• Ei tuloksia

1.1 Katso myös

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "1.1 Katso myös"

Copied!
76
0
0

Kokoteksti

(1)
(2)

Sisältö

1 Tietojärjestelmä 1

1.1 Katso myös . . . 1

2 Tuotannonohjaus 2 2.1 Tietojärjestelmien tukema tuotannonohjaus . . . 2

2.2 Pullonkaulat ja rajoitteet tuotannonohjauksessa . . . 3

2.3 Simulointi- ja APS-jäjestelmät . . . 3

2.4 Erilaiset tuotannonohjaustapaukset . . . 4

2.5 JIT- ja LEAN-tuotannonohjausfilosofiat. . . 4

2.6 Lähteet . . . 4

2.7 Viitteet. . . 5

3 Tietojärjestelmäarkkitehtuuri 6 3.1 Näkökulmat . . . 6

3.2 Abstraktiotasot . . . 6

3.3 Työn eteneminen . . . 6

3.4 Kuvaaminen . . . 6

3.5 Katso myös . . . 7

4 Tietämyksenhallinta 8 4.1 Tiedon luominen. . . 8

4.2 Tiedon jakaminen . . . 8

4.3 Tietämyksenhallinnan menetelmiä. . . 8

4.4 Katso myös . . . 8

4.5 Aiheesta muualla . . . 8

5 Tuotetiedon hallinta 9 5.1 Ohjelma ja tietokanta . . . 9

5.2 PDM-järjestelmien ominaisuuksia. . . 9

5.3 PDM-järjestelmien valmistajia . . . 9

5.4 Lähteet . . . 9

5.5 Kirjallisuutta. . . 10

6 Arkkitehtuurin informaatiotekniikka 11

i

(3)

ii SISÄLTÖ

6.1 Aiheesta muualla . . . 11

7 Organisaatio 12 7.1 Organisaatiomuodot . . . 12

7.2 Organisaation sidosryhmät. . . 12

7.3 Organisaatiomuodot ja monimutkaisuus. . . 13

7.4 Organisaatiomuotojen vertailua . . . 13

7.5 Organisaatiomallit tasosiirtyminä . . . 13

7.6 Esimerkkejä tasosiirtymistä aiheutuvista ongelmista. . . 14

7.7 Verkostoajan “Ilkeät ongelmat” . . . 14

7.8 Katso myös . . . 14

7.9 Lähteitä . . . 14

8 Tuotteen elinkaaren hallinta 15 8.1 PLM-järjestelmien historia . . . 15

8.2 PLM-järjestelmien etuja. . . 15

8.3 PLM-järjestelmien toiminta . . . 15

8.3.1 Tuotteen elinkaaren hallinta tukee verkostoitumista . . . 15

8.4 Katso myös . . . 15

8.5 Lähteet . . . 16

8.6 Aiheesta muualla . . . 16

9 Informaatioarkkitehtuuri 17 9.1 Historiaa . . . 17

9.2 Erilaisia määritelmiä . . . 17

9.3 Ketkä suunnittelevat informaatioarkkitehtuureja? . . . 17

9.4 Mitä informaatioarkkitehtuurin rakentaminen käytännössä on? . . . 18

9.5 Haasteita informaatioarkkitehtuurien suunnittelussa. . . 18

9.6 Informaatioarkkitehdit . . . 18

9.7 Katso myös . . . 19

9.8 Lähteet . . . 19

9.9 Aiheesta muualla . . . 19

9.9.1 Englanninkielisiä resursseja . . . 19

9.9.2 Englanninkielisiä artikkeleita . . . 19

10 Varastonhallinta 20 11 Verkostoituminen 21 11.1 Yrityksen verkostoituminen . . . 21

11.2 Katso myös . . . 21

12 Toimitusketju 22 12.1 Materiaalivirta . . . 22

12.2 Informaatiovirta . . . 22

(4)

SISÄLTÖ iii

12.3 Rahavirta . . . 22

12.4 Katso myös . . . 22

12.5 Aiheesta muualla . . . 22

13 Toimitusketjujen ja logistiikan hallintajärjestelmä 23 14 Asiakkuudenhallinta 24 14.1 Asiakaslähtöinen ajattelu . . . 24

14.2 Tikapuumalli . . . 25

14.3 Porrasmalli . . . 25

14.4 Asiakkuudenhallinnan osat . . . 25

14.5 Asiakkuudenhallinta kirjallisuudessa . . . 25

14.6 Asiakkuudenhallinnan ohjelmistoja . . . 25

14.7 Katso myös . . . 26

14.8 Lähteet . . . 26

14.8.1 Lähdeviitteet . . . 26

15 Liiketoimintajärjestelmä 27 16 Organisaatioiden välinen tiedonsiirto 28 16.1 Viitteet. . . 28

16.2 Aiheesta muualla . . . 28

17 WWW-sisällönhallinta 29 17.1 Tausta . . . 29

17.2 Käytännön toteutus . . . 29

17.3 Www-sisällönhallintajärjestelmä . . . 29

17.3.1 Käyttöönoton hyödyt . . . 30

17.3.2 Tarpeen tunnistaminen . . . 30

17.3.3 Järjestelmän valinta . . . 30

17.3.4 Ominaisuudet ja toiminnallisuus . . . 31

17.4 Katso myös . . . 31

17.5 Lähteet . . . 31

17.6 Aiheesta muualla . . . 32

17.6.1 Englanninkielisiä resursseja . . . 32

17.6.2 Englanninkielisiä artikkeleita . . . 32

17.6.3 Suomenkielisiä tutkimuksia ja resursseja . . . 32

18 Sisällönhallintajärjestelmä 33 18.1 Erilaisia sisällönhallintajärjestelmiä . . . 33

18.2 Sisällönhallintajärjestelmän keskeiset osat . . . 33

18.3 Katso myös . . . 33

18.4 Aiheesta muualla . . . 33

18.5 Lähteet . . . 33

(5)

iv SISÄLTÖ

19 Käytettävyys 34

19.1 Käytettävyys (usability) . . . 34

19.2 Käytettävyys (availability) . . . 35

19.3 Katso myös . . . 35

19.4 Lähteet . . . 36

19.5 Kirjallisuutta . . . 36

19.6 Aiheesta muualla . . . 36

20 ITIL 37 20.1 ITIL versio 3 . . . 37

20.2 ITIL-elinkaarimalli . . . 37

20.3 ITIL V3 rakenne. . . 38

20.4 ITIL V2 rakenne. . . 38

20.5 ITIL V1 rakenne. . . 38

20.6 ITILin tekijänoikeus ja omistajuus . . . 38

20.7 ITIL-konseptiin kohdistuva kritiikki. . . 38

20.8 Viitteet . . . 38

20.9 Aiheesta muualla . . . 38

21 Balanced Scorecard 39 21.1 Kuinka BSC syntyi? . . . 39

21.2 Tavoitteiden näkökulmat. . . 39

21.3 Tavoitteiden tasapaino . . . 40

21.4 Kannustusominaisuudet . . . 40

21.5 Johtopäätöksiä ja kritiikkiä . . . 40

21.6 Katso myös . . . 41

21.7 Lähteet . . . 41

21.7.1 Viitteet . . . 41

21.8 Aiheesta muualla . . . 41

22 Informaatiologistiikka 42 22.1 Katso myös . . . 42

22.2 Aiheesta muualla . . . 42

23 Business intelligence 43 23.1 Tiedon hankinta yrityksen sisältä . . . 43

23.2 Tiedon hankinta yrityksen ulkopuolelta . . . 43

23.2.1 Business intelligence -toiminnan rakentaminen ja kehittäminen . . . 43

23.2.2 Kanavia yrityksen ulkopuolisen tiedon hankintaan . . . 44

23.3 Katso myös . . . 44

23.4 Aiheesta muualla . . . 44

23.5 Lähteet . . . 44

(6)

SISÄLTÖ v

24 Tietokanta 45

24.1 Relaatiotietokannat . . . 45

24.2 Tietokantojen historiaa . . . 45

24.3 Tietokannan rakentaminen . . . 45

24.4 Tietokannan hallintajärjestelmä . . . 46

24.5 Tietokannat käytännössä . . . 46

24.5.1 Relaatiotietokantajärjestelmiä . . . 46

24.5.2 Oliotietokantajärjestelmiä . . . 46

24.6 Transaktiot ja samanaikaisuus . . . 47

24.7 Tietokannan oikeudellinen suoja . . . 47

24.7.1 Tietokantaan liittyviä käsitteitä . . . 47

25 Big data 48 25.1 Big datan kertyminen . . . 48

25.2 Big datan käyttäminen . . . 48

25.2.1 Rakenne . . . 48

25.2.2 Turha data . . . 49

25.2.3 Käyttöönotto . . . 49

25.3 Kritiikki . . . 49

25.3.1 Yksityisyydensuoja . . . 49

25.4 Lähteet . . . 49

26 Asiakirjahallinta 50 26.1 Asiakirjahallinnan osa-alueet . . . 50

26.1.1 Asiakirjahallinto . . . 50

26.1.2 Arkistotoimi . . . 50

26.2 Provenienssiperiaate . . . 50

26.3 Elinkaariajattelu . . . 50

26.4 Arvonmääritys ja seulonta . . . 51

26.5 Säilytys . . . 51

26.6 Lähteet . . . 51

27 Data-analyysi 52 27.1 Data-analyysin eri vaiheet . . . 52

27.1.1 Valmistelu. . . 52

27.1.2 Esikäsittely . . . 52

27.1.3 Analyysi. . . 52

27.1.4 Jälkikäsittely . . . 53

27.2 Data analyysin käyttö eri aloilla . . . 53

27.3 Ohjelmia data-analyysin tekemiseen. . . 53

27.4 Lähteet . . . 53

28 Tiedonlouhinta 54

(7)

vi SISÄLTÖ

28.1 Sovelluskohteet . . . 54

28.2 Menetelmät . . . 54

29 Pilvilaskenta 55 29.1 Pilvipalvelut . . . 55

29.2 Pilvilaskenta . . . 55

29.3 Liiketoimintamalli . . . 56

29.4 Rajapinnat . . . 56

29.5 Pilvityypit . . . 56

29.6 Tietoturva . . . 56

29.7 Lähteet . . . 56

30 Hajautetut järjestelmät 57 31 Teollinen internet 58 31.1 Lähteet . . . 58

32 Lisätty todellisuus 59 32.1 Määritelmä . . . 59

32.2 Historia ja kehitysvaiheet . . . 59

32.3 Teknologia. . . 60

32.3.1 Laitteisto . . . 60

32.4 Sovellusalueet . . . 61

32.4.1 Kannettavat laitteet . . . 61

32.4.2 Yhteistyö . . . 62

32.4.3 Kaupallinen . . . 62

32.4.4 Lääketiede . . . 62

32.4.5 Asennus ja kunnossapito . . . 62

32.4.6 Sotilasilma-alukset . . . 62

32.4.7 Rakentaminen. . . 62

32.5 Lähteet . . . 63

32.5.1 Viitteet . . . 63

32.6 Aiheesta muualla . . . 63

33 Jokapaikan tietotekniikka 64 33.1 Sanan taustaa . . . 64

33.2 Tietotekniikan kehitysvaiheet . . . 64

33.3 Arjen tietoyhteiskunta . . . 64

33.4 Kirjallisuus . . . 65

33.5 Katso myös . . . 65

33.6 Lähteet . . . 65

33.7 Text and image sources, contributors, and licenses . . . 66

33.7.1 Text . . . 66

(8)

