Ateismin ja uskonnottomuuden ennakkoluulot – Vertaileva tutkimus Suomesta ja Yhdysvalloista
Riikka Lasanen Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta
Teologian osasto/uskontotiede 6.5.2021
Itä-Suomen yliopisto, filosofinen tiedekunta Teologian osasto
Lasanen, Riikka: Ateismin ja uskonnottomuuden ennakkoluulot – Vertaileva tutkimus Suomesta ja Yhdysvalloista.
Pro gradu -tutkielma, 55 sivua
Tutkielman ohjaajat, professori Timo Kallinen Toukokuu 2021
Asiasanat: uskontotiede, ateismi, uskonnottomuus, Eurooppa, Yhdysvallat, ennakkoluulot.
Tämä tutkimus on vertaileva tutkimus, joka kohdistuu tutkimaan Suomessa asuvien ateistien ja uskonnottomien kokemuksia negatiivista ennakkoluuloista ja miten ne vertautuvat
Yhdysvalloissa tehtyyn ateismin tutkimukseen. Yhdysvalloissa tehty tutkimus on osoittanut, että ateistit ja uskonnottomat kohtaavat negatiivisia ennakkoluuloja, jotka johtavat heidän
syrjintäänsä yhteiskunnassa. Tutkimuksessani on tarkoitus selvittää, ovatko ennakkoluulot samankaltaiset maiden välillä sekä mistä syistä ne johtuvat. Tutkimuskysymyksinä ovat 1. Ovatko ateistit ja uskonnottomat kokeneet negatiivisia ennakkoluuloja Suomessa? 2. Miten tulokset vertautuvat Yhdysvalloissa tehtyyn tutkimukseen?
Aineiston keräämisen menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, mikä toteutettiin
lomakekyselyinä ja perinteisinä haastatteluina. Haastatteluita kertyi yhteensä 13, joista koostui tutkimuksen lähdeaineisto. Aineiston analyysina käytettiin sisältölähtöistä analyysia, jonka avulla haastattelun tuloksia voitiin verrata tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimuksessa selvisi, että ateistit ja uskonnottomat kohtaavat Suomessa negatiivisia ennakkoluuloja ja ne ovat samankaltaisia verrattuna Yhdysvaltojen tutkimukseen. Ennakkoluulojen syyt erosivat toisistaan maiden erilaisesta uskonnollisesta kentästä johtuen.
University of Eastern Finland, Philosophical Faculty
School of Theology
Lasanen, Riikka: Prejudices of Atheism and Religiousness - A Comparative Study of Finland and the United States
Master’s thesis, 55 pages
Supervisors: professor Timo Kallinen May 2021
Keywords: religious studies, atheism, Europe, United States, irreligiousness, prejucides.
This study is a comparative study address at examining the experiences of atheists living in Finland about negative prejudices and how they compare to the study of atheism in the United States. Research in the United States has shown that atheists and non-religious people face negative prejudices that lead to discrimination against them. My study is intended to find out whether prejudices are similar between countries and for what reasons. The research questions are 1. Have atheists and non-religious people experienced negative prejudices in Finland? 2. How do the results compare to the study in the United States?
The data was collected using theme interview-method, which was executed in the form of questionnaires and traditional interviews. A total of 13 interviews were collected, consisting of the source material of the study. Content-based analysis was used to analyze the data, which allowed the results of the interview to be compared with the research literature. The study revealed that atheists and non-religious face negative prejudices in Finland and they are similar to the US study. The causes of prejudice differed due to the different religious field in the countries.
Sisältö
1 Johdanto ... 5
1.1 Lähteet, aiempi tutkimus ja tutkimuskysymys ... 7
2 Käsitteiden määrittelyt ja teoria ... 10
2.1 Ateismin ja uskonnottomuuden ero ... 10
2.2 Euroopan uskonnollinen kenttä ... 14
2.3 Yhdysvaltojen uskonnollinen kenttä ... 19
2.4 Ateismin leima ... 24
2.5 Ateismi ja uskonnottomuus Suomessa ... 27
3 Metodit ja analyysi ... 32
3.1 Vertaileva tutkimus ja teemahaastattelu ... 32
3.2 Aineistolähtöinen sisällönanalyysi ... 34
3.3 Tutkimusetiikka ... 36
4 Tutkimuksen tulokset ... 38
4.1 Ateismi ja uskonnottomuus ... 38
4.2 Yksityiselämä ... 40
4.3 Muiden vastaanotto ja yhteiskunta ... 42
5 Analyysi ... 45
5.1 Ensimmäinen tutkimuskysymys ... 46
5.2 Toinen tutkimuskysymys ... 48
5.3 Johtopäätökset ... 51
1 Johdanto
”Ateistit uskovat itsekin toisten ateistien olevan epämoraalisia – paitsi Suomessa”1
Edellä oleva otsikko on Suomen Uutisten verkkojulkaisun artikkelista. Artikkelissa kerrotaan, että ulkomailla tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset yhdistävät ateismin useasti moraalittomuuteen, paitsi Suomessa. Artikkelin tutkimus toteutettiin 13 maasta ja melkein jokaisessa maassa, paitsi Suomessa kyselyn tuloksena ateismiin liitettiin vahvat ennakkoluulot moraalittomuudesta.
Artikkeli herätti mielenkiintoni, sillä olin etsinyt ateismiin liittyvää tutkimuskohdetta pro gradu- tutkimustani varten. Tutustuessani ateismin tutkimukseen, löysin Ryan T. Cragunin kirjoittamaan artikkelin ateismista Pohjois-Amerikassa. Artikkelin kohdasta, jossa käsiteltiin ateismin
esiintymisestä Yhdysvalloissa, nousi esiin edellä mainitun uutisen kaltaisia tuloksia. Artikkelissa väitettiin, että Yhdysvalloissa asuvat ateistit kokevat syrjintää elämän eri sektoreilla kuten lähipiirissään tai työelämässä. Tutkimuksen mukaan ateisteihin kohdistuvan syrjinnän perusteena ei ole ateistien kanssa koetut tai eletyt kokemukset tai elämänkatsomukselliset erimielisyydet. Syrjintä johtuu negatiivisista ennakkoluuloista, kuten oletusta
moraalittomuudesta. Tämä väite kumpuaa ajatuksesta, että uskonnollisuus ja moraali kuuluvat yhteen, joten ilman uskonnollista vakaumusta ihminen ei myöskään omaa moraalia.
Tämä väite kuulosti mielestäni mielenkiintoiselta, sillä se palautti Suomen Uutisten artikkelin mieleeni ja vei ajatukseni Suomen tilanteeseen. Erimielisyydet elämänkatsomuksista,
uskonnollisista tai uskonnottomista, eivät ole tavattomia ihmisten elämässä. On yleistä, että ihmiset kohtaavat elämässään itselleen vieraita sekä täysin vastakohtaisia uskomuksia ja aatteita, mitkä voivat herättää erilaisia tunteita ja reaktioita. Itse en ole kohdannut Suomessa keskustelua ateismista, mistä edellä mainittuja negatiivisia ennakkoluuloja olisi viljelty. Tästä päättelin, että Suomessa uskonnottomien ja ateistien tilanne olisi erilainen. Kääntyessäni Suomessa tehtyyn ateismin tutkimuksen puoleen, jota ovat tehneet esimerkiksi Teemu Taira ja
1 Suomen Uutiset.
Mikko Sillfors, saa se minut arvioimaan päättelyni tulosta uudestaan. Artikkelissaan Taira kuvailee ateismin olevan Suomessa epäsuosittua, vaikka onkin entistä enemmän esillä
yhteiskunnassa. Syitä tähän Taira luettelee historialliset yhteydet ja mielikuvat kommunismiin sekä Neuvostoliittoon ja ateismin sopimattomuudesta ’kunnollisen suomalaisen’ mielikuvaan.
Kyseinen mielikuva johtaa mielenkiintoisiin ristiriitaisuuksiin suomalaisten uskonnollisuudesta.
Suomalaisista enemmistö kuuluu Suomen luterilaiseen kirkkoon, mutta itse uskonnon harjoittaminen, kuten kirkossa käynti on merkittävän vähäistä.2
Lähdin tekemään tutkimustani tarkoituksena selvittää, että minkälaisia negatiivisia
ennakkoluuloja Suomessa asuvat ateistit ja uskonnottomat kohtaavat sekä, miten ne vertautuvat Yhdysvalloissa tehtyyn ateismin tutkimukseen. Pyysin haastateltavaksi, henkilöitä, jotka
identifioituvat ateistiksi, uskonnottomiksi tai molemmiksi. Tutkimukseni hypoteesina on, että suhtautuminen Suomessa ja Yhdysvalloissa on erilaista johtuen maiden erilaisesta
uskonnollisesta kentästä. Suomi ja Yhdysvallat ovat käyneet läpi täysin erilaisen uskonnollisen kentän kehityskaaren, mikä vaikuttaa yhteiskunnan suhtautumiseen uskontoihin sekä
yhteiskunnan jäsenten uskonnollisuuteen. Väitän, että tuloksena ei ole selkeää vastakohta- asetelmaa maiden välillä, missä Suomessa uskonnottomat ja ateistit eivät kohtaisi minkäänlaisia ennakkoluuloja tai epäasiallista kohtelua, vaikka uskon siihen, että eroa Yhdysvaltoihin on.
Haluan tutkimuksellani osallistua Suomalaisen yhteiskunnan uskonnonvapauskeskusteluun.
Tutkimukseni on hyödyllinen niille, jotka etsivät tietoa ateistien ja uskonnottomien kokemuksista Suomessa, sekä miten nämä kokemukset ovat selitettävissä Euroopan uskonnollisella kentällä ja miten kokemukset vertautuvat Yhdysvalloissa tehtyyn tutkimukseen. Mikko Sillforsin artikkelissa puhutaan siitä, että ateismin keskustelussa usein unohdetaan, että ateismi on yhtä vanha
maailmankatsomus kuin teistisetkin uskomukset. Ateismin kasvu varsinkin länsimaissa osoittaa sen olevan oleellinen tutkimuksen aihe, sillä se lisäisi kehittävämpää vuoropuhelua teismin ja ateismin välille yhteiskunnassa. Sillfors tähdentääkin, että kehittävämpää vuoropuhelua näiden
2 Taira 2012, 21.
kahden välillä tarvittaisiin varsinkin Yhdysvalloissa, jossa ateistit kohtaavat syrjintää.3
Tutkimukseni etenee seuraavalla tavalla: seuraavassa alaluvussa avaan tutkimuskirjallisuuttani, aiempaa tutkimusta ja esittelen tutkimuskysymykseni tarkemmin. Toisessa pääluvussa avaan tutkimukseni kannalta oleellisia käsitteitä sekä tutkimuksessa käytettyä teoriaa. Kolmannessa luvussa esittelen tutkielman metodin ja analyysin, niiden käytännön toteutusta sekä arvioita toimivuudesta tutkimuksessani. Neljännessä luvussa esittelen haastattelujen tulokset ja viidennessä luvussa esitän pohdintani tutkimustuloksista sekä tutkimuksen johtopäätökset.
