Kasperi Helenius ja Suvi Jortikka
ALARAAJA-AMPUTAATIOPOTILAAN POSTOPERATIIVINEN HOITO
Hoitotyön koulutusohjelma
2019
ALARAAJA-AMPUTAATIOPOTILAAN POSTOPERATIIVINEN HOITO Helenius, Kasperi
Jortikka, Suvi
Satakunnan ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma Joulukuu 2019
Sivumäärä: 27 Liitteitä: 2
Asiasanat: amputaatio, alaraaja-amputaatio, sidontaohje
____________________________________________________________________
Opinnäytetyö toteutettiin projektiluontoisena. Tilaajana toimi Satakunnan ammatti- korkeakoulu eli SAMK. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa hoitotyön opiskeli- joille näyttöön perustuva ohje amputaatiotyngän sidonnasta posterin muodossa. Ta- voitteena oli hoitotyön opiskelijoiden perehtyminen raaja-amputaatiopotilaan hoitoon ja amputaatiotyngän sidonnan perusteiden hallitseminen. Projektitehtävinä olivat am- putaatiotyngän sidonnasta tehtävän kuvasarjan tuottaminen ja posterin luominen sekä amputaatiopotilaan hoidon perusteiden kartoittaminen.
Amputaatiolla tarkoitetaan raajan tai sen osan poistoa leikkauksella tai sen menetystä tapaturmaisesti. Yleisimpiä amputaatioita ovat alaraaja-amputaatiot. Alaraaja-ampu- taatioiden yleisimmät syyt ovat verisuonisairaudet ja diabetes. Leikkauksessa ampu- taatiotynkä voidaan sulkea, jolloin puhutaan suljetusta amputaatiosta tai tynkä voidaan myös jättää auki, jolloin kyseessä on avoin amputaatio. Amputaatiotasoa valittaessa pyritään raajaa ja vitaalia kudosta säästämään mahdollisimman paljon.
Haavan hoidon tarkoituksena on ehkäistä turvotusta ja haavakomplikaatioita. Ampu- taatiopotilaan hoidossa on tärkeää huomioida myös asentohoito, sillä sen avulla eh- käistään nivelten liikerajoitusten ja painehaavojen syntyä. Tyngän sidonnan tarkoituk- sena on valmistaa tynkää tulevaa protetisointia varten: sen avulla muotoutetaan ja kiin- teytetään tynkää, ehkäistään turvotusta ja sopeutetaan kudosta kestämään painetta.
Amputaatiopotilaan hoidossa keskeistä on myös kivunhoito ja sen erityispiirteenä aa- vetuntemuksien ja -säryn huomioiminen.
Opinnäytetyön tuotoksena syntyi posteri amputaatiotyngän sidonnasta, joka sisältää sääri- ja reisityngän sitomisohjeet. Ohjeessa kuvataan tyngän sidontaan kuuluvat eri vaiheet. Vaiheet kuvataan tekstin ja kuvien muodossa. Taustavärinä julisteessa käytet- tiin valkoista, joka taittuu siniseen. Tehostevärinä julisteessa toimii sininen ja turkoosi.
Tekstin väri pidettiin mustana, jotta se erottuu mahdollisimman hyvin taustasta ja luo samalla julisteeseen kontrastia. Posteri on suunniteltu Publisher-ohjelmalla.
Projektin arviointiin osallistuivat tekijät itse, ohjaava opettaja ja työn tilaaja. Tilaajan mukaan tuotos on käyttökelpoinen. Posterin sijoituspaikkana tulee olemaan kirurgisen hoitotyön opetustila, jossa opiskelijat harjoittelevat amputaatiotyngän sidontaa.
Jatkoprojekti voisi olla yläraaja-amputaatiopotilaan hoitotyön alueelta.
POSTOPERATIVE TREATMENT OF A LOWER LIMB AMPUTATION PATIENT
Helenius, Kasperi Jortikka, Suvi
Satakunta University of Applied Sciences Degree Programme in Nursing
December 2019 Number of pages: 27 Appendices: 2
Keywords: amputation, lower limb/extremity amputation, bandaging instruction ____________________________________________________________________
The thesis was implemented as a project. The customer was Satakunta University of Applied Sciences, SAMK. As a result of the work, a poster of amputation stump bind- ing was created. Between the thesis was to provide nursing students with on-screen instructions on how to tie the amputation stump in the form of a poster. The aim of the work was to familiarize nursing students with the treatment of a limb amputation pa- tient and to master the basics of amputation stump binding. The project tasks were to produce a series of images of an amputee stump and create a poster and to map out the basics of treating an amputated patient.
Amputation refers to the removal of a limb or part of it by surgery or its accidental loss. The most common amputations are lower limb amputations. The most common causes of lower extremity amputations are vascular disease and diabetes. In surgery, the amputation stub is closed, the choice is to speak of closed amputation, or the stub can be left open, if necessary, to avoid amputation. When selecting the level of ampu- tation, great effort is made to save limb and vital tissue.
Swelling and wound complications are likely with wound care. The most important consideration when treating an amputated patient is postural treatment, which is likely to be dangerous if the company and the pressure ulcer develop. Stump Binding Look to Prepare a Stump for Future Prosthetics: It’s an appropriate and solid reception stump, possibly requiring swelling and accommodating tissue-resistant pain. In the treatment of an amputated patient, pain management is one of the focal points and its special feature is the consideration of phantom limb sensation and phantom pain.
The output of the thesis was made in the form of a poster in the form of an A3 poster.
Poster includes below-knee- and above-knee-bandaging instructions. The guide de- scribes the different steps of staple opening. The steps are described in the form of text and pictures. The poster was designed using the Publisher program.
The project was evaluated by the authors themselves, the supervising teacher and the client. According to the client, the output is usable. The poster will be placed in a surgical nursing classroom where students practice tying the amputee stump.
A follow-up project could be in a nursing area of upper limb amputation patient.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 5
2 PROJEKTIN TAUSTA ... 6
2.1 Kirjallisuushaku ja aiemmat tutkimukset ja projektit ... 6
2.2 Tarkoitus, tavoitteet ja projektitehtävät ... 8
3 ALARAAJA-AMPUTAATIOPOTILAAN HOITO JA HOITOTYÖ... 8
3.1 Alaraaja-amputaatiot ... 8
3.1.1 Amputaatioiden syyt ja amputaatiotyypit... 8
3.1.2 Amputaatiotasot... 9
3.2 Tyngän hoito ... 11
3.2.1 Haavanhoito ... 11
3.2.2 Asentohoito ... 12
3.3 Sidonta ... 13
3.3.1 Silikonituppihoito ... 14
3.3.2 Sääritynkä ... 15
3.3.3 Reisitynkä ... 16
3.4 Kivun hoito ... 18
3.4.1 Lääkehoito ... 20
3.4.2 Lääkkeettömät kivun hoidon menetelmät ... 21
3.5 Potilaan ohjaus ja psyykkinen tukeminen ... 21
4 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN ... 22
4.1 Suunnittelu ja toteutus... 22
4.2 Tuotos ... 23
5 POHDINTA... 24
5.1 Eettisyys ja luotettavuus ... 24
5.2 Pohdinta ja arviointi ... 25
LÄHTEET ... 26 LIITTEET
1 JOHDANTO
Amputaatiolla tarkoitetaan raajan tai sen osan tai muun kehon osan poistoa leikkauk- sella tai sen menetystä tapaturmaisesti. Verisuonisairaus voi johtaa amputaatioon, sillä verenkierron heikkenemisen myötä kudokset tuhoutuvat, jonka seurauksena on kuolio.
Tapaturmat, infektiot ja kasvaimet voivat myös johtaa amputaatioon. Kaikista ampu- taatioista yli 90 prosenttia tehdään verisuonisairauksien vuoksi. Yleisin osasyy niille on diabeettinen verisuonitauti. Kaikista amputaatioista yleisimpiä ovat alaraajoihin kohdistuvat amputaatiot. Ne muodostavat 85-90 prosenttia kaikista amputaatioista.
