297
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja 2/2000
Hannu Hökkä
Suometsien kasvun mallintaminen – nykytilanne ja lähiajan tietotarpeet
te e m
a
T
uotostutkimuksen näkökulmasta tärkeimmät metsien kehitykseen vaikuttavat luonnonpro- sessit voidaan karkeasti jakaa puiden syntymiseen, kasvuun ja kuolemiseen. Luonnonprosessien lisäk- si metsikön kehitykseen vaikuttavat ihmisen toimen- piteet, kuten taimikon hoito, harvennushakkuu, lan- noitus, ojitus ja ojitetuilla soilla luonnollisesti oja- verkoston kunnostus. Luonnonprosessien ja toimen- piteiden vaikutus metsien kehitykseen on nykyisis- sä metsätalouden suunnittelujärjestelmissä kuvattu lukuisilla malleilla, jotka edelleen on koottu yhdes- sä toimivaksi metsikkösimulaattoriksi (esim.MELA). Tarkastelen tässä puiden kasvun ja kuole- misen sekä toimenpiteiden kasvuvaikutusten mal- lintamista suometsien osalta metsätalouden suun- nittelun näkökulmasta. Metsikkökehitystä simuloi- taessa näiden mallien luotettavuudella ja ennustus- kyvyllä on suuri merkitys. Niillä saatellaan rinnan- korkeuden saavuttanut metsikkö jopa toista sataa vuotta kestävän, moninaisia vaihtoehtoisia toimen- pidekombinaatioiden ketjuja käsittävän kasvatusvai- heen kautta uudistamishetkeen. Tämä tarkastelu ra- joittuu suppeaan nykytilanteen kuvaukseen ja lähi- ajan tutkimustarpeiden kartoitukseen.
Soiden mallien sisältö nyt
MELA-järjestelmän metsikkösimulaattorin periaat- teena on kehityksen ennustaminen puutasolla ja metsikön kuvaaminen summaamalla yhteen puittai-
sia kehityksiä. Uusimman MELA-version kasvu- malleissa ojitetulla suolla kasvavan männyn, kuu- sen ja hieskoivun läpimitan kasvu on esitetty puun elinvoimaa, puiden välistä kilpailua ja kasvupaikan laatua kuvaavien puusto- ja kasvupaikkamuuttujien funktiona (Hökkä ym. 1997). Periaate on sama kuin vastaavissa kivennäismaiden kasvumalleissa (Hy- nynen ym. 2000). Suopuiden malleissa on mukana myös ojituksesta kuluneen ajan ja ojaverkoston kun- non vaikutus kasvuun.
Puiden pituuden kasvu on suometsissä kuvattu staattisilla puulajeittaisilla pituusmalleilla, joilla puun pituus ennustetaan ensisijaisesti läpimitan funktiona (Hökkä 1997a). Malli ottaa myös huomi- oon metsikön tiheyden ja puiden keskimääräisen järeyden vaikutuksen pituuskäyrän muotoon. Simu- lointiaskeleen lopussa lasketaan päivitetyn läpimitan avulla uusi pituus, ja pituuskasvu saadaan peräk- käisten pituuksien erotuksena.
Puiden kuolemisen ennustamiseksi ei suopuille ole käytössä suometsiin perustuvia malleja, vaan sekä yksittäisen puun kuolemistodennäköisyys, että metsikkötason itseharveneminen ennustetaan malleilla, jotka on laadittu kivennäismaiden aineis- toista.
Erilaisten toimenpiteiden vaikutus on kuvattu läpi- mitan kasvumalleissa kasvun tason muutoksena metsikössä. Harvennuksen jälkeinen kasvu on vii- den vuoden ajan korkeampi kuin ennen harvennus- ta. Mikäli ojaverkosto on huonossa kunnossa, seu- raa siitä pysyvästi alhaisempi kasvun taso. Kasvu
298
Metsätieteen aikakauskirja 2/2000 Tieteen tori
palautuu korkeammaksi, jos tehdään kunnostusoji- tus. Ojaverkoston kunnon ennustamiseksi on laa- dittu todennäköisyysmalli, jossa ojien huonoa kun- toa, eli metsikön kunnostusojitustarvetta, selittää ensi sijassa ojituksesta kulunut aika (Hökkä ym.
2000). Lannoitusta seuraava kasvunlisä ennustetaan kivennäismaiden malleilla.
