FOLIA FORESTALLS. 649
METSÄNTUTKIMUSLAITOS •
INSTITUTUM FORESTALE FENNIAE • HELSINKI 1986JUKKA VALTANEN, JUHA KUUSELA, ARTO MARJAKANGAS & SEPPO HUURINAINEN
ERI AJANKOHTINA ISTUTETTUJEN MÄNNYN JALEHTIKUUSEN
KENNOTAIMIEN ALKUKEHITYS
INITIALDEVELOPMENTOFSCOTS PINEAND SIBERIANLARCH PAPER-POTSEEDLINGSPLANTED AT VARIOUSTIMES
METSÄNTUTKIMUSLAITOS
THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE
Osoite: Unioninkatu 40 A Address: SF-00170
Helsinki,
Finland(90)
661 401Ylijohtaja Professor
.
, Aarne Nyyssönen
Director: Professor
Julkaisujen jakelu: Kirjastonhoitaja
Distribution of Librarian Liisa Ikävalko-Ahvonen publications:
Julkaisujen toimitus: Toimittaja t ~ .
■ , rr- r ,., lommiSalonen
Editorial office: Editor
Metsäntutkimuslaitos onmaa- ja metsätalousministeriön alainen vuonna 1917perustettu valtion tutkimuslaitos. Sen päätehtävänä on Suomen metsätaloutta sekä metsävarojen ja metsien tarkoituksenmukaista käyttöä edistävä tutkimus. Metsäntutkimustyötä teh dään lähes 800 hengen voimin yhdeksällätutkimusosastolla ja kymmenellä tutkimus-ja koeasemalla. Tutkimus- ja koetoimintaa varten laitoksella on hallinnassaan valtion metsiä yhteensä n. 150000 hehtaaria, jotka on jaettu 17tutkimusalueeseen ja joihin sisäl tyy kaksikansallis- ja viisi luonnonpuistoa. Kenttäkokeita on käynnissä maankaikissa osissa.
TheFinnish ForestResearchInstitute, establishedin 1917, isastateresearch institution subordinated tothe Ministry of Agriculture and Forestry. Itsmaintask istocarry out research worktosupport the development of forestry andthe expedient use of forest
resourcesand forests. The work iscarriedout by means of 800persons innineresearch departments and ten research stations. Theinstituteadministersstate-owned forests of
over 150000 hectares for research purposes, including two national parks andfive strictnaturereserves.Field experiments areinprogress in allparts of thecountry.
FOLIAFORESTALIA
649
Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1986
Jukka
Valtanen, Juha Kuusela,
ArtoMarjakangas & Seppo Huurinainen
ERI
AJANKOHTINA ISTUTETTUJEN MÄNNYN
JA LEHTIKUUSEN KENNOTAIMIEN
ALKUKEHITYSInitial development of
Scotspine
andSiberian larch paper-pot seedlings planted
atvarious times
Approved on31.1.1986
SISÄLLYS
1. JOHDANTO 3
2. AINEISTOJA MENETELMÄT 4
21. Taimitarhakasvatus ja kenttäkokeet 4
22. Mitatuttunnukset 4
3. KASVUOLOT 5
31. Koevuosiensääolot 5
32. Koekentän maaperä 6
4. TULOKSET 7
41. Taimien kehitys taimitarhalla 7
42. Taimien kehitys istutuksen jälkeen 8
421. Elossaolo 8
422. Verson pituus ja tanakkuus 8
423. Versonjajuuriston kuivapaino 10
5. TULOSTENTARKASTELU 10
KIRJALLISUUS — REFERENCES 12
SUMMARY 13
LIITTEET — APPENDICES 15
2
VALTANEN, J., KUUSELA, J„ MARJAKANGAS, A., &HUURINAINEN,S. 1986.Eri ajankohtina istutettujen männynjalehtikuusen kennotaimien alkukehitys.Summary:Initial developmentofScotspineand Siberianlarch paper-pot seedlings planted atvarioustimes.FoliaFor.649: I—l7.
Vuosina 1978—82 tutkittiin Metsäntutkimuslaitoksen Muhoksen tutkimusaseman,metsähallinnon Nuojuan keskustaimitarhan ja Oulunyliopistonkasvitieteen lai toksen yhteistyönä männyn (Fh 408) ja lehtikuusen (Fh 508) paperikennotaimien istutusajankohtaa. Taimiais tutettiin koekentälle kahden viikon välein vuonna 1978 heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun ja vuonna 1979 toukokuun puolivälistäheinäkuulle. Männyntai mitarhakasvatus oliporrastettukolmeenkylvöajankoh taan. Lehtikuusellla kylvöajankohtia oli vain yksi. Tai mien kehitystä seurattiinsekätaimitarhalla ennenistu tustaettäistutuksen jälkeen maastossavuoteen 1982as ti.
Puulajienväliset erottulivat pian näkyviin. Lehti kuusella verson ja juuriston kehitys oli taimitarhalla voimakkaampaa kuin männyllä. Talvella useiden lehti kuusentaimienverso kuitenkin paleltui, jonka vuoksi pituuskasvu taantui. Istutusajankohdalla ei ollutsuurta vaikutusta lehtikuusen elossaoloon ja pituuskasvuun.
Mäntyistutukset onnistuivat hyvin ensimmäisenä kas vukautena lukuunottamatta varhaisinta (18.5.) kylvö erää,jonkataimitarhalla saamalämpösummamuodos tui liian suureksi. Yhdenkasvukauden ikäisillä män nyntaimilla istutuksetonnistuivat parhaiten kasvukau den alussa.
Tämä tutkimuspuoltaavajaavuotistentaimienkäyt töä metsänviljelyssä alueilla, missä pintakasvillisuus ei vaikeuta taimien menestymistä.Vajaavuotistentaimien puolesta puhuu mm. taimitarhakustannusten säästö kasvatusajanlyhetessäsekä mahdollisuusjuurienluon nonmukaiseen kehitykseen maastossa istutuksen jäl keen. Kylvöajankohtia porrastamalla voidaan istutuk siin tuottaa läpi kasvukauden taimiainesta, minkäsaa ma lämpösumma onvälillä 700—1 000d.d. Mikälitai met istutetaan heinä—elokuussa, epäedulliset sääolot voidaan usein välttää,jamyösesim. kuivuminen kulje tuksen ja istutuksen aikana voidaan minimoida. Istu tustaonmahdollista jatkaa syyskuulla, mikäli maaperä
on tarpeeksi karkeajakoista.
