Annin kappeli : Antependiumin ja alttaritaulun suunnittelu ja valmistus

(1)

T E K I J Ä : Enni Väisänen

ANNIN KAPPELI

Antependiumin ja alttaritaulun suunnittelu ja valmistus

OPINNÄYTETYÖ - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO

KULTTUURIALA

(2)

SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä Koulutusala

Kulttuuriala Koulutusohjelma

Muotoilun koulutusohjelma Työn tekijä(t)

Enni Väisänen Työn nimi

Annin kappeli: Antependiumin ja alttaritaulun suunnittelu ja valmistus

Päiväys 27.3.2015 Sivumäärä/Liitteet 36/1

Ohjaaja(t) Elina Sillanpää

Toimeksiantaja/Yhteistyökumppani(t) Sonkajärven seurakunta

Tiivistelmä

Opinnäytetyön aiheena oli suunnitella ja valmistaa antependium ja kolmiosainen alttaritaulu Sukevan Hirsikan- kaan leirikeskuksen yhteydessä sijaitsevaan Annin kappeliin. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Sonkajärven seurakunnan kanssa.

Opinnäytetyön pohjana toimi tekijän kiinnostus tekstiiliteoksien suunnitteluun ja valmistamiseen. Tavoitteena oli tekijän kehittyminen muotoilijana ja julkitilatekstiilien suunnittelijana. Opinnäytetyöprosessissa otettiin huomioon yhteistyökumppanin mielipiteet sekä kappeli tilana ja sen käyttäjät. Tavoitteena oli myös tekstiilien valmistuminen kappelin siunaamispäiväksi sekä niiden sopiminen kirkkotekstiileiksi.

Suunnitteluprosessi alkoi tiedonhankinnalla. Tutkimuskohteina opinnäytetyössä olivat muut kappelit, kirkkotekstiilit ja kristillinen symboliikka. Suunnitteluprosessi kuvataan ideointivaiheesta tekstiilien valmistamiseen ja niiden käyttöön siunaamiseen. Valmistusprosessiin sisältyi materiaalien kokeiluja. Tekstiilien valmistuttua tekijä haki töistään kommentteja palautekyselyllä.

Avainsanat

kirkkotekstiilit, antependium, alttaritaulu, kappeli

(3)

SAVONIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES THESIS

Abstract Field of Study

Culture

Degree Programme

Degree Programme in Design Author(s)

Enni Väisänen Title of Thesis

Anni's chapel: Designing and producing an antependium and an altarpiece

Date 27.3.2015 Pages/Appendices 36/1

Supervisor(s) Elina Sillanpää

Client Organisation /Partners Sonkajärvi church

Abstract

The subject of this thesis was to design and produce an antependium and a tripartite altarpiece to Anni's chapel, which is located at the Hirsikangas camping centre in Sukeva. This thesis was carried out in cooperation with Sonkajärvi church.

The starting point of this thesis was author's interest in design and producing textile works. The goal was that the author develops as a designer and especially as a public space textile designer. During this thesis process attention was paid on the partner's opinions, the chapel as a space, and its users. The other goals were that the textiles would be ready for the chapel's blessing ceremony, and they would be suitable for the church.

The design process started with information retrieval. The research subjects were other chapels, church textiles and Christian symbolism. The design process is described from the ideation to finished textiles and their blessing in the chapel. The production process included testing of materials, and when the textiles were completed the author gathered feedback by an inquiry.

Keywords

church textiles, antependium, altarpiece, chapel

(4)

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ... 5

1.1 Lähtökohdat ja tavoitteet ... 5

1.2 Prosessin kulku ... 6

1.3 Keskeiset käsitteet ... 8

2 KAPPELI ... 9

3 ANNIN KAPPELI ... 11

3.1 Tila-analyysi ... 11

3.2 Käyttäjäanalyysi ... 12

4 KIRKOLLISET TEKSTIILIT ELI PARAMENTIT ... 13

4.1 Symboliikka ... 14

4.2 Liturgiset värit ... 16

5 SUUNNITTELUPROSESSI ... 17

5.1 Luonnostelu ... 17

5.2 Kontekstikartoitus ... 19

5.3 Valmiit suunnitelmat ... 21

6 TEKSTIILIEN VALMISTUS ... 24

6.1 Materiaalien kokeilut ... 24

6.2 Käytetyt materiaalit ja tekniikat ... 25

6.3 Valmiit työt ... 26

7 LOPUKSI ... 30

7.1 Siunaamistilaisuus ... 30

7.2 Palautekysely... 30

7.3 Pohdinta ... 33

LÄHTEET ... 35

TAUSTA-AINEISTOT ... 36

KUVALUETTELO ... 36

LIITTEET

(5)

1. JOHDANTO

Opinnäytetyössäni suunnittelin ja valmistin Sonkajärven seurakunnalle Sukevan Hirsikankaan leirikeskuksen yhteydessä olevaan Annin kappeliin antependiumin ja kolmiosaisen alttaritaulun. Sonkajärven seurakunta toimi yhteistyössä kanssani ja oli mukana suunnitteluprosessissa. Pyysin seurakunnan työn- tekijöiltä palautetta suunnittelun eri vaiheissa. Kappeli valmistui keväällä 2014 ja antependiumin ja alttaritaulun oli määrä olla valmiina sen siunaamispäiväksi 8.6.2014. Hirsikankaalla sijaitseva kappeli on minulle todella mieluisa kohde. Oli mielenkiintoista saada suunnitella vastarakennettuun paikkaan, ja että tekstiilt tulevat jäämään sinne pidemmäksi aikaa. Oli hienoa saada tehdä opinnäytetyöni yhteis- työssä oman seurakuntani kanssa, ja että minulla on mahdollisuus ilahduttaa töilläni monia ihmisiä.

Kiinnostus käsitöihin minulla on ollut jo lapsesta asti ja olen tehnyt pienempiä ja isompia tekstiilitöitä erilaisilla tekniikoilla ja materiaaleilla. Olen aina ollut innokas piirtäjä ja maalaaja, joten ideoideni luonnostelu sujuu yleensä helposti. Taitoni eivät kuitenkaan omasta mielestäni aina riitä tuottamaan halu- tunlaista lopputulosta, joten minun täytyy yrittää pääasiassa hyödyntää vahvoja puoliani suunnittelu- työssä.

Opinnäytetyöprosessissa vahtuutenani on oma innostuneisuuteni ja mielenkiintoni aihetta kohtaan.

Minulta löytyy taitoa ja kiinnostusta suunnitella ja valmistaa tekstiiliteoksia, vaikka en aikaisemmin olekaan suunnitellut mitään julkisiin tiloihin. Tekemiäni töitä olen antanut ainoastaan perheelleni ja ystävilleni. Pidän tekstiilitöiden eri tekniikoista ja materiaaleista. Käytän töissäni paljon värejä ja työni ovat yleensä esittäviä. Onnistunut lopputulos ja se, että saa käsillään aikaan jotain kaunista, inspiroi myös seuraavien töiden tekemisessä.

1.1 Lähtökohdat ja tavoitteet

Pohdin opinnäytetyöni aihetta jo heti ensimmäisenä opiskeluvuotenani. Päällimmäisenä ajatuksenani oli, että haluaisin tehdä seinätekstiilin, mutta en ollut keksinyt vielä tarpeeksi mielenkiintoista paikkaa, jonne voisin sen sijoittaa. Tammikuun 2014 alussa olin Hirsikankaan leirikeskuksella partiokokouksessa, ja näin kappelin ensimmäistä kertaa ulkoapäin. Keskustelimme jokainen kevään suunnitelmistamme, ja silloin mainitsin, että minun täytyisi keksiä opinnäytetyön aihe. Parin viikon päästä siitä oivalsin, että juuri Hirsikankaan kappeliin haluaisin tehdä jonkun teoksen.

En ollut vielä nähnyt kappelia sisäpuolelta ja en tiennyt sopisiko sinne tekstiiliteos, joten halusin var- mistuksen asiaan mahdollisimman pian. Laitoin viestiä tutulle seurakuntamme nuorisotyönohjaajalle, ja kysyin, onko minun mahdollista suunnitella ja valmistaa kappeliin seinätekstiili. Vaihtoehtona esitin, et- tä tekisin mielelläni teoksen myös seurakuntatalolle, jos kappeliin sellainen ei sopisi. Sain pian vas- taukseksi ideani olevan hyvä ja muutkin kappelin työryhmäläiset olivat ihastuksissaan ajatuksesta, että kappeliin tulisi teos nuorelta tekijältä. Seuraavaksi soitin seurakuntamestarille ja sovin hänen kanssaan tapaamisen kappelilla.

Kappeli oli sisältä vielä tyhjillään. Sain kuulla, että alttari sijoittuu tilan nurkkaan ja kuinka esimerkiksi penkit tulevat sinne sijoittumaan. Seurakuntamestari ehdotti, että voisin suunnitella sekä antepen-

(6)

diumin eli alttarivaatteen että alttaritaulun. Alun perin olin ajatellut tekeväni kappeliin vain seinätekstii- lin enkä lainkaan kuvitellut, että minulle ehdotettaisiin niinkin hienoa ja arvokasta työtä. Työn määrä tuntui kuitenkin sopivan haastavalta.

Pohdimme yhdessä, että alttaritaulu voisi olla kolmiosainen, jolloin keskimmäinen osa tulisi keskelle nurkkaa alttaripöydän taakse. Mietimme myös, että ne voisivat olla kooltaan aika kapeita ja korkeita.

Alustavaa kokoa sain myös antependiumista, sillä seurakuntamestari aikoi itse rakentaa alttaripöydän.

Sain kuulla, että kappelin siunaamistilaisuus tulisi olemaan 8.6.2014, jolloin minun täytyi miettiä aika- taulua. Halusin saada työt valmiiksi siihen mennessä, sillä olisihan se hienoa, että ne olisivat paikoillaan siunaamistilaisuudessa. Silloin saisin myös palautetta tuoreeltaan kaikista töistäni, myös muilta kuin kappelin pääasiallisilta käyttäjiltä, sillä juhlaan oli tulossa myös kutsuväkeä. Sovimme, että seurakunta kustantaa tekstiilien materiaalit. Sain myös keväällä 2014 kuulla, että pääsen kesätöihin seurakunnan leireille. Tällöin pääsin seuraamaan sen toimivuutta ja käyttöä koko kesän ajan.

KUVA 1.Kappeli talvisessa maisemassa KUVA 2.Tekstiilit sijoittuvat tilan nurkkaan

Tavoitteena oli, että minä sekä yhteistyökumppanini olisimme tyytyväisiä lopputulokseen ja että työt herättäisivät ajatuksia ja kappelissa kävijät pitäisivät niistä. Valmiiden töiden tulisi näyttää kohteeseen sopivilta ja luoda sinne tunnelmaa. Opinnäytetyön onnistuminen vaikuttaa varmasti omaan muotoilijan tulevaisuuteeni.

