FOLIA FORESTALLS 128

ODC

525.1 832.1

FOLIA FORESTALLS 128

METSÄNTUTKIMUSLAITOS

^{• INSTITUTUM} FORESTALE ^{FENNIAE • HELSINKI 1971}

VEIJO ^HEISKANEN JA ^{PENTTI RIKKONEN}

HAVUSAHATUKKIEN TODELLISEN KUNTO

MITAN MÄÄRITTÄMINEN LATVALÄPIMITAN

PERUSTEELLA

DETERMINATION OFTHE TRUE VOLUME

OF CONIFEROUS SAWLOGS ON THE BASIS OF TOP DIAMETER

N:otI—lB onlueteltu Folia Forestalia-sarjan julkaisuissa ^I—4l.

Nos. I—lB _are listed inpublications I—4l of theFolia Forestaliaseries.

N:ot 19—55 onlueteltu FoliaForestalia-sarjan julkaisuissa 19—96.

Nos. 19—55 are listedinpublications 19—96of the Folia Forestalia series.

1969 No56 Terho Huttunen: Länsi-Suomenhavusahatukkienkoko ja ^laatu vuonna1966.

Thesize and quality of coniferous sawlogsin western Finland in 1966. 1,50

No57 Metsäntutkimuslaitoksenpäätös puutavaran mittauksessa käytettävistä muuntoluvuistaja kuutioimistaulukoista.

Skogsforskningsinstitutets ^beslut beträffande

omvandlingskoefficienterna

och

kuberings

tabellerna,_somanvänds vidvirkesmätning. ^28,80

No58 Paavo Tiihonen: Puutavaralajitaulukot 2. Maan eteläpuoliskon mänty, ^kuusi ja ^koivu.

No59 Paavo Tiihonen: Puutavaralajitaulukot 3 Männyn ja kuusen uudet paperipuutaulukot.

No60 Paavo Tiihonen: Puutavaralajitaulukot 4. Maan pohjoispuoliskon mänty ja ^{kuusi. 2,—} No61 MattiAitolahtija ^{Olavi Huikari:} Metsäojien ^konekaivun vaikeusluokitusja hinnoittelu.

Classification of digging

difficulty

and pricing ⁱⁿ forest ditching with light excavators.

No62 Kullervo Kuusela ja Alli Salovaara: Etelä-Pohjanmaan, Vaasan _ja Keski-Pohjanmaan mestävarat _vuonna 1968.

Forest _resources in theForestry ^Board Districts of Etelä-Pohjanmaa, Vaasa and Keski pohjanmaa in 1968. 3,—

No63 Arno Uusvaara: Maan ja ^{metsän omistus Suomessa} v. 1965 alussa ja sen kehitys ^v.

1957—65.

Land and forest ownerships in Finland 1965 and theirdevelopment during 1957—65.

No64 TimoKurkela: Haavanruosteenesiintymisestä

Lapissa.

Leaf _rust onaspen inFinnish Lapland. 1,^— No65 Heikki Ravela: Metsärunko-ojien mitoitus.

Dimensioning ^{of forestmain ditches. 1,50}

No66 Matti Palo: Regression ^{models for} estimating ^{solid wood content of roundwood lots.}

No67 Terho Huttunen: Suomen puunkäyttö, poistuma ja metsätase vuosina1967—69.

Wood consumption, ^{total drain and forestbalance in Finlandin 1967—69. 2,50} No68 Lauri Heikinheimo, Seppo ^Paananen ja ^Hannu Vehviläinen: Stumpage ^and contract

prices of pulpwood in Norway, Sweden and Finland in the

felling

^{seasons 1958/59—} 1968/69 and 1969/70. 2,50

No69 U. Rummukainenja^E. Tanskanen:Vesapistooli ja sen käyttö.

A _new brush-killing ^tool and its use. 1,—

No70 Metsätilastollinenvuosikirja 1968.

Yearbook of forest statistics 1968. 6,^—

No71 Paavo Tiihonen: Rinnankorkeusläpimittaan ja pituuteen perustuvat puutavaralajitaulukot.

No72 Olli Makkonen ja Pertti Harstela: Kirves- ja moottorisahakarsintapinotavaran teossa.

Delimbing by ^axeand power ^saw in making ^{of cordwood.} 2,50 No73 PenttiKoivulehto: Juurakoiden maasta irroittamisesta.

On the extraction ofstumps and _roots. 1,50

No74 PerttiMikkola: Metsähukkapuun ^osuus hakkuupoistumasta Etelä-Suomessa.

Proportion ^{ofwastewood in the total} cut in southernFinland. 1,50

No75 Eero Paavilainen: Tutkimuksia

levitysajankohdan

vaikutuksesta nopealiukoisten lannoit teiden aiheuttamiin kasvureaktioihin suometsissä.

Influenceof thetime ofapplication^of fast-dissolving fertilizers onthe_response of _trees growing onpeat. 2,^—

1970 No76 Ukko Rummukainen:

Tukkimiehentäin,

^{Hylobius abietis L.,} ennakkotorjunnasta taimi tarhassa.

On the prevention of Hylobius abietis L. in the _nursery. 1,50 No77 Eero Paavilainen: Koetuloksia suopeltojen metsittämisestä.

Experimental ^{resultsof the}afforestationof _swampy fields. 2,—

No78 Veikko Koskela: Havaintoja kuusen, männyn, rauduskoivun ja siperialaisen lehtikuusen halla- ja pakkaskuivumisvaurioista Kivisuon metsänlannoituskoekentällä.

On the occurrenceof various frost damages ^on Norway spruce, Scots pine, ^{silver birch} and Siberianlarch in theforest fertilization experimental area atKivisuo. 2,^—

No79 Olavi Huikari—Pertti Juvonen: Työmenekki metsäojituksessa.

On the work input ^inforest draining operations. ^1,50

No80 Pertti Harstela: Kasausajan ja valtimonlyöntitiheyden ^{sekä tehollisen} sahausajan ^määrit täminenjärjestettyjen kokeiden,pulssitutkimuksen ja frekvenssianalyysin avulla.

Determinationof pulse repetition frequency ^{and effective} sawing ^{time with set tests} pulsestudy and frequencyanaiysis. 1,50

No81 SuloVäänänen: Yksityismetsien kantohinnathakkuuvuonna 1968—69.

