RISTO HEISKALA
SOTA, POLITIIKKA, TALOUS, IDEOLOGIA
MICHAEL MANNIN VALTA LÄHDE ANALYYSIN
KÄSITTEET
E
nglannista on 1980-luvulta lähtien alkanut ilmestyä kun- nianhimoisia ja kattavia yh- teiskuntateoreettisia analyy- seja, joiden laaja-alaisuus purkaa totun- naista käsitystä yhteiskuntatieteiden työn- jaosta. Tällaisia ovat ainakin Anthony Gid- densin. (1984 sekä 1981 ja 1985), W.G.Runcimanin (1983 ja 1989) ja Michael Man- nin (1986 ja 1993a) teokset.
Tiedonsosiologisesti tämä ilmiö näyt- täisi liittyvän kahteen seikkaan. Ensimmäi- nen näistä on se, etteivät manner-Euroo- pan (Saksan ja Ranskan) ja Pohjois-Ame- rikan sosiologisen yhteiskuntateorian pe- rinteet koskaan kunnolla juurtuneet Eng- lantiin. Siksi briteillä on muita enemmän vapausasteita suhteessa traditioon. Toinen asiaan vaikuttava seikka on se, että impe- riumin raunioilla syntyy lähes vääjäämättä historiallisesti ja teoreettisesti laaja-alaista pohdintaa siitä mistä historiallisissa pro- sesseissa oikein on kysymys. Näillä viileil- lä aikalaisanalyyseillä on siksi briteille eräänlainen terapeuttinen tehtävä. Meitä muita ne sen sijaan kiinnostavat ensisijai- sesti mahdollisesti yleisempään käyttöön soveltuvan teoreettisen sisältönsä vuoksi.
Tarkastelenkin seuraavassa yhtä näistä esityksistä tältä yleisemmältä teoreettisel-
ta kannalta. Kysymys on Michael Mannin teoksessaan The Sources of Social Power esittämästä valtalähdeanalyysista.
VALTALÄHDEANALYYSI
Mann aloittaa valtalähdemallinsa kehitte- lyn esittämällä kaksi sille olennaista peri- aatetta. Ensimmäisen periaatteen mukaan
"yhteiskunnat koostuvat useista lomittai- sista ja toisiaan risteävistä yhteiskunnallis- tilallisista vallan verkostoista" (I, 1)1. Yh- teiskunnat eivät ole järjestelmiä eikä niis- tä siksi voi erottaa alajärjestelmiä, ulottu- vuuksia tai tasoja. Sen sijaan ne ovat "mal- lintunutta kaaosta" (patterned mess; II, passim.).
Toisen periaatteen mukaan paras tapa esittää kuvaus yhteiskunnista, niiden ra- kenteesta ja historiasta on tarkastella nel- jän valtalähteen keskinäissuhteita. Nämä valtalähteet ovat ideologinen, taloudelli- nen, sotilaallinen ja poliittinen valta. Ne ovat (1) "lomittaisia sosiaalisen kanssakäy- misen verkostoja", eivät yhtenäisen yh- teiskunnallisen kokonaisuuden ulottu- vuuksia, tasoja tai tekijöitä (I, 2). Samalla ne ovat myös (2) "organisaatioita, institu- tionaalisia välineitä inhimillisten päämää- rien saavuttamiseksi" (I, 2). Mann kutsuu malliaan valtalähteiden englanninkielisten
nimitysten alkukirjainten mukaan IEMP- malliksi, jota nimitystä siitä myös tässä teks- tissä jatkossa käytetään.
IEMP-malliaan soveltaen Mann tuottaa rikkaan ja selkeästi jäsentyneen tulkinnan agraarien sivilisaatioiden yleisestä luon- teesta ja erityisesti agraarin Euroopan eri- koislaadusta (osa I), luokkien ja kansa- kuntien noususta modernin historian jä- sennysperiaatteiksi (osa II; ks. myös Heis- kala 1994a) ja valtion tulevaisuudennäky- mistä (Mann 1993b). Seuraavassa en niin- kään esittele näitä sinänsä erittäin kiin- nostavia tulkintoja. Sen sijaan keskityn tar- kastelemaan niiden taustalla olevan käsit- teistön erityisluonnetta tuoden sisällölli- siä tekijöitä mukaan vain havainnollista- maan teoreettisia ratkaisuja. Lopuksi kuin- nitän myös huomiota eräisiin käsitteistöön liittyviin ongelmiin.
MITÄ VALTA ON?
Inhimillisen olemassaolon erityisyys pe- rustuu Mannin mukaan siihen, että ihmi- set ovat — tai ainakin riittävä osa ihmisiä on — "rauhattomia, päämäärähakuisia ja rationaalisia olentoja, jotka tavoittelevat elämän hyvien asioiden tuottaman nau- tinnon kasvua ja ovat kykeneviä valitse- maan ja käyttämään tähän tarkoitukseen sopivia välineitä" (I, 4). Tämä inhimillis- ten olentojen erikoislaatu on kaikkien val- lan muotojen perusta. Siksi motivaatiopai- notteiset valtateoriat ovat usein lähteneet siitä, että valta kuuluu ihmisluontoon.
Mannin mukaan ne saattavat olla oikeas- sa tai väärässä, mutta olennaista on, ettei aihetta käsittelevään kiistaan ole tarpeen ottaa kantaa. Tämä on mahdollista, jos val- taa ei käsitetä niinkään päämääräksi vaan
— Talcott Parsonsin (1968, 263) tavoin —
"yleistyneeksi välineeksi minkä tahansa päämäärän saavuttamiseksi" (I, 6). Yhteis- kunnalliseen relevanssiin pyrkivässä tar- kastelussa voidaan tällöin keskittyä "emer- gentteihin organisoituneisiin valtalähtei- suin" (I, 6).
Yleisimmässä mielessä valta on toimi- jan "kykyä asettaa päämääriä ja saavuttaa niitä ympäristönsä hallinnalla" (I, 6). Sosi-
aalisella vallalla on kaksi täsmällisempää merkitystä. Se voi ensinnäkin olla toisiin ihmisiin kohdistuvaa valtaa, jonka perus- malli on — Weberin (1978, 53) määritel- män mukaan — se, että tietty toimija voi sosiaalisessa suhteessa toteuttaa tahtonsa vastarinnasta huolimatta. Mannin mukaan tällöin on kysymys distributiivisesta val- lasta. Parsonsia (1960, 199-225) seuraten hän kuitenkin toteaa, että tällainen 0-sum- mapelinä toteutuva A: n valta yli B:n on vas- ta toinen puoli yhteiskunnallista valtaa.
Toisen puolen muodostaa kollektiivinen valta, jonka tapauksessa keskenään yh- teistyötä tekevät toimijat voivat kasvattaa yhdistettyä valtaansa kolmansiin osapuo- liin tai luontoon nähden. Useimmissa yh- teiskunnallisissa suhteissa nämä vallan puolet ovat kietoutuneet toisiinsa, mutta on olennaista havaita, että kollektiivisen vallan tapauksessa ei ole kysymys pelkäs- tä 0-summapelistä vaan mahdollisuudesta kasvattaa "valtasummaa". (I, 6-7; II, 2-3.) Kollektiivisen ja distributiivisen vallan erottelun lisäksi Mann tekee kaksi muuta vallan luonnetta määrittävää kahtiajakoa.
Näistä ensimmäisen mukaan " ekstensiivi- nen valta viittaa kykyyn organisoida suu- ria ihmismääriä laajoilla alueilla minimaa- lisen vakaan yhteistyön tuottamiseksi" ja
"intensiivinen valta viittaa kykyyn orga- nisoida kiinteästi ja johtaa osanottajien huomattavaa mobilisoitumista tai sitou- tuneisuutta" riippumatta osanottajien mää- rästä ja alueen laajuudesta (I, 7).
