Mikä pitää yritykset Suomessa?

Mikä pitää yritykset Suomessa?

Rauno Niinimäki VTM, finanssineuvos Valtiovarainministeriö

1. Johdanto

V

Kansallisella talouspolitiikalla ei enää ole väli- neitä, joilla vaikutettaisiin suoraan esimerkiksi kauppavirtoihin, pääoman ja työvoiman liikkei- siin tai yritysten sijaintiin. Kansallisesti voidaan vaikuttaa vain toimintaympäristöön, joka on enemmän tai vähemmän houkutteleva inves- tointien ja yritystoiminnan kannalta. Nopeaa kasvua ja hyvää työllisyyttä tavoittelevaa lyhyen ja keskipitkän aikavälin kansallista talouspoli- tiikkaa voidaan hyvällä syyllä luonnehtia kilpai- luksi työpaikoista. Poliittisen päätösvallan käy- tön kannalta muutos on merkittävä. Pakkoval- lan käyttö rajautuu lähinnä yksilön ja yhteis- kunnan turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin, talouspolitiikassa joudutaan turvautumaan suostutteluun ja houkutteluun.

Tarkasteltaessa yritysten maantieteelliseen sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä, asiaa on tar- kasteltava yritystoiminnan eri osa-alueiden nä- kökulmasta. Tuotannon sijoittumiseen vaikut- tavia tekijöitä ovat epäilemättä markkinoiden

läheisyys, sopivan työvoiman saatavuus ja tuo- tantokustannusten korkeus. Korkean elintason ja kustannustason maat – Suomi mukaan luet- tuna – ovat selvästi massatuotannon sijoittu- miskilpailussa menettäviä osapuolia.

Yritysten pääkonttoreista kannattaa kilpail- la, sillä nämä tarjoavat sijaintipaikallaan hyvin palkattuja työpaikkoja koulutetuille ja osaavil- le ihmisille. Nämä ihmiset luovat kulutuksel- laan työtä myös ympäristössään. Useimmiten pääkonttorin sijaintipaikka liittyy yrityksen his- toriaan, mutta yrityksen kansainvälistyminen, sen rakennejärjestelyt ja tuotantotoiminnan maantieteellinen levittäytyminen johtavat sii- hen, että myös pääkonttoritoimintojen sijain- tiin liittyviä päätöksiä tehdään eri tekijöitä pun- niten samoin kuin tuotannolliseen toimintaan liittyviä päätöksiä. Asiantuntevan henkilökun- nan saatavuuteen ja viihtyvyyteen vaikuttavat seikat, erityisesti henkilöverotus ja maan kus- tannustaso, ovat pääkonttorien sijaintipäätök- sissä varteenotettavia tekijöitä.

Kansainvälistyneen yrityksen emoyhtiön si- jaintia voidaan ainakin periaatteessa tarkastel- la erillisenä kysymyksenä, sillä emoyhtiö voisi

mainiosti sijaita eri maassa kuin pääkonttori- toiminnot. Tällöin sijaintipaikan valintaan vai- kuttaisivat erityisesti yhtiöverotukseen liittyvät kysymykset, sillä juridisena henkilönä emoyh- tiö on tunteeton sellaisille elämisen laatuun liit- tyville seikoille, joilla on merkitystä pääkont- torissa toimivalle henkilökunnalle.

Oman tarkastelunsa ansaitsee myös omis- tamisen sijoittuminen, missä maassa kannattaa omistaa. Yritysten omistajia verotetaan pää- sääntöisesti pääomatuloistaan asuinmaassaan.

Pääomatulojen verotuksella on oma merkityk- sensä pääomatulojen saajien asuinpaikan valin- taan ja sitä kautta eri valtioiden keräämien ve- rojen määrään.