Toimenpiteiden vaikutuksissa tarkennettavaa
Edellä esitetyn perusteella voi jo päätellä, ettei tä- män hetken tilanne ole kaikilta osin tyydyttävä sen paremmin prosessien kuin toimenpiteiden vaikutus- ten kuvauksessa. Kasvumalleissa ei pelkkä tasokor- jaus riitä kuvaamaan erilaisisten harvennusten ja kunnostusojitusten yhdistelmien vaikutuksia. Tähän mennessä tehdyt selvitykset ovat osoittaneet, että kunnostusojitusmenetelmän (perkaus, täydennys tai yhdistelmä) valinta vaikuttaa kasvureaktion tasoon (kuva 1) ja että eri kokoiset puut reagoivat kunnos- tusojitukseen eri tavalla. Kunnostusojituksen kasvu- reaktion tason, keston ja puiden välisen jakauman kuvaus onkin ojitusalueiden tuotostutkimuksen tär- keimpiä lähiajan tavoitteita.
Koska kunnostusojitus ja harvennushakkuut muo- dostavat ojitusalueiden kasvatustoimenpiteiden kokonaisuuden, sen hallinta edellyttää myös harven- nusreaktion kuvauksen tarkentamista vastaavasti.
Suometsien lannoitus on ollut hyvin yleinen toi- menpide 10–30 vuotta sitten, mutta nykyisin lannoi- tuspinta-alat ovat varsin pieniä. Sopivissa oloissa turvemaiden lannoitus on taloudellisesti hyvin kan- nattava toimenpide. Kivennäismaihin verrattuna turvemaiden lannoituksissa lukuisammat lannoite- lajit, -tasot ja lannoituskerrat ovat mallituksen näkö- kulmasta ikävä tosiasia – ne lisäävät mahdollisuut- ta päätyä loputtoman laajaan matriisiin erilaisista kasvuvasteista eri käsittelyille. Aiempien lannoitus- tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että typpirikkailla soilla PK-lannoitus tuottaa pitkäkes- toisia kasvunlisäyksiä kun taas karuilla soilla NPK- lannoituksen jälkeinen lisäkasvu kestää huomatta- vasti lyhyemmän ajan. Käytetyillä lannoitetasoilla on lisäksi vaikutusta kasvun tasoon. Näistä lähtö- kohdista on mahdollista kehittää kasvumalleja.
Prosessien kuvauksessa parannettavaa
Puiden kuolemisen parempi kuvaus on toinen tär- keä lähiajan tavoite MELAn suomalliperheen ke- hittämisessä. Suokasvupaikkojen vesi- ja ravinne- talouteen liittyvän puidenvälisen kilpailun luonteen sekä puuston epätasaisen kokorakenteen ja tilajär- jestyksen vuoksi puiden kuoleminen tulisi mallit- taa suoaineiston pohjalta. Pohjois-Suomessa VMI7:n otokseen perustuvasta SINKA-aineistosta (suometsien inventointikoealat) tehty alustava tar- kastelu yksittäisten puiden kuolemisesta viittasi sel- vään tasoeroon suhteessa kivennäismaihin: soilla useampia puita kuolee metsikön kehittyessä kuin kivennäismailla. Sitä ei vielä tiedetä, johtuuko kuo- leminen puhtaasti puutason kilpailusta, vai onko esimerkiksi tuhojen määrä suometsissä selvästi suu- rempi kuin kivennäismailla.
Metsikkötason itseharvenemismallissa MELAssa puiden kuoleminen perustuu tasaikäisen puupopu- laation keskikoon ja tiheyden väliseen riippuvuu- teen (Reineke 1933, Hynynen 1993). Malli ei vält- tämättä toimi hyvin ojitusalueilla, koska puiden elin- voimaisuuteen vaikuttavat varsin toisenlaiset eko- logiset tekijät. Voidaan kysyä, kuinka järkevä itse- harvenemisraja on rakenteeltaan erikokoisessa
0 5 10 15 20 25
0 5 10 15
Kontrolli Perkaus Täydennys
Yhdistelmä
Aika kunnostuksesta (vuotta) Pohjapinta-ala (m2/ha)
Kuva 1. Esimerkki eri kunnostusojitusmenetelmien vai- kutuksesta keskiravinteisen rämemännikön pohjapinta- alan kehitykseen Etelä-Suomessa (1200 dd °C) (Hökkä 1997b).
299
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja 2/2000
metsikössä, koska se on määritelty nimenomaan tasaikäisen metsikön ilmiönä. Sterba ja Monserud (1993) sovelsivat joka tapauksessa itseharvenemis- rajaa eri-ikäisessä metsikössä ja tulivat siihen tu- lokseen, että itseharvenemisraja saavutettiin pienellä keskiläpimitalla paljon aiemmin kuin tasarakentei- sessa metsikössä.
Erityisesti sararämeiden ja -korpien ojitusaluei- den puustot ovat koko- ja tilajakaumalta epätasai- sia, mutta on aivan ilmeistä, että myös niissä puut ojituksen jälkeen kilpailevat keskenään ja puita sen vuoksi kuolee. Voi kuitenkin olla niin, että osa siitä liikatiheydestä aiheutuvasta luonnonpoistumasta, mikä kivennäismailla syntyy metsikkötason itsehar- venemisprosessin ja valokilpailun kautta, on ojitus- alueilla paljolti yksittäisten puiden kuolemista juu- ristokilpailun vaikutuksesta puuryhmissä ennen
’varsinaista’ metsikkötason itseharvenemisrajan saavuttamista.
