UUSTRYCK G.ARVIDSSON,HELSINGFORS.
T u r u n k u r i t u s h u o n e . — T u k t h u s e t i Åbo.
( H A K O L A ) .
TURUN KAUPUNGINKIRJASTO
V A R S I N A IS -S U O M E N MAAKUNTAKIRJASTO A B O S T A D S B I B L I O T E K
EGENTLIGA FINLANDS LANDSKAPSBJ3LIOTEK
T urun K uritushuone
1853—1903
fr
T* '
i y
n
K i r j o i t t i V i h t o r i Ny b e r g h
.V !»
T U R K U
Å B O T ID N IN G IN K IR J A P A IN O - O S A K E Y H T IÖ 1903
T u r u n k u r i t u s h u o n e 1853
-1903
.K irjo itti V ih tori N ybergh.
Tämä laitos on rakennettu Kakolan mäelle Turussa, A ura
joesta ja Linnankadusta länteen. Leveä kiemuroiva, 525 metriä pitkä ajotie johtaa tämän jyrkän mäen kukkulalle, jolle rakennukset ovat sijoitetut.
Kansan kesken mainitaankin Turun kuritushuonetta K a- kolaksi, jolla nimellä on ruvettu kutsumaan rangaistuslaitoksia yleiseenkin.
Armollisella päätöksellä joulukuun 17 päivältä 1S39 mää
rättiin maahamme neljä t y ö - ja ojennuslaitosta perustettaviksi, kun ei W iaporin linnoituksessa, missä kuluneen vuosisadan alusta oli säilytetty kaikki sekä elinkautiset että määrävuo
siksi tuomitut rikoksentekijät kuin m yöskin tunnustus vangit ja irtolaisuudesta vangitut henkilöt, ollut riittävää tilaa irto
laisten ojentamiseksi. K ohta sen jälkeen pantiinkin kuntoon väliaikaisia ojennuslaitoksia Turun ja Hämeenlinnan linnoihin, ja Kakolan mäelle perustettavaksi päätettyä ojennuslaitosta ryh
dyttiin rakentamaan Ernst Bernhard Lohrmanmin valmista
mani piirustusten mukaan. T yö edistyi varsin hitaasti, sillä kaiken kivityön suorittivat linnassa olevan väliaikaisen ojen- nusliuoneen asukkaat. Suuren päärakennuksen seinien ulko
kuori on nimittäin graniittia, samaa vuorilajia kuin mäkikin, mistä rakennuksiin tarvittavat kivet louhittiin.-
Työ- ja ojennushuoneen johtokunta, johon kuului: kuver
nööri Cronstedt, puheenjohtajana, sekä jäseninä, kinanaasinleh- tori, tohtori Hertzberg, kauppias Itliima-us, pormestari Kekoni, hovioikeuden assessori af Heurlin, liovioikeudennotario H ot
ki reh ja lääninsihteeri von Haartman, asetti kokouksessaan helmikuun 11 päivänä 1853 valmistumaisillaan olevaan ojen-
Historiikki.
nushuoneesen päällysmieheksi kruununnimismielien Johan Fagerroos'in. Heinäkuun 1 päivänä samana vuonna muuttivat ojennusvangit linnasta uuteen rakennukseen, mutta päällysmies sai vasta seuraavan lokakuun alusta siirtyä päärakennuksessa sijaitsevaan asuntoonsa, kun paikkakunnalla vallinneen kolera- ruton takia oli osasto venäläistä sotaväkeä majoitettu ojennus- huoneen suojiin. 1854:n vuoden lopulla oli ojennushuoneessa ainoastaan; 16 hoidokasta, sillä vuoden kuluessa oli Hämeen
linnan Kruununlinnaan siirretty 59 miestä, kun rakennukset tarvittiin sotaväen majoitukseen. Armollisen armahdus-pla
kaatin johdosta vapautettiin viimeiset ojennusvangit touko
kuun 23 päivänä 1855 ja ojennushuoneen rakennuksia käy
tettiin lähinnä seuraavina vuosina sotaväen asuntona.
K un kokemuksesta huomattiin, ettei Viaporin linnassa, missä edelleen säilytettiin elinkautisia ja määrävuosiksi tuomi
tulta rikollisia sekä tunnustusvankeja, ollut tilaa näidenkään vankiryhmäin asianmukaiselle hoidolle, päätettiin vuonna 1860 määrävuosiksi tuomitut rikoksentekijät siirrettäviksi entiseen Kakolan mäelle rakennettuun ojennushuoneesen, joka siltä va
ralta oli asianmukaisesti muutettava. Tähän tarkoitukseen laati lääninarkkitehti Chievite piirustus- ja 21,060:n ruplaan nousevan kustannusarvio-ehdotuksen, jotk a hyväksyttiin, ja arkkitehti F. W . Liichou sai toimekseen teettää siten ehdote
tut työt, joista mainittakoon ikkunoiden varustaminen lujilla rautaristikoilla, ympärysmuurit ja alueen tasoitus. Syksyllä vuonna 1862 voitiin rakennukset luovuttaa tarkoitukseensa käytettäviksi ja niissä noudattaa Turun rangaistusvankilalle elokuun 6 päivänä 1861 annettua armollista ohjesääntöä.
Rangaistusvankilan ensimmäiseksi tirehtööriksi nimitettiin Sven Salomon Mustelin, jonka tehtävä oli 1 kirjanpitäjän, 2 vahtimestarin ja 20 vartijan avulla pitää 350:oen miehen nou
seva vankijoukko työssä ja järjestyksessä yhteisvankilassa, jossa kurinpitoa varten löytyi ainoastaan 4 pimeää selliä. Ei sovi kummastella, että kuri näin ollen oli höllä. Eräässä 1866:n vuoden tarkastuskertomuksessa sanotaankin: ..ylimal
kaan näytti kuri olevan jotenkin höllä, johon huomattavasti vaikutti se, että sekä laitoksen johtaja että vartijat pelkäsivät vankeja enemmän kuin vangit heitä“ .
Uudet periaatteet rikoksen oikeaan luonteesen ja rangais
tusten toimeenpanoon nähden olivat vähitellen voittaneet alaa. 1734:n vuoden lain rikos- ja rangaistuskaaret eivät enään vastanneet oikeuskäsitteitä, huolimatta siitä että hallitsija laa
jalta käytti armahdusoikeuttansa. E i ainoatakaan kuoleman tuomiota ollut näet vuodesta 1826 saakka vahvistettu. Sitä paitsi koetettiin muuntamalla välttää ruumiillisten rangais
tusten täytäntöönpanoa. Tajuten että mainitut kaai’et tarvit
sivat muuttamista, antoi hallitus 1863:n vuoden säädyille esi
tyksen uuden rikoslain perusteista. Säätyjen hyväksymälle perustukselle onkin rikoslakimme joulukuun 19:ltä päivältä 1889 laskettu.
Odottaessa tämän suuritöisen lainsäädöstoimen valmistu
mista julkaistiin vuonna 1866 joukko asetuksia, joiden tehtä
vänä oli tasoittaa tietä uudenaikaiselle rikoslainsäädännölle.
Näistä mainittakoon asetus eri asteisten ja pituisten vapaus- rangaistusten käytäntöönottamisesta. Yksin ajoin valmistet
tiin maamme rangaistuslaitosten uudistamista. Rangaistus oli järjestettävä sillä tavoin, että pahantekijän huonoja taipu
muksia voitaisiin vastustaa ja että hän opetuksella ja kovaan työhön totuttamalla saatettaisiin takaisin oikealle tielle. Sel
laisen järjestelmän käyttämiseen eivät vanhat vankilat kel
vanneet. Uusia rakennuksia täytyi saada. Säätyjen esityk
sestä asetettiin vuonna 1873 komitea tekemään tarkkaa ehdo
tusta tarvittavista rakennuksista. Tämän ehdotuksen mukaan rakennettiin Turun kuritushuoneesen kaksi selli-sivustaa, jonka ohessa tirehtöörille ja vahtimestarille rakennettiin kaksikerrok
sinen kivinen asuinrakennus itäpuolelle vankilarakennuksia.
Tällä tavoin laajennettuna muodostui kuritushuoneesta kes
kusvankila, jossa maamme neljäksi vuodeksi ja sitä pitemmäksi ajaksi tuomitut miehiset pahantekijät edelleen kärsivät kuri- tushuonerangaistusta.
Eikä siinä kaikki että ajanmukaiset rakennukset saatiin.
