18 •
niin&näin
1/98k a n t i n pr o l e g o m e n a
Jussi Kotkavirta
Teoksessa Prolegomena eli johdatus mihin tahansa metafysiikkaan, joka vastaisuudessa voi käydä tieteestä (suom. Gaudeamus 1997) Kant esittää yksinkertaisessa ja tiivistetyssä muodossa Kritik der reinen Vernunftin (Puhtaan järjen kritiikki) päätulokset. Työskenneltyään toistakymmentä vuotta kuumeisesti kirjansa parissa Kant oli tuonut julkisuuteen magnum opuksensa , oman kriittisen filosofiansa kivijalan, jonka hän katsoi merkitse- vän todellista kumousta filosofiassa ja sen kautta yleisemmin ajan henki- sessä elämässä. Niin tekijän itsensä, kollegojen kuin lukevan yleisön odotukset olivat korkealla.
e l i v a i k e u s p o p u l a r i s o i d a f i l o s o f i a a
T
eoksen ilmestymistä keväällä1781 seu r a si ku it en kin pit kä ja ilm eisen va iva a n t u n u t h il- ja is u u s — k u n n es vih d oin seu r a a va n a vu on n a ilm est yi pa r i kr iit - t ist ä a r viot a , jot ka Ka n t in m u ka a n pe- r u st u iva t su u r ek si osa k si vä ä r in k ä si- t yksille, t yper yydelle sekä m yös pa h a n - ta ht oisuu delle. Pettyneenä ja tyytym ä t- t öm ä n ä t eok s en va s t a a n ot t oon h ä n p ä ä t t i vu on n a 1783 ju lk a is t a Prole- gom en an eli joh da t u k sen , jost a lu k ija sa a , ku t en Ka n t kir joit t a a , “yleisku va n kokon a isu u dest a , pyst yy t a r ka st a m a a n kyseisen t iet een pä ä koh da t yksi t oisen - sa jälkeen ja pääsee teoksen ensimmäis- t ä ver s iot a p a r em m in s elville s iit ä , m ist ä oik ein on k yse” (49).
Ka n t on k u it en k in r et or isest i ja osin m yös a sia llisest i m elk o k a lt eva lla pin - n a lla k u n h ä n k ir ja n joh da n n ossa pe- r u st elee Prolegom en an t a r peellisu u t t a . H ä n viit t a a en sin n ä k in — epä ilem ä t - t ä a ih eellisest i — a ja t u st en sa va ik eu - t een , m ik ä joh t u i m yös n iiden k a u a s- kantoisuudesta ja kumouksellisuudesta.
Aset elm a a voi t ä ssä su h t eessa eh k ä ver r a t a Wit t gen st ein in T ractatu k sen aiheuttamaan hämmennykseen. Olihan k ys ym ys ei vä h em m ä s t ä k u in k ok o parituhatvuotisen metafysiikan “täydel- lisest ä u u dist u m isest a ”, jok a Ka n t in m u k a a n n yt oli “vä ä jä ä m ä t t ä edessä ” (40). Toiseksi Ka n t viit t a a — pa ljon vä - h em m ä n a sia llisest i — lu kijoiden pu u t - t eelliseen k yk yyn ja h a lu u n per eh t yä a sia a n : “Keh it t elyä n i a r vioida a n vä ä - r in , koska sit ä ei ym m ä r r et ä ; sit ä ei ym - m ä r r et ä , k osk a lu k ija t k yllä sela a va t k ir ja n lä pi, m u t t a h eilt ä pu u t t u u a si-
a a n pa n eu t u m isen h a lu ; a ja t t elu n va i- va a ei viit sit ä n ä h dä , k osk a Pu h taan järjen k ritiik k i on k u iva , h ä m ä r ä , r is- t ir iida ssa ka ikkien t ot u n n a ist en kä sit - t eiden k a n ssa ja lisä k si pit k ä vet ein en . Silt i m in u n t ä yt yy t u n n u st a a , et t ä oli odot t a m a t on t a k u u lla filosofien t a h ol- t a va lit u ksia ka n sa n om a isu u den , viih - t een ja h elppolu ku isu u den pu u t t eest a ” (46). Lopu lt a kolm a n n eksi Ka n t viit t a a
— jä lleen a ih eellisest i ja it sekr iit t isest i
— siih en , et t ä “k a ik k i eivä t pyst y k ir - joitta ma an yhtä hienova ra isesti ja miel- lyt t ä vä st i ku in Da vid H u m e t a i n iin pe- rusteellisesti ja samalla elegantisti kuin Moses Men delssoh n ” (48). Ku n Ka n t teoksensa liitteessä vielä erikseen ruotii h ä n t ä er it yisest i n ä r kä st yt t ä n yt t ä Göt- tin ger A n zeigen issa ilm est yn yt t ä a r vi- ot a , jon k a la a t ija k si m yöh em m in pa l- ja stui popula a rifilosofi Christia n Ga rve,
“n ä yt t een ä sella isest a k r it iik ist ä , jok a edelt ä ä t u t k im u st a ”, n iin k ir ja ssa k o- k on a isu u dessa a n on va h va selit t elyn m a k u .