Opinnäytetyöni mahdollisuuksina näen oman ammattitaitoni kehittymisen. Koen, että opinnäytetyötä tehdessäni saan lisää kokemusta ammatillisesta toimimisesta ja yhteistyön tekemisestä. Saan opinnäy- tetyöni kautta ainakin hieman näkyvyyttä: valmis tuotos toimisi varmasti hyvänä osana portfoliotani ja voisi myös myöhemmin tuoda työtarjouksia ja toimeksiantoja. Toivoisin oppivani prosessin aikana uusia asioita, joista olisi minulle hyötyä myöhemmin työelämässä.

1.2 Prosessin kulku

Opinnäytetyöni kulkua kuvaan prosessikaaviossa (kuvio 1. s.7). Aiheen oivallettuani ja oltuani yhtey- dessä seurakuntaan käyn ensimmäistä kertaa tutustumassa kappeliin helmikuussa 2014. Opinnäyte- työn aihe tarkentuu tuolla vierailulla, sillä oma ajatukseni on suunnitella kappeliin seinätekstiili, mutta Sonkajärven seurakuntamestari ehdotti, että voisin suunnitella alttaritaulun ja antependiumin. Aikatau- lun suunnittelu muuttuu yhä tärkeämmäksi, sillä kappeli tullaan siunaamaan kesäkuun alussa. Suunnit-

(7)

teluprosessi lähtee käyntiin tiedonhaulla ja luonnostelulla. Tutustun muihin suomalaisiin kappeleihin, kirkkotekstiileihin ja symbolien maailmaan. Mahdollisten materiaalien ja valmistustekniikoiden tutkimi- nen on osa prosessia alusta lähtien. Esitellessäni luonnoksiani ensimmäistä kertaa seurakunnalle, käy- tän sovelletusti kontekstikartoitusmenetelmää. Työstän seurakunnan työntekijöiden valitsemista luonnoksista kokonaisuuksia ja ehdotuksia alttaritauluiksi ja antependiumeiksi. Seurakunta valitsee ehto- tuksistani mieluisimmat, joista vielä pienin muutoksin muokkaan valmiit suunnitelmat. Materiaali- ja vä- rikokeilujen kautta lähden valmistamaan kirkkotekstiilejä. Töiden valmistuttua ja niiden ollessa mukana siunaamisessa saan tärkeitä kommentteja opinnäytetyöstäni ja teen palautekyselyn.

KUVIO 1 Prosessikaavio

(8)

1.3 Keskeiset käsitteet Alttari

Alttari on keskeisin paikka kirkkorakennuksissa. Alttarilla seurakunta kokoontuu ehtoolliselle, siellä vihitään pareja, kastetaan ja siunataan haudan lepoon. Alttari on tärkeää varustaa tekstiilein. Yksi tär- keimmistä tekstiileistä on alttarin etuseinää koristava antependium, jonka väritys vaihtelee kirkkovuoden mukaan. Useimmiten alttarin yläpuolella on jonkinlainen alttaritaulu. Sen aihemaailma käsittelee usein Jeesuksen elämää. (Nurminen ja Parvio 1987, 16.)

Antependium

Antependium eli alttarivaate on alttaripöydän etuosan peittävä tekstiili, jonka väritys vaihtuu kirkkovuoden ajankohdan mukaan. Yleensä siinä on nähtävillä kristillisiä symboleja. Sana antependium on la- tinaa ja tarkoittaa ”edessä riippuva”.(Kirkon tiedotuskeskus.) Yleensä antependium peittää koko alttarin etuseinän, mutta se saattaa olla myös kapeampi nauha alttarin yläreunassa (Priha 1983, 18).

Alttaritaulu

Keskipisteenä kirkossa toimii alttaritaulu tai muu alttarilaite. Yleensä se on ollut ensimmäisenä hankin- talistalla kirkon valmistumisen jälkeen. Suuri osa varsinkin vanhempien kirkkojen alttaritauluista on maalattuja. Niiden aiheena esiintyy useimmiten Jeesuksen ristiinnaulitseminen. (Vartiainen 2012, 4-6.)

Sonkajärven seurakunta

Sonkajärven evankelis-luterilainen seurakunta toimii Sonkajärven kunnan alueella Pohjois-Savossa.

Sonkajärvellä on kaksi taajamaa, Sonkajärven kirkonkylä ja Sukevan kirkonkylä, jossa Annin kappeli sijaitsee. Sonkajärven seurakuntaan liitettiin vuonna 2005 Sukevan seurakunta, joka toimii omana kirk- kopiirinään (Sonkajärven seurakunta). Sonkajärven seurakunta kuuluu Ylä-Savon seurakuntayhtymään ja on yksi sen viidestä seurakunnasta. Muut ovat Iisalmen, Lapinlahden, Pielaveden ja Varpaisjärven seurakunnat. (Ylä-Savon seurakuntayhtymä). Sonkajärven kunnassa on uuden Annin kappelin lisäksi Sonkajärven kirkko, Sukevan kirkko, Kauppilanmäen kappeli sekä Pajasaaren ulkokirkko Jyrkällä.

Pigmenttivärit

Pigmenttivärit ovat kankaanpainannassa ja -värjäämisessä käytettäviä värejä. Pigmenttivärin sävy saadaan sekoittamalla väripigmenttejä painoemulsioon. Painoemulsioita löytyy läpikuultavana kuulto- pastana, joka soveltuu parhaiten käytettäväksi vaaleilla kankailla, sekä peittävänä peittopastana. Peit- tovalkoista voi käyttää sellaisenaan tai sekoittaa siihen pigmenttiä. Pigmenttivärit tulee kiinnittää kan- kaaseen lämmön – esimerkiksi silittämisen - avulla pysyvän lopputuloksen saamiseksi. (Mentu, Mikkelä ja Paakkunainen 2009, 38-42.)

Kirjonta

Kirjonta on vanha tekniikka, jossa kangasta tai muuta materiaalia koristellaan ompelupistoilla ja esimerkiksi helmillä ja paljeteilla. Kirkollisissa tekstiileissä on käytetty paljon ylellisiä silkki-, hopea- ja kul- talankoja. Suomessa on säilynyt nunnien kirjomia kirkkotekstiilejä jopa 1400-luvulta Naantalin birgitta- laisluostarista. Kirjonnan tekniikat ja niiden nimitykset ovat kehittyneet aikojen kuluessa, esimerkiksi erilaisille pistoille on omat nimensä. (Mentu ym. 2009, 13-15.)

(9)

2. KAPPELI

Suunnitteluprossesini aluksi halusin tutustua siihen, mitä kappelit oikeastaan ovat ja millaisia kappeleita löytyy Suomesta. Tuntui myös tärkeältä nähdä, millaisia tekstiilejä ja muita sisustuselementtejä muissa kappeleissa on käytössä, jotta osasin pohtia myös omia suunnitelmiani Annin kappeliin sopiviksi. Vaikka aihe vaati lähempää tutustumista, minusta on kuitenkin aina ollut mukavaa vierailla eri paik- kakuntien kirkoissa, jolloin olen kiinnittänyt huomiota niiden sisätilojen somistukseen.

Sanana kappeli tarkoittaa sivukirkkoa. Kappeli voi olla seurakuntaan rakennettu, usein seurakunnan kirkkoa pienenpi tila, jossa voi järjestää erilaisia tilaisuuksia. Monissa seurakunnissa on kirkon lisäksi yksi tai useampi kappeli. Kappeli voi tarkoittaa myös kappeliseurakunnan kirkollista tilaa. Kappeleita on rakennettu paljon hautausmaiden yhteyteen siunauskappeleiksi, joita käytetään hautaan siunaamisiin.

Siunauskappeleiden yhteydessä saattaa sijaita myös krematorio. Muita kappeleita voidaan käyttää eri- laisten toimituksien pitämiseen tai ne on voitu suunnitella pelkästään hiljentymistä varten. Kappeleita voi löytää nykyisin niin kirkkorakennusten yhteydestä kuin leirikeskuksista, sairaaloista ja ostoskeskuk- sistakin. (Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kappeli.)

Tutuistuin suomalaisiin kappeleihin eri seurakuntien internetsivujen kautta. Suurin osa kappeleista muistutti mielestäni paljon kirkkoa, sillä ne olivat hyvin avaria, valoisia ja sisustusratkaisuiltaan pelkis- tettyjä. Moni kappeleista oli myös tiloiltaan sopiva suurillekin määrille ihmisiä. Poimin nettisivujen kuvista sellaisia, joissa näkyi edes hieman omasta mielestäni tavanomaisesta poikkeavia sisustuksellisia ratkaisuja ja pohdin, millainen merkitys niillä on.

Tampereella sijaitseva Lähde-kappeli luo väreil- lään rauhallista tunnelmaa. Alttaripöytä on yksin- kertainen, mutta kaunis. Ainoana tekstiilinä sitä koristaa kapea liina eikä se sen suurempaa kai- paakaan. Alttarin takana ei ole yhtä alttaritaulua, vaan kappelin seiniä koristaa useampi pieni taulu.

Ratkaisu on mielenkiintoinen. Tauluihin kohdiste- tut valot antavat niille kirkkotaiteen ansaitsemaa

arvokkuutta ja tekevät myös tilasta juhlavan. KUVA 3. Lähde kappeli Tampereella Velskolan toimintakeskuksen kappeli Espoossa on

rakennettu vanhaan talliin. Kappelin alttarilla eri- väriset puupinnat luovat hillityn kokonaisuuden.

Alttaripöytä ja sen risti ovat hyvin suurirakentei- set, mutta sopivat hyvin yhteen kattorakenteen kanssa. Vihreä antependium sopii kappelin pelkistettyyn tyyliin ja tuo siihen pehmeyttä.

KUVA 4. Velskolan kappeli Espoossa

(10)

Tavivaaran siunauskappelin alttaritekstiili (kuva 5) antaa katsojalle tulkinnan varaa. Sen nimi `Tukekaa toisianne` tuo mieleeni yhteenkietoutuneet puut, mutta näen siinä myös puroja. Väreiltään se on kaunis ja sopiva siunauskappeliin.

Pyhätunturilla sijaitsevan Revontulikappelin alttari (kuva 6) avautuu kauniiseen luonnonmaisemaan.

Alttarin rakenne ja ulkona näkyvä risti sopivat pohjoisen Suomen tunnelmaan. Ainoana tekstiilinä alttarilla näkyy valkoinen liina, mutta juhlavan koristuksen alttarille saa luotua myös kukilla ja kynttilöillä.