From 1978—82, in a joint project ofthe Finnish Forest Research Institute'sMuhos Experimental Station,
the Forestry Board's Nuojua Central Nursery and Oulu University'sBotanyDepartment,astudywasconducted oftheplanting timeforScots pine (Fh 408) andSiberian larch (Fh 508) paper-pot seedlings. The seedlings were
planted in the experimental field at intervals oftwo weeks,fromthemiddle ofJuly totheendofSeptember 1978 and from the middle of May to July 1979. The growingofthe Scots pine seedlings in the nurserywas staggered inthree sowing times.The development ofthe seedlings was followed both in the nursery before planting andinthefield after planting until 1982.
The differences between the tree types became quickly obvious. The larch's stem and root-system developmentin thenurserywas more pronounced than that of the Scots pine. During the winter, however, many ofthe larch stems were damagedby frostand therewas a decline in the height-growth. The time of planting didnothavemucheffectonthe survivaloron the height-growth ofthelarch. TheScots pine plantings
were very successful in the firstgrowing season, not counting the earliest sowing, ofwhich the numberof degree days in the nursery was too great. Over the growing season the old paper pots used in this experiment gave bestresultsatthe beginning.
The study recommends the useof under oneyear seedlings in forestry areaswheresurface growth will not cause difficulties to the seedlings' well being. Some factors which speak for the useof under oneyear seedlings are, savings innursery costs in theshortness ofthe growing time, and the possibility fortheroots to develop naturally in the field after planting. By staggering the sowing times it is possible to produce
new seedlings throughoutthegrowingseason,ofwhich thereceived numberof degree days isfrom700—1 000.
Ifthe seedlings are planted fromtheend ofthesummer on, there is a betterchance of the seedling avoiding detrimental weather conditions and, for example, dehydrationduringtransportationandplantingcanbe kept to a minimum. It is possible to continue the planting in September insofaras thesoil is sufficiently coarse-grained.
Helsinki1986.Valtionpainatuskeskus ODC 232.44+161.4+236.4
ISBN 951-40-0732-8 ISSN 0015-5543
Folia Forestalia 649 3
1. JOHDANTO
Oikean
istutusajankohdan
valinta onjo
kauanollutkeskeinentutkimusongelma käy
tännön metsähoidon kannalta. Heikinheimo(1941)
esittimännyn ja
lehtikuusen edulli simmaksiistutusajankohdaksi
kevättä.Syys
istutustapidettiin
vielämahdollisena,
muttayhdellekään puulajille
ei suositeltu istutusta varsinaisena kasvukautena. Huurin(1974)
mukaan metsänviljely
määrien nopea lisääntyminen ja istutustyövoiman
puutejohtivat siihen,
että 1950-luvunlopulla ryhdyttiin
tut kimaanhavupuiden
keväisen istutuskaudenpidentämismahdollisuuksia.
Pääasiassa näitä kokeita tehtiinpaljasjuuritaimilla,
mutta 1960-luvunalkupuolella
mukaantulivatmyöspaakkutaimet;
ensin turveruukku-(Laitinen
1964,
Laitinen&Huuri1965,
Huuri1965) ja
rullataimet(Nisula 1967,
Nisula1978) ja myöhemmin
uudettaimityypit paperikenno
taimet(Takagi ja
Masuda1967)
sekä enso taimet(Turunen ja
Hallikainen1973).
Metsänviljelyn
todettiin onnistuvanpaakkutai
millaläpi
kasvukauden(Huuri 1968, 1974,
Kinnunenym.
1974,
Leikolaja
Huuri1974,
Pohtila1974, 1977).
Valtanen(1972, 1974)
saierityisesti vajaavuotisten paakkutaimien
istutuksestahyviä
tuloksia.Kevään
istutushuippua
voitiintasoittaa, ja viljelyajankohtatutkimusten pääpaino siirtyi
taimitarhakasvatuksenja metsänviljelyn yh
teensovittamiseen.Vaihtelemallakylvö- ja
istutusajankohtaa pyrittiin löytymään parhaim
mankasvun takaava
ajoitus istutuksenjälkei
sellekehitykselle (Kinnunen ja
Lähde1972,
Kinnunenym.1974,
Kinnunen1977).
Taimen ikä havaittiin kuitenkin huonoksi taimien
kehitystasoa
kuvaavaksi tunnuksek si. Tämän vuoksi taimitarhakasvatuksenpi
tuutta
ryhdyttiin jo
varhain mittaamaanlämpösummayksiköissä (Leikola
& Raulo1973).
Lisäksihavaittiin,
ettäfotoperiodismi
vaikuttaataimienpituuskasvun päättymiseen
yhdessä lämpösumman kanssa, ja
alhainenyölämpötila
vielä modifioi kasvunajoittu
mistaedellistenlisäksi(esim.
Raulo&Leiko la 1974, Koski & Selkäinaho1982).
Vanhastaan on myös
tiedetty,
ettäpuulajien
välilläon
eroja pituuskasvun vuosirytmissä. Mänty
kuuluu ns.Quercus-tyyppiin, jolle
on luon teenomaistalyhyt ja
voimakaspituuskasvu
kausikeväällä, ja
lehtikuusipuolestaan
onPopulus-tyyppinen pituuskasvun
kestäessäpitkälle loppukesään (Lyr
& Hoffmann1965).
Taimillavuosirytmi
eikuitenkaan oleyhtä
selvästimääräytynyt
kuinaikuisillapuil
la.Tässä tutkimuksessatarkastellaan
männyn
(Pinussylvestris L.) ja
lehtikuusen(Larix
sibi ricaLedeb.)
kennotaimienkehitystä
taimi tarhassaja yhdentoista
eri aikana istutetun taimieränkehitystä
maastossa.Männyn
tai mitarhakasvatusonporrastettu kolmeen
kyl vöajankohtaan.
Lehtikuusellakylvöajankoh
tiaonvainyksi.
Tutkimus ontoteutettu Muhoksen tutkimusaseman, metsähallinnon Nuojuankeskustaimitarhan ja Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksen yhteistyönä vuosina 1978—82. Tutkimussuunnitelman on laatinut MML Jukka Valtanen. Tutkimuksen taimitarhaosa perustuu FLArtoMarjakankaanpro gradu-työhönkasvitieteen sivulaudaturia varten. Käytännön järjestelyistä taimi tarhalla ja maastossa onvastannut FM SeppoHuuri nainen. Hän on myös suorittanuttutkimuksen maasto vaiheen tulosten käsittelyn. Tutkimusselostuksen on
kirjoittanut FM Juha Kuusela. Tekijät ovat yhdessä suorittaneet käsikirjoituksen viimeistelyn. Käsikirjoi tuksen ovat lukeneet professori Erkki Lähde ja MMT Jari Parviainen. Tekstinkäänsi englanniksivalantehnyt kielenkääntäjä MA William Kinnaird. Puhtaaksikirjoi tuksesta huolehti konekirjoittaja Merja Mustonen.Kar tanpiirtäjät Irene Murtovaara ja TuulaVäärä piirsivät puhtaaksi julkaisun kuvat. Parhaimmatkiitokset kaikil letutkimuksentoteuttamiseen myötävaikuttaneille.