K ok o hallinto oli asetettava uudelle kannelle, vartijakunta harjoitettava toimeensa, vankien työ järjestettävä ja koko lai
tos johdettava vakavan ankaruuden sekä ihmisystävyyden hengessä, jota uirsi järjestelmä vaati. Suurin ansio tästä on A dolf Grotenfelt’in (1828— 1893;, jok a vuonna 1867 nimitet-
- G -
tiin vankilain tarkastajaksi ja sitten vuonna 1881 perustetun vankeinhoitohallituksen ylitirehtööriksi. Etevänä ammattimie
henä rikosasiain alalla omisti hän myös sen väsymättömän alttiuden asiallensa, jota uusia uria käypä työ vaatii. Häntä on tässä työssä tehokkaimmin auttanut Petter A d olf Brofeldt, joka vuonna 1878 määrättiin Turun kuritushuoneen tirehtöö
riksi, siirtyen sitten täältä vuonna 1884 samanlaiseen toimeen Hämeenlinnan rangaistusvankilaan, missä hän vuonna 1898 kuoli. Seuraajakseen tänne sai hän Arthur Becker in ja tämä taas vuonna 1885 Verner Hjelmmairin. Viimeksi mainitun ollessa kuritushuoneen johtajana pystytettiin vuonna 1892 kivi
rakennus Linnankadun varrelle kuritushuoneen alueella ja vuosina 1 893—1894 n. s. boksisivusta. Kesäkuun l:stä päi
västä 1896 toimii tämän kirjoittaja kuritushuoneen tirehtöö
rinä. Viimeisinä vuosina on päärakennuksen alakerroksen kes
kiosa yhteenrakennettu molempien sivustain kanssa, mitkä ennen olivat keskiosasta erotetut kahdella leveällä porttikäy
tävällä; sellisivustan kellarikerrokseen on sisustettu 12 var- muusselliä; laitos on yhdistetty kaupungin viem ärijohtoon;
kaksi kookasta puista makasiinia on tehty vankilan länsipuo
lelle; sisäpihalla on kallioon porattu kaivo; mäen pohjoisrin
teellä on peltomaata muokattu ja vankilan koko alueen ym pärille aituus pystytetty, jonka kautta vanhastaan alueen poikki kulkeva polkutie on tukittu.
* *
* *
Aine, Kakolan mäki, jonka korkeus on 36,06 metriä Aurajoen matalimmasta vesirajasta, muodostaa kuritushuoneen 15,7 heh
taaria laajan alueen. Tästä tulee suorakulmaisen, kolmelta puolen umpeen rakennetun vankilapihan osalle 1,4 hehtaaria.
Viljeltyä maata on 3,6 hehtaaria. L oput 10,7 hehtaaria ovat graniitti vuorta, josta tähän saakka ainoastaan 1 hehtaari on käytetty kivilouhimona, missä melkoinen osa laitoksen vankia on ollut työssä.
iUkennastcn Kuten myötäseuraavasta asemapiirroksesta käy selville, a.semn, näkyy laitoksen eturinnassa kolmikerroksinen päärakennus.
jonka keskiosat ovat toisessa ja kolmannessa kerrassa käytä
villä yhdistetyt kummallekin sivulle yhteen riviin rakennettu
jen sivustain kanssa; alakerrassa sitä vastoin ovat huoneuston kaikki osat yhteenrakennetut. Päärakennuksen keskikohdalta erkanevat pihalle päin molemmat sellisivustat. Pihamaan itäi
sellä sivulla kohoaa kookas, osittain neljäkerroksinen tiili
rakennus boksineen, sellineen ja työsaleineen. Pohjoispuolelle taas ovat sauna, leipoma- ja kaljahuone, paja sekä useampia makasiineja rakennetut. Länsipuolella saunan ja läntisen si
vustan päätyseinän välillä on korkea ympärysmuuri, jossa on talon ajoportti. Vastakkaisella sivulla eli itäpuolella löytyy boksiosastoa ja päärakennusta yhdistävässä yinpärysmuurissa toinen portti, josta kivilouhimossa työskentelevät vangit kul
kevat.
Kaikki rakennukset ovat varustetut punaisiksi maala
tuilla rautalevyisillä katoilla.
Sellisivustain välisellä paikalla seisovat laitoksen höyry- Vesijohto, m ylly ja vuorikaivo. Kaivosta saadaan talon tarpeiksi riit
tävä vesimäärä, 15,000 litraa päiväänsä. Vesi pumputaan h öy
ryvoimalla säiliöihin, joista vettä nostetaan erityisiin, raken
nuksen vinnillä oleviin rautasammioihin, mistä se sitten jo h detaan vankilan eri osastoihin.
Likavesi juoksee kaupungin viemärijohtoon, jonka kanssa Viem äri
laitoksen viemärit yhdistettiin vuonna 1899. Kaikki käymälät jo h to , ovat siten järjestetyt, että juoksevat jätteet vuotavat viemä
riin ja ainoastaan kiinteät kootaan säiliöihin, joissa ne sekoi- Pnhtaaua- tetaan turvepehkuun sittemmin tyhjennettäviksi laitoksen länsi-
puolelle harmaasta kivestä rakennettuun lannansekoitusmaka- siiniin.
Valaistusta varten käytetään petroolilamppuja. K um - Valaistus, minkin valaistaan vankilan piha vuoden pimeimpinä aikoina
myöskin kolmella ja edusta yhdellä sähkökaarilampulla. Näitä varten 011 hankittu m yllyn konevoimalla käypä dynamo.
Kuritushuoneessa löytyy paitsi useita letkuja, joita voipi T oim enpi- sovittaa. vesijohtoputkiin, kaksi voimakasta paloruiskua. Van- teitä turvalli- kilan eri osastot ovat soittojolulolla yhdistetyt ulkovartion s,lutta,ar*el1-
— s —
R a k e n n u k s e t
a) Pääraken- , nm.
kanssa, jossa alati oleskelee kahdeksan miestä, valmiina tar
vittaessa saapumaan hätäpaikalle. Llkovartion huoneustossa löytyvä telefooni-sentraali välittää puhelua laitoksen ja virka- asuntojen sekä kaupungin välillä.
Laitoksen virkapukuiset vartijat kantavat palvelustoi
missaan vankilan sisäpuolella revolveria ja säilää sekä ovat ulkovartioimistyössä ollessaan varustetut pitkälle kantavilla kivääreillä. Vuodesta 1896 alkaen ei kuritushuoneessa enään löydy sotilasvartiota, vaan ovat sen tehtävät nyt yhden vartio- esimiehen ja 14 uiko vartijan huostassa. Näiden asunto on laitoksen päärakennuksessa.
* *
*
Päärakennus, joka on tehty harmaasta kivestä saksalais- roomalaiseen’_’renes.sanssi tyyliin, on 132 metriä pitkä ja 15 metriä leveä .. Keskikohdalta kohoaa neliönmuotoinen graniittiväriin maalatuilla rautalevyillä verhottu puinen torni. Rakennuk
sessa on:
l.ssä herrassa: p. kyökki, k. yhteisvankien ruokasali, c.
ulkovartion huoneet, o. sairaala 20:llä vuoteella, c. vartijain päivyshuoneet, f. h. g. ja i. virkahuoneet, k. vartijain ruoka
sali sekä 1. yksi työsali.
Hiljakkoin on tässä kumminkin tehty muutos, jotta var
tijoille saataisiin tilava kokoushuone, joksi nyttemmin raken
nuksen itäsivustan työhuone 1. on järjestetty. Tällä kokous
huoneella ja vartijoiden ruokahuoneella on yhteinen, muista vankilan osista eristetty etehinen. Heidän entinen, pääsisään- käytävän vasemmalla puolella ollut päivyshuoneensa o. on sisustettu vahtimestarien toimistoksi, ase- ja avainhuoneeksi.
Vahtimestarien käyttämä huone f. taas on luovutettu apulais- tirehtöörin työhuoneeksi, josta ovi johtaa tirehtöörin kans
liaan h.
2:ssa herrassa: 13 suurempaa ja 6 pienempää työsalia käymälöineen, ja
3:ssa herrassa: 10 makuuhuonetta ja 4 toaletti-huonetta yhteisvangeille, sekä kirkko, jok a osittain on 13 metriä leveä, 7,7 metriä korkea ja 18,5 metriä pitkä. Kirkossa, jossa on
urut, istuvat koeluokan vangit alhaalla ja oppiluokan lehte
rillä. Suuremmissa, korkeintaan 50:lle vangille aijotuissa makuuhuoneissa tulee kunkin miehen osalle 9 kuutiometriä ilmaa ja 2,6 neliömetriä permantoa. Jonkun verran edulli
semmaksi käyvät olosuhteet pienemmissä makuuhuoneissa. — Enimmät sängyt ovat rautaa.
Päärakennukseen saatiin ilmanvaihto vasta vuonna 1878.
Turmeltunut ilma johdetaan sisämuureihin tehtyjä kanavia myöten kahteen imupiippuun ja jotta tuuleuttaminen näissä tulisi tehokkaammaksi, lämmitetään erityisiä rimauuneja ra- kennuksen alakerrassa.
Kattoikkunoilla varustetuilla ylisillä kuivataan pesuvaat- teot ja tänne on m yöskin laitoksen pito- ja makuuvaatteiden varasto sijoitettu.