KUVA 5. Tavivaaran siunauskappeli KUVA 6. Revontulikappeli Pyhätunturi Rovaniemi

Pyhän Olavin kappeli Pellingissä kiinnitti huomioni raikkalla väreillään. Kirkkotilojen ei mielestäni tarvitse olla vaaleita tai muuten hillityn värisiä. Penkkien, seinien ja katon sekä antependiumin värit sopivat toisiinsa ja kappeli varmasti kukoistaa kesäisin ja valaisee pimeitä talvia.

KUVA 7. Pyhän Olavin kappeli Pellinki

(11)

3. ANNIN KAPPELI

Opinnäytetyöni sijoittuu Sonkajärven evankelis-luterilaisen seurakunnan kappeliin. Annin kappeli sijaitsee Hirsikankaan leirikeskus-/seurakuntatalon yhteydessä Sonkajärven kunnassa Sukevalla. Hirsikan- kaalla voi järjestää erilaisia juhlia ja se on vuokrattavissa myös leirikäyttöön. Leirikeskus tarjoaa hyvät uintimahdollisuudet, sisä- ja ulkosaunan, lentopallokentän sekä nuotiopaikan. (Sonkajärven seurakunta.) Hirsikankaalla järjestetään Sonkajärven seurakunnan rippileirit sekä muita lasten ja nuorten leire- jä. Niiden kautta Hirsikankaasta on muodostunut minulle tärkeä ja muistorikas paikka, sillä olen ollut useana vuonna mukana isostoiminnassa.

3.1 Tila-analyysi

Kappeli on rakennettu vuosina 2013 ja 2014. Kappelin hirsirakenteen on pystyttänyt sukevalainen Mik- ko Tauriainen Ky. Sisätiloja on rakennettu ja laitettu seurakunnan omin voimin. Kappelille olisi ollut tarvetta jo aikaisemmin - varsinkin seurakunnan leireille - mutta sen rakentamisen mahdollisti vasta sukevalaisen seurakunta-aktiivin Anni Laineen testamenttilahjoitus seurakunnalle. Kappeli on siis saanut nimensä Annilta.

Kappeli sijaitsee kauniissa maisemassa Sukevanjärven rannalla. Sen hirsirakenne on harmaa ja ulkoa- päin katsoessa se ei välttämättä tuo ensimmäiseksi mieleen kappelia. Tekstiilien suunnittelua aloittaes- sani kappelissa ei ollut vielä alttaripöytää eikä penkkejä. Tein suunnittelutyötä siltä pohjalta, millaisen tunnelman tyhjä kappeli minulle viesti. Olikin mukava myöhemmin huomata, että kappeliin tuotiin sini- set penkit, jotka toistavat hyvin alttaritaulun värejä.

KUVA 8. Kappeli aikaisen aamun valaistuksessa

(12)

Kappeli on yhtä ja samaa tilaa, alttari sijaitsee tilan kulmassa ja penkit ovat hieman vinoittain alttariin päin. Penkit ovat sinisävyiset ja ne ovat samanlaisia kuin vajaan kilometrin päässä sijaitsevassa Suke- van kirkossa. Lattia on rakennettu neliön muotoisista betonilaatoista. Kappelissa on kolme isompaa ja kolme pientä ikkunaa, jotka tuovat kauniisti luonnonvaloa sisälle. Yksi isoista ikkunoista

osoittaa kohti Sukevanjärveä ollen samalla kappelin elävä alttaritaulu vaihtuvine näkymineen. Kappe- lissa ei ole kiinteää sähkövalaistusta,

mutta siellä on pistorasia, johon voi tarvittaessa liittää lampun. Pistorasi- alle on käyttöä myös, jos sinne halu- aa viedä sähköurut. Kappeli on aika pieni, mutta sopivan kokoinen leirien käyttöön ja pienien tilaisuuksien jär- jestämiseen. Kappeli on suunniteltu kesäkäyttöön, sillä se ei ole lämmin

tila. KUVA 9. Näkymä kappelin ovelta

3.2 Käyttäjäanalyysi

Suurin osa kappelin käyttäjistä on Sonkajärven seurakunnan järjestämien leirien leiriläisiä ja työnteki- jöitä. Leiriläiset ovat iältään pääasiassa noin 7-18 -vuotiaita. Useat leiriläiset palaavat Hirsikankaalle aina uudelleen oltuaan ensin lasten leireillä, sitten rippileirillä ja vielä isosen tehtävissä. Aikaisemmin Sonkajärven seurakunnan leirien kirkkohetket on järjestetty joko leirikeskuksen saleissa tai niitä varten on siirrytty Sukevan kirkkoon. Annin kappeli tuo siis mukavan lisän toimintaan välittömällä läheisyydel- lään. Suunnittelutyössäni otin pääasiassa huomioon kappelin nuoret käyttäjät.

Hirsikankaan leirikeskus on vuokrattavissa, joten siellä vierailee myös muita seurakuntia ja ryhmiä. Se on tilava paikka järjestää juhlia ja erilaisia tilaisuuksia. Annin kappelissa on järjestetty jo ainakin yksi vihkiminen. Se sopii mainiosti

myös kastetilaisuuksiin. Kappe- lissa on erilainen tunnelma kuin esimerkiksi Sukevan kirkossa, mikä vetoaa varmasti ainakin joihinkin pienempien tilaisuuksien järjestäjiin. Uskon, että Hir- sikankaan leirikeskuksen käyttä- jät hyödyntävät mielellään mah- dollisuutta käyttää kappelia.

KUVA 10. Leiriläisiä leikeissään

(13)

4. KIRKOLLISET TEKSTIILIT ELI PARAMENTIT

Kirkkotekstiileihin olen aikaisemmin tutustunut tarkemmin vain peruskoulun ja lukion uskontotunneilla.

Koska minulla ei ollut kovin tarkkaa tietämystä kirkkotekstiileistä, niiden käyttöön ja merkityksiin tutus- tuminen oli tärkeää. Tutustuin myös kristillisiin symboleihin, jotten vahingossa käyttäisi niitä väärin tai valitsisi negatiivisia piirteitä omaavia symboleja. Esittelen tämän hyvin laajan alueen kuitenkin lyhyesti, ottaen huomioon vain opinnäytetyöhöni olennaisesti liittyvät asiat.

Kirkkotekstiilit ovat tärkeä osa kirkon sisustusta ja kirkollisia toimituksia. Kirkkotekstiilit voidaan jakaa kahteen ryhmään. Toiseen ryhmään kuuluvat papiston liturgiset vaatteet ja toiseen kirkkoa koristavat tekstiilit, kuten antependium, kirjaliina ja kalkkiliina. (Priha 1983, 9.) Kirkkotekstiilit eivät kuitenkaan ole vain kirkkoa koristamassa, vaan ne kertovat myös vertauskuvin kristillisestä uskosta. Kirkkotekstii- lien liturginen väri vaihtelee kirkkovuoden ajankohdan mukaan. (Lempiäinen 1972, 32.)

Kirkoissa käytettävät tekstiilit ovat vanhimpia julkitilatekstiilejä (Tekstiilin taidetta Suomesta 2001).

Kirkkotekstiilien valmistamisessa on pyritty käyttämään arvokkaita materiaaleja (Priha 1991, 14).

1800-luvulla kirkkotekstiileissä käytettiin paljon kullalla ja hopealla kirjottua samettia, mutta 1900- luvulla niitä alettiin valmistaa myös kotimaisista materiaaleista kutomalla (Priha 1983, 18). Eniten kirk- kotekstiilejä on varmasti valmistettukin kutoen, mutta uudemmissa töissä näkee käytettävän paljon myös muita tekniikoita. Kirkkotekstiilien suunnittelussa tulisi ulkomuodon lisäksi kiinnittää huomiota myös kestävyyteen (Sarantola 1988, 15). Poimin kohtaamistani kirkkotekstiileistä muutaman antependiumin, jotka kiinnittivät huomioni ja voisivat mielestäni sopia tyyliltään myös Annin kappeliin.

Heinolan kirkon antependiumit ovat mielestäni samaan aikaan esittäviä ja abstrakteja. Tekstii- leihin on valittu kauniit sävyt, ja muut värit toimivat yksityiskohti- na liturgisten värien keskellä.

Näen kuvioissa tulppaaneja, jotka varsinkin vihreässä antependiumissa kuvaavat minulle kas- vua. Suunnittelijana on toiminut

tekstiilitaiteilija Tuulikki Kosonen KUVA 11. Heinolan kirkon antependiumit (Heinolan seurakunta).

(14)

Jyväskylän Palokan kirkon vihreä antependium miellyttää minua yk- sinkertaisella kuvioinnillaan. Se sopii hyvin alttarin takana avautu- vaan metsämaisemaan sekä altta- ripöydän kevyeen rakenteeseen.

Antependiumissa esiintyville puille on katsojan suhteellisen helppo luoda mielessään erilaisia merki- tyksiä, koska näemme niitä joka päivä. Antependiumin on suunni-

tellut tekstiilitaiteilija Aino KUVA 12. Palokan kirkon vihreä antependium Kajaniemi (Kajaniemi).

Helsingin Paavalin kirkon vihreä antependium sopii herkältä tun- nelmaltaan alttarin vaaleaan ja pelkistettyyn tyyliin. Myös tästä antependiumista voi löytää katsojakohtaisia merkityksiä, sillä en näe sen varsinaisesti esittävän jotain.

Tekniikkana minua kiehtoo antependiumin kirjottu pinta. Antepen- dium on tekstiilitaiteilija Helena Vaarin suunnittelema (Vaari).

KUVA 13. Paavalin kirkon vihreä antependium

4.1 Symboliikka

Kirkkotekstiileissä esiintyy yleensä symboleja. Pääasiassa kristilliset symbolit ovat lähtöisin Raamatusta (Lempiäinen 2002, 31). Yllätyin siitä, kuinka paljon ja mille kaikille symbolisia merkityksiä löytyy. Sym- boleista lukiessani opin paljon uutta, myös tutuista paljon näkemistäni symboleista. Joillan symboleilla voi olla myös eri merkityksiä. Monista käytetyistä symboleista katsoja ei välttämättä tiedä tai ymmärrä niiden perinteistä tarkoitusta. Toisaalta voi olla hyvä, jos kuvista löytyy muitakin, katsojakohtaisia merkityksiä. Aikana jolloin kirkkokansan lukutaito on ollut vielä heikkoa, ovat kirkkoihin tehdyt kuvat toimineet myös opetuksen välineinä (Nurminen & Parvio 1987, 23).

