Jenni-Maria Rautanen-Constantin Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali-ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto Sosionomi (AMK) Opinnäytetyö, 2019
ASUMISPALVELUN SOSIAALIOHJAAJIEN
KOKEMUKSIA DIGITAALISESTA OSATTO-
MUUDESTA
Diakonia-ammattikorkeakoulu
TIIVISTELMÄ
Jenni-Maria Rautanen-Constantin
Asumispalvelun sosiaaliohjaajien kokemuksia digitaalisesta osattomuudesta Sivut (38) ja liitteet (3)
Syksy 2019
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto Sosionomi (AMK)
Tämä opinnäyte oli laadullinen tutkimus, jonka tiedonkeruun menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Opinnäytteen tavoitteena oli kartoittaa, miten digitaalinen osatto- muus näyttäytyy sosiaaliohjaajille helsinkiläisessä asumispalveluyksikössä sekä millai- sia välineitä ja tapoja sosiaaliohjaajilla on digitaalisen osallisuuden vahvistamiseen.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käytiin läpi digitaalisen osattomuuden teoreettista taustaa ja sosiaaliohjauksen perusteita. Opinnäytetyöhön haastateltiin neljä asumispalveluyksikössä työskentelevää sosiaaliohjaajaa. Haastattelut toteutettiin yksi- löhaastatteluina, jotka analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja teemoittelun kei- noin.
Tutkimuksen tuloksissa ilmeni, että digitaalinen osattomuus näyttäytyi sosiaaliohjaajille sähköisten palveluiden saavuttamattomuutena ja taitojen puutteena. Digitaalinen osalli- suus toi mukanaan mahdollisuuksia saada voimaantumisen kokemuksia.
Asiasanat: digitalisaatio, sosiaaliohjaus, teemahaastattelu
Diakonia-ammattikorkeakoulu
ABSTRACT
Jenni-Maria Rautanen-Constantin
Experiences of Digital Exclusion by Housing Unit Social Counselors Pages (38) and appendices (3)
December 2019
Diaconia University of Applied Sciences
Bachelor’s Degree Progamme in Social Services Bachelor of Social Services
This thesis was a qualitative study that uses semi-structured interviews as the method of data collection. Its aim was to map out how digital exclusion appears to social counse- lors in a housing unit in Helsinki and examine the tools they have to strengthen digital inclusion for their clients.
In the theoretical framework of the thesis, the theoretical background of digital exclu- sion and the basis of social guidance were considered. Four social counselors working in the housing unit were interviewed for the thesis. The interviews were conducted as individual, personal interviews. The interviews were analyzed using directed content analysis and thematic analysis.
The results of the study show that digital exclusion appears to the interviewees as their clients' limited access to digital services and lack of digital skills but also as an oppor- tunity to enhance the clients’ digital inclusion and empowerment in social counselling.
Keywords: digitalization, social guidance, semi-structured interview
SISÄLLYS
JOHDANTO ... 4
DIGITAALINEN OSATTOMUUS JA OSALLISUUS ... 6
2.1 Digitaalinen osattomuus ... 6
2.2 Digitaalisen osattomuuden yhteys sosiaaliseen osattomuuteen ... 7
2.3 Digitaalisten taitojen rakentuminen ja digitaalinen voimistaminen ... 8
SOSIAALIOHJAAJANA DIGITAALISESSA YHTEISKUNNASSA ... 10
TUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA TOTEUTUS ... 12
4.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset ... 12
4.2 Teemahaastattelu tutkimusmenetelmänä ... 13
4.3 Teemahaastatteluiden teko ... 14
4.4 Sisällönanalyysi menetelmänä ... 15
4.5 Haastatteluiden analysointi ... 16
DIGITAALISEN OSALLISUUDEN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET .... 18
5.1 Sähköisten palveluiden käytön edellytykset ... 18
5.2 Sähköisten asiointipalvelujen käyttö ... 20
5.3 Digitaaliset välineet ja resurssit ... 22
5.4 Digitaaliset taidot ... 23
5.5 Digitaalisesti osattomien palvelut ... 24
5.6 Digitaalisia voimaantumisen kokemuksia ... 26
TUTKIMUSTULOSTEN ARVIOINTI ... 29
POHDINTA ... 31
7.1 Eettinen tarkastelu ja luotettavuus ... 31
7.2 Osattomuuden tunnistaminen osana ammatillisuutta ... 33
LÄHTEET ... 35 LIITTEET
JOHDANTO
Suomen kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007–2015 määritteli tavoitteeksi, että vuoteen 2015 mennessä sähköiset palvelut olisivat yhtäläisesti kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Jokaisella on oltava myös mahdollisuudet oppia käyttämään sähköisiä palve- luita tai saada henkilökohtaista apua sähköiseen asiointiin. (Suomen kansallinen tietoyh- teiskuntastrategia 2007–2015 2006, 29, 37.)
Kansaneläkelaitoksen (Kela) sivuilla kerrotaan sähköisen asioinnin olevan nopeaa ja joustavaa verrattuna paperisiin hakemuksiin. Sähköinen asiointi ei riipu paikasta, ja asiakas pystyy seuraamaan Kelan sähköisestä palvelusta asiansa käsittelyä (Kela. Asi- ointi). Verkkopalveluiden käyttäjät saavat myös palveluita muita edullisemmin. Esi- merkiksi Suomen kansalaisuutta hakeva säästää sata euroa tekemällä hakemuksen säh- köisesti. Myös useissa pankeissa laskun maksaminen verkkopankissa on ilmaista, kun taas pankissa maksava maksaa palvelumaksun. (Maahanmuuttovirasto. Kansalaisuusha- kemus; Nordea. Henkilöasiakkaat. Hinnat.) Toisaalta palveluiden siirtyminen verkkoon on lisännyt niiden ihmisten eriarvoisuutta, joiden mahdollisuudet käyttää verkkopalve- luita ovat rajalliset resurssien tai tietotaidon puutteen vuoksi (Selwyn & Faser 2007, 21).
Digitalisaation vaikutukset näkyvät myös sosiaalialan työnkuvassa ja niissä taidoissa, joita sosionomilta lähitulevaisuudessa vaaditaan. Esimerkiksi Talentian vuoden 2017 ammattieettisissä ohjeissa pohditaan, kuinka tietoverkot tarjoavat hyvän pohjan amma- tilliselle verkostoitumiselle ja sähköiset palvelut nopeuttavat asiointia. Lisäksi raken- teelliseen sosiaalityöhön tietoverkko tarjoaa alustan yhteiskunnallisten ilmiöiden esille tuomiseen. Ammattieettisissä ohjeissa korostetaan, että ammattilaisen velvollisuus on tuoda esille digitalisaation syrjäytymisen vaikutukset ja puuttua niihin. (Talentia 2017, 46, 48.)
Digitaalinen osattomuus ilmiönä tuli itselleni tutuksi kolmannessa harjoittelussani Di- gITsemppi-projektissa. Projektin tarkoituksena oli digitaalinen voimistaminen jalkautu- vana työnä erilaisille ryhmille, joilla on korkea kynnys hakeutua digineuvontaan esi-
merkiksi kirjastoon. Yhteistyökumppaneina toimivat Helsingin Klubitalo ja toinen jär- jestö, jonka asiakkaista suuri osa oli maahanmuuttajanaisia. Pääpaino oli yksilöneuvon- nalla, mutta pidimme myös alustuksia, jotka suunnittelimme osallistujien kanssa yhdes- sä. Harjoittelussa näin, miten digitaalinen osattomuus on arkipäivää monelle ja kuinka syrjäyttävää se on tiedon ja palveluiden saatavuuden suhteen. Tästä kehittyi ajatus tut- kimuksellisesta opinnäytetyöstä, joka käsittelisi digitaalisen osattomuuden kokemusta ja sen vaikutuksia sosiaaliohjaajan ammatillisesta näkökulmasta.
Opinnäytteeni on laadullinen tutkimus, jonka tavoitteena on teemahaastattelujen avulla kartoittaa sitä, miten digitaalinen osattomuus näyttäytyy sosiaaliohjaajille asumispalve- luyksiköissä. Olen haastatellut neljä sosiaaliohjaajaa Helsingissä toimivasta asumispal- veluyksiköstä. Asumisyksikkö toimii Asunto ensin -periaatteella, ja se ei edellytä asuk- kailtaan päihteettömyyttä. Asunto ensin -yksiköille on määritelty laadulliset tavoitteet, joista tärkein on asumisen turvaaminen. Siten ihminen ei joudu asunnottomaksi, vaikka käyttäisi päihteitä. Asunnon turvaaminen nähdään tärkeäksi, koska se vapauttaa voima- varoja muun elämän hallintaan. Jokainen asukas tekee oman vuokrasopimuksen. Lisäksi asukkaalle tehdään palvelusuunnitelma, ja hän saa halutessaan palveluohjausta. (Asunto ensin -laatusuositukset 2017.)
DIGITAALINEN OSATTOMUUS JA OSALLISUUS
Digitalisaatiota voi lähestyä kahdelta eri tasolta. Yhteiskunnallisella tasolla sillä tarkoi- tetaan uusia teknologisia keinoja ja toimintatapoja. Tätä matalammalla tasolla se sisältää tietojärjestelmiä, sähköistä tiedon tallentamista, e-palveluita sekä sosiaalisen median käyttöä. (Kivistö 2017, 22.) Euroopan unionin määritelmän mukaan tietoyhteiskunta (information society) on yhteiskunta, jossa merkittävään osaan toiminnoista liittyy tie- don käsittelyä erilaisilla siihen tarkoitetuilla välineillä ja viestintäkanavissa (EUR-LEX.
Glossary. Information society). Yhteiskunta digitalisoituu, kun sen toimintoja siirretään verkkoon. Digitaalisia laitteita ovat esimerkiksi älypuhelimet, tietokoneet ja tablettitie- tokoneet.
