. Tästä seuraa insentiivi kehittää tuotteita, joilla on samoja osia keskenään ja näin vähentää tuotteiden monimutkaisuutta ja päästään pitempiin sarjoihin.

2.3 Erikoistilausten hinnoittelu

Erikoistilauksilla tarkoitetaan tilauksia, jotka tulevat normaalin toiminnan lisäksi.

Oletuksina on, että kapasiteettia on käytettävissä ja että erikoistilaus ei vaikuta suoritteiden yleiseen hintatasoon. Yleensä ostaja ei tarjoa normaalia markkinahintaa tuotteesta vaan alemman hinnan. Mikäli tilauksella on vaikutusta hintatasoon, tulee arvioida, ovatko lyhyen tähtäimen voitot niin suuret, että hintataso saa tulevaisuudessa laskea. Kolmas oletus on, että muita tilauksia ei ole tarkastelujaksolla saatavana.

Neljänneksi oletetaan, että vapaata kapasiteettia ei voi käyttää muuhun toimintaan ja viidenneksi, että kiinteät kustannukset eivät ole vältettävissä.27

25 Transaktiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä esim. koneen säätämisestä aiheutuvaa kustannusta.

26 Cooper & Kaplan, 1988, s 24-25 27 Drury, 1992, s 244

Kannattaako tarjousta hyväksyä, riippuu tuotteen kustannusrakenteesta ja tarjotusta hinnasta. Relevantteja kustannuksia erikoistilauksen vastaanottamisen kannalta ovat ne kustannukset, jotka muuttuvat tilauksen vastaanottamisen seurauksena.

Homgrenin ja Fosterin esimerkin mukaan, kun tuotannon kustannukset koostuvat seuraavista eristä myyntivolyymin ollessa 80 000 kpl ja kapasiteetin 110 000 kpl vuodessa:

Tuotot 80 000 * 10 mk / kpl 800 000

Tuotantokustannukset 650 000

Tuotantokate 150 000

Myynnin kustannukset 120 000

Operatiivinen voitto 30 000

Tuotantokustannukset koostuvat kiinteistä kustannuksista 250 000 ja muuttuvista 5 mk / kpl.

Myynnin kustannuksista 80 000 on kiinteitä ja loput 40 000 ovat lähetyskustannuksia.28

Esimerkissä ostaja tarjoutuu maksamaan 7.50 mk / kpl, mikäli saa 20 000 kappaletta.

Ostaja maksaa lähetyskustannukset. Olettaen, että tilaus ei vaikuta vallitsevaan hintatasoon, voidaan osa kustannuksista jättää huomiotta. Tuotannon kiinteät kustannukset eivät muutu miksikään, vaikka tuotantoa lisätään, samoin myynnin kiinteät kustannukset pysyvät ennallaan. Myynnin muuttuvista kustannuksista asiakas on ilmoittanut vastaavansa itse. Näin ollen erikoistilauksen relevantit kustannukset ovat:

Tuotot 20 000 * 7,50 mk / kpl +150 000 Muuttuvat tuotantokust. @ 5 - 100 000

Tuotantokate + 50 000

Muuttuvat myynnin kust. ________Q

Tilauksen tuotto + 50 000

Koko liiketoimintaa vertailemalla saadaan edelliselle laskulle varmistus (Taulukko 1)

28 Homgren, Foster, 1987, s 302-303

Ilman tilausta Tilauksen kanssa Erotus 150 000

Myynti 800 000 950 000

Muuttuvafkustannukset

-tuotanto 400 000 500 000 ...TOO 000

-myynti 40 000 40000

TOO 000 Mùuttuvat yhteensä: 440 000 ~ 540 000

Myyntikate 360 0ö0 _{“ 410 000 50 000}

Kiinteät kustannukset

-tuotanto 250 000 250 000

-myynti SO0W 80 000"

Kiinteät yhteensä 330 000 330 000

"Operatiivinen voitto "80 000 50 000

Taulukko 1: Erikoistilauksen vastaanottaminen

Näiden laskelmien perusteella tilaus kannattaa vastaanottaa. Tulee välttää yleistyksiä, joiden mukaan vain muuttuvat kustannukset tulee ottaa laskelmiin mukaan ja kiinteät jättää ulkopuolelle. Esimerkin tapauksessa voitiin jättää myynnin muuttuvat

kustannukset huomioimatta, sillä asiakas otti ne hoitaakseen. Mitä pitemmästä ajanjaksosta on kysymys, sitä varmemmin yhä useampi kiinteä kustannus tulee ottaa huomioon. Vastaavasti on tilanteita joissa kiinteillä kustannuksilla on ratkaiseva merkitys valintaa tehtäessä. Esimerkkinä toisen auton osto perheeseen: kiinteät kustannukset ovat erittäin oleellisia ja mikäli oletetaan, että ajetut kilometrit eivät muutu lainkaan, ei muuttuvia kustannuksia tarvitse huomioida ollenkaan: ne ovat irrelevantteja.29

