• Ei tuloksia

Eri ajankohtina istutettujen männyn ja lehtikuusen kennotaimien alkukehitys.

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Eri ajankohtina istutettujen männyn ja lehtikuusen kennotaimien alkukehitys."

Copied!
26
0
0

Kokoteksti

(1)

FOLIA FORESTALLS. 649

METSÄNTUTKIMUSLAITOS •

INSTITUTUM FORESTALE FENNIAE HELSINKI 1986

JUKKA VALTANEN, JUHA KUUSELA, ARTO MARJAKANGAS & SEPPO HUURINAINEN

ERI AJANKOHTINA ISTUTETTUJEN MÄNNYN JALEHTIKUUSEN

KENNOTAIMIEN ALKUKEHITYS

INITIALDEVELOPMENTOFSCOTS PINEAND SIBERIANLARCH PAPER-POTSEEDLINGSPLANTED AT VARIOUSTIMES

(2)

METSÄNTUTKIMUSLAITOS

THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE

Osoite: Unioninkatu 40 A Address: SF-00170

Helsinki,

Finland

(90)

661 401

Ylijohtaja Professor

.

, Aarne Nyyssönen

Director: Professor

Julkaisujen jakelu: Kirjastonhoitaja

Distribution of Librarian Liisa Ikävalko-Ahvonen publications:

Julkaisujen toimitus: Toimittaja t ~ .

, rr- r ,., lommiSalonen

Editorial office: Editor

Metsäntutkimuslaitos onmaa- ja metsätalousministeriön alainen vuonna 1917perustettu valtion tutkimuslaitos. Sen päätehtävänä on Suomen metsätaloutta sekä metsävarojen ja metsien tarkoituksenmukaista käyttöä edistävä tutkimus. Metsäntutkimustyötä teh dään lähes 800 hengen voimin yhdeksällätutkimusosastolla ja kymmenellä tutkimus-ja koeasemalla. Tutkimus- ja koetoimintaa varten laitoksella on hallinnassaan valtion metsiä yhteensä n. 150000 hehtaaria, jotka on jaettu 17tutkimusalueeseen ja joihin sisäl tyy kaksikansallis- ja viisi luonnonpuistoa. Kenttäkokeita on käynnissä maankaikissa osissa.

TheFinnish ForestResearchInstitute, establishedin 1917, isastateresearch institution subordinated tothe Ministry of Agriculture and Forestry. Itsmaintask istocarry out research worktosupport the development of forestry andthe expedient use of forest

resourcesand forests. The work iscarriedout by means of 800persons innineresearch departments and ten research stations. Theinstituteadministersstate-owned forests of

over 150000 hectares for research purposes, including two national parks andfive strictnaturereserves.Field experiments areinprogress in allparts of thecountry.

(3)

FOLIAFORESTALIA

649

Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1986

Jukka

Valtanen, Juha Kuusela,

Arto

Marjakangas & Seppo Huurinainen

ERI

AJANKOHTINA ISTUTETTUJEN MÄNNYN

JA LEHTIKUUSEN KENNOTAIMIEN

ALKUKEHITYS

Initial development of

Scots

pine

and

Siberian larch paper-pot seedlings planted

at

various times

Approved on31.1.1986

SISÄLLYS

1. JOHDANTO 3

2. AINEISTOJA MENETELMÄT 4

21. Taimitarhakasvatus ja kenttäkokeet 4

22. Mitatuttunnukset 4

3. KASVUOLOT 5

31. Koevuosiensääolot 5

32. Koekentän maaperä 6

4. TULOKSET 7

41. Taimien kehitys taimitarhalla 7

42. Taimien kehitys istutuksen jälkeen 8

421. Elossaolo 8

422. Verson pituus ja tanakkuus 8

423. Versonjajuuriston kuivapaino 10

5. TULOSTENTARKASTELU 10

KIRJALLISUUS REFERENCES 12

SUMMARY 13

LIITTEET APPENDICES 15

(4)

2

VALTANEN, J., KUUSELA, J„ MARJAKANGAS, A., &HUURINAINEN,S. 1986.Eri ajankohtina istutettujen männynjalehtikuusen kennotaimien alkukehitys.Summary:Initial developmentofScotspineand Siberianlarch paper-pot seedlings planted atvarioustimes.FoliaFor.649: I—l7.

Vuosina 1978—82 tutkittiin Metsäntutkimuslaitoksen Muhoksen tutkimusaseman,metsähallinnon Nuojuan keskustaimitarhan ja Oulunyliopistonkasvitieteen lai toksen yhteistyönä männyn (Fh 408) ja lehtikuusen (Fh 508) paperikennotaimien istutusajankohtaa. Taimiais tutettiin koekentälle kahden viikon välein vuonna 1978 heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun ja vuonna 1979 toukokuun puolivälistäheinäkuulle. Männyntai mitarhakasvatus oliporrastettukolmeenkylvöajankoh taan. Lehtikuusellla kylvöajankohtia oli vain yksi. Tai mien kehitystä seurattiinsekätaimitarhalla ennenistu tustaettäistutuksen jälkeen maastossavuoteen 1982as ti.

Puulajienväliset erottulivat pian näkyviin. Lehti kuusella verson ja juuriston kehitys oli taimitarhalla voimakkaampaa kuin männyllä. Talvella useiden lehti kuusentaimienverso kuitenkin paleltui, jonka vuoksi pituuskasvu taantui. Istutusajankohdalla ei ollutsuurta vaikutusta lehtikuusen elossaoloon ja pituuskasvuun.

Mäntyistutukset onnistuivat hyvin ensimmäisenä kas vukautena lukuunottamatta varhaisinta (18.5.) kylvö erää,jonkataimitarhalla saamalämpösummamuodos tui liian suureksi. Yhdenkasvukauden ikäisillä män nyntaimilla istutuksetonnistuivat parhaiten kasvukau den alussa.

Tämä tutkimuspuoltaavajaavuotistentaimienkäyt töä metsänviljelyssä alueilla, missä pintakasvillisuus ei vaikeuta taimien menestymistä.Vajaavuotistentaimien puolesta puhuu mm. taimitarhakustannusten säästö kasvatusajanlyhetessäsekä mahdollisuusjuurienluon nonmukaiseen kehitykseen maastossa istutuksen jäl keen. Kylvöajankohtia porrastamalla voidaan istutuk siin tuottaa läpi kasvukauden taimiainesta, minkäsaa ma lämpösumma onvälillä 700—1 000d.d. Mikälitai met istutetaan heinä—elokuussa, epäedulliset sääolot voidaan usein välttää,jamyösesim. kuivuminen kulje tuksen ja istutuksen aikana voidaan minimoida. Istu tustaonmahdollista jatkaa syyskuulla, mikäli maaperä

on tarpeeksi karkeajakoista.

From 1978—82, in a joint project ofthe Finnish Forest Research Institute'sMuhos Experimental Station,

the Forestry Board's Nuojua Central Nursery and Oulu University'sBotanyDepartment,astudywasconducted oftheplanting timeforScots pine (Fh 408) andSiberian larch (Fh 508) paper-pot seedlings. The seedlings were

planted in the experimental field at intervals oftwo weeks,fromthemiddle ofJuly totheendofSeptember 1978 and from the middle of May to July 1979. The growingofthe Scots pine seedlings in the nurserywas staggered inthree sowing times.The development ofthe seedlings was followed both in the nursery before planting andinthefield after planting until 1982.