Ikkunoita on rakennuksessa 223, mitkä alkujaan kaikki olivat 2,07 X 1,12 metriä, vaan myöhemmin ovat urnpeen- muuratut puolelta korkeudeltaan. 98 tulisijaa pitävät liuo- neustot lämpöisinä.
Kaikkien huoneiden ja käytävien seinät ja katot ovat vaalealla öljyvärillä sivellyt, ikkunoiden ristikot taasen valkoi
siksi maalatut. K atot nikkarien työhuoneissa ovat tulenvaa- ran varalta rautalevyllä verhotut.
Päärakennuksen keskustan eri kerroista lähtee käytäviä i) Päiväselli- keskuskammioihin, joiden kautta tullaan päivä- ja yösellisi- sivusta.
vustan eri kerroksiin. Toisen kerroksen keskuskammiota käy
tetään kouluna ja kolmannen taasen saarnaajan toimistona, sekä. kellarikerros makasiinina.
Kolmikerroksisessa päiväsellisivustassa on 74 selliä, n. ja 3 päivyshuonetta, joh on lisäksi tulee 12 rangaistus- eli var- muusselliä maakerrassa. Sellit ovat sijoitetut molemmin puolin 40 metriä pitkää, 4 metriä leveää ja 10 metriä korkeaa käytä
vää, jonne valoa virtaa ylhäältä ikkunatornin ja päätyseinässä olevan 6 metriä korkean ja 2 metriä leveän ikkunan kautta.
Ensimmäisestä sellikerrasta vievät rautaportaat käytävän keskikohdalta ylikertojen parvekkeille; alas maakertaan pääsee kivirappusia myöten. Parvekkeiden reunaan on kiinnitetty
1,2 metrin korkuiset rautakaiteet ja niiden 1,05 metriä leveät
puiset permannot ovat peitetyt nahanjätteistä valmistetuilla matoilla. Kaksi nostolaitosta välittää sekä ruoan tuontia yli- kertoihin että jätteiden vientiä parvekkeilta.
Selleistä on: 8 yli 28, mutta ei 29 kuut. metriä.
4 n 27 ,, „ 28 „ „
^ n 20 „ „ 27 „ „ 53 „ 25 „ „ 26 „ „ 74
Sellien permantojen pinta-alat vaihtelevat .3,8 X 2,5:n ja B,(>X2,2:n metrin välillä ja ovat siis 9,5— 7,s neliömetriä.
Kahdeksan n. k. ikkunaselliä saavat valonsa 1,06 X l , t metriä suuruisen aukon kautta; 66:ssa sellissä on tämä valoaukko ainoastaan 1,06 X 0,73 metriä.
Jokaisessa sellissä löytyy saranoilla seinää vastaan nos
tettava rautainen sänky, seinään kiinnitetty pöytä, kaksi nurk- kahyllyä, toinen kirjoja, toinen vesituoppia ja leipää varten;
sellivangin käytettävänä on sitä paitsi yöastia, joka pidetään seinään tehdyssä ovella varustetussa komerossa ja tyhjennetään parvekkeelle tahi käytävälle aukenevan luukun kautta, sekä vedellä täytetty sylkiiaatikko ynnä sellin puhdistamiseen tar
vittava harja. Sen lisäksi löytyy sellissä soittojohto, jonka avulla vanki voi kutsua luokseen vartijansa. Kun kahvasta vedetään, putoo kellon soidessa rautalevyyn piirretty sellin- numero käytävässä näkyviin. Sisäänpäin aukeneva sellinovi on 1 ,8 8 m. korkea, 65 cm. leveä ja 65 mm. paksu, sekä sellin puolelta verhottu rautalevyllä. Ovessa on kurkistusaukko, läpimitaltaan 4 cm., sekä käytävän puolelle laskeutuva luukku, josta ruoka annetaan vangille. Sellien seinät ja katot ovat vaalealla öljyvärillä maalatut ja lattiat asfaltilla päällystetyt.
Tämän osaston maakerrassa on: höyrypannuhuone läm
pöjohtoa varten, 10 eristys- eli vannuusselliä, 2 pimeää ja 2 kylpyselliä, sekä huone, jossa kaikenmoisia tähän osastoon kuuluvia kapineita säilytetään. Kahdeksan varmuusselliä on kukin poikkipuolin jaettu kahteen eri osaan 0 ,7 5 metrin pää
hän ovesta pystytetyllä takorautaisella ristikolla. Se on tehty kulmaraudasta, johon on sovitettu 25 mm. läpimittaisia p y ö
reitä kankia 14 cm. päähän toisistaan. Ristikkoseinän keski-
kohdalla on 1 ,sX0,.'S5 metriä iso, kulmarautalcehyksinen ulospäin aukeneva ristikko-ovi, jok a suljetaan jykeällä ha’alla. Sellissä löytyy seinään ja ristikkoon kiinnitetty puinen makuulava sekä ristikkoon niitattu 4 mm. rautalevyistä tehty klosetti, jolla on puinen sisusta täräyksien ja lyöntien varalle. K lo- setin kansi luistaa kehyksessä ristikon toiselle puolelle ja astia tyhjennetään ristikkoaidan etupuolelta. Ikkunoina on him
meää, 15 mm. paksuista n. s. raakaa lasia, kestääkseen kai- kellaista väkivaltaisuutta vangin puolelta. Neljän sellin ikku
nat ovat sisältä suojatut saranoilla kulkevilla lukollisilla risti
koilla. Hillittömien vankien kirkumisten Jäljentämiseksi asete
taan komeroihin ovien sisäpuolelle korkkilastuilla täytettyjä matrasseja. Neljä varmuusselliä voipi helposti tehdä pimeiksi.
Näiden sellien ulospäin aukenevissa rautalevyllä päällystetyissä ovissa ei ole ruokaluukkua. Lattiat ovat asfaltilla peitetyt ja vaaleiksi maalattujen sellien ristikot valkoväriset. Ituoka an
netaan vangille ristikon läpi soikeassa läkkiastiassa, mutta rajuja eli epäsiistejä hoidokkaita varten kiinnitetään ristikko- oveen tukeva, läppäaukolla vaiustettu rautalaatikko, jonka läpässä on sisäänpäin lykättävä kehys, minne ruoka ja juom a- astia asetetaan. Ilmanvaihtoa varten johdetaan raitista ilmaa käytävästä.rimaelementtien ja niitä suojelevan rautalevyvaipan välitse selliin; turmeltunut ilma im eytyy lähelle lattiaa tehdyn aukon kautta savutorveen yhdistettyyn kanavaan; tuuleutta- misen helpottamiseksi lämmitetään maakerrassa olevaa rima- uunia.
Kaikki sellit tässä osastossa saavat lämpönsä kiintonai- sesta höyrykattilasta, mistä höyry putkilla johdetaan ylim m äi
seen kerrokseen ja sieltä sitten haaraantuu 12 mm. takorauta- putkia pitkin jokaisessa sellissä löytyvään savisilinterillä ver
hottuun rautauuniin. Polttoaineena kuluu lämmitykseen — 26°
kylminä päivinä 0,5 metristä syltä kuivia havupuita.
Sellisivustan päätyseiuän edustalla löytyy 9 kävelykop- pia, joiden lattiat ovat asfaltoidut ja seinät vaalealla öljyvä- rillä maalatut.
Yösellisivustassa, joka myöskin on kolmikerroksinen, on c) Yöselli-si-
84 selliä, m., joista vusta.
d) Boksio- saatu.
6 on yli 17, mutta ei 18 kuut. metriä, 6 n » 11 n » 12 n »
11 11 ^ „ „ 10 „ „ 84
Pitkin rakennuksen ulkoseiniä on käytävät, joihin tulee valoa 66:n ikkunan kautta. Käytävien sisäpuolelle ovat sellit sijoitetut peräseinät vastakkain. Ne saavat valonsa rautale
vyllä verhottujen ovien yläpeilin sijalla olevien rautaristikko- jen sekä ovien yläpuolella olevien ristikoilla varustettujen auk
kojen kautta. Rakennuksen päätyseinän puolella löytyy jokai
sessa kerrassa pesutelineitä sekä kolme käymälää. Sellien permannot ovat puusta, käytävien sitä vastoin asfaltista. Sekä sellit että käytävät ovat maalatut vaalealla öljyvärillä.
Ateriansa syövät yösellivangit selleisään, missä heidän käytettävinään on pöytä, puinen sänky, sylkilaatikko sekä yöastia.
Kiviset portaat huoneuston keskellä välittävät liikettä eri kerrosten välillä.
Yösellisivustan maakerrassa, jota puhdehetkinä ja rank
koina päivinä käytetään kivilouhimossa työskentelevien van
kien suojana, on huoneuston lämpölaitos. Lämmitys tapahtuu seuraavalla tavalla: Rakennuksen molemmissa päissä löytyviin lämpökammioihin lasketaan raitista ilmaa, joka rimauunin avulla kuumennetaan ja sitten johdetaan erityisiä kanavia myöten sellikertoihin. Lämmitystä varten poltetaan päiväänsä 0,6 metristä syltä havupuita, kun ulkoilma on — 26" Cels.