Oletettavasti soilla kasvavien mäntyjen, kuusten ja koivujen läpimitan kasvu on nykyisillä kasvumal- leilla jokseenkin tyydyttävästi kuvattu. Puiden pi- tuuden kehityksen kuvaus pituusmallin avulla voi johtaa ääritapauksissa, esimerkiksi ylitiheissä metsi- köissä, tilanteisiin, jossa pituuskasvu yliarvioidaan.
Samoin pituuskasvuun tulee mukaan jonkinlainen harvennusreaktio läpimitankasvun reaktion seurauk- sena. Näistä syistä pituuskasvun kuvauksessa tuli- sikin tavoitella aidosti pituuskasvua ennustavaa mallia.
Onko ojittamattomilla soilla merkitystä?
MELAssa ojittamattomien soiden puiden kasvu on kuvattu ojitettujen soiden malleilla kalibroimalla kasvun taso riippumattomassa aineistossa (VMI8:n koepuuaineisto) vastaavien ojittamattomien kasvu- paikkojen tasolle. Tämän lisäksi on tehty tiettyjä sääntöjä kontrolloimaan sitä, että puuston kehitys olisi suotyypeittäin järkevä.
Ojittamattomat suot mielletään usein kitu- ja joutomaiksi, joilla ei ole puuntuotannollista merki- tystä. Vaikka ojittamattomia soita pinta-alallisesti olisikin runsaasti, niiden puumäärä ja kasvu yleen- sä on niin vähäinen, ettei metsiköiden puuston ke- hityksellä metsikkö- eikä metsälötasolla paljon mer- kitystä olekaan. Väärin ennustettu metsikködyna-
miikka ei siinä mielessä ole vaarallista. Koko Suo- messa oli VMI8:n mukaan ojittamattomia metsä- ja kitumaan korpia kuitenkin vielä n. 0,7 milj. ha ja vastaavia rämeitä n. 1,5 milj. ha. Maan tasolla pitkä- aikaisissa simuloineissa yliarvioitu kasvu johtaa liian nopeaan kehitykseen ja voi sen myötä aiheut- taa vääristymiä muualla hakkuulaskelmissa. Tästä syystä pienetkin systemaattiset virheet tulisi puh- distaa pois.
Luonnontilaisten soiden puuston kehityksestä ei ole tehty Suomessa yhtään perusteellista tutkimus- ta, joten mallien dynamiikan oikeellisuutta on han- kala arvioida. Kuitenkin voidaan päätellä, että luon- nontilaisilla soilla puiden kasvun ja kuolemisen suh- de on kokonaan toinen kuin kivennäismaalla. Ki- vennäismailla yksittäisten puiden kasvuja summaa- malla saadaan metsikön kasvu, josta tulee vähentää usein pieni luonnonpoistuman osuus. Tilavuuden kehityksellä on alku, selvä suunta ja loppu. Soilla yksittäiset puut kyllä kasvavat, mutta kuolleisuus- komponentti on niin suuri, että se leikkaa metsikkö- tason nettokasvun usein negatiiviseksi. Puut kuole- vat yli-ikäisyyttään tai vesitalouden vaihtelun vuok- si. Luontaisten häiriötekijöiden puuttuessa (myös suot ovat palaneet ennen muinoin) luonnontilaiset suot ovat enemmän tai vähemmän stabiilissa tilas- sa, jota on usein kuvattu pitkällä ajalla vakiotasolla pysyvällä puuston määrällä.
Olisi erittäin tarpeellista selvittää puiden kasvu, kuoleminen ja uudistuminen myös luonnontilaisil- la soilla. Se voisi antaa pohjaa ymmärtää parem- min myös ojitetuilla soilla tapahtuvaa dynamiikkaa.
Viime vuosien aikana perustetussa sinänsä erin- omaisessa luonnonmetsien koelaverkostossa ei ole mukana ojittamattomia suometsiä, vaikka suot, jos mitkä, ovat leimanneet Suomen metsien kuvaa en- nen kuin Jussi tuli, kääri hihansa ja tarttui kuok- kaan ja kirveeseen. Luonnontilaisten soiden puusto- dynamiikan tutkiminen ja mallitus tulisi sisällyttää luonnonmetsien tutkimukseen.