Poimin tutkimistani symboleista enimmäkseen aiheita, jotka koin jollain tavalla omakseni ja Hirsikan- kaan maisemiin sopiviksi. Esimerksi evankeliumien kirjoittajien Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen vertauskuvat leijona, härkä ja kotka tuntuivat hieman vierailta, vaikka niitä on käytetty myös kirkko- tekstiileissä. Seuraavaksi esittelen joitakin luonnoksistani sekä niiden sisältämiä symboleja.

(15)

Karitsa on usein Jeesuksen symboli. Johannes Kastaja sanoo raamatussa Jeesuksesta (Joh. 1:

29) ”Katsokaa: Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. Toisaalta sen koetaan usein olevan myös Johannes Kastajan vertauskuva. Karitsa on kuvattu usein voitonlipun kanssa. (Lempiäinen 2002, 230.) Karitsat saattavat esiintyä myös paimenen seurassa (Lempiäinen 1988, 35).

Kala on Kristusta kuvaavista symboleista vanhimpia. Se on toiminut tunnusmerkkinä kristityille, joita Rooman valtakunta vainosi. Kala liittyy myös ehtoolliseen tutun Viisi leipää ja kaksi kalaa -

kertomuksen kautta. Raamatussa (Matt. 4: 19) kerrotaan Jeesuksen seuraajista tulevan ”ihmisten ka- lastajia”. (Lempiäinen 2002, 315-316.)

KUVA 14. Karisa KUVA 15. Kala

Kyyhkynen on yksi Pyhän Hengen tärkeimmistä symboleista. Öljypuun oksaa suussaan kantava kyyhkynen tunnetaan myös rauhan symbolina muidenkin uskontokuntien kuin kristittyjen parissa.

(Lempiäinen 1988, 36.) Kyyhkysiä ja muita lintuja näkee nykyään usein myös kuolinilmoituksissa.

Apila, jossa on kolme lehteä kuvaa kolminaisuutta, eli Jumalan kolmea persoonaa Isää, Poikaa ja Py- hää Henkeä (Lempiäinen 1988, 33).

Vilja voi kuvata ihmisen elämää. Kylvö saa merkityksen syntymä, kasvu elämä ja sadonkorjuu kuole- ma. (Lempiäinen 2002, 265.)

KUVA 16. Kyyhkynen KUVA 17. Apila KUVA 18. Vilja

Lilja kuvaa ylösnousemusta. Valkoisena se on myös pääsiäisjuhlan kukka. Lilja voidaan liittää puh- taudessaan myös neitsyt Mariaan. (Lempiäinen 2002, 252.)

(16)

Kevät on ylösnousemuksen ja uuden elämän puhkeamisen symboli. Kevät kuvaa myös nuoruutta.

(Lempiäinen 2002, 352-353.)

Risti on tärkein tunnus kristityille. Sitä on kuitenkin käytetty myös muissa kulttureissa ja uskonnoissa.

Ristissä maa (vaakasuora viiva) ja taivas (pystysuora viiva) kohtaavat. Muodoltaan ristejä on olemassa paljon erilaisia, tutuin ristinmuoto suomalaisille lienee latinalainen risti. (Lempiäinen 1988, 43-44.)

KUVA 19. Lilja KUVA 20. Kevät KUVA 21. Risti

4.2 Liturgiset värit

Liturgisia värejä on Suomessa käytössä viisi: valkoinen, vihreä, punainen, violetti ja musta. Lisäksi joissain tapauksissa saatetaan käyttää väreinä myös sinistä, hopeaa tai kultaa. Suomen kirkoissa värit ovat käytössä lähinnä kirkkotekstiileissä. (Lempiäinen 2002, 377). Värit vaihtelevat kirkkovuoden ajankohdan mukaan ja jokaisella värillä on oma merkityksensä (Lempiäinen 1972, 32).

Valkoinen kuvaa puhtautta ja viattomuutta. Se on ilon, kiitoksen ja enkelien väri. Valkoinen on käy- tössä kirkkovuoden suurissa Kristus-juhlissa, kuten jouluna ja pääsiäisenä.

Punainen on veren väri sekä Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen väri. Punaista käytetään muun muassa helluntaina ja pyhäinpäivänä.

Violetti on katumuksen, odotuksen ja parannuksen väri. Se on käytössä toisessa, kolmannessa ja nel- jännessä adventtisunnuntaissa ja paastonaikana.

Vihreä on elämän, toivon ja kasvun väri. Vihreä on käytössä suurimman osan kirkkovuotta kuten ke- sällä. Vihreää on kuvattu myös arjen väriksi.

Musta on murheen ja katoavaisuuden väri. Sitä käytetään pitkäperjantaina ja hautajaisissa.

Sininen kuvaa neitsyt Marian taivaallista rakkautta.

Kulta on jumalallisen valon ja taivaallisen kirkkauden väri.

Hopea on Jumalan rakkauden väri.

(Lempiäinen 2002, 379-390.)

(17)

5. SUUNNITTELUPROSESSI

Suunnittelu alkoi ideoinnilla ja tiedonhaulla. Mieleeni tuli mahdollisia aiheita esimerkiksi Hirsikankaan maisemista, mutta suuri osa luonnoksista kehittyi tutustuessani kristillisiin symboleihin. Seurakunta ei antanut suunnittelutyölleni tarkkoja ohjeita tai rajoituksia. Minulla ei ollut juurikaan tarkempaa tietä- mystä kirkkotekstiileistä, mutta lähdin työhön suurella kiinnostuksella. Kappeliin suunnitteleminen tuntui mielenkiintoiselta ja herätti pelkästään positiivisia tuntemuksia, vaikka välillä vähän jännitti, saisin- ko lopputuloksesta sellaisen kuin haluan.

5.1 Luonnostelu

Luonnosteluni alkoi pian ensimmäisen kappelivierailuni jälkeen. Ensimmäiset ideani luonnoksiin tulivat luonnosta, mutta aloin etsiä kuvia ja hakemaan tietoa myös muista kirkkotekstiileistä sekä aiheista ja symboleista, mitä niissä on käytetty. Kirjoitin ylös symboleja ja niiden merkityksiä, joita voisin käyttää luonnoksissani.

Yleensä antependiumeja hankitaan kirkkoon koko värisarja kerralla, mutta koska Annin kappelia ei käytetä säännöllisesti koko kirkkovuoden aikana, sovimme seurakunnan kanssa, että suunnittelen sinne ainakin näin aluksi vain yhden antependiumin. Olin saanut ohjeeksi, että tuleva antependium olisi liturgiselta väriltään vihreä, koska kappelia käytetään pääasiassa kesäisin.

Alun perin olin ajatellut tekniikakseni huovutusta, koska ajattelin sen sopivan kirkkotekstiileihin. En ra- joittanut sillä kuitenkaan suunnitteluani. Osa luonnoksistani oli ajateltu pelkästään joko alttaritauluiksi tai antependiumeiksi, mutta toisia ajattelin pystyvän soveltamaan molempiin tarkoituksiin. Opinnäyte- työtäni luonnostelin pääasiassa piirtämällä ja vesivärein maalaamalla, mutta käytin jonkin verran apuna myös kuvankäsittelyohjelmaa. Luulen, että suunnitellessani tekstiilejä kappeliin, lähdin ideoimaan vapaammin ja se loi vähemmän paineita kuin, jos olisin suunnitellut tekstiilejä isompaan kirkkoon.

Ideoin ja luonnostelin heti aika valmiin näköisiä suunnitelmia, sillä minun itseni on helpoin niin nähdä, onko niissä ideaa (kuvat 22 ja 23 s. 18 ja 19). Ajattelin, että kristinuskon ei tarvitsisi välttämättä näkyä töissä selkeästi, vaan värit ja tunnelma olisivat tärkeämpiä. Suunnitelmiini vaikutti varmasti myös se, että tiesin kappelin tulevien käyttäjien olevan pääasiassa lapsia ja nuoria.

(18)

KUVA 22. Luonnoskollaasi 1

(19)

KUVA 23. Luonnoskollaasi 2

5.2 Kontekstikartoitus

Kontekstikartoitus on usein työpajamuotoisesti käytettävä menetelmä, jolla saadaan kerättyä tietoa käyttäjien ajatuksista ja toiveista. Menetelmän avulla pyritään luomaan yhteys suunnittelijan ja käyttä- jien välille. Kontekstikartoitusta käytettäessä osallistujien apuna on yleensä ohjaaja, joka opastaa työ- pajan kulussa. Ennen työpajaa ohjaajan täytyy valita osallistujat, miettiä menetelmät, aikataulu ja tavoitteet. Työpajan alussa osallistujille on hyvä selventää tehtävä ja kertoa heidän tarpeellisuudestaan.

Kontekstikartoitusmenetelmässä osallistujat saavat erilaisia tehtäviä, joiden kautta suunnittelijan olisi helpompi saada tietoa käyttäjien tarpeista. Tehtävinä voi olla esimerkiksi askartelu, piirtäminen, pie- noismallien rakentaminen tai kollaasitekniikka. Osallistujat tulkitsevat lopuksi ryhmäkeskustelussa te- kemiään tehtäviä. Työpaja olisi hyvä videoida tai nauhoittaa, jotta sen analysoiminen olisi jälkikäteen helppoa. Vaihtoehtoisesti tehdään muistiinpanoja ja kirjataan ylös työpajan tärkeimmät asiat. Jälkeen-

(20)

päin tulokset käydään läpi ja niiden olisi tarkoitus helpottaa tuotteen suunnittelussa antaen tietoa ja inspiraatiota. (Innokylä.)

Kollaasitekniikka on yksi kontekstikartoituksen menetelmistä. Siinä osallistuja tekee suunnitteilla ole- vaa kohdetta varten itse kuvia tai hänelle annetaan valmiita kuvia, joista hän rakentaa mieluisensa kollaasin. Kollaasin valmistuessa purku tapahtuu sen tekijän ja suunnittelijan kesken, jotta asiat tulevat ymmärretyksi halutulla tavalla. Kun osallistujia on useampi, kollaasit voidaan rakentaa ja purkaa myös ryhmässä. Kollaasitekniikka on avuksi, jos pelkällä haastattelulla ei uskota saatavan riittäviä tu- loksia. (Seitamaa-Hakkarainen.) Käytettäessä valmista kuvamateriaalia, tulisi suunnittelijan kerätä eri- tyyppisiä kuvia eri aihealueilta. Kuvissa tulisi näkyä myös eri tunnelmia ja niiden olisi hyvä vaihdella esittävästä abstraktiin. Myös laadultaan niiden olisi hyvä olla samanarvoisia. (Ryynänen.)

