Aivoverenkiertohäiriöiden tun- nistaminen terveydenhuollossa
Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Noora Salminen Matilda Taipale
OPINNÄYTETYÖ Lokakuu 2020
Sairaanhoitajan tutkinto-ohjelma
TIIVISTELMÄ
Tampereen ammattikorkeakoulu Sairaanhoitajan tutkinto-ohjelma
SALMINEN, NOORA & TAIPALE, MATILDA:
Aivoverenkiertohäiriöiden tunnistaminen terveydenhuollossa Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Opinnäytetyö 45 sivua, joista liitteitä 9 sivua Lokakuu 2020
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kuvaileva kirjallisuuskatsaus aivoveren- kiertohäiriöiden tunnistamisesta terveydenhuollossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoisuutta aivoverenkiertohäiriöiden varhaisesta tunnistamisesta, jotta sairastuneet pääsisivät nopeasti hoitoon. Tavoitteena oli lisäksi koota yhteen tie- toa aivoverenkiertohäiriöiden tunnistamisesta hoitohenkilökunnan käyttöön.
Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, miten hoitohenkilökunta tunnistaa aivove- renkiertohäiriöitä terveydenhuollossa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin sähköisistä tietokannoista: Cinahl, Medline ja Medic. Lisäksi hakua täydennettiin manuaalisella haulla. Tutkimusten tulokset analysoitiin aineistolähtöisellä sisäl- lönanalyysilla. Analyysivaiheessa tulokset pelkistettiin ja muodostettiin ala- sekä yläluokkia. Muodostuneiden luokkien mukaan kirjoitettiin tulokset.
Tuloksissa kävi ilmi, että lähes kaikki sairaanhoitajat tunnistivat hyvin tyypillisiä aivoverenkiertohäiriöiden oireita, kuten kasvojen epäsymmetria, raajojen heik- kous sekä puhevaikeus. Huimausta ja pahoinvointia ei tyypillisesti liitetty aivove- renkiertohäiriöiden oireeksi. Puolet aivoverenkiertohäiriöpotilaista ohjattiin hoi- toon perusterveydenhuollosta ja puolet ensihoitohenkilökunnan sekä ensiavun henkilökunnan toimesta. Eri menetelmillä pystyttiin kirjallisuuskatsauksen mu- kaan tunnistamaan paremmin tiettyjä oireita. FPSS-pisteytys auttoi tunnistamaan isojen suonten tukoksia sekä muita infarkteja. NIHSS-asteikolla tunnistettiin oi- reita monipuolisesti ja oireita voitiin vertailla keskenään. FAST-luokitus helpotti infarktin löytämistä ja oli kirjallisuuskatsauksen mukaan sairaanhoitajille helpoin käyttää ja ennestään tutuin.
Aivoverenkiertohäiriöiden nopea tunnistaminen edesauttaa nopeaa hoitoon pää- syä, mikä on tärkeää ennusteen kannalta. Kirjallisuuskatsausta tehdessä kävi ilmi, että tutkimuksia potilaiden kyvystä tunnistaa oireita oli paljon, hoitohenkilö- kunnan kyvystä tunnistaa vain jonkin verran. Tulevaisuudessa olisikin hyvä tutkia hoitohenkilökunnan tietoisuutta aivoverenkiertohäiriöiden oireista. Jatkossa olisi hyvä perehtyä suomalaisen henkilökunnan kykyyn tunnistaa aivoverenkiertohäi- riöitä, sillä tämän opinnäytetyön tutkimukset käsittelivät pääosin aivoverenkierto- häiriöiden tunnistamista muualla Euroopassa.
Asiasanat: aivoverenkiertohäiriö, tunnistaminen, terveydenhuolto, hoitohenkilökunta
ABSTRACT
Tampereen ammattikorkeakoulu
Tampere University of Applied Sciences
Degree Programme in Nursing and Health Care SALMINEN, NOORA & TAIPALE, MATILDA:
Stroke recognition in Health Care Services Literature review
Bachelor's thesis 45 pages, appendices 9 pages October 2020
The purpose of this thesis was to make a descriptive literature review of how medical staff recognise strokes in health care services. The aim of this study was to increase knowledge of early recognition of strokes for nurses. This thesis was carried out as a descriptive literature review. The material was collected from electronic databases: Cinahl, Medline and Medic, also manual search was used.
This literature review showed that most of the nurses can recognise typical symp- toms of stroke. Those symptoms were facial asymmetry, limb weakness and dif- ficulty of speaking. Medical staff had different methods to recognise strokes, for example Face Arm Speech Test. Slurred speech and paralysis were the symp- toms that the patients recognised the best.
Early recognition of the stroke symptoms and access to urgent medical care can both save patients’ lives and improve their quality of life after a stroke. In the future, it would be good to conduct further research on how medical staff recog- nise strokes in Finland. All the studies used in this literature review dealed with strokes elsewhere in Europe.
Key words: stroke, recognition, health care, nurse
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 5
2 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT ... 6
2.1 Keskeiset käsitteet ... 6
2.2 Aivojen verenkierto ... 6
2.3 Aivoverenkiertohäiriö ... 7
2.3.1 Aivoinfarkti ... 8
2.3.2 Aivoverenvuoto ... 9
2.3.3 TIA-kohtaus ... 10
2.4 Terveydenhuolto ... 11
2.5 Oireiden tunnistaminen ... 12
2.5.1 Neurologinen statustutkimus ... 13
3 TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYS ... 15
4 TUTKIMUSMENETELMÄ ... 16
4.1 Tutkimuskysymyksen muodostaminen ... 16
4.2 Aineiston valitseminen ja tiedonhaku ... 17
4.3 Aineiston analyysi ... 20
4.4 Tuotetun tuloksen raportointi ja tarkasteleminen ... 21
5 TULOKSET ... 22
5.1 Tulosten muodostuminen ... 22
5.2 Tunnistamisen kesto ... 22
5.3 Tunnistaminen terveydenhuollossa ... 23
5.4 Tunnistamisen menetelmät ... 24
5.5 Oireiden yleisyys ... 25
6 POHDINTA ... 27
6.1 Tulosten tarkastelu ... 27
6.2 Johtopäätökset sekä jatkotutkimusehdotukset ... 30
6.3 Eettisyys ja luotettavuus ... 31
6.4 Kehittämisehdotukset ja tulosten hyödynnettävyys ... 32
LÄHTEET ... 34
LIITTEET ... 37
Liite 1. Kirjallisuuskatsauksessa käytetyt tutkimukset. ... 37
Liite 2. Esimerkki yhden yläluokan muodostumisesta ... 41
Liite 3. Hoitoon pääsyn viivästyminen -alaluokan muodostuminen ... 42
Liite 4. Tunnistamisen lähtökohta -alaluokan muodostuminen ... 43
Liite 5. Finnish prehospital stroke scale (Ollikainen ym. 2018) ... 45
1 JOHDANTO
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuu vuosittain 25 000 henkilöä Suomessa ja sai- rastuneista jopa 72 % saa aivoinfarktin. Aivoverenkiertohäiriö onkin yksi yleisim- mistä kuolinsyistä Suomessa. (Kantanen, Nerg, Kokkonen & Jäkälä 2017, 108– 114.) 2000-luvun aikana alle 50-vuotiaana aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden määrä on kasvanut ja kuolleisuus lisääntynyt moninkertaisesti verrattuna muuhun väestöön. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että aivoinfarkti uusiutuu helposti. Kehi- tys on ollut samanlaista sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. (Tarnanen, Linds- berg, Sairanen & Tuuranen 2017.)
Aivoverenkiertohäiriöt ovat yleisiä sairauksia Suomessa, joten niiden varhainen tunnistaminen on erittäin tärkeää. Tehokkaan hoitopolun käynnistäminen edellyt- tää, että terveydenhuollon ammattilaisilla on riittävästi tietoa aivoverenkiertohäi- riöiden mahdollisista oireista. (Kantanen, Nerg, Kokkonen & Jäkälä 2017, 108– 114.) Erikoissairaanhoidon lisäksi perusterveydenhuollon näkökulman huomioi- minen aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen kohdalla on tärkeää, koska moni ai- voverenkiertohäiriöön sairastunut tulee erikoissairaanhoitoon perusterveyden- huollon kautta. Lisäksi perusterveydenhuollossa voidaan ajoissa huomata suuren riskin potilaat, ja antaa heille jo etukäteen tietoa aivoverenkiertohäiriöiden oireista ja ohjeistaa soittamaan yleiseen hätänumeroon, jos heillä sen tyyppisiä oireita ilmenee.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä kuvaileva kirjallisuuskatsaus aivo- verenkiertohäiriöiden tunnistamisesta terveydenhuollossa. Opinnäytetyön tavoit- teena on lisätä tietoisuutta aivoverenkiertohäiriöiden varhaisesta tunnistami- sesta, jotta sairastuneiden hoitoa ja hoidon aloitusta voitaisiin nopeuttaa. Opin- näytetyön tavoitteena on lisäksi koota yhteen tietoa aivoverenkiertohäiriöiden tunnistamisesta hoitohenkilökunnan käyttöön. Opinnäytetyön yhteistyökumppa- nina toimii Tampereen ammattikorkeakoulu.
2 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT
2.1 Keskeiset käsitteet
Tämän opinnäytetyön keskeiset käsitteet ovat aivojen verenkierto, aivoverenkier- tohäiriö, aivoinfarkti, aivoverenvuoto, TIA-kohtaus, terveydenhuolto sekä oireiden tunnistaminen. Käsitteitä käsitellään tarkemmin alempana ja avataan niiden mer- kitystä ja yhteyttä toisiinsa.
Alla olevassa kuviossa (kuvio 1) on esitettynä opinnäytetyön teoreettinen viiteke- hys, joka sisältää kirjallisuuskatsauksen tärkeimmät käsitteet. Kuviossa käsitteet esitetään suurempina kokonaisuuksina helpommin ymmärrettävässä muodossa.
KUVIO 1. Teoreettinen viitekehys
2.2 Aivojen verenkierto
Aivoihin johtaa neljä suurta valtimoa, joiden lisäksi aivojen verenkiertoa varmis- tavat kollateraalisuonet. Aivovaltimon tukkeutuessa tapahtuu yleensä kompen- soivaa verenkiertoa tukosta ympäröivien valtimoiden alueella ja erityisesti nuorilla potilailla tämä niin kutsuttu kollateraalikierto voi estää aivoinfarktin suurenkin val- timon tukkeuduttua. Jos potilaalla on tukkiva valtimotauti, aivojen kollateraali-
kierto on voinut kehittyä niin hyväksi, että mahdolliset aivovaltimotukokset huo- mataan sattumalöydöksenä, eikä niihin liity aivoinfarktia. Yhdenkin valtimon tuk- keutuminen aiheuttaa suonitusalueen iskemian eli hapenpuutteen, mutta ihminen voi tulla toimeen vain yhdenkin aivovaltimon varassa. (Kaste, Hernesniemi, Ko- tila, Lepäntalo, Lindsberg, Palomäki, Roine & Sivenius 2006, 42, 279–280.)