Stumpage prices ⁱⁿ private ^forests during cutting ^{season1968—69. 1,—}

No82 Olavi Huuri, ^Kaarlo Kytökorpi, ^Matti Leikola, Jyrki ^Raulo ja ^{PenttiK. Räsänen: Tutki} muksia taimityyppiluokituksen laatimista varten. I Vuonna 1967 metsänviljelyyn käytet

tyjen ^taimien morfologiset ominaisuudet

Investigationson thebasis for grading nursery stock. I Themorphologicalcharacteristics of seedlings ^{used for} planting in the year 1967. 1,50

Luettelo jatkuu kansisivulla

FOLIA FORESTALIA 128

Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1971

Veijo

^Heiskanen

ja

^Pentti

Rikkonen

HAVUSAHATUKKIEN TODELLISEN KIINTOMITAN

MÄÄRITTÄMINEN

LATVALÄPIMITAN

PERUSTEELLA

Determination

of the

true

volume of coniferous

_saw

logs

on

the basis of

top diameter

Summary

ⁱⁿ

English

ALKUSANAT

Vuonna 1970 suoritettiin metsäntutkimus- laitoksen

metsäteknologian

tutkimusosaston

johdolla

^useita sahatukkien mittausta

ja

^hm-

noittelua selvitteleviä tutkimuksia Puuneuvot- telukunnan mittaustoimikunnan aloitteesta

ja

osittain rahoittamana. Osatutkimukset on

jo julkaistu

monisteina,

ja

^niiden

perusteella

on

laadittu uudet muuntolukutaulukot sahatuk- kien mittausta varten

(HEISKANEN ja

^RIK-

KONEN

1971).

^{Esillä olevassa}

julkaisussa

^esite-

tään ko.

tutkimussarjan mittauspuolen

^tutki-

mustentärkeimmättulokset

perusteineen.

Tutkimusta tehtäessäolemme saaneet tukea teollisuuden ^{taholta. Kiitoksin haluammemai} nitaseuraavat henkilöt:metsäneuvos

A.J.

^RON KANEN,

varatoimitusjohtaja

^{VÄINÖ NIKU,}

metsänhoitaja

^EERO

HELIÖ, metsänhoitaja

ANTTI RENKO

ja metsänhoitaja

^KALEVI ASIKAINEN. Metsäntutkimuslaitoksessa _on meitämonintavoinavustanut luonnontieteiden kandidaatti

ARJA

PANHELAINEN.

Myös

muut

teknologian

^osaston henkilökunnan

jäse

net ovat kiitosta ansaitsevalla tavalla osallistu

neet tutkimuksen laskentatöihin.

Helsingissä,

^elokuu1971

Pentti Rikkonen

Veijo

^Heiskanen

SISÄLLYSLUETTELO

Sivu

ALKUSANAT 1

SUMMARY 3

TIIVISTELMÄ 4

1.

JOHDANTO

⁵

2. LATVAMUOTOLUKUUN VAIKUTTAVAT

TEKIJÄT

⁵

3. TUTKIMUSMENETELMÄ 8

4. TUTKIMUSAINEISTO 9

5. TULOKSET 10

51. Kuoreton

kapeneminen

¹⁰

52. Kuorellinen

kapeneminen

¹³

53. Latvamuotoluvut 13

531.

Latvamuotolukujen

^{laskenta 13}

532.

Lämipittaluokittainen

^{tarkastelu 13}

533. Pituudenvaikutus latvamuotolukuun ¹⁶

534. Leimikoittainentarkastelu 17

535. Leimikoittaiset

muuntoyhtälöt

¹⁷

54. Eri

kuutioimistapojen

^{vertailua 20}

6. LASKENNALLISET MUUNTOLUVUT 21

61. Laskelmien taustaa 21

62. Latvamuotoluvut 21

621. Laadinta 21

622. Latvamuotolukutaulukko ²³

63. Kuutioimisluvut 23

64.

Pituuskoijaus

²³

KIRJALLISUUTTA ²⁴

3 SUMMARY

Finlandis

planning

^{in1972 a}

change

^{to the} metric system and actual solid cubic metre in

sawlog scaling.

^With a view to this

change

extensive studies were made in 1970 at the Finnish Forest Research Instituteontheratio between the top volume based on the _meas urement of top ^{diameter and the actualsolid} volume based _on middle diameter. ^The main

points

^{studied were barkless}

tapering,

^barkless top form

factor,

^{i.e. the relation of technical} volume and true

volume,

and

comparison

^of thetruevolumesobtained

by

^various

measuring

methods.

The measurements were made in the _water system ^areas of Saimaaand

Kemijoki.

^Atotal of 10536

pine sawlogs

^{from 50} storages and 8 901 spruce

sawlogs

^{from 45} storages ^were measured

(Tables

^{1 and}

2).

^Thedistributionof the material shows that the

proportion

^of

heavy logs

^of

large

^{diameter was}

fairly

^small

(Tables

^{3 and 4,}

Fig. 1).

^The distributionof the material intobutt and^other

logs

^followed the

general

^{trend. It}was foundthatthe

sawlogs

measuredhada

longer trimming

^{allowancethan} thenormalandthatagreatmany

cull-logs

^were included

amongthematerialof

pine sawlogs

ⁱⁿ

particular (Tables

^{5 and}

6).

Themainresultsofthe

study

^are:

1. Barkless

tapering

per ^metre

depends

^on the tree

species,

^the

position

^ofthe

log,

^the

log diameter,

and ^the habitat ^{of the} tree. Pine tapers more than

spruce, top^{and middle}

logs,

i.e.other

logs,

^{more thanbutt}

logs,

^and

tapering

is greater ^{in all}

sawlog

types ⁱⁿNorthFinland than in SouthFinland. The

tapering

^ofother

logs

^{and all}

logs

^{decreaseswiththeincrease in}

diameter,

^{a trend which is observable}

partly

alsoinbutt

logs (Tables

^{7 and8,}

Figs. 2—5).

2. The _means of

tapering

per stand also reveal distinctdifferences

according

^{to thetree}

species, position

^{of the}

log

^{and habitat. The} standard deviation of the _means is

generally

about10per^cent ofthemean.

3. Becauseof

selfpeeling,

^{wearand tearand}

drying

^{of the bark it was not}

possible

^{to de} termine

reliably tapering

characteristics in whichoneofthediametersisunbarked.

4.

Analysis

^{of diameter classes of barked} top formfactor showsthatthetopformfactor

ofbutt

logs

^{is smaller thanthatofother}

logs,

the top form factor of

spruce

logs

^is greater thanthatof

pine logs,

^{and the}topformfactor of

logs

^{ofNorthFinlandis greaterthanthatof}

logs

^{of South Finland. The} top ^form factor decreases withthe increase inthe

log

top dia

meter in all

sawlog

types

(Tables

^{9 and 10,}

Figs. 6—9).

5. The top form factors are smallerin all diameter classes than the factors obtainedin earlierstudies

(Table 11).

6. The effectof

log length

^onthetop ^form factorisvery small

(Table 12).

7.

Analysis

^{of the}

per-stand

means of the top form factors shows ^{that the} standard deviation is

fairly small, only

^{a few} per ^cent ofthe _mean. These _means also show thatthe top form factors are smaller than those ob tainedinother

very^recentstudies.

8. It was

sought

^to

clarify

^the inter-stand deviation

by

means ofthe _average top^diame

ter, top ^{volume and nominalmean}

length

^of the

log.