Käytin sovelletusti kontekstikartoitusmenetelmän kollaasitekniikkaa näyttäessäni ensimmäisen kerran luonnoksiani seurakunnan työntekijöille. Tekemissäni luonnoksissa esiintyy erilaisia aiheita ja ne ovat kaikki vesivärein maalattuja. Ennen luonnosten näyttämistä kerroin, mitä olin tehnyt ja että toivoisin heiltä yhteistyötä tekstiilien suunnittelussa. Mainitsin, että tekemiäni kuvia ei tarvitse välttämättä ajatella valmiina suunnitelmina, vaan niistä voi poimia asioita ja tunnelmia. Pyysin, että he kokoaisivat kuvista mieluisen kokonaisuuden ajatellen kappelin tulevia tekstiilejä ja kävisimme valinnat läpi yhdes- sä.

Olimme sopineet tapaamispaikaksi seurakuntatalon, jonka yhdelle pitkälle pöydälle levitin kuvat katseltavaksi. Luon- nokset saivat osakseen ihastusta ja positiivista hämmästys- tä suurella määrällään. Tapaaminen ei mennyt aivan niin kuin olin ajatellut, mutta lopputuksen kannalta sillä tuskin oli merkitystä. Paikalla oli aluksi kolme henkilöä, joista kah- den täytyi lähteä aika pian sovittuihin menoihin. Myöhem- min paikalle tuli vielä kaksi muuta henkilöä. Vaihtuvista henkilöistä ja valinnan vaikeuksista huolimatta jokainen heistä valitsi kuvista muutaman mieluisimman. Keskuste- limme yhdessä heidän valinnoistaan sekä kuvakokonaisuuk- sien kokoamisen aikana sekä niiden ollessa valmiita.

KUVA 24. Luonnoksiin tutustumista

Tein tapaamisen aikana muistiinpanoja sekä otin muutamia valokuvia. Työntekijöillä oli keskenään paljon samankaltaisia ajatuksia ja lempikuvia. Huomasin, että pitivät enemmän esittävistä kuvista kuin abstrakteista. He tukivat ja kommentoivat hyvin toistensa ajatuksia, eikä kukaan ollut erityisen erimiel- tä mistään. Työntekijät osasivat hyvin tehdä ehdotuksia ja ideoida, miltä työt voisivat näyttää. Sain heiltä lisää ideoita, miten kuvia voisi yhdistellä ja mitä muuta niiden rinnalle sopisi. Tapaaminen meni hyvin ja sain lisää uskallusta suunnittelutyöhön, sekä riittävästi tietoa heidän toiveistaan jatkaakseni työskentelyäni.

(21)

5.3 Valmiit suunnitelmat

Suunnittelin seurakunnan työntekijöiden valitsemista kuvista kokonaisuuksia alttaritauluiksi ja antepe- diumeiksi. Jatkoin edelleen vesivärein ja kuvankäsittelyohjelmalla työskentelyä. Käytin aikaisemmin te- kemiäni kuvia ja maalasin uusia. Tein useita erilai-

sia kuvia, kokeillen kaikkia mieleeni tulleita sekä seurakunnan työntekijöiltä saamiani ideoita. Suo- sikiksi noussut joutsenaihe oli pääosassa alttari- taulusuunnitelmia. Valitsin suunnitelmistani osan ja lähetin ehdotukseni sähköpostilla seurakunnalle, joista seurakunnan työntekijät valitsivat yhteen kokoontuneena mieluisimman kokonaisuuden.

KUVAT 25-27. Ehdotuksia antependiumeiksi

KUVAT 28 ja 29. Ehdotuksia alttaritauluiksi

KUVAT 30 ja 31. Ehdotuksia alttaritauluiksi

(22)

KUVA 32. Valittu alttaritaulun suunnitelma

KUVA 33. Valittu antependiumin suunnitelma

(23)

KUVAT 35-37. Valmiiden suunnitelmien lähtökoh- tina toimineet ensimmäiset luonnokset

Tein valittuihin suunnitelmiin vielä pieniä muutoksia (kuvat 32-34) ja lähetin ne nähtäväksi sähköpos- tilla. Joutsentaulujen yläosat muokkaantuivat ja alttaritaulun keskimmäiseen osaan tuli samanlainen aalto kuin joutsentauluihin. Antependiumin hahmojen pituutta ja väritystä muokkasin kuvankäsittely- ohjelmalla erilailla, mutta lopulliseen työhön ne muotoituivat alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Suunnitelmien valmistuessa seurakuntamestari oli saanut alttaripöydän valmiiksi ja se oli viety jo kappeliin.

Tulostin koulun suurkuvatulostimella suunnittelemani kokoiset kuvat suunnitelmistani ja kävin sovittamassa niitä alttaripöytään ja seinille (kuva 34).

Mielestäni kuvat näyttivät hyviltä, ja alttaritaulut sopivan kokoisilta seinäl- lä, joten tiesin että valmiista tekstiil- eistä tulisi oikean kokoisia. Lähetin ottamani kuvan vielä seurakuntamestarille ja hänenkin mielestään ne olivat hyvän kokoiset.

KUVA 34. Tulosteet sovituksessa

(24)

6. TEKSTIILIEN VALMISTUS

Alun perin olin ajatellut valmistustekniikaksi huovutusta. Suunnitelmien ollessa valmiita ajattelin huovutuksen kuitenkin olevan liian hidas tekniikka minulle, sillä kevät oli jo pitkällä ja halusin töiden olevan valmiita kesäkuun alussa. Huovuttamalla olisi myös ollut aika vaikeaa saada lopputuloksesta samannäköisiä kuin suunnitelmani olivat. Tein antependiumia varten pienen huovutusko- keilun, ja jätin tekniikan kokonaan pois vaihtoehdoista, sillä huovuttamalla on todella hidasta saada valmiin näköistä tuotosta ja tietää millainen lopputuloksesta tulee. Tein muutaman kokeilun myös päällikeompelulla, mutta hylkäsin nekin, sillä en uskonut, että niistä saisi tarpeeksi mielenkiintoisen näköisiä. Päätin valmistaa sekä antependiumin että alttaritaulut maalaamalla kankaanpainoväreillä kankaalle. Teosten valmistamisessa käytin enimmäkseen koulun tarjoamia tiloja. Koululla oli tarpeeksi isot kankaanpainopöydät, jolloin sain kaikki työni samanaikaisesti työn alle. Koululta löytyi myös ompelukone kirjontaa varten. Touko-kesäkuun vaihteessa, kun koulunkäynti oli vaihtunut kesälomai- luksi, viimeistelin töitäni vanhempieni luona lapsuudenkodissani Sonkajärvellä.

6.1 Materiaalien kokeilut

Tein kokeilut kankaanpainoväreillä sekä antependiumista että alttaritaulusta maalaamalla puuvilla- kankaalle ja kokeilin niihin myös kirjontaa. Kiireisen aikataulunkin takia oli ehkä järkevää valita tekniikat, jotka olivat minulle tuttuja. Kokeilin myös ruiskuemulsiolla maalaamista, joka on ohuempaa ja juoksevampaa ainetta kuin kuulto- ja peittopastat.

Koska vetisen maalin leviämistä kankaalle on hankala hallita, olisi työ saattanut helposti mennä pie- leen. Se soveltuu erilaisiin tekniikoihin ja mene- telmiin ja sillä voi myös ohentaa painovärejä. Li- säsin sitä hiukan painoväreihini, kun maalasin kirkkotekstiilejä. Olin kokeiluihin tyytyväinen ja aloin etsiä sopivia kankaita, joita käyttäisin lopulli- siin töihin.

Löysin yhden mahdollisen puuvillakankaan koulun varastosta ja ostin Eurokankaasta neljä erilaista puuvillakangaspalaa ja yhden pellavakangaspalan.

Kokeilin kankaisiin kankaanpainoväreillä maalaamista. Sekoitin pigmenteistä sopivat värit, ja käy- tin kuultopastaa ja peittopastaa yhdessä ja erik- seen. Totesin, että suuremmilla pinnoilla peitto- pasta saattaa näyttää jopa muoviselta, ja peittää kankaan pinnan ja tekstuurin kokonaan. Käytinkin

lähes pelkästään kuultopastaa töissäni. Lopullisiksi KUVAT 38 ja 39. Ensimmäisiä värien ja

kankaiksi valitsin Eurokankaasta alttaritauluihin kirjontojen testailuja Rips-puuvillakankaan ja antependiumiin Linas-

pellavakankaan.

(25)

KUVAT 40 ja 41. Suurempia materiaalikokeiluja

6.2 Käytetyt materiaalit ja tekniikat

Kankaanpainotöissä käytettävät kankaat on syytä pestä ja silittää huolella ennen käyttöä. Pesu irroit- taa kankaista tärkin ja muut epäpuhtaudet pois. (Mentu ym. 2009, 51.) Valitsemani kankaat olivat käyttötarkoitukseen sopivan paksuisia ja tukevia, jotta niihin olisi hyvä kirjoa ja ne kestäisivät var masti myös käytössä. Olin ajatellut pingottaa valmiit kankaat puisiin kehyksiin. Rips-puuvillakankaas- sa oli kaunis pinta, joten se vaikutti valintaani, sillä kangasta ei maalattu joutsenen kohdalta. Linas- pellavakangas valikoitui myös kauniin pintatekstuurin vuoksi, ja koska pellava tuntui myös sopivalta kankaalta antependiumiin, ehkä jonkinlaisen arvokkuutensa ansiosta. Pesun jälkeen pellavakankaasta tulee pehmeämpi, ja ehkä myös helpompi käsitellä kuin pesemätön kangas. Hahmottelin kuviot kankaalle kevyesti lyijykynällä ennen maalaamisen aloittamista.

Maalasin tekemäni kirkkotekstiilit pigmenttiväreillä. Käytin töissäni pääasiassa kuultopastaa. Käytin li- säksi joissakin yksityiskohdissa peittopastaa ja peittovalkoista. Testasin sekoittamiani värejä kankaan reunoihin, koska pigmenttivärit voivat näyttää erilaiselta ollessaan purkissa ja kuivana kankaalla.

Vaikka tekemiäni kirkkotekstiilejä ei pestä tavallisesti vesipesussa, kiinnitin värit silittämällä molemmil- ta puolilta kangasta.

Kirjonnassa käytin ohuita ompelukone- ja konekirjontalankoja, sekä paria paksumpaa käsinkirjonta- lankaa. Konekirjontalangat valitsin tarkoituksella lähelle maalatun pinnan värejä, jotta ne eivät erot- tuisi liikaa, vaan loisivat hillitysti kauniita yksityiskohtia. Käsinkirjontaan käyttämäni kulta- ja ho- pealangat valitsin luomaan tekstiileihin loistokkuutta ja arvokkuuden tuntua ja koska olin lukenut niitä käytettävän jo vuosisatojen ajan kirkkotekstiileissä.