(Kauhanen ja Juutilainen 2018.) Alaraaja-amputaatioissa tyngän sidonta aloitetaan heti leikkauksen jälkeen, ellei sille ole verenkierrollista estettä (Juutilainen & Hietanen 2012, 229). Sidonnalla muotoillaan tynkää proteesia varten. Sidoksen tulee olla tu- keva, mutta se ei kuitenkaan saa puristaa, sillä liian kireä sidos vaikeuttaa verenkiertoa ja hidastaa haavan parantumista. (Nyberg 2016.)
Opinnäytetyön aihealueena on amputaatiopotilaan hoito. Aihe rajattiin raaja-amputaa- tiopotilaan hoidoksi, jonka jälkeen se rajautui vielä alaraaja-amputaatioihin ja postope- ratiiviseen hoitoon. Tilaajan toiveena oli saada päivitetty amputaatiotyngän sidonta- ohje, joka perustuu näyttöön perustuvaan tietoon ja myös lisätietoa alaraaja-amputaa- tiopotilaan hoitotyön perusteista. Työn tilaajana toimii Satakunnan ammattikorkea- koulu eli SAMK.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa hoitotyön opiskelijoille näyttöön perustuva ohje amputaatiotyngän sidonnasta posterin muodossa. Opinnäytetyön tavoitteena on hoitotyön opiskelijoiden perehtyminen alaraaja-amputaatiopotilaan hoitoon ja ampu- taatiotyngän sidonnan perusteiden hallitseminen.
2 PROJEKTIN TAUSTA
2.1 Kirjallisuushaku ja aiemmat tutkimukset ja projektit
Tiedonhaussa hyödynnettiin suomenkielisinä tietokantoina Medic-, Theseus-, THL- ja Satakunnan ammattikorkeakoulun Finna -tietokantoja. Hakusanoina suomenkielisessä tiedonhaussa käytettiin sanoja amputaatio, raaja-amputaatio ja amputaatiopotilaan hoito. Kirjallisuushaun sisäänottokriteerit olivat: julkaisujen tuli olla viimeisen kym- menen vuoden sisällä julkaistuja, niiden tuli olla suomen tai englannin kielisiä ja ai- heen tuli liittyä oleellisesti opinnäytetyön aiheeseen.
Poissulkukriteereinä haussa oli yli kymmenen vuotta vanhat julkaisut, muut kuin suo- men tai englanninkieliset julkaisut ja enimmäkseen kuntoutukseen keskittyvät julkai- sut, sillä ne ovat enemmän fysioterapiaan kuin hoitotyöhön suunnattuja. Tehty kirjal- lisuushaku on nähtävissä taulukoissa 1 ja 2. Aiemmat tutkimukset ja projektit ovat taulukossa liitteessä 1.
Taulukko 1. Suomenkielinen kirjallisuushaku
Tietokanta Hakusanat ja hakutyyppi Tulokset Hyväksytyt
Medic amputaatio, vuosiväli 2013-2018 10 0
Theseus raaja-amputaatio 105 4
THL amputaatiopotilaan hoito 0 0
THL amputaatio 12 0
SAMK Finna amputaatio 8 3
Ulkomaisina lähteinä käytettiin englanninkielistä PubMed-tietokantaa. Englanninkie- lisessä haussa hakusanoina käytettiin sanoja amputation, leg amputation ja post-ope- rative care. (Taulukko 2)
Taulukko 2. Englanninkielinen kirjallisuushaku
Tietokanta Hakusanat ja hakutyyppi Tulokset Hyväksytyt
PubMed leg amputation post-operative care 11 1
Kaarre ja Norvia (2016, 2) ovat tehneet opinnäytetyön kompressiosidonnasta ja ala- raaja-amputaatiotyngän sidonnasta vuonna 2016. Työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Sen tavoitteena oli, että opiskelijat oppivat oikean sidontatekniikan sekä ymmärtävät oikeanlaisen sidonnan merkityksen potilaan hoitotyössä. Tarkoituk- sena työssä oli tuottaa opetusmateriaalia oikeasta sidontatekniikasta. Tuotoksena syn- tyi neljä videota näyttöön perustuvaan tietoon pohjautuen.
Heiskanen, Hämäläinen ja Kärkkäinen (2014, 5) ovat selvittäneet opinnäytetyössään keskusheräämön sairaanhoitajien kokemuksia alaraaja-amputaatiopotilaiden postope- ratiivisesta hoidosta. Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Sen tarkoituksena oli kehittää tutkimuksessa saadun tiedon avulla kyseisen potilasryhmän postoperatii- vista hoitoa. Tutkimuksesta ilmeni amputaatiopotilaiden kivunhoidon tärkeys.
Nesa ja Piironen (2015, 3) ovat tehneet opinnäytetyönään sopeutumisoppaan alaraaja- amputoidulle potilaalle. Työ toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Sen tarkoi- tuksena oli alaraaja-amputaatiopotilaan ohjauksen kehittäminen ja tavoitteena oli tuot- taa alaraaja-amputaatioon suunnattu opas.
Riikola on tehnyt opinnäytetyön vuonna 2016 jalkateräamputaatioiden indikaatioista.
Työ toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Sen tarkoituksena oli selvit- tää jalkateräamputaatioiden syitä ja minkä tason amputaatioihin mikäkin syy johtaa.
Työ koostui 16 tieteellisestä artikkelista, joiden perusteella kävi ilmi, että amputaa- tiotason valintaan vaikuttaa enemmän vamman tai sairauden laajuus tai paranemis- mahdollisuus kuin sen laji. Yleisimpänä syynä amputaatiolle oli diabetes ja siihen liit- tyvä ääreisverenkierron heikkous sekä muut verenkierron sairaudet, infektiot, haa- vaumat ja kasvaimet sekä synnynnäiset epämuodostumat ja traumat. (Riikola 2016, 2.)
2.2 Tarkoitus, tavoitteet ja projektitehtävät
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa hoitotyön opiskelijoille näyttöön perustuva ohje amputaatiotyngän sidonnasta posterin muodossa. Opinnäytetyön tavoitteena on hoitotyön opiskelijoiden perehtyminen alaraaja-amputaatiopotilaan hoitoon ja ampu- taatiotyngän sidonnan perusteiden hallitseminen.
Projektitehtävinä opinnäytetyössä ovat amputaatiotyngän sidonnasta tehtävän kuva- sarjan tuottaminen ja posterin luominen sekä amputaatiopotilaan hoidon perusteiden kartoittaminen.
3 ALARAAJA-AMPUTAATIOPOTILAAN HOITO JA HOITOTYÖ
3.1 Alaraaja-amputaatiot
3.1.1 Amputaatioiden syyt ja amputaatiotyypit
Yleisimmät syyt alaraaja-amputaatioille ovat verisuonisairaudet. Diabetes ja veri- suonisairaudet johtavat alaraajojen ja niiden osien amputaatioihin keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla potilailla. Muita syitä amputaatioille ovat muun muassa pahanlaatuiset kasvaimet, krooniset vaikeat tulehdukset, vaikeat vammat ja niiden jälkitilat, synnyn- näiset epämuodostumat sekä paleltuma- ja palovammat. Yleisin amputaation syy nuo- remmilla potilailla on tapaturma. (Kiviranta & Järvinen 2012, 455.)
Alaraaja-amputaatioista yli 80 prosenttia tehdään diabeteksen ja verenkiertohäiriöiden vuoksi (Liupakka 2017). Verisuonisairaus voi johtaa amputaatioon, sillä verenkierron heikkenemisen myötä kudokset tuhoutuvat, jonka seurauksena on kuolio. Tapaturmat, infektiot ja kasvaimet voivat myös johtaa amputaatioon. Kaikista amputaatioista ylei- simpiä ovat alaraajoihin kohdistuvat amputaatiot. Ne muodostavat 85-90 prosenttia kaikista amputaatioista. (Hammar 2011, 273.)