Sydän pumppaa jatkuvasti noin viidesosan elimistön veritilavuudesta aivoille.
Hermosolut tarvitsevat runsaasti happea ja glukoosia toimiakseen ja erilaiset ve- renkierron häiriöt voivat johtaa nopeastikin keskushermoston elinikäisiin vaurioi- hin. On myös tärkeää, että aivoverenkierto pysyy suhteellisen vakiona, vaikka verenpaineeseen tulisikin hetkellisiä muutoksia. (Kaste ym. 2006, 271, 276.)
2.3 Aivoverenkiertohäiriö
Aivoverenkiertohäiriö on laaja käsite, jota käytetään yleisnimityksenä neurologi- sia oireita aiheuttaville aivoverisuonten tai aivoverenkierron sairauksille (Virtanen 2014, 23). Aivoverenkiertohäiriöitä ovat ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (tran- cient ischemic attack, TIA), aivoinfarkti, aivojen sisäinen verenvuoto (intrace- rebral hemorrhage, ICH), lukinkalvonalainen verenvuoto (subrachnoid he- morrhage, SAV) ja aivolaskimoiden tukos (sinustromboosi) (Numminen 2019, 27). Tässä opinnäytetyössä käsitellään aivoinfarktin, TIAn ja aivoverenvuodon tunnistamista. Käsitteeseen aivoverenvuoto sisällytetään vain aivojen sisäinen verenvuoto eli ICH. Yleisimmät aivoverenkiertohäiriön aiheuttajat ovat aivoinfarkti tai aivoverenvuoto, joka aiheutuu aivoverisuonen repeämästä (Virtanen 2014, 23).
Tyypillisin sairastumisikä aivoverenkiertohäiriöön on myöhäinen keski-ikä sekä vanhuus, sairastumisriski kasvaa iän mukana. Aivoverenkiertohäiriöillä on monia riskitekijöitä, ja ne ovat hyvin samantyyppisiä kuin muissakin sydän- ja verisuoni- sairauksissa. Riskitekijöitä, joihin ei voida vaikuttaa ovat miessukupuoli, korkea ikä sekä perinnölliset syyt. Aivoverenkiertohäiriöillä on myös monia elintapariski- tekijöitä, joita ovat muun muassa tupakointi, huono ruokavalio, runsas päihteiden käyttö, keskivartalolihavuus ja liikunnan puute. Lisäksi on useita sairauksia, joi- den hyvällä hoidolla voidaan pienentää aivoverenkiertohäiriöiden riskiä. Tällaisia
sairauksia ovat muun muassa diabetes, kohonnut verenpaine, dyslipidemia eli veren korkeat rasva-arvot, migreeni, uniapnea, infektiot sekä sydänsairaudet, joista erityisesti eteisvärinä on merkittävä riskitekijä. (Numminen 2019, 28; Käypä hoito 2016; Virtanen 2014, 24.)
2.3.1 Aivoinfarkti
Aivoinfarkti on yleisimpiä aivoverenkiertohäiriön aiheuttajia, sillä aivoverenkierto- häiriöpotilaista suunnilleen 80 % sairastuu aivoinfarktiin. Aivoinfarktissa aivoval- timo tukkeutuu äkillisesti, jolloin sen alueella oleva aivokudos jää ilman verenkier- toa eli ilman happea ja glukoosia. Tästä aiheutuu pysyvä vaurio aivokudokseen jo muutamien minuuttien kuluessa. Aivoinfarktin aiheuttaa useimmiten kaulasuo- nen ahtauma tai hyytymä, eteisvärinä tai muut sydänperäiset syyt. Lisäksi tukok- sen voivat aiheuttaa verihyytymät kallon sisäisissä pienissä suonissa. Aivoinfark- tin syy tulee aina yrittää selvittää, jotta potilas voidaan hoitaa oikein ja ehkäistä mahdollisia uusia aivoinfarkteja. (Numminen 2019, 27; Virtanen 2014, 24.)
Aivoinfarktille tyypillistä on sen äkillinen alkaminen, toispuoleinen raajahalvaus, puhehäiriö sekä suupielen roikkuminen. Lisäksi voi esiintyä muitakin oireita, esi- merkiksi nielemisvaikeuksia, näköhäiriöitä, puutumista tai tunnottomuutta. Ai- voinfarktia epäiltäessä tulee soittaa yleiseen hätänumeroon, sillä nopea hoitoon pääsy edesauttaa hoidon onnistumista. (Numminen 2019, 28.)
Aivoinfarktin diagnoosi perustuu kuvantamiseen, kliinisiin löydöksiin sekä poti- laan muihin sairauksiin. Akuuttivaiheessa potilaalle tehdään natiivitietokonetomo- grafiakuvaus (TT), jolla selvitetään mahdollisen iskemia-alueen laajuus sekä tu- koksen laatu ja sijainti. TT-kuvaus on erittäin tärkeä diagnoosin kannalta, sillä esimerkiksi aivokasvaimet ja aivojen tulehdukselliset sairaudet voivat aivoveren- vuodon ja TIA-kohtauksen lisäksi aiheuttaa aivoinfarktin kaltaisia oireita. (Num- minen 2019, 28–29; Virtanen 2014, 25.) Aivoinfarktin akuuttihoitona on laskimon- sisäinen liuotushoito, joka tulee aloittaa mahdollisimman pian parhaan mahdolli- sen hyödyn saamiseksi, mutta kuitenkin 4,5 tunnin kuluttua oireiden alkamisesta (Numminen 2019, 29).
Aivoinfarktin välittömän hoidon jälkeen alkaa kuntoutus ja toipuminen, jonka tar- koituksena on mahdollistaa arjessa toimiminen. Sairastumisen alkuvaiheessa ja seuraavien kuukausien aikana noin puolet aivoverenkiertohäiriöön sairastuneista potilaista hyötyy esimerkiksi fysioterapiasta, toimintaterapiasta, puheterapiasta tai neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Kuntoutuksesta huolimatta joidenkin ar- vioiden mukaan vain alle joka kolmas aivoverenkiertohäiriöpotilas paranee täy- sin. (Numminen 2019, 36–38.)
2.3.2 Aivoverenvuoto
Aivoverenvuodon aiheuttaa valtimon repeämä, minkä seurauksena veri vuotaa joko aivoaineeseen tai lukinkalvon alaiseen tilaan. Aivoverenvuodosta puhutta- essa tarkoitetaan veren vuotamista aivoaineeseen, ja tätä käsitellään tässä kap- paleessa. (Virtanen 2014, 24.) Aivoverenvuodon tärkeimpänä syynä on pitkään jatkunut verenpainetauti ja sairauden riskiin vaikuttavat myös muun muassa ve- risairaudet, hyytymishäiriöt, antikoagulanttihoito eli verenohennuslääkitys sekä aivokasvaimet ja aivovammat (Kaste ym. 2006, 316).
Aivoverenvuodon oireet alkavat usein äkillisesti ja kehittyvät huippuunsa minuut- tien kuluessa. Potilas saattaa kuvata oloaan oudoksi, jonka jälkeen alkavat tyy- pillisesti päänsärky ja oksentelu sekä tajunnan häiriöt. Niin kuin aivoinfarktissa- kin, myös aivoverenvuodossa toispuoleinen halvaus on tavallinen, yleensä ylä- ja alaraajat halvaantuvat samalla tavalla. Laajassa vuodossa potilaan katse voi kääntyä vauriota kohti ja hengitys saattaa kiihtyä sekä syventyä, silmien mustu- aiset pienenevät ja potilaalle voi nousta kuume. Tajunnan häiriöihin vaikuttavat vuodon laajuus sekä paikka, ja vuodon mahdollisesti edetessä aivokammioihin on potilas yleensä täysin tajuton. (Kaste ym. 2006, 317.)
Aivoverenvuodon diagnosoinnissa käytetään aivojen tietokonetomografiaku- vausta, joka on nopea ja luotettava tapa havaita aivoverenvuoto. Kuvaus antaa tietoa yleensä myös vuodon syntytavasta. Lisäksi diagnoosi tehdään pääasiassa esitietojen ja taudinkulun perusteella. Joskus potilaalle voidaan tehdä myös aivo- verisuonten angiografia, joka antaa tarkempaa tietoa esimerkiksi mahdollisesta aivovaltimon aneurysmasta eli pullistumasta. Tätä harkitaan yleensä silloin, kun
vuodon paikka ei ole tyypillinen tai potilas on hyvin nuori. (Kramer 2013, 83; Kaste ym. 2006, 317.)
Aivoverenvuodon hoidossa on tärkeää turvata peruselintoiminnot. Tajuttomat po- tilaat voidaan tarvittaessa intuboida eli varmistaa avoin ilmatie intubaatioputken avulla. (Kramer 2013, 85.) Aivoverenvuotoa ei useimmiten hoideta leikkauksella, vaan pääasiassa hoidetaan kohonnutta verenpainetta peruselintoiminnoista huo- lehtimisen lisäksi (Kaste ym. 2006, 318). Akuuttihoitovaiheeseen kuuluvat myös ruumiinlämmön ja korkean verensokerin madaltaminen sekä mahdollisten tuleh- dusten ja laskimotukosten ehkäisy (Virtanen 2014, 25).
2.3.3 TIA-kohtaus
TIA-kohtaus käsitteenä tarkoittaa ohimenevää aivoverenkiertohäiriötä, joka ai- heutuu, kun aivoissa tai toisessa silmässä tapahtuu hetkellinen verenkiertohäiriö.
Silmässä tapahtuvaa verenkiertohäiriötä kutsutaan käsitteellä amaurosis fugax eli hetkellinen sokeus, jolloin toisen silmän näkö häviää kohtauksellisesti, mutta palautuu hetken kuluttua ennalleen. TIA-kohtaus kestää yleensä alle tunnin, noin 2–15 minuuttia. Oireet menevät ohi viimeistään 24 tunnissa. TIA-kohtauksesta ei aiheudu pysyviä kudosvaurioita. (Käypä hoito 2016.)