Jälkimmäisen jaottelun mukaan "auto- ritatiivinen valta on ryhmien tai instituu- tioiden tosiasiallisesti tahtomaa. Siihen liit- tyvät yksiselitteiset käskyt ja niiden tietoi- nen noudattaminen. Diffuusi valta sen si- jaan levittäytyy spontaanimmalla, tiedos- tamattomammalla ja keskuksettomammal- la tavalla tiettyyn väestöön tuottaen kes- kenään samanlaisia sosiaalisia käytäntöjä, jotka ilmentävät valtasuhteita mutta eivät ole eksplisiittisesti käskettyjä". (I, 8.)
Kahta jälkimmäistä valtadikotomiaa Mann havainnollistaa ristiintaulukoimalla ne kuvion 1 tavalla.
AUTORITATIIVINEN DIFFUUSI
INTENSIIVINEN Armeijan Yleislakko
komentorakenne
EKSTENSIIVINEN Sotilasimperiumi Markkinavaihto
Kuvio 1. Organisatorisen ulottuvuuden muotoja Kaikkiaan on edellä sanotun pohjalta
ilmeistä, että Mann ymmärtää vallan eng- lanninkieliseen termiin power sopivalla tavalla. Hän siis lukee sen piiriin paitsi termin domination alaan kuuluvat seikat, jotka suurin piirtein vastaavat termin "val- ta" normaalimerkitystä suomen kielessä, myös ylipäätään kaiken kyvyn saada ai- kaan toivottuja tuloksia. Niinpä ihmisillä voi olla valtaa myös suhteessa luontoon ja vallan määrä voi kasvaa sitä mukaa kun erilaiset päämäärällistä toimintaa tukevat tekniikat — valtateknologiat — kehittyvät.
Tällaisten tekniikoiden kehittymiseen liit- tyvät "valtahyppäykset" ovatkin keskeinen osa Mannin analyysia (erit. I, 525).
IEMP-MALLI
Kun nyt tiedämme mitä Mann vallalla tar- koittaa, olemme valmiita erittelemään hä- nen neljää valtalähdettään tarkemmin.
Kuvaan kunkin valtalähteen kohdalla en- sin sen yleistä luonnetta ja sitten siihen liittyviä organisoitumisen muotoja.
Ideologisen vallan lähteenä voidaan pi- tää kykyä monopolisoida olemassaolon mieltä koskevat tulkinnat (Weber). Vaih- toehtoinen ja edelliseen liittyvä reitti ideo- logiseen valtaan on pyrkimys monopo- lisoida oikeus moraalisten normien aset- tamiseen (Durkheim). Ideologisen vallan kolmas lähde ovat esteettiset/rituaaliset käytännöt ("you cannot argue with a song"
kuten Mann toteaa Marc Blochia laina- ten).
Ideologisen organisaation muodot puolestaan jakautuvat kahtia. Yhtäällä on yhteiskunnallistilallisesti transkendentti ideologia, joka ylittää olemassaolevat ideo- logisen, taloudellisen, sotilaallisen ja po- liittisen vallan instituutiot ja synnyttää durkheimilaisessa mielessä "pyhän" auk- toriteetin. (I, 22-3.) Ideologian transken- dentit muodot ovat voimakkaassa riippu- vuussuhteessa sellaisiin diffuuseihin val- tateknologioihin kuin lukutaito, rahanlyön- ti ja markkinat, koska tällaisten "yleisten infrastruktuurien" laajentuminen johtaa
"maallisten auktoriteettien" kontrollin löys- tymiseen. Mannin paraatiesimerkki on maailmanuskontojen ("kirjan uskontojen") synty ja erityisesti kristinuskon leviämi- nen (I, luvut 10-11), mutta hänestä riip- pumatta voimme myös aavistella jotain vas- taavaa olevan parhaillaan käynnissä glo- baalissa viestintäjärjestelmässä. Vähemmän dramaattinen ideologisen organisoitumi- sen muoto on jonkin tietyn ryhmän im- manentti moraali. Kun transkendentilla ideologialla on taipumusta järjestää vallit- sevia suhteita uuteen uskoon, immanentti moraali pääasiallisesti toimii juuri päin- vastaiseen suuntaan ja kiinteyttää olemas- saolevaa järjestystä.
Transkendentti ideologia on Mannille nimenomaan immanentin moraalin vas- tinpari. Niinpä hän viittaa transkendens- silla pelkkään opin ryhmärajoja ylittävään ja murtavaan luonteeseen eikä tietoon tuonpuoleisesta maailmasta. Tällaista tie-
toa koskevat väittämät tosin liittyvät mo- niin ideologisiin järjestelmiin, mutta näi- den väittämien esiintyminen tai puuttu- minen ei Mannille ole erotteluperiaate immanentin ja transkendentin ideologian välillä. Niinpä esimerkiksi alkukristilli- syys, joka varhaisissa vaiheissaan ja Jee- suksen opetuksessa oli kehittymässä nimen- omaan juutalaisten immanentiksi moraa- liksi, muuntui transkendentiksi ideologiak- si siinä vaiheessa kun Paavali suostui ruo- kailemaan pakanoiden kanssa ja esitti, et- tei ympärileikkaus ole opillisen puhtau- den ehto.
Taloudellinen valta juontuu elintarpei- den tyydyttämisestä luonnonresurssien käyttöönoton, muuntamisen, jaon ja kulu- tuksen sosiaalisesti organisoiduissa muo- doissa. Ydinkäsite tässä yhteydessä on tie- tysti luokka, jota Mann käyttää puhtaasti taloudellisena kategoriana. Hallitsevasta luokasta voidaan kuitenkin puhua, jos viitataan sellaiseen taloudelliseen luok- kaan, joka on onnistuneesti ja riittävässä määrin monopolisoinut muut valtalähteet kyetäkseen hallitsemaan tiettyä valtiolli- sesti organisoitunutta yhteiskuntaa.
Kysymys siitä onko tuotanto (marxis- tit) vai jako (uusweberiläiset, Polanyi) en- sisijainen luokkamäärityksen perusta on Mannin mukaan historiallisesti riippuvai- nen seikka ja jää vastattavaksi substanti- aalisissa yhteyksissä. Niiden jäsentämistä varten tarvitaan myös neliluokkaista jä- sennysperiaatetta luokkasuhteiden ja luok- kataistelun luonteesta. Sen mukaan luo- kat voivat olla latentteja, ekstensiivisiä, symmetrisiä tai poliittisia. Jaottelu on ku- muloituva siten, että kukin sarjan jäsen edellyttää edellisten olemassaolon. Histo- riallinen perusmalli on, että luokat ovat latentteja ja vain hallitseva luokka on or- ganisoitunut. Symmetrisiä poliittisia luok- kia ja niiden välistä luokkataistelua tava- taan lähinnä vain modernissa lännessä, mutta antiikin Rooma ja Kreikka muodos- tavat tässä suhteessa kiinnostavan poik- keuksen, jota voidaan analysoida symmet- risten poliittisten luokkien välisen luok- kataistelun käsittein (I, luvut 7 ja 9).
Taloudellinen organisaatio muodostuu tuotannon, vaihdon, jaon ja kulutuksen kehistä. Osassa I Mann käytti tästä koko- naisuudesta Marxiin nojautuen termiä
"käytännön kehät", mutta osassa II hän luopui termistä, koska se kavensi termin.
"käytäntö" tarpeettomasti pelkkään talou- delliseen käyttöyhteyteen.