Tämä työ onosametsänhoidon tutkimusosaston työ ohjelmaa Muhoksella. Koesarjan tuloksia on tähän mennessä julkaistu juuristojen leikkauskokeesta sekä kasvatustapa- ja paakun koko -kokeesta (Huurinainen
&Kuusela 1984, Kuusela &Huurinainen 1984).
2. AINEISTOJA
MENETELMÄT
21.Taimitarhakasvatusjakenttäkokeet
Koetaimet kasvatettiin metsähallinnon Nuojuan kes kustaimitarhalla Vaalassa. Männyn siemenen alkuperä oli pyhäntäläinen(M24-61-8). Lehtikuusen siemen oli saatu Hausjärveltä (SV 16). Männyntaimet kasvatettiin Fh 408 -paperikennoissa ja lehtikuusentaimet Fh 508 -paperikennoissa. Taimet harvennettiin yhden taimen asentoonnuoressavaiheessa eikä kennoja täydennetty.
Muovihuonekasvatusta jatkettiin ensimmäisenä kasvu kautena 11.8. asti. Peruslannoituksena taimille annettiin 3kgdolomiittikalkkia/m3ja 1 1/2kgturpeen y-lannos ta/m3. Kasvatuslannoitus onesitettytaulukossa 1.
Taimet istutettiin koekentälle kasvukausina 1978—79 n.kahden viikon välein (taulukko 2). Istutustiheys oli 20tainta/m2.
22. Mitatut tunnukset
Koetta vartenkasvatettiin yhteensä 5 040 kpl män nyntaimia (5 toistoax3 kylvöajankohtaa x336 tainta) ja 1000 kpl lehtikuusentaimia (5 toistoa x200 tainta).
Maastoon istutettiin kustakin istutuserästä 20 tainta neljänä toistona (= 80 tainta).
Näytetaimista tehtiin seuraavat morfologiset mit taukset:
—versonpituus 1mm:n tarkkuudella silmun kärjestä 10mm:npäähän ylimmästä juurenhaarasta
—silmun kehitysaste arvioitiin asteikolla 1 =kehit tymätön, 2 = vajaasti kehittynyt, 3 = hyvin kehitty nyt
—ranganpaksuus 0,1 mm:ntarkkuudellarangan tyvel tä kahdesta suunnasta
—päärangan kuivapaino 1 mg:n tarkkuudella (ennen punnitustanäytteitäkuivattiinlämpökaapissavähin täänkaksituntia130 °C:ssa)
—oksien kuivapaino samoinkuinedellä
—neulasten kuivapaino samoinkuin edellä
— juuriston pituus kaikkien yli 5 mm pitkien juurten ja juurenhaarojen yhteispituutena 1 cm:n tarkkuudella (vain tarhataimilta)
— juuriston kuivapaino erikseen kennopaakun sivujen läpikasvaneiltajuurilta(=kennopaakunulkopuoli
nen juuristo), kennopaakun pohjan läpi kasvaneilta juurilta (= kennopaakun alapuolinen juuristo) ja kennopaakun sisäpuolisesta juuristosta 1 mg:n tark kuudella.
Tiedot taimien elossaolosta maastossa perustuvat syksyn 1982 kenttäkokeiden inventointiin.Koska vuo sina 1979 ja 1981 nostettiin näytetaimiksi vain eläviä taimia, ei kokeen kuolleisuusprosentteja voida esittää aivan tarkasti (vrt. Kinnunen ym. 1974).
Taulukko 1.Koetaimienlannoitus Nuojuantaimitarhalla 1982.Lannoituksen ker ta-annos
13,4g/m
2 (Ke=Kekkilä Superex).
Table 1.Fertilization ofthetestseedlingsin the Nuojuanursery 1978. Fertilization
dosage
13.4 g/m
2 (Ke =Kekkilä Superex).
4 Valtanen,J.,Kuusela,J.,Marjakangas,A.&Huurinainen,S.
kylvetty 18.5.1978 sown 18.5.1978 mänty,Scots pine lehtikuusi, Siberian larch
kylvetty 1.6.1978 sown 1.6.1978 mänty, Scots pine
kylvetty 15.6.1978 sown 15.6.1978 mänty,Scotspine
2.6.—13.6. 4X Ke 9 16.6.—27.6. 4 X Ke 5
4.7.— 7.7. 2XK2S04
20.6.—18.7. 9X Ke 5
21.7.—28.7. 3 XK2S04
7.7.— 4.8. 9 X Ke 5
8.8.—15.8. 3XK
2 S0
4
Lannoitteiden ravinnesisältö:
Fertilizer nutrientcontents:
Kekkilä-5-Superex:
Kekkilä-5-Superex:
Kekkilä-9-Superex:
Kekkilä-9-Superex:
N—P205—K20 : 9-25-20% Mg0,08;S3,7;B0,02;Fe0,08;
Mn 0,08; Zn 0,02; Cu 0,02;
Mo 0,001; Co 0,001; Na 0,02 %
N—P205—K20 : 16-16-24% Mg 0,4; S0,5; B 0,02; Fe 0,08;
Mn 0,08; Zn 0,02; Cu 0,02;
Mo 0,001; Co 0,001; Na 0,02 %
Kaliumsulfaatti—PotassiumSulphate:K2O :50%
Taulukko2.Kokeenvaiheet 1978 —1979. (M=Mänty,L=lehtikuusi).
Table2. Stages of the experiment (M =Scots pine, L=Siberian larch).
3. KASVUOLOT
31. Koevuosien sääolot
Säähavainnotperustuvat VaalanPelson
ja
Muhoksen Koivikon säähavaintoasemien se käNuojuan
taimitarhanmittauksiin.Kasvukausi 1978oli
tutkimusjaksoon
kuu luvistakasvukausistakylmin ja
vähäsateisin.Heinä-,
elo-ja syyskuun keskilämpötilat jäi
vät normaaliapienemmiksi.
Vuonna 1979lämpösumman kehitys
olitasaista, ja
keskilämpötilat
eivätjuuri poikenneet
normaali kauden arvoista. Vuoden 1980 toukokuunlopusta
kesäkuunpuoliväliin
ulottuikuivaja
lämmin kausi. Kesäkuunkeskilämpötila
oli3,5
°C normaalikaudenkeskiarvoakorkeampi.
Toukokuu1981oli myöspoikkeuksellisen
lämmin(kuva 1).
Eri kasvukausinakertyneet lämpösummat (d.d.) käyttäen kynnysarvona
+5 °C olivat seuraavat:Sadetta tutkimusaikana saatiin seuraavasti:
Istutuserienvälille muodostui huomattavia
lämpösummaeroja. Kehityksen
alkuvaiheessalämpösumma
oli sitäsuurempi,
mitämyö
hemmin taimet olikylvetty.