P
rolegom ena on paitsi Kantin h en k ilök oh t a in en r ea k t io, m yös er ä ä n la in en yh t een ve- t o Pu h taan järjen k ritiik istä.Tä lla iseksi Ka n t on sen a in a kin t a r koit - t a n u t . Sit ä voida a n , Ka n t sa n oo, “kä yt - t ä ä yleisen ä r a k en n u spiir u st u k sen a , joh on it se t eost a voida a n t a r peen m u - k a a n ver t a illa ” (228). Kir ja ssa k ä sit el- lä ä n pä ä piir t eissä ä n sa m a t a sia t k u in
“it se t eoksessa ” — Met odioppia lu ku u n - ot t a m a t t a — m u t t a sen r a k en n e ja lä - h est ym ist a pa on t oisen la in en . Prolego- m en a pik em m in k in esit t elee t u lok sia
k u in k eh it t elee n iit ä t a i a r gu m en t oi n iiden pu olest a . Ka n t k oet t a a k ir joit - taa “kriittisestä idealismistaan” niin yk- sin ker t a isest i, lyh yest i ja selkeä st i ku in mahdollista. Siitä, että hän katsoo tässä su h t eessa t odella t eh n een sä pa r h a a n - sa , t odist a a h ä n en h u om a u t u k sen sa :
“J os joku pit ä ä t ä t ä kin h ä m ä r ä n ä , n iin miettiköön hän sitä, ettei kaikkien suin- k a a n t a r vit s e t u t k ia m et a fys iik k a a ” (49). H ä n jopa eh dot t elee, m it ä m u it a ammatinvalinnan mahdollisuuksia voisi olla t a r jolla !
Va ik k a Prolegom en a on lyh yem pi ja a in a k in pä ä llisin pu olin h elppolu k u i- sem pi ku in lä h es t u h a t sivu in en ja t eks- t in ä a u t iom a a n ka lt a in en Pu h taan jär- jen k ritiik k i, voida a n k u it en k in epä il- lä , h elpot t a a k o se sit t en k ä ä n m issä ä n olen n a isessa m ielessä “it se t eok sen ” ym m ä r t ä m ist ä . Yk sin lu et t u n a Prole- gom en a on n im it t ä in jok a t a pa u k ses- sa va r sin h u on ost i a va u t u va t eos. Tii- viin yleisk u va n Ka n t in pr ojek t ist a se t ok i a n t a a . J ot k u t a sia t Ka n t esit t ä ä siin ä selk eä st i, m u t t a va ik ea t , er it yi- sest i ym m ä r r yst ä ja a r vost elm ien m u o- d os t a m is t a k os k e va t k ys ym yk s e t
— en n en m u u t a n s. t r a n ssen den t a a - linen deduktio — jäävät hyvin hämärik- si, jopa k ä sit t ä m ä t t öm ik si. Tä m ä joh - t u u en n en k a ik k ea siit ä , et t ä Ka n t ei ju u r ika a n a r gu m en t oi, va a n pikem m in - k in r a por t oi.
J ot t a Prolegom en aa t odella ym m ä r - t ä isi, t ä yt yy per eh t yä “it se t eok seen ”.