1.1 Lähteet, aiempi tutkimus ja tutkimuskysymys
Tutkimuksen lähteenä käytän toteuttamani teemahaastatteluiden tuloksia, joita vertaan
johdantoluvussa mainitsemaani Cragunin artikkeliin, jota avaan lisää luvussa kaksi. Seuraavaksi esittelen lyhyesti aiempaa tutkimusta, josta olen myös valinnut tutkimuskirjallisuuteni. Valitsin Peter Bergerin, Grace Davien ja Effie Fokasin teoksen tarkastellakseni Suomen ja Yhdysvaltojen uskonnollisen kentän eroavaisuuksia ja miten ne ovat vaikuttaneet negatiivisten
ennakkoluulojen syntymiseen ateisteja ja uskonnottomia kohtaan. Teoksessa esitellään kattavasti Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen mantereiden tapahtumia ja miten ne ovat
vaikuttaneet uskonnollisen kentän kehittymiseen. Teoksessa pureudutaan siihen väitteeseen, että Eurooppa olisi uskonnolliselta kentältään sekulaarinen ja Yhdysvallat taas uskonnollinen.
Teoksen avulla voin selittää syitä uskonnottomuuden ja ateismin kohtaan syntyneille ennakkoluuloille. Samoja aiheita käsittelee myös Peter Margryn artikkelissaan.4
Erityisesti Yhdysvaltojen uskonnollista kenttää sekä ateismin ja uskonnottomuuden historiaa sekä nykytilaa käsittelevää kirjallisuutta oli Cragunin lisäksi Amandine Barbin artikkeli. Barb sukeltaa artikkelissaan selittämään ulkopuolisen leimaa, jonka uskonnottomat ja ateistit kokevat saavansa Yhdysvalloissa. Hän aloittaa artikkelinsa kertomalla Yhdysvaltojen syntyvaiheiden tapahtumia, jossa konservatiivi kristityt olivat keskeisessä asemassa kansakunnan
3 Sillfors 2014, 16.
4 Margryn 2011.
rakentamisessa. Kristillisille arvoille rakennettu kansakunta vaikutti uskonnottomien sekä ateistien asemaan negatiivisesti, mikä on nähtävissä myös nykypäivänä Yhdysvalloissa.
Samanlaisesta aiheesta tutkimusta on tehnyt myös Jesse M. Smithin. Smithin teos käsittelee Yhdysvalloissa ateistien kollektiivista identiteettiä Yhdysvaltojen yhtenä vähemmistönä. Smith esimerkiksi listaa tutkimuksessaan ateistien käyttämiä erilaisia tapoja ylläpitää sekä rakentaa ateismin julkista mielikuvaa toisten ateistien sekä ei-ateistien kanssa.5
Suomen ateismin ja uskonnottomuuden tutkimuksen esittelyyn valitsin jo ensimmäisessä alaluvussa mainitut Tairan ja Silfforsin artikkelit. Sillforsin artikkelin sisältö keskittyy selittämään länsimaisen yhteiskuntien muutoksien vaikuttavan itsestään selvyytenä pidettyyn jumaluskon muuttumiseen. Tähän muutokseen on vaikuttaa, esimerkiksi länsimainen koulutusjärjestelmän rakenne, pluralismi sekä uskonnonvapaus.6 Tairan artikkelin lisäksi käytän tutkimuksessani myös hänen teostaan, jossa Taira kuvailee esimerkiksi suomalaista uskonnottomuutta, ateismin
kehityskaarta Suomessa sekä minkälainen kuva suomalaisilla on ateismista.
Kerroin jo alustavasti ensimmäisessä alaluvussa tutkimustehtävääni sekä sen hypoteesia, mutta mennäksemme tarkemmin tutkimuksen rakenteeseen, avaan seuraavaksi
tutkimuskysymyksiäni. Tutkimustehtäväni jakautui kahdeksi kysymykseksi:
1. Ovatko ateistit ja uskonnottomat kokeneet negatiivisia ennakkoluuloja Suomessa?
2. Miten tulokset vertautuvat Yhdysvalloista tehtyyn tutkimustuloksiin?
Ensimmäisen kysymyksen tehtävänä on selvittää Suomessa asuvien ateistien ja uskonnottomien kokemuksia negatiivisista ennakkoluuloista, jotka johtuvat heidän maailmankuvastaan. Toisen kysymyksen tehtävänä on selvittää, miten nämä tulokset vertautuvat toisiinsa. Negatiivisilla ennakkoluuloilla tarkoitan ihmisten ilmaisemia epäasiallisia käsityksiä ja mielipiteitä, jotka kohdistuvat uskonnottomiin tai ateisteihin. Vertaan haastattelujeni tuloksia Yhdysvalloista
5 Smith 2017, 80.
6 Sillfors 2014, 15.
tehtyyn ateismin tutkimukseen ja pyrin löytämään yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia tutkimuksien väliltä. Yhdysvalloista tehty tutkimus osoittaa, että ateistit kokevat esimerkiksi syrjintää omassa yhteisössään sekä työpaikkakiusaamista ja, että heidät leimataan
epäluotettavaksi tai moraalittomaksi. Nämä kaikki edellä mainitut ovat esimerkkejä etsimistäni negatiivisista ennakkoluuloista. Kerättyäni tutkimusten vertailuista löydetyt yhtäläisyydet ja erovaisuudet yhteen, pyrin löytämään niille selityksen tutkimuskirjallisuuteni kautta.
Tarkoituksenani on tarjota tutkimuksellani suomalaiselle uskontotieteenkentälle, yhden näkökulman lisää ateismista sekä uskonnottomuudesta Suomessa.
2 Käsitteiden määrittelyt ja teoria
2.1 Ateismin ja uskonnottomuuden ero
Haastatteluissa useaan otteeseen esiin noussut aihe oli ateismin ja uskonnottomuuden ero.
Haastateltavat painottivat sitä, ettei kyseisiä termejä tulee käyttää toistensa synonyymeina vaan ne merkitsevät eri asioita eivätkä aina kulje käsikädessä. Lähestyin ateismin käsiteen
määritelmää Olli-Pekka Vainion ja Aku Visalan artikkelin kautta. Ateismin arkimääritelmä tarkoittaa lyhyesti sanottuna jumalauskon puuttumista. Se perustuu siihen ajatukseen, että ateisti ei seuraa uskonnollisia oppeja ja, että hän kieltää tai epäilee jumalien olemassaoloa.
Lähempää tarkastellessamme ateismin arkimääritelmä on hieman epäjohdon mukainen. Ateisti ei välttämättä kiellä mahdollisuutta jumalten olemassaoloon, vaan todisteiden puute tekee uskomisesta ateistille perusteetonta. Kysymystä olemassaolosta ei silloin pidetä totena eikä epätotena. Ateismi voidaan jakaa niin sanotusti kahteen ryhmään eli heikkoon ja vahvaan ateismiin tai toisin sanoen agnostiseen ja gnostiseen. Vahvassa eli gnostisessa ateismissa todisteiden puuttuminen jumalten olemassaolosta johtaa jumalauskon kieltämiseen ja varmuuteen, ettei jumalaa tai jumalia ole olemassa. Agnostisessa eli heikossa ateismissa
todisteiden puuttuessa päädyttään aiemmin mainittuun päätelmään eli jumalten olemassaolo ei ole epätosi tai tosi. Agnostisessa ateismissa tyydytään siihen, että minkäänlaista varmuutta tai päätöstä tilanteesta ei voida vetää. Uskonnottoman termin määritelmässä henkilö voi olla joko vahva tai heikko ateisti tai samaan aikaan omata teistisiä uskomuksia tai jopa panteistisiä käsityksiä.7 Käsittelen uskonnottoman termin määritelmää myöhemmin tässä luvussa.
Ateismin käsitettä käyttäessä täytyy ottaa huomioon sen syntyperä, sillä ateismin käsite on syntynyt kuvaamaan jumalauskon puutetta ja se onkin syntynyt teologian sekä filosofian tieteenaloilla. Ateismi käsitettä käyttäessä tulee määritellä myös, että mitä asiaa torjutaan.8 Omassa tutkielmassani käytän ateismin ja uskonnottomuuden käsitettä kuvaamaan jumalien
7 Vainio & Visala 2013, 19.
8 Vainio & Visala 2013, 19.
varsinkin kristinuskon Jumalaan liittyvän uskonnollisen uskon puutetta. Johtuen siitä, että kristillinen usko on ollut ja yhä on valtauskonto Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Kuitenkin huomioin sen, että haastateltujen asenne muita valtauskontoja kohtaan ilmeni samanlaisena, monelle kaikki uskonnot ovat samalla viivalla niiden todenperäisyyden suhteen. Vainion ja Visalan artikkelin mukaan tutkimukseni haastateltavien asennetta voitaisiin kuvata globaalisena ateismina. Se tarkoittaa heikkoa tai vahvaa ateismia kaikkia jumalia kohtaan ovatpa ne nykyisiä tai historiaan jääneitä jumalia. Sen vastakohtana taas on lokaali ateismi, mikä kohdistuu vain tiettyä jumalaa tai jumalia kohtaan.9
Ateismi voidaan karkeasti jakaa neljään eri suuntaukseen:
• filosofinen
• tieteisuskoinen
• traaginen
• humanistinen
Suuntaukset jakautuvat sen perusteella, miten ne asennoituvat teismin ja ateismin perusteluihin sekä moraaliin ja uskontoon ilmiönä. Filosofinen ateismi lähestyy jumalten olemassaolon
kysymystä filosofisista näkökulmista nimensä mukaisesti. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että teistiset uskomukset ovat perusteltavissa myös muilla tiedonlähteillä kuin luonnontieteellä.