Turmeltunut ilma poistuu sellien permannoissa löytyvien imu- aukkojen sekä kanavien kautta kahteen imupiippuun, joissa tuuleuttaminen vuoden viileämpinä aikoina vahvennetaan ka- lorifeereillä, suvella taasen erityisillä ilmanvaihtouunilla.
Siviilitoimikunnan kertomuksen mukaan ovat päivii- ja yösellisivustat sekä tirehtöörin asuntorakennus maksaneet yh
teensä 551,474: 65 markkaa.
Boksiosasto, jonka kustannukset tekivät 150,281: 80 mark
kaa, on osittain neljäkerroksinen rakennus. Siinä löytyy 90 boksia, 14 päiväselliä n., 2 päivyshuonetta e., 8 työsalia 1.,
1 kouluhuone, 1 tarjoiluhuone, 1 varasteliuone, 2 kuivaushuo
netta, 3 kalorifeerihuonetta, 1 desinfioi mi shuone, sauna, käy
täviä, käymälät sekä 2 porraskäytävää, toinen kivestä, toinen raudasta. Kaikki boksit ovat tehdyt rautalevystä, paitsi katto sekä ylimmäiset ja alimmaiset ovenpeilit, mitkä osat ovat vah
vaa rautalankaverkkoa. Jokainen boksi on 2 metriä pitkä, 1,2 metriä leveä, 2,1 metriä korkea katto verkkoon. Kunkin boksissa säilytetyn vangin osaksi tulee vähintään 17 kuut.
metriä ilmaa. Selleistä on:
4 yli 38 mutta ei 39 kuut. metriä
4 „ 28 n T) 29 7) ii
4 „ 23 11 n 24 n ii
2 19 14.
n n .20 ii ii
Myöskin tässä osastossa syövät vangit ateriansa bokseis
saan, joissa on sänky, tuoli sekä pöytä hyllyineen.
Jokaisessa työsalissa löytyy virtsakuppi, joka laskutorven kautta on yhdistetty laitoksen viemärijohtoon, ja käytävien molemmissa päissä seisoo pesutelineitä.
Kuten yöselliosasto lämmitetään tämäkin osasto kuu
malla ilmalla. Kellarikerrassa on kolme lämpökammiota, yksi rakennuksen kummassakin päässä ja yksi keskellä. Itäisen seinämuurin kautta kammioihin tuleva raitis ilma kuumenne
taan seisovilla silinterinmuotoisilla rimauuneilla ja johdetaan sitten osaston ori huoneisiin rakennuksen sisäseiniin tehdyillä kanavilla. Turmeltunut ilma poistuu huoneista niinikään sisä- muureihin laitettujen, salpauspelleillä varustettujen torvien kautta neljään imupiippuun. Parempaa tuuleuttamista varten on näihin piippuihin sovitettu elementtejä, joihin lämpö ote
taan kellarikerrassa olevasta höyrykattilasta. Tällä höyry- kattilalla on toinenkin tehtävä: sen avulla kuumennetaan myöskin rimaputket kuivaushuoneissa.
Talousrakennukset ovat vankilan pihan pohjoisrajana ja e) Talousra- liittyvät itäpuolella boksiosastoon. Alkuperäisessä rakennus- »ennukset.
kaavassa löytyi ainoastaan nurkkarakennukset neliskulmaisille, 9 metriä korkeille harmakivisine toimineen, sekä näiden välissä leipomaliuone. Vuonna 18G2 yhdistettiin rakennukset harmaa-
kivisellä muurilla, jota sitten myöhemmin käytettiin peräsei- näksi niille makasiineille, jotka äsken mainittujen huoneusten kerällä täyttävät koko pohjoispuolen vankilan pihaa. Nämät rakennukset ovat, idästä lukien, 1. kolme pajaa, z. viisi maka
siinia, r. kaljahuone, s. leipomahuone, v.. kuusi makasiinia sokii t. sauna ja pukeumishuone.
Tässä sopii mainita että senaatti huhtikuun 2:na päivänä 1903 on päättänyt että rakennus, missä laitoksen leipomahuone ja kaljapanimo sijaitsevat, on korotettava kaksikerroksiseksi, joten kivimäessä työskenteleville vangeille hämärähetkiksi saa
daan tilava 27,(>X8,o neliömetrin suoja. Työ on suoritettava vangeilla ja saadaan siihen käyttää 3,688: 20 markkaa.
Yösellisivustan ja päärakennuksen välisessä kulmauksessa on neljä aaltomaisesta rautalevystä tehtyä käymälää.
Sellisivustain välisessä aukeamassa vihdoin on mylly- laitos, tehty puusta vuonna 1881 ja maalattu harmaalla öljy- viirillä. Tässä rakennuksessa on konehuone x.. missä vuodesta 1894 löytyy sähkövalaistukseen tarvittava dynamo, sekä mylly, joka yhdellä kiviparilla jauhaa kymmenessä tunnissa 50 heh
tolitraa jyviä. M yllyn käydessä johdetaan höyryä pieneen kuritushuoneessa valmistettuun koneesen, joka myllyn vierei
sessä kaivohuoneessa v., kymmenen, tunnin ajalla pumppuna 15,000 litraa hyvää juomavettä 75 metrin syvästä kaivosta, mikä vuonna 1898 porattiin vuoreen (5,984: 54 markan kustan
nuksella. Vesi kootaan ensin kahteen isoon säiliöön, josta se sitten yösellisivustan maaherrassa olevan pumppulaitoksen avulla nostetaan erityisiin, vankilaosastojen ylisille asetettuihin rautasammioihin. Kun m ylly ei ole käynnissä, saa pumppu- kone höyryä omasta pienestä, myöskin kuritushuoneessa teh
dystä höyrykattilastaan. Jos kone pidetään käymässä kaiken vuorokautta voipi sillä ajalla nostaa 36,000 litraa vettä.
Vuonna 187(5 kaivettiin vähän toiselle puolen kuritus- huoneen pohjoisrajaa kaivo, jonka päälle tehtiin tiilikatos.
Tähän sijoitettu kaksisilinterinen imu- ja painopumppu nostaa vettä 300 metriä pitkän joh to torven kautta saunan pukeumis- lmoneen alle harmaasta kivestä tehtyyn, 40,000 litraa vetävään säiliöön. Kaivosta tuleva vesi on pehmeätä ja siis pesuun ja kylpyyn käytettäväksi mainiota. — Myöskin sadevettä k oo
taan päärakennuksen ja päiväsellisivustan välissä maanpinnan alla olevaan, vuoreen louhittuun, 50,000 litraa vetävään säi
liöön. Katoilta juoksee vesi tähän kiviseen ammeesen seitse
mää laskutorvea myöten. J o tte i vangeissa syntyisi halua kar- kausyrityksiin tätä tietä, on laskutorvien ympärille kiedottu okaista aitauslankaa.
Sen käytävärakennuksen alitse, mikä sitoo sellisivustat päärakennukseen, kulkee tie, yhdistäen sellirakennuksien jaka
man itäisen ja läntisen pihamaan toisiinsa. Tätä rakennuksen alista käytävää päästään myöskin maakerroksen keskuskam- mioon, jota tarpeen tullen käytetään milloin jyväaittana, mil
loin kellarina.
Vankilan huoneusryhmän itäpuolella kohoaa kaksikerrok
sinen kivirakennus, josta on avara näköala pöhjoseen ja ete
lään päin. Ensimmäisessä kerrassa on asuntoja kahdelle vahti
mestarille, y. m.; toisessa taasen 8 huonetta, etehinen ja kyökki tirehtööriä varten. Ulkohuonerakennuksessa, joka myöskin on tiilistä, on talli kuritushuoneen 3:lle hevoselle, vaunuvaja, halko
vaja, aitta, sauna pukeumishnoneineen, leipoma- ja pesutupa.
Rakennuksen etelä- ja itäpuolelle perustettiin vuonna 1891 puutarha. Kuritushuoneen päärakennuksen eteläpuolella löytyy toinen, vuonna 1879 hedelmäpuilla istutettu tarha.
Molemmat ovat tirehtöörin käytettävinä.
Alkupuolella vuotta 1902 rakennettiin tirehtöörin huo
neuston läheisyyteen puusta 6:n huoneen asunto apulais-tireh- töörille, jonka virka vähän ennen oli perustettu. Hänen on nimittäin aina oltava saatavissa, eikä hän sentähden voi, miten (>nsin ajateltiin, asua kaupungilla. Rahalliset menot tästä 10,000:ksi markaksi arvioidusta rakennuksesta nousivat tuskin kolmeentuhanteen, kun työhön käytettiin yksinomaan vankeja eikä kiviperustuksellekaan, jonka eteläpään täyttää yksi ainoa
!) metrin pituinen kivi, laskettu mitään hintaa.