(Tä m ä k ok em u s syn t yi m yös sem in a a - r issa , jossa viim e syksyn ä lu im m e Pro- legom en a n: a loim m e k evä ä n a lu s s a lu k ea Pu h taan järjen k ritiik k iä. Ka n t
1/98
niin&näin
• 19 on mahdollisesti kirjoittanutkin Prolego-m en an ju u r i t ä ssä t a r koit u ksessa . Teos pa lvelee jon k in la isen a yleisen ä joh da - tuksena Puhtaan järjen kritiikkiin, mut- t a se ei su in k a a n k or va a t ä h ä n per eh - t ym ist ä .
K
a n t on jä r jest ä n yt Prolego- m en an t oisin ku in Pu h taan järjen k ritiik in . H ä n ei t ä s- sä k ysy su or a a n , m it en syn t eet t iset a r vost elm a t a pr ior i ova t m a h d ollis ia ; h ä n ei m yös k ä ä n k ys y, m it ä yleispä t eviä ja vä lt t ä m ä t t öm iä r a - k en t eit a m eidä n on olet et t a va ih m is- m ielen t oim in t a a n sisä lt yvä n , jot t a h a -va it sem in en , h a va it u n ym m ä r t ä m in en ja ym m ä r r et t yä k osk evien pä ä t elm ien t ek em in en olisi ylipä ä t ä ä n m a h dollis- t a . Sen sija a n h ä n kysyy m a t em a t iika n , puhtaan luonnontieteen ja metafysiikan vä lt t ä m ä t t öm iä eh t oja sekä sit ä , m it en n ä m ä eh dot t u lisi oik ein ym m ä r t ä ä . Va st a u k set n ä ih in k ysym yk siin ova t per ia a t t eessa sa m oja va st a u k set k u in
“it se t eok sen ” k ysym yk siin , m u t t a n e esit et ä ä n t oisin . N ä m ä m u u t ok set esi- t yk sen r a k en t eessa ova t a ih eu t t a n eet t u lk it sijoille lisä ä pä ä n va iva a ja t u ot - t a n eet pikem m in kin u u sia a r voit u ksia k u in selven t ä n eet Ka n t in t iet ot eor ia a ja m et a fysiik k a a . Ain a k in k a k si Prole-
gom en an u u t u u t t a ova t a ih eu t t a n eet h ä m m en n yst ä , n im it t ä in en sin n ä k in Ka n t in t ekem ä er ot t elu a n a lyyt t isen ja syn t eet t isen m et odin vä lillä sek ä t oi- seksi teoksen toisessa pääosassa esitetty siir t ym ä a r vost elm ien loogisest a m u o- dost a k a t egor ioih in .
K
a n t sa n oo et en evä n sä Prole- gom enassa a nalyyttisesti tai r egr essiivisest i, t s. h ä n lä h - t ee edellyt et yst ä ja et e- n ee koh t i per u sper ia a t t eit a , sen sija a n ett ä johta isi per ia a tteista tiet oon t a i t ie- t eisiin liit t yviä k ä sit t eit ä . Kä yt ä n n ös- sä t ä m ä t a r k oit t a a , et t ä Ka n t h yvä k -20 •
niin&näin
1/98syy m a t em a t iik a n , pu h t a a n lu on n on - t iet een sekä m et a fysiika n m a h dollisu u - d en , ja k ys yy s it t en vä lt t ä m ä t t öm iä eh t oja t a i per ia a t t eit a , joiden va llit es- sa n e ova t m a h dollisia . Tu lok sen a on yh t een vet o Pu h t a a n jä rjen k rit iik in
“E lem en tarleh ren ” (Oit t in en k ä ä n t ä ä
“alkeisopin”) pääsisällöistä. Tätä edeltää synteettisiä arvostelmia apriori koskeva lyh yt poh disk elu ja sit ä seu r a a lyh yt pu h t a a n jä r jen r a joja k osk eva t a r k a s- t elu .
A
lu n joh da n t oa t a i “en n a k k o- m u ist u t u st a ” (# 1-6) seu r a a va t t eok sen k olm e pä ä osa a . E n s im m ä is es s ä os a s s a (# 6-13) k ysyt ä ä n , m it en pu h da s m a - tematiikkaa on mahdollista, ja esitetään yh t een vet o Pu h t a a n jä rjen k rit iik in“t r a n ssen den t a a lisen est et iika n ” pä ä si- sä llöist ä . Ka n t in k ä sit yk sen m u k a a n matemaattiset väittämät ovat apriorisia m u t t a syn t eet t isiä , koska n iih in liit t yy a in a “pu h da st a A n sch au u n gia” (Oit t i- n en k ä ä n t ä ä “h a va in n oin t ia ”, t ot u t u n kä ä n n öksen m u ka a n “in t u it iot a ”). P u h - da s “h a va in n oin t i” k osk ee Ka n t in m u - ka a n pelkä st ä ä n a ist im ellisu u den m u o- toa, joka edeltää kaikkia aktuaalisia ha- va in t oja ja em piir isiä “h a va in n oin t eja ”.