2.4 Tehdä itse vai ostaa vai poistaa tuotelistalta

Tämä osio jakaantuu neljään alaotsikkoon: ensimmäinen käsittelee alihankkijan käyttämisen kannattavuutta, toinen ja kolmas segmentin tai tuotteen poistamista ja neljäs pureutuu laadullisiin kysymyksiin. Osiolla on erityistä merkitystä myös case- yrityksen eri leipomoiden välillä: miten paljon uskalletaan tai kannattaa luopua paikallisista tuotteista ja toisaalta antaa Oulun tehokkaan tehtaan valmistettavaksi erikoistuotteita?

29Homgren, Foster, 1987, s 304

2.4.1 Tehdä itse vai ostaa alihankkijalta

Tehdä itse vaiko ostaa alihankkijalta on laskennallisesti vaikea kysymys - kyseessä on strateginen valinta, johon liittyy paljon arvoja ja vaikeasti rahassa mitattavia muutoksia.

Tässä kappaleessa käyn ensin läpi päätöksenteon perustana olevat mitattavat suureet ja vasta tämän jälkeen keskityn laadullisiin ja strategisiin kysymyksiin.

Laskelmiin tulee ottaa huomioon vain ne kustannukset jotka muuttuvat tuotannon alihankkijalle siirtämisen seurauksena. Mukaan ei voi ottaa suhteellista osuutta esimerkiksi tehtaan lämmityskustannuksista, ellei tehtaan lämmitystarve todellakin laske samassa suhteessa.

Hartley esittää ongelman toisinpäin: kysymys ei ole tuotannosta vaan

tuotantolaitteistosta. Hänen esimerkissään ongelmana on: ostaako tuotantokone tai rakentaako se itse. Yrityksellä on jo käytössään teknologiaa ja osia, joita tarvitaan koneen rakentamiseen. Kone maksaa ostettuna 150 000 mk. Yhtiön tuotteiden kysyntä on 75 %:n tasolla. Koneen rakentamiseen menee kuitenkin 30 % työajasta. Puuttuvat 5

% saadaan vähentämällä myyntiä 1 000 kpl. Seuraavat tiedot ovat käytettävissä:

1. Tehtaan kiinteät kustannukset ovat 200 000 mk. Kone tulee vastaamaan 1/3 tehtaan tuotannosta.

2. Koneen vaatimat materiaalit ovat:

Osa A 1 000 kpl Osa В 2 000 kpl Osa C 3 000 kpl

3. Osaa A on varastossa runsaasti, ostettu hintaan 10 mk / kpl. Osaa tarvitaan muussakin tuotannossa jatkuvasti. Kuluvana vuonna hinnan oletetaan nousevan 11 :een mk /kpl

4. Osaa В on varastossa 2 500 kpl, ostettu hintaan 5 mk / kpl. Osaa ei enää tarvita normaalissa tuotannossa ja ainoa vaihtoehtoinen käyttötarkoitus on myydä osat hintaan 0,50 mk / kpl 5. Osaa C on varastossa 8 000 kpl, ostettu hintaan 7 mk / kpl, hinta nyt on 7,50 mk / kpl.

6. Koneen rakentamiseen menee 15 000 työtuntia, joista 10 000 voidaan teettää omilla

työntekijöillä hintaan 6 mk / tunti. Loput 5 000 tuntia tulevat työntekijöiltä, jotka irtisanottaisiin, mikäli konetta ei rakennettaisi, hintaan 5 mk / tunti

7. Muuttuvat yleiskustannukset ovat työtuntien funktio ja ovat 3 mk / työtunti

8. Tuotantoa vähennetään 1 000 kpl, mikäli kone rakennetaan. Tuotteen tuottama voitto (täysillä kustannuksilla) on 2 mk /kpl. Myyntikate on 3 mk / kpl kun työvoiman hintana on pidetty 6 mk /h.

mk Relevantit kustannukset Kirjanpito

1 TTeRfäan kiinteät kustannukset Œ 60000

2. Osa A (1 000 * 11) 11 000 Ю 000

3. Osa B (2 CTÖ0 * 0750) ГШ0 ТО7ГО0

4. Osa C (3 000 * 7,50) 22 500 21 "000

'5. Työ,10 0ÜÜTÍ 0 60 000

5. Työ, 5 000 h (5 000 * 5) 25 000 251300

6. Muuttuvat yleiskustannukset (T2 500 "*~3)~ 37 500 451300

7. Menetetyt voitot (1 000 * 25,50) 25 500 0

Yhteensä “122 500 231 000

Taulukko 2: Tuotantokoneen rakentamisen relevantit kustannukset ja kirjanpidolliset viennit30