Vankilan huoneusryhmästä pohjoseen tehtiin vuonna 1897 kaksi ruutikellaria.
Länsipuolella aivan lähellä laitoksen talousrakennuksia on 9 0 x 1 5 metrinen vaja, jossa on eri osastoja puita, turvo- pehkua, olkia, kalkkia, rautaromua, vihtoja, y. m. varten.
f) Rakennuk
sia, y.m. van
kilan huo- neusryhmän ulkopuolella.
Yhteen riviin edellämainitun vajarakennuksen kanssa teh
tiin vuonna 1896 8 X 1 4 ,5 metriä suuri sikoläävä, jossa liki- määrin 50 sikaa syötetään kyökistä, kaljahuoneesta ja myl
lystä tulevilla jätteillä. Sikotarhasta on laitoksella vuotuista tuloa noin 4,000 mai’kkaa.
Sikoläävän takana on vuonna 1885 harmaasta kivestä tehty 14,3 metriä pitkä ja 6,7 metriä leveä ruuma lannan val
mistusta varten. Kustannusarvio teki 4,400 markkaa, mistä summasta rakennustyöhön kumminkin meni ainoastaan 3,734:
57 markkaa. Ruumaa on tänä vuonna jatkettu. Rakennus
aineina on käytetty kivet, mitkä ovat irtaantuneet läntisen portin edustalta poistetusta kallionkielekkeestä. Lantaruu- man nykyinen pinta-ala on 6,7X 33 metriä. Kustannukset tästä työstä nousivat tuskin kolmeentuhanteen markkaan.
Lantaruuman lounaisella puolella huomataan 30X 11 metriä käsittävä vaja, jossa puuaineet säilytetään. Läheisyydessä on kaksi muuta samallaista vajaa, k o ’oltaan 4 0 X 4 ja 1 3 X 7 metriä.
Kuten ennen on mainittu, rakennettiin vuonna 1892 kuri- tushuonealueen lounaiselle rinteelle Linnandadun varrelle kaksi
kerroksinen kivirakennus, jonka kustannukset nousivat 39,717:
93 markkaan. Ensimmäisessä kerroksessa on laitoksen m yy
mälä; toisessa taas ori kirjanpitäjän käytettävinä 4 huonetta, etehinen ja kyökki, sekä työnjohtajaa varten 3 huonetta, ete- liinen ja kyökki.
Heti kaakkoon kuritushuoneen päärakennuksesta on 1 hehtaarin suuruinen kivilouhimo, mikä siinä työskentelevän usein 100:aan mieheen nousevan vankijoukon vartioimisen liel- poittamiseksi on kolmelta puolen ympäröity 3,5 metrin kor
kuisella, laudoista ja pystypuista tehdyllä aidalla. Kivilouhi- mossa on kolme, yhteensä 1 2 5 X 5 neliömetriä käsittävää vajaa kivenhakkaajien suojaksi, ja vuonna 1895 tehtiin tänne tiili
nen, rautalevyllä katettu paja työkalujen teroittamista varten.
Laitokselle johtavan kiemuratien viereen istutettiin v u o
sina 1862— 1865 joukko erilaatuisia puita, jotka nyttemmin muodostavat siimeisen puiston, missä laululinnut pesivät heitä varten puihin asetettuihin tölkkiin.
Vuonna 1868 rakennettiin ajotien länsipuolelle kiviset portaat kolmeen jaksoon jalankulkijoita varten.
Vieläkin lännempänä on mäenrinteelle kuljetettu multaa, joka nyt kasvaa ruohoa. Täällä ovat myöskin laitoksen vi
hannestarha ja taimilavat.
Luoteispuolisella, vuoren rinteellä Viljellään perunoita ja juuriskoita sekä koripajua.
Alueen ympärille länteen, pohjoiseen ja itään on pysty
tetty rautalankainen oka-aituus ja ilmoitustaulut antavat tie
doksi, että ainoa kuritushuoneesen viepä tie kulkee Linnan
kadulta ja että luvaton kuritushuoneen alueelle tuleminen on 20:n markan uhkasakolla kielletty.
Sekä vankilan piha että kaikki tiet ovat makadamoidut.
Leveä ajotie vie laitoksen rakennusryhmän ympäri.
Tirehtöörin asunnosta alkaen kulkee viemärijohto van
kilan pihan poikki ja yh tyy alueen länsirajan toisella puolen kaupungin viemäreihin. Vankilan pihassa on tarpeelliset lika- vesi- ja tyhjennyskaivot sekä laskuaukot maanpäälliselle vedelle.
„Paljonko Kakola maksaa11, kysynee ehkä lukija. Vas- Paljonko Ka- tauksen tähän kysymykseen luulisi olevan helponkin hankkia, kola maksaa?
kun laitos valraistaik.se ensi heinäkuussa juhlimaan vasta puoli
vuosisataista olemassa-oloansa. Niin ei kumminkaan ole asian laita. Toistaiseksi on vastaus varsin hämärissä, sillä ei ole tiedossa tilejä, joista selviäisi, paljonko tuo muinaislinnojen rakennustapaa tavoitteleva kivinen päärakennus on maksanut semmoisena kuin se vuonna 1853 ojennuslaitoksena otettiin käytäntöön. Sen aikainen tilittämistapa ja pitkä toistakym
mentä vuotta kestänyt rakennusaika sekä se seikka että ra
kentamisessa käytettiin vankeja, joiden työtä ei rahassa ar
vioitu, vaikeuttavat tämän kysymyksen selvittämistä. Näin ollen olemme turvautuneet erääsen rakennustaiteen käsikir
jaan, jonka avulla seuraava tulos on saavutettu.
Saimme siitä tietää tavallisen kolmikerroksisen kivira
kennuksen keskimäärin maksavan 300 markkaa neliömetri.
Päärakennuksemme pohjapinta-ala on 2,051 neliömetriä. Siis se maksaa 615,300 markkaa. Vaan kun päärakennuksen ulko-
2
seinät ovat 30. cm, tavallisia seiniä paksummat ja kun tämä lisäpaksuus on hakattua graniittia, joka valmiina, seinään sijoitettuna maksaa 50 markkaa neliömetri ja kun graniitti- pintaa on rakennuksessa 5,400 neliömetriä, maksaa ulkokuori täten 270,000 markkaa. Yhdistämällä nämiit erät saamme päärakennuksen h i n n a k s i 885,300: —
Samojen perusteiden mukaan maksavat:
S a u n a ... 21,000: — P a j a ... 25,200: —
L e i p o m o 42,000: — 88,200: -
Rakennukset semmoisina kuin ne heinäkuun l:n ä päivänä 1853 luovutettiin työ- ja ojen-
nushuoneen käytettäviksi maksoivat, siis 973,500: — Myöhemmin ovat allamainitut laitoksen
laajennukset ja parannukset kysyneet:
186l:n vuoden r a k e n n u k s e t 80,000: —
1876— 79 vuosien „ 551,474: 65
Vuonna 1881: m ylly ja k o n e ... 5,408: 90
„ 1885: lantaruum aja sen 3000 markkaa
maksava laajennus vuonna 1902 . 6,734: 57
„ 1891: h ö y r y k e i t t i ö ... 7,077: 65
„ 1892: m yym älärakennus 39,717: 93
„ 1893: s ä h k ö v a la is t u s ... 2,200: —
„ 1893— 94: b ok siosa sto 150,281: 80
„ 1896: ulkovartio ja vartijain ruokahuone 6,965: 13
„ 1896: s i k o l ä ä v ä ... 3,000: —
„ 1898: v u o r ik a iv o ... 6,984: 54
„ 1899: varm u u ssellit... 12,286: 66
„ 1900: l ik a v i e m ä r ijo h t o 20,977: 87
„ 1902: apulais-tirehtöörin asunto . , . 10,000: — Vajojen, kivimäen aitain ja teitten sekä 15,7
hehtaaria käsittävän kuritushuoneen
alueen laskemme maksavan . . . 123,390: 30 Summa 2,000,000: — Edellä olevan laskumme perusteella väitämme Kakolan nyt täyttäessään 50 ikävuotensa olevan Suomen valtiolle kah
den miljoonan arvoisen.
:js
Vangit nousevat annetun merkin jälkeen työpäivinä, Päivä,järjcs- touko— elokuun kuluessa k:lo 5, mutta muuna vuoden aikana kvs- k:lo a/ a6, sekä työstä vapaina päivinä k:lo 6 aamulla. T yö
päivinä alkaa työ puoli tuntia nousumerkin annettua ja kestää k:lo 7:ään illalla, paitsi sunnuntai- ja pyhäpäivän edellisinä iltoina, jolloin työ lakkaa k:lo 6. K :lo 8 — a/ ä9 pidetään aamiaisloma ja päivällistä syödään k:lo 1— 2. K un päivätyö on loppunut syödään illallinen. K d o 9 annetaan vangeille merkki menemään levolle.