“H a va in n oin n illa ” on k a k si vä lt t ä m ä - töntä ja universaalista muotoa, avaruus ja a ika , ja geom et r ia n kon st r u kt iot kos- keva t Ka n t in m u ka a n edellist ä , a r it m e- t iika n kon st r u kt iot t a a s jä lkim m ä ist ä . Toisessa osa ssa (# 14-39) Ka n t kysyy, m it en pu h da s lu on n on t iede on m a h dol- list a , ja esit t ä ä yh t een vedon “Tr a n ssen - den t a a lisen a n a lyt iik a n ” k esk eisist ä t u lok sist a . “P u h da s lu on n on t iede” ei h ä n en m u k a a n sa t u t k i lu on t oa m a t e- r ia a lisessa m er kit yksessä , va a n yksin - om a a n k ok em u k sen k oh t een a . Se esit - t ä ä k ok o jou k on t ä h ä n k oh t eeseen liit - t yviä a pr ior isia ja syn t eet t isiä la in m u - ka isu u ksia . Kysym ys on n iiden per ia a t - t eiden t u t k im u k sest a , joit a ym m ä r r ys välttämättä noudattaa muodostaessaan kokem u sa r vost elm ia lu on n ost a . “Koke- m u ksella ” Ka n t t a r koit t a a yleispä t evä ä ja vä lt t ä m ä t ön t ä kokem u sa r vost elm ien r a k en n et t a , ei siis m it ä ä n yk silöllises- t i va ih t eleva a kokem u st a . H ä n esit t ä ä , et t ä m a h dollisen kokem u ksen per ia a t - t eet ova t sa m a lla yleisiä lu on n on la keja , ja et t ä n e on m a h d ollis t a t ied os t a a a pr ior i t r a n ssen den t a a lisella t a r k a s- t elu lla . Tä t ä t a r k a st elu a Prolegom en a ei k u it en k a a n va r sin a isest i sisä llä .
Ka n t esit t ä ä t ä ssä osa ssa kolm e t a u - lu k k oa , joist a en sim m ä in en sisä lt ä ä a r vost elm ien loogiset m u odot , t oin en n iit ä va st a a va st i ym m ä r r yskä sit t eiden t r a n ssen den t a a lisen t a u lu k on k a t ego- r ioin een ja lopu lt a k olm a s lu on n on t ie-
t eiden yleist en pr in siippien t a u lu k on . Kant toteaa itsekin useampaan kertaan, et t ä t a u lu k oiden vä lisiä su h t eit a k os- k eva a t a r k a st elu a on m a h dot on t a ym - m ä r t ä ä k u n n olla ilm a n per eh t ym ist ä Pu h t a a n jä rjen k rit iik in va s t a a viin t a r ka st elu ih in . Voida a n esit t ä ä epä ilys, on k o k ysein en siir t ym ä k ä sit et t ä vissä ed es “it s e t eok s en ” va s t a a viin os iin per eh t ym ä llä per eh t ym ä llä , koska siel- lä a r vost elm ia k osk eva n s. m et a fyysi- n en dedu kt io on olen n a isest i er ila in en . Prolegom en aa kä sit t elevä ssä t u lkin t a - kir ja llisu u dessa t ä st ä osa st a on kesku s- teltu jonkin verran, mutta varsin laihoin t u lok sin .