2. Tuotantotoiminnan sijainti Tuotannon sijaintimaana Suomi on toistaisek- si menestynyt ainakin tyydyttävästi. Tehdaste- ollisuuden tuotanto, joka on maantieteellisesti herkimmin liikkuva tuotantotoiminnan osa, muodostaa edelleen yli viidenneksen brutto- kansantuotteesta ja lähes viidenneksen työlli- syydestä. Vuosina 1975–1979 tehdasteollisuus työllisti vajaan neljänneksen työllisistä. Toimin- tojen ulkoistamisen vuoksi eri ajankohtien lu- vut eivät välttämättä ole vertailukelpoisia. Jos tämä otetaan huomioon, tehdasteollisuuden osuus työllisyydestä ei ole alentunut näinkään paljon. Bruttokansantuotteesta tavaroiden ja palvelusten vientiin menee nykyisin 37 %, suunnilleen sama osuus kuin kymmenen vuot- ta sitten. Juuri ennen suurta lamaa vuonna 1990 vastaava luku oli 23 %.

Muu osa tuotantotoiminnasta, sähkö-, kaa- su- ja vesihuolto, rakentaminen, liikenne sekä yksityiset ja julkiset palvelut, on enemmän ku- lutuspaikkaan sidottua ja pysyy maassa niin kauan kuin alueella on maksukykyistä kysyn-

tää. Suomessa tulonmuodostus on viime vuo- sina ollut riittävää kysynnän ylläpitämiseksi.

Huolta on aiheuttanut Suomen investoin- tiaste, kun se on pudonnut nykyiselle tasolleen, vajaaseen viidennekseen bruttokansantuottees- ta. Tehdasteollisuuden investointien suhde ja- lostusarvoon on pudonnut tällä vuosikymme- nellä 12¹/²prosentista runsaaseen 11 prosent- tiin. Yritysten tulorahoitus ei ole investointien esteenä, sillä suomalaisten yritysten kannatta- vuus on ollut hyvä viime vuosikymmenen puo- livälistä lukien. Vielä 1980-luvulla yritysten kannattavuuden ja investointien välillä oli sel- vä yhteys. Yritykset investoivat aina kun tulo- rahoitus loi liikkumatilaa. Tämä kehitys on an- tanut aiheen kysyä, onko Suomen taloudessa jonkinlainen näivetystauti, kun yritykset eivät näytä löytävän Suomesta kannattavia investoin- tikohteita.

Suomen sodanjälkeinen voimakas talouske- hitys perustui mittaville investoinneille ja ulko- maisen pääoman tuonnille. Maan jälleenraken- taminen ja kansalaisten elintason nostaminen muiden länsimaiden tasolle edellyttivät runsai- ta investointeja paitsi teollisuuden tuotantovä- lineistöön, myös asuntoihin, julkisiin raken- nuksiin, liikenneväyliin ja muuhun perusraken- teeseen. Investointiaste nousikin 1960- ja 1970- luvuilla kansainvälisesti verrattuna erittäin kor- keaksi, ajoittain yli 30 prosenttiin. Tuotanto ja elintaso nousivat nopeasti, mutta asialla oli myös kääntöpuolensa. Kotimainen säästämi- nen ei riittänyt investointeja rahoittamaan, mikä heijastui kroonisena vaihtotaseen vajee- na ja ulkomaisen velan kasvuna. Rahamark- kinoiden säätely ja verolainsäädäntö olivat omiaan lisäämään yritysten ja kotitalouksien in- vestointihalukkuutta, josta seurauksena ilmei- sesti olivatkin ylimitoitetut investoinnit suh- teessa siihen, mitä niillä saatiin aikaan.

Kansantalouden investointiaste alkoi tuntu- vammin laskea vasta 1990-luvun alusta lukien ja aallonpohja saavutettiin 1994, jolloin se oli alle 16 prosenttia. Tämän jälkeen investoinnit jälleen elpyivät ja viimeksi nähty huippu saa- vutettiin vuonna 2001, jolloin koko kansanta- louden investointiaste oli 20¹/2 prosenttia.

Tänä vuonna kyseinen luku tullee olemaan noin 19 prosenttia. Nämäkään lukemat eivät ole kansainvälisesti verrattuna erityisen alhai- set. Noin viidenneksen investointiaste on suun- nilleen kehittyneiden maiden keskitasoa.