Viisi viikkoakylvöstä
toisenkylvöerän (1.6.) lämpösumma
oli 50 d.d.korkeampi
kuin ensimmäisen(18.5.).
Kolmannenkylvöerän (15.6.)
saamalämpösumma
oli 50 d.d. ensimmäistä korkeampi jo
kolmenviikon iällä. Taulukossa3 esitettäviinlämpösummiin
on otettu huo mioonmuovihuonelämpötilat Nuojuan
tai mitarhalla(11.8.1978 asti)
sekä Vaalan Pelson säähavaintoaseman
lämpötilat
vuosilta 1978—79.Taulukko 3. Taimitarhakasvatuksen aikana kertyneet lämpösummat(d.d.)eri istutus-jakylvöerissä.
Table 3. Numberofdegreedaysaccumulated duringthe nurserystageforthevarious planting andsowinglots.
Folia Forestalia 649 5
8.5. 1.6. 15.6. 17.7. 31.7. 14.8. 28.8. 11.9. 25.9. 16.5. 30.5. 13.6. 27.6. 11.7.
[L M
M
ML ML ML ML ML ML ML ML ML ML ML MMMMMMMMMMM MMMMMMMMMMM 10 11
Kylvöerät Sowing dates
Istutuserät Planting dates
[asvul causi
-ämpösumma
Vaala Muhos
1978 1979 1980 1981
926 1044
1034 1147 1197 1182
1978 1979 1980 1981
1 46 33 5
40 35 65 110
32 49 33 112
64 47 103 84
46 55 45 30
183 232 279 341
Istutuserät Planting dates
Kylvöerät Sowingdates
18.5.1978 1.6.1978 15.6.1978
17.7.1978 31.7.1978 14.8.1978 28.8.1978 11.9.1978 25.9.1978
787 971 1 086 1 171 1 253 1 266
615 799 914 999 1 081 1 094
448 632 747 832 914 927
16.5.1979 30.5.1979 13.6.1979 27.6.1979 11.7.1979
7 122 225 366 493
7 122 225 366 493
7 122 225 366 493
6 Valtanen, J., Kuusela, J., Marjakangas, A.& Huurinainen, S.
32.Koekentän
maaperä
Taimet istutettiin Muhoksen tutkimus aseman
Pyhänsivun
koekentälle(64°48'N, 26°05'E,
korkeus 65m). Jatkokasvatuspai
kaksi oli valmistettu koealueen halki menevä40 m leveä
voimajohtoaukea.
Seoliojitettu ja
humuskerrospoistettu
mineraalimaatamyöten.
Pintakasvillisuudenvarjostus
olivä häistä.Maalaji
olihiekkaa. Hiedanosuus oli14,6
%ja hienojen lajitteiden (alle 0,06 mm)
osuus7,7 %.
Kuva 1.Vuorokautiset sademäärätjakeskilämpötilatMuhoksen säähavaintoasemalla touko-syyskuussa 1978—81.
Figure1. MeandailyrainfallandtemperatureatMuhos meteorological station May-September 1978-81.
Folia Forestalia 649 7
4. TULOKSET
41.Taimien
kehitys
taimitarhallaVerson
pituuden kehitys päättyi männyn
varhaisimmankylvöerän
sekä lehtikuusen taimilla ensimmäisen kasvukauden(1978)
elokuussa.Lämpösumma
ko. vaiheessaolin.1 200 d.d. Viimeisen
kylvöerän männyt
kas voivat vieläsyyskuussakin.
Viimeisessäeräs sä saavutettiin927 d.d:nlämpösumma.
Toisena kasvukautena
(1979)
lehtikuusenpi
tuuskasvuoli aluksihidasta,
muttanopeutui myöhemmin.
Lehtikuusen versonpituuden
taantuma toisen kasvukauden alussa
johtui siitä,
että useista taimistaolilatvapaleltunut
talven aikanaja
uusi latvakehittyi
hitaasti.Männyn kylvöerien pituuskasvu
hidastui huomattavasti toisena kasvukautena heinäkuussa,
kun n. 500 d.d. oli saavutettu(kuva 2).
Pituuden"pieneneminen"
kesken kasvu kauttaselittyy
liianpienellä
näytteenkoolla.Latvasilmu oli
syyskuun
1978lopussa
kehittynein
ensimmäisenkylvöerän männyillä ja lehtikuusilla,
kun taas toisenja
kolmannenkylvöerän männyillä
useimmat silmutolivatkehittymättömiä (kuva 3).
Yleisesti latvasilmut olivatniinheikosti
kehittyneitä,
ettänii denperusteella
oli vaikeaarvioidaeri istutus erienkeskinäistä'metsänviljelykelpoisuutta.
Juuriston
pituuden kehitys päättyi
män nynensimmäisenkylvöerän
taimilla elokuunlopussa 1978, myöhempien kylvöerien
taimil lakehitys jatkui
vieläsyyskuussa.
Lehtikuusen
juuriston kehitys
saavutti myös ensim mäisenä kasvukautenahuippunsa
elokuun aikana.Vuonna 1979erot olivatjo
huomat tavastivähäisempiä,
eikä männynensimmäisen
ja
toisenkylvöerän
taimienjuuriston
kehitys poikennut paljonkaan
toisistaan(ku
va
4). Epäloogisuudet
tuloksissaselittynevät
liianpienellä
näytteenkoolla.Kuva2. Versojen pituuden kehitys taimitarhallavuosina 1978 ja 1979.
Figure 2. Development of shoot length innursery 1978and1979.
8 Valtanen, J., Kuusela, J., Marjakangas, A.& Huurinainen, S.
Kuva3. Latvasilmujen kehitysaste vuoden 1978istutus erissä (ympyränkokokuvaa taimenpituutta).
Figure3.Developmentofterminalbudin the1978 plan ting lots (size of circleshows height of seedlings).
42. Taimien
kehitys
istutuksenjälkeen
421. Elossaolo
Taimien elossaolo 3—4 vuotta istutuksen
jälkeen
olikeskimäärin74 %.Koejärjestelyi
denpuutteet olivat vaikuttaneetjonkin
verrankuolleisuuteen.
Männyn
toisenkylvöerän
17.7.ja
31.7.1978 istutetuttaimet sekä kolmannen
kylvöerän
17.7.1978istutetuttaimet olivatpintaveden
vaivaamillalohkoilla, ja
liikavesitappoi
taimia.Männyn
ensimmäisenja
toisenkylvöerän
paraselossaolotulossaatiin 10viikonikäisillätaimilla.