J oka t a pa u ksessa Ka n t kir joit t a a ole- va n sa it se va k u u t t u n u t siit ä , et t ä h ä n on on n ist u n u t selvit t ä m ä ä n k ok em u k - sen yleisen ja vä lt t ä m ä t t öm ä n r a k en - t een sek ä joh t a m a a n siit ä ym m ä r r yk - sen ka t egor ioiden t ä ydellisen jä r jest el- m ä n , jot a Ar ist ot eles on h ä n en m u ka a n t a r k a st ellu t “r a psodisest i” sek ä t iedon t osia sia lliset r a ja t ylit t ä vä llä t a va lla on t ologisest i. Prolegom en assa Ka n t ei k u it en k a a n k oet a va r sin a isest i t odis- t a a t ä t ä löydöst ä ä n eli esit t ä ä n s. t r a n s- sen den t a a list a dedu kt iot a . Tä ssä Pu h - taan järjen k ritiik in va ik eim m a ssa ja myös tärkeimmässä argumentissa Kant pyr k ii esit t ä m ä ä n pä ä piir t eissä ä n en - s in n ä k in s en s u bjek t iivis en s yn t ee- sin , jok a t iedollisessa k ok em u k sessa r a k en t u u a ist im ellisest a ja k ä sit t eelli- sestä aineksesta. Kysymys on erityisesti t ä h ä n syn t eesiin ku u lu va st a n s. a pper - seption transsendentaalisesta ykseydes- t ä , t iet oa m u odost a va n su bjekt in yksey- destä ja ajallisesta jatkuvuudesta, jonka Ka n t in m u ka a n on olt a va t oisa a lt a va h - vem pa a ku in em pir ist ien pelkille a sso- sia a t ioille ja t ot t u m u kselle r a k en t a m a n ä k em ys, m u t t a t oisa a lt a h eik om pa a k u in r a t ion a list ien n ä k em ys selk eä st ä ja kirkkaasta itsetietoisuudesta. Toisek- si dedu k t iossa on k ysym ys n iiden eh - t ojen t u t kim isest a , jot ka t iedollisen ko- kemuksen objektien on täytettävä. Kan- t in m on ipolvin en ja t u lk it sijoiden k es- ku u dessa pa ljon h ä m m en n yst ä a ih eu t - t a n u t a r gu m en t t ik et ju ei ole dedu k t io missään sa na n norma a limerkityksessä . Prolegom enasta se puuttuu kokonaisuu- dessa a n ; sen t ila lla on joit a k in h u om i- oita kausaalisuudesta ja sitä koskevasta er im ielisyydest ä H u m en k a n ssa .
K
ir ja n kolm a n n essa osa ssa (#40-59) Ka n t k ys yy, m it en m et a fysiikka ylipä ä t ä ä n on m a h dollin en , ja esit t ä ä yh t een vedon “Tr a n ssen den t a a lisen dia - lek t iik a n ” pä ä sisä llöst ä . Ka n t k ä sit t e- lee t ä ssä yh t eydessä ym m ä r r yk sen ja jä r jen sek ä a r vost elm a n ja pä ä t elm ä n er oa , sa m oin ku in jä r jen t a r vet t a m u o- dost a a k ok em u k sen r a ja t ylit t ä viä k o- konaisuuksia, järjen ideoita ja ideaaleja.
Niin ikään hän tarkastelee lyhyesti anti- n om ioit a ja pa r a logioit a , joih in jä r k i väistämättä ajautuu. Tässäkään jaksos- sa Ka n t ei n iin kä ä n a r gu m en t oi “t r a n s- s en d en t a a lis en id ea lis m in ” p u oles t a k u in es it t elee s en p ä ä t u lok s ia . H ä n kir ja a t a r ka st elu jen sa keskeisen t u lok- sen m m . seu r a a va st i: “k osk a psyk olo- gin en , kosm ologin en ja t eologin en idea ova t lä peen sä pu h t a it a jä r jen kä sit t eit ä , joit a ei voida a n t a a m issä ä n kok em u k - sessa, niin kysymyksiä, joita järki meille esit t ä ä n ä ist ä ideoist a , eivä t a set a koh - t eet , va a n pelk ä t jä r jen m a k siim it t a r - k oit u k sen a a n jä r jen it sen sä t yydyt t ä - m in en , ja n iih in k a ik k iin t ä yt yy voida va st a t a r iit t ä vä n h yvin . Tä m ä t a pa h - t u u kin sit en , et t ä osoit et a a n n iiden ole- va n per ia a t t eit a , joilla ym m ä r r yk sen - kä yt t öm m e sa a t et a a n lä pikot a iseen so- pu soin t u u n , t ä ydellisyyt een ja syn t eet - t iseen ykseyt een ja jot ka sikä li pä t evä t va in kokem u kseen , joskin sen k ok on ai- su u teen n ä h den ” (180).