Nilkan yläpuolisista alaraaja-amputaatiosta noin puolet tehdään diabeetikoille. Dia- beetikoilla alaraaja-amputaatio riski on 15-86 kertainen muihin ihmisiin verrattuna.
Diabetesta sairastavilla alaraaja-amputaation riskiä lisääviä tekijöitä ovat aiempi am- putaatio, tuntopuutokset, jalkahaavat, ääreisverenkierron häiriöt, nefropatia sekä mies- sukupuoli. Suomalaisessa aineistossa on todettu, että alaraaja-amputaatioon pääty- neistä diabeetikoista noin 90 prosentilla oli tukkiva ääreisvaltimotauti ja noin 85 pro- sentilla edeltävästi jalkahaava. (Diabeetikon jalkaongelmat: Käypä hoito -suositus, 2009.)
Verisuonisairaudet voivat johtaa amputaatioon, sillä verenkierron heikkenemisen myötä kudokset tuhoutuvat, jonka seurauksena voi olla kuolio (Kauhanen ja Juutilai- nen, 2018). Kroonisen alaraajaiskemian eli hapenpuutteen tärkein syy on alaraajojen tukkiva valtimotauti. Siinä valtimoiden seinämät paksuuntuvat ja tukkeutuvat, jonka seurauksena verenkierto raajoissa heikentyy. Seurauksena voi syntyä alaraajaiskemia.
Kriittinen iskemia voi johtaa hoitamattomana raajan menetykseen. (Alaraajojen tuk- kiva valtimotauti: Käypä hoito -suositus, 2010.)
Amputaatiotyyppejä on kaksi: suljettu ja avoin amputaatio. Amputaatiotynkä on mah- dollista sulkea suoraan primaarileikkauksessa, jota kutsutaan suljetuksi amputaatioksi.
Amputaatiotason pehmytkudosten ollessa terveitä, suljettu amputaatio on yhdessä elektiivisten toimenpiteiden kanssa ajankohtainen. (Kiviranta & Järvinen 2012, 456.)
Päivystystilanteissa, amputaatiotason pehmytkudosten ollessa vaurioituneita vamman tai infektion aiheuttaman ruhjeen, turvotuksen tai heikentyneen kudosperfuusion vuoksi, tulee amputaatiotynkä jättää primaaristi auki. Tätä kutsutaan avoimeksi ampu- taatioksi. Tynkä suljetaan myöhemmin kudosten turvotuksen ollessa poistunut ja elin- kyvyn ollessa varmistunut. (Kiviranta & Järvinen 2012, 456.)
3.1.2 Amputaatiotasot
Ala- ja yläraajoissa on useita amputaatiotasoja. Taso valitaan pääsääntöisesti raajaa mahdollisimman paljon säästämällä. Amputaatiotaso on suunniteltava etukäteen elek- tiivisessä leikkauksessa. Huomioon suunnittelussa on otettava amputaation jälkeinen
protetisaatio. Leikkauksessa voidaan poistaa varsin paljon vitaalia kudosta suoritetta- essa amputaatio riittävän proksimaalisesti ja protetisointiin sopivaksi. (Kiviranta &
Järvinen 2012, 456.)
Päivystystilanteessa primaariamputaatio tulee suorittaa säästäen mahdollisimman pal- jon vitaalia pehmytkudosta (lihas ja iho). Säästettyä pehmytkudosta voidaan hyödyn- tää myöhäisemmässä vaiheessa lopullisen amputaatiotason tyngän sulkemisessa. Ihoa pystytään myös hyödyntämään myöhemmin vapaana siirteenä vartalon muiden iho- puutosten peittämiseksi. (Kiviranta & Järvinen 2012, 456.)
Traumaattisessa amputaatiossa kaikki jäljelle jäänyt vitaali pehmytkudos on arvokasta.
Traumaattisesti irronnut raajan osa tulee toimittaa potilaan mukana sairaalaan, koska raajasta voidaan vielä saada kudossiirteitä eli iho-, jänne-, luu-, verisuoni-, hermo- tai monikudossiirre. (Kiviranta & Järvinen 2012, 456.)
Jalkaterän alueen amputaatioiden lähtökohtana on poistaa ainoastaan välttämätön ku- dosvaurion alue. Pääsääntöisesti jalkaterän säästävä osittainen amputaatio on parempi vaihtoehto kuin nilkan yläpuolinen amputointi. Jalkaterän alueen säästäviä amputaa- tiotasoja ovat sädeamputaatio (varpaan lisäksi tässä poistetaan myös jalkapöydän- luuta), varpaan tai sen osan poisto, transmetatarsaalitaso, torso- metatarsaalitasot (Lis- Franc), talo-naviculare ja calcaneo-cuboidaalitaso (Chopart) sekä ylemmän nilkka- nivelen ja takajalkaterän taso (Symen tai Pirogoffin amputaatio). (Kiviranta & Järvi- nen 2012, 456.)
Säären alueen amputaatiotasot sijoittuvat keski- tai yläkolmanneksen raja-alueille.
Päätavoitteena sääriamputaatiossa on polvinivelen toimintakyvyn säilyminen. Liikun- takyvyn kannalta sääriproteesilla saadaan parempia tuloksia kuin reisiproteesilla. Toi- mintakyvyn ja protetisaation kannalta on hyvä säästää vähintään 10 cm niveltasosta, jotta amputaatiotynkä kestäisi paremmin proteesin aiheuttamaa kuormitusta. Säären alaosan amputaatio on hankala, koska kyseisellä alueella ei ole riittävää lihaksistoa, jonka avulla tynkä kestäisi proteesin. Ongelmallista on myös toimivan nilkkamekanis- min saaminen distaalisen tason proteesiin. (Kiviranta & Järvinen 2012, 456-457.)
Jos polviniveltä ei ole mahdollista säilyttää ja joudutaan suorittamaan reisiamputaatio, on reiden amputaatiotaso sijoitettava distaalisen reiden alueelle. Tarpeeksi pitkä reisi- tynkä takaa istuma-asennon tukevuuden, parantaen samalla toiminnallista tulosta pro- tetisaation jälkeen. Polven alueen pehmytkudosten salliessa on mahdollista poistaa sääri polven eksartikulaatiossa (amputaatio polvinivelen tasolta). Operaation avulla on mahdollista säästää reiden alueen lihasten kiinnityskohdat ja reiden pitkä vipuvarsi.
Toimenpide takaa tynkään laajan ja hyvin kuormitusta kestävän pinnan. Reiden ylä- osan alueen amputaatio taas johtaa huonompaan toiminnalliseen tulokseen. (Kiviranta
& Järvinen 2012, 457.)
Harvinaisissa tapauksissa esimerkiksi reiden yläosan ja lantion alueen kasvaintenhoi- dossa sekä laajoissa murskavammoissa voidaan joutua poistamaan koko alaraaja.
Raaja poistetaan lonkan eksartikulaatiossa tai poistamalla samalla myös toisen lantion puolisko (hemipelvektomia). (Kiviranta & Järvinen 2012, 457.)
3.2 Tyngän hoito
3.2.1 Haavanhoito
Amputaatiohaavan hoidon tarkoituksena on ehkäistä turvotusta sekä haavakomplikaa- tioita, jotta protetisointi onnistuisi mahdollisimman pian. Haava voidaan leikkauksessa joko jättää avoimeksi tai sulkea. Suljetun amputaatiohaavan paranemista voi uhata tyn- gän verenkierrolliset ongelmat. Tarvittaessa suljetun haavan kiristävät ompeleet pois- tetaan, jonka jälkeen haavaa hoidetaan avoimena haavana. (Juutilainen & Hietanen 2012, 229.)
Leikkausaluetta ja haavan sidoksia tulee seurata päivittäin. Haavalta havainnoidaan ja seurataan muun muassa tulehduksen merkkejä, kuten punoitusta, turvotusta, kuumo- tusta ja kipua, alueen verenkiertoa, vuotoa, sekä ompeleiden tai hakasten kiristävyyttä.