TIA-kohtauksen saaminen suurentaa riskiä aivoinfarktin kehittymiselle varsinkin muutamana päivänä sairastetun TIA-kohtauksen jälkeen. Jopa puolet TIA-poti- laista voi saada aivoinfarktin 24 tunnin kuluessa. Kymmenesosalle potilaista in- farkti voi kehittyä viikko TIA-kohtauksen saamisesta. TIA-kohtausta tutkittaessa on erittäin tärkeää saada tarkka kuva siitä, millaisia oireet ovat tai ovat olleet, mikäli ne ovat ohittuneet ennen hoitoon pääsyä. (Roine & Roine 2015, 2511.) TIA-kohtauksen oireet ovat hyvin samantyyppisiä kuin aivoinfarktissa. Oireita ovat muun muassa toispuoleinen ohimenevä heikkous ylä- tai alaraajoissa sekä kasvoissa, toisen silmän näön hämärtyminen tai kaksoiskuvat. TIA-kohtauksen aikana voi esiintyä myös puhe- ja nielemisvaikeutta sekä vaikeutta muodostaa sanoja. (Duodecim, Terveyskirjasto 2019.) TIA-kohtauksen tutkiminen tapahtuu samalla tavalla kuin aivoinfarktissa. Tietokonetomografiatutkimuksella on tärkeää selvittää, onko jossakin aivojen alueella verisuoni vielä tukossa, vaikka oireet
ovat jo ohittuneet. Myös lääkehoito on kiireellinen ja tärkeä osa akuuttihoitoa.
(Roine ym. 2015, 2513.)
2.4 Terveydenhuolto
Suomessa terveydenhuolto voidaan jakaa perusterveydenhuoltoon, joka järjes- tetään pääosin terveyskeskuksissa ja erikoissairaanhoitoon, joka toteutetaan sai- raaloissa ja sairaalan ulkopuolisessa ensiavussa. Terveyskeskuksissa on muun muassa lääkärin, sairaanhoitajan ja suun terveydenhuollon vastaanotot ja neu- volapalveluja sekä lapsille että äideille. Sairaanhoitajan vastaanotolla hoidetaan pääasiassa pitkäaikaissairauksia, pikkuvammoja ja –sairauksia sekä arvioidaan hoidon tarvetta. Perusterveydenhuoltoon kuuluvat myös työ- ja opiskelutervey- denhuolto, terveysneuvonta ja terveystarkastukset kyseisen alueen asukkaille sekä eri toimipisteissä tehtävät seulontatutkimukset ja rokotukset. Terveyskes- kuksissa on myös tarjolla mielenterveyspalveluita sekä päivystyspalveluita kii- reellistä hoitoa varten. (Sosiaali- ja terveysministeriö.)
Sairaaloissa järjestettävä erikoissairaanhoito sisältää vaativampia hoitoja ja tut- kimuksia kuin perusterveydenhuolto. Erikoissairaanhoitoon pääsyyn kiireettö- mästi potilas tarvitsee lähetteen perusterveydenhuollon lääkäriltä. Kiireellisesti sairaalaan hoitoon pääsyyn ei tarvitse lähetettä eikä potilaan asuinpaikalla ole väliä. Myös kiireettömään hoitoon pääsyyn on säädetty aikaraja, minkä puitteissa hoidon on järjestyttävä. (Sosiaali- ja terveysministeriö.)
Terveydenhuollon palveluita ja niiden tuottamista varten on säädetty lakeja, jotka velvoittavat tuottamaan väestölle laadukasta terveydenhuoltoa. Terveydenhuol- tolain 51§ mukaan potilaan on saatava arkipäivisin virka-aikana yhteys terveys- keskukseen tai muuhun toimintayksikköön asuinkunnasta riippumatta. Sama laki koskee hoitoon pääsyn aikataulua. Potilaan on päästävä hoitoon kolmen kuukau- den kuluessa, jos hoito on lääketieteellisesti perusteltua. (Vehko, Chydenius &
Aalto 2016, 98.)
2.5 Oireiden tunnistaminen
Oireiden tunnistaminen ja nopea hoitoon pääsy on ratkaisevaa aivoverenkierto- häiriön sattuessa. Aivoverenkiertohäiriö on nopea tapahtumasarja, jossa vauri- oita syntyy muutamissa minuuteissa ja vaurio laajenee, ellei tilanteeseen puututa.
Myös aivoverenkiertohäiriön oireet ilmenevät nopeasti ja siksi tunnistaminen on erityisen tärkeää tehdä oikein. Aivoverenkiertohäiriöön sairastunut henkilö ei aina itse tunnista oireitaan. Oireita voi tunnistaa pyytämällä epäiltyä infarktipotilasta kannattelemaan käsivarsia tai jalkoja, puhumaan kokonaisilla lauseilla tai hymyi- lemään. Testeistä voidaan tunnistaa raajojen voimattomuus, puhumisen vaikeus tai mahdollinen suupielen roikkuminen. Jos tällaisia oireita on, täytyy aivoinfarktin saanut kuljettaa välittömästi sairaalan päivystykseen. Myös oireiden ohittuessa eli epäiltäessä TIA-kohtausta on tärkeää lähteä päivystykseen, sillä TIA-kohtaus saattaa enteillä aivoinfarktin kehittymistä. (Tarnanen ym. 2017.)
Erityisesti aivoinfarktin nopea tunnistaminen on tärkeää, koska aivoinfarktin liu- otushoito tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, niin että aivoista saadaan pe- lastettua mahdollisimman suuri osa. Sitä suurempi hyöty voidaan saada, mitä nopeammin potilas pääsee hoitoon ja liuotushoito saadaan aloitettua. Liuotus- hoidolle on asetettu aikarajaksi 4,5 tuntia, jonka jälkeen sitä ei voida suorittaa suuren vuotoriskin vuoksi. (Tarnanen ym. 2017.) Liuotushoitoa ei voida antaa, jos oireiden alkamisajankohta on epäselvä, potilaalla on kallonsisäinen vuoto, laaja- alaiseksi kehittynyt aivoinfarkti, lisääntynyt vuotoalttius tai aktiivinen verenvuoto.
Liuotushoitoa ei siis anneta läheskään jokaiselle aivoinfarktin saaneelle, esimer- kiksi vuonna 2016 Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä liuotushoidon sai vain viides- osa aivoinfarktin saaneista. (Numminen 2019, 29–30.) Toinen vaihtoehto, jos liu- otushoito ei onnistu, on valtimonsisäisellä katetrilla poistaa tukos suonesta. Ta- paa kutsutaan trombektomiaksi. Tapaa käytetään erityisesti, kun tukos on suu- ressa suonessa. (Tarnanen ym. 2017.)
2.5.1 Neurologinen statustutkimus
Neurologinen statustutkimus eli neurologinen seulontatutkimus tarkoittaa nopeaa kyselyin ja testauksin suoritettavaa tutkimusta. Tarkoitus on arvioida potilaan ta- junnantasoa ja kognitiivista tilaa. Statustutkimusta voidaan käyttää monien neu- rologisten tilojen kuten tajuttomuuden, epileptisen kohtausoireen sekä pään trau- man aiheuttamien neurologisten oireiden tutkimiseen. Tässä opinnäytetyössä keskitytään kuitenkin vain aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamiin neurologisiin muutoksiin, joten käsitellään vain akuutin aivoverenkiertohäiriön sattuessa tehtä- vää seulontatutkimusta. Akuutti aivoverenkiertohäiriö on yksi yleisimmistä syistä neurologisen puutoksen syntymiselle. Statustutkimuksen avulla saadaan viitteitä siitä, missä osassa aivojen verisuonitusta tukos on. (Soinila 2014, 413–422.)
Statustutkimuksessa kysymyksillä pyritään selvittämään potilaan neurologinen tila. Tutkimuksessa käydään läpi osia aiemmin esitellyistä tutkimusmenetelmistä yhteen nidottuna. Tutkimuksessa kysellään potilaalta hänen nimensä, ikänsä, päivämäärä ja kuukausi sekä missä potilas on kyselyn hetkellä. Tarkoituksena on selvittää, kuinka orientoitunut potilas on aikaan ja paikkaan. Samalla tarkastel- laan potilaan puheen motoriikkaa, kykyä muodostaa lauseita ja löytää oikeita sa- noja. Käsien puristusvoimaa voidaan testata pyytämällä puristamaan molemmilla käsillä niin kovaa kuin potilas pystyy. Testissä selviää mahdollinen puoliero kä- sien voimissa. Raajojen lihasvoimaa voidaan tutkia kannattelutesteillä, missä po- tilas kannattelee kaikkia raajoja 45 asteen kulmassa vähintään 10 sekuntia. Ylä- raajoja voi kannatella samanaikaisesti, alaraajat kannattaa testata yksi kerral- laan. Statustutkimuksessa pyritään selvittämään myös mahdollinen neglect- eli katveoire, joka tarkoittaa toisen puolen huomiotta jättämistä. Neglect-oiretta voi testata tutkimalla näköärsykkeen havaitsemista kasvojen reuna-alueilla esimer- kiksi heiluttelemalla sormia molempien silmien reunoilla ja pyytämällä potilasta kertomaan, millä puolella sormet heiluvat. (Soinila 2014, 413–422.)
Terveydenhuollon avuksi tunnistaa aivoverenkiertohäiriöitä nopeasti ja tarkasti on kehitetty neurologisen statustutkimuksen lisäksi nopeampia ja helpompia tun- nistamisen menetelmiä, joiden avulla voidaan arvioida potilas tarkasti ja saada potilas nopeasti asianmukaiseen hoitoon. Yksi menetelmistä on NIHSS-asteikko, National Institutions of Stroke Scale). Menetelmässä annetaan pisteitä potilaalla
ilmenevien oireiden mukaan ja pisteiden määrän mukaan päätetään hoitoon lä- hettämisestä ja hoidon kiireellisyydestä. Potilasta kehotetaan suorittamaan erilai- sia tehtäviä kuten raajojen kannattelua ja pyydetään vastaamaan tiettyihin kysy- myksiin. Menetelmä on sisällöltään lähes sama kuin neurologinen statustutkimus.
(Lyden, Lu, Levine, Brott & Broderick 2001, 1310–1317.)
Yleisesti käytetty menetelmä aivoverenkiertohäiriöiden tunnistamisessa on FAST-menetelmä, tarkemmin sanottuna face, arm, speech, test/time. Testin tar- koituksena on potilaalle annettavien tehtävien avulla löytää aivoverenkiertohäiri- öiden oireita. Potilasta kehotetaan hymyilemään tai irvistämään, jolloin huoma- taan, onko potilaan ilme symmetrinen molemmilta puolilta. Potilasta pyydetään nostamaan käsiä ja kannattelemaan niitä viisi sekuntia. Puoliero huomataan, mi- käli toinen käsi ei pysy ylhäällä. Lisäksi testissä potilasta pyydetään puhumaan ja muodostamaan lauseita sekä pyritään selvittämään oireiden alkamisaika.
(Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos 2018.)
3 TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYS
Opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä kuvaileva kirjallisuuskatsaus aivoveren- kiertohäiriöiden tunnistamisesta terveydenhuollossa.
Opinnäytetyön tehtävänä on vastata kysymykseen: miten hoitohenkilökunta tun- nistaa aivoverenkiertohäiriöitä terveydenhuollossa?
Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietoisuutta aivoverenkiertohäiriöiden varhai- sesta tunnistamisesta, jotta sairastuneet pääsisivät nopeasti hoitoon. Tavoitteena on lisäksi koota yhteen tietoa aivoverenkiertohäiriöiden tunnistamisesta hoitohen- kilökunnan käyttöön.
4 TUTKIMUSMENETELMÄ
4.1 Tutkimuskysymyksen muodostaminen
Tämä opinnäytetyö toteutetaan kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen vaiheita ovat tutkimuskysymyksen muodostaminen, ai- neiston valitseminen ja tiedonhaku, aineiston analyysi ja kuvailu sekä tuotetun tuloksen raportointi ja tarkastelu. (Niela-Vilén & Hamari 2016, 24–32.)
Kirjallisuuskatsauksen tärkein osa on aiheesta muodostettu tutkimuskysymys.
Tutkimuskysymys ohjaa jatkossa muun muassa aineiston valintaa ja sitä, mil- laiseksi kirjallisuuskatsaus kokonaisuudessaan muodostuu. Tutkimuskysymyk- sen tulee olla riittävän laaja, jotta aihetta voidaan käsitellä monesta eri näkökul- masta ja jotta aineistoa löytyy tarpeeksi. Aiheen tulisi kuitenkin olla myös kohta- laisen rajattu, jolloin aiheen syvempi tarkastelu on mahdollista eikä aineistoa löydy hallitsematonta määrää. Tutkimuskysymystä valitessa on myös hyvä tehdä alustavia hakuja, jotta saa jonkinlaisen käsityksen aineiston mahdollisesta mää- rästä. (Kangasniemi, Utriainen, Ahonen, Pietilä, Jääskeläinen & Liikanen 2013, 294–295; Niela-Vilén ym. 2016, 24–25.) Tässä opinnäytetyössä tutkimuskysy- mykseksi muodostui “Miten hoitohenkilökunta tunnistaa aivoverenkiertohäiriöitä terveydenhuollossa?”.
Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa kliininen kysymyksenasettelu on myös mahdollinen. Tällaisissa tilanteissa katsauksen tavoitteena voi olla esimerkiksi nykyisten suositusten uudistaminen ja kehittäminen tai työn menettelytapojen ar- vioiminen ja muuttaminen parempaan suuntaan. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus antaa myös mahdollisuuden hajanaistenkin aiheiden käsittelyyn. (Kangasniemi ym. 2013, 295.) Tässä kirjallisuuskatsauksessa tutkimuskysymyksen muodosta- misen jälkeen valittiin tiedonhaussa käytettävät hakulausekkeet (taulukko 1.)
TAULUKKO 1. Käytetyt tietokannat ja hakulausekkeet
Tietokanta Hakusanat
Medic (aivoverenkiertohäir* OR aivoin-
farkt* OR tia* OR aivo-
halva* OR stroke OR “cerebrovascular acci- dent” OR ischemic* OR cva) AND (tunnist* OR oire* OR ohja* OR recogni* OR symp-
tom* OR refer OR “immediate care”) AND (lääkäri* OR hoitaja* OR terveydenhuol* OR
“general practice*” OR “health care” OR re- ceptionist* OR nurse* OR physician*)
Cinahl (tia* OR stroke OR “cerebrovascular accident”
OR ischemic* OR cva) AND
(recogni* OR symptom* OR refer* OR "imme- diate care") AND
("general practice*" OR "health care" OR re- ceptionist* OR nurse* OR physician*)
Medline (tia* OR stroke OR “cerebrovascular accident”
OR ischemic* OR cva) AND
(recogni* OR symptom* OR refer* OR "imme- diate care") AND
("general practice*" OR "health care" OR re- ceptionist* OR nurse* OR physician*)
4.2 Aineiston valitseminen ja tiedonhaku
Kirjallisuuskatsaus on menetelmänä aineistolähtöinen ja katsaukseen valikoidut aineistot perustuvat aiemmin tutkittuun tietoon. Kirjallisuuskatsauksen aineisto valikoituu ja rajautuu tutkimuskysymyksen perusteella. Aineistoa valitessa tulee pohtia, täsmentääkö, kritisoiko tai jäsentääkö valittu tutkimus omaa aihetta. Ku- vailevassa kirjallisuuskatsauksessa voidaan käyttää sekä kvalitatiivisia että kvan- titatiivisia tutkimuksia, jolloin saadaan mahdollisimman laaja aineisto. (Kangas- niemi ym. 2013, 295.) Tähän opinnäytetyöhön aineistoa haettiin kolmesta eri tie- tokannasta, jotka ovat Cinahl, Medline ja Medic (kuvio 2).
KUVIO 2. Haku sähköisistä tietokannoista
Kangasniemen ym. artikkelin mukaan aineiston valinta voidaan kuvata kahtena prosessina, jotka ovat aineiston implisiittinen ja eksplisiittinen valinta. Implisiitti- sessä valinnassa ei tarvitse kirjata ylös tietokantoja, joista tutkimukset on haettu tai mahdollisia sisäänotto- ja arviointikriteereitä. Tärkeämpää on, että aineisto so- pii hyvin aiheeseen ja on luotettavaa, minkä on tultava esille esimerkiksi lähde- kritiikin kautta. Aineiston eksplisiittisessä valinnassa puolestaan jokainen aineis- ton hakemisen vaihe tulee kirjata ylös. Tässä opinnäytetyössä on käytetty aineis- ton eksplisiittistä valintaa. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa painotetaan ai- neiston sisällöllistä valintaa, jolloin tutkimuskysymys ja aineisto käyvät jatkuvaa vuoropuhelua ja tarkentuvat koko prosessin ajan. (Kangasniemi ym. 2013, 295– 296.)
Kirjallisuuskatsauksissa käytetään aineistona pääasiassa alkuperäistutkimuksia, joita voi löytää sekä sähköisistä tietokannoista, että manuaalisella haulla. Aineis- ton hakemisessa olennaista ovat hyvät hakusanat ja -lauseet, joiden valitsemi- sessa voi käyttää apuna esimerkiksi eri tietokantojen asiasanahakuja. Hakusa- nojen lisäksi hakua voi rajata mukaanotto- ja poissulkukriteereillä, joilla varmiste- taan, että saadaan omaan tutkimuskysymykseen liittyviä artikkeleita. (Niela-Vilén ym. 2016, 25–26.)
Tämän kirjallisuuskatsauksen aineiston haussa sisäänottokriteerinä on tutkimuk- sen julkaisu vuosien 2009 ja 2020 välillä. Opinnäytetyöhön on kuitenkin lisätty yksi tutkimus aikavälin ulkopuolelta, koska tutkimus kertoi kattavasti aivoveren- kiertohäiriöiden tunnistamisesta eri terveydenhuollon palveluissa. Muita sisään- ottokriteereitä ovat vertaisarvioitu tieteellinen tutkimusartikkeli, alkuperäistutki- mus, suomen- ja englanninkielinen tutkimus sekä koko tekstin saatavuus. Pois- sulkukriteereitä ovat tutkimuksen julkaisu aikavälin ulkopuolella, tutkimuksen epätieteellisyys tai vertaisarvioinnin puuttuminen, koko tekstin saatavuuden puute, kirjallisuuskatsaus tai tutkimus ei vastaa tutkimuskysymykseen. Sisään- otto- ja poissulkukriteerit ovat nähtävillä alla (kuvio 3).
KUVIO 3. Sisäänotto- ja poissulkukriteerit
4.3 Aineiston analyysi
Tähän kirjallisuuskatsaukseen valittiin mukaan yhdeksän tutkimusta (liite 1). Ai- neiston valinnan jälkeen aloitetaan analyysi, jossa perehdytään lähemmin tutki- muksiin, kootaan yhteen valittujen tutkimusten tuloksia ja pyritään muodosta- maan vertailua tutkimusten välille. Tarkoituksena on myös analysoida tutkimus- ten hyviä ja huonoja puolia ja muodostaa laaja-alaisempia johtopäätöksiä aineis- tosta. Analyysin tarkoituksena ei ole tiivistää tai lainata alkuperäistä tekstiä, vaan muodostaa valituista tutkimuksista yhtenevä kokonaisuus. (Kangasniemi ym.
2013, 296–297; Niela-Vilén ym. 2016, 28–31.)
Tässä opinnäytetyössä käytettiin sisällönanalyysia, joka on perusanalyysimene- telmä ja jota käytetään dokumenttien systemaattiseen ja objektiiviseen analysoin- tiin. Kirjallisuuskatsauksen yhteydessä näillä dokumenteilla tarkoitetaan katsauk- seen valikoituja tutkimusartikkeleita. Sisällönanalyysissa dokumenttien kuvaus tapahtuu sanallisesti ja tavoitteena on saada tutkittavasta asiasta tiivis, yleistetty kuvaus sekä järjestää se johtopäätösten tekemistä varten. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 117–119.)
Aineistolähtöisen sisällönanalyysin prosessin voi jakaa kolmeen vaiheeseen, jotka ovat aineiston pelkistäminen, aineiston ryhmittely ja teoreettisten käsitteiden luominen. Aineiston pelkistämisvaiheessa aineisto voidaan hajottaa pienempiin osiin tai tiivistää, tarkoituksena on etsiä aineistosta omaa tutkimuskysymystä ku- vaavat alkuperäisilmaukset. (Tuomi ym. 2018, 122–124.) Tässä opinnäytetyössä aineistosta etsittiin tutkimuskysymykseen liittyvät alkuperäisilmaukset, minkä jäl- keen niistä muodostettiin pelkistykset. Pelkistyksen jälkeen aloitettiin aineiston ryhmittely. Aineistoa ryhmitellessä alkuperäisilmaukset katsotaan läpi ja jaotel- laan samaa asiaa kuvaavat käsitteet yhteen alaluokkaan, ja toiset toiseen (Tuomi ym. 2017, 122–123). Aineiston ryhmittelyn jälkeen seuraa aineiston käsitteellis- tämisvaihe, jossa alaluokkia yhdistellään niin kauan kuin se on aineiston sisällön kannalta mahdollista ja lopulta päädytään pääluokkaan ja sitä kautta omaan tut- kimuskysymykseen (Tuomi ym. 2018, 122–127). Tässä opinnäytetyössä pelkis- tetyt ilmaisut yhdistettiin alaluokiksi ja edelleen niistä muodostettiin neljä pääluok- kaa: tunnistamisen kesto, tunnistaminen terveydenhuollossa, tunnistamisen me-
netelmät ja oireiden yleisyys. Liitteessä 2 on nähtävillä esimerkki yhden pääluo- kan muodostumisesta ja liitteissä 3 ja 4 esimerkit kahden alaluokan muodostu- misesta. Sisällönanalyysi voidaan tehdä myös teoriapohjalta, jolloin aineistosta kerätään yhteen ne asiat, jotka kuuluvat niin sanottuun analyysirunkoon, joka on muodostettu tutkimuskysymyksen pohjalta (Tuomi ym. 2018, 127–128).