^{None of the}

independent

^variables

by

itself

gave ^a

high degree

^of determination.

When two

independent

^variableswere usedthe best result was

given by

top ^{diameter and}

length

^{or solid volumeand}

length (Tables

¹³ and

14).

^An average determinationof 30—41 per ^{cent was}obtainedforall

logs

^inthisway.

9.

Comparison

^{between the true volume} basedonthemiddlediameterandtheaccurate true volume showed thatthe latterwas about 6—7 per ^cent greater in South Finland and about 2—4

per ^cent greater ^{in North Finland}

(Tables

^15and

16). According

^{toallthestudies}

available,

^{thedifference isabout3}per^cent on average

(Table 17).

10. The mode of calculation of top form factors suitable for the

measuring

^method recommended

by

"Puuneuvottelukunta"

(tim

ber trade committeeof the forest

industry)

^is

presented

ⁱⁿ

Chapter

^{6. The} top form factors

are

given

^{in Table 18 and the} unit volumes calculated ontheirbasis areshowninTable19.

They

^{were determined in South Finland for}

mean

lengths

^{of 49 dm and in North}Finland for mean

lengths

^{of 47.5 dm. The}

length

corrections can be _seen in the tabulation on p.23.

4

TIIVISTELMÄ

Suomessa _on tarkoitus kesällä 1972

siirtyä metrijärjestelmään ja

todelliseen kiintokuutio metriin

pohjautuvaan

sahatukkienmittaukseen.

Tätämuutostasilmällä

pitäen

suoritettiinmet

säntutkimuslaitoksessa v. 1970

laajoja

^tutki muksia

latvaläpimitan

mittaukseen perustuvan teknillisenkiintomitan

ja keskusläpimittaan

pe rustuvan todellisenkiintomitan suhteesta. Tut kimuksen kohteena_ovat olleet

ensisijassa

^kuo

reton

kapeneminen,

^kuoreton latvamuotoluku

ja

^erilaisin mittaustavoin saatavien todellisten

kiintomittojen

^vertailu.

MittauksiasuoritettiinSaimaan

ja Kemijoen

vesistöalueilla. Yhteensä ^{mitattiin10536}män

tytukkia

^{50 varastolta}

ja

⁸⁹⁰¹kuusitukkia 45 varastolta

(taulukot

¹

ja 2).

^Aineiston

jakautu

minenosoittaa, että

järeiden

^tukkien osuus on verratenvähäinen

(taulukot

³

ja 4, piirros 1).

Aineiston

jakautuminen tyvi- ja

^muihintukkei hinnoudattaa

yleisen käsityksen

^mukaistasuun

taa. Mitatuista tukeista voidaan vielä

todeta,

että tasausvara oli niissä tavanomaista

pitempi ja

^{että varsinkin}

mäntytukkien joukkoon

^sisäl

tyi paljon

oksaisuudeltaanraakeiksi

luokiteltuja pölkkyjä (taulukot

⁵

ja 6).

Tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat seu raavat:

1. Kuoreton

kapeneminen

^{metriä kohden}

riippuu puulajista,

^tukin asemasta sekä tukin

läpimitasta ja

kasvualueesta.

Männyn kapene

minenon

suurempi

^kuin

kuusen,

^latva-

ja

^väli tukkienelimuidentukkien

suurempi

^kuin

tyvi

tukkien^sekä

Pohjois-Suomessa kapeneminen

^on kaikissa

tukkilajeissa suurempi

^{kuinEtelä-Suo}

messa. Muidentukkien

ja

^{kaikkientukkienkes} kimääräinen

kapeneminen pienenee läpimitan

suuretessa, mikä _suuntaus onosittainhavaitta vissa

myös tyvitukeissa (taulukot

⁷

ja

8,

piir

rokset

2—5).

2.Leimikoittaisetkeskiarvotosoittavat

myös

selväterot

puulajin,

^tukinaseman

ja

kasvualueen mukaan.

Keskiarvojen hajonta

^on

yleensä

n.

10 % keskiarvosta.

3. Sellaisia

kapenemistunnuksia, joissa joku läpimitta

^on

kuorellinen,

^{ei voitu} aineistosta luotettavastimäärittääkuoren varisemisen,^ku lumisen

ja

^{kuivumisenvuoksi.}

4. Kuorettomanlatvamuotoluvun

läpimitta

luokittainen tarkastelu osoittaa, ^että

tyvituk

kien latvamuotoluku_on

pienempi

^kuinmuiden

tukkien,

kuusitukkien latvamuotolukusuurem

pi

^kuin

mäntytukkien ja Pohjois-Suomen

^tuk

kien

latvamuotoluku

suurempi

^{kuin Etelä-Suo}

men tukkien. Latvamuotoluku

pienenee

^tukin

latvaläpimitan

^{suuretessa kaikissa}

tukkilajeissa (taulukot

⁹

ja

10,

piirrokset

6—9).

5. Saadut latvamuotoluvutovat kaikissa lä

pimittaluokissa pienempiä

^{kuin aiemmissa tut} kimuksissa saadut

(taulukko 11).

6. Pituuden vaikutus latvamuotolukuun on erittäinvähäinen

(taulukko 12).

7.

Latvamuotolukujen

leimikoittaistenkes

kiarvojen

^{tarkastelu osoittaa, että}

hajonta

^on varsin

pieni,

^{vain muutama}

prosentti

^keskiar

vosta.

Myös

^{nämä keskiarvot} osoittavat, ^että saadut lukuarvot ovat

pienempiä

^{kuin muissa} aivan viime aikoina

tehdyissä selvityksissä

^saa dut

(s. 29).

8. Leimikoitten välistä

hajontaa pyrittiin

selittämään tukkien keskimääräisen

latvaläpi

mitan, tukkien teknillisen kiintomitan

ja

^tuk kien nimellisen

keskipituuden

^{avulla.Eriselittä}

jistä

^{mikäänei osoittanutkorkeaa}

selitysastetta

yksinään.

^Kahta

selittäjää käytettäessä

^antoi

parhaan

^tuloksen

latvaläpimitta ja pituus

^tai kiintomitta

ja pituus (taulukot

13

ja 14).

^Kai kille tukeille keskimäärin saatiin näin 30—41

%:n

selitysaste.

9. Keskuskiintomitan

ja

^{tarkan todellisen} kiintomitan vertailu osoitti

jälkimmäisen

^ole

van Etelä-Suomessa_n. 6—7 %

ja Pohjois-Suo

messan. 2—4 %

suurempi (taulukot

¹⁵

ja 16).

Kaikkien käsille

saatujen

tutkimusten mukaan ero^onkeskimäärinn.3%

(taulukko 17).

