Nuorten kivikkoinen tie vakaalle työuralle näkymä

Nuorten kivikkoinen tie vakaalle työuralle

Nuorten opiskelu- ja työurat tutkimuksen

kohteena

Nuorten opiskelussa ja työllisyydessä tapahtui selkeitä muutoksia 1990-luvulla. Vuosikymmenen vaihteen nou- sukausi muuttui lamaksi ja nuorisotyöttömyys nousi jyr- kästi vuoteen 1993, mistä se pikku hiljaa aleni. Vastaa- vasti opiskelu yleistyi huomattavasti.

Nousukauden vakaiden työsuhteiden sijaan nuorten työurat olivat vuosikymmenen lopullakin epävakaampia ja ammattitutkinnon suorittamisen jälkeinen opintojen jatkaminen huomattavan yleistä. Miten nuoret tässä ti- lanteessa tulivat työelämään ja mitkä tekijät vaikuttivat heidän menestykseensä työmarkkinoilla?

Nuorten oma ratkaisu työllisyyden heikkenemi- seen on ollut työllisyysmahdollisuuksien paran- taminen opiskelun avulla. Nuoret opiskelevat pidempään ja enemmän kuin koskaan ennen.

Vain pieni joukko nuoria on jäänyt kokonaan työ- ja opiskelu-urien ulkopuolelle. Opiskelun lisääntymistä kuvaa taulukko 1 eri nuorisoryh- mien kokomuutokset (ks. myös ryhmäjaottelu viite 1).

Tutkimusryhmiä kokonaisuudessaan tarkastel- taessa havaitaan, että kaikkina seurantajaksoina 16-vuotiaista ja ylioppilastutkinnon suorittaneista ylivoimainen enemmistö jatkoi opintojaan.

Ammattitutkinnon suorittaneiden opintojen jat- kaminen oli myös suhteellisen yleistä ja se yleis- tyi vuosikymmenen kuluessa. 25-vuotiaat näyt-

tiaista kaikkina seurantajaksoina noin 40 % oli vakaasti työllistyneitä, mutta toisaalta suunnil- leen saman verran oli pitkäaikaistyöttöminä tai epävakaalla työuralla. Vuosikymmenen edetessä ei 25-vuotiaiden menestys työmarkkinoilla myöskään parantunut, päinvastoin kuin 20-vuo- tiailla, joiden työurat paranivat hieman viimei- senä seurantajaksona. Näihin ryhmiin kuuluivat siis koulutuskielteisimmät nuoret, joiden opis- keluaktiivisuutta ei heikko työmarkkina-asema- kaan lisännyt. Toisaalta peruskoulun jälkeisen opiskelun yleistyttyä erityisesti laman syvimpi- nä vuosina 1992-94 ja pysyttyä tämänkin jäl- keen korkealla tasolla, näiden ryhmien koko pie- neni noin kolmanneksella vuoden 1992 otok- sesta vuoden 1996 otokseen.

U U T T A T U T K I M U K S E S T A

Hannu Koponen

Alimpia tutkintoja (alempi keskiaste, kolmasosa ryhmästä) suorittaneet työllistyivät vakaasti huo- mattavasti harvemmin kuin korkeampia tutkin- toja suorittaneet, eikä vakaa työura myöskään yleistynyt. Heidän pitkäaikaistyöttömyytensä väheni vuosikymmenen kuluessa, mutta oli edel- leen viimeisenä seurantajaksona yli kymmenen prosenttia kun vähintään alemman kandidaatti- asteen tutkinnon suorittaneista pitkäaikaistyöt- tömiksi joutui kahtena viimeisenä seurantajak-

sona vain 1-3 prosenttia. Tutkinnon taso ja me- nestys työmarkkinoilla kulkevat tässäkin käsi kä- dessä: korkeammalla tutkinnolla pääsi parempi- en töiden lisäksi paremmin töihin.

Menestys työmarkkinoilla vaihteli myös tut- kinnon alan mukaan (kuvio 2). Suuremmassa mää- rin työttömiksi valmistuttiin lähinnä vuoden 1992 otoksen ammattikoulutasoisilla tekniikan tutkinnoilla. Alimman korkea-asteen hoitoalan tutkinnon suorittaneiden pitkäaikaistyöttömyys lisääntyi vielä vuoden 1994 otoksella, muuten pitkäaikaistyöttömyys väheni kaikilla tarkastelluilla aloilla ja –tasoilla, selkeimmin eri tasoisten tek- niikan ja luonnontieteen tutkinnon suorittaneil- la. Vakaasti työllistyneiden osuudet olivat kään- teiset pitkäaikaistyöttömien osuuteen verrattu- na: tekniikan alan tutkintojen suorittaneiden asema parani eniten.