The differences between the tree types became quickly obvious. The larch's stem and root-system developmentin thenurserywas more pronounced than that of the Scots pine. During the winter, however, many ofthe larch stems were damagedby frostand therewas a decline in the height-growth. The time of planting didnothavemucheffectonthe survivaloron the height-growth ofthelarch. TheScots pine plantings

were very successful in the firstgrowing season, not counting the earliest sowing, ofwhich the numberof degree days in the nursery was too great. Over the growing season the old paper pots used in this experiment gave bestresultsatthe beginning.

The study recommends the useof under oneyear seedlings in forestry areaswheresurface growth will not cause difficulties to the seedlings' well being. Some factors which speak for the useof under oneyear seedlings are, savings innursery costs in theshortness ofthe growing time, and the possibility fortheroots to develop naturally in the field after planting. By staggering the sowing times it is possible to produce

new seedlings throughoutthegrowingseason,ofwhich thereceived numberof degree days isfrom700—1 000.

Ifthe seedlings are planted fromtheend ofthesummer on, there is a betterchance of the seedling avoiding detrimental weather conditions and, for example, dehydrationduringtransportationandplantingcanbe kept to a minimum. It is possible to continue the planting in September insofaras thesoil is sufficiently coarse-grained.

Helsinki1986.Valtionpainatuskeskus ODC 232.44+161.4+236.4

ISBN 951-40-0732-8 ISSN 0015-5543

(5)

Folia Forestalia 649 3

1. JOHDANTO

Oikean

istutusajankohdan

valinta on

jo

kauanollutkeskeinen

tutkimusongelma käy

tännön metsähoidon kannalta. Heikinheimo

(1941)

esitti

männyn ja

lehtikuusen edulli simmaksi

istutusajankohdaksi

kevättä.

Syys

istutusta

pidettiin

vielä

mahdollisena,

mutta

yhdellekään puulajille

ei suositeltu istutusta varsinaisena kasvukautena. Huurin

(1974)

mukaan metsän

viljely

määrien nopea lisään

tyminen ja istutustyövoiman

puute

johtivat siihen,

että 1950-luvun

lopulla ryhdyttiin

tut kimaan

havupuiden

keväisen istutuskauden

pidentämismahdollisuuksia.

Pääasiassa näitä kokeita tehtiin

paljasjuuritaimilla,

mutta 1960-luvun

alkupuolella

mukaantulivatmyös

paakkutaimet;

ensin turveruukku-

(Laitinen

1964,

Laitinen&Huuri

1965,

Huuri

1965) ja

rullataimet

(Nisula 1967,

Nisula

1978) ja myöhemmin

uudet

taimityypit paperikenno

taimet

(Takagi ja

Masuda

1967)

sekä enso taimet

(Turunen ja

Hallikainen

1973).

Met

sänviljelyn

todettiin onnistuvan

paakkutai

milla

läpi

kasvukauden

(Huuri 1968, 1974,

Kinnunen

ym.

1974,

Leikola

ja

Huuri

1974,

Pohtila

1974, 1977).

Valtanen

(1972, 1974)

sai

erityisesti vajaavuotisten paakkutaimien

istutuksesta

hyviä

tuloksia.

Kevään

istutushuippua

voitiin

tasoittaa, ja viljelyajankohtatutkimusten pääpaino siirtyi

taimitarhakasvatuksen

ja metsänviljelyn yh

teensovittamiseen.Vaihtelemalla

kylvö- ja

is

tutusajankohtaa pyrittiin löytymään parhaim

mankasvun takaava

ajoitus istutuksenjälkei

selle

kehitykselle (Kinnunen ja

Lähde

1972,

Kinnunenym.

1974,

Kinnunen

1977).

Taimen ikä havaittiin kuitenkin huonoksi taimien

kehitystasoa

kuvaavaksi tunnuksek si. Tämän vuoksi taimitarhakasvatuksen

pi

tuutta

ryhdyttiin jo

varhain mittaamaan

lämpösummayksiköissä (Leikola

& Raulo

1973).

Lisäksi

havaittiin,

että

fotoperiodismi

vaikuttaataimien

pituuskasvun päättymiseen

yhdessä lämpösumman kanssa, ja

alhainen

yölämpötila

vielä modifioi kasvun

ajoittu

mistaedellistenlisäksi

(esim.

Raulo&Leiko la 1974, Koski & Selkäinaho

1982).

Vanhas

taan on myös

tiedetty,

että

puulajien

välillä

on

eroja pituuskasvun vuosirytmissä. Mänty

kuuluu ns.

Quercus-tyyppiin, jolle

on luon teenomaista

lyhyt ja

voimakas

pituuskasvu

kausi

keväällä, ja

lehtikuusi

puolestaan

on

Populus-tyyppinen pituuskasvun

kestäessä

pitkälle loppukesään (Lyr

& Hoffmann

1965).

Taimilla

vuosirytmi

eikuitenkaan ole

yhtä

selvästi

määräytynyt

kuinaikuisilla

puil

la.

Tässä tutkimuksessatarkastellaan

männyn

(Pinus

sylvestris L.) ja

lehtikuusen

(Larix

sibi rica

Ledeb.)

kennotaimien

kehitystä

taimi tarhassa

ja yhdentoista

eri aikana istutetun taimierän

kehitystä

maastossa.

Männyn

tai mitarhakasvatuson

porrastettu kolmeen

kyl vöajankohtaan.

Lehtikuusella

kylvöajankoh

tiaonvain

yksi.

Tutkimus ontoteutettu Muhoksen tutkimusaseman, metsähallinnon Nuojuankeskustaimitarhan ja Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksen yhteistyönä vuosina 1978—82. Tutkimussuunnitelman on laatinut MML Jukka Valtanen. Tutkimuksen taimitarhaosa perustuu FLArtoMarjakankaanpro gradu-työhönkasvitieteen sivulaudaturia varten. Käytännön järjestelyistä taimi tarhalla ja maastossa onvastannut FM SeppoHuuri nainen. Hän on myös suorittanuttutkimuksen maasto vaiheen tulosten käsittelyn. Tutkimusselostuksen on

kirjoittanut FM Juha Kuusela. Tekijät ovat yhdessä suorittaneet käsikirjoituksen viimeistelyn. Käsikirjoi tuksen ovat lukeneet professori Erkki Lähde ja MMT Jari Parviainen. Tekstinkäänsi englanniksivalantehnyt kielenkääntäjä MA William Kinnaird. Puhtaaksikirjoi tuksesta huolehti konekirjoittaja Merja Mustonen.Kar tanpiirtäjät Irene Murtovaara ja TuulaVäärä piirsivät puhtaaksi julkaisun kuvat. Parhaimmatkiitokset kaikil letutkimuksentoteuttamiseen myötävaikuttaneille.