KUVAT 42 ja 43. Käytettyjä materiaaleja

(26)

Konekirjonnassa käytin koululla olleita kotiompelukoneita, joihin pystyi vaihtamaan kirjontapaininjalan.

Kirjontapaininjalalla pystyy ompelemaan tikkiä mihin suuntaan tahansa ja mutkittelemaan ommelta erilailla kuin tavallisella ompelukoneen paininjalalla. Konekirjonnassa käytetään monesti apuna kirjon- takehystä, joka auttaa kankaan pysymisessä suorana ommellessa. Työni olivat kuitenkin niin isoja, et- tä kirjontakehys olisi voinut olla enemmän tiellä kuin hyödyksi. Koska en käyttänyt kehystä, konekir- jonta veti kangasta hieman ryppyyn, mutta se ei haitannut lopputulosta, sillä kirjontaa oli tasaisesti koko kankaassa. Ryppyisyys loi oikeastaan kankaan pinnalle struktuuria. Konekirjontaa ompelin ilman tarkempaa suunnitelmaa vapaasti edeten. Sekä kone- että käsinkirjonnan yhdistäminen toi töille lisää persoonallisuutta ja juhlavuutta.

KUVAT 44 ja 45. Konekirjontaa

Käsin kirjoessani käytin tavallisia, erikokoisia ompeluneuloja. Ompelin alttaritauluihin yksityiskohdiksi muovisia helmiä ja paljetteja. Antependiumin hahmojen kultalankareunukset ompelin ehkä yhdellä tunnetuimmista kirjontapistoista: ketjupistoilla. Antependiumin reunojen kultaisen kehysnauhan ompelin vasta kankaan ollessa pingotettuna kehykseen, jotta saisin sen asettumaan tarkasti paikoilleen.

Laitoin lopuksi kaikkien töiden taakse silitettävän tukikankaan tukemaan kankaita. Lisäksi ne suojasi- vat kirjontalankojen taustapuolia ja tekivät myös töiden taustasta siistimmän näköisen. Silitettävä tu- kikangas oli helppo ratkaisu, eikä tuonut juurikaan lisätöitä.

KUVA 46. Antependium sai kultaiset kehykset KUVA 47. Töiden taustat siistiytyivät tukikankaalla

6.3 Valmiit työt

Työt valmistuivat ajallaan. Valmiit maalatut ja kirjotut kankaat pingotin puukehyksiin nitojalla. Kävin ripustamassa ne paikoilleen seurakuntamestarin kanssa pari päivää ennen kappelin siunaamista. Kiin- nitin töiden taakse metallilangasta ripustuslenkit, joista työt saatiin kiinnitettyä seinään ja alttaripöy- tään ruuvattuihin koukkuihin. Syksyisin työt on helppo siirtää talvisuojaan ja taas keväällä ripustaa

(27)

paikoilleen. Nimesin valmiit työt: alttaritaulu sai nimen ”Matkalla” ja antependium ”Enkeleitä toisillem- me”.

KUVA 48. Valmiit työt paikoillaan KUVA 49. Kappeli valmiina siunaamistilaisuuteen

Valmiita töitä voi tulkita monella tavalla. Ajattelin ensimmäisen kerran antependiumin hahmoja luon- nostellessani niiden olevan ihmisiä tai ”tyyppejä”, joksi ne nimitin. Moni näkee hahmoissa myös kyntti- löitä, ja on mielestäni hyvä, että työni saavat monia merkityksiä. Antependiumissa on seurakunnan antaman idean mukaan viisi perusliturgista väriä (vihreä, punainen, valkoinen, violetti, musta) sekä sininen, jonka avulla jokaista väriä tuli kahteen hahmoon. Hahmoja on tarkoituksella kaksitoista kuvaa- massa mm. kahtatoista opetuslasta. Hahmot kuvaavat hyvin myös kappelin värikkäitä ja eri-ikäisiä kä- vijöitä. Laulujoutsen on Suomen kansallislintu ja tuttu näky myös Hirsikankaalla. Joutsenia voi nähdä jopa kappelin elävästä alttaritaulusta, ikkunasta joka avautuu Sukevanjärvelle. Oma tulkintani joutse- nesta muistuttaa enemmän kyhmyjoutsenta, mutta sopii mielestäni silti hyvin myös pohjois-

savolaiseen maisemaan.

Tekstiileissä esiintyviltä kuvilta löytyy myös muita merkityksiä. Ihmishahmoja kuvatessa, päälliimmäi- senä kistillisenä ajatuksena kuvataan ihmistä, joka on Jumalan kuva ja Jumalan luoma (Lempiäinen 2002, 161). Kynttilä kuvaa Kristuksen valoa ja ylösnousemusta sekä uskoa. Niitä käytetään kirkollisissa toimituksissa ja monissa juhlissa merkityksiensä vuoksi. Liekki kuvaa myös lähimmäisenrakkautta.

(Lempiäinen 2002, 153-156.) Lintujen voidaan ajatella kuvaavan ihmisen sielua ja ylösnousemusta (Lempiäinen 2002, 296-297). Valkoinen joutsen voidaan liittää neitsyt Mariaan (Lempiäinen 2002, 306). Myös vedelle löytyy merkityksiä esimerkiksi kasteesta (Lempiäinen 2002, 321) ja auringolle Ju- malan ja Jeesuksen vertauskuvina. (Lempiäinen 2002, 354).

(28)

KUVA 50. Antependium

KUVA 51. Kolmiosainen alttaritaulu

(29)

KUVAT 52 ja 53. Yksityiskohtia alttaritaulusta

KUVA 54. Antependiumin pintaa

(30)

7. LOPUKSI

Palautteen saaminen viimeisteli opinnäytetyöprosessini. Oli tärkeää saada palautetta tietääkseni, olinko onnistunut töissäni. Osallistuin Annin kappelin siunaamistilaisuuteen kesäkuun 2014 alussa. Siellä sain kommentteja töistäni tuoreeltaan seurakunnan työntekijöiltä ja juhlan vierailta. Olin kesän 2014 töissä seurakunnan leireillä, jolloin pääsin seuraamaan kappelin toimintaa ja käyttöä. Kesän jälkeenkin olen saanut yllättyä positiivisesti, kun jotkut tuttuni ja tuntemattomatkin ihmiset ovat kehuneet ja kii- telleet töitäni.

7.1 Siunaamistilaisuus

Kappelin siunaamistilaisuutta vietettiin 8.6.2014. Paikalla oli meneillään olevan rippileirin nuorten ja isosten lisäksi seurakunnan työntekijöitä, kutsuvieraita ja muita seurakuntalaisia. Rippikoululeiri seura- si tilaisuutta kappelin ulkopuolelta, koska kappeli oli täynnä muuta väkeä. Siunaamistilaisuudessa kuul- tiin puheita niin seurakunnan kuin kappelin pystyttäjänkin puolelta. Tilaisuudessa laulettiin muutama virsi ja isoset esittivät pari laulua. Myös minut esiteltiin lyhyesti. Siunaamistilaisuuden jälkeen väki ko- koontui kappelin ulkopuolelle, jossa paljastettiin Annin kappelin muistolaatta, ja sen jälkeen seurakun- tatalolla oli tarjolla kakkukahvit. Menin avuksi emännälle kahvin tarjoiluun, joka myöhemmin ajateltu- na oli oivallinen paikka saada kommentteja töistäni, koska muuten en tilaisuuden aikana ehtinyt kes- kustella kovinkaan monen henkilön kanssa. Moni kommentoi kirkkotekstiilejä kauniiksi sekä Hirsikan- kaalle sopiviksi. Myös taitojani ja töiden pieniä yksityiskohtia kehuttiin.

KUVA 55. Isoset laulamassa KUVA 56. Muistolaatan paljastus

7.2 Palautekysely

Halusin saada palautetta valmiista tekemistäni Annin kappelin kirkkotekstiileistä. Valitsin Sonkajärven seurakuntanuoret palautteenantajiksi, koska heidän ikäisensä ovat Hirsikankaan toiminnassa paljon mukana. Annin kappelia käytetään eniten Sonkajärven seurakunnan ja myös muiden naapuriseurakun- tien leirien yhteydessä. Jo ensimmäisen kerran ottaessani yhteyttä Sonkajärven seurakuntaan opin- näytetyöni merkeissä, oli seurakunnalla toivomus, että lopputulos olisi nuorten näköinen. Nuoret olivat siis paras vaihtoehto kertomaan toteutuiko toive, enkä ollut heidän ikäisiltään vielä suoraa palautetta saanut.

(31)

Hirsikankaalla järjestetään muutaman kerran vuodessa isosleirejä, joissa Sonkajärven seurakunnan isoset kokoontuvat päiväksi tai pariksi isoskoulutukseen ja viettämään aikaa yhdessä. Sain seurakunnan nuorisotyönohjaajalta, joka on päävastuussa isoskoulutuksista, luvan mennä vierailemaan ja te- kemään pientä palautekyselyä helmikuun isosleirille. Isosleiri tuntui sopivalta paikalta hakea palautetta, koska nuoria olisi valmiiksi kokoontunut samaan paikkaan. Olisi voinut olla hankala saada nuoria paikalle, jos olisin yrittänyt järjestää jonkun muun ajan ja paikan palautteen saamiseksi.

Kyselyt ovat yksi käyttäjätiedon keruumenetelmistä. Kyselyillä voidaan kerätä tietoa esimerkiksi käyt- täjien toiminnoista ja mielipiteistä. (Huotari, Laitakari-Svärd, Laakko ja Koskinen 2003, 25.) Kyselyme- netelmiä käytetään tapauksissa, joissa se on helpompi tapa kerätä tietoa kuin haastatteleminen. Sitä voidaan käyttää myös yhdessä haastattelemisen rinnalla. Kyselylomakkeen tulisi olla jokaisella vastaa- jalla samanlainen. Kyselyn kysymykset voivat olla suljettuja tai avoimia kysymyksiä. Suljetuissa kysy- myksissä vastausvaihtoehdot ovat rajoitettuja ja avoimiin kysymyksiin vastaaja vastaa omin sanoin.

(Huotari ym. 2003, 31.)

Kyselyä tehtäessä olisi kohderyhmän oltava edes jossain määrin tutkijalle tuttu, jotta kysely pystyttäi- siin suunnittelemaan juuri tiettyä kohderyhmää varten. Kyselyn tarkoituksen kertominen ja vastausten tärkeyden korostaminen kannattaa. Suuri määrä tai monimutkaisia avoimia kysymyksiä sisältävä kysely saattaa olla vastaajille raskas. Kyselylomakkeen tulisi sisältää vain kyselylle oleellisia kysymyksiä.