2.1 Digitaalinen osattomuus
Digitaalisesta osattomuudesta on käytetty erilaisia käsitteitä, kuten digitaalinen kuilu (digital divide) tai digitaalinen syrjäytyminen (digital exclusion). Digitaalisella kuilulla tarkoitettiin aluksi tietoverkkojen konkreettista puutetta ja sitä, ettei ihmisellä ole mah- dollisuutta verkkoyhteyksiin. Tässä vaiheessa oletettiin ratkaisuna olevan kunnolliset verkkoyhteydet kaikille. Myöhemmin huomio siirtyi kuiluun digitaalisten taitojen välil- lä. Tutkijat korostavat, että digitaalisessa kuilussa on kyse eriarvoisesta mahdollisuudes- ta käyttää laitteita ja asenteiden merkityksestä. Yhteiskunnallinen asema (tulot, tausta, koulutus), sosiaalinen tuki ja yksilön asennoituminen internetiin korreloivat mahdolli- suuteen käyttää digitaalisia laitteita. Mahdollisuus käyttää laitteita ja ylläpitokustannus- ten kalleus puolestaan korreloivat hyvien taitojen, säännöllisen ja monipuolisen interne- tin käytön kanssa. Sosioekonomisia muuttajia tärkeämpi on kuitenkin asenne, joka rat- kaisee digitaalisten taitojen kehittymisessä. (van Deursen & van Dijk 2019, 370–371;
van Dijk 2012, 57; van Dijk 2002, 1-6; Low incomes Tax Reform Group of The Char- tered Institute of Taxation 2012, 6, 14.)
Englanninkielisessä lähdemateriaalissa käytettiin käsitteitä digital divide ja digital ex- clusion. Käytän tässä opinnäytetyössä suomenkielistä käsitettä digitaalinen osattomuus, koska se on mielestäni käsitteenä vähemmän arvottava kuin digitaalinen syrjäytyminen ja selkeämpi kuin digitaalinen kuilu.
2.2 Digitaalisen osattomuuden yhteys sosiaaliseen osattomuuteen
Sosiaalisella osallisuudella tarkoitetaan mahdollisuutta olla osa yhteiskuntaa niin, että se parantaa yksilön elämänlaatua ja mahdollisuuksia vaikuttaa ympärillä olevaan yhteis- kuntaan. Syrjäytyminen on perinteisesti nähty köyhyytenä, materiaalisten resurssien niukkuutena ja puuttuvina sosiaalisina kontakteina. Käsitettä on laajennettu käsittämään mahdollisuutena kokea kulttuuria. Sosiaalinen syrjäytyminen on monisyinen ja moni- mutkainen prosessi. Siihen liittyy puutetta sellaisista resursseista, oikeuksista, hyödyk- keistä, palveluista ja mahdollisuuksista osallistua taloudelliseen, sosiaaliseen ja yhteis- kunnalliseen toimintaan, jotka ovat tarjolla suurimmalle osalle ihmisistä. (Martin, Hope
& Zubairi 2016, 4.)
Kyösti Raunio (2006, 12) puhuu syrjäytymisestä myös “yhteiskunnallisesta normaaliu- desta syrjään ajautumisena”. Digitaalisesti osattomat eivät välttämättä ole sosiaalisesti syrjäytyneitä tai taloudellisesti heikossa asemassa. Digitaalisesti osattomia löytyy kai- kista yhteiskuntaluokista. Tutkimuksen mukaan syrjäytyminen toisaalta altistaa myös digitaaliselle osattomuudelle, sillä taustalla on osin samoja rakenteita kuin yhteiskunnal- lisen syrjäytymisen taustalla. Merkitystä on etnisyydellä, sukupuolella, koulutustaustal- la, iällä, sosiaalisella verkostolla ja tulotasolla, mutta myös ympäristön tarjoamat mah- dollisuudet vaikuttavat. (van Dijk 2012, 60–61; Selwyn & Faser 2007, 18–20, 12.)
Koulutustausta on tutkimusten mukaan tärkeä taustatekijä digitaalisessa osallisuudessa ja osattomuudessa. Alankomaalaisessa tutkimuksessa selvisi, että koulutus ei ainoastaan lisää digitaalista osallisuutta, vaan toimii suojaavana tekijänä internetin käytössä. Tut- kimuksessa internetin negatiiviset vaikutukset jaettaan taloudellisiin, sosiaalisiin, kult- tuurisiin ja henkilökohtaisiin. Taloudellisesti kielteisiä vaikutuksia ovat pelaaminen tai verkkokaupoissa ostaminen. Kielteisiä kulttuurillisia vaikutuksia ovat kyberrikollisuus, tietojen kalastelu ja nettikiusaaminen. Internetin käyttö voi lisätä yksinäisyyden koke-
musta ja vaikuttaa sosiaalisesti heikentävästi ihmissuhteisiin internetin ulkopuolella.
Henkilökohtaisia kielteisiä vaikutuksia ovat voimakkaat tunnetilat kuten aggressio, ter- veyden laiminlyönti sekä ruokailu- ja unitottumusten huonontuminen. Tutkimuksessa korostettiin, että kaikista koulutustaustoista tulevat ovat alttiita internetin kielteisille vaikutuksille. Korkeakoulutus auttoi kuitenkin ongelmien käsittelyssä ja niiden eh- käisyssä. (Scheerder, van Deursen & van Dijk 2019, 285–288.)
2.3 Digitaalisten taitojen rakentuminen ja digitaalinen voimistaminen
Digitaalisten taitojen rakentumiseen tarvitaan henkistä valmiutta ja motivaatiota, mikä on tärkeää oppimisen kannalta. Motivaatio on sisäsyntyistä. Motivaatiota ei voi vaatia ulkoa päin, mutta sitä voi herätellä välitavoitteilla ja palkkioilla. Voimistumisen edelly- tys on, että yksilön perustarpeet on tyydytetty. (Mäkinen 2009, 114–115.)
Tutkijat van Dijk ja van Deursen (2014, 1–4) esittävät teorian siitä, miten digitaalinen osallisuus rakentuu ja mahdollistuu. Nelivaiheisen osallisuusteorian (ks. Kuva 1) en- simmäisellä tasolla ovat yksilön voimavarat ja motivaatio. Tässä vaiheessa haasteena voivat olla erilaiset tietotekniikkaan liittyvät ahdistukset ja pelot, jotka voivat toimia esteenä uskaltamiselle. Toisella tasolla tarvitaan mahdollisuus käyttää jotain digitaalista laitteistoa, kuten älypuhelinta, tietokonetta tai tablettia. Kolmannella tasolla tarvitaan taitoa oppia digitaalisten sovellusten käyttöä.
Osallisuusteorian kolmannessa vaiheessa tarvitaan digitaalisia taitoja (ks. Kuva 1). Ne puolestaan jaetaan eri tasoihin, joista helpoimmat ovat toiminnalliset taidot, kuten pai- nikkeiden painaminen. Toiminnallisten taitojen jälkeen tulevat perustaidot, joilla tarkoi- tetaan esimerkiksi internetin selauslogiikan ymmärtämistä. Pisimmälle kehittyneillä strategisilla taidoilla pystyy hyödyntämään digitalisaation mahdollisuuksia monipuoli- sesti. Tämän osallisuusteorian vaiheen haasteena on tuen saaminen taitojen oppimiseen sekä useiden ohjelmistojen vaikeaselkoisuus, mikä ei tue itseopiskelua. Osalllistuusteo- rian neljännessä vaiheessa henkilöllä on hyvät valmiudet digitaaliseen osallisuuteen:
tietotaito riittää digitaalisten palveluiden ja sovellusten sekä saatavilla olevien digitaalis- ten laitteiden käyttöön. Digitaalinen tietotaito ei synny tyhjiössä, vaan siihen vaikuttaa
yksilön sosiaalinen ympäristö, kuten perhe tai koulu ja niiden tukemat oppimistavat.
(van Dijk & van Deursen 2014, 2–5; van Dijk 2002, 1-6; van Dijk 2012, 68, 73.)
KUVA 1. Digitaalisten taitojen rakentuminen (mukaillen van Dijk & van Deursen 2014, 2).
Maarit Mäkinen (2009, 101–102) kartoitti väitöskirjassaan digitaalista voimistamista yhteisöllisenä kokemuksena. Hän määrittelee, että digitaalisen voimistamisen (digital empowerment) avulla yksilön osallisuus tietoyhteiskuntaan vahvistuu. Mäkisen näkö- kulmana on voimistaa kansalaisyhteiskuntaa niin, että ihmiset eivät olisi digitaalisessa yhteiskunnassa vain vastaanottajia. He olisivat aktiivisia toimijoita.
Mäkinen (2009, 127) puhuu digitaalisista silloista osana yhteiskunnallisen osallisuuden ja yksilön oman toiminnan vahvistamista. Silloilla rakennetaan osallisuutta, niillä ylite- tään osattomuuden digitaalisia kuiluja. Siltoja voivat olla esimerkiksi digitaalisesti voi- mistavat projektit, kurssit ja entistä käyttäjäystävällisempi teknologia. Digitaalista tek- nologiaa itsessään voi käyttää siltana muiden kuilujen, kuten sosiaalisten ja tietotaidol- listen, kuilujen ylittämiseen.
SOSIAALIOHJAAJANA DIGITAALISESSA YHTEISKUNNASSA
Sosiaaliohjauksen merkitys on muuttunut ajan myötä. Vielä yhdeksänkymmentäluvulla sosiaaliohjaaja oli opistoasteen tutkintonimike, mutta nykyään se ymmärretään sekä työtehtävänä että ammattinimikkeenä. Sosiaaliohjaus on yksi osa sosiaalipalvelua, joten sosiaaliohjausta voivat tehdä laissa määritellyt ammattinimikkeiden edustajat. (Helmi- nen 2016, 5–6.) Sosiaalihuollon ammattihenkilöitä määrittelevässä laissa (817/2015) tarkennetaan ammattihenkilöiksi sellainen sosionomi, geronomi tai sosiaalityöntekijä, jolla on sosiaali- ja terveystoimen valvontaviraston Valviran myöntämä lupa ammatin- harjoittamiseen. Sosiaalihuollossa toimivien työn tarkoitukseksi määritellään asiakkai- den hyvinvoinnin lisääminen toimintakyvyn, oikeuksien ja osallisuuden parantamisen avulla sekä syrjäytymistä ennaltaehkäisevillä toimilla. (L817/2015.)
Sosiaalityöllä on vahva eettinen arvopohja. Talentian eettisissä ohjeissa korostetaan ihmisarvoon ja -oikeuksiin perustuvan ammattietiikan ohjaavuutta kaikessa toiminnas- sa. Ammatillisuutta on myös yhteiskunnallisten ja organisaatioiden toimintarakenteiden sortavuuden näkyväksi tuominen – ja sitä kautta vaikuttaminen tuleviin lakeihin ja pää- töksiin. (Talentia 2017, 7–8.)