SISÄLTÖ vii

33.7.2 Images . . . 67 33.7.3 Content license . . . 68

(9)

Luku 1

Tietojärjestelmä

Tietojärjestelmäonihmisistä,, tiedonsiirtolaitteistajaohjelmistoista koostuva järjestel- mä, jonka tarkoituksena on tietojen käsittelyn avulla te- hostaa tai helpottaa jotain toimintaa tai tehdä se ylipää- tään mahdolliseksi. Käsitteenä tietojärjestelmä on siis laajempi ja monitahoisempi ilmiö kuintietokoneohjelma tai -ohjelmisto, joiden synonyyminä sitä usein käytetään.

Esimerkiksi kirjaston lainausjärjestelmä on tietojärjes- telmä, joka koostuu kirjaston virkailijoista, asiakkaista, erilaisista lomakkeista, tietokoneista, tietokannasta, tieto- koneohjelmista jne. Asiakas voi vaikkapa täyttää kauko- lainapyynnön paperilomakkeelle ja virkailija syöttää sii- tä tarpeelliset tiedot koneelle. Tietokoneohjelma toimit- taa kaukolainapyynnön sellaiseen kirjastoon, jossa kirja on saatavissa ja ilmoittaa siitä kyseisen kirjaston virkai- lijalle, joka hakee halutun kirjan hyllystä ja postittaa sen asiakkaan omaan kirjastoon. Saapuneesta kaukolainas- ta lähtee ilmoitus asiakkaalle esimerkiksi sähköpostitse tai postikortilla ja asiakas voi noutaa tilaamansa kirjan omasta kirjastostaan.

Tietojärjestelmän rakentaminen on osa . Sen rakenteen kuvaa sen.

1.1 Katso myös

Tietotekniikka

1

(10)

Luku 2

Tuotannonohjaus

Tuotannonohjauson menettely, jollayrityspyrkii oh- jaamaantuotantoa, jotta se pystyisi täyttämään tilattujen tuotteidenvalmistamisen vaatimuksetlaadusta, määrästä jatoimitusajasta. Tuotannon ohjaukseen on perinteisesti kuulunut tuotannon ajoitus,varastojenvalvonta ja tuotan- tokapasiteetin tehokas hyödyntäminen. Nykyään tuotan- nonohjaukseen sisällytetään kokotoimitusketjunkustan- nusten ja laadun hallinta, sekätavaravirtojenlisäksi myös informaatiovirrat. Tuotannonohjauksen tehtävänä on to- teuttaa yrityksen valitsemaa tuotantostrategiaa.

2.1 Tietojärjestelmien tukema tuo- tannonohjaus

Tuotannonohjausta on tehty jo ennentietokoneita, mutta käytännössä nykyinen tuotannonohjaus on hyvin pitkäl- letukemaa. Alussa materiaalinhallinta perustui lähinnä tilauspisteeseen, ja ajatukseen pitkistä tuotteiden elinkaarista ja siitä että kaikkea varastoidaan hieman asiakkaan ennustettavaa kysyntää vastaten.

Historiallista syistä tuotannonohjaukseen liittyy monia hieman päällekkäisiä käsitteitä:

MRP (Material Requirements Planning) on vanhin ohjelmatyyppi, jossa lasketaan saatujentilaustenja myyntiennusteen mukaan tuotantoaikataulu. Tuo- tantoaikataulun ja osaluettelon (BOM) perusteella lasketaan materiaalitarve valmistusta varten ja ver- rataan tätä sittenvarastoon, jolloin saadaan hankit- tavanmateriaalinmäärä tietoon. Tämän lisäksi huo- mioidaan materiaalien toimitusajat, jollei materiaa- lia ole riittävästi varastossa, tai materiaali ei kuu- lu varastoitaviin materiaaleihin. Tuotantoaikataulu varmistetaan vasta kun materiaalien saatavuus on varmistettu.

MRP II (Manufacturing Resource Planning) oli seu- raava kehitysaskel, jossa materiaaliohjauksen li- säksi mallinnetaan tuotteen reittiä ja lasketaan sii- hen tarvittavaa aikaa tehtaassa ja seurataan, että tuotantokoneiden kapasiteettiaei ylitetä. Edistyneis- sä järjestelmissä myös eräkoko vaikuttaa laskuihin.

Tällöin materiaalitarve ja toimituksiin tarvittava ai- ka voidaan laskea jokaiselle tuontantoprosessin vai- heelle, esimerkiksi koneelle, erikseen. Mikäli tuo- tantoprosessin läpimenoaika on pitkä, tästä syntyy merkittäviä eroavaisuuksia. MRP II lisäsi myös kus- tannuslaskennan ja taloushallinnan näkökulmia tuo- tannonohjaukseen.

ERP (Enterprise Resource Planning) toiminna- nohjausohjelma oli seuraava askel kehitystren- dissä, jossa halutaan integroida yrityksen eri ohjelmistoja. ERP järjestelmässä yhdistyy lain- säädännön ja kirjanpidon tarpeista syntyneet taloushallinnonohjelmistot ja tuotannonohjaus- ohjelmat, MRP on siis oleellinen osa ERP järjestelmää. MRPtä käytetään siis materiaalitar- peen suunnitteluun ja tilaamiseen sen varastoinnin sijasta (/lisäksi). MPN lisäksi ERPssä on oltava MPS (Master Production Schedule) koostuen BOM (Bill of Material, materiaaliluettelo) sekä ainutker- taiset osanumerot. Kirjanpidon vaatimukset luovat yrityksille varsin samankaltaisia tarpeita ja näistä lähtökohdista on mahdollista tehdä ohjelma, joka sopii suurelle määrälle yrityksiä. Tuotannonohjauk- sessa sen sijaan vaatimukset vaihtelevat enemmän ja kaikille sopivista ohjelmista tulee helposti niin monimutkaisia, että niitä ei enää osata käyttää.

Toisaalta räätälöinti vaikeuttaa uusien ERP järjes- telmän versioiden päivittämistä, ja siten kasvattaa järjestelmän kustannuksia merkittävästi. Samoin yritysten tietojärjestelmiin tarvitaan tiedonvälitystä tuotantoautomaationkanssa.

MES (Manufacturing Execution System) -taso on käytännön vaatimuksista syntynyt tuotannonoh- jausohjelmisto ERP-järjestelmien ja tuotantoau- tomaation välillä. MES-tasolle siirretään ERP- järjestelmästä tilaukset, jossa niiden valmistusjär- jestystä voidaan optimoida. MES-tasolta tilaukset siirtyvät automaatiolle tai manuaalisissa työtehtävis- sä työntekijöille siinä muodossa, kun automaatio tai tuotanto ne vaatii. Automaatiosta tai työpisteis- tä kerätään takaisin tietoa tuotantomääristä, ajoar- voja laadunvalvontaa varten, raaka-aineiden ja ener- gian kulutustietoja. Osasta näistä tiedoista laaditaan raportteja MES-tasolla ja osa siirtyy ERP-tasolle, 2

(11)

2.2. PULLONKAULAT JA RAJOITTEET TUOTANNONOHJAUKSESSA 3

jossa seurataan koko yrityksen taloudellista tulosta.

MES-järjestelmien tuottamaa tietoa voidaan käyttää KNL-tunnuslukujen (Overall Equipment Effective- ness, OEE)laskentaan.[1]

APS (Advanced Planning and Scheduling) - ohjelmistot. Nämä ohjelmistot ovat tulleet korvaa- maan tyypillisesti tuotannonsuunnittelun excel- ohjelmistoja. Niissä suunnittelu tapahtuu off-line tilassa (vrt. ERP:n on-line tila) omassa tietokan- nassaan, jossa voidaan simuloida eri vaihoehtoja.

APS-ohjelmistoilla aikataulutetaan vaiheketjuja ja hallitaan tuotannon muutoksia päivittäisellä tai viikkotasolla. Ohjelmistoilla simuloidaan ja opimoidaan myös kysynnän vaihtelusta aiheutuvien muutosten seurauksia (demand planning). Nykyisin APS-järjestelmät eivät kaikki ole irrallisia ohjel- mistoja, vaan aikataulutustoiminnallisuuksia on integroitu osaksi MES-järjestelmiä.

ERP/MES-järjestelmät käytännössä ovat paljolti rekiste- röiviä, tapahtumapohjaisia ohjelmistoja, joissa suunnit- telumahdollisuudet ovat vähäisiä. Tämän vuoksi on ole- massa erillisiä ohjelmia tai MES-ohjelmistoihin integroi- tuja ohjelmistomoduuleita, joilla voidaansimuloidatuo- tantoa ja laskea “mitä jos” -tapauksia. Näistä ohjelmis- toista käytetään englannin kielessä nimitystä “Advanced Planning and Scheduling”, APS. Näitä käytetään tilausten valmistusjärjestyksenoptimointiin. Tällaista optimointia on esimerkiksi se, että maalauslinjoilla tehdään ensin päi- vän kaikki valkoiset osat ja sitten vaihdetaan väriä asteit- tain tummempaan, koska silloin vaihdot ovat helpompia.

Tietojärjestelmät ovat perinteisesti pohjautuneet työntö- ohjaukseen imuohjauksen sijasta. Työntöohjauksella tar- koitetaan lähinnä sitä että tuotteita valmistetaan ennus- teen mukaan. Imuohjaus perustuu toimituksiin, jossa seuraava tuotantovaihe imee edelliseltä tuotantovaiheelta osakokonaisuuksia niiden kulutukseen perustuen. Ohjaus etenee näin läpi koko tehtaan tuotantoprosessin, esimer- kiksi kanban menetelmän tai kahden laatikon menetel- män avulla. Imuohjauksen avulla pyritään pienentämään varastoja ja yritykseen sitoutunutta vaihto-omaisuutta.

