View of Suomen maatalouden rakennemuutos: Tutkimus Markovin ketjujen käyttömahdollisuuksista rakennekehityksen ennustamisessa ja teoreettinen analyysi rakennemuutokseen vaikuttaneista tekijöistä

Journal of Agricultural Science inFinland Maataloustieteellinen Aikakauskirja Voi 62:77—212

SUOMEN MAATALOUDEN RAKENNEMUUTOS

Tutkimus Markovin ketjujen

käyttömahdollisuuksista

rakenne-

kehityksen

ennustamisessa

ja

teoreettinen

analyysi rakennemuutokseen

vaikuttaneista

tekijöistä

Summary: Agricultural Structure in Finland

A study on applicability of the Markov Chains to forecast

the development of agricultural structure and a theoretical analysis on factors influencing the structural change

PAAVO MÄKINEN

Maatilahallitus

P.l. 250, 00171 Helsinki

Esitetään Helsingin Yliopiston MAATALOUSMETSÄTIETEELLISEN TIEDEKUNNAN SUOSTUMUKSELLA JULKISESTI TARKASTETTAVAKSI ViikinluentosalissaBii

PERJANTAINA, LOKAKUUN26. PÄIVÄNÄ1990 KLO 12.

SUOMEN MAATALOUSTIETEELLINEN SEURA ^• HELSINKI

79

ALKUSANAT

Tämä työon monipuolisen yhteistyön tulos. Yhteistyö ei onnistu ilman yhteis- työkumppaneita, joidentuki, kiinnostus, rohkaisu, kritiikki ja apu ovatolleet kor- vaamattomia.

Ensimmäiseksi haluan kiittää työni ohjaajaa, vararehtori RistoIhamuotilaa, jonka inspiroivat luennot saivat aikanaan minut valitsemaan maatalouspolitiikan pääaineek- seni. Hänen neuvonsa olivat arvokkaita erityisesti työni kokonaisuuden raken- teen kehittymiselle.

Työni toinen ohjaaja, professori LauriKettunen, jakoi lähes päivittäin murheeni ja iloni tutkimukseni suhteen ollessani Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen palveluksessa. Lukemattomat keskustelut hänen kanssaan tuonaaikana ja sen jäl- keen, ovat olleet ratkaisevia työni loppuunsaattamiselle.

Tärkeää apua sainmyösFK Heli Piipolta, jokatyöni alkuvaiheessa opasti minua Markovin ketjumallin soveltamisessa ja suorittimyössuurimmat siihen liittyvät tie- tokoneajot. Lämpimät kiitokseni haluan välittäämyös muille kollegoilleni Maata- louden taloudellisessatutkimuslaitoksessa, jotka kommentoivat käsikirjoitusta _sen eri vaiheissa.

Rakentavaa kritiikkiä ja arvokkaita neuvoja sain työni loppuvaiheessa erityisesti dosentti, ^{MMT Markku} Nevalalta, tutkimusjohtaja, PhD Mikael Ingbergiltä, do- sentti, FT Matti Leppärannalta sekä vt. professori, MMT Petri Ollilalta.

Kouriintuntuvaa apua sain erityisesti Mari Pullilta tilastoaineiston kokoamises- sa, JaanaAhlstedilta kuvioiden puhtaaksipiirtämisessä, Antti Mäkiseltä englannin- kielisen yhteenvedon tarkistamisessasekä Vammalan Kirjapainon henkilökunnalta työn painatuksessa.

Suurkiitos teille kaikille!

Haluan myöskiittää Suomen Kulttuurirahaston hallitustasenmyöntämästä ta- loudellisesta kannustuksesta tämän^työn eteenpäinviemiseksi sekä Suomen Maata- loustieteellisen ^Seuran hallitusta, joka hyväksyi työni julkaistavaksi Maataloustie- teellisessä aikakauskirjassa.

Erityiskiitokset kuuluvat vaimolleniHelille, ^jokaon uskollisesti johtanut huol- tojoukkoja ja välittänyt paikallisuuksia, sekä Juholle, Antti-Pekalle ja Hanna- Marialle, jotkaovathuolehtineet, etteivät uutiset olepäässeet loppumaan. Mielion pysynyt virkeänä.

81

SUOMEN MAATALOUDEN RAKENNEMUUTOS

Tutkimus Markovin

ketjujen käyttömahdollisuuksista

rakenne- kehityksen ennustamisessa ja teoreettinen

analyysi

rakennemuutokseen vaikuttaneista

^tekijöistä

ABSTRACT 85

1. JOHDANTO 87

1.1. Maatalouden rakenne ja rakennepolitiikka käsitteenä 87

1.1.1. Määritelmiä 87

1.1.2.Rakennemittarit 89

1.2.Tutkimustehtävä 90

2. MAATALOUDEN RAKENNEKEHITYS SUOMESSA TOISEN MAAILMANSODAN JÄL-

KEEN 92

2.1. Kokonaistuotanto ja maatalous 93

2.2. Maatalouden työvoiman ja pääomakannan rakenne 94

2.3. Maatilojenlukumäärä ja niiden kokorakenne 97

2.4. Kotieläinyritystenrakenteen kehittyminen 104

2.4.1. Maidontuotanto 104

2.4.2. Sianlihantuotanto 107

2.4.3. Kananmunantuotanto 110

3. MARKOVINKETJUT JANIIDENKÄYTTÖ MAATALOUDEN RAKENNEKEHITYKSEN

KUVAAJANA 113

3.1. Markovin ketju käsitteenä 113

3.2. Siirtymätodennäköisyyksienestimointi 115

3.2.1. Yksittäisten alkioiden siirtymiinperustuvat estimaattorit 115 3.2.2. Jakaumien muutoksiinperustuvatestimaattorit erityisesti pienimmän neliösumman

estimaattori 115

3.3. Markovin ketjun sovelluksista maatalouden rakenteen tutkimuksessa 118 3.3.1. Stokastisen prosessin periaatteellinensoveltuvuus maatalouden rakennekehityksen

kuvaamiseen 118

3.3.2. Mikroaineistosta muodostetun siirtymämatriisin käyttö analyysivälineenä 119 3.3.3. Potentiaalisten yrittäjien lukumäärän (nollaluokan) vaikutus siirtymätodennäköi-

syyksiin 120

3.3.4. Epästationaarisuus ja muuttuvat siirtymämatriisit 121 3.3.5. Makroaineistostaestimoidut siirtymämatriisitjaniiden käyttö 122 4. MAATALOUSYRITYSTENJAKAANTUMINEN YRITYSKOKOLUOKKIIN PELTOALAN

TAIKARJAKOON MUKAAN KOKO MAASSA JA SUURALUEITTAIN 126

4.1. Tutkimusaineisto ja siirtymätodennäköisyyksien estimointi 126

4.2. Tulokset ja niiden tarkastelu 128

4.2.1. Peltoala 128

4.2.1.1.Koko maa 128

4.2.1.2.Etelä-Suomi 131

4.2.1.3. Sisä-Suomi 132

82

4.2.1.4. Etelä-Pohjanmaa 134

4.2.1.5. Pohjois-Suomi 136

4.2.2. Kotieläinten lukumäärä 137

4.2.2.1. Lypsykarjat 137

4.2.2.2. Lihasikatilat 139

4.2.2.3. Kanadiat 141

5. TÄRKEIMPIEN SUOMESSA HARJOITETTUJEN MAATALOUSPOLIITTISTEN TOIMEN-

PITEIDEN VAIKUTUS MAATALOUDEN RAKENTEESEEN 143

5.1. Perusoletukset ja tarkastelutapa 144

5.2. Maataloustulojärjestelmä 145

5.2.1. Markkinahintatuki ¹⁴⁶

5.2.2. Hintapoliittinen tuki 149

5.2.2.1. Tuoteyksikkökohtainentuki 150

5.2.2.2. Panosyksikkökohtainentuki 152

5.2.3. Tuotanto- ja vientikatot sekä markkinointimaksut 155

5.3. Tärkeimmät tuotannon tasapainottamistoimet ¹⁵⁷

5.3.1. Peltoalan rajoittaminen ¹⁵⁷

5.3.2. Tuotannonmuutos- ja tuotannon vähentämissopimukset 160

5.3.3. Perustamislupajärjestelmä 162

5.3.4. Tilakohtaiset kiintiöt 164

5.4. Maatalouden investointituki 166

5.5. Tuotannosta luopumiseen liittyvä tuki 169

6. YHTEENVETOJA JOHTOPÄÄTÖKSET 172

6.1. Rakennekehityksen pääpiirteet 172

6.2. Markovin ketjumalli jasenantamat ennusteet maatilojenkokorakenteen kehityksestä^... 173

6.3. Maatalouspolitiikka jamaatalouden kokorakenne 174

6.3.1. Maatalouden tukipolitiikka 174

6.3.2. Tuotannonohjauspolitiikka 175

6.4. Maatalouspolitiikka jamaatalouden tuotantorakenne 176

6.5. Käytettyjen oletusten vaikutus johtopäätöksiin 177

6.6. Loppupäätelmät 178

6.7. Aiheita jatkotutkimuksille 180

KIRJALLISUUS 181

LIITTEET 185

SUMMARY 204

Käytettyjä lyhenteitä TPP

MPP MVP AVP TR MR TC FC VC MC AVC MFC SRAC LREP

kokonaistuotos, total physical product

tuotannontekijän rajatuotos, marginal physical productivity tuotannontekijän rajatuotto, marginalvalue productivity

tuotannontekijänkeskimääräinen tuotto, average value productivity kokonaistuotto, total returns

rajatuotto, marginal returns kokonaiskustannukset, total costs kiinteätkustannukset, fixed costs muuttuvatkustannukset, variable costs rajakustannukset, marginal costs

keskimääräiset muuttuvatkustannukset, averagevariable costs tuotannontekijän rajakustannus, marginalfactor cost

lyhyenaikavälin keskimääräiset kustannukset, short runaverage costs pitkänaikavälin laajenemisura, longrun expansion path