Ammattieettisissä ohjeissa korostetaan asiakkaan arvostavaa ja itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa kohtaamista. Kohtaamisen tulisi aina tapahtua asiakkaan tarpeista käsin.
(Talentia 2017, 5.) Yksi sosiaaliohjauksen voimavaraa antavista työtavoista on dialogi- suus (Vogt 2016, 40). Dialogisuus on laajempi käsite kuin pelkkä keskustelu; sen voi ymmärtää myös yhteytenä toiseen ihmiseen. Dialogisuuden tavoitteena on molemmin- puolisen yhteiskäsityksen muodostaminen ja tähän pääseminen kanssakäymisen ja kes- kustelun avulla. Olennaista on tasapuolinen vuorovaikutus, jossa edetään molempien ehdoilla. Dialogisuuden onnistuminen vaatii luottamusta osapuolten välillä. Se vaatii ammattilaiselta alttiutta myöntää myös oma tietämättömyytensä ja olla avoimena vuo- rovaikutuksessa syntyville ratkaisuille. (Mönkkönen 2007, 86–89, 95.)
Palveluiden digitalisoituminen työntää marginaalin jo ennestään syrjäytyneitä, joilta puuttuu varoja, tukea ja mahdollisuus verkkoyhteyteen ja digitaalisiin laitteisiin. Digi- taalisesta osattomuudessa on tullut uusi tämän aikakauden syrjäytymisen muoto. (Wat-
ling & Rogers 2012, 70–71.) Sosiaalityön asiakkaat ovat erityisen haavoittuvassa ase- massa, sillä he ovat tutkimusten mukaan usein työelämän ulkopuolella tai työssä, jossa ei vaadita digitaalista osaamista (Granholm 2016, 25).
Osallistavan sosiaalityön tavoitteena on mahdollistaa kansalaisoikeuksien toteutuminen erityisesti yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevien kohdalla. Tämä voidaan nähdä kahdelta tasolta. Juridisesta näkökulmasta kyse on oikeuksien toteutumista, esi- merkiksi itselle kuuluvien tukien saamisesta. Käytännöllisellä tasolla kyse on mahdolli- suuksista vaikuttaa omaan elämänympäristöönsä ja toimia aktiivisena toimijana yhteis- kunnassa. Sosiaalityön näkökulmasta osallistaminen on sitä, että turvataan yhteiskun- nasta syrjäytyneiden oikeudet palveluihin ja mahdollisuudet saada ääni kuuluviin itse- ään koskevissa asioissa yhteiskunnallisella tasolla, jotta heidän kansalaisoikeutensa to- teutuisivat samanarvoisina kuin muilla. Pienemmässä mittakaavassa on kyse yksilön oman osallisuuden voimistamisesta hänen elinoloissaan. (Juhila 2006, 118–119.)
Maarit Mäkinen (2009, 58) puolestaan puhuu kansalaisen osallisuuden vahvistamisesta tietoyhteiskuntaan yhtenä osallistamisen muotona. Mäkinen (2009, 60) käyttää käsitettä e-kansalaisuus kuvaamaan yksilön toimijuutta digitaalisessa yhteiskunnasta. Digitaali- nen osattomuus on myös yhteiskunnallisesta keskustelusta syrjäyttävää ja vähentää hen- kilön vaikutusmahdollisuuksia kansalaisena (Watling & Rogers 2012, 70).
Asumissosiaalityössä sosiaaliohjauksen tavoitteena on asukkaiden osallisuuden edistä- minen elämän eri alueilla. Ohjaus tapahtuu aina asukkaan lähtökohdista. Tavoitteena on, että asukas kohdataan ihmisenä ilman turhia valta-asetelmia. Kannustava työote tukee voimaantumista. (Hyväri 2016, 124; Asunto ensin -laatusuositukset 2017.)
TUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA TOTEUTUS
Tämä opinnäyte on laadullinen tutkimus, jossa tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia teemahaastattelujen avulla. Teemahaastattelu on yksi käytetyimmistä laadullisen tutki- muksen menetelmistä. Sitä käytetään erityisesti silloin, kun kartoitetaan haastateltavien kokemuksia. (Eskola & Vastamäki 2010, 26.) Valitsin tutkimusmenetelmäksi teema- haastattelun, koska tutkin haastateltavien kokemuksia digitaalisesta osattomuudesta il- miönä.
Laadullisessa tutkimuksessa ei pyritä tilastolliseen yleistettävyyteen. Siksi tutkimuksen otos voi olla pienempi kuin määrällisessä tutkimuksessa. Tärkeintä on, että otos on so- piva tutkimuskysymystä ajatellen eli otokseen valituilla on tietoa tai kokemusta tutkitta- vasta ilmiöstä. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 85.) Tämän tutkimuksen otos on neljä haasta- teltavaa. Haastattelin myös tiimiin kuuluvan sairaanhoitajan, mutta päädyin jättämään hänen haastattelunsa otoksesta pois, koska hänen vastauksensa erottuivat muista enkä siten voinut taata hänelle anonymiteettiä.
4.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset
Opinnäytteen tavoitteena on tutkia, miten digitaalinen osattomuus näyttäytyy sosiaalioh- jaajien työssä ja sitä, millaisia kokemuksia heillä on digitaalisen osattomuuden vaiku- tuksista ruohonjuuritason asiakastyössä. Tarkoituksena on myös tutkia, miten digitaali- set taidot rakentuvat ja millaisia digitaalisen voimistamisen mahdollisuuksia sekä työvä- lineitä on olemassa.
Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat:
• Miten digitaalinen osattomuus ilmiönä näyttäytyy sosiaaliohjaajille asumispal- veluyksikössä?
• Millaisia välineitä ja tapoja sosiaaliohjaajilla on digitaalisen osallisuuden voi- mistamiseen?
4.2 Teemahaastattelu tutkimusmenetelmänä
Haastattelu on tutkimusmenetelmänä mukautuva ja pystyy muokkautumaan tilanteen mukaan. Sekä haastattelija että haastateltava voivat tehdä tarkentavia kysymyksiä tai palata mietityttäneisiin kohtiin uudelleen. Lisäksi kysymysten järjestystä on mahdollista muuttaa, jos haastattelun kulku siihen ohjaa. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 73.) Teemahaas- tattelu eroaa strukturoidusta haastattelusta siten, että siinä ei ole tiukasti rajattuja kysy- myksiä, vaan asioita käsitellään teemoina. Tämä vaati myös haastattelijalta aktiivista kuuntelua ja joustavuutta. Yksi tapa lähestyä teemahaastattelua on luoda käsitekarttoja haastattelun tueksi. (Eskola & Vastamäki 2010, 28, 38.)
Teemahaastattelun avulla etsitään vastauksia tutkimusongelmiin. Sen edellytyksenä on, että haastateltavat ymmärtävät teemojen teoreettisen viitekehyksen. Tutkimuskysymys- ten pohjalta puolestaan tunnistetaan tutkittavan ilmiön luokat, joista muodostetaan haas- tattelun teemat. (Hurme & Hirsjärvi, 2008, 66–67; Tuomi & Sarajärvi 2009, 75.) Tee- mojen pohjalta voidaan luonnostella mahdolliset kysymykset. Perinteisten kysymysten lisäksi voi käyttää myös käsitekarttoja (Hirsjärvi & Hurme 2008, 66, 67).
Haastatteluissa käytän käsitekarttoja (ks. Liitteet) apunani kysymysten sijaan. Tutki- muskysymysten pohjalta olen muodostanut kaksi pääteemaa: digitaalinen osattomuus ja digitaalinen voimistaminen. Näistä muodostin opinnäytteen liitteenä olevat käsitekartat, joiden teemojen pohjalta tein haastattelut. Seuraavalla sivulla olevassa kuvassa 2 olen hahmotellut prosessin Hirsjärven ja Hurmeen (2008, 67) kaavioita mukaillen.
KUVA 2. Tutkimuskysymysten pohjalta muodostetut pääluokat. Niistä syntyivät haas- tatteluiden teemat.
4.3 Teemahaastatteluiden teko
Opinnäytetyön tekemiseen varasin kevään ja kesän 2019. Kesäkuussa 2019 sain tutki- musluvat, ja tein haastattelut kesä- ja heinäkuussa. Haastattelujen analysointi ja raportin kirjoitus kesti lokakuun 2019 loppuun asti. Ennen haastatteluja lähetin haastateltaville tutkimussuunnitelman, joten heillä oli mahdollisuus tutustua etukäteen kysymyksinä toimiviin käsitekarttoihin sekä teoreettiseen viitekehykseen digitaalisesta osattomuudes- ta. Haastattelin haastateltavia heidän työpaikallaan asumispalveluyksikössä. Haastattelut tapahtuivat haastateltavien työajalla. Haastatteluihin oli varattu rauhallinen tila. Nauhoi- tin haastattelut varmuuden vuoksi kahdella eri välineellä, tietokoneella ja puhelimella.
Jokaiselle haastattelulle oli varattuna tunti, mutta haastattelut kestivät 50 minuutista 70 minuuttiin.
Teemahaastatteluiden pohjana käytin opinnäytetyön liitteenä olevia käsitekarttoja, jotka olin tehnyt haastattelujen teemojen ympärille. Kuvassa 3 on esimerkki yhdestä käyttä- mästäni käsitekartasta: ”Digitaalisten taitojen rakentuminen ja resurssit”. Annoin haas- tattelun alussa haastateltavalle käsitekartat teemoista. Kävimme keskustellen käsitekar- tat läpi haastateltavien kanssa hieman eri järjestyksessä haastateltavasta riippuen. Sain haastateltavilta palautetta, että käsitekartat auttoivat aiheen käsittelyssä ja hahmottami- sessa.
KUVA 3. Käsitekartta digitaalisista taidoista ja resursseista.
4.4 Sisällönanalyysi menetelmänä
Laadullisessa tutkimuksessa analyysimenetelmät ja -tavat ovat melko vapaasti tutkijan valittavissa. Teemahaastattelujen tuloksia voidaan analysoida erilaisin sisällönanalyysin keinoin. Keinoja on mahdollista myös yhdistellä. Tavoitteena on etsiä vastauksia tutki- muskysymyksiin. Toisaalta haastattelujen myötä tutkimuskysymykset voivat tarkentua tai muuttua. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 136.)