(Mustajoki, Alila, Matilainen, Pellikka & Rasimus 2018, 301.) Haava tulee arvioida ja puhdistaa aina hoidon tai sidosten vaihdon yhteydessä. Erilaisilla haavan hoitotuot- teilla pyritään optimaalisiin olosuhteisiin haavan paranemisen kannalta: sopiva kos- teustasapaino, lämpötila ja pH-arvo. (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2018.)
Amputaatiohaavaa hoidettaessa noudatetaan yleisiä aseptisia ohjeita. Haavanhoitope- riaatteiden mukaan haavaa käsitellään steriilisti 24 tuntia leikkauksesta. (Keski-Suo- men sairaanhoitopiiri 2015, 7.)
Leikkauspäivänä haavan vuotoa seurataan. Sidoksia ei tule avata turhaan. Jos haavalta erittyy vain tihkuvuotoa, sidoksia ei vaihdeta. Sidokset vaihdetaan steriilisti pohjia myöten, jos ne ovat kastuneet läpi asti. (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2017.) Sidoksia ei tule vain vahvistaa, sillä veri toimii hyvänä kasvualustana baktee- reille ja kosteassa ja lämpimässä ne lisääntyvät nopeasti, jolloin infektion riski kasvaa.
(Mustajoki ym. 2018, 300.) Suihkuun voi mennä vuorokauden kuluttua leikkauksesta ilman haavasidosta, jos haava ei eritä (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015, 7). Tar- vittaessa haavasidosta tai -teippiä pidetään haavalla ompeleiden poistoon asti (Helsin- gin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2017).
Ompeleiden tai hakasten poiston ajankohta riippuu haavan sijainnista. Ne poistetaan keskimäärin 14 vuorokauden kuluttua operaatiosta. Haava saattaa aueta, jos ompeleet poistetaan liian aikaisin, mutta liian pitkään pidetyt ompeleet saattavat kapseloitua ja hidastaa haavan paranemista. Ompeleiden poistossa noudatetaan myös yleisiä asepti- sia periaatteita. Ompeleiden poistoon tarvitaan ompeleiden poistosetti, kun taas hakas- ten poistoon agraffipihdit. Poiston jälkeen tulee huolellisesti varmistaa, että kaikki om- peleet on poistettu. (Mustajoki ym. 2018, 304-305.)
3.2.2 Asentohoito
Asentohoidon tavoitteena alaraaja-amputoidulla potilaalla on ehkäistä nivelten liike- rajoitusten ja painehaavojen syntymistä (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015). Li- hasvoima vetää tynkää voimakkaasti lihaksen suuntaan, jolloin asentohoidolla pyri- tään ehkäisemään tyngän epäsuhtainen asento. Polven yläpuolelta amputoidussa tyn- gässä reisilihas pyrkii vetämään tynkää ylöspäin, kun taas säären alapuolelta amputoi- tua tynkää vetää pohjelihas taaksepäin. Tynkää ei tule tukea kohoasentoon, sillä se edesauttaa lihasten kutistumista ja lihasjänteiden kiristymistä sekä lyhentymistä.
Edellä mainittujen seurauksena nivel jäykistyy herkästi virheasentoon. (Iivanainen, Jauhiainen & Syväoja 2012, 656.)
Oikeilla nukkumis-, lepo- ja istumisasennoilla ehkäistään tyngän virheasentojen syn- tymistä. Amputaatiopotilaan ei tule maata kyljellään eikä polvet koukussa. Puoli-is- tuva asento ei myöskään ole suositeltava. Polvien tai lonkkien alle ei tule laittaa tyy- nyjä eikä tynkää saa riiputtaa sängyn laidan ylitse. Istuessa tynkä tulee tukea suoraan asentoon. (Iivanainen, Jauhiainen & Syväoja 2012, 656.)
3.3 Sidonta
Amputaatiotyngän sidonnan tarkoituksena on sopeuttaa kudosta kestämään painetta tulevaa proteesin käyttöä varten. Se myös muotouttaa ja kiinteyttää tynkää. (Määttänen
& Pohjolainen 2015.) Tukisidonnan tarkoituksena on myös estää turvotusta lisäämällä painetta kudokseen. Paineen seurauksena nestekierto lisääntyy eikä neste pääse kerty- mään tynkään. Ensimmäisinä leikkauksen jälkeisinä päivinä tynkä ei saa olla ilman sidontaa kuin muutaman minuutin kerrallaan, jotta turvotus pysyy poissa. (Juutilainen
& Hietanen 2012, 229.) Aluksi tynkä sidotaan joustavalla siteellä melko kevyesti ja sidonnan kireyttä lisätään asteittain. Jos sidokset löystyvät ne laitetaan uudestaan. Tar- vittaessa tynkää voidaan sitoa useitakin kertoja päivässä. (Määttänen & Pohjolainen 2015.) Sidonnan aikana on tärkeää tarkkailla amputoidun raajan ihon väriä ja lämpöä sekä sen turvotusta ja muotoa. Myös luun pään mahdollista esille työntyvyyttä tulee seurata. (Liupakka 2017.)
Alaraaja-amputaatioissa tyngän sidonta aloitetaan heti leikkauksen jälkeen, ellei sille ole verenkierrollista estettä. Iskeemiseen alaraajaan tehdyn amputaation tyngän sito- minen on kielletty, sillä sidonta heikentää jo entuudestaan iskeemisen tyngän veren- kiertoa, jonka seurauksena on helposti haavan nekroosi eli kuolio. (Juutilainen & Hie- tanen 2012, 229.)
Elastisella tyngän sidonnalla muovataan tynkää ja hoidetaan turvotusta. Säärityngissä käytetään usein silikonituppihoitoa, joka myös muotouttaa tynkää, hoitaa turvotusta ja suojaa tynkää kolhuilta. Silikonituppi hoito voidaan aloittaa noin 2-3 viikon kuluttua leikkauksesta, kun ompeleet on poistettu ja haava on siisti. Sen etuna on, että tynkä
sopeutuu proteesiin nopeammin, kun se on jo valmiiksi tottunut silikonitupen käyt- töön. (Juutilainen & Hietanen 2012, 180.)
3.3.1 Silikonituppihoito
Postoperatiivisen tuppihoidon tarkoituksena on lisätä kudoksen verenkiertoa, muovata tynkää protetisointia varten sopivaksi, edistää haavan paranemista, estää arven liika- kasvua, vähentää kipua ja nopeuttaa kuntoutusta. Hoito voidaan aloittaa 5-7 päivän kuluttua amputaatiosta. (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015, 11-12.)
Silikonitupen koko voidaan määrittää mittaamalla tyngän ympärys neljä senttimetriä tyngän kärjestä ylöspäin. Valittu hoitotuppi on ympärysmitaltaan yhdestä kahteen senttimetriä pienempi kuin tyngän vastaava mitta. Tynkään, jossa on runsaasti peh- mytkudosta, on mahdollista valita pienempi tuppi. Pehmytosien ollessa vähissä, aloi- tetaan kompressiohoito tupella, joka vastaa tyngän ympärysmittaa. Valinnassa on otet- tava huomioon, että tuppi ei saa olla liian tiukka, koska tuppi voi puristaa ohuita peh- mytkudoksia tyngän luisia osia vasten, joka voi tuottaa potilaalle tuskaa ja viivästyttää paranemista. (Respecta 2017.)
Silikonitupen käyttö aloitetaan pukemalla tuppi tyngän päälle tunnin ajaksi aamupäi- vällä ja iltapäivällä. Seuraavana päivänä tuppi puetaan kahden tunnin ajaksi sekä aamu- että iltapäivällä. Kolmantena päivänä tuppea pidetään kolme tuntia molempina ajankohtina. Neljäntenä päivänä ja siitä seuraavat kolme-neljä viikkoa tuppea pidetään neljä tuntia aamu- ja iltapäivällä. Muina ajankohtina pidetään joko elastista kompres- siosukkaa tai sidotaan tynkä elastisella sidoksella. Silikonituppihoidossa on tärkeää ylläpitää tyngän muotoa ja volyymiä. Leikkaushaavaa suojaava sidos jätetään paikoil- leen, kun silikonituppea puetaan tyngän päälle. Jos haava erittää, haavan alueelle voi asettaa kudosnestettä imevän sidoksen. (Respecta 2017.)
