Jere Remes
AKTIIVISTEN ETF-RAHASTOJEN JA MUIDEN AKTIIVISTEN RAHASTOJEN
SUORIUTUMISVERTAILU
Johtamisen ja talouden tiedekunta Kandidaatintutkielma Toukokuu 2021
Jere Remes: Aktiivisten ETF-rahastojen ja muiden aktiivisten rahastojen suoriutumisvertailu Kandidaatintutkielma
Tampereen yliopisto Taloustiede
Toukokuu 2021
Tämän kandidaattitutkielman tarkoitus oli tutkia kuinka aktiiviset ETF-rahastot ja muut aktiiviset rahastot suo- riutuivat tuottojen ja riskikorjattujen tuottojen suhteen keskenään ja suhteessa vertailuindeksiin aikavälillä 1.1.2015-1.1.2021. Tutkimus keskittyi Yhdysvaltain markkinoille. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, kuinka hyvin aktiiviset rahastot ovat suoriutuneet nousukauden aikana. Aktiivisten rahastojen tavoitteena on saavuttaa ylituottoja, mutta se ei aina toteudu.
Tutkimusaineisto koostui vertailuindeksistä, riskittömästä korosta, 30. suurimmasta aktiivisesti hoidetusta ETF-rahastosta ja 30. satunnaisesta suuren pääoman omaavasta aktiivisesta rahastosta. Tutkimusaineistossa sekä EFT-rahastot että satunnaiset suuren pääoman omaavat aktiiviset rahastot jakautuivat omaisuusluokiltaan osakkeisiin ja joukkovelkakirjoihin, ETT-rahastot lisäksi niiden sekoituksiin. Vertailuindeksiksi valittiin S&P 500 ja riskittömäksi koroksi U.S. 3 Month Treasury Bill korko. Tutkimuksessa vertailtiin rahastojen keski- määräisiä vuosituottoja ennen kuluja. Rahastojen riskikorjattuja tuottoja vertailtiin Sharpen luvun, Treynorin luvun ja Jensenin alfan avulla.
Tutkimustuloksista havaittiin vertailuindeksin voittamisen vaikeus tutkimuksen ajanjaksolla. Aktiiviset ETF- rahastot yhdessä tuottivat vuositasolla keskimäärin enemmän kuin muut aktiiviset rahastot yhdessä, mutta vä- hemmän kuin vertailuindeksi. Riskikorjattujen tuottojen mukaan taas muut aktiiviset rahastot suoriutuivat pa- remmin kuin aktiiviset ETF-rahastot Sharpen ja Treynorin luvun mukaan. Molemmat rahastotyypit suoriutui- vat kuitenkin riskikorjatustikin vertailuindeksiä huonommin. Ainoastaan ETF-osakerahastot onnistuivat ver- tailuindeksiä paremmin tuottojen ja riskikorjattujen tuottojen näkökulmasta. Ero oli lisäksi melko selvä. Huo- mionarvoista on, että yksittäin tarkasteltuna ETF-osakerahastojen joukossa oli myös huonosti suoriutuneita rahastoja. Muut aktiivisten ETF-rahastojen omaisuusluokista suoriutui tuottojen ja riskikorjattujen tuottojen suhteen huonommin kuin vertailuindeksi. Vertailuindeksiä huonommin suoriutui myös muiden aktiivisten ra- hastojen omaisuusluokat.
Tutkimustuloksien mukaan vertailuindeksin voittaminen on mahdollista. Tuloksiin on syytä kuitenkin suhtau- tua varauksella, sillä näin lyhyellä ajanjaksolla satunnaisuudella voi olla suuri merkitys. Tutkimusajanjaksolla Yhdysvalloissa nähtiin voimakasta talouskasvua, mikä osaltaan selittää vertailuindeksin voittamisen vaikeutta.
Avainsanat: Sijoitusrahasto, ETF-rahasto, portfolioteoria, Capital Asset Pricing, tuotto, riski.
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO ... 4
1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet ... 4
1.2 Tutkimuksen rajaukset ja rakenne ... 5
2. SIJOITUSRAHASTOJEN SYNTY JA TOIMINTAPERIAATTEET... 5
2.1 Sijoitusrahastojen synty Yhdysvaltojen markkinoilla ... 5
2.2 Sijoitusrahastojen yleiset toimintaperiaatteet ... 6
2.3 Pörssinoteerattujen ETF-rahastojen synty ja toimintaperiaatteet ... 7
2.4 Aktiiviset ja passiiviset rahastot ... 9
2.4.1 Passiiviset rahastot ... 9
2.4.2 Aktiiviset rahastot ja aktiivinen salkunhoito ... 9
2.4.3 Aktiivisten ja passiivisten rahastojen vertailua ... 11
2.4.4 Aktiiviset ja passiiviset ETF-rahastot ... 12
3. TEOREETTINEN VIITEKEHYS ... 13
3.1 Markowitzin portfolioteoria ... 13
3.2 Capital Asset Pricing -malli (CAPM) ... 14
4. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT ... 15
4.1 Tutkimusaineisto ... 15
4.2 Tutkimusmenetelmät ... 17
4.2.1 Sharpen luku ... 18
4.2.2 Treynorin luku ... 19
4.2.3 Jensenin alfa ... 19
5. TUTKIMUSTULOKSET ... 20
5.1 Keskimääräiset tuotot ... 20
5.2 Riskikorjatut tuotot ... 23
6. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 24
LÄHDELUETTELO ... 26
LIITTEET ... 30
1. JOHDANTO
Rahastosijoittamisen suosio on selkeässä nousussa. Moni sijoittaja aloittaa juuri rahasto- sijoittamisesta, koska se on helppo tapa saada omille rahoilleen tuottoa. Rahastoyhtiön tarjoamaan rahastoon on mahdollista päästä mukaan varsin pienellä pääomalla. Rahastoyhtiö yhdistää sijoittajien sijoittamat pääomat ja sijoittaa ne edelleen esimerkiksi arvopapereihin. Rahastosijoittaminen tarjoaa tuottoja korkojen, osinkojen ja arvonnousujen muodossa. Rahastosijoittaminen on kannattavaa alasta, palkasta tai tavoitteista riippumatta. Rahastosijoittamisen monipuolisen tarjonnan ansiosta jokaiselle löytyy varmasti itselleen mieluisin tapa sijoittaa.
Rahastosijoittajat voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan: passiivisiin ja aktiivisiin sijoittajiin.
Passiivinen sijoittaja ei tavoittele rahastosijoitukselleen markkinatuottoa parempaa tuottoa vaan tyytyy pitkäaikaiseen, käytännössä varmaan talouskasvun mukana tulevaan tuottoon. Passiiviset sijoittajat ovat nyt saaneet nauttia pitkästä nousukaudesta, ja yleisen näkemyksen mukaan sille ei näy ainakaan vielä loppua. Aktiiviset rahastosijoittajat sen sijaan haluavat saavuttaa riskin kustannuksella korkeampia tuottoja. Tämä tutkimus keskittyy yksittäisen rahastosijoittajan tarkastelun sijaan tarjoamaan yksittäiselle rahastosijoittajalle tietoa aktiivisten rahastojen suoriutumisesta.
1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet
Aktiivisten ja passiivisten rahastojen välisiä eroja on tutkittu paljon ja niiden vertailu tuntuu olevan
ikuisuuskysymys. Tämän tutkimuksen kohteena ovat ETF-rahastot eli Exchange-Traded Fund -rahastot, jotka ovat tuoneet markkinoille uuden sijoitusmuodon. ETF-rahasto voi olla aktiivisesti
hallinnoitu tai passiivinen indeksirahasto. Näistä lyhyempi historia on aktiivisilla ETF-rahastoilla.
Tutkimusten vähyyden vuoksi on mielenkiintoista tarkastella aktiivisten ETF-rahastojen ja muiden aktiivisten rahastojen suoriutumista keskenään sekä vertailla niitä vertailuindeksin suoriutumiseen.
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella miten hyvin aktiiviset ETF-rahastot ja muut aktiiviset rahastot ovat tuottaneet tuottojen ja riskikorjattujen tuottojen keskenään ja suhteessa vertailuindeksiin.
Aktiivisten rahastojen tavoitteena on saavuttaa ylituottoa, mutta se ei aina toteudu.
1.2 Tutkimuksen rajaukset ja rakenne
Tutkimuksessa tarkastellaan ja vertaillaan 30 aktiivisen ETF-rahaston ja 30 muun aktiivisen rahaston suoriutumista tuottojen ja riskikorjattujen tuottojen näkökulmasta ennen kuluja. Tutkimus keskittyy aktiivisiin osake- ja joukkovelkakirjarahastoihin.
Tutkimus keskittyy Yhdysvaltojen markkinoille vuosina 2015–2021. Tuona ajanjaksona Yhdysvalloissa on ollut pitkä nousukausi. Tutkimus antaa näkökulmaa siihen, miten aktiiviset rahastot ovat tuottaneet nousukaudella. Tutkimus ei ota kantaa siihen, minkälaisia strategioita aktiivisesti hallinnoidut rahastot käyttävät saavuttaakseen ylituottoa.
Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle sijoitusrahastojen synnystä ja toimintaperiaatteista. Sen jälkeen tutustutaan pörssinoteerattuihin ETF-rahastoihin ja niiden eroihin suhteessa muihin rahastoihin.
Aktiivisten ja passiivisten rahastojen suoriutumista tarkastellaan aikaisempien tutkimusten valossa.
Teoreettinen viitekehys tarjoaa lähtökohdat tutkimusmenetelmiin. Aineiston ja tutkimusmenetelmien esittelyjen jälkeen esitellään tutkimustulokset. Tutkielman lopussa esitetään yhteenveto ja pohdinta keskeisimmistä tuloksista.
2. SIJOITUSRAHASTOJEN SYNTY JA TOIMINTAPERIAATTEET 2.1 Sijoitusrahastojen synty Yhdysvaltojen markkinoilla
Yhdysvaltain vapaussodan (1775–1783) runtelemaa maata rahoitettiin osittain ulkomaisilla sijoitusrahastosijoittajilla. Vuosien 1780 ja 1790 välillä yli 30 ulkomaista rahastoa luotiin Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat katsottiin tuolloin kehittyväksi taloudeksi, jolla oli potentiaalia kasvaa.