Lämpösummaa
taimitarhalla olikertynyt
tällöinn. 900d.d.Männyn
kolmannen
kylvöerän
elossaoloparani syksyä
kohti ollensuurimmillaansyyskuun lopun
istutuksissa, jolloin
taimien ikä oli 14 viikkoaja lämpösummaa
olikertynyt
927 d.d. On otet tavahuomioon,
että muovihuonekasvatustajatkettiin
ensimmäisenä kasvukautena 11.8.asti, joten männyn
ensimmäinenja
toinenkylvöerä
saivat suuremmanlämpösumman
Kuva4.Juuriston pituuden kehitys taimitarhalla vuosi na 1978 ja 1979.
Figure 4. Root-system length development in thenursery 1978 and 1979.
lyhyemmässä ajassa
kuin kolmas erä. Lehti kuusella elossaolo oli melko tasaista kaikissa istutuserissä. Kuitenkin elokuu erottautui heinä-ja syyskuuta
edullisemmaksiistutusajankohdaksi (kuva 5).
Toisena kasvukautena
parhaat
tulokset saatiin kevääseenja
alkukesäänajoittuvilla
istutuksilla(kuva 5).
422. Versonpituusja tanakkuus
Taimien väliset
pituuserot
tasoittuivat maastossa huomattavastija kääntyivät jopa päinvastaisiksi istutuspituuteen
verrattuna.Kookkaimpina
istutetuillamännyntaimilla
oli heikoinpituuskasvu
istutuksenjälkeisinä
2—3 vuotena. Lehtikuusella samaa ei havait tu(liite 1).
Lehtikuusenverso olikasvanut
pisimmäk
si kevään 1979 istutuksissa(30.5.1979:
44cm). Hyvä
tulos saatiinmyös vajaavuotisilla
taimilla(28.8.1978:
42cm).
Elossaolonäissä istutuserissä oli myös kokeenparas(kuva 5).
Yleisesti lehtikuuset kasvoivat maastossa ta saisen
hyvin,
eikävoidaosoittaaehdottoman varmastimitäänistutusajankohtaa,
mikäoli si tuottanut muitaparemmantuloksen(kuva 6ja
liite1).
Mäntyistutuksissa parhaiten
kasvoivat 28.8.1978 istutetut toisenkylvöerän
taimet(33 cm).
Taimien istutusikäoli n. 12viikkoaFolia Forestalia 649 9
Kuva5.Elossaolo (%) syyskuussa 1982.(Istutuskoekentälle v. 1978ja 1979).
Figure 5.Survival rate (%) Sept. 1982. (Transplanted to experimental field in1978and 1979).
Kuva6. Taimienpituus(mm)syyskuussa 1981. (Sulkujensisään onmerkittypituuksienkeskiarvotjalaati koiden sisäänkeskiarvojen erotukset.*=eroontilastollisestimelkein merkitsevä).
Figure6.Seedling height (mm)Sept. 1981. (Heightaveragesinbracketsanddifferencesofaveragesin boxes.
*=
difference is statistically almost significant).
10 Valtanen, J., Kuusela, J., Marjakangas, A.& Huurinainen, S.
(1
000d.d.).
Kolmannenkylvöerän männyn
taimetjotka
oli istutettu 25.9.1978jäivät
vainyhden
senttimetrinlyhyemmiksi (32 cm).
Ko. taimienikä oli n. 14viikkoa(927 d.d.).
Lähesyhtä hyvin
kasvoivat ensimmäisen
kylvöerän
16.5.1979 istutetutmännyn
taimet(32 cm).
Elossaolo-% tässä erässä oli kuitenkinkokeenhuonoimpia (kuvat
5ja
6ja
liite1).Tanakkuus
(1000
xläpimitta/pituus)
olipääsääntöisesti
suurin varhaisimmin istute tuillataimilla(liite 2).
Tanakkuusarvovaihte li kahden ensimmäisen istutuserän taimilla22 —27
ja
kahden viimeisen erän taimilla 17—21.423. Verson
ja juuriston kuivapaino
Tuloksetverson
ja juuriston kuivapainojen kehityksestä
maastossaovatsamansuuntaisiapituus- ja
tanakkuustulostenkanssa. Kuiva aineentuotos oli parasta nuorillaistutustai milla. Viimeisen istutuserän taimet olivatkuivapainoltaan pienimpiä
kahden maasto kasvukaudenjälkeen (liite 3).
5. TULOSTEN
TARKASTELU
Taimien
keskipituus
istutuserien välillä vaihteli suuresti. Ensimmäisen erän taimet olivat huomattavasti viimeisen istutuserän taimialyhyempiä.
Kokkosenja
Räsäsen(1980)
mukaan männyn Fh 408-kennotai mienvähimmäiskeskipituus
on5,8
cm, tavoitepituus
8,1 cmja enimmäispituus
15 cm.Männyn
ensimmäisenkylvöerän
taimet saa vuttivatminimipituuden
14.8.1978mennessäja
toisenkylvöerän
taimet11.9.1978mennessä, mutta kolmannen erän taimet vasta 13.6.1979mennessä. Tämänmukaan
männyn
kolmannenkylvöerän
taimeteivätolisiolleetistutuskelpoisia
vielä ensimmäisenä kasvu kautena. Metsämuuronen ym.(1978)
ovat toisaalta todenneet, että latvakasvaintuhot ovatyli
kahdeksan senttimetrinpituisilla
taimilla lähes kolme kertaayleisempiä
kuin tätäpienemmillä.
Tuloksetyli
kolme kas vukautta kestäneestä maastokasvatuksesta osoittavat, ettälyhimpinä
istutetut kolmannen
kylvöerän männyntaimet menestyivät hyvin erityisesti syyskuun
istutuserissä. Tai mienversonpituuden jääminen
alle tavoitepituuden
ei vaikuttanutepäedullisesti
elossa oloonja
versonpituuden kehitykseen
kent täkoealoilla.Kinnunen(1977)
onkinkytke
nyt taimiensopivan istutusajankohdan
lämpösummaan ja
päätynyt suosittelemaanvähimmäislämpösummaksi
700d.d. Tämäntasonkolmannen
kylvöerän
taimetsaavuttivat elokuussa 1978.Hyvä pienten paakkutaimien viljelytulos
saatiinalueella,jossa pintakasvillisuuden
varjostus
oli vähäistä. Mm.Kinnunenja
Lemmetyinen (1980)
ovat todenneet, että 5 —15 viikon ikäisten koulimattomien kennotai mienkäyttöalue
Etelä-Suomessa on suppeapintakasvillisuuden rehevyyden
takia. Pohjois-Suomessa pintakasvillisuuden
vaikutuson kuitenkin
vähäisempi, ja
näinollenpienil lä, vajaavuotisilla
taimillavoidaansaavuttaahyvä
tulosainakinmuokatuillauudistusaloil la(Valtanen
1972,1974).