Tämä työ onosametsänhoidon tutkimusosaston työ ohjelmaa Muhoksella. Koesarjan tuloksia on tähän mennessä julkaistu juuristojen leikkauskokeesta sekä kasvatustapa- ja paakun koko -kokeesta (Huurinainen

&Kuusela 1984, Kuusela &Huurinainen 1984).

(6)

2. AINEISTOJA

MENETELMÄT

21.Taimitarhakasvatusjakenttäkokeet

Koetaimet kasvatettiin metsähallinnon Nuojuan kes kustaimitarhalla Vaalassa. Männyn siemenen alkuperä oli pyhäntäläinen(M24-61-8). Lehtikuusen siemen oli saatu Hausjärveltä (SV 16). Männyntaimet kasvatettiin Fh 408 -paperikennoissa ja lehtikuusentaimet Fh 508 -paperikennoissa. Taimet harvennettiin yhden taimen asentoonnuoressavaiheessa eikä kennoja täydennetty.

Muovihuonekasvatusta jatkettiin ensimmäisenä kasvu kautena 11.8. asti. Peruslannoituksena taimille annettiin 3kgdolomiittikalkkia/m3ja 1 1/2kgturpeen y-lannos ta/m3. Kasvatuslannoitus onesitettytaulukossa 1.

Taimet istutettiin koekentälle kasvukausina 1978—79 n.kahden viikon välein (taulukko 2). Istutustiheys oli 20tainta/m2.

22. Mitatut tunnukset

Koetta vartenkasvatettiin yhteensä 5 040 kpl män nyntaimia (5 toistoax3 kylvöajankohtaa x336 tainta) ja 1000 kpl lehtikuusentaimia (5 toistoa x200 tainta).

Maastoon istutettiin kustakin istutuserästä 20 tainta neljänä toistona (= 80 tainta).

Näytetaimista tehtiin seuraavat morfologiset mit taukset:

versonpituus 1mm:n tarkkuudella silmun kärjestä 10mm:npäähän ylimmästä juurenhaarasta

silmun kehitysaste arvioitiin asteikolla 1 =kehit tymätön, 2 = vajaasti kehittynyt, 3 = hyvin kehitty nyt

ranganpaksuus 0,1 mm:ntarkkuudellarangan tyvel kahdesta suunnasta

päärangan kuivapaino 1 mg:n tarkkuudella (ennen punnitustanäytteitäkuivattiinlämpökaapissavähin täänkaksituntia130 °C:ssa)

oksien kuivapaino samoinkuinedellä

neulasten kuivapaino samoinkuin edellä

juuriston pituus kaikkien yli 5 mm pitkien juurten ja juurenhaarojen yhteispituutena 1 cm:n tarkkuudella (vain tarhataimilta)

juuriston kuivapaino erikseen kennopaakun sivujen läpikasvaneiltajuurilta(=kennopaakunulkopuoli

nen juuristo), kennopaakun pohjan läpi kasvaneilta juurilta (= kennopaakun alapuolinen juuristo) ja kennopaakun sisäpuolisesta juuristosta 1 mg:n tark kuudella.

Tiedot taimien elossaolosta maastossa perustuvat syksyn 1982 kenttäkokeiden inventointiin.Koska vuo sina 1979 ja 1981 nostettiin näytetaimiksi vain eläviä taimia, ei kokeen kuolleisuusprosentteja voida esittää aivan tarkasti (vrt. Kinnunen ym. 1974).

Taulukko 1.Koetaimienlannoitus Nuojuantaimitarhalla 1982.Lannoituksen ker ta-annos

13,4g/m

2 (Ke=Kekkilä Superex).

Table 1.Fertilization ofthetestseedlingsin the Nuojuanursery 1978. Fertilization

dosage

13.4 g/m

2 (Ke =Kekkilä Superex).

4 Valtanen,J.,Kuusela,J.,Marjakangas,A.&Huurinainen,S.

kylvetty 18.5.1978 sown 18.5.1978 mänty,Scots pine lehtikuusi, Siberian larch

kylvetty 1.6.1978 sown 1.6.1978 mänty, Scots pine

kylvetty 15.6.1978 sown 15.6.1978 mänty,Scotspine

2.6.—13.6. 4X Ke 9 16.6.—27.6. 4 X Ke 5

4.7.— 7.7. 2XK2S04

20.6.—18.7. 9X Ke 5

21.7.—28.7. 3 XK2S04

7.7.— 4.8. 9 X Ke 5

8.8.—15.8. 3XK

2 S0

4

Lannoitteiden ravinnesisältö:

Fertilizer nutrientcontents:

Kekkilä-5-Superex:

Kekkilä-5-Superex:

Kekkilä-9-Superex:

Kekkilä-9-Superex:

NP205K20 : 9-25-20% Mg0,08;S3,7;B0,02;Fe0,08;

Mn 0,08; Zn 0,02; Cu 0,02;

Mo 0,001; Co 0,001; Na 0,02 %

NP205K20 : 16-16-24% Mg 0,4; S0,5; B 0,02; Fe 0,08;

Mn 0,08; Zn 0,02; Cu 0,02;

Mo 0,001; Co 0,001; Na 0,02 %

KaliumsulfaattiPotassiumSulphate:K2O :50%

(7)

Taulukko2.Kokeenvaiheet 1978 —1979. (M=Mänty,L=lehtikuusi).

Table2. Stages of the experiment (M =Scots pine, L=Siberian larch).

3. KASVUOLOT

31. Koevuosien sääolot

Säähavainnotperustuvat VaalanPelson

ja

Muhoksen Koivikon säähavaintoasemien se

Nuojuan

taimitarhanmittauksiin.

Kasvukausi 1978oli

tutkimusjaksoon

kuu luvistakasvukausista

kylmin ja

vähäsateisin.

Heinä-,

elo-

ja syyskuun keskilämpötilat jäi

vät normaalia

pienemmiksi.

Vuonna 1979

lämpösumman kehitys

oli

tasaista, ja

keski

lämpötilat

eivät

juuri poikenneet

normaali kauden arvoista. Vuoden 1980 toukokuun

lopusta

kesäkuun

puoliväliin

ulottuikuiva

ja

lämmin kausi. Kesäkuun

keskilämpötila

oli

3,5

°C normaalikaudenkeskiarvoakorkeam

pi.

Toukokuu1981oli myös

poikkeuksellisen

lämmin

(kuva 1).

Eri kasvukausina

kertyneet lämpösummat (d.d.) käyttäen kynnysarvona

+5 °C olivat seuraavat:

Sadetta tutkimusaikana saatiin seuraavasti:

Istutuserienvälille muodostui huomattavia

lämpösummaeroja. Kehityksen

alkuvaiheessa

lämpösumma

oli sitä

suurempi,

mitä

myö

hemmin taimet oli

kylvetty.

Viisi viikkoa

kylvöstä

toisen

kylvöerän (1.6.) lämpösumma

oli 50 d.d.

korkeampi

kuin ensimmäisen

(18.5.).