83

JOURNAL OF AGRICULTURAL SCIENCEIN FINLAND Maataloustieteellinen^Aikakauskirja

Vol. 62: ^77—212, 1990

Agricultural Structure in Finland

A Study on applicability of the Markov Chains toforecast the development of agricultural structure and a theoretical analysis of factors

influencing the structural change

PAAVO MÄKINEN

National ^Board

of

Agriculture

P. O. Box 250, SF-00171Helsinki, ^Finland

Abstract. The study describes the main developments of agricultural structurein Finland, particularlysince 1960.It discusses the feasibility of Markov Chainsin modellingthe struc- tural change for forecasting^purposes.Usingmacroand micro data the transition probabilities areestimated for the farms moving fromonefieldareasize class to another. The probabilities for transitions between herd size classes arealso estimated for the dairy, pork and poultry farms usingmicro data only. Applying the obtained transition probabilities forecastsaremadeon the number of farms and their size structure at the turn of the century.The regional aspect isanintegralpart of the study. For this^purposethe ^countryis divided into four regions.

The transition probabilities, estimated using data from different time periods, yielded diver- gentforecasts. Therefore, an attempt is made to examine qualitatively, employing basic microeco- nomic theory, certain causal factors which could have influenced the agricultural structure and its changeinFinland and within its regions.Aparticular emphasisis given to various agricul- tural policy measures, including those under income and production policies.

Index words: Agricultural structure, Markov Chains, transition probabilities, agricultural structural policy, agricul- tural production policy, agricultural income policy

85

1. JOHDANTO

1.1. Maatalouden rakenne ja rakenne- politiikka käsitteenä

1.1.1. Määritelmiä

Maatalouspolitiikalla on oma paikkansa yhteiskunnassa tapahtuvan toiminnan »takso- nomiassa». Siitä yhden version on tehnyt Eklin (1976). Hänen mukaansa yhteiskun- nassa ilmenevän toiminnan pääsektorit toi- minnan tarkoituksen mukaan ryhmiteltynä ovattaloudellinensektori, poliittinen sektori ja sosiaalinen sektori. Näistä kaksi ensimmäis- tä palvelevat viimekädessä kolmattasektoria, joka sisältää perimmäiset tavoittelemisenar- voisetasiat, päämäärät ja niihin liittyvät ar- vostukset. Yhteiskunnassa tapahtuvan toimin- nanlajituntomerkit eivät tosin ole yhtä selkei- tä kuin eliömaailmassa. Kuvaavaaon,että toi- minnan eri lohkoja yhdistämällä voidaansaa- da hyviä tuloksia, usein jopa parempia kuin pysyttelemällä tiukasti _oman lajin »ekologi- sessa lokerossa».

Eklinin (1976, s. 6,7) luokittelua soveltaen maatalouspolitiikka kuuluu poliittisen toimin- nanpiiriin. Se voidaan sijoittaataloudelliseen sektoriin liittyvän talouspolitiikan yhdeksi lohkoksi. Tällöin talouspolitiikka jaotellaan senperusteella, mihin sektoriinse liittyy. Ta- louspolitiikka voidaan jaotellamyösmuillata- voin. Työvoimapolitiikan ja maankäyttöpo- litiikan avullasäädellään mainittujentuotan- nontekijöiden jakautumista, tulonjako- ja hintapolitiikan avulla vaikutetaan puolestaan taloudellisen toiminnan tuloksenasyntyvän ostovoiman jakautumiseen, kauppapolitiikka ontarkoitettu edistämään maiden välistä kau- pankäyntiä ja samalla vaikuttamaan kauppaa-

käyvien maiden hyvinvoinnin lisäämiseen ja hyvinvointierojen tasaamiseen.

Poliittiset toimenpiteet voidaan jakaamyös sen perusteella, millä aikahorisontilla_{ne on} suunniteltu. Tällöin puhutaan esimerkiksi^ly- hyen tai pitkän aikavälin maatalouspolitiikas- ta. Toisaalta toimenpiteet voidaan kohdistaa erilaisinamaan eri osiin, jolloin kyseessä on esimerkiksi maatalouden aluepolitiikka.

Rakennepolitiikka, jonka käsitteistöä Ek- iin erityisestitarkastelee, ei hänen mukaansa helposti sijoitu esitettyyn politiikan lohkojen tyypittelyyn (Eklin 1976,^s. 9). Tämä johtuu siitä, että rakenne on määritelmänä monita- hoinen jasenvuoksi ongelmallinen: »Raken- nevoinee viitatatoisaalta^niidenpanosten ko- konaisuuteen (panosrakenne), joitataloudel- liseensektoriin tulee muista sektoreista samoin kuin yhteiskunnan ulkopuolelta, lähinnä luon- nosta ja tuontina muista yhteiskunnista. Toi- saalta huomio voidaan kiinnittää taloudelli- sentoiminnantuotostenkokonaisuuteen (mu- kaan lukien sivuvaikutukset), jokameneeyh- teiskuntaan,luontoon tai vientinä muihin yh- teiskuntiin (tuotosrakenne).»

Organisatoriseksi rakenteeksi ^kutsutaan puolestaan sitä,kuinka taloudelliseen toimin- taan osallistuvat ihmiset ja yhteisöt ovat or- ganisoituneet. Jos vielä tarkastellaan kokonai- suutta, jolla taloudellisessa sektorissa sinnetu- levat panokset muunnetaan tuotokseksi, on kyse teknologisesta rakenteesta tai prosessoin- tirakenteesta.

Maatalouden rakenteeseen on Suomessa yleensä liitetty kolmeosa-aluetta, ^jotkaovat osittain yhteneväisiä Eklinin määritelmän kanssa. Maatalouden tuotannollinenrakenne ilmaisee eri tuotteiden merkityksen koko maa- talouden tuotannossa, erikokoisten tilojen

87

osuuden eri tuotteidentuotannossa^sekätuo-

tannon erikoistumisasteen.

Maatalouden yhteiskunnallinen rakenne kuvaa elinkeinon yhteiskunnallis-taloudellisia toimintaedellytyksiä (Ihamuotila 1986, s.

70). Tämä sisältää Pihkalan (1963, s. 416) mukaanne tosiasiallisetomistus-, ^yhteistoi- minta- jamääräysvaltasuhteet jotkavallitse-

vat (maatalouden piirissä olevien) ihmisten vä- lillä. Käsiteon siis varsin laaja-alainen ja Iha-

muotila(1986, s. 71) jakaasenedelleen kol- meenosa-alueeseen: ensiksi,^mikäon maata- louselinkeinonosuuskansantalouden kaikis- ta tuotannontekijöistä jatoiseksi, miten nä- mä tuotannontekijät ovat maatalouselinkei- nonsisällä jakautuneet eri maatalousyritysten kesken. Kolmanneksisekertoo keiden hallin- nassatuotantovälineetovat jamillaiset^yritys- muototyypit ovat elinkeinossa vallitsevia.

Pihkala (1963,s. 417) liittää yhteiskunnalli- seenrakenteeseen vielä maanviljelijöiden pe- rustamien erilaisten yhteisöjen ja järjestöjen organisaatiorakenteen.

Rakenteen kolmantena osa-alueena maini- taan infrastruktuuri eli maatalouden ulkora- kenne. Se kuvaa maatalouselinkeinon ^ulko- puolella olevan muunkansantalouden raken- teen ja yleisen kehitystilan.

