Kiitos viimekertaisesta
Oppinut juhlaesitelman tyoryhmansa tekemista vuosi sitten nain:
pitaja kertoi tutkimuksista
» Esimerkiksi viimeistii edellinen jul
kaisumme kasitteli asutuksen perussosio
logisia ongelmia, niita mekanismeja, joi
den avulla vaesto leviaa maassa tiettyjen impulssien vaikutuksesta. Ja viimeinen, toivon toki etta ei viimeinen yleensakaan . . . yleensa, mutta viimeinen . . . viimei
nen julkaisuni, nain . . . nainhan tiissa taytyy sanoa, viimeinen julkaisuni on asutussosiologisesta tutkimusperintees
tamme versonut sovellutus, joka on joh
tanut kaupungistumisen parantuneeseen ennustamiseen ja uuteen hoitomahdolli
suuteen.»
Tama katkeileva monipolvinen virke
pari on tosiaan sanasta sanaan aito; eras lasnaolija naet sattui nauhoittamaan esi
telman. Vain tutkimusalan ja -aiheen nimet olen verhonnut, jotteivat muut tunnistaisi tapausta kovin helposti. Ei naet ale syytii ampua pianistia eli esi
telman pitajaa, vaikka han kerran sot
keutuikin sanoissaan. Sellaistahan sattuu silloin talloin kelle hyvansa.
Sen sijaan on syytii katsoa, mihin ja miksi han sotkeutui.
Han kiintyi kayttamaan adjektiivia viimeinen eika paassyt siitii irti, vaikka huomasikin, ettii se oli vaaristamassa hanen ajatuksensa.
Viimeinen merkitsee sita, joka on jar
jestyksessa kaikkien muiden jalkeen. Sen perasta ei seuraa mitaan. Lokakuun
Kielemme kaytanto viimeisen pa1van jalkeen ei lokakuussa ale yhtaan paivaa; paivia kylla seuraa, mutta ne ovat jo marraskuuta. Laskevan auringon viimeisten sateiden jalkeen ei auringosta tule enaa sateitii, ja kirjailijan viimeinen teas paattaa kirjailijan tuo
tannon.
Esitelmoija ei ilmeisestikaan ollut pu
humassa pessimistisesti sellaisesta julkai
susta, joka olisi paattanyt hanen tieteel
lisen tuotantonsa. Han puhui senhetkistii lahinna edellisestii julkaisustaan, siis viime julkaisustaan. Hanen kunniakseen on sanottava, etta han sananvalintansa kompastuksen kylla huomasi, vaikkei siina kiireessa ja viela hiostavan frakin panssaroimana tavoittanut oikeaa sanaa.
Toisin on laita monien kirjoittajien, jotka panevat ajatuksiaan paperille har
kiten ja kiireettomasti ja silti tekevat saman haksahduksen:
»Viimeisten tietojen mukaan maassa on julistettu poikkeustila. » Tassa uutisen lauseessa on ilmeisesti tarkoitettu: viime tietojen mukaan. Voisi hyvin sanoa myos: tuoreimpien tietojen mukaan.
»Kulutus on tasaisesti lisaantynyt vii
meisten vii den vuoden aikana. » Jalleen osuvammin: viiden viime vuoden aikana.
Miksei myos hiukan pitemmin: viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana.
» Viimeisin mielipidetutkimus osoittaa Vayrysen suasion edelleen laskeneen.» Taman mukaan voisi viimeistii tutkimus
ta kai seurata viela viimeisempi, ja sitten tulisi viimeisin tutkimus - joka ei kumma kylla merkitsisikaan tutkimusten loppua, gallupit kun ilmeisesti yha jat
kuisivat. Tuommoisen pitkan yhdys
sanan eteen ei kylla hyvin luonnu liian viime. Mutta selvaa olisi sanoa: uusin mielipidetutkimus, tuorein mielipidetut
kimus.
Lukijan ja kuulijan kannalta olisi hauska, jos kirjoittajat ja puhujatkin ot
taisivat entistii tarkemmin varteen vii
meinen- ja viime-sanojen merkityseron.
Ihan turhantarkkuuteen ei erottelussa tosin tarvitse menna. Viimeistii ei kylla mielellaan sovi kayttiia viime-sanan sijas
ta, mutta joissakin vakiintuneissa sa- 613
Kielemme kaytanto
nonnoissa kaytetaan ja sopii jatkuvasti kayttaa viime-sanaa vi!Jneisen sijasta.
Niinpa joku voi huomata jotakin vii
me hetkella ja vainaja on voinut viime sanoikseen sanoa sita ja sita. Laskevan auringon viime sateet tuntuu sekin mah
dolliselta kielelta.
Viela pikku huomautus. Viime-sanan ohella voidaan siis kayttaa eraita muita
kin, erityisesti sanoja uusin ja tuorein.
Joskus tulevat kyseeseen toisenlaisetkin korvauskeinot, viime-sana kun on tai
pumaton.
Niinpa jos esitelmoijamme olisi kar
keen puhunut tyoryhmansa viimekertais
ta (eika »viimeista») edellisista julkai
suista, ei han olisi ohjautunut »viimei
nen»-sanan kayttoon liioin seuraavassa virkkeessa.
Ja sama sana sopii myos niille, jotka haluavat kiittaa isantiaan ja emantiaan askeisesta vieraanvaraisuudesta. Mie
luummin siis »kiitos viimekertaisesta»
kuin »kiitos viimeisesta» - ellemme ha
lua mielenosoituksellisesti vihjata, etta jo riittaa.
T. I.