Kirjallisuuskatsauksen aineistoa voidaan kuvailla esimerkiksi teemoittain tai ka- tegorioittain, kronologisesti tai hierarkkisesti. Analyysiin voidaan ottaa myös yksi päälähde, jonka pohjalta aineistoa tarkastellaan ja jota sitten täydennetään muun kirjallisuuden avulla. Aineiston analyysi ja kuvailu antavat rakenteen koko kuvai- levalle kirjallisuuskatsaukselle. (Kangasniemi ym. 2013, 297–299.)
4.4 Tuotetun tuloksen raportointi ja tarkasteleminen
Kirjallisuuskatsauksen viimeisessä vaiheessa katsaus kirjoitetaan lopulliseen muotoonsa ja saatuja tuloksia tarkastellaan. Tässä vaiheessa keskeiset tulokset tiivistetään ja aineistoa pohditaan sekä sisällöllisesti että menetelmällisesti. Ta- voitteena on liittää tutkimustulokset laajempaan kontekstiin, niitä voidaan käsi- tellä esimerkiksi suhteessa yhteiskuntaan. Pohdintaosuudessa tarkastellaan myös katsauksen luotettavuutta sekä eettisyyttä jokaisen eri vaiheen kannalta.
Tuotetun tuloksen raportointi- ja tarkasteluvaiheeseen kuuluu myös tutkimusky- symyksen kritisointi hyvän tieteellisen tavan mukaan sekä mahdollisten jatkotut- kimusideoiden ja tulevaisuuden haasteiden esittäminen (Kangasniemi ym. 2013, 297–298; Niela-Vilén ym. 2016, 32–33.)
Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on melko vapaa ja väljä menetelmä, jolloin sen eet- tisyyden arviointi on erityisen tärkeää. Jo tutkimuskysymystä valittaessa tulee huomioida sen mahdollinen subjektiivisuus ja sen tunnistaminen. Aineiston valin- nassa puolestaan tutkimusetiikan noudattamiseen tulee kiinnittää erityistä huo- miota ja aineisto tulee valita tasavertaisesti sekä rehellisesti. Katsauksen eetti- syyttä ja luotettavuutta voidaan parantaa johdonmukaisella ja perustellulla etene- misellä tutkimuskysymyksen muodostamisesta aina pohdintaan asti. (Kangas- niemi ym. 2013, 297.)
5 TULOKSET
5.1 Tulosten muodostuminen
Tässä kirjallisuuskatsauksessa aivoverenkiertohäiriöiden tunnistamista tervey- denhuollossa käsitellään seuraavien yläluokkien avulla, joita ovat tunnistamisen kesto, tunnistaminen terveydenhuollossa, tunnistamisen menetelmät ja oireiden yleisyys. Tulokset esitetään yläluokka kerrallaan. Kaikki kirjallisuuskatsauksessa muodostuneet ylä- ja alaluokat ovat nähtävillä alla olevassa taulukossa (Taulukko 2).
TAULUKKO 2. Tulosten ylä- ja alaluokat
Yläluokka Alaluokka
Tunnistamisen kesto Tunnistamisen lähtökohta Hoitoon pääsyn viivästyminen Tunnistaminen terveydenhuollossa Perusterveydenhuolto
Erikoissairaanhoito
Tunnistamisen menetelmät
FPSS-pisteytys NIHSS-asteikko FAST-luokitus
Oireiden yleisyys Yleiset oireet
Harvinaisemmat oireet
5.2 Tunnistamisen kesto
Aivoverenkiertohäiriöiden tunnistamisen lähtökohta piti sisällään oireita, joita po- tilas itse tai hänen läheisensä huomasi potilaalla esiintyvän. Tyypillisesti potilaat osasivat yhdistää aivoverenkiertohäiriöön parhaiten puuroutuneen puheen sekä halvausoireet, mutta harvemmin esimerkiksi huimauksen (5, 9). Euroopassa teh- dyn laajan tutkimuksen mukaan viidesosa tutkimukseen osallistuneista henki- löistä ei tunnistanut ainuttakaan aivoverenkiertohäiriön oiretta ja kehottikin oirei- levaa läheistään menemään sänkyyn makaamaan oireiden ilmaantuessa. Tämän
kirjallisuuskatsauksen mukaan vain puolet soittaisi ambulanssin, jos näkisi ihmi- sellä aivoverenkiertohäiriöille tyypillisiä oireita. (5.) Potilaat jättivät hakeutumatta hoitoon muun muassa siksi, että heillä oli ongelmia järjestää kuljetusta sekä heillä oli muita menoja. Osa potilaista myös keskusteli ensin kumppaninsa kanssa ko- tona ennen hoitoon hakeutumista. (3.) Suurin syy potilaan saapumiseen aivove- renkiertohäiriöyksikköön yli 4,5 tuntia oireiden alusta johtuikin potilaasta riippu- vista tekijöistä (8).
Tässä kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että terveydenhuollossa aivoverenkier- tohäiriöpotilaiden hoitoon pääsy viivästyy, ellei potilas tunnista oireita kotonaan ja hakeudu hoitoon tai hoitohenkilökunta ei tunnista oireita. Kun aivoverenkierto- häiriötä ei tunnistettu heti, potilaiden hoitoon pääsy viivästyi ja he saattoivat kier- tää useammankin yksikön kautta ennen kuin päätyivät aivoverenkiertohäiriöyk- sikköön (8). Hoidon alkamiseen vaikutti erityisesti se, että potilaat eivät tunnista- neet oireita eivätkä hakeutuneet tarpeeksi nopeasti hoitoon (8, 9). Neljäsosa ai- voverenkiertohäiriöpotilaista kävi kahdessa muussa yksikössä ennen kuin potilas osattiin lähettää neurologian yksikköön ja vain viidesosa potilaista saapui yksik- köön 4,5 tunnin aikaikkunan sisällä (8). Noin puolet aivoverenkiertohäiriöön sai- rastuneista reagoi oireisiin nopeasti ja otti yhteyttä terveydenhuoltoon tunnin si- sällä oireiden alkamisesta. Samassa tutkimuksessa viidesosalla potilaista yhtey- denotto oireiden alkamisesta vei yli vuorokauden. (9.) Osa potilaista kotiutettiin, koska aivoverenkiertohäiriötä ei tunnistettu lainkaan. Tutkimuksessa todettiin, että erityisesti väärä diagnoosi terveysasemalla hidasti potilaan saapumista oike- aan yksikköön. (8.)
5.3 Tunnistaminen terveydenhuollossa
Kirjallisuuskatsauksen mukaan noin puolet aivoverenkiertohäiriöpotilaista ohjat- tiin eteenpäin perusterveydenhuollon puolelta yleislääkärin tehdessä arvion ja ohjatessa potilaan kiireellisen avun piiriin (4). Yleislääkärin lähetteen kiireellisyy- teen vaikuttivat potilaan ikä, verenpaine, tuntopuutokset, puhevaikeus sekä dia- betes. Yleislääkärit mainitsivat myös potilaiden muiden sairauksien merkityksen, oireiden alkamisajankohdan sekä oireiden uusimisen kriteereinä lähetteen kii- reellisyydelle. Kirjallisuuskatsauksen mukaan osa yleislääkäreistä koki vaikeana
lähettää kiireellisesti eteenpäin ohittuneen TIA-kohtauksen saaneita potilaita.
TIA-kohtausta oli välillä vaikea tunnistaa, sillä potilaat eivät osanneet kuvata tar- kasti oireiden alkua. (3.) Kolmasosassa tapauksista terveyskeskuslääkäri epäili aivoinfarktin sijaan esimerkiksi silmäperäistä syytä oireille (8). Terveyskeskuksen lääkäri myös diagnosoi osalle potilaista aivoinfarktin, vaikka kyse oli deliriumista tai infektiosta (4). Kirjallisuuskatsauksen mukaan vastaanoton sairaanhoitajista kolme neljäsosaa tunnisti kaikki kolme aivoverenkiertohäiriön tyypillistä oiretta:
kasvojen epäsymmetrian, raajan heikkouden sekä puuromaisen puheen. Kol- masosa osasi lisäksi mainita taka-aivoinfarktin yleisen oireen, esimerkiksi oksen- telun. (6.)
Aivoverenkiertohäiriöitä tunnistetaan perusterveydenhuollon lisäksi erikoissai- raanhoidossa, joka sisältää sekä päivystyslääketieteen että sairaalan ulkopuoli- sen ensihoidon. Kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että ambulanssihenkilökun- nalla oli vaikeuksia tunnistaa aivoinfarktin aiheuttamia oireita potilailla ja osalla potilaista he epäilivät aivoinfarktin sijaan migreeniä (4, 8). Potilaita, joilla ei pe- rusteellisen tutkimuksen jälkeen ollutkaan infarktia, ohjattiin aivoverenkiertohäi- riöyksikköön lähes saman verran sekä perusterveydenhuollon, että erikoissai- raanhoidon puolelta (4). Ensiavun lääkäri tunnisti paremmin aivojen sisäisen ve- renvuodon ja aivoinfarktin kuin lukinkalvon alaisen vuodon, kun taas ambulans- sihenkilökunta enemmän etuverenkierron infarkteja (1, 4). Päivystyksessä arvioi- tiin oireiden alkamisaikaa ja –paikkaa sekä oireiden säteilyä enemmän niillä po- tilailla, joilla epäiltiin aivoverenkiertohäiriötä (1).