Filosofisen ateismin edustajat jakaantuvat kahteen ryhmään: naturalisteihin ja ei-naturalisteihin.
Naturalisti etsii vastauksia teismin ja muun yliluonnollisen olemassaolon kysymyksiin
luonnontieteiden tutkimusmenetelmien kautta, kuten fysiikan. Luonnontieteen ei ajatella olevan täydellistä vielä, mutta sen perusteella mitä jo tiedetään, jumalan tai jumalten olemassaolo on naturalistin mielestä epätodennäköistä. Sitä perustellaan sillä, että jumalan tai jumalten olemassaolo tarkoittaisi, että maailmassa olisi jotain sellaista materiaa, mitä luonnontiede ei pysty tutkimaan. Se on epätodennäköistä, koska heidän mukaansa todellisuutemme perustuu todistettaviin asioihin ja kaikki sen ulkopuolelle jäävä on siis epätodellista.
9 Vainio & Visala 2013, 20.
Ei-naturalistit vetoavat siihen, että olisi ristiriitaista ajatella, että ihmisten nykyinen tiede olisi niin täydellinen, että se pääsisi tutkimaan oikeaa todellisuutta. Luonnontiede pystyisi siis
kehittymään niin, että se voisi hypoteettisesti tutkia materiaa, mikä todistaisi jumalan tai jumalten olemassaolon. Ei-naturalistit kumminkin alleviivaavat, että todisteiden tällä hetkellä puuttuessa on jumalan tai jumalten olemassaolo epätodennäköistä, joten uskominen siihen on turhaa.10
Tieteisuskoisen ateismin keskiössä on ajatus, että luonnontieteet vastaavat kysymyksiin jumalan tai jumalten olemassaolosta eli jos tiede ei pysty todistamaan niiden olemassaoloa, ne eivät ole olemassa. Uskonnosta sekä uskomuksista tulee tarpeettomat myös sillä perusteella, että uskonnot eivät vastaa tieteen tavoin kysymyksiin maailmasta. Uskonnolliset uskomukset nähdään jopa mahdollisena vaarana yhteiskunnalle, sillä niillä perustellaan esimerkiksi terrorismia ja hengellistä väkivaltaa. Tieteelliseen ateismiin kuuluu yhteiskunnallinen
vaikuttaminen uskontojen julkisen näkyvyyden vähentämisen puolesta. Tätä perustellaan sillä, että vain tiede on kehittänyt yhteiskuntaa poliittisesti sekä moraalisesti parempaan suuntaan.11
Traagisen ateismin lähtökohta todellisuuteen sekä kysymykseen jumalan tai jumalten olemassaolosta on täysin päinvastainen verrattuna edeltäviin suuntauksiin. Traagisessa ateismissa kiteytyy radikaali ajatus todellisuudesta, jossa teististen uskomusten lisäksi
tieteisuskoinen ateismi on teismin kaltaista harhaa. Oikea todellisuus on täysin päämäärätöntä eikä ihmisyys edisty millään tavalla, esimerkiksi tieteisuskoisessa ateismissa nähdään, että ihmiset sekä yhteiskunta kehittyisivät kohti parempaa, mikäli yhteiskuntaa ei rajoitettaisiin teistisillä arvoilla sekä uskomuksilla, vaan ihmisten toiminta perustuisi tieteeseen. Traaginen ateismi kumminkin näkee tällaisen ajattelutavan vain harhana, sen mukaan yleistä käsitystä moraalista ei ole, vaan se on ihmisten keksimä asia, mikä on täysin sivuutettavissa, kun ihminen joutuu taistelemaan selviytymisestä. Näin ollen ihmisten nojautuessa tieteeseen perustuvaan
10 Vainio & Visala 2013, 21–23.
11 Vainio & Visala 2013, 24.
moraaliin ei kehittymistä parempaan tapahdu. Traaginen ateismi näkee tieteisuskoisen ateismin periaatteet samanlaisena teistisen uskomuksen harhana ja epätotena.12
Humanistinen ateismi osoittaa kritiikkinsä kahdelle edeltävälle suuntaukselle ja niiden dominoivalle naturalistiselle käsitykselle, mikä vie huomion oikeasta inhimillisyydestä.
Humanistinen ateismi lähtee ajatuksesta, että on olemassa Platonin ajatuksien kaltaisia universaaleja hyveitä, joista ihmiset kokevat epätäydellisiä versioita. Ihmisten kokemissa
yliluonnollisissa kokemuksissa ei siis olisi todellisuudessa mitään yliluonnollista, vaan ne olisivat fysikaalisia ilmiöitä sekä luonnollisia jatkumoita näiden hyveiden kokemiseen. Humanistista ateismia verrataankin parempaan versioon kristinuskossa, josta on riisuttu persoonallinen hyvä eli jumala tai jumalat sekä yliluonnollisuus.13
Uskonnottomuus on yleensä laajempi käsite kuin se arkimääritelmässä pääsee esiin, niin kuin luvun alussa kerroin, uskonnottomuutta käytetään yleensä ateismin synonyymina.
Uskonnottoman määritelmä ei kosketa vain ateisteja tai agnostikkoja vaan uskonnon kohtaan välinpitämättömiä, skeptikkoja, jotka voivat olla uskontokuntiin kuuluvia tai kuulumattomia.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tunnistaa uskonnottomat omana monimuotoisena sekä suurena ryhmittymänä. Uskonnottomuuden pohjana on monesti humanistinen maailmankuva, jossa pääajatuksena on, että ihminen pystyy rakentamaan luotettavan käsityksen maailmasta oman järjen ja kriittiseen sekä rationaaliseen ajattelun avulla. Humanismiin kuuluu myös suvaitsevainen ajattelutapa toisia kohtaan. Uskonnottomuutta ajavat järjestöt usein perustuvat juuri humanistiselle maailmankuvalle ja niiden tavoitteena yleensä on uskontoneutraalin yhteiskunnan luominen. Tämä tarkoittaa, esimerkiksi toimia uskonnon ja valtion eron tekoon, verotusoikeuden poistamista, uskonnonopetuksen uudistamista ja vakaumuksen yksityisyyttä suojelevien lakien ajamista.14 Uskonnottomuudesta Suomessa puhun myöhemmin tässä luvussa lisää.
12 Vainio & Visala 2013, 25–26.
13 Vainio & Visala 2013, 27.
14 Ylikoski nd.
2.2 Euroopan uskonnollinen kenttä
Lähestyessäni Yhdysvaltojen ja Euroopan uskonnollista kenttää selittääkseni syitä ateismin ja uskonnottomuuden ennakkoluuloille, käännyin Bergerin ja kumppaneiden teoksen puoleen.
Teoksessa tarkastellaan niin Yhdysvaltojen kuin Länsi-Euroopan uskonnon historiaa ja niiden uskonnollisen kentän erovaisuuksia. Mantereiden uskonnon historian tapahtumat sekä uskonnollisen kentän kehityskaaret kertovat ateismia ja uskonnottomuutta kohtaan
kehittyneiden asenteiden syistä. Molemmilla mantereilla ateismi ja uskonnottomuus nähdään yleisesti katsottuna epäsuosittuna, mutta eri syistä. Euroopan voidaan sanoa suhtautuvan Yhdysvaltoja suopeammin kyseisiin ilmiöihin, mistä päästäänkin Bergerin teoksen ytimeen.
Teoksen toisessa luvussa Berger ottaa kantaa yleiseen käsitykseen siitä, että Eurooppa on Pohjois-Amerikkaa (Yhdysvallat ja Kanada) paljon sekulaarisempi. Berger selittää, että vaikkakin kyseinen klisee peilaa totuutta jollain tapaa, ovat käsityksen synnyn juuret monimutkaiset.15 Avaankin tässä sekä seuraavissa alaluvuissa Euroopan ja Yhdysvaltojen uskonnollisen kentän kehityskaarta ja uskontohistorian vaiheita ja sitä, miten ne selittävät ateismia ja
uskonnottomuutta kohtaan syntyneitä käsityksiä ja asenteita. Euroopan lisäksi käsittelen erikseen uskonnottomuuden ja ateismin ilmenemistä Suomessa.
Euroopan uskonnollisuutta kuvaillessaan Berger käyttää termiä eurosekulaarisuus. Se ilmenee pääasiassa Länsi-Euroopan maissa, jossa valtauskontona on katolilaisuus tai protestanttisuus.
Eurosekulaarisuuden Berger määrittelee ilmiönä, jossa kirkon merkitys yksilön elämässä on vähenemään päin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että uskonnolliset tapahtumat ja rituaalit menettävät merkitystään ja se näkyy myös kirkkojen jäsenmäärien vähenemisenä.16 Uskonnonvapaus antaa ihmisille vapauden valita vakaumuksensa, mutta Euroopassa se
nähdään enemmänkin vapautena uskosta kuin vapautena uskoa. Se on myös muuttanut kirkon merkityksen yksilön elämässä itsestään selvyydestä yksilön omaksi valinnaksi.17 Toisin on
Yhdysvalloissa, jossa uskonnonvapaus nähdään vapautena uskoon ja on uskonnollisuutta