Kolmannen

kylvöerän (15.6.)

saama

lämpösumma

oli 50 d.d. ensimmäistä kor

keampi jo

kolmenviikon iällä. Taulukossa3 esitettäviin

lämpösummiin

on otettu huo mioon

muovihuonelämpötilat Nuojuan

tai mitarhalla

(11.8.1978 asti)

sekä Vaalan Pel

son säähavaintoaseman

lämpötilat

vuosilta 1978—79.

Taulukko 3. Taimitarhakasvatuksen aikana kertyneet lämpösummat(d.d.)eri istutus-jakylvöerissä.

Table 3. Numberofdegreedaysaccumulated duringthe nurserystageforthevarious planting andsowinglots.

Folia Forestalia 649 5

8.5. 1.6. 15.6. 17.7. 31.7. 14.8. 28.8. 11.9. 25.9. 16.5. 30.5. 13.6. 27.6. 11.7.

[L M

M

ML ML ML ML ML ML ML ML ML ML ML MMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMM 10 11

Kylvöerät Sowing dates

Istutuserät Planting dates

[asvul causi

-ämpösumma

Vaala Muhos

1978 1979 1980 1981

926 1044

1034 1147 1197 1182

1978 1979 1980 1981

1 46 33 5

40 35 65 110

32 49 33 112

64 47 103 84

46 55 45 30

183 232 279 341

Istutuserät Planting dates

Kylvöerät Sowingdates

18.5.1978 1.6.1978 15.6.1978

17.7.1978 31.7.1978 14.8.1978 28.8.1978 11.9.1978 25.9.1978

787 971 1 086 1 171 1 253 1 266

615 799 914 999 1 081 1 094

448 632 747 832 914 927

16.5.1979 30.5.1979 13.6.1979 27.6.1979 11.7.1979

7 122 225 366 493

7 122 225 366 493

7 122 225 366 493

(8)

6 Valtanen, J., Kuusela, J., Marjakangas, A.& Huurinainen, S.

32.Koekentän

maaperä

Taimet istutettiin Muhoksen tutkimus aseman

Pyhänsivun

koekentälle

(64°48'N, 26°05'E,

korkeus 65

m). Jatkokasvatuspai

kaksi oli valmistettu koealueen halki menevä

40 m leveä

voimajohtoaukea.

Seoli

ojitettu ja

humuskerros

poistettu

mineraalimaata

myöten.

Pintakasvillisuuden

varjostus

oli häistä.

Maalaji

olihiekkaa. Hiedanosuus oli

14,6

%

ja hienojen lajitteiden (alle 0,06 mm)

osuus7,7 %.

Kuva 1.Vuorokautiset sademäärätjakeskilämpötilatMuhoksen säähavaintoasemalla touko-syyskuussa 1978—81.

Figure1. MeandailyrainfallandtemperatureatMuhos meteorological station May-September 1978-81.

(9)

Folia Forestalia 649 7

4. TULOKSET

41.Taimien

kehitys

taimitarhalla

Verson

pituuden kehitys päättyi männyn

varhaisimman

kylvöerän

sekä lehtikuusen taimilla ensimmäisen kasvukauden

(1978)

elokuussa.

Lämpösumma

ko. vaiheessaolin.

1 200 d.d. Viimeisen

kylvöerän männyt

kas voivat vielä

syyskuussakin.

Viimeisessäeräs sä saavutettiin927 d.d:n

lämpösumma.

Toi

sena kasvukautena

(1979)

lehtikuusen

pi

tuuskasvuoli aluksi

hidasta,

mutta

nopeutui myöhemmin.

Lehtikuusen verson

pituuden

taantuma toisen kasvukauden alussa

johtui siitä,

että useista taimistaolilatva

paleltunut

talven aikana

ja

uusi latva

kehittyi

hitaasti.

Männyn kylvöerien pituuskasvu

hidastui huomattavasti toisena kasvukautena heinä

kuussa,

kun n. 500 d.d. oli saavutettu

(kuva 2).

Pituuden

"pieneneminen"

kesken kasvu kautta

selittyy

liian

pienellä

näytteenkoolla.

Latvasilmu oli

syyskuun

1978

lopussa

ke

hittynein

ensimmäisen

kylvöerän männyillä ja lehtikuusilla,

kun taas toisen

ja

kolmannen

kylvöerän männyillä

useimmat silmutolivat

kehittymättömiä (kuva 3).

Yleisesti latvasil

mut olivatniinheikosti

kehittyneitä,

ettänii den

perusteella

oli vaikeaarvioidaeri istutus erienkeskinäistä'metsän

viljelykelpoisuutta.

Juuriston

pituuden kehitys päättyi

män nynensimmäisen

kylvöerän

taimilla elokuun

lopussa 1978, myöhempien kylvöerien

taimil la

kehitys jatkui

vielä

syyskuussa.

Lehtikuu

sen

juuriston kehitys

saavutti myös ensim mäisenä kasvukautena

huippunsa

elokuun aikana.Vuonna 1979erot olivat

jo

huomat tavasti

vähäisempiä,

eikä männynensimmäi

sen

ja

toisen

kylvöerän

taimien

juuriston

ke

hitys poikennut paljonkaan

toisistaan

(ku

va

4). Epäloogisuudet

tuloksissa

selittynevät

liian

pienellä

näytteenkoolla.

Kuva2. Versojen pituuden kehitys taimitarhallavuosina 1978 ja 1979.

Figure 2. Development of shoot length innursery 1978and1979.

(10)

8 Valtanen, J., Kuusela, J., Marjakangas, A.& Huurinainen, S.

Kuva3. Latvasilmujen kehitysaste vuoden 1978istutus erissä (ympyränkokokuvaa taimenpituutta).

Figure3.Developmentofterminalbudin the1978 plan ting lots (size of circleshows height of seedlings).

42. Taimien

kehitys

istutuksen

jälkeen

421. Elossaolo

Taimien elossaolo 3—4 vuotta istutuksen

jälkeen

olikeskimäärin74 %.

Koejärjestelyi

denpuutteet olivat vaikuttaneet

jonkin

ver

rankuolleisuuteen.

Männyn

toisen

kylvöerän

17.7.

ja

31.7.1978 istutetuttaimet sekä kol

mannen

kylvöerän

17.7.1978istutetuttaimet olivat

pintaveden

vaivaamilla

lohkoilla, ja

liikavesi

tappoi

taimia.

Männyn

ensimmäisen

ja

toisen

kylvöerän

paraselossaolotulossaatiin 10viikonikäisillä

taimilla.

Lämpösummaa

taimitarhalla oli

kertynyt

tällöinn. 900d.d.

Männyn

kolman

nen

kylvöerän

elossaolo

parani syksyä

kohti ollensuurimmillaan

syyskuun lopun

istutuk

sissa, jolloin

taimien ikä oli 14 viikkoa

ja lämpösummaa

oli

kertynyt

927 d.d. On otet tava

huomioon,

että muovihuonekasvatusta

jatkettiin

ensimmäisenä kasvukautena 11.8.

asti, joten männyn

ensimmäinen

ja

toinen

kylvöerä

saivat suuremman

lämpösumman

Kuva4.Juuriston pituuden kehitys taimitarhalla vuosi na 1978 ja 1979.