5.4 Tunnistamisen menetelmät
Kirjallisuuskatsauksessa kävi ilmi, että Suomessa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa on kehitetty FPSS-pisteytys, tarkemmin The Finnish Prehospital Stroke Scale. Kirjallisuuskatsauksen mukaan FPSS-pisteytyksen avulla pysty- tään tunnistamaan paremmin sekä isojen suonien tukokset, että infarktit yleensä yhdistämällä silmien deviaatio eli katseen suunnan poikkeavuus muihin oireisiin kuten kasvojen epäsymmetriaan, raajojen heikkouteen tai puhe- ja näköhäiriöi- hin. Tutkimuksen mukaan FPSS-asteikolla 5 tai enemmän pisteitä saavilla poti-
lailla on todennäköisesti kyseessä suuren suonen tukos. FPSS-asteikolla voi- daan tunnistaa reilusti yli puolet proksimaalisen osan M1-suonen ja aivorungon infarkteista ja neljäsosa distaalisista M2-suonen infarkteista. (7.)
Myös NIHSS-asteikkoa voidaan käyttää apuna aivoverenkiertohäiriöiden tunnis- tamisessa. Sen avulla pystytään tunnistamaan parhaiten silmien horisontaali- sessa liikkeessä tapahtuvat muutokset, neglect-oire eli huomaamatta jättäminen, raajojen puutosoireet, tajunnan tason muutokset sekä puheen muutokset.
NIHSS-asteikolla voidaan tutkia mahdollisuutta suuren suonen tukokseen vertaa- malla oireita keskenään. Huonoiten NIHSS-pisteytyksellä saatiin tietoa potilaan näköön liittyvistä puutoksista. (7.)
Kirjallisuuskatsauksen mukaan lähes kaikki vastaanotolla työskentelevät sai- raanhoitajat pystyivät tunnistamaan yhden FAST-luokituksen oireen: kasvojen epäsymmetria, raajan heikkous tai puuromainen puhe. Kolme neljäsosaa sai- raanhoitajista pystyi tunnistamaan kaikki kolme oiretta. Kolmella FAST-oireella ohjattiin enemmän välittömään hoitoon kuin vähemmillä oireilla tai ei oireilla lain- kaan. (6.) Kirjallisuuskatsauksen mukaan FAST-pisteytystä käyttämällä puolella potilaista olisi todettu infarkti. Sen sijaan tutkimuksen mukaan pisteytystä ei joko ollut tehty tai pisteitä ei ollut saatavilla, joten infarkti jäi joissakin tapauksissa to- teamatta. Näiden potilaiden neurologiset puutokset eivät tulleet muuten huomioi- duiksi. (4.)
5.5 Oireiden yleisyys
Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan aivoverenkiertohäiriöiden yleisiä oireita ovat kasvojen epäsymmetria, raajan heikkous sekä puuromainen puhe ja näistä oireista vähintään yhden tunnistivat lähes kaikki sairaanhoitajat (6, 5). TIA-poti- laalle tyypillisiä oireita olivat puhehäiriö tai käsivarren heikkous, kasvojen toispuo- leisuus tai näköön liittyvät oireet (9). Myös päänsärky antoi viitettä TIA-kohtauk- sesta, mutta sitä dokumentoitiin enemmän niillä potilailla, joilla ei epäilty aivove- renkiertohäiriötä. Henkilökunta epäili todennäköisemmin aivoverenkiertohäiriötä, jos potilaalla oli hallitsevana oireena kasvohalvaus, raajan toimimattomuus, pu-
hehäiriö tai näköön liittyvä oire. (1, 3.) Aivoverenvuotopotilailla oli tyypillisesti vai- keuksia löytää sanoja ja puhe oli epämääräistä sekä puuroutunutta. Aivoveren- vuotoon liittyi myös kasvohalvaus, silmien poikkeavuus ja kävelyvaikeutta toisin kuin verrokkiryhmällä. (2.) Lisäksi NIHSS-asteikolla mitattuna muutamilla poti- lailla oli oireena näköhäiriöitä (7).
Kirjallisuuskatsauksessa esiin nousi myös joukko harvinaisempia oireita, joita ai- voverenkiertohäiriöpotilailla esiintyi. NIHSS-asteikolla mitattuna joillakin potilailla oli oireena tahdonalaisten lihasten koordinoinnin puute ja alle seitsemäsosalla potilaista oli vaikeuksia ymmärtää kysymyksiä orientaation tasosta (7). Pahoin- vointia sekä huimausta dokumentoitiin enemmän niillä potilailla, joilla ei epäilty aivoverenkiertohäiriötä ja vain muutama sairaanhoitaja määritteli oksentelun oi- reeksi (1, 6). Toisessa tutkimuksessa oksentelua kuitenkin tavattiin enemmän ai- voverenvuotopotilailla kuin verrokkiryhmällä (2). Aivoverenkiertohäiriöön sairas- tuneilla saattoi esiintyä myös kävelyvaikeutta, epämääräistä tunnottomuutta sekä sekavuutta (2, 6).
6 POHDINTA
6.1 Tulosten tarkastelu
Aivoverenkiertohäiriöiden tunnistaminen ja potilaiden ohjaaminen kiireellisesti hoitoon on hoitohenkilökunnan tärkeä tehtävä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa huomattiin, että valtaosa terveydenhuoltohenkilökunnasta tunnistaa hyvin aivo- verenkiertohäiriöiden tyypillisimmät oireet ja osaa ohjata potilaan hoitoon. Sai- raanhoitajat osaavat hyödyntää työssään erityisesti FAST-luokitusta ja tunnistaa sen avulla aivoverenkiertohäiriöitä. Myös Lindsberg ym. toteavat, että FAST-seu- lontaa käyttämällä ensihoitajien työdiagnoosi aivoverenkiertohäiriöistä oli oikein lähes neljässä viidestä tapauksesta (Lindsberg, Meretoja, Mattila & Kuisma 2014, 384). Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yksiköissä tunnistettiin ai- voverenkiertohäiriöiden oireita suurin piirtein yhtä hyvin, eikä sillä ollut juurikaan merkitystä, tunnistaako lääkäri, ensihoitaja vai sairaanhoitaja. Hankaluuksia kai- kille tuottivat epäselvät oireet, kuten pahoinvointi ja sekavuus. Aivoverenkierto- häiriöille tyypillisiä oireita voivatkin aiheuttaa myös muun muassa epileptiset koh- taukset, pyörtyminen ja erilaiset infektiot (Lindsberg ym. 2014, 384).
Tässä kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että potilaiden hoitoon pääsy viivästyi sekä potilaasta että hoitohenkilökunnasta johtuvista syistä. Oireita ei tunnistettu potilaan toimesta kotona tai hoitohenkilökunnalla oli vaikeuksia tunnistaa ja oh- jata potilaita kiireellisen avun piiriin. Mellorin ym. tekemässä tutkimuksessa on perehdytty hoitoon pääsyn viivästymisen syihin, jotka ovat samansuuntaisia kuin tässä kirjallisuuskatsauksessa. Viivästymisen suurin syy on se, ettei oireita tun- nisteta tai se ettei niihin reagoida, hoitoon ei tutkimuksen mukaan myöskään ha- keuduta ajoissa. (Mellor, Bailey, Sheppard, Mant, Greenfield & McManus 2015, 281.) Oireiden tunnistamattomuus johti siihen, että potilas kiersi useamman hoi- toyksikön kautta, ennen kuin aivoverenkiertohäiriö tunnistettiin ja potilas pääsi asianmukaiseen hoitoon. Oli yllättävää, kuinka monessa terveydenhuollon yksi- kössä aivoverenkiertohäiriön oireita ei tunnistettu, vaan potilas lähetettiin johon- kin toiseen yksikköön, esimerkiksi silmälääkäriin. Osa potilaista sai väärän diag- noosin, mikä pahimmillaan johti potilaan kotiuttamiseen. Tässä kirjallisuuskat- sauksessa todettiin myös, että potilaiden läheiset vaikuttavat suuresti siihen,
kuinka nopeasti hoitoon hakeudutaan. Perheenjäsenet saattavat vähätellä oireita ja ehdottaa potilaalle, että tämä odottaisi oireiden menevän ohi. Perheenjäsenet usein viivyttivätkin hoitoon hakeutumista. (Mellor ym. 2015, 283.)
Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan potilaita ohjattiin kiireelliseen hoitoon suunnilleen saman verran perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon puo- lelta. Perusterveydenhuollossa tunnistettiin hyvin yleisiä infarktin oireita, kun taas erikoissairaanhoidossa pystyttiin paikallistamaan infarkteja oireiden perusteella ja tunnistettiin myös aivojen sisäisen verenvuodon oireita. Perusterveydenhuol- lon merkitys aivoverenkiertohäiriöiden tunnistamisessa korostuu, sillä potilaat ha- keutuvat tai ottavat yhteyttä usein ensin omalle terveysasemalleen. Perustervey- denhuollon henkilökunnalla tulisikin olla riittävät valmiudet aivoverenkiertohäiriöi- den tunnistamiseen, sillä tunnistamisen on tapahduttava nopeasti, jotta potilaan hoito ei viivästy. Kirjallisuuskatsauksen mukaan aivoverenkiertohäiriöitä ei kui- tenkaan aina tunnisteta. Esiin nousi muun muassa se, että terveyskeskusten lää- käreillä on puutteita erityisesti TIA-kohtauksen tunnistamisessa. Sairaanhoitajilla taas on vaikeuksia tunnistaa harvinaisempia aivoverenkiertohäiriöiden oireita.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa huomattiin, että aivoverenkiertohäiriöiden tunnis- tamisessa käytetään apuna useita eri menetelmiä, joista kirjallisuuskatsauksessa esiteltiin FAST-luokitus, FPSS-pisteytys ja NIHSS-asteikko. Näistä FAST-luoki- tus oli yleisin ja yksinkertaisin menetelmä, jota erityisesti sairaanhoitajat hyödyn- sivät työssään. Tässä kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että lähes kaikki sairaan- hoitajat pystyvät nimeämään yhden FAST-oireen ja useimmat kaikki kolme oi- retta. Tämä menetelmä jättää kuitenkin ulkopuolelleen koko muun aivoverenkier- tohäiriöoireiden kirjon, joka saattaa olla ongelmallista ja vaikuttaa potilaan hoi- toon pääsyyn sekä ennusteeseen. Esimerkiksi jalan heikkous tai näköoireet jää- vät FAST-menetelmän ulkopuolelle (Robinson ym. 2012, 468). Tässä kirjallisuus- katsauksessa ne kuitenkin todettiin melko yleisiksi oireiksi.