15 Berger et al. 2016 [2008], 9.
16 Berger et al. 2016 [2008], 13.
17 Berger et al. 2016 [2008], 13.
ruokkiva asia.18 Eurooppa on maallistumassa kovaa vauhtia ja siihen vaikuttaa moni tekijä uskonnonvapauden lisäksi, niitä ovat esimerkiksi individualismin kasvu sekä globalisaatio. Nämä kaksi ilmiötä ovat tuoneet mukanaan pluralismin. Pluralismi haastaa Euroopan uskonnollista kenttää sekä sen maiden pyrkimyksiä uskontoneutraaliuteen. Maahanmuuton ja pluralismin myötä kirkkojen ympärille on tullut uusia kilpailevia uskonyhteisöjä. Uudet uskonyhteisöt kantavat erilaisia arvokäsityksiä ja näkemyksiä, jotka haastavat länsieurooppalaista liberaalia arvomaailmaa. Yhteiskunnallisiin keskusteluihin nousevat aiheet ovat esimerkiksi samaa sukupuolta olevien liitot sekä uskontojen sananvapaus.19
Ymmärtääksemme tämän päivän Euroopan uskonnollisen kentän tapahtumia, tulee meidän tarkastella Euroopan historian vaiheita. Uskonnollisen kentän nykyinen malli on uusi versio vanhasta ja vahvasti kristillisestä Euroopasta eli historian tapahtumat vaikuttavat
nykypäivänäkin.20 Eurooppaa on pitkään hallinnut kristinusko ja sen eri kirkot: katolinen, ortodoksinen sekä protestanttiset. Kirkot ovat olleet vahvasti sidoksissa niin valtioon sekä ihmisten arkiseen elämään. Yksi esimerkki valtion ja kirkon vahvasta suhteesta on nykypäivään asti kantautunut käsitys valtionkirkosta. Suomessa valtio ja kirkko erotettiin vuonna 1870,21 mutta käsitettä valtionkirkko käytetään yhä nykypäivänä. Toisena esimerkkinä on mielikuvien hidas muuttuminen: kirkko mielletään yhä yhteiskunnan yhdeksi instituutioksi ja siihen kuuluminen on monelle vielä itsestään selvyys. Jäseneksi liittämisen jälkeen ihminen pysyy jäsenenä kuolemaansa asti, vaikka ei olisi ollut kirkon aktiivinen jäsen.22 Kirkot näyttelevät suurta osaa myös maiden kulttuurissa sekä nationalismissa, esimerkiksi kaupungit sekä kylät ovat monesti rakennettu niin, että niiden keskipisteenä on kirkko. Nationalismiin kirkot kietoutuvat erilaisten kansallistenjuhlien kautta, joiden juhlallisuuksiin liitettiin kirkkojen rituaaleja.23
18 Berger et al. 2016 [2008], 28.
19 Berger et al. 2016 [2008], 104–105.
20 Berger et al. 2016 [2008], 26.
21 Valtionkirkko ja kansankirkko.
22 Berger et al. 2016 [2008], 24.
23 Berger et al. 2016 [2008], 24.
Muutokset kirkon ja valtion pitkälliselle yhteiselolle alkoivat valistumisen aikakaudesta sekä reformaatioista. Ihmisten arkielämässä tämä muutos alkoi näkyä vasta 1960-luvulle tultaessa, jossa maailmansotien jälkeinen individualismin aate sekä kaupunkien teollistuminen saivat aikaa suuren muuttoliikkeen kaupunkeihin ympäri Eurooppaa. Sitä ennen vielä 1900-luvun alussa kirkkojen elinvoimaisuuden lähteenä toimivat maalaisseurakunnat. Suurimman osan väestössä asuessa maaseuduilla pystyi kirkko vaikuttamaan ihmisten opetukseen sekä mielipiteisiin seurakuntien kautta. Kirkot eivät kumminkaan osanneet reagoida nopeasti tapahtuneeseen muuttoliikkeeseen kaupunkeihin, jossa maalaisseurakuntiin verrattavissa olevia seurakuntia ei ollut olemassa. Näin kirkot menettivät valtaansa ihmisten elämään ja sen takaisin saaminen oli vaikeaa.24
Palataksemme Euroopan valistuksen aikakauteen sekä reformaatioihin, voimme tarkastella tapahtumia kolmesta eri näkökulmasta Ranskan, Britannian ja Saksan. Ranskan valistuksen aikakausi sekä vallankumous nousevat ensimmäiseksi näkökulmaksi, jolle on ominaista kriittinen suhtautuminen valtion ja kirkon yhteyteen. Ranskan valtion ja katolisen kirkon tiivis suhde joutui valistuksen aikana kansalaisten arvostelun kohteeksi. Valistuksen aikakauden tapahtumat
kiteytyvät katolisen kirkon vallan kitkemiseen valtiosta sekä kristinuskon rankkaan arvosteluun.
Sen aikainen kritiikki kristinuskoa kohtaan oli melkein antikristillistä. Ranskan valistuksen aikakauden vaikutuksia voi huomata nykypäivänä esimerkiksi maan tekemistä linjauksista uskonnollisten symboleiden näkymisestä julkisella paikalla.
Britanniassa valistuksen aikakausi meni toisin, vaikka se koki myös raa’an vallankumouksen.
Kirkon ja valtion suhteen uudelleen muodostuminen pohjautui protestantismiin, jossa valtion sekä kirkon eroa pidettiin hyvänä asiana. Maltillisempaan suhtautumiseen kristinuskoa kohtaan vaikutti myös se, että Britannia ja siihen kuuluvat maat olivat Ranskaa paljon pluralistisempia yhteiskuntia, jotka hyväksyivät myös muut uskontokunnat osaksi yhteiskuntaa.25 Saksassa
24 Berger et al. 2016 [2008], 28.
25 Berger et al. 2016 [2008], 48–49.
tilanne oli samanlainen. Kirkon ja valtion ero nousi protestanttisen reformaation myötä, joka ei vastustanut valtion sekä kirkon eroa.26
Uskonnonvapaus Euroopassa ei kumminkaan tarkoita, että uskonnot olisivat tasa-arvoisia valtion silmissä, vaan kristillisille kirkoille on myönnetty laissa erikoisoikeuksia. Suomessa yksi kirkon erikoisoikeuksista on veronkeräysoikeus, josta Suomen evankelisluterilainen sekä ortodoksinen kirkko nauttivat. Veronkeräysoikeus on nimetty yhdeksi kirkosta eroamisen perusteiksi, mutta se ei ole kumminkaan kovin yleinen syy sille. Kirkon veronkeruutta eivät esimerkiksi kaikki ei-aktiiviset jäsenet pidä huonona asiana ja haluavatkin rahoittaa kirkon toimintaa varsinkin sen hyväntekeväisyyttä. Kirkkojen jäsenmäärien väheneminen tarkoittaa myös kirkon varojen pienenemistä, mikä vaikeuttaa esimerkiksi hautausmaan ja ruoka-avun ylläpitoa.27 Kirkkoon kuuluminen sen toiminnan ylläpidon vuoksi liittyy Euroopan
uskonnollisuudelle tyypilliseen ilmiöön, joka on sijaisuskonnollisuus. Sijaisuskonnollisuus
kiteytyy ajatuksesta: ”kuulun, mutta en usko”. Kyseessä on siis, ihmisten halu kuulua kirkkoon ja näin ylläpitää sen toimintaan niitä varten, jotka sitä tarvitsevat.
Eurooppa vaikuttaa uskonnolliselta kentältään hyvin sekulaariselta verrattuna esimerkiksi
Yhdysvaltoihin, johon pääsemme seuraavassa alaluvussa. Sekularisoitumista selittävinä syinä on teoksessa esitelty valtion ja kirkon tiivistä suhdetta, joka valistuksen aikakautena koki
muutoksen. Tämän lisäksi uskonnonvapautta ja pluralismia, jotka ovat tuoneet ihmisille vapautta sekä valintoja. Kirkko on kumminkin yhä läsnä ihmisten elämässä maan kulttuurin sekä
perinteen muodossa. Sekularisaation nähdään monesti johtuvan myös modernisaatiosta, mutta eurooppalaiset tutkijat kuten Bryan Wilson ja Steve Bruce näkevät, että sekularisoituminen ja modernisaatio toimivat enemmänkin toisiaan voimistavina ilmiöinä kuin toisistaan johtuvina.28 Tutkija José Casanova jatkaa tätä ajatusta kertomalla, että uskonnon poistuminen julkisesta tilasta ei tarkoita suoraan uskonnollisuuden häviävän yksilöiden elämästä.29 Hän myös alleviivaa,
26 Berger et al. 2016 [2008], 51.
27 Berger et al. 2016 [2008], 15.
28 Berger et al. 2016 [2008], 31–32.
29 Berger et al. 2016 [2008], 32–33.
että moderneja yhteiskuntia on monenlaisia, ja Eurooppa on vain yksi esimerkki. Moderni yhteiskunta ei automaattisesti tarkoita sekulaarista yhteiskuntaa.30
Globalisaatio ja pluralismi eivät ole tehneet Euroopasta Yhdysvaltojen kaltaista elinvoimaista uskonnollisten yhteisöjen kehtoa. Päinvastoin monikulttuurisuuden myötä entistä enemmän uskontojen näkymistä neutralisoidaan lainsäädännöllä, vaikka pluralismin tuomat haasteet eivät sitä vaadi. Usean Euroopan maan tavoitteena on pyrkiä kaikille tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, jossa esimerkiksi vähemmistöuskontojen oikeuksia ei poljettaisi.31 Toimet uskontojen
näkyvyyden neutralisoimiseen sekä uskonnon erossa pitäminen valtiovallasta voi luoda Länsi- Euroopasta sekulaarisemman kuvan kuin mitä se on. Suurin osa Euroopan väestöstä eli noin 72
% kumminkin kuuluu kristillisiin uskontokuntiin, kun taas 20 % väestöstä luokittelevat itsensä uskontokuntaan kuulumattomia.32
Yhdysvaltalaiset tutkijat Rodney Stark ja William S. Bainbridge, lähestyvät Euroopan sekularisoitumisen syitä vertaamalla sitä Yhdysvaltoihin. Starkin ja Bainbridgen mukaan Euroopassa uskonnon elinvoimaisuuden hiipuminen johtuu kirkon vetovoiman ja
houkuttelevuuden puutteesta. Euroopassa kirkkoa kohdellaan yhteiskunnallisena instituutiona, jonka auktoriteetti sekä vastahakoisuus vastata yhteiskunnan muutoksiin eivät houkuttele nykyihmistä. Euroopan uskonnolliselta kentältä puuttuvat vaihtoehdot kirkoista ja kirkon työntekijöiltä aitoa palvelemisen iloa. Yhdysvalloissa tilanne on erilainen, koska uskonnolliselta kentältä löytyy paljon valinnan varaa ja uskonyhteisöt palvelevat jäseniään paremmin
vastaamalla jäsentensä tarpeisiin sekä haluihin.33
30 Berger et al. 2016 [2008], 44.
31 Berger et al. 2016 [2008], 63.
32 Religious Affiliation Europe 2020.
33 Berger et al. 2016 [2008], 45.
2.3 Yhdysvaltojen uskonnollinen kenttä
Yhdysvaltojen uskonnollinen kenttä ja sen kehityskaari poikkeaa Euroopasta suuresti.