Kokeen maastokasvatusvaihe oli istutus
ajankohdasta riippuen
2—3vuotta. Tämäonlyhyt aika,
sillä esim. Lähdeja
Kinnunen(1974)
ovattodenneet,että taimenensimmäisen vuoden
pituuskasvu
on vaikeaselkoinenviljelyn
onnistumisenkuvaaja.
Todennäköis tä kuitenkin on, ettävajaavuotisten
taimienkehitys
maastossaon myösjatkossa hyvä,
sil lätaimienistutusennenjuurten
tunkeutumis tapaakun ulkopuolelle
antaajuuristolle
mahdollisuuden luonnonmukaiseen kasvuun (Valtanen1972).
Juuriversosuhdetta
pidetään
taimien metsänviljelyarvoa
kuvaavana suureena. On esi tettyteoria, jonka
mukaan suurijuuriverso
suhde tai vastaavastipieni versojuurisuhde
ennustaa
hyvää viljelyn
onnistumista (mm.Kinnunen & Lähde 1972, Kinnunen ym.
1974, Kinnunen1977, Räsänen&Kokkonen 1980).Juuriversosuhteen on todettumuuttu van kasvukauden kuluessa. Tämä on seu rausta verson
ja juuriston kasvurytmin
eroista
(esim.
Kinnunen ym.1974).
Parviaisen(1982)
kokoaminentietojen
mukaan kaksi vuotistenja
sitävanhempien
taimienjuuristo
kasvaa voimakkaasti alku-ja syyskesällä,
11
Folia Forestalia 649
kun taas verson voimakkaimman
kehityksen
aikanajuuriston
kasvussa on taantuma. Valtanen
(1971),
Kinnunenja
Lähde(1972)
sekä Kinnunen ym.(1974)
ovat toisaalta toden neet, ettäjuuriston pituus
taikuivapaino
kasvaa tasaisesti koko kasvukauden. Leiko lanja
Raulon(1973)
mukaan taasjuuristo
kasvaanopeimmin
heinäkuunpuolivälistä loppukesään.
Tässä tutkimuksessa havaittujuurten kehittyminen
taimitarhalla vastasi eniten tätä viimeistä esimerkkiä.Kinnusen
ja
Lähteen(1972)
tutkimuksessasopivimmat istutusajankohdat
korkeanjuu
riversosuhteenarvon mukaisestiolisivat5 —7 viikkoakylvöstä ja
11. viikostaeteenpäin.
Valtasen
(1971)
mukaantaimionsopivin
istuttaa
silloin,
kunjuuriversosuhde
on suurimmillaan,
mutta kasvukautta on vielärun saastijäljellä.
Tällainen tilanne Valtasen(1971)
tutkimuksessa oli kesäkuunlopulla
avomaallesiirretyillä
lannoitustaimillakaksi viikkoamyöhemmin
kahdeksan viikon iällä.Toiseksi paras
istutusajankohta
onsilloin,
kunjuuriversosuhde
onsyksyllä
tai seuraavana keväänä suurimmillaan. Edelleen tai men istutusta
pidetään mahdollisena,
kunjuuriversosuhde
onparhaassa
kasvuvaiheessa(5
—6 viikoniällä),
taijuuriversosuhteen
kehityksessä jonkinlainen lepovaihe
onpäätty
mässäja
uusinousualkamassa(esim.
lannoi tetuillataimilla14 viikoniällä).
Tämän tut kimuksen tuloksettukivatkäsitystä siitä,
että istutusoli edullisintajuuriversosuhteen
ollessa suurimmillaan.Parviainen
(1976)
on suo sitellut istutustaimienjuuriversosuhteen
ar voksi 1/3—1/5. Tässätyössä
suhdekummal lakinpuulajilla
oliläheskaikissa istutuserissä mainituissarajoissa (liite
3).Elossaolotulokseteivät kaikiltaosin olleet
yhteneviä pituus- ja painotulosten
kanssa.Merkillepantavaa
oli ensimmäisen kasvu kaudenheinäkuunpuolivälin
istutustenheik ko elossaolo. Juuriversosuhteen arvon mu kaan taimienmetsänviljelykelpoisuus
olisi tällöinpitänyt
ollahyvä. Epäedulliset
sääolotovat kuitenkinvoineetvaikuttaa
viljelyn
on nistumiseen.Tuloksiaepäedullisten sääolojen merkityksestä paakkutaimien metsänviljelylle
on mm. Kinnusen
(1977) ja
Räsäsen(1981)
tutkimuksissa. Solantien(1974)
mukaan ke säkuu onpitkällä
aikavälillä mitattunakui vin kuukausiSuomessa.Vettähaihtuutällöin enemmänkuinsataa. Ilmastonepäedullisuus
alkukesälläaiheuttaariskin nuorten taimienviljelylle. Arvailujen
varaan kuitenkinjää,
aiheuttiko kuivuus tässä kokeessa nuortentaimien
tuhoutumista,
vai oliko syysiinä,
et täkoekentällejäi syksyisin
vettäseisomaan,ja jää
tuhositaimiatalvenaikana.Paakkutaimien
myöhään syyskuulle jatku
vien istutusten on todettuepäonnistuneen maaperän
rousteen vuoksi. Huuri(1965)
ontehnyt havaintoja turvepaakkujen puristumi
sesta rousteen vaikutuksesta maan
pinnalle.
Metsämuuronen ym.
(1978)
ovatkinpääty
neet suosittelemaanroustevaaran
vuoksi,
ettäpaakkutaimia
ei istutettaisielokuunloppu puolen jälkeen hienojakoisille
maille.Huonoja
tuloksiasyysistutuksista
onmyös Pöyhtä
rin(1970) aurausalojen
istutustutkimuksissa.Myös
Räsänen(1981)
on todennut,että syys kuunpuoliväliin
mennessäistutettuja
taimia oli elossarunsaammin kuin senjälkeen
istutettuja.
Kinnunen(1977)
onperustellut
tai mienistutusta ennensyksyä
sillä, että mikäli taimi istutetaan aikaisemmin se ennättääjuurtua paremmin ja selviytyy
sitenrousteesta.
Myös
Valtanen(1971)
on suositelluttai men istutustaheti,
kunjuuriversosuhde
on ensimmäisenkerran noussutkorkeaksi, jotta
taimella on vielä aikaakehittyä
maastossaennen
syksyä.
Maanraekoollaon suurimerkitys metsänviljelyn
onnistumisellesyksyllä.
Tämän kokeen
maaperä
oli hiekkaa, mikä kuuluu routimattomiinmaalajeihin.