Koska maatalouden rakenneonkäsitteenä laaja ja koska _sevoidaan jakaa osa-alueisiin usealla eritavalla,^{ei ole}ihme, ^{että maatalou-} den rakennepolitiikka on käsitteenä vaikeas- ti määriteltävissä. Eklin (1976, s. 11) päätyi

luonnehtimaan rakennepolitiikkaa seuraavas- ti: »Rakennepolitiikka sisältää^{sen polittisen} päätöksenteon kautta tapahtuvan tavoitteiden asettelun ja keinojen valinnan, jolla olennai- sesti ja pysyvästi muutetaantaloudellisen toi- minnanpanosten tai tuotosten koostumusta tahituotannonorganisointia taikkatuotanto- teknologiaa (tai estetään odotettavissa oleva muuttuminen) ja jonka tarkoituksena_onnäin edesauttaa muiden talous- ja yhteiskuntapo- liittisten tavoitteiden saavuttamista.»

Ritsonin (1977, s. 380) mukaanmaatalou- den rakennepolitiikan tarkoituksena on vä- hentää maataloudesta toimeentulonsasaavien

lukumäärää ja samalla kasvattaa maatilojen keskikokoa, koska maatalouden supistuvan kokonaistulon_on jakaannuttava entistä har- vempien viljelijöiden kesken. Varsin^yksivii- vaisesta ^ja tavoitteellisesta määrittelystään huolimatta Ritson ei pidä käytännön raken- nepolitiikkaa mitenkään yksinkertaisena. Mo- nista ongelmista päällimmäiseksi Ritsonaset-

taasen, että harjoitetun rakennepolitiikan vai- kutukset näkyvät viidentai jopa kymmenen vuodenkuluttua, joten äänestäjien suosiota ajatellen rakennepolitiikan harjoittaminen _on epämielekästä työtä(Ritson 1977, ^{s. 382).}

Ihamuotila (1981, s. 41) määrittelee_maa- talouden rakennepolitiikanasettamattasenta- voitetta eksplisiittisesti: »Maatalouden^raken- nepolitiikka käytännön toimintanaonharkit-

tuatoimintaamaatalouden rakennetavoitteen määrittelemiseksija tämän tavoitteen^saavut- tamiseksi käyttämällä mahdollisimman tehok- kaasti mielekkäitä keinoja, jotka samalla edesauttavat tai mahdollisimman vähän estä- vät maatalouspolitiikan muiden tavoitteiden saavuttamista.»

Suomessa maatalouden rakennepolitiikan tavoitteeton yleensä määritelty laajapohjai- sissa maatalouspolitiikan suuntaviivoja käsi- telleissä komiteoissa. Vuoden 1962 maatalous- komitea, ns. Westermarkinkomitea määrit- teli ne pääperiaatteet ja tavoitteet, ^joita

1960-luvun maatalouspolitiikassa oli pyrittä- vätoteuttamaan.Rakennepolitiikkaa koske- vat tavoitteet olivatseuraavat (Anon. 1962,s.

237): »Maataloutta koskevat valtion toimen- piteeton siten ohjattava, että niilläedistetään tuotantoyksiköidenrakenteenparantumista ja kannustetaan viljelijöitä ottamaankäyttöön- sä entistä tehokkaampia menetelmiä. Tuotan- tokustannuksia näin alentamalla luodaan edellytykset pitääelintarvikkeiden hinnat koh- tuullisina rasittamatta liikaa valtiontaloutta.»

Maatalouden rakennepoliittinen toimikunta (Anon. 1980, s. 88) otti rakennepolitiikan määrittelyssään mukaanmyös muutkansan- talouden sektorit: »Maatalouden rakennepo- litiikalla tarkoitetaansellaista maataloudenra- kenteen kehittämiseen tähtääväätoimintaa,

jolla lisätään työstä, pääomasta ja tiedosta saatavaahyötyä ohjaamallanäiden ^{käyttöä ja} hallintasuhteita toisaalta maatalouselinkeinon sisällä jatoisaalta suhteessa koko kansanta- louteen.»

Tällä kertaa tavoitteena siis oli tuotantopa- noksistasaatavan hyödyn lisääminen. Käytän- nössä tämä merkitsi toimikunnan mukaan seuraavaa (Anon. 1980,s. 153): »Yleisenäta- voitteena maatalouden rakennepolitiikan hoi- dossa tulisi olemaan tilakoon suurentaminen

ja tuotannontekijöiden rationaalisen käytön tilakohtainenparantaminen. Rakenteellisesti maataloutemme käsittäisi edelleenkin pelto- ja metsäalojensa, tuotantosuuntiensä jatyöme- nekkinsä puolesta erikokoisia viljelmiä.»

Maatalous2000 -komitea eimuuttanutra- kennepolitiikan tavoitetta lainkaan edellises- tä, vaanasetti sen yleiseksi tavoitteeksi tuo- tannontekijöiden järkiperäisen käytön edelly- tysten parantamisen maataloudessa ^(Anon.

1987, s. 117).

1.1.2. Rakennemittarit

Maatalouden rakenteen jasenosa-alueiden kuvaamiseen käytetään erilaisia indikaattorei- taeli ilmaisimia. Ihamuotila (1978, s .2) luet- telee kymmenen tärkeintämittaria,^joillamaa- talouden yhteiskunnallista rakennettavoidaan

ilmaista:

maatalouselinkeinon ^osuuskansantalou- den koko työvoimasta

maatalouselinkeinon ^osuuskansantalou- den koko pääomakannasta

maatalousyritystenlukumäärä,keskikoko ja kokojakauma

maatalouselinkeinon työvoiman jakautu- minen yritysten kesken

maatalouselinkeinon työvoiman jakautu- minen yrittäjien ja palkatun työvoiman kesken

maatilojen yleinenomistusrakenne, ts.val- litsevat yritysmuototyypit

maatalouselinkeinon pääomakannan ja- kautuminen ^yritystenkesken

maatalouden pääomakannan jakautumi-

nen yrittäjien oman ja vieraanpääoman kesken

maanvuokrauksen yleisyys

eräät maataloudessa vallitsevat^määräys- valta-, yhteistoiminta- ja järjestösuhteet.

Kun kyse on maatalouden yhteiskunnalli- sesta rakenteesta, olisi rakennemittareiden luetteloon lisättävä vielä maatalouselinkeinon osuus kansantuotteesta ja kansantulosta sekä maatalouden kansantulo-osuuden jakaantu- minen yritysten kesken (esim. Gardner ja

Pope 1978,s.300). Tällöin (Eklinin termein) panos-ja organisatorisen rakenteen lisäksitar- kasteltaisiin myös tuotos(tuotto)rakennetta.

Maataloudentuotannollisen rakenteen il- maisemisessa käytetään ensinnäkin erituot- teiden tuotannon volyymiä. Toiseksi tutki- taan,minkälaisissa yksiköissä kunkin tuotteen

tuotantotapahtuu ja mikäonerikokoisten yk- siköiden ^osuus tuotannosta (Ihamuotila

1978,s. 1). Maatalouden ulkorakenteen ilmai- semiseen soveltuu puolestaan lukuisa joukko muuttujia, kuten etäisyydet, tiestö,^palvelut jne, joita ei tässäkäsitellä tarkemmin.

Edellä mainitut mittarit eivät kerro yksise- litteisesti, minkä tyyppistä tietoaineistoaon kyseisen mittarin kohdalla käytettävä.Esimer- kiksi yrityksen kokoa voidaan käytännössä mitata mm. pinta-alalla, työvoiman, ^maata- louskoneiden ja kotieläinten lukumäärillä sekä pääoman määrällä (Ritson 1972) sekä liike- vaihdolla. On huomattava,että jotkutmuut- tujat voivat tässä tapauksessa käydä sekä maatalouden yhteiskunnallisen ettätuotannol- lisen rakenteen kuvaamiseen.

Yllä esitetyt rakenteen määritelmät ja jao- tukset ovat varsin laajoja verrattuna siihen, miten rakenne -käsitettä usein kirjallisuudes- sakäytetään. Ei ole epätavallista, että^maa- talouden rakenteeseen liitetään vain yritysten koko ja yritysten lukumäärä (esim. Matu-

lich 1978,Halu ja Le Veen 1978, ^Headyja Sonka 1974, ^{ja Ritson} 1977, s. 380). Tässä suhteessa USD A (1981) tekeeselkeän poik- keuksen. Mainittu julkaisu liittyy Yhdysval- tain silloisenmaatalousministerin, Bob ^Berg- lundin johtamaan laajaanmaataloudenraken- 89

nettaselvittäneeseen projektiin, johon liittyi kymmenen eri^{puolilla maatapidettyä}alueel- lista avointa teemapäivää, joita ministeri itse johti. Projektiryhmä halusi ymmärtääraken- ne -käsitteen laajasti, jolloin siihen tuleeta- loudellisten tekijöiden lisäksi ^liittää »filoso- finen» näkökulma.Maatalouden rakenne -kä- sitteeseen sisällytettiinseuraavatmittarit,^jois-

tatosin vainmurto-osan kehitystä selvitettiin kvantitatiivisesti (USDA 1981,s. 15):

Kuinka erilaiset maatilat (tuotetuntuot- teensekä mm. tulojen jaeripääomalajien pe- rusteella mitatunkoon mukaan) eri alueillaor- ganisoivat luonnonvarojen, työvoiman, rahoi- tusresurssien ja muiden voimavarojen käytön?