Opiskelu oli investointi tulevaisuuteen. Ja mitä korkeamman tutkinnon opiskelija suoritti, sitä tuottavampi tämä investointi oli. Alimpien- kin ammatillisten tutkintojen suorittajat pärjäsi- vät yleisesti ottaen paremmin työmarkkinoilla Taulukko 1. Tutkimusryhmien koot

1992 1996 16-vuotiaat 5605 5483 20-vuotiaat, ei opiskelua.

ei tutkintoa 930 556 25-vuotiaat, ei opiskelua,

ei tutkintoa 1131 820 ylioppilaat 2090 2786 muun tutkinnon suorittaneet 4774 5097

yhteensä 14530 14742

Kuvio 1. Tutkimusryhmien urat kahden vuoden seurannassa (%).

kuin peruskoulun jälkeisten opintojen ulkopuo- lelle jääneet. Tutkinnon suorittaneiden asema työmarkkinoilla myös parani laman hellittäessä, pelkän peruskoulun varassa työmarkkinoilla ol- leiden nuorten asemassa myönteiset muutokset olivat huomattavasti pienempiä.

Työmarkkinamenestyksen eväät Ammattitutkinnon suorittaneiden menestystä työmarkkinoilla selvitettiin logistisilla regressio- analyyseilla, joissa vakaasti työllistyneitä verrat- tiin pitkäaikaistyöttömien ja epävakaalle työmark- kinauralle päätyneiden ryhmään. Opiskelua jat- kavat, uudet opinnot keskeyttäneet ja pääosin työvoiman ja opintojen ulkopuolelle jääneet ei- vät olleet mukana tässä tarkastelussa. Analyysissa vakaasti työllistymistä selittävät sukupuoli, van- hempien tulot, työkuukaudet otosvuotta edel- tävinä kahtena vuotena, suoritetun tutkinnon taso, perheasema (onko lapsia), suuralue ja muut- taminen otosvuonna tai seuranta-aikana.

Kuviossa 4 on esitetty mallien kerroinsuh- teet. Kerroinsuhde (riskisuhde, odds ratio) il- maisee selittävän muuttujan vaikutuksen vakaas- ti työllistymisen todennäköisyyteen: jos kerroin- suhde on 1, vaikutusta ei ole ja esimerkiksi ker- roinsuhteella 1,5 vakaan työllistymisen toden- näköisyys on 50 % korkeampi kuin vertailuryh-

miesten, alemman keskiasteen tutkinnon suo- rittaneiden jne. kerroinsuhde on siis 1 ja ne on jätetty pois kuviosta. Vanhempien tuloissa ker- roinsuhde ilmaiseen 50 000 markan ja työkuu- kausissa yhden kuukauden lisäyksen vaikutuk- sen vakaan työllistymisen todennäköisyyteen.

Tilastollisesti merkitseviä ovat kaikki mallei- hin otetut selittäjät lukuun ottamatta perheti- lannetta vuoden 1994 mallissa ja muuttamista vuosien 1994 ja 1996 malleissa.

Lama iski ensin miesvaltaisille aloille, mikä näkyy naisten parempana vakaan työllistymisen todennäköisyytenä vuoden 1992 otoksessa, vuo- sien 1994 ja 1996 otoksissa miesten menestys taas oli naisia selkeästi parempi. Tutkinnon taso vaikutti hyvin vahvasti ja myös suhteellisen suo- raviivaisesti: mitä korkeampi tutkinto, sitä pa- rempi menestys. Ylemmän kandidaattitutkinnon suorittaneet työllistyivät vakaasti vuosien 1992 ja 1996 otoksissa neljä kertaa todennäköisem- min kuin alemman keskiasteen tutkinnon suo- rittaneet, vuoden 1994 otoksessa ero oli hie- man pienempi. Suuralue erotteli myös hyvin te- hokkaasti ammattitutkinnon suorittaneita. Uu- dellamaalla vakaan työllistymisen todennäköisyys oli vuoden 1992 otoksella kaksinkertainen ver- rattuna Itä- ja Pohjois-Suomeen (Lappi, Kainuu, Pohjois-Karjala) ja vuoden 1996 otoksella toden- näköisyys oli peräti kuusinkertainen. Itä- ja Poh- Kuvio 2. Kahden vuoden seurannassa pitkäaikaistyöttömien osuudet eräiden ammatillisen tutkin- non suorittaneista (%).