Hyvin samankaltaista ajattelua nähdään tänä päivänä, kun sijoitetaan nykyisiin kehittyviin talouksiin.
(Ferri, 2009, 25) Ensimmäiset Yhdysvaltain markkinoilla nähdyt rahastot (1893) olivat suljettuja rahastoja. Suljetuissa rahastoissa osuuksia tarjotaan sijoittajille tietyn aikaa, jonka jälkeen osuuksien tarjonta suljetaan. Sijoitukset voi likvidoida myymällä ne eteenpäin osakemarkkinoilla. Näin
sijoitusrahastolle muodostuu markkina-arvo. Suljettuja sijoitusrahastoja tarjoava yhtiö toimii siis samankaltaisesti normaalin osakeyhtiön tapaan. Suljettujen rahastojen suurena ongelmana nähdään rahaston markkinahinnan eroavuus sen nettovarallisuusarvosta (NAV). (Ferri, 2009, 26) Chenin (2020) mukaan nettovarallisuusarvo eli NAV tarkoittaa osakekohtaista hintaa tiettynä ajanhetkenä.
Tämä saadaan vähentämällä yhtiön varoista velat ja jakamalla tulos liikkeelle laskettujen osakkeiden määrällä. Näin rahastoille muodostuu osakekohtainen arvo, joka saattaa erota rahaston markkinahinnasta.
Avoimet sijoitusrahastot saivat Yhdysvalloissa alkunsa 1924. Avoimen rahaston osuudet hinnoitellaan, ostetaan ja myydään päivittäin sen nettovarallisuusarvon mukaan. (Chen, 2020) Avointen sijoitusrahastojen synnyn tarkoituksena oli poistaa suljetuissa rahastoissa nähty hintojen eroavuus. Sijoittajilla oli nyt mahdollisuus nostaa osuuksia suoraan rahastosta nettovarallisuushintaan. Vanhoja ja uusia osakkeita oli mahdollista lunastaa ja luoda kysynnän mukaan. Avoin rakenne loi nopeasti standardin sijoitusrahastojen organisoinnille Yhdysvalloissa.
(Ferri, 2009, 26–27)
2.2 Sijoitusrahastojen yleiset toimintaperiaatteet
Sijoitusrahastot voidaan perinteisesti jakaa kolmeen tyyppiin: osakerahastoihin, korkorahastoihin ja yhdistelmärahastoihin. Rahastojen suosion myötä rahastotyyppien määrä on kuitenkin kasvanut.
Perinteisten rahastojen rinnalle on tullut muun muassa rahasto-osuusrahastoja, indeksirahastoja, hedge-rahastoja, raaka-ainerahastoja ja ETF-rahastoja. (SEB) Sijoitusrahasto muodostuu arvopapereista, joita rahastoyhtiöt ja salkunhoitajat hallinnoivat. Lähes kaikilla pankeilla on omat rahastonsa ja sijoitusrahaston varat sijoitetaan rahaston sijoituspolitiikan mukaisesti. Sijoittajat pääsevät mukaan rahastoon merkitsemällä rahasto-osuuksia. (Sijoittaja.fi)
Rahasto-osuuden hinta on aina sama sekä uudelle, että osuudesta luopuvalle sijoittajalle. Yhden osuuden hinta muodostuu sijoitusrahaston käyvästä markkina-arvosta jaettuna liikkeellä olevien rahasto-osuuksien lukumäärällä. Rahaston pääoma kasvaa tai laskee sen mukaan, kun rahasto- osuuksia merkitään tai lunastetaan. Osuuksilla ei käydä kauppaa pörssissä. Rahaston tuotto perustuu korkoihin, osinkoihin sekä sijoituskohteiden arvonnousuihin tai -laskuihin. (Roine & Savikko, 2009, 7)
Rahasto-osuudet, joista rahaston pääoma muodostuu, voidaan tyypillisesti jakaa kasvu- ja tuotto- osuuksiin. Kasvuosuudellisessa omistuksessa rahastojen saamat tuotot lisätään rahastopääomaan,
eikä niitä jaeta vuosittain ulos. Näin rahasto-osuuden arvo kasvaa. Veroseuraamus syntyy vasta silloin, kun sijoittaja realisoi varallisuutensa. Tuotto-osuudellisessa omistuksessa rahaston tuotot jaetaan kerran vuodessa osuuden omistajalle. (Seligson & Co) Rahasto-osuuden merkitsijälle syntyy kuluja rahastojen merkintään, lunastukseen ja hallinnointiin liittyen. Kulut eli rahastoyhtiön palkkiot vaihtelevat rahastokohtaisesti ja ne on mahdollista vähentää myyntivoitoista verotuksessa. Kuluja syntyy muun muassa vaihtopalkkiosta, merkintä- ja lunastuspalkkiosta, hallinnointipalkkiosta ja juoksevista kuluista. (Säästöpankki)
Sijoitusrahastojen riskit perustuvat sijoituskohteiden riskeihin, joihin rahasto sijoittaa. Riskiä jaetaan sijoittamalla useisiin eri kohteisiin. Riskinottoa säädellään monin määräyksin, kuten estämällä liian suuret sijoitukset yksittäisiin sijoituskohteisiin. (Roine & Savikko, 2009, 8)
2.3 Pörssinoteerattujen ETF-rahastojen synty ja toimintaperiaatteet
Pörssinoteerattuja rahastoja kutsutaan ETF-rahastoiksi. ETF-rahastot rahastot saivat alkunsa vuoden 1987 osakemarkkinoiden romahduksesta. Markkinoille oli keksittävä uusi sijoitusmuoto, jotta sijoittajat pystyisivät paremmin suojaamaan sitoumuksiaan. ETF-rahasto pyrki yhdistämään suljetun rahaston kaupankäynnin joustavuuden ja avoimen rahaston synty-/ toimintamekanismin. (Ferri, 2009, 31)
ETF-rahastot ovat nousseet nopeasti suosituksi sijoitusvaihtoehdoksi sijoitusmarkkinoille ja samalla tuoneet erinomaisen sijoitusvaihtoehdon sijoitusrahastojen rinnalle. Ensimmäinen ETF-rahasto lanseerattiin Kanadan Toronton pörssiin 1990. (Sijoittaja.fi) Kehityskaari on ollut huimaa. Vuonna 1993 Yhdysvaltojen markkinoilla oli vain yksi ETF-rahasto. Vuonna 2008 Yhdysvaltojen markkinoilla näitä oli jo yli 700. (Ferri 2009, 24) Samana vuonna lanseerattiin myös ensimmäinen aktiivinen ETF-rahasto (Ferri, 2009, 78). Vuonna 2016 maailmalla oli noin 5000 ETF-rahastoa (Heikinheimo, 2017). Vuonna 2020 ETF-rahastoja oli jo huimat 7 000 ja varallisuutta yli 6 000 miljardia (Sijoittaja.fi).
ETF-rahastojen nopea suosio perustuu kaupankäynnin joustavuuteen, alhaisiin kustannuksiin, avoimuuteen, verotehokkuuteen ja laajoihin hajautusmahdollisuuksiin (Ferri, 2009, 77). ETF- rahastojen rakenne, hallinnointi ja säännökset ovat samankaltaisia tavallisten rahastojen kanssa.
Niiden pääerot tavallisiin rahastoihin ovat seuraavat:
1) ETF-rahastoja voi ostaa ja myydä markkinoilla osakkeen tapaan.
2) ETF-rahastot tuovat rahastoille osakkeiden tapaisen käytön kuten mahdollisuuden optioihin.
3) ETF-rahastoilla lisäksi käydään kauppaa jatkuvasti ja niitä hinnoitellaan jatkuvasti koko päivän ajan. (Ferri, 2009, 76)
Nämä ominaisuudet tarkoittavat, että rahaston markkina-arvo voi poiketa rahaston nettovarallisuusarvosta (Morningstar).
Tavallisissa rahastoissa osuuden saaminen tapahtuu antamalla toimeksianto joko suoraan rahastoyhtiölle tai salkunhoitajalle. Kun markkinat päivän päätteeksi sulkeutuvat, rahastoyhtiö suorittaa laskelmat. Rahastoyhtiö laskee minkälaisen osuuden yksittäinen sijoittaja saa sijoittamillaan rahoilla. Rahastoyhtiö sijoittaa sijoittajalta saamansa rahat edelleen sijoituksiin. (Hougan, 2017) ETF- rahastot toimivat hieman eri tavalla. ETF-rahastot eivät ole pankin luomia rahastoja. Ferri (2009, 38) määrittelee neljä osatekijää ETF-rahaston synnylle:
1) indeksin, jota seurata
2) likvidit ja jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit, jotka muodostavat ETF:n 3) rekisteröinnin läpäisy, jotta uusi ETF saadaan markkinoille
4) markkinatoimijat
Ostaakseen/myydäkseen ETF-rahastoa on yksinkertaisesti annettava osto/myyntikomento välittäjälle, jolloin välittäjä suorittaa toimeksiannon. Kaikki tapahtuu kyseisenä ajanhetkenä, eikä tarvitse odottaa markkinoiden sulkeutumiseen. Sijoittajan ei tarvitse olla ETF-rahaston lanseeraaman yhtiön kanssa missään tekemisissä. Osuudet ostetaan muilta sijoittajilta. (Hougan, 2017)
ETF-rahastojen toiminta perustuu niin kutsuttuihin valtuutettuihin henkilöihin (englanniksi Authorized Participant, AP). He ovat valtuutettuja luomaan ETF-osuuksia. Ennen kuin uusi ETF luodaan, AP:t tekevät rahastoyhtiön kanssa sopimuksen, jossa he luovat korin ETF-osuuksia, tyypillisesti 100 000 osuutta 25 euron hinnalla. Sen sijaan, että AP:t maksavat rahastoyhtiölle tämän summan ja velvoittavat rahastoyhtiötä ostamaan arvopapereita, he menevät markkinoille ja ostavat niitä osakkeita, joita rahastoyhtiöt haluavat ETF-rahastossaan omistaa. Kun osakkeet on ostettu, he vaihtavat nämä osakkeet ETF-osuuksiin. Tämä prosessi jatkuu koko ETF-rahaston elinajan. (Hougan, 2017)
Kun AP havaitsee, että markkinoilla on ylikysyntää jollekin ETF-rahastolle, se voi luoda lisää osuuksia rahastoyhtiön kanssa. Päinvastoin, jos AP havaitsee, että markkinoilla on liikaa osuuksia, se voi lunastaa osuuksia ostamalla niitä markkinoilta ja vaihtamalla ne rahastoyhtiön kanssa ETF-
koriin, jonka se voi myydä markkinoille. AP:t hyödyntävät arbitraasimahdollisuuksia ja samalla poistavat niitä markkinoilta. (Hougan, 2017)
AP:n tehtävä on pitää ETF-rahaston markkinahintaa ja nettovarallisuusarvoa lähellä toisiaan ja poistaa yli/alihinnoittelu. Palatakseen aikaisempiin hyötyihin, AP:eilla on niissä suuri rooli.