Ennen silikonitupen pukemista on suihkutettava ensin tupen ulkopinnalle alkoholipoh- jaista liuosta, jonka jälkeen tupen sisäpuoli käännetään ulospäin. Uudemmat siliko- nihoitotuppimallit eivät välttämättä vaadi alkoholipohjaista nestettä. Tupen ollessa nu- rinpäin, puristetaan sisäpohja napakasti ulospäin, jolloin tupen sisäpinta venyy. Tupen
rullautuessa tyngän päälle, vetää se tyngän ihoa ja pehmytkudoksia tyngän päässä yh- teen. (Respecta 2017.)
Silikonituppihoidon etenemistä kirjataan kaavakkeeseen. Seurannassa mitataan tyn- gän ympärysmitan muutokset ja seurataan hoidon päivittäistä toteutumisaikaa. Tyngän supistuessa hoitoa jatketaan pienemmän kokoisella tupella. On tärkeää kirjata kaikki tyngässä tapahtuneet muutokset ja potilaan omat tuntemukset ylös. (Respecta 2017.)
3.3.2 Sääritynkä
Säärityngän sitomiseen käytetään leveää vähä- tai keskielastista tukisidosta. Ihon suo- jaamiseksi tukisidoksen alle laitetaan pehmustesidos. Tukisidoksen päällä voidaan käyttää putkisidosta, joka estää sidosten rullautumista ja liikkumista. (Juutilainen &
Hietanen 2012, 229.) Tyngän sitominen aloitetaan tyngän päästä, polven alapuolelta.
Sidos kierretään tyngän päässä ympäri, jonka jälkeen sitä jatketaan kahdeksikon muo- toisesti, jolloin sidoksesta tulee tukeva. Lopuksi side kiinnitetään teipillä. (Respecta 2019.)
Sidoksen kiertämistä jatketaan tynkää ylöspäin niin, että paine on suurin tyngän ala- osassa. Tyngän päähän kannattaa jättää pieni aukko, josta tyngän kuntoa voidaan seu- rata, kuten sen väriä ja lämpöä. (Juutilainen & Hietanen 2012, 229.) Säärityngän si- donnassa myös polvilumpio jätetään paljaaksi, jotta polvea voi taivuttaa (Liupakka 2017). Säärityngän sidonta havainnollistettuna kuvassa 1.
Kuva 1. Säärityngän sidonta. (Liupakka 2017.)
3.3.3 Reisitynkä
Reisityngän sidontaan käytetään 12-15 cm leveää elastista sidettä (Liupakka 2017).
Reisityngän sidonta toteutetaan samalla periaatteella kuin säärityngän sidonta (Juuti- lainen & Hietanen 2012, 230). Se aloitetaan tyngän kärkiosasta, josta sidosta jatketaan nivuseen asti. Sen jälkeen sidos kierretään lantion ympäri, mikä tukee sen paikoilleen.
Lantiolta sidos tuodaan takaisin alas ja kiinnitetään reiden ympärille. (Kaarre & Norvia 2016, 45.) Suurin puristus tulee olla tyngän päässä (Juutilainen & Hietanen 2012, 230).
Reisityngän sidonta alla kuvassa 2.
Kuva 2. Reisityngän sitominen. (Liupakka 2017.)
3.4 Kivun hoito
Amputaation jälkeinen jatkuva särky on yleistä ja se paikallistuu amputoidun raajan tynkään tai ilmenee ns. aavesärkynä. Kaikille amputaatiopotilaille ei kuitenkaan kehity pitkittynyttä kiputilaa. Yksi riskitekijä aavesäryn kehittymiselle on huonosti hoidettu perioperatiivinen kipu. (Virtanen 2011, 432.)
Ihmisen menettäessä ruumiin osan on mahdollista raajan menetyksen jälkeen tuntea aavetuntemuksia ja aavesärkyä. Epäsopiva proteesi tai tyngän huono paraneminen voi- vat johtaa tynkäkipuun, jota esiintyy yleensä raajan amputaation jälkeen. Hermokas- vannaisesta eli katkenneeseen hermopäähän syntyneestä neuroomasta voi aiheutua myös tynkäkipua. (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015, 7.)
Aavesäryn voimakkuus on hyvin yksilöllistä, osalla potilaista se voi olla hyvinkin ki- vuliasta ja kiusallista. Raajansa tapaturmassa menettäneillä nuorilla aavesärky on ylei- sempää. Aavesärky on harvinaisempaa potilailla, joille amputaatio on suoritettu iskee- misen kuolion takia. Särkyyn ei ole yhtä tehokasta yksittäistä tai yhdistelmähoitoa, mutta hyvän peri- ja postoperatiivisen kivunhoidon sekä aktiivisen kuntoutuksen on todettu pienentävän potilaan kipuja. (Juutilainen & Lepäntalo 2010, 706.)
Neuropaattinen kipu jaetaan anatomisesti sentraaliseen eli keskushermostoperäiseen ja perifeeriseen eli ääreishermostoperäiseen neuropaattiseen kipuun (Haanpää 2017, 4). Perifeeriset neuropaattiset kivut ovat yleisempiä ja sentraaliset vaikeahoitoisempia (Kipu: Käypä hoito –suositus, 2017).
Aavesärky on neuropaattista kipua, jonka katsotaan johtuvan hermovaurioista. Raajan mukana katkenneet hermot aiheuttavat osan kivusta. Normaalit tuntoaistimukset puut- tuvat poistetusta raajasta, jolloin hermon päähän kasvava neurooma tai hermon taka- juuren ganglio aktivoituu ja alkaa lähettämään normaalista poikkeavia tunto- ja kipu- viestejä. Keskushermostossa eli aivoissa ja selkäytimessä tapahtuu muutoksia, jotka pahentavat ja muuttavat kipuviestiä. Tynkäkipu voidaan jakaa nosiseptiiviseen ja neu- ropaattiseen kipuun. Nosiseptiivinen kipu eli kudosvauriokipu voi johtua huonosta ve- renkierrosta tai ihoa painavasta luun päästä. Neuropaattinen kipu johtuu hermon pään neuroomasta. (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015, 7.)
Keskeisin hoitomuoto neuropaattisessa kivussa on yleensä lääkehoito. Hoitokokonai- suutta täydentävät tarvittaessa fysioterapeuttiset ja psykologiset menetelmät. Erityi- sesti kroonisissa ja vaikeissa kiputiloissa tarvitaan sosiaalityöntekijän apua toimeen- tulo- ja kuntoutuskysymyksissä. Hoidon päätavoitteita ovat potilaan tukeminen tilan- teeseen sopeutumisessa, kivun lievittyminen sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun ko- hentuminen. Ilmapiirin on oltava kannustava ja rohkaiseva. Hoidossa on muistettava potilaan yksilöllisyys. Yhtenäinen hoitolinja, jossa eri alojen työntekijät noudattavat samaa hoitosuunnitelmaa on avain hoidon onnistumiseen. (Haanpää 2017, 18.)
Aavetuntemuksia esiintyy raajan menetyksen jälkeen lähes kaikilla potilailla. Aavesär- kyä esiintyy 50-80 prosentilla potilaista, joista kolmasosalla kipu on voimakasta tai kohtalaista. Todennäköisyys aavesäryn kokemiseen on suurempi iäkkäillä potilailla kuin myös potilailla, joilla on ollut raajassa kipuja jo ennen amputaatiota. Aavesärky voi alkaa nopeasti raajan menetyksen jälkeen tai joissain tapauksissa vasta useiden vuosien kuluttua. Osalla potilaista särky loppuu itsestään noin vuoden sisällä alkami- sesta. (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015, 7.)