Raskaat metsä- ja metalliteollisuuden inves- toinnit ovat osittain korvautuneet tietotekniik- ka- ja tietoliikenneinvestoinneilla, joissa tuo- tannon lisäys saadaan aikaan pienemmillä kiin- teillä investoinneilla. Tuotannon painottumi- nen entistä enemmän korkeaan osaamiseen ja teknologiaan on samanaikaisesti lisännyt yritys- ten tutkimus- ja kehitysmenoja, joita voidaan hyvällä syyllä pitää investointeina siinä missä kiinteän tuotantovälineistön hankintaakin.

Yhteenlaskettuna teollisuuden investointien sekä tutkimus- ja kehitysmenojen osuus teolli- suuden jalostusarvosta onkin pysynyt lähestul- koon ennallaan 80-luvun alusta lähtien, reilus- sa 20 prosentissa. Erityisen korkeat tuotekehi- tyspanokset ovat elektroniikkateollisuudessa, missä tutkimus- ja kehitysmenojen osuus on noin neljännes tuotannon jalostusarvosta. Tut- kimus- ja kehitysmenot ovat merkittävät myös kemianteollisuudessa sekä koneiden ja laittei- den valmistuksessa.

Kaiken kaikkiaan Suomi on menestynyt suhteellisen hyvin kilpailussa yritysten inves- toinneista. Kun otetaan huomioon tutkimus- ja kehitysmenot, koko kansantalouden investoin- tiaste on hyvää kehittyneiden maiden tasoa, eikä voida väittää, että Suomen rakennuskan- ta tai tuotantokapasiteetti olisi jollakin tavalla

rappeutumassa. On luonnollista, että esimer- kiksi EU:n uusissa jäsenmaissa investointiaste on korkeampi. Niissä on yksinkertaisesti pal- jon enemmän rakentamisen tarvetta kuin Suo- messa nykyisin.

3. Pääkonttoritoiminnot

TT:n kyselyn mukaan (”Lähtevätkö pääkont- torit Suomesta?”, syyskuu 2002) kansainvälis- tyneiden suomalaisten yritysten konsernitason pääkonttoritoiminnot sijaitsevat edelleen pää- osin Suomessa. Tilanne on tältä osin parempi kuin Ruotsissa, jossa pääkonttorinsa ulkomail- le siirtäneiden yritysten osuus nousee 30 pro- senttiin 250 suurimmassa yrityksessä. Suoma- laistenkin monikansallisten yritysten pääkont- toritoiminnoista osa sijaitsee jo joko osittain tai kokonaan ulkomailla. Erityisesti tämä koskee johtoryhmän sijaintia, tuotekehitystä, markki- nointia, ostotoimintaa ja logistiikkaa sekä in- formaatiojärjestelmiä.

Yritysten näkemysten mukaan pääkonttori- toimintojen sijainnin kehityssuunta on selvä.

Pääkonttoritoiminnot kasvavat ulkomailla ja vähenevät Suomessa. Pääkonttoreiden rooli on muuttunut, mikä tekee toimintojen joustavan sijoittelun helpommaksi. Tietotekniikan kehitys on helpottanut globaalin toiminnan johtamis- ta. Samalla pääkonttorin etäisyys markkinoista, tuotanto- sekä tutkimus- ja kehitysyksiköiden sijainnista on menettänyt merkitystään. Tieto- tekniikan tuomista uusista kommunikaatiomah- dollisuuksista huolimatta ylin johto matkustaa konsernin yksiköissä aikaisempaa enemmän.

Toisaalta juuri tietotekniikan ansiosta liiketoi- mintaa voidaan johtaa myös fyysisen pääkont- torin ulkopuolelta. Sijoittumispaikan valinnan kannalta merkitystään ovat puolestaan lisänneet johtoon ja henkilökuntaan liittyvät seikat.