Päivänsisäisessä kaupankäynnissä AP:n avulla markkinahinta on jatkuvasti lähellä todellista hintaa eli nettovarallisuusarvoa. Alhaiset kustannukset johtuvat siitä, että ETF-rahastot ovat edullisia myös rahastoyhtiöille. Läpinäkyvyys juontaa juurensa juuri tästä luonti- ja lunastusprosessista (creation and redemption) AP:eiden kanssa. (Hougan, 2017)
2.4 Aktiiviset ja passiiviset rahastot
Aktiivisista ja passiivisista rahastoista löytyy kirjallisuudesta runsaasti materiaalia. Internetistä on saatavilla runsaasti tutkimuksia aktiivisten ja passiivisten rahastojen suoriutumisen vertailuista.
Rahastojen toimintaperiaatteissa on joitakin selkeitä eroja.
2.4.1 Passiiviset rahastot
Passiivisia rahastoja kutsutaan indeksirahastoiksi. Indeksirahasto pyrkii nimensä mukaisesti seuraamaan jotain tiettyä vertailukohdetta mahdollisimman tarkasti. Indeksirahastoille ei synny ylimääräisiä kuluja, sillä niillä ei ole varsinaista salkunhoitajaa. Indeksirahastojen edustajat korostavat kustannussäästöjä ja markkinoiden tehokkuutta. Passiivisen rahaston varoja ohjataan indeksin mukaisesti, eikä taustalla ole oletusta yli- tai alihinnoitelluista sijoituskohteista. Passiivinen rahasto häviää täten tuotoissa markkinoille kustannuksien/hoitokulujen verran. Vakaana pysyvä eikä erityistä analysointia vaativa indeksirahasto säilyttää alhaiset kustannukset. (Sijoittaja.fi)
2.4.2 Aktiiviset rahastot ja aktiivinen salkunhoito
Aktiivinen rahasto pyrkii seuraamaan tiettyä strategiaa saavuttaakseen vertailukohdetta korkeamman tuoton. Aktiivisten rahastojen edustajat korostavat salkunhoitajien taitoja ja onnistumisia. Aktiivisella salkunhoidolla pystytään myös suojautumaan markkinoiden laskua vastaan. Aktiivisilla rahastoilla on tyypillisesti korkeampi volatiliteetti kuin passiivisilla rahastoilla (Sijoittaja.fi) Kosowski (2006) huomasi tutkimuksissaan aktiivisten rahastojen olevan taloudellisesti hyödyllisiä vaikeina taloudellisina aikoina. Tutkimus antoi tietoa siitä, että salkunhoitaja pystyy hyödyntämään
tilaisuuksia heiluvilla markkinoilla. Kosowskin mukaan hyöty näkyy etenkin lama-aikoina, kun aktiivisilla rahastoilla on kyky suojautua markkinoiden laskua vastaan.
Ansiokkaalla salkunhoidolla on siis mahdollista hyödyntää markkinoiden tehottomuuksia.
Markkinoiden tehottomuuksia aiheuttavat muun muassa tiedon epäsymmetria, transaktiokustannukset, markkinapsykologia ja ihmisten tunteet (Hayes, 2020). Aktiivisen salkunhoidon mukaan markkinoilla esiintyy yli- ja alihinnoiteltuja sijoituskohteita, joita salkkuun poimimalla saavutetaan hyötyä. Aktiivinen salkunhoito tähtää erityisesti lisäarvoa tuottaviin kohteisiin. (Sijoittaja.fi)
Aktiivinen salkunhoito perustuu markkinoiden voittamiselle. Tuottopotentiaali on näin ollen taitavan salkunhoitajan näkemysten varassa. Aktiivinen salkunhoito ei kuitenkaan aina lupauksista huolimatta toteudu. Jos aktiivista rahastoa mainostetaan aktiivisena, mutta salkunhoitajan näkemyksiä ei hyödynnetä, sijoittajaa on huijattu. Markkinoilla on myös paljon niin kutsuttuja piiloindeksoivia rahastoja, joiden kulurakenteen ja hallinnointipalkkioiden voidaan sanoa olevan aktiivisia, mutta ne todellisuudessa mukailevat indeksiä. (Sijoittaja.fi)
Ferrin (2009, 81) mukaan aktiivisilla rahastoilla on ongelmia läpinäkyvyyden kanssa. Samaan aikaan, kun lainsäädäntö pakottaa tietojen julkistamiseen, rahastoyhtiö ei halua julkistaa strategioita, omistuksia ja kaupankäyntiä, sillä kilpailijat voisivat muuten hyödyntää niitä. Sijoittajat pystyisivät lisäksi vapaamatkustamaan ja hyödyntämään rahaston hallinnoijan tutkimuksia ilmaiseksi, ja yleisöllä olisi vapaa pääsy päivittäisiin rahastotietoihin ostamatta lainkaan osuuksia. Ferri (2009, 81) kertoo, että aktiivisen hallinnoinnin taito on harvinaista, ja sitä arvostetaan sijoitusalalla.
Aktiivisten rahaston suoriutumisesta on vaikea määrittää, onko menestys ollut lisäarvoa tuottavan toiminnan tulosta vai puhdasta sattumaa. Historia on oiva mittari salkunhoitajan kyvystä. Ne aktiiviset rahastot, jotka ovat menestyneet keskimäärin paremmin menneisyydessä, tulevat todennäköisesti menestymään myös tulevaisuudessa. Harlowin ja Brownin (2006) tutkimusten mukaan asettamalla rahastot paremmuusjärjestykseen historiallisen alfan suhteen todennäköisyys löytää voittava aktiivinen rahasto kasvaa. Alfa kertoo portfolion suoriutumisen suhteessa vertailuindeksiin tai vertailuportfolioon (Chen, 2020). Myös Huij ja Derwall (2008) havaitsivat korkorahastojen historiallisen alfan selittävän tuottoja.
2.4.3 Aktiivisten ja passiivisten rahastojen vertailua
Aiempien tutkimustulosten perusteella aktiiviset ja passiiviset rahastot pärjäävät vertailuissa toisiaan vastaan riippuen siitä, mikä näkökulma valitaan. Kirjallisuudesta näyttää kuitenkin löytyvän enemmän passiivisia kuin aktiivisia rahastoja puoltavia tutkimuksia.
Ferri (2012) kirjoittaa artikkelissaan passiivisten indeksirahastojen olevan selkeästi aktiivisia rahastoja parempi vaihtoehto. Hän esittelee artikkelissaan tutkimustuloksiaan ja kertoo, että indeksirahastoilla on huomattavasti suurempi todennäköisyys korkeampiin tuottoihin kuin aktiivisilla rahastoilla. Tämä todennäköisyys vain kasvaa, mitä pidempään sijoitusta on pitänyt itsellään ja mitä enemmän rahastoluokkia sijoitusportfoliossaan omistaa. Ferri (2012) korostaa indeksirahastojen merkitystä pitkäaikaissijoittajalle.
Passiivisten rahastojen etuja nousi esille, kun Ferri ja Benke (2013) tutkivat, miten aktiiviset yhdistelmärahastot pärjäävät passiivisia yhdistelmärahastoja vastaan. He huomasivat, että kun indeksirahastoista muodostetaan sijoitusportfolio, on sillä suurempi todennäköisyys voittaa aktiivinen rahasto. Tämä todennäköisyys kasvaa, kun sijoitusperiodi kasvaa. Lisäksi he katsovat, että kun aktiiviset rahastot kasvattavat omaisuusluokkiaan, indeksirahastoilla on suurempi todennäköisyys voittaa. Faman ja Frenchin (2010) tutkimustulosten mukaan yhdysvaltalaiset aktiiviset osakerahastot häviävät keskimäärin verrokki osakeindeksille.
On myös tutkimuksia, missä puolletaan aktiivisia rahastoja ja aktiivista salkunhoitoa. (Sijoittaja.fi) Dyck, Lins & Pomorski (2011) tutkivat passiivisten ja aktiivisten rahastojen suoriutumista 1993–
2008. He huomasivat, että kehittyvillä markkinoilla aktiiviset rahastot voittivat passiivisen verrokki- rahaston 2,5 prosentin erolla. Tehokkaammilla ja kehittyneimmillä markkinoilla aktiiviset rahastot alisuoriutuivat kulujensa verran. Cremers, Martjin, Ferreira, Matos & Starks (2011) tutkivat indeksien ja aktiivisesti hallinnoitujen rahastojen suoriutumista maailmanlaajuisesti. He huomasivat, että mitä enemmän indeksirahastoja on, sitä paremmin aktiiviset rahastot pärjäävät. Tutkimustuloksien mukaan 46,7 % aktiivisista rahastoista voitti vertailuindeksinsä vuosituottojen suhteen.