Sotilaallinen valta juontuu organisoi- tuneen fyysisen puolustuksen tarpeesta ja hyödystä, jonka sotilaallinen organisaatio voi tuottaa hyökkäystilanteessa. Se on sekä intensiivistä että ekstensiivistä ja sekä kol- lektiivista että distributiivista. Yhteiskun- tateoria on pitkään vältellyt siihen liittyvi- en kysymysten käsittelyä, vaikka kysees- sä on tärkeä historian kulkuun vaikuttava seikka. Mannin mukaan onkin pakko pa- lata Spencerin, Glumplowiczin ja Oppen heimerin tapaisiin kirjoittajiin — jotka tosin usein liioittelivat sotilaallisen vallan tehoa.
— jotta kysymystä ylipäätään voidaan al- kaa jäsentää.
Sotilaallinen organisaatio on perus- taltaan pakottava ja keskittynyt. Tämä on ilmeistä sodan tapauksessa. Suurin osa klassista sotaa käsittelevää kirjallisuutta kä- sittelee juuri (ylivoimaisen) voiman kes- kittämistä vihollista vastaan. Mann lukee kuitenkin sotilaallisten organisaatioiden piiriin myös kaikki sellaiset välittömään pakkoon perustuvat rauhanaikaiset työ- muodot kuin orjatyö ja päivätyövelvolli- suus. Pakkotyö soveltuu hyvin käytettä- väksi kaupunkien linnoittamisessa ja mo- numenttien, teiden ja kanavien rakenta- misessa. Niinikään se on käyttökelpoista kaivoksissa, kartanotalouksissa ja ylimys- ten kotitalouksissa. Näillä alueilla pakko- työ on myös tuottanut kollektiivisen val- lan lisäystä, joka tosin luonnollisesti on liittynyt "valtasumman" kasvusta koitu- vien tulosten nautinnan epätasaiseen ja- kautumiseen. Rakenteeltaan hajanaisessa maanviljelyksessä, taitoa vaativassa tuo- tannossa ja hajautuneessa kaupankäyn- nissä pakkotyö sen sijaan päätyy nopeasti rajalle, jossa kontrollikustannukset ja -ka- pasiteetti ylittyvät. Sotilaallinen organisaa- tiomuoto ei siksi niiden tapauksessa yleen-
sä ole saavuttanut mainittavia tuloksia.
Positiivisen ja intensiivisen muodon li- säksi sotilaallisella vallalla on myös nega- tiivinen tai terroristinen muotonsa, joka liittyy siihen, että sotilaallinen iskuvoima on historiassa yleensä ulottunut laajem- malle kuin valtiollinen kontrolli tai talou- dellisen tuotannon kytkennät. Logistisiin lähteisiin nojaten Mann kuitenkin laskee, että uutta aikaa lukuunottamatta suurin mahdollinen etäisyys, jolle armeija on saat- tanut hajoamatta marssia ilman ympäris- töstä saatavaa organisoitua huoltotukea, on 90 km (I, luku 5). Tämän vuoksi jo noin 300 km:n etäisyys huomattavasta so- tilasvallan keskittymästä on yleensä tar- koittanut sitä, että ihmisten on ollut syytä jossain määrin ottaa huomioon se, mitä kyseisessä keskittymässä tapahtuu (vuo- sittaiset kunnioituskäynnit, johtoaseman ni- mellinen tunnustaminen, joidenkin nuor- ten lähettäminen "koulutettaviksi" hoviin jne.), mutta ettei keskittymällä ole ollut mitään keinoa kontrolloida heidän päivit- täistä käyttäytymistään. Niinpä sotilaalli- nen valta on yhteiskunnallistilallisesti kak- sijakoista. Yhtäällä on "keskittynyt ydin, jossa voidaan harjoittaa positiivista, pako- tettua kontrollia" ja sitä "ympäröi laaja ter- rorisoitu alue, jonka väestö ei normaalisti asetu avoimeen vastahankaan, mutta sitä ei voida kontrolloida positiivisesti" (I, 26).
Poliittinen valta juontuu sosiaalisen elämän monien puolien keskitetystä, ins- titutionalisoidusta ja alueellistetusta hal- linnasta saatavasta hyödystä. Mann ei lue sen piiriin kaikkea väkivallan tukemaa käs- kyvaltaa vaan ainoastaan alueellisesti kiin- teytyneen pakottamisen eli valtion. Näin määriteltynä poliittinen valta eroaa kol- mesta muusta valtalähteistä siinä, että se pystyttää ja vahvistaa rajoja kun taas mui- hin lähteisiin liittyvä valta voi ylittää niitä.
Vastaavasti poliittiseen valtaan liittyvät kamppailut ovat taisteluita tietyn vaiku- tuksiaan ympäristöön säteilevän valtakes- kuksen kontrollista.
Poliittinen organisaatio on sotilaalli- sen organisaation tavoin yhteiskunnallis- tilallisesti kaksijakoinen. Suhteessa hallit-
semaansa piiriin se harjoittaa alueellisesti keskitettyä valtaa. Tässä se on pääsääntöi- sesti riippuvainen autoritaarisista valtatek- niikoista, mutta nämä eivät Mannin mu- kaan ole ensisijaisesti sotilaallisia. Lisäksi valtio harjoittaa varsinaisen alueellisen piirinsä rajojen ulkopuolella geopoliittista diplomatiaa. Sen suhteen voidaan tehdä karkea jako yhtäältä diplomaattiseen ti- lanteeseen, jota hallitsee hegemoninen im- periumi ja sen suhteet suojattivaltoihin ja rajaseutuja terrorisoiviin sotapäälliköihin, ja toisaalta monivaltioista sivilisaatiota luonnehtivaan diplomaattiseen tilaan. Esi- merkiksi Napoleonin menestystä ja tuhoa ei voida ymmärtää ilman diplomatian ana- lyysia, koska ne eivät ensisijaisesti selity hänen käytössään olleen valtio- ja sota- koneiston voimavaroilla vaan palautuvat ennen muuta Euroopan tuolloisen moni- valtioisen sivilisaation sisäiseen dynamiik- kaan. Silti diplomatian analyysi on lähes täysin puuttunut yhteiskuntateoriasta.
Mann esittää valtalähteensä myös ku- viona 2, joka on syytä pitää mielessä, kun seuraavassa ryhdytään pohtimaan mallin luonnetta.
MIKSI VALTALÄHTEITÄ ON NELJÄ?
Voimme aloittaa tarkastelun kertaamalla tiiviisti tähänastisen: valta on kykyä saada aikaan tuloksia. Sosiaalista valtaa on tar- kasteltava keskittymällä organisoituneisiin valtalähteisiin. Niitä on neljä: ideologinen, taloudellinen, sotilaallinen ja valtiollinen valta. Niiden on tarkoitus mahdollistaa yh- teiskuntateoreettisesti kiinnostavien ta- rinoiden kertominen historiasta.
Seuraavaksi voimme kysyä miksi val- talähteitä on neljä? Tämä kysymys jakau- tuu alakysymyksiin, joista ensimmäinen liittyy sotilaallisen ja valtiollisen vallan erot- tamiseen. Neljän valtalähteen malli istuu nimittäin muuten suhteellisen luontevasti yhteiskuntateoreettiseen traditioon, jossa sekä uusmarxilaiset (mm. Althusser) että uusweberiläiset (mm. Runciman, Bendix ja Lipset) ovat omalla tavallaan tehneet
"weberiläistä" kolmijakoa luokkaan, sta- tukseen ja puolueeseen. Näistä kaksi en-
simmäistä vastaavat Mannin taloudellista ja ideologista valtalähdettä, mutta kolman- nen hän jakaa kahtia sotilaalliseen ja val- tiolliseen valtaan. Miksi?