Aineistoa suositellaan analysoitavan jo samaan aikaan sen keruun kanssa. Haastattelut voi kirjoittaa auki eli litteroida aineiston analyysin helpottamiseksi. Tämä ei ole pakol- lista, mutta auttaa aineiston käsittelyssä ja mahdollistaa sanahakujen tekemiseen tekstis- tä. Aineiston analysoinnille on olemassa erilaisia lähestymistapoja. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 136, 138–139.)
Laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysia voidaan tehdä aineistolähtöisesti, teorialäh- töisesti tai teoriaohjaavasti. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa muodostetaan ai- neiston pohjalta tutkimusluokat eikä niitä päätetä ennalta. Teorialähtöisessä sisällönana- lyysissa teoria ohjaa luokittelua ja aineistoa käsitellään suhteessa teoreettiseen viiteke- hykseen. Teoriaohjaava sisällönanalyysi toimii nimensä mukaisesti niin, että teoria aut- taa aineiston ymmärtämisessä, mutta tarkoitus ei ole koetella aineistoa teoriaa vasten.
Tutkimusyksiköt etsitään edelleen aineiston pohjalta. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 95–97.) Tässä opinnäytteessä olen käyttänyt soveltavasti teoriaohjaavaa lähestymistapaa. Olen tehnyt haastattelut teorian pohjalta, mutta ollut avoin aineistosta löytyville uusille aja- tuksille ja näkökulmille.
4.5 Haastatteluiden analysointi
Haastatteluiden litteroiminen eli auki kirjoittaminen osoittautui yhdeksi opinnäytetyön työläimmistä vaiheista. Tunnin haastattelun litteroiminen kesti noin kuusi tuntia, ja siitä syntyi noin 22 sivua tekstiä. Tiukan aikataulun vuoksi hain ulkopuolista apua Annanpu- ra Oy:stä, joka tarjoaa korvausta vastaan litterointipalvelua. Lähetin heille kaksi tuntia haastatteluita litteroitaviksi. Tein yhtiön kanssa myös salassapitosopimuksen. Nauhoi- tettuja haastatteluja on yhteensä noin neljä tuntia ja 20 minuuttia. Tästä syntyi litteroitu- na 70 sivua tekstiä.
Haastattelujen analyysin aloitin lukemalla litteroidut tekstit läpi tehden samalla merkin- töjä. Käytin analyysin apuna teemoittelua. Analyysivaiheen teemoittelulla tarkoitetaan aineistosta esiintyvien aihekokonaisuuksien tunnistamista. Ne voivat pohjautua haastat- telussa käytettyihin teemoihin tai olla uusia. (Hirsjärvi & Hurme, 173.) Työstin aineis- toa jakamalla sen ensin karkeasti haastattelun teemojen mukaan. Käytin teemojen mer- kitsemiseen apuna värikoodausta niin, että jokaisella teemalla oli oma värinsä. Allevii- vasin tulostetuista haastatteluista samaan teemaan liittyvät kohdat samalla värillä. Ana- lyysin edetessä löysin haastatteluista myös uusia kokonaisuuksia, kuten sähköisen asi- oinnin edellytykset, jonka lisäsin merkittävyytensä vuoksi omaksi teemakseen. Leikka- sin värikoodatut tekstit ja yhdistin samaa teemaa koskevat osiot yhteen. Tämän jälkeen etsin teemojen sisällä toistuvia asioita, jotka luokittelin.
Käytin apuna kuvassa 4 olevaa taulukkoa ja etsin haastatteluista vastaavuuksien lisäksi eroavaisuuksia. Haastattelujen analysointia tehdessä huomasin, että osa vastauksista sopi monen eri luokan alle. Tämän vuoksi kävin haastattelut vielä läpi tekemällä teks- tinkäsittelyohjelmalla sanahakuja tekstistä varmistaakseni, että löydän kaikkiin luokkiin liittyvät ilmaukset.
KUVA 4. Sosiaaliohjaajien haastatteluja analysoin taulukoimalla heidän vastauksiaan digitaalisesta osattomuudesta viiteen alaluokkaan.
DIGITAALISEN OSALLISUUDEN HAASTEET JA MAHDOLLISUUDET
Asumispalveluissa digitaalinen osattomuus nivoutuu osaksi muuta yhteiskunnallista osattomuutta. Moni asiakkaista on kokenut asunnottomuutta ennen asumispalveluihin pääsemistään. Yksi asunnottomuuden taustalla olevista suurimmista syistä on päih- teidenkäyttö. Sosiaaliohjaajat puhuivat haastatteluissa pelikunto-käsitteestä, joka tar- koittaa sellaista päihtymystilaa, jossa asukas on vielä toimintakykyinen. Esimerkiksi työtoimintaan osallistuminen ja hakemusten teko edellyttävät pelikuntoa.
Haastatteluissa selvisi, että vaikka asumisen turvaaminen on sosiaaliohjaajien ensisijai- nen tehtävä, kaikki haastateltavat sanoivat pyrkivänsä myös lisäämään digitaalista osal- lisuutta asukkaidensa keskuudessa siinä määrin, kun siihen löytyy aikaa ja asiakkailta kiinnostusta. Haastatellut sosiaaliohjaajat näkevät digitaalisen voimistamisen kuuluvan osaksi työnkuvaansa. Heidän mielestä digitaalisten palveluiden käyttäminen on osa yh- teiskunnallisen osallisuuden lisäämistä.
5.1 Sähköisten palveluiden käytön edellytykset
Sähköisten palveluiden kautta digitaalisuus on konkreettisesti läsnä osalle asukkaista.
Asia, joka nousi kynnyskysymykseksi jokaisessa haastattelussa, on verkkopankkitun- nukset ja niiden puute. Haastatteluissa niiden puutteelle löytyy monia syitä. Oleellisin on henkilöllisyystodistuksen puute, mikä estää verkkopankkitunnusten saamisen. Ku- vassa 5 havainnollistan, miten ilman henkilöllisyystodistusta ei saa verkkopankkitun- nuksia ja ilman verkkopankkitunnuksia ei pääse sähköiseen asiointiin.
KUVA 5. Asumissosiaalityössä sähköisen asioinnin esteeksi nousee usein henkilölli- syyspapereiden ja verkkopankkitunnusten puuttuminen.
Kun he eivät saa uusia verkkopankkitunnuksia, he eivät saa tiliotteita. Sit- ten kaatuu etuuksien hakemiset, kun niihinhän vaaditaan niitä tiliotteita.
(Haastateltava 2.)
Haastateltava 2 kertoi, minkä vuoksi uuden henkilöllisyystodistuksen hankkiminen on aikaa vievä ja vaikea tehtävä asumispalvelun asukkaille. Ensin asukkaan on haettava ja saatava Kelasta maksusitoumus, jotta hän pääsee valokuvattavaksi. Tätä varten on usein jaksettava jonottaa, mikä on osalle asumispalveluyksikön asukkaista haastavaa.
Kun maksusitoumus Kelasta tulee, asukas saa päätöksen postitse ja si- toumuksen liitteenä. Sitten se unohtuu. Ja jos ei hän tule näyttämään pää- töstä omalle työntekijälleen, niin me ei tiedetä, että se maksusitoumus on edes tullut. Niin, sitten maksusitoumus saattaa mennä umpeen. Jotta saa taas uuden maksusitoumuksen, pitää palauttaa se vanha. Ja sitten niitä vanhoja maksusitoumuksia etsitään kissojen ja koirien kanssa, että missä ne voisivat olla. (Haastateltava 2.)
Haastateltava 3 kertoo, että hänen aikanaan on ollut asukkaita, jotka ovat olleet pitkiäkin aikoja, jopa vuosia, ilman henkilöllisyystodistusta. Sosiaaliohjaajien mukaan myöskään verkkopankkitunnusten saaminen ei ole aina itsestään selvää, vaikka olisi voimassa ole- va henkilöllisyystodistus. Haastateltavilla on kokemuksia siitä, että pankit ovat kieltäy- tyneet antamasta verkkopankkitunnuksia joko sen vuoksi, että asiakas on kadottanut ne
liian monta kertaa, tai että hänen katsotaan olevan riskiasiakas esimerkiksi maksuhäi- riömerkintöjen vuoksi. Opinnäytteeseen haastatellut sosiaaliohjaajat näkivät tämän iso- na epäkohtana.
5.2 Sähköisten asiointipalvelujen käyttö
Haastateltavat kertovat, että kun toimeentulotuki siirtyi kunnilta Kansaneläkelaitokselle vuoden 2017 alussa, sähköisten asiointipalveluiden merkitys kasvoi. Tällä muutoksella on ollut monia konkreettisia vaikutuksia asumispalveluyksikön sosiaaliohjaajille ja hei- dän asiakkailleen. Näkyvin käytännön muutos on ollut se, että ennen vuotta 2017 tukea haettiin yhdestä paikasta kunnan sosiaalitoimesta. Vuonna 2019 hakemuksia, kuten alla olevassa kuvassa 6 näkyy, on tehtävä joka kuukausi kolme: Kelalle työttömyyskorvaus- ja perustoimeentulotukihakemus sekä kunnalle täydentävän tai ehkäisevän toimeentulo- tuen hakemus. Lisäksi on muistettava pitää työnhaku aktiivisena työvoimapalveluissa.
KUVA 6. Havainnollistettu, miten toimeentulotuen siirtyminen kunnilta Kelalle vaikutti sähköiseen asiointiin.
Kela siirsi useimmat perustoimeentulotuen saajista työttömyyskorvauksen piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän tulee pitää työnhakunsa sähköisesti voimassa ja heihin on kohdistunut vuoden 2018 alusta alkaen työvoimapoliittisia toimia, kuten aktiivimalli.
Aktiivimallissa työnhakijalle tulee aktiivisuusedellytys, jos hän ei kolmen kuukauden
työttömyysjaksolla esimerkiksi osallistu työvoimapoliittisen koulutukseen tai tee 18 tuntia palkallista työtä. Jos työnhakija ei ole ollut aktiivinen, hänen työttömyysturvas- taan leikataan 4,65 prosenttia seuraavan kolmen kuukauden ajalta. (TE-palvelut. Näin asioit kanssamme. Usein kysyttyä aktiivimallista, Kela. Mitä aktiivimalli tarkoittaa.)
Opinnäytteeseen haastatelluille ei ollut selvää, miksi osa heidän asiakkaistaan siirtyi työttömyysturvan piirin. Sosiaaliohjaajat pitivät tätä epätasa-arvoisena käytäntönä.