Figure 4. Root-system length development in thenursery 1978 and 1979.

lyhyemmässä ajassa

kuin kolmas erä. Lehti kuusella elossaolo oli melko tasaista kaikissa istutuserissä. Kuitenkin elokuu erottautui heinä-

ja syyskuuta

edullisemmaksiistutus

ajankohdaksi (kuva 5).

Toisena kasvukautena

parhaat

tulokset saatiin kevääseen

ja

alkukesään

ajoittuvilla

istutuksilla

(kuva 5).

422. Versonpituusja tanakkuus

Taimien väliset

pituuserot

tasoittuivat maastossa huomattavasti

ja kääntyivät jopa päinvastaisiksi istutuspituuteen

verrattuna.

Kookkaimpina

istutetuilla

männyntaimilla

oli heikoin

pituuskasvu

istutuksen

jälkeisinä

2—3 vuotena. Lehtikuusella samaa ei havait tu

(liite 1).

Lehtikuusenverso olikasvanut

pisimmäk

si kevään 1979 istutuksissa

(30.5.1979:

44

cm). Hyvä

tulos saatiin

myös vajaavuotisilla

taimilla

(28.8.1978:

42

cm).

Elossaolonäissä istutuserissä oli myös kokeenparas

(kuva 5).

Yleisesti lehtikuuset kasvoivat maastossa ta saisen

hyvin,

eikävoidaosoittaaehdottoman varmastimitään

istutusajankohtaa,

mikäoli si tuottanut muitaparemmantuloksen

(kuva 6ja

liite

1).

Mäntyistutuksissa parhaiten

kasvoivat 28.8.1978 istutetut toisen

kylvöerän

taimet

(33 cm).

Taimien istutusikäoli n. 12viikkoa

(11)

Folia Forestalia 649 9

Kuva5.Elossaolo (%) syyskuussa 1982.(Istutuskoekentälle v. 1978ja 1979).

Figure 5.Survival rate (%) Sept. 1982. (Transplanted to experimental field in1978and 1979).

Kuva6. Taimienpituus(mm)syyskuussa 1981. (Sulkujensisään onmerkittypituuksienkeskiarvotjalaati koiden sisäänkeskiarvojen erotukset.*=eroontilastollisestimelkein merkitsevä).

Figure6.Seedling height (mm)Sept. 1981. (Heightaveragesinbracketsanddifferencesofaveragesin boxes.

*=

difference is statistically almost significant).

(12)

10 Valtanen, J., Kuusela, J., Marjakangas, A.& Huurinainen, S.

(1

000

d.d.).

Kolmannen

kylvöerän männyn

taimet

jotka

oli istutettu 25.9.1978

jäivät

vain

yhden

senttimetrin

lyhyemmiksi (32 cm).

Ko. taimienikä oli n. 14viikkoa

(927 d.d.).

Lähes

yhtä hyvin

kasvoivat ensimmäi

sen

kylvöerän

16.5.1979 istutetut

männyn

taimet

(32 cm).

Elossaolo-% tässä erässä oli kuitenkinkokeen

huonoimpia (kuvat

5

ja

6

ja

liite1).

Tanakkuus

(1000

x

läpimitta/pituus)

oli

pääsääntöisesti

suurin varhaisimmin istute tuillataimilla

(liite 2).

Tanakkuusarvovaihte li kahden ensimmäisen istutuserän taimilla

22 —27

ja

kahden viimeisen erän taimilla 17—21.

423. Verson

ja juuriston kuivapaino

Tuloksetverson

ja juuriston kuivapainojen kehityksestä

maastossaovatsamansuuntaisia

pituus- ja

tanakkuustulostenkanssa. Kuiva aineentuotos oli parasta nuorillaistutustai milla. Viimeisen istutuserän taimet olivat

kuivapainoltaan pienimpiä

kahden maasto kasvukauden

jälkeen (liite 3).

5. TULOSTEN

TARKASTELU

Taimien

keskipituus

istutuserien välillä vaihteli suuresti. Ensimmäisen erän taimet olivat huomattavasti viimeisen istutuserän taimia

lyhyempiä.

Kokkosen

ja

Räsäsen

(1980)

mukaan männyn Fh 408-kennotai mien

vähimmäiskeskipituus

on

5,8

cm, tavoi

tepituus

8,1 cm

ja enimmäispituus

15 cm.

Männyn

ensimmäisen

kylvöerän

taimet saa vuttivat

minimipituuden

14.8.1978mennessä

ja

toisen

kylvöerän

taimet11.9.1978mennes

sä, mutta kolmannen erän taimet vasta 13.6.1979mennessä. Tämänmukaan

männyn

kolmannen

kylvöerän

taimeteivätolisiolleet

istutuskelpoisia

vielä ensimmäisenä kasvu kautena. Metsämuuronen ym.

(1978)

ovat toisaalta todenneet, että latvakasvaintuhot ovat

yli

kahdeksan senttimetrin

pituisilla

taimilla lähes kolme kertaa

yleisempiä

kuin tätä

pienemmillä.

Tulokset

yli

kolme kas vukautta kestäneestä maastokasvatuksesta osoittavat, että

lyhimpinä

istutetut kolman

nen

kylvöerän männyntaimet menestyivät hyvin erityisesti syyskuun

istutuserissä. Tai mienverson

pituuden jääminen

alle tavoite

pituuden

ei vaikuttanut

epäedullisesti

elossa oloon

ja

verson

pituuden kehitykseen

kent täkoealoilla.Kinnunen

(1977)

onkin

kytke

nyt taimien

sopivan istutusajankohdan

läm

pösummaan ja

päätynyt suosittelemaanvä

himmäislämpösummaksi

700d.d. Tämänta

sonkolmannen

kylvöerän

taimetsaavuttivat elokuussa 1978.

Hyvä pienten paakkutaimien viljelytulos

saatiinalueella,

jossa pintakasvillisuuden

var

jostus

oli vähäistä. Mm.Kinnunen

ja

Lem

metyinen (1980)

ovat todenneet, että 5 —15 viikon ikäisten koulimattomien kennotai mien

käyttöalue

Etelä-Suomessa on suppea

pintakasvillisuuden rehevyyden

takia. Poh

jois-Suomessa pintakasvillisuuden

vaikutus

on kuitenkin

vähäisempi, ja

näinollen

pienil lä, vajaavuotisilla

taimillavoidaansaavuttaa

hyvä

tulosainakinmuokatuillauudistusaloil la

(Valtanen

1972,

1974).

Kokeen maastokasvatusvaihe oli istutus

ajankohdasta riippuen

2—3vuotta. Tämäon

lyhyt aika,

sillä esim. Lähde

ja

Kinnunen

(1974)

ovattodenneet,että taimenensimmäi

sen vuoden

pituuskasvu

on vaikeaselkoinen

viljelyn

onnistumisen

kuvaaja.

Todennäköis tä kuitenkin on, että

vajaavuotisten

taimien

kehitys

maastossaon myös

jatkossa hyvä,

sil lätaimienistutusennen

juurten

tunkeutumis ta

paakun ulkopuolelle

antaa

juuristolle

mahdollisuuden luonnonmukaiseen kasvuun (Valtanen

1972).