Mannin vastaus on yksinkertainen:
koska ne suurimman osan historiaa ovat olleet suhteellisen riippumattomasti orga- nisoituneita. Tätä ei ole aivan helppoa ha- vaita modernista maailmasta, jossa soti- laallisella ja taloudellisella vallalla on ol- lut taipumusta lähentyä toisiaan. Kuiten- kin jopa modernissa maailmassa sotilaal- liset organisaatiot ovat suhteellisen riip- pumattomia muusta valtio-organisaatios- ta. Esimerkiksi ensimmäiseen maailman- sotaan johtaneessa tapahtumakulussa Sak- san geopoliittisen diplomatian strategia perustui siihen, ettei hyökkäys Ranskaan kytkisi Englantia sotaan ellei se tapahdu Belgian kautta (mikä Englannin perspek- tiivistä tulkittaisiin hyökkäysalustan val- misteluksi Englantiin tehtävää maihin- nousua varten). Niinpä poliittinen johto antoi käskyn hyökätä Ranskaan. Vasta hyökkäyksen käynnistyttyä sille selvisi, ettei Saksan sodanjohdolla koskaan ollut ollut yhtäkään mobilisointisuunnitelmaa, jossa reitti Ranskaan ei kulkisi Belgian kautta. Englanti liittyi sotaan. (II, luku 21.) Toisen modernin esimerkin tarjoavat nykypäivän Japani ja Saksa, jotka ovat voimakkaita ja pitkälle organisoituneita valtioita, mutta joilta käytännöllisesti kat- soen puuttuu oma sotilaallinen organisaa- tio (I, 11).
Aiemmassa historiassa erottelun tar- peellisuus on vielä ilmeisempi. Suurim- malla osalla historiallisia valtioita ei ole ollut tosiasiallista organisoidun sotilaalli- sen voiman monopolia eivätkä ne edes ole pyrkineet saavuttamaan sitä. Lisäksi valloitusarmeijat ovat kautta historian ol- leet huomattavan riippumattomia kotival- tioistaan jo yksinkertaisesti viestintäyhteyk- sien hitauden vuoksi. (I, 11.)
Niinpä on historiallisista syistä järke- vää tehdä erottelu, jossa "poliittiset vallat ovat niitä, jotka harjoittavat keskitettyä, institutionalisoitua, alueellista hallintaa" ja.
"sotilaalliset vallat ovat niitä, joissa on ky-
symys organisoidusta fyysisestä voimasta, olivatpa ne organisoituneet millä tavalla tahansa" (I, 11).
On siis perusteltua, että valtalähteitä on ainakin neljä, mutta miksi niitä ei ole enempää? Kuten katkoviivat kuviossa 2 paljastavat, IEMP-malli ei kata kaikkea ih- misten väliseen vuorovaikutukseen liitty- vää valtaa. Miksi esimerkiksi sukupuoli- järjestelmään ja ikäjärjestelmään ei mallis- sa liitetä omia valtalähteitä, vaikka niihin selvästi liittyy systemaattista ja kaikissa yhteiskunnissa esiintyvää valtaa?
Mannin perusvastaus on, että niissä ei ole kysymys organisoituneesta vallasta ai- nakaan samassa mielessä kuin hänen nel- jässä valtalähteessään. Kuvio 2 näyttää kui- tenkin kaksi tapaa, joilla ikä, sukupuoli ja vastaavat mallista puuttuvat valtaprosessit voidaan tuoda mukaan analyysiin. Niitä voidaan ensinnäkin käsitellä valtaläh- deanalyysissa osana yhteen tai useampaan valtalähteeseen liittyvää kehitystä silloin kun niillä on systemaattisia organisatori- sia vaikutuksia. Toiseksi ne voidaan tuo- da valtalähteiden mukaisella käsitteistöllä jäsennettyyn historialliseen kertomukseen jälkikäteisinä täsmennyksinä. Esimerkiksi Parsons (1968) kutsui jälkimmäisen tyyp- pistä menettelyä työskentelyksi jäännös- kategorioilla ja piti sitä aina osoituksena siitä, että jäännöskategorioihin turvautu- va teoria törmää niiden kohdalla rajoihin- sa. Myös Mannin ymmärrys tällaisten seik- kojen tuomisesta analyysiin näyttäisi vas- taavan pikemminkin ensimmäistä kuin toista vaihtoehtoa. Konkreettisissa tapauk- sissa hän viittaakin ajoittain erityisesti su- kupuolieron merkitykseen, mutta toteaa, että hänen oman tietämättömyytensä li- säksi yksi sukupuolieron systemaattisen analyysin este on, ettei useimmista histo- riallisista tapauksista ainakaan toistaiseksi ole käytössä riittävää primaarimateriaalia, johon tutkimus voisi nojata (Mann 1993c).
MANN JA WEBER
Valtalähteitä on siis neljä ja tätä voidaan perustella. Entä miten niitä käytetään ana- lyysissa? Kysymys ei ole mistään yhteis-
Kuvio 2. IEMP-malli
0
0.) 4
0
v) 0
Transkendenssi Pakottava ja keskittynyt
Käytännön kehät Alueellisesti keskittynyt Geopoliittis-diplomaa Merkkien selitykset
kehittävät lomittaiset
O O
Institutionaalinen
Ensisijaiset valtalähteet
cp 0 O O
O 0) 0
Päämääriään
kuntaontologiasta. Niinpä emme mallin kanssa ole "tekemisissä sosiaalisen vallan eri lähteiden, ulottuvuuksien tai tasojen ulkoisten suhteiden kanssa vaan pikem- minkin lähteiden kanssa (1) ideaalityyp- peinä, jotka (2) saavat ajallisesti äärellisen olemassaolon erillisinä organisaatioina työnjaon kokonaisuudessa ja (3) voivat tuottaa yleisempää, yhteenkietoutunutta yhteiskunnallisen elämän muotoutumista ... jossa ... yksi tai useampi näistä organi- satorisista välineistä voi lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä toimia ensisijaise- na tilannetta uudelleen muovaavana voi- mana" (I, 28).
Olemme siis metodologisesti tekemi- sissä ideaalityyppien kanssa. Historialli- sessa analyysissa ideaalityypit poimivat to- dellisuudesta reaalisesti olemassa olevia tai olemassa olleita organisaatioita ja mah- dollistavat näiden organisaatioiden kes- kinäissuhteiden yhteiskuntateoreettisesti jäsentyneen tarkastelun. Kysymykseen kul- loisessakin historiallisessa tilanteessa vai- kuttavien voimien ensisijaisuudesta ei voi- da vastata perusta/päällysrakenne -teori- oiden tapaan etukäteen nojatuolista, vaan se edellyttää substantiaalista tutkimusta, joka osoittaa määräävyyssuhteiden vaih- televan eri tapauksissa.
Kuulostaa aika tavalla Weberiltä ja We- ber saakin Mannin teoreettisissa keskus- teluissa osakseen enemmän arvonantoa kuin muut vakiintuneet klassikot. Webe- rille rakentuu myös Mannin perustava metafora siitä mitä hän tutkii. Pelastusus- kontoja tarkastellessaan Weber (1989) pu- hui niistä ja vastaavista aatteista historian
"vaihdemiehinä", jotka saattavat tietyssä yhteiskunnallisessa tilanteessa ratkaista sen mille lukuisista tarjolla olevista raiteis- ta kehitys kääntyy. Mann muuttaa metafo- raa hieman. Hänen mukaansa "sosiaaliset valtalähteet ovat 'raiteentekijöitä' — koska raiteita ei ole ennen kuin suunta on valit- tu — jotka muodostavat eri tyyppisiä raitei- ta sosiaaliselle ja historialliselle maaperäl- le. Raiteenteon 'hetket' ja kääntymiset uu- delle raiteelle" ovatkin se valintakriteeri, jolla valtalähdeanalyysi poimii tiettyjä ta-
pauksia historiallisen tarkastelun kohteek- si. (I, 28.)
