• Ei tuloksia

Heikki Hellman: From companions to competitors

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Heikki Hellman: From companions to competitors"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

Tiedotustutkimus 1999 2 76

Yksi väitös- kaksi tulkintaa

Heikki Hellman:

FROM COMPANIONS TO COMPETITORS.

The Changing

Broadcasting Markets and Television Broadcasting in Finland.

Acta Un1versitat1s Tamperens1s 652. 1999. 468 S.

1 "Maailman paras televisio"

Suomalainen televisioJärjestelmä on parhaita maailmassa. eivätkä 1980-luvun lopun Ja 1990-luvun alkupuolen muutokset vähentä- neet ohJelmistoJen monipuoli- suutta, jos eivät sitä llsänneet- kään. Näin ollen järjestelmää, jos- sa osa mainosmarkoista tulee maksuJen muodossa JUlkisen pal- velun kanavien käyttöön, kelpaa suositella malliksi myös muulle maailmalle. Tämä näyttää olevan pähkinänkuoressa Heikki Hellma- nin englanninkielisen väitöskirjan optimistinen sanoma.

Hellmanin työ on tärkeää pe- rustutkimusta, Joka suuren aineis- ton kvantitatiivisen erittelyn kaut- ta antaa pohjaa suomalaisen tele- VIsio-ohJelmistokentän ymmärtä- miselle. Työn sanomakin on sinän- sä ilahduttava, Ja tv-yhtiöt lienevät mielissään kuullessaan vaihteeksi JOtakin posit1iv1sta a1na1sen kieltei- sen palautteen sijaan

Mutta m1ten tulos oikeastaan saatim? Ja olisiko toisin tavoin saatu to1senlainen tulos7 Kirjoitta- ja on tehnyt suuren työn käydes- sään läpi nelJän televisiokanavan (YLE 1, YLE 2, MTV 3 Ja PTV) oh- JelmatarJonnan 36 viikon aplta VUOSien 1988 ja 1996 välillä. Oh- jelmat on luokiteltu 15 luokkaan, JOtka pääsääntöisesti noudattavat Yleisrad1on omaa luok1ttelua. Tut- kimustuloksen tulkinnan ongel- mat alkavat juuri tästä luokittelus- ta. Kun luokittelussa käytetään n1ita kategorioita, Johon ohjelmat suomalaisessa tv-kentässä yleensä

Jaetaan, Ja johon ne myös teh- dään, ei ole yllätys, että ohjelm1a löytyy nä1stä kalkista luoklsta. Li- säksi ohjelmistoanalyysiä kahla- tessa tulee mieleen, että pelkkä määrällinen tarkastelu jättää pii- loon jotakin hyvinkin olenna1sta, kuten sen miten ohjelmien sisällä käsitellään erilaisia a1heita. Näkö- kulmissa, käsittelytavoissa Ja pai- notuksissa mahdollisesti tapahtu- neet muutokset jäävät pimen- toon, samoin se millaiset 1hm1set missäkin ohjelmissa ovat päässeet ääneen Ja millä tavom.

Varsinaisen empiirisen analyy- Sin raportointi on vajaa neljännes koko lähes viisisataasivUisesta kir- jasta. Pääosan viekin Hellmanin kehittämä malli, JOssa viiden en kentän tekijät vaikuttavat televi- SIOtoimintaan Ja sen edellytyksiin.

Näitä kenttiä kirjoittaja kutsuu

"markkino1ksi" teknologiset markkinat, poliittiset markkinat, bisnes-markkinat, ammattilais- markklnat, populaarit markkinat Sen lisäksi. että "markkina" -sa- nan käyttö on kaikessa muodik- kuudessaan erittäin ongelmallista, myös markkinoiden määnttely Jää jossain määrin puolitiehen. Esi- merkiksi bisnes-markkinoita entel- lessään Hellman e1 suinkaan käsit- tele tv-yhtiöiden rahavirtoJa ja tuotantokustannuksia, vaan sitä poliittista päätöksentekoa, joka on säännellyt lupamaksupolitiik- kaa.

Kokonaan markkinoilta on unohtunut kenttä, joka käsittelisi televisiotoiminnasta käytävää jul- kista keskustelua. Televisiotoimin- taa käsittelevä Journalismi on jä- tetty markkinoiden ulkopuolelle, huolimatta si1tä, että Hellman läh- deluettelossaankin vi1ttaa kymme- neen eri lehteen, joiden tv-kirjoit- telusta hän on ottanut otteita työ- hönsä. Ottaen huomioon kiqoitta- jan päätyön maan suunmman päi- välehden kulttuuritoimituksen esi- miehenä, on sitäkin harmillisem- paa, ettei hän ole nostanut kissaa pöydälle.

Vaikka tv:tä koskevan journa- listisen kirjoittelun kehittäminen omaksi "markkinakseen" ei olisi tekijän m1elestä ollut relevanttia työn kokonaisuuden kannalta, se olisi silti tullut käsitellä jotenkin, vaikkapa osana "populaareJa

markkinoita", Jotka nyt käsittävät vam yleisön vastaanoton ja reak- tiot Yleisön vastaanotto kun suh- teutuu väistämättä kriitikkovas- taanottoon Ja si1hen interme- diaaliseen pyöntykseen, m1nkä monet televisio-ohjelmat käyvät läpi. Sitä paitsi lehtikritiikki on hy- VIn julkinen tv-ohjelmien tekijöi- den työstään saama palaute, Ja vielä harvinainen laadullinen pa- laute, toisin kum katsoJalukumit- taukset A1hetta ol1si näm ollen vomut sivuta myös ammattilais- markklnoista puhuttaessa, sillä tunnetustihan mediatyöläiset usein tekevät työtään mu1ta me- diatyöläisiä varten, silmälläpitäen sitä Julkista palautetta

Suunn ongelma on kuitenkin Hellmanin tekninen tapa mieltäa yleisradiotoiminta Ja sen moninai- suus. Tämä näkyy erityisesti tavas- sa käsittää yleisö. Vaikka työssä käsitellään julkisen palvelun Ja kaupallisen television toisistaan eroavia yleisökäsityksiä, on mo- lempien katSOJia kUitenkin pää- dytty kuvaamaan yhteisellä "po- pulaarimarkkinat" -nimityksellä.

Julkisen palvelun nyt jo vanhanai- kaiseksi n1metty tapa pitää yleisö- nään kansalaisia, Ja kaupall1sen te- levision kuluttajakeskeisyys niput- tuvat näin yhteen: yleisö on yleisö, oli s1tten kysymys kansalaisista tai kuluttajista. Kysymys Julkisosta, kansalaisista, JOilla olisi pääsy, kyky ja mahdollisuus osallistua JUl- kiseen keskusteluun, jää koko- naan käsittelemättä. Väitöskirp lähettääkin televisioyhtiöille vies- tin, JOnka mukaan heidän tapansa määritellä yleisönsä olemassa ole- van tarJonnan kulutlajiksi on koh- dallinen ja oikea Hehän tarJoavat maailman monipuol1sinta ohjel- mistoa, josta jokamen voi valita jo- takin.

Se, että suomala1senkin televi- siotoiminnan raameista ja ohjei- misioista on nyt olemassa perus- selvitys, on eittämättä hyvä asia Ja se, että selvitys antaa pOSitiivi- sen kuvan aiheestaan on varmasti mukavaa monille asianosaisille.

Mutta JOS suomalaisen yleiSradio- toiminnan toimiJal tuudittautuvat siihen uskoon, että asiat ovat hy- vin ja että ri1ttää kunhan totutulla uralla pysytään, tutkimus päätyy kyllä tekemään suomalaiselle tele-

(2)

visiolle Ja sen edessä istuville kar- hunpalveluksen. Digitaalistami- nen - JOta kirJassa s1vutaan va1n hipaisten - es1merk1ksi voisi tarJo- ta mahdoll1suuks1a muuhunkin ku1n täsmäkanavi1n Ja "Jokaiselle JOtakin Juuri s1ihen aikaan kuin itse haluaa" -aJatteluun. Kun teknolo- gia kerran Jatkossa mahdollistaa uudenlaisen interaktiivlsuuden - Joskin s11ta pitää maksaa enkseen lupamaksusta huolimatta -, myös mahdollisuus aivan uudenla1seen kansalaiskeskusteluun Ja Julkrsoi- den syntymiseen on olemassa Vastuu on kuitenkin niillä, JOtka ohJelmia tekevät Ja raameJa luo- vat, e1 "kuluttajalla" tai edes

"asiakkaalla", vaikka n1in muodik- kaasti halutaankin uskoa.

2

KATJA VALASKIVI

Kansallisen viestintä- politiikan aikakausi

Hellmanin väitöskirja tarkastelee suomalaisen teleVISIOtoiminnan kehitystä näkökulmanaan Yle1sra- d1on Ja MTV:n suhteet Ja nr1den kehitys

Työstä löytyy seuraava avain- lause: "Thus, paradoxically, the strategic all1ance between YLE and MTV culminated in 1ts den1al.

A percept1on of common interests between the two companres has never been expressed more expli- citly than in the 1989 agreement, which put an end to the close in- terdependence of the compa- nies" (s 205)

Lainauksessa oleva vuoden 1989 sopimus tarkoittaa sopi- muksia, JOilla toteutettiin televisio- toimintaa koskevat uudelleenjär- Jestelyt vuonna 1993. Näistä tun- netuin on MTV·n oma kanava (MTV3)

Hellman osorttaa, että tv-toi- minnan yleinen kehitys Suomessa on n1voutunut selvästi Yleisradron Ja MTV·n suhteiden Joskus anta- gonistlseenkin (MTV:n uutiset), mutta useimmin yhtiöiden väli- seen sop1m1seen perustuvaan ke- hitykseen, a1na yhtiön perustamis-

ta myöten. Kehitysmallin Hellman näkee osana kansallista kulttuuri- Ja viestintäpolitiikkaa ("cultural nat1onalism"), Joka yhdistää alan rakenteita koskevan politiikan oh- jelmapolitiikkaa koskevaan poli- tiikkaan näkemällä kot1maisen oh- jelmatuotannon edut suhteessa alan kansalliseen omistukseen (s.

147-, S. 160-)

Hellman ei varsinaisesti tarkas- tele kysymystä, mitä tulevaisuu- dessa tapahtuu tai on JO ehtinyt tapahtua Yleisradion ja MTV:n tei- den nyt erottua. Vo1daankin poh- tia kysymystä, missä määrin Hell- manm t1ettynä päätepisteenä nä- kemä 1990-luvun puoliväli on to- della suun vedenjakaja, sillä vies- tintäpolitiikassa on 1990-luvun loppupuolella ollut jo useita suuria asiakokonaisuuksia, jotka olisivat tarjonneet perustan samankaltai- selle sop1miselle ja järjestelyille, kuin mitä aiemp1kin kehitys tarjosi Yleisradiolle ja MTV: IIe

Tälla1sia asiakokonaisuuksia ovat erityisesti olleet 1990-luvun lopun televisio- ja radrolainsää- däntöuudistukset ja nykyhetkessä tv-toiminnan drgrtalisointiin liitty- vät JärJestelyt

1990-luvun puoliväliä voidaan myös tämän kirJOittaJan käsityk- sen mukaan pitää vedenjakajana kahdesta syystä. Ensrmmäinen syy lrittyy srihen, että Sanoma-WSOY on Nelonen-kanavan myötä tullut ardoksi toimijaksi tv-torminnan alueelle, e1vätkä Ylersradio Ja Alma Media/MTV ole enää alan ainoat torm1jat

Toinen vedenJakajaan liittyvä seikka on EU. Kansallista televisio- toimintaa koskeva lainsäädäntö on Suomessa saatettu vo1maan kaikilta osin 1990-luvun loppuun mennessä. Aloitteellisuus uudesta lainsäädännöstä on jo siirtynyt EU:IIe Ja suomalaisten osapuolten mahdollisuudet sopimiseen tältä osin ovat olennaisesti heikentyvät Jäljelle jää vaikuttaminen EU n päätöksentekoon. EU:n sisämark- kinoiden kehittymisen vaatimuk- set luovat ulkomaisille yrityksille kotimaisiin yrityksiin rinnasteisen legitimiteetin to1mra ja saada tol- milupra.

Esimerkkinä aikakauden muut- tumisesta voidaan myös ottaa tar- kasteluun julkrsen palvelun käsite.

Kansallisen viestintäpolrtirkan ai- kakautena olisi voitu Hellmanrn tapaan poleemisest1 väittää, että

"ln sprte of the YLE act of 1993, the very concept of public servrce remained vague- but con- venient For example, MTV could claim to provrde a public service, since it supplred a recognised, comprehensive news service." (s.

427)

EU-johtoisessa viestintäpolitii- kassa tällainen näkökulma muut- tuu anakronismiksi. EU tulee edel- lyttämään JUlkisen palvelun mää- rittelyä lailla Ja vain tällä tavalla määritelty Julkinen palvelu vor saa- da julkisen rahortuksen. Vaikka muut osapuolet väittäisivät lähet- tävänsä "samaa julkisen palvelun ohjelmistoa", se ei ole JUlkista pal- velua. Julkisen palvelun määrittely muuttuu sosiologisesta juridiseksi

Hellmanrn työ on siten siten 1990-luvun puolivälissä päätty- neen puhtaasti kansallisen viestrn- täpolitrikan ajan monipuolrnen ar- viointi ja analysointr.

Hellmanin esiin nostama p analysoima tv-toiminnan kansalli- nen kulttuuri- Ja viestintäpolitiikka toimri kurtenkin edelleen, varkka purtteet ovat muuttuneet Kol- men osapuolen keskinäinen sopi- minen - jorsta kaksi on vielä kes- kenään kilpailevaa kaupallista yri- tystä- on vaikeampaa kuin arem- min, mutta uusissa purtteissa edelleen sinänsä mahdollrsta. Kil- pailulainsäädännön kehityttyä yn- tykset ervät kuitenkaan enää voi laillisesti karkrsta asroista sopia.

Yleisradro tukr Ruutunelosta (tv-kanava Nelonen) A4-yhtrötä vastaan, Joka oli liittoutunut mo- nikansallisen Bertelsmann/RTL n kanssa, minkä myös Hellman tuo esille (ss. 214-125). Vuoden 1999 alussa voimaan astuneen suuren televrsio- ja radiolarnsäädäntöpa- ketrn taustalla oli keskusteluja osapuolten kesken, vaikka edus- kunta viime kädessä ratkaisikin asiat Sopimisia on hakijoiden Ja osapuolten välillä käynnissä sil- mälläpitäen myös digitaalisen tv- torminnan JärJestelyjä ja vaatimuk- sia, myös valtiovallan edellyttämä- nä.

Hellman päätyy työnsä lopussa (s. 422) seuraaviin tuloksiin:

1) Suomalaisen televrsion

Tiedotustutkimus 1999:2 77

(3)

markkmarnuutokset ovat evolutionääns1ä pikernrnm Kuin vallank c, rnouksellisia.

2) Muutos on syntynut lährnna taloudellisen pra9matismin myös kohdeyleisöJen eriyttämrsen kautta

Ohjelmatormtnta, jOta h;on- nehtrr inforrnatrrvrsen Jd kotrmar- sen ohjelmiston suuri

tytsen cronipuo·tnen Ohjelm stora- kerne ja aggressirvisen kaaviokil- parlc;n vähyys, on särly~yt rrelko vakaana tutkimusjakson a:kana.

Hellman tkäänkuin yilättyy itse- kin tuloksrstaa~ ja pohdiskele maan tarkemmin asiaa ("ln ot:,er words, nothrng dramatic happe- ned 1n the F;nntsh telev:sron

or did it7"). Varmemmaksi va- kuudeksi hän ennustaa, että atna- ktn tv-kanava "lelose~ perLstami- nen vuonna 1996 ja tv~totmtnnan digitalisointi tuovat mukacaan vallarkumouksen (s. 422).

Näktstn kuitenktn kehttyksen 1980~1uvulta 1990-luvun puolivä- liin olleen vallankumouksen.

~oiminnan sääntely on uvstttu Ja rnodernisottu kokonaan. itse alan rakenne on täydelllsest: muuttu- nut Julktseen palveluun ja ktlpar- luun perustuvakst tasapamoiseks;

usean tv-yhtiön jäqestelmäksi sa- malla kun korkeatasoista ohJelma- toimintaa on kyetty ylläpitämään Ja laajentamaan. (Tämä on itse asiassa Hellmanin tutkimuksen tärkein ;ulos ) Vuoden 1993 ope- tusten tuloksena JUik•nen palvelu on myös oppinut menestymään uudessa kilpailuastelmassa. Tv~

maailma 1980-luvun puolivälrssä oli lähes täysm erilainen ku1n nyt Kysymys on myös näkökulmas- ta. Onko vallankumous prosessi, joka tuottaa vallankumouksellisia tuloksia ("englantilarnen vallanku- mous") vat ristirittojen, tuorepa- lon ja herootsten tekoJen tulos harrikaadeilta ("ranskalatnen val- lankumous")

Entä tulevaisuus' EU, luonteel- taan kompromissien tuotantoko, neisto korkeammalla tasolla, ei ai- nakaan tee vallankur'lousta, vaik- ka sisämarkkinat laajer1evatk1n hi~

taastt televisionkin puolelle. Entä sitten digitahsointi? Pyrkimys saa- da vallankumouksellisia tulokSia pragmaat\lsesti alan toimtjoiden keskinärsillä sopimuksilla tulee Jat~

kl:maan myös d;gttaalisella at~a­

kaudella Tälle kehityspolulle or t:etysti aiempaa enemmän raJOI- tuksta ja useita uh~ia Su,:nn ul,ka l:i~tyy s11'cen, kykenevätko nvky'-

tv-toimijat kantar'Jaar minnan digttaliso nn:n vaat11nat suuret t~vestoinnit vat tarvrtaanko a'alle useita cus,.a Ja ulkomaisia ymy.<s;ä omme tradittoineen p menetteiytapo;neen

dellt'lanrn rakentamassa maJ- työnsä pohjaksi tarkastellaan astotta errlatsten "markktnoiden"

näkökulmasta. Nämä marKkinat liittyvät tekniikkaan, politirkkaat", ltikeroimtntaan, ammatlhsuuteen ja yleisöön

Metodt edesauttaa auttaa astoider perinpohjaista Ja 'nOnr- puolista tarkaste!ua, mutta lukerniskokemuksen varsin ras- kaaksi, koska samOJa asioita tar ..

kastellaa~ Jatkuvasti lomtttain.

Joka tapauksessa Hellmanin työ on tärkeä lisä yleisradiotoimintaa yleisestt käsittelevim tutkimustoi- minnan harval;,;kuiseen raskaa- seen saqaan, JOka muodostuu An~

tero Jyrängtn Yleisradiota Ja sa- nanvapautta käsittelevästä kiqas- ta vuodelta 1969, Ismo Silvon te- levisiopolittikkaa kosKeneesta väi- töskirjasta vuodelta 1988 ja Yleis- radion historiateoksista vuooelta 1996.

MARTTI SORAMÄKI

Retoriikan oppia ja teoriaa

Marja-liisa Kakkuri- Knuuttila (toim,):

ARGUMENTII JA KRITIIKKI.

lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot.

'-lelsinkt. Gaudeamus. 1988 447 s

Argumentti kr·tllkki tulee kcin tdauksesta. Suomen<leltselte, ar- gumentaation, reto!tkan ja kuttarn:sen teoriaa Ja aralyystä kä- sittelevälle teokselle löytynee vll- vuosren retoriikan Ja argumen- taattoteonan •nvaasiotden myötä otollinen maapera Kakkurr~

Knuuttilan totrnttlama teos laajen- taa luontevasti estmerktks Palo- sen ja Summan avaamaa 'pelk<ää retoriikkaa' keskc,stelua entistä käytanroöllrsempään suuntaan

Keskeista Argumenct: Ja kr;ttik- ki -teoksessa on sen oopiktrJamai- suus. Kirja taqoaa es;merkiksi Pa- losen tuotantoon tutustuneelle käytännön työkcaluja retoriseen i analyys11n. Kirjoittajien tavotte on tässä m~elessä selkeä. Argurnert n ja knttikin tehtävänä on to:mta opinnäytetöiden tekijöiden apu- na, taqota analyysikursseJa vetä- ville opettaJille sisallöllisi<i malleja ja toimia kästktqanomaisena apu- teoksena.

Tämän perustavoitteensa teos epäilemättä saavuttaa: se on esi- merkrksi opinnäytetyön tekr;älle oiva tuki. Teoksen pohJalta lukiJal- le muodostuu argumentaatio-Ja retorisen teonan rnahdollistamas ta kritiikistä selkeä kuva. Erityisestt Petri Ylikosken laatima osio "Kuin- :1 ka argumenW voi epäonnistua"

on :ässä mtelessä ansiokas. Opin- näytteen laatija löytää :ästä vir- heellisen päättelyn ympärillä käy- dyn keskustelun kesketstmmän kästtteistön, sen tavailistrnmat :>o- veltamtsmahdolilsuudet sekä kri- titkin tavoitteet

Teos on kuitenkin myös muuta kuin oppikiqa. Argumentti ja kn- tiikkr lyö suomalaisittain pöytään Ja keskustelulle mielenkiintoisella tavalla avoimeksi yhden näkö~ul­

man argumentaatioteoriaan i Työstä patstaa läpi laatijoidensa ft- losofisuus. Kuudesta kiqotttaJasta neljä- Maqa-Liisa Kakkuri-Knuut-

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvattajan täytyy pitää myös kirjaa lintujen kuolleisuudesta.. Suuri tiheys edellyttää

Tämä tutkimus tarkastelee maahanmuuttoa ja muuttaneiden elämää ja integroitu- mista Suomessa. Tutkimuksen taustana on maahanmuutto Suomeen 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun

Vaikka esimerkiksi tv:n yleisö- tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että naiset ovat vähemmän kiinnostuneita ohjelmista, joiden aihepiirit eivät liiku naisten

Kun Suomessa 1960-luvun alussa luotiin työnte- kijöitä koskeva eläkejäIjestelmä (TEL), se ra- kennettiin ns. osittain rahastoivalle jäIjestelmäl- le, jossa vakuutusmaksut

Työssäkäyvien köyhyyden kehitys Suomessa 1990−2010 1990-luvun alun laman vuosina työssäkäyvien köyhyysriski ensin nousi ja sitten laski.. Tämän jälkeen

Rahoitusuudistukset ja paine tehostaa jul- kista palvelutuotantoa ovat yhteydessä myös siihen, että terveystaloustieteellinen tutkimus- toiminta on vilkastunut Suomessa

Tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että 1990-luvun alussa alkanut kriisi ei ollut Suomessa tavanomaiseen suhdannevaihteluun verrattava lamakausi, vaan kyseessä

Tosiasia on kuitenkin se, että nopeasti kehit- tynyt EU-aluetta koskeva talouspoliittinen koordinaatio on pääosin edelleenkin hallitusten välistä toimintaa, jossa