Tietojärjestelmät ovat tyypillisesti mallintaneet materiaa- lintarvetta takaisinlaskennan avulla, mikä tarkoittaa sitä että varastointikustannusten minimoimiseksi materiaali tilataan mahdollisimman myöhään, eli tuotanto ajoitet- tiin mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen (as late as possible), jolloin häiriöiden hallitsemiseen ei jätetty aika- puskuria, ja puskuri rakennettiin prosessiin tarpeettoman pitkillä läpimenoajoilla. Nykyisin suositellaan eteenpäin laskentaa, joka jättää myös pienen aikapuskurin häiriöi- den varalle hyvän toimitusvarmuuden varmistamiseksi.

2.2 Pullonkaulat ja rajoitteet tuo- tannonohjauksessa

Konepajatyyppisessätuotannossa osa saattaa käydä mo- nissa valmistuspisteissä ja sillä saattaa olla monia vaih- toehtoisia reittejä. Tämä tekee optimoinnista ja ohjauk- sesta vaikeaa, minkä vuoksi usein tehtaissa toiminta jae- taan linjoiksi ja soluiksi, jotka tekevät jonkun tuotteen alusta loppuun. Näin ohjaus on helpompaa jakapasiteetti saadaan paremmin käyttöön. Tällaisessa linjassa on usein jokin pullonkaula, joka määrää koko linjan kapasiteetin.

Pullonkaulaa voidaan käyttää avuksi helpottamaan tuo- tannonohjausta, koska silloin voidaan keskittyä siihen, et- tä pullonkaula on aina kuormitettu. Pullonkaulan kuor- mitus pyritään varmistamaan muun muassa juuri pul- lonkaulan eteen sijoitetulla pienellä osien välivarastoin- nilla. Rajoitteisiin (esimerkiksi pullonkaulaan) liittyvää ohjausperiaatetta käsitelläänkapeikkoajattelussa. Pullon- kaulat saattavat tehtaassa siirtyä, mikä tekee ohjaukses- ta haasteellista - tämän vuoksi useinsysteeminyksi ra- joite (esimerkiksi pullonkaula) valitaan ohjauspisteeksi, jonka mukaan tuotanto ajoitetaan. Itse asiassa pullonkau- lan siirtäminen (esimerkiksi kapasiteettia nostamalla tai asetusaikoja lyhentämällä tai sarjakokoja pienentämäl- lä) onkin yksija TOC-ajattelun ta- voitteita.

2.3 Simulointi- ja APS-jäjestelmät

Edellä mainittiin ERP/MES -järjestelmiin integroita- vista ohjelmistomoduuleista. APS (Advanced Planning

& Scheduling)-järjestelmät on kehitetty täydentämään ERP-järjestelmiä ja MES-järjestelmiä tuotannonsuunnit- telun osalta. Suomenkielessä puhutaan usein hienokuor- mitusohjelmistoista tai vain tuotannonsuunnitteluohjel- mistoista. ERP-järjestelmien OLTP (On-Line Transac- tion Processing)-tyyppinen teknologia, kuten edellä on todettu, edellyttää muutosten tallentamista kovalevyl- le. APS -järjestelmät taas hyödyntävät välimuistia ja ovat siten nopeita. Niissä suunnittelu tapahtuukin omas- sa tietokannassaan off-line tilassa. APS-järjestelmät ovat yleistymässä ja ne korvaavatkin tyypillisesti tuotan- nonsuunnittelunexcel-sovellukset. APS -järjestelmistä kehittyneimmät mahdollistavat koko tuotantoketjun ai- katauluttamisen ja muutosten hallinnan. Edellä kuvat- tu MES-järjestelmä tuottaa APS-järjestelmälle reaaliai- kaista tietoa tuotannon tilasta mm. häiriöiden (esim.

konerikot), vaiheaikojen, kappalemäärien ja varastota- pahtumien muutosten osalta. MES-järjestelmän suurin hyöty saadaankin, kun järjestelmään integroidaan APS- järjestelmä. Näin voidaan jo etukäteen poistaa materi- aalipuutteista, kiireellisyyksistä tai resurssihäiriöistä syn- tyviä tuotanongelmia. Yrityksen tuottavuuden kannalta MES/APS-järjestelmillä lyhennetään läpimenoaikoja ja parannetaan toimitusvarmuutta.

(12)

4 LUKU 2. TUOTANNONOHJAUS

2.4 Erilaiset tuotannonohjausta- paukset

Yritystentuotantotekniikka, tuote jaasiakaskuntamää- rää paljolti, voiko yritys toimia tilauspohjaisesti tai te- keekö se tuotteita varastoon. Puhtaasti tilauspohjaisen ja varastoon valmistamisen välissä on useita variaatioita.

1. Eniten räätälöityjä ovat ne tuotteet, tyypillisesti tuo- tantokoneet tai laivat, joita aletaan suunnitella vasta tilauksen saavuttua.

2. Seuraava taso on se, että piirustukset ovat olemas- sa, mutta raaka-aineet tilataan vasta tilauksen saa- vuttua. Tyypillisiä tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi isot sähkömoottorit ja vastaavat pitkälle standardoi- tuneet investointitavarat.

3. Kolmas taso on aloittaa kokoonpano, kun tilaus on saatu. Toimitusaikaa voidaan lyhentää tekemäl- läpuolivalmisteitavarastoon, jolloin tilauksen saa- vuttua voidaan aloittaa kokoonpano. Tällöin on vie- lä mahdollista koota tuote asiakaskohtaisen tilauk- sen mukaan. Kokoonpanosta tilauspohjaisesti, jol- loin asiakaan tarpeen mukaan tehty tuote voidaan toimittaa asiakkaalle hyvin lyhyellä toimitusajalla, on esimerkiksiDelltehnyt menestystarinan. DELL on jopa järjestänyt varastonsa siten, että kaikki osat ovat komponenttitoimittajan omaisuutta (niin sanot- tukaupintavarastoperiaate), kunnes osat käytetään.

4. Puhtaasti varastoon tehdään tuotantoa silloin, kun tärkeintä on optimoida tuotannontehokkuus. Toi- nen syy voi johtua valmistusprosessista, joka ei ole käynnistämisen jälkeen helposti pysäytettävissä, ku- ten tasolasinvalmistus tai masuuniprosessit. Tuo- tannonohjausta voi vaikeuttaa myös se, että raaka- aineen toimituksia ei voida pysäyttää, kuten mei- jerituotannossa. Valmistavassa teollisuudessa har- voin toimitaan varasto-ohjautuvasti. Poikkeuksena on massatuotanto, esimerkiksi suurin osa autoteh- taista toimii ennustetun kysynnän mukaan ja val- mistaa väri- ja varusteluvaihtoehtoja sen mukaisesti ja vain muutamaautotehdasvalmistaa autoja tilaus- pohjaisesti.

2.5 JIT- ja LEAN-

tuotannonohjausfilosofiat

JIT-ajattelussahalutaan minimoida varastoja ja sen mu- kaan tuotteet valmistetaan siten, että toimituspäivästä aletaan laskea taaksepäin, koska valmistuksen pitäisi al- kaa, jotta tuote on valmiina toimituspäivänä.

Lean-ajattelussa pyritään tekemään tilauspohjainen tuotanto mahdolliseksi sarjakokoja pienentämällä, lyhentämällä ja arvoa tuottamatontaaikaa

prosessista poistamalla. Lean-ajattelu pyrkii optimoi- maan koko arvoketjun kokonaiskustannuksia, ja siitä syystä yksittäisen yrityksen tuotannon tehokkuus ei ole sen tärkein tavoite. Tuotantoprosesseissa voi jopa 95%

ajasta kulua arvoa tuottamattomiin toimintoihin, kuten

Arvoa tuottamattomiksi toimintoihin on olemassa muis- tisääntö TIMWOOD (7 wastes ofLean).

T = Transport & handling (kuljetus ja käsittely)

I = Inventory & storage (varastoinnit)

M = Motion (liike)

W = Waiting (odotus)

O = Overproduction (ylituotanto)

O = Over processing (yliprosessointi)

D = Defects, rework & inspection (vikaantuminen, korjaus ja tarkastus)

Lean-ajattelumallissa tuotannossa olevien työpisteiden uudelleen sijoittelu muodostaa yleensä ns.U-solun. Täs- sä uudessa Lean-solussa työvaiheet on tutkittu ja niiden kesto on mitattu tarkasti. Tarkoituksena yleensä on, et- tä työvaiheet seuraavat toinen toisiaan ja niiden kesto on hyvin pitkälti samanlaiset. Tällä menetelmällä pääs- tään myös helpostisarjakokoapienentäviin projekteihin (single piece flow).

U-solut rakennetaan myös usein

solun työntekijä voi keskittyä tuotteiden valmistamiseen ja materiaalinkeräilijä (engl. water spider) tuo yleen- sä työmääräimen mukaan tarvittavan määrän tuotteisiin tarvittavia komponentteja läpivirtaushyllyihin. Hyllyis- sä voi olla materiaalinkeräilijälle signaalina esim. kaksi- laatikko-järjestelmä: Kun ensimmäinen materiaalilaatik- ko tyhjenee, nostaa työntekijä sen sivuun, jolloin materi- aalinkeräilijä tietää tuoda uuden laatikon läpivirtaushyl- lyyn.

2.6 Lähteet

ERP: Tools, Techniques and Applications for Inte- grating Supply Chain(englanniksi)

Production Planning and Control

Information Technology for Manufacturing: Re- ducing Costs and Expanding Capabilities by Kevin Ake , John Clemons , and Mark Cubine

(13)

2.7. VIITTEET 5

2.7 Viitteet

[1] Liljaniemi, Antti ja Hokkanen Olli: Lähdetkö MES- siin, valmistuksenohjausjärjestelmät automaatiotekniikan opetuksessa.Automaatioväylä, , 2012. vsk, nro 2, s. 11- 12. Suomen Automaatioseura.

(14)

Luku 3

Tietojärjestelmäarkkitehtuuri

arkkitehtuurikuvaa kohdealueensa rakenneosat, niiden ulospäin näkyvät ominaisuudet ja nii- den väliset yhteydet ja riippuvuudet. Arkkitehtuuri muo- dostaa rungon järjestelmän suunnittelulle ja toteutukselle sekä ohjaa järjestelmän rakenteen kehittämistä järjestel- män elinkaaren ajan. Se toimii myös keskusteluvälineenä järjestelmän kehittämisen ja ylläpitämisen sidosryhmien (organisaationjohto, käyttäjät, suunnittelijat, toteuttajat) välillä.