1) Kiinteissä kustannuksissa ei tapahdu muutosta koneen rakentamisen seurauksena:

niitä ei huomioida päätöksenteossa. 2) Osan A suhteen vaihtoehtona on käyttää osat tuotantoon ja jos ne käytetään koneen rakentamiseen, tulee uusia osia ostaa hintaan 11 mk / kpl. 3) Osan В kohdalla vaihtoehtoiskustannus on 0,50 mk ja 4) osan C kohdalla 7,50 mk / kpl. 5) Ensimmäiset 10 000 työtuntia joudutaan maksamaan työntekijöille joka tapauksessa, joten ne ovat irrelevantteja tässä päätöksentekotilanteessa. Sitä

vastoin muuten irtisanottavat ovat uusi kustannus.

6) Työn muuttuvien yleiskustannuksien suhteen voidaan olettaa, että mikäli

työntekijöillä ei ole mitään tekemistä, ei kustannuksiakaan synny, vaikka heille palkkaa maksetaankin. Näin ollen, mikäli kone rakennetaan, muuttuvat yleiskustannukset syntyvät ja ovat relevantteja. Koska uusi kone 15 000 työtunnilla on 30 %

kapasiteetista, on kokonaiskapasiteetti 50 000 tuntia. Tästä 5 % on 2 500 tuntia, mikä vähenee myynnin vähenemisen seurauksena. Lisää työtunteja tulee siis 12 500.

7) Vaihtoehtokustannus vastaa tässä tapauksessa niitä kustannuksia, jotka koneen rakentamisesta syntyvät ja jotka muuten jäisivät syntymättä sekä lisäksi niitä tuottoja, jotka koneen rakentamisen takia jäävät saamatta. Kiinteitä kustannuksia ei voida välttää

pienentämällä tuotantoa, joten voitto 2 mk / kpl ei ole relevantti vaan myyntikate 3 mk / kpl, joka menetetään. 3 mk / kpl on siis menetetty tuotto. Tuotteiden tuotantoa

vähennetään 2500 tuntia työtä (1000 kpl = 2,5 h / kpl). Työt joudutaan kuitenkin

30 Hartley, 1986, s 487-491

tekemään koneen rakentamiseen: yksi tunti maksaa 6 mk suorina palkkoina + 3 mk yleiskustannuslisänä, yhteensä 9 mk. Tuotteeseen menee 2,5 tuntia, eli 2,5* 9 mk = 22,50 mk ja tähän tulee vielä lisätä menetetty tuotto 3 mk / tuote, yhteensä 25,50 mk.

Tuhat tuotetta ja saamme luvun 25 500 mk. Drury toteaakin vastaavasta tilanteesta että:

”Relevantti työn hinta per tunti (toimittaessa täydellä kapasiteetilla) on palkka työstä plus menetetty vaihtoehtoinen kate (työtunnilta), joka menetetään vastaanotettaessa uusi tilaus.”31

Vertailtaessa näin saatua hintaa koneelle (122 500 vs. 150 000 mk) havaitaan, että kone kannattaa rakentaa itse. Ongelmaksi muodostuu kirjanpidollinen arvo. Päätöksentekijän voi olla vaikea perustella kirjanpidollisen 231 000 kustannusta 150 000 koneesta.

Päätös tulee kuitenkin tehdä 122 500 ja 150 000 välillä.

Edellinen esimerkki monimutkaistuu mikäli oletetaan, että osaa C, jonka historiallinen hinta oli 7 mk / kpl ja vaihtoehtoiskustannus 7,50 mk, käytetään vain ja ainoastaan yhden tuotteen valmistamiseen: tuotteen Basic. Markkinointiosasto on

tuotekehitysosaston kanssa kehitellyt Basic-tuotteen korvaavan tuotteen: Extra. Extraan ei enää tarvitakaan osaa C, vaan osa C korvataan osalla D. Osalle C ei siis ole enää muuta normaalia käyttöä yrityksessä, vaan se voidaan myydä hintaan 6 mk / kpl. Osa D maksaa 9 mk / kpl, mutta koska Extra on selkeästi kehittyneempi versio, voidaan sitä myydä hintaan 12,75 mk, kun Basicin myyntihinta oli 11 mk. Taulukosta 3 käy ilmi, että Extra on yritykselle kannattavampi tuote kuin Basic.