Cremers ja Petäjistö (2009) ovat kehittäneet kaksi selkeää aktiivisen rahaston mittaria:
aktiivisosuuden (Active Share) ja seurantavirheen (Tracking Error). Aktiiviosuus kertoo, kuinka rahaston omistukset eroavat vertailuindeksin omistuksista. 100 % aktiiviosuus tarkoittaa, ettei salkussa ole lainkaan vertailuindeksin omistuksia. Tutkimustuloksissaan Cremers ja Petäjistö (2009) huomasivat, että alle 20 % aktiiviosuuden rahastot koostuvat vain indeksirahastoista. Aktiiviosuuden 20 % - 60 % omaavia rahastoja Cremers ja Petäjistö (2009, 3) kutsuvat kaappi-indeksoijiksi. Nämä
rahastot sisältävät pitkälti samoja osakkeita samoilla painotuksilla kuin niiden vertailuindeksi.
Seurantavirhe kuvaa puolestaan rahaston ja vertailuindeksin tuottoeron keskihajontaa. Jos luku on alhainen, rahaston koostumus muistuttaa verrokki-indeksiä. (Cremers ja Petäjistö, 2009)
Cremers ja Petäjistö (2009) tutkivat aktiivisten rahastojen suoriutumista aktiiviosuudella ja seurantavirheellä. Tutkimustulosten mukaan korkean aktiiviosuuden rahastot voittavat vertailuindeksinsä kulujen jälkeen vuosittain noin 1,13 prosentilla. Matalan aktiiviosuuden rahastot sen sijaan häviävät vuosittain vertailuindeksilleen. Lisäksi heidän tutkimustuloksensa osoittavat, että korkean aktiiviosuuden omaavat, kooltaan pienet ja historiallisesti menestyneet rahastot voittavat vertailuindeksinsä kulujen jälkeen vuosittain noin 6,5 prosentilla.
Aktiivisten rahastojen hallinnointikustannukset ovat madaltuneet parantaen niiden kilpailukykyä.
Koska aktiivisten rahastojen kustannukset ovat suurempia kuin passiivisten, on kustannusero saavutettava ennen mahdollisia voittoja. Markkinoiden osa-alueita, joilla aktiivinen salkunhoito on kannattavaa, on vaikea löytää ja tunnistaa etukäteen. Voidaan sanoa, että aktiiviset rahastot käyvät nollasummapeliä, jossa toinen rahasto voittaa ja toinen häviää. (Sijoittaja.fi)
2.4.4 Aktiiviset ja passiiviset ETF-rahastot
Myös EFT-rahasto voi olla aktiivinen tai passiivinen. Rompotis (2009) tutki aktiivisten ja passiivisten ETF-rahastojen suoriutumista Yhdysvaltojen markkinoilla. Hänen tutkimustulostensa mukaan aktiiviset ETF-rahastot suoriutuivat heikommin niin passiivisille ETF-rahastoille kuin markkinaindeksille. Rompotiksen (2009) mukaan alisuoriutumisen syyt johtuvat huonosta salkun hallinnoinnista.
Rompotiksen (2020) toinen tutkimus aktiivisten ja passiivisten ETF-rahastojen suoriutumisesta on yhtäpitävä edellä mainitun kanssa. Hänen mukaansa suurin osa aktiivisista ETF-rahastoista ei kykene voittamaan passiivisia ETF-rahastoja eikä markkinaindeksiä. Tutkimustulosten mukaan myös suurin osa aktiivisista ETF-rahastoista omaa suuremman volatiliteetin, ja näin ollen myös suuremman riskin.
Rompotis (2009) löysi myös aktiivisia ETF-rahastoja, jotka suoriutuvat passiivisia ETF-rahastoja ja markkinaindeksiä paremmin. Tutkimustuloksista lisäksi selvisi, että mitä enemmän pääomaa ETF- rahastolla on, sitä paremmin se suoriutuu.
Muiden aktiivisten rahastojen ja aktiivisten ETF-rahastojen vertailusta löysin hyvin vähän tietoa.
Morningstarin (Kinnel 2010) tutkimuksen mukaan alhaisten kustannusten aktiiviset rahastot voittavat
kalliimpien kustannusten aktiiviset rahastot jokaisessa rahastokategoriassa. Tällöin kalliit hallinnointipalkkiot eivät ole tae laadusta, vaan ne heikentävät sijoittajan tuottoja (Sijoittaja.fi).
3. TEOREETTINEN VIITEKEHYS
Tässä kappaleessa käsitellään tutkimukseen liittyviä teoriamalleja. Rahastoja voidaan pitää hajautettuina portfolioina. Portfolio on kokoelma sijoituksia, kuten osakkeita, joukkovelkakirjoja ja käteistä. Kappaleessa tarkastellaan aluksi portfolioteoriaa eli Markowitzin portfolioteoriaa.
Portfolioteoria luo lähtökohdat CAPM–mallille, jonka lyhenne tulee sanoista Capital Asset Pricing Model.
3.1 Markowitzin portfolioteoria
Harry Markowitz esitti portfolioteorian vuonna 1952 (Markowitz, 1952). Mangram (2013) kuvaa portfolioteoriaa koskevassa artikkelissaan, että Markowitzin portfolioteorian tärkein näkökulma on arvopaperien määrän ja niiden välisen korrelaation vaikutus hajauttamiseen. Markowitz (1952) esittää, että hajauttamisesta saatava hyöty kasvaa, kun portfolioon valitaan arvopapereita, jotka korreloivat mahdollisimman vähän toistensa kanssa. Fabozzin, Guptan ja Markowitzin (2002) mukaan portfolioteorian ajatuksena on rakentaa portfolio, jossa maksimoidaan odotettu tuotto ja minimoidaan riski. McClure (2010) korostaa artikkelissaan hajauttamisen vaikutusta arvopaperisalkun riskin alentumiseen.
Fabozzin ym. (2002) mukaan Markowitzin portfolioteoriaa voi pitää normatiivisena teoriana.
Normatiivinen teoria nähdään standardina tai käyttäytymisnormina, jota sijoittajan pitäisi hyödyntää salkkua rakentaessaan. Markowitzin (1952) mukaan portfolioteoria olettaa seuraavia oletuksia markkinoista ja sijoittajista:
1) sijoittajat ovat rationaalisia
2) sijoittajat ottavat lisää riskiä vain, jos tuotot ovat korkeampia
3) sijoittajat ovat tietoisia kaikesta tarvittavasta informaatiosta sijoituspäätöksessään 4) sijoittajat voivat lainata tai antaa lainaksi rajattomasti pääomaa riskittömällä korolla 5) markkinat toimivat tehokkaasti
6) markkinoilla ei ole transaktiokustannuksia tai veroja
7) on mahdollista valita arvopapereita, joiden suoriutuminen on täysin riippumaton muista portfolion sijoituksista.
Mangramin (2013) mukaan nämä Markowitzin oletukset ovat saaneet laajalti kritiikkiä.
Avainosa Markowitzin portfolioteoriaa on termi tehokas rintama (Mangram, 2002). Gantin (2021) mukaan tehokkaalla rintamalla tarkoitetaan optimaalisia portfolioita, jotka tarjoavat korkeimman odotetun tuoton määritellylle riskitasolle tai pienimmän riskin tietylle odotetulle tuotolle. Rajan alapuolella sijaitsevat portfoliot eivät ole optimaalisia, koska ne eivät tuota riittävästi riskitasoonsa nähden. (Gant, 2021)
3.2 Capital Asset Pricing -malli (CAPM)
Capital Asset Pricing -malli sai alkunsa 1960 luvun alkupuolella (Perold, 2004). Sen kehittäjinä pidetään William Sharpea (1964), Jack Treynoria (1962), John Lintneriä (1965) ja Jan Mossinia (1966). Malli pohjautui Markowitzin esittämään portfolioteoriaan (Fama & French, 2004). Peroldin (2004) mukaan CAPM-malli perustuu idealle, että kaikki riskit eivät vaikuta tuottoon. Siis riski, jonka voi hajauttaa pois, ei ole riski ollenkaan. CAPM-malli antaa informaatiota siitä, mitkä riskit vaikuttavat tuottoon.
CAPM-malli voidaan perusmuodossaan kirjoittaa, kun seuraavat oletukset pätevät:
1) sijoittajat ovat riskin karttajia ja he arvioivat sijoitussalkkuaan odotetun tuoton ja keskihajonnan perusteella
2) markkinoilla on täydellinen kilpailu
3) kaikilla sijoittajilla on pääsy samoihin sijoitusmahdollisuuksiin
4) kaikki sijoittajat tekevät samat arviot odotetuista tuotoista, keskihajonnoista ja korrelaatioista.
(Perold, 2004)
CAPM-malli ilmaistaan matemaattisesti
𝐸(𝑟𝑖) = 𝑟𝑓+ 𝛽𝑖(𝐸(𝑟𝑚) − 𝑟𝑓), (1)
missä E(rf) = sijoituksen odotettu tuotto, rf = riskitön korkokanta, βi = sijoituksen beta-kerroin ja E(rm)
= portfolion odotettu tuotto. Siis (𝐸(𝑟𝑚) − 𝑟𝑓) = markkinoiden riskipreemio.
Kentonin (2020) mukaan CAPM-malli hyödyntää Markowitzin portfolioteoriaa määritellessään, onko arvopaperi arvostettu tehokkaasti. CAPM-mallin mukaan optimaalinen portfolio sijaitsee tehokkaan rintaman ja sitä sivuavan tangenttisuoran eli pääomamarkkinasuoran (CML) sivuamispisteessä. (Kenton, 2020) Fabozzin et al. (2002) mukaan Sharpen kehittämää CAPM-mallia pidetään positiivisena teoriana. Tämä tarkoittaa sitä, että CAPM-mallia pidetään hypoteesina, jossa sijoittajan toteutunutta käyttäytymistä tarkastellaan verrattuna, kuinka tietyissä tilanteissa tulisi käyttäytyä.
4. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT
Tässä luvussa esitellään tutkimusaineisto ja tutkimuksessa käytetyt menetelmät.
4.1 Tutkimusaineisto
Tutkimusaineisto koostuu vertailuindeksistä, riskittömästä korosta, 30. suurimmasta aktiivisesti hoidetusta ETF-rahastosta ja 30. satunnaisesta suuren pääoman omaavasta aktiivisesta rahastosta.