Kuinka näiden maatilojenomistus, ^joh-

toja käytännön töiden suorittaminenon jär- jestettyerihenkilöryhmien kesken (omistajat, ammattijohto ja työvoima)?

Maatilayritysten omistajien, ammatti- johdon ja työvoiman nauttima valinnanva- pauden aste ja heidän kohtaamansa riskin muoto, aste ja lähde.

Tulojen ja siihen liittyvän hyvinvoinnin jakautuminen omistajien, ammattijohdon ja työväen kesken.

Tavat, joilla maanviljelijät varmistavat tarvittavien tuotantopanosten (rahoituspää- oman mukaanlukien) saatavuuden.

Edellytykset, jotka vaaditaan aloittaval- tamaatalouden harjoittajalta, ja kuinkanä- mä edellytykset on käytännössä täytetty.

Keinot, joilla maatilat saadaan siiretyksi seuraavalle sukupolvelle, ja käytettyjen kei- nojen vaikutukset kyseisiin maatalousyrityk- siin ja koko maatalouteenpaikallisesti, alueel- lisesti ^{ja koko maan osalta.}

Maataloustuotannossa käytettyjen^me- netelmien ja teknologian vaikutukset luon- nonvaroihin.

Elintarviketuotantoketjun kykytuottaa

elintarvikkeita, ^jotkavastaavat sekä laadul- taan että määrältään kuluttajien tarpeita.

Elintarviketuotantoketjun kyky kestää

»shokkeja», elisopeutuamuuttuviin taloudel- lisiin olosuhteisiin ja teknologiaan sekä kulut- tajien preferenssien muutoksiin.

Kuinka koko elintarvikkeidentuotanto- sektori kaikilta osiltaan onnistuu saavutta- maan netavoitteet, jotka yhteiskunta _onsille asettanut.

1.2. Tutkimustehtävä

Maatalouden rakennekehitystä tarkastel- laan tässä^työssäyritystenkokorakenteen, ^lu- kumäärän ja tuotannonrakenteen kannalta sekä valtakunnallisesti että alueittain. Yritys- koon mittarina_onkäytetty viljelyksessä ole- vaa peltoalaa sekä karjakokoja eri kotieläin- tuotannonhaaroissa. Mainittuja kotieläintie- toja on käytetty myös ^tuotannonrakenteen kehityksen kuvaajana. Alueellinen tarkastelu on tehty suuralueittain.

Taloudellisen toiminnan rakenneperustuu osittain historialliseenlähtötilanteeseen, ^jon- ka tutkija periaatteessa voi^asettaa loputtoman kauas menneisyyteen. Historiaan kuuluvat kansallisen yhteisön syntyminen jasenyhteis- kuntajärjestyksen ja erityisestisenmaaomis- tusolojen kehittyminen. Uusialähtötilanteita muodostavat yhteiskunnalliset mullistukset, jotkavoimakkaastiravistelevat normaalia ke- hityskulkua. Toistaiseksi ^{viimeinen tämän} tyyppinen maatalouden rakennekehitystähäi- rinnyt mullistus oli toisen maailmansodan jäl- keinen asutustoiminta, jonka yhteydessä pe- rustettiinsuuri määrä uusia maatiloja, jolloin keskitilakoko laski rajusti. Asutustoiminta saatiin suureltaosinpäätökseen 1960-luvunal- kupuoliskolla. Tämän työn ajallinen viiteke- hysonasutustoiminnan luoman lähtötilanteen jälkeiset 2—3 vuosikymmentä, joskin tapah- tunutta rakennekehitystä pyritään projisoi- maantilakoon kehityksen osalta^myösvuosi- sadan loppuun.

Tämän työnyhtenä tarkoituksenaon des- kriptiivisesti kuvata maatalouden rakenneke- hityksenkeskeisiä piirteitä edellämainittuja in- dikaattoreita käyttäen sekätutkia ^Markovin ketjumallin käytön mahdollisuuksia maata- louden rakennekehityksen mallittamisessa ja ennustamisessa. Markovin ketjumallin nor- maali, joskaan ei käytön kannalta välttämä-

tön oletus^onprosessin stationaarisuus. Täs- sä yhteydessästationaarisuus merkitsisiraken- nekehityksen jatkumista ajan suhteenmuut- tumattomana. Rakennekehityksen vaihtelut ovat tutkimusjaksolla kuitenkin olleet varsin suuria.

Tutkimuksen ^toiseksi tarkoitukseksi nousi tämän vuoksi selvittää niitä syitä, jotka^ovat johtaneet rakennemuutosprosessin epästatio- naarisuuteen. Tutkimuksessa tarkastellaanta- lousteorian menetelmiä käyttäen lähinnä eri maatalouspoliittisten toimenpiteiden kvalita- tiivisia vaikutuksia maataloudenkoko- ^jatuo- tantorakenteeseen sekä näiden alueelliseen eri- laistumiseen. Eräänlaisena yleishypoteesina voidaan pitää sitä, että rakennepolitiikan li- säksi suurella osalla maatalouspolittisista toi- menpiteistä_{on oma}vaikutuksensa maatalou- den koko- tai tuotantorakenteeseentai raken- teen alueelliseen erilaistumiseen.

Koska maatalouspoliittisten toimenpiteiden ja muiden rakenteeseen vaikuttavien voimien kirjo ontavattoman monipuolinen ja -ulottei- nen, eitässä yhteydessä kuitenkaankatsottu olevan mahdollista kehittää kvantitatiivista mallia, minkä avullakäsiteltyjen toimenpitei- den vaikutuksensuuruus olisi saatuerikseen selville kunkin toimenpiteen osalta.

Tutkimus jakautuu kolmeen pääosaan.

Aluksi esitetään yleiskuva Suomen maatalou- den rakennekehityksestä lukuisten edellä lue- teltujen rakennemittareiden avulla (2. luku).

Muun muassa maataloudenaseman jamer- kityksenmuutostakansantaloudessa niintuo- tantopanosten käyttäjänä kuin tuottajana kar- toitetaan. Samalla pyritäänidentifioimaanne maatalouden koko- ^jatuotantorakenteen sekä näiden alueellisen kehityksen päätrendit, joi- taseuraavassa osassaanalysoidaan lähemmin.

Toisessa osassa(3. ja 4.luku) tarkastellaan Markovin ketjumallin soveltuvuutta ja käyt- tökelpoisuutta kuvaamaan rakennekehityksen kulkua, tässä erityisesti maatalouden kokora- kenteen kehitystä. Tutkittavana muuttujana käytetään maatilojen kokoa. Sitä kuvaa_maa- tilarekisterin mukainen maatilojenhallinnas-

saoleva peltoala sekä lypsykarjojen, lihasika- tilojen ja kanatilojen eläinmäärät. Eläinmää- rien osalta mallia käytetään myös tuotanto- rakenteen kehityksen osittaiseen kuvaamiseen.

Markovin ketjumallin käytön edellyttämä siir- tymätodennäköisyysmatriisi _on peltoalan osalta estimoitu käyttäen aikasarjaa yritysten

jakautumisesta kokoluokkiin peltoalan mu- kaan vuosina 1972—1981. Siirtymätodennä- köisyydet estimoitiin rajoitetun pienimmän neliösumman avulla. Malli muodostettiin koko maanlisäksiEtelä-Suomelle, Sisä-Suo- melle sekä Pohjois-Suomelle.

Edellämainittuja siirtymämatriiseja, jotka siis kuvaavat 1970-luvulla vallinnutta keski- määräistä kehitystrendiä, verrataan vuosilta

1985—86 kerätystänk. mikroaineistosta esti- moituihin siirtymätodennäköisyyksiin janii- den antamiin ennusteisiin. Kotieläintilojen osalta käytettiin kahta koko maan kattavaa mikroaineistoa vuosilta 1977—80 ja 1983—86.

Kolmannessaosassa(s.luku)käsitellään ta- lousteoriaa hyväksikäyttäen tärkeimmät Suo- messaharjoitetut maatalouspoliittiset toimen- pideryhmät ja selvitetäänkvalitatiivisesti ^nii- den mahdollisia vaikutuksia maatalouden koko- ja tuotantorakenteeseen.

Liitteessä A esitellään lyhyesti tärkeimmät neoklassisen talousteorian välineistä, ^niiden käytön perusteet sekä niihin liittyvät oletuk- set, joita 5. luvun kvalitatiivisessa analyysis- sä on käytetty.