10. Puuneuvottelukunnan mittaustoimikun

nan suosittelemaan mittausmenetelmään ^sovel tuvien

latvamuotolukujen laadintatapa

^onesi tetty ^{luvussa 6.} Latvamuotoluvut _on

esitetty

taulukossa 18

ja

^niiden

perusteella

^lasketut

yksikkökuutiot

^{taulukossa 19. Ne onmääritet} ty Etelä-Suomessa49dm:n

ja Pohjois-Suomessa

47.5 dm:n

keskipituuksille. Pituuskoijaukset

nähdään asetelmasta sivulla 42.

5 1.

JOHDANTO

Havusahatukkien

latvamuotolukuja

onmeil läSuomessatutkittuaiemmin

laajoin

^aineistoin kahteen kertaan

(PÖNTYNEN

1929, ^ARO

ja

RIKKONEN

1966).

^{Monissamuissa}puutavaran ominaisuuksia koskevissa tutkimuksissa on lisäk si — tosin

yleensä

^verraten

pienin

^aineistoin

—

pyritty

selvittämään

myös latvamuotolukuja

eri tarkoituksia varten

(esim.

^HAKKILA

ja

RIKKONEN 1970, RIKKONEN

1970).

^Onvie lä

syytä

^{mainitaUittotehon}

ja

Metsähallinnon

kehittämisjaoston

^{monet asiaa koskevat tai si}

vuavat tutkimukset

(SILANDER 1967,

^HEM

MI 1970, FINNE

1970).

Kysymys

^{on kuitenkin tullut}

jälleen

^uudel leen

ajankohtaiseksi,

^kun on ruvettu harkitse

maan sahatukkien mittauksessa todelliseen kiin tomittaan

siirtymistä

^aiemmin

yksinomaisena käytetyn

teknillisenkiintomitan

sijasta.

^Uutta

mittaustapaa käytännön

^kannalta harkittaessa oli

ostajien

^{tahollatultu siihen}

tulokseen,

^että puutavaran mittaussäännön mukainen keskus

läpimitan

mittaukseen perustuva ^kuutiointion

käytännössä

^{erittäin vaikea. Sen}

käytäntöön

soveltamisen

pelättiin

vaikeuttavan tai ehkäi sevän

puunkorjuun

^kannalta

parhaiden ja

^te

hokkaimpien korjuuketjujen ja

varastoimisme netelmien

käyttöä.

^Puutavaran

ostajien

^taholla

päädyttiinkin mittaustapaan, jossa

^kuutiointi

tapahtuisi

^{latvastamitatun}

läpimitan perusteel

la

ja jossa

^{näin saatu} teknillinen kiintomitta

muunnettaisiin

latvamuotolukujen

^{avulla to}

delliseksi, keskusläpimittaan perustuvaksi

^kiin tomitaksi. Kun aiemmattutkimukset on

tehty pölkyttäin,

^{eikä niiden}

perusteella

^voitutehdä laskelmia tukkierittäisten tai leimikoittaisten

muuntoyhtälöiden laatimiseksi, ja

^kunhaluttiin

lisätietoja

^eri mittausmenetelmienvertailemi seksi

ja tyvi-

^{sekämuidentukkienvälisistäeroa} vuuksistamm.tukkienhinnoitteluavarten,

pää

tettiinkeväällä 1970tehdä_ns. sahatukkienmit taus-

ja

hinnoittelututkimus.

Työ

^on

tehty

^Puu neuvottelukunnan mittaustoimikunnan aloit teesta

ja

rahoittamana

ja

sentärkeimmättulok

set on

jo

saatettu asianosaistentietoonennak kotiedonantoina

(HEISKANEN

1970a,

1970 b,

1970 c,

^{1971a, HEISKANEN}

ja

^RIKKONEN 1970,LEINONEN

ja

^HEISKANEN 1970,^ASI KAINEN

ja

^HEISKANEN

1970).

Esillä olevassa

julkaisussa

^{on tarkoitus käsi} tellä_tämän

laajan tutkimussarjan yhtä

osaa,ni mittäinsahatukkien

kapenemista ja

^latvamuoto

lukuja

^{sekä esittää niistä}

käytännön

^kannalta tärkeimmättulokset_suppeassa

muodossa,

^koska ko. tutkimusten

perusteella

on laadittu ne

muuntoluvut, joita jo käytetään

havusahatuk kien todellisen kiintomitan uudessa mittaus menetelmässä

(vrt.

^HEISKANEN

ja

^RIKKO NEN

1971). Myös

^ko. mittausmenetelmän

pe rusteet esitellään.

2. LATVAMUOTOLUKUUNVAIKUTTAVAT

TEKIJÄT

Latvamuotoluvulla tarkoitetaan tukin todel lisen

ja

teknillisen

(latvaläpimittaan perustuvan)

kiintomitan suhdetta. Latvamuotoluku ei kui tenkaanole käsitteenä

yksiselitteinen,

^vaansen

suuruus

riippuu

^{monistatodellisen}

ja

teknillisen kiintomitanmäärittämiseen

liittyvistä

^seikoista.

Aluksi on

syytä

^lisäksi

todeta,

^{ettäeritutki} muksissa latvamuotoluku _on laskettu eritavoin.

PÖNTYNEN

(1929)

^{on laskenut}latvamuotolu vun täsmällisenteknillisenkiintomitanmukaan.

Näin

määritettyä

latvamuotolukua todellisen kiintomitan laskemiseen

käytettäessä,

on tek nillinen kiintomitta kerrottava latvamuotoluvun

lisäksi

myös läpimitan pyöristyksestä ja

^tasaus

varasta aiheutuvilla

korjaustekijöillä.

^Tällaiset latvamuotoluvut eivät sellaisinaan sovi alene vallaluokituksellamitatuille tukeille. Uusimmis

sa tutkimuksissa on latvamuotoluvut ilmaistu ns. nimellisen teknillisen kiintomitanmukaisina

(esim.

^ARO

ja

^RIKKONEN

1966).

^Tällaisiin latvamuotolukuihin

sisältyvät

^sekä

läpimitan pyöristämisestä

^että tasausvarasta aiheutuvat

korjaustekijät ja

^{ne ovat} sellaisinaan muunto

kertoimia, joilla

teknillinenkiintomittavoidaan muuntaa todelliseksi kiintomitaksi.

Latvamuotoluvun _suuruuteen vaikuttaa siis

6

teknillisenkiintomitan

määrittämistäpä, ja

^siinä

ovat

tärkeimpiä tekijöitä läpimitan

mittauksessa

käytetty luokitus,

tasausvaran

pituus

^{sekä lä}

pimitan

mittauskohta

ja

^-suunta.

Myöskään

^to dellinenkiintomittaei ole

yksiselitteinen

^käsi

te. Sen osalta vaikuttaa latvamuotoluvun suu ruuteen todellisenkiintomitan

määrittämistäpä

sekä tasausvaran

pituus.

^Lisäksi latvamuotolu

vun suuruus

riippuu

kuorinta-asteesta

ja

^tieten kintukin

kapenemisesta.