Vankien vaatetusta koskevien, maaliskuun 20:nä päivänä Vankien vaa- 1893 annettujen sääntöjen mukaan tehdään vankien talvipuku tetus.
harmaasta, 2,5 cm. levyisillä mustilla raidoilla kudotusta villa- vaatteesta eli sarasta, jota valmistetaan Helsingin viereisessä kuritushuoneessa. Kesäpuku taasen on valmistettu rohdin- kankaasta, joka on juovikasta 1 cm. levyisillä valkeilla ja sinisillä raidoilla. Alusvaatteet ovat samaa ainetta. Selli- vangit kutovat sukat. Makuuvaatteiksi saavat vangit 10 cm.
levyisellä mustalla raidalla kudotun villapeitteen, olkipatjan ja oljilla täytetyn tyynyn sekä lakanan.
Vaatteista puhuessamme lienee paikallaan mainita niiden IVsn.
pesustakin. Turhaan etsii lukija edellisestä kertomuksesta vaatteiden pesulaitosta. Semmoisena on viime aikoihin saakka käytetty — 5:nä viikon päivistä — saunaa. Tässä ovat pes
tävät vaatteet ensin hierotut saippualla ja on ne sitten pantu ammeesen likoamaam Yön liottuaan on ne pesty käsin. Tä
män jälkeen on vaatteita kiehutettu padassa, huuhdottu ja vihdoin kuivattu, osaksi kuivaushuoneessa osaksi taas raken
nusten ullakoilla. Pata, vaikkakin suuri, on ollut vaatteiden paljouteen nähden riittämätön, joten vaatteiden puhdistaminen on ollut sangen vaillinen. — Luettuamme „Lessive-Phenix‘:- pulverista, saippuan mahtavasta kilpailijasta, heräsi meissä ajatus sa,ada vaatteiden pesu järjestetyksi niin että tätä ke
huttua pulveria voisi saippuan asemasta käyttää. Tuumasta toimeen. Kokeilut antoivat tuloksena että voidaksemme käyt
tää tätä uutta pesutapaa tarvittaisiin ainakin 6 entisen suu
ruista pataa lisään, eikä yhdelläkään ollut tilaa saunassamme.
Tuumailtiin ja vihdoin keksittiin tehokas keino puutteen pois-
Dexintisioi- iiii ui'n.
Vankien ruoka.
lumiseksi. Tyhjennettiin saunan viereinen makasiini, johon tiilistä holvattiin katto ja permantoa kaivettiin kallioon saakka;
kallioon louhittiin syvennys, johon sitten sepel iki vistä ja se
mentistä muurattiin kaksi 3,000 litran vetoista säiliötä, jotka samoinkuin sementistä laskettu permantokin yhdistettiin lika- viemäriin. Suuri lähes 3,000 litraa vetävä, kannella varus
tettu amme asetettiin uuden pesuhuoneen seinustalle ja niin oli pesulaitos valmis. Vuoreen louhittuun kanavaan asetettua putkea myöteen johdettiin sitten ammeesen höyryä 50 metrin päässä sijaitsevasta myllyä käyttävän koneen kattilasta. Uusi pesulaitoksemme, jossa mainittua pulveria yksinomaan käyte
tään, tekee tehtävänsä varsin mainiosti. Pestävät vaatteet kiehu
tetaan ammeessa, huuhdotaan ensin pesulaitoksen toisen säiliön höyryllä haalistetussa vedessä ja sitten toisen kylmässä ve
dessä. Huuhdotuista, vaatteista puristetaan vesi vähiin kah
dessa, kuritushuoneessa valmistetussa, pesulaitoksen perman
toon kiinnitetyssä käsin kierrettävässä sentrifuugissa, ja niin on suuri pyykki saatu kahdessa päivässä kuivatuskuntoon.
Pulverin saastutusaineista puhdistava ominaisuus tekee sen var
sin sopivaksi vankiloille, joissa samat vaatteet eivät aina tule saman henkilön käytettäviksi. Täten säästyvät myöskin vaat
teet kulumasta, käyvät hajuttomiksi ja puhtaammiksi kuin saippuaa käytettäessä ja tämän lisäksi tulevat kulungit enti
seen verraten pienemmiksi ja vaivat vähemmiksi.
Etenkin keuhkotautisten vankien pito vaatteiden puhdis
tamista varten löyty y boksiosastossa pieni huone, mihin eräs Cornet-K rohnen keksimä, tänne vuonna 1893 hankittu desin- fisioimisuuni on sijoitettu. Tämä yksinkertainen ja helppo
hoitoinen apparaatti on kaksiosainen. Toisessa on tulisija ja.
vesisäiliö, toisessa taas 0,3 kuut.metrin suuruinen tila puhdis
tettaville esineille. Kun lämpömäärä 10:ssä minuutissa nousee 98:aan asteesen, on koneen puhdistava voim a riittävä hyvin
kin sitkeähenkisten bakterioiden hävittämiseen. — Tämä laitos maksoi 434 markkaa.
Ruokajärjestys kesäkuun 15:ltä päivältä 1892 on kuritus
huoneessa ollut käytännössä tammikuun l:stä päivästä 1893.
' Ruoka- ja leipäannos päivää kohden on 570 grammaa kuivaa,
hapanta, ohrilla sekoitettua ruisleipää sekä 150 gr. silakoita.
Tämän lisäksi saapi vanki ohramaltaista tehtyä kaljaa mielin määrin. Päivälliseksi annetaan liemi ruokaa: sunnuntaisin ja tuorstaisin keitos 150:stä gr:sta raavaaniihaa, 50:stä gr:sta ohra- ryyniä ja 0,7:stä litrasta perunoita, maanantaisin, tiistaisin ja perjantaisin 70:stä gr:sta sianlihaa, 100:sta gr:sta ohraryyniä, 0,7:stä litrasta perunoita eli 140:stä gr:sta herneitä. Keski
viikkoisin ja lauvantaisin tarjotaan puuroa, 220:stä gr:sta ohraryyniä, 30:sta grrsta voita, sekä kylmikastiketta - kaikki miestä kohti.
Ruokaj ä i j esty k sessä mainitut ravin ti laineet tavi littelevat V oitin kaavaa, jonka mukaan työtä, tekevä vanki ravinnos
saan päivittäin tarvitsee 118 grammaa albuminaatteja, 56 gr.
rasva-aineita ja 500 gr. hiilihydraatteja.
Marraskuun 2;sta päivästä saakka 1891 keitetään ruoka laitoksella, johon kuuluu höyrykattila ja kaksi kahdenker
taista pataa. H öyry lasketaan kummankin pataparin kupuja erottavaan 4 cm. välitilaan. Padat riippuvat sivuista lähte
vien tappien varassa valinrautaisten pylvästen laakereissa ja voidaan niitä siis tyhjennettäessä tarpeen mukaan kallistaa.
Keittämisajalla peitetään padat tiiviillä kansilla. — Tämä keitto- laitos on maksanut kaikkiaan 7,077: 65 markkaa.
Ruoka-astioina käytetään 2 litraa vetäviä kuritushuo
neessa tehtyjä sekä ulkoa että sisältä tinattuja kuparikuppeja.
Leipomossa on kaksi 1,0 X 3,1 metrin suuruista leivin
uunia, joita arinan alta yhtämittaisesti lämmitetään, sekä va
rana kolmas uuni tavallista mallia. Uuneissa paistetaan kerrallaan 100 reikäleipää, joista kukin kuivana painaa liki- määrin 570 grammaa. Mallassaunana on vuodesta 1897 saakka ollut 5,t metriä leveä, 5,o metriä pitkä ja l,o korkea tila leipäuunien päällä, joista maltaille tarvittavaa lämpöä saadaan.
Kaikki Suonien vankilat ovat senaatin oikeustoimitus- kunnan ja prokuraattorin valvonnan alaisia; niiden ylijohto on vankeinhoitohallituksen asiana sekä paikallinen hallinto ja hoito on kunkin vankilan johtokunnan ja tirehtöörin velvol
lisuutena.
Hallinto ja hoito.
\
Yartijain palvelus.
Johtokunnan muodostavat kuritushuoneen tirehtööri, puheenjohtajana, sekä jäseninä lääkäri, saarnaaja ja apulais- tirehtööri, sittenkun sellainen virka tänne väliaikaisesti perus
tettiin joulukuun 9:nä päivänä 1901. Kokoonpanoonsa näh
den on johtokunta kotimaista suunnittelua, eikä muissa kehit- tyneimmissäkään maissa tämän kaltaista orgaania ole tavatta
vissa. Ensi kerran se tavataan 1866:n vuoden toimeenpano- asetuksessa, josta se kokemuksen hyväksymänä siirtyi nykyi
seen rangaistusten täytäntöönpano-asetukseen. Epäilevästi sitä vieraissa maissa arvostellaan, vaan meidän oloihin se on sopivana juurtunut. Johtokunta on huomattu olevan omansa lujittamaan siihen kuuluvain virkamiesten vastuunalaisuutta laitokseen nähden. Johtokuntain ansioksi on epäilemättä osaksi luettava vankilain uudistustyön tasainen kulku. Puhu
mattakaan taloutta koskevista asioista, joissa johtokunta on tirehtöörin tukena, pidämme varsin tärkeänä että kaikki anka- ranlaatuiset vankien kurinpidolliset rangaistukset kuuluvat johtokunnan tehtäviin. On päivän selvää, että missä kurin
pidollisten rangaistusten määrääminen yksinomaan on tireh
töörille uskottu, siellä tämän subjektiivinen mielipide piiäsee enemmän vallalle, kuin siellä, missä tirehtööri johtokunnan puheenjohtajana asioita käsittelee.