U U T T A T U T K I M U K S E S T A

sikymmenen lopulla Uusimaa, keskeisesti pää- kaupunkiseudun työssäkäyntialue, oli myös nuorten kannalta muuta maata selkeästi parem- man työllisyyden alue. Pääkaupunkiseudun asun- totilanne taas esti normaalia työllisyyseroja tasa- avaa muuttoliikettä, joten alueelle muodostui jossain määrin muusta maasta erilliset – ja pa- remmat – työmarkkinat.

Otosvuotta edeltävä, pääsääntöisesti siis opis- keluaikainen työ paransi selkeästi menestystä val- mistumisen jälkeen: jokainen työkuukausi lisäsi vakaan työllistymisen todennäköisyyttä kaikkina seurantajaksoina noin 10 prosenttia. Opiskelu- aikainen työ oli siis hyvin kannattavaa. Vanhem- pien tuloilla oli myös samansuuntainen vaiku- tus. Selkeämmin vanhempien tulot ja ennen kaik- kea koulutus vaikuttivat kuitenkin jo tutkimus- ryhmiin valikoitumiseen. Korkeammin koulutet- tujen, paremmissa asemissa työmarkkinoilla ole- vien ja paremmin ansaitsevien vanhempien lap- set suorittivat korkeampia tutkintoja ja siten työl- listyivät vakaammin ja oletettavasti ansaitsivat myös muita paremmin. Koulutus on tämänkin selvityksen mukaan periytyvä ominaisuus.

Työ- ja työttömyyshistoria

20- ja 25-vuotiaiden enintään peruskoulun suo- rittaneiden uria tarkasteltiin työmarkkinahisto- rian valossa. Alan tutkimuksissa aiemman työ- ja työttömyyshistorian on todettu olevan erittäin merkittävä työmarkkinoilla menestymistä ennus- tava tekijä, niin tässäkin. Ammattitutkintoa vail- la olevien uraa ennusti hyvin vahvasti aiempi työ ja työttömyys. Paljon työssä olleet pysyivät kaikkina seurantajaksoina hyvin todennäköisesti vakaalla työuralla ja vähiten työssä olleiden oli lähes mahdotonta työllistyä vakaasti. Työttömyys- historian vaikutus oli samanlainen: eniten työt- töminä olleet pysyivät seurannassakin enemmis- töltään pitkäaikaistyöttöminä tai epävakaalla työ- uralla (kuvio 4). 25-vuotiailla määräytyminen oli nuorempaa ikäluokkaa vahvempaa.

Kummankin ikäryhmän paljon työttöminä ol- leiden pitkäaikaistyöttömyys väheni viimeisenä seurantajaksona. 20-vuotiailla vähenemistä kor- vasi siirtymä työvoiman ulkopuolelle. Huomat- tavaa on, että opiskelu-urat olivat kaikkina seu- rantajaksoina ja kummassakin työttömyyshisto- Kuvio 3. Ammattitutkinnon suorittaneiden vakaasti työllistymiseen vaikuttavat tekijät logistisessa regressioanalyysissa (kerroinsuhteet).

rian mukaisessa luokassa sunnilleen yhtä yleisiä:

työttömyys ei siis lisännyt näiden tutkimusryh- mien opiskelua.

Opinnot keskeyttäneet

Opintojen keskeyttämistä tarkasteltiin otosvuotta seuraavien neljän vuoden urien perusteella.

Opinnot keskeyttäneiksi katsottiin ne, jotka nel- jän vuoden seuranta-aikana tutkintoa suoritta- matta opiskelivat ensimmäisenä ja/tai toisena vuonna mutta eivät enää kahtena viimeisenä.

Opintojen keskeyttäminen ja jossakin toisessa koulutuksessa jatkaminen ei luokittele otoshen- kilöä keskeyttäneeksi: oleellista on kahden vii- meisen seurantavuoden opiskelemattomuus.