(Huotari ym. 2003, 34.)

Päätin tehdä haastattelujen sijaan kyselyn. Haastatteluihin olisi mennyt paljon enemmän aikaa, koska minun olisi pitänyt jakaa porukkaa ja haastatella pienempiä ryhmiä kerrallaan. Vaihtoehtona olisi ollut haastatella myös koko ryhmää kerralla, mutta silloin en varmasti olisi saanut kaikilta kaikkiin kysymyksiin niin monipuolisia vastauksia ja usean puheliaan henkilön haastatteleminen olisi vaatinut paljon aikaa. Koen myös että kirjoittaen kysymyksiin vastaamalla saa vastauksiaan miettiä rauhassa ilman että kukaan hoputtaa siirtymään seuraavaan kysymykseen.

Kyselyssäni sain palautetta seitsemältä 15-18 –vuotiaalta isoselta sekä seurakunnan nuorisotyönoh- jaalta ja lastenohjaajalta, jotka halusivat myös vastata kysymyksiini. Jokainen heistä oli ollut edellis- kesän ja syksyn aikana jollakin leirillä Hirsikankaalla nähden kappelin leirikäytössä. Mennessäni teke- mään kyselyä Hirsikankaalle, jäin sinne muutamaksi tunniksi osallistumaan itsekin isosen roolissa kou- lutukseen. Iltapäivällä ruokailun jälkeen istuimme yhdessä pitkän pöydän ääreen ja vaikka kaikki olivat minulle tuttuja, esittelin vielä itseni ja kerroin koulustani, opinnäytetyöstäni ja toiveestani saada heiltä palautetta. Jokainen vastasi omalle palautelapulleen, joihin olin kirjoittanut kysymykset. Käytin kyse- lyssäni avoimia kysymyksiä, sillä niillä sain kerättyä vastaajien mielipiteitä ja ajatuksia laajemmin kuin suljetuilla kysymyksillä. Jätin tarkentavat ikään ja sukupuoleen liittyvät kysymykset pois, sillä en kokenut niitä tärkeiksi. Isosilla ei ole keskenään suuria ikäeroja ja en kokenut tarpeelliseksi erotella poikien ja tyttöjen vastauksia.

Neljä kysymystä oli mielestäni sopiva määrä, jotta vastaamiseen jaksaa keksittyä eikä kysely tunnu liian raskaalta. Kysymykseni kuuluivat: 1. Millaisia ajatuksia/sanoja Annin kappelin tekstiilit herättävät?

(32)

2. Sopivatko ne tyyliltään kappeliin ja Hirsikankaalle? Miksi/miksi ei? 3. Kertovatko tekstiilien symbolit/kuvat sinulle jotakin? Ovatko symbolit tulkittavissa? 4. Mikä tekstiilien merkitys on mielestäsi kappelin sisätilalle? Kiitokseksi palautteesta olin ostanut tikkareita, joita söimme yhdessä vastausten ollessa valmiita.

Purkaessani saamaani palautetta otin mukaan käsittelyyn isosten antamien palautelappujen lisäksi seurakunnan nuorisotyönohjaajan ja lastenohjaajan antamat vastaukset. Heiltä olin saanut kesän ja syksyn aikana suullista palautetta ja positiivisia kommentteja töistäni, mutta tarkemmin emme olleet kuitenkaan puhuneet kyselyni käsittelemistä aiheista. Otin heidät mukaan palautekyselyyn myös koska he itse halusivat ja koska seurakunnan leireillä työntekijät ja isoset kuuluvat samaan työyhteisöön.

Käyn palautetta läpi kysymyskohtaisesti.

Ensimmäinen kysymys: 1. Millaisia ajatuksia/sanoja Annin kappelin tekstiilit herättävät?

Tämän kysymyksen ajattelin olevan niin sanotusti herättelykysymys. Tarkoitus oli viedä vastaaja ai- heeseen ja pistää ajatukset liikkeelle. Kysymys olisi voinut olla pelkästään millaisia sanoja Annin kappelin tekstiilit herättävät, ja jättää sana ajatuksia pois, sillä osa vastasi tähän kysymykseen asioita, jotka liittyivät myös seuraaviin kysymykseen. Onneksi heillä riittii silti sanottavaa myös toisiin kysymyksiin. Monessa vastauslapussa tekstiilien kehuttiin olevan kauniita. Muita heränneitä sanoja olivat muun muassa maanläheinen, valoisa, puhutteleva, yhdessäolo, kesän värit, vapaus ja tasapainoinen kokonaisuus. Tekstiilien kuvailtiin luovan rauhallista tunnelmaa. Yhdessä vastauksessa sanottiin, että tekstiilit pistävät ajattelemaan ympäröivää luontoa ja ihmisiä. Kommentti tuntui mukavalta, sillä en ollut ajatellut aikaisemmin että tekstiileistä löytyy sekä ihmisiä että luontoa, aivan niin kuin Hirsikankaan leireiltäkin. Yllätyin myös vastauksesta, jossa kehuttiin kädenjäljen laadukkuutta, sillä en jostain syystä osannut odottaa tällaista vastausta. Aikaisemmin minulle on ihmetelty, kuinka suuri työ minulla on ollut tekstiilejä tehdessä, mutta laadukkuudesta en ole saanut muita kommentteja.

Toinen kysymys: 2. Sopivatko tekstiilit tyyliltään kappeliin ja Hirsikankaalle? Miksi/miksi ei?

Tällä kysymyksellä hain vastausta myös kysymykseen, olinko onnistunut tekemään tekstiileistä nuorten näköisiä. Halusin myös tietää, sopivatko ne Hirsikankaalle, vaikka ovat tyyliltään aivan erilaisia kuin seurakuntatalon seinillä olevat taulut. Yhdessä vastauksessa tähän annettiinkin suora vastaus:

”Kyllä, vaikka ovat tyyliltään erilaisia kuin Hirsikankaan muut elementit”. Tekstiilien sanottiin sopivan yhteen väreiltään ja aiheiltaan ympäröivän luonnon kanssa. Joutsenaihetta sanottiin sopivaksi. Joutse- net ovatkin Hirsikankaalla olleille tuttu näky, sillä niitä näkee kesäisin Sukevanjärvellä usein. Tekstiilien sanottiin olevan tarpeeksi koristeellisia kappeliin, mutta ei liian pröystäileviä. Tulkitsen kommentin eh- kä niin, että tekstiilit sopivat juuri kyseessä olevaan pieneen kirkkotilaan ja kappeliin, mihin ei ehkä sopisi esimerkiksi joku perinteisempi alttaritaulu. Kommentti ”Ne ovat hyvällä tavalla nuorekkaita, nuorten näköisiä. Ja nuoriahan siellä lähinnä käykin” kertoi, että olin onnistunut tavoitteessani jonkun nuoren mielestä. Antependiumin kerrottiin sopivan varsinkin silloin, jos ajattelee siinä olevan ihmisiä.

Ne voisivat kuvata esimerkiksi isosia ja leiriläisiä.

Kolmas kysymys: 3. Kertovatko tekstiilien symbolit/kuvat sinulle jotakin? Ovatko symbolit tulkittavissa?

Tällä kysymyksellä hain tietoa siitä, millä tavalla käyttäjät tulkitsevat töissä näkyvän symboliikan tai

(33)

onko symboliikalla ylipäätään merkitystä heille. Joutsenissa nähtiin Suomen kansallislintu ja Suomen luonto sekä symboli vapaudelle ja rakkaudelle. Joutsenet koettiin myös hengellisenä aiheena. Useim- pina kertoina, kun olen tarkastellut töitäni, olen nähnyt joutsenien lentävän jonnekin pois täältä maan päältä. Eräs kommentti erityisesti toi myös minulle lisämerkityksiä: ”Joutsenet tuovat turvallisuuden tunteen. On joku jota rakastaa ja joka tuo valoa elämään”. Se joku voisi olla toiselle joku, joka meistä kaikista täällä maan päällä huolehtii, ja toiselle se voi olla esimerkiksi se kaikkein läheisin ystävä. An- tependiumin hahmoista olen kuullut kahdenlaisia tulkintoja. Toiset näkevät ne kynttilöinä ja toiset ih- misinä. Vastaajien keskuudessa se koettiin positiivisena asiana, että jokainen voi tehdä omat tulkin- tansa. Antependium kuvasi vastaajille läheisyyttä, yhdessäoloa ja Jeesusta. Muutamalle vastaajalle symbolit eivät kertoneet erityisesti jotain, mutta symbolit olivat heidänkin mielestään tulkittavissa. Eh- kä kuvat kertovat katsojalle erilaisia asioita eri tilanteissa ja eri vierailukerroilla.

Neljäs kysymys: 4. Mikä tekstiilien merkitys on mielestäsi kappelin sisätilalle?

Tällä kysymyksellä halusin tietää, kuinka tärkeäksi osaksi tekemäni tekstiilit ja ehkä myös tekstiilit yli- päätään koetaan kapelin sisustuksessa. Niiden kuvailtiin tuovan sinne eloa, väriä ja sisältöä.

Kommmenteissa sanottiin kappelin olevan tyhjempi ja karumpi ilman niitä, ja että tekstiilit koristavat ja tekevät tilasta kodikkaamman. ”Kappelin kauneus tulee hyvin esille niiden kautta”, sopii myös hyvin omiin ajautuksiini. Kappelin hirret ovat kauniin väriset, mutta jos tilassa ei olisi mitään muita värejä, ne voisivat näyttää tylsän harmailta. Tekstiilien sanotiin antavan mahdollisuuden ajatuksille, ja niihin pystyy keskittämään katseensa. Lapsetkin jaksaisivat keskittyä paikallaan istumiseen katsellessaan nii- tä. Niiden kehuttiin tuovan kappeliin viimeisen silauksen ja osan paikallisia nuoria. Tuntuu hienolta, jos nuori kokee paikan ”omakseen” ja tekemäni työt hänelle tehdyiksi. Kommetti ”Ne tuovat sinne pyhän”

tuntuu myös tärkeältä, että olen onnistunut suunnittelemaan kirkkotilaan sopivia tekstiilejä.

Mielestäni kirjallinen kysely oli riittävä selvittämään sen, olinko onnistunut tekemään tykättyjä ja kirkkotekstiileiksi sopivia töitä.

7.3 Pohdinta

Opinnäytetyöprosessin aloittaminen oli helppoa, koska yhteistyökumppani oli minulle ennestään tuttu.