Kyselyn mukaan kansainvälistyneiden yritysten osalta positiivisen latauksen pääkonttorin Suo- messa pysymisen puolesta saavat ainoastaan yrityksen historia, yhteiskunnallinen vakaus, tietoliikenneyhteydet sekä koulutus- ja tervey- denhoito. Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat vain niukasti plussan puolella. Erityisen voi- makkaasti ulkomaille muuttoa puoltavat hen- kilöverotus, työsuhdeoptioiden verotus sekä tytäryhtiöiden kasvu. Suomi voittaa ulkomaat parempana emoyhtiön sijaintipaikkana niukal- la marginaalilla. Suomen puolesta puhuivat his- toria, yritysverotus, osinkoverotus ja lievästi johdon kansallisuus.

Johdon ja erityisasiantuntijoiden saatavuus on luonnollisesti pääkonttoritoimintojen sijain- nin kannalta tärkeä asia. Henkilöstön siirtymis- halukkuudessa konsernin sisällä Suomesta ul- komaille ja ulkomailta Suomeen veto ulkomail- le on suuri. Suomessa pysymisen puolesta pu- huvat vain perhesyyt, sosiaaliturva ja julkiset palvelut ja nekin saavat suhteellisen pienen la- tauksen. Erityisen voimakkaasti ulkomaille ve- tävät urakehitys, työn kiinnostavuus, kokonais- verotus ja palkkaus.

Ulkomailta Suomeen tulo nähdään varsin vähän kiinnostavana. Suomeen tulon puolesta puhuvat pitkälle kansainvälistyneiden yritysten mielestä vain urakehitys ja työn kiinnostavuus.

Julkiset palvelut saavat vain vähäisen positiivi- sen latauksen ja sosiaaliturva on täysin neutraa- li. Voimakkaasti negatiivisen latauksen saavat kokonaisverotus, palkkaus ja kustannustaso.

Mielenkiintoista on, että perhesyyt nähdään varsin voimakkaana Suomeen tulon esteenä, mutta Suomesta lähdön esteenä ne saavat vain melko lievän latauksen.

Ulkomaisten johtajien rekrytoinnissa Suo- meen yli 85 prosenttia pitkälle kansainvälisty- neistä yrityksistä ilmoittaa kohdanneensa sel-

viä tai suuria vaikeuksia. Suomeen johtajia us- kotaan vetävän samat syyt kuin asiantuntijoi- takin, eli työn ja yrityksen kiinnostavuus sekä urakehitys. Voimakkaan esteen muodostavat kokonaisverotus ja palkkaus.

On selvää, että yhtiöverotus vaikuttaa emo- yhtiön sijaintipaikan valintaan huolimatta sii- tä, että monessa maassa sijaitseva konserni pys- tyy ainakin jonkin verran vaikuttamaan siihen, missä maassa sijaitsevassa tytäryhtiössä verotet- tavaa tulosta näytetään. Osingon jakamista var- ten tarvittava tulos on joka tapauksessa kerät- tävä emoyhtiöön, jossa sitä verotetaan sijainti- maan verolakien mukaan. Tässä suhteessa emoyhtiön sijaintipaikka ei ole omistajien kan- nalta merkityksetön seikka.

Sen sijaan pääkonttoritoimintojen sijainti ei sinänsä liiemmälti kiinnostane laajasti omistet- tujen pörssiyhtiöiden osakkaita ja toimivan joh- don intressit saanevat varsin suuren painon.

Tällöin kuvaan astuvat toimivan johdon oma kansallinen tausta, mutta myös enenevästi uusien johtajien ja asiantuntijoiden rekrytoin- tikysymykset. Mitä kansainvälisempi yritys on sitä kirjavammaksi muodostuu ylimmän joh- don kansallinen tausta ja sitä vähemmän sillä on merkitystä pääkonttoritoimintojen sijaintiin vaikuttavana seikkana.

Johdon ja asiantuntijoiden omaan elämään liittyvät seikat tullevat saamaan merkittävän osan pääkonttoritoimintojen sijaintipäätöksis- sä. Taloudellisista seikoista tärkeään asemaan nousee henkilöverotus. Sen vastapainona ole- vat julkiset palvelut eivät ymmärrettävästi kiin- nosta yhtä paljon työuransa alkuvaiheessa ole- via huippuosaajia, koska julkispalveluiden tar- peet ovat erilaiset eri ikäryhmissä, eikä moni- kaan puheena olevista henkilöistä tiedä var- masti missä maassa he kulloisessakin elämän- vaiheessaan asuvat. Ylin johto on puolestaan

julkisista palveluista riippumaton varallisuus- asemastaan johtuen.