Basic Extra

Myyntihinta 1T T2775

Muuttuvat kust. ¡

osa C tai D =7^ —J5

Työ ja yleiskust -2,5 .... ~..-2,5

Voitto 1,00 ' 1,25

Taulukko 3: Relevantit kustannukset - kahden tuotteen vertailu

31Drury, 1992, s 252

Osan C relevantti kustannus ei enää olekaan niin selvä kuin aikaisemmin: historiallinen 7 mk / kappale voidaan hylätä epärelevanttina: vaihtoehdoiksi jäävät toistaiseksi osan myyntihinta 6 mk ja jälleenhankintahinta 7,50 mk. Jälkimmäinen ei myöskään ole relevantti, sillä osaa ei itseasiassa aiota missään tapauksessa ostaa lisää. Tarkempi analyysi on kuitenkin vielä tarpeen.

Mikäli vaihtoehtoisia käyttötapoja osalle on kolme tai enemmän, yhden vaihtoehdon valitseminen estää osan käyttämistä kaikkiin muihin vaihtoehtoihin. Tässä tapauksessa, jos osa C käytetään koneen rakentamiseen, menetetään sen käyttömahdollisuus sekä

Extra-tuotteeseen että sen myyntimahdollisuus. Keskitytään ensin kahteen vaihtoehtoon:

1. Käytetään kaikki varastossa olevat (esim 3000 kpl) C-osaa Basicin tuotantoon ja luovutaan Basicin tuotannosta vasta tämän jälkeen.

2. Myydään kaikki C-osat 6 / kpl ja tuotetaan Extraa osalla D.

Edellä olevien vaihtoehtojen relevantit kassavirrat per kappale ovat taulukossa 4.

mk Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 2

Positiiviset kassavirrat:

Myyntituotot tuotteesta П 12775

Myyntituotos C-osasta 6"

Negatiiviset kassavirrat:

"Ostettavat D-osat ~3S

Netto kassavirrat TT 9,75

Taulukko 4: Vaihtoehtojen relevantit kassavirrat

Olettaen, että kone päätetään rakentaa ja siihen tarvitaan varastossa olevat 3000 kappaletta osia C. Tällöin jää tuloja saamatta 11 mk jokaiselta osalta. Tämän menetyksen korvaa osaksi Extran tuotanto. Työtunnit, jotka muuten olisi käytetty Basicin tuotantoon, voidaan käyttää Extraa varten. Extra myy hintaan 12,75 mk / kpl ja vaatii 9 mk:n uhrauksia osien ostoon: relevantteja tuottoja jää 3,75 mk / kpl (12,75- 9,00). Näin ollen nettovaihtoehtoiskustannus osien käyttämiseen koneen rakentamiseen

on 7,25 mk, joka saadaan vähentämällä 11 :stä (vaihtoehdon 1 menetetyt

nettokassavirrat) 3,75 (vaihtoehdon 2 nettokassavirta). Voimme todeta, että mikään alussa oletetuista vaihtoehtoiskustannuksista ei ollut oikein.32

Esimerkin tehtävänä on kiinnittää huomiota vaihtoehtokustannusten laskentaan.

Lisäinformaatio voi muuttaa tilannetta huomattavan monimutkaiseksi.

2.4.2 Segmentin poistaminen

Kokonaisen segmentin poistaminen (tai vastaavasti uuden aloittaminen) on strateginen päätös ja vaatii siten perusteellisen analyysin vallitsevasta tilanteesta. Drury käyttää tässä yhteydessä segmentoitua kannattavuusanalyysiä. Esimerkissä myynti jakautuu kolmelle eri alueelle ja yksi alueista tuottaa tappiota. Tuleeko kyseisen alueen toiminta lopettaa kannattamattomana vai annetaanko sen jatkaa tappiollista toimintaansa?

Oheisessa taulukossa 5 on esimerkin segmentoitu kannattavuusanalyysi.33

mk Eteläinen Keskinen Pohjoinen Yhteensä

Myynti

эшгсгоо

Myyntihenkilöstö 80 0OO

Т001ЖГ

Myyntitoimisto ja johto 40 ööö 60 000 80 000

Mainostaminen 50ТШ 50 000 50ТГООГ

M-henkilöstön kullit 50 000 80 000

220ТЮГСТ

>~~тштжг

Pääkonttori-hallinto 80ТЖГ 90 0ÖÖ1 9ÜÖÖ0 Varästointikust. 32 000 36 000 38 000

Kustannukset y ht. '" 332 000' 396^000 456 000 1 184 000 Voitto / tappio T8SÖÖÖ1 “154 000 .... -56 000'“266TTOÜ

Taulukko 5: Segmentoitu kannattavuusanalyysi, alueittaiset tuotot ja kustannukset

32 Hartley, 1986, s 491-492 33 Drury, 1994, s 250-252

Taulukon 5 tietoihin on saatavissa seuraavat tarkennukset:

1. 50 % varastointikustannuksia on muuttuvia ja 50 % kiinteitä.