91

2. MAATALOUDEN RAKENNEKEHITYS SUOMESSA TOISEN MAAILMAN- SODAN JÄLKEEN

Viime vuosinaontehty useita maatalouden rakennetta taisenosa-alueita koskevia tutki- muksia ja selvityksiä. Rakenteen yleistä ku- vausta ovat laatineet mm. Maatalouden ra- kennepoliittinen toimikunta Anon. (1980), Vesalainen (1980), Ihamuotila (1986),

Haggrenetai. (1986) sekä Niemi ja Häkkilä (1988). Maatalouden rakennekehityksen his- toriallistataustaa ovat selvittäneet mm. Hok-

kanen(1982)sekäVirtanen ja Halme (1983).

Jälkimmäisessä julkaisussaon^myös laaja kat- sauserityisesti Suomen maareformeja koske- vaankirjallisuuteen.

Erityisesti maatalouden työvoimaan jasen rakenteeseen ovatpaneutuneet mm. Maata-

louden työpanostoimikunta (Anon. 1981), Honkanen ^et ai. (1979), Tauriainen et ai.

(1980), Kukkonen ja^Lahdenperä(1986) sekä sisäasiainministeriö, joka laatii säännöllisin väliajoin läänittäisen ^väestö- ja työpaikka- suunnitteen, jonka valtioneuvosto hyväksyy.

Viimeinen käytettävissä ollut suunniteon vuo- delta 1986 (Anon. 1986). Tolvanen (1985) on puolestaan tarkastellut maatalouden työvoi- matuloja, niiden jakaantumista eri tilaryhmiin ja suhdetta muiden sektoreiden työtuloihin.

Ihamuotila (1983) ja ^Anon, (1984)ovat sel- vittäneet maatalouden pääomakantaa jasen jakaantumista pääomalajeihin sekäoman ja vieraanpääoman kesken. Honkanen (1988) on puolestaan tutkinut perikuntien ja yhty- mien omistamien maatilojen lukumäärän ja rakenteen kehitystä.

Maatalousmaallaon erityisasema maata- louden tuotannontekijöiden joukossa, koska

sillä on usein keskeinen rooli maatalouden tuotannon laajuuden määräytymisessä. Suo- messamaatilan^pinta-alaonkin ollut^käytetyin maatilayrityksen koon mittari (esimerkiksi Heikkilä 1984 ja Tolvanen 1985). Peltoalan lisäksimyöskotieläinmääriäonusein käytet- ty yrityskokoa mitattaessa (mm. Hassinen

1980 ja^Hagren etai. ^1986).Tällöin^on usein kysymyksessä maatalouden tuotannonraken- teenkuvaaminen, ^jossatoisena merkittävänä muuttujanaoneri tuotteita tuottavien yritys- ten lukumäärä (esim. Ikäheimo 1983).

Vaikka maatalouden rakennetta jasenke- hitystä_onkirjallisuudessa kuvattu varsin_mo- nipuolisesti, _on tässä yhteydessä ^syytä tehdä se osittain uudelleen, ^jotta olisimme selvillä niistä ajallisen ja alueellisen kehityksen ^pää- linjoista, joiden talousteoreettistataustaapy- ritään selvittämään myöhemmin tässä tutki- muksessa. Useimpien muuttujien tarkastelu alkaa vuodesta 1950,^muttayhtenäisten tilas- tojen_puuttuessa tarkastelu joudutaan eräiden muuttujien osalta aloittamaan myöhemmäs- tä ajankohdasta. Alueellisessa tarkastelussa maa onjaettu neljään suuralueeseen (ks. kar- tatliitteessä C), joiden pohjana on ensisijai- sesti lääninjako ja toissijaisesti maatalouskes- kusjako. Tällöinalueiden ^{rajat eroavat jon-} kin verrantoisistaanmuttaseuraavandeskrip- tiivisen kuvauksen kannalta sillä ei ole mer- kitystä. Käytetty aluejako on yleisin maata- louden alueellisissa tutkimuksissa käytetty suuraluejako. Samaa aluejakoa onkäytetty tämän^työn4.luvussa Markovin ketjumallin sovelluksessa. Alueen sisäinen vaihtelu_on ta- vallinen ongelma monien ilmiöiden analyysis- sä. Varsinkin Etelä-Suomen alueella alueen si- säiset vaihtelutovat monenmuuttujan osalta varsin suuria,^{mikäon otettava}huomioon ti-

lastoja tulkittaessa. Toisaaltamyös läänin ja sitä pienempienkin yksiköiden analyysissä alueen sisäinen vaihtelu voi olla yhtä ongel- mallista. Suuralueita käytetään myösyleises- ti erilaisten aluepoliittisten toimenpiteiden kohdentamisessa. Näiden rajat vaihtelevat kuitenkin toimenpiteittäin suuresti.

Läänirajoihin perustuva aluejako on seu- raava:

E-S alue: Etelä-Suomi:

Uudenmaan, Turun- ja Porin, Hämeen ja Kymen lääni sekä Ahvenanmaan maakunta S-S alue: Sisä-Suomi:

Keski-Suomen, Mikkelin, Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänit

E-P alue: Vaasan lääni P-S alue: Pohjois-Suomi

Oulun- ja Lapin läänit.

2.1. Kokonaistuotanto ja maatalous Maatalouden merkitys Suomen kansanta- loudessaonpienentynytmurto-osaansiitä mi- täseoli vielä vuosisadan alussa. Ihamuotilan (1986, s. 46) tekemän selvityksen mukaan maataloustuotannon _nousun suhdeluku oli 242vuonna 1984(perusvuosi 1900⁼ 100), kun se esimerkiksi teollisuudessa oli samaan ai- kaan 5647, kaupassa 2370 ja koko^tuotannos- sa 1403.Mainittakoon,ettämetsätaloudessa,

joka sisältää puuntuotannon ja korjuun, mai- nittu suhdeluku oli vain231. Maa- ja metsä- taloudentuotannonkasvuvauhdin eroverrat- tunakokonaistuotannon kasvunopeuteen on kasvanut erityisesti vuodesta 1950 lähtien.

Tuolloin maataloudenosuuskoko BKT:sta oli 15,8 prosenttia kun se vuonna 1986 oli ^enää 4,1 prosenttia.

Kuviosta2.1. voimmeseuratamaatalouden alueellisen kansantuoteosuuden kehitystä. Lu- vut ovatperäisin aluetilinpidon tiedoista, ^joita

1 ^Seemapsin the Annex C which depict the bound- aries of the regions used. E-S⁼SouthernFinland, S- S⁼CentralFinland, E-P⁼Southern Ostrobothniaand

P-S⁼Northern Finland. Unless other ways stated regional informationin this study is basedon provincial data.

Kuvio2.1. Maatalouden BKT:n osuuskoko ^BKT;staalueittain vuosina 1960, 1970, 1980ja1986 Lähde: Suomen virallinentilasto; Kansantalouden tilinpito

Figure2.1. The share of agriculturein the total GNP by region^l in 1960, 1970, 1980and 1986 Source: Official Statistics ofFinland; National Accounts

93

on saatavissa vuodesta 1960 lähtien. Maata- lous sisältää toimialaluokituksen (TOL) luo- kat 111 ja 112

Kehityksen suuntaja nopeusovat lähestul- koon samanlaiset jokaisella alueella. Etelä- Pohjanmaalla maatalouden BKT-osuuson ol- lut selvästi suurin, ^{kun taas} Etelä-Suomessa osuus on ollut pienin. Etelä-Suomen osalta alueen sisäinen hajonta on tosin ollut varsin suurta. Vuoden 1986 erinomaisen sadon an- siosta maatalouden BKT-osuudetovatsuurin- piirtein samatkuin vuonna 1980. Vuosi 1986 kuvastaa yleisemminkin maatalouden suotui- saa kehitystä 1980-luvun alkupuoliskolla.

Muunmuassaheikot satovuodet vuosina 1987 ja 1988 ja taloudellisen korkeasuhdanteen jat- kuminen_ovat jälleen_muuttaneetkehityskul- kua maatalouden kannalta huonompaan suuntaan.

Kuvio 2.2 esittää maatalouden bruttokan- santuoteosuuden jakaantumista alueittain.

Etelä-Suomen ^{osuus on selvästi}suurin, ^joskin se on jonkin verran pienentynyt vuodesta 1960. Etelä-Pohjanmaanosuus onpuolestaan noussutKeski- ja Pohjois-Suomen osuuksien

pysyessäsuurin piirtein ennallaan. Alueellinen kehitys onkuitenkin tässä suhteessa ollut vä- hemmän stabiilia kuin kaikkien sektoreiden BKT-osuuden kehitys alueittain (kuvio 2.3).

2.2. Maatalouden työvoiman ja pääomakannan rakenne

Maatalouden kansantuoteosuuden pienen- tyminen on merkinnyt maatalouden piiristä elantonsa saavien osuuden pienentymistä.

Maatalouden ammatissa toimivan väestön (ATV) osuuskoko ATV:stä onlaskenut 39,6 prosentista vuonna 1950 (Haggren et ai.