Kuritushuoneessa toimivat seuraavat henkilöt: tirehtööri, apulais-tirehtööri, saarnaaja, lääkäri, kirjanpitäjä, työnjohtaja, apulaistyönjohtaja, opettaja, apulais-opettaja, vanhempi vahti
mestari, nuorempi vahtimestari, vartio-esimies, 4 työnvalvojaa, koneenkäyttäjä, koneenkäyttäjän apulainen, lukkari, 27 vanhem
paa ja 32 nuorempaa vartijaa; sen lisäksi käytetään 10 kuritus- huoneesen sijoitetun vartijakoulun oppilasta vartijoina. Sitä paitsi on laitoksen palveluksessa kaksi naishenkilöä, toinen kans- lianapulaisena, toinen kuritushuoneen myymälän johtajattarena.
Vankilassa säilytettyjen kreikkalaisuskoisten sielunhoidosta pitää kaupungin venäläisen seurakunnan kirkkoherra huolen.
Kaiken tämän lisäksi on johtokunnalla käytettävänä vuodesta 1902 saakka vuotuinen määräraha saarnaajan apulaisen palk
kaamiseksi.
Vartijain palveluksen järjestäminen on aina ollut ja on edelleenkin niitä kysymyksiä, jotka riippuvat vankeinhoidon
kehityksestä ja joita on vaikea lopullisesti ratkaista. L aitok
sen turvallisuus toiselta puolen vaatii vartijavoimain tarkkaa käyttämistä; rangaistusjärjestelmä taas toiselta puolen tehtä
vänsä suorittamiseen kysyy toimeenpanijoiltansa henkistä valppautta, jota työn rasittamilta vartijoilta ei sovi odottaa.
— Koetamme tässä lyhyesti seurata näiden asiain kulkua kuritushuoneessa.
Laitoksen alkuaikoina oli vartijain työ-ja lepoaika jaettu siten, että vuoroin kolmen eli neljän viikon vartiotoimitusta seurasi seitsemän eli kahdeksan päivän keskeytymätön lepo
aika. Yövartio sattui joka kuudes yö ja kesti illasta aamuun.
Myöhemmin yövartio sattui joka kolmas yö, vaan kesti silloin ainoastaan jok o k:lo — 1 tahi k:lo 1— 5 1/2.
Seurasi sitten aika, jolloin kullakin vartijalla oli viikossa yksi arkipäivä vapaa ja sen lisäksi joka toinen sunnuntai ja joka kolmas juhlapäivä; yövalvouksia sattui silloin jok a neljäs tahi viides yö. Siten useinkin mies päivänsä vartioittuaan jatkoi valvousta k:lo l:een aamulla, jatkaakseen taas neljän tunnin kuluttua päiväpalvelustk, ellei seuraava päivä sattunut olemaan vapaa päivä, mikä tapahtui noin jok a kuudes viikko.
Vuonna 1891 lisättiin vartijavoimia niin että voitiin antaa vapaaksi joka viides päivä, mikä aina seurasi yöval- vousta. Tällöin tapahtui kumminkin usein että mies yhtä mittaa oli toimessa 19 tuntia. Joka viides sunnuntai ja joka kolmas juhlapäivä oli vartijalla myöskin vapaa. — M yöhem min annettiin joka toinen sunnuntai ja lähes joka toinen juhlapäivä vapaaksi pysyttämällä muuten palvelustaakka enti
sellään.
K im — syystäkin — valitettiin, ettei vapaapäivästä juuri kannattanut puhua, se kun vaan oli pidettävä korvauksena tuosta suunnattoman pitkästä edelläkäyvästä palvelustoimituk
sesta, järjestettiin asia seuraavalla tavalla. Y övalvojien luku
määrä pysytettiin entisellään, 13:na, vaan näistä 13:sta yövar
tijasta oli 9 valvovaa ja 4 nukkuvaa. Iltayön valvojat saivat edellisen iltapäivän ja aamuyönvalvojat seuraavan aamupäi
vän vapaaksi korvauksena yövalvouksesta. Yönsä laitoksessa rauhassa nukkuneet eivät tästä „rasituksesta“ — joka sattui kullekin vartijalle pari kertaa kuukaudessa — saaneet mitään
V artija-asun
to ja .
korvausta. . Joka seitsemäs arkipäivä oli vapaa, eikä tämä koskaan sattunut samalle ajalle, joka yövalvouksen johdosta tuli vapaaksi. Edelleenkin oli sitä paitsi joka toinen sunnun
tai ja lähes joka toinen juhlapäivä vapaa.
K un eivät silloiset vartijavoimat sallineet yhtämittaisen loma-ajan myöntämistä vartijoille ja kun tämmöinen kahden viikon kestävä loma pidettiin erittäin suotavana, pyydettiin ja saatiinkin 1902 kaksi lisävartijaa, ja samana vuonna voi- tiinkin jo kukin vartija laskea kahden viikon lomalle.
Muistutuksia on tätäkin järjestelmää vastaan tehty ja kohdistuvat ne pääasiallisesti siihen, että yövalvo us vuorot x/28 —1 ja 1 — 1/ i,6 ovat, huolimatta edellä käyvästä ja seuraa- vasta vapaa-ajasta, sittenkin rasittavat. Huomioon ottaen muistutukset on asia vihdoin, mitä yövalvoukseen tulee, rat
kaistu siten, että yövartio on jaettu kolmeen osaan 7x/ä— 11, 11— 2 ja 2— 5x/ a. Neljä iltayönvalvojaa ja yksi keskiyön kolmesta valvojasta saavat edellisen ehtoopäivän, ja kaksi keskiyönvalvojaa sekä kolme aamuyön valvojaa seuraavan aamupäivän vapaaksi. Näiden lisäksi määrätään laitokseen nukkumaan kunakin yönä vuorottani kaksi vartijaa; nämät eivät saa mitään korvausta „rasituksesta,u joka kullekin sattuu noin kerran kuukaudessa. Vapaapäivät pysytetään entisellään.
Yövartijoiden kontrollikello otettiin käytäntöön vuonna 1879.
Vuonna 1896 lakkautettiin silloinen sotilasvartio ja sen sijaan järjestettiin ulkovartio, jonka tehtävänä on vankilan ulkopuolinen vartioiminen, kun näet laitoksella ei ole varsi
naista ympärysmuuria. Jokaisen ulkovartijan tulee kahdesti vuorokaudessa olla palveluksessa neljä tuntia kerrallaan, vaan hänen on oltava varalla vartiovuorojen väliaikanakin. Täy
dellisesti vapaa on hänellä joka seitsemäs päivä.
Kaikki vartijat, joista ainoastaan 14:llä uiko vartijalla, 10:llä vartijaoppilaalla sekä 3:11a nuoremmalla vartijalla on asunto kuritushuoneella, saavat palveluspäivinä laitoksesta ruokansa ja aterioivat erityisessä ruokasalissaan.
Syksyllä vuonna 1902 valmisti johtokunta yleispiirteisen rakennussuunnitelman tarvittaville vartija-asunnoille. Tämän ohessa neuvoteltiin, liikenisikö kuritushuoneen alueelta tarkoi
tukseen sopivaa maata. Rakentamalla pienempiä asuntoja ja sijoittamalla nämät mikäli mahdollista alueen rajoille arveltiin päästävän parhaisiin tuloksiin huolimatta siitä että laitoksen alue ei yksin riitä tätä järjestelmää toteutettaessa. Eristämällä rakennukset säilyisi sopu ja ystävyys asukasten kesken ja sijoittamalla asunnot laitoksen rajoille koituisi niistä turvaa kuritushuoneelle, jolla, kuten ylempänäkin on mainittu, ei olo karkauksia ehkäisevää aitaa. Sitä paitsi ei näistä rajoille ra
kennettuina tarvitsisi kulkea laitoksen alueen kautta, mikä seikka on pidettävä vartioimista helpottavana asiana. Asun
tojen suuruuteen nähden luultiin, olevia oloja silmällä pitäen, yhden huoneen riittävän lapsettomalle perheelle, huoneen ja keittiön taas perheelle, jossa on 1 —4 lasta, sekä kahden huo
neen ja keittiön sitä suuremmalle perheelle. Ainoastaan puo
let tarvittavasta tonttimaasta katsottiin löytyvän omalla alu
eella, jonka vuoksi ehdoteltiin lunastettaviksi saatavina olevat rakennettu tontti Sofiankadun ja kuritushuoneen itäisen rajan kulmauksessa sekä rakentamaton naapuritontti Linnankadun varrella, jotka, molemmat tontit asemansa puolesta sopivat liitettäviksi kuritushuoneen alueeseen. Tämän kuoritushuoneen hoidon kehittymiselle tärkeän asian on vankeinhoitohallituksen nykyinen ylitirehtööri Harald D ieckh off erittäin ottanut huo
mioonsa ja on kysymys nyt joutunut niin pitkälle, että sen kohtalo piakkoin ratkaistanee.