Asukkaat ja heidän sosiaaliohjaajansa näkivät, että monetkaan asumispalveluyksikön asukkaista eivät kykene kokopäivätyöhön tai sen hakemiseen, mikä on työttömyystur- van saannin edellytys.
Kun sä oot työmarkkinatuella, sun täytyy ymmärtää sanoa, että sinä olet valmis ottamaan kokopäivätyötä, vaikka sä itse ymmärtäisit, että ei susta ole kokopäivätyöhön… Mutta se ajatus on, että omaa työkykyä vastaavaa työtä voi ottaa… Ei haittaa sitten, vaikka sulla on Alzheimerin tauti.
(Haastateltava 5.)
Haastateltavat kertovat, että osa asukkaista pitää epämotivoivana sitä, että perustoi- meentulotukea on haettava, vaikka siitä saisi hylkäävän päätöksen. Hylkäävä päätös tarvitaan, jotta voi hakea täydentävästä toimeentulotuesta kalustemaksun tai hoitokulu- ja. Jos asukas saa työmarkkinatukea, se tarkoittaa sitä, että asukas maksaa pienen osan vuokrasta itse. Tämä on lisännyt omalta osaltaan riskiä vuokravelkojen syntymiseen.
Perustoimeentulotuen varassa eläville ei jää maksettavaksi omavastuuosuutta vuokrasta.
Työttömyyspäivärahan maksupäivä puolestaan riippuu muun muassa tavasta, jolla ha- kemus on lähetetty. Kun verkkopalvelussa lähettää sähköisen hakemuksensa työmark- kinatuesta, palvelu ilmoittaa yleensä sen maksupäivän.
Sosiaaliohjaajien mielestä asukkaat hyötyvät sähköisestä asioinnista. Verkkopankkitun- nuksien avulla asukkaat tietävät tarkkaan, milloin rahat ovat heidän tilillään. Lisäksi he pystyvät seuraamaan Kelan sivuilta tietoja päätöksistä. Myös tiliotteiden saatavuus verkkopankkitunnusten myötä on ollut helpotus sekä asukkaille että sosiaaliohjaajille.
Verkkoasioinnin kautta tiliotteet voi tulostaa helposti eikä niiden katoamisesta ole niin suurta huolta. Monet pankit ovat kannustaneet tiliotteiden tulostamiseen verkkopankista laittamalla maksulliseksi paperisten tiliotteiden toimittamisen kotiin.
Verkkopankkitunnusten saaminen voi vaikuttaa niin monella tavalla. Se poistaa epävarmuutta, milloin rahaa tulee ja paljonko sitä on, jos on vaikka velkoja maksettavana. Asukkaiden maailmassa on niin erilaiset säännöt.
Tieto siitä, milloin raha tulee, voi joskus estää esimerkiksi pahoinpitelyn.
(Haastateltava 3.)
Asumispalveluissa verkkopankkitunnusten katoamista tai vääriin käsiin joutumista on ehkäisty siten, että asukas voi allekirjoitetulla sopimuksella jättää lukittuun kaappiin varmistuslukukortin. Tunnusluvun ja pin-koodin hän puolestaan pitää itsellään.
5.3 Digitaaliset välineet ja resurssit
Teemahaastatteluissa ilmenee, että asumispalveluiden vuokraan sisältyy internetyhteys, mutta harvalla asukkaista on käytössään omaa tietokonetta. Asumispalveluiden jokaisen asuinkerroksen aulatilassa on lahjoituksena saatu tietokone, joka on kerroksen asukkai- den vapaassa käytössä. Opinnäytteeseen haastatellut kertovat, että tietokoneiden pitämi- nen käyttökunnossa on oma haasteensa. Erilaisten ohjelmistojen lataaminen on saattanut saada ne epäkuntoon tai irti lähteviä osia on varastettu.
Nytkin meidän kerroksessa ei tällä hetkellä toimi tietokone, kun sieltä on muutaman kerran pöllitty se nettipiuha. Ei olla vielä hommattu uutta sinne.
Mä toin sen edellisen omasta kodista. Ja laitoin vielä sellaisen lapun, että sitten ei ole täällä nettipiuhaa, jos tämä viedään. (Haastateltava 4.)
Haastatteluissa selviää, että harvalla asukkaalla on käytössään älypuhelin tai muu älylai- te. Usein esteenä älypuhelimen hankkimiselle on sen hinta. Lisäksi puhelimet katoavat helposti.
He eivät osta puhelimia tai heillä on yleensä se halvin mahdollinen malli puhelimesta, jolla voi soittaa ja vastaanottaa puheluita. Ne puhelimet hävi- ää kerran viikossa, välillä useamminkin. (Haastateltava 2.)
Yksi haastateltava kertoo, että jotkut asukkaat ovat myös omasta tahdostaan ilman pu- helinta. Sosiaaliohjaajat auttoivat heitä puhelinta vaativissa asioinneissa.
Mulla on edelleenkin ainakin kolme asiakasta, joilla ei ole ollen- kaan puhelinta, ei minkään näköistä eivätkä ikinä haluakaan ot-
taa puhelinta. Eli tämmöisiä vanhan liiton miehiä, jotka tulevat soittamaan mun puhelimesta virastopuheluita ohjatusti ja tarvitsevat tuen siihen, et- tä soitetaan oikeaan numeroon. (Haastateltava 1.)
Monessa haastattelussa nousi esille toive rauhallisesta työtilasta, jossa sosiaaliohjaajat voisivat neuvoa asiakkaita ilman keskeytyksiä tai missä asiakkaat voisivat itsenäisesti käyttää konetta. Haastatteluissa selviää, että sosiaaliohjaajat jakavat huoneen. Usein samassa tilassa on paljon ihmisiä ja ääntä. Haastateltavat pitävät häiriötöntä ympäristöä tärkeänä digitaalisten taitojen kehittymisen kannalta. Asukkaiden on hankala keskittyä uuteen asiaan, jos ympärillä on paljon liikettä ja melua.
Se on ehkä semmoinen, mikä itseä työntekijänä harmittaa, kun tietää että asiakkaalla on motivaatio kiikun kaakun, on niitä fyysisiä rajoitteita ja toiminnalliset taidot mitä on, niin vaatisi sellaisen todella rauhallisen tilan.
Tuntuu, että me jäädään junnaamaan. Vaikka mulla olisi aikaa, niitä kes- keytyksiä tulee siinä tilassa. (Haastateltava 3.)
5.4 Digitaaliset taidot
Digitaalisista taidoista puhuttaessa monet opinnäytteeseen haastatelluista sosiaaliohjaa- jista arvioivat, että heidän asiakkaansa pystyisivät toiminnallisten taitojensa puolesta oppimaan käyttämään digitaalisia välineitä, mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea halua oppia uutta. Osalla asumispalveluiden asukkaista on fyysisiä esteitä tai haasteita, jotka tekevät laitteiden käytön hankalaksi. Haastattelujen tuloksissa ilmenee, että alkavat muistisairaudet tai päihteiden käytöstä johtuvat sairaudet vaikeuttavat uu- sien asioiden opettelua.
Sitten on sellaisia asiakkaita, joilla on niitä fyysisiä rajoitteita. Osalla on esimerkiksi hahmottamisen kanssa haasteita ja saattaa olla jotain sairaus- kohtauksia, jotka on vaikuttanut kognitiivisen puoleen. On vaikea lukea ja ymmärtää tekstiä. Se kuvake siinä, että tästä kun mä klikkaan, mutta ei oi- kein ymmärretä, mitä siinä oikeasti sanotaan. (Haastateltava 1.)
Haastateltavien havaintojen mukaan asukkaista nuorempi sukupolvi hallitsee vanhem- paa paremmin älypuhelimien ja digitaalisten laitteiden käytön. Opinnäytteeseen haasta- tellut ovat huomanneet, että asumispalveluyksikön asukkaat ovat motivoituneita käyt-
tämään niitä omiin mielenkiinnonkohteisiinsa. Joidenkin nuorempien asukkaiden koh- dalla haasteena on sähköinen asiointi ja kommunikointi virallisten tahojen kanssa.
Van Dijkin ja van Deursenin (2014, 65–79, 89) havainnointiin perustuvassa tutkimuk- sessa, jossa havainnoitiin eri-ikäisten digitaalisia taitoja, saatiin samansuuntaisia tulok- sia. Vanhemmilla toiminnalliset taidot sekä kyvyt kartoittaa ja navigoida olivat hei- kommat kuin nuoremmilla. Tutkimus paljasti kuitenkin sen, että vanhemmat ihmiset osasivat viestiä nuorempia paremmin digitaalisessa ympäristössä.
Haastateltavat kertoivat, että erilaisista digitaalisista viestintävälineistä sähköposti on monella käytössä. Eräs haastateltavista arveli sen olevan riittävän “vanha” tapa kommu- nikoida. Sähköpostin etuna on se, että se ei voi kadota niin kuin puhelin. Lisäksi se on helposti saatavilla, ja millä tahansa yleisellä tietokoneella pääsee kirjautumaan sähkö- postitilille.
Teemahaastatteluissa selviää, että verkkosivujen rakenne ja logiikka tuottavat joillekin asukkaille haasteita. Asukkaiden saattaa olla esimerkiksi vaikea ymmärtää, että jos verkkopankkia käyttäessä menee selaimen painikkeella taaksepäin, saattaa päätyä kir- jautumaan ulos. Tällöin edessä on uudestaan monimutkainen sisään kirjautumisen pro- sessi. Opinnäytteeseen haastatellut olivat erityisen huolissaan siitä, että monet pankit aikovat luopua verkkopankkien varmistuslukulistoista ja siirtyä sovelluksiin tai erillisiin kirjautumislaitteisiin. Erityisesti epäilyä aiheuttaa se, että uusi järjestelmä vaatisi älypu- helinta ja sen hallintaa.
Mutta nyt sitten, kun osasta pankeista tarvii, en nyt muista, mikä pankki se oli, että tulisi vahvistusviesti puhelimeen. Jos tarvii kirjautua jonkun ap- plikaatiosovelluksen kautta, siinä huomaa, että ei riitä ymmärrys, kun ih- minen just ja just kykenee soittamaan ja ei välttämättä pysty edes teksti- viestiä kirjoittamaan. Nykyiset puhelimet on jo niin haastavia, et siinäkin tulee osattomuus näkyviin. Ei kykene käyttämään sellaista puhelinta, jon- ka myyjä saattaa sulle vähän väkisinkin myydä. (Haastateltava 3.)