Toisin kuin FAST-luokituksessa, FPSS-pisteytyksessä huomioidaan näköoireet hyvin. Taulukko FPSS-pisteytyksestä on nähtävillä liitteessä 5. Pisteytykselle eri- tyistä on se, että siinä otetaan huomioon katseen deviaatio, mikä mahdollistaa isojen suonien tukosten sekä muiden infarktien paremman tunnistamisen. Poti- laat, jotka saavat pisteytyksestä 5 tai enemmän kärsivät todennäköisesti suuren
suonen tukoksesta. Näin ollen katseen kääntyminen oireena viittaa todennäköi- sesti aivoverenkiertohäiriöön. Myös NIHSS-asteikolla katseen deviaatio ennusti suuren suonen tukosta, kuten myös näkökenttäpuutos, puheoireet, käden hal- vausoire sekä neglect eli katveoire yksittäisenä oireena (Lindsberg, Kantanen, Mattila, Soinne, Puolakka, Jäkälä, Lappalainen & Kuisma 2017, 1142). NIHSS- asteikolla pystyttiin tunnistamaan lisäksi alaraajojen halvausoire sekä tajunnan tason muutokset. NIHSS-asteikolla voitiin myös vertailla oireita keskenään. As- teikko on sisällöltään hyvin laaja ja kattava, mahdollistaen tunnistamisen lähes kaikissa aivoverenkiertohäiriöissä. On hyvä, että on olemassa erilaisia menetel- miä aivoverenkiertohäiriöiden tunnistamiseen, jotta osattaisiin epäillä aivoveren- kiertohäiriöitä jo yksittäisen oireen perusteella.
Aivoverenkiertohäiriöt voivat aiheuttaa paljon erilaisia oireita, joista osa tunniste- taan paremmin kuin toiset. Aivoinfarktissa ja TIA-kohtauksessa yleisin oire oli pu- hehäiriö tai käsivarren heikkous. TIA-potilailla oireet ovat usein päivystykseen saapuessa ohittuneet, mutta potilaan tai hänen läheisensä kuvailemat oireet on otettava vakavasti. TIA-kohtaus voi ennakoida aivoinfarktin syntymistä ja antaa parhaassa tapauksessa hoitohenkilökunnalle vaarattoman ennakkovaroituksen vakavammasta tulevasta infarktista, mikäli hoitohenkilökunta tunnistaa oireet ja toimii tilanteen vaatimalla tavalla. Aivoverenvuotopotilailla oli usein oireena kas- vohalvaus, silmien poikkeavuus tai kävelyvaikeus. Aivoverenvuotoa tulisi epäillä herkästi, sillä se etenee nopeasti vakavampaan suuntaan. Aivoverenvuodon tun- nistaminen saattaa olla hoitohenkilökunnalle hankalampaa, koska oireet eivät välttämättä ole tyypillisiä aivoverenkiertohäiriöiden oireita, vaan potilailla voi esiintyä esimerkiksi huimausta ja pahoinvointia (Kaste ym. 2006, 317).
Kirjallisuuskatsauksen mukaan vähemmän tunnistettuja oireita potilailla olivat tahdonalaisten lihasten koordinoinnin puute tai vaikeus ymmärtää orientaation tasoa mittaavia kysymyksiä, kuten aikaan ja paikkaan liittyviä kysymyksiä. Tämä voi johtua myös siitä, ettei neurologista statustutkimusta ole osattu tai ehditty tehdä kunnolla. Orientaation tasoa mittaavat kysymykset liittyvät olennaisena osana neurologiseen statustutkimukseen (Soinila 2014, 413–422). Myös hui- maus identifioitiin harvoin aivoverenkiertohäiriön oireeksi. Pahoinvoinnin osa sai- raanhoitajista identifioi aivoverenkiertohäiriöihin liittyväksi oireeksi ja osa ei. Hoi- tohenkilökunnan olisi tärkeää tunnistaa yleisten selkeiden oireiden lisäksi myös
huimauksen ja pahoinvoinnin liittyminen aivoverenkiertohäiriöihin. Aivoverenkier- tohäiriöihin harvemmin liitetyt oireet ovat yleensä muiden sairauksien tyyppioi- reita, minkä vuoksi niitä tunnistetaan huonommin ja virheellisiä diagnooseja teh- dään herkemmin.
Eroja potilaiden kyvyssä tunnistaa aivoverenkiertohäiriöiden oireita oli paljon.
Parhaiten potilaat tunnistivat puuroutuneen puheen ja halvausoireen liittyvän ai- voverenkiertohäiriöihin. Puheen vaikeus ja kasvojen tai raajojen heikkous nousi- vat esille eniten tunnistettuina oireina myös Greenlund ym. tekemässä tutkimuk- sessa. Lisäksi tutkimuksessa nostettiin esille kävelyvaikeus, huimaus ja tasapai- non menettäminen oireina, jotka potilaat tunnistivat parhaiten liittyvän aivoveren- kiertohäiriöihin. (Greenlund, Neff, Zheng, Keenan, Giles, Ayala, Croft & Mensah 2003, 316.) Myös Robinson ym. tutkimuksessa todettiin, että jopa 75 % tutkimuk- seen osallistuneista tavallisista kansalaisista osaa nimetä aivoverenkiertohäiriön oireiksi puheen vaikeuden, käsivarren heikkouden ja kasvohalvauksen (Robin- son, Haunton, Wilson & Naylor 2012, 468).
Kirjallisuuskatsauksessa esille nousi syitä, miksi hoitoon ei heti hakeuduttu. Tyy- pillistä oli, ettei oireita tunnistettu sekä oli muita menoja tai aikatauluongelmia.
Aiemmissakin tutkimuksissa hoitoon hakeutumisen esteeksi nousi samoja ongel- mia liittyen aikatauluihin ja oireiden tunnistamattomuuteen. Tutkimuksessa huo- lestuttavaa oli myös se, että moni oireita saanut ei välittänyt oireista vaan piti sovittuja aikatauluja tärkeämpinä ja moni tutkimukseen osallistunut oireileva hen- kilö ajoi autoa, vaikka tiesi sen olevan vaarallista. (Hjelmblink, Holmström, Kjeld- mand 2010, 308.) Selvästikään aivoverenkiertohäiriöiden vakavuutta ei tarpeeksi korosteta, koska moni suhtautuu niihin välinpitämättömästi ja laittaa muut menot hoitoon hakeutumisen edelle.
6.2 Johtopäätökset sekä jatkotutkimusehdotukset
Kirjallisuuskatsausta tehdessä huomattiin, että aiemmin on tehty useampia tutki- muksia liittyen siihen, tunnistavatko tavalliset ihmiset aivoverenkiertohäiriöitä. Vä- hemmän tutkimuksia oli siitä, miten ammattilaiset tunnistavat aivoverenkiertohäi- riöitä ja niiden erityispiirteitä. Ensiavun hoitohenkilökunnalla ja ensihoitajilla on
käytössään selkeä protokolla, jonka mukaan he tutkivat potilaan ja selvittävät, voiko kyseessä olla aivoverenkiertohäiriö. Jatkossa tutkimuksen voisikin suun- nata esimerkiksi perusterveydenhuollon puolelle. Moni aivoverenkiertohäiriöpoti- las saattaa ottaa yhteyttä ensimmäisenä lähimmälle terveysasemalle, jossa pi- täisi osata tunnistaa oireet ja lähettää potilas välittömään hoitoon. Terveysase- man henkilökunnan kyvystä tunnistaa aivoverenkiertohäiriöitä ei löytynyt juuri- kaan tutkimuksia.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa käytetyt tutkimukset käsittelivät sairaanhoidon ammattilaisia Euroopan eri maista, ja jatkossa olisikin hyvä tutkia myös suoma- laisen hoitohenkilökunnan taitoa tunnistaa aivoverenkiertohäiriöitä. Suomi on tun- netusti kehittynyt ja koulutukseltaan korkeatasoinen maa, minkä vuoksi olisi hyvä tehdä tutkimusta siitä, kuinka hyvin tunnistaminen aivoverenkiertohäiriöiden koh- dalla käytännössä onnistuu. Jatkotutkimusta voisi suunnata myös Suomessa käytössä oleviin tunnistamisen menetelmiin sekä erityisesti Tampereen yliopis- tollisessa keskussairaalassa kehitettyyn FPSS-pisteytykseen ja sen hallintaan hoitohenkilökunnan keskuudessa. Kirjallisuuskatsauksen mukaan tunnistami- seen käytettävät menetelmät eivät olleet kaikille tutkimuksiin osallistuneille hoita- jille tai lääkäreillekään tuttuja. Tarvittaessa jatkossa voitaisiin järjestää täyden- nyskoulutusta kohdennetusti niille terveydenhuollon ammattilaisille, joille aivove- renkiertohäiriöitä ei tule niin paljon vastaan.
6.3 Eettisyys ja luotettavuus
Eettisyyden ja luotettavuuden arviointi on tärkeä osa kirjallisuuskatsausta ja se tulee ottaa huomioon kaikissa opinnäytetyön vaiheissa. Tutkimuskysymys tulisi määritellä objektiivisesti ja esittää selkeästi. Aineiston valinnassa tutkijalla ei saa olla tiedostettua tai tiedostamatonta tarkoitushakuisuutta, jollei sitä ole jollain ta- valla mainittu. Aineiston käsittelyn on oltava oikeudenmukaista sekä rehellistä ja katsausprosessin etenemisen tulee olla läpinäkyvää sekä johdonmukaista. On olennaista, että aineistoista esiin nousevat asiat esitetään selkeällä kielellä ja mahdollisimman ymmärrettävässä muodossa, näin tutkimus on mahdollisimman monen saatavilla. (Kangasniemi ym. 2013, 301.) Tämän opinnäytetyön on tarkoi- tus olla helposti ymmärrettävä myös asiaan ennalta perehtymättömille henkilöille.
Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa valitut tutkimukset tulee yhdistää teori- aan, sillä muuten katsauksen luotettavuus heikkenee. Tässä opinnäytetyössä esitellään ensin teorian avulla aiheeseen liittyvät keskeiset käsitteet, jonka jäl- keen haetaan tutkimuksia, jotka voidaan liittää aiempaan tutkittuun tietoon. Vali- koituja tutkimuksia pyritään tarkastelemaan monipuolisesti, mutta siten että kai- killa on sama painoarvo. Tutkimuksista tuotettujen johtopäätösten tulee olla yh- denmukaisia ja samansuuntaisia. (Kangasniemi ym. 2013, 301.)