2. Kaikki myynnin kustannukset ovat kiinteitä paitsi myyntihenkilöstön kulut, jotka muuttuvat myynnin volyymin mukaan.

3. Hallintokustannukset ovat kiinteitä eivätkä ole millään tavalla vältettävissä. Ne jaetaan sektoreille myynnin suhteessa.

4. Tuotantokustannukset ovat muuttuvia.

Arvioitaessa pohjoisen alueen sulkemista, tulee selvittää, mitkä kustannukset

muuttuvat, mikäli alue suljetaan kokonaan. Myynti ja tuotantokustannukset poistuvat, sillä tuotantokustannukset olivat kokonaan muuttuvia. Kaikki myynnin kustannukset alueelta poistuvat myös. Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että myös kiinteät myynnin kustannukset ja varastoinnin muuttuvat kustannukset ovat relevantteja.

Varastoinnin kiinteät kustannukset eivät muutu eivätkä hallinnon kustannukset: nämä kustannukset ovat irrelevantteja. Edellinen analyysi numeroina on taulukossa 6.

mk mk

Myynti 900 000

Relevantit kustannukset -tuotantokustannukset -myynnin kustannukset

5ÖÖ 000 ... 330 000

B48Ö00 -varaston muuttuvat kust.

RelevanfitTuotot yli kustannusten™ ■№<¡№1

Taulukko 6: Pohjoisen alueen relevantit tuotot ja kustannukset

Taulukosta 6 näkyy, että tulevaisuuden kassavirrat pienenevät, mikäli alue poistetaan.

Pohjoinen alue pystyy siis kattamaan omat relevantit kustannuksensa, mutta ei kattamaan sille langetettuja yhteisiä kustannuksia.

Edellisen esimerkin kaltaisissa tapauksissa segmenttiä ei tule lopettaa. Tulee kuitenkin selvittää, millä tavalla tappiollinen segmentti vaikuttaa muiden segmenttien toimintaan ja hintatasoon. Tulee myös selvittää, olisiko esimerkiksi segmenttien yhdistämisellä

saavutettavissa etuja.

2.4.3 Tuotteen lakkauttaminen

Harkittaessa tuotteen valmistuksen lopettamista tulee laskelmiin ottaa huomioon muitakin tekijöitä kuin tähän saakka on käynyt ilmi. Yksinkertaistettunahan tuote voidaan lakkauttaa, mikäli tuote ei kata omia muuttuvia kustannuksiaan. Jos taas tuote kattaa omat kustannuksensa ja osan yhteisistä, tuotetta ei kannata lakkauttaa.

Seuraavassa väitän, että on olemassa ainakin kaksi tekijää, joiden olemassaolosta seuraa, että tuotetta ei aina kannata lakkauttaa, vaikka sen tuotot eivät peittäisi edes omia muuttuvia kustannuksia. Nämä tekijät ovat odotettavissa oleva kysynnän muutos ja teollisuudesta lähdön ja palaamisen kustannukset. Odotettavissa olevan kysynnän

muutos puolestaan voi johtua joko syklisestä kysynnästä tai tuotteen elinkaaresta.

”Kannattamattoman” tuotteen tuotannon jatkaminen

Syklisen kysynnän tapauksessa tuotteen valmistuksen jatkamisesta aiheutuvia tappioita tulee verrata tuotannon alasajosta ja uudelleen aloittamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Mikäli esimerkiksi tietotaito on nopeasti katoavaa ja tuotantoa aloitettaessa joudutaan työntekijät uudelleen kouluttamaan, tulee tämä kustannus ottaa huomioon

lakkautuspäätöstä tehtäessä. Yleensä koulutuksen ja korjauksien kustannukset korreloivat positiivisesti työvoimavaltaisuuden ja tuotantokatkoksen keston mukaan.