Kun osa I vielä päättyy kahteen yhteen- vetolukuun, joista toinen (luku 15) käsit- telee Euroopan erikoislaatua, ja osa II kä- sittelee pelkästään Eurooppaa ja USA:ta, en voi ymmärtää asiaa muuten kuin siten, että meillä on käsissämme kirjat, joissa Weberin sivilisaatiovertailu on niin meto- dologian kuin kysymyksen osalta otettu vakavasti. Weberin kysymyshän kuului
"mistä johtuu länsimaiden taloudellinen ja sosiaalinen erityislaatuisuus" (Weber 1989 ja 1992) ja vastaamisen strategia oli juuri sivilisaatiovertailun tarjoamien "historial- listen kokeiden" analyysi, jota Mannin voi katsoa ajanmukaistetussa muodossa har-
joittavan.
ONKO YHTEISKUNTIA OLEMASSA?
Monessa suhteessa samoilla linjoilla We- berin kanssa on myös Mannin yhteiskun- nan käsitteeseen suuntaama kritiikki. Sen voi katsoa sisältävän kaksi toisistaan riip- pumatonta argumenttia, joista ensimmäi- nen on historiallinen ja toinen teoreetti- nen. Osaan II sisältyvän historiallisen ar- gumentin mukaan kansalaisyhteiskunnan synty ja kiinteytyminen on olennaisilta osiltaan modernin valtion nousuun liitty- vä prosessi. Kyse on 1700-luvulla sodan- käynnin teollistumisella alkavasta kehitys- kulusta, joka 1800-luvulla jatkuu valtion siviilihallinnon huomattavana paisumise- na ja sillä, että valtio ottaa vastuulleen liikenneyhteyksien ja vastaavan infrastruk- tuurin luomisen kauppa- ja teollisuuspää- oman tarpeisiin. Yhdessä parantuneiden veronkantomenetelmien kanssa tämä ke- hitys suuntaa ihmisten huomion valtioon, koska valtion heille tuottama rasitus näin.
kasvaa. Tästä on seurauksena teollistumi- seen liittyvien luokkakamppailujen kään- tyminen valtiollisesta vallasta käytäviksi edustuksellisuustaisteluiksi, joka puoles- taan luo edellytykset kansallisuusaatteen leviämiselle ja kansallisvaltiollisen ideolo- gisen identiteetin synnylle. Yhdessä valti- on kasvaneen toimeliaisuuden ja siihen liittyvän infrastrukturaalisten rakenteiden
r fV
1,1
r-
r-
Qo
alueellisen jäsentymisen kanssa kansallis- valtiollinen identiteetti synnyttää "yhteis- kunnan". Yhteiskunta onkin tietyn val- tiokoneiston "naturalisoima" alueellinen tila, jolla tämän alueen rajoja vahvistavien periaatteiden mukaisesti kehitetyt infra- struktuurit ja kontrollimekanismit "häkit- tävät" tietyn väestön.
Yhteiskunnat tässä mielessä ovat alu- eellisesti spesifioitavissa ja vaihtelevat luonteeltaan ja kiinteydeltään niiden yti- men muodostavan valtion kontrollikyky- jen mukaisesti. Historiallisesti on kuiten- kin ongelmallista heijastaa tällaista yhteis- kunnan käsitettä varhaisempiin aikoihin, joina valtioiden kontrollikyvyt olivat olen- naisesti heikommat ja valtionmuodostuk- sen malli kansallisvaltion sijasta dynastinen valtio. Tuolloin valtioiden kyky "häkittää"
alamaisiaan ja "naturalisoida" aluettaan yh- teiskunnaksi oli ratkaisevasti nykytilan- netta heikompi eivätkä edes Rooman kei- sarikunnan tapaiset mahtivallat muodos- taneet yhteiskuntaa missään nykyisin tun- temassamme mielessä. Niitä oli mahdol- lista yksinkertaisesti juosta pakoon.
Vielä historiallisesti epäspesifiä yhteis- kuntapuhettakin vakavampia ongelmia syntyy kuitenkin, kun teoreetikot yleistä- vät valtiokohtaisesti spesifistä yhteiskun- takäsitteestä yleisen yhteiskunnan käsit- teen, joka mahdollisesti vielä ajatellaan tasoihin tai alajärjestelmiin jakautuneeksi totaliteetiksi. Tässä siitä, että ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä, tehdään virhepäätel- mä, jonka mukaan ihmisten olisi siksi luo- tava kiinteitä sosiaalisia totaliteetteja. Man- nin mukaan näin ei kuitenkaan ole. "Inhi- millisten olentojen on pakko osallistua sosiaalisiin valtasuhteisiin, mutta he eivät tarvitse sosiaalisia totaliteetteja." (I, 14.)
Suurimmasta osasta historiaa on ilmeis- tä, että erilaiset sosiaalisen vallan verkos- tot ovat vaikuttaneet ihmisten elämään, mutta ne eivät ole asettuneet sillä tavoin yksiselitteisesti päällekkäin, että voitaisiin puhua yhteiskunnasta totaliteettina. Jopa modernissa maailmassa tällainen puhe on ongelmallista. Sen paljastaa Mannin mu- kaan yksinkertainen kysymys: Missä yh-
teiskunnassa sinä elät? Siihen ei luultavas- ti saa keneltäkään epäröimätöntä ja yk- siselitteistä vastausta. Yksi mahdollinen vas- taus viittaa kansallisvaltioon: Suomessa, Ranskassa jne. Toinen vastausmahdollisuus on laajempi: teollisessa yhteiskunnassa, ka- pitalistisessa yhteiskunnassa tms. Muita- kin on: Pohjoismaissa, Euroopassa, länsi- maissa, rikkaassa pohjoisessa, demokraatti- sessa yhteiskunnassa, kulttuurisessa mie- lessä suomalaisessa yhteiskunnassa jne.
Vastaava epäselvyys on vallinnut kautta aikojen. Se on itse asiassa suurimman osan historiaa ollut vielä paljon huomattavam- paa kuin meidän aikanamme. (I, 16-7.)
Näiden tarkastelujen pohjalta Mann esittää kritiikkiä järjestelmäteoriaa ja ver- tailevan sosiologiaa kohtaan. Järjestelmä- teorian ongelma on hänen mukaansa, että se olettaa valtaorganisaatiot alajärjestelmik- si, jotka jäsentyvät yhtenäiseksi koko- naisuudeksi. Vertailevan sosiologian on- gelma on hieman vastaava. Eristettiinpä vertailtavat yksiköt millä tavoin tahansa, menettely jäsentää ne toisistaan riippumat- tomiksi ja selvärajaisiksi yksiköiksi, joiden ominaispiirteitä voidaan vertailla ulkoisesti.
Molemmissa tapauksissa valtalähdeanalyy- si tarjoaa historiallisesti herkemmän lähes- tymistavan, jonka ytimenä on pikemmin- kin prosessien kuin yhteiskuntatotaliteet- tien tarkastelu.
Näistä kriittisistä huomautuksista huo- limatta Mann ei esitä luopumista sanasta yhteiskunta. Sitä voidaan toki hänen mu- kaansa käyttää löyhässä arkimerkitykses- sä, jossa sillä viitataan mihin tahansa va- kiintuneeseen ihmisryhmään ilman että ter- mi lisää mitään ilmaisuihin "sosiaalinen ryhmä tai sosiaalinen aggregaatti tai yh- teenliittymä" (I, 13). Tärkeää on vain olla sortumatta totaliteettiperspektiiviin, joka tekee konkreettisten historiallisten tilan- teiden ja prosessien analyysin mahdotto- maksi.