Raaja on hoidettava kivuttomaksi ennen amputaatioleikkausta, jos amputaation syynä on kivulias tila esimerkiksi verenkierron puute tai tulehdus. Uskotaan, että tämä auttaa estämään aavesäryn synnyn. Tehokkaimpana menetelmänä hoidossa pidetään epidu- raalista ja spinaalista kivunhoitoa. Kivunhoito on aloitettava jo ennen leikkausta ja sitä on jatkettava niin leikkauksen aikana kuin myös leikkauksen jälkeisinä kahtena päi- vänä. Tapaturma taustaisessa amputaatiossa kivunhoidon on myös oltava tehokasta ja riittävän pitkäkestoista. Tyngän nopeasta paranemisesta tulisi huolehtia valitsemalla amputaation osa siten, että tyngän verenkierto on hyvä ja kaikki tulehtuneet osat on poistettu. Proteesin käyttö olisi hyvä aloittaa mahdollisimman pian kuin vain mahdol- lista. (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015, 7.)
3.4.1 Lääkehoito
Tyngän kivunhoitoon tulee puuttua syyn mukaisesti. Ihon rikot ja tulehdukset tulee hoitaa. Proteesin istuvuuteen on syytä kiinnittää huomiota, jotta ihoon ei tule han- kaumia tai haavoja. Luun särmän painaessa ihoa, tulisi luuta lyhentää. Kivulias tyngän päässä oleva neurooma tulee hoitaa puudutuksilla, neurolyyttisillä aineilla tai kirurgi- sesti. Kivuliaan tyngän leikkaukset tuottavat nopeasti pitkän jälkikipuvaiheen, joten leikkausten aikana kuin myös niiden jälkeenkin kivun hoidon tulisi olla mahdollisim- man tehokasta, noudattaen samoja periaatteita kuin amputaatioleikkauksen ja jälkiki- vun hoidossakin. Amputaatiota seuraavien kipujen hoito on pitkälti valtaosalla poti- laista tehokasta. Hankalissa tapauksissa voidaan kivun hoitoon liittyen konsultoida fy- siatrian poliklinikkaa niin amputaatioon liittyvissä asioissa kuin myös säännöllisten kontrollien loppumisen jälkeen. (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015, 8.)
Neuropaattisten kipulääkkeiden kokeilu on aiheellista, jos neuropaattiset kipuoireet häiritsevät potilaan päivittäistä elämää. Neuropaattisten oireiden hoitoon käytettävillä lääkkeillä pyritään muovaamaan kivunaistintajärjestelmän epätarkoituksenmukaista toimintaa. Kivun hoidossa tehokkaiksi lääkkeiksi on koettu: gabapentiini, pregabaliini, SNRI-tyyppiset masennuslääkkeet (duloksetiini ja venlafaksiini), tramadoli, trisykliset masennuslääkkeet (amitriptyliini, nortriptyliini) ja kapsaisiinilaastari. Ensilinjan lääk- keitä ovat gabapentinoidit (gabapentiini, pregabaliini), SNRI-lääkkeet (duloksetiini, venlafaksiini) ja trisykliset masennuskipulääkkeet. Lääkkeiden valinnassa on otettava huomioon potilaan yksilöllisyys. Lääkkeiden valintaan vaikuttavat potilaan kiputilan etiologia, muut sairaudet ja niiden lääkitys, kivun aiheuttamat oheisongelmat (masen- nus, ahdistuneisuus, unihäiriöt) sekä lääkkeen käyttöön kohdistuvat riskit, joita voivat esimerkiksi olla väärinkäytön ja riippuvuuden riskit tai kardiologiset riskit. (Kipu:
Käypä hoito –suositus, 2017.) Vain osa potilaista hyötyy masennus- ja epilepsialääk- keistä. Potilailla, joille kyseistä lääkkeistä on hyötyä, on hoito säännöllistä ja pitkäai- kaista. Puudutusgeeliä tai -laastaria voidaan käyttää paikallisen arven kivun hoidossa, haavan ollessa parantunut. (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015, 8.)
Opioideja käytetään kivun hoidossa usein heti leikkauksen jälkeen. Opioidien sivuvai- kutuksiin kuuluvat riippuvuuden aiheuttaminen, toleranssin kehittyminen ja pitkäai-
kaisessa käytössä opioidit aiheuttavat myös herkistymistä kivulle, jonka takia lääki- tystä tulee muuttaa akuutin vaiheen jälkeen. Osa potilaista hyötyy vahvoista opioi- deista, mutta vahvat opioidit eivät ole saavuttaneet vakiintunutta asema neuropaattisen kivun hoidossa, koska ne aiheuttavat riippuvuutta ja toimivat vain osalla potilaista.
(Haanpää 2017, 25.) Miedommat opioidit kuten esimerkiksi kodeiini ja tramadoli riit- tävät usein kivun hoidossa, mutta myös näihin lääkkeisiin voi kehittyä riippuvuutta erityisesti isommilla annoksilla. Mahasuolikanavan haittojen takia olisi hyvä varoa tu- lehduskipulääkkeiden runsasta käyttöä. Osaan hankalista kiputiloista voidaan myös käyttää sympaattisen hermon salpauksia. Botulinum-toksiinilla voidaan hakea apua koukistajalihasten kontraktuuraan tai tyngän lihasnykinään. Kipuoireiden ollessa to- della hankalia voidaan käyttää epiduraalistimulaatiota, jos lääkkeistäkään ei ole apua.
(Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015, 8-9.)
3.4.2 Lääkkeettömät kivun hoidon menetelmät
Transkutaanisen neurostimulaation (TNS) avulla oireita voidaan lievittää noin puolella potilaista. Yhteen liitetyt sähköhoito (PENS-hoito) ja akupunktio ovat yhdessä tehok- kaita kipuhoitoja. Kyseisiä hoitomenetelmiä on hyvä kokeilla ennen pitkäaikaista vah- vaa lääkitystä. Osalla potilaista hoitosarja auttaa pitkäaikaisesti kivunhoidossa. Hoito- sarjan avulla voidaan välttää suuria kuluja hoitokustannuksissa ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttöä, joista aiheutuu usein sivuvaikutuksia. (Keski-Suo- men sairaanhoitopiiri 2015, 8.)
3.5 Potilaan ohjaus ja psyykkinen tukeminen
Alaraaja-amputaatio aiheuttaa potilaalle fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haasteita.
Monet potilaat kokevat muun muassa ahdistusta ja masennusta. Potilailla on todettu myös sosiaalista eristäytymistä. Operaation jälkeen potilaan itsetunto voi heiketä ja amputaatiota voi olla haastava hyväksyä. Uuteen identiteettiin sopeutuminen vie aikaa.
Hoitajien osoittama empatia potilasta kohtaan voi auttaa potilasta käsittelemään vai- keaa asiaa paremmin. (Madsen 2016.)
Potilaan psyykkinen tukeminen ja ohjaus kuuluvat kaikille hänen hoitoonsa osallistu- ville. Tuen tarve on aina yksilöllistä, mutta se tulee huomioida erityisesti traumaatti- sesti tai äkillisesti amputoiduilla. Potilaalla voi olla epärealistisia kuvitelmia tai pel- koja amputaation seurauksista, minkä vuoksi on tärkeää, että hän saa hoitohenkilökun- nalta asiallista ja yhtenäistä tietoa. Potilaalle tulee luoda avoin ilmapiiri, jotta hän us- kaltaa osoittaa tunteensa. Potilaalle ja omaisille tulee kertoa psyykkisen tuen ja ver- taistuen mahdollisuuksista. (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri 2015.) Vertaistuen tar- koituksena on, että ihminen ei ole yksin kokemuksensa kanssa. Tukiryhmissä tunte- muksia voi jakaa saman asian kokeneiden kanssa. Amputaation jälkeen vertaistuella voi olla suuri merkitys potilaan jaksamiselle ja elämänhallinnalle. (Respecta 2019.)