Opinnot keskeyttäneitä tarkasteltiin siten, että otosvuoden jälkeisenä neljän vuoden seuranta- jaksona keskeyttäneille muodostettiin kahdelle viimeiselle vuodelle samanlainen uramuuttuja kuin kaksivuotisseurannassakin. Koska miesten ja naisten urat poikkesivat toisistaan, tarkastelut tehtiin sukupuolittain. Vuoden 1992 otoksessa

käytettävissä.

Opinnot keskeyttäneitä oli lähinnä ammat- titutkinnon otosvuonna suorittaneiden ja 16- vuotiaiden ryhmissä. 16-vuotiaista keskeytti hyvin pieni osa, kummastakin – siis vuosien 1992 ja 1994 – otoksesta noin kolme prosenttia, hen- kilöinä tämä on noin 170 ja väestöön suhteutet- tuna noin 2000 henkilöä. Vuoden 1996 otok- sessa opintojen keskeyttäminen väheni tästäkin.

Otosvuonna ammattitutkinnon suorittaneista neljän vuoden seurannassa opinnot keskeyttä- neitä oli vuosien 1992 ja 1994 otoksista 8 ja 10 prosenttia.

Ammattitutkinnon suorittaneiden ja 16-vuoti- aiden opinnot keskeyttäneiden seurantajakson urat poikkesivat selkeästi toisistaan (kuvio 5).

Ammattitutkinnon suorittaneet työllistyivät suh- teellisen hyvin: kumpanakin seurantajaksona miehistä yli puolet ja naisistakin vajaa puolet oli vakaalla työuralla ja pitkäaikaistyöttömyys oli suh- teellisen vähäistä. Ilmeisesti ammattitutkinnon suorittaneet olivat huonossa työllisyystilanteessa aloittaneet opiskelun uutta tutkintoa varten ja Kuvio 4. 20- ja 25-vuotiaiden urat kahden vuoden seurannassa otosvuoden ja sitä edeltävien kah- den vuoden yhteenlaskettujen työttömyyskuukausien mukaan (%).

U U T T A T U T K I M U K S E S T A

tia näistä oli työllistynyt vakaasti ja pitkäaikais- työttömyys oli huomattavan yleistä, joskin se vä- heni vuoden 1994 otoksessa. Toisaalta työvoi- man ulkopuolisuus yleistyi. Tähän vaikutti il- meisesti se, että vuodesta 1996 alle 20-vuotiaat vailla ammattitutkintoa olevat työttömät, jotka eivät pyrkineet riittävästi opiskelemaan, menet- tivät työmarkkinatukioikeuden. Työttömänä työnhakijana ei siis enää päivärahankaan vuoksi kannattanut olla. Sukupuoliero ilmeni siten, että naisilla työvoiman ulkopuolisuuteen liittyivät yleisesti lapset ja oma perhe kun miehet olivat enemmistöltään vielä vanhempiensa luona asu- via.

Otosvuonna 16-vuotiaiden opintojen kes- keyttäminen oli tietenkin yksi tie tutkimuksessa tarkasteltuihin 20- ja 25-vuotiaiden enintään pe- ruskoulun suorittaneiden ja opintojen ulkopuo- lelle jääneiden ryhmiin ja heidän menestyksensä työmarkkinoilla selittyy suurelta osin samojen tekijöiden – työ- ja työttömyyshistorian – pe- rusteella kuin näidenkin. Ilman ammattitutkin- toa ja heikon työhistorian pohjalta oli hyvin vaikea päästä vakaalle työuralle. Näille opinnot keskeyttäneille ei siten voida ennustaa hyvää me- nestystä tulevaisuudenkaan työmarkkinoilla.

Yleissivistävästä koulusta työelämään

Nuoret tulivat työmarkkinoille valtaosaltaan am-

mattitutkinnon suoritettuaan ja pieni osa myös keskeytettyään ilman tutkintoa peruskoulun jäl- keiset opinnot. Jonkin verran nuoria tuli työ- markkinoille myös suoraan yleissivistävästä kou- lusta, siis peruskoulun tai lukion suoritettuaan.