5.5 Digitaalisesti osattomien palvelut
Haastateltavat toivat esiin huolensa siitä, että Kelan ja kaupungin sosiaalityön ei- digitaaliset palvelut toimivat heikosti asumispalveluiden asiakkaille. Ajanvarauksella
toimivien palveluiden haasteena on asiakkaiden saapuminen paikalle. Jonottamisessa puolestaan vaaditaan kärsivällisyyttä. Haastateltavat ehdottivat ratkaisuksi jalkautuvaa palvelua eri palveluntarjoajilta. Tällä hetkellä työvoimapalvelu on jo jalkautunut asu- mispalveluyksikköön, mistä on saatu hyviä kokemuksia. Asukkaiden työllisyyssuunni- telmien tekeminen ja työnhaun voimassa pitäminen ovat helpottuneet huomattavasti.
Meillä on onneksi helpottanut nyt paljon se, että meillä käy työvoimatoi- miston työntekijä täällä. Sinne saadaan ainakin ihmiset motivoitua ja työnhaku on saatu voimaan sitä kautta aika monelle. Plus talossa on myös kuntouttavaa työtoimintaa, että voidaan saada aktivointimallin mukaiset toimenpiteet tehtyä. (Haastateltava 1.)
Haastelevista tuntuu, että monet heidän asiakkaistaan saattavat arastella teknisiä laitteita ja niiden käyttöä. Usein käy niin, että asukkaat toivovat sosiaaliohjaajien käyttävän lait- teita heidän puolestaan. Haastateltava 1 kertoo, että joillakin asukkailla on määrätty edunvalvoja, joka hoitaa kaikki hänen asiansa. Silloin taustalla on usein toimintakykyä heikentäviä sairauksia. Sosiaaliohjaajat kertovat, että asumispalveluyksikössä on mah- dollista maksaa vuokran omavastuuosuus halutessaan käteisellä. Mahdollisuus helpottaa heitä, joilla ei ole verkkopankkitunnuksia käytössään.
Kun ei oo niitä verkkopankkitunnuksia eikä muita mahiksia, meillähän toimii vanhanaikaisesti myös käteinen. Tehdään käteiskuitit, että ihminen tulee lyhentämään, että mulla on tää summa. Ja sitten me kuitataan. (Haas- tateltava 1.)
5.6 Digitaalisia voimaantumisen kokemuksia
Kaikki haastateltavat suhtautuvat myönteisesti digitaalisen voimistamisen mahdolli- suuksiin. Luottamuksellisen suhteen tärkeys korostuu jokaisessa teemahaastattelussa.
Luottamuksen syntyminen vie aikaa. Kuten yksi haastateltavista kiteyttää mielestäni hyvin, luottamus edellyttää vastavuoroisuutta ja ihmisenä ihmiselle olemista. Luotta- muksellisessa suhteessa apua on helppo pyytää ja ottaa vastaan.
Haastateltavat kertovat, että jo asukkaiden palvelusuunnitelmaa luodessa voidaan kirjata tavoitteita, jotka liittyvät digitaalisen osallisuuden lisäämiseen. Tavoitteet voivat olla hyvin yksinkertaisia, esimerkiksi sellaisia, että asukas oppii vuoden loppuun mennessä menemään iltapäivälehtien sivulle. Yksi haastateltavista pohti, että itse palvelusuunni- telman laatiminen yhdessä asiakkaan kanssa niin, että heijastaa videoprojektorilla tieto- koneen näytön seinälle, voi toimia herättelijänä digitaalisten välineiden käyttöön.
Jo tämä voi olla asiakkaille ihan uusi juttu, että pystyy heijastamaan tieto- koneen näytön seinälle. Ja katsomaan siellä, kun työntekijä kirjoittaa ja siinä tavallaan tulee se, että saadaan asiakas osalliseksi sitä palvelusuunni- telmaa, että hän reaaliaikaisesti näkee mitä sinne kirjoitetaan. Juu usein jo tästä lähtee keskustelu siitä, että mitäs sä olet käyttänyt. vaikka tietokonet- ta vai onko sinulla verkkopankkitunnuksia vai onko sähköinen asiointi tut- tu. (Haastateltava 3.)
Erityisen tärkeänä haastateltavat pitävät sitä, että he tarjoavat mahdollisuuksia digitali- saatioon tutustumiseen niin, että jokainen voi itse määritellä suhteensa siihen.
Kyllä minä oon katsonut tän tosi hyödylliseksi kuitenkin, koska ihmiset tarvii näitä taitoja. Mutta sen mittaaminen, kenelle siitä on hyötyä ja ke- nelle ei. Se ihminen sais kokea kuitenkin sen asian, että ei me päätetä sitä syrjäytymistä sen puolesta. Että ihminen sais itse kokeilla hiirtä, nähdä sen koneen ja kokeilla painella nappuloita. Siis itse päättää sen, että onko mus- ta tähän vai ei. (Haastateltava 2.)
Opinnäytteen haastateltavat kertovat neuvovansa mahdollisuuksien mukaan digitaalis- ten laitteiden käytössä. He kertovat, että niillä harvoilla, joilla on älypuhelin, saattaa olla vaikeuksia sen käytössä. Myös digitaaliset televisiot vaativat haastateltavien mukaan käytön harjoitusta.
Asukas ostaa uuden television, jossa kaukosäätimellä pystyy liikkumaan kuin hiirellä. Se on monelle aika haastavaa. Ei ymmärretä, miten vaihde- taan kanavaa tai miten saadaan valikko näkyviin. Varsinkin jos kyseessä on vanhempi henkilö, hän vain haluaisi, että laitetaan telkkari kiinni napis- ta, joka on televisiossa eikä kaukosäätimestä, koska kaukosäädin usein hä- viää. Sitten katsotaan sitä yhtä kanavaa koko ajan eikä edes ymmärretä, et- tä sieltä voi löytyä vaikka mitä. (Haastateltava 3.)
Yksi ohjaajista kertoo hyödyntävänsä henkilökohtaista puhelintaan älypuhelimen käy- tön opastuksessa, sillä heillä ei ole työpuhelimissaan älyominaisuuksia. Tarvittaessa haastateltava kertoo varaavansa tunnin ohjausajan niille asukkaille, joilla on käytettävis- sään oma kannettava tietokone. Niin he voivat rauhassa yhdessä käydä läpi koneen ominaisuuksia ja käyttöä.
Kaikki teemahaastatteluun osallistuneet suhtautuvat myönteisesti erilaisiin ulkopuolisiin digitaalisen voimistamisen mahdollisuuksiin, kuten kursseihin ja projekteihin, jos ne mukautetaan asumispalveluihin sopiviksi siten, että osallistumiskynnys on hyvin mata- la. Haastateltavien mukaan kursseilla etenemisen tulisi olla riittävän hidasta, ja asukkai- den pitäisi olla tervetulleita osallistumaan myös lievästi päihtyneinä tai krapulassa.
Tärkeää heidän mielestään on se, että jokaisella osallistujalla olisi laite käytössä ja läh- dettäisiin liikkeelle aivan alkeista, kuten laitteen käynnistämisestä.
Haastateltavien mielestä asukkaiden sitoutumisen vaikeudet aiheuttavat haasteita osal- listumiselle. He kertovat, että vaikka asukkaat ovat kiinnostuneita, on eri asia, kuinka moni tulee paikalle. Siksi haastateltavien mukaan sosiaaliohjaajilta vaaditaan pitkäjän- teisyyttä ja luottamuksen rakentamista. Yksi haastatelluista kommentoi, että digineu- vonta toimisi ehkä paremmin osana asumispalvelujen työtoimintaa. Tällöin ihmisten olisi mahdollisesti helpompi tulla paikalle. Haastateltavan mukaan työtoiminnan yhtey- dessä kynnys kokeilla ja harjoitella digitaalisia laitteita saattaisi olla matala.
Haastateltavat ovat avoimia myös vapaaehtoistoiminnalle. He pitävät esimerkiksi kou- luyhteistyötä sekä järjestöjen vapaaehtoistoimintaa mahdollisina. He näkevät periaat- teessa myös vertaistuen hyvänä, jos se koskisi tietokoneen tai puhelimen käyttöä ylei- sellä tasolla, mutta arvioivat riskiksi sen, että verkkopankkiopastuksessa vertaistuki voi- si johtaa pahimmillaan toisen tilin väärinkäyttöön. Haastateltavat kertovat havainneensa kuitenkin, että asukkaat auttavat jonkin verran toinen toistaan digitaalisissa asioissa.
Teemahaastatteluissa selviää, että asukkailla on ollut myös digitaalisen voimistumisen kokemuksia. Yhden haastateltavan mukaan hän oli joutunut kutsumaan asukkaan kes- kusteluun puuttuvista vuokrasaatavista. Kun he yhdessä miettivät, miten asiaa pitäisi lähteä hoitamaan, tuli puheeksi asukkaan verkkopankkitunnukset. Haastateltava ehdotti, että laitettaisiin maksu menemään automaattisesti rahapäivänä. Samalla asukas sai oi- valluksen siitä, että hän voisi käydä laittamassa myös työmarkkinatukeen työtön- merkinnän. Hän teki sen ensimmäisen kerran yhdessä sosiaaliohjaajan kanssa, mutta alkoi hoitaa asioita myöhemmin itse. Haastateltava korostaa, että kokemukset pienistä onnistumisista luovat pohjaa uskaltamiselle ja voimaantumiselle. Kun pääsee ensimmäi- sen kynnyksen yli, taidot saattavat kehittyä nopeastikin.
Yksi haastateltavista kertoo, että myönteisen kokemuksen myötä hänen asiakkaansa taidot ovat kehittyneet toiminnallisista taidoista strategisiin tietokoneen käyttötaitoihin.
Hänen mukaansa usein taidot eivät kuitenkaan synny helposti, vaan oppimisen eteen on tehtävä työtä. Haastateltavat kertovat, että digitaalinen voimistaminen ei koske pelkäs- tään asiointia ja sähköisiä palveluja. He kokevat, että digitaalisia työkaluja voidaan käyttää muun voimistamisen välineenä. Sosiaaliohjaajat voivat esimerkiksi hakea yh- dessä asumispalvelun asukkaan kanssa internetistä tietoa häntä kiinnostavista tapahtu- mista tai lukea yhteiskunnallisia keskusteluja. Yksi haastateltavista kertoo käyttävänsä apuna tarvittaessa digitaalisia välineitä myös vetämissään ryhmissä. Osa haastateltavista kokee, että digitaidot lisäävät yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta – varsinkin, kun 2010- luvun kiihkein yhteiskunnallinen keskustelu käydään verkossa.