4 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN
4.1 Suunnittelu ja toteutus
Opinnäytetyö aloitettiin elokuussa 2018. Aiheeseen perehdyttiin ja kirjallisuushakua aloitettiin lokakuussa 2018. Projektisuunnitelma saatiin valmiiksi joulukuussa 2018, jolloin se myös esitettiin. Joulukuussa projektisuunnitelma hyväksytettiin ohjaavalla opettajalla, jonka jälkeen se lähetettiin toimeksiantajalle. Sen jälkeen allekirjoitettiin yhteistyösopimus opinnäytetyön tekemisestä. Suunnitelmana oli, että opinnäytetyö olisi valmistunut toukokuussa 2019, mutta yhdessä tekijöiden kesken päätimme siirtää työn tekoa ja valmistumista syksylle 2019. Tiedon keruu ja teoriaosion kirjoittaminen jatkuivat siis syyskuussa 2019.
Kuvat posteria varten otettiin Satakunnan ammattikorkeakoulun tiloissa lokakuussa 2019. Kuvat myös muokattiin lokakuun aikana. Marraskuussa 2019 koottiin posteri.
Marraskuun ja joulukuun aikana tehtiin projektin arviointi ja työn pohdinta osuudet.
Tuotoksen ja työn arvioinnin osuuksien kirjoittaminen tapahtui joulukuussa 2019.
Opinnäytetyön toteutunut aikataulu on taulukossa 3.
Taulukko 3. Opinnäytetyön toteutunut aikataulu.
Tehtävä Ajankohta
Projektin aloitus 8/2018
Aiheanalyysi, seminaaritehtävät, kirjallisuuskat- saus
10/2018 ja 11/2018 Projektisuunnitelma ja suunnitteluseminaari 11/2018 ja 12/2018
Posterin suunnittelu 10/2019
Posterin kuvaus ja kokoaminen 10/2019 ja 11/2019 Projektin viimeistely, arviointi ja valmistuminen 11/2019 ja 12/2019
4.2 Tuotos
Opinnäytetyön tuotos päätettiin yhdessä tilaajan ja ohjaavan opettajan kanssa toteuttaa posterina eli julisteena. Alkuperäisessä suunnitelmassa ajatuksena oli tehdä kuvasarja, mutta yhdessä päätimme muuttaa suunnitelmaa ja tehdä posterin. Julisteen kooksi määräytyi A3. Taustavärinä julisteessa käytettiin valkoista, joka taittuu siniseen. Te- hostevärinä julisteessa toimii sininen ja turkoosi. Tekstin väri pidettiin mustana, jotta se erottuisi mahdollisimman hyvin taustasta ja loisi samalla julisteeseen kontrastia.
Yleisilme haluttiin pitää yksinkertaisena ja selvänä.
Lammin mukaan kirjaintyylit voidaan jakaa karkeasti antiikva- ja groteski-kirjaimiin.
Antiikva on päätteellinen kirjaintyyli, joista tutuin on Times New Roman. Groteski taas on päätteetön kirjaintyyli, joista esimerkkinä voidaan tuoda esiin Arial tai Calibri.
Näytöltä luettavaan tekstiin suositellaan groteskikirjaimia, koska ne ovat yksinkertai- sia, selkeitä ja erottuvat hyvin kaukaakin katsoessa. (Lammi 2015, 68.) Kirjaintyyliksi valittiin lopulta Times New Roman, koska tekstiä tullaan tarkastelemaan ja lukemaan paperilta.
Posterien kuvien ottamiseen käytettiin toisen tekijän järjestelmäkameraa. Kummalla- kaan tekijöistä ei juuri ole ollut kokemusta valokuvaamisesta tai visuaalisen puolen kehittämisestä. Kuvat muokattiin Windowsin omalla kuvankäsittelyohjelmalla. Ku- vien väriä, valotusta ja terävyyttä säädettiin niin, että ne olisivat tarpeeksi selkeitä ja loisivat yhtenäisen tyylin ja kokemuksen posterin lukijalle. Muokkaamisessa otettiin huomioon myös ohjaavan opettajan mielipiteet ja ajatukset kuvien parantamisesta.
Projektin lopullinen tuotos on yksipuolinen A3-kokoinen posteri. Tilaaja tulostaa pos- terista suuremman julisteen hoitoluokan seinälle. Posterin pääotsikko on amputaa- tiotyngän sidontaohje. Pääotsikon alle on kirjoitettu lyhyet tekstit kompressiohoidosta ja silikonituppihoidosta. Julisteessa on kaksi alaotsikkoa: säärityngän sidontaohje ja reisityngän sidontaohje. Molemmissa ohjeissa on viisi kuvaa, joiden alle on kirjoitettu sidontaa ohjaavat tekstit. Julisteen oikealle puolelle on sijoitettu tekstiosuus tyngän tarkkailusta sidonnan aikana. Siihen on kerätty tärkeimmät asiat, johon tulee kiinnittää huomiota. Lopuksi vasempaan alaosaan on kirjoitettu lähteet, joita on käytetty posterin teossa. Posteri liitteenä 2.
5 POHDINTA
5.1 Eettisyys ja luotettavuus
Arenen eli ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston sivuilla on julkaistu suositus opinnäytetyön eettisistä ohjeista. Suosituksen linjaukset ovat TENK:in eli Tutkimus- eettisen neuvottelukunnan mukaisia. Suositusten mukaan muun muassa opiskelijan oi- keus laadukkaaseen ohjaukseen, opinnäytetyösopimus, asiantuntija-apu, plagiaatin tunnistus ja hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyjen käsittely luovat opinnäy- tetyölle hyvän eettisen pohjan. (Arene 2018, 2-6.)
Projektisuunnitelman hyväksymisen jälkeen laadittiin tilaajan eli Satakunnan ammat- tikorkeakoulun kanssa yhteistyösopimus. Sopimukseen liitettiin hyväksytty projekti- suunnitelma. Opinnäytetyön teossa noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä ja se to- teutettiin ammattieettisten periaatteiden mukaisesti. Lähteiden haussa ja lähdeviittei- den ja -luettelon merkinnöissä noudatettiin Satakunnan ammattikorkeakoulun ohjeita.
Työ tallennetaan myös plagiaatintunnistusohjelmaan.
5.2 Pohdinta ja arviointi
Opinnäytetyötä arvioitiin koko työn teon prosessin ajan. Työtä arvioivat tekijät itse, ohjaava opettaja ja tilaaja. Projektin alkuvaiheessa myös toiset opiskelijat, jotka toi- mivat työn opponentteina, arvioivat työtä. Työn arviointia helpottivat ohjaavan opet- tajan kanssa järjestetyt ohjauskeskustelut.
Tilaajalta saadun palautteen mukaan opiskelijat voivat hyödyntää opinnäytetyön tuo- tosta harjoitellessaan amputaatiopotilaan hoitotyöhön liittyvää sidontatekniikkaa. Ti- laaja olisi toivonut posterissa oleviin kuviin sidosten eri kerroksia paremmin näkyviin sekä kuvien ympäristöä olisi voitu muokata todellisuutta vastaavammaksi.
Opinnäytetyön aiheena oli ensin amputaatiopotilaan hoito. Tekijät kokivat aiheen kui- tenkin liian laajaksi ja yhteisymmärryksessä tilaajan ja ohjaavan opettajan kanssa ai- hetta rajattiin raaja-amputaatiopotilaan hoidoksi. Työn edetessä aihe kuitenkin muok- kaantui edelleen lopulliseen muotoonsa eli alaraaja-amputaatiopotilaan postoperatii- viseksi hoidoksi.
Työn projektisuunnitelma valmistui joulukuussa 2018, jonka jälkeen työn teoriaosuu- den kirjoittaminen alkoi. Teorian haku jatkui työn valmistumiseen asti. Teorian haussa pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman monipuolisia ja tuoreita lähteitä samalla huo- lehtien niiden luotettavuudesta. Haasteeksi lähteiden haussa osoittautui se, että suuri- osa löytyneestä tiedosta aiheeseen liittyen oli yli kymmenen vuotta sitten julkaistua eli niitä ei juurikaan voitu työssä hyödyntää. Opinnäytetyössä sivuttiin myös Kaarteen ja Norvian opinnäytetyötä, sillä työn aihe oli huomattavan yhtäläinen tämän opinnäyte- työn aiheen kanssa.