Kaksivuotisseurannassa vuoden 1992 otoksen 16-vuotiaista päätyi kolme ja ylioppilaista yh- deksän prosenttia työmarkkinaurille. Osuudet pienenivät 1990 luvun edetessä ja vuoden 1996 otoksen 16-vuotiaista enää prosentti ja ylioppi- laista seitsemän prosenttia sijoittuivat näihin luokkiin.

Pienen 16-vuotiaiden työelämään tulevien ryhmän menestys työmarkkinoilla oli heikko, jos- kin se parani viimeistä seurantajaksoa kohti. Tuol- loin kuitenkin edelleen lähes puolet ryhmästä oli pitkäaikaistyöttömänä ja vain alle kolmasosa oli päässyt vakaalle työuralle. Ylioppilaat menes- tyivät huomattavasti paremmin: vuoden 1992 otoksen työelämään tulevista neljäsosa oli vakaalla työuralla kun vuoden 1996 otoksesta vastaava osuus oli jo puolet. Työurat paranivat siis selke- ästi ja vuoden 1996 otoksen ylioppilaat menes- tyivät työurilla mitaten yhtä hyvin kuin ammat- titutkinnon suorittaneet.

Ylioppilaista miehet tulivat naisia useammin työmarkkinoille, samoin uusimaalaiset muita use- ammin. Miehet ja Uudenmaan ylioppilaat myös menestyivät muita paremmin työmarkkinoilla.

Paranevan - ja Uudellamaalla viimeisenä seuran- tajaksona jo suhteellisen hyvän - työllisyyden Kuvio 5. Opinnot keskeyttäneiden nelivuotisseurannan kahden viimeisen vuoden urat sukupuolen mukaan (%).

oloissa ylioppilastutkinnon antamilla valmiuksilla työllistymisen mahdollisuudet olivat jo kohtuul- lisen hyvät. Ylioppilaiden tulo työmarkkinoille lisääntyi siellä missä kysyntää oli riittävästi.

Pääosin työvoiman ja opintojen ulkopuolelle jääneet

Seurantamuuttujan pääosin työvoiman ja opin- tojen ulkopuolelle jääneiden luokka määriteltiin siten, että otoshenkilö ei opiskellut ja kuului alle 12 kuukautta työvoimaan kahden vuoden seuranta-aikana. Uratarkasteluissa havaittiin tämän luokan kasvaneen selkeimmin 20-vuotiaiden opintojen ulkopuolelle jääneiden keskuudessa.

Tämä tutkimusryhmä oli kuitenkin pieni ja pie- neni vuosikymmenen edetessä.

Ammattitutkinnon suorittaneista selvästi alle kymmenen prosenttia kuului tähän luokkaan eikä sen osuus muuttunut otoksesta toiseen. Ammat- titutkinnon suorittaneiden pääosin työvoiman ja opintojen ulkopuolisten luokkaan kuuluvista miehistä puolet suoritti asevelvollisuuttaan seu- ranta-aikana. Luokan naisista 70–80 prosentilla oli taas seurannan lopussa lapsia. Toisen seuran- tavuoden lopussa noin puolet ryhmän miehistä oli palanneen työvoimaan ja ainoastaan 20–30 prosentia miehistä oli edelleen ”ilman perustel- tua syytä” työvoiman ulkopuolella.

Otosvuonna 16-vuotiaiden ryhmästä pieni, joskin viimeisenä otosvuonna noin kolmeen prosenttiin kasvanut osuus kuului opiskelemat- tomien ja pääosin työvoiman ulkopuolisten luokkaan. Seurantajakson lopussa ryhmän mie- histä oli ensimmäisenä seurantajaksona kaksi kol- masosaa palannut työvoimaan tai muuten pe- rustellusti työvoiman ulkopuolella mutta viimei- senä jaksona enää alle puolet. Myös 20-vuotiai- den ryhmässä havaittiin miehillä vastaava kasvu viimeisenä seurantajaksona. 16-vuotiaiden nais- ten opintojen ja pääosin työvoiman ulkopuolis- ten luokka kasvoi myös, mutta samanlaista sel- keää ”perusteettoman” työvoiman ulkopuolisuu-

Sekä 20-vuotiaiden että 16-vuotiaiden opin- tojen ja työvoiman ulkopuolisuuden kasvun taus- talla oli ainakin osittain vuosina 1996–97 to- teutetut työmarkkinatukiehtojen kiristykset.