Suurimmat erot mantereiden välillä ovat kirkon ja valtion suhde sekä valistuksen aikakauden tapahtumat. Lähden esittelemään Yhdysvaltojen uskonnollista kenttää Barbin artikkelin kautta, jossa käsitellään Yhdysvaltojen syntyhistoriaa ja miten siellä tapahtuneet asiat ovat vaikuttavat negatiivisten mielikuvien syntymiseen ateisteja sekä uskonnottomia kohtaan. Tämän jälkeen esittelen Cragunin artikkelin avulla ateismin ja uskonnottomuuden nykytilaa Yhdysvalloissa sekä ateismista tehtyä tutkimusta koskien identifioitumista sekä ateistien syrjintää.
Yhdysvallat on perustettu valistuksen aikakautena, jolloin uskonnollinen ja poliittinen vapaus oli jo voimissaan. Yhdysvalloilla ei ollut siis valtionkirkkoa, jolla olisi pitkä historia valtion kanssa sekä auktoriteettia vaikuttaa ihmisten opetukseen, mielipiteisiin, kulttuuriin ja politiikkaan.34 Valtiokirkon puuttuminen ei kumminkaan tarkoittanut, ettei uskonto olisi näytellyt suurtakin roolia Yhdysvaltojen perustamisen vaiheissa. Yhdysvaltojen ensimmäisten siirtokuntien
perustajat olivat uskonnollisia ryhmittymiä, kuten puritaaneja sekä kveekareita, joita Barb kutsuu artikkelissaan pyhiinvaeltajiksi. Nämä pyhiinvaeltajat olivat lähteneet Euroopasta pakoon
uskonvainojen vuoksi.35 Ensimmäisten siirtokuntien elämää määrittelivät pitkälti pyhiinvaeltajien konservatiiviset uskonopit. Usko Jumalaan oli yksi pyhiinvaeltajan tärkeistä ominaisuuksista ja sitä iskostettiin kaikkiin asukkaisiin. Yhteisöjen johtajat käyttivät esimerkiksi
vallanpitomenetelmänä pelottelevaa uskonnollista retoriikkaa. He pelottelivat uskonnollisen välinpitämättömyyden tai Jumalan hylkäämisen johtavan yksilön sekä laajemmin myös yhteisön tuhoutumiseen. Yhteisön jäseniä jopa kannustettiin ilmiantamaan uskonnottomat tai
uskonnolliset välinpitämättömät jäsenet, jotta yhteisö olisi turvassa. Siirtokuntien jäsenten vakaumuksellisuudesta muodostui kasvavan kansakunnan eli Yhdysvaltojen yksi
peruspilareista.36
34 Berger et al. 2016 [2008], 51.
35 Barb 2011, 2.
36 Barb 2011, 3.
Yhteiskunnat rakentuvat sen jäsenten määrittelemien moraalisten linjauksien kautta. Näiden linjauksien tehtävänä on luoda raameja, joiden sisällä jäsenet toimivat yhteiskunnallisesti hyväksyttävästi niin julkisessa elämässä kuin yksityisessäkin. Linjaukset koostuvat yhteisölle tärkeistä arvoista sekä tavoista. Linjaukset muodostavat yhteiskunnalle omat säännöt, joiden kautta voidaan myös rajata, kuka kuuluu yhteiskuntaan ja kuka ei.37 Yksi näistä moraalisista linjauksista voi olla uskonto ja uskonnollisuus, niin kuin se on Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen perustamisen yksi keskeisimmistä arvoista oli uskonnonvapaus, koska maan perustajat olivat paenneet uskonvainoja ja halusivat harjoittaa uudessa maassaan uskontoansa rauhassa. Toinen tärkeä arvo oli uskonnon sekä valtion ero, mikä oli valistuksen ajan hengelle ominainen piirre.
Uskonnonvapaus sekä valtion ja kirkon ero eivät kumminkaan tarkoittaneet uskonnotonta tai uskontoneutraalia maata vaan siirtokuntien hengen mukaisesti uskonnollisuuteen kannustettiin ihan valtion taholta asti. Uskonnollisuus nähtiin elinehtona pysyvälle sekä toimivalle
kansakunnalle, sillä se merkitsi luotettavuutta sekä hyvää kansalaisuutta.38
Yhdysvaltojen synnyn alkuvaiheilla myös muut kuin uskonnottomat kohtasivat syrjintää, esimerkiksi katolilaiset sekä juutalaiset, koska he eivät edustaneet oikeana pidettyä uskoa.
Asenteet muita uskontoja kohtaan alkoivat myöhemmin muuttua. Kristinuskon eri suuntaukset sekä muut uskonnot alkoivat yleistyä Yhdysvalloissa jatkuvan maahanmuuton myötä, mikä kasvatti suvaitsevaisuutta niitä kohtaan. Yleiseksi ajatukseksi muodostui, että uskonnollisuuden ylläpitäminen oli kansakunnalle tärkeämpää kuin tietyn uskonnon puolustaminen.
Suvaitsevaisuuden kasvaessa uskonnollista eriäväisyyttä kohtaan jätti se ulkopuolelleen kumminkin uskonnottomat sekä ateistit, sillä heidän maailmankatsomuksensa ei katsottu ylläpitävän kansakunnalle tärkeää elementtiä eli uskonnollisuutta.39
Uskonnottomia ja ateisteja syrjivät lait olivat yleisiä osavaltioissa, esimerkiksi julkisesti ateistisia henkilöitä kiellettiin toimimasta todistajana tai tuomarina oikeudessa. Heiltä myös evättiin
37 Barb 2011, 2.
38 Berger et al 2016 [2008], 28–29.
39 Barb 2011, 4.
mahdollisuus omistaa maata sekä eläimiä, mikä vaikeutti heidän toimeentuloansa.40
Yhdysvaltojen itsenäistymisen jälkeen osavaltioissa jatkuivat uskonnottomia sekä vähemmistö uskontoja syrjivät lait vielä pitkään ja niitä säädettiin myös lisää, vaikka itse valtion perustuslakiin oli kirjoitettu selkeästi kansalaisten oikeus uskonnonvapauteen. Uskonnottomuutta syrjivillä ja samaan aikaan uskonnollisuutta suosivilla lakisäädöksillä uskonnollisuutta iskostettiin lujemmin kansakunnan hyveeksi ja kulmakiveksi.41 Osavaltioiden lait olivat uskontoa suosivia ja suojelevia, mutta Barb nostaa esiin tärkeän huomion oikeudenkäynneistä jumalanpilkkaakoskien. Barb väittää, että jumalanpilkkasyytökset ja niitä mahdollisesti seuranneet oikeustoimet sekä tuomiot eivät todellisuudessa olleet uskonnonsuojelua varten kuten silloin väitettiin, vaan niillä pyrittiin suojelemaan kansakunnan arvoja. Hyökkäykset ja arvostelut kristillistä Jumalaa kohtaa olivat samalla hyökkäys Yhdysvaltoja kohtaan, sillä uskonnollisuus on sen perustuksen kulmakivi. Oli aiheellinen pelko, että jumalanpilkan sekä kristillisten arvojen arvostelun hyväksyminen olisi aiheuttanut vahinkoa kansakunnan dynamiikalle.42
Sosiaalisen hyväksynnän puute uskonnottomia ja ateisteja kohtaan johti siihen, että monet uskonnottomat ja ateistit valehtelivat vakaumuksensa, etteivät saisi ateistin leimaa muiden silmissä. Uskonnottomia ja ateisteja kohtaan syntyneet negatiiviset asenteet pahenivat kylmän sodan aikana, kun Neuvostoliitto ja siellä vallinnut uskonnottomuus antoivat Yhdysvalloille tekosyyn sitoa ateismi neuvostoliitolaiseksi ilmiöksi ja tätä kautta uhaksi kansakunnalle.43 Kaikki uskonnottomat ja ateistit eivät kumminkaan halunneet piilotella sosiaalisen hyväksynnän vuoksi, vaan ovat taistelleet uskonnottomien oikeuksien sekä aseman puolesta yhteiskunnassaan.
Uskonnottomat ovat järjestäytyneet Yhdysvalloissa 1820-luvulta alkaen ja ovat saavuttaneet merkittäviä läpimurtoja uskonnottomien oikeuksia puolustaessa, joista esittelen nyt
muutaman.44
40 Barb 2011, 4.
41 Barb 2011, 7.
42 Barb 2011, 7.
43 Barb 2011, 8.
44 Barb 2011, 9.
Vuonna 1947 korkein oikeus vahvisti, että uskonnottomuus on suojeltu vakaumus perustuslakiin kirjatun omatunnon- ja sananvapauden puitteissa ja yksilöllä on oikeus sen ilmaisuun.
Vuonna 1952, toinen läpimurto tuli, kun oikeus määräsi, että uskonnottomia ihmisiä ei saa väheksyä tai syrjiä oman vakaumuksen vuoksi ja uskonnollisia ihmisiä ei voisi suosia uskonnottomien ylitse. Takapakkeja myös tuli, kun korkein oikeus päätti, että osassa
osavaltioissa sai pysyä laki, jonka mukaan julkisiin virkoihin valittujen henkilöiden tulee vannoa uskonnollinen vala virkaanastumisessa.45 Uskonnottomat pyrkivät myös yhteiskunnallisiin muutoksiin, kuten uskonnollisten symboleiden poistamiseen julkiselta sektorilta. Tästä
esimerkkinä on vaatimus poistaa dollarin setelistä ”Jumalaan luotamme”-kirjoitus. Perusteena tälle vaatimukselle esitettiin, että uskonnollisten symboleiden näkyminen kansallisesti
merkittävissä asioissa vaikeuttaa uskonnottomien identifioitumista osaksi yhteiskuntaa, sillä he eivät jaa uskonnollisia arvoja. Korkein oikeus ei kumminkaan suostunut tähän, vaan perusteli, että uskonnolliset symbolit kuuluvat osaksi maan historiaa sekä perinnettä.46 2000-luvulle tultaessa uskonnottomat sekä ateistit ovat myös entistä enemmän olleet julkisesti äänessä ja järjestäneet erilaisia hyväntekeväisyyskampanjoita, haastaakseen käsitystä siitä, että hyvänä kansalaisena oleminen olisi sidoksissa uskonnollisuuteen.47
Uskonnollisuuden ollessa yksi Yhdysvaltojen kulmakivi ja kansakunnan moraalinen raja vaikuttaa vielä nykypäivänkin mielipidetutkimuksissa. Barb esittelee artikkelissaan tutkimusta
minnesotalaisten mielipiteistä uskonnottomia kohtaan ja sen tulokset osoittavat, että yhdysvaltalaisten suhtautuminen uskonnottomuuteen on varsin negatiivista. Vastauksista
selviää, että ateisteihin ja uskonnottomiin liitetään käsityksiä kuten epäpuhtaus, epäluotettavuus ja moraalittomuus. Samanlaisia käsitteitä, mitä käytettiin siirtomaa-aikana. Moni myös näkee, ettei ateisti tai uskonnoton jaa samanlaista käsitystä Yhdysvalloista kansakuntana. Euroopassa pluralismin myötä yhteiskunnan julkista sektoria on yritetty viedä kohti uskontoneutraaliutta.