3.1 Näkökulmat

Arkkitehturoinnissa eli arkkitehtuuria kehittävässä työs- sä kohdealuetta lähestytään erilaisista näkökulmista kuten esimerkiksi toiminnallisuus, looginen rakenne, informaatiojatekninentoteutus. Tällöin voidaan puhua esimerkiksi

kokonaisarkkitehtuurista,

liiketoiminta-arkkitehtuurista,

,

sovellusarkkitehtuurista

integraatioarkkitehtuuristaja

teknisestä arkkitehtuurista.

Joissakin tapauksissa arkkitehtuureiksi lasketaan myös erilaiset työohjeet joita on laadittu hyväksytyn arkkiteh- tuurin noudattamisen varmistamiseksi tai muuten tieto- järjestelmän käytön ja kehittämisen hallitsemiseksi. Täl- laisia ovat mm.:

suunnitteluarkkitehtuuri

hallinta-arkkitehtuuri

palveluarkkitehtuuri

3.2 Abstraktiotasot

Arkkitehtuurin kohdetta voidaan tarkastella myös eri ab- straktiotasoilta. Tällöin laajimmillaan kohteena on ko- ko organisaatio ja sen tietojen käsittely. Tarkennettaessa työskentelyä alemmalle tasolle, tarkastellaan yksittäistä ydinprosessia tai vastaavaa toimintokokonaisuutta. Tar- kimmalla tasolla kohteena on yksittäinen järjestelmä.

3.3 Työn eteneminen

Arkkitehtuurityö etenee vaiheittain tarkentuen. Työ al- kaa kohdealueen ja sen vaatimusten selvittämisellä. Täs- sä niin sanotussaasiayhteysvaiheessaIT-arkkitehdit sel- vittävät kohdealueen rajat ja lähtötiedot koko arkkiteh- tuurityölle. Tällöin vastataan kysymykseen miksi teh- dään. Seuraavaksi selvitetään kohdealueen käsitteellinen rakenne. Tässäkäsitteellisessä vaiheessapyritään vastaa- maan kysymykseen mitä kohdealueella tehdään. Seuraa- vaksi ratkaistaan loogisella ja välineriippumattomalla ta- solla miten kohdealueen toiminnallisuus toteutetaan. Täs- säloogisessa vaiheessavaiheessa pyritään vastaamaan ky- symykseen miten asiat kohdealueella tehdään. Lopuksi ratkaistaan millä teknisillä välineillä loogisesti kuvattu ra- kenne toteutetaan eli vastataanfyysisessä vaiheessakysy- mykseen millä välineillä tehdään.

Arkkitehturoinnin etenemiselle ja sen määrämuotoista- miseksi on laadittu useita.

3.4 Kuvaaminen

Arkkitehtuuri kuvataan arkkitehtonisissa kuvauksissa jotka voidaan tuottaa kuvauskielellä standardoidun

mukaisesti. Huom.: vaikka järjes-

telmän arkkitehtuuria ei ole kuvattu, sellainen voidaan takaisinmallintaa (engl. reverse engineer) olemassa olevasta toteutuksesta.

6

(15)

3.5. KATSO MYÖS 7

3.5 Katso myös

Informaatioarkkitehtuuri

(16)

Luku 4

Tietämyksenhallinta

Tietämyksenhallintaon tieteenala, joka käsittelee tie- toa hallittavissa ja johdettavissa olevana asiana. Usein tietämyksenhallinta keskittyy yrityksen tai organisaation toiminnassa tarvittavantiedonsystemaattiseen hallintaan.

Tässä yhteydessä tarvittavan tiedon ajatellaan koostu- van sekä hiljaisesta tiedosta että eksplisiittisestä tiedos- ta. Eksplisiittisen tiedon hallintaa on käsitelty jo pitkään tiedonhallinnassa, joten tietämyksenhallinnassa usein ko- rostetaankin hiljaisen tiedon hallintaa. Tiedon lisäksi tie- tämyksenhallinnassa käsitellään myöstaitoja,osaamista, , inhimillistäja aineetontaomaisuutta.

4.1 Tiedon luominen

Tiedon luonnissa käytetään hyväksi aikaisempaa tietoa, ja yhdistetään sitä uuteen tietoon. Oivalluksia saadaan yhdistämällä erilaisia aiemman tiedon lähteitä, kuten tie- tokantoja, verkkopalveluita - ja muita ihmisiä. Organi- saatiossa tiedon luominen tapahtuu usein sekä yksilöiden oppimisen ja yhteenliittymisen tuloksena.

4.2 Tiedon jakaminen

Tietämyksenhallinnassa tavoitteena on että oikea tieto saadaan oikeille ihmisille oikeaan aikaan. Tässä apuna käytetään erilaisia tietojärjestelmiä.

4.3 Tietämyksenhallinnan mene- telmiä

Tietämyksenhallinnassa sovelletaan usein tietokantoja, dokumenttien hallintajärjestelmiä sekä muita tietojärjes- telmiä. Näiden lisäksi voidaan käyttää hieman uudem- pia järjestelmiä kuten keltaisia sivuja, ryhmätyöohjel- mia, hakukoneita, ja internet-pohjaisia työkaluja kuten sähköposti,wikijablogit. Näiden lisäksi käytetään asian- tuntijafoorumeita, toiminnan arviointia, tutorointia, ih- misten johtamista sekä Nonakan ja Takeuchin nk.SECI- mallia.

4.4 Katso myös

business intelligence

innovaatio

4.5 Aiheesta muualla

Osaamisen ja tietämyksen hallinta suomalaisissa suuryrityksissä

8

(17)

Luku 5

Tuotetiedon hallinta

Tuotetiedon hallinta(PDM) (engl.Product Data Man- agement) tarkoittaaohjelmistoympäristöä, joilla hallitaan keskitetysti yrityksen tuotteisiin liittyvää tietoa ja tiedos- toja. PDM on osatuotteen elinkaaren hallintaa.

5.1 Ohjelma ja tietokanta

Tyypillisesti järjestelmä koostuu yhdestä tai useammasta palvelimesta, joissa on palvelinohjelma ja tietokanta jo- hon varsinainen tuotetieto on tallennettu. Tietokantaser- vereitä voi olla useita, ja ne voivat automaattisesti repli- koida ja turvakopioida tietonsa. Laajimmillaan järjestel- mät ovat globaaleja.

Varsinaista PDM-ohjelmaa käytetään asiakaskoneilta jo- ko erillisellä pääteohjelmalla, tai nykyisin yhä useam- min Internet -selaimessa toimivalla ohjelmalla. PDM- järjestelmä voi olla myös suoraanintegroituohjelmistoi- hin, joilla dokumentit tuotetaan, esimerkiksi CAD- ja toimisto-ohjelmiin. Tällöin PDM-ohjelmiston komennot voidaan antaa suoraan vaikkapa CAD-ohjelman sisältä.

5.2 PDM-järjestelmien ominai- suuksia

Tietokantoihin tallennettava tieto on tyypillisesti jollain suunnitteluohjelmalla luotuja tai muokattuja dokument- teja, kutenCAD-malleja, piirustuksia ja laskentatiedos- toja, sekä näihin linkitettyjä dokumentteja, esimerkik- si testiraportteja, spesifikaatiota ja osanimikkeitä. Usein järjestelmään on sisäänrakennettu myös visualisointiomi- naisuus, jolloin koko työryhmä voi tarkastella dokument- tia vaikkei omaisikaan ohjelmaa millä kyseinen tiedosto on luotu. Tyypillisesti eri käyttäjät voivat lisätä myöspu- nakynämerkintöjävisualisointi-ikkunassa tarkasteltuihin asiakirjoihin.

PDM-järjestelmällä hallitaan myös dokumentteihin kuu- luvaa metadataa, kuten tietoa siitä kuka on luonut do- kumentin, kuka sitä on viimeksi muokannut ja mikä on dokumentin status; onko se esimerkiksi muokattavissa.

Järjestelmä kontrolloi myös dokumenttien siirtoa tieto- kannasta käyttäjien koneelle (engl.check-out) ja palaut-

tamista (engl.check-in), ja pitää huolen dokumenttien eri versioista ja revisiomerkinnöistä.

Ohjelma myös kontrolloi eri käyttäjien ja käyttäjäryh- mien eri toimintojen käyttöoikeuksia kuhunkin tiedos- toon. Usein käytettävissä on myös kulkukaavio, eliflowc- hart-moduuli tiedon automaattiseen kulkuun prosessissa ennalta määritetyn mallin mukaan.

Järjestelmässä voidaan tehdä hallittavalle tuotteelle tuote- rakenne eli kuvata eri alikokoonpanojenhierarkiapääko- koonpanoon nähden ja tuottaa tämän pohjalta osaluettelo (BOM, Bill of material). Järjestelmässä voi olla myös si- säänrakennettuna tuotekonfiguraattori jolla voidaan hal- lita hyvinkin monimutkaisia tuotemuunnoksia, eli variaa- tioita. Tämä mahdollistaa muun muassa tuotekustannus- ten laskemisen automaattisesti.

5.3 PDM-järjestelmien valmistajia

Useimmilla merkittävillä CAD-valmistajilla on tuotevali- koimassaaan myös PDM-järjestelmä, joka on suunniteltu toimimaan toimittajan suunnitteluohjelman kanssa. Tä- män lisäksi markkinoilla on lukuisa joukko yleiskäyttöi- siä PDM-järjestelmiä, jotka toimivat useiden ohjelmisto- jen tiedostojen kanssa.

Suomessa yritysten eniten käyttämä PDM-järjestelmä vuonna 2011 oli CAD/CAM -yhdistyksen tekemän markkinatutkimuksen mukaan Modultekin Aton (Aton PDM ja SolidPDM)[1]. Muita tunnettuja PDM- järjestelmiä ovat muun muassa (SolidWorks) EPDM, Vertex (ohjelmisto) Flow (suomalainen), Econocap Engineering CISS Base (suomalainen), Enovia Smar- team, Enovia LCA, Enovia MatrixOne, Auric Evo (nyk Sovelia PLM), PTC Windchill PDMlink (multi CAD), Teamcenter engineering & enterprise ja PDMWorks.

Näistä useat ovat ainakin laajennettavissa myös PLM- elituotteen elinkaaren hallintajärjestelmiksi.