Juuriversosuhdetta

pidetään

taimien met

sänviljelyarvoa

kuvaavana suureena. On esi tetty

teoria, jonka

mukaan suuri

juuriverso

suhde tai vastaavasti

pieni versojuurisuhde

ennustaa

hyvää viljelyn

onnistumista (mm.

Kinnunen & Lähde 1972, Kinnunen ym.

1974, Kinnunen1977, Räsänen&Kokkonen 1980).Juuriversosuhteen on todettumuuttu van kasvukauden kuluessa. Tämä on seu rausta verson

ja juuriston kasvurytmin

erois

ta

(esim.

Kinnunen ym.

1974).

Parviaisen

(1982)

kokoaminen

tietojen

mukaan kaksi vuotisten

ja

sitä

vanhempien

taimien

juuristo

kasvaa voimakkaasti alku-

ja syyskesällä,

(13)

11

Folia Forestalia 649

kun taas verson voimakkaimman

kehityksen

aikana

juuriston

kasvussa on taantuma. Val

tanen

(1971),

Kinnunen

ja

Lähde

(1972)

sekä Kinnunen ym.

(1974)

ovat toisaalta toden neet, että

juuriston pituus

tai

kuivapaino

kasvaa tasaisesti koko kasvukauden. Leiko lan

ja

Raulon

(1973)

mukaan taas

juuristo

kasvaa

nopeimmin

heinäkuun

puolivälistä loppukesään.

Tässä tutkimuksessa havaittu

juurten kehittyminen

taimitarhalla vastasi eniten tätä viimeistä esimerkkiä.

Kinnusen

ja

Lähteen

(1972)

tutkimuksessa

sopivimmat istutusajankohdat

korkean

juu

riversosuhteenarvon mukaisestiolisivat5 —7 viikkoa

kylvöstä ja

11. viikosta

eteenpäin.

Valtasen

(1971)

mukaantaimion

sopivin

is

tuttaa

silloin,

kun

juuriversosuhde

on suu

rimmillaan,

mutta kasvukautta on vielärun saasti

jäljellä.

Tällainen tilanne Valtasen

(1971)

tutkimuksessa oli kesäkuun

lopulla

avomaalle

siirretyillä

lannoitustaimillakaksi viikkoa

myöhemmin

kahdeksan viikon iällä.

Toiseksi paras

istutusajankohta

on

silloin,

kun

juuriversosuhde

on

syksyllä

tai seuraa

vana keväänä suurimmillaan. Edelleen tai men istutusta

pidetään mahdollisena,

kun

juuriversosuhde

on

parhaassa

kasvuvaiheessa

(5

—6 viikon

iällä),

tai

juuriversosuhteen

ke

hityksessä jonkinlainen lepovaihe

on

päätty

mässä

ja

uusinousualkamassa

(esim.

lannoi tetuillataimilla14 viikon

iällä).

Tämän tut kimuksen tuloksettukivat

käsitystä siitä,

että istutusoli edullisinta

juuriversosuhteen

olles

sa suurimmillaan.Parviainen

(1976)

on suo sitellut istutustaimien

juuriversosuhteen

ar voksi 1/3—1/5. Tässä

työssä

suhdekummal lakin

puulajilla

oliläheskaikissa istutuserissä mainituissa

rajoissa (liite

3).

Elossaolotulokseteivät kaikiltaosin olleet

yhteneviä pituus- ja painotulosten

kanssa.

Merkillepantavaa

oli ensimmäisen kasvu kaudenheinäkuun

puolivälin

istutustenheik ko elossaolo. Juuriversosuhteen arvon mu kaan taimien

metsänviljelykelpoisuus

olisi tällöin

pitänyt

olla

hyvä. Epäedulliset

sääolot

ovat kuitenkinvoineetvaikuttaa

viljelyn

on nistumiseen.Tuloksia

epäedullisten sääolojen merkityksestä paakkutaimien metsänviljelylle

on mm. Kinnusen

(1977) ja

Räsäsen

(1981)

tutkimuksissa. Solantien

(1974)

mukaan ke säkuu on

pitkällä

aikavälillä mitattunakui vin kuukausiSuomessa.Vettähaihtuutällöin enemmänkuinsataa. Ilmaston

epäedullisuus

alkukesälläaiheuttaariskin nuorten taimien

viljelylle. Arvailujen

varaan kuitenkin

jää,

aiheuttiko kuivuus tässä kokeessa nuorten

taimien

tuhoutumista,

vai oliko syy

siinä,

et täkoekentälle

jäi syksyisin

vettäseisomaan,

ja jää

tuhositaimiatalvenaikana.

Paakkutaimien

myöhään syyskuulle jatku

vien istutusten on todettu

epäonnistuneen maaperän

rousteen vuoksi. Huuri

(1965)

on

tehnyt havaintoja turvepaakkujen puristumi

sesta rousteen vaikutuksesta maan

pinnalle.

Metsämuuronen ym.

(1978)

ovatkin

pääty

neet suosittelemaanroustevaaran

vuoksi,

että

paakkutaimia

ei istutettaisielokuun

loppu puolen jälkeen hienojakoisille

maille.Huono

ja

tuloksia

syysistutuksista

on

myös Pöyhtä

rin

(1970) aurausalojen

istutustutkimuksissa.

Myös

Räsänen

(1981)

on todennut,että syys kuun

puoliväliin

mennessä

istutettuja

taimia oli elossarunsaammin kuin sen

jälkeen

istu

tettuja.

Kinnunen

(1977)

on

perustellut

tai mienistutusta ennen

syksyä

sillä, että mikäli taimi istutetaan aikaisemmin se ennättää

juurtua paremmin ja selviytyy

sitenroustees

ta.

Myös

Valtanen

(1971)

on suositelluttai men istutusta

heti,

kun

juuriversosuhde

on ensimmäisenkerran noussut

korkeaksi, jotta

taimella on vielä aikaa

kehittyä

maastossa

ennen

syksyä.

Maanraekoollaon suurimer

kitys metsänviljelyn

onnistumiselle

syksyllä.

Tämän kokeen

maaperä

oli hiekkaa, mikä kuuluu routimattomiin

maalajeihin.

Tällä

maaperällä

istutukset onnistuivat

hyvin

syys kuun

loppuun

saakka.

Tämä tutkimus

puoltaa vajaavuotisten

taimien

käyttöä metsänviljelyssä alueilla,

missä

pintakasvillisuus

ei vaikeuta taimien

menestymistä. Vajaavuotisten

taimien puo lesta

puhuu

mm. taimitarhakustannusten säästö

kasvatusajan lyhetessä

sekä mahdolli

suus

juurien

luonnonmukaiseen

kehitykseen

maastossa istutuksen

jälkeen. Kylvöajankoh

tia

porrastamalla

voidaanistutuksiin tuottaa

läpi

kasvukauden

taimiainesta,

minkäsaama

lämpösumma

on välillä700—1000 d.d. Mi käli taimet istutetaan

loppukesästä,

kasvaa

todennäköisyys,

että taimi välttää

epäedulli

set sääolot

ja

esim. kuivuminen

kuljetuksen ja

istutuksen aikana voidaan minimoida.Is

tutusta on mahdollista

jatkaa syyskuulla,

mikälimaaperäon riittävän

karkeajakoista.