Yhdysvalloissa tämä on päinvastaista, uskontojen annetaan näkyä vapaasti, esimerkiksi
politiikassa. Tutkimukseen osallistuneista 45 % suosii presidentiksi uskonnollista henkilöä eikä
45 Barb 2011, 9.
46 Barb 2011, 10.
47 Barb 2011, 12.
haluaisi ateistia presidentiksi.48 Suomessa tilanne on hieman ristiriitainen, koska uskonnolliset rituaalit ovat mukana valtionkin toimissa, mutta suoranaista uskonnollista retoriikkaa päättäjiltä ei katsota kovin hyvällä vaikkakin heiltä odotetaan myönteistä suhtautumista luterilaisiin
arvoihin.49
Yhdysvalloissa uskonnollisella taustalla voidaan viestiä myös omasta yhteiskuntaluokasta, mikä on sellainen piirre, jota ei löydy Euroopasta. Euroopassa on tyypillistä, että kaikki
yhteiskuntaluokat kuuluvat samaan kirkkoon, mutta aktiivinen osallistuminen kirkon toimintaan on vaihtelevaa yhteiskuntaluokissa. Esimerkiksi keskiluokalle ja sitä ylemmille yhteiskuntaluokille kirkko on ollut tärkeä paikka esillä ololle sekä sosialisoitumiselle, kun taas keskiluokkaa
alemmille yhteiskuntaluokille osallistuminen on yleisesti vähäistä.50 Naiset poikkeavat tästä yleistyksestä hieman, sillä he ovat yleensä olleet miehiä aktiivisempia toimijoita kirkossa riippumatta yhteiskuntaluokastaan.51 Yhdysvalloissa tilanne on toisin: tiettyyn kirkkoon
kuuluminen toimii ikään kuin käyntikorttina ihmisille. Esimerkiksi yhteiskuntaluokan vaihtuessa saatetaan myös vaihtaa kirkkoa, sen mukaan mikä parhaiten kuvaa uutta statusta.52
Yhdysvaltojen uskonnolliselle kentälle on tyypillistä, että ihmiset liioittelevat omaa
uskonnollisuuttaan, kun taas Euroopassa ihmiset useimmiten vähättelevät sitä. Taipumus liioitteluun voidaan nähdä johtuvan esimerkiksi ateistiksi leimaantumisen pelosta, sillä välinpitämättömyys uskontoa kohtaan voidaan tulkita ateismiksi. Kristittyjen liioitellessaan uskonnollisuuttaan, Barbin mukaan ateistit taas vähättelevät tai kaunistelevat omaa
maailmankatsomustaan. Kuvailemalla olevansa esimerkiksi agnostikko tai humanisti ateistin sijaan.53 Liioitteluun taipuvaisuus on konkreettisesti nähtävissä Barbin esittelemästä toisesta tutkimuksesta, jossa oli mitattu kirkossa kävijöiden määrää suhteessa siihen, kuinka moni sanoo
48 Barb 2011, 10.
49 Taira 2014, 271.
50 Berger et al. 2016 [2008], 98–99.
51 Berger et al. 2016 [2008], 109.
52 Berger et al. 2016 [2008], 109.
53 Barb 2011, 11.
käyvänsä aktiivisesti kirkossa. Kirkossa kävijöiden määrä oli huomattavasti pienempi verrattuna niihin, jotka kertoivat käyvänsä kirkossa.54
Uskonto on vahvasti suojeltu ilmiö Yhdysvalloissa, sillä maan arvot ja tavat kumpuavat kristillisistä arvoista. Henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta suojellaan ja siihen, jopa rohkaistaan sekä arvostetaan yhteiskunnassa. Tästä huolimatta Barb näkee valoisamman tulevaisuuden uskonnottomille Yhdysvalloissa. Uskontokuntaan kuulumattomien määrä on kasvussa, mikä viittaa siihen, että uskonto on siirtymässä yhä enemmän pois julkisesta elämästä.
Uskontojen maine on myös kärsinyt sen politisoimisen ja konservatiivi kristittyjen kasvavasta vaikutuksesta lainsäädäntöön sekä ateistit ovat saaneet entistä enemmän myös ääntänsä julkisuuteen.55
2.4 Ateismin leima
Cragunin artikkelissa puhuttiin ateismin leimasta, identifioitumisesta sekä syrjinnästä. Ennen kuin lähden avaamaan kyseisiä aiheita, tarkastelemme ateismin sosiodemografista kuvaa Pohjois-Amerikasta. Kyselytutkimus toteutettiin Yhdysvalloissa, Meksikossa sekä Kanadassa.
Tutkimuksen mukaan yleiskuva ateistista on, että hän on yleensä nuorempaan väestöön
kuuluva, työssäkäyvä tai opiskeleva mies, joka asuu isossa kaupungissa ja on korkeakoulutettu.56 Yhdysvaltojen väestöstä vuonna 2020 ateisteja on noin 19 % ja kristittyjä noin 76 %.57
Uskonnottomista ei kumminkaan voida antaa tarkkaa lukua, sillä osa uskonnottomista voivat kuuluvat johonkin uskontokuntaan.
Yhdysvalloissa ateismin tutkimuksen yksi pääteemoista on ateistiksi identifioitumisen prosessi.
Prosessin tutkimuksessa on huomioitavaa, että suurin osa tutkimuksiin osallistuneista
henkilöistä omaavat hengellisen taustan. He ovat joko saaneet uskonnollisen kasvatuksen tai
54 Barb 2011, 11.
55 Barb 2011, 12.
56 Cragun et al. 2013, 609.
57 Religious Affilation 2020 North America.
ovat itsekin olleet vakaumuksellisia kristittyjä. Ateistiksi identifioitumisen prosessia ei ole tutkittu henkilöiden kanssa, jolla ei olisi hengellistä taustaa tai kasvatusta.58 Tämä ero tulee huomioida myöhemmin tutkimukseni analyysiluvussa, jossa vertaan identifioitumisen prosessia
tutkimukseni tuloksiin. Suomessa on paljon yleisempää, että ei ole saanut uskonnollista kasvatusta tai ei omaa hengellistä taustaa.
Ateistiksi identifioitumisen prosessia voidaan tarkastella neljän vaiheen kautta. Ensimäistä vaihetta kutsutaan alkutilaksi, jolloin yksilö on uskonnon vaikutuspiirissä. Toisessa vaiheessa yksilö siirtyy kyseenalaistamaan uskonnon oppeja. Kolmannessa vaiheessa kyseenalaistaminen on eskaloitunut uskonnon kieltämiseksi ja neljännessä vaiheessa uskonnosta luopumisesta tehdään julkista, esimerkiksi kertomalla läheisille tai eroamalla yhteisöstä.59 Prosessin alkusyynä ovat usein kognitiiviset ristiriidat. Artikkelissa tätä kuvaillaan seuraavanlaisesti: yksilö ei joko koe mahdolliseksi uskoa yliluonnolliseen tai maailmasta saatava tieto asettuu ristiriitaan uskon oppien kanssa, mikä johtaa kyseenalaistamiseen. Loogisen ja tietoon kallistuvan ajattelutavan omaaminen kuin myös sosiaaliset tekijät voivat olla prosessin alkamisen syitä. Sosiaalisina tekijöitä ovat esimerkiksi perhe ja muu lähipiiri sekä siellä jaetut arvot ja mielipiteet. Toisena tekijänä on saatu sekä itse hankittu koulutus ja opetus, jotka voivat tuoda tiedollisia ristiriitauksia maailmankuvaan.60
Prosessin neljäs vaihe on yksilölle kaikista suurin päätös. Itsensä julkisesti uskonnottomaksi, kuten ateistiksi julistaminen luo sosiaalisia sekä kognitiivisia jännitteitä yksilölle.61 Luopuminen yhteisöstä tai vakaumuksesta, voi johtaa siihen, että lähipiiri tai perhe hylkää henkilön.
Suuremmassa mittakaavassa tämä voi tarkoittaa myös maineen menettämistä, mikä voi
vaikuttaa työelämään. Edeltävässä alaluvussa puhuimme jo syistä, miksi esimerkiksi julkiateistina oleminen voi pilata oman maineen niin perheen kuin muun yhteisön silmissä. Kertauksena mainitsen kumminkin, että Yhdysvalloissa uskonnollisuus on tärkeä piirre kansalaisessa, sillä se
58 Cragun et al. 2013, 612.
59 Cragun et al. 2013, 612.
60 Cragun et al. 2013, 612–613.
61 Cragun et al. 2013, 614.
on kansakunnan yksi kulmakivi. Yksilön uskonnollisuus kertoo muille, että kyseinen yksilö on luotettava, kunnollinen ja isänmaallinen. Uskonnollisesta yhteisöstä voidaan myös päätellä mihin yhteiskuntaluokkaan henkilö kuuluu tai millaiset sukujuuret hänellä on sekä kuinka varakas hän.
Vakaumus myös luo mielikuvan, että kyseinen henkilö jakaa saman moraalikoodiston, sillä hän vastaa teoistaan jollekin ihmistä korkeammalle olennolle. Henkilön kumminkin ilmoittaessa, ettei ole osa minkäänlaista uskonnollista yhteisöä tai kertoessaan, että hän kieltää jumalan
olemassaolon, irtisanoutuu hän samalla yhteisestä moraalikoodistosta toisen ihmisen silmissä.