5.4 Lähteet

[1] Valokynä 2/2011

9

(18)

10 LUKU 5. TUOTETIEDON HALLINTA

5.5 Kirjallisuutta

Sääksvuori Antti:Tuotetiedonhallinta - PDMTalen- tum 2002ISBN 951-762-796-3(nid.).

Hannu Peltonen, Asko Martio, Reijo Sulonen:PDM - TuotetiedonhallintaIT Press 2002ISBN 951-826- 664-6(nid.).

(19)

Luku 6

Arkkitehtuurin informaatiotekniikka

Arkkitehtuurin informaatiotekniikalla tarkoitetaan arkkitehtisuunnittelun digitaalisia työvälineitä (esimer- kiksitietokoneavusteinen suunnittelu) ja käsite liittyy

arkkitehdin työhön ja ammattiin

rakennusalan ohjelmistoihin, esim.CAD

tietokoneavusteisen suunnittelunja informaatiotek- niikan tutkimukseen

rakennusalantuotemallitutkimukseen

Arkkitehtuurin informaatiotekniikan merkitys on vuo- situhannen vaihteen jälkeen suunnittelu- ja rakennusa- lalla korostunut, koska arkkitehtien tekemä suunnit- telutyön luonne ja olemus muuttui oleellisesti 1990- luvun aikana. Arkkitehdin monta vuosisataa muuttu- mattonima olleet “perinteiset” käsinpiirtämisen ja - suunnittelun työtavat muuttuivat lyhyessä ajassa miltei kokonaan tietokoneilla tehtäväksi CAD-työskentelyksi, joka on viime vuosina tukeutunut yhä enemmän vir- tuaalisiin työskentely-ympäristöihin, esimerkiksi raken- nusalan projektipankkeihin sekä mallintavaan suunnit- teluun (tieto- tai tuotemallisuunnitteluun BIM). Suun- nittelun läpinäkyvyys loppuasiakkaille ja yhteistyötahoil- le kasvaa merkittävästi siirryttäessä tietomallinnukseen ja mallien jakamiseen piirustusten asemasta. Eri teol- lisuudenaloilla ollaan mallinnuksen käyttöönotossa hy- vin vaihtelevissa vaiheissa. Rakennusalalla muutosta on hidastanut sirpaloitunut toimintaprosessi, joka on joh- tanut eri toimijoiden osaoptimointiin. Juridisiksi asia- kirjoiksi muodostuneet piirustukset ja niiden luovu- tus on muodostunut perinteiseksi toimintatavaksi, jo- ka on nyt murroksen kourissa. Merkittävä läpimurto rakennusten mallinnuksen muuttumiselle yleiseksi toi- mintamalliksi tulee olemaan mahdollinen yhteiskunnalli- nen vaatimus mallien luovuttamiseen osana viranomais- prosesseja. Avoin IFC -tiedostostandardi mahdollis- taa neutraalintieto mallinnuksen toiminta tapana tilaajan vaatimuksesta. Suomessa valtion kiinteistönomistusor- ganisaatio Senaatti-kiinteistöt (http://www.senaatti.fi/

document.asp?siteID=1&docID=546) on vaatinut vuo- desta 2007 mallien käyttöä heille suunniteltavissa koh- teissa.

6.1 Aiheesta muualla

Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin informaa- tiotekniikan opetus

Arkkitehtiohjelmistojen käyttö Suomessa, lehdis- tötiedote

11

(20)

Luku 7

Organisaatio

Organisaatio,struktuuri, on yleisesti(yritys, hallinto, valtio,yhteiskunta) rakenne: miten sys- teemin osat liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Sys- teemin rakenne vaikuttaa keskeisesti systeemin toimin- taan: muuttamalla systeemin rakennetta muutetaan myös systeemin toimintaa.

7.1 Organisaatiomuodot

Organisaatiomuodot ovat pitkälti ihmisenevoluutionmu- kaisesti:

sukulaisuuteen perustuva (sukulaisuus)

instituutioihin perustuva (hierarkia)

vapaisiin markkinoihin perustuva (kauppa) ja

verkostoihin perustuva organisaatiomuoto (verkko) sekä näiden erilaiset sekamuodot,hybridit.

Koska mitään vanhaa ei kehityksessä poistu, kaikki nel- jä organisaatiomuotoa esiintyvät edelleen, vain valtajak- so vaihtuu. Oleellista on myös organisaatiomuotojen yh- teistoiminta ja käyttö niille parhaiten sopivaan tehtävään mm. yhteiskunnissa, yrityksissä ja asevoimissa.

Hierarkiaoptimoi erikoistuneen, tehokkaan organisaa- tion muuttumattomissa olosuhteissa. Hierarkian ja ins- tituutioiden syntyminen mahdollisti toiminnan yksiköi- den oleellisen laajentamisen klaanista valtioon. Oleellista oli tässä vaiheessa myös uusi, uudelle organisaatiotyypil- le välttämätön informaatiotekniikka ja tiedon taltioinnin uudet välineet: Kirjoitettu tieto savitauluissa (Babylonia), papyruksessa (Egypti) tai solmuissa (Perun inkat).

Uusi informaatiotekniikka ja uusi organisaatiomuoto mahdollisti suurien töiden, kuten kasteluverkkojen, kau- punkien, pyramidien ja teiden rakentamisen, ja myöhem- min valtioiden ja valtioiden valtioiden synnyn.

Hierarkia on myös merkittävä olemassaolon rakennepe- riaate. Olemassaolon systeemit rakentuvat pitkälti hierar- kiaan. Laaja olemassaolon systeemihierarkia on:kvarkit, alkeishiukkaset, atomit, molekyylit, solut, monisoluiset

(elimet, keskushermosto) ja monisoluisten organisaatio- tasojen hierarkia: , perhe, klaani, heimo, valtio, valtioliitotjaglobalisaatio.

Markkinat, vapaa kilpailumahdollistaa erikoistumisen laajentamisen, mutta ei pysty edelleenkään vastaamaan muutokseen. Kaupankäynnin kehittyessä1500-luvunjäl- keen globaaliksi sen monimutkaisuus kasvoi.

Merkantilismilla globaalia kaupankäyntiä yritettiin hal- lita hierarkkisesti 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla, mut- ta vapaiden markkinatalouksien syntyminen1800-luvulla Isoon-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin osoittivat ylivoi- mansa. MyösNeuvostoliitonkaatumisella katsotaan ole- van organisaatioihin, monimutkaistumiseen ja uusiin tietoteknisiinmenetelmiin liittyvä tausta.

Verkostot mahdollistavat edelleen erikoistumisen laa- jentamisen uudella tietotekniikalla ja niiden voima on monimutkaisuuden hallinnassa ja monipuolisessa ja suu- ressa tiedonkäsittelyn kyvyssä, eli kyvyssä “käsitellä muutosta monimutkaisessa ja avoimessa järjestelmässä extquotedbl.

Verkoston merkityksen kasvu liittyy oleellisesti uuden globaalin informaatioteknologian syntyyn, joka laajen- taa toimintapiiriä ja pienentää transaktiokuluja. Globaa- li tietokonepohjainen informaatioteknologia mahdollis- taa taas paikkariippumattomien organisaatioiden raken- tamisen, tiedon tallentamisen verkon kautta koneella luet- tavaan muotoon sekä aika- ja paikkariippumattomien or- ganisaatioiden luomisen.

7.2 Organisaation sidosryhmät

Organisaation toiminnan edellytyksenä ovat sidosryhmät.

Sidosryhmiä ovat kaikki tahot, joiden kanssa organisaa- tio on tekemisissä. Sidosryhmä on tyypillisesti henkilöi- den muodostama toinen organisaatio tai toistensa kans- sa vuorovaikutuksessa oleva ihmisten ryhmä. Organisaa- tion sidosryhmä voi tarkoittaa myös yksittäistä toisistaan riippumattomien henkilöiden joukkoa. Sidosryhmiä voi- vat olla esimerkiksi:

Organisaation sisäiset tai osittain sisäiset sidosryh- mät

12

(21)

7.5. ORGANISAATIOMALLIT TASOSIIRTYMINÄ 13

--- Rahoittajat --- Omistajat --- Henkilöstö

Organisaation ulkopuoliset sidosryhmät --- Asiakkaat

--- Yhteistyökumppanit --- Viranomaiset --- Media --- Kansalaiset --- Valtionhallinnot

7.3 Organisaatiomuodot ja moni- mutkaisuus

Verkostoilla on fyysikkoHeinz R. Pagelsinmukaan mie- lenkiintoinen suhde monimutkaisuuteen: “Toinen teema kompleksisuuden maailmassa on rinnakkaisen (verkon) painottuminen peräkkäisen (hierarkkisen) järjestelmän sijasta. ... Peräkkäinen järjestelmä voidaan yleistää hie- rarkkiseksi järjestelmäksi ... Hierarkkiset järjestelmät ovat sellaisia, että niissä on aina yläpuoli ja alapuoli kai- killa tasoilla. Jos yläpuoli poistetaan, kaikkia alla oleva on irti muusta järjestelmästä extquotedbl.

7.4 Organisaatiomuotojen vertai- lua

Organisaatiomuotojen ajalliset valtajaksot javaikutusalu- eetovat:

1. Sukulaisuus: primitiivinen keräilijäaika:perhe, kult- tuuri

2. Instituutiot, hierarkia:maatalousyhteiskunnanaika:

valtio, hallitus

3. Vapaa markkinatalous:teollisuusyhteiskunnanaika:

talous

4. Verkostot: tietoyhteiskunnan aika: kansalaisyhteis- kunta.

Organisaatiomallien päämielenkiinto japääarvoovat:

1. Sukulaisuus: identiteetti:johonkin kuuluminen 2. Instituutiot, hierarkia: valta, auktoriteetti:järjestys 3. Vapaa markkinatalous: hyvinvointi:vapaus 4. Verkostot: tieto:Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo

Organisaatiomallien tärkeimmät riskit jatärkeimmät tuot- teetovat:

1. Sukulaisuus: sukulaisten suosinta:kotitalouden tuot- teet

2. Instituutiot, hierarkia: lahjonta, mädännäisyys:

yleishyödylliset tuotteet

3. Vapaa markkinatalous: riisto: yksityiskäyttöön tar- koitetut tuotteet

4. Verkostot: harhakuvat:yhteisölliset tuotteet Organisaatiomallien motivaatio jarajoituksetovat:

1. Sukulaisuus: hengissä säilyminen:johtamiseen liitty- vän päätöksenteon vaikeus

2. Instituutiot, hierarkia: korkeampi auktoriteetti:mer- kantiilinen (kaupallinen) kontrolli

3. Vapaa markkinatalous: omanvoitonpyyntö:sosiaali- nen tasa-arvo

4. Verkostot: konsensus, yhteisymmärrys, yhteystyö:

tiedon ylitarjonta

Organisaatiomallien rakenne jaarkkitehtuuriovat:

1. Sukulaisuus: monipäinen:labyrintti 2. Instituutiot: hierarkia:pyramidi

3. Vapaa markkinatalous: atomistinen:hiukkasmainen 4. Verkostot: verkostomainen:solmumainen

Organisaatiomallien kehoon liittyvä vertaus ja niiden käyttämäinformaatiotekniikkaovat:

1. Sukulaisuus: iho/ulkonäkö:symbolit

2. Instituutiot, hierarkia: luuranko:kirjoitus, kirjapaino 3. Vapaa markkinatalous: verenkierto:lennätin ja pu-

helin

4. Verkostot: hermosto:digitaalinen tiedonsiirto

7.5 Organisaatiomallit tasosiirty- minä

Siirtymien olemassaolon tasomallissatasolta toiselle ta- pahtuu mm. ratkaisemalla edellisen tason keskeinen on- gelma. Myös tiedon käsittelyssä tapahtuu yleensä merkit- tävä muutos.