Tällämaaperällä
istutukset onnistuivathyvin
syys kuunloppuun
saakka.Tämä tutkimus
puoltaa vajaavuotisten
taimienkäyttöä metsänviljelyssä alueilla,
missäpintakasvillisuus
ei vaikeuta taimienmenestymistä. Vajaavuotisten
taimien puo lestapuhuu
mm. taimitarhakustannusten säästökasvatusajan lyhetessä
sekä mahdollisuus
juurien
luonnonmukaiseenkehitykseen
maastossa istutuksen
jälkeen. Kylvöajankoh
tiaporrastamalla
voidaanistutuksiin tuottaaläpi
kasvukaudentaimiainesta,
minkäsaamalämpösumma
on välillä700—1000 d.d. Mi käli taimet istutetaanloppukesästä,
kasvaatodennäköisyys,
että taimi välttääepäedulli
set sääolot
ja
esim. kuivuminenkuljetuksen ja
istutuksen aikana voidaan minimoida.Istutusta on mahdollista
jatkaa syyskuulla,
mikälimaaperäon riittävänkarkeajakoista.
Yli kasvukauden vanhoilla taimilla saatiin
myös hyviä
tuloksia keväänja
alkukesän is tutuksissa. Elossaoloja pituuskehitys
heik kenivätratkaisevasti,
mitämyöhemmin yli
yhden
kasvukaudenikäisiä,
tässä kokeessakäytettyjä paakkutyyppejä,
istutettiin toisen kasvukauden kuluessa.12 Valtanen, J., Kuusela, J., Marjakangas, A.& Huurinainen, S.
KIRJALLISUUS—REFERENCES
Heikinheimo, O. 1941. Metsänistutusmenetelmistä.
Referat: Versuche mit waldbaulichen Pflanzmetho den. Commun. Inst.For.Fenn. 29(4): I—sB.
Huuri, O. 1965. Eräitä männyn turveruukkuistutusta koskevia suomalaisia havaintoja. Suo5—6: I—9.
— 1968. Turveruukkuistutuskokeilujen välituloksia.
Metsätaloudellinen Aikakauslehti 84(4): 129—132.
— 1974. Istutusajankohdan vaikutus kuusen ja män nyn viljelytulokseen. Metsäntutkimuslaitos. Metsän viljelyn koeaseman tiedonantoja12:9—lB.
Huurinainen, S.& Kuusela, J. 1984. Juuriston eheyden merkitys männyn paljasjuuri- ja kennotaimille istutuksen jälkeen. Metsähallitus, kehittämisjaosto.
Tutkimusselostus 138: I—lB.1—18.
Kinnunen,K. 1977.Kylvö-jaistutusajankohdanvaiku tus kennotaimien alkukehitykseen. Parkanon tut kimusaseman tiedonantoja 5: I—2o.
— & Lähde, E. 1972. Kylvöajankohdan vaikutus kennotaimien kehitykseen ensimmäisen kasvukau den aikana. Summary: The effectof sowing time on
development during the first growing seasonof seedlings grown inpapercontainers.Folia For.158:
1—23.
— Lind, J.& Lähde, E. 1974.Eri ajankohtina istutet tujen männyn kennotaimien alkukehitys Pohjois- Suomessa. Summary: Initial development ofScots pine paperpot seedlings planted ondifferent dates in Northern Finland. Folia For. 212: 1 —26.
— & Lemmetyinen, M. 1980. Paakkukoon vaikutus männyn taimien alkukehitykseen.Summary:Initial development of containerized pine seedlings as affected by the size ofearth ball. Folia For. 419:
I—l 9.
Kokkonen, M.& Räsänen, P.K. 1980. Paakkutaimien ominaisuudetjaehdotus laatuluokitukseksi. Metsän jalostussäätiö. Tiedote4/1980:I—s.
Koski, V. & Selkäinaho, J. 1982. Experiments on the joint effect of heat sum and photoperiod on seedlings of Betula pendula. Seloste: Lämpösum
manja päivänpituuden yhteisvaikutuksesta yksi-ja kaksivuotiaisiin rauduskoivun taimiin. Commun.
Inst. For. Fenn. 105: 1—34.
Kuusela, J.& Huurinainen, S. 1984. Kasvatustavan ja paakun koon vaikutus paakkutaimienkehitykseen taimitarhalla sekä istutuksen jälkeen maastossa.
Metsähallitus, kehittämisjaosto. Tutkimusselostus 142: I—4o.
Laitinen, J. 1964. Männyn istutus turveruukuissa.
Metsätaloudellinen Aikakauslehti 81(4): 139—144.
— & Huuri, O. 1965. Välituloksia männyn turveruuk kuistutusta koskevista jatkokokeiluista. Metsäta loudellinen Aikakauslehti 82(4): 134—136.
Leikola, M.& Raulo, J. 1973. Tutkimuksia taimityyp piluokituksenlaatimista varten 111. Taimen morfo logistentunnustenmuuttuminenkasvukauden aika na.Summary:Investigationsonthebasis for grading nursery stock 111. Changes in morphological characteristics ofnurserystock during thevegetation period. Folia For. 178: I—l 9.1—19.
— & Huuri, O. 1974. Ennakkotuloksia Etelä-Suomen runkotutkimuksesta vv. 1970—1973. Metsäntutki muslaitos. Metsänviljelyn koeaseman tiedonantoja 11: I—3l.
Lyr, H.& Hoffman, G.1965. Untersuchungen iiber das Wurzel und Sprosswachstum einiger Gehölze. Silva Fenn. 117(4): I—l9.
Lähde, E. &Kinnunen, K. 1974. Paperikennon ja tur veruukun seinän lujuus ja taimien alkukehitys Pohjois-Suomessa. Summary: The relationship be tweenthewall strength ofpaper andpeat pots and the initial development of seedlings in Northern Finland. Folia For.197: I—l9.
Metsämuuronen, M., Kaila, S.& Räsänen, P.K. 1978.
Männyn paakkutaimien alkukehitys vuoden 1973 istutuksissa. Summary: First-year planting results with containerized Scots pine seedling in 1973. Folia For. 349: 1—36.
Nisula, P. 1967. Havaintoja koulittujen rullataimien menestymisestä. Summary: Observations on the thriving of seedlings transplanted in rolls. Metsäta loudellinen Aikakauslehti 84(4): 131—132, 138.
— 1978. Rullataimimenetelmä taimitarhalla ja metsän viljelyn toimenpideketjussa.Koulitut männyn tai met. Summary: Theroll transplantmethod in the nursery and inthe forestationworkchain. The pine transplants. Commun. Inst. For. Fenn. 93(5): 1—
112.
Parviainen, J. 1976. Taimien juurten leikkaaminen kasvatuksen ja istutuksen yhteydessä. Kirjallisuuteen perustuva tarkastelu. Summary: Root pruning in the nursery and at planting. A study based on literature. Folia For. 267: 1—26.
— 1982. Metsäpuiden taimien kasvatus ja istutus.
Luentosarjamenetelmien biologisista perusteista ja vaikutuksista taimiin. Metsäntutkimuslaitoksen tie donantoja 43: I—ll4.1 —114.