Enää hänen hyvyydestänsä, moraalistaan tai yhteiskuntaluokastaan ei voi olla varma ja yksilö muuttuu epäilyttäväksi. Hän ei ole enää yksi meistä vaan yhteisön ulkopuolinen. Tätä
tarkoitetaan puhuttaessa ateismin leimasta.62
Syrjinnän kokeminen johtaa Barbin artikkelissa puhuttuun kansakunnasta ulosjäämisen tunteeseen. Julkisella sektorilla uskonnollisten symboleiden käyttö aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta uskonnottomissa, mutta lisää myös omalta osaltaan syrjinnän mahdollisuutta. Lieviksi syrjinnän tavoiksi ateistit kertovat Cragunin artikkelissa rukoilun kohteeksi joutumisen, juoruilun sekä haukkumisen. Epäsuoraa syrjintää kerrottiin esiintyvän työmarkkinoilla, jossa torjunnan syy on hakijan uskonnottomuus. Vakavia syrjinnän muodoiksi lueteltiin tappouhkaukset, fyysinen väkivalta sekä kunnianloukkaukset. Perheen sisällä tapahtuva syrjintänä mainittiin erot,
huoltajuuden menettäminen, hylkääminen sekä loukkaaminen. Uskonnottomat kertoivat myös tavoista, miten selviytyä ikävistä tilanteista. Näitä olivat esimerkiksi rauhallisuuteen sekä
empatian osoittamiseen pyrkiminen ja tukiverkostot. Osa kertoi myös haluavansa kääntää omalla esimerkillään ateistin negatiivista stereotypiaa positiiviseksi.63
62 Cragun et al. 2013, 617.
63 Cragun et al. 2013, 616.
2.5 Ateismi ja uskonnottomuus Suomessa
Suomella kuten muillakin Euroopan mailla on pitkä historia kristillisten kirkkojen kanssa ja Suomessa se on ollut evankelisluterilainen kirkko, mihin valtaväestö suomalaisista kuuluu.
Uskonnonvapauslaki astui voimaan Suomessa vuonna 1923, mutta ennen sitä uskontokriittiset tahot ovat kokoontuneet ja uskonnottomien yhdistyksiä on syntynyt jo ennen lain tuloa. Ennen uskonnonvapauslakia kumminkin uskonnottomien yhdistyksiä sekä yleistä uskonnon kritisointia yritettiin estää niin kirkon kuin valtionkin taholta. Uskonnonvapauslain jälkeen yhdistysten perustamista sekä toimintaa ei voitu enää rajoittaa.64 Kirkosta eroamisten määrä kasvoi
hetkellisesti, mutta yleistä tai julkista kannatusta ei ateismiin syntynyt.65 Esimerkkejä Suomessa toimivista uskonnottomista yhdistyksistä ovat:
• Suomen uskonnonvapaus- ja suvaitsevaisuusyhdistys, joka perustettiin vuonna 1887, mutta toimintalupa evättiin.
• Prometheus-yhdistys, joka perustettiin vuonna 1905 Helsingin yliopistossa.
• Vapaa-ajattelijain Liitto ry perustettiin vuonna 1945, entinen siviilirekisteriläisyhdistyksen keskusliitto.
• Suomen Humanistiliitto vuonna 1986. 66
Suomessa toimivien uskonnottomien yhdistysten tavoitteet ovat pääpiirteissään samanlaisia kuin Yhdysvalloissa. Yhdistykset pyrkivät siis yhteiskunnallisella tasolla tekemään selkeän rajan valtion ja uskonnon välille. Suomessa tämä kohdistuu pääasiassa kansankirkkojen eli
evankelisluterilaisen sekä ortodoksisen kirkon ja valtion välille. Kansankirkko nimitys tulee siitä, että enemmistö väestöstä kuuluu siihen ja tai sillä on lakiin perustuva erikoisasema.67
Esimerkiksi molemmat edellä mainitut kirkot omaavat verotusoikeuden. Selkeän rajan
vetämisellä kirkon ja valtion välille tarkoitetaan sitä, että yhteiskunnassa tehdyt päätökset sekä toiminta olisivat arvovapaita uskonnosta ja sen etiikasta. Esimerkiksi lainsäädäntö perustuisi
64 Ylikoski nd.
65 Taira 2014, 258.
66 Ylikoski nd.
67 Valtionkirkko ja kansankirkko.
tieteellisiin faktoihin eikä uskonnollisiin arvoihin.68 Konkreettisiksi esimerkeiksi uskonnollisiin arvoihin nojaavasta lainsäädännöstä yhdistykset ovat nostaneet epätasa-arvoisen
elämänkatsomustiedon opetuksen järjestäminen sekä poikien ympärileikkauksien salliminen.
Näitä samoja epäkohtia myös tutkimukseni haastateltavat nostivat esiin ja Vapaa-ajattelijain Liitto ry:n nettisivuilta löytyy esimerkiksi lausunto lasten oikeuksien kehittämisestä, missä peruskoulujen yhdenvertaisuussuunnitelmaan vedoten haluavat juuri puuttua uskonnollisten toimituksien järjestämiseen kouluissa, elämänkatsomustiedon puutteellisesta opetuksesta sekä sen avaamisesta kaikille halukkaille.69
Taira tarkastelee teoksessaan suomalaisen ateismin historiaa ja miten siitä käyty keskustelu on muuttunut eri vuosikymmenten aikana. Tutkimus antaa hyvän yleiskuvan suomalaisen
yhteiskunnan suhtautumisesta uskonnottomuuteen ja ateismiin. Mielenkiintoiseksi
tutkimuksesta nousee ateismikäsitteen puuttuminen keskustelusta 1800-luvun lopulta melkein 1970-luvulle asti, jonka jälkeen sitä käytettiin mediassa ensimmäisen kerran.70 Uskonnottomiin viitattiin ateistin tai uskonnottoman termin sijasta, esimerkiksi ”tiedemiesposiviitinen”71 ja
”kirkosta eronnut.”72 Tätä selittää esimerkiksi se, että ateismi nähtiin Neuvostoliittoon sekä kommunismiin kuuluvana aatteena 1950–1970-luvulla eikä siitä erillisenä, yleisempänä maailmankatsomuksena.73 Kirkon vahvaa asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa suojasi sen kietoutuminen nationalismiin. Uskonto nähtiin yhteiskunnan yhtenä osa-alueena ja vaikkakin se yhdisti kansalaisia, toivottiin sen pysyvän maltillisena sekä yksityiselämässä.74
1950- ja 1960-luvuille tultaessa julkisessa keskustelussa käyty kritiikki kirkkoa ja uskontoa kohtaan koski pääasiassa kirkon omien jäsenten närkästymistä sen vanhanaikaisuuteen, vaikka myös valtion sekä kirkon suhde oli tapetilla. 1960–1970-luvuilla jumalanpilkka ja sanavapaus
68 Ylikoski nd.
69 Vapaa-ajattelijain Liitto ry.
70 Taira 2014, 259.
71 Taira 2014, 262.
72 Taira 2014, 259.
73 Taira 2014, 260.
74 Taira 2014, 258.
nousivat keskustelun kärkeen, kun Hannu Salaman kirja Juhannustanssit sai aikaan
jumalanpilkkaussyytteen ja kirja julkaistiin uudestaan sensuroitumana. Tämä johti syytöksiin sanavapauden rajoittamisesta jumalanpilkan varjolla, jota kritisoitiin niin kristittyjen kuin uskonnottomien suunnalta. Keskustelua yhteiskunnan rappeutumisesta ja moraalista heräsi, kun mediassa alettiin rikkomaan seksuaalisia normeja. Vasta 1970-luvulla ateistikäsitettä käytettiin sanomalehden julkaisussa liittyen uskonnonopetuksen järjestämiseen.75
1970-luvulla alkanut keskustelu uskonnon roolista yhteiskunnassa toi ensimmäistä kertaa ateistien ja uskonnottomien oikeudet esiin. Esiin tuotiin miten monella elämänalueella koulusta ja armeijasta kaikenlaiseen harrastustoimintaan asti uskonto oli esillä ja sen välttäminen oli hankalaa. Koulukontekstissa esiin tuotiin koulun esisijaista tehtävää olla tiedonantaja eikä uskonnollinen kasvattaja. Kristityiltä tuli vastakritiikkiä siitä, että ilman uskonnollista kasvatusta koulussa lapsia kannustettiin juurettomuuteen. 1980-luvulla keskustelu siirtyi uskonnon ja
luonnontieteen vastakkain asetteluun, mikä näkyi esimerkiksi elämänkatsomustiedon opetuksen aloittamisen vastustuksena.76
1990- sekä 2000-luvulle tultaessa moninaisuus sekä suvaitsevaisuus nousivat keskustelun aiheeksi, mikä haastoi niin uskonnottomia kuin kristittyjäkin. Suvaitsevaisuuden nimissä
ateisteilta ja uskonnottomilta vaadittiin uskontojen suvaitsemista, mutta samaan hengen vetoon sitä vaadittiin myös kirkolta, mikä rikkoi suomalaisuuden ja kirkon yhtenäisyyttä hieman. Enää ei voitu olettaa, että suomalainen olisi evankelisluterilaisen tai ortodoksisen kirkon jäsen. Taira kumminkin toteaa, että evankelisluterilainen kirkko on pystynyt ylläpitämään suhdettaan valtioon hyvin vetoamalla toiminnassaan suomalaiseen kulttuuriin sekä perinteeseen.77 Suurin muutos Suomen uskontokriittisessä keskustelussa on, että ennen lähinnä ateistit joutuivat perustelemaan omia näkemyksiään ja samalla välttelemään jumalanpilkkasyytöksiä, mutta
75 Taira 2014, 260–261.
76 Taira 2014, 260–261.
77 Taira 2014, 265–266.
nykyään myös evankelisluterilaista kirkolta vaaditaan näkemyksiensä perusteellisempaa puolustamista.78
Taira esittelee teoksessaan tyypillisen suomalaisen ateistin profiilin. Vastaavanlaisen profiilin Pohjois-Amerikasta esittelin edempänä tutkimuksessani ja voidaan todeta, että Tairan näkemys on samankaltainen. Tyypillinen ateistiksi itseään kutsuva on Etelä-Suomen kaupungissa asuva mies, joka omaa liberaalit arvot, mikä näkyy myös tämän poliittisessa kannassa. Hän on yleensä naimaton, vaikka olisi parisuhteessa ja määrittelee itsensä kuuluvan yleensä alempaan
keskiluokkaan, vaikka oikeasti olisi keskiluokkainen. Niin kuin Taira itsekin mainitsee, on hänen esittämänsä profiili vain yleistys ja uskonnottomia sekä ateisteja löytyy kaikilta elämänalueilta.