Toinen merkittävä taloudellinen ihmisten elämisen tasoon vaikuttava seikka on luonnol- lisesti maan kustannustaso. Suomen ongelma- na on erityisesti asumisen kalleus. Tehtyjen sel- vitysten ja käydyn keskustelun perusteella näyt- tää ilmeiseltä, että ylivoimaisesti merkittävin syy kasvukeskusten asumisen kalleuteen on kaavoituksen niukkuus. Rakennuskustannuk- set eivät ole Suomessa sen kalliimmat kuin muuallakaan. Maasta Suomessa ei totisesti ole pulaa. Rakennuskelpoisen tonttimaan pitämi- nen niukkana ja kalliina kasvukeskuksissa joh- tuu lainsäädännöllä luodusta järjestelmästä.

Kuntien velvoitteeksi on asetettu korkeatasoi- sen ja kattavan kunnallisen palvelutason tarjoa- minen kaikille kuntalaisille. Kasvukeskuksiin suuntautuva muuttoliike aiheuttaa lyhyellä ai- kavälillä suuria kunnallisiin palveluihin liitty- viä kustannuspaineita, josta syystä muuttoa ra- joitetaan kaavoituksen niukkuudella. Seurauk- sena on, että kuntien lyhyen aikavälin meno- paineet jarruttavat maan talouden kehityksen kannalta välttämätöntä muuttoliikettä sekä maan sisällä että ulkomailta Suomeen. Pidem- mällä aikavälillä on kunnankin etu, että sillä olisi kasvava ja hyvätuloinen asukaskunta. Saat- taa olla myös niin, että monet nuoret perheet olisivat valmiit tyytymään hieman vaatimatto- mampiin kunnallisiin palveluihin, jos voisivat vastapainoksi järjestää oman asumisensa tahto- mallaan tavalla järjelliseen hintaan.

4. Omistamisen sijainti

Verouudistuksen yhteydessä esitettiin käsityk- siä, joiden mukaan yrityksen verotusta ja omis- tajan verotusta ei voida erottaa toisistaan.

Tämä epäilemättä pitää paikkansa omistajayrit-

täjien ja perhepiirissä omistettujen yritysten osalta. Sen sijaan laajalti omistettujen pörssiyh- tiöiden osalta on vaikeaa nähdä tässä suhtees- sa erityistä yhteyttä, yrityksen talous ja verotus ovat selkeästi erillään osakkaiden verotukses- ta, johon vaikuttaa ennemminkin osakkaan oman talouden kokonaisuus.

Omistajayrittäjien ja perheyritysten sijainti- päätöksiin vaikuttaa epäilemättä yrityksen ja omistajan verotuksen kokonaisuus ja tämä on- kin otettu verouudistuksessa huomioon. Sen sijaan pääomatulojen verotuksella lienee jonkin verran vaikutusta sellaisten pääomatulojen saa- jiin, joilla ei ole esimerkiksi työhön liittyvää si- donnaisuutta tiettyyn maahan tai paikkakun- taan. Sama pätee luonnollisesti muihinkin työs- tä vapaisiin tulonsaajiin, esimerkiksi eläkeläi- siin. Eteläinen naapurimaamme Viro tarjoaa jo nyt tällaiselle väestönosalle huomattavia talou- dellisia houkuttimia verotuksen ja elinkustan- nusten osalta. Virosta Suomeen on lyhyt mat- ka ja välittömään elinympäristöön liittyvät sei- kat paranevat siellä hyvää vauhtia.