1986,s. 32) 7,9 prosenttiin vuonna 1985 (ku- vio 2.4). Maatalouden BKT-osuuden suhteel- linen muutosvauhtionollut mainittuna aika- napienempi kuin maatalouden ATV-osuuden muutosvauhti. Maatalouden BKT-osuus on pudonnut noin kolmannekseen vuoden 1950 tasosta kun maatalouden ATV-osuus onpu- donnutrunsaaseen neljännekseenvastaavana ajanjaksona. Tästä voitaisiin tehdäsejohto- päätös, että maatalouden työvoiman^tuotta-

Kuvio2.2. ^Alueenosuus maatalouden BKT:sta vuosina 1960, 1970, 1980ja1986 Lähde: Suomen virallinentilasto;Aluetilinpito

Figure2.2. The share of region inthe total agricultural GNP in 1960, 1970, 1980and 1986 Source; Official Statistics OfFinland;Regional Accounts

95

2 Maatalous sisältää tässä vuoden 1960 elinkeino- luokituksen ryhmät 01, 02, 03, 04 ja06 sekä vuodes-

ta 1970käytössä olleen elinkeinoluokituksen ryhmän 11.

Kuvio 2.3. ^Alueenosuus koko maan BKT:sta vuosina 1960, 1970,1980ja1986 Lähde: Ks. kuvio 2.2

Figure2.3. The share of regionin the total GNPin 1960, 1970, 1980^and 1986 Source: See figure 2.2

Kuvio2.4. Maatalouden ATV:nosuuskoko ATV:stä alueittain vuosina 1960, 1970, 1980 ja 1985 Lähde: Suomen virallinen tilasto; Väestölaskennat sekä^Asunto-jaelinkeinotutkiraus.²

Figure2.4. The share of labour force employed by agricultureinthe total employed labor forcein 1960, 1970, 1980 and 1985

Source: Official Statistics ofFinland; National Cencus and Household Surveys

vuuden kehitys on ollut koko kansantalouden työvoimantuottavuuden kehitystä nopeam- paa vuosien 1950ja 1986välillä, jos työvoi- man tuotavuuden kehitystä mitataan BKT:n ja ATV:n osuuksien suhteellisella kehityksel- lä. Toisaalta BKT-osuuksien kehitykseen vai- kuttaamyöshintasuhteidenkehittyminen. Tä- män vuoksi maatalouden hintajärjestelmillä onollutomavaikutuksensa maataloudentyö- voiman tuottavuuden kehitykseen suhteessa

muihin elinkeinoihin. Maatalouden työvoi- man tuottavuuden kehitykseen vaikuttavat

myös sääolosuhteet, joten tuottavuuden_vuo- sittaiset vaihtelutovat sektorille ominaisia.

Kuviossa 2.4. esitetään maatalouden ATV:n osuutta alueen koko ATVrsta eri alueilla^jakuviossa^{2.5 on} vastaavasti esitetty alueen maataloudenATV:n osuuskoko_maan maatalouden ATV:sta.

Kuten kuvioista näemme, maataloudenam- mateissa toimivan väestön alueittainenkehi- tys onollut suhteellisen yhdenmukaista. Osuu- det ovatkullakin alueella pudonneetrunsaa- seen neljännekseen 25 vuotta aikaisemmalta tasolta. Pohjois-Suomessa jaEtelä-Suomessa

kehitys onollut kuitenkin hivenen nopeampaa kuin Sisä-Suomessa.Etelä-Suomen osalta ke- hitys johtuu lähinnä muidensektoreiden ^työ- voiman voimakkaasta kasvusta. Etelä-Suo- men ja Etelä-Pohjanmaan maatalouden ATV:n osuuskoko maanATV:stäon jonkinverran kasvanut, ^kuntaasPohjois-Suomenja Keski- Suomen vastaavaosuus on pienentynyt. Ku- viossa 2.6. on jälleen vertailun vuoksi ATV:n (kaikki sektorit) osuuskoko maan ATV:stä alueittain. Etelä-Suomenosuus on kasvanut kaikkien muiden alueiden kustannuksella.

Tässäkinonkehitys ollut kuitenkin ^stabilim- paa kuin maatalouden ATV:n alueellisen osuuden kehitys.

Haggrenetai. (1986, s. 61) ovat^tarkastel- leet maa- ja metsätalouden työllisten ikära- kenteen kehitystä vuosina 1950—1980. Maa- talouden työllisten keski-ikä onkasvanutsu- kupolvenvaihdosten lukumäärän vähentyessä.

Erityisesti 15—24-vuotiaiden maatalouden ATV:n osuus onsupistunut huomattavastisa- malla kun45 —54-vuotiaidenosuuskasvanut.

Toisaalta ²⁵—34-vuotiaiden suhteellinen osuus on noussuterityisesti vuodesta 1970 al-

Kuvio 2.5. Alueenosuus maatalouden ATV:stä vuosina 1960, 1970, 1980ja1985 Lähde: Ks. kuvio 2.4.

Figure2.5. The share of region inthe total labor force employed by agriculture in 1960, 1970, 1980, 1985 Source: See figure2.4.

käen. 35—44-vuotiaiden osuus pysyi tarkas- telujaksolla kutakuinkin ennallaan. Maata- louden ATV:n ikärakenteessa taisenkehityk- sessä ei ole merkittäviä alueellisia eroja (Mä-

kinen, 1987).

Ikärakenteen vinoutumista voidaan selittää sillä,että usein edesne maatilat,joilla harjoi- tetaanaktiivisesti maataloustuotantoa, eivät enää työllistä tehokkaasti^enempääkuin I—2 ihmistä ympäri vuoden. Tämän vuoksi tilan mahdollinen jatkaja siirtyy tilan ulkopuolel- le töihin odottamaan sukupolvenvaihdosta, joka usein tapahtuu yli 30 vuoden iässä. Yli 55-vuotiaiden maatilojen kokorakenne pai- nottuu pieniin kokoluokkiin (Tilastokeskus;

Maatalouden yritys-jatulotilasto, ^1986:tau- lukko I). Tämän vuoksiontodennäköistäettä suuriosa näiden tilojen sukupolvenvaihdok- sista jää toteutumatta, mikä tulee uudelleen tasoittamaan maatalouden ammatissa toimi- vien ikäjakaumaa.

Samanaikaisesti,kun maataloudentyövoi- manmääräonvähentynyt, onmuidentuotan- topanostenkäyttö selvästi lisääntynyt lukuun-

ottamattaviljelysmaan käyttöä, jonka kasvu on ollut hidasta ja 1970-luvullapeltoalan ke- hitystrendi alkoi laskea (ks. luku 2.3. tauluk- ko 2.1). Kansantalouden tilinpidon mukaan maatalouden (ml. kalatalous) kiinteän ^pää- omanbruttokanta kasvoi vuosina 1960—1985 kiintein (v. 1985) hinnoin laskettunarunsaat 60 ^%. Suurin osakasvusta on suuntautunut

koneisiin, laitteisiin ja kuljetuskalustoon, mikä_onpääoma-arvoltaan mitattunakolmin- kertaistunut. Maa- ja vesirakennusten sekäta-

lousrakennusten pääoma-arvon kasvuon ol- lut huomattavasti hitaampaa (kuvio 2.7). Pää- omalajien volyymin vertaaminen on kuiten- kin ongelmallista, koska volyymin muutoksiin vaikuttavatmyöseri pääomalajien hintakehi- tyksen _erot.

2.3. Maatilojen lukumäärä ja niiden kokorakenne

Maatilojen lukumäärät sekä tilojen keski- peltoalat ovat Suomen itsenäisyyden aikana vaihdelleet suhteellisen voimakkaasti. Talou-

Kuvio2.6. ATV:n osuus koko maan ATV:stä alueittain vuosina 1960, 1970, 1980ja 1985 Lähde: Ks kuvio 2.4.

Figure2.6. The share of regioninthe total employed labour forcein 1960, 1970,1980 and 1985 Source: See figure 2.4.

97

dellisten tekijöiden lisäksi vaihtelun^syynäoli erityisesti toinenmaailmansota,mikä katkaisi sitä edeltäneen rakenteen suotuisan kehityk- sen, kuten seuraava taulukko osoittaa.

Vuokra-alueiden lunastuslaki eli nk. torp- parilaki, joka säädettiin vuonna 1918 sekä vuosien 1922 (»Lex Kallio») ja 1936asutus- lait jaedistivät huomattavasti uusien maati-

Taulukko 2.1. Maatilojenlukumäärän sekä pelto- ja metsäalan kehitys vuodesta 1920.⁴ Yli2peltohehtaarintilat.

Table 2.1. The development of the number of agricultural holdings and theareaof cultivated land and forest land since 1920.Farms of^over 2hectares of cultivated land.

Vuosi Kokonais- Tilojen Tilojen Tilojen

peltoala lukumäärä keski- keski-

-1000ha 1000kpl peltoala metsäala

ha ha1

1920 2015,2 184,9 10,9 59,7

1941 2296,0 207,4 11,1 49,3

1950 2430,9 261,8 9,3 41,2

1959 2536,8 284,6 8,9 30,4

1969 2621,2 263,7 9,9 32,8

1980 2433,1 204,1 11,9 35,4

1986 2396,9 178,7 13,1 37,2

3 Barsfrom left to right: Buildings related to farming, soil and water structures and machines and implements.

4Ennen vuotta 1959 kaikki metsämaa, sen jälkeen vainkasvullinenmetsämaa.Lähde: Suomen virallinen ti- lasto; Maatalouslaskennat (vuoteen 1969) ja Maatila- rekisteri.

Columnsfrom left to right: Year;Total^areaof culti- vatedland;The number ofholdings; Average cultivated land area; Average forest landarea(total forestarea un- til 1959, thereafter productive forest area). Source:

Agricultural Cencusuntil 1969,Farm Register thereafter.

Kuvio2.7. Maatalouden kiinteän pääoman bruttokanta vuosina 1960, 1970, 1980ja 1985 Lähde: Suomen virallinen tilasto;Kansantalouden tilinpito

Figure2.7. Gross fixed capitalinAgriculture³in 1960, 1970, 1980and 1985 Source: Official Statistics ofFinland; National Accounts

lojen perustamistoimintaa (Ks. esim. Virta- nen ja Halme 1983). Vuodesta 1920vuoteen

1940 peltoalaltaan ylikahdenhehtaarinmaa- tilojen lukumäärä lisääntyi 22 500 yrityksellä ja peltoala kasvoi noin 280 000 hehtaaria li- sääntyneen raivaustoiminnan ansiosta, ^joten keskimääräinen peltoala kasvoi hieman.

Niin kutsuttu jatkosota Suomen ja Neuvos- toliiton välillä päättyi syksyllä 1944 tehtyyn välirauhaan. Rauhan yhtenä ehtona Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle itärajan- satuntumastaalueita. Alueiden yhteenlasket- tu maapinta-ala oli 45 800 km^2, mikä vastasi n. 12^%Suomen kokonaispinta-alasta. Viljel- lystä alasta menetettiin suhteessasaman suu- ruinenosuuseli285 000 hehtaaria. Luovutet- tujen alueiden n. 480 000 asukasta joutuivat siirtymään muualle Suomeen (Virtanen ja Halme 1983, s. 7). Tämä merkitsi mittavan asutustoiminnan läpiviemistä. Jo keväällä

1945 eduskunta hyväksyi nk. maanhankinta- lain, jonka perusteella 1950-luvun loppuun mennessä muodostettiin n. 140 000^uuttamaa- tilaa joko lunastamalla ja erottamalla maita toiminnassa olleilta maatiloilta tai käyttämällä

valtion, kuntien ja muiden yhteisöjen maa- alueita. Uutta peltoa raivattiin tässä yhteydes- sä noin 110 000hehtaaria (Virtanen ja Hal- me 1983 _s. 14).

Siirtoväenasuttaminen olituonaaikanato-

dennäköisesti ainoa keinoturvata kotinsa ja maatilansa menettäneilleasunto ja toimeen- tulo. Tämä merkitsi kuitenkin maatalouden rakennekehitykselle sen tavoitteisiin nähden huomattavaa taka-askelta. Vuodesta 1941 vuoteen 1959 maatilojen lukumäärä kasvoi n.

77 000 yrityksellä, muttavoimakkaan pellon- raivauksen myötätapahtunut kokonaispeltoa- lan kasvu, ^{n. 240000}hehtaaria, ei^riittänyt es- tämään keskipeltoalan huomattavaa laskua.

Tämä tulee selvästi esille kuviossa 2.8, ^jossa on esitetty maatilojen jakautuminen eri tila- kokoluokkiin koko maassavuodesta 1910läh- tien.

Maatilojen lukumäärä kääntyi laskuun ja keskipeltoala _nousuun 1960-luvun alkupuolel- la. Vuoden 1941 tasolle päästiin vuonna 1975 keskipeltoalan osalta javasta vuonna 1980 maatilojen lukumäärän osalta. On kuitenkin todennäköistä, että maatilojenlukumäärä ^oli-

Kuvio2.8. ^Maatilojenlukumäärä eri tilakokoluokissa vuosina 1910, 1941, 1959, 1969^ja 1986 Lähde: Suomen virallinen tilasto;Maatalouslaskennatkennat ja Maatilarekisteri (1986) Figure2.8. Number of farms by fieldarea groupsin 1910, 1941, 1959,¹⁹⁶⁹and 1986 Source: Official Statistics ofFinland; Agricultural Cencusand Farm Register (1986)

99

si ainakin jonkin aikaanoussut vuoden 1941 jälkeen ilman toistamaailmansotaakin. ^Ko- konaispeltoala alkoi laskea vuoden 1969 jäl- keen,^muttase onedelleen 1940-luvunalunta- soakorkeampi. Vuosina 1985 ja 1986 koko- naispeltoala jopa nousi jonkinverran, ^mikä johti nk. pellonraivausmaksun käyttöönot- toon vuonna 1987. Pellonraivausmaksuestää

tehokkaasti uuden pellon raivaamisen, ^mut- ta sen valmistelun aikana ehdittiin aloittaa

noin30 000 ha:nraivaus, ^mikä vastaa noin 10 vuoden normaalia raivausvauhtia.

Myös maatilojen talouden ja työllisyyden kannalta tärkeä metsäala pieneni asutustoi- minnan tuloksena. Maatilojen keskimetsäala oli 1930-luvulla noin 50 hehtaaria (taulukko 2.1). Vuoteen 1959 mennessä se oli laskenut noin30 hehtaariin. Tämän jälkeen keskimet- säala on noussut suhteellisen hitaasti esimer- kiksi peltoalan kehitykseenverrattuna. Osit- taintämä johtuusiitä, että maatilojenmetsiä on siirtynyt maatalouden ulkopuoliseen omis- tukseen.

Kun tarkastellaan maatilojen lukumäärän kehitystä alueittain, kuvio 2.9 osoittaa, että

1950-luvulla yli 1 hehtaarin maatilojen luku- määrä lisääntyivain Sisä-ja Pohjois-Suomes- sa. Sensijaan Etelä-Pohjanmaalla maatilojen

lukumäärä vähentyi huomattavasti. 1960-lu- vulla maatilojen lukumäärä vähentyi ^etupääs-

sä Etelä-ja Sisä-Suomessa. Vuodesta 1969 eteenpäinmyösEtelä-Pohjanmaan ja Pohjois- Suomen maatilojen lukumääräonvähentynyt, joskaan ei aivan yhtä nopeasti kuin muualla Suomessa.

Peltoala on jakaantunut alueittain siten, että Etelä-Suomessaon peltoa yli kaksi ^ker-

taaenemmän kuin toiseksi suurimmallaalueel- la, Sisä-Suomessa. Peltoalan jakaantuminen onollut suhteellisen tasaista muiden alueiden kesken. Kutakuinkinsamasuhdeon säilynyt vuodesta 1959 lähtien kuitenkin niin, että Pohjois-Suomessa voimakkaana jatkunut rai- vaustoiminta_onkasvattanut alueen peltoalan Etelä-Pohjanmaan peltoalaa suuremmaksi.

Kuitenkin peltoalan suhde alueen kokonais- pinta-alaan onPohjanmaalla selvästi suurin.

Edellä esitettykuvio 2.8.osoittaa, että 1940 ja 1950-luvulla kaikki alle 15 hehtaarin tila- kokoluokat kasvoivat samalla, ^{kun luokat}

Kuvio 2.9. Maatilojenlukumäärä alueittain vuosina 1950, 1959, 1969, 1980ja1986 Lähde: Maatalouslaskennat (1950, -59, -69) ja Maatilarekisteri.

Figure2.9. Number of farms by region in 1950, 1959, 1969, 1980 and 1986 Source: Agricultural Cencus (1950, 1959and 1969) and Farm Register

15—49.9 ha ja yli 50 ha pienenivät asutustoi- minnantuloksena ^{jonkinverran.} 1960-luvulla alkanut maatilojen vähentyminen näkyi en- nenkaikkea alle 5 ha ja hiemanmyös 5—9.9 ha tilakokoluokissasamalla,kun kaikki yli 10 hehtaarin tilakokoluokat kasvoivat. Kuvios- ta eisuoraan näy se, että 1970-luvulla^myös

10—14.9 ha tilakokoluokka alkoi pienentyä ja vuodesta 1980myös 15—19.9 ha tilakoko- luokan koko näyttäisi tämän perusteella va- kiintuneen runsaan 20 000 maatilan tasolle.

Tilakokoluokkien alueittaisessa kehitykses- sä on eräitä mielenkiintoisia ^piirteitä.

1950-luvulla,Etelä-Pohjanmaata lukuunotta- matta, maatilojen lukumäärä nousi kaikilla alueilla ^ja kaikissa tilakokoluokissa. Poik- keuksena oli vain Etelä-Suomen 1—4.9 ha ti- lakokoluokka, jonka koko pieneni hieman.

Sen sijaan Etelä-Pohjanmaalla maatilojen lu- kumäärä laskikaikissamuissa tilakokoluokis- sapaitsi 10—14.9 haluokassa, ^jokapysyisuu-

rinpiirtein ennallaan. 1960-luvullasuuntaoli jo selvästi toinen. Alle viiden hehtaarin koko- luokat pienenivät kaikilla alueilla. Myös 5—14.9 ha kokoluokat pienenivät Etelä-Suo-

messa ja Etelä-Pohjanmaalla. Yli 15 ha ko- koluokat kasvoivat kaikilla alueilla, Etelä- Pohjanmaalla erityisen voimakkaasti. ^1970- luvun aikana ja 1980-luvun alkupuolella ke- hitys oli siirtynyt yhden kokoluokan ylöspäin siten,että kaikilla alueilla alle 15 ha kokoluo- kat pienenivät ja sitäsuuremmat kokoluokat suurenivat lukuunottamatta 10—14.9 ha luok- kaa, ^joka kasvoi vielä Sisä- ja Pohjois-

suomessa.

Kuvioissa 2.10. ja 2.11. onkuvattu yli Iha maatilojen kokojakaumavuonna 1959 (raken- nekehityksen käännekohta) sekävuonna 1986.

On huomattava, että kuvioissa on käytetty pystyakselin asteikkomuutosta. ^Pohjois-

suomen

suhteellinen osuus on noussut voi- makkaasti juuri pienemmissä kokoluokissa ja vielävuonna 1986 siellä oli yli 10 peltohehtaa- ria käsittävien tilojen lukumäärä selvästi pie- nempi kuin 1 —4.9 ha tai 5—9.9 ha luokissa.

Samapätee myösSisä-Suomeen.Vuonna 1959 vastaava suhde vallitsi kaikilla alueilla.

Vuonna 1986 Etelä-Suomen tilakokoluok- ka 20—49.9 ha oli lähes yhtä suuri kuin kak- si pienintä kokoluokkaa. Etelä-Pohjanmaalla

Kuvio2.10. Maatilojenlukumäärä eri tilakokoluokissa alueittain v. 1959 Lähde: Ks. kuvio 2.9.

Figure2.10. Number of farms by field area and by regionin 1959 Source; See figure2.9.

101

Kuvio 2.11. ^Maatilojen lukumäärä eri tilakokoluokissa alueittain v. 1986 Lähde: Ks. kuvio 2.9.

Figure2.11. Number of farms by field^area and by region in 1986 Source: See figure2.9.

Kuvio2.12. Peltoalan jakaantuminen eri tilakokoluokkiin alueittain v.1986 Lähde: Ks. kuvio 2.9.

Figure2.12. Distribution of field areaby fieldarea groupsby regionin ¹⁹⁸⁶ Source: See figure2.9.

1 —4.9 ha kokoluokka oli kooltaan jo pienem- pi kuin 5—9.9 haluokka ^vuonna 1983. Sisä-

ja Pohjois-Suomessa suhde ^oli vielä selvästi päinvastainen.

Peltoalan alueellista jakaumaa tilakokoluo- kittain ei ole julkaistu maatalouslaskentojen yhteydessä. Maatilarekisteristä tiedoton ny- kyisin saatavissa. Kuviossa 2.12. peltoalan alueittainen jakauma tilakokoluokittain _on esitetty vuoden 1986 osalta. Kaikilla alueilla kokoluokka 20—49. haonsuurin. Etelä-Suo- messayli 50 ha:n kokoluokkaontoiseksisuu- rin, Etelä-Pohjanmaalla vastaavasti luokka

10—14.9 ha ja Sisä- ja Pohjois-Suomessa luokka5—9.9 ha. Etelä-Suomea lukuunotta- mattatilakokoluokittainen hajontaonhyvin tasainen.

Tässä yhteydessä voidaanmyöstarkastella vuokratun pellon osuutta koko peltoalasta.

Sen kehitystä yli 1 ha tiloillaon kuvattu ku- viossa 2.13. Vuokrapellon osuus on selvästi

noussutkaikilla alueilla. Nopeimmin kuiten- kin Sisä- ja Pohjois-Suomessa, joissase on enemmän kuinkolminkertaistunut vuodesta

1959. Toisaalta, varsinkin Etelä-Suomessa vuokrapellon _osuus kokonaispeltoalasta _on perinteisesti ollut muiden alueiden _osuutta suurempi. Onhuomattava, että maatilarekis- terin tiedoistapuuttuvatkasvukauden pituis- ten vuokrasopimusten alat,koska tilastoajan- kohta on vuodenvaihde.

Kuten aikaisemmin mainittiin, ^maatilojen keskimetsäala_on noussutvarsin hitaasti_asu- tustoiminnan päätyttyä. Tämä pätee myös alueittaisessa tarkastelussa etenkin Etelä- Suomen ja Pohjanmaan osalta. Metsäalan kasvu on lähestulkoon jäänyt Pohjois- Suomen kehityksen varaan (Kuvio 2.14).

Honkanen (1988)on todennut perikuntien ja yhtymien omistamien maatilojen kokonais- määrän lisääntyneen 55 prosentilla vuosina 1959—1985. Voimakkainta lisäys on ollut 1970-luvulla. Vuonna 1985 lähes joka viides vähintään kahden peltohehtaarin tila oli ^pe- rikunnan ja yhtymän omistuksessa. Yhtymien omistamat tilatovatkeskimäärin perikuntien tiloja suurempia. Varmola (1986) havaitsi myös,että yhtymien tilatovatyleensä elinvoi-

Kuvio2.13. Vuokratun pellonosuuskoko peltoalasta alueittain vuosina 1959, 1969, 1980, 1986 Lähde: Ks. kuvio 2.9.

Figure2.13. Share of rented field areaof the total field areain 1959, 1969, 1980, 1986.

Source: See figure2.9.

103

maisia ja niilläonhuomattavan usein tilanta- loudelliseen kehitykseen liittyviä suunnitelmia.

Perikuntien tiloilleon puolestaan pienuuden ohella ominaista taantuneisuus ja passiivisuus.

Yhtymämuotoiseen maatalouteen siirtyminen voitiinHonkasen (1988)mukaan ^nähdäaktii- visena ja tavoitteellisena toimenpiteenä, kun taasperikuntana pysyminen ilmensi maatalou- den jatkamismahdollisuuksien vähäisyyttä ja aikaamyöten niiden loppumista. Perikuntien omistamientilojen suhteellinenosuus on suu- rin Itä- ja Pohjois-Suomessa.

2.4. Kotieläinyritysten rakenteen kehittyminen

Seuraavassa tarkastellaan maatilojen koon kehitystä kotieläinten lukumäärällä mitattu- naalueittain. ^Tämäantaa likimääräisen ^ku- van myös tuotannon rakenteen kehityksestä kotieläintalouden osalta. Kotieläintuotannos- sapäätökset kotieläinten lukumäärän muu- toksista heijastuvat nopeasti tilastoissa, ^kos- kakotieläimetovat, toisinkuin peltoala, aina

aktiivisessa käytössä. Tämän vuoksi kotieläin- tuotannonrakenteen kehitys näyttäähuomat- tavasti voimakkaammalta kuin viljelyksessä olevan peltoalan kehitys. Tosin kotieläinten lukumäärät tilastoidaan maatilarekisterissä vain^jokakolmas vuosi, ^mikäheikentää aika- sarjoja vaativien tilastollisten apuvälineiden käyttöä kehityksen analyysissä. Alueittainen tarkastelu ontässä yhteydessä jouduttu teke- mään maatalouskeskusjaon pohjalta, koska vuoden 1969 maatalouslaskennanalueelliset tiedot kotieläinten osalta _on julkaistu vain maatalouskeskuksittain. Läänijakoon_verrat- tuna tässä käytetty jako aiheuttaa merkittä- vimmän poikkeuksen Pohjanmaalla, jossa 11 Vaasan läänin pohjoisinta kuntaa kuuluvat Oulun maatalouskeskukseen ^ja sittemmin Keski-Pohjanmaan maatalouskeskukseen.

2.4.1. Maidontuotanto

Kuviossa 2.15. esitetään lypsykarjojen lu- kumäärän alueittainen kehitys vuodesta 1950 lähtien. 1950-luvullakarjojen lukumääränou- Kuvio 2.14. ^Maatilojenkeskimetsäala alueittain vuosina 1959, 1969, 1980ja 1986

Lähde: Ks. kuvio 2.9.

Figure2.14. Averageforestarea of farms by region in 1959, 1969, 1980and 1986 Source: ^See figure2.9.

104