Rahastot löytyvät taulukoituina liitteistä 1, 2 ja 3. Aineiston tiedot on kerätty investing.com-sivustolta ja riskittömän koron data on poimittu marketwatch.com-sivustolta. Aktiivisten rahastojen valinta pyrittiin hajauttamaan usealle tunnetulle rahastoyhtiölle, jotka tarjoavat aktiivista hallinnointia.
Valinnassa painottui suuri pääoma ja omaisuusluokka. Tutkimusaineistossa sekä EFT-rahastot että suuren pääoman omaavat aktiiviset rahastot jakautuvat omaisuusluokiltaan osakkeisiin ja joukkovelkakirjoihin, ETF-rahastot lisäksi niiden sekoituksiin.
Aineisto keskittyy Yhdysvaltojen sijoitusmarkkinoille ja aineisto on ajalta 1.1.2015 - 1.1.2021.
Aineistossa 11 aktiivista ETF-rahastoa on lanseerattu myöhemmin kuin 1.1.2015. Näiden osalta aineiston aikaväli on lyhyempi ja vertailuissa lyhyempi ajanjakso otetaan huomioon. Tutkimuksessa vertaillaan aktiivisia ETF-rahastoja ja muita aktiivisia rahastoja niin keskenään kuin vertailuindeksin suhteen. Vertailuindeksiksi valittiin S&P 500. S&P 500 kuvaa Yhdysvaltojen talouden kehitystä.
Riskittömänä markkinakorkona käytettiin U.S. 3 Month Treasury Bill korkoa. U.S. 3 Month Treasury Bill on yleisesti käytetty riskitön korko, koska Yhdysvaltain velan takaisinmaksun laiminlyöntiä pidetään miltei mahdottomana (Chen, 2020).
Kuviossa 1 on kuvattu S&P 500 -indeksin hintakehitys kymmenen vuoden ajalta. S&P 500 -lyhenne tulee nimestä Standard & Poor’s. Indeksiin kuuluu 500 suurinta amerikkalaista yhtiötä (muun muassa Apple, Microsoft, Amazon, Facebook) ja sitä pidetään parhaana Yhdysvaltain pörssien edustajana ja talouden ennakoijana. Indeksin monipuolisuus ja painotusmenetelmät erottavat sen muista tunnetuista indekseistä kuten Dow Jones Industrial Average ja NASDAQ. (Capital)
Kuvio 1. S&P 500-indeksi 1.1.2011 - 1.1.2021 (Investing.com)
Kuvaajasta on mahdollista tarkastella Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden käyttäytymistä.
Kuvaajasta huomataan, että vuodesta 2011 eteenpäin Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla on nähty pitkä nousukausi. Ainoa notkahdus on nähty vuoden 2020 alussa koronan seurauksena.
Notkahduksen jälkeen osakemarkkinat ovat nousseet ennätyslukemiin. Yhtenä syynä talouden nousuun on ollut alhainen korkotaso, kuten kuviosta 2 nähdään.
0,00 500,00 1 000,00 1 500,00 2 000,00 2 500,00 3 000,00 3 500,00 4 000,00
2.1.2011 2.1.2012 2.1.2013 2.1.2014 2.1.2015 2.1.2016 2.1.2017 2.1.2018 2.1.2019 2.1.2020
Kuviossa 2 on kuvattu riskittömän koron, eli U.S 3 Month Treasury Bill -koron kehitystä. Kuviosta 2 nähdään tämän riskittömän koron kehitys kymmenen vuoden aikajänteellä. U.S 3 Month Treasury Bill -korko on valittu riskittömäksi koroksi, sillä sitä pidetään yleisesti yhtenä turvallisimmista sijoituksista Yhdysvalloissa (Chen, 2020). Chenin (2020) mukaan riskitön korko on vähimmäistuotto, jonka sijoittaja odottaa sijoitukseltaan. Riskittömän koron luku on kuitenkin teoreettinen, sillä käytännössä kaikki sijoitukset sisältävät riskiä.
Kuvio 2. U.S 3 Month Treasury Bill 20.1.2011 – 20.1.2021 (Marketwatch.com)
Kuviosta 2 nähdään, että korko on vuoden 2011 alusta pysynyt matalalla vuoteen 2016 asti. Talouden ennätyksellinen kasvu aiheutti koroissa nousua 2017 alkaen, mutta korko on palautunut jälleen alhaiselle tasolle vuoden 2020 alussa.
4.2 Tutkimusmenetelmät
Kaikki laskutoimitukset ja regressioanalyysit on suoritettu Excel-ohjelmistolla. Valuuttana laskutoimituksissa on Yhdysvaltain dollari.
Rahastojen tuotto laskettiin kuukausittaisten markkinahintojen suhteen logaritmina.
Logaritmimuunnoksen avulla tuotoista saadaan normaalijakautuneet ja aikajatkuvat. Logaritmoitu tuotto lasketaan kaavalla
0 0,5 1 1,5 2 2,5 3
𝑅𝑙𝑜𝑔 = ln ( 𝑃𝑡
𝑃𝑡−1) , (2)
missä 𝑅𝑙𝑜𝑔 = logaritmoitu tuotto ja 𝑃𝑡 = tuotto kuukaudella t
Keskimääräinen kuukausituotto saatiin markkinahintojen logaritmisoidun suhteen keskiarvona.
Vuosituotto laskettiin keskimääräisen kuukausituoton ja vuodessa olevien kuukausien tulona.
Investopedian (2020) artikkelin mukaan tyypillisesti rahastojen NAV-arvoa eli nettovarallisuusarvoa käytetään rahastojen vertailussa. Artikkelin mukaan NAV-arvo ja markkinahinta voi päivittäin erota toisistaan, mutta ero pyrkii jatkuvasti kaventumaan rahaston toimintamekanismin takia. Tässä tutkimuksessa on käytetty markkinahintoja niiden saatavuuden vuoksi.
4.2.1 Sharpen luku
William F. Sharpen (1966) kehittämä Sharpen luku kuvaa sijoituksen tuottavuutta suhteessa sen riskiin. Sharpen luku lasketaan kaavalla
𝑆ℎ𝑎𝑟𝑝𝑒𝑛 𝑙𝑢𝑘𝑢 = 𝑟𝑝− 𝑟𝑓
𝜎𝑝 , (3)
missä rp = portfolion tuotto, rf = riskitön korkokanta ja 𝜎𝑝 = portfolion volatiliteetti.
Sharpen luku saadaan siis, kun rahaston keskimääräisestä kuukausituotosta vähennetään riskitön korko ja tulos jaetaan portfolion volatiliteetilla.
Sharpen luvulla on mahdollista tarkastella rahaston aikaisempaa suoriutumista käyttämällä kaavassa todellisia tuottoja. Vaihtoehtoisesti sijoittaja voi käyttää ennustettua rahaston tuottoa ja ennustettua riskitöntä korkoa Sharpen luvun selvittämiseksi. Luvun avulla on myös mahdollista tarkastella, ovatko ylituotot johtuneet viisaista sijoituspäätöksistä vai uhkarohkean strategian seurauksesta. Mitä korkeampi Sharpen luku on, sen parempi on rahaston riskikorjattu tuotto. Negatiivinen Sharpen luku kertoo joko siitä, että riskitön korko on suurempi kuin rahaston tuotto tai rahaston odotettu tuotto on
negatiivinen. (Fernando, 2020) Sharpen lukua käytetään tutkimuksessa rahastojen riskikorjatun tuoton vertailuun.
4.2.2 Treynorin luku
Jack Treynorin (1965) kehittämä Treynorin luku, mittaa portfolion suorituskykyä suhteessa riskittömään tuottoon, kun huomioidaan systemaattinen riski eli beta. Treynorin luvussa portfolion preemio (portfolion tuotto – riskitön korkokanta) suhteutetaan portfolion betaan. Treynorin luku kertoo, kuinka hyvin sijoituksen tuotto kompensoi riskiä. (Kenton, 2020) Treynorin luku lasketaan kaavalla
𝑇𝑟𝑒𝑦𝑛𝑜𝑟𝑖𝑛 𝑙𝑢𝑘𝑢 = 𝑟𝑝− 𝑟𝑓
𝛽𝑝 , (4)
missä rp = portfolion tuotto, rf = riskitön korkokanta ja 𝛽𝑝 = portfolion beta.
Beta–kertoimet on estimoitu tutkimuksessa lineaarisen regression avulla.
Mitä korkeampi Treynorin luku on, sitä parempi on rahaston suorituskyky suhteessa sen systemaattiseen riskiin. Treynorin luku, samoin kuin Sharpen luku, voi saada myös negatiivisa arvoja.
Tällöin riskitön korko on ollut suurempi kuin rahaston tuotto. Jos rahastolla on negatiivinen beta–
kerroin, Treynorin luvusta saatu tulos ei ole mielekäs. (Kenton, 2020) Treynorin lukua käytetään tutkimuksessa rahastojen riskikorjatun tuoton vertailuun Sharpen luvun tavoin.
4.2.3 Jensenin alfa
Michael Jensenin (1968) kehittämä Jensenin alfa kertoo, onko portfolio yli- vai alisuoriutunut ja kuinka paljon (Jensen, 1968) Jensenin alfassa suhteutetaan tietyn aikavälin tuottoja CAPM-mallin odotettuun tuottoon. Luku kertoo portfolion suoriutumisen suhteessa vertailuindeksiin tai vertailuportfolioon. (Chen, 2020) Olettamalla CAPM-malli oikeaksi, Jensenin alfa lasketaan kaavalla
𝐽𝑒𝑛𝑠𝑒𝑛𝑖𝑛 𝑎𝑙𝑓𝑎 = 𝑟𝑝− (𝑟𝑓+ 𝛽𝑝∗ (𝑟𝑚− 𝑟𝑓)) , (5)
missä 𝑟𝑝= portfolion tuotto, 𝑟𝑓 = riskitön korkokanta, 𝛽𝑝= portfolion beta ja 𝑟𝑚= markkinoiden tuotto.