Senaatin kirjoituksen nojalla lokakuun 5:ltä päivältä 1880 sijoitettiin samana vuonna kuritushuoneesen vartijakoulu 10:lle oppilaalle vuoteensa. Opetusta koulussa antavat tireh
tööri, saarnaaja, lääkäri, opettaja ja vanhempi vahtimestari.
Tietopuolinen oppikurssi kestää joulukuun l:stä päivästä tou
kokuun l:seen päivään ja käsittää 40 tuntia vankeinhoito-op
pia, 40 tuntia uskontoa ja siveysoppia, 40 tuntia suomen
kieltä ja ainekirjoitusta, 20 tuntia terveysoppia, 20 tuntia laskentoa, 20 tuntia kirjanpitoa sekä 40 tuntia voimistelua ja aseharjoitusta. Yartijakoulun kurssin läpikäyneellä on yle- nemis-oikeus vartijavirkoihin maamme vankilalaitoksissa.
Alexis Gripenberg'in, jolla on suuret ansiot maamme vankeustoimialalta hänen ollessaan vankeinhoidon päällikkönä
Vartija- koulu.
T yöliike.
Rangaistuk
sen m en».
vuosina 1891— 1901, on kunnia kuritushuoneen työliikkeen järjestämisestä siihen suuntaan, että vangeilla teetetään ensi kädessä mitä vankeinhoito itse tarvitsee ja sitten työskennel
lään valtion muillekin laitoksille niin suuressa määrin, ett'ei myytäviksi valmistettaviin töihin vasituisesti tarvitse turvautua.
Siten valmistetaan vankilassa nykyään kassakaappeja ja nahkalaukkuja postilaitokselle, huonekaluja, vääntömankelia sekä sentrifuugeja sairaaloille, pulpetteja ynnä muuta koulu- kalustoa valtion oppilaitoksille, asemien huonekaluja ja silta- kiviä valtionrautateille sekä maapoliisien tarpeiksi vanginrau- toja. Aina viimeisiin aikoihin saakka on Suomen sotaväki kuritushuoneessa vuosittain teettänyt suuren määrän suutarin- ja räätälintöitä.
* *
*
Joulukuun 19:nä päivänä 1889 annetun vapausrangais
tusten täytöntöönpanoa koskevan asetuksen säännökset nou
dattavat n. s. progressiivi- — s. o. asteettain helpottavaa — järjestelmää. Systeemin aate on tämä: rangaistus on täytän
töön pantava sillä tavalla, että samalla kuin rikollisen mie
leen ankaran kurin, opetuksen ja täsmällisen järjestyksen kautta istutetaan tottumista hyviin tapoihin ja työhön sekä kunnioitusta järjestystä, lakia ja oikeutta kohtaan, tulee hänen oman toimensa kautta työskennellä kohotakseen asteesta toi
seen, siten totuttaen kiusauksia voittamalla horjuvaa tahto
ansa vapautta ansaitsemaan ja sitä oikein käyttämään. R an
gaistus siis opettaa vangille miten hänkin on „oman onnensa seppä11. Tämä vuosisatain viisaus tietää täälläkin, että ilmei
sesti hänestä itsestään, hänen taidostaan järjestää elämänsä tarjoutuvien olosuhteiden mukaan, ja käyttämällä näitä oike
alla tavalla hyväksensä, riippuu hänen menestymisensä.
Jokainen vanki on rangaistusaikansa alussa luettava pakkoluokkaan ja pidettävä silloin sellissä, jonka yksinäisyys tahtoo masentaa hänen mielensä ja taivuttaa sitä alttiiksi ope
tukselle, jok a sellissä paremmin kuin hänen ollessaan toisten parissa voidaan sovittaa kunkin tarpeen mukaan. Tähän ope
tukseen kuuluu vangin tutustuminen- rangaistus-systeemin tay-
koitukseen, jok a on rikollisen parantuminen, perustettuna sel
välle siveelliseselle ja sieluopilliselle pohjalle. Rikollisen si
veellinen parantuminen näet ei voi koskaan olla koneellisen toiminnan tulos, vaan vaatii se hänen omaa vapaata sisällistä tointaan. Tämän vangin toiminnan tulee näyttäytyä ei ai
noastaan hyvinä päätöksinä, vaan myöskin näiden pitämi
sessä, ja tuloksena hänen pyrkimisistään seuraa rangaistus- pakon lieveneminen asteettain. Yksinoloa kestää vähintään neljä kuukautta, vaan milloin sellejä riittää jatketaan tätä aikaa kahdeksaankin kuukauteen.
Niiden arvosanojen nojalla, mitkä vangille hänen käy
töksensä mukaan annetaan, siirretään hän oppiluokkaan, jonka luokan vankeja säilytetään yöselli- ja boksiosastoissa. He työskentelevät siinä tarkoituksessa valvonnan alaisina yhdessä, mutta viettävät yöt ja pitemmät lomahetket yösellissä tahi boksissa. Kouluopetuskin on yhteinen.
Milloin vanki käytöksellään ja ahkeruudellaan työssä sekä koulussa jälleen on ansainnut helpotusta, muutetaan hän saamainsa arvosanojen perustuksella koeluokkaan. Tämänkin luokan vanki tekee valvonnan alaisena pakkotyötä yhteydessä luokkatoveriensa kanssa ja on hän öisinkin yhteydessä toisten kanssa yhteisissä makuuhuoneissa. Koeluokkalaiset aterioitse
vat yhteisessä ruokahuoneessa ja saavat viettää lomahetkensä kuritushuoneen pihamaalla. Koeluokan vangit säilytetään kuritushuoneen päärakennuksessa ja heidän sallitaan laitok
sessa taikka työssä vankilan ulkopuolella suorittaa semmoisia tehtäviä, jotk a kysyvät luotettavuutta ja jotka, panematta järjestystä ja turvallisuutta alttiiksi, antavat vangille enemmän tilaisuutta näyttää parannustaan.
Kun vanki lankeamatta 011 kestänyt kaikki kohdanneet kiusaukset ja kohonnut luokasta toiseen sekä samalla yhä enemmän saavuttanut helpotusta, on hän todennäköisesti huo
mannut täten niittäneensä omien pyrkimystensä hedelmiä ja oppinut että vapaudessakin riippuu ahkeruudesta, järjestyk
sestä ja tiedoista hyvän ja vakavan aseman saavuttaminen.
Hänen tällä asteella osotettuaan voivansa käyttää vapauttaan seuraa sitten rangaistuksen menossa viimeinen aste, ehdollinen vapauttaminen, joka sisältää vangin vapauttamisen kuritushuo
Tilasto».
neessa kärsimästä osan hänelle tuomittua rangaistusta, sillä ehdolla että hän jälellä olevana rangaistusaikanansa käyttäy
ty y nuhteettomasti; muussa tapauksessa pannaan kärsimättä jäännyt osa rangaistusta täytäntöön.
Asteita erottavat myöskin eri määrät säästörahoja sekä erilainen oikeus olla kirjevaihdossa omaisten eli tuttavain kanssa taikka heitä tavata, ynnä erivertainen oikeus käyttää lainakirjastoa. Tehokkain kehoitus kilvoittelemaan velvolli
suuden polulla on vangille kumminkin ehdollisen vapauden toivo.
Kymmenvuotiskautena 189,3— 1902 on kuritushuoneessa ollut seuraava määrä vankeja:
V uomia
i l U
s.
§ :<S § ^ 5 'O :
■g
K ok o lukumäärästä oli elinkautisia vuod. I vuod.
alussa; kulu- jä le llä ! essa olevia tulleita
189 S 1891 1895 1890 1897 1898 1899 1900 1901 1902
450 459 510 541 507 532 553 553 572 554
82 154 144 109 129 91 78
112 100 105
532 013 054 710 000 023 031 005 078 719
402 532 550 550 539 550 505 589 583 001
437 430 500 535 489 529 549 552 531 547
451 405 531 540 510
545
550 570 555 572
283 j 302 307 251 179 109 157 153 134 129 !
03 31
13
17 18 9 13
II 21
25 340 333 320 208 197 178 170 104 155 154 Koko aika
kautena 1,230 001 430 531 221