P
a it si yh t een vedon Pu h taan jär- jen k ritiik in sisä llöst ä , Prolego- m en a a n t a a selkeä m m ä n ku va n er it yisest i Ka n t in m et a fysiik k a a n liit - t yvist ä m ot iiveist a ja a ja t u ksist a . Ka n - t in m u k a a n jä r jellä on lu on t a in en t a r - ve m et a fysiikka a n ja t ä m ä sen t a r ve t u - lee m yös t yydyt t ä ä . Tr a dit ion a a lin en m et a fysiik k a on k u it en k in ollu t dog- m a a t t ist a ja jä r jen r a ja t ylit t ä vä ä . Se on katsonut voivansa järjen avulla esiin- t yä “kon st it u t iivisest i”, t s. sa n oa m it en a sia t t osia sia ssa ova t , ku n jä r ki u seim - m issa k ysym yk sissä voi m en et ellä a i- n oa st a a n “r egu la t iivisest i”, t s. t iedos- t a a ih m ism ielen pyr kim yst ä t iet ä ä a si- oid en k ok on a is u u k s ia , “yk s eyk s iä ”, k on st r u oida k ok em u k sen r a ja t ylit t ä - viä “ideoit a ”. Ka n t pit ä ä t ä t ä m et a fy- siik a n t a r vet t a sin ä n sä oik eu t et t u n a , ja m yös filosofia n t u lisi va st a t a siih en“pu h t a a n jä r jen k r it iik illä ”.
Kr it iik k i ja s en jä lk ein en m et a fy- s iik k a s u h t a u t u u t r a d it ion a a lis e e n m et a fysiik k a a n “k u t en k em ia su h t a u - t u u alk em iaan t a i astron om ia en n u s- t u k sia la a t iva a n astrologiaan ” (206).
Ka n t vä it t ä ä , et t ä h ä n ei löyd ä s en en em p ä ä k ou lu m et a fys iik a s t a k u in m yöskä ä n om ist a va r h a isem m ist a kir -
1/98
niin&näin
• 21 joit u ksist a ka a n “m it ä ä n , joka veisi t ie-det t ä (m et a fysiik k a a - J K) et een pä in ” (209). H ä n k or ost a a sit ä , et t ä m et a fy- siik a n on ja t k ossa olt a va t iedet t ä , jok a on vä it t eis s ä ä n eh d ot t om a n va r m a a eikä t u keu du sen en em pä ä t oden n ä köi- syyksiin ku in a r kiym m ä r r ykseen kä ä n . Met a fysiikka t u lee siis a list a a pu h t a a n jä r jen k r it iik ille ja esim er k ik si t r a di- t ion a a liset opit su bst a n ssist a t a i r iit - t ä vä st ä syyst ä on k yseen a la ist et t a va . Niiden t ila lle olisi r a ken n et t a va selkeä n ä k em ys jä r jen ideoiden ja idea a lien oik ea n la isest a r egu la t iivisest a t u lk in - n a st a sek ä n iiden k ä yt ön per ia a t t eis- t a . It se Ka n t ka t soo t eh n een sä t ä ssä pe- r u st yön , m u t t a m yön t ä ä t oisa a lt a , et t ä t yöt ä on vielä pa ljon jä ljellä . Opt im is- t isest i h ä n esit t ä ä t eok sen sa lopu ssa , et t ä jos sa k sa la iset oppin eet yh dist ä i- sivä t voim a n sa , voit a isiin m et a fysiikka
“k er t a h eit olla t eh d ä t ä yd ellis ek s i ja sa a t t a a siih en pysyvään t ila a n , jossa sit ä ei en ä ä voida viedä h iu k k a a k a a n et een pä in eikä la a jen t a a t a i edes m u u t - t a a m yöh em m illä löydöillä ” (230). J os n ä in t eh t ä isiin , sillä olisi su u r i m er k i- t ys n iin ih m ist en elä m ä lle yleen sä ku in m yös er it yisest i t eologia lle, jok a Ka n - t in m u k a a n on ä lyllis e s t i la is k a a n kou lu m et a fysiikka a n per u st u va n h a a - veilu n jon k in la in en viim ein en lin n a k e
V
