Kirjallisuutta näkymä

34

Kosti Huuhka .. et al. Ai­

kuiskasvattaja, Vapaan si­

vistystyön XXIV vuosikir­

ja. Julk. Kansanvalistus­

seura ja Aikuiskasvatuk­

sen Tutkimusseura.

WSOY, Juva 1980. 217 s.

Aikuiskasvatuksen keskei­

siin ongelmiin kuuluu tätä ny­

kyä kysymys aikuiskasvatta­

jan tehtävästä ja tehtävään valmentamisesta. Aikuiskas­

vattaja on selvästi eriytynyt ammatti yhteiskunnassamme, minkä vuoksi tehtävän vaati­

muksia tulisi tarkastella pe­

rusteellisesti.

Vapaan sivistystyön XXIV vuosikirjassa keskitytään pohtimaan millainen aikuis­

kasvattajan tulisi olla, mihin hänen toimintansa perustaa ja miten hänet tehtäväänsä val­

mennetaan.

Aikuiskasvatuksen yleisiä lähtökohtia, niitä laadullisia määreitä mitä aikuiskasvatus­

tmmmnan olennaiselle ele­

mentille - itse toiminnan päämäärille (ja arvoarvostel­

mille) - asetetaan analysoi Urpo Harva suorasukaisen herätteisesti tähdäten suoma­

laisen aikuiskasvatuksen ideo­

logisen erityisluonteen kuvai­

lemiseen. Analysointi on län­

simaisen humanismin koti­

mainen tulkinta. Harva tote­

aa kirjoituksessaan arvofilo­

sofisten kysymysten keskei­

syyden ja tähdentää niiden tärkeyttä itse aikuiskasvatta­

jien koulutuksessa.

Suoranaisia aikuiskasvatta­

jan pätevyysvaatimuksia on Alanen esittänyt artikkelis­

saan, missä hän osoittaa ai­

kuiskasvatuksen alueella ta­

pahtuneiden määrällisten ja laadullisten muutoksien mer­

kityksen alan koulutuksessa.

Ongelmalliseksi aikuiskasvat­

tajien koulutus osoittautuu mm. siitä syystä, että päätoi­

miset aikuiskasvattajat hoita­

vat sekä vapaan sivistystyön, ammatillisen aikuiskasvatuk­

sen ja erityisesti henkilöstö­

koulutuksen alueella ennen muuta koulutuksen suunnit­

telun, hallinnon ja organisoi­

misen tehtäviä kun taas itse opettaminen on useimmiten sivutoimisten opettajien va­

rassa. Vuosikirjassa tarkastel­

laan sekä aikuiskasvattajana päätoimisesti että sivutoimise­

ti työskentelevien koulutuk­

sen asemaa ja sen kehitystä toiminnan eri sektoreilla.

Epäilemättä erääksi keskei­

simmäksi kysymykseksi ai­

kuiskasvattaj an koulutukses­

sa nousee ammattikunnan di­

daktisen pätevyyden määritte­

leminen, mikä merkitsee myös aikuisdidaktisen tutki­

muksen lisäämistä. Tätä täh­

dentää myös Peltonen, joka pitää tutkimuksen lisäämistä

paitsi keskeisenä myös kiireel­

lisenä. Edelytyksiä laajene­

vaan tutkimustoimintaan ai­

kuiskasvatuksen alueella on­

kin nyt entistä enemmän, sillä - kuten Tuomista ja Aalto­

nen katsauksessaan Aikuis­

kasvatuksen tut.k:imusseuran toimintaan toteavat -aikuis­

koulutuksen johtoryhmän yleissuunnitelmassa esitetään projekteja jotka varmaan tuovat vastauksia vuosikirjas­

sa esitettyihin kysymyksiin ja laajentavat aikuiskasvattajien tietämystä ammattinsa perus­

teista ja vaatimuksista.

Ritva Jakku-Sihvonen

Aikuiskasvatus 1/1981

35