Positiivinen alfa kertoo, että vertailuindeksi on voitettu ja negatiivinen puolestaan sen, että on hävitty indeksille. Rahastoja voidaan järjestellä alfan avulla paremmuusjärjestykseen. (Chen, 2020)
Jensenin alfat on tässä tutkimuksessa estimoitu lineaarisen regression avulla. Lineaarisessa regressiossa rahastojen alfoja verrataan S&P 500:n alfaan, joka saa arvon nolla. Alfa kertoo siis suoriutumisen suhteessa vertailuindeksiin.
Etukäteisvertailu eri mittareiden välillä on vaikeaa. Voisi olettaa, ettei aktiivisten rahastojen suoriutuminen ainakaan parannu siirryttäessä tuottovertailusta riskikorjattuun vertailuun.
Tyypillisesti aktiivisilla rahastoilla on korkeampi riski. Myös volatiliteetti on tyypillisesti suurempaa aktiivisilla rahastoilla. Aktiivisten ETF-rahastojen ja muiden aktiivisten rahastojen etukäteisvertailu keskenään on miltei mahdotonta. Omaisuusluokkien etukäteisvertailu on kuitenkin mahdollista. Voisi olettaa, että joukkovelkakirjarahastot suoriutuvat ainakin tuottojen näkökulmasta huonommin kuin osakerahastot.
5. TUTKIMUSTULOKSET
Esitän tässä luvussa tutkimustulosteni keskimääräiset arvot taulukoituna. Taulukoissa on vahvistettu kaikki tunnusluvut, jotka ovat vertailuindeksiä korkeampia. Tutkimustulosteni pohjalta nähdään vertailuindeksin voittamisen vaikeus tutkimuksen ajanjaksolla.
5.1 Keskimääräiset tuotot
Tarkastellaan aluksi rahastojen tuottoja ja niiden volatiliteetteja. Taulukossa 1 on ensiksi kuvattu vertailuindeksin (S&P 500) keskimääräinen vuosituotto ja volatiliteetti tutkimusajanjaksolta 1.1.2015-1.1.2021. Tämän jälkeen taulukossa 1 on esitetty aktiivisten ETF-rahastojen tuottojen keskiarvo. Vahvistettu viiva jakaa rahastot eri omaisuusluokkiin. Aktiivisissa ETF-rahastoissa on kuvattu ensiksi ETF-osakerahastot, seuraavana osakkeiden ja joukkovelkakirjojen sekoituksen omaavat ETF-rahastot ja viimeisenä joukkovelkakirjoihin keskittyvät ETF-rahastot. Harmaa sävy erottaa aktiiviset ETF-rahastot ja muut aktiiviset rahastot taulukossa. Muissa aktiivisissa rahastoissa
on kuvattu ensiksi osakerahastot ja lopuksi joukkovelkakirjarahastot. Yksittäisten rahastojen tuotot ja volatiliteetit löytyvät liitteestä 1.
Taulukko 1. Vertailuindeksin ja rahastojen tuottojen ja volatiliteettien keskiarvot.
ETF-rahastot ja muut rahastot Tuotto p.a. Volatiliteetti
S&P 500 10,69 % 4,30 %
ETF-rahastot 7,03 % 3,09 %
ETF-osakerahastot 22,92 % 8,40 %
ETF-sekoitusrahastot 3,65 % 1,93 %
ETF-joukkovelkakirjarahastot 0,55 % 0,93 %
Muut rahastot 5,03 % 4,41 %
Osakerahastot 6,25 % 5,12 %
Joukkovelkakirjarahastot 0,17 % 1,56 %
Taulukosta havaitaan, että markkinaindeksi on vuotuisesti tuottanut viiden vuoden ajanjaksolla keskimäärin noin 10,69 %. ETF-rahastot yhdessä tuottivat vuositasolla keskimäärin 7,03 %. ETF- osakerahastot ovat tuottaneet vuositasolla keskimäärin 22,92 %, joka on selkeästi enemmän kuin vertailuindeksi. Joukkovelkakirjoihin sijoittavat ETF-rahastot ovat selkeästi tuottaneet vuositasolla vähemmän kuin vertailuindeksi. ETF-sekoitusrahastot ovat ETF-joukkovelkakirjarahastojen tapaan tuottaneet vertailuindeksiä vähemmän.
Muut aktiiviset rahastot suoriutuivat huonommin kuin vertailuindeksi niin yhdessä kuin eri omaisuusluokissa. Aktiiviset rahastot yhdessä tuottivat keskimäärin vuositasolla 5,03 %. Liitteestä 1 nähdään, että muiden aktiivisten rahastojen joukosta vain kaksi osakkeisiin sijoittavaa rahastoa kykeni tuottamaan vuositasolla vertailuindeksiä enemmän. Joukkovelkakirjoihin sijoittavat aktiiviset rahastot tuottivat selkeästi vähemmän kuin vertailuindeksi.
Aktiivisille ETF-rahastoille ja muille aktiivisille rahastoille tyypillinen korkea volatiliteetti pätee kaikkiin ETF-osakerahastoihin ja yhtä lukuun ottamatta muihin aktiivisiin osakerahastoihin.
Joukkovelkakirjoihin sijoittavilla volatiliteetti on pääsääntöisesti hyvin alhainen.
Taulukossa 2 on kuvattu rahastojen alfojen, betojen ja selitysasteiden keskiarvot. Yksittäisten rahastojen alfat, betat ja selitysasteet löytyvät liitteestä 2.
Taulukko 2. Vertailuindeksin ja rahastojen alfojen, betojen ja selitysasteiden keskiarvot.
ETF-rahastot ja muut ra-
hastot Jensenin alfa Beta Selitysaste
S&P 500 0 1
ETF-rahastot -0,001320 0,520963 0,244964
ETF-osakerahastot 0,021285 1,415561 0,518846
ETF-sekoitusrahastot -0,008232 0,320359 0,293145
ETF-joukkovelkakirjara-
hastot -0,009925 0,158977 0,103832
Muut rahastot -0,004819 0,874728 0,570581
Osakerahastot -0,003648 1,067230 0,694510
Joukkovelkakirjarahastot -0,009504 0,104721 0,104721
Taulukon tulokset noudattavat samaa linjaa tuottotaulukon kanssa. ETF-rahastojen yhteinen keskimääräinen alfa sai negatiivisen arvon. Tämä kertoo siitä, että ETF-rahastot yhdessä ovat suoriutuneet keskimäärin huonommin kuin vertailuindeksi. Positiivinen alfa suhteessa vertailuindeksiin löytyy ETF-osakerahastolta. Liitteestä 2 nähdään, että positiivinen alfa löytyy lisäksi rahastoilta, joiden tuotot olivat vertailuindeksiä korkeampia. Liitteestä 2 nähdään rahastojen tilastollista merkitsevyyttä. Kaiken kaikkiaan regressioanalyysilla tuotetuista alfoista 41/60 oli tilastollisesti merkitseviä vähintään 5 % tasolla.
Keskimäärin ETF-osakerahastoilla ja muilla aktiivisilla osakerahastoilla beta-kerroin oli suurempi kuin yksi. Tämä kertoo siitä, että niiden tuotto vaihtelee suuremmalla volyymillä suhteessa vertailuindeksin muutoksiin. ETF-joukkovelkakirjarahastoilla ja ETF-sekoitusrahastoilla beta- kerroin oli alle yksi, samoin joukkovelkakirjarahastoilla. Niiden tuottojen vaihtelu vaihtelee siis pienemmällä volyymilla vertailuindeksiin verrattuna.
Selitysaste kertoo, kuinka hyvin S&P 500 selittää aktiivisten ETF-rahastojen ja muiden aktiivisten rahastojen tuottoa. Taulukon 2 perusteella vertailuindeksi selittää ETF-osakerahastojen ja muiden aktiivisten osakerahastojen tuottoja parhaiten. Liitteestä 2 nähdään, että ETF-osakerahastoilla ja muilla aktiivisilla osakerahastoilla alhaisin selitysaste oli 15,8 % ja korkein 98,11 %. ETF-
joukkovelkakirjarahastoilla ja muilla aktiivisilla joukkovelkakirjarahastoilla selitysaste oli huomattavasti matalampi. Liitteestä 2 nähdään, että joukkovelkakirjarahastojen alhaisin selitysaste oli 6 ∗ 10−4 % ja korkein 40,97 %.
5.2 Riskikorjatut tuotot
Taulukossa 3 on esitetty Sharpen lukujen, Treynorin lukujen ja Jensenin alfojen keskiarvot. Taulukon avulla rahastoja pystyy vertailemaan riskikorjatusti. Yksittäisten rahastojen Sharpen ja Treynorin luvut ja alfat löytyvät liitteestä 3.
Taulukko 3. Vertailuindeksin ja rahastojen Sharpen ja Treynorin lukujen ja alfojen keskiarvot.
ETF-rahastot ja muut ra-
hastot Sharpen luku Treynorin luku Jensenin alfa
S&P 500 -0,019035 -0,000818 0
ETF-rahastot -1,120967 -0,049586 -0,001320
ETF-osakerahastot 0,103501 0,005929 0,021285
ETF-sekoitusrahastot -1,558212 -0,049375 -0,008232
ETF-joukkovelkakirjara-
hastot -1,568586 -0,075773 -0,009925
Muut rahastot -0,368101 -0,027054 -0,004819
Osakerahastot -0,087340 -0,004219 -0,003648
Joukkovelkakirjarahastot -1,491147 -0,118394 -0,009504
Taulukosta havaitaan suuri määrä negatiivisa arvoja. Tämä kertoo, että keskimääräinen kuukausittainen riskitön korko on ollut korkeampaa kuin keskimääräinen kuukausittainen tuotto.
Kuvion 2 perusteella riskitön korko kävi 2015–2020 melko korkealla, joka voi osaltaan selittää negatiivisia arvoja.