Tuotantokatkoksen kustannus nousee myös tuotantoprosessin monimutkaisuuden seurauksena - esimerkiksi ydinvoimalan alasajoja uudelleen käynnistys on

huomattavan kallis ja aikaavievä prosessi. Kolmantena vaihtoehtona on tuotannon jatkaminen ja varastoiminen, olettaen, että tuotanto ei kärsi säilytyksestä. Rajoittavaksi

tekijäksi tällaisissa tapauksissa jää aika usein likvidin rahan puute. Tehtäessä päätöstä A) jatkaako tuotantoa ja myyntiä vai B) lopettaako tuotanto väliaikaisesti vai C) tuottaako varastoon tulee ensin verrata A-ja C-vaihtoehtoja keskenään ja näistä edullisempaa tulee verrata tuotannon väliaikaiseen lopettamisvaihtoehtoon B).34

Harkittaessa tuotteen lakkauttamista väliaikaisesti tulee ottaa huomioon myös verotus.

Verottaja yleensä ottaa osan voitoista, mutta antaa vähentää tappiot voitoista ennen

34 Ashton, 1989, s 321-323

verotusta. Näin ollen verottaja pienentää veroasteen verran tappioiden lopullista vaikutusta.35

Tuotteen vaihe elinkaarellaan vaikuttaa ratkaisevasti lakkautuspäätökseen. Tuotteen elinkaari jaetaan nykyisin viiteen vaiheeseen: tuotteen kehittely-, esittely-, kasvu-, maturoitumis- ja laskuvaiheeseen. Tuotteen kehittelyvaiheessa ei ole myyntiä eikä siten vielä tuottojakaan. Esittely vaiheessa tuote tuottaa yleensä tappiota vähäisen myynnin ja korkeiden markkinointi- ja jakelukustannusten vuoksi. Kasvu-ja

maturoitumisvaiheessa tuote yleensä tuottaa voittoa vaikka maturoitumisvaiheessa voitot ovatkin jo laskevia. Laskuvaiheen tuote saattaa vielä tuottaa pieniä voittoja, mutta saattaa myös osoittautua jo tappiolliseksi.36 On siis selvää, että tuotteen tuotannon lakkautuspäätöstä ei tule tehdä vain relevanttien kustannusten perusteella, vaan on myös huomioitava oletettavissa oleva kysynnän muutos.

”Kannattavan” tuotteen tuotannon lakkauttaminen

Joissakin tapauksissa tuote kannattaa lakkauttaa, vaikka tuote näyttäisi ensi alkuun kannattavalta. Mikäli tuotantoon tarvitaan laitteistoa, jonka arvo laskee paitsi käytön, niin myös ajan kulumisen seurauksena (esim. autot) ja mikäli tuotannon läpimenoaika on pitkä, niin tästä seuraa että, tuotanto kannattaa lopettaa, mikäli tuotteen kontribuutio kiinteille kustannuksille on pienempi kuin laitteiston arvon alentuminen.37 Toisin sanoen, mikäli tehtaan arvon laskuja tuotteen valmistuksen välittömät kustannukset ovat suuremmat kuin tuotteen myynnistä saatavat tuotot, on tuote lopetettava.

Lisäyksenä voidaan vielä todeta, että verotukselliset näkökohdat on otettava huomioon.

Oikeastaan tässäkin tapauksessa on siis vain kysymys siitä, mitkä kustannukset ovat relevantteja päätöksenteon kannalta. Jälleen kerran tulee havaituksi, että relevantit kustannukset täytyy tutkia jokaiseen päätöksenteko tilanteeseen uudelleen.

35 Ashton, 1989, s 324

36 Kotler, Armstrong, Saunders, Wong, 1996, s 531-539 37 Ashton, 1989, s 325

2.4.4 Laadulliset tekijät

Tähän mennessä on käsitelty lähinnä mitattavissa olevia tekijöitä. Laadulliset tekijät ovat kuitenkin usein tärkeämpiä kuin määrälliset. Homgren & Foster määrittelevät laadullisen tekijän sellaiseksi, jonka vaikutusta on vaikea arvioida yksiköissä.38

Tehtäessä päätöstä käyttääkö alihankkijaa vai tuottaako itse, päätöksentekijän tulee tutkia alihankkijan välittämän suoritteen laatu, toimitusvarmuus ja oman yrityksen riippuvuus alihankkijasta ja tämän tuotteesta. Samalla tulee ottaa kantaa omien

työntekijöiden kohtaloon, oman alueen työllisyyteen ja näiden tekijöiden vaikutukseen yrityksen omien tuotteiden kysyntään ja asiakkaiden käsitykseen yrityksestä

vastuullisena työnantajana. Tulee myös miettiä, miten paljon tietotaitoa katoaa omasta yrityksestä työntekijöiden mukana.39

Päätöksentekijän tietoisuuteen on tuotava päätöksen oleelliset vaikutukset: olivat nämä mitattavissa tai eivät. Asiakastyytyväisyys, yrityskulttuuri, henkilöstön motivaatio ja yrityksen riippumattomuus esimerkkeinä kertovat, millaisista asioista voi olla kysymys.