VIISI KRITIIKKIÄ
Mannin sisällölliset analyysit osoittavat kiistatta, että hänen käsitteistönsä tarjoaa mahdollisuuden yhteiskuntateoreettisesti
kiinnostavien tarinoiden kertomiseen his- toriasta. Teoreettisena lähestymistapana sii- hen kuitenkin liittyy eräitä ongelmia, jois- ta viittä käsittelen seuraavassa.
(1) Vallan käsite. Mannin vallan käsite on olennaisilta osiltaan sama kuin Talcott Parsonsin, vaikka Mann itse ei olekaan erityisen innokkaasti korostanut tätä seik- kaa. Tällaisissa teorioissa valta käsitetään toimijan käytössä olevaksi resurssiksi. Nii- den on usein katsottu tulevan ongelmalli- siksi, kun niiden rinnalle asetetaan sellai- nen toinen lähestymistapa valtaan, jota mm. Michel Foucault edustaa. Sen mu- kaan subjektit eivät voi "ottaa" tai "kumo- ta" valtaa, koska valta ei ole mikään esi- nemäinen olio. Sen sijaan se on suhdever- kosto, joka muotoaa subjektit. (Mm. Fou- cault 1980, 34-5.)
Mann itse ei ole ottanut kantaa tähän ilmassa leijuvaan kritiikkiin. Voimme kui- tenkin tehdä sen hänen puolestaan nojau- tuen Martin Kuschin (1991) tulkintaan.
Foucault'n valtakonseptiosta. Tämän tul- kinnan mukaisesti myös Foucault'n "laa- ja" valtakonseptio voidaan — usein kuul- lusta päinvastaisesta väitteestä huolimatta
— esittää sellaisena weberiläisenä A:n ja.
B:n välisenä suhteena, jossa A:lla on val- taa B:hen. Tämä suhde on kuitenkin ym- märrettävä konstitutiivisena suhteena, jossa A:n ja B:n identiteetit eivät ole ennalta annetut vaan muotoutuvat suhteen luon- teen määrittämällä tavalla. Tällä tulkinnal- la on useita kiinnostavia seurauksia, joista tässä yhteydessä tärkeä on se, että konsti- tutiivisen suhteen näkökulma mahdollis- taa puheen vallasta resurssina sekä distri- butiivisessa että kollektiivisessa mielessä eikä silti sulje pois vallan ymmärtämistä elementtejään muuntelevana suhdejärjes- telmänä, joka ei ole minkään subjektin täydellisessä kontrollissa. (Kusch 1991, erit. 123-7 ja 130-4; myös Helen 1994.)
Kuten sanottua Mannilta puuttuu teo- reettinen kannanotto tähän kysymykseen, mutta hänen sisällöllisten analyysiensa tar- kastelu osoittaa, ettei hän oleta valtaresurs- seja käyttävien subjektien identiteettiä en- nalta annetuksi. Erityisesti "valtahyppäys-
ten" tarkastelu keskittyy paljolti juuri uu- sien valtatekniikoiden ilmestymisen tuot- tamien uusien subjektien synnyn ja van- hojen subjektien identiteettien muuntumi- sen analyysiin. Siksi ei näyttäisi kovin vai- kealta työstää tarkastelun taustalla olevaa käsitejärjestelmää sellaiseksi, että se eks- plisiittisellä tasolla sisältäisi myös vallan ymmärrettynä Foucault'n tavoin tuottava- na ja subjektien identiteettiä muotoavana suhdejärjestelmänä.
(2) Teorian luonne. Mannin valtaläh- teet ovat ideaalityyppejä, jotka poimivat todellisuudesta ajallisesti ja tilallisesti ää- rellisiä organisaatioita. Niiden varassa käy päinsä kertoa mielekkäitä tarinoita histo- riasta, mutta onko tässä ehkä kaikki? Jos niin on, kysymys ei ehkä niinkään ole varsinaisesta yhteiskuntateoriasta vaan yleisen yhteiskuntahistorian käyttöön so- veltuvasta työkalupakista, jonka käsitteitä voidaan ja tuleekin eri tarinoita kerrotta- essa venyttää milloin mihinkin suuntaan.
Tässä sinänsä ei ole mitään huolestutta- vaa, ja juuri näin Mann näyttääkin menet- televän tarinoita kertoessaan. Ongelmal- lista on kuitenkin se, että hän samanaikai- sesti toisaalla painottaa IEMP-mallin ole- van nimenomaan valtateoria.
Yhden mahdollisen vastauslinjan tä- hän kritiikkiin tarjoaa viittaaminen siihen, ettei Mann vielä ole julkaissut sarjansa osaa IV, jonka on määrä olla teorian kodi- fikaatio. Tämä viittaus ei kuitenkaan pois- ta sitä perustavaa epäilystä, että Mann voi kertoa niitä historian kontingentista luon- teesta puhuvia tarinoita, joilla epäilemättä on tervehdyttävä kriittinen vaikutus ylen innokkaisiin yrityksiin johtaa koko histo- rian tai edes yhden aikakauden luonne yhdestä ennalta annetusta teoreettisesta periaatteesta, vain sillä edellytyksellä, että hänen oma käsitteistönsä tarvittaessa ve- nyy ja paukkuu. Jos näin on, osan IV suh- teen on olemassa kaksi mahdollisuutta.
Se voi ensinnäkin olla teoreettinen kodifi- kaatio, joka eksplikoi täsmällisen teorian yhteiskunnallisesta vallasta. Tällöin se ei kuitenkaan todennäköisesti kykene katta- maan kaikkia edeltäviin osiin liittyneitä
IEMP-mallin käyttäjä konkreettisten his- toriallisten prosessien jäsentämisessä. Toi- nen vaihtoehto on, ettei osa IV juurikaan lisää käsitteistöön sellaista, mitä emme jo osien I ja II pohjalta tiedä. Silloin se on tervejärkistä ja monessa mielessä hyödyl- listä puhetta, mutta kysymys ei ole yhteis- kuntateoriasta sanan vaativimmassa mie- lessä.
(3) järjestelmäteorian kritiikki. Mann on järjestelmäteorian ankara kriitikko, kos- ka hän katsoo järjestelmän ja alajärjestel- män käsitteiden ohjaavan tutkijat kuvitte- lemaan yhteiskunnat yhtenäisiksi totalitee- teiksi. Mannin mukaan yhteiskunnat eivät olekaan järjestelmiä vaan "mallintunutta kaaosta". On kuitenkin epäselvää onko tässä sellainen suuri vedenjakaja kuin Mann näyttää olettavan. Ensinnäkin Mann, kuten edellä todettiin, soveltaa samanlais- ta vallan käsitettä kuin Parsons. Toiseksi hänen ilmaisunsa "mallintunut kaaos" (pat- terned mess) viittaa siihen, että yhteiskun- nallisesta todellisuudesta voidaan myös hänen käsityksensä mukaan löytää mal- lintumista. Järjestelmäteorian puitteissa täl- laista mallintumista on tietysti käsitelty ni- menomaan järjestelmän käsitteen avulla.
Voidaan kuitenkin erottaa kaksi eri tapaa käyttää järjestelmän käsitettä. Ensimmäi- nen käyttö olettaa järjestelmäkuvaukset to- siasiallisiksi yhteiskunnallisiksi asiantiloik- si. Tällainen käyttö on ilmeisen selvästi altista Mannin esittämälle totaliteettikritii- kille. Mieleeni ei kuitenkaan tule yhtään varteenotettavaa järjestelmäteoreetikkoa, joka käyttäisi järjestelmän käsitettä näin.