Teknillisenkiintomitanmittauksestavoidaan todeta seuraavaa:

Latvaläpimitan alaspäin pyöristyksen

^vaiku

tus latvamuotolukuun _on

se, että mitäenem män

latvaläpimittaa pyöristetään alaspäin

^eli mitä

suurempi

^on

luokkaväli,

^sitä

suurempi

^on latvamuotoluku.

Jos merkitään täsmälliseen

latvaläpimittaan

perustuvaa teknillistä kiintomittaa

ja pyöristettyyn läpimittaan

perustuvaa^V-.

:llä,

^on näiden

kiintomittojen

likimääräinensuhde

(läpi

mitan

pyöristyksestä

^aiheutuva

korjaustekijä)

Koska latvamuotoluku on kääntäen verran

nollinenteknilliseen

kiintomittaan,

^ontäsmälli

seen

latvaläpimittaan

perustuvalatvamuotoluku kerrottavasuhteella semuunnetaan nimellistä

(pyöristettyä) läpimittaa

vastaavaksi.

Jos

muuntamistehtävä on

käänteinen, tapah

tuukertominenkinko. suhteen käänteisluvulla.

Kun

latvamuotolukuja

muunnetaan, ^onhuo mioonotettavakuitenkin

myös

^{se,ettäsamaan}

läpimittaluokkaan

^{kuuluvien tukkien täsmäl} linenkeskimääräinen

latvaläpimitta

^onsitäsuu

rempi,

^mitä

suurempi

on luokkaväli

alaspäin pyöristyksessä.

Jos tiettyyn läpimittaluokitukseen

perustu via

latvamuotolukuja

^{halutaanmuuntaa}

jonkin

toisen luokituksen mukaisiksi latvamuotolu

vuiksi,

^on

käytettävissä

^{olevatluvutensinmuun}

nettava

pyöristämättömiä latvaläpimittoja

^vas taaviksi

ja

^näistä

interpoloimalla

määritettävä uudenluokituksen

luokkakeskiarvoja

^vastaavat luvut.Viimeksimainituton

lopuksi

^vielämuun nettavavastaamaanuuden luokituksen mukaista

pyöristämistä.

Tasausvaran

pituus

^vaikuttaa teknilliseen kiintomittaanvain

silloin,

^{kun nimellisen}

pituu-

Den

ylittävä

^{osa katsotaan}riittämättömäksita sausvaraksi. Tällöin

lyhennetään

^tukin

pituutta pituuden

mittauksessa

käytetyn

luokkavälin

verran.Latvamuotoluku

suurenee, ^muttaeikui tenkaan samassa suhteessa kuin tukki

lyhenee.

Latvamuotoluvun _muutos

riippuu

^{tässäkin ta}

pauksessa

^tukin

kapenemisesta.

Jos esimerkiksi 48 dm:n mittainen 20 cm:n

paksuinen

^tukki

lyhenee

³

dm, pienenee

teknillinenkuutio n.

4.8 %,

jos kapeneminen

^{on 5 mm/m, mutta} vain n. 3.4 %,

jos

^vastaava

kapeneminen

^on

10mm/m¹

).

Puutavaran mittaussäännön mukaan määrite tään tukin

latvaläpimitta

tasausvaran

puolivä

listä. Tasausvaran

ajatellaan

^siis

jäävän

puo liksi ^{tukin latvaan}

ja puoliksi

^tukin tyveen.

Tasausvaran

jättäminen

^{mitatessa kokonaan} tukin ^latvaan onkuitenkin

yleistä ja

^mittaus

säännön sallimaa.

Latvaläpimitan

^mittauskoh dan vaikutus teknilliseen kiintomittaan

riip

puu tasausvaran

pituudesta, latvaläpimitasta ja kapenemisesta,

^{mutta on}

yleensä

^vähäinen.

Mittauskohdan siirtäminen tasausvaran

puoli

välistä tasausvaran

päähän

tyveen

päin

^suuren

taateknillistäkiintomittaa

ja

vastaavasti

pienen

tää latvamuotolukua teoreettisesti laskien seu raavassaesimerkissä

näkyvällä

^tavalla.

Läpimitan

mittaussuunnan

merkityksestä

^tie detään varsin

vähän,

^{mutta on}

ilmeistä,

että vaakasuorassa

suunnassa mitattua

läpimittaa

vastaava

ympyrä-ala

^on keskimäärin

suurempi

kuin latvaleikkauksentodellinen

pinta-ala.

^Toi

saaltaTEURI SALMINEN

(1968)

ontodennut

Päijänteen ja

^{Saimaan alueilla} suorittamissaan

mittauksissa,

ettävaakasuoramittaussuuntaan

taisi tulokseksi keskimäärin ristimittauksen ^kes kiarvoa vastaavan tuloksen.Määritettäessä

pak

suus ohuimman

läpimitan mukaan,

^saadaan teknillinen kiintomitta

tietysti pienimmäksi.

Kuitenkinon

todennäköistä,

^että

jos

^todellinen kiintomittamääritetään samansuuntaisella kau lainmittauksellakuinteknillinen

kiintomitta,

^ei

1) Laskelmassa tarkoitetaan kapenemista ^tukinkeskel

tälatvaan ja sitävastaavaalatvamuotolukua.

V

0 _(D

⁺

d/2)

² V

1

~

D

2

jossa

^{D =}

pyöristetty läpimitta

d ⁼ luokkaväli

läpimitan pyöristämisessä

asausvara,

Dj,

cm

cm

15 22

kapeneminen,

^mm/m

6 10 6 10

%

10 0.4 0.7 0.3 0.E

20 0.8 1.3 0.5 0.S

mittaussuunnalla ole latvamuotolukuun oleel lista

merkisystä. Jos

^todellisenkiintomitansel vittäminen

tapahtuu

^esim. ristiinmittauksella

(kaulainmittaus)

^saadaanmitattaessateknillinen kiintomitta ohuimman

läpimitan

^mukaanristi mittausta

suurempi ja

mitattaessa vaakasuoran

läpimitan

^mukaan mahdollisestiristimittausta

pienempi

latvamuotoluku. Ohuimmalta

puolen

mittausta varten esittää PÖNTYNEN

(1929)

seuraavat

korjauskertoimet (vrt.

^HEISKANEN

ja

^ASIKAINEN

1969).

Puutavaran mittaussäännön mukaan mita taan

latvaläpimitta,

^mikälimittauskohdalle_sat tuu

oksapaisuma

^{tai muu}

paksunnos,

^{siitä koh}

dasta, jossa paksunnoksen

^vaikutus tyveen

päin

mentäessä

loppuu.

^{Tälläseikalla lienee}

erityi

sesti

männyllä

huomionarvoinen

merkitys

^tek nillisenkiintomitan suuruuteen, vaikka siitäei olekaan tutkimustuloksia olemassa. Mitä _tar kemmin _tätä

ohjetta noudatetaan,

^sitä

pienempi

on teknillinenkiintomitta

ja

^sitä

suurempi

^lat vamuotoluku.