5. Onko omistamisella väliä?

Viime kuukausina on lähinnä verouudistuk- seen liittyvänä teemana nostettu esiin ehkä hie- man yllättäen kansallisen omistamisen merki- tys yritysten sijaintiin vaikuttavana tekijänä (esim. Vesa Puttonen: Onko omistamisella vä- liä?, elokuu 2004). Yllättävänä sikäli, että tä- hän asti on ajateltu, että kun on luotu globaa- lit raha- ja pääomamarkkinat sekä Eurooppaan rahaliitto, niin sijoittajia eivät maiden rajat enää kahlitse, vaan ne voivat vapaasti hajauttaa ris- kinsä. Tämä tekee väistämättä omistamisesta kansainvälistä, eikä omistajia enää kiinnosta missä maassa sijoituskohteena oleva yritys si- jaitsee ja minne se on mahdollisesti muuttamas-

sa kunhan yritys on vain kannattava ja tuottoi- sa sijoituskohde. Valtioiden päänsäryksi on jää- nyt toimintaympäristön tekeminen sellaiseksi, että yritystoiminta viihtyy maassa.

Toinen ääripää suhtautumisessa omistami- seen on se, että ostetaan pörssistä vielä jäljellä olevat yritykset työeläkevaroilla ja estetään sil- lä tavoin omistuksen siirtyminen ulkomaille.

Lisäksi yritysten suomalaiset omistajat pystyi- sivät estämään tuotannon siirtämisen kustan- nuksiltaan halvempiin maihin. Säästettynä on useiden kymmenien miljardien edestä työelä- kevaroja, joten tämä olisi aivan mahdollista.

Seurauksena olisi se, että lyhyellä aikavälillä turvattaisiin työpaikkojen pysyminen Suomes- sa, mutta pidemmällä aikavälillä saatettaisiin suomalaiset yritykset kilpailukyvyttömiksi.

Seurauksena olisi, että menetettäisiin sekä suo- malaiset työpaikat että kertynyt eläkevaralli- suus. (Puttonen: Omistamisella on väliä, Pro- fiitti 2/2004). Puttosen kanssa on helppoa olla yhtä mieltä tässä asiassa.

Puttonen varoittaa artikkelissaan, että Suo- mesta tulee nykymenolla ns. tytäryhtiötalous.

Suomen hyvä koulutusjärjestelmä tuottaa inno- vaatioita ja korkean lisäarvon yrityksiä. Nämä kiinnostavat myös kansainvälisiä suuria yrityk- siä, koska ne parhaimmillaan sopivat hyvin näi- den strategiaan. Valtion kustannuksella koulu- tetut asiantuntijat kehittävät valtion rahoitta- missa tutkimusprojekteissa innovaatioita, jotka kansainväliset teknologia- ja lääkealan yrityk- set käyvät tilaisuuden tullen ostamassa alihin- taan. Lyhyellä aikavälillä yrityksillä menee hy- vin, mutta vaikeuksien tullen kasvaa riski, että yrityksen arvokkain osa ja parhaat työpaikat siirretään jonnekin muualle.

Edellisessä päättelyssä avainsana on ”alihin- taan”. Jos nimittäin suomalaisten yritysten ar- vostus olisi ”oikea”, yritykset pystyisivät itse

toimimaan rakennejärjestelyissä kapellimesta- reina ja käyttämään yrityksen osakkeita peli- merkkeinä rakennejärjestelyissä. Jos ajatellaan työpaikkojen ja pääkonttoritoimintojen pysy- mistä Suomessa, edelliseen järkeilyyn liittyvät ainakin seuraavat kysymykset. Ovatko suoma- laiset yritykset alihinnoiteltuja sen takia, että ovat suomalaisia? Ja jos suomalaiset yritykset ovat alihintaisia, mitä asialle voidaan tehdä?

Varmaankin yksittäisten yritysten joukosta löytyy monenlaisia esimerkkejä, mutta yleises- ti ottaen HEXissä noteerattujen yritysten kes- kimääräinen PE-luku ei oikeuta tekemään ko- vin pitkälle meneviä johtopäätöksiä suoma- laisten yritysten alihinnoittelusta. Tuo luku Helsingin osalta on nimittäin 15,7, kun euro- alueen (DJ STOXX50) vastaava luku on 16,3.