Edellä olevassa organisaatiomallissa keskeisiksi rajoituk- siksi, ongelmiksi, on esitetty:

(22)

14 LUKU 7. ORGANISAATIO

1. sukulaisuudessa johtamisen päätöksenteko

2. instituutioissa merkantiilinen (kaupallinen) kontrolli 3. markkinoissa sosiaalinen tasa-arvo ja

4. verkostoissa informaation ylikuormitus.

Ratkaisut näihin ongelmiin organisaatiotasoihin liittyen ovat olleet:

1. Ongelma: Johtamisen päätöksenteon vaikeus suku- laisuudessa: Ratkaisu: Keskitetty, hierarkkinen pää- töksenteko, joka luo järjestystä.

2. Ongelma: Kaupallisen kontrollin vaikeus hierarkias- sa: Ratkaisu: (taloudellisen toiminnan) Vapaus.

3. Ongelma: Sosiaalinen tasa-arvo vapaassa markkina- taloudessa: Ratkaisu: Oikeudenmukaisuus ja tasa- arvo sekä konsensus verkoissa.

4. Ongelma: Informaation ylikuorma verkostoissa:

Ratkaisu löytyy vasta verkostoja seuraavassa organi- saatiomallissa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että rat- kaisu siihen on tekninen: Keinoälypohjainen, oppiva tietokonejärjestelmä, joka pystyy täsmätiedon luo- miseen muuttuvista tarpeista ja massatiedosta.

7.6 Esimerkkejä tasosiirtymistä ai- heutuvista ongelmista

Esimerkki näistä ongelmista ja ratkaisuista on Neuvos- toliiton kaatuminen ja sen keskeiset ongelmat. Vapaan markkinatalouden aikakaudella Neuvostoliitto pyrki rat- kaisemaan talouteen liittyvää monimutkaisuutta instituu- tioilla: Keskitetyllä tuotannon suunnittelulla ja siihen liit- tyvällä keskitetyllä tavaroiden hintojen laskennalla. Mo- nimutkaisuuteen ja laajenevaan erikoistumiseen liittyvät ongelmat tiedostettiin, mutta tietotekniikan kehitys lupa- si koko ajan monimutkaisuuden ratkaisua hierarkkises- tiseuraavan sukupolven tietokoneilla ja tietotekniikalla.

Monimutkaisuus, kehittynyt kulutuskysyntä ja monimut- kaistuva sotatekniikka aiheuttivat aina suurempia ongel- mia kuin mitä pystyttiin tekniikan tasolla ratkaisemaan.

Myös keskitetyn valvonnan tarve, luottamuksen puuttu- minen, teki mahdottomaksi paikallisen hallinnan keskei- sen uuden välineen, tietokoneiden lähiverkon käytön. Lo- pulta tilanne ajautui valtavaan sisäiseen kitkaan, tehotto- muuteen ja jälkeen jäämiseen vapaan markkinatalouden maista.

Vastaava tilanne syntyy, jos vapaan markkinatalouden or- ganisaatio perustuu hierarkian sijasta sukulaisuuteen. Sa- moin tietysti verkostoajan ongelmien ratkaisu hierarkki- sesti synnyttää ongelmia.

7.7 Verkostoajan “Ilkeät ongel- mat”

Hierarkkisen ja verkko-ajan ongelmien eroja on käsitellyt professori Markku Sotarauta havainnollisesti väitöskir- jateoksessaan “Kohti epäselvyyden hallintaa”. Sotarauta esittää kirjassaan termin “Ilkeä ongelma”. Se tarkoittaa verkottunutta, dynaamista ongelmaa jota ei voi ratkaista.

Nykyajan verkottuneet ongelmat ovat yhä enemmän “il- keitä ongelmia”. Niitä ei ratkaista, niitä voi vain hallita verkottuneella tiedolla.

7.8 Katso myös

Organisaation muisti

Hallinnon tutkimus

Johtaminen

Organismi

Rakenneanalyyttinen paradigma

7.9 Lähteitä

Eccu Finland Oy (organisaation sidosryhmät - määrittely)

John Arquilla & David Ronfeldt: extquotedblThe Advent of Netwar” RAND 1996

Kirjassa M Metsä (toim.):”Tuleva tuhat” Tilastokes- kus, Gummerus 1999: P Lillrank:”Globaali verkos- totalous” s. 142–144

Heinz R. Pagels:”The Dreams of Reason; The Com- puter and the Rise of Sciences of Complexity” Ban- tam Books USA, 1989

Markku Sotarauta:”Kohti epäselvyyksien hallintaa”

Suomen Tulevaisuuden Tutkimuksen Seura, Finn- publisers Gummerus 1996

(23)

Luku 8

Tuotteen elinkaaren hallinta

Tuotteen elinkaaren hallinta, PLM (engl. Product Lifecycle Management), pyrkii ohjelmistokokonaisuuk- sien avulla hallitsemaan kaikki tuotteeseen liittyvät tiedot ja suunnitteluprosessit.[1] Ohjelmisto kerää kaikki tuot- teeseen liittyvät tiedot yhteen tietojärjestelmään, koko toimintaketjun helposti saavutettavaksi. Järjestelmä tu- kee verkostoitumista: tuotetiedon hajautettua tuottamis- ta, hallintaa, jakelua ja käyttöä.[2]

Elinkaarensa aikana tuote käy läpi eri vaiheita: määritte- ly, suunnittelu, tuotanto, huolto ja käytöstä poisto. Tuot- teen elinkaaren hallinta (PLM) huolehtii tuotetietojen käytettävyydestä tuotteen elinkaaren kaikissa toiminnois- sa ja toimintojen rajapinnoissa.

8.1 PLM-järjestelmien historia

PLM perustuu PDM- eli tuotetiedon hallinta -malliin, joita kehitettiin 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Käy- tännössä yrityksissä on toteutettu PDM-järjestelmiä noin vuodesta 1995 lähtien. Ensimmäiset PLM-järjestelmät kehitettiin vuosina 1998–2000.[3]

8.2 PLM-järjestelmien etuja

PLM-järjestelmien avulla voidaan:[4]

jakaa tietämystä, tiedostoja ja asiantuntemusta no- peasti ja helposti eri tiimien jäsenille

hallita monimutkaisia tuotesuunnittelu- ja tuotanto- prosesseja, sekä reagoida entistä nopeammin esi- merkiksi kansainvälisten markkinoiden ja standar- dien vaatimuksiin

tuoda laadullisesti paremmin varmistettuja tuotteita markkinoille kilpailijoita nopeammin hyödyntämäl- lä yrityksessä valmiina olevia suunnittelumalleja ja tietämystä

lisätä liikevoittoa parantamalla asiakasuskollisuutta, lisäämällä markkinaosuutta ja lyhentämällä aikaa, joka kuluu tuotteiden saantiin markkinoille.

8.3 PLM-järjestelmien toiminta

PLM-järjestelmät integroivat kaikki tuotteen elinkaareen sisältyvät vaiheet koko yrityksen sisällä yhteen tieto- järjestelmään. PDM, eli tuotetiedon hallinta on PLM- järjestelmän perusosa. PLM-järjestelmällä on yhteys yri- tyksen tuotannonohjausjärjestelmiin ja laitetasolla myös tuotantokoneisiin. PLM-järjestelmä hakee tarvittavat tie- dottoiminnanohjausjärjestelmistä (ERP),alihankintaket- jun hallintajärjestelmästä (SCM)ja asiakastietojärjestel- mistä (CRM), liittää ne tuotetietoihin ja toimittaa ne sen jälkeen koko yrityksen käyttöön. Näin tiedon keskipis- teessä on nimenomaan itse tuote.[5]

8.3.1 Tuotteen elinkaaren hallinta tukee verkostoitumista

Usein nykyisin pyritään suuri osa yrityksen toiminnois- ta hajauttamaan yrityksen sisällä tai ulkoistamaan. Täl- löin tuotekehitys ja -suunnittelu, valmistuksen suunnit- telu, valmistus ja tuotanto täytyy hajauttaa ajallisesti ja paikallisesti. PLM-järjestelmän avulla tämä hajautus voi- daan tehdä käytännöllisesti katsoen kuinka laajalle tahan- sa. PLM-ohjelmistojen tavoite on integroida ja muuntaa eri toimijoiden sovellutukset keskenään yksiselitteiseksi sekä mahdollistaa ajan tasalla oleva tietojen siirto.[6]

PLM-ratkaisujen avulla yritykset voivat jakaa myös kes- kenään yleisiä liiketoimintaprosesseja ja tuotteeseen liit- tyvää yleistä tietämystä. Nykyisellään eri järjestelmien toimivuus ja tiedonsiirto eri yritysverkkojen välillä on usein ongelmallista, koska ne muodostuvat monien eri yritysten kehittämistä ohjelmistosovelluksista, eivätkä välttämättä toimi yhdessä. Järjestelmän avulla sopimus- valmistajat voidaan kuitenkin kytkeä suoraan päämie- hen järjestelmään rajoitetuilla käyttöoikeuksilla, mikä lisää huomattavasti tuoteprojektien tehokkuutta sekä nopeutta.[6]

8.4 Katso myös

Suunniteltu vanheneminen 15

(24)

16 LUKU 8. TUOTTEEN ELINKAAREN HALLINTA

8.5 Lähteet

[1] Juhani Lempiäinen, Heikki Aalto, Pentti Söderlin (toim.):

Digitaalinen suunnittelu ja valmistus eli tietotekniikka ko- neenrakennuksessa. Nykytila ja kehitystarpeita Suomessa..