Työttömiä ja ammattitutkintoa vailla olevia nuo- ria patisteltiin opintojen pariin työmarkkinatu- en menetyksen uhalla ja samalla lisättiin opiske- lupaikkoja. Peruskoulun jälkeisten opintojen kas- vu alkoi kuitenkin jo vuosina 1992–94 eli nuo- riso reagoi työmahdollisuuksien nopeaan heik- kenemiseen opiskelulla. Epäilemättä työmark- kinatukiuudistuksillakin oli samansuuntainen vaikutus, etenkin kun työvoimaviranomaiset panostivat muutenkin nuoriin mm. työvoima- poliittisia toimia lisäämällä. Kääntöpuolena tälle oli se, että pieni ryhmä nuorista siirtyi työttö- myydestä mieluummin työvoiman ulkopuolelle kuin opintoihin.

Lopuksi

Verrattuna edeltävään nousukauteen nuorten työmarkkinat olivat 1990-luvulla selkeästi hei- kommat. 1980–90 -lukujen vaihteessa työttö- myys oli hyvin vähäistä ja vakaat työurat yleisiä.

Pienelle työttömien joukolle velvoitetyöllistämi- nen ja sillä uudistettava ansiosidonnainen työt- tömyysturva tuottivat kohtuullisen toimeentu- lon. Laman alkaessa nuorten työttömyys nousi ensin hyvin jyrkästi mutta alkoi laskea jo aiem- min kuin kokonaistyöttömyys. 1990-luvun lo- pulla keskeiseksi työttömyysongelmaksi nousi vanhempien ikäryhmien pitkäaikais- ja toistu- vaistyöttömyys.

Nuorisotyöttömyyttä alensi sekä lisääntynyt opiskelu että paraneva työllisyys. Tässä tutkimuk- sessa havaittiin ainoastaan joidenkin vuonna 1992 valmistuneiden ryhmien päätyneen laajem- min pitkäaikaistyöttömiksi. 1992 valmistunei- den seuranta osui laman syvimpiin vuosiin eikä vastaavaa ilmennyt enää myöhemmissä otoksis- sa. 1990-luvun myötä paranevilla nuorten työ- markkinoilla oli vakaa työllistyminen kuitenkin

U U T T A T U T K I M U K S E S T A

1 Katsaus perustuu Simo Ahon ja Hannu Koposen tekemään tutkimukseen Nuorten opiskelu- ja työ- urat 1990-luvulla. Nuorisoasiain neuvottelukunta, Nuora, Julkaisuja 20, 2001.

Tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksessa muodos- tettua 350 000 henkilön satunnaisotosta vuoden 1997 lopun väestöstä. Tutkimusryhmiksi poimittiin vuosil- ta 1992, 1994 ja 1996 seuraavat ryhmät:

1. 16-vuotiaat, pääsääntöisesti siis peruskoulun otos- vuonna päättäneet.

2. 20-vuotiaat, jotka eivät opiskelleet otosvuonna ja joilla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

3. Vastaavat 25-vuotiaat

4. Ylioppilastutkinnon otosvuonna suorittaneet.

5. Ammattitutkinnon otosvuonna suorittaneet.

Vuosittain tutkimusryhmiin kuului yhteensä noin 14500 henkeä, näistä 16-vuotiaita 5500.

Tutkimusryhmiä seurattiin pääsääntöisesti otosvuot- ta seuraavat kaksi vuotta, vuoden 1992 ryhmiä siis vuodet 1993-94 jne. Kaksivuotiskausille muodostet- tiin uramuuttuja kuvaamaan otoshenkilön näiden kahden vuoden “pääasiallista toimintaa”. Uramuut- tujan luokat ovat seuraavat:

1. Opintoja jatkavat 2. Opinnot keskeyttäneet 3. Vakaasti työllistyneet

4. Epävakaalle työuralle joutuneet 5. Pitkäaikaistyöttömät

6. Pääosin työvoiman ja opintojen ulkopuolella ole- vat

Luokittelussa opiskelu syrjäyttää työurat eikä seu- ranta-aikana opiskelleiden työssäkäyntiin siten kiin- nitetä huomiota. Opintoja jatkavat opiskelivat toi- sena seurantavuonna tai suorittivat tutkinnon seu- ranta-aikana. Opinnot keskeyttäneiksi katsotaan (il- man tutkinnon suorittamista) vain ensimmäisenä seu- rantavuonna opiskelleet. Luokkien 3-5 työurat eivät sisällä opiskelua ja edellyttävät seuranta-aikana vä- hintään 12 kuukauden työvoimaan kuulumista, siis työssä, työttömänä tai työvoimapoliittisissa toimissa oloa. Vakaasti työllistyneet olivat työssä avoimilla työmarkkinoilla (ei työvoimapoliittisessa tukityössä) vähintään 80 %, epävakaalla työuralla 20-80 % ja pitkäaikaistyöttömät alle 20 % työvoimaan kuulu- misajastaan. Pääosin työvoiman ja opintojen ulko- puolella olevat eivät opiskelleet ja kuuluivat työvoi- maan alle vuoden kahden vuoden seurantajaksona.

kinat paranivat, ne eivät kuitenkaan parantuneet riittävästi. Toipuminen laman pohjasta ei myös- kään ollut yhtäläistä kaikille: tarkastelujaksolla miesvaltaisten tekniikan alojen - joiden lähtöta- sokin tosin oli heikko - työmarkkinat paranivat nopeimmin, samoin Uusimaa erottui yhä sel- vemmin paremman työllisyyden alueeksi.

Opiskelu yleistyi erityisesti vuosina 1992–

94 ja pysyi saavutetulla tasolla vuosikymmenen loppupuolen. Opiskelun yleistymistä indikoi myös tarkasteltujen 20- ja 25-vuotiaiden perus- koulupohjalla työmarkkinoilla olleiden ryhmien pieneneminen. Näihin jäivät nuoret, joiden opiskeluaktiivisuus oli vähäisintä ja joiden opis- kelua ei lisäännyt edes heikko menestys työmark- kinoilla. Ammattitutkintoa vailla olevien heik- koina pysyneet työurat osoittavat, että ilman tutkintoa tai riittävää työkokemusta menestystä työmarkkinoilla ei ollut odotettavissa. Laman ai- kana työkokemuksen hankkiminen oli tieten- kin vaikeaa eikä paranevassa työllisyystilantees- sakaan ollut enää entisen lailla kysyntää ammat- titaidottomalle työvoimalle.

1990-luvulla työttömyysturvaa heikennet- tiin: velvoitetyöllistäminen lopetettiin, ansio- sidonnaisen työttömyysturvan saamisen työssä- oloehtoa pidennettiin ja nuorten työmarkkina- tuen saamisehtoja kiristettiin. Julkisen sektorin palkkaperusteisen tukityön sijaan vallitsevaksi nuorten työvoimapoliittiseksi tukityömuodok- si nousi työharjoittelu työmarkkinatuella. Työt- tömyysturvan taso siis laski ja sen saaminen han- kaloitui. Erityisesti kritikoitiin vuosien 1996- 97 työmarkkinatukiuudistusta, jonka mukaan ammattitutkintoa vailla olevien nuorten oli py- rittävä opiskelemaan saadakseen työmarkkinatu- kea. Opiskelupaikkoja hakemattomat nuoret menettivät työmarkkinatukioikeutensa, mitä pi- dettiin jonkinlaisena kansalaisoikeuksien louk- kauksena. Samalla kuitenkin nuorten opiskelu- mahdollisuuksia parannettiin lisäämällä opiske- lupaikkoja.

Nuorten opiskelu oli kuitenkin jo ennen näitä toimia yleistynyt: työnsaantimahdollisuuk- sien heiketessä koulun penkki tuntui entistä houkuttelevammalta. Työmarkkinatuen saamis- ehtojen kiristämisen seurauksena ainoastaan hy- vin pieni osa nuorista jäi opiskelun ja sen myötä myös työvoiman ulkopuolelle. Suurimmalle osalle

“työttömyysura” ei ollut “opiskelu-uran” realis- tinen vaihtoehto, olipa työttömyysturva millai- nen tahansa.

Nuorten työmarkkinat olivat 1990-luvun lopullakin heikommat ja työllistyminen epävar- mempaa kuin edeltävällä nousukaudella. Toisaalta laman seurauksena nuoret ovat aiempaa parem- min koulutettuja, ja tälle hyvin koulutetulle työ- voimalle on tulevaisuudessakin kysyntää.

Viite