Usein strategiset kysymykset ovat niitä, joita on vaikea ilmaista rahamääräisesti.

Laadullisten tekijöiden huomiottajättäminen saattaa aiheuttaa erittäin vaikeasti korjattavissa olevia vaurioita yritykseen ja vaikuttaa voittoihin vielä vuosienkin kuluttua.40

2.5 Rajoittavat tekijät ja suoritevalinta

Mikäli tuotantoa rajoittaa jokin tekijä, esimerkiksi raaka-aineen saatavuus,

ammattitaitoisen työvoiman puute, konetunnit, tilan puute tai muu vastaava, nimitetään tätä tekijää rajoittavaksi tekijäksi. Useimpia rajoittavia tekijöitä ei voida poistaa

38 Homgren & Foster, 1987, s 301 39 Hirsch & Louderback, 1986, s 136 40 Drury, 1992, s 239-240

lyhyellä aikajänteellä. Mikäli tuotantoa rajoittaa tällainen tekijä, voitot maksimoidaan maksimoimalla kate per rajoittava tuotannontekijä.41

Oletetaan, että yritys tuottaa kolmea eri tuotetta, joiden perustiedot on kuvattu taulukossa 7:

mk Tuote

A

Tuote В

Tuote C

Kate / tuote 14 9 8

Konetyötunnit / tuote 7 3 1

Arvioitu kysyntä, kpl 200 300 200

Vaaditut konetunnit 1400 900 200

Lakkaukseen kuluva aika, tuntia

1 3 2

Taulukko 7: Rajoittavat tekijät

Mikäli esimerkin yrityksessä konetunnit ovat rajoitetut 1800:aan, tulee laskea, millä tuotantokokonaisuudella saavutetaan suurin mahdollinen kate ja siten voitto. Tuote A tuottaa 14 mk katetta per tuote, mutta vain 2 mk per konetunti (14 /7 = 2). Tuote В tuottaa 3 mk per konetunti ja tuote C 8 mk per konetunti. Koska konetunnit ovat rajoittavia tekijöitä, tulee ensin tuottaa ne tuotteet, joiden kate per konetunti ovat korkeimmat. Näin saadaan taulukon 8 mukainen tuotanto ja kate.

mk Tuotanto kpl Tuotanto konetuntia

Konetuntia yht. Kate Kate yht.

Tuote C 200 200 200 1600 1600

Tuote В 300 900 1100 2700 4300

Tuote A 100 700 1800 1400 5700

Taulukko 8: Konetunnit rajoittavana tuotannontekijänä

Tilanne muuttuu, mikäli äskeisessä esimerkissä oletetaan olevan käytettävissä

rajattomasti konetunteja, mutta ammattitaitoisista lakkaajista on pulaa ja oletetaan, että vain 900 lakkaustuntia on käytettävissä. Tällöin valmistetaan ensimmäiseksi ne

tuotteet, joiden kate per lakkaajan työtunti on korkein. Kate per lakkaustunti on

41 Drury, 1992, s 245-246

tuotteelle A 14 mk, C 4 mk ja В 3 mk. Taulukossa 9 on uuden rajoitteen mukainen katteen maksimoiva tuotanto.

mk Tuotanto kpl Lakkaus tuntia Lakkaus tuntia yht.

Kate Kate yht.

Tuote A 200 200 200 2800 2800

Tuote C 200 400 600 1600 4400

Tuote В 100 300 900 900 5300

Taulukko 9: Lakkaustunnit rajoittavana tuotannontekijänä

Taulukosta 9 havaitaan, että järjestys on toinen kuin edellä vaikka tuotteet ovat samat.

Rajoittavan tekijän huomioiminen on erittäin tärkeää suunniteltaessa uusia

tuotantolinjoja ja tehtaita. Tavoitteena tulisi olla pullonkaulojen poistaminen. Seuraava kappale ”2.6 Throughput-laskenta” käsittelee nimen omaan tätä aihetta.

2.6 Throughput-laskenta

Throughput-laskennan luojat Goldratt & Cox määrittelevät throughputin seuraavasti:

”Throughput on taso, jolla systeemi luo rahaa myynnillä.”42 Throughput-laskennan tuottopuolella keskitytään siis lopulliseen myyntiin. Tuotannolla, jota ei myydä tai joka valmistetaan varastoon, ei ole merkitystä. Kaksi muuta throughputin oleellista

määritelmää ovat varasto ja operatiivinen kustannus. Nämä kolme termiä kattavat kaikki kustannukset.

