Aki Janatuinen
Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry – www.virho.fi Taimenpäivä @ Kauhajärven Tapiola, Kauhajoki
12.12.2019
Sisältö
I - Kokemuksia taimenkantojen palauttamisesta:
Käytännön esimerkkinä Espoon Gräsanoja II - Ajatuksia kutusoraikoista
III – Kokemuksia vesisammalten palauttamisesta
Liian pieni meritaimenpuroksi?
Suoraan mereen laskevalla purovesistöllä mieluusti enemmän uomanpituutta (= taimenkannan riittävän suuri tehollinen populaatiokoko…)
Mitä suurempi vesistö, sitä suurempi potentiaali mutta myös suuremmat haasteet ja ongelmat sekä enemmän intressitahoja…
25 km2: Erinomainen meritaimenen kutuvesistö
12-8 km2: Jos vesitys ja esteetön uomanpituus riittäviä
> 1,5 km2: Jos laskee suurempaan vesistöön jne…
Segerstråle 1937, 1939
Kungsbäcken
F= 16,38 km2
Suurin purosta pyydetty taimen painoi 8 kg
Hyvän nousuvuoden
sattuessa (ilmeisesti 1934) salakalastajat pyysivät purosta luotettavien lähteiden mukaan yli 50 meritaimenta!
Segerstråle 1939
Onko taimenelle edellytyksiä?
Varmuudella riittävä vesitys? Kuivuminen kerran noin kerran 50 vuodessa ok.
Vedenlaatu riittävä eikä vesi lämpene liiaksi eli lähdevaikutusta löydyttävä.
Riittävästi kaatoa eli virta-alueita.
Nykytilaa tärkeämpää se, minkälainen aihio on... Moni Uudenmaan nykyinen meritaimenpuro entisiä
maanviljelysalueiden savipohjaisia kuivatusojia!
Mahdollisimman laaja esteetön uomajatkumo.
Mieluiten jo valmiiksi meriyhteydessä!
Tarvitaanko kotiutusistutuksia?
Olemassa olevan taimenkannan elvyttäminen muilla keinoin, jos yhä jäljellä!
Jos hävinnyt, niin kotiuttaminen istutuksilla.
Vaihtoehtoina luonnonvaraisten yksilöiden
siirtoistutukset tai viljelykannalla tehtävät mäti- tai pienpoikasistutukset.
Maantieteellisesti mahdollisimman läheltä!
Molempiin vaaditaan ELY:n istutuslupa, jos kyseessä tyhjä vesistö tai vesistölle vieras kalakanta.
Siirtoistutus
Riittävän montaa eri vuosiluokkaa ja eri alueilta (sisarusten välttäminen).
Esimerkiksi ensimmäisenä vuonna kaiken kokoisia ja myöhemmin pelkästään kesänvanhoja.
Useamman vuoden ajan, jotta saadaan siirretyksi
riittävän monta yksilöä (= riittävän laaja geneettinen pohja).
Pyynti loppusyksystä vesien viilettyä esimerkiksi
sähköllä. Siirto hapetetuissa astioissa tai vastaavissa.
Mäti- tai pienpoikasistutus
Vaikka pieniäkin määriä, kunhan vuosittain. Jatkettava ainakin noin viisi vuotta, mahdollisesti kauemminkin.
Istutukset mieluiten usealle eri alueelle (ei kaikkia munia samaan koriin), aloittaen mahdollisimman ylhäältä latvoilta.
Istutusalueet sellaisia, joissa mahdollisimman vähän kilpailua muiden lajien kanssa ja riittävästi
suojapaikkoja luonnostaan tai kunnostusten myötä.
Kotiuttamisen aikataulu
Vuodet 0-3:
Istutukset voidaan aloittaa, vaikka alueet olisivat vielä vaellusesteiden takana tai kunnostamatta.
Alkuun hyvä seurata ainakin karkealla tasolla (vähintään näköhavaintoja) istutusten tuloksellisuutta.
Vuodet 4-6:
Seuraava seurantatarve, kun luontainen lisääntyminen käynnistyy (kuduntarkkailu + sähkökoekalastus).
Kalastuksensäätelytoimien tarve tulee akuutiksi, kun emoja alkaa palata syönnösvaellukselta kudulle!
Espoon Gräsanoja (F=25,9 km 2 )
Kotiutusistutukset 2000-2012
0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
Istukasta (kpl)
Istutusvuosi Lukupuro Mankkaanpuro
Lukupuro, Espoo
Lukupuron alajuoksulla on
järjestetty purokunnostustalkoot joka syksy vuodesta 2014 alkaen.
Lukupuron vakiokoealan arvioidut poikastiheydet
0 20 40 60 80 100 120 140
2014 2015 2016 2017 2018 2019
yksilöä (kpl) / 100 m2
Vuosi Taimen 0+ Taimen >0+
Kunnostukset alkavat
Kuiviasyksyjä puuttuvia vuosiluokkia
II - Siitä puhe, mistä puute…
Soran puute on varsinkin etelärannikon vesistöissä
tyypillisin taimenen luontaista lisääntymistä rajoittava tekijä.
Kustannusten ja hyödyn suhde yleensä hyvin kannattava, mikäli diagnosoitu oikein.
Aina ei tarvita uutta soraa, jos vanhaakin on.
Puhdistaminen ja/tai sopivaan paikkaan siirtäminen fiksumpaa, mikäli onnistuu helposti.
Taimen on opportunisti. Kutee vaikka hiekkaan tai sepeliin paremman puutteessa, mutta lisääntymistulos paranee kunnollisilla kutusoraikoilla.