Myös riskikorjatusti ETF-osakerahastot ovat keskimäärin suoriutuneet paremmin kuin vertailuindeksi. ETF-osakerahastoilla on positiivinen Sharpen ja Treynorin luku. Luvut kertovat rahaston suorituskyvystä. ETF-rahastot yhdessä ovat keskimäärin suoriutuneet riskikorjatusti huonommin kuin vertailuindeksi.
Muut aktiiviset rahastot niin yhdessä kuin eri omaisuusluokissaan suoriutuivat riskikorjatusti huonommin kuin vertailuindeksi. Liitteestä 3 nähdään, että aktiivisista osakerahastoista vain kahdella oli positiiviset Sharpen ja Treynorin luvut ja yhdellä vertailuindeksiä korkeampi Sharpen luku.
Joukkovelkakirjarahastot jatkoivat riskikorjatuilla mittareillakin huonoa suoriutumistaan. Yksikään ei kyennyt suoriutumaan vertailuindeksiä paremmin.
Tutkimustuloksista nähdään, että tutkimusajanjaksolla aktiiviset ETF-osakerahastot ovat suoriutuneet selkeästi parhaiten. ETF-osakerahastot ovat onnistuneet keskimäärin voittamaan vertailuindeksin jokaisella mitatulla mittarilla. Liitteistä 1, 2 ja 3 kuitenkin havaitaan, että yksittäin tarkasteltuna ETF-osakerahastojen joukossa on myös huonosti suoriutuneita rahastoja.
Tuottojen suhteen ETF-rahastot yhdessä ovat onnistuneet keskimäärin vuositasolla tuottamaan muita aktiivisia rahastoja enemmän. Molemmat kuitenkin häviävät vertailuindeksin keskimääräiselle vuosituotolle. Riskikorjatusti tarkasteltuna muut aktiiviset rahastot ovat suoriutuneet Sharpen ja Treynorin luvun mukaan paremmin kuin ETF-rahastot. Molemmat rahastotyypit ovat kuitenkin myös riskikorjatusti suoriutuneet vertailuindeksiä huonommin.
Tutkimustulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimuksien kanssa. Vertailuindeksin voittamisen vaikeus tulee tutkimustuloksissanikin ilmi. Tutkimustuloksien mukaan vertailuindeksi on kuitenkin myös mahdollista voittaa. Tuloksiin täytyy kuitenkin suhtautua varauksella, sillä näin lyhyellä ajanjaksolla satunnaisuudella voi olla suuri merkitys. Tutkimustuloksien perusteella voi kuitenkin havaita rahastotyyppejä ja omaisuusluokkia, joilla on mahdollisesti suurempi todennäköisyys menestyä myös tulevaisuudessa.
6. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella aktiivisten ETF-rahastojen ja muiden aktiivisten rahastojen tuottoja ja riskikorjattuja tuottoja niin keskenään kuin suhteessa vertailuindeksiin. Tutkimustuloksista ilmeni, että ainoastaan aktiiviset ETF-osakerahastot ovat kyenneet tutkimusajanjaksolla keskimäärin voittamaan vertailuindeksin. Muut tutkimuksen rahastotyypit ja omaisuusluokat suoriutuivat keskimäärin huonommin kuin vertailuindeksi. Seitsemän aktiivista ETF-rahastoa kolmestakymmenestä suoriutui tuottojen ja riskikorjattujen tuottojen suhteen paremmin kuin vertailuindeksi. Vain kaksi aktiivista rahastoa kolmestakymmenestä suoriutui tuottojen ja
riskikorjattujen tuottojen suhteen paremmin kuin vertailuindeksi. Lisäksi yksi aktiivinen ETF- sekoitusrahasto ja muu aktiivinen rahasto pääsi parempaan Sharpen lukuun kuin vertailuindeksi.
Aktiivisten joukkovelkakirjarahastojen suhteen tulokset ovat varsin selviä. Yksikään ei kyennyt voittamaan vertailuindeksiä tuottojen ja riskikorjattujen tuottojen suhteen.
Joukkovelkakirjarahastoilla oli lisäksi selkeästi alhaisempi volatiliteetti kuin vertailuindeksillä.
Mieleen tulee kysymys, onko alisuoriutuneita aktiivisia rahastoja ylipäätään järkevää ylläpitää.
Tutkimustuloksissa yllättävää oli, että 6/8 aktiivisesta ETF-osakerahastosta voitti markkinat niin tuottojen kuin riskikorjattujenkin tuottojen suhteen. Ero oli lisäksi melko selvä. Näistä viisi on saman ARK Invest -yhtiön lanseeraamia rahastoja.
ARK Invest keskittyy sivustonsa mukaan disruptiiviseen teknologiaan ja sijoittaa innovatiivisiin yhtiöihin, jotka harjoittavat tämänkaltaista teknologiaa. ARK määrittelee disruptiivisen teknologian uudeksi tuotteeksi tai palveluksi, joka muuttaa maailman toimintatapaa. ARK on asettanut aktiivisille ETF-rahastoille seuraavat tavoitteet:
1) pitkäaikainen arvostus ja sellainen alfa, joka ei korreloi perinteisiin indekseihin tai johtajiin 2) aggressiivisen kasvun mahdollistaminen rahaston kautta yksittäisten osakkeiden sijaan 3) Täydennyksen tarjoaminen perinteiselle indeksipohjaiselle strategialle
ARKin ETF-rahastoista löytyy omistusta muun muassa A.I:stä (artificial intelligence), DNA:n sekvensoinnista, geenitekniikasta, robotiikasta, sähköautoista, energian varastoinnista, Fintechistä, 3D printtauksesta, lohkoketjuttamisesta ja kryptovaluutasta. (ARK Invest)
Tutkimuksen yksi rajoittava tekijä on saman vertailuindeksin käyttäminen kaikille rahastoille. Osalla rahastoista omistukset poikkeavat merkittävästi vertailuindeksistä, jolloin vertailu ei ole mielekästä.
Ongelma korjaantuisi vertaamalla kutakin aktiivista rahastoa omistusrakenteeltaan lähimpänä olevaan indeksirahastoon. Myös markkinahintainen, ilman kuluja -tarkastelu, saattaa aiheuttaa eroavaisuuksia. Kulut ovat tyypillisesti korkeammat aktiivisilla rahastoilla, joten niillä olisi ollut kokonaistuottoja alentava vaikutus. Tarkasteluaikavälin pitkä nousukausi on vaikeuttanut aktiivisten rahastojen suoriutumista, sillä tutkimukseen valittu vertailuindeksi seuraa pitkälti talouskasvua, joka on ollut aikavälillä selkeässä nousussa.
Jatkotutkimusten kannalta olisi kiinnostavaa nähdä miltä tuottovertailu näyttää sen jälkeen, kun talous kääntyy väistämättä jossain vaiheessa laskusuhdanteeseen. On myös paljon tunnuslukuja, jotka jätettiin tutkimuksessa huomiotta työn laajuuden rajaamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi aktiiviosuus, seurantavirhe ja informaatiosuhde (Investopedia). Myös ne kaikki ovat yleensä oleellisia aktiivisten rahastojen tarkastelussa. Mielenkiintoista olisi nähdä, korreloisivatko tarkastelun ulkopuolelle jääneet tunnusluvut tämän tutkimuksen tulosten kanssa.
LÄHDELUETTELO
ARK Invest. Haettu: https://ark-invest.com/
Capital. S&P 500 -indeksi. Haettu: https://capital.com/fi/s-p-500--indeksi-maaritelma
Chen, James. (2020). Jensen’s Measure. Investopedia. Haettu:
https://www.investopedia.com/terms/j/jensensmeasure.asp
Chen, James. (2020). Net Asset Value – NAV. Investopedia. Haettu:
https://www.investopedia.com/terms/n/nav.asp
Chen, James. (2020). Open-End Fund. Investopedia. Haettu:
https://www.investopedia.com/terms/o/open-endfund.asp
Chen, James. (2020). Risk-Free Rate Of Return. Investopedia. Haettu:
https://www.investopedia.com/terms/r/risk-freerate.asp
Cremers K. J. Martijn, Ferreira Miguel, Matos Pedro & Starks Laura (2011) The Mutual Fund Industry Worldwide: Explicit and Closet Indexing, Fees, and Performance. Working Paper.
Cremers K. J. Martijn & Petäjistö Antti (2009) How Active Is Your Fund Manager? A New Measure That Predicts Performance. Oxford University Press; The Society for Financial Studies.
Dyck Alexander, Lins Karl V. & Pomorski Lukasz (2011) Does Active Management Pay? New International Evidence. Working Paper
Fabozzi, F., Gupta, F., & Markowitz, H. (2002). The legacy of modern portfolio theory. Journal of Investing, 7-22
Fama Eugene & French Kenneth R (2010) Luck versus Skill in the Cross-Section of Mutual Fund Returns. The Journal of Finance.
Fama, Eugene, F., and Kenneth R. French. (2004). "The Capital Asset Pricing Model: Theory and Evidence." Journal of Economic Perspectives, 18 (3): 25-46.
Fernando, Jason. (2020). Sharpe Ratio. Investopedia. Haettu:
https://www.investopedia.com/terms/s/sharperatio.asp
Ferri Richard A. & Benke Alex C. (2013) A Case for Index Fund Portfolios. Whitepaper Ferri Richard A. (2012) Index Fund Portfolio Reign Superior. Blog post. Haettu:
https://www.forbes.com/sites/rickferri/2012/08/20/index-fund-portfolios-reign- superior/?sh=684732cd2ea7
Ferri, Richard A. (2009). The ETF Book: All You Need to Know About Exchange-Traded. John Wiley & Sons Inc. New Jersey.
Ganti, Akhilesh. (2021). Efficient Frontier. Investopedia. Haettu:
https://www.investopedia.com/terms/e/efficientfrontier.asp
Harlow W. V. & Brown Keith C. (2006) The Right Answer to the Wrong Question: Identifying Superior Active Portfolio Management. Journal of Investment Management.