Varastolla tarkoitetaan throughput-laskennassa rahaa, joka on sijoitettu hankittuihin tavaroihin ja jotka on tarkoitus myydä. Toisin sanoen varaston arvoon sisällytetään ainoastaan välittömät raaka-aineet. Tämä on erittäin lähellä katetuoton käsitettä (myynti - muuttuvat kustannukset).43 Operaatiivisiksi kustannuksiksi kutsutaan tässä yhteydessä niitä kustannuksia, jotka tarvitaan, jotta varasto saadaan muutettua throughputiksi.44

42 Goldratt & Cox, 1989, s 59

"Throughput is the rate at which the system generates money through sales.”

43 Dugdale & Jones, 1996, s 25 44 Goldratt & Cox, 1989, s 59-60

Materiaalit poislukien kaikki muut kustannukset ovat siis operatiivisia kustannuksia.

Esimerkiksi koneisiin sijoitettu pääoma on varastoa, poistot operatiivista kustannusta ja jäännösarvo edelleen varastoa. Näin ollen voitto = throughput - operatiiviset

kustannukset ja

RQI _ throughput - operatiivinen kustannus ^45 varasto

Throughput-laskennassa pyritään parantamaan ROI:ta ensimmäiseksi suurentamalla throughputtia, toiseksi pienentämällä varastoa ja vasta kolmanneksi puuttumalla operatiivisiin kustannuksiin, jotka yleensä ovat muuten ensimmäisenä

leikkauskohteena.

Throughput-laskenta eroaa siis Juuri-Oikeaan-Tarpeeseen (JOT) ajattelusta. JOT- tuotannossa pyritään eroon kaikesta varastosta ja näin pyritään parantamaan ROI:ta.

Throughput-laskennassa tämä ei ole tavoitteena. Throughput-laskenta suosittelee

puskurivarastoa pullonkaulojen eteen. Näin pyritään varmistamaan, että pullonkaula voi koko ajan toimia tehokkaasti. Muualle kuin pullonkaulojen eteen ei throughputtikaan suosittele varastoja. Pullonkaulan tehokkuutta voidaan myös nostaa sijoittamalla laaduntarkastuspiste pullonkaulan eteen. Tällöin pullonkaulassa ei hukata resursseja jo myyntikelvottomaan tuotteeseen, vaan koko tuotantoaika käytetään potentiaalisesti myytäviin tuotteisiin.

2.6.1 Throughput-laskennan rakenne

Throughput-tuloslaskelma lyhyessä muodossa on taulukossa 10: *

45Dugdale & Jones, 1996a, s 4

Myynti X

Välittömät raaka-aineet ^£x)

Throughput X

Välitön työ + muut kustannukset ^to

Voitto X

Taulukko 10: Throughput-laskennan tuloslaskelma46

Taulukko 10 määrittelee throughputin paikan tuloslaskelmassa. Mentäessä itse throughputs rakenteeseen, voidaan käyttää esimerkiksi Carole Cheathamin määritelmää. Hän määrittelee throughput-laskennan perusteeksi myyntikelpoisen tuotannon jossain ajassa. Mielestäni tämä on käytännössä sama kuin Goldratt’n ja Cox’n määritelmä. Cheatham jakaa throughput-laskennan tuotoksen kolmeen

komponenttiin: tuotannollinen kapasiteetti, tuottava tuotantoaika ja valmisprosentti.46 47 Näistä kolmesta komponentista saadaan siis luku, joka kertoo, kuinka suuri throughput on suhteessa maksimikapasiteettiin.

Tuotannollinen kapasiteetti

Tuotannollinen kapasiteetti tarkoittaa kunkin työvaiheen maksimitehoa, jolla se voi keskeytymättömästi tuottaa valmiita tuotteita. Tehon lukumäärä saadaan helposti jakamalla valmiit suoritteet käytetyllä ajalla.

Laskettavaan kapasiteettiin vaikuttaa mm. tuotantoerän koko. Joissakin tapauksissa on havaittu, että liian suuret tuotantoerät vaikeuttavat tuotannon joustavaa läpikulkua ja lisäksi kasvattavat varastoa. Suuret tuotantoerät myöskin jäykistävät tuotantoa ja haittaavat näin tuotannon kykyä reagoida myynnin tai markkinoiden toivomuksiin.

Toinen tekijä, joka vaikuttaa tuotannolliseen kapasiteettiin on tuotantolaitteiston järjestely tehdassalissa. Monta pientä tuotantoryhmää voi olla tehokkaampi

tuotantotapa kuin yksi iso. Kolmas tekijä on koneiden asettelu. Jos ahtaista työtiloista

46 Dugdale & Jones, 1996a, s 12 47 Cheatham Carole, 1990, s 89