He kannustivat minua ja luottivat taitoihini, joka toi lisää itsevarmuutta työskentelyyni. Positiivisen palautteen saaminen rohkaisee myös pitkälle tulevaisuuteen. Seurakunnan mielipiteillä ja ehdotuksilla oli merkitystä töiden kehittymisessä. Kommentteja kysyin ja sain koko suunnittelu- ja valmistusprosessin aikana myös ohjaajaltani, luokkatovereiltani ja perheeltäni. Työskentely yhteistyössä seurakunnan kanssa kehitti ammattitaitoani ja opetti paljon asiakaslähtöisestä suunnittelusta.

Sovimme seurakunnan kanssa prosessin alussa, että se kustantaisi tekstiileihin käytetyt materiaalit.

Välillämme suullinen sopimus oli riittävä, mutta mahdollisissa myöhemmissä projekteissa, joissa yh- teistyökumppani ei ole tuttu, olisi kirjallinen sopimus varmasti järkevä.

Ensimmäisiä luonnoksiani ajatellessa vaihtoehtona olisi voinut olla se, etten olisi tehnyt niin valmista jälkeä. Seurakunta olisi todennäköisesti vaikuttanut erilailla töiden sisältöön ja olisin saattanut oppia ja

(34)

saada irti uusia asioita suunnittelutyöstä. Toisaalta tein niin kuin minulle oli luonnollista tehdä. Yleensä työni ovat esittäviä, mutta myös abstrakti, värein ja pinnoin luominen on minulle mieleen. Yritin tarkoituksella saada luonnoksiini eri tyylejä, sillä en tiennyt, mitä seurakunta haki, ja itse tekisin mielelläni millaista vain. Jotkut luonnoksissani esiintyvistä aiheista olin poiminut luonnosta, ja oli hauska huomata, että osalle niistäkin löytyi vertauskuvallisia merkityksiä, vaikka olin toisin luullut. Mietin myös olisiko värien maailmaa pitänyt miettiä enemmän väriopin osalta, ja saada töihin ehkä jotain uutta. Maalasin ja työskentelin omaa silmääni miellyttävällä tavalla.

Käytetyt tekniikat olivat minulle mieluisia. Ne olivat mielestäni hyvä valinta aikataulun ja lopputuloksen kannalta. Aion varmasti hyödyntää käyttämättä jääneitä suunnitelmia myöhemmin, tekemällä esimerkiksi tekstiiliteoksia. Tilkkumaalaus on tekniikka, jota aion kokeilla joihinkin suunnitelmiini.

Suunnittelu- ja valmistustyö eteni aika vauhdikkaasti, mutta ainakaan innostus ei päässyt lopahtamaan kesken kaiken. Joitakin asioita olisi ehkä voinut miettiä pidempään ja tehdä rauhassa, mutta lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Töiden toteuttaminen jännitti minua, sillä en ole aikaisemmin tehnyt kovin isoja töitä, enkä esitellyt niitä julkisesti. Pidin opinnäytetyöprosessista paljon, ja ottaisin mie- lelläni tulevaisuudessa vastaan samankaltaisia toimeksiantoja.

(35)

LÄHTEET

HEINOLAN SEURAKUNTA [verkkosivu]. [viitattu 7.3.2015.] Saatavissa:

http://www.heinolanseurakunta.fi

HUOTARI, P., LAITAKARI-SVÄRD, I., LAAKKO, J. ja KOSKINEN, I. 2003. Käyttäjäkeskeinen tuote- suunnittelu. Käyttäjätiedon keruu, mallintaminen ja arviointi. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.

INNOKYLÄ [verkkosivu]. [viitattu 18.2.2015.] Saatavissa: https://www.innokyla.fi/web/malli110665 KAJANIEMI, A. [verkkosivu]. [viitattu 7.3.2015.] Saatavissa:

http://www.elisanet.fi/aino.kajaniemi/kirkko.html

KIRKON TIEDOTUSKESKUS. Aamenesta öylättiin [verkkojulkaisu]. Suomen evankelis-luterilainen kirkko [verkkosivu]. [viitattu 28.2.2015.] Saatavissa: http://www.evl2.fi/sanasto

LEMPIÄINEN, P. 1972. Kuvat puhuvat. Pieksämäki: Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino.

LEMPIÄINEN, P. 1988. Paramenttien symboliikka. Teoksessa: SARANTOLA, T., LEMPIÄINEN, P., PRIHA, P. ja FRÖBERG, M. Kirkkotekstiilit. Pieksämäki: Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo.

LEMPIÄINEN, P. 2002. Kuvien kieli. Vertauskuvat uskossa ja elämässä. Porvoo: WSOY.

MENTU, T., MIKKELÄ, T. ja PAAKKUNAINEN, U. 2009. Printti & pisto. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

NURMINEN, V. ja PARVIO, M. 1987. Herran huoneen sanoma. Kirkollisen taiteen kuvakieli ja tarkoitus. Helsinki: Art-Print Oy.

PRIHA, P. 1983. Kirkollinen tekstiilitaide. Tekstiilien käyttö ja suunnittelu. Helsinki: Valtion painatus- keskus.

PRIHA, P. 1991. Pyhä kaunistus. Kirkkotekstiilit Suomen Käsityön Ystävien toiminnassa 1904-1950.

Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

RYYNÄNEN, S. Moduuli S 10. Tuotteen elinkaari ja käytettävyys [pdf]. Euro Crafts 21 [verkkosivu].

[viitattu 18.2.2014.] Saatavissa: http://www.eurocrafts21.eu/fi/special_modules/module10/S10.pdf SARANTOLA, T. Kirkkotekstiilien synty, kehitys ja tarkoitus. Teoksessa: SARANTOLA, T., LEMPIÄI- NEN, P., PRIHA, P. ja FRÖBERG, M. Kirkkotekstiilit. Pieksämäki: Sisälähetysseuran kirjapaino Raa- mattutalo.

SEITAMAA-HAKKARAINEN, P. Polut – tietoa designoppimisesta [verkkojulkaisu]. Aalto university [verkkosivu]. [viitattu 18.2.2014.] Saatavissa:

http://mlab.uiah.fi/polut/Yhteiskunnalliset/tyokalu_kollaasitekniikka.html SONKAJÄRVEN SEURAKUNTA [verkkosivu]. [viitattu 16.2.2015.] Saatavissa:

http://www.sonkajarvenseurakunta.fi

TEKSTIILIN TAIDETTA SUOMESTA. Kirkkotekstiilit. Tuula Poutasuo (toim.) 2001.

Hamina: Akatiimi Oy.

VAARI, H. [verkkosivu]. [viitattu 7.3.2015.] Saatavissa:

http://www.helenavaari.fi/index.php/referenssit/paavalinkirkko

VARTIAINEN, J. 2012. Suuri alttaritaulukirja. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy.

WIKIPEDIA [verkkosivu]. [viitattu 23.2.2015.] Saatavissa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kappeli YLÄ-SAVON SEURAKUNTAYHTYMÄ [verkkosivu]. [viitattu 16.2.2015.] Saatavissa:

http://www.ylasavonseurakunnat.fi

(36)

TAUSTA-AINEISTOT

EVANKELIUMIKIRJA JA KIRKKOVUOSI, KIRKKOKÄSIKIRJA- SUOMEN EV.LUT. KIRKKO [verkkosivu].

Saatavissa: http://evl.fi/Evkirja.nsf/kkvp?OpenView&Start=1&Count=112&ExpandView

HYYSALO, S. 2009. Käyttäjä tuotekehityksessä. Tieto, tutkimus, menetelmät. Keuruu: Otavan Kirja- paino Oy.

HUTTUNEN, M., JAATINEN, A., RIEKKI, H. ja VÄHÄKANGAS, P. 1994. Kirkkotaidetta Pohjois-Savosta.

Kuopio: Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

KELLOKUMPU, J. 2010. Pyhän Toivon kirkko 100 vuotta. Sonkajärven seurakunta.

KEMSHALL, L & L. 2007. The Painted Quilt. Paint and print techniques for colour on quilts. England:

Shenzen Donnelley Printing Co.

NASTOLAN SEURAKUNTA [verkkosivu]. Saatavissa: http://www.nastola.seurakunta.net/?sid=678

PUNOMO, KÄSITYÖ VERKOSSA [verkkosivu]. Saatavissa:

http://punomo.fi/teeitse/781/kasityokulttuuri/osakulttuurit_alakulttuurit/uskonnolliset_kulttuurit

JÄPPINEN, J. 2011. Ristiretki Savoon. Porvoo: Mäntykustannus Oy.

SUOMEN KIRKOT 19, YLÄ-SAVON KIRKOT 1993. Museovirasto.

KUVALUETTELO

KUVIO 1. Enni Väisänen 2015. Prosessikaavio

KUVAT 1, 2, 8, 9, 10, 14-48, 50-54. Väisänen, Enni 2014. [digikuva]. Sijainti: Tekijän arkistot KUVA 3. Tampereen ev.lut. seurakunnat [verkkosivu] Saatavissa:

http://www.tampereenseurakunnat.fi/kirkko_tampereella/kirkot_ja_muut_tilat/tilahaku?action=facilit yitem&facility_id=29

KUVA 4. Kirkko Espoossa [verkkosivu]. Saatavissa:

http://www.espoonseurakunnat.fi/web/asiointi/velskolan-kappeli

KUVA 5. Rovaniemen seurakunta [verkkosivu]. Saatavissa:

http://www.rovaniemenseurakunta.fi/toimitilat/tavivaaran_siunauskappeli/?session=32767788

KUVA 6. Kansan Raamattuseura [verkkosivu]. Saatavissa:

http://www.kansanraamattuseura.fi/sinulle/loma-_ja_kurssikeskukset/kairosmaja_-_pyhatunturi/

esittely/revontulikappeli

KUVA 7. Porvoon seurakunnat [verkkosivu]. Saatavissa:

http://www.porvoonseurakunnat.fi/palvelumme/tilat-ja-kiinteistot/muut-kirkot-ja-kappelit/

KUVA 11. Heinolan seurakunta [verkkosivu]. Saatavissa:

http://www.heinolanseurakunta.fi/tietoa/taide_ja_arkkitehtuuri/heinolan_kirkko

KUVA 12. Löytöläinen, Jouni. Aino Kajaniemi [verkkosivu]. Saatavissa:

http://www.elisanet.fi/aino.kajaniemi/kirkko.html KUVA 13. Helena Vaari [verkkosivu]. Saatavissa:

http://www.helenavaari.fi/index.php/referenssit/paavalinkirkko

KUVAT 49, 55 ja 56. Keränen, Hannu 2014. [digikuva]. Sijainti: Tekijän arkistot

(37)

LIITE 1

MIILU. Sonkajärven ja Vieremän paikallislehti. 15.10.2014. N:o 42 s.7 Annin kappeli todettu tarpeelliseksi lisäksi.