Pohtila, E. 1974. Tuloksia metsänviljelyn runkotutki muksesta. Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusaseman tiedonantoja 6:28—41.
— 1977. Reforestation of ploughed sites in Finnish Lapland.Seloste: Aurattujenalueiden metsänviljely Lapissa. Commun. Inst.For.Fenn. 91(4): I—9B.1 —98.
Pöyhtäri, O. 1970. Metsähallinnon Perä-Pohjolan piirikuntakonttorinmännynjakuusen istutustutki
mukset aurausalueilla. Metsähallitus, kehittämis jaosto. Tutkimusselostus 102: 1 —65.
Raulo, J. & Leikola, M. 1974. Tutkimuksia puiden vuotuisen pituuskasvun ajoittumisesta. Summary:
Studiens on the annual height growth of trees.
Commun. Inst. For. Fenn. 81(2): I—l9.
Räsänen, P.K. & Kokkonen, M. 1980. Männyn paakkutaimet ja niiden kokoluokitus. Helsingin yliopisto, metsänhoitotieteen laitos. Tiedonantoja 27: I—lo2.
— 1981. Metsäpuidentaimikasvatus ja metsänviljely.
Kehitysmalli ja sen käyttö. Helsingin yliopisto, metsänhoitotieteen laitos. Tiedonantoja 29: I—9B.1 —98.
Solantie, R.1974. Kesän vesitaseen vaikutus metsä- ja
Folia Forestalia 649 13
suokasvillisuuteen ja linnustoon sekä lämpöolojen välityksellä maatalouden toimintaedellytyksiin Suo messa. Summary: Theinfluence ofwaterbalance on forestand peatland vegetation and birdfaunaand through the temperatureon agricultural conditions inFinland. SilvaFenn. 8(3): 160 —184.
Takagi, A. & Masuda, T. 1967. Paperiastiaryhmä taimien kasvatusta tai vastaavaa varten. Suomalai nen patentti 48401: I—lB.
Turunen, T.& Hallikainen, T. 1973. Menetelmä taimi paakkujen valmistamiseksi koneellisesti. Suomalai nenpatentti 49469: I—s.
Valtanen, J. 1971. Kennotaimien kehitys taimitarhassa ensimmäisen kesänaikana. Esitietojatutkimuksesta Imarin taimitarhalla. 1970. Metsäntutkimuslaitos, Pyhäkosken tutkimusasema. Konekirjoite. I—9.
— 1972. Paakkutaimien käyttökelpoisuudesta metsän viljelyssä. Metsäntutkimuslaitos. Pyhäkosken tutki-
musaseman tiedonantoja 2: I—s.
— 1974. Metsätehon metsänviljelypäivienalustus23.—
24.4.1974.
Total of 35 references
SUMMARY
Initial development of
Scotspine and Siberian larch paper-pot seedlings planted
atvarious times
The choosing ofthe right planting timehasfor long been an object of study in Finnish forestry literature.
Heikinheimo (1941) proposed spring asthe best time forScots pine andSiberian larch.Autumn planting was considered still a possibility but was not specifically recommended asa growing seasonfor any species.
According to Huuri (1974) the rapid growth in forest cultivation andthe planting manpower shortage led, at the endofthe 19505, tostudies ofthe possibilities of prolonging the spring planting time forconifers.These experiments were carried out mainly with open-root seedlings, but theearly 1960'ssaw the adventofcon tainerized seedlings: at first peat-pot (Laitinen 1964, Laitinen and Huuri 1963, Huuri 1969)and peat-roll seedlings (Nisula 1967, Nisula 1968) and laterthenew
seedlingpatents:papercontainer (Tagaki and Masuda 1967) and also Enso seedlings (Turunen and Hallikai
nen1973). Itwas shown that, using paper containers, cultivation could besuccessful throughout the growing
season (Huuri 1968, 1974, Kinnunen etai. 1974, Leiko laand Huuri 1974, Pohtila 1974, 1977). Valtanen (1972,
1974) got good results especially from seedlings of under oneyear.
It was possible to level out the spring's busiest planting time, and the main study stress was then shifted to the harmonizing of nursery growing and forestcultivation. Anattemptwasmadebyvaryingthe
sowing and planting timestofind thebest planting time which would guarantee subsequentgrowth(Kinnunen and Lähde 1972, Kinnunen etai. 1974, Kinnunen 1977).
The seedling's age was, however, observed to be a poor indicator of its level of development. For this
reason the seedling development in the nursery was from anearlystage measured in degreedays (Leikola and Raulo 1973). Furthermore, it was observed that photoperiodism affectsthe termination ofthe height growth along with the number of degree days, and a low night temperaturestill further modifies growth timing in addition tothe previous factors. Ithas also been known from far back that there are differences between tree types in the yearly rhythm of height growth. Scots pine belongs tothesocalledQuercustype which is characterized by ashortand energetic period ofgrowthin spring, andlarch,forits part,isaPopulus type with height-growth lasting well intolate summer
(Lyr and Hoffman 1965). Among the seedlings, however,theyearlyrhythm wasnotso clearly defined
aswiththe full-grown trees.
Data and method
This study investigatesthe nursery developmentof Scotspine(Pinus sylvestris L.)and Siberian larch(Larix Sibirica Ledeb.)container seedlings, and the develop ment of 11 lotsof seedlings planted atvarious timesin the field. The nursery cultivation of Scots pine was
staggeredin three sowing times. There was only one
sowing oflarch.
Theseedlingsforthetestweregrown in theForestry Board's Nuojua Central Nursery at Vaala (64°35'N, 26°46'E 110 m above sea-level). The Scots pine seed
sourcewas Pyhäntä (M 24-61-8). The larch seed was obtained from Hausjärvi (SV 16). The Scots pine seedlingswere grown in Fh408 paper containers and thelarchinFh508paper containers.The seedlings were thinned outtooneatanearly stageand thecontainers
were not replenished. Cultivation in the plastic greenhouse was continued up to 11.8. in the first growing season.
For the experiment altogether 5,040 Scots pine seedlings weregrown(5 repetitionsx 3 sowings x 366 seedlings)and 1,000larchseedlings (5repetitionsx200 seedlings). Inthefield20seedlingsin4repetitionswere planted ateach sowing.
The following morphological measurements were done onthe sample seedlings:
—stem lengthtoanaccuracy of1mm,fromthetipof thebudto 10mm fromtheuppermostrootfork
—the degree ofthe bud's developmentwas givena value onthe scale: 1 undeveloped,2 poorlydevel oped, 3well developed
—stem thickness, toanaccuracy of0,1 mm fromthe base in two directions
—main stalkdry weight, toanaccuracyof1mg(before weighingsamplesweredried in a drying chamber for atleasttwohoursat130 °C)
— dry-weight of brances, asabove