Esimerkiksi Parsonsin "analyyttinen rea- lismi" viittaa selvästi toisenlaiseen käyt- töön, jossa järjestelmäkuvauksilla on to- dellisuuden moninaisuutta jäsentävän ide- aalityypin status. Uudempi järjestelmäteo- ria puolestaan on entisestään korostanut tätä painotusta ja käyttää hyvinmuodostu- neen järjestelmän käsitettä nimenomaan ja ensisijaisesti teoreettisena rajakäsittee- nä, jonka avulla voidaan tutkia erilaisten yhteiskunnallisten kohteiden järjestelmän- kaltaisuuden astetta. (Heiskala 1994b.) Mikään ei estä kokoamasta tällaisia järjes-
telmän käsitteen avulla esitettyjä tulkinto- ja lomittain ja päällekkäin esimerkiksi Man- nin IEMP-mallin tavoin. Niinpä Mannin järjestelmäteorian kritiikki on sinänsä tär- keä täsmennys analyysissa käytettävien käsitteiden luonteesta, mutta se ei muo- dosta sellaista suurta teoreettista vedenja- kajaa kuin ensisilmäykseltä näyttää.
Jossain määrin vastaava havainto voi- daan tehdä hänen vertailevan sosiologian kritiikistään. Teoreettisesti se tietysti on pätevää ja suuntautuu siinä mielessä ver- tailusta J.S. Millin päättelysääntöjen varaan suurta yhteiskuntateoriaa rakentavia ko- difikaatioita (esim. Skocpol 1984) vastaan.
Olisi kuitenkin outoa elleivät useimmat vertailevat sosiologit itsekin tosiasiassa olisi tietoisia totaliteettivertailun menetelmiin sisältyvistä ongelmista. Pikemminkin hei- dän voisi olettaa käyttävän vertailevia me- netelmiä tutkimusekonomisista syistä ja tie- toisena siitä, että näin saatuja tuloksia on täydennettävä muilla menetelmillä. Tämä on itse asiassa juuri se tapa, jolla Mann itse omassa työssään vertailevan sosiolo- gian menetelmiä käyttää. Kyse on siis taas- kin tärkeästä mutta ei teoreettisesti vallan- kumouksellisesta täsmennyksestä.
(4) Käsitteiden yleistettävyys. Jos Man- nin sisällölliset analyysit olisi tiivistettävä yhteen lauseeseen, se olisi jotain sen suun- taista kuin "monilla yleispäteviksi luulluil- la asioilla on ajallisesti ja alueellisesti ra- jallinen kestonsa" tai "yllättävän monet asiat ovat historiallisesti muuntuvia". Silti on jotain, joka pysyy samana tässä muu- toksen virrassa: IEMP. Näin ainakin voisi Mannia lukemalla päätellä. On kuitenkin epäselvää, voimmeko ajatella, että kaikki valtiolliset sivilisaatiot ovat jossain samas- sa mielessä alttiita IEMP-malliin sisältyvää käsitteistöä käyttävälle analyysille.
Otan ideologian tarkastelun alaan liit- tyvän esimerkin. Tärkeimpänä ideologi- sen vallan muotona Mann käsittelee us- kontoa. Hän ei kuitenkaan hyväksy Durk- heimin tarinaa uskonnon "alkuperäisestä"
integroivasta tehtävästä. Sen sijaan hän katsoo varhaisten valtiollisten sivilisaati- oiden temppelien olleen lähinnä "koris-
teltuja tavaravarastoja" (I, 89). Maailmanus- kantojen syntyvaihe sen sijaan merkitsee Mannin mukaan aidon transkendentin ideo- logisen mahdin ilmaantumista maailmaan.
Hän näkee sen ehtona aakkoskirjoituk- sen, lukutaidon ja kauppareittejä pitkin laajalle kulkevien kulttuuristen viestintä- kanavien synnyn. Kun maailmanuskonto- jen analyysia katsotaan tarkemmin, havai- taan, että sen ytimenä on alkukristillisyy- den analyysi, johon muita maailmanus- kontoja ja Euroopan myöhempää kirkol- lista kehitystä verrataan. Edelleen havai- taan, että alkukristillisyyden analyysin yti- menä on siihen sisältyvän tasa-arvoajatuk- sen analyysi. Saamme siis yhtälön ideolo- ginen valta = transkendentti ideologia = uskonto = maailmanuskonnot = alkukris- tillisyys = tasa-arvo. Toisin sanoen ideolo- ginen valta saa merkittävän käsittelyn Mannin analyyseissa lähinnä vain silloin kun on kysymys moderniin länteen tietä tasoittavaan prosessiin liittyvän tasa-arvo- ajatuksen kehityksestä. Muita ideologisen vallan muotoja ei käsitellä tai niitä mita- taan tällä mittatikulla. Olisi kuitenkin jota- kuinkin järjetöntä olettaa, että ideologi- sella vallalla ei ole ollut muita merkittäviä vaikutuksia historialliseen prosessiin. Hie- man laajemmin ilmaisten saman voi sa- noa myös kysymällä, eikö kulttuurieroja olisi välttämättä käsitteellistettävä myös joistain muista kun tasa-arvon perspektii- vistä? Tämän kysymyksen valossa IEMP- malli — tai ainakin tapa, jolla Mann sitä käyttää — alkaakin näyttää kulttuurisesti spesifimmältä kuin sen abstraktista ku- vauksesta voisi päätellä.
(5) Organisatorinen painotus. Kiinnit- tyminen vallan muotoihin liittyvään reaa- liseen historialliseen organisoitumiseen on epäilemättä Mannin analyysin suuri an- sio. Juuri se tekee hänen analyyseistaan historiallisesti tavanomaista yhteiskunta- teoriaa sensitiivisempiä. Siihen saattaa kui- tenkin liittyä myös ongelmia. Lähestyn tä- täkin seikkaa vain yhden esimerkin valos- sa ja taaskin on kysymys kulttuurin käsit- teellistämisestä.
Teoksensa osassa II Mann analysoi luok-
kien ja kansakuntien nousua historiaa jä- sentäviksi voimiksi. Hän hyväksyy pää- piirtein Benedict Andersonin (1983) ana- lyysin, jonka mukaan kansakunnat ovat imagined communities, joiden kehityk- selle viestintäjärjestelmän muutokset pal- jolti loivat edellytykset. Taloudellista luok- kareduktionismia vastustaen hän kuitenkin toteaa, että sama pätee myös luokkiin ja lisäksi vielä näyttää tämän huolellisin ta.- pausanalyysein. IEMP-mallin puitteissa tä- män voisi katsoa merkitsevän sitä, että ideologiselle vallalle latautuisi tärkeitä ana- lyyttisia tehtäviä modernin lännen syntyä jäsentävässä kertomuksessa. Näin ei kui- tenkaan ole. Sen sijaan Mann toteaa osan II kattamasta ajanjaksosta, että "ideologisen vallan merkitys väheni jossain määrin tä- män jakson aikana" (II, 35). Miksi?
Toteamus selittyy sillä, että keskittymi- nen organisoituneisiin valtalähteisiin sisäl- tää sen analyysia ohjaavan periaatteen, että jonkin valtalähteen alaan kuuluvat seikat tulevat mukaan historiallisiin kertomuk- siin siinä vaiheessa kun niille voidaan, osoittaa suhteellisen autonominen ja or- ganisoitunut kantajaryhmä, jonka tekemi- set voivat muuttaa historian kulkua. Kult- tuuriset merkitystulkinnat ja niiden piiriin kuuluvat ideologiat eivät kuitenkaan vält- tämättä ole tällaisia. Niinpä ne Mannin mo- dernin lännen syntytarinassa ajoittaisista päinvastaisista huomautuksista ja osa-ana- lyyseista huolimatta redusoituvat muihin valtalähteisiin, joiden alaan kuuluvia or- ganisaatioita on helpompi osoittaa. Silti näyttää ilmeiseltä, että jokainen kertomus luokista ja kansakunnista on sananmukai- sesti vailla mieltä ellei se huomioi niiden nousun prosessiin liittyvää ja sille edelly- tyksiä luovaa ilmeistä muutosta, joka liit- tyy kulttuurisiin merkitystulkintoihin ja nii- den leviämismekanismeihin.