Yli kasvukauden vanhoilla taimilla saatiin

myös hyviä

tuloksia kevään

ja

alkukesän is tutuksissa. Elossaolo

ja pituuskehitys

heik kenivät

ratkaisevasti,

mitä

myöhemmin yli

yhden

kasvukauden

ikäisiä,

tässä kokeessa

käytettyjä paakkutyyppejä,

istutettiin toisen kasvukauden kuluessa.

(14)

12 Valtanen, J., Kuusela, J., Marjakangas, A.& Huurinainen, S.

KIRJALLISUUS—REFERENCES

Heikinheimo, O. 1941. Metsänistutusmenetelmistä.

Referat: Versuche mit waldbaulichen Pflanzmetho den. Commun. Inst.For.Fenn. 29(4): I—sB.

Huuri, O. 1965. Eräitä männyn turveruukkuistutusta koskevia suomalaisia havaintoja. Suo5—6: I—9.

1968. Turveruukkuistutuskokeilujen välituloksia.

Metsätaloudellinen Aikakauslehti 84(4): 129—132.

1974. Istutusajankohdan vaikutus kuusen ja män nyn viljelytulokseen. Metsäntutkimuslaitos. Metsän viljelyn koeaseman tiedonantoja12:9—lB.

Huurinainen, S.& Kuusela, J. 1984. Juuriston eheyden merkitys männyn paljasjuuri- ja kennotaimille istutuksen jälkeen. Metsähallitus, kehittämisjaosto.

Tutkimusselostus 138: I—lB.1—18.

Kinnunen,K. 1977.Kylvö-jaistutusajankohdanvaiku tus kennotaimien alkukehitykseen. Parkanon tut kimusaseman tiedonantoja 5: I—2o.

& Lähde, E. 1972. Kylvöajankohdan vaikutus kennotaimien kehitykseen ensimmäisen kasvukau den aikana. Summary: The effectof sowing time on

development during the first growing seasonof seedlings grown inpapercontainers.Folia For.158:

1—23.

Lind, J.& Lähde, E. 1974.Eri ajankohtina istutet tujen männyn kennotaimien alkukehitys Pohjois- Suomessa. Summary: Initial development ofScots pine paperpot seedlings planted ondifferent dates in Northern Finland. Folia For. 212: 1 —26.

& Lemmetyinen, M. 1980. Paakkukoon vaikutus männyn taimien alkukehitykseen.Summary:Initial development of containerized pine seedlings as affected by the size ofearth ball. Folia For. 419:

I—l 9.

Kokkonen, M.& Räsänen, P.K. 1980. Paakkutaimien ominaisuudetjaehdotus laatuluokitukseksi. Metsän jalostussäätiö. Tiedote4/1980:I—s.

Koski, V. & Selkäinaho, J. 1982. Experiments on the joint effect of heat sum and photoperiod on seedlings of Betula pendula. Seloste: Lämpösum

manja päivänpituuden yhteisvaikutuksesta yksi-ja kaksivuotiaisiin rauduskoivun taimiin. Commun.

Inst. For. Fenn. 105: 1—34.

Kuusela, J.& Huurinainen, S. 1984. Kasvatustavan ja paakun koon vaikutus paakkutaimienkehitykseen taimitarhalla sekä istutuksen jälkeen maastossa.

Metsähallitus, kehittämisjaosto. Tutkimusselostus 142: I—4o.

Laitinen, J. 1964. Männyn istutus turveruukuissa.

Metsätaloudellinen Aikakauslehti 81(4): 139—144.

& Huuri, O. 1965. Välituloksia männyn turveruuk kuistutusta koskevista jatkokokeiluista. Metsäta loudellinen Aikakauslehti 82(4): 134—136.

Leikola, M.& Raulo, J. 1973. Tutkimuksia taimityyp piluokituksenlaatimista varten 111. Taimen morfo logistentunnustenmuuttuminenkasvukauden aika na.Summary:Investigationsonthebasis for grading nursery stock 111. Changes in morphological characteristics ofnurserystock during thevegetation period. Folia For. 178: I—l 9.1—19.

& Huuri, O. 1974. Ennakkotuloksia Etelä-Suomen runkotutkimuksesta vv. 1970—1973. Metsäntutki muslaitos. Metsänviljelyn koeaseman tiedonantoja 11: I—3l.

Lyr, H.& Hoffman, G.1965. Untersuchungen iiber das Wurzel und Sprosswachstum einiger Gehölze. Silva Fenn. 117(4): I—l9.

Lähde, E. &Kinnunen, K. 1974. Paperikennon ja tur veruukun seinän lujuus ja taimien alkukehitys Pohjois-Suomessa. Summary: The relationship be tweenthewall strength ofpaper andpeat pots and the initial development of seedlings in Northern Finland. Folia For.197: I—l9.

Metsämuuronen, M., Kaila, S.& Räsänen, P.K. 1978.

Männyn paakkutaimien alkukehitys vuoden 1973 istutuksissa. Summary: First-year planting results with containerized Scots pine seedling in 1973. Folia For. 349: 1—36.

Nisula, P. 1967. Havaintoja koulittujen rullataimien menestymisestä. Summary: Observations on the thriving of seedlings transplanted in rolls. Metsäta loudellinen Aikakauslehti 84(4): 131—132, 138.

1978. Rullataimimenetelmä taimitarhalla ja metsän viljelyn toimenpideketjussa.Koulitut männyn tai met. Summary: Theroll transplantmethod in the nursery and inthe forestationworkchain. The pine transplants. Commun. Inst. For. Fenn. 93(5): 1

112.

Parviainen, J. 1976. Taimien juurten leikkaaminen kasvatuksen ja istutuksen yhteydessä. Kirjallisuuteen perustuva tarkastelu. Summary: Root pruning in the nursery and at planting. A study based on literature. Folia For. 267: 1—26.

1982. Metsäpuiden taimien kasvatus ja istutus.

Luentosarjamenetelmien biologisista perusteista ja vaikutuksista taimiin. Metsäntutkimuslaitoksen tie donantoja 43: I—ll4.1 —114.

Pohtila, E. 1974. Tuloksia metsänviljelyn runkotutki muksesta. Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusaseman tiedonantoja 6:28—41.

1977. Reforestation of ploughed sites in Finnish Lapland.Seloste: Aurattujenalueiden metsänviljely Lapissa. Commun. Inst.For.Fenn. 91(4): I—9B.1 —98.

Pöyhtäri, O. 1970. Metsähallinnon Perä-Pohjolan piirikuntakonttorinmännynjakuusen istutustutki

mukset aurausalueilla. Metsähallitus, kehittämis jaosto. Tutkimusselostus 102: 1 —65.

Raulo, J. & Leikola, M. 1974. Tutkimuksia puiden vuotuisen pituuskasvun ajoittumisesta. Summary:

Studiens on the annual height growth of trees.

Commun. Inst. For. Fenn. 81(2): I—l9.