esa Oit t in en on t eh n yt a r vo- ka st a t yöt ä su om en t a essa a n ja t oim it t a e s s a a n K a n t in t eoksen . H ä n on va r u st a n u t sen esipuheella, jossa kiinnostavasti sel- vit et ä ä n Pu h taan järjen k ritiik in syn t y- va ih eit a sekä t eoksen sa a m a a va st a a n - ot t oa , jok a n ä yt t ä ä su ist a n een t u n n e- t u st i va ka a n Ka n t in joksikin a ika a r a i- t eilt a a n . N iin ik ä ä n Oit t in en on la a t i- n u t a r vokka a n selit ysosa st on , jossa h ä n selvit t ä ä t eoksen r a ken n et t a sekä Ka n - t in t iet oisest i viljelem ä ä n om a per ä is- t ä t er m in ologia a sek ä k ä sit t eit ä . J ois- sa kin kir ja n va ikeissa koh dissa selit yk- siä olisi voin u t olla en em m ä n kin . Kiin - n ost a va a olisi ollu t m yös lu k ea lisä ä Prolegom en an m u ot oilu jen su h t eest a Pu h taan järjen k ritiik in k a h t een pa i- nokseen. Samaten kiinnostava olisi ollut lukea jotakin Prolegom enan — ja miksei myös “itse teoksenkin” — myöhemmästä r esept iost a ja t u lk in t ojen pä ä lin joist a . E sipu h een a lku osa ssa Oit t in en sijoit - t a a Ka n t in kr iit t isen idea lism in yh t ä ä l- t ä Leibn izin ja Wolffin r a t ion a lism in , t oisa a lt a H u m en em pir ism in vä lim a a s- t oon , ku t en t a pa n a on . Oit t in en kir joit - t a a sin ä n sä in for m a t iivisest i, m u t t ah yvin yleisellä t a solla ja pa ik oit ellen m yös epä m ä ä r ä isest i. Ot a n yh den esi- m er k in n ä h d ä k s en i ep ä m ä ä r ä is es t ä ilm a u k sest a :
“H u olim a t t a s iit ä , e t t ä L e ib n iz- Wolffin k ou lu k u n n a n ‘va n h oje n ’ r a t ion a list ien ja Ka n t in n ä k em yk - set oliva t m on issa a sioissa lä h ellä toisiaan, yksi keskeinen vedenjakaja oli k u it en k in k ysym ys siit ä , m issä määrin ja millä alueella synteettinen t iet o a pr ior i olisi m a h dollist a . Ka n - t in k r iit t is e n filos ofia n m u k a a n a pr ior isen syn t eet t isen t iedon lä h - t een ä voi olla va in a ist im ellisu u s.
Sen sija a n wolffila iset pu olu st iva t va n h em pa a r a t ion a list ist a k a n t a a […]” (11-12).
J otenkin näinhän Kantin näkemystä on t a pa n a selost a a . Mu t t a on k o it se a si- a ssa n iin , et t ä Ka n t in m u k a a n “a pr io- r isen syn t eet t isen t iedon lä h t een ä voi olla va in a ist im ellisu u s”. Mit en “a ist i- m e llis u u s ” (s a k s . S i n n l i ch k ei t, it s e kä ä n t ä isin “a ist illisu u s”) ylipä ä t ä ä n voi olla apriorisen lähde, voidaan ihmetellä?
Vä it t ä ä kö Ka n t t odella , et t ä kokem u st a edelt ä vä t iet o voisi olla per ä isin “a ist i- m ellisu u dest a ”? Tu skin . Sen sija a n h ä n väittää, että kaikkeen kokemukselliseen t iet oon , jok a a in a sisä lt ä ä m yös “a ist i- m ellisen ” k om pon en t in , sisä lt yy a in a m yös “syn t eet t in en a pr ior in en ” kom po- n en t t i, t s. a kt u a a list a kokem u st a edel- t ä vä m u t t a siih en olen n a isest i va ik u t - t a va m ielen syn t et isoiva r a k en n e. F i- losofiansa tehtävän hän pitää tämän ra- k en t een selvit t ä m ist ä . N im en om a a n t ä t ä r a ken n et t a koskeva t iet o, siis Pu h - taan järjen k ritiik in ja Prolegom en an m u ot oilem a ja per u st elem a t iet o on a p- r ior ist a ja syn t eet t ist ä , siis k ok em u st a edelt ä vä ä ja ku it en kin in for m a t iivist a .