Laajemmin tarkastellen esimerkki osoit- taa, että Mannin ideologian käsite — var- sinkin liittyneenä organisaatiopainotteiseen tapaan käsitellä valtalähteitä — saattaa tar- jota jossain määrin rajoittuneen näkökul- man kulttuuristen merkitystulkintojen his- torian kulkua jäsentävään vaikutukseen.
MALLIN KÄYTTÖKELPOISUUS
Kritiikit osoittavat, että projektissa on teo- reettisia ongelmia, mutta missäpä suures- sa yhteiskuntateoreettisessa jäsennykses- sä niitä ei olisi. Mannin käsitteistölle voi- daankin esittää ainakin kolme sellaista käyttöyhteyttä, joissa se ilmeisen selvästi toimii hyvin.
Ensimmäinen käyttöyhteys on se, jo- hon Mann itse käsitteitään käyttää eli we- beriläisesti virittynyt "suuri kertomus" mo- dernin lännen synnystä. Osat I ja II ovat yleistä historiaa sanan parhaassa ja kiin- nostavimmassa mielessä. Niiden rinnalla yhteiskuntateorian tavanomaiset evoluu- tiotarinat näyttävät varsin kalpeilta, mutta yhteiskuntateoreettista intressiä ei silti ole hukattu empiirisen todellisuuden moni- muotoisuuteen.
Käsitteistön käyttökelpoisuus siinä yh- teydessä, jota varten teoreetikko itse ne on kehittänyt, on tietysti tärkeää ja tästä testistä Mann selviytyy hyvin. Toinen yh- teys, jossa hänen käsitteensä toimivat hy- vin, on niiden käyttö muistilistana. Jokai- sen empiirisen ilmiön kuvaajan olisi syytä kysyä itseltään: olenko muistanut ottaa huomioon ainakin kaikkien neljän valta- lähteen alaan kuuluvat ilmiöt? Vastaavasti jokaisen teoreettisesti virittyneen esityk- sen tekijän olisi kysyttävä itseltään: olen- ko kiinnittänyt riittävästi huomiota reaali- historiallisiin toteutumismekanismeihin vai jääkö rakennelmani liian irralliseksi em- piirisestä todellisuudesta? Tällainen yksin- kertainen testi olisi luultavasti omiaan pa- rantamaan useimpia yhteiskunnallisia tut- kimuksia.
Kolmas ilmeisen toimiva käyttöyhteys Mannin käsitteistölle on sen käyttö väli- tyskäsitteistönä, jonka varassa eri tie- teenaloilla ja eri aiheiden parissa työsken- televät tutkijat kykenevät keskustelemaan hedelmällisesti ja mahdollisesti jopa tuot- tamaan kumuloituvaa tietoa.
Neljänneksi sopii vielä mainita, että kä- sitteistö ja sen varassa tuotettu historialli- nen kertomus tarjoavat oivallisen näkö- alapaikan tämän päivän historiallisten ja
poliittisten prosessien tarkastelulle. Esi- merkkinä siitä on toisaalla tässä lehdessä julkaistu käännös Mannin artikkelista Na- tion-States in Europe and Other Conti- nents: Diversifying, Developing, Not Dying.
Sen luulisi olevan hyödyllistä taustamate- riaalia mm. Suomen EU-jäsenyyttä poh- dittaessa.
viitteet
1. Viittaan tässä ja jatkossa Mannin teoksiin osan numerolla, Niinpä I on Mann (1986) ja II Mann (1993a).
KIRJALLISUUS
Anderson, Benedict (1983) Imagined Commu- nities. Reflections on the Origin and Spread of Nationalism. Verso, London.
Foucault, Michel (1980) Tarkkailla ja rangaista.
Suom. Eevi Nivanka, tark. Jukka Kemp- pinen. Otava, Helsinki.
Giddens, Anthony (1981) A Contemporary Cri- tique of Historical Materialism. 1: Power, Property and the State. Macmillan, Lon- don.
Giddens, Anthony (1984) The Constitution of Society. Outline of the Theory of Structura- tion. University of California Press, Berkeley and Los Angeles.
Giddens, Anthony (1985) A Contemporaiy Cri- tique of Historical Materialism. 2: The Na- tion-State and Violence. Polity Press, Cam- bridge.
Heiskala, Risto (1994a) Vallan lähteillä. Kirja- arvostelu teoksesta Michael Mann: The Sources of Social Power. Volume II: The Rise of Classes and Nation-States, 1760- 1914. Sosiologia 1/1994, 72-3.
Heiskala, Risto (1994b) Talcott Parsons ja rakennefunktionalismi. Teoksessa Risto Heiskala (toim.): Sosiologisen teorian nyky- suuntauksia. Gaudeamus, Helsinki (pai- nossa).
Helen, Ilpo (1994) Michel Foucault'n valta- analytiikka. Teoksessa Risto Heiskala (toim.): Sosiologisen teorian nykysuun- tauksia. Gaudeamus, Helsinki (painossa).
Kusch, Martin (1991) Foucault's Strata and Fields. An Investigation into Archaeologi- cal and Genealogical Science Studies. Klu- wer Academic Publishers, Dordreht, Bos- ton, London.
Mann, Michael (1986) The Sources of Social Power. Volume A History of Power from the Beginning to A.D. 1760. Cambridge University Press, Cambridge.
Mann, Michael (1993a) The Sources of Social Power. Volume II: The Rise of Classes and Nation-States, 1 760-1914. Cambridge Uni- versity Press, Cambridge.
Mann, Michael (1993b) Nation-States in Europe and Other Continents: Diversifying, Devel- oping, Not Dying. Daedalus 3/1993, 115- 140.
Mann, Michael (1993c) Haastattelu joulu- kuussa 1993. Tapani Hietaniemi ja Risto Heiskala. Toistaiseksi julkaisematon.
Parsons, Talcott (1960) The Distribution of Power in American Society. Teoksessa Tal- cott Parsons: Structure and Process in Mod- ern Societies. Free Press, New York.
Parsons, Talcott (1968) The Structure of Social Action. Free Press, New York.
Runciman, W.G. (1983) A Treatise in Social Theory. Volume L The Methodology of So- cial Theory. Gambridge University Press, Cambridge.
Runciman, W.G. (1989) A Treatise in Social Theory. Volume IL Substantive Social The- ory. Gambridge University Press, Cam- bridge.
Skocpol, Theda (1984) Emerging Agendas and Recurrent Strategies in Historical Sociol- ogy. Teoksessa Theda Skocpol (ed.) Vi- sion and Method in Historical Sociology.
Cambridge University Press, Cambridge.
Weber, Max (1978) Economy and Society. An Outline of Interpretive Sociology. Ed. by Guenther Roth and Claus Wittich. Univer- sity of California Press, Berkeley, Los An- geles, London.
Weber, Max (1989) Maailmanuskonnot ja mo- derni länsimainen rationaalisuus. Kirjoi- tuksia uskonnonsosiologiasta. Suora. ja.
toim. Tapani Hietaniemi. Vastapaino, Tam- pere.
Weber, Max (1992) Kaupunki. Suom. ja toim.
Tapani Hietaniemi. Vastapaino, Tampere.