Jatkoprojektiksi ehdotetaan esimerkiksi yläraaja-amputaatiopotilaan hoitotyön aluetta.
LÄHTEET
Arene. 2018. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset. Viitattu 16.10.2019. https://www.tenk.fi
Arokoski, J., Mikkelsson, M., Pohjolainen, T. & Viikari-Juntura, E. 2015. Fysiatria.
5. uud. p. Helsinki: Duodecim.
Barner-Rasmussen, I., Hakkarainen, M., Siponen, E., Mattila, S., Pierides, G. & Wa- ris, E. Kehittyvä kirurgia ja proteesiteknologia yläraaja-amputaatioissa. Lääketieteel- linen aikakausikirja Duodecim. 1/2019. Viitattu: 28.8.2019. www.duodecimlehti.fi Haanpää, M. 2017. Neuropaattisen kivun hoito-opas. Suomen kivuntutkimusyhdistys ry. 7. painos.
Hammar, A-M. 2011. Kirurgian perusteet. Helsinki: WSOY pro Oy.
Heiskanen, S-L., Hämäläinen, M. & Kärkkäinen, K. 2014. Keskusheräämön sairaan- hoitajien kokemuksia alaraaja-amputaatiopotilaiden postoperatiivisesta hoidosta.
AMK-opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 7.12.2019.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402172374
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. 2018. Haavan paikallishoito-ohje. Viitattu 29.9.2019. www.hus.fi
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. 2017. Leikkaushaavan hoito. Viitattu 29.9.2019. www.hus.fi
Iivanainen, A., Jauhiainen, M. & Syväoja, P. 2012. Sairauksien hoitaminen terveyttä edistäen. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Juutilainen, V. & Hietanen, H. 2012. Haavanhoidon periaatteet. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Juutilainen, V. & Lepäntalo, M. 2010. Amputaatiot. Teoksessa P. Roberts., E. Al- hava., K. Höckerstedt & A. Leppäniemi (toim.) Kirurgia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 699-709.
Kaarre, K. & Norvia, H. 2016. Kompressiosidonta ja alaraaja-amputaatiotyngän si- donta. AMK-opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.12.2019.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120218792
Kauhanen, P. & Juutilainen, V. 2018. Amputaatiot alaraajan tukkivassa valtimotau- dissa. Kirurgia.
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri. 2015. Alaraaja-amputoidun hoitoketju. Viitattu 25.9.2019. https://www.ksshp.fi/tules-kartta/Alaraaja-amputoidun%20hoito- ketju%20ksshp.pdf
Kiviranta, I. & Järvinen, M. 2012. Ortopedia. Helsinki: Kandidaattikustannus Oy.
Käypä hoito -suositus. 2010. Alaraajojen tukkiva valtimotauti. Viitattu 30.9.2019.
www.kaypahoito.fi
Käypä hoito -suositus. 2009. Diabeetikon jalkaongelmat. Viitattu 10.9.2019.
www.kaypahoito.fi
Käypä hoito -suositus. 2017. Kipu. Viitattu 17.12.2019. www.kaypahoito.fi Lammi, O. 2015. Viesti ja vaikuta. Käsikirja presentaatioiden pitäjälle. Jyväskylä:
Docendo Oy.
Liupakka, P. 2017. Hoito alaraaja-amputaation jälkeen. Duodecim. Viitattu 10.10.2019. www.terveysportti.fi
Madsen, U. 2016. Pendulating-A grounded theory explaining patients’ behavior shortly after having a leg amputated due to vascular disease. Viitattu 4.10.2019.
https://www.researchgate.net/publication/308168003
Mustajoki, M., Alila, A., Matilainen, E., Pellikka, M. & Rasimus, M. 2018. Sairaan- hoitajan käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Määttänen, M. & Pohjolainen, T. 2015. Fysiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duode- cim. Viitattu 16.10.2019. https://www.oppiportti.fi/op/fys00061/do
Nesa, A. & Piironen, J. 2015. Sopeutumisopas alaraaja-amputoidulle potilaalle.
AMK-opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu. Viitattu 7.12.2019.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121821424
Nyberg, O. 2016. Alaraajan amputaatioleikkaus. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. http://www.lpshp.fi/media/files/Oper/Alaraajan_amputaatioleik- kaus.pdf
Respecta. 2017. Alaraaja-amputoidun postoperatiivinen silikonituppihoito. Viitattu 16.10.2019. https://docplayer.fi/5166618-Alaraaja-amputoidun-post-operatiivinen- silikonituppihoito.html.
Respectan www-sivut. 2019. Viitattu 4.10.2019. www.respecta.fi
Riikola, S. 2016. Jalkateräamputaatioiden indikaatiot. AMK-opinnäytetyö. Metropo- lia ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.12.2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-
2016111416184
Terveyskirjasto Duodecim. 2018. Viitattu 11.9.2019. https://www.terveyskirjasto.fi Virtanen, M. 2011. Voidaanko raajojen aavesärkyä sittenkin ehkäistä? FINNANEST 44(5), 432.
LIITE 1
Aiemmat tutkimukset ja projektit
Taulukko 2. Aiheesta tehdyt aiemmat tutkimukset ja projektit.
Tekijä, vuosi ja maa
Tutkimuksen/projektin tarkoitus
Kohderyhmä, n-luku, ai- neiston keruu- ja analyysi- menetelmät/projektissa käytetyt menetelmät
Keskeiset tutkimus- tulokset/projektin tulokset/tuotokset
Heiskanen, S-L., Hämä- läinen, M. &
Kärkkäinen, K. 2014.
Suomi.
Kuvata Kuopion yliopis- tollisen sairaalan keskus- heräämön sairaanhoita- jien kokemuksia ala- raaja-amputaatiopotilaan hoidosta ja kehittää tä- män tiedon avulla kysei- sen potilasryhmän pos- toperatiivista hoitoa.
Kuopion yliopistollisen sai- raalan sairaanhoitajat, uudet työntekijät ja opiskelijat myös potilaat. Kyselylomak- keet ja sairaanhoitajien tee- mahaastattelut. Aineistoläh- töinen sisällön analyysi ja ai- neiston puhtaaksi kirjoitta- minen.
Kivunhoidon tärkeys, preoperatiivisen ki- vunhoidon puutteelli- suus, potilaan psyyk- kinen hyvinvointi ja hoitajien valmiudet tukea sitä.
Kaarre, K. &
Norvia, H.
2016.
Suomi.
Tuottaa näyttöön perus- tuvaa videomateriaalia orientoivaan harjoitte- luun ja itseopiskelun tu- eksi.
Opiskelijat ja potilaat hyöty- vät. Kirjallisuuskatsaus ja vi- deon tekeminen.
Opetuskäyttöön ja it- seopiskelumateriaa- liksi soveltuva video- sarja.
Nesa, A. &
Piironen, J.
2015.
Suomi.
Alaraaja-amputaatiopoti- laan ohjauksen kehitty- minen.
Katriinan sairaalan henkilö- kunta myös potilaat hyöty- vät. Kirjallisuuskatsaus ja haastattelut. Kirjallisen poti- lasohjauksen kriteerien poh- jalta tehty opas.
Henkilökunnan työtä helpottava opas am- putaatiopotilaan oh- jaukseen.
Riikola, S.
2016.
Suomi.
Selvittää jalkateräampu- taatioiden syitä ja tarkas- tella, minkä tasoisiin am- putaatioihin mikäkin syy johtaa.
Amputaatioiden parissa työskentelevät henkilöt sekä potilaat. Kuudentoista tutki- muksen hyödyntäminen.
Luokittelu tulosten analy- soinnissa.
Yleisimmät jalkate- räamputaatioihin joh- tavat syyt.
LIITE 2
POSTERI