Aineiston keruuta tarvitaan yhä
Nyky-MELAssa tehtyihin kompromisseihin, kor- jauskertoimien laatimiseen ja kalibrointeihin perus- tuviin korjauksiin on usein ollut syynä kattavan mal- lien laadinta-aineiston puute. Koko valtakunnan
300
Metsätieteen aikakauskirja 2/2000 Tieteen tori
käyttöön tarkoitettujen simulointimallien laadinta- aineistolle asetetaan melkoisia vaatimuksia: aineis- ton on oltava objektiivinen otos arkimetsien kaiken- laisista käsittelyistä maan eri osissa. Käytetyistä ai- neistoista nk. SINKA rajoittuu vain pohjoiseen Suo- meen. Lisänä käytetyt VMI8:n pysyvät koealat peit- tävät koko Suomen, mutta koealamäärä on suhteel- lisen vähäinen. Lisäksi VMI:n tekemät mittaukset on suunniteltu inventointia, ei kasvututkimuksia sil- mälläpitäen. Yksi parempien mallien edellytys on siten aineiston parempi kattavuus ja laatu. Tätä puu- tetta onkin ruvettu kuluvana vuonna korjaamaan perustamalla SINKA-metsiköitä myös aivan eteläi- simpään Suomeen osin pohjoisen aineiston kustan- nuksella.
Jatkuvaa kehitystyötä
Mahdollisimman kattavan mallikokonaisuuden kan- nustimena voi olla tietysti puhdas perfektionismi.
Eri mallien linkkaaminen toimivaksi kokonaisuu- deksi on oma haasteensa ja sitä suurempi, mitä use- ampia malleja orkesteriin kuuluu. Käytännössä työ on usein tuskallisen puuduttavaa virheiden etsimis- tä, korjaamista ja loputonta testaamista. Tuskin yksi- kään tähän mennessä laadittu metsikkösimulaattori ei tekijöidensä mielestä kaipaisi kohentamista.
Ilmiöiden mallintamisella on ojitusaluemetsien kannalta myös runsaasti tieteellistä mielenkiintoa, sillä onhan ympäristö varsin poikkeava: erikokois- rakenteisten sekametsien kehitys vesitaloudeltaan labiililla kasvupaikalla. Ehkäpä haastellisinta koko työlle on se, että malleille on simulaattorissa ole- massa selkeä tilaus. Metlan tutkimusohjelmassa
’Suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä kasvatus ja käyttö’ on useita tavoitteita, joissa tar- vitaan nykyisiä ja parannettuja suometsien malleja.
Esimerkiksi kunnostusojitusten puuntuotannollisten vaikutuksien arviointi koko maan tasolla edellyttää nykyisten mallien edelleenkehittämistä. Metsän- käsittelymenetelmien muuttumisesta osaltaan seu- raa, että uusia malleja tullaan kysymään.
Toimiva simulaattori käy myös tutkimusmenetel- mästä. Kun tutkitaan ojituksen vaikutuksia soiden hiilitaseeseen, simulointi on ainut keino puuston kehityksen tarkasteluun. Tällöin käytettävien mal- lien luotettavuus ja joustavuus voivat ratkaista pit- källe sen, kuinka paljon uutta tällaisella tutkimuk- sella saadaan selville.
Kirjallisuus
Hynynen, J. 1993. Self-thinning models for even-aged stands of Pinus sylvestris, Picea abies and Betula pendula. Scandinavian Journal of Forest Research 8:
326–336.
— , Ojansuu, R., Hökkä, H., Salminen, H., Haapala, P., Härkönen, K. & Repola, J. 2000. Models for predic- ting stand development – Version for description of biological processes in MELA System. Metsäntutki- muslaitos. Käsikirjoitus.
Hökkä, H. 1997a. Height-diameter curves with random intercepts and slopes for trees growing on drained peatlands. Forest Ecology and Management 97: 63–
72.
— 1997b. Models for predicting growth and yield in drained peatland stands in Finland. Metsäntutkimus- laitoksen tiedonantoja 651. The Finnish Forest Re- search Institute. Research Papers 651. 45 + 53 s.
— , Alenius, V. & Penttilä, T. 1997. Individual-tree basal area growth models for Scots pine, Norway spruce and pubescent birch on drained peatlands in Finland. Silva Fennica 31(2): 161–178.
— , Alenius, V. & Salminen, H. 2000. Predicting the need for ditch network maintenance in drained peat- land sites in Finaland. Tiivistelmä: Kunnostusojitus- tarpeen ennustaminen ojitusalueilla. Suo 51(1): 1–10.
Reineke, L.H. 1933. Perfecting a stand-density index for even-aged forests. Journal of Agricultural Research 46: 627–638.
Sterba, H. & Monserud, R. 1993. The maximum density concept applied to uneven-aged mixed-species stands.
Forest Science, 39(3): 432–452.
■ MMT Hannu Hökkä, Metla, Rovaniemen tutkimusasema.
Sähköposti hannu.hokka@metla.fi