Uskonnottoman tai ateistin erottaminen on kyselytutkimuksen perusteella hankalaa.79 Kirkon jäsenmäärät ovat vähentyneet tasaisesti 2000-luvulle tultaessa. Vuoden 2020 vuoden lopussa kirkon jäseniä oli 68,6 prosenttia suomalaisista, kun vielä 90-luvulla määrä oli yli 90 %
väestöstä.80 Vähenevät jäsenluvut eivät kumminkaan automaattisesti tarkoita ateismin kasvua.
Euroopan uskonnollista kenttää käsittelevässä luvussa mainitut muutokset Euroopassa, kuten pluralismi sekä individuaalisuus selittävät myös Suomessa tapahtuvaa muutosta. Tairakin
mainitsee tässä luvussa käsitellyn sijaisuskonnollisuuden käsitteen, jossa kirkkoon kuulutaan sen hyväntekeväisyyden vuoksi. Kirkon verotuloilla rahoitetut hyväntekeväisyys sekä hautauspalvelut joutuvat koetukselle, kun jäsenmäärät vähenevät.81 Kristillisyys on Suomessa, niin kuin monessa muussakin Euroopan maissa, kietoutunut syvälle kulttuuriin, nationalismiin sekä itse
kansalaiseen identiteettiin. Taira kuvailee kirkkoon kuulumattomuuden pulmiksi esimerkiksi toisten saatavilla olemisen. Kirkosta eroamisen myötä ei ole enää saatavilla kulttuurisesti tärkeisiin rituaaleihin kuten kummiuteen tai kirkkohäihin.82
Taira näkee, että ateistiksi identifioituminen ei ole Suomessa suosittua sen merkityksettömyyden takia. Assosiaatiot kommunismiin ja sitä kautta yhteiskunnan viholliseksi ovat jääneet historiaan
78 Taira 2014, 268.
79 Taira 2014, 252–253.
80 Kirkon jäsenyys.
81 Taira 2014, 255–256.
82 Taira 2014, 268.
nyky-Suomessa. Ateistiksi identifioituminen ei tuota suoranaisesti hyötyä yksilölle, sillä uskonnot vaikuttavat verrattavan vähän yhteiskunnallisiin asioihin. Taira väittääkin, että useimmiten suomalaista eivät kiinnosta uskonnolliset asiat, vaan ne sulautuvat osaksi elämää perinteen muodossa. Esimerkiksi Suvivirren puolustamisen takana ei välttämättä ole uskonnolliset syyt, vaan halu jatkaa perinteitä. Taira väittää, että pieni marginaali suomen kansalaisista, jotka nimenomaan haluavat identifioitua ateistiksi, tekevät sen tullakseen kuulluiksi ja päästäkseen vaikuttamaan yhteiskunnallisesti.83
83 Taira 2014, 268.
3 Metodit ja analyysi
3.1 Vertaileva tutkimus ja teemahaastattelu
Tutkimukseni toteutuksessa käytän vertailevaa tutkimusta, aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Teemahaastattelua käytetään silloin, kun halutaan saada aineistoa tietystä aihealueesta. Se sijoittuu muodoltaan avoimen sekä
strukturoidun haastattelun välille. Toteuttaminen vaatii kyseiseen aiheiseen perehtymistä sekä haastateltavien tarkkaa valitsemista. Teemahaastattelu sopii hyvin silloin kun halutuista
vastauksista ei voi olla varma, esimerkiksi kokemuspohjaiset haastattelut. Teemahaastattelut toteutetaan yleensä puolistrukturoidun haastattelun mukaisesti eli valmiita aihealueita sekä kysymyksiä on valittu, mutta haastattelussa ei tarvitse edetä järjestyksessä sekä haastateltavalla on paljon tilaa.84 Strukturoitu haastattelu eli lomakehaastattelu toteutetaan yleensä hyvin ohjatusti vastaamalla valmiiksi annettuihin kysymyksiin järjestyksessä. Strukturoituun
haastatteluun voi kumminkin sisällyttää avoimia kysymyksiä, joita voidaan käyttää laadulliseen tutkimukseen ja näin myös soveltaa teemahaastatteluun.85 Valitsin tutkimuksen metodiksi teemahaastattelun, koska tutkimuksen kohteena olivat samaan kohderyhmään kuuluvien
yksilöiden kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä. Käytin tutkimuksessani kahta haastattelun muotoa:
puolistrukturoitua teemahaastattelua, jonka toteutin kasvokkain haastateltavan kanssa sekä lomakehaastattelua, jonka rakensin teemahaastattelun pohjalta. Lomakehaastattele koostui avoimista kysymyksistä, joiden tukena käytin apukysymyksiä. Korostin lomakkeen alussa myös haastateltavien omaa vapautta kysymysten vastauksissa. Suunnittelin haastattelun koostumaan kolmesta teemasta:
• Ateismi ja uskonnottomuus
• Yksityiselämä
• Muiden vastaanotto ja yhteiskunta
84 Haastattelun muodot.
85 Haastattelun muodot.
Ensimmäisen teeman tarkoitus oli kartoittaa haastateltavan henkilön määritelmää ateismista sekä sen merkityksestä itselleen ja henkilökohtaista maailmankuvaa. Toisen teeman kohdalla haettiin ateismin tai uskonnottomuuden vaikutuksia henkilökohtaiseen elämään, esimerkiksi ihmissuhteisiin. Kolmannessa teemassa keskityttiin muiden ihmisten suhtautumiseen sekä miten suomalaisessa yhteiskunta kohtaa uskonnottomuutta ja ateismia. Haastattelujen alussa keräsin haastateltavien taustatietoja. Heidän ikähaarukkansa, asuinpaikan lääneittäin sekä koulutustason. Lomakehaastatteluun muodostui yhteensä 17 kysymystä.
Haastattelijoiden valintakriteerinä oli henkilöt, jotka kutsuvat itseään ateistiksi. Saadakseni kriteereihin sopivia haastateltavia otin yhteyttä Vapaa-ajattelijat ry:hyn, jonka toimihenkilöt lupasivat välittää haastattelupyyntöäni jäsenilleen. Kolme haastattelua toteutui kasvokkain teemahaastatteluina. Lomakehaastatteluita lähetin 13 ja sain takaisin yhdeksän vastausta.
Yhteensä tutkimukseeni sain siis 12 haastattelua. Lomakehaastatteluun pystyi vastaan Google Forms -pohjaan tehdyn lomakkeen kautta, erillisenä tiedostona sekä kirjeenä. Kuusi
haastateltavista käytti Google Forms-pohjaa, kaksi vastasi kysymyksiin tiedoston kautta ja yksi kirjeenä.
Teemahaastattelun sekä lomakehaastattelun käyttäminen aineiston keruumenetelmänä valikoitui käytännöllisistä syistä, mutta molempien hyvät puolet palvelivat tutkimustani.
Kasvokkain toteutetussa teemahaastattelussa hyviä puolia ovat mahdollisuus tarkentaviin kysymyksiin ja monitahoisuuden toteutuminen. Monitahoisuudella tarkoitetaan sitä, että haastateltavilla on mahdollisuus ohjata haastattelun teeman sisällä käsiteltäviä asioita ja näin esiin voi nousta uusia näkökulmia tutkimukseen. 86 Lomakehaastatteluissa tilanne on hieman erilainen, sillä teemojen alle on valittu valmiita kysymyksiä eikä mahdollisuutta keskusteluun haastattelijan ja haastateltavan välillä ole. Vastaukset voivat tällöin jäädä suppeaksi eikä uusia näkökulmia välttämättä synny. 87 Uusien näkökulmien esiin tuomista yritin edesauttaa lisäämällä
86 Hirsjärvi & Hurme 2011, 35.
87 Hirsjärvi & Hurme 2011, 37.
lomakehaastattelun loppuun kohdan, jossa pyysin haastateltavia kirjoittamaan tai tarkentamaan haastatellussa käytyjä kysymyksiä tai lisäämään sellaisia ajatuksia mitä lomakkeessa ei käsitelty.
Lomakehaastattelun hyvänä puolena laadullisessa tutkimuksessa on, että se sopii arkojen aiheiden käsittelyyn, joita esimerkiksi vakaumukseen ja uskontoon liittyvät asiat ovat.
Lomakehaastattelussa ei tarvitse miettiä haastateltavan ja haastattelijan välisen huonon henkilökemian vaikutuksia haastatteluun.88 Kasvokkain tapahtuvassa haastattelussa haastateltava voi kokea painetta haastattelutilanteen sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Haastateltava voi pelätä tulevansa väärin ymmärretyksi tai, että häntä tuomitaan.
3.2 Aineistolähtöinen sisällönanalyysi
Aineistolähtöisen sisällönanalyysin tarkoituksena on saada tiivistettyä tekstissä löytyneet merkitykset sanalliseen muotoon, kumminkaan viemättä niiden informaatioarvoa. Aineistosta otetaan mukaan vain tutkimukselle hyödyllisiä asioita, joiden pohjalta luodaan teoriaa. Kyseistä analyysi tapaa käytetään yleisesti erilaisten tekstiaineistoihin, kuten päiväkirjoihin ja teoksiin.89 Tutkimus metodikseni valikoitui kyseinen analyysitapa, koska aineistoni koostuu pääasiassa tekstistä lukuun ottamatta kolmea kasvokkain tapahtunutta haastattelua. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi koostuu kolmesta vaiheesta: redusoinnista, klusteroinnista ja abstrahoinnista.
Ensimmäisessä vaiheessa eli redusoinnissa aineistosta etsitään analyysiyksikköjä, mitkä ovat tutkimuksen kannalta oleellisia asioita. Nämä analyysiyksiköt voivat olla yksittäisiä lauseita tai ajatuskokoelmia aineistosta. Oleellisten analyysiyksiköiden ollessa kerätty, ne pelkistetään. Tämä tarkoittaa aineistoin auki kirjoittamista ja oleellisten asioiden keräämistä aineistosta.
Klusterointiin siirryttäessä aineistosta etsitään eroavaisuuksia ja yhteneväisyyksiä, jotka niputetaan ilmiöitä kuvaavien ylä- ja alaluokkien alle. Tämä auttaa viimeistä vaihetta eli
abstrahointi, jossa nämä ylä- ja alaluokissa oleville ilmiöille annetaan käsitteelliset termit ja niistä voidaan muodostaa johtopäätöksiä.90
88 Hirsjärvi & Hurme 2011, 36.
89 Tuomi & Sarajärvi 2009, 122.
90 Tuomi & Sarajärvi 2009, 122–125.