TEKES Masina-projekti, 2007.

[2] CIMdata, Inc:Product Lifecycle Management (PLM) De- finitionCIMdata, Inc. Viitattu 5.4.2007. (englanniksi) [3] Lean-tuotekehitys verkostossa: HL Tiedonhallinta in-

novaatioverkostossa/Elinkaarenaikainen tiedonhallinta 31.8.2006. VTT. Viitattu 20.4.2007.

[4] Mikko Heikkinen ja Yrjö Hiltunen: iEnvironment2 - PROLCM, Prosessi- ja elinkaari-informatiikka - Loppura- portti. Kuopion yliopisto/ Ympäristötieteiden laitos, 2004.

[5] IBM:Product Lifecycle Management - A complete ap- proachIBM. Viitattu 10.1.2008. (englanniksi)

[6] Juhani Lempiäinen, Heikki Aalto, Pentti Söderlin (toim.):

Digitaalinen suunnittelu ja valmistus eli tietotekniikka ko- neenrakennuksessa. Nykytila ja kehitystarpeita Suomessa..

TEKES Masina-projekti, 2007.

8.6 Aiheesta muualla

Sääksvuori Antti: Product Lifecycle Management 3rd edition 253 sivua, Springer ISBN 3540781730 (nid.)

Jim Brown:Digital Manufacturing - The PLM Ap- proach to Better Manufacturing Processes 2004.

Tech-Clarity, Inc. Viitattu 30.4.2007. (englanniksi)

Lauri Kaskela: Yrityksen tietojärjestelmät 8.8.2005. TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittä- miskeskus ry.. Viitattu 30.4.2007. (englanniksi)

CIMdata, Inc: CIMdata Complimentary Reports CIMdata, Inc. Viitattu 5.5.2007. (englanniksi)

(25)

Luku 9

Informaatioarkkitehtuuri

Informaatioarkkitehtuuri(IA) on tieteenala, joka tut- kii informaation rakenteistamista, organisointia ja luo- kittelua ja pyrkii helpottamaan informaation löytämis- tä ja hallintaa. Sanana informaatioarkkitehtuuri myös kuvaa jonkin järjestelmän informaatiorakennetta: kuin- ka informaatio on ryhmitelty, miten järjestelmässä lii- kutaan ja minkälaista käsitteistöä järjestelmässä käyte- tään[1]. Informaatioarkkitehtuuria suunniteltaessa tasa- painoillaan käyttäjien tarpeiden, sisällön asettamien ra- joituksien sekä asiayhteyden (konteksti) välillä. Esimer- kiksi toimivaverkkopalveluninformaatioarkkitehtuuri il- menee siten, että informaatio löytyy www-sivustolta hel- posti eikä käyttäjän tarvitse nähdä vaivaa sen saavuttami- seksi.

Informaatioarkkitehtuuri ei ole rajoittunut pelkästään di- gitaaliseen ympäristöön, vaan sillä voidaan viitata esi- merkiksi kirjaston kirjojen organisointiin ja luokitte- luun. Ehkä yleisimmin informaatioarkkitehtuurista kui- tenkin puhutaanverkkopalvelun sisältöjen jäsentelyn ja verkkopalvelun yhteydessä. Verkkopal- veluiden suunnitteluun liittyvänä käsitteenä informaatio- arkkitehtuuri on hyvin laaja-alainen, ja laadukas infor- maatioarkkitehtuuri onkin monien tekijöiden summa.

Käytännön suunnittelutyössä puhutaan informaatioarkki- tehtuurin sijasta usein informaatiosuunnittelusta, sisältö-

suunnittelusta,

töliittymistä ja navigoinnista, sivukartoista,metatiedosta sekä hakutoiminnoista.

Laajemmin informaatioarkkitehtuurilla voidaan viita- ta organisaation digitaalisten tietovarantojen kokonai- sarkkitehtuuriin [2], joka sisältää myös tietovirrat, pro- sessit ja metatiedon hallinnan. Tällöin informaatioark- kitehtuuri ymmärretään yleensä osaksi kokonais- tai yritysarkkitehtuuriajohon kuuluvat myösliiketoiminta-

arkkitehtuuri, ja teknologia-

arkkitehtuuri. Osana laajempaa yritysarkkitehtuuria in- formaatioarkkitehtuuri kuvaa organisaation toiminnas- saan tarvitsemat tiedot ja tietojen väliset suhteet[3].

9.1 Historiaa

“Informaatioarkkitehtuuri extquotedbl-termin tiettäväs- ti ensimmäinen määrittelijä oli Richard Saul Wurman

vuonna 1975. Wurman oli koulutukseltaan arkkitehti, mutta myöhemmin urallaan hän kiinnostui informaation ryhmittelystä ja esittämisestä. Wurmanin alkuperäisen määritelmän mukaan informaatioarkkitehtuuri tarkoitti kaavojen ja muotojen organisointiadatasta, monimutkai- sen tekemistä selkeäksi. Termi levisi laajempaan käyt- töön1990-luvulla, kun Louis Rosendfeld ja Peter Mor- ville lukivat informaatioarkkitehtuurin keskeiseksi osak- si suurienverkkopalveluidenjaintranettiensuunnittelua.

(Esimerkiksi Barker 2005.)

9.2 Erilaisia määritelmiä

Rosenfeld ja Morville (2002) jakavat informaatioarkki- tehtuuriin neljään peruskomponenttiin:[4]

informaation järjestäminen (organizations systems)

nimeämiskäytännöt (labeling systems)

navigointijärjestelmä (navigation systems)

hakujärjestelmä (searching systems).

Toisaalta Morville on määritellyt myös lyhyemmin, että informaatioarkkitehtuurin suunnittelu tarkoit- taa navigaatio- ja hakujärjestelmien sekä sanastojen suunnittelua tavoitteena kehittää sekä informaation selattavuutta että hakua.[5]

McGovernin ja Nortonin (2001) määritelmän mukaan in- formaatioarkkitehtuuri koostuu neljästä pilarista:[6]

metatietoja luokittelu (metadata & classification)

haku (search)

navigaatio (navigation)

ulkoasu (lay-out & design).

9.3 Ketkä suunnittelevat infor- maatioarkkitehtuureja?

Informaatioarkkitehtuurien suunnitteluun ja kehittämi- seen erikoistuneita henkilöitä kutsutaan informaatio- 17

(26)

18 LUKU 9. INFORMAATIOARKKITEHTUURI

arkkitehdeiksi, mutta erillinen informaatioarkkitehti on yleensä vain suurissa projekteissa tai hankkeissa. Tyypil- lisemmin informaatioarkkitehtuurin suunnittelusta vas- taa tai siihen osallistuu seuraavanlaisia asiantuntijoita (esimerkiksi Barker 2005):

verkkopalveluiden, intranetien suunnittelijat ja ke- hittäjät

graafiset suunnittelijat, käyttöliittymäsuunnittelijat

ohjelmoijat, tekniset arkkitehdit

kirjastoammattilaiset, tekniset kirjoittajat.

9.4 Mitä informaatioarkkitehtuu- rin rakentaminen käytännössä on?

Informaatioarkkitehtuurin rakentaminen on

tärkeysjärjestykseen asettelua, luokittelusääntöjen määrittelyä (esimerkiksi aakkosjärjestys, julkaisua- jankohta, aihe, käyttäjän tehtävä, käyttäjän rooli)

esille nostamista (ja näkymättömiin häivyttämistä)

käyttäjän oman sijainnin hahmottamisen helpotta- mista (esimerkiksi murupolut, navigaatiot, metatie- to)

asioiden välisten suhteiden hahmottamisen helpotta- mista (esimerkiksi graafisen suunnittelun keinoin)

tiedon hakemisen helpottamista (hakukoneen ja tie- don löydettävyyden kehittämistä).

9.5 Haasteita informaatioarkki- tehtuurien suunnittelussa

informaation määrän jatkuva kasvu (tarvitaan jous- tavampia ja itseohjautuvampia menetelmiä, kuten käyttäjien itsensä tekemää luokittelua tai sisältöihin perustuvaa automaattista luokittelua)

näkökulmien moninaisuus (samaa asiaa voidaan tar- kastella erilaisista näkökulmista)

käyttäjien väliset kulttuuriset ja yksilölliset erot (esi- merkiksi osaamisessa, tietotasossa, kielitaidossa)

informaation monipuolisuus, kirjavat tiedostomuo- dot ja keskeneräiset metatietostandardit (ks. myös metatieto-artikkeli, koska metatietoihin liittyvät haasteet ovat monelta osin yhteneviä).

9.6 Informaatioarkkitehdit

Informaatioarkkitehtien työtä on informaatiojärjestel- mien rakenteellinen suunnittelu. Nykyisin suurin osa näistä informaatiojärjestelmistä on web-pohjaisia ja niis- tä käytetään nimitystäverkkopalvelu. Informaatioarkki- tehti työskentelee yleensä verkkopalvelun kehitystiimis- sä vastaten verkkopalvelun rakenteellisesta suunnittelus- ta, käyttöliittymästä ja navigaatioratkaisuista. Usein in- formaatioarkkitehdit toimivat myös projektin johtoteh- tävissä ohjaten muiden kehitystiimin jäsenten työskente- lyä. Jos verkkopalvelun kehittämiselle on olemassa selkeä strategia, niin informaatioarkkitehti on yleensä mukana kehittämässä tätä strategiaa, koska rakenteellisen suun- nittelun kysymykset liittyvät läheisesti liiketoiminnalli- siin kysymyksiin.

Informaatioarkkitehdin tyypillisiä tehtäviä isojen verk- kopalveluiden kehitystiimeissä ovat esimerkiksi verkko- palvelun tavoitteiden määrittely, sisältöstrategian laati- minen, teknologiavalinnat, käyttäjätutkimus sekä käyttö- liittymien ja sivupohjien rautalankamallien suunnittelu.

Usein informaatioarkkitehti vastaa koko sivuston navi- gaatiojärjestelmästä ja yksittäisten sivujen sisäisen navi- gaation suunnittelusta.