Tämän opinnäytetyön tekemisessä on käytetty luotettavia, vertaisarvioituja tutki- muksia, väitöskirjoja sekä Käypä hoito –suosituksia. Lähteiden tulisi olla luotetta- via ja näin ollen kirjoitetun tekstin vertailtavissa muihin tutkimuksiin. Tutkimusten ja muiden lähteiden on oltava myös eettisesti korrekteja, jotta niitä voidaan käyt- tää. Opinnäytetyön luotettavuutta saattaa heikentää, jos kirjallisuushaku kuva- taan epätarkasti, jolloin toinen tutkija ei voi toistaa hakua. Luotettavuutta voisi heikentää myös liian vanhojen lähteiden käyttö, koska ei voida olla enää varmoja, onko tieto ajantasaista. Tässä opinnäytetyössä on käytetty vain kymmenen vuo- den sisällä tehtyjä tutkimuksia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tässä opinnäy- tetyössä on pyritty käyttämään vain luotettavia lähteitä, jotka on vertaisarvioitu ja kirjallisuushaku on esitetty mahdollisimman selkeästi, jotta sen voi toistaa.
6.4 Kehittämisehdotukset ja tulosten hyödynnettävyys
Tämän kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymyksenä oli ”Miten hoitohenkilökunta tunnistaa aivoverenkiertohäiriöitä terveydenhuollossa?”. Tutkimuskysymys oli melko laaja ja mahdollisti aiheen tarkastelun monesta eri näkökulmasta. Tutki- muskysymyksestä olisi voitu tehdä tarkempi, esimerkiksi keskittymällä aivoveren- kiertohäiriöiden tunnistamiseen vain perusterveydenhuollossa. Tällöin tarkaste- lun ulkopuolelle olisi kuitenkin jäänyt merkittävä osa terveydenhuollon ammatti- henkilöistä. Tutkimuskysymykseen liittyvän aineiston löytäminen oli ajoittain han- kalaa, mikä myös osaltaan esti rajaamasta aihetta lisää. Aineistoa oli paljon, mutta tieteellisiä vertaisarvioituja tutkimuksia löytyi vain vähän.
Tähän kirjallisuuskatsaukseen löydettiin monipuolisia tutkimuksia, mutta aineis- toa olisi voinut olla myös enemmän. Kirjallisuuskatsauksen haussa olisi voitu
käyttää useampaa tietokantaa, jolloin tuloksista olisi voinut tulla laajempia ja mo- nipuolisempia. Kuitenkin kirjallisuuskatsaukseen valikoidut tutkimukset antoivat kohtalaisen laajan kuvan aivoverenkiertohäiriöiden tunnistamisesta terveyden- huollossa. Paljon tutkimuksia löytyi Aasian maista, mitkä haluttiin kuitenkin sulkea pois, jotta voitiin kuvata länsimaista terveydenhuoltoa. Kaikki tutkimukset olivat englanninkielisiä, mikä hidasti analyysin tekemistä.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa kerrotaan kattavasti aivoverenkiertohäiriöiden eri oireista sekä hoitohenkilökunnan ja potilaiden kyvystä tunnistaa niitä. Jatkossa tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksia voidaan hyödyntää hoitohenkilökunnan sekä väestön informoinnissa aivoverenkiertohäiriöiden oireista, erityisesti vä- hemmän tunnetuista oireista. Lisäksi tämä kirjallisuuskatsaus nostaa esille tar- peen arvioida kaikenlaisia oireita aivoverenkiertohäiriöiden näkökulmasta. Tulok- sissa nousi esille myös se, että jokaisen on tärkeä osata tunnistaa aivoverenkier- tohäiriöiden oireita ja ohjata sairastunut nopeasti hoitoon.
LÄHTEET
Aivoinfarkti ja TIA: Käypä hoito -suositus. 2016. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecim ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki:
Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Luettu 20.11.2019.
Andersson, E., Bohlin, L., Herlitz, J., Sundler, A., Fekete, Z. & Andersson, M.
2017. Prehospital identification of patients with a final hospital diagnosis of stroke. University of Borås and Department of Neurology, Borås. 63-70. Ruotsi.
Chandler, F., Kane, J., Blackford, A., Weinberger, M., Wagner, K., Gojo, I., Co- hen, M. & Apostol, C. 2018. Early identification of intracranial hemorrhage using a predictive nomogram. Oncology nursing forum, 45(2), 177–186. Yhdysvallat.
Edwards, D., Turner, G., Virdee, S. & Mant, J. 2019. The role of the GP in man- aging suspected transient ischaemic attack: a qualitative study. BMC. 1–7. Iso- Britannia.
Greenlund, K., Neff, L., Zheng, Z-J., Keenan, N., Giles, W., Ayala, C., Croft, J. &
Mensah, G. 2003. Low public recognition of major stroke symptoms. 315–319.
Hansson, E., Beckman, A., Näslund, A., Persson, S., Janson, S. & Troein M.
2014. Stroke and unsteadiness - A cross-sectional study from primary health care. NeuroRehabilitation 2014:34. 221–226. Ruotsi.
Harbison, J., Hossain, O., Jenkinson, D., Davis, J., Louw, S. & Ford, G. 2002.
Diagnostic Accuracy of Stroke Referrals From Primary Care, Emergency Room Physicians, and Ambulance Staff Using the Face Arm Speech Test. Stroke.
2003:34. 71–76. Iso-Britannia.
Hjelmblink, F., Holmström, I. & Kjeldmand, D. 2010. Stroke patients’ delay of emergency treatment. 307–311.
Kangasniemi, M., Utriainen, K., Ahonen, S-M., Pietilä, A-M., Jääskeläinen, P., &
Liikanen, E. 2013. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyk- sestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 2013:25 (4). 291–301.
Kantanen, A., Nerg, O., Kokkonen, T., & Jäkälä, P. 2017. Aivoinfarktin nyky- hoito - toteamisesta toimintaan! Finnanest 2017: 50(2). 108–114.
Kaste, M., Hernesniemi, J., Kotila, M., Lepäntalo, M., Lindsberg, P., Palomäki, H., Roine, R. & Sivenius, J. Aivoverenkiertohäiriöt. Teoksessa: Soinila, S., Kaste, M. & Somer, H. (toim.) 2006. Neurologia. Kustannus Oy Duodecim. 42, 276–280, 316–317.
Kramer, A. Treatment of hemorrhagic stroke. Teoksessa: Barret, K. & Meschia, J. 2013. Stroke. John Wiley & Sons. 83–85.
Lindsberg, P., Kantanen, A-M., Mattila, O., Soinne, L., Puolakka, T., Jäkälä, P., Lappalainen, K. & Kuisma, M. 2017. Tunnistatko aivoinfarktin trombektomiakan- didaatin? Aivovaltimotukosten valtimonsisäisen hoidon organisointi. Katsaus.
Duodecim 2017:133. 1138–1147.
Lyden, P., Lu, M., Levine, S., Brott, T. & Broderick, J. 2001. A Modified National Institutes of Health Stroke Scale for Use in Stroke Clinical Trials Preliminary Re- liability and Validity. 1310–1317.
Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos. 2018. Tunnistaisitko aivoverenkiertohäiriön oi- reet? Luettu 5.10.2020.
Mata, J., Frank, R. & Gigerenzer, G. 2011. Symptom recognition of heart attack and stroke in nine European countries: a representative survey. Health Expec- tations: 17. 376–387. Sveitsi.
Mellor, R., Bailey, S., Sheppard, J., Mant, J., Greenfield, S. & McManus, R.
2015. Decisions and Delays Within Stroke Patients’ Route to the Hospital: A Qualitative Study. 279–287.
Mellor, R., Sheppard, J., Bates, E., Bouliotis, G., Jones, J., Singh, S., Skelton, J., Wiskin, C. & McManus, R. 2014. Receptionist Recognition and Referral of Patients with Stroke (RECEPTS): unannounced simulated patient telephone call study in primary care. British Journal of General Practice 2015. 421–427. Iso- Britannia.
Niela-Vilén, H. & Hamari, L. Kirjallisuuskatsauksen vaiheet. Teoksessa: Stolt, M., Axelin, A. & Suhonen, R. 2016. Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Turun yli- opisto. Hoitotieteen laitos. 24–33.
Numminen, S. 2019. Ensimmäisen aivoinfarktin sairastaneiden liuotushoidon saaneiden potilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu. Akateeminen väitöskirja.
Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. 27–30.
Ollikainen, J., Janhunen, H., Tynkkynen, J., Mattila, K., Hällinen, M., Oksala, N.
Pauniaho, SL. 2017. The Finnish Prehospital Stroke Scale Detects Throm- bectomy and Thrombolysis Candidates – A Propensity Score-Matched Study.
Journal of Stroke and Cerebrovascular Diseases 2018:27 (3). 771–777.
Robinson, T., Reid, A., Haunton, V., Wilson, A. & Naylor, R. 2012. The face arm speech test: does it encourage rapid recognition of important stroke warning symptoms? 467–471.
Roine, S. & Roine, R. TIA – milloin hoitoon? Suomen Lääkärilehti 39/2015 2511–2513.
Räty, S., Silvennoinen, K. & Tatlisumak, T. 2017. Prehospital pathways of oc- cipital stroke patients with mainly visual symptoms. Helsinki. Acta Neurol Scand. 2018:137. 51–58.
Sharry, J., Baxter, A., Wallace, L., Kenton, A., Turner, A. & French, D. 2014.
Delay in seeking medical help following transient ischemic attack (TIA) or “Mini- Stroke”. A qualitative study. 1–9.
Soinila, S. 2014. Neurologinen statustutkimus päivystyspoliklinikassa. Duode- cim 2014:130(4). 413–422.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Terveyspalvelut. Valtioneuvostot ja ministeriöt Lu- ettu 9.12.2019.
Tampereen yliopistollinen sairaala. 2018. Aivoinfarktin liuotushoito. Aivoveren- kiertohäiriöpotilaan ohjaus. Luettu 16.1.2020.
Tarnanen, K., Lindsberg, P., Sairanen, T. & Tuuranen, A. 2017. Tunnista aivoin- farkti-hoitoon ja heti! (Aivoinfarkti ja TIA). Käypä hoito. Duodecim. Luettu
17.12.2019.
Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. Finlex.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustan- nusosakeyhtiö Tammi. Helsinki.117–128.
Vehko, T., Chydenius, M. & Aalto, A. Asiakkaiden kokemukset palveluista - nä- kemyksiä terveysaseman valinnasta. Teoksessa: Sinervo, T., Tynkkynen, L-K.
& Vehko, T. 2016. Mitä kuuluu perusterveydenhuolto? Valinnanvapaus ja integ- raatio palveluiden kehittämisen polttopisteessä. Raportti 16/2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 98–113.
Virtanen, P. 2014. Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ja hänen läheisensä tiedon- saanti päivystyspoliklinikalla. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö. 23–25.