Todellisen kiintomitanmäärittämisessä_ovat latvamuotoluvun suuruuden kannalta

seuraa

vat

tekijät

^{huomionarvoisia.}

Tasausvaran vaikutus todelliseen kiintomit taan on se, että todellinenkiintomitta _on sitä

suurempi,

^mitä

pitempi

on tasausvara. Jos tek nillinen kiintomitta määritetään

puutavaran mittaussäännönmukaisestisiten, ettätasausvara

jää puoliksi

tyveen

ja puoliksi latvaan,

^suurenee todellinenkiintomitta

ja

latvamuotolukutiet tyyn

latvaläpimittaluokkaan

^{kuuluvissatukeissa}

samassa suhteessa kuintukintäsmällinen

pituus lisääntyy

tasausvaran

pidetessä. Jos

^tasausvara

jätetään

teknillistäkiintomittaamitattaessako konaan tukin

latvaan,

^vaikuttaasen

pitenemi

nentodelliseenkiintomittaan

ja

latvamuotolu kuun teoriassa suhteellisesti

paljon

^vähemmän kuinedellisessä

tapauksessa.

Todellisenkiintomitan

mittaustapa

^on

myös

merkittävä

tekijä.

Mittaussäännön mukaan määritetään

pyö

reän

puutavarapölkyn

^todellinen kiintomitta

pölkyn pituuden puolivälistä

^mitatun

läpimitan

eli

keskusläpimitan perusteella.

^{Tämä kiinto} mitta tunnetusti aliarvioi tukin tarkan todelli sen

kiintomitan,

^{sillätukkiei}

yleensä

^ole ympy

rälieriö,

^kutentämä

mittaustapa edellyttää (vrt.

EIDE 1922,EKMAN etai. 1923,ARO

ja

^RIK KONEN 1966,^HAKKILA

ja

^RIKKONEN1970, KAKKO1970,FINNE

1970).

Tukin _asema vaikuttaa ratkaisevasti

siihen,

kuinka

paljon keskusläpimittaan

perustuva^kiin tomitta aliarvioi tarkkaa todellista kiintomittaa.

Aliarviointi

jää pääasiassa tyvitukkien

^osalle.

Muilla tukeilla mittaussäännön mukainen kiin tomitan määrittäminen

johtaa

^{lähes tarkkaan} todelliseenkiintomittaan

(cm. tutkimukset).

Puutavaranmittaussääntötuntee

myös

^kaksi

muuta puutavaran kiintomitan

määritystapaa,

rungon kiintomitanmittauksen

ja puutavarani

pun kiintomitan mittauksen.

Kumpikin

^niistä

pyrkii

^tarkkaan todelliseenkiintomittaan.Nii den_antamatulosonsiis

suurempi

^kuin

pölkyt

täinen

keskusläpimittaan

perustuvakiintomitta

(vrt.

^{FINNE 1970, HEMMI 1970, KIMMO} SALMINEN

1970).

^{Tämävaikuttaa}

myös

^latva muotolukuasuurentavasti.

Muistatukinlatvamuotolukuunvaikuttavista

tekijöistä

mainittakoonseuraavaa.

Tärkeinlatvamuotolukuunvaikuttava

tekijä

onluonnollisestitukin

kapeneminen.

^Tosinka

penemisen

^ollessa

vähäinen,

^voiedellä

käsitelty jen

mittaukseen

liittyvien tekijäin

^{vaikutus olla}

kapenemisen

^vaikutusta

suurempikin.

^Mikälilat vamuotolukumääritetään

keskusläpimittaan

pe rustuvan todellisen kiintomitan

ja

täsmällisen teknillisen kiintomitan

perusteella,

on tukin keskikohdan

ja

^{latvan välinen}

kapeneminen

funktionaalisessa

riippuvuussuhteessa

^latvamuo tolukuun.

Jos latvamuotoluku

sen

sijaan

^laske

taantukintarkankiintomitan

mukaisena, kape

nemista tuskin voidaan määritellä niin, että

riippuvuus

^olisi

täydellinen,

^{vaikka esim. kes} kustan

ja

^{latvan välisen}

kapenemisen ja

^latva muotoluvun välinen korreloituminen on tällöin kin erittäin vahva. Edellä

esitetty pitää paik

kansakuitenkin vain

järeys- ja pituusluokittain.

Kapenemisen

^vaikutus latvamuotolukuun

riip

puu sekä tukin

järeydestä

^että

pituudesta.

^Ka

penemisen

^{ollessa vakio} latvamuotoluku

piene

nee

läpimitan

suuretessa, muttasuurenee

pituu

den

myötä.

Tukin kuorimisaste vaikuttaa

myös

^latva muotoluvun suuruuteen.

Jos

latvamuotolukua laskettaessa sekä todellinen _että teknillinen kiintomitta määritetään

kuorellisena,

onkuo

ren määrän vaihtelu _rungon eri osissa latva muotolukuunvaikuttava

tekijä. Erityisesti

^män nyn

tyvitukeilla

on tällä seikalla olennainen Etelä-Suomi

Pohjois-S

^Suomi

irottelemattomat

lavupuutukit Mäntytukit

kuusitukit

1.027 1.033 1.028 1.033 1.025 1.034

merkitys,

^koska

mäntytyvien kuoriprosentti

suureneetyveen

päin

^mentäessä.

Latvamuotolukuvoidaanmäärittää

myös

^si ten, ^että

jompikumpi

kiintomitoista on

joko

kuorellinen tai kuoreton. Tällöin latvamuoto luku onsuorassa

riippuvuussuhteessa

^kiintomi

tan

kuoriprosenttiin.

Jos latvamuotolukuun vaikuttavia

tekijöitä

tarkastellaan

laajemmasta näkökulmasta,

_on

mainittava

myös

^{tukeiksitehtävien}

rungonosien

muotosuhteet. Ne

riippuvat

^mm.

kasvupaikan laadusta,

^metsikön

tiheydestä ja käsittelystä

se kä

runkojen jakamisesta

^tukki-

ja

^muuhunpuu hun. Latvamuotoluvun suuruuteen vaikuttaa

myös

se, miten tarkoin

kapeneminen ja

^eräät

laatutekijät

^{otetaanhuomioon}

sahapuuosan

ap teerauksessa.

3.

TUTKIMUSMENETELMÄ

Tutkimusta suunniteltaessa

pyrittiin siihen,

ettäsekä Etelä-Suomestaettä

Pohjois-Suomesta

olisi _saatun. 25 leimikkoakäsittävä

mäntytuk

kien

ja yhtä

^suurikuusitukkien aineisto.