Tyypillisiä informaatioarkkitehdin tuottamia dokument- teja (esimerkiksi[7][8]):

sivukartat (kuvaavat yleensä pääsisältöryhmiä ja esi- tetään usein vuokaaviona)

sisältökartat (yksityiskohtaiset kaaviot siitä, mitä si- sältöjä sivuilla on ja miten eri sivujen sisällöt liitty- vät toisiinsa)

sivukaaviot tai rautalankamallit (mustavalkoiset vii- vapiirrokset malliksi graafiselle suunnittelijalle siitä, mikä on sivujen elementtien keskinäinen tärkeysjär- jestys)

erilaiset tekstimuotoiset sisältösuunnitelmat (esi- merkiksi listoja, sisällysluetteloita ja sisällön ku- vausdokumentteja)

karkeat, toiminnalliset prototyypit (tyypillisesti in- formaatioarkkitehdin tekemät prototyypit ovat joko karkeita HTML-prototyyppeja tai ne on tehty jollain esitysohjelmalla, kuten PowerPointilla).

Informaatioarkkitehtien on todettu olevan hyvin moni- tieteellisiä koulutustaustoiltaan, koska varsinaista muo- dollista koulutusta on vielä vähän. He työskentele- vät yhtä lailla organisaatioiden sisäisten verkkopalve- luiden (intranet), ulkoisten verkkopalveluiden kuin eri- laisten web-sovellusten parissa. Haastattelututkimuksis- sa on myös todettu, että usein informaatioarkkitehtien työtä on toimia välittäjänä tai neuvottelijana teknologia- asiantuntijoiden ja visuaalisten suunnittelijoiden välillä.

[9]

(27)

9.9. AIHEESTA MUUALLA 19

9.7 Katso myös

Metatieto

9.8 Lähteet

[1] Barker, I.:What is information architecture?2005. Step Two Designs. Viitattu 10.9.2006.

[2] Palomäki, A.: Informaatioarkkitehtuurityö Nokialla 2005. Systeemityö 4/2005 (pdf). Viitattu 5.9.2006.

[3] Isokallio, J.: Yritysarkkitehtuuri 2005. Systeemityö 3/2005 (pdf, s. 22-24). Viitattu 4.12.2006.

[4] Rosenfeld, L. & Morville, P.: Information Architecture for World Wide Web. 2. ed.. O’Reilly Media Inc., 2002.

0596000359.

[5] Peter Morville:Expert Voices: Peter Morville on Why In- formation Architecture Matters22.5.2006. CIO Insight.

Viitattu 8.11.2006.

[6] McGovern, G. & Norton, R.: Content Critical: Gaining Competitive Advantage Through High-Quality Web Con- tent.. Financial Times Prentice Hall, 2001. 027365604X.

[7] Shel Kimen:10 questions about information architecture 2003. Builder.com. Viitattu 10.9.2006.

[8] Christina Wodke:Boxes and Arrows: Defining Informa- tion Architecture Deliverables2001. Sitepoint.com. Vii- tattu 10.9.2006.

[9] Robertson, T. and Hewlett, C. (2004) HCI Practices and the Work of Information Architects. Proceedings of APCHI 2004, the Australian Pacific Conference on Com- puter Human Interaction, June 2004, Rotorua, New Zea- land, pp. 369-378. Saatavilla pdf-muodossa:http://web.

archive.org/web/20050623221116/http://research.it.uts.

edu.au/idwop/downloads/RobertsonAPCHI2004.pdf

9.9 Aiheesta muualla

9.9.1 Englanninkielisiä resursseja

Boxes and Arrows: The design behind the design

Työkaluja informaatioarkkitehdeille; dokumentti- pohjia, prosessikaavioita jne. (The Information Architecture Institute)

Linkkejä IA-aiheisiin artikkeleihin ja resursseihin (University of Minnesota Duluth)

9.9.2 Englanninkielisiä artikkeleita

Succeeding at IA in the enterprise (James Robert- son, 2006)

The six species of Information Architect (Leisa Reichelt, 2006)

Information Architecture as an Extension of Web Design (Joshua Kaufman, 2005)

Information Architecture of Content Management (Ann Rockley, 2004)

Seven Pitfalls to Avoid in Information Architecture (Louis Rosenfeld, 2000)

CASE-kertomus Carnegie Libraryn informaatio- arkkitehtuurin suunnittelusta (digitaalinen & fyysi- nen informaatioarkkitehtuuri)

(28)

Luku 10

Varastonhallinta

Varastonhallintajärjestelmä, WMS (Warehouse Management System), on toimitusketjuun liittyvien varasto-operaatioiden perusta. Sen avulla hallitaan tavaran siirtely varaston sisällä, vastaanotto, hyllytys, keräily, pakkaus ja toimitus. Järjestelmän avulla pyritään optimoimaan ja tehostamaan kaikkia varaston sisällä tehtyjä prosesseja.

Suurissa varastoissa usein käytetään hyväksi eri tekno- logioita. Viivakoodilukijoita, kämmentietokoneita, lan- gattomia yhteyksiä ja RFID (Radio-frequency identifica- tion) –teknologiaa pyritään hyödyntämään mahdollisim- man tehokkaasti. Keräilyssä voidaan käyttää esimerkiksi myös puhekeruu –teknologiaa. Järjestelmä ohjaa varasto- henkilökuntaa keräilylistan mukaisesti optimoitua reittiä pitkin.

Varastonhallintajärjestelmiä voidaan käyttää joko yksita- soisina (sisältäen vain varastonhallinnan), osana toimitus- ketjun hallinnan järjestelmää tai ERP –järjestelmää. In- tegraatiorajapintojen avulla varastonhallintajärjestelmän tietoja pystytään siirtämään järjestelmiin, joissa sitä käy- tetään hyväksi. Reaaliaikainen tieto tavaran liikkumisesta on oleellista tehokkaan ja suunnitelmallisen operatiivisen toiminnan kannalta. Tehokas varastonhallinta laskee yri- tyksen toimitusketjun hallinnan kuluja merkittävästi.

Varastopalveluiden keskittyessä palveluvarastoihin keräi- lyn optimoinnin merkitys kasvaa. Kun päämiehiä on va- rastoilla useita, tavarat sijaitsevat suurilla palveluvaras- toilla myös hyvin eri puolella. Optimoitu keriäilyreitti mahdollistaa tehokkaan toiminnan myös laajoissa varas- toissa.

Varaston sisäinen ohjausjärjestelmä (WCS)

Varaston ohjausjärjestelmä (WCS - Warehouse Cont- rol System) on ohjelmisto, joka ohjaa reaaliaikaises- ti toimintaa varastoissa ja jakelukeskuksissa ollen koko ajan suorassa yhteydessä varastossa tapahtuviin toimin- toihin(DC) Direct Connect. WCS-ohjelmiston vastuulla on pitää varaston automaattiset toiminnot sujuvina, myös ei-automaattisten toimintojen sekä yllättävien tapahtu- mien kanssa. Ohjelmiston vastuulla on myös materiaali- hallinnan osaprosessien tehokkuuden maksimointi. Usein varaston omistajan/omistajien toimintojen hallinta ja yh- teensovittaminen on tämän ohjelmiston vastuulla. WCS -ohjelmisto tuo yhtenäisen ohjausjärjestelmän suurelle

määrälle materiaalinhallintalaitteistoja kuten AS/RS (au- tomaattinen varastointi ja materiaalivirranhallinta), liu- kuhihnat, kuljetinjärjestelmät, lajittelijat, lavaajat, jne.

WCS -ohjelmiston on oltava päivittäin yhteydessä ylem- män tason järjestelmän kanssa (WMS warehouse mana- gement system) ja vaihtaa tietoja jotka ovat oleellisia ja- kelukeskusten toiminnan kannalta.

20

(29)

Luku 11

Verkostoituminen

Verkostoituminenon verkostojen ominaisuus, verkko- jen välisten yhteyksien kasvamista, verkkojen verkottu- mista.

Ihminen yksittäisenä toimijana voi verkottua, mutta yritys verkkona voi verkostoitua.

11.1 Yrityksen verkostoituminen

Yrityksen verkostoituminen on kahden tai useamman yri- tyksen tiivistä yhteistyötä. Yritykset tekevät pitkäaikaisia yhteistyösopimuksia keskenään. Verkostoituminen yri- tysten kesken ei ole mikään uusi ilmiö, mutta aikaisem- min siitä on käytetty lähinnä termiäalihankinta. Yritys- tenerikoistuessavoidaan jokin yrityksen toiminnan osis- ta siirtää jonkin yhteistyökumppanin tehtäväksi. Alihan- kinta käsitetään yleensä valmistuksen liittyväksi ja ver- kostoitumiseen sisältyy myös yrityksen muiden kuin val- mistukseen liittyvien toimintojen, kutenmarkkinoinnin ja tuotekehitys teettämistä osin tai kokonaan yhden tai useamman sopimuskumppanin kanssa. Sopimuskump- paneilla saattaa taas olla toisia sopimuskumppaneita, ali- hankkijoita tai toimittajia, jolloin syntyy pitkiä alihan- kintaketjuja ja -verkostoja.

Verkostoitumisen katsotaan nykyään olevan merkittävä kilpailutekijä, mutta poikkeuksiakin löytyy.

11.2 Katso myös

Skaalautumaton verkko

Verkottuminen

Verkosto

Verkko

21

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

että Suomen itsenäisyyspäivä (6.12.) on satunnaisesti eri viikonpäivinä. a) Kääntöpuolen taulukot esittelevät kevään 1976 ylioppilastutkinnon lyhyen matematiikan

Mikäli kaivantojen reunoille ja/tai pohjNn jää maa-ainesta, jonka haitta ainepitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaiset aiemmat ohjearvotasot, on

Voittajan tulee kaiverruttaa palkintoon vuosiluku, koiran ja omistajan nimi, sekä toimittaa palkinto yhdistyksen sihteerille vähintään kaksi (2) viikkoa ennen

Mikäli kunnostustyön aikana ilmenee kunnostussuunnitelman muutostarpeita tai tässä päätöksessä huomioimattomia odottamattomia tilanteita tulee niistä tehdä il- moitus,

Voittajan tulee kaiverruttaa palkintoon vuosiluku, koiran ja omistajan nimi, sekä toimittaa palkinto yhdistyksen sihteerille vähintään kaksi (2) viikkoa ennen

työnhakuun tai työttömyysetuuteen vaikuttavaa muutosta seuraavan kolmen kuukauden aikana. Sähköisen palvelutarpeen arvioinnin jälkeen asiakas pääsääntöisesti ohjataan

Mikäli vastasitte tähän kohtaan ”Ei”, teidän ei tarvitse vastata seuraaviin kysymyk- siin (palauttakaa silti kyselylomake!)?. Kuinka monta henkeä ruokakuntaanne kuului

Permanent bosättning på området som läggs under flödesvatten vid en sällsynt översväm- ning (1 %; 1/100 a) är skyddad mot översvämningar eller man har förberetts sig inför