TUTKIMUSTULOSTEN ARVIOINTI
Digitaalinen osattomuus sosiaaliohjaajien kokemana ilmiönä näyttäytyy osana koko- naisvaltaista osattomuutta. Tuloksissa selvisi, että sosiaaliohjaajat ovat motivoituneita tukemaan asiakkaitaan digitaalisten taitojen kehittämisessä ja osallisuuden voimistami- sessa. Puhuttelevaa on, miten henkilöllisyystodistusten puute muodostuu sähköisten palvelujen käytön esteeksi. Haastateltavien asiakkaista harvalla on verkkopankkitun- nuksia ja vielä harvempi osaa käyttää niitä itsenäisesti. Toisaalta, vaikka verkkopankki- tunnukset eivät ole ainoa tapa tunnistautua sähköisissä palveluissa, ne ovat sitä käytän- nössä asumispalveluyksikön asukkaille. Esimerkiksi mobiilivarmenteen käyttö sähköi- sessä tunnistautumisessa vaatii henkilökohtaisen puhelinliittymän. (Mobiilivarmenne.)
Myös Digi arkeen -toimintakertomuksessa nostetaan esille verkkopankkitunnuksilla tunnistautuminen yhdeksi esteeksi verkkopalveluiden käytölle. Toimintakertomuksen havainnoissa sähköinen tunnistauminen on erityisen haasteellista niille, joilla ei ole mahdollisuutta verkkopankkitunnusten saamiseen, kuten maahanmuuttajille, näkövam- maisille ja alaikäisille. Toimintakertomuksessa todetaan, että on tarve kehittää uusia tapoja sähköiseen tunnistautumiseen. (Valtionvarainministeriön julkaisuja 2019, 35–
36.)
Haastateltavien kokemus on, että perustoimeentulotuen siirtyminen kunnilta Kelalle on heikentänyt heidän asiakkaidensa palvelua ja lisännyt byrokratian määrää. Tulos on yhteneväinen vuoden 2018 sosiaalibarometrin tulosten kanssa. Erityisesti sosiaalityön- tekijät ovat ilmaisseet huolensa siitä, että Kela-uudistus on syrjäyttänyt lisää jo ennes- tään heikossa asemassa olevia ja heitä, joilla ei ole valmiutta käyttää digitaalisia palve- luita. (Sosiaalibarometri 2018, 43.)
Asumispalveluyksikössä osa asukkaista on motivoitunut sähköisten palveluiden käyt- töön niistä saatavan hyödyn takia. Sähköisten palvelujen käyttö on nopeaa, ja ajankoh- tainen tieto on helposti saatavilla. Sosiaaliohjaajilla on tärkeä rooli motivoida ja herätel- lä kiinnostusta. He tukevat ja auttavat asiakkaitaan pääsemään esteiden yli. Digitaalisen osallisuusteorian mukaan taitojen oppimisen lähtökohtana on henkilön oma motivaatio (van Dijk & van Deursen 2014, 2-3).
Digitaalisen osallisuusteorian toisessa vaiheessa tarvitaan digitaalisia laitteistoja (van Dijk & van Deursen 2014, 3). Asumispalveluyksikössä asukkailla on pääsy kerroksen yhteistiloissa olevalla tietokoneelle ja toimiva nettiyhteys talon puolesta. Käytännössä osa yhteiskäytössä olevista tietokoneista on välillä epäkunnossa. Toisaalta resurssien puute näkyy muiden laitteiden, kuten älypuhelinten, puutteena. Hintatasoltaan älypuhe- limet ovat monen asukkaan saavuttamattomissa. Lisäksi asukkaat eivät useinkaan halua sijoittaa kalliisiin välineisiin, koska niiden katoamisen riski on suuri.
Osallisuusteorian kolmannessa vaiheessa tarvitaan taitoja käyttää digitaalisia laitteistoja.
Taidot lähtevät toiminnalliselta tasolta silmän ja käden koordinaatiosta. (van Dijk & van Deursen 2014, 3-4, 65.) Haastateltavat osoittivat yhdeksi digitaalisen osattomuuden syyksi toiminnallisten taitojen, kuten hiiren käytön tai käyttöliittymän painikkeiden pai- namisen, vaikeudet. Tutkimuksen mukaan vaikeudet toiminnallisissa taidoissa korreloi- vat psykomotoristen taitojen, hahmotuskyvyn ja kognitiivisten taitojen alenemisen kanssa (van Dijk & van Deursen 2014, 65).
Monella asukkaista on päihdetaustaa sekä muita fyysisiä ja kognitiivisia haasteita. Toi- saalta haastatteluista kävi ilmi, että osa asukkaista osaa käyttää digitaalisia laitteistoja taitavasti omiin tarpeisiinsa. Digitaalisen osallisuusteorian ylimmällä taitotasolla eli strategisella tasolla oleva henkilö kykenee hyödyntämään digitaalisia palveluja ja tuot- tamaan sisältöä (van Dijk & van Deursen 2014, 3-4).
POHDINTA
Tällä opinnäytteellä haluan osoittaa ja tuoda näkyviin kontrastia erilaisten tietoyhteis- kuntastrategioiden ja ruohonjuuritason todellisuuden välillä. Haastatellut sosiaaliohjaa- jat näkevät työssään, miten digitalisaation tuoma hyöty tavoittaa vain osan asumispalve- luyksiköissä asuvia. Heidän mukaansa Kela-uudistus lisäsi entisestään byrokratian ja sähköisen asioinnin tarpeellisuuden määrää. Vaikka yhteiskunnan keskeisiä palveluita digitalisoidaan yhä enemmän, palveluita käyttävät ja tarvitsevat asiakkaat eivät välttä- mättä pysy kehityksen perässä.
Toisaalta osa nuoremmista asumispalvelun asiakkaista on saanut osallisuuden koke- muksia digitaalisten palvelujen kautta. Sosiaaliohjaajat voivat käyttää verkkoa myös työvälineenä osallisuuden lisäämiseksi. Internetistä voi etsiä tietoa asiakasta kiinnosta- vista aiheista. Digitaalisuus voi lisätä kokemusta siitä, että osaton asukas kuuluu yhteis- kuntaan. Ainakin hänellä on mahdollisuus ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin.
7.1 Eettinen tarkastelu ja luotettavuus
Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeiden (2019, 5–7) mukaan ihmisiin kohdistuvas- sa tutkimuksessa tulee noudattaa tutkimuseettisiä periaatteita ja hyvää tutkimustapaa.
Tutkimuksessa tulee aina kunnioittaa ihmisoikeuksia. Se ei saa aiheuttaa tutkimukseen osallistuvalle haittaa eikä halventaa hänen ihmisarvoaan. Tutkimuksen osallistujan tulee saada tietoa tutkimuksesta tehdäkseen päätöksen suostumisesta. Tutkimukseen osallis- tumisen on oltava vapaaehtoista, ja siitä on oltava mahdollisuus kieltäytyä missä vai- heessa tutkimusta tahansa. Keskeyttämisestä ei saa seurata tutkimukseen osallistujalle seuraamuksia eikä hänen tarvitse perustella mahdollista keskeyttämistään.
Tutkimukseen osallistujilla on oikeus saada tietoa siitä, mihin ja miten tutkimuksesta kerättyä tietoa käytetään. Heillä on oikeus nähdä aineisto pyytäessään. Tutkimukseen osallistuvien yksityisyyttä on suojeltava niin, että he eivät ole tunnistettavissa aineistos- ta. Toisaalta jos anonymiteetin suojaaminen ei onnistu, esimerkiksi pienen yhteisön ta-
pauksessa, opinnäytteen tekijä ei saa johtaa haastateltavia harhaan siitä, että täydellinen anonymiteetti olisi mahdollinen. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019, 8, 13.)
Olen parhaani mukaan pyrkinyt noudattamaan tutkimuseettisiä periaatteita. Jokaiselle haastateltavalle on lähetetty opinnäytetyön tutkimussuunnitelma, jossa ilmeni tutkimuk- sen aihe ja tavoite. Lisäksi haastateltavat ovat saaneet luettavakseen ja allekirjoitetta- vakseen sopimuksen, jossa heille on selvitetty tutkimuksen vapaaehtoisuus ja mahdolli- suus vetäytyä tutkimuksesta missä vaiheessa tahansa.
Haastattelussa, joka etenee keskustellen ja luottamuksellisessa ilmapiirissä, on vaarana, että haastateltava tulee kertoneeksi arkaluontoisia asioita ja siitä saattaa aiheutua hänelle jälkeen päin ahdistusta (Seidman 2006, 61). Tämän vuoksi on tärkeää, että haastatelta- valla on oikeus käydä haastattelu läpi ja tarvittaessa kieltää haastattelu tai sen osien jul- kaisu. Kerroin haastateltaville, että heillä on halutessaan mahdollisuus nähdä haastattelu litteroituna.
Yksityisyyden suojaamiseksi haastattelut on tehty nimettöminä. Lisäksi ikä ja sukupuoli on piilotettu, koska kyseessä on pieni työyhteisö, jossa näistä tiedoista voisi päätellä henkilön identiteetin. Haastattelujen lainauksissa toimin niin, että en valinnut sellaisia kohtia, joista olisi mahdollista tunnistaa haastateltava tai hänen asiakkaansa. Tässä asi- assa en voi kuitenkaan olla täysin varma anonymiteetistä, sillä haastateltavilla saattaa olla esimerkiksi ominainen tapa käyttää tiettyjä ilmaisuja tai sanoja, jotka lisäävät tun- nistettavuutta.
Litteroituja haastatteluja lukiessani huomasin, miten puhutun tekstin sisältö voi muuttaa merkitystään kirjoitettuna. Se, mikä keskustelussa on vaikuttanut toiveikkaalta to- teamukselta, saattaa kirjoitettuna näyttää sarkastiselta kommentilta. Yritin analysoinnis- sa tavoittaa sen merkityksen, joka asioilla on ollut haastatteluhetkellä. Muokkasin sitaat- teja tekstillisesti luettavammiksi niin, että poistin esimerkiksi puheessa usein käytettyjä täytesanoja.