Käy

tännöllisistä

syistä

^asetettiin

yhdestä

^varastosta mitattavien tukkien tavoitemääräksi vähintään

yksi

^autokuorma

tyvitukkeja ja

^{niitä vastaava}

määrä

latvatukkeja.

^{Samallakuitenkin}

rajoitet

tiin

yhden

^{varaston tukkien}maksimimäärän.

200

kappaleeseen, josta

^eräissä

tapauksissa poi

kettiin nimenomaan

Pohjois-Suomessa

^kuusi tukkienvaikeansaanninvuoksi.

Yleensä

pyrittiin

^{mittaamaanvainkokonaisia}

leimikoita, jotta tyvi- ja

^{muidentukkienosuus}

pysyisi

^{oikeana. Aineistoon}

jouduttiin

^kuiten kin _ottamaan

rungonkoon

ja

^{laadunmukaisen} vaihtelun aikaansaamiseksi

myös

^{osia suurem} mista

tukkieristä, jolloin

^{koetettiinsaada mita} tuksi

tyvi- ja

^muita

tukkeja

^{koko tukkierää} edustavalla tavalla.

Näyteleimikoita

^eiarvottu,^vaanmitattavaksi valittiin leimikoita Etelä-Suomessa

Tehdaspuu Oy:n ja Pohjois-Suomessa

Veitsiluoto

Oy:n

kenttähenkilökunnantoimestasillätavoin, ^että aineistoonsaatiin sekä suuri-että

pienikuutioi

sia eriä

ja

^toisaaltaoksaisuuden kannaltasekä

hyvä-

^että huonolaatuisiatukkieriä. Aineistoa hankittiinko.

sahalaitosten,

^Kaukaan

ja

^Veitsi luodon

sahojen

hankinta-alueideneriosista.

Näyte-erät

^mitattiin kummassakin

paikassa

seuraavilla tavoilla:

1.

Autokuljetuksen jälkeen pölkkyjen

^tek nillinen kiintomitta

latvaläpimitan perusteella ja

^todellinen kiintomitta

keskusläpimitan

pe

rusteella. Molemmat kiintomitat mitattiin sekä kuorellisina että kuorettomina. Tämän mittaus tavan antamat tulokset muodostavat tutkimuk

sentärkeimmän

perusaineiston.

2. Mittausmenetelmien antamien tulosten vertailemiseksimitattiintukitkummassakin

pai

kassa

myös

^ns.

upotusmittarilla,

^{kunkin erän}

tyvitukit ja

^{kunkin erän muut tukit erikseen.}

Kaukaalla tämä mittaus tehtiin vain kuorelli sista

tukeista,

mutta Veitsiluodossa mittaus uusittiin

myös

^kuorinnan

jälkeen

tukkierittäin.

Kaukaalla suoritettiin

upotusmittauksia myös

kuorellisin

läpimittaluokin

tyvet

ja

^muuttukit erikseen mitaten. Nämä mittaukset tehtiin sekä kuorellisistaettäkuorituista

puista.

Kaukaalla mitattiin tukit

myös

^{sahan mit} tauslaitteella

läpimittaluokittain,

^{mutta näitä} tuloksiaeikatsottu

tarpeelliseksi julkaista

^tässä

yhteydessä.

Pölkyttäisten

^mittausten

perusteella

^lasket tiin

alunperin

^{seuraavat tiedotsekä}kuorellisina että

kuorettomina, joista

kuoritulosten

tietyn epävarmuuden

^{vuoksi tässä}

yhteydessä

^esite

tään vain kuorettomia

mittoja

^{koskevat tulok}

set

(vrt.

^HEISKANEN 1970a,

1970 c).

1.

Kapeneminen pituuden puolivälistä

^lat

vaan

ja

^siinä

pyritään

valottamaantukin ase man

ja

laatuluokanvaikutusta.

2.

Latvamuotoluku, joka myös

^esitetääntu kinaseman

ja

laatuluokanmukaisesti

jaoteltuna.

Lisäksi tarkastellaan

pituuden

^{vaikutusta sekä}

leimikkojen muuntoyhtälöiden käyttömahdol

lisuuksia.

3.

Pölkyttäisen keskusläpimittaan

perustuvan kiintomitan

(keskuskiintomitan)

^vertailu upo tusmittauksen

ja

sahanmittaustentuloksiin.

Saatujen

^tulosten

perusteella

^{onlaadittulas} kennallisesti sellaiset

latvamuotoluvut, jotka

soveltuvat Puuneuvottelukunnan valitsemaan uuteen

mittaustapaan.

9 4. TUTKIMUSAINEISTO

Tutkimusvarastojen sijainti ja

^{niiltämitattu}

jen

^{tukkien lukumäärä} on

esitetty

^taulukossa

1 Etelä-Suomenosalta

ja

^{taulukossa 2}

Pohjois

suomen osalta.

Kaikkiaan mitattiinsiis 10536

mäntytukkia

50

varastolta, joista

Etelä-Suomen osuus oli 5148/27

ja Pohjois-Suomen

^osuus 5388/23.

Kuusitukkienkokonaismäärä^oli

pienempi,

⁸⁹⁰¹ tukkia 45 varastolta. Etelä-Suomessa mitattiin

kuusitukkeja

^{hiemanenemmän kuin}

mäntytuk keja,

^nimittäin5337/29,^mutta

Pohjois-Suomes

sa kuusitukkien määrä

jäi

^verraten

pieneksi,

vain3564tukkia 16varastolta.

Määrällisestiaineistoavoidaan

pitää

^riittävän

suurena

männyn

^{osaltakoko maassa}

ja

^kuusen osalta Etelä-Suomessa.Aiemmin

tehdyissä

^tut kimuksissa vain ARON

ja

^RIKKOSEN

(1966) työssä

^{aineisto on ollut tätä}

suurempi.

^Aineis

ton edustavuudestaon vaikea tehdä

päätelmiä.

Onsilti

todettava,

^{ettäaineistoton}

kerätty

^var sin

suppealta

^alueelta.

Aiempien

tutkimusten mukaan Etelä-Suomen mahdolliset alueittaiset erot ovat kuitenkin suhteellisen vähäisiä. Onkin

ilmeistä,

^{että samalla} osa-alueella

sijaitsevien

leimikoiden väliset _erot latvamuotoluvuissa _saat

tavat olla

suurempia

^kuin alueittaiset_eroavuu det

laajoillakin

^{alueilla. Onsitävastoin havait} tu, ^että Etelä-

ja Pohjois-Suomen

^{väliset erot}

ovat

hyvin

^ilmeiset

(PÖNTYNEN

^1929,ARO

ja

RIKKONEN

1966).

^Kuitenkin on

selvää,

^että

muutos ei

tapahdu yhtäkkiä,

^{vaanseonasteet} taista etelästä

pohjoiseen

^{nimenomaan maan}

pohjoisosissa, siirryttäessä.