Helsingissä noteerattujen yritysten markkina- arvo suhteessa tulokseen olisi siis suunnilleen sama kuin eurooppalaisten keskimäärin. Nokia ei asiaan vaikuta, sillä sen PE-luku on nykyään tavallisten kuolevaisten joukossa. Tosin on muistettava, että PE-luvut vaihtelevat ajan mu- kana melko runsaastikin ja keskimääräisten lu- kujen taakse kätkeytyy runsaasti erilaisuutta.

Lisäksi kiinnostavat ostokohteet eivät välttä- mättä ole listattuja, eikä niiden arvosta juuri voi keskustella ennen kuin yhtiötä koskeva osto- tarjous on pöydässä.

Esitetyn argumentaation mukaan suoma- laisten yritysten arvostuksen nostamiseksi oi- kealle tasolle tarvitaan suomalaisten rahoitus- markkinoiden kehittämistä toimiviksi. Tällaiset rahoitusmarkkinat mahdollistavat myös sen, että suomalainen yritys pystyy kasvamaan luon- tevasti (listautumalla) ilman pääomasijoittajien suuria yksittäisiä panostuksia. Pääomamarkki- noiden kehittämiseksi on esitetty lähinnä omis- tamiseen liittyvään verotukseen (erityisesti sen neutraalisuuteen eri sijoitusmuotojen välillä)

liittyviä uudistuksia ja TEL-järjestelmään liit- tyviä uudistuksia. Vaikuttaa tosin siltä, että näissä suhteissa ei olla kovin kaukana toivotus- ta tilanteesta.

Keskeinen kysymys on se, paranisiko suo- malaisen kasvuyrityksen mahdollisuudet saada kasvun vaatimaa omaa pääomaa osakeanneilla ja nousisiko yritysten arvostustaso, jos pääoma- markkinat toimisivat nykyistä paremmin? Insti- tutionaalisilla sijoittajilla on runsaasti sijoitet- tavia varoja ja ne toimivat omien pelisääntöjen- sä mukaisesti. Tärkein sääntö on riskin hajaut- taminen, eikä niiden osakesalkun muuntamis- ta enemmän Suomi-painotteiseksi liene odotet- tavissa. Puhumattakaan, että ne olisivat valmiit sijoittamaan nykyistä enemmän kasvuyritysten osakkeisiin. On luultavaa, että eläkeyhtiöt si- joittavat vastaisuudessakin varojansa kasvuyri- tyksiin pääomarahastojen kautta kuten tähän asti. Myös pääomarahastot hajauttavat sijoituk- siaan yli valtakunnan rajojen kuten muutkin sijoittajat.

Tavalliset kansalaiset, sikäli kun noudatta- vat sijoitusneuvojien suosituksia, menettelevät samalla tavoin. Kansalaiset tuskin olisivat val- miita hyväksymään merkittävästi korkeampaa

riskitasoa kuin eläkeyhtiötkään. Vaikka kansa- laiset päättäisivätkin käyttää nykyisiä varsin runsaita pankkitalletuksiaan enenevästi osake- varallisuuden hankintaan, osakkeet luultavasti hankittaisiin välillisesti osakerahastojen kautta.

Rahastoyhtiöt puolestaan hajauttavat sijoituk- set varsin laajalle sijoitusrahaston kattamalle alueelle tai toimialalle. Rahoitusmarkkinoiden kehittäminen hyvin toimiviksi ja sijoituskohtei- den neutraali kohtelu ovat epäilemättä kanna- tettavia ajatuksia, mutta on vaikea nähdä millä keinoilla voitaisiin lisätä erityisesti suomalais- ten osakkeiden suosiota suomalaisten sijoitta- jien silmissä. Yritystoiminnan pitäminen Suo- messa omistamisen kautta tuskin onnistuu. Rat- kaisevia ovat yleiset toimintaedellytykset.

Kirjallisuus

Lähtevätkö pääkonttorit Suomesta? TT:n kysely, 2002.

Puttonen, V. (2004): Onko omistamisella väliä. Eva- raportti. Helsinki.

Puttonen, V. (2004): ”Omistamisella on väliä”. Pro- fiitti 2/2004.