Räsänen, P.K. & Kokkonen, M. 1980. Männyn paakkutaimet ja niiden kokoluokitus. Helsingin yliopisto, metsänhoitotieteen laitos. Tiedonantoja 27: I—lo2.

1981. Metsäpuidentaimikasvatus ja metsänviljely.

Kehitysmalli ja sen käyttö. Helsingin yliopisto, metsänhoitotieteen laitos. Tiedonantoja 29: I—9B.1 —98.

Solantie, R.1974. Kesän vesitaseen vaikutus metsä- ja

(15)

Folia Forestalia 649 13

suokasvillisuuteen ja linnustoon sekä lämpöolojen välityksellä maatalouden toimintaedellytyksiin Suo messa. Summary: Theinfluence ofwaterbalance on forestand peatland vegetation and birdfaunaand through the temperatureon agricultural conditions inFinland. SilvaFenn. 8(3): 160 —184.

Takagi, A. & Masuda, T. 1967. Paperiastiaryhmä taimien kasvatusta tai vastaavaa varten. Suomalai nen patentti 48401: I—lB.

Turunen, T.& Hallikainen, T. 1973. Menetelmä taimi paakkujen valmistamiseksi koneellisesti. Suomalai nenpatentti 49469: I—s.

Valtanen, J. 1971. Kennotaimien kehitys taimitarhassa ensimmäisen kesänaikana. Esitietojatutkimuksesta Imarin taimitarhalla. 1970. Metsäntutkimuslaitos, Pyhäkosken tutkimusasema. Konekirjoite. I—9.

1972. Paakkutaimien käyttökelpoisuudesta metsän viljelyssä. Metsäntutkimuslaitos. Pyhäkosken tutki-

musaseman tiedonantoja 2: I—s.

1974. Metsätehon metsänviljelypäivienalustus23.

24.4.1974.

Total of 35 references

SUMMARY

Initial development of

Scots

pine and Siberian larch paper-pot seedlings planted

at

various times

The choosing ofthe right planting timehasfor long been an object of study in Finnish forestry literature.

Heikinheimo (1941) proposed spring asthe best time forScots pine andSiberian larch.Autumn planting was considered still a possibility but was not specifically recommended asa growing seasonfor any species.

According to Huuri (1974) the rapid growth in forest cultivation andthe planting manpower shortage led, at the endofthe 19505, tostudies ofthe possibilities of prolonging the spring planting time forconifers.These experiments were carried out mainly with open-root seedlings, but theearly 1960'ssaw the adventofcon tainerized seedlings: at first peat-pot (Laitinen 1964, Laitinen and Huuri 1963, Huuri 1969)and peat-roll seedlings (Nisula 1967, Nisula 1968) and laterthenew

seedlingpatents:papercontainer (Tagaki and Masuda 1967) and also Enso seedlings (Turunen and Hallikai

nen1973). Itwas shown that, using paper containers, cultivation could besuccessful throughout the growing

season (Huuri 1968, 1974, Kinnunen etai. 1974, Leiko laand Huuri 1974, Pohtila 1974, 1977). Valtanen (1972,

1974) got good results especially from seedlings of under oneyear.

It was possible to level out the spring's busiest planting time, and the main study stress was then shifted to the harmonizing of nursery growing and forestcultivation. Anattemptwasmadebyvaryingthe

sowing and planting timestofind thebest planting time which would guarantee subsequentgrowth(Kinnunen and Lähde 1972, Kinnunen etai. 1974, Kinnunen 1977).

The seedling's age was, however, observed to be a poor indicator of its level of development. For this

reason the seedling development in the nursery was from anearlystage measured in degreedays (Leikola and Raulo 1973). Furthermore, it was observed that photoperiodism affectsthe termination ofthe height growth along with the number of degree days, and a low night temperaturestill further modifies growth timing in addition tothe previous factors. Ithas also been known from far back that there are differences between tree types in the yearly rhythm of height growth. Scots pine belongs tothesocalledQuercustype which is characterized by ashortand energetic period ofgrowthin spring, andlarch,forits part,isaPopulus type with height-growth lasting well intolate summer

(Lyr and Hoffman 1965). Among the seedlings, however,theyearlyrhythm wasnotso clearly defined

aswiththe full-grown trees.

Data and method

This study investigatesthe nursery developmentof Scotspine(Pinus sylvestris L.)and Siberian larch(Larix Sibirica Ledeb.)container seedlings, and the develop ment of 11 lotsof seedlings planted atvarious timesin the field. The nursery cultivation of Scots pine was

staggeredin three sowing times. There was only one

sowing oflarch.

Theseedlingsforthetestweregrown in theForestry Board's Nuojua Central Nursery at Vaala (64°35'N, 26°46'E 110 m above sea-level). The Scots pine seed

sourcewas Pyhäntä (M 24-61-8). The larch seed was obtained from Hausjärvi (SV 16). The Scots pine seedlingswere grown in Fh408 paper containers and thelarchinFh508paper containers.The seedlings were thinned outtooneatanearly stageand thecontainers

were not replenished. Cultivation in the plastic greenhouse was continued up to 11.8. in the first growing season.

For the experiment altogether 5,040 Scots pine seedlings weregrown(5 repetitionsx 3 sowings x 366 seedlings)and 1,000larchseedlings (5repetitionsx200 seedlings). Inthefield20seedlingsin4repetitionswere planted ateach sowing.

The following morphological measurements were done onthe sample seedlings:

stem lengthtoanaccuracy of1mm,fromthetipof thebudto 10mm fromtheuppermostrootfork

the degree ofthe bud's developmentwas givena value onthe scale: 1 undeveloped,2 poorlydevel oped, 3well developed

stem thickness, toanaccuracy of0,1 mm fromthe base in two directions

main stalkdry weight, toanaccuracyof1mg(before weighingsamplesweredried in a drying chamber for atleasttwohoursat130 °C)

dry-weight of brances, asabove

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

The aim of this study was to analyse differences in the survival and height growth of, as well as damages to Siberian (Larix sibirica Ledeb.) and Dahurian (Larix gmelinii Rupr.)

The objectives of this study were 1) to quantify differences in SOC stock between Norway spruce (Picea abies (L.) Karst.) and Scots pine (Pinus sylvestris L.) forests with

The Growth Rhythm and Height Growth of Seedlings of Siberian (Larix sibirica Ledeb.) and Dahurian (Larix gmelinii Rupr.) Larch Provenances in Greenhouse Conditions..

The other one is a mixed species stand of Norway spruce, white fir (Abies alba), larch (Larix europea), common beech (Fagus silvatica), and Scots pine (Pinus sylvestris), having

Growth patterns and reactions of Scots pine (Pinus sylvestris L.) to thinning in extremely harsh climatic conditions were studied in two seeded Scots pine stands located on the

The purpose of this study was to compare the Weibull distributions estimated for the entire growing stock of a stand and separately for Scots pine (Pinus sylvestris L.) and

The first article compares the favourability of continuous cover forestry between pure Norway spruce (Picea abies (L.) Karst.) and Scots pine (Pinus sylvestris L.) stands

The objectives of this study were to investigate the stand structure and succession dynamics in Scots pine (Pinus sylvestris L.) stands on pristine peatlands and in Scots pine