Tee-se-itse- kutupaikka
1. Puro ja sopiva paikka
kutusoraikolle + luvat työlle 2. Seulottua luonnonsoraa
sorakuopalta, maastosta tai purosta
3. Puuainesta tai kiviä purosta tai sen penkalta
4. Työkalut soran siirtämiseen ja levittämiseen
5. Toimenpiteen toteuttamiseen soveltuva työkone
Minkälaista soraa?
Mitä suurempia kaloja ja mitä suuremmat virtaamanvaihtelut, sitä karkeampaa soraa.
Liian hienorakeinen tai tasakokoinen sora liettyy helpommin ja ei pysy paikallaan. Liian karkeaan soraan vuorostaan ei pysty kaivamaan kunnollista kutupesää mädin suojaksi.
Taimen pystyy kutemaan soraan, jonka halkaisija on keskimäärin noin 10 % sen pituudesta.
Vastaavasti raekooltaan <15 mm sora heikentää ruskuaispussipoikasten selviytymistä.
Soran raekoko?
Naaraiden keskikoko
Vesistö Raekoko (noin) Käsityöläisen näkemys
15-30 cm puro 16-32 mm Helposti lapioitavissa
30-70 cm puro /
pienempi joki
16-50…60 mm Kohtuullisesti lapioitavissa
40-80 cm suurempi joki 16…30-50…90 mm Vaikeasti lapioitavissa
Omia pohdintoja…
Ei yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Virtaama ja
kutukalojen koko vaihtelee. Eri vuosina kelpaavat eri soraikot…
Voidaan perustaa joko kynnystämällä (kivi- ja puuaines) tai kaivamalla. Kokeiltu myös soran jättämistä tulvan vietäväksi.
Pysyviin tuloksiin pyrkiessä ennemmin laajempia kokonaisuuksia ja suurempia määriä!
Järkevää tehdä kerralla kuntoon, sillä tulevien vuosien resursseista ei ikinä varmuutta.
Lisää omia pohdintoja…
Virta-alueilla soraikot ensisijaisesti yläosille, jotta virran kuljettama sora pidättyy heti alavirrassa uudeksi kutupaikaksi eikä mene ”hukkaan”.
Jos lisätty sora ei pysy paikalla, niin paikka on liian voimakasvirtainen tai sora liian hienoa/tasakokoista.
Luonnossa kukaan ei kanna soraa takaisin, vaikka kaupungissa näin joskus tapahtuisikin.
Jos sora liettyy tai hiekoittuu pahasti, niin joskus
virtausnopeus on liian hidas, mutta vielä useammin valuma-alueen kiintoainekuormitus liian suuri…
Käytä resursseja järkevästi
Vaikka kunnostus tehtäisiin talkoilla vaatii se aina vähintään jonkun kallisarvoista aikaa. Usein myös rahaa.
Joten… Kustannuksen/vaivan ja hyödyn suhdetta syytä punnita aina!
Konetyötä kannattaa hyödyntää, mikäli sille ei ole esteitä. Mahdollistaa suuremman volyymin ja
vaikutuksen toimenpiteissä. Vesieliöt eivät arvostele tekotavan mukaan…
III - Vesisammalten palautus
Vesisammalten merkitys virtavesille ja niiden eliölajistolle Suomessa huomattava.
Hävinneet monesta purosta mm. perkausten ja vedenlaadun heikentymisen myötä.
Leviämisen tehokkuus ja nopeus vaihtelee lajeittain.
Mitä eteläisempi ja rehevämpi vesistö, sitä nopeampaa ja päinvastoin.
Keskeisimpiä lajeja upoksissa kasvavat tuuheat näkinsammalet: isonäkinsammal (Fontinalis antipyretica) ja virtanäkinsammal (Fontinalis dalecarlica).
Siirto vaatii vesialueen omistajan luvan lähde- ja kohdevesistöissä. Siirto mieluiten saman vesistön
sisältä tai maantieteellisesti mahdollisimman läheltä.
Siirto koskikivinä, joissa kasvaa haluttuja lajeja.
Siirrettävät näkinsammalet selviävät vaikka useammankin päivän, jos eivät pääse liiaksi kuivumaan.
Siirtoistutuksen toteuttaminen
Siirtoistutusten onnistuminen?
Etenkin isonäkinsammal runsastuu jos istutuspaikka on sopiva (pysyy pääosin upoksissa, ei liety) ja
olosuhteet suotuisat (riittävästi valoa).
Istutus mieluusti mahdollisimman latvoille tai virta- alueiden yläosiin leviämistodennäköisyyksien
parantamiseksi.
Levittäytyminen tapahtunee pääasiassa katkenneista versoista. Ensimmäiset yksilöt ilmaantuvat
muutamassa vuodessa kunnostuskohteiden uusiin rosoisiin kiviin ja puihin, jos näkinsammalta esiintyy ylävirrassa (ks. seuraavat kuvat).
Siuntionjoki, Siuntio – Kunnostus työn alla 10/2007
Siuntionjoki, Siuntio – Sama alue muutaman vuoden kuluttua 7/2011
© Esa Lehtinen
Mitä on opittu?
Toiminta on tuonut osaltaan suuren yleisön tietoisuuteen että taimenen ja ylipäänsä
virtavesiluonnon ja sen lajiston tila on hälyttävä.
Kurssi on mahdollista kääntää, jopa kaupungeissa, tekemällä vähäisiä toimenpiteitä, tai vielä
helpommin jättämättä niitä tekemättä!
Jokainen voi vaikuttaa, myös kotiseudullaan, omassa lähiluonnossaan!
Nykyään ei ole enää absurdi ajatus, että arkisessa kaupungissakin voi olla arvokasta ja monipuolista luontoa!
Kiitos mielenkiinnosta!
Kysymyksiä? aki.janatuinen@virtavesi.com