Hayes, Adam. (2020). Inefficient Market. Investopedia. Haettu:
https://www.investopedia.com/terms/i/inefficientmarket.asp
Heikinheimo, Henri. (2017). ETF-rahastojen suosio ennätyskasvussa. Sijoittaja.fi. Haettu:
https://www.sijoittaja.fi/51419/etf-ennatyskasvussa-lataa-etf-opas/
Heinzl, John. (2017). Are fees included in my fund’s returns? The Globe And Mail. Haettu:
https://www.theglobeandmail.com/globe-investor/investor-education/are-fees-included-in-my- funds-returns/article34638412/
Hougan, Matt. (2017). ETF – Fundamentals: How ETFs Work And What Hidden Risks Really Exist[video]. IndexUniverse. ETF.com. Haettu: https://www.youtube.com/watch?v=4zUA-D_sZhY Huij Joop & Derwall Jeroen (2008) “Hot Hands” in bond funds. Journal of Banking & Finance.
Investopedia. 2020. ETF Net Asset Value vs. ETF Market Price: What’s the Difference? Haettu:
https://www.investopedia.com/ask/answers/052815/what-difference-between-etfs-net-asset-value- nav-and-its-market-price.asp
Jensen, M. (1968) The Performance of Mutual Funds in The Period 1945-1964. Journal of Finance, 389–416.
Kenton, Will. (2021). Capital Asset Pricing Model (CAPM). Investopedia. Haettu:
https://www.investopedia.com/terms/c/capm.asp
Kenton, Will. (2020). Treynor Ratio. Investopedia. Haettu:
https://www.investopedia.com/terms/t/treynorratio.asp
Kosowski Robert (2006) Do Mutual Funds Perform When It Matters Most to Investors? US Mutual Fund Performance and Risk in Recessions and Expansions. Working Paper.
Mangram, Myles E., A Simplified Perspective of the Markowitz Portfolio Theory (2013). Global Journal of Business Research, v. 7 (1) pp. 59-70, 2013.
Mankiw, N.Gregory. (2020). The puzzle of Low Interest Rates. The New York Times. Haettu:
https://www.nytimes.com/2020/12/04/business/low-interest-rates-puzzle.html
Markowitz, H. (1952). Portfolio Selection. The Journal of Finance 7(1), pp. 77-91.
McClure, Ben. (2020). Modern Portfolio Theory: Why It’s Still Hip. Investopedia. Haettu:
https://www.investopedia.com/managing-wealth/modern-portfolio-theory-why-its-still-hip/
Morningstar. (2011). Nettovarallisuusarvo (NAV). Haettu:
https://www.morningstar.fi/fi/news/articles/100516/Nettovarallisuusarvo-(NAV).aspx
Perold, André, F. (2004). "The Capital Asset Pricing Model." Journal of Economic Perspectives, 18 (3): 3-24.
Petch, Kim. (2021). Low Interest Rates: The Good, the Bad and the Ugly. MapleMoney. Haettu:
https://maplemoney.com/low-interest-rates-the-good-the-bad-and-the-ugly/
Roine, Sirkka-Liisa & Savikko, Markku. (2009). Sijoitusrahasto-opas. Pörssisäätiö, 7–8. Haettu:
https://www.porssisaatio.fi/en/wp-content/uploads/2012/01/28002- sijoitusrahasto_opas_FI_lores.pdf
Rompotis, G. (2020). Actively versus passively managed equity ETFs: new empirical insights. Int.
J. Banking, Accounting and Finance, Vol. 11.
Rompotis Gerasimos G (2009) Active vs. Passive Management: New Evidence from Exchange Traded Funds. KPMG
SEB. Erilaiset rahastot. Haettu: https://seb.fi/yksityisasiakkaat/saasta-ja-sijoita/tietoa- rahastoista/erilaiset-rahastot
Seligson & Co. Kasvu- vai tuotto-osuus. Haettu: Kasvu- vai tuotto-osuus – Seligson Sharpe, William. (1966). Mutual Fund Performance. Journal of Business. 39. 119–138 Sijoittaja.fi. Aktiiviset vs Passiiviset Rahastot. Haettu: https://www.sijoittaja.fi/wp- content/uploads/2016/04/Aktiiviset-vs-Passiiviset-Rahastot.pdf
Sijoittaja.fi. ETF-Sijoittaminen. Haettu: https://www.sijoittaja.fi/etf-sijoittaminen/mika-on-etf/
Sijoittaja.fi. Rahastot. Haettu: https://www.sijoittaja.fi/sijoittaminen/mihin-voi-sijoittaa/rahastot/
Stone, Chad. (2017). Economic Growth: Causes, Benefits, and Current Limits. Center on Budget and Policy Priorities. Haettu: https://www.cbpp.org/research/economy/economic-growth-causes- benefits-and-current-limits
Säästöpankki. Millaisia kuluja rahastoihin liittyy? Haettu: https://www.saastopankki.fi/fi- fi/saastaminen-ja-sijoittaminen/rahastot/tietoa-rahastoihin-saastamisesta/rahastojen-kulut
Treynor, J. (1965) How to Rate Management of Investment Funds. Harvard Business Review, 63–
75.
LIITTEET
Liite 1. Vertailuindeksin ja rahastojen tuotot ja volatiliteetit
Aktiiviset ETF-rahastot ja Aktiiviset Rahastot Tuotto p.a. Volatiliteetti
S&P 500 10,69 % 4,30 %
ETF-rahastot
ETF-osakerahastot
ARK Innovation ETF (ARKK) 30,70 % 8,53 %
ARK Genomic Revolution ETF (ARKG) 24,02 % 9,50 %
ARK Next Generation Internet ETF (ARKW) 33,25 % 7,93 %
ARK Fintech Innovation ETF (ARKF) 47,74 % 8,40 %
ARK Autonomous Technology & Robotics ETF (ARKQ) 23,44 % 7,03 % First Trust North American Energy Infrastructure Fund (EMLP) -4,77 % 5,27 %
Avantis U.S. Small Cao Value ETF (AVUV) 8,99 % 12,68 % Amplify Transformational Data Sharing ETF (BLOK) 19,98 % 7,83 % ETF-sekoitusrahastot
First Trust Preferred Securities and Income ETF (FPE) 0,99 % 2,78 % Janus Henderson Short Duration Income ETF (VNLA) 0,22 % 0,48 % JPMorgan High Yield Research Enhanced (JPHY) 0,50 % 2,49 %
RPAR Risk Parity ETF (RPAR) 15,70 % 3,74 %
JPMorgan Ultra-Short Municipal ETF (JMST) 0,84 % 0,17 %
ETF-joukkovelkakirjarahastot
JPMorgan Ultra-Short Income ETF (JPST) 0,43 % 0,36 %
PIMCO Enhanced Short Maturity Active ETF (MINT) 0,16 % 0,43 % First Trust Low Duration Mortgage Opportunities ETF (LMBS) 0,30 % 0,48 %
iShares Ultra-Short Term Bond ETF (ICSH) 0,19 % 0,20 %
First Trust TCW Opportunistic Fixed Income ETF (FIXD) 2,34 % 0,99 % First Trust Enhanced Short Maturity ETF (FTSM) 0,00 % 0,40 %
iShares Short Maturity Bond ETF (NEAR) 0,02 % 0,52 %
PIMCO Active Bond ETF (BOND) 0,38 % 1,10 %
SPDR Blackstone Senior Loan ETF (SRLN) -1,00 % 1,93 %
SPDR DoubleLine Total Return Tactical ETF (TOTL) -0,26 % 0,88 %
Invesco Ultra Short Duration ETF (GSY) 0,21 % 0,34 %
Quadratic Interest Rate Volatility abd Inflation Hedge ETF (IVOL) 4,95 % 1,26 % First Trust Tactical High Yield ETF (HYLS) -0,22 % 2,21 %
First Trust Managed Municipal ETF (FMB) 1,35 % 1,23 %
Fidelity Total Bond ETF (FBND) 1,08 % 1,01 %
First Trust Senior Loan ETF (FTSL) -0,38 % 1,87 %
PGIM Ultra Short Bond ETF (PULS) -0,21 % 0,61 %
Muut rahastot Osakerahastot
The Growth Fund of America (AGTHX) 7,96 % 5,30 %
Washington Mutual Investors Fund (AWSHX) 3,99 % 4,24 %
Fundamental Investors (ANCFX) 5,22 % 4,76 %
The Investment Company of America (AIVSX) 3,39 % 4,61 %
AMCAP Fund (AMCPX) 5,92 % 4,67 %
Fidelity Contrafund Fund (FCNTX) 9,30 % 4,88 %
Fidelity Magellan Fund (FMAGX) 6,24 % 4,87 %
Fidelity Blue Chip Growth Fund (FBGRX) 14,81 % 5,48 %
Vanguard Diversified Equity Fund Investor Shares (VDEQX) 6,51 % 5,30 % Vanguard Equity-Income Fund Admiral Shares (VEIRX) 3,78 % 4,47 % Vanguard Primecap Fund Admiral Shares (VPMAX) 6,47 % 5,05 % T.Rowe Price Blue Chip Growth Fund (TRBCX) 15,20 % 4,82 % Dfa U.S. Large Cap Equity Portfolio Institutional Class (DUSQX) 10,50 % 4,57 % Franklin Growth Fund Advisor Class (FCGAX) 10,27 % 4,55 % Franklin Biotechnology Discovery Fund Advisor Class (FTDZX) -0,24 % 7,60 %
Eaton Vance Growth Fund Class I (ELCIX) 9,23 % 5,36 %
Invesco American Value Fund Class A (MSAVX) -1,54 % 6,75 %
Ab Core Opportunities Fund Class A (ADGAX) 3,44 % 5,18 %
Ab Sustainable International Thematic Fund Class A (AWPAX) 5,68 % 4,81 %
Dodge & Cox Stock Fund (DODGX) 2,00 % 5,82 %
Fidelity Low-Priced Stock Fund (FLPSX) -0,02 % 4,92 %
Mfs Value Fund Class A (MEIAX) 4,88 % 4,50 %
T.Rowe Price Growth Stock Fund (PRGFX) 10,57 % 5,43 %
Vanguard Primecap Fund Investor Shares (VPMCX) 6,47 % 5,04 % Joukkovelkakirjarahastot