Tutkimuksen luotettavuuden arviointi kattaa kaikki opinnäytetyön vaiheet alkaen tutki- muskysymysten muodostamisesta. Haastattelukysymysten laatu vaikuttaa siihen, mil- lainen kerätystä aineistosta muodostuu. Nauhoitusten äänenlaadulla on puolestaan mer-
kitystä siihen, miten aineiston analyysi mahdollistuu. Tutkimuksen ennusteluotettavuu- desta puhutaan, kun voidaan olettaa, että samansuuntaisia tuloksia saataisiin vastaavalle kohderyhmälle haastatteluja tehtäessä. Yleisellä tasolla tärkeä luotettavuuden kriteeri on se, täyttääkö tutkimus tarkoituksensa eli vastaako se esitettyihin tutkimuskysymyksiin.
Luotettavuus syntyy myös siitä, miten johdonmukaisesti opinnäytetyön tekijä on kyen- nyt kuvailemaan tutkimusprosessin etenemistä. (Hirsjärvi & Hurme 2009, 184–187.)
Teemahaastatteluni otos on pieni, mutta toisaalta asumispalveluyksikön kannalta otos on melko kattava. Neljä viidestä sosiaaliohjaajasta osallistui haastatteluun. Tuloksista saa kuvan siitä, miten digitaalinen osattomuus asumispalveluyksikössä näyttäytyy. Olen kuvannut opinnäytetyön edistymistä luvussa neljä siten, että lukija saa kuvan, miten haastattelut on toteutettu ja analysoitu. Teoriaohjaava sisällönanalyysi mahdollisti sen, että käytimme haastateltavien kanssa samoja käsitteitä ilmiöstä. Se johdatti myös aineis- ton pohjalta nousseiden uusien teemojen havainnointiin. Ilmeni, että digitaalista osat- tomuutta on vaikea ymmärtää erillään haastatteluissa esille tulleista taustatekijöistä.
Tämän vuoksi koin tärkeänä avata myös taustalla olevaa problematiikkaa.
Olen pyrkinyt löytämään lähdekirjallisuuteen tuoreita lähteitä, mutta suomenkielisiä lähteitä löytyi niukasti. Maarit Mäkisen (2009) väitöskirja digitaalisesta voimistamisesta on kirjoitettu viestinnän ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen näkökulmasta. Siksi osa opinnäytteessä käyttämästäni lähdekirjallisuudesta oli englanninkielistä. Digitaalista osattomuutta ja syrjäytymistä on tutkittu melko pitkään kansainvälisesti, edelläkävijöitä ovat olleet etenkin tutkijat van Dijk ja van Deursen Alankomaista. Olisin toivonut löy- täväni enemmän lähdekirjallisuutta digitaalisesta osattomuudesta sosiaalialan näkökul- masta.
7.2 Osattomuuden tunnistaminen osana ammatillisuutta
Opinnäytetyön tekeminen on ollut ammatillisesti kasvattavaa ja tarjonnut hyvän näkö- alan sosiaalialan työhön. Olen saanut kuvan siitä, miten kokonaisvaltaista sosiaaliohjaus parhaimmillaan on. Lisäksi ymmärrän uudella tavalla, millaisia eettisiä kysymyksiä työ voi herättää. Sosiaaliohjaajalle on tarpeen jatkuva eettinen reflektio. Ohjaaja haluaa tu-
kea asiakkaan omatoimisuutta ja kunnioittaa hänen itsemääräämisoikeuttaan, mutta toi- saalta hänen tulee huolehtia siitä, että asiakkaan asiat tulevat hoidetuiksi.
Olen ymmärtänyt haastatteluiden pohjalta luottamuksellisen suhteen ja dialogisuuden tärkeyden asiakastyön perustana. Ilman luottamuksellista suhdetta on vaikea tehdä osal- listavaa sosiaalityötä. Talentian (2017) eettisissä ohjeissa tähdennetään, että ammatilli- suus on valmiutta oppia jatkuvasti uutta. Haastatteluissa korostui sosiaaliohjaajien jat- kuva oppimisen tarve liittyen uusiin teknologioihin ja sähköiseen asiointiin. Näin, että työ voi olla rakenteiden epätasa-arvon tunnistamista ja asiakkaiden oikeuksien ajamista myös yhteiskunnallisella tasolla.
Digitaalisuuden haasteet saattavat olla suuria osattomuudesta kärsivillä asumispalvelu- yksikön asiakkailla, mutta toivonpilkahduksia on nähtävissä. Uskon, että kun sosiaa- liohjaajat vahvistavat asiakkaidensa digitaalista osallisuutta, heillä on mahdollisuus päästä jossain määrin osallisiksi tietoyhteiskunnasta. Sosiaaliohjaajat ovat tärkeässä roolissa digitaalisen osattomuuden ehkäisyssä.
Varovasti yleistäen arvioin, että samansuuntaisia tutkimustuloksia saataisiin eri päihde- ja mielenterveysjärjestöissä ja asumispalveluyksiköissä työskenteleviltä sosiaaliohjaajil- ta. Tärkeä jatkotutkimuksen aihe olisi tutkia sosiaaliasumistyön asiakkaiden omia ko- kemuksia ja toiveita digitalisaatiosta. Tutkimus vaatisi kuitenkin luottamuksellista ja dialogista suhdetta tutkimukseen osallistujiin. Olisi myös tutkittava, miten turvata par- haiten palveluiden yhdenvertainen saatavuus niille ”vanhan liiton miehille ja naisille”, jotka eivät enää pysty tai halua olla osa digitaalista yhteiskuntaa.
LÄHTEET
Eskola, J. & Vastamäki, J. (2010). Teemahaastattelu opi ja opetukset Teoksessa: Aalto- la, J & Valli, R (2010) (toim.), Ikkunoita tutkimusmetodoihin I (s. 26–44).
Jyväskylä: PS-kustannus.
EUR-LEX. Glossary. Information society. Saatavilla 12.5.2019 https://eur- lex.europa.eu/summary/glossary/information_society.html
Granholm, C. (2012). Social work in digital transfer – blending services for the next generation. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto) Saatavilla 5.5.2019
https://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR _avhd_2016_PDF_version.pdf
Helminen, J. (2016). Kolme näkökulmaa sosiaaliohjaukseen – Lukijalle. Teoksessa Helminen, J (toim.), Sosiaaliohjaus – lähtökohtia ja käytäntöjä (s. 5–12).
Helsinki: Edita.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2008). Tutkimushaastattelu – Teemahaastattelujen teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.
Hyväri, S. (2016). Asumissosiaalinen työ arjen tukena ja vahvistajana. Teoksessa Hel- minen, J (toim.), Sosiaaliohjaus – lähtökohtia ja käytäntöjä (s. 115–128).
Helsinki: Edita.
Juhila, K. (2006). Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaita – sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Tampere: Vastapaino.
Karppinen, J. (2017). Asunto ensin -laatusuositukset (2017). Verkostokehittäjät-hanke.
Saatavilla 8.8.2019 https://asuntoensin.fi/assets/files/2017/06/Asunto- ensin-laatusuositukset-25-huhti-2017.pdf
Kela. Asiointi. Saatavilla 15.10.2019 https://www.kela.fi/asiointi Kela. Usein kysyttyä. Mitä aktiivi malli tarkoittaa. Saatavilla 8.8.2019
https://www.kela.fi/usein-kysyttya-
aktiivimallista?inheritRedirect=true#ukk-aktiivimalli
Kivistö, M. (2017). Sosiaalityö digitalisaatiossa ja eettisyyden vaade. Teoksessa Kivis- tö, M. & Päykkönen, K. (toim.), Sosiaalityö digitalisaatiossa (s. 21–41).
Rovaniemi: Lapin yliopisto.
L817/2015 Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä. Saatavilla 20.9.2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150817
Low incomes Tax Reform Group of The Chartered Institute of Taxation. (2012). Digital exclusion – A research report by the Low Incomes Tax Reform Group of The Chartered Institute of Taxation. April 2012. London: Low Incomes Tax Reform Group of The Chartered Institute of Taxation. Saatavilla 13.5.2019 http://www.litrg.org.uk/sites/default/files/digital_exclusion_- _litrg_report.pdf
Maahanmuuttovirasto (2019). Suomen kansalaisuus. Kansalaisuushakemus. Saatavilla 8.8.2019 https://migri.fi/kansalaisuushakemus
Martin, C; Hope, S; Zubairi, S & Ipsos MORI Scotland. (2016). The role of digital ex- clusion in social exclusion. The Carnegie UK Trust. Saatavilla 5.5.2019 https://www.eqaccountants.co.uk/wp/wp-
content/uploads/sites/64/2016/09/the-role-of-digital-exclusion.pdf Mobiilivarmenne. Saatavilla 20.9.2019 https://mobiilivarmenne.fi/
Mäkinen, M. (2009). Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä.
Tampere: Tampereen yliopisto. (Väitöskirja, Tampereen yliopisto) Mönkkönen, K. (2007). Vuorovaikutus. Dialoginen asiakastyö. Helsinki: Edita.
Raunio. K. (2006). Syrjäytyminen – sosiaalityötä kiinnostavia näkökulmia. Helsinki:
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry.
Scheerder, A.; van Deursen, A. & van Dijk, J. (2019). Negative outcomes of Internet use: A qualitative analysis in the homes of families with different educa- tional backgrounds. The Information Society 35 (5), 286–298. Saatavilla 28.9.2019 https://doi.org/10.1080/01972243.2019.1649774
Seidman, I. (2006). Interviewing as Qualitative Research. A Guide for Researches on Education and the Social Sciences. New York: Teachers College press.
Selwyn, N. & Faser, K. (2007). Beyond the digital divide rethinking digital inclusion for the 21st century. Futurelab: National Foundation of educational research Saatavilla 11.5.2019
https://www.nfer.ac.uk/publications/FUTL55/FUTL55.pdf
Suomen sosiaali- ja terveys ry (2018). Sosiaalibarometri 2018. Saatavilla 20.9.2019 https://www.soste.fi/wp-
content/uploads/2018/11/soste_sosiaalibarometri_2018.pdf
Talentia (2017). Arki, Arvot ja Etiikka – Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet.
Saatavilla 20.9.2019 https://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset- ohjeet/docs/Talentia_Etiikkaopas_2017.pdf