O
n k o k oh d a llis t a s a n oa , että tä män tiedon lä htee- n ä “voi olla va in a is t i- m ellisu u s”. Siin ä m ieles- sä n ä in voida a n eh k ä sa n oa , et t ä m ie- len a pr ior iset ja syn t eet t iset r a k en t eet t u leva t Ka n t in m u ka a n n ä kyviin a in o- a st a a n a kt u a a lisissa kokem u ksissa , joi- h in a in a liit t yy m yös “a ist im ellisu u t t a ”.Mu t t a en t ä filosofia ja filosofin en t ie- t o? Mit ä on se t iet o, joka Ka n t t r a n ssen - den t a a lisest i eli m a h dollisu u den eh t oja esiin ka iva m a lla t u ot t a a t iet oa m u odos- t a va n m ielen u n iver sa a lisest a ja vä lt - tämättömästä rakenteesta? On nähdäk- s en i vä ä r in s a n oa , et t ä t ä m ä t ied on lähde olisi “aistimellisuus”. Kantin teok- sen n im i on Pu h taan järjen k ritiik k i.
Se voidaan lukea monella tavalla, mutta yk si t ä r k eä m er k it ys on jok a t a pa u k -
sessa se, et t ä jä r k i, pu h da s jä r k i esit - t ä ä t ä ssä kr it iikkiä . Ylipä ä t ä ä n n im en - om a a n jä r ki pä ä t elm in een t u ot t a a Ka n - tin mukaan filosofista tietoa. Toisin kuin Leibn iz ja Wolff a ja t t eliva t , jä r k i ei voi t u ot t a a t iet oa s u or a a n m a a ilm a s t a , mu tta kyllä kin siitä , mit en mu odost a m - m e “h a va in n oin n in ” ja “ym m ä r r yksen ” a vu lla k ok em u k sellist a t iet oa m a a il- m a st a . Tä m ä n jä r jen t iedon , siis filo- sofisen tiedon, lähde ei ole aistimellisuus Ka ntin mu ka a n. Itse a sia ssa ju u r i t ä m ä on Ka n t in r a t k a isu n s. H u m en on gel- m a a n , jot a Oit t in en a n siok k a a st i sel- vit t ä ä .
O
ittisen käännös on erittäinluettavaa tekstiä, hyvää ja su ju va a su om ea . Tä m ä on m elk oin en sa a vu t u s, k u n lä h t ök oh t a n a ova t Ka n t in ylipit k ä t ja r ok ok oon k iem u r a iset vir k k eet . J oit a - k in pik k u vir h eit ä t ek st iin on jä ä n yt (sa n a “olio” pu u t t u u sivu lt a 78 t a i t a pa - lu ok k a on vä ä r ä sivu lla 97 jn e.), m u t - t a k a ik k ia a n k ä ä n n ös on h yvä ä t yöt ä . Yksit t ä ist en t er m ien kä yt öst ä on m a h - dollist a ja va r m a st i ja t kossa m yös syyt ä k esk u st ella . Olem a ssa oleva t J . E . Sa - lom a a n Ka n t -su om en n ok set ova t m o- n ilt a osin va n h en t u n eit a ja t er m in o- logia a t ä yt yy lu oda u u delleen . Oit t in en toimii tässä varsin tietoisesti ja rohkeas- ti, monia ratkaisujaan Selityksissä myös per u st ellen .
E n it en it seä n i ja sem in a a r ila isia n i on a sk a r r u t t a n u t Oit t isen “h a va in n oin t i”
An sch au u n gin su om en n oksen a . On t ot - t a , et t ä s a n a “in t u it io” on r a s it et t u m on illa m u illa m er kit yksillä , m u t t a sit - t en kin kä yt t ä isin sit ä m ielu m m in ku in
“havainnointia”, joka luo mielikuvan jos- t a k in selvä st i a k t iivisem m a st a , “spon - t a a n im m a st a ” t oim in n ost a k u in m ist ä An sch a u u n gissa on kyse. Va ikka t ä m ä kä ä n n ösr a t ka isu t u ot t a a h yvin su ju va n ja m ielen k iin t oisen lu k u k ok em u k sen , en h evillä u sk o, et t ä se t u lee va k iin t u - m a a n k ä yt t öön .