^Aro

ja

^Rikkonenha vaitsivat

pienalueilla eroja Pohjois-Suomen

^kuu

situkeilla, joiden

latvamuotolukunäyttää ^suu

renevan

pohjoiseen päin

^mentäessä.

On todettava

myös,

^että

latvamuotolukujen

suuruuteenvaikuttaa

yhtä

^{aikaa moniaeriteki}

jöitä, jotka

aiheuttavattuloksiinsekä^leimikoit

taisiaettäalueittaisia

vaihteluja ja joiden

^moni naisuuden takia eikoko_maataedustavaaaineis toa ole

helppo

^kerätä.

Käytettävissä

^olevien

tutkimusvarojen rajoitukset huomioonottaen,

sitä _on

pidettävä

mahdottomana.On

joka

^ta

pauksessa selvää,

^että ehdottomasti

yleispäte

vät

ja

tilastollisestiluotettavatlatvamuotoluvut voidaan selvittää vain koko _maan

laajuisella

otantatutkimuksella.

Kuva 1.

Tutkimusaineistojen läpimittajakautumat kappaleluvun

^mukaan.

Fig.

^{1. Thediameter}distribution

of

^thematerials

according

^tothenumber

of

^units.

Taulukoissa 3

ja

^{4 on}

esitetty tyvi- ja

^mui den tukkien

jakautuminen

kuorettomiin latva

läpimittaluokkiin.

Etelä-Suomen ^aineistoa ku

vaava taulukko 3 osoittaa, että

järeiden läpi mittojen

^osuuson nimenomaan

mäntytukeissa

varsin vähäinen.

Painopiste

^onkinvoimakkaasti

pienimmissä läpimittaluokissa. Pohjois-Suomen

aineistoon

sisältyy

^{taulukon4 mukaan}

järeitä mäntytukkeja jonkin

^{verran enemmän kuin}

maan

eteläpuoliskossa,

^mutta kuusiaineistossa

on vain

hyvin

^vähän

suuriläpimittaisia tukkeja.

Näin _on laita

erityisesti

^{muidentukkien koh} dalla.

Piirroksesta 1 nähdäänkoko

aineistojen läpi

mittaluokittainen

jakautuma, josta havaitaan,

että koko kuusiaineisto

Pohjois-Suomessa

^on varsin

pienikokoista.

Tukkien

jakautuminen tyvi- ja

^{muihin tak} keihin noudattaa

yleisen käsityksen

^mukaista

suuntaa.

Tyvitukkien

^{osuus suurenee}

latvaläpi

mitankasvaessa

ja

^{se on}kummassakin

puulajis

sa Etelä-Suomessa

suurempi

^kuin

Pohjois-Suo

messa.

Taulukoissa5

ja

^{6 on}

esitetty

^aineistontuk kienkeskimääräisiäominaisuuksialeimikoittain.

Niiden

yksityiskohtainen

käsitteleminentässä

yhteydessä

^ontarpeetonta. Todettakoon kui tenkinseuraavat

erityispiirteet:

— Tasausvaraontavanomaista

pitempi,

^mikä

johtuu

^{siitä, että tukitoli}

tehty Englannin

^mi toille mutta mitattiin

metrijärjestelmän

^mu kaan. Todettakoonkuitenkin

jo

^tässä

yhteydes

sä että

latvaläpimitan

mittauksessa

ja

^latvamuo tolukulaskelmissa

käytettiin

^{10 cm:n tasausva}

raa

(vrt.

s.

23).

— Varsinkin

mäntytukkien

oksaisuusluokka

jakautumat

^ovat

hyvin

^{heikot molemmillatut} kimusalueilla.

5. TULOKSET

51.Kuoreton

kapeneminen

Tukin

kapenemisella

tarkoitetaan tässä

yh teydessä keskusläpimitan ja latvaläpimitan

ero tusta. Tulokset esitetään

pituusyksikköä

^koh

den,

senttimetreinämetriä

kohden,

^{vain kuo} rettomien

läpimittojen mukaan,

^{kuten edellä} mainittiin. Tästä

kapenemisesta käytetään

ⁿⁱ

mitystä

^kuoreton

kapeneminen.

Taulukoissa 7

ja

^{8 on}

esitetty mänty- ja

kuusitukkien kuorettoman

kapenemisen riippu

vuus

latvaläpimitasta

^{tukin aseman mukaan} luokiteltuna. Tulosten

perusteella

^voidaanteh dä seuraavat

johtopäätökset.

—

Tyvitukkien kapeneminen

on kaikissa

läpimittaluokissa

^{sekä Etelä- että}

Pohjois-Suo

messa selvästi

pienempi

^{kuin muidentukkien}

kapeneminen.

^Erot tukkiluokkien välillä ovat

suurimpia pienissä läpimittaluokissa,

^mikä

joh

tuu ^ennenkaikkea siitä, ^ettäniihin

sisältyvät

muut tukit _ovat

yleensä

^varsin kartiokkaita

latvatukkeja,

^{kun taas}

järeät

^{muut tukit ovat}

pääasiassa

^vähän

kapenevia välitukkeja (vrt.

EKMANetai.

1923).

—

Läpimitan

^{vaikutus muiden tukkien ka}

penemiseen

^onkin

hyvin

^{selvä sillä tavoin, että}

ohuettukit

kapenevat

huomattavastienemmän kuin

järeät

^tukit.

Tyvitukkien kapenemiseen

^ei tukin

läpimitalla

^ole

yhtä

^selvää vaikutusta.

Etelä-Suomen

mäntyaineisto

osoittaa, että

pi tuusyksikköä

^{kohdenlaskettu}

kapeneminen pie

nenee aluksi tukin

paksuuden lisääntyessä ja

alkaa sitten suurentua. Samanlainen _suuntaus

on

myös

Etelä-Suomenkuusissa.

Pohjois-Suo

menaineistoistalasketut muidentukkien

kape

nemisetnoudattavat

myös

samaasuuntaa,kuin Etelä-Suomessa _mutta eivät kuitenkaan

yhtä

selvästi.

Tyvitukkien kapeneminen

^vaihtelee

Pohjois-Suomessa

^{varsin vähän.}

—

Puulajien

^{välillä on selvä ero siten, että}

mäntytukkien kapeneminen

on kaikissa

läpi

mittaluokissa

pienempi

^{kuin vastaavan kuusi}

tukkilajin kapeneminen.

^{Erot ovat Etelä-Suo}

messa

jonkin

verran

suurempia

^kuin

Pohjois-

Suomessa.

— Maan eri alueiden väliset erot ovat selvät siten, ^että

Pohjois-Suomessa jokaisen tukkilajin kapenemisluvut

^ovat huomattavastisuuremmat kuin Etelä-Suomessa.

Kussakin

läpimittaluokassa ja tukkilajissa

vaihtelevat

kapenemisluvut

^varsin

laajoissa

^ra

joissa. Tekijät, jotka

vaikuttavat

hajontaan

^ovat: